Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tällä lakiesityksellä on kaksi päätavoitetta. Sillä vahvistetaan nuorisolähtöistä päätöksentekoa kunnissa sekä parannetaan nuorten varhaisen tuen ja julkisen sektorin palvelujen saatavuutta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotetaan kahta asiakokonaisuutta.

Nuorisolakiin esitetään lisättäväksi ensinnäkin säännös paikallisten viranomaisten monialaisesta yhteistyöverkostosta ja toiseksi etsivästä nuorisotyöstä ja siihen liittyvästä tietojen luovuttamisesta. Hallituksen satsaukset nuoriin ja vastavalmistuneisiin ovat vuoden 2010 talousarviossa yhteensä noin 50 miljoonaa euroa. Nämä määrärahat tukevat myös tätä lakiesitystä, mutta raha yksinomaan ei tietenkään ole ratkaisu. Meidän tulee tämän lisäksi etenkin tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa konkreettisesti tukea nuoria kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka ovat meidän käytettävissämme.

Nuoret eivät ole itse valinneet ajankohtaa nuoruudelleen. Toisilla on onnea, he valmistuvat hyvän suhdanteen aikana, jolloin työnantajat kilpailevat heistä, mutta toisilla on kovempi kohtalo, kuten heillä, jotka nyt ovat astumassa työmarkkinoille. Tämän kevään poliittinen prioriteetti on nuorisotyöttömyyden hoitamisessa. Se on nuorten auttamisessa ja se on uhkaavan syrjäytymisen torjumisessa.

Arvoisa puhemies, talman! För att hjälpa unga som av en ödets nyck just nu råkar komma ut i arbetslivet kräver gemensamma insatser. Den nordiska modellen kan jämna vägen på många sätt, den kan också ge en så jämlik chans som möjligt att bygga sin egen lycka. Men i en öppen och globaliserad ekonomi kan vi ändå inte gardera oss mot periodiska konjunktursvängningar som drabbar generationer mycket olika och ur individens synvinkel helt slumpmässigt.

Vi vet att recessionen i början av 1990-talet drabbade unga, som då kom ut på arbetsmarknaden, väldigt hårt. Därför är det allas vår politiska, mänskliga och moraliska skyldighet att stödja de unga, de som nu är unga och de som inte har valt att vara unga just nu i en tid av ekonomisk svacka. Med "vi alla" avser jag självfallet staten, det offentliga, det vill säga inklusive kommunerna.

Valtion ja kuntien yhteistyötä nuorten parhaaksi on tehostettava. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria pystytään tehokkaasti auttamaan paikallisen, monialaisen asiantuntijaverkoston hyvällä yhteistyöllä. Tämän yhteistyön kehittäminen niin, että kaikki nuoret Suomessa asuinkunnasta riippumatta ovat tasa-arvoisessa asemassa palvelujen suhteen, on erittäin tärkeää. Aivan erityisesti kannan huolta pelkän perusopetuksen varassa olevista, joiden syrjäytymisvaara on suurin. Huomiota on kiinnitettävä koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleviin nuoriin.

Viime vuonna työttömiä alle 25-vuotiaita nuoria oli lähes 34 000 kuukaudessa, mikä on yli puolet yhdestä ikäluokasta. Ammatillisen tai lukiokoulutuksen keskeyttäneitä oli yhteensä vajaa 17 000. Heille kaikille tulee aktiivisesti tarjota julkisia palveluita. Nuoren syrjäytyminen on uhka hänelle itselleen, hänen perheelleen ja lähipiirilleen ja yhteiskunnalle. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että jos syrjäytyminen kestää koko työiän, niin sen kustannukset yhteiskunnalle, siis noin 40 vuoden aikana, ovat 1,1 miljoonaa euroa. Tämä on 27 500 euroa per vuosi per nuori.

Tämän lakiesityksen mukaan kunnissa tulisi olla nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, jonka tehtävänä olisi koota tietoja nuorten kasvu- ja elinoloista, nuorten palvelujen saavutettavuudesta ja myöskin niiden riittävyydestä. Verkosto edistäisi nuorille suunnattujen palvelujen yhteensovittamista. Verkoston tulisi tehostaa nuorten palveluihin ohjautumista ja palveluista toiseen siirtymistä ja edistää nuorten palveluiden järjestämiseen liittyvän tietojen vaihdon sujuvuutta. Verkosto ei käsittelisi yksittäisen nuoren asioita, vaan paikallistasolla yleisemmin nuorten tarvitsemien palveluitten toimivuutta.

Kunnat voisivat halutessaan perustaa verkoston yhdessä. Verkostossa olisivat mukana nuorten kannalta keskeiset toimijat: opetus-, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimi sekä myöskin työ- ja poliisihallinto ja muita viranomaisia tarpeen mukaan, esimerkiksi Puolustusvoimat.

Fru talman! Jag vill speciellt påpeka betydelsen av det koordinerande nätverket för vägledning av tjänster för unga, att det ska ha representanter för både sådana tjänster som kommunen ansvarar för och sådana funktioner som staten ansvarar för. Det är skäl att nämna att samarbetet med Försvarsmakten är av mycket stor betydelse för unga män. Här gäller det inte bara det som kan göras i samband med uppbåden utan också hur vi kan förbättra stödet för dem som avbryter sin militär- eller civiltjänstgöring.

Avbrott är inte någonting som sker planerat, det är ingenting som sker vid en på förhand given tidpunkt, och ynglingar som avbryter tjänstgöringen kan komma att förlora en avsevärd tid om de inte genast erbjuds aktivt stöd. Detsamma gäller unga som avbryter studierna mitt under läseåret. Genom uppsökande ungdomsarbete kan vi erbjuda de unga alternativ kontinuerligt under hela året.

Rouva puhemies! Laissa säädettäisiin siis myös etsivästä nuorisotyöstä, jonka tarkoituksena on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ajasta ja paikasta riippumatta. Etsivä nuorisotyö auttaa hänet sellaisten palvelujen tuen piiriin, jolla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Ehdotus ei sisällä kunnille uusia velvoitteita, vaan kunta voisi tarvittaessa ja oman harkintansa mukaan järjestää etsivää nuorisotyötä. Vuoden 2010 budjettiin onkin varattu 4,65 miljoonaa euroa etsivään nuorisotyöhön. Tämä olikin kaksi kertaa enemmän kuin viime vuoden budjetissa, ja tällä määrärahalla voidaan laajentaa etsivää nuorisotyötä tänä vuonna koskemaan noin 60 prosenttia kunnista.

Lakiin lisättäisiin säädös nuoren yksilöinti- ja yhteystietojen luovuttamisesta etsivää nuorisotyötä varten nuoren tavoittamiseksi. Tietojen luovuttaminen nuoren auttamiseksi edellyttäisi pääsääntöisesti nuoren suostumusta. Myös opiskelijavalinta- ja ylioppilastutkintorekisteristä annettuun lakiin lisättäisiin säännös oikeudesta luovuttaa tietoja etsivää nuorisotyötä varten. Nuorille ei säädettäisi velvollisuutta ottaa vastaan tarjottua palvelua. Tämä periaate on sama kuin vastaavassa lainsäädännössä muissa Pohjoismaissa. Lakiesitystä on valmisteltu avoimesti ja siitä on kerrottu useissa eri tilaisuuksissa. Sisältöön ovat päässeet vaikuttamaan sellaiset henkilöt, jotka käytännössä tekevät ehdotettuja tehtäviä eri projekteissa.

Arvoisa puhemies! Tämä sanapari "monialainen viranomaisyhteistyö" saattaa ehkä kuulostaa ja vaikuttaa hieman etäiseltä ja byrokraattiselta, ehkä varsinkin sellaisille nuorille, jotka muutenkin potevat jonkinmoista viranomaiskammoa. Siksi olenkin miettinyt tälle sanaparille ehkä hieman paremmin istuvan synonyymin, ja se voisi olla "yhtäkään nuorta ei jätetä".

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viime vuoden lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli eri laskujen mukaan joitakin tuhansia yli 30 000 eli reilusti yli 11 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Alle 20-vuotiaita työttömiä oli noin 9 400. Näiden lukujen valossa on erittäin tarpeen, että hallitus on nostanut nuorisotyöttömyyden hoidon ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn painopisteekseen.

Tämän vuoden valtion budjettiin on esimerkiksi varattu 50 miljoonan euron erityismääräraha nuorten työllisyyden tukemiseen ja työttömyyden ehkäisyyn. Toisaalta viime vuoden lopulla talouspoliittinen ministerivaliokunta asetti nuorisotyöttömyyttä selvittämään asiantuntijaryhmän, jonka toimenpide-ehdotukset varmasti tulevat vielä määrittämään loppuvaalikauden toimintalinjoja.

Samaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävää toimintalinjaa edustaa myös nyt käsittelyssä oleva nuorisolain muutosesitys. Ongelmana on ollut se, että liian moni nuori putoaa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle, ikään kuin katoaa. Mikäli etsikkoaika kääntyy todelliseksi syrjäytymiseksi, ovat kustannukset paitsi inhimil- lisesti myös yhteiskunnan kannalta todella mittavat.

Meillä on nykyäänkin monenlaisia keinoja puuttua ja auttaa syrjäytymässä olevia nuoria, mutta eräs ongelma on ollut se, että tieto ei ole kulkenut eri viranomaisten välillä ja että moni tukiverkosto on rakentunut projektiluonteisuuden varaan.

Tämä hallituksen esitys patistaa monialaisen viranomaisten yhteistyöverkoston synnyttämiseen sekä mahdollistaa ja helpottaa tiedonsaantia eri viranomaisten välillä. Toisaalta etsivän nuorisotyön lakisääteistäminen ja sitä kautta varhaisen tuen antaminen koulutukseen ja töihin pääsemiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä tavoitteita. Toivonkin, että laki otetaan aikanaan kunnissa ja alueilla hyvin vastaan ja että niissä nähdään ennalta ehkäisevän nuorisotyön mahdollisuudet. Hienoa on, että byrokratiaa ei tällä lailla pyritä lisäämään vaan koordinointia parantamaan.

Arvoisa puhemies! Parina viime vuonna on käytännössä havaittu hyväksi työtavaksi etsivä nuorisotyö. Ensimmäisenä toimintavuotenaan eli toissa vuonna etsivä työparitoiminta tavoitti lähes 2 000 nuorta, joista melkein 1 500 ohjattiin sellaisen palvelun pariin, jota nuori tarvitsi omassa elämäntilanteessaan. Noin kolmasosalla nuorista oli takanaan keskeytetyt toisen asteen opinnot, noin neljäsosalta puuttuivat peruskoulun jälkeiset opinnot ja 4 prosentilla oli peruskoulukin jäänyt kesken. Kaikkiaan kuudesosa nuorista määritteli itsensä työttömäksi, muttei kuitenkaan ollut ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Nämä nuoret mukaan luettuna työttömiä nuoria oli etsivän nuorisotyön tavoittamista nuorista lähes 40 prosenttia. Tässä taloustilanteessa heidän osuutensa varmasti pikemminkin lisääntyy kuin vähenee. Huomionarvoista on, että etsivän nuorisotyön kautta on tavoitettu varsin hyvin myös maahanmuuttajataustaisia nuoria. On tärkeää, että koulupudokkaiden ja muiden epävarmojen nuorten poimimiseen on olemassa välineitä, joiden kautta heidät voidaan ensinnäkin löytää ja toiseksi auttaa heitä eteenpäin etsimään suuntaansa elämässä.

Käsillä olevassa laissa säädetään tilanteista, joissa etsivälle nuorisotyölle voidaan luovuttaa esimerkiksi nuoren yhteystietoja salassapitosäännösten estämättä. Nuorella ei kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa vasten tahtoaan apua vastaan.

Nuorten ohjaus- ja palveluverkoston työ ei aiheuta kunnalle uusia välittömiä kustannuksia, sillä työ organisoidaan osaksi viranhaltijoiden työnkuvia. Vastuunjaon selkiintyessä päästään purkamaan päällekkäisiä toimintoja eikä samaan toimintaan toivottavasti enää varata moninkertaisia resursseja. Päinvastoin nyt on mahdollisuus säästää juuri päällekkäisyyksiä karsimalla ja osaamista yhdistämällä.

Viime vuonna etsivään nuorisotyöhön myönnettiin valtionavustusta 2,5 miljoonaa euroa. Momentille tuleva 150 000 euron tasokorotus kohdennetaan tänä vuonna juuri etsivään nuorisotyöhön. Etsivän nuorisotyön rahoitusta lisätään vuoden 2010 valtion talousarviossa 2 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa, että tänä vuonna toimintaan on näillä näkymin käytettävissä ainakin 4,65 miljoonaa euroa. Mainittakoon tässä yhteydessä sekin, että hallitus satsaa tänä vuonna myös hyväksi havaittuun työpajatoimintaan yli 15 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys puuttuu moneen olennaiseen kipukohtaan, mutta vielä jää myös korjattavaa. Viime laman aikana rapautunutta kouluterveydenhuoltoa ei edes lihavina vuosina korjattu entisenlaiseen kuntoonsa, päinvastoin. Kuitenkin juuri kouluterveydenhuollossa olisi mahdollisuus tavoittaa ajoissa syrjäytymisvaarassa oleva nuori. Oireet näkyvät kyllä, jos meillä on vain resursoitu riittävästi pätevää henkilökuntaa tarkkailemaan ja etsimään näitä oireilevia nuoria. Mainittakoon se tässäkin, mihin myös nyt käsittelyssä oleva lakiesitys vetoaa. Syrjäytyneestä nuoresta aiheutuva kustannus yhteiskunnalle on laskelmien mukaan kansantulon menetyksenä noin 700 000 euroa ja siihen päälle vielä julkisen talouden menetyksenä noin 400 000 euroa. Näiden lukujen valossa kaikkeen syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan, kuten kouluterveydenhuoltoon, panostaminen on sijoituksista mitä parhain.

Uskon, että nämä sijoitukset myös kantavat hedelmää. On ihan turhaa ja vastuutonta kuitenkin puhua ja lietsoa puheita menetetystä sukupolvesta. Juuri nuorten kohdalla pienilläkin askelilla voi saada aikaan suuren muutoksen. Vaikeampana aikana luottamuksen ja tulevaisuudenuskon valaminen on yhtä tärkeää kuin konkreettisten mahdollisuuksien luominen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Heikkinen puhui erittäin tärkeällä tavalla kuntatason, paikallistason, yhteistyön tarpeesta. Opetus-, sosiaaliviranomaisten ja eri viranomaisten yhteistyötä tulee todella voimistaa, mutta tässä on nyt ongelma se, että kuntatalouden voimavarat pitäisi myös panna kuntoon. Sosiaali- ja terveydenhuolto, perhetuki, nuoria tukevat opetus ym. panostukset ovat kiinni siitä, että kuntatalous kärjistyy, eli tämä pitää ottaa myös esille.

Samalla kiinnitän huomioni vuoden 2004 sisäisen turvallisuuden ohjelman laajaan turvallisuuskäsitteeseen ja olisin tiedustellut, millä tavalla sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on lähtenyt myöskin näitä konkreettisia työmuotoja viemään eteenpäin. Meidän suurin turvallisuusuhkamme on nuorten syrjäyttäminen, turvattomuus arjessa ja työelämässä, joka liittyy tietysti työttömyyskriisin pahenemiseen. Tässä suhteessa, arvoisa ministeri, täytyy sanoa, että oli vähän erikoinen täsmälääke pahenevaan nuorisotyöttömyyteen teidän tekemänne nettipokerin laajentaminen Veikkauksen ja Rahiksen puolella, aika erikoinen täsmätoimi.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tästä samasta teemasta, mistä ed. Rajamäki ed. Heikkistä kommentoi, ottaisin vähän positiivisemman asenteen. Mielestäni tässä on ensinnäkin aivan erinomainen lakiesitys kyseessä. Olisinkin kysynyt ministeriltä ja pyytänyt kommenttia siihen, voisiko tämä poikkihallinnollinen yhteistyö parhaimmillaan johtaa jopa siihen, että kuntiin, aika useaankin kuntaan, syntyisi fyysisiä rakennuksia ja fyysisiä toimipisteitä, joissa eri sektorit toimisivat nuorten puolesta ja nuorten hyväksi yhdessä. Kuitenkin on niin, että suuri osa noista nuorista on juuri niitä samoja ihmisiä, jotka sitten kulkevat useammalla luukulla ja joutuvat siten byrokratian pyörittämiksi. Voisimmeko päästä tämän tyyppiseen etenemismalliin?

Niin ikään tähän liittyen pidän tärkeänä, että eri puolilla Suomea toteutetaan erilaisia malleja, koska kunnat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa. Jossain etäisyydet ovat aivan eri luokkaa kuin täällä Helsingissä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki, lisäraha ei ratkaise, jos säkki vuotaa. Yhteistyöllä on mahdollisuus päästä parempiin tuloksiin. Me voimme silloin hyödyntää erilaisten ihmisten monenlainen osaaminen, voimme käyttää rajallisia resursseja jakamalla työtä toistensa välillä huomattavasti tehokkaammin, ja samalla myös vältytään päällekkäiseltä työltä. Väittäisin, että vaikka kuntiin työnnettäisiin paljon lisää rahaa, se ei tarkoittaisi parempaa palvelua. Olen kuullut hyvin monelta kuntalaiselta, kuinka kuntalainen on kuin pallo, jota heitellään virkamieheltä toiselle, ja ei löydy osoitetta, joka kantaisi vastuuta. Tämä pallonheittely virkamieheltä toiselle onkin oikeastaan se kallis osa siellä kunnan palvelutuotannossa. Jos me poistaisimme tämän pallottelun, uskon, että voisimme saada nykyisellä rahasummalla kuntalaislähtöisesti parempia palveluita. Kysymys on siitä, kannetaanko vastuuta ja välitetäänkö siitä ihmisestä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Rajamäki nyt haukkuu täydellisen väärää puuta puhuessaan perusopetukseen tehtävistä toimenpiteistä. Teidänkin ollessanne hallituksessa luvattiin ohjata nämä ikäryhmien pienentymisestä säästyvät rahat takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen. Mitä teitte? Ette pitäneet lupaustanne, ja rahat käytettiin johonkin muualle. Nyt 200 miljoonaa euroa ohjataan erityisopetukseen, tukiopetuksen kehittämiseen, ryhmäkokojen pienentämiseen. Silloin kun teidän puolueenne oli hallituksessa ja opetusministerin salkku oli teillä, niin myös taito- ja taideaineet ajettiin alas. Se oli järkyttävän epäonnistunut teko, ja sen hedelmää nyt kannetaan. Onneksi tätäkin ollaan korjaamassa.

Arvoisa puhemies! Myös perusopetuslain uudistaminen erityisopetuksen osalta on erittäin tervetullut. Siinä myös otetaan varhaisen puuttumisen ote tähän toimintaan. Kyllä nyt tartutaan ministeri Wallinin ja ministeri Virkkusen aikakaudella aivan eri lailla nuorten pahoinvointiin kuin teidän ollessanne hallituksessa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kenties nykyisen hallituksen ministereitten puheet ovat lennokkaampia ja taitavampia, mutta sisältö on erittäin vakava ja huolestuttava. Tämä kriisi, joka nyt vaikuttaa Suomen työttömyyteen ja myös sosiaaliseen turvallisuuteen erityisesti nuorisotyöttömyyden kärjistymisenä, on huomattavasti vakavampi kuin aikaisemmin on voitu kuvitellakaan. Euroopan unionin komissio on erityisesti kiinnittänyt huomiota tämän kriisin vaikutuksiin, työttömyydestä kärsivien perheiden tilanteeseen ja sosiaalisen turvattomuuden kasvuun. Tämä tulee näkymään nyt opetusviranomaisten, sosiaaliviranomaisten ym. tilanteessa.

Ed. Heinonen, kun edellisellä jaksolla syntyi Suomeen 500 000 työpaikkaa ja taloudellisesti myös kunnat pärjäsivät paremmin, te menette jonkun 2007 huhtikuun hallitusohjelman veronkevennyksillä eteenpäin, ette ajattele sitä tilannetta, joka näkyy nyt kentällä tällä hetkellä.

Mutta ed. Puumala oli oikeassa: tähän tarvitaan myöskin yhteistyömallia, laajempaa perheiden ja nuorten tilanteen hallintaa, niin ettei poliisi ole se, joka reagoi, vaan että kaikki muut toimivat yhdessä.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä esitetään kauniita sanoja ja kauniita lupauksia jne., mitä on tehty ja mitä ei ole tehty. Nyt ed. Heinoselle kyllä kertoisin, että olisi hyvä katsoa ehkä tässä vaiheessa eteenpäin, ja kun ollaan menossa uusia esityksiä tässä hyväksymään ja käsittelemään, niin käsitellään nyt niitä. Esitys on varmasti todella hyvä, ja samalla tavalla puhutaan perusopetuslain muutoksestakin. Yhtä lailla siellä on hyviä esityksiä, mutta ongelma on juuri se, että nämä tehdään kustannusneutraalisti. Yleensä näin on.

Jos ei nyt vielä ed. Lauslahti ole herännyt siihen, mikä tilanne kunnissa on, niin nyt olisi korkea aika. Siellä ei nimenomaan pystytä ottamaan vastaan mitään yhteistyöverkostoja ja muita kuvioita, jos ei siellä ole riittävästi resurssia, ja tämä hallitus ei ole sitä huolehtinut.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnissa on valtava mahdollisuus tehdä töitä toisella tavalla, ja uskon, että sieltä tulee myös potentiaalia hoitaa näitä ongelmia.

Teot ratkaisevat. Meillä on tässä käsillä yksi laki, joka on ratkaiseva pala siinä, miten ehkäistään syrjäytymistä ja miten otetaan koppeja vastaan. Meillä on ammattistartti tämän hallituskauden aikana käynnistetty, meillä on jopo-opetus vakinaistettu. Meillä on etsivään nuorisotyöhön tänä vuonna 4,7 miljoonaa rahaa, joka on huomattavasti enemmän kuin on aikaisemmin. Meillä on Perusopetus paremmaksi -ohjelma, joka toteuttaa konkreettisesti kunnissa tukiopetusta, resurssiopettajien käyttöönottoa pienryhmätöissä. Kokonaisuudessaan Perusopetus paremmaksi -ohjelmahan on 80 miljoonan arvoinen, joka oli edellisen hallituksen osalta leikkauksia, jotka on palautettu takaisin tämän hallituksen aikana. Kysymys on siitä, mitä tehdään eikä puhuta, ja mielestäni hallituksemme tekee.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! En mene tuohon edellisen hallituskauden työpaikkojen syntyyn sen takia, että sen aikainen ministeri istuu nyt puhemiehen paikalla ja ei ole hyvien tapojen mukaista niitä asioita käsitellä. (Ed. Rajamäki: Voihan sitä kehua!)

Sen sijaan täytyy sen verran todeta, kun tuohon debattiin en puheenvuoroa saanut — ihan hyvin voin sen tässä käyttää — että ei tässä millään tavalla katsota taaksepäin, vaan tässä nimenomaan korjataan niitä virheitä, joita on aiemmin tehty, ja nämä rahat ovat ei kauniita sanoja vaan aivan totuutta, eli 200 miljoonaa euroa ohjataan tuohon perusopetuksen laadun parantamiseen, ja taito- ja taideaineiden osuutta olemme lisäämässä, ja monta muuta toimenpidettä on tuolle sektorille tulossa.

Mutta arvoisa puhemies, menen sitten aivan tähän itse asiaan. Esittelypuheenvuorossa ministeri totesi, että yhtäkään nuorta ei jätetä, ja tässä voisi olla kampanjan paikka, johon mielelläni mukaan ilmoittaudun. Sellaisia talkoita Suomi tänä päivänä tarvitsee, että yhtään nuorta ei päästetä putoamaan. Olemme kuulleet täällä ministerin puheenvuorossa, mutta myös monen kollegan puheenvuorossa, niitä lukuja ja faktoja, miten Suomessa tällä hetkellä eletään. Ne eivät todellakaan ole, ed. Rajamäki, tämän taantuman tuomia ongelmia, vaan ne ovat syntyneet paljon pidemmän aikajänteen varrella. Niitä on hyvin paljon syntynyt jo silloin edellisen laman jälkiseuraamuksissa, ja niitä ei ole vain jostain syystä määrätietoisesti lähdetty korjaamaan, ja tällainen ongelma on päässyt syntymään.

Valtaosa suomalaisista nuorista kuitenkin voi hyvin. Se on varmasti meidän kaikkien yhteinen ilonaihe. Mutta kuitenkin yhä enempi nuorissa on niitä, jotka eivät tässä yhteiskunnassa pärjää syystä tai toisesta, putoavat, syrjäytyvät jossain vaiheessa. Ensimmäiset merkit ovat usein jo nähtävissä jopa neuvola-aikaan ennen peruskoulun alkamista, ja sitten nuo nivelvaiheet ovat tietysti erittäin haastavia, kun siirrytään alakoulusta vielä aika useassa paikassa yläkoulun puolelle ja sitten yläkoulusta toisen asteen opintoihin jnp.

Yhteiskunta on muuttunut erittäin nopeasti. Nuoret ovat monta kertaa tuoneet esille sitä, että vastuuta lapsista ja perheestä ei kanneta ehkä enää tänä päivänä sillä tavalla kuin ennen. Se on ehkä tämän yhteiskunnan yksi haaste myös ollut. Eli olemme lähteneet liian nopeaan ja liian vauhdikkaaseen elämään mukaan, ja usein sitten ne perusarvot ovat unohtuneet, ja myös niille varmasti tällaisessa haastavassa paikassa on tilaa ja tilausta antaa toisille aikaa ja olla myös huolissaan siitä, mitä omat lapset tekevät ja mitä naapurinkin lapset tekevät. Sekin on usein ihan positiivista.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on todennäköisesti sattumalta nimetty hallituksen esitykseksi 1/2010, ja voi sanoa, että tuo numerointi on kyllä erittäin sopiva tälle esitykselle. Tässä puututaan siihen tärkeimpään tehtävään, joka tänä keväänä meillä on. Meidän pitää olla valmiita nyt huolehtimaan niistä nuorisotyöttömyyden kouriin joutuneista, jotka ovat tämän taloustaantuman tuomia, mutta myös näistä nuorista, jotka ovat syrjäytymässä, ja siihen nyt tällä esityksellä ollaan erittäin hyvin tarttumassa.

Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa kirjattiin jo useita osallisuutta vahvistavia ja syrjäytymistä ehkäiseviä linjauksia, joita toteutettiin kaikilla niillä hallinnonaloilla, jotka tarjoavat nuorille palveluja. Tällaisia ovat muun muassa ammattistartti, jonka piirissä on nyt 1 300 opiskelijaa, ja tänään saadun tuoreen tiedon mukaan jopa 70 prosenttia näistä ammattistartin piiriin tulleista nuorista löytää paikkansa sitten tutkintoon johtavaan opetukseen ja pääsee mukaan sitten normaaliin työelämään ja sitä kautta pääsee elämään kiinni tuon ammattistartin perusperiaatteen mukaisesti. Myös jopo-opetus on yksi tällainen, joustava perusopetus, joka on erityisopetuksen rinnalla yksi erinomainen vaihtoehto myös näiden nuorten tukemisessa. Niin kuin tuossa debatissa esille toin, myös erityisopetusta ollaan uudistamassa perusopetuslain osana niin, että tuo varhainen puuttuminen tulee siinä uudeksi painopisteeksi.

Arvoisa puhemies! Kolme keskeistä ehdotusta tässä nyt käsiteltävässä esityksessä ovat siis ensinnäkin paikallisten viranomaisten monialainen yhteistyö. Eli ollaan luomassa ohjaus- ja palveluverkostoa, jossa mukana ovat opetustoimi, sosiaali- ja terveystoimi, nuorisotoimi, työhallinto, poliisihallinto ja, niin kuin ministeri kertoi, myös muut tarvittavat yhteistyökumppanit. Tässä ollaan menossa erittäin oikeaan suuntaan. Samaan aikaan etsivästä nuorisotyöstä ollaan kirjaamassa säännöksiä lakiin ja myös sitten osana tätä uudistusta tietojen luovuttaminen etsivään nuorisotyöhön tehdään mahdolliseksi.

Niin kuin tässä on kerrottu, tämän lain valmistelu on ollut erittäin perusteellista kulttuuriministeri Stefan Wallinin ja opetusministeriön virkamiesten johdolla, ja itse arvostan sitä, että tässä muun muassa nuorisojärjestöt ovat saaneet olla mukana tuomassa omia näkökantojaan esille lain valmistelun vaiheessa. Myös lukuisat kunnat ovat päässeet jo valmisteluvaiheessa kertomaan omia mielipiteitään, ja jos oikein ymmärsin, niin jossain vaiheessa oli jopa suunnitelmissa, että etsivästä nuorisotyöstä olisi tehty jollain tavalla pakollinen, tiettyihin raameihin määritelty toimintatapa, jota jokaisen kunnan pitäisi noudattaa. Onneksi tästä nyt on lähdetty kuitenkin sille joustavalle suunnalle, sillä esimerkiksi Helsingin kaupungissa on tilanne aivan toisenlainen kuin jossain pienemmässä kunnassa, ja siellä tarvitaan erilaisia tapoja puuttua nuorten ongelmiin. Etsivällä nuorisotyöllä on erittäin hyviä tuloksia, mutta on myös sellaisia alueita, joissa sillä ei ole saavutettu sellaisia tuloksia, ja silloin on syytä jättää myös kunnalle mahdollisuus itse tehdä näitä ratkaisuja joustavasti.

Tässä lainsäädännössä on minun mielestäni kiitoksen arvoista myös se, että tässä ei sidota tätä ryhmää mihinkään tiettyyn ammattinimikkeeseen eli ei haluta puhua, että siellä ryhmässä pitää olla kuraattori tai psykologi tai jotain muuta, vaan jätetään kunnille myös mahdollisuus siinä vapaasti katsoa sitä, mitkä ovat tuon kunnan tai tuon seutukunnan moniosaajat, ja sitten koota tuo palvelu- ja ohjausverkosto heistä. Niin kuin totesin, erittäin merkityksellistä on se, että ei ole tehty tiettyä kaavaa tuolle työlle, vaan jätetään siinä myös kuntapäättäjille mahdollisuus etsiä ne joustavat, oikeat tavat tehdä tuota etsivää nuorisotyötä kunnissa.

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan nuo asiat, jotka tämän lain pohjalta mieleen nousivat. Niin kuin olemme kuulleet, meillä on koko ajan kasvava joukko näitä nuoria, jotka putoavat kelkasta jossain vaiheessa, ovat ne sitten nuo nivelvaiheet taikka armeijan keskeyttäminen, ja niin kuin tiedämme, syrjäytymisestä tuleva lasku on erittäin suuri, mutta ennen muuta se on inhimillisesti aina vielä paljon suurempi tragedia.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Tartun kahteen asiaan, jotka tulivat esille tässä keskustelussa.

Ensinnäkin ed. Puumala puhui näistä fyysisistä tiloista, elikkä olisiko mahdollista, että nämä viranomaisverkoston jäsenet tai toimijat olisivat jossain vaiheessa myöskin saman katon alla. Mikään ei tietenkään estä. Tämä on itse asiassa aika hyvä idea. Tässä on varmaan hyvinkin paljon saumaa myöskin tämmöisille paikallisille ratkaisuille, että kunta voisi esimerkiksi päättää koota yhteen vaikkapa nuorisotyöntekijät, sosiaalikuraattorin, opintojenohjaajan, jotka pitäisivät esimerkiksi tämmöistä yhteisvastaanottoa etukäteen sovittuna aikana jossain tietyssä tilassa, fyysisessä tilassa, ja tällä tavalla saataisiin tämmöistä ihan fyysistä verkostoa toimimaan myöskin käytännössä saman katon alla. Tässä on varmaan kaikki mahdollisuudet olemassa. Uskon myöskin, että aika tulee näyttämään, että eri kunnissa päädytään erilaisiin ratkaisuihin lain sallimissa puitteissa, ja ne ovat kuitenkin aika väljät tässä suhteessa, joten uskon, että näemme vielä hyvinkin mielenkiintoisia ja toimivia ratkaisuja tässä suhteessa.

Sitten, vaikka se ei tähän lakiesitykseen kuulu, tartun ed. Rajamäen haasteeseen tässä nettipokeriasiassa. Hallitus kantaa ja minäkin kannan erittäin paljon huolta nuorten peliriippuvuudesta ja kaikkien peliriippuvaisten ongelmista, mutta niin paradoksaalista kuin se saattaa ollakin, niin juuri tästä syystä tämä kansan nettipokeri tarvitaan, koska tämän taustalla on tämmöinen tietynlainen paasikivimäinen toteamus, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Tosiasia tässä tapauksessa on se, että hyvinkin moni suomalainen pelaa nettipokeria. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kysymys on lähinnä siitä, että he pelaavat sellaisilla portaaleilla, jotka toimivat jonkun veroparatiisin alueella. Rahat menevät puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin. Näillä toimijoilla ei ole yhteiskuntavastuuta lainkaan. Portaaleilla ei ole välttämättä edes mahdollisuuksia rajata pelaamista. Tähän saumaan tulee tämä kansallinen sinivalkoinen nettipokeri, jota lähtee tarjoamaan nyt Raha-automaattiyhdistys, Ray. Siihen tulee ikäraja, siihen tulee mahdollisuus rajoittaa pelaamistaan, siihen tulee myöskin rekisteröitymispakko, ja kaikki tämä puhuu sen puolesta, että kun suomalaiset pelaavat — ei "jos" suomalaiset pelaavat — niin heille tulee nyt puhtaasti kotimainen vaihtoehto, jonka tuotto menee yleishyödyllisiin tarkoituksiin elikkä niiden edunsaajien käyttöön, jotka toimivat ruohonjuuritasolla kansallisyhteiskunnan hyväksi. Tähän saumaan tulee nettipokeri.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä nuorisolain muutoksessa on hyvää se, että se parantaa nuorten mahdollisuuksia saada koulutuspaikka tai apua ongelmiin, kun lisätään viranomaisten välistä yhteistyötä. Mutta haluaisin painottaa sitä, että keskeistä on myös se, että nuorta kuullaan ja hänen asiansa otetaan henkilökohtaisesti. Jokainen on ainutlaatuinen, ja nuoret ovat varsin herkkiä ja tarvitsevat tukea ja kannustusta. Ehkä tämä koskettaa erityisesti oppilaanohjausta, joka mielestäni tällä hetkellä ei toimi peruskoulussa niin oppilaan omia kykyjä korostaen.

Tietysti on erinomaista, että tässä laissa on mukana myös etsivä nuorisotyö. Se juuri osoittaa sen, että nimenomaan sellaiset toimenpiteet, joissa henkilökohtaisesti otetaan nuori siipien huomaan, ne toimivat kaikkein parhaiten. Etsivän nuorisotyön kanssahan toimivat erinomaisen hyvin käsi kädessä nuorten työpajat, ja peräänkuuluttaisinkin tässä myös työpajojen merkityksen tärkeyttä ja niiden resurssien lisäämistä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että kunnissa ei liikaa rahaa näinä päivinä ole missään puolilla Suomea, mutta tarvitaanhan tähän hieman särmää: oppositio vastaan hallituspuolueet. Siksi nämä elementit pitää tuoda aina keskusteluun mukaan.

Minusta tuntuu hieman ihmeelliseltä, että ylipäätänsä tarvitaan lakia, joka ikään kuin pakottaisi kuntien viranomaiset yhteistyöhön. Tähän ei mielestäni ole raha ratkaisu, vaan me tarvitsemme ravistelua niin kuntatasolla kuin monissa toiminnoissa myös valtion tasolla, että nämä laitostuneet toimintatavat saadaan pois. Tämmöinen aito yhteistyö organisaatiorajojen yli ja näitten organisaatiorajojen häivyttäminen on aivan a ja o, olipa sitten kyse meidän nuoristamme, meidän vanhuspalveluistamme, mistä tahansa toiminnasta, mitä varten meillä tämä pohjoismainen hyvinvointivaltio toimii, ja se on se a ja o. Täällä esimerkiksi ed. Lauslahti toi esille tämän asiakkaiden pallottelun. Sillä saadaan (Puhemies: Aika!) tämä pallottelu pois, että nämä organisaatiorajat häivytetään ja ihmiset ja virkamiehet puhuvat ihmisenä ihmiselle ja yhteisen asiakkuuden perään.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä ministeri Wallin tietää, että minä olen viimeisen päälle taistelemassa kansallisen pelitoiminnan puolesta Euroopan unionissa ja vähän muuallakin, mutta katson, että meidän ei pidä tiettyjen peliriippuvuus- ja näihin uhkapeleihin liittyvien uhkien takia mukautua, vaan meidän pitää kansainvälisesti myös ohjata tätä kehitystä ehkä voimakkaammin tietyiltä osin.

Mutta itse tähän lakiin. Tämän lain tavoite on tärkeä — nuorten tukeminen poikkihallinnollisella, eri toimijoiden paremmalla yhteistyöllä nuorten elinolosuhteiden tukemiseksi — mutta kyllä siinä myös voimavaroista on kyse. Turvattomuus arjessa ja työelämässä: kuunnelkaa opettajia, kuunnelkaa kuntien sosiaalityöntekijöitä. Minä voin kertoa Kansaneläkelaitoksen valtuutettuna, että nuorten mielenterveys- ja psyykkisten häiriöiden vaikutukset työkyvyttömyyteen ja muuhun ovat räjähtämässä nyt. Tämä on kansallinen tilanne ja vaatii niin hallituksen kuin opposition, kaikkien, nöyryyttä nyt tämän asian kanssa. Ei tarvitse kuin katsoa niitä uhkia, mitä on monella alueella, työpaikkojen (Puhemies: Aika!) säilyttämisestä teollisuudessa. Luuletteko te, että ne ovat vaan numeroita meillä? Siellä ovat ihmiset ja kasvot, niiden perheiden hätä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä nuorisolain uudistaminen ja siihen liittyvien lakien uudistaminen on erinomainen asia. Syrjäytyminen on tämän yhteiskunnan vakava ongelma. Sivistysvaliokunta käsitteli pari vuotta sitten, keväällä 2008, tätä asiaa, ja siellä tartuttiin tiettyihin toimiin. Meillähän on noin 40 000 nuorta, jotka eivät ole koulussa tai työssä, ja näistä on noin 10 000 siellä opetusministeriön sektorin puolella. Tänne on näitä aloituspaikkoja nyt luotu.

Nyt tässä keskustelussa on minusta tärkeää se, että me emme tätä hyvää lakiesitystä nyt sotke näihin muihin ongelmiin tavallaan. Toki niitä ongelmia ratkotaan tällä hyvin ja tehdään tästä laista vaan niin kattava ja toimiva kuin mahdollista. Jo tässä vaiheessa kiitokset tämän lain valmistelusta.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin haluan tästä talouspuolesta, kuntien taloudesta todeta sen, että tämä lakiesitys tämän verkoston osalta ei suinkaan aiheuta kustannuspaineita kuntiin, ennemminkin päinvastoin. Kun tällaisen verkoston avulla saadaan palvelutoimintaa järkeistettyä ja yhteistoimintaa parempaan tilaan, niin siitä tulee säästöjä.

Mutta sitten toinen asia. Haluaisin ministeriltä kysyä, kun tässä on lueteltu lakiehdotuksessa hyvinkin kattavasti, mitä tahoja tähän verkostoon kuuluu, ja se on tietysti sinänsä ihan ok. Mutta tässä itse nuoret tästä puuttuvat, heitä ei myöskään esityksen perusteluissa mainita, osallisuutta tai esimerkiksi nuorisovaltuustojen tai nuorisojärjestöjen kuulemista. Kuitenkin he ovat asiakkaita näitten toimintojen, palvelujen järjestämisen osalta, ja kyllä se nuorten ääni ja asiakkaan ääni tähän maailmanaikaan pitäisi näissä aina muistaa. Toivon, että ainakin näissä kunnissa sitten, joissa näitä verkostoja perustetaan, ei unohdeta sitä, että itse nuoria kuullaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä itse hallituksen esitys on ilmeisesti hyvin tervetullut ja hyvin valmisteltu siihen tarkoitukseen, mitä sille on ajateltu.

Mutta, arvoisa puhemies, kiinnittäisin huomiota siihen, että alueet ovat kovin erilaisia, ja jos minä nyt pikkuisen tuon tähän oululaisen nurkkapatrioottisen tilanteen, niin minä olen ymmärtänyt sen tilanteen sellaisena, siis nuorisotyön osalta, että jos sillä kunnallisella organisaatiolla kokonaisuutena irtoaa osoite siihen nuoreen henkilöön, niin hän on miltei menetetty pitkäksi aikaa. Elikkä tarvitaan valtava henkilökunta kaivamaan yhteys ja niin kuin tavallaan tunkeutumaan yksityisyyden alueelle, että saadaan hänet yhteiskuntaan takaisin mukaan. (Puhemies: Aika!) Jos tästä puhutaan nyt, niin sitten puhutaan olennaisesta asiasta.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä mainitut nuorten toimitilat on hyvä ajatus ja varmasti helppo toteuttaa. Nykyäänhän vapautuu suuria kouluja ja kuntaliitosten myötä myöskin paljon ylimääräistä tilaa.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä laki on todella odotettu tai tervetullut ja antaa mielestäni hyvän palautteen niille tahoille, kunnille ja alueille, missä nyt jo on verkostoiduttu ja nyt jo tehdään tässä esitettyä etsivää nuorisotyötä. Tämä antaa heille sen palautteen, että he ovat mielestäni tehneet jo pohjatyötä hyvin, ja nyt se niin kuin näkyy myös lainsäädännössä. Olen ed. Heikkisen kanssa kyllä samaa mieltä, että varsinaista lakia yksittäisestä asiasta, kuten yhteistyöstä, sinänsä emme varmasti tarvitse, koska nyt jo sinänsä eri toimialoilla on olennaista verkottuminen ja yhteistyön tekeminen. Ei se mielestäni tässä ole se lain ydinasia vaan nimenomaan se, että ikään kuin nostetaan ylös tämä etsivä nuorisotyö ja sen luonne.

Mutta vielä haluan sanoa sen, että kyllä tässä etsivässä nuorisotyössä ei se verkosto sinänsä varmasti sitä rahaa vaadi, mutta ainakaan Tampereen alueella emme kyllä olisi pystyneet siihen, jos ei sinne olisi pystytty palkkaamaan sitä työparia, ja se edellyttää kyllä sen rahoituksen, (Puhemies: Aika!) ja siitä olen huolissani, jos ei sitä saada.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Ed. Juurikkala totesi hyvin osuvasti tästä ikään kuin aktiivisen nuorisotyön merkityksestä, missä ovat valtuustot ja missä ovat aktiivisen kansalaisvaikuttamisen kanavat. Nämä tietysti kuuluvat hyvinkin oleellisesti tähän kokonaisuuteen, mutta näille on ikään kuin eri rooli varattu. Nuorisovaltuustot, nämä tämän tyyppiset kanavat, ovat varsinkin niitä nuoria varten, joilla on rooli, asema, tehtävä tämmöisen järjestäytyneen yhteiskunnan ja kansalaisvaikuttamisen puitteissa.

Nyt tällä käsittelyssä olevalla lakiesityksellä halutaan nimenomaan saada ne nuoret ikään kuin aktiivitoimien piiriin, joihin myöskin ed. Pulliainen viittasi, elikkä ne, jotka ovat riskissä pudota kaikkien tuolien väliin, joilla ei ole mitään, mihin tarttua: jos varusmiespalvelus keskeytyy, jos opinnot keskeytyvät, jos ei ole työpaikkaa, ei ole harjoittelupaikkaa, ei ole paikkaa työpajassa, ei missään. Se ei tietenkään estä sitä, että myöskin nämä nuoret olisivat aktiivisia vaikkapa nuorisovaltuustoissa, mutta se puoli kuuluu enemmän nyt tähän kansalaisvaikuttamisen rooteliin. Nyt puhutaan nimenomaan siitä katvealueesta, joka tällä hetkellä on olemassa ja johon voidaan paremmalla viranomaisyhteistyöllä nimenomaan paikallistasolla pureutua.

Jos puhemies sallii, nyt vaihdan hattua urheiluministerin hatuksi ja lähden Vancouveriin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut jo monia esityksiä, jotka pala palalta pyrkivät parantamaan maailmaa. Käsillä oleva laki on yksi palanen tässä ketjussa.

Syrjäytyminen on lisääntynyt, kuten täällä on jo tullut useammassa puheenvuorossa esille. Veikkaan, että taustalla on se, että elämämme vauhti on kiihtynyt. Se on hyvin jatkuvassa muutoksessa, ja kaikki eivät välttämättä vain pysy tässä vauhdissa mukana. Pääosa nuoristamme voi hyvin, sitä ei kannata unohtaa, mutta osalla pahoinvointi siirtyy jo sukupolvelta toiselle, taitaa olla jo kolmannessakin sukupolvessa. Joillakin useampi pieni ongelma kasautuu ajan mittaan ylitsepääsemättömiksi ongelmiksi. Monia heistä voitaisiin auttaa ratkaisevasti, kunhan apu tarjottaisiin ajoissa. Jokainen nuori on arvokas.

Toisin kuin vanhoissa kyläyhteisöissä palveluja tarjotaan pirstaleina eri sektoreilla. Suuressa kunnassa ihminen jää vieraaksi. Naapurin nuorta ei kukaan tunne. Kukaan ei tunne naapurin Maijaa henkilökohtaisesti. Tiedon siirtyminen on siksi entistä tärkeämpää. Viranomaisten on myös kyettävä tekemään yhteistyötä ja jakamaan toisillensa tietoa. Tässä on myös kysymys asenteista. Täällä nousi esille, että meillä on vastuu myös lähimmäisistämme ja naapureistamme. Aikoinaan rakennettiin tämmöinen koko kylä kasvattaa -konsepti. Mielestäni tätä konseptia kannattaisi lähteä elvyttämään uudestaan. Sitä ei kannata uudestaan lähteä keksimään.

Nyt käsillä oleva laki, kunhan se vahvistetaan, helpottaa etsivää nuorisotyötä. Nuorisotyö tarvitsee tietoa monesta lähteestä, esimerkiksi Puolustusvoimista tiedot, ketkä ovat keskeyttäneet palveluskelpoisuuden puuttumisen takia, opetuksen järjestäjältä tiedot perusopetuksen päättäneistä nuorista tai niistä nuorista, jotka eivät ole sijoittuneet perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Tämä tieto on todella arvokasta meidän kunnissa työskenteleville henkilöille. Tänä päivänä se tieto ei tule kuntiin. Tässä meillä on jälleen kerran pieni pala, jolla voimme ehkäistä syrjäytymistä, ja tämä on hyvin konkreettinen teko tässä lakiesityksessä, eikä sitä kannata missään nimessä lähteä vähättelemään.

Etsivän nuorisotyön investoinnin tuotto on korkea, kuten täällä on tullut esille ministerin puheenvuorossa: 1,1 miljoonaa elinkaarikustannuksia jokaisesta syrjäytyneestä. Etsivä nuorisotyö on tehokas keino. Etsivän nuorisotyön aloitusvuonna tavoitettiin kaikkiaan 1 999 nuorta, joista 11 prosenttia oli maahanmuuttajia. Kaikista nuorista 73 prosenttia ohjattiin tarvitsemiinsa julkisen sektorin palveluihin, ja se ei ole huono luku. Se on erittäin korkea luku ja kertoo etsivän nuorisotyön tehokkuudesta toimintamallina. Lisäksi tässä laissa säädetään paikallisten viranomaisten ohjaus- ja palveluverkostoista. Siinä olisivat mukana nuorten kannalta keskeisimmät toimialat niin kunnassa kuin työ- ja poliisihallinnossa. Verkosto on eräällä tavalla yksi tapa liittää toimijoita yhteen.

Tässä heräsi pohdinta, joka tuli esille salista, että nuorten ääni pitäisi saada kuuluviin paremmin. Yksi keino olisi, että näihin verkostoihin otettaisiin mukaan esimerkiksi nuorisovaltuuston edustaja, joka toisi sitä nuoren näkökulmaa meille aikuisille. Laki antaa kunnille mahdollisuuksia. Ihminen ei pirstoudu palasiksi toimialoittain; olemme kokonaisia. Ongelma on ollut siinä, että kukaan ei vastaa nuoresta, ainoastaan jostakin häneen liittyvästä osa-alueesta: mielenterveyshäiriöstä, oppimisvaikeudesta. Kenellä on kuntatasolla viime kädessä vastuu moniongelmaisesta nuoresta? Onko se koululla oppilashuoltoineen vai sosiaalitoimella? Tässä on meille vielä vastauksia vaille jäävä kysymys.

Otan esimerkin yrityksistä. Yrityksissä on vuosikaudet ollut käytössä asiakkuuden hallinta asiakasvastuullisine henkilöineen. Valitettavasti julkiselta sektorilta tällainen ajattelu puuttuu. Tässä kohdin voisimme ottaa yrityksistä vallan mainiosti mallia.

Haluan nostaa esille vielä yhden aikamme muutosilmiöistä: internetin. Nuorisotyö ei ole enää pelkkää nuorisotalolla tapahtuvaa toimintaa tai kadulla tapahtuvaa työtä. Se tapahtuu yhä enemmän internetissä ilman kuntarajoja. Meillä on syntynyt esimerkiksi Netari, joka on netissä tapahtuvaa nuorisotyötä. Siellä voi olla Oulusta poliisi, Espoosta terveydenhoitaja ja Helsingistä nuorisotyöntekijä. He kaikki tekevät töitä samojen nuorten kanssa. Nykyiset rahoitusrakenteemme eivät tunne netin tuomia uusia organisointimalleja. Tässä on meillä paikka uudistaa myös rahoitusmalleja valtiotasolla. Tulisikin miettiä samalla, miten netissä tehtävää työtä saataisiin kehitettyä eteenpäin. Näen tässä, että valtakunnallinen projekti, ehkä valtakunnallinen organisointikin olisi paikallaan. Netti tavoittaa monet sellaisetkin lapset ja nuoret, jotka eivät esimerkiksi pitkän välimatkan vuoksi pääse käymään nuorisotiloissa. Tällaisia nuoria on aika paljon Suomenmaassa.

Meidän aikuisten on myös ymmärrettävä, että nuorta ei voi pakottaa sosiaaliseksi. Meidän pitäisi muuttaa myös lähestymistapojamme. Usein ajattelemme aikuisten silmin asioita. Nuori pitää vetää mukaan porkkanalla, ei kepillä. Viime perjantaina kävin katsomassa nuorisotaloa, jossa nuoret voivat pelata tietokonepelejä. Täytyy sanoa, että hieman hämmennyin siellä. Nuoret pelasivat rajujakin pelejä, joissa terroristit taistelivat poliisien kanssa, mutta nuoret olivat toisten nuorten joukossa ammattitaitoisen ohjaajan valvonnassa. Se on varmasti parempi kuin että nuoret pelaisivat noita pelejä yksinään illasta toiseen. Nuoria on lähestyttävä heidän omilla ehdoillaan. Esimerkiksi netti tarjoaa kanavan niillekin nuorille, jotka eivät uskalla lähestyä aikuisia tai muita nuoria muulla tavoin. Tästä on esimerkki Habbo-palvelussa, jonne nuorisotyö on myös jalkautunut.

Kiitos ministeri Wallinille laista, joka antaa paikallistason toimijoille uusia mahdollisuuksia tehdä tärkeätä työtään, ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Välitetään lapsistamme ja nuoristamme.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys nuorisolain sekä opiskelijarekisteristä ja ylioppilasrekisteristä annettujen lakien muuttamisesta on odotettu ja mielihyvällä vastaanotettu uudistus. Jo tuossa esittelytilanteessa valiokunnassa tämä sai laajan, koko valiokunnan tuen, ja jos tässä nyt on ministeriä kehuttu, niin kehutaan myöskin virkahenkilöt, että tässä on tehty hyvää työtä. Lämmin kiitos!

Tämän uudistuksen taustanahan on, että vaikka valtaosa suomalaisista nuorista voi hyvin, niin sosiaalinen ja henkinen syrjäytyminen on lasten ja nuorten keskuudessa oleellisesti lisääntynyt, ja syrjäytyminen merkitsee uhkaa nuorelle itselleen, hänen perheelleen ja lähipiirille, mutta myös yhteiskunnalle monin eri tavoin. Syrjäytymisellä on suuret kansantaloudelliset vaikutukset. Valtiontalouden tarkastusvirastohan on juuri laskenut, että yhtä nuorta koskettava vuosittainen taloudellinen menetys on 27 500 euroa, ja jos niitä syrjäytymisuhan alla olevia arvioitiin olevan 40 000, niin tästä saadaan suuri summa.

Kuten äsken totesin, sivistysvaliokunta pari vuotta sitten käsitteli tätä asiaa laajasti. Asiasta tehtiin mietintö, ja mietinnössä olevia toimenpide-ehdotuksia on aika monta tavalla tai toisella nyt tässä laissa jo mukana, ja tästä kiitos. Kyllä eduskunnassa voidaan vaikuttaa asioihin. Minusta tämä on selvä osoitus siitä.

Tässä niitä keskeisimpiä tavoitteita — ne ovat tulleet tässä esittelyssä jo aika laajasti esille — on tuo, että nuorten julkisen sektorin palvelujärjestelmässä siirrytään varhaisen tuen toteuttamiseen, ja tässä nuoreksi luetaan alle 29-vuotias. Tässä parannetaan nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemansa julkiset palvelut, tehostetaan nuorten sosiaalista vahvistamista tarjoamalla nykyistä parempaa varhaista tukea heidän elämänkulkunsa ja työelämään pääsyn edistämiseksi.

Tässä esityksessä on kolme tärkeää ehdotusta: ensinnäkin paikallisten viranomaisten monialainen yhteistyö, josta on täällä ollut jo paljon puhetta, toiseksi etsivästä nuorisotyöstä tulee säännökset lakiin ja kolmanneksi tietojen luovuttaminen etsivää nuorisotyötä varten tulee myöskin tähän mukaan.

Kuten äsken totesin, paikallisten viranomaisten monialainen yhteistyö sisältyy tähän, ja siellä ovat silloin mukana opetustoimi, sosiaali- ja terveystoimi, nuorisotoimi, työhallinto, poliisihallinto. Myös muita viranomaistahoja voi olla tässä mukana: puolustushallinto, pelastustoimi ja seurakunta.

Tarkempia yksityiskohtia ei nyt tässä lähetekeskustelun yhteydessä varmaankaan kannata käydä läpi, mutta tämä käsittelyyn menevä laki on suunniteltu astuvaksi sitten käsittelyn jälkeen voimaan heinäkuun alussa, ja kun tästä toimeenpanosta päivällä kyseltiin, niin siellä ministeriö on jo valmistelemassa ohjeistusta kunnille, että tämä mahdollisimman jouhevasti saataisiin myöskin jalalle, ja sehän on erinomainen asia, kun tässä ei kovin paljon kuukausia ole välissä, että saadaan jo heti käytäntöön. Tästä myöskin kiitokset.

Arvoisa puhemies! Nykyisessä tilanteessa tämä laki on paikallaan, mutta tämän lain ohella tarvitaan syrjäytymisuhan alla olevien tilanteen helpottamiseksi myös muita toimia. Viime viikolla käynnistyi keskustelu erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumisesta. Se on tärkeä toimenpide tällä kevätistuntokaudella. Semmoinen ensimmäinen koko yhteiskuntaa koskeva yhteisponnistus voisi olla se, että pyrittäisiin kaikin keinoin nyt järjestämään nuorille kesätyöpaikkoja. Siinä tarvitaan kuntia, valtiota ja myöskin yrityselämää, elinkeinoelämää, kattavasti mukaan, jotta näitä työpaikkoja saataisiin mahdollisimman paljon.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nuorten syrjäytyminen on erittäin vakava kysymys, ja eduskunnan sivistysvaliokunta on kiinnittänyt siihen paljon huomiota ja käynyt tätä asiaa läpi. Itsestäni tuntuu siltä, että vaikka tämän päivän vanhemmat, väitän, käyttävät enemmän aikaa omien lapsiensa hoitamiseen ja kasvattamiseen kuin on käytetty koskaan aikaisemmin — varsinkin isät ovat selvästi parantaneet juoksuaan — silti tuntuu, että se lasten ja nuorten yhteenlaskettu aika, mitä he ovat vanhempien silmien alla, on pienentynyt. Vaikka omia lapsia katsotaan ehkä enemmän, niin tämä yhteenlaskettu aika on pienentynyt. Aikaisemmin koko kylä kasvatti, ja ehkä siihen pitäisi päästä takaisinpäin.

Tästä ongelmasta, mitä tällä lailla halutaan ratkaista, esimerkiksi tutkimusprofessori Rimpelä on todennut, että varsinkin lasten ja nuorison osalta lainsäädännön ongelma on se, että meillä on liikaa lakeja, meillä on liian huonoja lakeja, meillä on liian pieniä lakeja, ei ole yhteistyötä eikä johtamista eikä asiakasnäkökulmaa, ja sen takia rahaa kaadetaan ei-mihinkään.

Tässä laissa minun mielestäni ollaan paremmalla tolalla. Tällä edistetään viranomaisten monialaista yhteistyötä yli hallintorajojen ja häivytetään näitä eri siilojen välisiä muureja, mikä on erinomaisen tärkeätä. Eli tämän lain lähtökohdat ovat minusta täsmälleen oikeat. Siinä haetaan tällaista monialaista yhteistyötä.

Myöskin tästä etsivästä nuorisotyöstä on ollut hyviä tuloksia, ja edelleenkin sitä minusta täytyy jatkaa ja kehittää, ehdottomasti kehittää, ja tämä siihen liittyvä tietojen luovuttaminen on erinomaisen tärkeä elementti. Meillä on kouluja, missä kerätään lapsista ja nuorista tietoja peräti seitsemään eri järjestelmään. Kyllä se kertoo siitä, että siihen on löydettävä parempaa, monialaista yhteistyötä ja näitä päällekkäisyyksiä on purettava.

Minusta ed. Juurikkala otti erittäin tärkeän asian esille, että tässä pitäisi tehdä myöskin hyvää yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa ja nuorisojärjestöjen kanssa. Minusta ministerin vastaus oli — harmi, että ministeri joutui poistumaan — hieman humoristinen, kun hän kertoi, mitä ryhmää tämä koskee. Valitettavasti lapset ja nuoret eivät itse kyllä tiedä, mikä laki heitä nyt sattuu koskemaan. Ehkä se oli kohtuuton pyyde haluta tähän vähän asiakasnäkökulmaa.

Tässä laissa aika vähän näkyvät ne kolmannen sektorin toimijat, jotka toimivat tässä kentässä. Minun mielestäni ehdottoman tärkeätä on, että saadaan tämä koko kenttä mukaan ja hyvä verkostomainen toiminta kaikkien näiden toimijoiden kanssa, koska tärkeintä on — vaikka hyvällä tavalla saa tässä viranomaisapua — kuinka se toiminta siellä normaalissa arjessa luonnistuu niissä yhteisöissä ja vertaisryhmissä ja nuorten parissa. Se oikeastaan ratkaisee sen, kuinka hyviin tuloksiin tällä päästään. Se edellyttää erinomaisen hyvää verkostomaista yhteistyötä nimenomaan niiden yhteisöjen kanssa ja niiden järjestöjen kanssa, jotka toimivat nuorten parissa ja tekevät sen oman päivätyönsä, jalkatyönsä, nimenomaan saappaat savessa nuorten parissa.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta sai parhaan mahdollisen orientaation tänään käsittelyssä olevaan aiheeseen valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa, jossa piispa Eero Huovinen piti hyvin puhuttelevan ja koskettavan saarnan käsitellen lapsia ja nuoria, tulevaisuuden voimavaraa. Hyvin konkreettisella tavalla piispa puheessaan muistutti kaikkia meitä ja erityisesti päättäjiä siitä, millä tavalla tämän päivän kiire ja tämä yhteiskunnan hektisyys saa meidät ehkä unohtamaan sen tärkeän tosiasian: pitää huolta lapsista ja nuorista.

Samalla eduskunta käynnisti jo viime viikolla keskustelun nuorisotyöttömyydestä ja sen vakavuudesta mielestäni hyvin asiallisella tavalla. Tärkeää onkin, että tässä talossa ymmärretään puhua tästä asiasta yli hallitus—oppositio-rajojen ja pyritään siihen, että yhdessä löydetään parhaat keinot ja käytännöt, jotta tähän vakavaan ongelmaan voidaan puuttua.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys nuorisolain uudistamisesta on tervetullut mutta ei vallankumouksellinen, ja hyvä niin. Sehän tarkoittaa sitä, että jo tänä päivänä meillä kunnissa tehdään hyvää työtä nuorten hyväksi, ja tämä lainsäädäntö ikään kuin perässä juosten tulee ja kokoaa ne hyvät käytännöt ja tavat lainsäädännöksi ja tarjoaa sitä kautta selkänojan tämän toiminnan harjoittamiseen ja kehittämiseen.

Tämän lain ja oikeastaan koko varhaisen puuttumisen ideologia perustuu varmasti siihen, minkä ministerikin sanoi, että niitä väliinputoajia ei saa syntyä. Tässä lain esittelyssä todetaan hyvin niistä uhkatekijöistä, ongelmista ja haasteista, jotka liittyvät nuorten elämään. Täällä puhutaan nivelvaiheista — erityisesti siirtyminen perusopetuksesta jatko-opintoihin, opinnoista työelämään, päätetään ase- tai siviilipalvelus tai kun on mahdollisesti oltu töissä ja tuo työ ei ole onnistunut — ja siitä, mitä niistä eteenpäin seuraa ja millä tavalla voidaan noita riskitekijöitä olla yhdessä yhteiskunnan matalan kynnyksen mukaantulon kautta järjestämässä.

No, valtaosa Suomen nuorista voi hyvin, mutta toki tilanne tänä päivänä muun muassa yhteiskunnan taloudellisen kehityksen vuoksi on sillä tavalla haastava, että nuorten sosiaalinen ja henkinen syrjäytyminen on iso vakava kysymys. Tämänkin lain myötä pyritään vaikuttamaan siihen, että tuo varhaisen puuttumisen kynnys sekä nuorten itsensä mahdollisuus tulla omaa asiaansa selvittämään mahdollisimman helpolla tavalla olisi mahdollista.

Täällä on puhuttu paljon etsivästä työparitoiminnasta, joka on ollut kokeiluna voimassa nyt tässä uudessa laissa ehkä yhtenä keskeisimmistä tekijöistä. Säädetään etsivästä nuorisotyöstä, jolla pyritään sitten näiden aiemmin mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen, ja sillä tavalla tässä keskustelussa ovat myös hyvin nousseet esille ne alueelliset erot, jotka ehkä meillä täällä on. Kaupunkiseuduilla, isommissa kaupungeissa, pienemmissä kunnissa tilanne näyttäytyy vähän toisenlaisena. Luulen, että vaikkapa omassa kotikunnassani Inarissa lähes nuppikohtaisesti tiedetään tilanne nuorten osalta, mutta sitten on kaupunkeja, vaikkapa Oulu, jossa varmasti on iso haaste löytää nuoret, jotka ovat mahdollisesti putoamassa tai pudonneet jo noiden turvaverkkojen ulkopuolelle.

Tämä liittyy myös siihen keskusteluun kustannuksista, syntyykö lisäkustannuksia vai eikö synny ja mikä on lopullinen tilanne taloudellisten vaikutusten osalta. Mielestäni inhimillinen tekijä on aina ensimmäinen. Se täytyy huomioida. Mutta kun kaikki ymmärretään kovin helposti rahan kautta, niin tässä lakiesityksessä on asiaa hyvin perusteltu yhden nuoren syrjäytyneen kustannuksilla, jotka ovat siis 1,1 miljoonaa euroa laskennallisesti 40 vuoden työaikaolettamalla. Se on valtava kustannus, ja siinä mielessä ne resurssit, joita tähän toimintaan kohdistetaan, menevät kyllä oikeaan paikkaan.

Kustannuksista totean vielä sen, että onneksi tähän etsivään työparitoimintaan vuosina 2008—2009 on kohdistettu valtion budjetissa erillismäärärahaa. Vuonna 2010 tuo määräraha vielä nousee, lähes tuplaantuu, ja varmasti on syytä varautua myös tulevina vuosina tämän määrärahan osoittamiseen Suomen kuntiin, jotta kunnat kykenevät tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa myös resursoimaan todella korvamerkitysti tähän tärkeään toimintaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus esittää, että kunnat toteuttaisivat kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvien nuorten kasvatuksellisen ohjauksen, toimitilojen ja harrastusmahdollisuuksien, tieto- ja neuvontapalveluiden, nuorisotoiminnan tuen, liikunnallisen, kulttuurisen, kansainvälisen ja monikulttuurisen nuorisotoiminnan, nuorten ympäristökasvatuksen ja nuorten työpajatoiminnan lisäksi myös etsivää nuorisotyötä sekä muita paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivia toimintamuotoja. Nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutettaisiin monialaisena yhteistyönä sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa.

Hallitus esittää, että kuntiin perustetaan monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, johon kuuluvat opetus-, sosiaali- ja terveys- ja nuorisotoimen sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat. Lisäksi verkostoon voi kuulua puolustushallinnon ja muiden viranomaisten edustajia.

Hallituksessa on toivoa ihmisistä, jotka uskovat, että kunnat ehtivät ja voivat tehdä haasteellista nuorisotyötä. Mielestäni monipolvisesta kunnan nuorisotyöstä pitäisi siirtyä yhä enemmän kansalaisjärjestöjen tekemään nuorisotyöhön, jota kunta rahoittaa sopivasti. Tämä tulisi lisänä paitsi edullisemmaksi myös huomattavasti tehokkaammaksi tavaksi rekrytoida nuoria liikunnan, kulttuurin ja kansainvälisyyden pariin.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys nuorisolain muuttamisesta on perustaltaan terve ja hyvä laki ja tämän tavoitteet ovat ihan kohdallaan tässä. Kuten keskustelusta on käynyt ilmi, niin syrjäytymisen torjuntaan tässä haetaan lisää potkua ja uusia konsteja nuoriin kohdistuvien palveluiden parempaan yhteensovitukseen ja vaikuttavuuteen ja nuorten olojen kohentamiseen. Tässä on myös, kuten ministeri esitteli, ja kiinnitän siihen huomiota, uusi termi "monialainen verkosto". Se on mielestäni paljon osuvampi kuin aiemmin vakiintunut "moniammatillinen verkosto" -termi, tämä kuvaa paremmin toiminnan luonnetta.

Mutta kuten ministerille esitin kysymyksen tuosta asiakasnäkökulmasta tai nuorten itsensä äänen kuulemisesta näitten verkostojen toiminnassa, niin olen edelleen sitä mieltä, että valiokunnan käsitellessä tätä lakiesitystä, mielestäni olisi hyvä tähän kiinnittää huomiota, että jos tällaisen verkoston tarkoitus on parantaa nuoria koskevien palvelujen osuvuutta ja kohdentuvuutta, niin kyllä se olisi silloin hyvin tärkeätä siinä työssä myös pitää nuoret itse mukana sillä tavalla, että heidän näkemyksiään siitä kohdentumisesta ja palveluiden osuvuudesta kuunneltaisiin ja otettaisiin huomioon. Tässä on tietysti monta eri mahdollisuutta, miten tämä käytännössä voidaan toteuttaa.

Nyt tässä keskustelun aikana tuli myös esille tällainen ajatus, että tällaisten monialaisten verkostojen syntyessä syntyisi sitten mahdollisesti myös fyysinen paikka, jossa nämä verkostot sitten toimisivat. Tämä varmasti olisi ihan paikallaan, ja tiedän, että erinäisissä kunnissa tämän tyyppistä kehitystä jo onkin menossa. Ainakin Vantaalla ja Espoossa kehitellään tällaisia ennalta ehkäisevän työn keskuksia, johon eri alojen ammattilaiset sitten jonkinlaista nuorten vastaanottoa kokoontuvat pitämään. Nythän on sillä tavalla, että nuorten vapaa-ajassa, siis koulun tai työajan jälkeisenä aikana, viranhaltijoista ovat käytännössä vain nuorisotyöntekijät työssä silloin. Kuitenkin nuorilla on varsin runsaasti vapaa-aikaa, illat ovat pitkiä, ja olisi kyllä hyvä, että näitä, esimerkiksi sosiaalityötä ja ehkä opintojen ohjaustakin mutta lähinnä nyt sosiaalityöntekijän panosta, ohjattaisiin edes jossain määrin tänne nuorten vapaa-ajan puolelle myöskin.

Sitten kiinnittäisin huomiota tähän etsivän nuorisotyön käsitteeseen ja toimintaan, joka tämän lainsäädännön uudistuessa ikään kuin saa lainsäädännön suojan ja vakinaistuu. Periaatteessa tämä toiminta on tietysti ihan positiivista ja oikein hyvääkin. Mutta täällä on monissa puheenvuoroissa sanottu, että tässä on kysymys varhaisesta tuesta. Minun mielestäni tarkkaan ottaen, jos etsivän työparitoiminnan nojalla joudutaan syrjäytyneitä nuoria hakemaan kotoa tai muualta, niin silloin ei enää olla kyllä varhaisen tuen piirissä. Kyllä se on jo sitten aika myöhäistä tukea. Hyvä niin, että on tukea, mutta kyllä tämmöiseen pitäisi pystyä puuttumaan aikaisemmin. Ymmärsin, että ed. Pulliainen vähän tätä samaa asiaa tarkoitti vastauspuheenvuorossaan tuossa aikaisemmin.

Kyllä tämä tämmöinen etsivän nuorisotyön näin laajamittainen tarve kuin näyttää nyt olevan kyllä kertoo siitä, että meidän verkkomme vuotaa, turvaverkkomme vuotaa. Pitäisi myös pohtia sitä, millä tällaisia vuotoja pystyttäisiin tilkitsemään ja ehkäisemään jo ennalta se nuoren putoaminen ja häviäminen sillä tavalla, että hänet tarvitsee uudestaan etsiä. Siinä säästyisi kyllä resurssejakin. Täytyy ottaa huomioon, että peruskoulussa, oppivelvollisuuskoulussa, meillä on ikäluokasta käytännössä 100 prosenttia ikään kuin viranomaistoiminnan piirissä ja seurannan piirissä. Sitten se seuranta ja kontakti näihin nuoriin tavallaan lössähtää siinä kohtaa sitten, kun oppivelvollisuus päättyy. Silloin ei enää turvaverkko ikään kuin ole eheä.

Tässä pitäisi varmasti sosiaalityön, opinto-ohjauksen, nuorisotyön piirissä miettiä niitä menettelyjä, millä voitaisiin tähän seurantaan paremmin keskittyä. Onhan, niin kuin täällä jossain puheenvuorossa tuli esille, usein nämä syrjäytymisuhan alla olevat nuoret helppo löytää ainakin peruskouluaikana ja jopa aikaisemminkin. Eli se riskiryhmä tavallaan on kyllä helposti viranhaltijoitten tunnistettavissa. Pitäisi vaan saada esimerkiksi nuorisotyön tai erityisnuorisotyön piirissä luotua se kontakti näihin nuoriin siinä vaiheessa, kun he eivät vielä ole hävinneet järjestelmän piiristä, että olisi paljon helpompi puuttua ja tuoda sitä apua, jos olisi henkilökohtainen tuntemus jo olemassa aiemmin.

Arvoisa puhemies! Sitten lopuksi vielä totean, että kolmantena ulottuvuutena tässä lakiehdotuksessa on tämä tietojen vaihdon parantaminen. Tämä on erinomainen asia, että tähän selkeyttä tältä osin tulee. Tämä ei varmaan ihan kaikkia ongelmia alalla ratkaise, mutta oikeasti on niin, että tämä tietosuoja ja sen tulkinnat on ollut monessa kohdin tämän järkevän verkostotyön esteenä. Nyt minusta ainakin näyttää, että nämä tässä lakiehdotuksessa olevat säädökset ovat sillä tavalla selkeyttäneet, että niitten avulla pystytään mahdollistamaan tarpeellinen tietojen vaihto.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On ilo huomata, että ministeri ja valmistelevat virkamiehet ovat myös osallistumassa ja kuuntelemassa tätä keskustelua. Se on erittäin hyvä asia. Tänään saimme valiokunnassa hyvän pohjustelun tähän esittelyyn tälle laille.

Käsittelyssä oleva nuorisolain muutos on luonnollisesti erittäin tärkeä osa lastemme huolenpidosta. Tiedämme hyvin sen totuuden, että tänä päivänä liian moni nuori ei löydäkään sitä omaa opiskeluväyläänsä ja syrjäytyy työttömyyden ja kaikesta ulkopuolelle jäämisen nimissä. Jotta katkaisemme tämän ikävän kehityksen, ovat kaikki toimet sen estämiseksi kannatettavia. Itse erityisluokanopettajana muistan 1990-luvulta esimerkiksi tilanteita, joissa tunsin aikamoista voimattomuutta, kun tämmöistä verkostoa ei ollut, ja on ikävä ollut seurata sitten niiden menetettyjen nuorten kohtaloa ja elämänpolkua, joka ei ole välttämättä ollut ollenkaan ihmisen polun kaltainen.

Nuorisolakiin siis lisätään säännökset paikallisten viranomaisten monialaisesta yhteistyöverkostosta sekä etsivästä nuorisotyöstä ja siihen liittyvästä tietojen luovuttamisesta. Etsivä nuorisotyö on jo nyt monessa kunnassa saavuttanut hyviä tuloksia, ja sen tulee saada jatkumisen mahdollisuudet. Jos haluamme nimenomaan löytää ne nuoret, joilla on ongelmia oman polun löytämisessä, tarvitaan tätä etsivää työtä. On myös tärkeää, että tätä työtä voidaan tehdä julkisen palvelun kautta. Tässä esityksessä on paljon viitteitä myös perusopetuslain muutokseen, joka korostaa tätä varhaista puuttumista ja tehostettua tukea.

Arvoisa puhemies! Olemme asettaneet tavoitteeksi myös täällä eduskunnassa työurien pidentämisen. Asian käsittelyn yhteydessä on puhuttu paljon siitä, kuinka ihmiset jaksavat työssään. Se onkin yksi tärkeimmistä huomioon otettavista asioista, jos halutaan meidän jaksavan työelämässä kauemmin. Toinen yhtä tärkeä asia on se, että nuoret löytävät tiensä työelämään mahdollisimman pian eli löytävät koulupolun, valmistuvat ja vielä kohtalaisen nopeassa ajassa. Tämän takia meillä täytyy olla menetelmiä, joilla ehkäisemme tuon tärkeän väylän katkeamista.

Lakimuutoksella halutaan parantaa nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemansa julkiset palvelut. Näin voidaan tehostaa nuorille tarjottavaa varhaista tukea muun muassa koulutukseen ja työelämään pääsyn edistämiseksi. Eli esityksessä halutaan nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, jonka avulla saataisiin tietoa nuorten palvelujen tilanteesta ja voitaisiin koordinoida apua nuorten ohjautumiseen palvelujen pariin.

Joissakin kunnissa valmiuksia on jo paremmin yhteistyön rakentamiseen, mutta tiedämme, niin kuin täällä on jo todettu, että on myös kuntia, joissa lähdetään nollapisteestä. Melkeinpä näin voisi sanoa.

Tässä vaiheessa, jos ei jo aiemmin, herää jälleen kysymys rahasta. Kenen kontolle tässä tehtäviä siirretään? No, kuntien tietysti. Vaikka esitys on hyvä ja sitä kannattaa viedä eteenpäin, niin haluaisin, että näille hankkeille — tai, pitäisikö sanoa, toivottavasti pysyviksi muotoutuville käytänteille — merkittäisiin aivan selkeä oma rahoituksensa kunnille haettavaksi tai jaettavaksi. Liian usein näissä hyvissäkin esityksissä halutaan unohtaa rahoitus ja oletetaan kuntien sen järjestelevän. Laissa on maininta, että valtion budjetissa tulee tämä huomioida, mutta miten tulee sitten käymään, se on toinen asia.

Kuntien taloudellinen tilanne on nyt niin heikko, että mitään ylimääräistä tai uutta sinne ei mahdu. Entisiä palveluja ollaan leikkaamassa, vaikka veroprosenttia toisaalta ollaan nostamassa. Pelkään pahoin siis, että tämäkin hyvä esitys jää periaatteessa toteutumatta juuri taloudellisen ahdingon takia. Tiedämme, että kuluvan vuoden budjettiin on tähän etsivään nuorisotyöhön varattu se 4,65 miljoonaa. Määrärahalla voidaan laajentaa etsivä nuorisotyö noin 60 prosenttiin kunnista, ja se ei kata vielä kaikkia kuntia.

Arvoisa puhemies! Esityksessä on hyvää se, että halutaan myös lähentää eri hallinnonalojen ammattilaisia yhteiseen toimintaan nuorten auttamiseksi. Varmasti tärkeää on se, että niin poliisi kuin sosiaalityöntekijät, nuorisotyöntekijät ja koulun henkilöstö ovat mukana luomassa yhteistä verkkoa nuoren eteenpäin auttamiseksi. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero esitti taannoin, että joka kouluun pitäisi saada oma koulupoliisi. Tämä voi jopa säikähdyttää ensin, mutta kysymys on tietenkin yhteistyöstä, jolloin koulut saisivat niin sanotun nimikkopoliisin. Olen ymmärtänyt, että tämä yhteistyö on joissakin kunnissa käynnistynyt ihan hyvin. Periaatteessa tässä lakiesityksessä puhutaan hyvin paljon samanlaisesta voimien koonnista ja koordinoinnista, ja kuntien tuleekin nyt lähteä sitä toteuttamaan, koota jo entiset hyväksi havaitut yhteistyömuodot uuden käytännön tueksi. Toivottavasti tähän työhön halutaan ryhtyä, vaikka laki ei sinänsä velvoittava olekaan, ja toivottavasti siihen löytyy myös se tarvittava rahoitus jatkossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen hartaasti kuunnellut kaikki käytetyt puheenvuorot. Olen tullut äärimmäisen vakuuttuneeksi siitä, että lainsäädäntöteknisesti, retorisesti, kannustavasti, eteenpäin pyrkivästi kaikki nuoret huomioon ottavammin ei voi enää tämmöistä hallituksen esitystä laatia. Tämä on täydellinen hengentuote. Kun tulos on tämä tämän keskustelun perusteella, arvoisa puhemies, keskitynkin ottamaan muutaman elävän esimerkin.

Jo 1980-luvulla jouduin Oulun kaupungissa hyvin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Se tapahtui siis ennen tänne lakeja säätävään kansalliskokoukseen eksymistä. Oulun ydinkeskustassa oli 60 nuoren jengi, porukka, joka oli huumeporukkaa, poliisin tuttuja, joka ikinen päivä. Kun olin kiinnostunut tämän laatuisista asioista, niin siviilihommastani yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanin tehtävien ohella lähdin siihen hommaan mukaan ihan uteliaisuudesta, voidaanko tehdä jotakin. Ideana oli se, että keksitään jotakin, joka houkuttelee ne nuoret pois siitä jokapäiväisestä rohtoannoksestaan, ja me keksimme. Sen verran oli tiedekunnan dekaanilla poliittista vaikutusvaltaa siihen aikaan, että löytyivät tilat, löytyivät nuorisotyöntekijät, kaikki mahdollinen, ja sitten saatiin se porukka jopa kasaan. He kaikki ja osan heistä vanhemmat, lähinnä äitejä, olivat siellä paikalla. Kaikesta näki, että elämä oli ollut aika rankkaa siihen mennessä, vaikka mittarissa ei kovin paljon vuosia vielä oikein ollutkaan. Tämä, arvoisa puhemies, on vain johdanto.

Kerron seuraavaksi, mitenkä kaikki voi mennä pieleen eikä tarvita paljon. Siis olimme saaneet tämän kaiken rakennettua, oli katsottu naamoihin, oli tehty diili, ja sitten puhetta siellä palaverissa pitänyt — en viitsi hänen virka-asemaansa sanoa, ettei nyt tule loukatuksi ketään — otti puheen ikään kuin viedäkseen agendalle vielä jotakin muutakin. Siellä Oulun kaupungissa harrastettiin silloin, kun minä siellä ensimmäisiä vuosia eläessäni pyöriskelin 1950-luvulla, niin sanottua Isokatu—Kirkkokatu-TT-ajoa, jolla on sukupuoliseen kanssakäymiseen tähtäävää, pyrkivää toimeliaisuusvirettä, niin kuin kaikilla muillakin paikkakunnilla Suomessa kai on. Sillähän on eräänlainen rallinimikin. Kuinka ollakaan, niin tämä puhetta johtanut sanoi, että no niin, kun me sovimmekin tässä nyt kaikesta muusta, niin minäpä otan vielä tämän esille, hyvät nuoret, että nyt kun olemme saaneet kaikesta sovittua, niin lopettakaa tämä ralli. Mitä, arvoisa puhemies, siitä oli seurauksena? Kaikki se hieno työ, mitä me olimme tehneet, meni plörinäksi: Nuoriso lähti lätkimään siitä, ja asia oli loppuun käsitelty siltä erää.

No mitä me nyt siellä Oulussa? Olen edelleen kiinnostunut samoista asioista. Ongelmat eivät ole mihinkään poistuneet. Me haluamme juuri ottaa ne kokemukset, että jos he johonkin voivat kiinnittyä, jos he voivat jotakin tehdä, niin ei ihmeellä ruveta heti kriminalisoimaan sitä, kun siinä ei mitään kriminalisoitavaa ole olemassa. Nuorisotyö, sen minä olen oppinut näitten yli seitsemän vuosikymmenen aikana, mitä olen elää saanut, on erittäin vaativaa erikoisesti silloin, kun tapahtuu se, että elämänpolku katkeaa, opinnot katkeavat, työpaikka menee, läheissuhteet menevät jnp.

Arvoisa puhemies! Tällä lailla on merkitystä silloin, kun se ohjaa — täällä puhutaan hienosti verkostosta, hyvä on, nykyisin pitää aina olla puhe — niin, että se verkosto on ottamassa sen nuoren haltuunsa eräällä tavalla. Sillä nuorella pitää olla kaksi osoitetta: Toinen osoite on kotiosoite ja toinen osoite on joku toimiosoite, olkoon se toimeliaisuus mitä tahansa. Kun nämä pysyvät mielessä, niin hyvä on.

Minä luin ilolla ja riemusta kiljahdellen Hesaria tässä joku päivä sitten, kun kerrottiin Vantaan esimerkkiä, "työpaja kaikille". Se on tämän ministerin puheen mukainen, että yhtään nuorta ei jätetä — tai olisi voinut jatkaa: "työpajojen ulkopuolelle".

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia valmistelijoille ja kiitoksia myös siitä, että olette paikalla näinkin pitkään jo olleet tämän käsittelyn, tämän keskustelun aikana.

Tämä lakiesitys on todella hyvä, mutta varmasti voimme samalla myös sanoa, että eihän tämä laki tietysti koko siihen asiaan ja problematiikkaan, mikä syrjäytymiseen, koko siihen prosessiin, liittyy, eihän tämä laki vastaa koko ongelmatiikkaan, mutta eihän yleensä yhdellä lailla pystytäkään näin tekemään eikä ole tarkoituskaan. Tämä laki on nostanut asian esiin mielestäni erittäin, sanotaan, ei-byrokraattisella tavalla, ei kielteisellä tavalla, vaan tässä laissa nostetaan mielestäni oikealla tavalla tämä asia esille ja vielä lain sisällä sanotaan, jos tämän luen, että "esityksen tarkoituksena ei ole säätää uudesta nuorille suunnatun palvelun järjestämisestä", vaan oikeastaan kaikesta siitä, mitä jo erilaisten joko projektien, kokeilujen tai julkisen palvelun sisältä nostettujen toimintojen myötä on eri puolilla jo osin tehty ja toimittu. Se varmasti on ollut pohjana tässä, niitä on arvioitu ja analysoitu ja laadittu selkeitä jäsennyksiä, miten sitä työtä, mikä ehkä nyt on ollut projektiluontoista ja ehkä väliaikaista ja niin edelleen, voitaisiin pitkäjänteistää ja tehdä sellaiseksi, että se ei olisi vain ehkä projektia, vaan mallina useammalla paikkakunnalla ihan julkisen palvelun sisällä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Tässä hallituksen esityksessä myös mielestäni hyvin tuodaan esiin ei pelkästään sitä, että tässä ei ole vain uudesta toiminnasta kysymys, vaan tuodaan myös esille, mitä tässä laissa ei säädetä näistä vastuukysymyksistä ja organisaatiotasoista, millä tasolla tätä työtä tulee tehdä.

Pidän tätä hyvänä, koska se antaa erilaisille kunnille — koska kunnissakin on erilaisia palveluorganisaatioita ja toimintatapoja, ei pelkästään niin, että on suuria ja pieniä kuntia, vaan erilaisia tapoja organisoida ja järjestää palveluja — sen vuoksi se antaa vapaammat kädet ottaa tästä laista se olennainen. Näen, että tässä laissa hyvin olennaisena on se, mitä tämä on, ja sille on annettu sisällöt siitä, mitä on tämä monialainen verkostotoiminta.

Pidän myös hyvänä, että tässä on otettu käyttöön uusi käsite. Tai ehkä se ei ihan uusi ole, mutta kuitenkin aikaisemmassa laissa oli tämä "moniammatillinen", ja mielestäni tämä on paljon parempi tämä "monialainen" verkostotoiminta, yhteistyö, ja sille on annettu nämä eri tehtävät. Olen täältä löytänyt mielestäni neljä erilaista tehtävää, mitkä tälle verkostolle ollaan esittämässä, ja ne ovat mielestäni hyvin sillä lailla, että ne eivät ainakaan ole kapeuttamassa, vaan antavat luovasti mahdollisuuden toimia.

Toinen, mikä sitten tässä lakiesityksessä nousee hyvin selkeästi esille, on tämä etsivä nuorisotyö. Jos verkostotoiminta ei ole sitä, jos monialainen verkosto ei hoida yksittäisen nuoren asiaa, niin sitten on tämä etsivä nuorisotyö, joka toimii siellä nuoren maastossa ja pyrkii sitten löytämään ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Se on hyvin kuvattu, mitä tämän etsivän nuorisotyön tulisi olla.

Kolmanneksi olen kiinnittänyt huomiota tähän rahoitukseen, kun täällä sanotaan Taloudelliset vaikutukset -kappaleessa, että sinänsä tässä ei tämän rakenteen myötä tulisi uutta tarvetta rahoitukselle. Ehkä näin on, koska nytkin vuosina 2008—2009 valtion talousarviossa on osoitettu rahaa jonkin verran ja nyt vuonna 2010 sitä lisätään. Tämä on hyvä.

Mutta jos ajatellaan tämän mallin toteutumista vähän kattavammin koko Suomessa, jos nyt eri kunnissa herättäisiin nuorten hätään ja siihen syrjäytymisen ehkäisemiseen, niin silloinhan tämä rahoitus tulee varmasti kysymykseksi, miten se pystytään toteuttamaan. Täällähän todetaan se, että valtion talousarvioesityksessä ehdotetun määrärahan arvioidaan riittävän laajentamaan toiminnan noin 60 prosenttiin maamme kunnista. Määrärahalla voidaan rahoittaa noin 180:n etsivän nuorisotyöntekijän palkkausta. Tietenkin toivoisin nyt ainakin, että se kohdistuu sinne, missä sitä syrjäytymisuhkaa ja syrjäytyneitä, syrjäytymisvaarassa olevia on eniten. Mutta, jos ajatellaan tämän työn kohdistumista nimenomaan syrjäytymisprosessissa hyvin varhaiseen vaiheeseen, niin silloinhan ei pitäisi katsoa vaan niitä kuntia, joissa syrjäytyneitä on jo nyt paljon, vaan kaikkia kuntia, jotta voidaan toiminnalla päästä hyvin aikaiseen vaiheeseen.

Lopuksi sanonkin, että tämä lakiesitys on hyvä, mutta se, mihinkä tämä ei puutu, on se ihan varhainen puuttuminen, jonka mielestäni pitäisi tapahtua jo siellä peruskoulun 5., 6., 7. luokan vaiheessa, ei vasta, kun ruvetaan rakentamaan starttia tai ammattistarttia tai kymppiplussaa tai joitakin muita luokkia, vaan silloin, kun ollaan siinä vaiheessa, kun lapset, nuoret, pojat eivät löydä siitä teoriaopetuksesta omille vahvuusalueilleen vastinetta. He haluaisivat käsillään tehdä jotakin. Miten he pääsisivät ammatillisen uran, siihen tekemisen makuun jo 6. luokalla ja sitä kautta ammatilliseen kouluun? Siis nivelvaihe ei ole vain se, kun peruskoulu loppuu ja sitten alkaa toinen aste, ammatillinen tai lukiovaihe. Niistä nivelvaiheista voidaan ajatella, jos ajatellaan syrjäytymisprosessia, että niitä on jo aikaisemmin. Sillä lailla näkisin, että jos syrjäytymisvaarassa olemiseen puututaan, niin pitää puuttua aikaisemmassa vaiheessa, mutta sinänsä tämän esityksen pääasiallinen sisältö on todella hyvä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevaan teemaan liittyen voin todeta sen, että sivistysvaliokunnassa olemme todellakin tämän vaalikauden alussa vahvasti käsitelleet nuorten syrjäytymisongelmaa ja olemme kuulleet asiantuntijoita — oliko satakunta asiantuntijaa — jotka kautta maan toivat hyvän näkemyksensä niistä kysymyksistä, mitenkä voitaisiin estää nuorten syrjäytymistä.

Edustajakollegat ovat täällä jo tuoneet erinomaisia ajatuksia siitä, millä tätä syrjäytymistä voitaisiin estää, ennaltaehkäistä, ja sitten kun syrjäytymistä tapahtuu, auttaa nuoria palaamaan takaisin yhteiskuntaan.

Tuon esille erästä osatekijää, jota itse pidän yhtenä tärkeänä osana nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä, ja se on työpajatoiminta. Toinen tähän liittyvä on oppisopimuskoulutus. Nämä molemmat näkisin osana kokonaisuutta, tärkeänä osana, jolla voidaan auttaa nuoria työhön. Vanha viisaus on se, että aina kun jotakin tekee, niin jotakin saa.

1980-luvun lopulla kävin Keuruun kaupungin lähettämänä erään seminaarin, jossa innostuin työpajaideasta, ja Keuruulla innostuivat silloin asiasta myöskin työvoimatoimiston johto ja kaupungin nuorisotoimi. Näin meillä lähti työpajatoiminta vireään alkuun, mutta sitten tuli 1990-luvun taloudellinen lama ja kaupunginhallituksessa päättäjät ryhtyivät vaatimaan, että työpajatoiminnankin pitäisi tuottaa, ja kun se ei sitten käsityksen mukaan tuottanut ja tuli eräitä muitakin ongelmia, niin sitten se lopetettiin. Tämä on suuri vahinko. Työpajatoiminta mielestäni jo pelkällä olemassaolollaan on tuottavaa toimintaa. Pitää nähdä, että kun nuoret saadaan joutilaisuudesta tekemään edes jotakin, niin se on jo voitto, ja kun nuori kokee, että tämän minä olen tehnyt, niin se on jo saavutus. Vasta sitten toissijaista on se, että tällä olisi taloudellista arvoa. Siihen voidaan sitten seuraavissa vaiheissa puuttua. Mutta tärkeintä on, että nuori kokee myönteisen onnistumisen kokemuksen.

Suomessa Valtakunnallinen Työpajayhdistys on omalta osaltaan halunnut tuoda esille sitä merkitystä, mikä työpajoilla on. EU:n jäsenmaiden joukossa Suomi on edelleenkin yksi Euroopan vaikeimmista nuorisotyöttömyysalueista, ja niin kuin täällä on todettu, ilmiöön liittyy henkistä pahoinvointia, terveydellisiä ongelmia, sopeutumisvaikeuksia yhteiskuntaan jne. Työpajatoiminta silloin on vahva tekijä, jos halutaan auttaa nuoria. Suomessa toimii tällä hetkellä noin 220 erilaista sosiaalisen työllistämisen toimialaan kuuluvaa työpajaa. Vuosittain työpajoissa opiskelee, valmentautuu ja työskentelee lähes 15 000 eri-ikäistä valmentautujaa, ja nuorisolain määritelmän mukaisten nuorten määrän työpajoissa arvioidaan olevan vuosittain yli 8 000 nuorta. Työpajat toimivat jo nyt tulevan monialaisen viranomaisyhteistyön lain hengessä. Työpajat ovat paikallisesti yhteisöllisyyden ja moniammatillisen yhteistyön perusyksikköjä.

Myös Valtiontalouden tarkastusviraston, Vtv:n, vuonna 2007 tekemässä raportissa työpajatoiminta nostetaan yhdeksi keskeisimmistä keinoista syrjäytymisen ehkäisyssä.

Hallitusohjelmassa esitetään myös työpajatoiminnan laajentamista koko maata kattavaksi. Työpajat ovat yhteiskunnalle edullinen keino ehkäistä varhaista syrjäytymistä. Työpajat tarjoavat mahdollisuuden oikean työn tekemiseen ja monenlaiseen ammatilliseen opiskeluun. Niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, työpajat pystyvät tarjoamaan räätälöityä starttivalmennusta, jonka avulla pystytään suuntautumaan pidemmälle valmennuksen poluille. Yhteistyössä etsivien työparien kanssa työpajat saavuttavat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret, mutta jatkotoimet vaativat koko monialaisen palveluverkon yhteistyötä.

Sen takia pitää nähdä työpajat myönteisenä asiana, ja toivon, että tätä jaksettaisiin eri toimijoitten toimesta informoiden tuoda esiin kunnille mahdollisuutena yhdessä oppisopimuskoulutuksen ja tuetun oppisopimuskoulutuksen kanssa, jotta nuoret voisivat löytää otteen elämään, saada vastuuta itsestään ja sitä kautta tästä yhteiskunnasta. Työpajat ovat hyvä syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisykeino — väitän, että yksi parhaista — nuortemme ja kansamme hyväksi.