Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa on peräti noin 1 400 vesihuolto-osuuskuntaa, ja niiden määrä kasvaa koko ajan.

Pahimmat ongelmat ovat syntyneet ja syntynevät jatkossakin siitä, että vesihuolto-osuuskunnat pääsääntöisesti joutuvat liittymään kuntien omistamiin vesihuoltolaitoksien verkostoihin, joilla on niin sanottu luonnollinen monopoli puhtaan veden tuottajana ja jätevesien käsittelijänä.

Kunnat voivat käyttää tätä monopoliasemaa hyväkseen keräämällä piiloveroksi tulkittavia maksuja vesihuolto-osuuskunnilta, jotka eivät perustu samaan kustannusvastaavuuteen kuin heidän omien verkostojensa eri alueille tuotetut palvelut. Jotkut kunnat ja kuntien vesihuoltolaitokset ovat hyödyntäneet osuuskuntamuotoisia vapaaehtoisorganisaatioita tulkitsemalla vesihuoltolakia käytännössä siten, että vesiosuuskunnat on rinnastettu tavanomaisiksi kiinteistöiksi, kun kyse on ollut vesiosuuskunnille myytävistä palveluista tai veden hinnasta, ja vesihuoltolaitoksiksi, kun kyse on ollut vesiosuuskuntien velvoitteista ja vastuista.

Monet osuuskunnat ovat kokeneet, että sanelupolitiikkaa ja monopoliasemaa hyväksi käyttäen heitä on kohtuuttomasti hyödynnetty liike- ja kuntatalouden tuloksen parantamiseksi. Osa kunnista ja vesilaitoksista myöntää samojen säännösten perusteella myös käyttövedestä jopa 40 prosentin alennuksia, ja toiset eivät myönnä samoilla säännöillä alennuksia lainkaan. Kilpailulain 7 §:n määräyskään ei ole pystynyt estämään tällaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Nykyisenkin lainsäädännön mukaan kustannusten kohdentamisen tulisi tapahtua vesihuoltolaitoksen eri asiakasryhmien kesken siten kustannusvastaavasti, että toisen asiakasryhmän maksuilla ei kateta toisen ryhmän kustannuksia. Kustannusvastaavuusperiaatetta voidaan kuitenkin kiertää, kun kunnalliset laitokset eivät suostu laskennallisesti, läpinäkyvästi ja avoimesti sitä todentamaan.

Ministeriössä ollaan tietoisia siitä, että monien osuuskuntien mielestä niin sanottujen emolaitosten veden hinnoittelu on liian korkea ja että emo- ja tytärlaitoksen välillä tulisi aina tehdä erillissopimus, jossa sovitaan esimerkiksi hinnoittelun perusteista. Valitettavasti tuo sopimus on useimmiten sanelusopimus, kun vaihtoehtoja ei tunneta.

Arvoisa puhemies! Vesihuoltolain 19 § tulisi muuttaa siten, että todellinen kustannusvastaavuus velvoitettaisiin todentamaan avoimesti eri alueiden välillä.

Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Vesihuoltolaki ja siihen liittyvät lainmuutokset on erittäin tärkeä lainsäädäntö, joka säätelee jokaisen meistä päivittäistä puhtaan veden ja jätevesien poiston tarvetta. Vesihuollon toimivuus on tärkeä yhteiskunnan jokapäiväinen palvelu. Jos kaikki on kunnossa, sitä ei edes huomaa, mutta jos vesihuollossa tökkii, on hätä suuri. Valiokunta käsitteli isoa ja merkittävää lakiuudistusta varsin perusteellisesti. Kiitoksia myös lausuntovaliokunnille hyvin tehdystä työstä.

Vesihuoltolain uudistamista koskevan esityksen yleisenä tavoitteena on turvallisten ja kohtuuhintaisten vesihuoltopalvelujen saatavuuden varmistaminen sekä sade- ja sulamisvesien eli hulevesien hallinnan parantaminen. Ehdotettu uusi säätely on suurelta osin nykyistä vesihuoltolakia tarkentavaa tai täydentävää. Lain perusteet ja vesihuollon kehittämiseen, järjestämiseen ja siitä huolehtimiseen liittyvät periaatteet ja vastuut säilyisivät ennallaan.

Nykyinen vesihuoltolaki tuli voimaan vuonna 2001. Sen keskeisiä toimijoita ovat kunta, vesihuoltolaitos ja kiinteistön omistaja tai haltija. Vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostojen piirissä on tällä hetkellä yli 90 prosenttia ja viemäriverkostojen piirissä runsaat 80 prosenttia Suomen talouksista. Lisäksi Suomessa toimii noin 1 400 vesiosuuskuntaa, joiden osalta kyseessä on merkittävä kylien yleishyödyllisen liiketoiminnan muoto.

Vesihuoltolain mukaisesti kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan ja järjestää vesihuoltopalvelut, jos suurehkon asukasjoukon tarve tai terveydelliset taikka ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat. Kunta tekee päätöksen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueesta, jolla vesihuoltolaitos huolehtii koko vesihuollosta. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö tulee liittää laitoksen vesijohtoon ja jätevesiviemäriin, ellei kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myönnä päätöksellään liittymisvelvollisuudesta erillistä vapautusta.

Lakiehdotuksen keskeiset muutokset liittyvät vesihuoltoverkostojen asianmukaisen ylläpidon kehittämiseen ja hulevesien hallinnan tehostamiseen sekä vesihuollon häiriötilanteiden nykyistä parempaan hallintaan ja liittymispakosta vapauttamiseen. Vesihuoltolain uudistuksella pyritään myös vähentämään käsittelemättömien jätevesien vuotoja ja ohijuoksutuksia jäteveden puhdistamoilta.

Valiokunta piti pitkään valmisteltua lakiehdotusta kokonaisuudessaan varsin hyvänä ja perinpohjaisesti valmisteltuna.

Vesihuollon toimivuuden suurin tulevaisuudenuhka on vesihuolto- ja viemäriverkoston korjausvelka, mikä tuli valiokunnan asiantuntijakuulemisissa selvästi ilmi. Kyse on maan alle aika huomaamatta ja hiljalleen kasvaneesta miljardiongelmasta. Samaan lopputulokseen on päätynyt myös tarkastusvaliokunta alustavassa selvityksessään. Maan alle, pois näkyvistä on kaivettu 100 000 kilometriä vesijohtoja ja 50 000 kilometriä jätevesijohtoja. Huonokuntoisten vesijohtojen osuus on ollut vuonna 2008 arvioiden mukaan noin 6 prosenttia vesijohtoverkoston kokonaispituudesta ja huonokuntoisten viemärien osuus noin 12 prosenttia.

Keskeisenä ongelmana on riittämätön panostus verkostojen saneerauksiin ja sitä kautta kasvava saneerausvelka, johon tulee puuttua laajalla keinovalikoimalla. Vesihuoltoverkoston korjausvelan kustannuksista ei ole tällä hetkellä tarkkoja tietoja, mutta korjausvelka on hyvin todennäköisesti miljardiluokkaa. Nykyisten asiantuntija-arvioiden mukaan saneeraustarve on kaksin—kolminkertainen nykyiseen kunnostuspanostukseen verrattuna. Korjausvelka lisää todennäköisesti myös vesihuollon häiriötilanteiden määrää.

Valiokunta pitää mietinnössään erittäin tarpeellisena lakiehdotuksen aiempaa kattavampia säännöksiä siitä, että vesihuollosta perittävillä maksuilla tulee kattaa jatkossa sekä vesihuoltolaitosten uus- että korjausinvestoinnit. Verkoston laajentamisen sijaan tulevaisuuden päämäärän tulee olla nykyisen verkoston kunnostuksen ja kunnossapidon parantaminen.

Nyt tarvitaan uudistuvien säännösten lisäksi kansallisia vesihuoltoverkostotalkoita, joissa kehitetään parhaat käytännöt saneerauksiin yhteistyössä vesihuoltoalan toimijoiden ja alan tutkimustahojen kanssa. Verkostot on saatava yhteistyöllä kuntoon, jottei maanalainen pommi laukea.

Puhemies! Seuraavaksi kiinteistöjen liittymispakosta ja siihen tulevasta muutoksesta.

Nykyisen vesihuoltolain käytännön ongelmat ovat liittyneet lähinnä taajamien ulkopuolisten kiinteistöjen liittymispakkoon. Kiinteistönomistajat ovat tietyissä tapauksissa joutuneet maksamaan vesihuoltoverkostoon liittymisestä varsin suuria liittymismaksuja ilman varsinaista palvelutarvetta tai -hyötyä. Vesihuoltolain 10 §:ään sisältyvä kiinteistön liittämisvelvollisuus laitoksen verkostoon on usein koettu epäoikeudenmukaiseksi silloin, jos haja-asutusalueella kiinteistökohtainen vesihuolto jo täyttää asianmukaisesti lainsäädännössä esitetyt vaatimukset. Vesihuoltolain soveltamisessa on esiintynyt erityises-ti tietyissä yksittäistapauksissa liittymispakkoa koskevia ylilyöntejä ja kansalaisten kannalta kohtuuttomia lopputuloksia.

Valiokunta katsoo mietinnössään, että hallituksen esityksessä liittymispakkoon liittyviä epäkohtia on korjattu onnistuneesti. Lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentin mukaan taajaman ulkopuolista kiinteistöä ei tarvitse jatkossa liittää vesihuoltolaitoksen vesijohtoon, jos momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Poikkeuksen myöntämisen perusedellytyksenä on se, että kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä. Toinen edellytys on se, että kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi terveydenhuoltolain mukaiset laatuvaatimukset täyttävää talousvettä.

Taajaman ulkopuolella kiinteistöä ei tarvitse liittää vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin, jos kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja jätevesien johtamista sekä käsittelyssä noudatettavaa ympäristösuojelulakia. Taajaman ulkopuolella sijaitsevaa kiinteistöä ei tarvitse liittää lakiehdotuksen 10 §:n mukaan jätevesiviemäriin silloinkaan, jos kiinteistöllä ei ole vesikäymälää ja sen jätevedet käsitellään ympäris-tönsuojelulain mukaisesti.

Liittymispakosta vapauttamiseen sisältyy erillinen siirtymäsäännös jo pitkällä suunnittelussa olevien hankkeiden loppuun saattamiseksi ja jotta rakenteilla olevat hankkeet rakentuvat valmiiksi. Rakentamistoimenpiteet muodostavat selväpiirteisen rajan siirtymäsääntelyn soveltamiselle, mutta valmistelussa ei ole aina osoitettavissa täysin selväpiirteistä rajakohtaa, jossa suunnittelu tai valmistelu olisi muodostunut aktiiviseksi. Siirtymäsääntely tulee suunnittelun osalta sovellettavaksi silloin, kun suunnittelu on jo edennyt pitkälle ja rakentaminen on alkamassa. Rakentamistoimenpiteiden aloittamiseen voidaan rinnastaa se, että asiassa on tehty rakennusurakoitsijan kanssa sopimus ja rahaliikennettä on tavalla tai toisella käynnissä tai käynnistymässä.

Puhemies! Toiminnan läpinäkyvyys on myöskin erittäin tärkeä asia. Vesihuoltolaitosten talouden ja toiminnan läpinäkyvyyttä pyritään parantamaan säätämällä laitoksen taloudenpidon eriyttämisestä, toimintakertomuksesta, tietojen julkaisemisesta sekä vesihuollon tietojärjestelmästä. Säännösmuutosten tarkoituksena on yhtäältä parantaa mahdollisuuksia laitosten toiminnan ja talouden seurantaan ja julkisuusvalvontaan sekä toisaalta varmistaa laitosten edellytykset huolehtia toimintavarmuudestaan. Nokialla taannoin tapahtuneesta vesihuolto-onnettomuudesta tulee ottaa oppia.

Valiokunta pitää mietinnössään vesihuoltolaitoksen toiminnan läpinäkyvyyden lisäämistä välttämättömänä. Tarvitaan myös lakiuudistuksen aktiivista seurantaa, jotta voidaan varmistaa, osoittautuvatko vesihuoltolaitoksen toiminnan ja talouden läpinäkyvyyden parantamiseksi esitetyt toimenpiteet riittäviksi ja oikein suunnatuiksi.

Läpinäkyvyyden parantamiseen liittyy myös tarve tiedottaa vesihuoltoon liittyvistä suunnitelmista nykyistä paremmin, tarve selvittää riittävästi hankkeiden kohtuulliset ja tasapuoliset kustannukset sekä parantaa hankkeiden ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä. Kansalaiset tarvitsevat tietoa hankkeesta etukäteen muualtakin kuin puolipiilossa olevalta kuntien ilmoitustaululta.

Puhemies! Kyseessä on iso ja merkittävä lakiuudistuspaketti, joka koskee suurta joukkoa kansalaisia. Vaikka kokonaisuudessaan asiakkaan suoja vesihuollossa paranee uudistuksen myötä, niin tietoa uudistuksesta täytyy saada välitettyä ihmisille. Kattavaa tiedotusta tarvitaan. Valiokunta painottaa sitä, että etenkin omakotitaloasukkaat kaipaavat tietoa uudistuksesta.

Puhemies! Tähän lakiin liittyy myös kaksi aloitetta. Toinen on lakialoite ja toinen toimenpidealoite. Nämä molemmat ovat liitoksissa merkittävällä tavalla tähän lakiuudistukseen, ja molemmista näistä on myöskin otettu osioita huomioon tässä valiokunnan mietintötekstissä. Valiokunta esittää aloitteita hylättäviksi.

Puhemies! Valiokunta ehdottaa myös muutamia tarkennuksia ja lisäyksiä lakipykäliin, sekä ykköslakiin että kakkoslakiin. Nämä pohjautuvat suurimmalta osalta perustuslakivaliokunnan lausuntoon.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Jätin 28. marraskuuta 2012 toimenpidealoitteen, joka kuuluu seuraavasti: "Vesihuoltolaissa kiinteistön omistaja tai haltija voidaan pakottaa liittymään viemäriverkostoon. Saman lain mukaan kiinteistön omistaja tai haltija voidaan myös vapauttaa liittymisvelvollisuudesta, jos liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy. Laki ei kuitenkaan määrittele, mikä on kohtuutonta. Koska vesihuoltolaki pakottaa kiinteistöt liittymään viemäriverkkoon, on tapauksia jouduttu ratkomaan oikeudessa. Lisäksi kunnissa on varsin kirjava käytäntö vapautushakemusten käsittelyssä. Edellä olevan perusteella ehdotamme" — eli 26 kansanedustajaa on allekirjoittanut tämän — "että hal-litus ryhtyy toimenpiteisiin vesihuoltolain 11 §:ssä mainitun kohtuuttomuuden määrittelemiseksi.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään seuraavaa: "Nykyisen vesihuoltolain käytännön ongelmat ovat liittyneet lähinnä taajamien ulkopuolisten kiinteistöjen liittymispakkoon. Kiinteistön omistajat ovat tietyissä tapauksissa joutuneet maksamaan vesihuoltoverkostoon liittymisestä varsin suuria liittymismaksuja ilman varsinaista palvelutarvetta tai -hyötyä. Valiokunta korostaa, että tältä osin lakiehdotuksen 10 §:n muutokset vähentävät näitä ongelmia merkittävästi."

Edelleen: "Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä liittymispakkoon liittyviä epäkohtia on onnistuneesti korjattu. Lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentin mukaan taajaman ulkopuolista kiinteistöä ei tarvitse liittää vesihuoltolaitoksen vesijohtoon, jos momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Poikkeuksen myöntämisen perusedellytyksenä on esityksen mukaan se, että kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä. Lisäksi liittymisvelvollisuudesta vapauttamisen perusteita tarkennetaan siten, että vapautus voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana tai määräaikaisena ja että liittämisen kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon kiinteistön vesihuoltolaitteiston rakentamisesta aiheutuneet kustannukset."

Otan esimerkin: 1990-luvulla on silloisten normien mukaisesti hyväksytty järjestelmä kolmella sakokaivolla, josta lähtee noin sadan metrin mittainen avo-oja, johon jätevedet johdetaan. Yksin asuva eläkeläinen joutuu liittymään edelleenkin tämän lain mukaisesti tuhansia euroja maksavaan järjestelmään, koska kolme saostuskaivoa ja tämä kuvailemani avo-oja eivät täytä vaatimuksia, vaikka voin sanoa, että tämä järjestelmä toimii huomattavasti paremmin kuin nykyiset markkinoilla olevat pienpuhdistamot.

Ei näitä asioita korjata sillä, että valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä "liittymispakkoon liittyviä epäkohtia on onnistuneesti korjattu" ja "toimenpidealoite hylätään". Näin täällä todetaan. Mielestäni ongelma edelleen tämänkin lakiesityksen jälkeen jatkuu eikä muutu yhtään miksikään.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on siis vesihuoltolain sekä maankäyttö- ja rakennuslain muutos, ja kuten tuossa valiokunnan puheenjohtaja Leppä ansiokkaasti esitteli tätä asiaa, niin valiokunta on hyvin tarkasti pureutunut tähän muutokseen. Muutamia havaintoja ja yksityiskohtia nostan tästä esityksestä esiin, ja pidän erittäin tärkeinä näitä huomioita, joita on osoitettu vesihuollon riskien hallinnasta.

Vesi on tärkeä ja veden saatavuus on tärkeä asia meille kaikille, ja sen vuoksi erityistilanteiden riskien hallintaan tulee kiinnittää huomiota sekä valtakunnan tasolla että paikallisesti. Myös vesihuoltoverkoston korjausvelka, joka täällä nostettiin selkeästi esille, on asia, johon pitää kohdentaa suurta huolta mutta myös toimenpiteitä. Suuri osa tuosta verkostosta on rakennettu 60- ja 70-luvulla, ja se alkaa nyt olla siinä pisteessä, että uudistamista ja perusparannusta täytyy ruveta tekemään laajamittaisemminkin. Ne semmoiset pistekorjaukset aina siellä, missä vuoto tapahtuu, eivät enää riitä pitkälle tässä tilanteessa eteenpäin menemiseksi.

Tuo arvio siitä, että korjausvelka on noin 1 miljardin euron luokkaa, on erittäin suuri taakka. Tänään viimeksi on tiestön korjausvelkaa selvittävä parlamentaarinen työryhmä käsitellyt sitä korjausvelkaa, joka siellä on, ja siellä puhutaan noin 2,3 miljardin euron korjausvelasta, joten tähän meidän aivan elintärkeään infraan kohdistuu melkoista korjausvelkaa. Tuohon on kiinnitettävä huomiota ja myös resursseja on kohdennettava. Myös havainto siitä, että nykyisen verkoston kunnostaminen pitää priorisoida eikä niinkään havitella uusia laajoja hankkeita, on oikeansuuntainen toimintalinja ja varmaan tässä taloustilanteessa vielä järkevä linja.

Myös se havainto, joka täällä nousee esille hulevesien hallinnasta, on entistä tärkeämpi nyt, kun rakennettu ympäristö meillä lisääntyy, ja myös tämmöiset äärimmäiset sääolosuhteet, joissa sateet voivat olla rankkojakin, tekevät hulevesien hallinnasta tärkeää. Tässähän nyt tietysti eriytetään niin, että tavoitteena on, että tuo hulevesijärjestelmä olisi erillinen noista viemärijärjestelmistä. Sitä myöten vältettäisiin sitten näiden rankkasateiden jälkeen esimerkiksi se, ettei hulevesien täyttämä viemäriverkosto tulvi vesistöihin ja sitä kautta myös sitten jätevettä sieltä ohjaudu vesistöihin ja luontoon. Tärkeä asia, jotta voidaan pitää huolta tästäkin.

Mutta yksi asia vielä, arvoisa puhemies, jonka haluan tässä nostaa esille. Olen muissakin yhteyksissä keskittynyt tämmöisiin perusteettomien pakkojen kyseenalaistamiseen, on sitten kysymys kuntarakenneasioista tai tässä asiassa näistä liittymispakoista, vesihuoltolain mukaisista liittymispakoista. On erittäin hyvä asia, että tuohon vesihuoltolain 10 §:ään on nyt lisätty tämä muutos ja tuodaan se mahdollisuus. Eli jos kiinteistökohtainen vesihuolto täyttää asianmukaisesti muun lainsäädännön edellytykset, niin tuota liittymispakkoa ei silloin olisi, vaikkakin vesihuoltoalue olisi määritelty. Tässähän on edellytyksenä se, että tämän kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen tuon vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä. Se on hyvä viesti nyt haja-asutusalueilla asuville ihmisille, niille, jotka ovat hoitaneet jo asiansa kuntoon, kantaneet vastuuta siellä ympäristöstään ja laittaneet vesihuoltolaitteistonsa, viemärilaitteistonsa kuntoon.

On hyvä, että nyt lainsäädäntökin tukee tätä kehitystä, että hoidetaan itse asiat kuntoon, ja silloin ei lähdetä pakon kautta toisaalta tukemaan joitakin — joillakin alueilla on vesihuoltohankkeita, jotka ovat perustuneet osin tämmöisiin huonosti tehtyihin laskelmiin tai optimistisiin odotuksiin siitä, että kuinka paljon niitä liittyjiä siellä tulee olemaan, ja sitten toista kautta muodostetaan vesihuoltoalueita ja koetetaan pakolla liittää, jotta saataisiin sitä kannattavuutta sille huonosti valmistellulle hankkeelle, ja näinhän se asia ei voi olla.

Tämä on erittäin hyvä lisäys, ja osoitan tästä kiitokset maa- ja metsätalousministeri Koskiselle, että hän on ponnekkaasti ajanut tämän muutoksen nyt tänne lakiin. Myös tuo valiokunnan mietintö oli erittäin mukavaa luettavaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja käytti kattavan puheenvuoron, mutta ihan muutama huomio vielä kokonaisuuteen.

Minun mielestäni valiokunta on oikein ottanut nyt tässä omassa mietinnössään esille sen hirvittävän suuren korjausvelan, mikä meillä on. Eri asiantuntijat valiokunnan kuulemisessa korostivat kovasti sitä, kuinka isosta, mittavasta pommista siellä maan alla tällä hetkellä on kysymys, ja siinä tietysti sitten arvioidaan — kun valtio ei siinä sitten enää mukana sillä tavoin ole — millä lailla se mahdollistetaan, että nämä asiat pysyvät kunnossa, ja samalla kertaa siihen liittyy se riskienhallinta.

Riskienhallinnan osalta haluaisin korostaa myös sitä, että meidän pitää uskaltaa huomioida myös se tahallisesti tuotettava riski, jota tänä päivänä voi tässä maailmanmenossa tulla niin, että meillä on jokin järjestö, joka haluaa vahingoittaa tahallisesti kanssaihmisiä. Juuri vesien kautta se on erittäin helppo suorittaa, näin voidaan aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmia tuhansille, kymmenilletuhansille ihmisille, ennen kuin se tulee tiedostetuksi.

Valiokunnan tulee myös huomioida se, että tiedottamisen tämän lainsäädännön osalta tulee tapahtua niin, että se tulee jo ennakolta, eikä vasta sitten niin, että mitkä ovat ne lain vaikutukset, kun tämä laki on astunut voimaan. Eli nyt tämä jo ennen voimaantuloa otetaan hyvin haltuun ja tiedotetaan siitä lain vaikutuspiirissä oleville tahoille.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs huomionarvoinen seikka tässä on todellakin hulevedet elikkä valumavedet ja niiden hallinta. Kaksi asiaa sieltä.

Toinen on se, että niille hulevesille, joiden vaikutuspiirissä ei ole puhdistusjärjestelmiä, ovat ne riittävät viipymäalueet, jotta ne puhdistuvat ennen valumistaan vesistöihin, äärimmäisen tärkeitä.

Toinen asia on, etteivät niille hulevesille, jotka menevät sitten jätevedenpuhdistamojen kautta, nämä rankkasateet aiheuta sitä, että joudutaan ohijuoksutuksia tekemään. Me saamme joka viikko lukea useampaan kertaan tiedotusvälineistä, että jossakin päin on patoluukut avattu ja ohijuoksutuksia on tehty, jolloin kaikki se jätevesi menee suoraan vesistöihin käsittelemättömänä, puhdistamattomana, ja nyt tällä lailla pyritään siihen, että myös tämä ongelma saataisiin hallintaan.

Kolmas asia liittyen näihin ohijuoksutuksiin on se, että myös varavoimajärjestelmiä sähkönsyötön häiriöiden varalle pitää entistä laajemmin olla meillä jätevedenpuhdistamoilla, samoin kuin tietenkin puhtaan veden puolella, käyttöveden puolella. Se, että myöskin se turvataan, pitää myös kaikkien vesilaitosten ja niiden osuuskuntien huomioida, jotka tätä toimintaa pyörittävät.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Lisään tässä nyt erään asian, joka jäi mainitsematta edelleenkin tuossa toimenpidealoitteessa, että mikä oli se kohtuuttomuus. Tässä lakiehdotuksessa jää edelleenkin määrittelemättä ja epäselväksi se kohtuuttomuus ja kustannukset euromääräisesti, jota tässä haettiin. Tosiaan sitä, mikä se summa euromääräisesti olisi, ei tästä kyllä sitten löydy.