Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa eduskunnan puhemies, paikalla olevat toimihenkilöt ja edustaja Myllykoski! Näin se on, kun tähän aikaan kerta toisensa jälkeen näitä asioita käsitellään, yleensä täällä ei ole kuin muutama harva. Tosin laatu tässäkin tapauksessa sitten korvaa määrän.

Ylipäänsä voi sanoa, että silloin kun on kysymys muutaman euron asiasta, joka koskee yksityistä kansalaista, tai vaikka koko kansakuntaakin koskevasta asiasta, jossa on muutama kymmenen miljoonaa tai joku miljoona, niin kyllä meitä on täällä paljon asiasta keskustelemassa. Tässä kysymys on koko Suomen talouden kannalta erittäin tärkeästä aihealueesta, suomalaisen viennin rahoitukseen liittyvistä asioista. Tässä kysymys on miljardien mittaisista järjestelyistä. Juuri siksi olisi hyvä, jos täällä olisi vähän enemmän kansanedustajia.

Minä arvaan, että kaikki edustajat ovat läpikotaisin käyneet tämän esityksen läpi ja tuntevat tarkasti sen, mistä viennin rahoituksessa on kysymys ja minkälaisiin vastuisiin suomalaisen veronmaksajan nimissä Suomen valtio nyt sitoutuu näissä järjestelyissä. Tärkeitä asioita, lapsilisät ja lasten kotihoidon tuki ja tämäntapaiset asiat, niissäkin tehdään aina sitoumuksia, ne ovat inhimillisiä, tärkeitä asioita. Näiden mittasuhde, mistä nyt puhutaan, on hivenen toista maata.

Tässä esitetään järjestelyjä, joilla pyritään paikkaamaan se tosiasia, että kansainvälisen finanssikriisin seurauksena on syntynyt tietty tilanne koko maailmassa niille yrityksille, jotka vievät tuotteita, joilla on ostaja maailman toisella puolella, ja näiden ostajien kaupan ovat tavallisesti rahoittaneet erilaiset tällaiset rahoitusinstrumentit, investointipankit ja muut rahoitusyhteisöt. Nyt on käynyt niin, että nämä ovat siirtyneet kuvassa kauemmaksi ja kauemmaksi. Yritykset, jos meinaavat, vaikka suomalaiset, viedä tuotteitaan vaikka Etelä-Koreaan, eivät saa, nuo vientiyritykset, niin helposti ulkopuolelta markkinarahoittajaa sille viennilleen, ja sen takia valtio on joutunut tulemaan kuvioihin mukaan, ei vain Suomessa vaan kaikkialla muualla maailmassa.

Maailmantaloudessa on aikoja, jolloin tämmöinen liberalismi etsii ja on ottanut pitkiä askeleita eteenpäin, ja sitten aikoja, jolloin julkinen valta, valtio, tulee markkinatalouden, historiallisesti ottaen markkinatalouden, temmellyskenttään mukaan. Tällä alalla, viennin rahoituksessa, on käynyt näin. Eri puolilla maailmaa valtio on tullut paikkaamaan sitä markkinapuutetta, mikä viennin rahoituksessa on syntynyt finanssikriisin jäljiltä. Nyt aikaisemmin, itse asiassa jo edellisen hallituksen aikana, otettiin käyttöön tämmöinen viennin jälleenrahoitus, ja nyt pikkaisen järjestelmää on muutettu, mutta pohjimmiltaan samasta ideasta tässä on kysymys. Sen lisäksi, että pikkaisen on järjestelmää muutettu, myöskin nyt sitten volyymeita tässä ollaan kasvattamassa. Viennin rahoitusta, sitä maksimimäärää, valtuutta, nostetaan 3:sta 7 miljardiin euroon, ja samalla, kun sitä viennin rahoitusta, limiittiä, nostetaan, niin saman verran nostetaan sitten siihen rahoituksen hankintaan liittyviä takauksia tuolla miljardimäärällä, ja vielä näitä korontasaussopimuksia tekevät nämä yritykset, jotka vievät tuotteitaan, markkinoiden kanssa.

Mutta näistä kahdesta asiasta, tästä viennin varsinaisesta rahoituksesta ja valtion takauksesta nyt sitten vielä muutama sana.

Niin kuin sanottu, valtio tulee nyt kuvioihin mukaan. Tämä tapahtuu sillä tavalla, että valtio takaa Finnveralle sen, että Finnvera markkinoilta ottaa luoton valtion takauksella Vientiluotolle ja Vientiluotto myöntää rahoituksen sille suomalaiselle viejälle. Kun se vie vaikka hissejä Etelä-Koreaan, se eteläkorealainen ostaja nykyään lähtee ilman muuta siitä, että sillä, joka heille hissejä muuten tarjoaa, on tarjolla ei vain hissi vaan myöskin niitten hissien ostamiseen tarvittava rahoitus. Myyjällä pitää olla rahoituspaketti nykyään mukana. Ja kun aikaisemmin tämän sai markkinoilta, nyt sitä ei saa niin helposti — toki jotkut saavat — ja nyt sitten tämä viennin rahoitus on sitä, että se viejä, vaikkapa joku nimeltä mainitsematon hissiyhtiö, nyt sitten tämän Vientiluoton kanssa tekee diilin ja kertoo sille ostajalle, että tässä rahoituspaketti näillä ja näillä ehdoilla, ja sitten se ostaja kenties kaupan tekee. Monesti on niin, että jos ei jo tarjouspyynnössä ole tätä rahoitusta mukana, niin ei tällainen tar-joaja pärjää.

Arvoisa puhemies! Tämä oli välttämätöntä sanoa, koska täällä on puhuttu monien muittenkin asioitten yhteydessä siitä, minkälaisia tällaisia markkinapuutteita on tämän kriisin jälkeen syntynyt. Tässä on yksi esimerkki markkinapuutteista, ja sitä ollaan paikkaamassa, ja minä erittäin mielelläni kannatan tätä hallituksen esitystä. Muuten näihin toimintoihin on paljonkin huomautettavaa, mutta näiltä osin, siis kun on kysymys viennin rahoituksen tästä järjestelystä, tämä on ihan hyvä. On tärkeää, että näitä limiittejä nyt nostetaan tästä syystä ja niin poispäin. Välillä, kun aina — vielä toistamiseen sanon — on sellainen käsitys, että kyllä tämä markkinatalous tässä nyt jyllää, niin tämäntapaisissa asioissa tosiasiassa on käynyt niin päin, että valtioiden vastuut ovat selvästi lisääntyneet. Kun nyt sitten tämä varsinainen rahoitus järjestetään tätä kautta, niin jotta se Finnvera pystyy sitten taas takaamaan tämän rahoituksen, niin silloin pitää myöskin sen takausvaltuuksia nostaa, ja niitä nyt nostetaan tässä yli 12 miljardiin. Oma lukunsa on vielä nämä korontasaussopimukset, jotka nekin tähän sisältyvät.

Arvoisa puhemies! Viime sanoissani vielä aivan erityisesti, kun tässä on myöskin alusluottojen takaamisesta kysymys ja niitten vientiin liittyvistä asioista, en malta olla tässä sanomatta — kun on monta kertaa täällä puhuttu siitä, miten tämä telakkateollisuus ja sen menestyminen sitten hoidetaan — että kyllähän se on esimerkki siitä, millä tavalla todellakin valtiot myöskin Euroopassa tulevat näihin rahoitusjärjestelyihin mukaan. Suomessakin kun on historiallisesti rakennettu joku iso laiva, esimerkiksi miljardin hintainen — niitä nyt ei montaa ole mutta muutama on — niin valtio on ensiksi rahoittanut sen telakan, joka tekee sen laivan, ja sitten jotta se telakka tekee sen laivan, jo ennen sitä on pitänyt tilaajan, varustamon, tilata se laiva. Sitten se sama valtio joutuu samaan aikaan rahoittamaan myöskin sitä ostajaa. Samaan aikaan rahoitetaan sekä sitä telakkaa että sitten vielä siltä telakalta sen laivan ostavaa varustamoa.

Arvoisa puhemies! Näillä esimerkeillä halusin vain osoittaa, miten tämä markkina on muuttunut. Esitys on hyvä, ja ymmärtääkseni valiokunnan mietintö on suurin piirtein tämän sisältöinen, minkä tässä omin sanoin kerroin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Pekkarinen kuvasi juuri sen keskeisen seikan, mistä tässä on kysymys. Toki järjestelmä ei ole ehkä aivan niin uusi kuin edustaja Pekkarinen antoi ymmärtää, että pelkästään tämän pankkikriisin takia oltaisiin tällaisia instrumentteja rakennettu: ministeri Pekkarisen aikana jo näitä ollaan sorvailtu tässä maassa. Ei satakuntalainen puimuri olisi kaukomaitten pelloille löytänyt, ellei olisi tällaista viennin rahoitusinstrumenttia ollut. Tämä on ollut edellytys suomalaiselle vientiteollisuudelle ja sen menestymiselle. Nyt rahoituskriisin myötä tämä rahoituskanava markkinoilta on tukehtunut juuri kuten edustaja Pekkarinen kuvasi. Nyt tarvitaan niitä erittäin merkittäviä satsauksia valtion toimesta, jotta meillä pystytään näitä lapsilisiä maksamaan, jotta meillä on sieltä vientiteollisuudesta niitä verotuloja. Ikävä noidankehä, pakko tehdä, muuten meidän vientiteollisuutemme kilpailukyky ei kestä maailman myrskyissä.

Onkin tärkeää, että valiokunta omassa kannanotossaan mietinnössä on tuonut esille sen, että meidän pitää tukijärjestelmä pitää sellaisessa kilpailukyvyssä tärkeimpiin kilpailijamaihimme nähden. Valtiot eivät vain katsele sivusta, kuinka heidän teollisuutensa käy. Ja Euroopassa käydään melko aggressiivista tukikilpailua erityisesti telakkateollisuuden osalta, minkä olemme huomanneet. On hyvä, että tässä valtioneuvoston esityksessä mainitaan alukset ja että ne ovat mukana, sillä on tärkeätä, kun vielä toivon kipinä on Turunkin telakan suhteen, että meillä nämä instrumentit ovat kunnossa ja iskukykyisiä, jos siellä saadaan kauppoja aikaiseksi — jo ensinnäkin telakan suhteen, mutta tietysti sitten, että alustilauksiakin voidaan telakalle saada, kun omistusjärjestelyt toivottavasti saadaan mahdollisimman nopeasti kuntoon.

Meidän maailmamme on nyt sellainen, että rahoituksen hinta ratkaisee yhdessä tuotteen hinnan kanssa. Enkä ole aivan varma, etteikö joissakin tapauksissa olisi niin, että rahoituspaketti on ratkaisevampi kuin se tuotteen hinta maailmanmarkkinoilla.

Lakiesitys on erittäin kannatettava, ja voidaanko yhtenä erityiskohtana mainita, että järjestelmästä tulevat tappiot eivät kuitenkaan heti, välittömästi vaikuta valtiontalouteen vaan talousarvio käytetään sitten alijäämän kattamiseen vasta viimeisenä keinona. Joten jos tässä huonosti käy, niin ei se tarkoita välitöntä huolta sitten talousarvion suhteen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa omassa mietinnössään sitä, että tätä tulee seurata ja tarkastella, ja edellyttääkin toimia sen suhteen, että viennin rahoitusjärjestelmän toiminnasta ja vaikuttavuudesta saadaan vuoden 2016 loppuun mennessä selvitys ja että tätä järjestelmää seurataan myös siltä osin, että mikäli talouden tunnusluvut kehittyvät myönteiseen suuntaan, niin voidaan sitten ehkä siinä kohtaa tarkastella koko järjestelmää uudelleen.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoski on ihan oikeassa: järjestelmähän ei sinänsä mikään uusi ole. Meillä oli aikanaan 90-luvun alussa sekä viennin rahoitus — siis sen rahan tarjoaminen, millä viejä vie — että sitten sen takauksen rahoitus, millä sen, kun raha viedään, rahoitus taataan. Nämä molemmat oli. Sitten noin 90-luvun puolenvälin jälkeen — en ihan tarkkaa vuotta muista, 96, 97, 98, joskus silloin — suomalaiset pankit alkoivat olemaan erittäin aktiivisia ja sanoivat, että "hei, valtio pois tästä kentästä, ei tämä valtiolle kuulu, tämä on yksityistä bisnestä, me hoidamme tämän asian". Ja pankit ja muut rahoitusinstituutiot hoitivatkin aina tähän 2008 vuoden kriisiin, tai oikeastaan 2009, asti mutta sen jälkeen eivät enää hoitaneetkaan. Taas sitten uudestaan — vastasin silloin asioista Suomessa — nostettiin jalalleen tämä Vientiluotto Osakeyhtiö, Finnveran tytäryhtiö. Sen kautta tämä viennin rahoitus nostettiin. Koko ajan nämä takausjärjestelmät ovat olemassa. Ja vielä kertaalleen, tässähän muutetaan nimenomaan näitä limiittejä, itse järjestelmä säilyy ennallaan.

Jos puhemies vielä sallii, tästä eurooppalaisesta muutoksesta: Tässä on sitten vielä kaiken lisäksi käynyt tällä tavalla, että nyt Euroopassa keskustellaan, että hetkinen, onko tämä järjestelmä ihan oikein, onko se oikein, että silloin, kun saksalainen yritys vie vaikkapa Etelä-Koreaan jotain saksalaisia teollisia tuotteita, saksalainen yritys voi Hermeksen, joka niillä on yksi suurimpia, rahoitusta tukien viedä niitä saksalaisia vempaimia sinne Etelä-Koreaan. Mutta jos tämä saksalainen yritys on myymässä samat vempaimet saksalaiselle teollisuudelle, niin minkä takia siinä vaiheessa, jolloin se myy sitä konetta saksalaiselle yritykselle, ei voitaisikaan vähän samanlaisia instrumentteja käyttää. Tässä tämä menee valtion piikkiin tavalla, jos ei muulla tavalla, niin sen takausriskin tavalla. Valtion roolin vahvistuminen — tämä ei ole vielä totta, mutta tätä ollaan paraikaa miettimässä Euroopassa — uhkaa kaiken aikaa. Valtioiden rooli tässä kasvaa, ja ne valtiot, jotka ovat vahvoja, tietysti pystyvät tähän paremmin kuin jotkut muut valtiot.