Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen esityksessä 12 ehdotetaan muutettavaksi yliopistolakia. Ehdotuksen mukaan yliopistolakiin otettaisiin säännökset korkeakoulututkintoon johtavia opintoja suorittavan opiskelijan opiskeluoikeudesta.

Hallituksen esityksessä 11 puolestaan ehdotetaan muutoksia opintotukea koskevaan lainsäädäntöön. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan esityksen keskeinen tavoite on lyhentää yliopistotutkintoon johtavien opintojen suorittamisaikoja ja siten turvata korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus väestön ikärakenteen muuttuessa. Valiokunta näkeekin esityksen keskeisesti liittyvän hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseen eikä lähtökohtaisesti koulutuspoliittisena vaatimuksena.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää yliopistolain muutosta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Ehdotetuilla säännösmuutoksilla odotetaan muutosta opiskelijoiden käyttäytymiseen jo opintojen alkuvaiheessa siten, että he riittävän suunnitelmallisesti rytmittäisivät opintonsa ja pääsääntöisesti suorittaisivat opintonsa tavoitteellisessa opintoajassa.

Yliopistolain ja opintolainasubventiota koskevan opintotukilain muutoksella pyritään myös vaikuttamaan opiskelijoiden työssäkäyntiä vähentävästi ja opintolainan nostohalukkuutta edistävästi. Tavoitteen toteutuminen riippuu suurelta osin siitä, miten yliopistot tosiasiallisesti järjestävät opetuksen ja opintojen tukemisen sekä millaiset näkymät työmarkkinoilla kokonaisuudessaan ottaen ovat. Valiokunta korostaa erityisesti riittävien voimavarojen ja käytännön muutosten aikaansaamisen merkitystä yliopistoissa, jotta opintoaikojen lyhentämiseen tähtäävät toimet onnistuisivat.

Valiokunnan mielestä yliopistolain muutoksessa ei ole kyse tiukasta opintoaikojen rajauksesta määrävuosiin, vaan opiskelijan ohjaamisesta tehokkaamman opintojen seurannan sekä henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen avulla. Lakiesityksessä esitetty malli mahdollistaa joustavan opintojen suunnittelun ja toisaalta velvoittaa opiskelijan aktivoitumaan opinnoissaan viimeistään laissa säädetyn opiskeluajan ja poissaolovuosien jälkeen. Yliopisto myöntää opiskelijalle, joka ei ole suorittanut opintojaan säädetyssä ajassa, hakemuksesta lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseksi. Näin ollen voidaan esitettyä muutosta pitää opiskelijoiden kannalta varsin pehmeänä keinona tehostaa opintoja.

Valiokunta korostaa, että yliopistoissa tulee luoda opiskelijoiden kannalta tasapuoliset ja toimivat tavat lisäajan myöntämismenettelylle sekä riittävä ohjaus ja tuki siihen liittyvälle opintosuunnitelman laatimiselle. Yliopistojen tulee myös turvata ohjaus ja tuki siinä vaiheessa, kun varsinainen tavoitteellinen opintoaika päättyy ja opiskelijalla on velvollisuus esittää tavoitteellinen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma opintojen loppuun saattamiseksi.

Hallituksen esityksen mukaan yliopistoissa otettaisiin käyttöön henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, jotka laaditaan heti opintojen alussa ja joiden avulla seurataan opintojen etenemistä. Valiokunnan mielestä henkilökohtaisella opintosuunnitelmalla ei saa rajata opiskelijan mahdollisuutta valita sivuaineita korkeakouluissa, vaan opiskelijalla tulee olla mahdollisuus opiskella oman pääaineen ja opinto-ohjelman lisäksi myös muita aineita nykyiseen tapaan. Lisäopiskeluaikaa myönnettäessä voi olla perusteltua rajata opinto-oikeus vain tutkintoon liittyviin opintoihin.

Valiokunnalle on esitetty, että osa-aikainen opiskelumahdollisuus tulee turvata silloin, kun opiskelija esimerkiksi sairastuu pitkäaikaisesti tai on äitiys- ja vanhempainvapaalla. Osa-aikainen opiskelu on mahdollista nyt ehdotetun lain puitteissa, eikä erillisen osa-aikarekisterin luomista ole pidetty siitä syystä tarpeellisena. Opiskelijalla on mahdollisuus saada lisäopintoaikaa varsinaisen opinto-oikeuden päättyessä.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että pitkäaikaisesti sairastuneiden, vaikeasti vammaisten ja äitiys- ja vanhempainvapaalla olevien osalta opintoaika voi tarvittaessa jatkua hankaluudetta. Valiokunta siten painottaa 18 §:n 2 momentin säännöstä opiskelijan elämäntilanteen huomioon ottamisesta lisäaikaa myönnettäessä.

Yliopistolakia koskevaan mietintöön sisältyy hylkäysvastalause.

Herra puhemies! Opintotukea koskevasta esityksestä valiokunta toteaa, että opintotuen tason paraneminen edistää opiskelun tehostumista, jonka on tarkoitus tukea tavoitteita, että nopeutetaan nuorten siirtymistä koulutukseen ja koulutuksesta työmarkkinoille. Seurauksena toivotaan olevan nuorten työurien pitenemisen. Työllisyystavoitteiden toteutumisen tukemiseksi uusi opintotuen muoto ehdotetaan toteutettavaksi verotuen muodossa. Opintolainavähennyksen saantiperusteet on määritelty siten, että ne tukevat korkeakoulujen tutkintorakenneuudistuksen tavoitteiden toteutumista.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijoiden tukeen tuo parannusta jo valtion kuluvan vuoden talousarvioehdotuksen hyväksymisen yhteydessä tehty asumislisää koskeva ratkaisu, jolla asumislisää myönnettäessä asumismenojen enimmäismäärä korotetaan 214 eurosta 252 euroon.

Hallituksen esitykseen sisältyy uutena tukimuotona opintolainavähennys. Suoraan verosta tehtävällä opintolainavähennyksellä on tavoitteena lisätä opintotuen kannustavuutta ja saada opiskelijat siten siirtymään työelämään nykyistä nopeammin. Opintolainojen merkitys on opintotuen osana vähentynyt ja opintolainojen määrä on tasaisesti pienentynyt vuodesta 1992 lähtien. Opintolainavähennyksen arvioidaan lisäävän opintolainojen ottamista.

Valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan lausuntoon siinä, että opiskelijan näkökulmasta ehdotus parantaa opiskelijan asemaa nykyisestä. Valiokunta katsoo, että mahdollista kielteistä asennetta lain muotoista tukea kohtaan voidaan vähentää eri toimenpitein. Opiskelijoiden asemaan ja luottamukseen opintojen sujumisesta suunnitelmien mukaan voidaan vaikuttaa muun muassa riittävällä ja tehokkaalla tiedottamisella sekä opintojenohjauksella.

Valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan näkemykseen myös siinä, että opiskelijat todennäköisesti omaksuvat uuden tutkintomuodon reunaehdot alun käynnistymisvaiheen jälkeen nopeasti.

Valiokunta hyväksyi mietintöön yksimielisesti kaksi lausumaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että lainmuutoksen vaikutuksia toimeentulotuen myöntämiseen seurataan mahdollisen opintolainan lisääntymisen johdosta ja että perheellisten osalta toimeentulotuen saantimahdollisuuksia ei nykyisestään heikennetä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa lausumaa.

Valiokunta ehdottaa myös lausumaa opintotuen kehittämisestä jatkossa, että sitä vielä kehitettäisiin opintorahapainotteisesti.

Valiokunta on tehnyt täsmennyksiä ja selkiyttänyt 1. lakiehdotuksen 7 §:ää. Kaksinkertaisen sääntelyn välttämiseksi valiokunta myös ehdottaa, että 4. lakiehdotus hylätään.

Valiokunnan mietintöön opintotuesta sisältyy kolme vastalausetta.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen taustalla on pyrkimys asettaa selkeä rakenne yliopisto-opintoihin, jotta opiskelijat voisivat suorittaa opinnot nykyistä nuorempina. Tavoitteen taustallahan on tieto siitä, että kansainvälisesti vertaillen Suomessa yliopisto-opintoihin käytetään pidempi aika kuin muualla. Esityksen keskeisenä sisältönä on säännökset alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan opiskeluoikeudesta.

Merkittävä muutos tässä lakiesityksessä on tietenkin se, että tämä esitys nyt vahvistaa yliopistojen velvollisuutta järjestää opinto-ohjausta opiskelijoille. Yliopistolle tulee siis velvoite järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskellen suorittaa tutkinnon tavoiteajassa. Tämä on nyt osa yliopistojen kehittämistyötä, työn organisointia ja rytmittämistä. Tässä työssä monessa yliopistossa onkin jo hyvin edetty. Opetusministeriö tukee tätä erillisellä hankkeella nimeltä Valmiiksi viidessä vuodessa, jolla on kehitetty nimenomaan opintojen ja luentojen rytmittämistä niin, että tavoitteeseen päästäisiin.

Tavoitteena tietysti on myös koulutuspoliittinen tavoite, että yliopistotutkinto, maisterin tutkinto, myös kokoon saataisiin. Totta kai taustalla on myös hallituksen tavoite pidentää työuria myös täältä nuoremmasta päästä, ja silloin yliopisto-opintojen organisointi ja siellä opintojen sujuminen on aivan avainasia. Tällä hetkellä käytännössä 15 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen noin 75 prosenttia opiskelijoista on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen koskee kaikkia suuria yliopistollisia koulutusaloja.

Nyt tässä siis opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään kaksi vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Tämän sinällään jo hyvin joustavan järjestelyn lisäksi opiskelijoille mahdollistettaisiin yhteiskunnallinen osallistuminen ja elämänkaareen liittyvät, opinnoista poissaoloa aiheuttavat jaksot. Ehdotettujen säännösten mukaan tähän tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi mukaan poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai asevelvollisuuden suorittamisesta tai äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä. Tämän lain valmistelussa keskeisenä kantavana periaatteena olikin työn, opiskelun ja perheen yhteensovittaminen.

Lisäksi opiskelijoille annetaan mahdollisuus suunnitella muutenkin elämäänsä ja yhteensovittaa elämänmuutokset opiskelujen kanssa mahdollistamalla muista syistä johtuva opinnoista poissaolo enintään neljän lukukauden ajaksi. Eli tämän neljän lukukauden ajan opiskelija voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla, jos haluaa, ja siltä ajalta ei vaadita minkäänlaisia selvityksiä. Edelleen näiden neljän lukukauden aikana voi esimerkiksi työskennellä täysipäiväisesti, olla kotona perheen kanssa tai osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

Kaiken kaikkiaan nämä mahdollisuudet opiskelun, työnteon, perheellistymisen ja muun elämän yhteensovittamiseen antavat opiskelijoille nyt hyvät mahdollisuudet suorittaa korkeakoulututkinto loppuun. Tutkinnon saaminen on tärkeää siitä syystä, että työelämään kiinni hyviin töihin pääsee nopeammin ja helpommin, kun on olemassa tutkinto taskussa. Mikäli edellä mainitut lukuisat joustot eivät joillekin opiskelijoille riitä, on lakiesityksessä myös mahdollistettu lisäajan hakeminen yliopistolta. Esityksen mukaan lisäaikaa tulisi myöntää aina tilanteessa, jossa yliopisto katsoo opiskelijalla olevan edellytykset kohtuullisessa ajassa saattaa opintonsa loppuun.

Olen tyytyväinen siihen, että sivistysvaliokunta on käsitellyt tätä hallituksen esitystä perinpohjaisesti. Mietinnössä korostetaan aivan oikein, että tämä ei suinkaan ole mikään tiukka opintojen pakkopaita, vaan varsin pehmeä keino opintojen tehostamiseksi. Pidän hyvänä, että valiokunta on myös kiinnittänyt huomiota mahdollisuuksien tasa-arvoon, joka hallituksen esityksessä on sisällä. Opiskelijoilla on oltava oikeus jatkaa opintojaan myös sairaus-, äitiys- ja isyysvapaiden aikana, vaikka eteneminen ei niin vauhdikasta olisikaan. Tällaiseen tilanteeseen joutuvat opiskelijat saavat esityksen mukaan automaattisesti lisäaikaa sitä anoessaan.

Kuten valiokuntakin toteaa, esitys liittyy kiinteästi hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Kun tämän esityksen ympärillä käydään keskustelua, olisi hyvä tuoda esille myös ne vaihtoehdot, joita näihin tavoitteisiin pääsemiseksi on eri tahoilla esitetty. Julkisuudessa eräät tahot ovat toistuvasti esittäneet muun muassa selkeiden lukukausimaksujen käyttöön ottamista suomalaisille opiskelijoille. Tällaista minä en kannata. Minun mielestäni tämä vaihtoehto, jossa uskotaan opinto-ohjaukseen, opiskelijan tukemiseen, on parempi lähtökohta.

Valiokunnan mietinnöstä haluaisin vielä tuoda esille sen, että pidän hyvänä mietinnössä korostettua esteettömän opiskelun mahdollistamista vammaisille ja erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Erilaisuuden hyväksyminen on keskeinen periaate, ja sitä myös meidän koulutusjärjestelmämme on edistettävä. Tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen on vakuuttavalla tavalla osoitus meidän koulutusjärjestelmämme korkeasta laadusta.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriössä on tehty selvityksiä esteettömyyden ja yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien toteuttamisen nykytilasta yliopistoissa. Tämä selvityshän tehtiin Otuksen eli opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön toimesta ja se valmistui tänä keväänä. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikki yliopistot tarjoaisivat esteettömän ja saavutettavan oppimisympäristön, jossa jokaisella on hyvä oppia ja työskennellä. Tässä ministeriö tekee yhteistyötä ja aktiivisesti edesauttaa esteettömien ja yhdenvertaisten oppimisympäristöjen syntymistä. Opetusministeriö on ottanut esteettömyyteen liittyvät kysymykset esille entistäkin kattavammin yliopistojen tulosohjausprosessissa ja strategisessa suunnittelussa. Minä pidän tätä lähestymistapaa hyvänä, että yliopistojen sisällä omassa toiminnassa itse oivalletaan ja mietitään ne keinot, joilla voidaan turvata esteetön opiskelu.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen taustalla on pyrkimys asettaa selkeä rakenne yliopisto-opintoihin, jotta opiskelijat voisivat suorittaa opinnot ja ne suoritettaisiin nykyistä nuorempina, ja olen tyytyväinen siihen, että valiokunta on antanut myönteisen kannan tähän lakiesitykseen.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mielestäni alkuperäinen hallituksen esitys oli hyvä, sitähän pohdittiin pitkään, ja niin kuin ministeri Haatainen totesi, niin kysymys on varsin pehmeästä keinosta rajata opiskeluaikoja.

Kun katson noita vastalauseita, joita on liitetty valiokunnan mietintöön, niin oikeastaan mitään uutta vastalauseissa ei tule esille. Puhutaan akateemisesta vapaudesta, sen rajoittamisesta, siitähän ei ollenkaan ole kysymys. Kun joskus tässä vuosi takaperin itse kuljin eräässä taksissa Helsingissä, jota ajoi mukava nuori mies, niin hän sanoi, että hän on diplomi-insinööriopiskelija, mutta hän nyt ajaa taksia, jolloin minä kysyin, olisiko paras kuitenkin, että opiskelisi diplomi-insinööriksi ja valmistuisi mahdollisimman nopeasti, jolloin hän lupasi tätä asiaa miettiä.

Puhemies! Minun mielestäni mahdollisimman hyvin ja nopeasti suoritetut opinnot ovat sekä yhteiskunnan etu että myöskin opiskelijan etu. Tämä on hyvä esitys, ja uskon, että eduskunnan enemmistö tulee sitä myös kannattamaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisinko nyt enemmän eri mieltä olla kuin ed. Elo äskeisessä puheenvuorossaan oli?

Täällä arvoisa opetusministeri totesi näin, että tässä on kysymyksessä selkeä rakenne yliopisto-opiskeluihin ja että tämä on kehittämistyötä — tarkkoja sitaatteja. Arvoisa ministeri, sillä elämällä, sillä yhteiskunnalla, johonka valmistaudutaan yliopisto-opiskelulla, ei ole selkeää rakennetta. Päinvastoin, se on pätkätyöyhteiskunta, jossa se, että on suorittanut tutkinnon nopeasti, ei välttämättömästi takaa yhtään mitään. Tilasto on ihan samanlainen, 70—80 prosenttia uusista työtehtävistä on pätkätöitä. Valmistuttava on, mutta kysymys on opiskelusta elämää varten, arvoisa ministeri, kysymys on opiskelusta elämää varten, ja näinä aikoina siinä pitää taktikoida. Ja diplomi-insinööriopiskelija on fiksu, kun (Puhemies koputtaa) kuuden tunnin pätkissä tekee taksihommia.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin hyvä, että pyritään näitä opiskeluaikoja lyhentämään, mutta erittäin hyviä muitakin keinoja olisi ollut, niin kuin Oulun yliopisto on pystynyt huomattavasti, vuoden, puolitoista, lyhentämään opinto-ohjauksella ja muilla konsteilla näitä asioita. Nythän ne on tietysti sisäänrakennettu tänne, mutta silti se ei olisi tarvinnut näin vahvaa ohjenuoraa. Sivistysyliopiston roolista ja akateemisesta vapaudesta esimerkiksi eurooppalaisella tasolla hyvin vahvasti tänä päivänä myöskin keskustellaan. Ajatellaan, että tästä rajauksesta jopa hallituspuolueiden keskenkin oli valiokunnassakin erilaisia käsityksiä, mutta he alistuivat tähän rajaukseen kuitenkin sitten, kun äänestys tuli. (Ed. Elo: Alistuisivat muka, he olivat mielissään!) Elikkä toisin sanoen, ei tämä nyt yksiselitteinen asia ollut myöskään valiokunnassa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opintoaikojen lyhentäminen on sinänsä hyvä tavoite, mutta millä keinoilla siihen sitten pyritään, se on taas toinen asia. Mielestäni suurin ongelma on tällä hetkellä se, että nuoret eivät pääse heti lukion jälkeen opiskelemaan, mikäli he haluavat, niitä aloja, minne he todellisuudessa hakisivat, vaan heidät pakotetaan työmarkkinatuen pakon takia hakeutumaan esimerkiksi ammattikorkeakouluun, jota he mahdollisesti käyvät vuoden, ja sen jälkeen, jos vuoden kuluttua pääsevät yliopistoon sille alalle, mitä haluavat opiskella, niin he keskeyttävät ammattikorkeakoulun ja ammattikorkeakoulusta tuli käytettyä jonkun toisen henkilön paikka, joka sinne oikeasti olisi halunnut. Minusta tässä laissa ei puututa ollenkaan tähän ongelmaan, miten tätä aikaa lyhennettäisiin, että opiskelijat pääsisivät suoraan opiskelemaan sinne, minne haluavat.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopisto-opiskelu sujuu Suomessa valtaosalta erinomaisesti. Opiskelijoista on kuitenkin 20—30 prosenttia, joilla opinnot eivät nykykäytännöllä etene. Tähän ongelmaan hallitus on nyt tarttunut ja pyrkii kevyesti ohjaamalla tehostamaan opintoja. (Ed. Kuoppa: Vasara naulaan!) Työelämä kaipaa kipeästi ammattitaitoisia yliopistotason työntekijöitä. Tätä työllisyysperustetta mietintö palvelee, malli 5 + 2 + 2 vie kevyesti yliopisto-opintojen rajausta eteenpäin. Päätoiminen opiskelu sopii myöskin yliopisto-opintoihin.

Maija  Rask  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä on hyvä esitys. Se, mikä tässä esityksessä on hyvää ja mistä mielestäni on syytä esittää kiitokset ministerille, on se, että esitystä muovattiin yhdessä opiskelijajärjestöjen kanssa niin, että suurin osa opiskelijajärjestöistä on tyytyväisiä siihen, että tämä esitys nyt tällaisena täällä eduskunnassa on.

Suurin taakka nuorille ihmisille on se, että ei valmistu. Tämä ongelma on todellakin tiedossa. Yli 20 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ei tänä päivänä suorita tutkintoa, ja se on se ongelma, jota tässä pyritään poistamaan.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen sitä mieltä, että opiskeluaikoja voidaan tarkentaa niin, että ne eivät veny kohtuuttomuuksiin, mutta ei näin, ministeri Haatainen. Työelämä tarvitsee monialaisia osaajia, ja jos me sivuaineita, sitä mahdollisuutta, näin radikaalisti vähennämme, niin siitä kyllä tulee semmoinen umpiperä. Ajatellaan teknisestä yliopistosta valmistuneita diplomi-insinöörejä, joita kehotetaan hakeutumaan (Ed. Elo: Ajamaan taksia vai?) — myöskin muihinkin kuin taksikuskeiksi — ottamaan muita aineita niin, että heidän osaamisensa olisi laaja-alaista. Minusta tämä lakiesitys tasapäistää meidän yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoittemme mahdollisuutta tehdä korkeatasoinen loppututkinto. Ei ole hyvä yliopistoelämässä tasapäistää ketään.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Löytyy sekä ministereistä että ihan pääministeritasollakin ihmisiä, jotka ovat pitempään opiskelleet kuin 9 vuotta, ennen kuin ovat saaneet loppututkinnon tehtyä. Sehän osoittaa sitä, että hyvän sivistyksen ja yleistiedon hankkimiseen tarvitaan muutakin kuin vaan niiden kurssien suorittaminen, opintoviikkojen kerääminen, mitä yliopisto antaa. Tässä mielessä täällä esiintyneet "opiskelu elämää varten"- ja "sivistysyliopisto" -termit ovat sellaisia, jotka eivät pidä sisällään tällaista kehikon rakentamista, että 9 vuoden sisällä, sillä siisti. Jos halutaan nopeasti saada ne ihmiset valmistumaan, jotka sitä todella tahtovat ja tähtäävät siihen, heille pitäisi luoda siihen mahdollisuudet, joihinka täällä viitattiin Oulun yliopiston kohdalla, toteutettavaksi. Myöskin pitäisi olla taloudelliset edellytykset, ettei tarvitse sitten olla työssä niin paljon kuin moni on, ja moni on myös sitten kuitenkin sellaisessa työansiossa, josta (Puhemies koputtaa) saattaa olla myös hyötyä hänen osaamiseensa, sitäkään ei pidä unohtaa.

Rosa  Meriläinen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän hieman erikoisena opetusministeri Haataisen väitettä, että tässä esityksessä olisi nyt erinomaisen hyvin yhdistetty opiskelu ja perhe-elämä. Keskustelin juuri viime viikolla Tampereen Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön ylilääkärin kanssa nykyisestä opiskelijoiden tilanteesta, ja hän kertoi, että jo nyt opiskelijat kokevat nopean valmistumisen paineet sekä taloudellisesti että muutenkin niin koviksi, että riippumatta omasta halusta ollaan lapsettomia ja välittömästi valmistumisen jälkeen tilanne on sama. Miten voitte kuvitella, että tämä tilanne nyt paranisi? Kuitenkin me tiedämme, että kun synnytysikä nousee, niin se lisää kalliiden ja myös ikävien hedelmöityshoitojen tarvetta.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erikoista, että oppositio näkee, että opiskelijalla on vain pelkästään oikeuksia, ei velvollisuuksia. Oikeus on se, että opiskelija opiskelee, mutta tässä tulee myös velvollisuuksia: velvollisuus yhdessä yliopiston kanssa laatia henkilökohtainen opintosuunnitelma, jolla edistetään opintojen etenemistä. Sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli esille eräs epäkohta, joka tässä tilastointijärjestelmässä on: opiskelija, joka on kirjautunut sisälle vaikka kasvatustieteelliseen, on vaihtanut opintoalaa vaikka teologiseen ja valmistuu teologisesta, on tällä hetkelläkin vielä keskeyttäneiden tai roikkuvien opiskelijoiden joukossa kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Onko ministeriö tästä asiasta tietoinen, ja millä tavalla tätä tilastointijärjestelmää voitaisiin muuttaa, että se on ajanmukainen?

Kalevi Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esitys, joka meillä on edessämme, on oikean suuntainen. Voidaan toki kysyä, onko opiskelun tarkoitus elämä tai työelämä. Ei tällä esityksellä kumarreta liiaksi työelämälle, sieltä löytyvät myös elämän funktiot. Mitä tulee sitten tähän päätavoitteeseen, opintojen lyhentämiseen, sehän voi, arvoisa puhemies, tapahtua yleensä koulutuksen aloitusikää alentamalla, toisaalta se voi opintoihin hakeutumisen eli pääsyn nopeuttamisella tapahtua, edelleen opetussisältöjen tiivistämisellä, valmistusaikojen nopeuttamisella sekä tutkintorakenteen madaltamisella. Näitä kaikkia elementtejä on täällä, mutta, arvoisa puhemies, mielestäni tämä on vasta alkua, kansainvälisesti me laahaamme yhä perässä. Nämä eriävien mielipiteiden esitykset, näkökannat, joihin perehdyin, ovat enemmänkin varjonyrkkeilyä, todellisuuden ja (Puhemies koputtaa) tulevaisuuden väistämistä. Meidän on jatkossa vieläkin nopeutettava tiettyjä elementtejä tässä rakenteessa.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen koko tätä keskustelua, mihin tarvitaan tällaista opiskeluoikeuden rajoittamista. Ministeri äsken sanoi, että lisäaikaa voidaan perustellusta syystä myöntää. Haluaisin tietää, mitkä ovat ne tapaukset, jolloin tätä lisäaikaa ei myönnetä. Jos ihminen on opiskellut 9 vuotta ja keskimääräinen maisteritutkinnon hinta yhteiskunnalle on 50 000 euroa, niin jos tästä puuttuvat esimerkiksi sitten yhden vuoden opiskelut, sanotaanko, että no niin, aika loppui, ja yhteiskunta on menettänyt ehkä 45 000 euroa? Vai onko tarkoitus, että kaikille, jotka sanovat, että kyllä, kyllä, meni tässä nyt vähän vuosia hukkaan, mutta nyt on tarkoitus valmistua, annetaan sitten lisäaikaa, oikeus lisäopiskeluihin? Jos näin on, niin miksi ylipäätään lähdetään keinotekoisesti rajoittamaan eikä puututa näihin oikeasti hidastaviin seikkoihin, kuten opinnonohjauksen puutteeseen taikka kurssikirjojen vähyyteen tai näihin seikkoihin, joilla oikeasti on merkitystä siinä, miksi opiskelijat valmistuvat niin hitaasti?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kyllä yliopisto-opinnot ovat elämää ja työelämää varten. Sivistysyliopistoon tässä ei puututa tikullakaan. Yliopistot itse päättävät edelleenkin opintojen sisällöt, ja siihen ei kukaan tule puuttumaan, eikä tulla myöskään puuttumaan siihen, mitä tutkimusta yliopistoissa tehdään. Kun täällä ed. Dromberg ja muutamat muutkin viittasivat kansainvälisiin kokemuksiin ja tähän sivistysyliopistoajatteluun, hyvin monissa muiden maiden yliopistoissa on aika kylmät ja tiukat käytännöt. Jos toistamiseen reputtaa tentin, kylmästi joutuu ulos eikä kukaan sosiaalityöntekijä tule perään kyselemään, kuinka kävi. Meillä ei sellaista systeemiä ole, eikä ole tarkoitus tullakaan.

Ed. Huotari otti aivan oikein täällä esiin kysymyksen siitä, että on olennaista keskittyä myös siihen, että valmistuvat ylioppilaat pääsevät mahdollisimman nopeasti yliopisto-opintoihin käsiksi, ja silloin pitää puuttua tähän meidän pääsykoejärjestelmäämme. Meillä on yli 500 pääsykoetta tässä maassa. Nyt asettamani työryhmä on loppusuoralla, ja esityksiä tulee siitä, miten yhteisvalintaa voitaisiin kehittää, jotta tässä päästäisiin vihdoinkin eteenpäin.

Sivuaineiden rajaamista ei tapahdu, ed. Tulonen. Jokainen saa ottaa sivuaineita niin paljon kuin haluaa. Päinvastoin, jos tätä mallia olisi kehitetty niinpäin, että olisi rajoitettu opintoviikkomäärää, niin silloin olisi rajattu sivuaineen ottamismahdollisuutta. Tässä ei rajoiteta. Tässä vain kannustetaan siihen, että jokainen hankkisi tutkinnon itselleen. Nythän tässä on ikään kuin tämmöinen takalauta, että jos ei tietyssä ajassa ole valmistunut, niin jatkon saa, kun tulee tekemään yliopistolle hyväksyttävän opintosuunnitelman siitä, kuinka aikoo suorittaa nämä opinnot loppuun.

Kun täällä viitattiin ministereiden valmistumisaikoihin, ed. Tiusanen, niin väitänpä, että jos aikanaan olisi tällainen järjestelmä ollut, niin itsekin olisin valmistunut nopeammin kahden lapsen syntymän jälkeen.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Raskille: Eivät opiskelijajärjestöt tätä esitystä kannata. Jatkuvasti tulee palautetta, että tämä on huono ja byrokraattinen järjestelmä. Mutta hallitus on kyllä tekemässä historiaa: se on ensimmäistä kertaa murentamassa tätä hyvää suomalaista koulujärjestelmää. Eikä tämmöinen byrokraattinen järjestelmä välttämättä tule lyhentämään opintoaikoja, päinvastoin se tuo lisää työtä, ja voisi ajatella niinkin, että eikö näitä resursseja olisi voitu käyttää esimerkiksi opinto-ohjaukseen. Melkein kaikki asiantuntijat valiokunnassa olivat sitä mieltä, että tämä on aivan turha ja byrokraattinen laki. Minä kysynkin arvoisalta ministeriltä, miksi ette usko asiantuntijoita, kun kaikki vakuuttavat, että ei tällaista lakia pidä säätää, että tämä on huonoa lainsäädäntöä. Minun mielestäni tälle laille pitää tehdä juuri niin kuin oppositiopuolueet valiokunnassa ovat esittäneet eli pitää hylätä koko laki. Tässä ei ole mitään järkeä.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ehkä hieman erikoista, että jos kaikki me olemme yksimielisiä siitä, että opinto-ohjauksen lisäämisellä ja henkilökohtaisilla opintosuunnitelmilla voidaan tehdä paljon sen eteen, että opiskelijat voisivat valmistua nopeammin, mikä usein, totta kai, myös on opiskelijan itsensä etu, niin miksi tähän lakiin ylipäätänsä on tuotu nämä rajaukset, jotka joka tapauksessa vain tuottavat ylimääräistä työtä, hallinnollista työtä, niille ihmisille, jotka sitten jostain syystä ovat kykeneviä valmistumaan sen yhdeksän vuoden jälkeen, mikä varmasti on perusteltua, että heillekin annetaan se mahdollisuus. Olisin kysynyt ministeriltä myös sitä, miksi itse asiassa tässä yhteydessä täytyy tuoda esiin kysymys lukukausimaksuista. Onko se joku asia, jota vielä pohditaan, kun se halutaan tähän saliin tässä yhteydessä keskustelussa tuoda?

Susanna Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan osaltani kiittää tästä suuresta työstä, joka valiokunnissa on tehty tämän paketin saliin saattamiseksi. Haluan kyllä tuoda tässä ministerille tuen siinä asiassa, jonka hän nosti esille näistä opinto-ohjauskäytännöistä. Monissa yliopistoissa on jo sellaisia malleja, joilla on saatu opintoaikoja lyhenemään. Nyt olisi vain tarve saada nämä käytännöt laajempaan levitykseen, ja se ei välttämättä vaadi todellakaan minkäänlaisia lisärahoituksia eikä minkäänlaisia lakipaketteja. Mutta sitten tämä lakiesitys on toinen asia, ja minä en voi ymmärtää sitä, että täällä nyt annetaan sellainen kuva, että tämä byrokratian savuverho on niin kuin vaan joku sumutus näille opiskelijoille. Minä pidän tätä myöskin opiskelijan selkänojana. Silloin hän voi myöskin tähän opintosuunnitelmaansa vedoten saada sitä opinto-ohjausta, joka tänä päivänä on aivan liian monessa yliopistossa todella surkealla tolalla. Omiakin kokemuksia löytyy.

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun kuuntelen tätä keskustelua, niin entisenä osakunnan isäntänä ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana pidän onnistuneena sitä, että jonkinlainen opinto-ohjaus ja tuki on sillä, että joskus myös valmistutaan. Nimittäin tuo elämän opiskelu eri sektoreilla on paljon suurempi ajankäytön hukka kuin kirjojen etsiminen joskus tilapäisessä hädässä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä nyt on jonkun ääneen sanottava se, että tämä lakiesitys on aivan turha. Tämä on aivan turhaa näpertelyä, niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on todettu. Ilman tätä lakiesitystä tapahtuisi jo se, mitä esimerkiksi Oulun yliopistossa on todettu. OPM:n, teidän ministeriönne, ja yliopistojen välisissä tulosneuvotteluissa on sovittu, että opiskelijoille tulevat nämä henkilökohtaiset opintosuunnitelmat. Te itse hoette siellä, että tämä on hyvin vesitetty, hyvin pehmeä ohjauskeino eikä lopulta muuta mitään, ainoastaan vain tämä tuo tullessaan turhaa byrokratiaa, joka vie yliopistojen voimavaroja. Sinne byrokratiaan menee rahaa, joka voisi olla opinto-ohjauksessa, ja samalla tästä tulee haittaa tietyille opiskelijoille, eli käytännössä tästä tulee enemmän haittaa kuin hyötyä. Toivoisin, että hallitus ei tämän tyyppisiä turhia näpertelylakeja toisi, vaan keskittyisi olennaiseen, perusopetuksen voimavaroihin, siihen, että opinto-ohjaukseen tulisi rahaa, kurssikirjalainaamoissa olisi riittävästi kirjoja, ja (Puhemies koputtaa: Aika!) näin edistettäisiin opintoaikoja. Se on hyvä tavoite, että opiskelijat opiskelevat nopeammin, mutta (Puhemies koputtaa: Aika!) sitä ei saavuteta tällaisilla turhilla lakiesityksillä, arvoisa ministeri.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Putkitutkinto on putkitutkinto, vaikka sen kukkasilla peittäisi. Olen aivan varma, että työnantajatkin tietävät, ettei kiire takaa laatua, ei osaamista, ei kilpailukykyä, ei luovuutta. Mielestäni on aika mielenkiintoista, että tämä kaikki, se kiire, taataan lainarahalla vielä eli pyritään siihen, että ihmiset oppivat siihen, että huonosti tehdystä työstä vielä joudutaan maksamaan vuosia jälkikäteen. Ministeri Haatainen tarjoaa pelkästään keppiä. Niitä kuuluisia porkkanoita, mitä on kaksi vuotta luvattu, ei ole tullut. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä olisi halunnut, että nopeaa valmistumista olisi taattu sillä tavalla, että olisi taattu kokopäiväisen opiskelun mahdollistava opintorahan korotus sekä riittävät resurssit siihen, että on myös opetusta tarjolla, jotta se nopea valmistuminen on mahdollista. Tällä systeemillä ei ole mitään takeita siitä, että kursseja järjestetään silloin, kun opiskelijoilla on syystä tai toisesta ollut este (Puhemies koputtaa: Aika!) niitä aiemmin suorittaa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on väitetty, että lailla ei ole mitään merkitystä, mitä lakiin kirjoitetaan, olen kyllä siitä eri mieltä. Meidän ohjauskeinomme yliopistoihin päin ovat hyvin rajallisia, koska meillä yliopistoilla on sangen suuri autonomia päättää itse työstään. (Ed. Pulliainen: Luojan kiitos!) Siitä syystä tähän lakiin on haluttu nyt kirjata nimenomaan kirjaus siitä, että opiskelijoilla on oikeus opinto-ohjaukseen ja opiskelijat tekevät sitten nämä henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat. Monissa yliopistoissa on lähdetty tekemään jo ennakoivasti tätä työtä, ja se on hyvä asia. Nyt sellaiset yliopistot, joissa ongelmia on, tarttuvat viimeistään tässä vaiheessa tähän asiaan kiinni.

Tässä ei tulla millään tavalla heikentämään opiskelijan asemaa, päinvastoin luodaan keinoja sille, että opiskelijalla on mahdollisuus valmistua. Jos hän ei saa valmiiksi siinä ajassa kuin olisi kohtuullista eli yhdeksässä vuodessa viiden vuoden laskennallista tutkintoa, on aivan kohtuullista, että yliopiston taholta on mahdollisuus myös edellyttää, että tällaisessa tilanteessa oleva opiskelija tekee itselleen kunnollisen (Puhemies koputtaa) opiskelusuunnitelman, kuinka aikoo tämän tutkinnon loppuun saattaa. Se on opiskelijan etu.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki perustuu siis ammatilliseen tehokkuusajatteluun koulutuspoliittisen ajattelun kustannuksella, ja se lähtökohta on jo väärin. Kun tässä on kerran tämä ammatillinen puoli ja tehokkuusajattelupuoli etunenässä, niin katsotaanpa, mitä työnantajat haluavat. Kaikki tietävät, että työnantajat haluavat nuoria ja kokeneita. Kokemusta ei tule, jos ei ole mahdollista välillä käydä työelämässäkin. Työelämässä käynti on tärkeätä sen takia, että opiskelijoiden talous pysyisi jollain lailla edes kasassa. Kun katsoo ja vertaa suomalaisia opiskelijoita eurooppalaisiin muihin opiskelijoihin, niin itse asiassahan on todettu, että opiskelijat Suomessa valmistuvat hankitun työkokemuksensa ansiosta poikkeuksellisen valmiina työelämään, eli juuri sellaisia nykyään valmistuu kuin työnantaja haluaa. En ymmärrä (Puhemies koputtaa) tällaista mekaanista rajausta. Sillä (Puhemies: Aika!) ei muuta tehdä kuin syyllistetään opiskelijat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Autan ed. Tulosta väittelyssä opetusministerin kanssa. Ed. Tulonen totesi, että sivuaineopiskeluja rajoitetaan, ja ministeri oli toista mieltä. Minä kerron teille, arvoisa opetusministeri, mitenkä se tapahtuu. Se tapahtuu sillä tavalla, että nykyaikana näillä liksoilla, mitä yliopistoilla on käytettävissä, ei pystytä antamaan kurssitarjontaa sillä tavalla, että olisi mahdollista näitä ylimääräisiä sivuaineita opiskella. Silloin kun minä opiskelin, se oli täysin mahdollista. Minä pystyin tekemään maisterin tutkinnon kahdessa ja puolessa vuodessa, koska 48 tuntia pystyttiin viikossa tekemään laboratoriotöitä. Näin ei ole. Nyt ollaan kaukana siitä.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys yliopistojen opintoaikojen rajoittamisesta on todellakin aivan turha laki, kuten niin monet ovat tässä salissa sanoneet, koska lukemalla esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset tulee siihen tulokseen, että opintoja tämänkin ehdotuksen mukaan voidaan pidentää yhdeksään, jopa kymmeneen vuoteen, niin kuin asia on tällä hetkelläkin. Eli siis opintoaikojen rajoittaminen ei oikeastaan toteudukaan tämän lain mukaan. Ainoastaan se aiheuttaa yliopistoille hirveän paljon ylimääräistä vaivaa, kun opiskelijoista täytyy koko ajan pitää kirjaa, missä vaiheessa he ovat tämän lain mukaan. Eli kyllä on käytettävä ihan muita keinoja, jotka hyvin tulevat ilmi tästä vastalauseesta, jonka kokoomus on kirjoittanut.

Ed. Raskille sanoisin, että nimenomaanhan sekä SYL että Samok, molemmat, vastustavat tätä lakia.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä tähän edelliseen puheenvuoroon. Tämä hallituksen esitys opintoaikojen rajaamisesta on täysin turhaa näpertelyä ja täydellinen nahkapäätös.

Opetusministeri Haatainen, mitä tulee tähän kansainväliseen vertailuun, on täysin ulkoavaruudesta vertailla kansainvälisesti meidän yliopistojamme muihin yliopistoihin. Rahoituspohjahan on aivan erilainen. Ajatellaan jotain Edinburghin yliopistoa esimerkiksi. Siellä rahoituspohja on aivan omaa luokkaansa. Siellä kurssitarjonta on aivan erilainen. Siellä professorien, opettajien, määrä suhteessa oppilaisiin on aivan omaa luokkaansa. Näitä ei voi suoraan verrata keskenään. Siihen nähden, mikä meillä resurssitaso on, meidän tuloksemme ovat erittäin hyviä.

Mitä tulee ed. Raskin kommenttiin täällä siitä, että opiskelijajärjestöt olisivat tätä puoltaneet, päinvastoin opiskelijajärjestöt nimenomaan vastustivat tätä. Sivistysvaliokunnassa asiantuntijakuulemisessa järjestään melkeinpä kaikki asiantuntijat vastustivat tätä lainsäädäntöä. Minä ihmettelen, että tämmöistä lakia lähdetään säätämään (Puhemies: Aika!) tässä talossa aivan täysin turhaan.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä täällä nyt täytyy jonkun sanoa sekin ääneen, että kyllä nyt tässä opposition argumentoinnissa on voimakas astian maku kerta kaikkiaan. Minäkään, joka olen aina vastustanut rajauksia, en hakemalla hakien löydä tästä laista tiukkaa rajausta tai akateemisen vapauden rajoittamista, mitä oppositio astianmakuisilla papereillaan tässä on tuonut meille eteen. Esimerkiksi ed. Sirnö väitti täällä, että on hirveä kiire silloin, kun aikaa on opiskella viisi plus kaksi plus kaksi vuotta, jonka jälkeen automaattisesti yliopisto on velvollinen myöntämään jatkoajan. Kun ainoa, mitä vaaditaan, on opintosuunnitelma, josta opiskelija saa tukea myös jatkoon, niin ei se varmasti mahdoton asia ole.

Sitten kysytään, että okei, mitä hyötyä tästä sitten on, koska tämä ei todellakaan ole rajauslaki, se on aivan totta. No, hyöty on todellakin juuri se, että tässä sitten vahvistetaan tätä opintojenohjausta ja niitä tukitoimia, mitä opiskelija saa, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä. Tästä on jotakin hyötyä. Mutta minä väitän, että totta kai, kun puhutaan siitä nopeuttamisesta, mikä on se (Puhemies koputtaa) tarkoitus, niin parhaimman palveluksen teki eduskunta viime jouluna hyväksyessään asumislisän (Puhemies: Aika!) noin 30 euron korotuksen opiskelijoille käteen marraskuusta lähtien. Se oli oikein hyvä teko.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Viitanen tästä lain sisällöstä, (Ed. Pulliainen: Yllätys!) sillä tällä lailla annetaan signaali — signaali on se lain tärkein vaikutus — miten opiskelijoiden ja yliopistojen käyttäytymistä tässä tapauksessa halutaan muuttaa. Jos halutaan tehdä pimeä viina laittomaksi tai lailliseksi, niin kyllä silloin on aika iso ero, onko laissa asia kielletty vai eikö. Tässä on aivan saman tyyppisestä signaalivaikutuksesta yliopistojen puolella kyse. Ei ole kyse akateemisen vapauden rajoittamisesta, kuten oppositio täällä väittää. Opintoviikkoja ei tulla rajaamaan eikä sivuaineoikeuksia. Vasta siinä yhdeksän vuoden rajapyykillä yliopistoilla on mahdollisuus ohjata opiskelija opintosuunnitelman mukaisiin pääaineopintoihin, mikä on ihan järkevä tapa edetä. Näin tullaan menettelemään, ja kaikilla on mahdollisuus joka tapauksessa saada sitä lisäopintoaikaa. Ei ole kyse tiukasta rajaamisesta.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitä varten tämä lakiesitys on tehty? Tämä kysymys vaatii vastauksen, sillä, edustajat Viitanen ja Tahvanainen, tietenkin nuorina kansanedustajina te kuvittelette, (Ed. Viitanen: Emme me nyt niin nuoria ole!) että tämä on se laki, joka jää voimaan. Tällähän avataan pää nyt opintoaikojen rajaukselle. Aivan kuten ed. Olin totesi, tämä on vasta alkua. Hyväksymällä nyt periaatteen opintoaikojen rajauksesta syntyy tilanne, jossa tulevaisuudessa opintoaikoja tullaan rajaamaan huomattavasti nykyisestään. (Ed. Pulliainen: Vuosi kerrallaan!)

Ed. Olin näytti pitävän tätä rajausta ja sitä, että vielä mennään kovempiin rajauksiin tulevaisuudessa, hyvänä asiana. Mielestäni koko tämä lakiesitys heijastaa tällaista markkinatalouden filosofiaa, kiirettä ja tehokkuuden vaatimusta, ja se on ristiriidassa myös yliopistojen autonomian, itsehallinnon, kanssa.

Täytyy sanoa myös, että ed. Rask ilmeisesti on keskustellut vain sosialidemokraattisten opiskelijoiden kanssa, ja heistäkin varmaankin vain niukka enemmistö on tämän lakiesityksen (Puhemies: Aika!) hyväksymisen kannalla. Sen verran siellä kuitenkin on sosialidemokraattisia opiskelijoita, (Puhemies: Aika!) jotka toivovat tulevaisuudessa pääsevänsä hyville palleille, muun muassa ...

... ministereiksi. Puoluekurilla tällainenkin kannanotto on syntynyt.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yliopistokoulutuksen uudistaminen ja kehittäminen on tietysti eduskunnan ja hallituksen velvollisuus, eli meidän täytyy seurata aikaamme, millä tavalla aika maailmassa muuttuu, ja sen mukaan elää. Jos opinto-ohjauksen lisäyksellä saadaan lisäpotkua opiskelijoitten oppimiseen ja opintoaikojen lyhentämiseen, se on hyvä asia. Täällä huudetaan yhteen ääneen, että opintojen rajaaminen on paha asia. Mutta elinkeinoelämän edustajana sanon teille, että me tarvitsemme yliopistoissa koulutettua hyvää henkilökuntaa kiireesti työelämään. Itse olen palkannut elämäni varrella diplomi-insinöörejä, (Välihuutoja) kauppatieteen maistereita, valtiotieteen maistereita omaan firmaani palvelukseen, mutta huom. kaksi vuotta on mennyt, ennen kuin he oppivat sen työn tekemisen, koska heiltä puuttuu työharjoittelu, eli seuraavaksi, opetusministeri Haatainen, laittakaa pakollinen työharjoittelu (Puhemies koputtaa) yliopistokoulutukseen, niin kuin ammattikorkeakouluilla on, (Puhemies: Minuutti!) ja sillä tavalla me saamme hyviä työntekijöitä (Puhemies: Ed. Kuosmanen, minuutti on kulunut!) elinkeinoelämään ja julkishallintoon.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Viitanen esimerkiksi sanoi, että tällä ei millään tavalla akateemista vapautta rajoiteta, niin täällä mietinnössä sanotaan aivan selvästi, että "Lisäopiskeluaikaa myönnettäessä voi olla perusteltua rajata opinto-oikeus vain tutkintoon liittyviin opintoihin". Mitä muuta tämä on kuin laaja-alaisen sivistyksen edellytyksien kaventamista? Samalla tavalla siinä on erittäin vahva signaali mahdollisimman kapeisiin putkitutkintoihin. Signaaliahan ed. Tahvanainen pyysi, ja tässä on erittäin vahva signaali siihen, että yliopistoista halutaan koulu ja yliopisto-opiskelijoista tulisi yliopistokoululaisia. Siinäpä se ongelma onkin, kun ministeri sanoi, että sivistysyliopistoon ei puututtu millään lailla. Ei todellakaan, ei annettu lisäresursseja eikä odotettu niiden uudistusten vaikutuksia, joita on yliopistoissa tehty.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On mielenkiintoista, miten tämmöinen laki voi herättää tällaisia reaktioita opposition ja hallituksen välillä.

Ed. Laakso kysyi, ketä varten tätä lakia tarvitaan. Hän sai kyllä vastauksen ministeri Haataiselta. Ministeri Haatainen sanoi, että kun hän opiskeli, hän olisi tarvinnut keppiä ja hän olisi valmistunut nopeammin, jos tämä laki olisi ollut voimassa. No, ette te sanonut, että keppiä, mutta te sanoitte, että olisitte valmistunut nopeammin, jos tämä laki olisi ollut voimassa, eli tuollaisia ministereitä varten tätä lakia tarvitaan. (Naurua) Sen me kuulimme.

Mutta kyllä minä olen sitä mieltä, että tämä laki on loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton, kun minulla on aina se käsitys, että kun ruvetaan asioita ratkaisemaan, niin katsotaan, mikä on lainsäätäjän tahto ollut. Kun lukee tästä mietinnöstä, että valiokunta painottaa 18 §:n 2 momentin säännöstä opiskelijan elämäntilanteen (Puhemies koputtaa) huomioon ottamisesta lisäajan myöntämisessä, niin kyllähän tämä tarkoittaa sitä, ettei tällä lailla ole mitään merkitystä.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni kaikkein keskeisintä on, että siinä yhdeksän vuoden rajapyykillä kaikilla todellisuudessa on mahdollisuus saada sitä lisäopintoaikaa. Se on tavallaan keppi, mutta myöskin porkkana, porkkana tarttua siihen mahdollisuuteen, että voi edetä opinnoissaan, kun tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen opintosuunnitelman laatii. Mielestäni tämä on huomattavan paljon parempi vaihtoehto kuin ne lukukausimaksut, joita muun muassa Sitran taholta viime aikoina on väläytelty ja joita tulevaisuudessa meille varmasti tullaan yhä enemmän tarjoilemaan.

Kun täällä tuli puhe siitä, että opiskelijajärjestöt ovat tämän esityksen kannalla, niin opiskelijajärjestöjen kanssa on neuvoteltu nimenomaan tästä keskeisimmästä pykälästä ja hyvin pitkälle hiottu sitä opiskelijajärjestöjen näkemyksen suuntaan. Lieneekö tästä syystä käynyt niin, että opiskelijajärjestöt eivät ole järjestäneet mitään suuria mellakoita tai mielenosoituksia tuolla eduskunnan portailla, (Puhemies: Aika!) mitä normaalisti tällaisten esitysten puitteissa siellä on.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totuus on kuitenkin, että opiskelijat ovat lähestyneet kaikkia meitä sivistysvaliokunnan jäseniä, että sitä ei voi mitätöidä, etteivät he olisi todella olleet aktiivisia. Mutta kun he huomasivat, että hallitus on ihan peräänantamaton, niin totta kai he silloin lähtivät tekemään kompromissia siinä tapauksessa.

Kun puhutaan työn ja opiskelun yhdistämisestä, niin jos ajatellaan esimerkiksi teknisen alan opiskelijoita, niin he käyvät työssä samanaikaisesti ja opiskelevat hyvin vahvasti määräajassa, mutta hyvin paljon ne yritykset, joissa he ovat, myöskin edellyttävät, että se opiskelu viedään siinä ohessa eteenpäin. Minä en katso, että työelämä nimenomaan vastustaisi esimerkiksi tämän tyyppistä opiskelujen rajaamista, mihin nyt mennään. Todellisuudessa keskusteluissa kävi ilmi, että kyllähän tämä laki on täysin vesitetty laki siihen alkuperäiseenkin nähden, mikä teillä oli — onneksi nyt on vesitetty — ja siinä mielessä tätä ei olisi tarvittu.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kyllä, näin on, että juuri minun kaltaisiani varten tätä lakia tarvitaan, niitä varten, jotka ovat opintojensa ohessa synnyttäneet kaksi lasta, imettäneet ja hoitaneet ne, käyneet työssä ja opiskelleet työnteon ohessa. Silloin tarvitaan myös yliopiston puolelta otetta siihen, että opiskelijalle tarjotaan tukea siihen, että voi saada opinto-ohjausta, ja tehdään suunnitelma, että opinnot saa loppuun. Minä sain opintoni loppuun kaikesta huolimatta, ja tässä on tulos.

Ed. Ojansuu väitti, että yliopistoille ei tule lisää resursseja. Erillisen rahoituslain mukaan 20 miljoonaa euroa vuosittain tulee yliopistoille lisää entisen päälle rahoitusta ja sen lisäksi palkkakustannuksiin. Tähän valmiiksi viidessä vuodessa -hankkeeseen yliopistoille on jaettu 5 miljoonan euron suuruinen potti, jota yliopistot ovatkin hyvin käyttäneet hyödykseen ja hakeneet ja myös sillä edistäneet näitä toimia, joista tässäkin nyt on kysymys.

Minusta opposition pitäisi nyt tehdä jokin päätös, mitä se oikein haluaa. (Välihuutoja oppositiosta) Täällä ed. Asko-Seljavaara haluaa tiukempaa rajausta ja ed. Sirnö on huolissaan, (Puhemies: Aika!) että viiden vuoden opinnoista pitää selviytyä yhdeksässä vuodessa. Kumpaa halutaan, rajausta vai mitä?

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta huomaa mietinnössään saman seikan tästä hallituksen esityksestä, johon kiinnitin huomiota jo lähetekeskustelussa. Ratkaisuja korkeakouluopintojen nopeuttamiseksi ei ole tehty koulutus- ja sivistyspoliittisesta näkökulmasta, vaan hallitus tekee tällä esityksellä työllisyyspolitiikkaa.

Valiokuntakäsittelyn asiantuntijakuulemiset vahvistivat tätä käsitystä entisestään. Hallituksen esitystä kritisoivat ne asiantuntijatahot, joita esitys toteutuessaan koskettaa: SYL, suurin osa yliopistoista, Samok ja Akava. Esityksen puolustajia muutos ei tule käytännössä koskettamaan eli ammattikorkeakoulujen rehtoreita, Sakkia eli toisella asteella ammattiin opiskelevia, kauppa- ja teollisuusministeriötä, valtiovarainministeriötä, työministeriötä sekä työmarkkinajärjestöjä Akavaa lukuun ottamatta.

Esityksen ensisijainen tavoite on korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus väestön ikärakenteen muuttuessa. Työllisyys ja talouspoliittiset perusteet ja niiden mukanaan tuoma logiikka eivät kuitenkaan sovellu sivistys- ja korkeakoulupolitiikan tekemiseen. Tuijottamalla tilastoihin ei saada tehtyä kokonaisvaltaista sivistyspolitiikkaa varsinkaan tilanteessa, jossa tilastot ovat puutteellisia. Keskustelua tutkintoajoista hankaloittaa se, ettei muun muassa opintojen keskeyttämisestä, alan vaihtamisesta, ole saatavissa tietoa, jonka osalta voisi tehdä päätelmiä opintoaikojen todellisista pituuksista. Täsmällisempää tilastointia ollaan vasta aloittamassa.

Vaikka lakiesitystä luonnosteltaessa esiin nostettuihin tulos tai ulos -linjauksiin verrattuna hallituksen esitys on joustavampi, on edelleenkin kyse opintoaikojen lyhentämisestä ja tosiasiallisesti akateemisen vapauden rajoittamisesta. Tämä on suuri periaatteellinen muutos. Vaikka jatkoaikaa saa hakemalla, on eri asia opiskella erikseen anotulla armonajalla kuin todellisen akateemisen vapauden vallitessa. Kyse on ennen kaikkea henkisestä muutoksesta ja siitä, mitä opiskelijoille tällaisella lainsäädännöllä halutaan viestittää. Tällä viestitetään sitä, että yliopisto on koulu, joka on käytävä tietyssä ajassa. Kunnon yliopistokoululaisen kannattaa määräajassa selviämisen varmistamiseksi pysytellä pakollisissa opinnoissa ja jättää elämänsä tilaisuus hankkia laaja-alaista yleissivistystä käyttämättä. Onko tämä se tavoiteltava toimintamalli, jonka hallitus haluaa opiskelijoille esittää? Entä onko yhteiskunnan edun mukaista, että maisterit valmistuvat aiempaa suppeammalla yleissivistyksellä varustettuina? Talouspoliittisen koulutuspolitiikan sijasta on kiinnitettävä enemmän huomiota opiskelijoiden hyvinvointiin.

Vihreä eduskuntaryhmä on hiljattain julkaissut opiskelija- ja korkeakoulupoliittisen keskustelupaperin. Peräänkuulutamme siinä työhyvinvointiajattelun tuomista korkeakoulupolitiikkaan sekä opiskelijakäsitteen inhimillistämistä. Monet yliopistomaailman ongelmista johtuvat yliopistojen ja opiskelijoiden huonosta taloudellisesta tilanteesta. Opinnot nopeutuisivat varmasti, jos korkeakouluille annettaisiin riittävästi rahoitusta opetuksen ja opinto-ohjauksen järjestämiseen ja opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia nostettaisiin kokopäiväisen opiskelun mahdollistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Esityksen suurimmat puutteet eivät ole valiokuntakäsittelyn aikana muuttuneet miksikään. Yliopistoille ollaan edelleenkin tuomassa rutkasti lisää velvollisuuksia antamatta niiden toteuttamiseen uusia varoja. Haluaisin muistuttaa niitä, joilta se näyttää jatkuvasti unohtuvan, että yliopistot toimivat edelleenkin vakavassa rahapulassa. Lisäksi unohdetaan ne kaikki hyvät ja merkittävät toimenpiteet, joita yliopistoilla on jo aloitettu opintojen nopeuttamiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat opiskelijavalinnan kehittäminen, opintoneuvonta ja -seuranta, opintosuunnitelmat ja lukukausijärjestelmän uudistaminen. Miten ihmeessä hallituksella ei ole malttia odottaa näiden muutosten vaikutusta tilanteeseen, vaan sen sijaan ollaan tekemässä suuria periaatteellisia muutoksia yliopistojärjestelmään ratkaistaksemme ongelman, joka saattaa itse asiassa olla jo ratkaistu? Haluaako hallitus vain napata kunnian yliopistojen tekemästä kehittämistyöstä?

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että osa-aikainen opiskelumahdollisuus tulee turvata silloin kun opiskelija esimerkiksi sairastuu pitkäaikaisesti tai on äitiys- ja vanhempainvapaalla. Osa-aikainen opiskelu on mahdollista nyt ehdotetun lain puitteissa eikä erillisen osa-aikarekisterin luomista ole pidetty siitä syystä tarpeellisena. Opiskelijalla on mahdollisuus saada lisäopintoaikaa varsinaisen opinto-oikeuden päättyessä. On luotava selkeä järjestelmä sille, että opintosuorituksia voidaan tehdä myös äitiys- ja vanhempainrahakaudella kaikissa korkeakouluissa.

Valiokuntakäsittely toi merkittävän parannuksen esityksen ongelmalliseen kohtaan, jossa hallitus tuntui pitävän poissaoloa opinnoista parempana kuin opintojen vähäistä etenemistä. Poissaolevaksi kirjautumisen huono puoli verrattuna osa-aikaiseen opiskeluun on, että se vieraannuttaa opiskelijan opiskelijayhteisöstä, laitokselta, opiskelurutiineista ja käytännössä vieraantuminen vaikeuttaa paluuta opintoihin. Tällainen mustavalkoinen joko opiskelet täysillä tai et ollenkaan -tilanne olisi kestämätön esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsiville tai opiskelijavanhemmille. Valiokuntakäsittelyssä pystyimme kuitenkin puuttumaan tähän epäkohtaan ja korostimme osa-aikaisen opiskelun mahdollisuuden turvaamista tilanteissa, joissa opiskelija esimerkiksi sairastuu pitkäaikaisesti tai on äitiys- ja vanhempainvapaalla. Lisäksi valiokunta päätti viisaasti korostaa, että pitkäaikaisesti sairastuneiden, vaikeasti vammaisten ja äitiys- ja vanhempainvapaalla olevien osalta opintoaikaan pitää tarvittaessa saada jatkoaikaa ilman hankaluuksia.

Arvoisa puhemies! Opintojen suunnitelmallisuutta aiotaan seurata kahdella erilaisella suunnitelmalla: henkilökohtaisella opintosuunnitelmalla ja niin sanotulla valmistumissuunnitelmalla. On tehtävä selkeä ero näiden kahden välillä. Niin sanottu valmistumissuunnitelma on suunnitelma, jolla opiskelija hakee opinnoilleen lisäaikaa. Henkilökohtainen opetussuunnitelma tehdään opintojen alussa, sen on oltava joustava, ja sitä on pystyttävä muuttamaan koko opintojen ajan. On tärkeää, että valiokunta päätti korostaa mietinnössään sitä, ettei käyttöön otettavilla henkilökohtaisilla opintosuunnitelmilla saa rajata opiskelijan mahdollisuutta valita sivuaineita korkeakouluissa, vaan opiskelijalla tulee olla mahdollisuus opiskella oman pääaineen ja opinto-ohjelman lisäksi myös muita aineita lähes nykyiseen tapaan. Itse pidän kuitenkin tärkeänä myös sitä, ettei valmistumissuunnitelmallakaan rajoiteta sen tekemisen jälkeen suoritettavia opintoja vain niihin, jotka kuuluvat pakollisiin tutkintovaatimuksiin. Kummallakaan suunnitelmalla ei tule rajoittaa tutkintojen laajuutta.

Laki mahdollistaa lisäajan myöntämisen kaikille opiskelijoille, jotka ovat laatineet tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen valmistumissuunnitelman. Laki jättää kuitenkin melkoisesti tulkinnanvaraa yliopistoille sen suhteen, millainen on hyväksyttävä valmistumissuunnitelma. Siksi on oleellista, että jatkossa turvataan tätä seuraamalla eri oppilaitoksissa opiskeleville tasa-arvoinen kohtelu.

Hallituksen esitys yliopistolaiksi on vastoin sivistysyliopiston perusperiaatteita, ja siinä on useita merkittäviä puutteita, ja siksi ehdotankin, että esitys hylätään.

Arvoisa puhemies! Opintotukilaista.

Hallituksen esittämä opintolainan verovähennysmalli on epäonnistunut esitys. Valmistumisaikaan sidottuna verovähennys on epäreilu tukimuoto. Se auttaa eniten jo entuudestaan hyvin pärjääviä ja nopeasti valmistuvia opiskelijoita. Siksi onkin epävarmaa, tuleeko tämä muutos nopeuttamaan niiden valmistumista, joilla on tällä hetkellä ongelmia opintojen etenemisessä. Malli kohtelee eri alojen opiskelijoita eriarvoisesti. Valmistumisaikojen pituudessa on suurta alakohtaista vaihtelua. Verovähennysmalli antaa siis ylimääräisen lisäedun niille, joilla muutenkin menee jo hyvin. Niitä, joiden opiskeluaika ylittää suositukset esimerkiksi perheen perustamisen takia, rangaistaan epäämällä heiltä tämä vähennys. Sen sijaan, että luodaan uusia hankaluuksia opiskelijavanhemmille, opiskelun ja vanhemmuuden yhdistämistä tulisi entisestään helpottaa, ajoittuuhan opiskelu yleensä parhaaseen fysiologiseen lastenhankintaikään.

Opintolainan verovähennysjärjestelmä on byrokraattinen, monimutkainen ja työläs. Ehdotus on luonteeltaan hallinnon nykyisen strategian tavoitteiden vastainen. Yleinen suuntaus on poispäin tällaisista tapauskohtaisista tulkintaa ja päätöksentekoa edellyttävistä erityisvähennyksistä. Verovähennysjärjestelmän käytännön toteutus vaatii huomattavaa lisäpanostusta Kelalta, verohallinnolta ja pankeilta. Ei kuitenkaan ole tietoa siitä, annetaanko esimerkiksi Kelalle tarvittavia lisäresursseja tämän järjestelmän pyörittämiseen. Emme myöskään tiedä, paljonko järjestely (Puhemies koputtaa) tulee kokonaisuudessaan maksamaan.

Minulla annettiin tieto, ettei ole aikarajaa puheissa.

No, tässä on hyvin vähän enää jäljellä. — Tässäkin asiassa kustannukset jäävät maksettaviksi tuleville hallituksille.

Hallinnon lisääntymisen lisäksi lisäkuluja tuo myös opintolainojen kaatuminen valtion maksettavaksi. Jos opiskelijoita kannustetaan entistä enemmän rahoittamaan opintojensa aikaista toimeentuloaan lainarahalla, joukkoon tulee entistä enemmän niitä, joilla ei olekaan edellytyksiä maksaa lainaansa takaisin, ja todennäköisesti tämä tulee juuri tästä syystä valtiolle entistä kalliimmaksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen ainoa valopilkku on sen sisältämä ehdotus opiskelijoiden asumislisää myönnettäessä huomioitavien asumismenojen enimmäismäärän korottamisesta 252 euroon. Asumislisän vuokrakaton korotus tulee suureen tarpeeseen, enkä halua vaarantaa ensimmäistä yli kymmeneen vuoteen tehtävää parannusta opiskelijoiden toimeentuloon. Kun asumislisää on parannettu ja opintolainaa kehitetty, loogisesti seuraavana olisi vuorossa opintotuen tasokorotus.

Arvoisa puhemies! Siksi ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan nimelläni varustettu muutosehdotus, joka on monistettuna jaettu edustajille. Tämä tarkoittaa sitä, että lakiesitykset 2, 3 ja 4 hylätään ja ensimmäisestä lakiesityksestä hyväksytään vain 14 a § eli asumislisän vuokrakaton korottaminen valiokunnan esityksen mukaisena.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että opintotukilain HE 11/2005 käsittelyn pohjaksi otettaisiin ensimmäisen vastalauseen mukainen ehdotus, joka on sama kuin ed. Suvi Lindénin lakialoite 9/2005.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on tehnyt oman esityksensä toimivaksi ja kannustavaksi opintotukimalliksi. Tässä esitetään opintotuen opintorahan korottamista vastaamaan paremmin opiskelijoiden elinkustannuksia ja opiskelijan vapaan tulon rajojen korottamista 10 prosentilla. Lakialoitteessa oleva asumislisän vuokrakaton korotus 252 euroon sisältyy myös käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen. Opintotuen yhteenlaskettu taso nostettaisiin enimmillään 750 euroon kuussa. Tältä osin esitys poikkeaa hallituksen esityksestä, joka muuttaisi opintotukea lainapainotteisemmaksi ilman lisärahaa.

Kokoomuksen mielestä opintotukijärjestelmän on oltava sellainen, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja vauhdittaa valmistumista. Tämä tarkoittaa koulutuspoliittisten keinojen lisäksi panostuksia opiskelijan hyvinvointiin ja toimeentuloon. Esityksessämme opintojen alkuvaihetta tuettaisiin nykyistä selkeästi korkeammalla opintorahalla. Opiskelun loppuvaiheessa ensimmäisten 30 opintotukikuukauden jälkeen opintolainan osuus opintotuesta olisikin suurempi. Opintotuen tulorajojen korottaminen antaisi opiskelijalle mahdollisuuden myös hankkia tarvittaessa lisätuloja.

Arvoisa puhemies! Tehokas opiskelu, nopea valmistuminen ja osallistuminen työelämään ovat tärkeitä, koska väestön ikärakenne muuttuu ja tavoitteena on nostaa työllisyysastetta. Opiskeluaikojen rajaaminen ja uuden opintotuen opintolainavähennyksen sitominen valmistumiseen tavoiteajassa eivät kuitenkaan ole kokoomuksen mielestä oikeita ratkaisuja tilanteeseen, sillä ne lisäävät byrokratiaa ja vaikeuttavat perheiden mahdollisuuksia opiskella ja tehdä työtä joustavasti oman elämäntilanteensa mukaan.

Opiskelijoiden aseman parantamisessa keskeisintä onkin riittävän toimeentulon turvaaminen opiskelijalle. Kokoomus kannustaa opiskelijoita opiskelemaan tehokkaasti, mutta haluamme myös mahdollistaa lasten saamisen opiskeluaikana. Nämä asiat eivät olekaan ristiriidassa, kyse on lähinnä mahdollisuuksista turvata toimeentulo. Nyt opiskelijat ovat työttömien jälkeen suurin toimeentulo-ongelmista kärsivä väestöryhmä. Vaikka opiskelijan toimeentulon turvaava työssäkäynti osaltaan tukee myös myöhempää työllistymistä, on se silti varsin monille pelkkä taloudellinen pakko riittämättömän opintotuen takia. Todellista tilaisuutta perheellistymiseen ei siis ole, vaikka opiskelijaperhe niin haluaisikin.

Opiskelevat vanhemmat kokevat ongelmallisena opintojen edistymisen seurantarajat. Mikäli opiskelija nostaa minimivanhempainpäivärahan lisäksi opintorahaa, hänen tulee kyetä suorittamaan opintonsa yleisten opintojen edistymisen mukaisesti. Tällä hetkellä raja on 2,7 opintoviikkoa nostettua opintotukikuukautta kohden. Tämä raja onkin koettu suhteettoman korkeaksi, koska vanhempainlomalla oleva opiskelija saattaa kohdata yllättäviäkin esteitä esimerkiksi lasten sairastuessa eikä siten kykene välttämättä suorittamaan riittävää opintoviikkomäärää tukikuukautta kohden.

Tulisi myös selvittää, olisiko perusteltua nostaa opiskelevan vanhemman tulorajaa hieman muita korkeammaksi, koska perheen toimeentulosta vastaaminen vaatii suurempia tuloja. Tästä syystä, arvoisa puhemies, tulemme esittämään seuraavaa lausumaehdotusta: "Eduskunta edellyttää, että selvitetään, olisiko perusteltua nostaa opiskelevan vanhemman tulorajaa hieman muita korkeammaksi, koska perheen toimeentulosta vastaaminen vaatii suurempia tuloja."

Kokoomuksen malliin sisältyy hallituksen esitystä muistuttava opintolainavähennys, joka myönnettäisiin jokaiselle korkeakoulututkinnon suorittaneelle kymmenen vuoden ajan valmistumisajankohdasta siten, että opiskelija voisi vähentää 50 prosenttia lyhennyksen määrästä suoraan verosta. Vähennyksen enimmäismäärä on korkeampi kuin hallituksen esityksessä, joten kannustavuus opintolainan ottamiseen olisi myöskin suurempi. Tätä näkemystä tukivat myös asiantuntijakuulemisissa esitetyt mielipiteet.

Arvoisa puhemies! Hallituksen opintolainavähennysmalli on myös hyvin monimutkainen muun muassa omavastuuosuuden vuoksi. Vähennysoikeuden riippuminen valmistumisesta määräajassa on opiskelijan kannalta ongelma. Valmistumisen aikataulu selviää opiskelijalle vasta lainanottoajankohdan jälkeen. Verovähennysoikeus toteutuisi vasta useita vuosia, jopa yli kymmenen vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Tällöin mahdollisten opiskeluaikaan tai lainan määrään liittyvien ongelmakohtien selvittäminen jälkikäteen on hyvin vaikeaa. Vähennyksen saantiin liittyvien ehtojen tulisikin olla hyvin selkeitä, jotta opiskelija tietää jo lainanottohetkellä, miten hänen kannattaa toimia. Tämä ei ole tilanne nyt hallituksen esityksen osalta.

Helsingin yliopiston rehtorin lausunnossa todetaan, että nykyisin opintotukiviranomaisten on virheettömästi hallittava normaalin ratkaisutoiminnan lisäksi 15 erilaista tarkistuskäytäntöä. Tämä lakiuudistus ei puutu lainkaan nykyiseen byrokratiaviidakkoon, vaan se lisää hallinnon työmäärää ja hallinnon työmäärän raskautta. Myös Kela on todennut lausunnossaan, että opintolainavähennysmenettelystä tiedottaminen asiakkaille ennakkoon tai jälkikäteen tulee olemaan ongelmallista.

Hallituksen esittämä vähennysmalli johtaa liialliseen hallinnon paisumiseen ja hallinnollisten kustannusten kasvuun. Tutkintokohtainen enimmäismäärä ja sen seuranta tekevät järjestelmästä paitsi opiskelijan näkökulmasta epäselvän ja epävarman myös hallinnon näkökulmasta erittäin mutkikkaan ja raskaan. Jos veroetuuden saamisen ehdot ja etuuden määrä sen sijaan säädettäisiin mahdollisimman selkeiksi ja läpinäkyviksi, ei tarvittaisi Kelan hallintoa, vaan verottaja voisikin tehdä vähennyksen suoraan saatuaan oppilaitoksesta tiedon opiskelijan valmistumisesta ja pankista tiedon opintolainojen lyhennyksistä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, hallituksen esittämä malli opintolainavähennyksestä on epätasa-arvoinen, monimutkainen ja byrokraattinen eikä tule lisäämään opintolainan houkuttelevuutta. Samaa mieltä olivat lukuisat valiokuntakäsittelyssä kuullut asiantuntijat.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että 1. ja 2. lakiehdotus hyväksytään muutettuina lakialoitteen 9/2005 mukaisesti ja että valiokunnan mietintöön sisältyvät 3. ja 4. lakiehdotus hylätään.

Teen sen silloin.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura puhui äsken oikein hyvin ja teki jo vähän förskottia näitä esityksiä, joita kannatan, mutta me palaamme asiaan 2) kohdassa.

Kokoomus tulee toisessa käsittelyssä esittämään yliopistolain hylkäämistä. Lakiesitys on turha, byrokraattinen ja keinotekoinen. Meillä on sama tavoite kuin hallituksellakin parantaa mahdollisuutta opintojen suorittamiseen nykyistä nopeammin, mutta opintoaikoja voidaan lyhentää vain toisenlaisilla toimenpiteillä. Me vastustamme opintoaikojen rajauksia. Asettamalla tiukkoja mekaanisia rajauksia sivuutetaan todelliset ongelmat, jotka johtavat usein myös opiskelijoista riippumattomista syistä opintojen pidentymiseen. Itse asiassa rajaus paremminkin aiheuttaa opintojen viivästymistä ja keskeyttämistä. Tällä lakiesityksellä vain syyllistetään opiskelijat eikä puututa oleellisiin seikkoihin. Opiskeluja viivyttävät riittämätön opintotuki, toimeentulo-ongelmista johtuva opiskeluaikainen työssäkäynti, puutteelliset opetusjärjestelyt, yliopistojen resurssipula, riittämättömät kurssikirjavalikoimat ja heikko opinto-ohjaus. Lisäksi korkeakoulujen rahoitusjärjestelmä ei kannusta lyhentämään tutkintoaikoja. Parhaisiin tuloksiin päästäisiin, kun kehitetään opetusjärjestelyjä ja tutkintojen sisältöä. Niissä yliopistoissa, joissa näin on tehty, esimerkiksi Oulun yliopistossa, on tuloksia saavutettu.

Koko lakiesityksen perusongelma on myös siinä, että esitys perustuu ammatilliseen tehokkuusajatteluun koulutuspoliittisen ajattelun kustannuksella. Sivistysyliopistojen tehtävä tutkintojen tehtailemisen lisäksi on uuden tiedon tuottaminen, itsenäisenä tiedeyhteisönä toimiminen ja opiskelijoiden niin sanottu sivistäminen ja kasvattaminen. Se vaatii aikaa. Oikeus opiskella tavoitteellisesti akateemisen vapauden puitteissa on kuulunut erottamattomasti tiedeyhteisöjen pitkään perinteeseen maassamme.

Kun verrataan suomalaisia opiskelijoita muihin eurooppalaisiin opiskelijoihin, voidaan havaita, että meillä opiskelijat valmistuvat opiskeluaikana hankitun työkokemuksensa ansiosta poikkeuksellisen valmiina työelämään eli ollaan silloin niitä kokeneita ja nuoria, joita työnantajat haluavat.

Hallituksen esitys kannustaa opiskelijoita kirjautumaan kokonaan poissa oleviksi erilaisissa elämäntilanteissa, kuten lasten syntymän tai työssäkäynnin takia. Tämäkin pitkittää opintoaikoja, sillä opintojen vähäinenkin eteneminen on usein parempi ratkaisu kuin opintojen täydellinen keskeyttäminen. Käytännöt yliopistoissa ovat erilaisia, toisissa yliopistoissa käytännöt joustavat ja opiskelijan on mahdollista opiskella vanhempainlomasta huolimatta. Tämä joustomahdollisuus tulee saada kaikkiin yliopistoihin.

Toinen opiskelijaryhmä, jota ei ole otettu huomioon, on meille suomalaisille niin tärkeät huippu-urheilijat ja taiteilijat. Harjoitus-, konsertti- ja kilpailumatkat sekä muu täysipainoiseen valmentautumiseen liittyvä toiminta hankaloittavat opiskelua siinä määrin, että opinnot pitkittyvät. Poissaolokuukausien rajoittaminen neljään lukukauteen vaikeuttaa olennaisesti heidän opiskeluaan ja tutkinnon suorittamistaan.

Lakiesityksen mukaan viisivuotinen tutkinto olisi suoritettava enintään yhdeksän vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta. Yliopisto myöntäisi lisäaikaa, kun opiskelija esittäisi tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen suunnitelman opintojen loppuunsaattamisesta. Vaikka joustoa löytyykin, vaatii laki uuden byrokratiakoneiston luomista, joka tulee paisuttamaan ja kuormittamaan yliopistojen hallintoa. Näin ollen lakiesityksestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lisäksi syksyllä otetaan käyttöön kaksiportainen tutkintojärjestelmä, jonka tavoitteena on lyhentää opiskeluaikoja. Yliopistoissa on siirrytty tai siirrytään käytäntöön, jossa opintojen etenemistä tuetaan ja seurataan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien säännöllisesti. Yliopistot ovat saaneet erillisrahoitusta opintojenohjauksen kehittämiseen. Lisäksi henkilökohtaiset opintosuunnitelmat otetaan käyttöön vuoteen 2006 mennessä, ja vielä opiskelijavalintaprosessin uudistus on jo nopeuttamassa sijoittumista opintoihin, koska yhteishaku tullee toteutumaan vuoden 2007 syksystä alkaen. Näiden vaikutukset olisi pitänyt ensin selvittää, ennen kuin tällaista lakiesitystä ruvettiin tehtailemaan.

Kysynkin: Miksi tämä yliopistolakiesitys ylipäätään annettiin?

Unto  Valpas  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen sanoi, että opposition puheissa on astian makua. Tämä astian maku kyllä tulee siitä, että nämä lakiesitykset, mitkä tänä iltana meillä ovat täällä käsittelyssä, ovat sellaisia, että niistä ei voi kovin paljon hyvää sanoa.

Niin kuin debatissa jo totesin, meidän suomalainen koulutusjärjestelmämme on todettu maailman parhaaksi tai ainakin parhaimpiin kuuluvaksi ja sitä on kehitetty pitkäjänteisesti ja varsin yksimielisesti. Nyt tämä hallitus ensimmäisen kerran lähtee murentamaan ja heikentämään tätä hyvää järjestelmää. Se tekee sen kahdella tavalla, rajoittaa opintoaikoja ja sitten muuttaa tämän opintotukijärjestelmän lainapainotteiseen suuntaan. Minun mielestäni nämä ovat askelia taaksepäin, menneisyyteen, jolloinka opiskelu oli hyvin eriarvoista maassamme. Tällä systeemillä, mitä hallitus esittää, pannaan opiskelijat todella ahtaalle.

Hallituksen esitys opintolainavähennykseksi lisää opiskelijoiden taloudellista eriarvoisuutta. Hallituksen esittämässä muodossa opintolainavähennys on epätasa-arvoinen, monimutkainen ja byrokraattinen, ja, niin kuin sanoin, esitys muuttaa nyt opintotukijärjestelmän myöskin lainapainotteiseksi. Oli mielenkiintoista valiokunnassa kuulla, kun asiantuntijat tyrmäsivät esityksen lähes yksimielisesti. Eli tässä tuhlataan nyt voimavaroja sellaiseen turhaan byrokratiaan, kun pitäisi nämä voimavarat mieluummin käyttää opinto-ohjaukseen. Kun aletaan näitä opintoaikoja seuraamaan, kun aletaan näitä opintolainoja sitten seuraamaan ja sitä, milloin niitä verohelpotuksia tulee, niin tässä pitää olla iso koneisto, joka tätä pyörittää, ja se maksaa.

Sen takia vasemmistoliitto on lähtenyt aivan toiselta pohjalta miettimään näitä opintoaikojen lyhennysmahdollisuuksia, eli olemme tehneet lakialoitteen, jossa esitetään 15 prosentin tasokorotusta kaikkien opiskelijoiden opintorahaan. Nykyisellään opintoraha ei vastaa elinkustannusten tasoa eikä näin ollen mahdollista opiskelijoiden keskittymistä kokopäiväisesti päätehtäväänsä eli opiskeluun. Kaiken kaikkiaan opintorahan taso on vuodesta 95 jäänyt tämän 15 prosenttia jälkeen, ja tämän jälkeenjääneisyyden korjaamista esitämme. Nyt kun tämä opintorahan taso on jäänyt jälkeen, niin se asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan, koska nythän opiskelijoiden elintaso on aiempaa voimakkaammin riippuvainen vanhempien varallisuudesta, myöskin siitä, miten opiskelijat saavat töitä, ja myöskin opintopaikkakunnan hintatasosta — siinäkin on hyvin paljon eroavaisuutta. Opintorahan jälkeenjääneisyys onkin tärkeimpiä syitä opiskeluaikojen pitkittymiseen, kun opiskelijoiden on käytävä ansiotyössä, jotta he voisivat jatkaa opintojaan. Eli opiskellaan ja käydään työssä samanaikaisesti, ja se ilman muuta pitkittää valmistumista.

Sitten tässä meidän esityksessämme on myöskin ajatuksia siitä, miten tätä mallia voidaan myös muulla tavalla kehittää. Eli lainapainotteisen opintotuen sijasta esitämme eräänä osaparannuksena opintotuen asumislisän säätämistä ympärivuotiseksi siten, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada opintotukea myös lomakaudella, mikäli hänen tulonsa eivät ylitä opintotukilain 17 §:ssä säädettyä määrää. Nimittäin asumislisän puuttuminen kesäkuukausilta aiheuttaa opiskelijoille usein ylimääräisiä toimeentulo-ongelmia, koska esimerkiksi yleistä asumistukea ei myönnetä näin lyhyeksi ajaksi. Nyt on käynyt niin, että opiskelijat ovat usein joutuneet hakemaan toimeentulotukea kesäkuukausiksi, ja näin ollen tämä asumislisän ympärivuotisuus kohentaisi etenkin niiden opiskelijoiden asemaa, jotka opiskelevat myös kesäkuukausina tai jotka eivät onnistu saamaan kesätyötä — niitäkin on. Myöskin opiskelija-asuntojen tyhjäkäyttö vähenisi. Muutos vähentäisi myös kuntien toimeentulotukimenoja. Kunnathan ovat tässä tiukilla muutenkin, ja kun tätä toimeentulotukea joudutaan kunnista sitten opiskelijoillekin antamaan, niin onhan se kunnillekin ollut melkoinen rasite. Olen varma, että tällä systeemillä myöskin nämä opintoajat lyhentyisivät, jos kerran kesäaikanakin voidaan opiskella.

Sitten vielä eräs asia. Vasemmistoliitto on ehdottanut myös, että alle 20-vuotiaiden perheettömien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen määrä irrotettaisiin heidän vanhempiensa tuloista.

Arvoisa puhemies! Tähän samaan asiaan kiinnitti huomiota myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta, kun se teki talousarviomietintöään tälle vuodelle, eli siellä mietinnössä mainitaan tämä epäkohta. Nimittäin ammatillisen koulutuksen ja lukion täysi-ikäiset opiskelijat ovat nyt eriarvoisessa asemassa, jos heitä verrataan esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijoihin. Ei ole mitään syytä minun mielestäni pitää heitä huonommassa asemassa ja sitoa heidän opintotukensa heidän vanhempiensa tuloihin, kun näin ei tehdä korkeakouluopiskelijoillekaan. Tästäkin on lukuisia lakialoitteita tehty ja pyydetty korjaamaan tämä epäkohta, mutta mitään ei tapahdu. Ministeri hurskaasti puhuu täällä ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuudesta, sitä pitää lisätä, mutta sitten kun tulee opiskelijoista kysymys, niin hän pitää eriarvoisessa asemassa ammatillisen koulutuksen opiskelijoita ja lukion opiskelijoita. Eihän tämä voi olla oikein. Miten se vetovoimaisuus lisääntyy, kun jo opiskelijat eriarvoistetaan?

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä opiskelijoista itsestään riippumattomista syistä johtuvat opintoaikojen pidennykset tulevat muodostumaan opintososiaalisten etuuksien saamisen esteeksi. Vasemmistoliittokin lähtee siitä, että opintoaikojen lyhentäminen on sinänsä tavoitteena hyvä, mutta nämä keinot, mitkä hallitus esittää, ovat huonoja ja ne eivät välttämättä johda juuri mihinkään. Vasemmistoliiton mielestä hallituksen valitsema opintolainapainotteisuuden korostaminen on väärä ja sosiaalisesti epäoikeudenmukainen keino vaikuttaa opintoaikojen pituuteen, eikä opintolainapainotteisuus tai siihen liittyvä verosubventio mielestämme poista opiskeluaikaista köyhyyttä. Eli jos me haluamme vaikuttaa opiskelijoiden tämän hetken tilanteeseen, niin ainoa oikea tie on silloin se, että me tähän opintorahaan puutumme, se on jäänyt niin paljon jälkeen muusta tulokehityksestä. Ei ole meillä mitään syytä ja oikeutta pitää opiskelijoita eriarvoisessa asemassa.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana vielä kokoomuksen rinnakkaisesta esityksestä. Vasemmistoliitollahan on oma rinnakkainen lakialoite-esitys, jonka tulemme sitten esittämään pohjaksi, kun tulee tämä varsinainen opintotukilaki käsittelyyn tämän illan aikana. Tästä kokoomuksen esityksestä vielä sen verran, että vasemmistoliitto ei pidä sitä myöskään hyvänä. Siinä on myöskin ideana tämä lainapainotteisuus, ja siinä avataan pää sellaiselle kehitykselle, että tätä lainapainotteisuutta lisätään vuosittain, annetaan mahdollisuus taas ottaa enempi ja enempi lainaa. Näin ollen tämä opintoraha jää tietylle tasolle, se jää koko ajan pienemmäksi, sen osuus on pienempi. Näin ollen tämä kokoomuksen esityskin johtaa ihan samaan. Kaiken lisäksi kokoomuksen esitys on vielä kustannuksiltaan kalliimpi kuin hallituksen esitys, ja tulevat hallituksethan sen maksavat. Siis tämä lainapainotteisuushan merkitsee sitä, että eihän tämän hallituksen tarvitse edes maksaa tätä laskua, mikä tästä tulee, vaan sitten verohelpotukset myöhemmin tulevat näille opiskelijoille, jotka nyt ottavat lainaa, ja tulevat hallitukset sitten hommaavat rahat tähän. Eli tämä on hyvin takaperoista toimintaa. Meillä on rahaa hoitaa tämä opintoraha-asia, jos vain halutaan. Esimerkiksi ensi vuoden alusta on luvattu varallisuusveron poisto kokonaan, eli kaikista rikkaimmilta suomalaisilta hallitus poistaa varallisuusveron. (Ed. Hännisen välihuuto) — Minä olen huomannut, että sinne vain näyttää rahaa ed. Hänniseltäkin riittävän, suurituloisille. Onko tämä nyt se linja, että siellä Kuusamossakin hyväksytään tällainen eriarvoisuus?

Mikaela  Nylander  /r:

Värderade talman! Kulturutskottet har under våren lopp behandlat flertalet viktiga propositioner. Ändringen av universitetslagen är onekligen en stor fråga sedd ur många synvinklar. Syftet med lagändringen är givetvis att förkorta studierna genom en effektivare användning av studietiden. Arbetsmarknaden i Finland behöver klart all den arbetskraft som går att finna då de stora åldersklasserna går i pension.

Ändringen av universitetslagen har en klar och tydlig arbetsmarknadspolitisk aspekt, men trots att detta har varit den bärande tanken bakom ändringen kan man inte säga att det är dålig utbildningspolitik att förkorta studietiderna förutsatt att premisserna och resurserna att klara detta ges både högskolor och studerande. Målsättningen är givetvis värd allt stöd. Framtida praxis kommer dock att utvisa om de valda metoderna är de rätta. Det skulle vara naivt att tro att enbart en begränsning av studietiderna skulle leda till effektivare och därmed kortare studietider. För att nå målet kommer det att krävas satsningar och prioriteringar inom höskoleväsendet.

Lainmuutoksen tarkoitus on tietysti opiskeluajan lyhentäminen tehokkaamman opiskeluajan käytöllä. Suomen työmarkkinat tarvitsevat kaiken saatavan työvoiman, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Yliopistolain muutoksella on selvä työmarkkinapoliittinen näkökulma. Vaikka tämä on ollut esityksen selvä tavoite, samalla opiskeluajan lyhentäminen voi olla järkevää koulutuspolitiikkaa. Pitää kuitenkin muistaa, että ainoastaan opiskeluajan rajoittaminen ei johda tehokkaampaan ja siten lyhyempään opiskeluaikaan. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan panostusta ja priorisointia korkeakouluissa. On tietysti oikein, että sellaisia syitä kuin varusmiespalvelus tai äitiys-, isyys- tai vanhempainloma ei lasketa opiskeluajaksi. On myös oikein, että opiskelijalle, joka voi esittää tarkoituksenmukaisen ja toteutettavissa olevan opintosuunnitelman, myönnetään lisäaikaa. Jos viiden vuoden korkeakouluopintojen jälkeen voi saada kaksi vuotta lisäaikaa opintosuunnitelmalla, tätä ei voida mitenkään pitää epäinhimillisenä. Jos henkilö sairastuu tai on äitiys- tai vanhempainlomalla, on hänen pystyttävä opiskelemaan osa-aikaisesti, mikä on myös hallituksen esityksen tarkoituksena.

Några speciellt positiva saker finns inbakade i lagändringen och jag tror att de individuella studieplanerna kommer att ha en positiv effekt på strävandena att förkorta studietiderna. Också här gäller det att sköta om uppföljningen. Det är ingen idé att ha bra studieplaner om ingen följer upp hur man lyckats i sina strävanden. Här har det funnits brister i nuvarande system, ingen följer egentligen hur studierna fortlöper. Den individuella studieplanen får dock inte utgöra ett hinder för att välja biämnen. Denna rädsla har framförts under utskottsbehandlingen.

Puhemies! Tavoitteen saavuttamiseksi on korkeakoulutoimen priorisoitava opintosuunnitelman ja opinto-ohjauksen seuraaminen. Sen lisäksi on mahdollistettava opintovuoden tehokkaampi käyttö. Onnistuneita projekteja niin sanotun kolmannen lukukauden käyttöönotosta on toteutettu, ja nyt pitäisi korkeakoulutoimen kokonaisuudessaan ottaa tämä malli käyttöönsä. Asenteet ja resurssien ohjaaminen tulevat määräämään, millainen vaikutus lainmuutoksella tulee olemaan.

Förkortandet av studietiden i kombination med studielånsreformen kan få positiva följder om de studerande upplever att studielånsavdraget är ett attraktivt alternativ. Under utskottsbehandlingen har det framkommit skarp kritik gentemot förslaget till reform av studielånet. Kritiken har främst gällt byråkratin som avdraget väntas medföra samt att förslaget är krångligt och svårgenomskådligt. Däremot har det betonats att man nu behöver effektiv information för att göra systemet bekant för studerandena, via denna information kan man undvika en viss förvirring.

Det är glädjande att bostadstillägget höjs från 214 euro till 252 euro. Under tidigare förda diskussioner med studentkårer och studerande har det klart och tydligt framkommit att bostadstillägget anses vara den enskilda faktorn i studiestödssystemet som är viktigast att åtgärda. Nu har man skridit till åtgärder och höjt bostadstillägget. Den här ur studerandesynvinkeln viktiga biten får inte drunkna i helhetsdebatten i dag.

Sivistysvaliokunta on korostanut, että lainmuutos, mitä nyt ehdotetaan, ei saa vaikuttaa haitallisesti opiskelijoiden mahdollisuuksiin saada toimeentulotukea. Tämä koskee erityisesti opiskelijoita, joilla on perhe. On vaikea tänä päivänä sanoa, miten houkutteleva opintolainavähennysmalli tulee olemaan. Mutta niille, jotka pitävät mallia hyvänä, tämä malli tulee luonnollisesti parantamaan heidän taloudellista tilannettaan opiskeluaikana. Mutta kuitenkin on syytä painottaa tiedottamisen tarvetta tästä uudistuksesta tässä vaiheessa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yliopistolain ja opintotukilain muuttamisen takana ja yhtenä perusteena on opiskelijoiden oma hyöty, tutkinnon suorittamisen nopeuttaminen. Toisaalta tämä on tarpeellista työllisyyspoliittisista syistä: korkeasti koulutetun työvoiman saatavuudesta meidän on ehdottomasti huolehdittava.

Opintoaikojen rajaus tässä kohti on sen verran kevyt ohjaus, että tuskin kenenkään tarvitsee huolta kantaa. Rajaus on perusteltu. Eihän muissakaan oppilaitoksissa voi oleilla vuosia opiskelematta juuri lainkaan tai vaan huvin vuoksi. Tutkintoon tähtäävän koulutuksen tarkoitus on saada tutkinto kasaan. Täydennyskoulutusta Suomessa on runsaasti tarjolla tutkinnon jälkeiseen koulutukseen. Tutkinnon suorittamisen ei pitäisi olla harrastustoimintaa, johon panostetaan satunnaisesti, vaan se on määrätietoista työskentelyä työelämää varten. Täydennyskoulutuksen tarve tulee kumminkin jokaisella vastaan, olipa sitten suorittanut opintoja 160 opintoviikkoa tai 400 opintoviikkoa.

Mietinnössä äitiys-, isyys- ja vanhempainloman pitämiseen kuluvaa aikaa ei lasketa tutkinnon suorittamisaikaan. Mahdollisuus opiskella osa-aikaisesti on turvattava silloin, kun opiskelija esimerkiksi sairastuu pitkäaikaisesti tai on äitiys- tai vanhempainlomalla.

Mielestäni pelko putkimaistereista on turha, sillä opiskelijoille täytyy tulevaisuudessakin säilyä mahdollisuus opiskella oman pääaineen ja opinto-ohjelman lisäksi myös muita aineita kuten nykyisinkin. Tavoitteena on saada suunnitelmalliset opinnot, jolloin vastuuta on myös yliopistoilla, jotta suunnitelmat todellakin onnistuvat. Yliopistojen on mahdollistettava opiskelijoille järkevät opintosuunnitelmat ja tarjottava opetusta koko lukukauden ajan ja koko viikon ajan.

Uskon, että kaksiportaiseen järjestelmään siirtyminen helpottaa opintoaikojen lyhentämistä. Samalla sekä opiskelijalle että yhteiskunnalle arvokas opiskelupaikka tulee hyödynnettyä tehokkaasti ja opiskelu voi toteutua päätoimisesti.

Herra puhemies! Vielä muutama sana opintotuesta. Olen vahvasti sitä mieltä, että oli jo aikakin saada muutoksia opintotukeen. Asumislisän vuokrakaton korotus ja jo toteutettu ateriatuen nosto ovat toimenpiteitä, joita opiskelijat ovat jo pitkään odottaneet. Opintotukeen aikaisempien tukimuotojen lisäksi tuleva lainasubventio mahdollistaa lainanoton pienemmin kustannuksin kuin aiemmin. Ketään ei edelleenkään pakoteta lainan nostoon, vaan tässä tarjotaan mahdollisuutta. Meillä on aivan erinomainen opintojärjestelmä, joka ei suinkaan ole ilmainen, niin kuin opiskelija saattaa ajatella. Opinnot ovat investointi tulevaisuuteen, joten oletan, että opiskelija voi itsekin siihen satsata. Opintolaina on olennainen osa opintotukea, ja lainasubventio parantaa opiskelijan asemaa huomattavasti, mikäli hän haluaa ottaa lainan vastaan. Lainan avulla opiskelijoiden käytettävissä oleva rahamäärä saadaan nostettua. Se puolestaan mahdollistaa tehokkaan opiskelupaikan hyödyntämisen ja päätoimisen opiskelun. Elinkeinoelämä saa näin ammattitaitoista työvoimaa ja samalla nuorten työurat pitenevät tavoitteiden mukaisesti.

Tatja Karvonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua siitä, millä tavalla opiskelijoiden pitäisi opiskella ja onko syytä rajata jollakin tavalla opinto-oikeuksia ja mitä muuta opintojen ohessa pitäisi tehdä. Itselleni, kun opiskelin ja tein töitä ja tein koulutuspolitiikkaa opiskelijajärjestössä, ei tuottanut mitään vaikeuksia suorittaa opintoja siinä ajassa, joka opintosuunnitelmaan oli merkitty. Kysymys on siitä, millä tavalla opiskelija on sitoutunut ja motivoitunut siihen omaan opintoalaansa ja millä tavalla hän on itse halukas järjestelemään opintojaan.

Arvoisa puhemies! Yliopistolain muuttaminen on saanut osakseen kyllä runsaasti ansaitsematonta kritiikkiä. Todellisuudessa uusi laki on tehty helpottamaan ja tehostamaan opiskelijoiden opintoja. Opiskelijoilla olisi paremmat mahdollisuudet opiskella, kun kaikilla yliopistoilla olisi velvollisuus tehdä yhteistyössä opiskelijan kanssa henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tällä hetkellä yliopistoissa vallitsee hyvin kirjava käytäntö henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laatimisen suhteen. Olemme täällä salissa saaneet kuulla siitä, että esimerkiksi Oulun yliopisto on tätä opintosuunnitelmajärjestelmää toteuttanut erinomaisesti. Meillä on myös esimerkkejä siitä, että yliopistot eivät toteuta tällaista järjestelmää. Joissain yliopistoissa on taas olemassa hyvin tarkat ohjeet myös siitä, miten opiskelijoiden opinto-ohjauksen tulee tapahtua ja millaisia konkreettisia tavoitteita opiskelijoiden tulisi opinnoilleen asettaa.

Täällä on kritisoitu myös tätä hallituksen esitystä byrokraattiseksi. (Ed. Valpas: Sitä se on!) Tällä hetkellä yliopistoon kun opiskelija kävelee, niin jossakin se opinto-ohjaus tarkoittaa sitä, että ilmoittautumisen yhteydessä annetaan opinto-opas käteen ja toivotetaan onnea ja menestystä. Jos byrokraattista on se, että tämän jälkeen opiskelija joutuu todella istahtamaan alas, miettimään sitä, mitä opintoja hän haluaa suorittaa, millä tavalla se tukee hänen tulevaa työuraansa, niin olkoon sitten byrokraattinen. (Ed. Vahasalo: Olkoon sitten byrokraattinen!) — Jos teidän mielestänne se, että opiskelija istahtaa alas ja miettii, on byrokratiaa, sille en voi mitään, jos te sen tulkinnan teette.

Uuden lain myötä tilanne tasapuolistuisi. Eri yliopistojen opiskelijat olisivat tasavertaisessa asemassa opintojensa suhteen. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen myötä opiskelijan on helpompi hahmottaa opintojaan, välttää poukkoilua aineesta toiseen ja samalla halutessaan nopeuttaa myös opintojaan.

Uusi laki ei myöskään tule olemaan ongelma niille opiskelijoille, joilla on riittävän korkea opiskelumotivaatio ja halu tehdä opintonsa suunnitelmiensa mukaisesti. Perjantaina kun sivistysvaliokunta oli oman mietintönsä antanut, juttelin rovaniemeläisen opiskelija-aktiivin kanssa, ja hän totesi, että eihän tämä ole mikään ongelma opiskelijalle, joka haluaa opiskella, ja näinhän se juuri on. Mielestäni opiskelijoilla on kuitenkin laadukasta ja maksutonta opetusta saatuaan velvollisuus valmistua ja sitä kautta siirtyä työelämään ilman turhia viivytyksiä.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta kävi hyvin paljon keskustelua siitä, millä tavalla opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet tulisi ottaa huomioon, ja mielestäni tässä mietinnössä ne asiat on saatu kirjattua erinomaisesti ylös. On kiinnitetty huomiota erityisryhmiin, kuten vammaisten opiskelijoiden erityistarpeisiin, jotta heidän opiskelunsa olisi riittävän mutkatonta ja erittäin joustavaa. On saatu selville, että on joustamattomia käytäntöjä ja sillä tavalla hankaloitetaan erityisryhmien opiskelua.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi haluaisin vielä kertaalleen sanoa tilastointijärjestelmän ongelmasta. Sivistysvaliokunnassa tästä oli puhetta, mutta kaiken tohinan keskellä siitä ei mietintöön sitten mitään tullut laitettua. Elikkä tilastointijärjestelmässä on se ongelma, että kun opiskelija tulee sisään, hallintotieteestä esimerkiksi, aloittaa opintonsa siellä, päättää vaihtaa opintoalan kauppatieteelliseen, valmistuu kauppatieteellisestä, tekee työuransa siellä eikä ole minkäänlaisia haluja ja tarkoituksia jatkaa hallintotieteissä, niin hän roikkuu siellä hallintotiedeopiskelijana. Toivottavasti opetusministeriö yhdessä yliopistojen kanssa puuttuu tähän tilastointijärjestelmäongelmaan ja muuttaa nämä epäkohdat.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys yliopistolain muuttamisesta on herättänyt laajaa keskustelua akateemisen vapauden tulevaisuudesta. Esityksen mukaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa suorittavalla opiskelijalla olisi oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua tavoiteaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa suorittavalla opiskelijalla olisi oikeus suorittaa tutkinto viimeistään vuotta tavoiteaikaa pitemmässä ajassa. Ylempää korkeakoulututkintoa suorittavalla opiskelijalla vastaava aika olisi siis kaksi vuotta.

Yksilölliset elämäntilanteet otetaan huomioon esityksessä siten, että tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi vapaaehtoista asepalvelusta tai asevelvollisuuden suorittamista eikä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä johtuvaa poissaoloa. Lisäksi opintojen enimmäisaikaan ei myöskään laskettaisi muuta, enintään neljän kuukauden poissaoloa. Esityksen joustavuudesta kertoo myös se, että opintosuunnitelman perusteella opiskelijalle myönnettäisiin lisäaikaa tutkinnon suorittamiselle, mikäli tavoiteaika ei ole tähän riittänyt.

Tässä yhteydessä haluan painottaa, että kaikkien opiskelijoiden tulee opintojen lisäajan myöntämisen suhteen saada tasavertaista kohtelua. Myös opintoaikaa jatkettaessa olisi ensisijaisesti otettava huomioon opiskelijan halu saattaa keskeneräiset opintonsa päätökseen.

Kuten jo lähetekeskustelussa toin esille, niin huoli esityksen joustavuudesta ei ole perusteltu. Korkeakouluopiskelu tähtää ensisijaisesti tutkinnon suorittamiseen. Tämä on syytä muistaa, kun puhutaan joustavuudesta. Joustavuus ja rajaton opiskeluoikeus eivät siis ole toistensa synonyymeja.

Opintoaikojen rajaus on herättänyt kritiikkiä myös sen vuoksi, että se asettaisi eri alojen opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Opintoaikojen rajaamattomuus ei ole vastaus tähän ongelmaan. Eri alojen tutkintojen vaihtelevan vaativuuden aiheuttamaan ongelmaan löytynee lääke tutkintojen sisällöllisestä rakenneuudistuksesta, ei rajattomasta opiskeluoikeudesta.

Opintoaikojen rajauksesta aiheutuvat muutokset eivät kosketa ainoastaan opiskelijoita. Esityksen mukaan yliopistolle tulee velvoite seurata opintojen etenemistä ja tarjota nykyistä tehokkaampaa opintojen ohjausta tutkinnon tavoiteajan toteuttamiseksi. Opetuksen ja opinto-ohjauksen sisällöllinen ja rakenteellinen kehittäminen on merkittävä haaste yliopistoille. Opintoaikojen lakiperusteinen määrittely yhdenmukaistaa yliopistojen käytäntöjä, mikä on selkeä etu sekä opiskelijalle että yliopistolle itselleen.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys on erittäin perusteltu ja tarpeen. Väestön ikääntyminen ja huolta aiheuttava huoltosuhde ovat tulevaisuuden suurimpia haasteita. Yliopistotutkintoon johtavien opintojen suoritusaikojen lyhentäminen on äärimmäisen tärkeää korkeasti koulutetun työvoiman saatavuuden turvaamiseksi tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Säde Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Opintoaikojen määrittelyllä pyritään jäntevöittämään opintoja ja nopeuttamaan opintoaikoja ja myöskin saamaan työmarkkinoille aikaisempaa enemmän valmistuneita maistereita, kun tiedämme tulevaisuuden haasteet työelämän näkökulmasta. Meille tulee yhä enemmän vapautuvia työtehtäviä tulevaisuudessa ikäluokkien ikääntyessä.

Kukapa velvoitteita kaipaisi, voisi ajatella tästä yliopistolain muutoksesta, sillä opiskelijoiden näkökulmasta ei tietenkään tällaisella määrittelyllä tai niin sanotuilla opintoaikojen rajauksilla välttämättä ole positiivinen kaiku. Mutta kun katsotaan tämän lain tavoitteita siitä, että tosiasiallisesti halutaan tukea opiskelijoiden valmistumista opintosuunnitelmien kautta ja tuomalla velvoitteita yliopistoille todella antaa tukea ja luoda sellaisia järjestelmiä, joilla on mahdollista myöskin valmistua määräajassa, niin tosiasiallisesti annetaan myöskin paljon eväitä opintojen tukemiseen opiskelijoille. Siinä suhteessa ei ole pelkästä niin sanotusta akateemisten opintojen rajaamisesta kyse, mitä täällä oppositio on voimakkaasti esille tuonut, (Ed. Valpas: Kyllä se on selkeä rajaus!) vaan myöskin positiivisesta kannustamisesta opin tiellä.

Kun opintoajat on määritelty 5 + 2 + 2-mallin mukaisesti 9 vuoteen plus sen jälkeen myönnettävään lisäaikaan, jota voi saada jokainen opiskelija taustaan katsomatta tasapuolisesti, kun vain luo tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen opintosuunnitelman itselleen ja sitoutuu sitä noudattamaan, niin ei ole kyse mistään pakkopaidasta vaan siitä, että opiskelijoita tullaan tukemaan ja omalta osaltaan velvoittamaan aktiivisuuteen tuon yhdeksän vuoden ajan jälkeen viimeistään.

Opintoaikakysymystä koskevan lain valmistelun yhteydessä käytiin paljon keskustelua ministeriön tasolla, pitäisikö opinto-oikeuden myöntäminen mahdollistaa vain erityisestä syystä joillekin opiskelijaryhmille. Tässä tapauksessa olisi kyse ollut siitä, että vain äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat olisivat saaneet tai kenties asepalveluksen tai joidenkin erityisten elämäntilanteeseen liittyvien syiden vuoksi olisi saanut opintoaikaa tuon yhdeksän vuoden ajan jälkeen. Mielestäni tuo malli, jota ministeriöstä virkamiestasolta ensin meille tarjottiin, olisi ollut sellainen tosiasiallinen opintoaikojen rajaus yhdeksään vuoteen. Nyt on luotu malli, jolla itse asiassa luodaan Checkpoint Charlie yhdeksän vuoden kohtaan eli tsekataan opiskelijan tilanne ja sen jälkeen patistellaan vähän reippaammin ottein opiskelemaan tehokkaasti opinnot loppuun.

Sivistysvaliokunnassa keskusteltiin paljon tämän lain vaikutuksista ja siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, millainen tuo opintosuunnitelma kenties on ja minkälainen signaalivaikutus opintosuunnitelmalla pitäisi olla. Toimme mietinnössä esille sen asian, että opintosuunnitelmalla varsinaisen opintoajan puitteissa ei saa rajoittaa varsinaisesti sivuaineoikeutta. Tämän on myöskin ministeri tuonut monta kertaa omissa puheenvuoroissaan esille, ja tämä on se evästys, joka valiokunnalta tulee yliopistomaailmaan. Kun opiskelija pääsee yliopistoon, hänellä on rajaton oikeus edelleen opiskella siellä myöskin sivuaineita nykyisen käytännön mukaisesti ja sitten vasta yhdeksän vuoden tienoilla, kun opintoaikaa lisää haetaan, voidaan jollain tavalla lähteä sivuaineoikeuteen puuttumaan. Valiokunta kirjasi tuonkin hyvin pehmeästi, että voi olla perusteltua tuossa vaiheessa sivuaineoikeutta rajata.

Toimme esille myös sen, että äitiys- ja vanhempainvapaan aikaisen opiskelun osa-aikaisesti tulee olla mahdollista, samoin esimerkiksi myöskin mielenterveysongelmaisten osalta. Tämä laki mahdollistaa toki tuon opiskelun osa-aikaisesti jo tämän esityksen perusteella, mutta erityisesti halusimme korostaa näiden erityisryhmien asemaa ja tilannetta. Kun lakia lähdetään toimeenpanemaan yliopistoissa, niin erityisesti niille, jotka ovat olleet äitiys- tai vanhempainvapaalla, täytyy olla mahdollista vähän väljemmin antaa lisäopintoaikaa.

Toimme esille myöskin sen, että vammaisten opiskelijoiden näkökulma pitää tulevaisuudessa huomioida opintojen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kuten ministeri täällä tänään toi esille, esteettömyysasiat ovat olleet myös ministeriössä voimakkaasti esillä. Toivon, että nämä asiat myöskin todellisuudessa etenevät ja yliopistoille tulisi velvoitteita nykyistä enemmän ottaa huomioon myöskin nämä erityisryhmät ja vammaiset opiskelijat. Koska ne käytännössä ovat jo nämä opiskelijaryhmät myöskin sisään hyväksyneet, niin opintoja täytyy myöskin tukea muun muassa antamalla riittävät mahdollisuudet hankkia luentomuistiinpanot kopioimalla ne suoraan lehtorilta, sähköpostitse tai jollain muulla keinolla. Tällaisissa asioissa on tänä päivänäkin vielä ongelmia. Olen hyvin yllättynyt siitä, että yliopistomaailma ei ole omasta edistyksellisyydestään huolimatta aivan kaikkia näitä asioita vieläkään huomioon ottanut.

Arvoisa puhemies! Opintotuesta haluan sanoa sen, että esitykseen sisältyy erinomainen asia eli 252 euron asumislisäkatto, joka nyt siis viime joulukuussa eduskunnassa tehdyn päätöksen osalta pannaan lihaksi lakiin. Eduskunta teki erittäin hyvän päätöksen ja sitä nyt lähdemme toteuttamaan tällä lailla. Se on lähinnä tekninen muutos, mutta haluan silti vielä korostaa sitä, miten hyviä päätöksiä täällä eduskunnassa tehdään.

Myöskin opintolainasubventiosta haluan sen sanoa, että kun sitä paljon on kritisoitu, niin se kuitenkin on positiivinen porkkana opiskelijoille, jotka haluavat päätoimisesti keskittyä opiskeluun ja pystyvät niiden noin viiden vuoden puitteissa, mikä se opintoaika kullakin alalla on, suorittamaan opintonsa, joten tällaisille opiskelijoille opintolainasubventiosta on todellista hyötyä tulevaisuudessa, ja toivoaksemme tämä myöskin aktivoi opiskelijoita nostamaan lainaa ja valmistumaan ripeämmin. Sillä pyritään tukemaan opintoaikaista toimeentuloa sekä myöskin, kuten jo totesin, opintoaikojen nopeuttamiseen.

Opintolainan subventiota on kritisoitu sen byrokraattisuudesta. Siinä suhteessa kritiikki kyllä osuu oikeaan, että tuo paksu esitys on todella paksu ja byrokraattinen niin, että kun rupeaa lukemaan, ei siitä meinaa tavallinen ihminen selkoa saada, mutta onneksi se on byrokraattinen vain byrokraateille, ei itse käyttäjälle eli opiskelijalle. Opiskelija voi saada käytännössä opintolainasubvention ihan kuin tulee manulle illallinen, ilman mitään erillishakumenettelyjä. Kun on paljon puhuttu tiedotuksesta, uskon, että sekä opiskelijajärjestöt, opetusministeriö että erityisesti pankit tulevat asiasta kyllä hyvin selkeästi tiedottamaan ja tuomaan esille sen eri näkökohdat.

Arvoisa puhemies! Aivan tähän loppuun haluan nostaa esille muutamia haasteita, joita meidän korkeakoulujärjestelmäämme tällä hetkellä liittyy. Yksi niistä on opintojen maksullisuus, jota on tämän kevään keskusteluissa nostettu useampaan kertaan esille. Sitran asiamies Aho nosti esille sen, että meidän täytyisi ottaa lukukausimaksut käyttöön yliopistoissamme. Se tietysti olisi varmasti huomattavasti opintoja nopeuttava keino, mutta ei mielestäni koulutuspoliittisesti eikä sivistyspoliittisesti eikä myöskään tasa-arvonäkökulmasta perusteltua. Meidän ei tule lähteä lukukausimaksujen tielle. Olen erittäin kriittinen myöskin ulkomaalaisten lukukausimaksuja kohtaan, sillä ne toisivat meille kahden kerroksen yliopistojärjestelmän Suomeen, ja toivon, että sellaiseen järjestelmään ei mennä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten jo tämän lakiesityksen lähetekeskustelussa pyrin tuomaan ilmi, nämä hallituksen esitykset tarttuvat kyllä oikeaan ongelmaan, mutta valitut keinot ovat vääriä, ne voivat jopa pahentaa tilannetta. On todella sääli, että tämän lakipaketin ongelmat eivät ole valjenneet kaikille kollegoille valiokuntakäsittelyn aikana, vaan sivistysvaliokunnan mietintö on pääpiirteissään saman sisältöinen kuin hallituksen alkujaan epäonnistunut esitys.

On kiistämätön tosiasia, että suomalaiset opiskelijat valmistuvat poikkeuksellisen vanhoina. Tämän ongelman taustalla ovat kuitenkin aivan muut syyt kuin opiskelijoiden laiskuus, kuten hallitus tuntuu olettavan. Kyllä ne löysäilijät valmistuvat, kun on pakko, se on tämän lakipaketin kantava teema. Jos opiskeluaikoja halutaan todella lyhentää, tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä kahdella rintamalla. Ensinnä oppilaitoksille on taattava riittävät resurssit opetuksen järjestämiseen ja toiseksi opiskelijoille on taattava riittävät resurssit opiskella kokopäiväisesti.

Oppilaitosten nykytodellisuus tuntuu olevan useimmille läsnäolijoille täysin vieras. Ohjelmointia opetetaan luokissa, joissa on vain yksi tietokone, oppilaitosten kirjastoihin ei ole varaa ostaa tenttikirjoja, kaikille pakollisille opintojaksoille ei yksinkertaisesti mahdu, vaan kurssille pääsyä joutuu odottamaan seuraavaan vuoteen. Kysynkin teiltä, arvon kollegat: Miten oikeudenmukaista teistä mielestänne on, jos opiskelija menettää tällaisten syiden takia, siis meidän tekemiemme budjettipäätösten takia, oikeuden opintolainavähennykseen?

Vaikka opintotuen tasoa nostetaan enimmillään 750 euroon kuussa ja asumislisää korotetaan, tämä ei riitä mahdollistamaan kokopäiväistä opiskelua kuin vanhempien tuella tai lainarahalla. Ne, joiden vanhemmilla ei ole varaa maksaa, pakotetaan siis kasvattamaan liikepankkien liikevaihtoa. Mutta kuka uskaltaa ottaa lainaa, kun koulutusta vastaavasta työpaikasta ei ole nykymaailmassa mitään takuuta? Monella akateemisella alalla, kuten kirjastoissa, palkat ovat myös niin mitättömän alhaiset, etteivät ne yksinkertaisesti riitä opintolainan hoitoon, vaan siihen tarvitaan paremmin tienaavan puolison palkka avuksi.

Toisin kuin esimerkiksi minun nuoruudessani, opintolaina ei ole enää kannattava, riskitön investointi, päinvastoin. Esimerkiksi korkoriski ei enää nykyään olekaan pankilla, vaan opiskelijalla itsellään. Jokainen opiskelija muistaa, mitä koroille 90-luvulla tapahtui, ja vain hullu kuvittelee, ettei se voisi toistua tulevaisuudessa uudelleen. Ja entä se paljon puhuttu opintolainavähennys, jonka pitäisi kannustaa opiskelijat ottamaan lainaa? Opiskelijajärjestöt ovat laskeneet, mitä tuo opintolainavähennys ihan oikeasti tarkoittaa. Jotta opiskelija saisi vähennyksestä sen hyödyn, jolla sitä meille on markkinoitu, hänen on valmistuttava viidessä vuodessa, otettava lainaa heti opintojen alusta alkaen, saatava heti valmistuttuaan vähintään 3 000 euron kuukausipalkka ja maksettava koko opintolainansa takaisin kahdessa vuodessa. Kuinkahan moni täällä esimerkiksi meistä sai heti valmistuttuaan työpaikan, josta maksettiin 18 000 markkaa kuukaudessa? Kuinkahan moni meistä kuoletti opintolainansa kahdessa vuodessa?

Hyvät ystävät, eivät opiskelijat ole tyhmiä, he osaavat laskea. Helsingin yliopisto toteaakin lausunnossaan, että käytännössä verovähennysoikeuden saavat ne opiskelijat, joiden taloudellinen tilanne on valmiiksi niin hyvä, että heillä on siksi mahdollisuus valmistua nopeasti. Esitetty järjestelmä tukee siis niitä opiskelijoita, joilla on jo valmiiksi hyvin pullat uunissa. Tämä esitys jakaakin opiskelevat nuoret kahteen kastiin: niihin, joilla on valmiiksi varallisuutta tai joiden vanhemmilla on varaa tukea heidän opintojaan, ja sitten niihin muihin, jotka ovat tähän asti pystyneet rahoittamaan opintonsa töitä tekemällä. Toki opinnot ovat voineet venyä, mutta säätykierto on ollut mahdollista. Jatkossa se tulee olemaan vaikeampaa.

Entä sitä paitsi ne nuoret, joilla on maksuhäiriömerkintöjä? Niitä on viime vuosina kertynyt myös teineille esimerkiksi ylisuurista kännykkälaskuista. Myöntävätkö liikepankit heille opintolainaa? Sallikaa minun epäillä, mutta miten heidän olisi tarkoitus nostaa taloutensa ja elämänsä takaisin jaloilleen, jos he eivät näiden muutosten jälkeen voi enää edes opiskella? Ja sitä paitsi, jos opiskelija päättääkin jatkaa opintoja tohtorin tutkintoon asti tai päätyy apurahatutkijaksi, hän ei välttämättä hyödy opintolainavähennyksestä latin latia. No, eipähän tarvitse jatkossa sitten enää miettiä, mitä niille ylimääräisille tohtoreille tehdään, joista niin paljon valitetaan. Se ongelma ratkeaa kyllä tällä menolla ihan itsestään.

Opiskelujen venymisestä puhutaan paljon, mutta se ei sen sijaan tunnu kiinnostavan juuri ketään, että suomalaiset opiskelijat myös aloittavat opintonsa poikkeuksellisen vanhoina, vanhempina kuin kollegansa muissa maissa. Kymppiluokkien ja nelivuotisen lukion yleistyminen ovat tästä osaltaan vastuussa, mutta todellisena ongelmana on keskimäärin kolmen vuoden tauko ylioppilastutkinnon ja opintojen aloittamisen välissä. Eivätkä nuo kaikki kolme ole tahallisia, vaan ylioppilastutkinto, ase- ja siviilipalvelus- sekä pääsykokeet on vaan niin huonosti ajoitettu toisiinsa, että välivuosia on usein täysin mahdotonta välttää.

Lisäksi moneen tiedekuntaan on nykyään mahdotonta päästä sisään ilman maksullisia valmennuskursseja, joita nuoret sitten kiertävät vuodesta toiseen, kunnes oppilaitoksen ovet lopulta aukeavat. Monessa tiedekunnassa perusasioiden opetus onkin käytännössä siirretty valmennuskurssien järjestäjien vastuulle. Tästä on seurannut se, että niillä, joilla on rahaa kalliisiin valmennuskursseihin ja kuukausien asumiseen kurssipaikkakunnilla, on pääsykokeissa selvä etulyöntiasema. Onko tämä teidän mielestänne tasa-arvoista ja oikeudenmukaista? Välivuosien määrän vähentämiseksi, mutta myös mahdollisuuksien tasa-arvon palauttamiseksi pääsykokeista tulisi selvitä ilman valmennuskursseja pelkän yo-tutkinnon pohjalta. Nykyiset usein ylimitoitetut pääsykoevaatimukset voidaan sitten opettaa perusopintojaksolla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan muistaa vanhaa alma materia ja nostaa esiin erään tämän lakipaketin erityisen kummallisuuden. Esitykseen ujutettujen tiettyjä opiskelijaryhmiä, esimerkiksi teekkareita, koskevien opintotukikuukausien leikkausperusteluna on nimittäin käytetty sitä, että uuden tutkintorakenteen myötä opintoajat tulevat lyhenemään. Perustelun käyttäjiltä on kuitenkin unohtunut se, että vaikka opintoajat lyhenevät, tutkintojen sisältö eli työmäärä ei pienene. Miksiköhän minulle tulee tästä tapauksesta mieleen tarina siitä porukasta, joka jatkoi mattoa sen toisesta päästä leikatuilla pätkillä. Hölmöläisiksi heitä taidettiin kutsua. Ja siitäkään ei ole muuten vielä mitään takeita, koska, millä aloilla ja kuinka paljon opintoajat, siis ei niiden laajuudet vaan ajat, todellisuudessa tulevat muuttumaan. Mutta jostain syystä tämä kysymysmerkkien joukko näyttää riittävän useimmille meistä perusteluiksi opintotukikuukausien leikkaamiseen. Joskus tuntuukin siltä, että ehkä me täälläolijat valmistuimme aikanaan aivan liian nopeasti. Pari lisävuotta opinahjossa olisi voinut tehdä hyvää, kun emme tämän enempää opiskelun arjesta ymmärrä.

Hanna-Leena Hemming  /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Kasvia erittäin hyvästä puheenvuorosta. Monet siinä mainitut kohdat olivat nimenomaan sellaisia seikkoja, joihin valiokunnassa ei minkäänlaista ymmärrystä suostuttu löytämään.

Ed. Tahvanaiselle huomautan, että ministeri Haatainen on tänään ollut hyvin huolissaan yliopistojen rahoitusmahdollisuuksista ja niiden laajentamisesta jatkossa, eli keskustelu näistä yliopistojen maksuista tulee varmasti meillä vastaan ennen kuin huomataankaan, ja siinä on sitten syytä ottaa ylipäätään muutenkin huomioon yliopiston paremmat mahdollisuudet kustantaa näitä erittäin kalliita englanninkielisiä kursseja ja suomen kielen lisäopetusta.

Mutta yliopistolakiin: Olen itse huolissani erittäin paljon siitä, miten meillä tällä hetkellä puhutaan, että Suomen tulevaisuus on kiinni luovuudesta, innovatiivisuudesta. Putkitutkintoajatus ei mahdu tähän ollenkaan. Opinnot eri tiedekunnissa tulevat jatkossakin olemaan aivan eriarvoisia, kun otetaan huomioon, mikä on opinto-oikeuden maksimimitta. Tällä hetkellä jo humanististen aineiden opiskelijat opiskelevat hyvin helposti yhdeksän vuotta ihan jo puhtaasti siitä syystä, että näiden kirjallisuuskursseihin liittyvien kirjojen lukeminen on niin hidasta, varsinkin, kun tutkintoon ennen aikaan kahteen opintoviikkoon saattoi kuulua viisi romaania, jotka piti lukea ehkä kolmeen tai neljään kertaan, että pystyi ollenkaan vastaamaan mihinkään kurssikysymykseen, ja samaan aikaan oli vaadittu myöskin koko vuoden läsnäolo kaksi tuntia viikossa luennoilla.

Erityisen huolestuttavaa tämä on ei ainoastaan humanististen aineitten kohdalla, vaan taideopinnoissa, joissa nimenomaan haetaan luovuutta, haetaan uusia näkökantoja koko suomalaiseen yhteiskuntaan ja siihen, miten sitä viedään eteenpäin, millä lailla nimenomaan taideaineet on nostettu, ja kulttuuri, tulevaisuuden kärkihankkeisiin Suomessa. Miten ihminen voi olla luova niiden tuntien puitteissa, mitä on opiskelijalle annettu, tai ylipäätään niiden vuosien puitteissa, mitä on opiskeluun annettu?

Lisähuoleksi nousevat opiskelijavaihtoon lähtevät. Meillä rummutetaan, kuinka tärkeää on kansainvälisyys, me haalimme itse maahanmuuttajia, ulkolaisia opiskelijoita tuomaan tänne niitä kansainvälisiä ajatuksia, kulttuurivaihtoa, mutta itse estämme tehokkaasti suomalaisten opiskelijoiden opiskelijavaihtoon lähtemisen. Nimittäin kun lähtee opiskelijavaihtoon, kielitaito on hyvin harvalla sitä luokkaa, että opiskelu voisi olla täysipainoista ja tehokasta, vaan seurauksena on hitaampaa opiskelua, mahdollisesti kuukausia, joista ei pysty kerryttämään yhtään opintopistettä. Entäpä siinä tapauksessa, että tarvitsee muutaman eri maan kulttuurivaihdon ei ainoastaan tehokkuuden vaan yhteiskuntaa hyödyttävän valmistumisensa takia? Aivan mahdotonta ajatella, että ensin lähtisi Ranskaan puoleksi vuodeksi, olisi siellä tehoton, tai ehkä olisi vuoden siellä, tai sitten lähtisi seuraavaksi vuodeksi Brasiliaan tai minne hyvänsä hankkimaan uusia ajatuksia. Nämä venyttävät opintoja, jotka ehkä joissain aineissa jo muutenkin ovat niin hitaita, että on aivan mahdotonta yhdistää niihin tällaista. Kuitenkin nimenomaan tällainen laaja-alainen opiskelu ja kulttuurivaihto olisivat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeitä.

Yhtä mahdotonta on olla luova opintojen aikana. Me puhumme erittäin marginaalisista ryhmistä niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat oikeasti opiskeluoikeutta, akateemista vapautta. Esimerkiksi jos Linus Thornvaldsille, joka loi Linux-järjestelmän, olisi sanottu, että on yhdeksän vuotta aikaa, valmistu tai ulos, niin meillä ei olisi maailmalla tunnettua Linux-järjestelmää tänä päivänä. Nämä huiput, todelliset huiput, ovat harvassa, mutta sen tärkeämpiä he ovat Suomelle. Me emme voi lähteä siitä ajatuksesta, että me tarvitsemme hirveän määrän huippuja, koska emme ikinä saavuta sitä, mutta on järjetöntä lähteä torppaamaan muutaman elintärkeän huipun opiskelu ja kehittyminen sen takia, että me pidämme kynsin hampain kiinni yhdeksän vuoden opiskeluajoista. Jos yliopistolailla olisi tarkoitus huolehtia nopeasta valmistumisesta, olisi nimenomaan pitänyt huolehtia näistä reunaehdoista, mitä täällä on mainittu, eli opinnonohjauksesta, kurssikirjojen saamisesta jne.

Kiitän valiokuntaa yhteisymmäryksenä löytyneestä kokoomuksen esittämästä näkemyksestä, että meidän täytyy luoda järjestelmä, jossa opintosuorituksia voidaan tehdä myös äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana. Tämä on erittäin tärkeää. Pidän erittäin valitettavana, että opintotukilakiin ei suostuttu ottamaan vapaan tulorajan nostamista. Vapaaksi tuloksi lasketaan tällä hetkellä jokaista tuetonta kuukautta kohden 1 515 euroa, joka on erittäin pieni summa sille opiskelijalle, joka kesäkuussa ei opiskele, joka ei saa opintotukea, mutta jolla on alaikäinen lapsi hoidettavana, joka mahdollisesti menee siis töihin, maksaa asunnosta, maksaa lapsen tarhahoidosta. Tämä on pieni summa ja ei tule missään nimessä kannustamaan lasten tekemiseen.

Olen totaalisen ällistynyt ministeri Haataisen äskeisessä keskustelussa esiin nousseesta lausunnosta, että yliopistolaki tarvitaan hänenlaistensa opiskelijoiden takia. Opetusministeri Haatainen selitti omien opintojensa hitauden syyksi sen, että hän sai kaksi lasta ja imetti heitä. Siis tarkoittiko ministeri Haatainen, että jatkossakin hänen kaltaisensa lastentekijät, opiskelun aikana lapsentekijät, tulee nimenomaan tällä piiskalla saada opiskelemaan nopeasti ja lapsia ei tule saada opintojen aikana? Tämä tuntuu täysin käsittämättömältä ottaen huomioon, että lakiin on nimenomaan kirjattu, että näitä äitiys- ja vanhempainvapaa-aikoja ei lasketa näihin yliopiston oikeusvuosiin. Hämmästelen ministeri Haataisen äskeistä lausuntoa. Ihmettelen sitä myöskin siltä kannalta, että hallitus muuten hurskaasti uskottelee kannattavansa tätä nuorempana lasten saamista.

Tämä laki opiskeluaikojen rajaamisesta tällaisenaan on pelkästään piiska ja rangaistus, ja valitettavasti ministerin puheesta se äsken tuli läpi. Positiivinen lähestymistapa koko yliopisto-opiskelujen nopeampaan suorittamiseen puuttuu aivan täysin. Tämän lain tarpeellisuutta tulisi siksi harkita vasta sen jälkeen, kun on nähty, mitä saadaan aikaan opintotukilailla, ja kaksiportaisen tutkintojärjestelmän vaikutus on selvinnyt täydellisesti. Tässä vaiheessa minun mielestäni ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin jättää yliopistolaki täysin hyllylle, hylätä se, hakea niitä tehoja aivan muilla keinoilla.

Rosa Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Sitä luulisi, että suomalaisen yhteiskunnan tavoitteena olisi korkea koulutus ja osaaminen, ei tittelit. Tähän keskusteluun opintojen nopeuttamisesta liittyy juuri tämmöistä tilastojen harhaista luentaa, jossa kuvitellaan ongelmaksi se, että ei valmistuta tietyssä ajassa. Monellahan tutkinto roikkuu aika pienestä kiinni ja jahka jossain vaiheessa tulee sellainen tilanne eteen, että tarvitaan esimerkiksi seuraavaan työpaikkaan muodollinen pätevyys, niin tutkinto sitten suoritetaan ripeässä tahdissa loppuun. Molemmilla vanhemmillani kävi näin, että vasta 90-luvun puolella he saivat maisterin paperit ulos ja silti ovat olleet koko ajan yhteiskunnallisesti hyödyllisissä tehtävissä. Eli ei se tutkinto sinällään ole se pointti vaan se, että yliopistoissa, niin kuin muissakin oppilaitoksissa, on saatu tietoja ja taitoja, joita elämässä ja työelämässä tarvitaan.

Tuossa debatissa, mitä aikaisemmin käytiin, otin jo esiin tämän opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisen. Meillä on tosiaan jo nyt sellainen tilanne, että tämä ensisynnytysikä on biologisesta näkökulmasta varsin korkea. Olisi hienoa, jos pystyttäisiin menemään sellaiseen yhteiskuntaan, että halukkailla olisi taloudellinen mahdollisuus tehdä lapset silloin, kun se olisi hedelmällisyyden kannalta parasta. Kuten debatissa mainitsin, vastikään keskustelin Tampereen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ylilääkärin kanssa tästä aiheesta, ja hän kertoi, että hänen selvitystensä mukaan on vähän harhaa tämä käsitys, että nykypäivänä kaksikymppiset nimenomaan haluaisivat lykätä sinne kolmeenkymmeneen ikävuoteen lapsenteon, vaan että jos olisi mahdollisuus, niin monet kyllä todella haluaisivat tehdä lapsia aikaisemmin, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. Lykätään opiskelujen jälkeen, ja sitten kun se tilanne tulee, kyllä jokainen varmasti, joka on näille nykyisille työmarkkinoille pyrkinyt — työmarkkinat olivat tosiaan parikymmentä vuotta sitten aivan erilaisia valmistuville opiskelijoille — joka nykyisillä työmarkkinoilla on valmistumisen jälkeen töitä etsinyt, tietää, että kyllä aika oleellinen vaihe on juuri se, että se duuni löytyy välittömästi sen jälkeen, kun paperit on otettu ulos. Siinä vaiheessa jos tipahtaa kärryiltä, niin se myöhempi uran jatkaminen on ainakin nihkeämpää, niin että ne ovat uran rakennuksen kannalta kriittiset vaiheet juuri. Se on muuten myös yksi syy, minkä takia monet roikottavat papereita, vaikka periaatteessa voisivat ottaa paperit ulos, ja odottavat työtilanteen kannalta sitä oikeaa momentumia, jolloin kannattaa kirjoittautua ulos yliopistosta.

Todella meillä on jo nyt sellainen tilanne, että opiskelijat kokevat, ettei opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen onnistu. Uskon, että tämä lisäkiristäminen vain huonontaa tilannetta. Tästä minun mielestäni heijastuu myöskin se, että eduskunnassa ja hallituksessa enemmistö selvästi haluaa nähdä opiskelijat joinakin semmoisena toimenpiteiden kohteena tai jonakin semmoisena porukkana, joka enimmäkseen haluaisi jotenkin vaan oleskella eikä opiskella ja elää elämää ja siihen kuuluvia asioita, kuten vaikka sitten lapsia, tehdä. No, tämä ongelmahan ja keskustelu ei sinänsä ole mikään uusi. Olen ollut kuuntelemassa sellaista luentoa — kas sellaisia onneksi yliopistossa on tarjolla — missä minulle on esitetty, että kun suomalainen tiedejärjestelmä siirtyi fraternaatista patriarkaattiin eli syntyi massayliopisto, niin myöskin samaan aikaan keksittiin tämä ongelma opiskelijoiden tehottomuudesta. Eli tätä samaa keskustelua, mitä täälläkin on tänään pyöritetty, on eri muodoissaan käyty ainakin 60-luvulta lähtien, ja usein juuri poliitikot ovat pyrkineet tarjoamaan lääkkeeksi piiskaa, vaikka sitten ne todelliset vaikuttavat muutokset, miten opinnot ovat tehostuneet, ovat liittyneet opintososiaalisten etuuksien parantamiseen, jolloin taloudelliset mahdollisuudet kokopäiväiseen opiskeluun ovat parantuneet. Mutta todella en ymmärrä, mikä se ongelma on, jos jotkut ihmiset haluavat opiskella osa-aikaisesti tai pitää välivuosia tai tosiaan välillä keskittyä elämässään muihin asioihin, vaikka perheeseen, ja opiskella siinä sivussa vähän sitten rennommin, jos eivät sitten käytä näitä resursseja, kuten opintotukea. Meillähän on opintotukeen todella tiukka tarveharkinta. Siinä katsotaan, että näitä suorituksia tulee, ja jos ei tule, niin peritään takaisin.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu akateemisesta vapaudesta ja sivistysyliopistosta, niin ainakin minä olen kokenut, että yksi semmoinen avainsana, mikä voisi avata tätä keskustelua, on koulumaisuus. Aika moni opposition kansanedustaja, joka täällä on puheenvuoron käyttänyt, kokee, että nämä uudistukset, mitä nyt esitetään, vievät yliopistolaitosta yhä enemmän koulumaiseen suuntaan. Tämähän ei ole mikään ensimmäinen askel, tämä on ollut näkyvillä jo aikaisemmin. Minä olin itse järkyttynyt — järkyttynyt on ehkä liian vahva sana — olin huolissani siitä silloin, kun menin opiskelemaan vuonna 94 Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, miten moni opiskelutovereistani — nimenomaan silloin kritisoin opiskelutovereitani — jotka tulivat yliopistoon suorittaakseen tutkinnon, luki tentteihin hirveällä vauhdilla vain siinä mielessä, että katsottiin, mitkä ovat knopit, että opitaan lukemaan. Se oli vähän niin kuin koulupeliä sillä tavalla, miten luetaan ylioppilaskirjoituksiin, että mietitään etukäteen, mitä tentaattori kysyy, ja ne kohdat luetaan. Minä olin ihan, että herrajumala, missä täällä on tiede ja halu sivistyä, ja että eihän yliopisto ole se paikka, mihin tullaan saadakseen paperi, että voidaan salkku kädessä marssia jonnekin, että siinähän on koko idea ihan vesittynyt. Tällainen tunne minulla oli 90-luvun puolivälissä, enkä usko, että asia on mennyt mitenkään parempaan suuntaan.

Kuten täällä jotkut hallituspuolueiden edustajat ovat todenneet, on ehkä liioiteltua väittää, että koko sivistysyliopiston idean ja akateemisen vapauden romuttaisi tämä hyvin lievänä esitetty opintoaikojen rajaus. Ei, yksin se ei sitä tee. Kysymys onkin yhdistelmästä. Meillä on tällä hetkellä järjestelmä, jossa on erittäin rajoitettu opintotukimäärä. Sitten opintoaikoihin tulee tämä, vaikkakin lievä, rajaus, ja lisäksi tulee vielä tämä verovähennyksen aikarajaehdollisuus. Kyllä nämä yhdessä jo tekevät yliopistoista erittäin koulumaisia ja tosiaan vielä tekevät siihen sitä piiskurijuttua, mikä varmasti toimii tämmöisenä esteenä, joko tosiasiallisena tai henkisenä esteenä, lapsenteolle siinä vaiheessa, kun siihen itse oltaisiin valmiita.

Kuten jossakin aikaisemmassa keskustelunvaiheessa täällä olenkin todennut koulumaisuudesta, että kun minä lähdin ylioppilaskuntapolitiikkaan mukaan 95, niin minulla oli silloin semmoinen olo sen ajan koulutuspoliittisesta keskustelusta, että voi ei, nyt aiotaan tehdä sellaiset ammattikorkeakoulut, joista tulee yliopistoja. Mutta ei, kyllä tämä nyt näyttää siltä, että tämä nykyinen koulutuspoliittinen johto haluaakin tehdä yliopistoista ammattikorkeakouluja. Se on ihan väärin päin. Me tarvitsemme ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, joilla on ihan eri rooli ja tarkoitus.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Ojansuun tekemiä ehdotuksia.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys 12/2005 laiksi yliopistolain muuttamisesta koskee opiskelijoiden opiskeluoikeuden ajallista rajaamista. Kokoomus esittää lain hylkäämistä, koska eduskuntakäsittelyn aikana on vain vahvistunut käsitys siitä, että lakiesitys lisää turhaa byrokratiaa yliopistoille eikä tuo mitään selkeää parannusta nykytilanteeseen. Asettamalla tiukkoja rajoituksia ei kehittäminen kohdistu oikeisiin asioihin.

Usein opiskelua viivyttävät muun muassa toimeentulo-ongelmista johtuva opiskeluaikainen työssäkäynti, riittämätön opintojen ohjaus sekä riittämättömät kurssikirjavalikoimat. Panostamalla näihin voidaan hyvä tavoite, opiskelun tehostaminen ja nopeuttaminen, saavuttaa opiskelijoita kannustavalla tavalla. Vaikka toisaalta olen sitä mieltä, ettei työssäkäynti opiskelujen aikana ole aina pahasta, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että jos opintojen viivästyminen johtuu vähänkin toimeentulon turvaamiseksi tehdyn työn viemästä ajasta, paras keino nopeuttaa opintoja tässä tapauksessa on opintotuen kehittäminen. Tätähän hallitus toki esittääkin, mutta hallituksen vaihtoehto on lainapainotteisuuden lisääminen, ja lainaahan ei tänä päivänä halua kukaan lisää. Tästä asiasta tokikin seuraavassa kohdassa sitten lisää.

Arvoisa herra puhemies! Opintoaikojen tiukka rajaaminen huolestuttaa erityisesti niitä opiskelijoita, joille perheen perustaminen jo opiskeluaikana olisi ajankohtaista. Jo nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut 28 vuoteen ja perheen perustaminen on vajaan vuosikymmenen saatossa myöhentynyt noin kuusi vuotta, mikä on jatkuessaan hälyttävä väestöpoliittinen ilmiö. Tehokas opiskelu, nopea valmistuminen ja osallistuminen työelämään ovat tärkeitä, koska väestön ikärakenne muuttuu ja tavoitteena on nostaa työllisyysastetta. Opiskeluaikojen rajaaminen ja uuden opintotuen opintolainavähennyksen sitominen valmistumiseen tavoiteajassa eivät kuitenkaan ole mielestämme oikeita ratkaisuja tilanteeseen, koska ne vaikeuttavat perheen mahdollisuuksia opiskella ja tehdä työtä joustavasti oman elämäntilanteensa mukaan. Kokoomus kannustaa opiskelijoita opiskelemaan tehokkaasti, mutta haluaa myös mahdollistaa yhtä lailla perheen perustamisen ja lasten saamisen opiskeluaikana. Nämä asiat eivät saa olla ristiriidassa, kyse on lähinnä mahdollisuuksista turvata toimeentulo. Nyt opiskelijat ovat työttömien jälkeen suurin toimeentulo-ongelmista kärsivä väestöryhmä.

Eräs konkreettinen ongelma opiskelevilla vanhemmilla liittyy opintojen suorittamiseen vanhempainvapaiden aikana. Vanhempainvapaalla oleva opiskelija on yleensä kirjautuneena poissa olevaksi, koska hän on vanhempainlomalla ja hoitaa lastaan. Monet heistä kuitenkin kykenisivät lapsenhoidon ohella suorittamaan opintopisteitä. Näin ei periaatteessa voi olla, jos on kirjautunut poissa olevaksi, kuten tuossa totesin. Käytännössä tilanteet toki vaihtelevat suuresti. Se on pakko todeta. Joissakin yliopistoissa on joustavammat ja kannustavammat käytännöt ja opiskelija voi suorittaa opintojaan vanhempainlomasta huolimatta. Kokoomus onkin vaatinut eduskunnassa, että joustava toimintamalli on tärkeä saada yleiseksi käytännössä kaikissa yliopistoissa.

Arvoisa herra puhemies! Tästä käsiteltävänä olevasta aiheesta totean vain yhteenvedonomaisesti sen, miten meidän sitten pitäisi edistää opintojen nopeutumista. Mielestäni keinot ovat laadukkaan opetuksen edellytysten luominen, riittävän toimeentulon varmistaminen opiskelijoille, kesälukukausien käyttöönotto tai mahdollisuus suorittaa opintoja joustavasti kesäyliopistoissa tai muissa yliopistoissa kesän aikana ja tietenkin niin, että ne voitaisiin hyväksi lukea niissä omissa opinnoissa huolimatta siitä, että ne suoritetaan jossain toisessa yliopistossa kuin missä itse varsinaisesti on kirjoilla. Sitten myöskin riittävät ja laadukkaat terveyspalvelut sekä riittävä opintojenohjaus ovat niitä keinoja, joilla voidaan opintoja edistää. Ei tällaisilla rajoituksilla päästä siihen tulokseen, mistä tässä on kysymys.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Meillä on nyt käsittelyssä hallituksen esitys 12 ja hallituksen esitys 11, joista molemmista käydään tätä keskustelua. Mielestäni täällä on jo hyvin tullut — erityisesti ed. Hemming toi esille — miksi mahdollisesti yliopistolakia nyt tässä muutetaan, niin kuin se tässä hallituksen esityksessä tehdään, että eikö olisi voitu odottaa mahdollisesti opintotukilain muutoksia ja sitten mahdollisesti tätä nyt ei tässä keskustelussa mutta tässä istunnossa olevaa hallituksen esitystä 14 ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittämistä. Eli jotenkin näitten asioitten yhteenliittämistä ja arvioimista mielestäni olisi tarvittu enemmän ja erityisesti nyt tämän hallituksen esityksen 12 yliopistolain muuttamisesta.

Täällä on kyllä tuotu esille, että tämä rajaus, joka tässä nyt esitetään, olisi kevyt ajatellen opiskelijaa, että se ei sillä lailla vaikeuttaisi, mutta kyllä tämä laki on saanut nimenomaan tämmöisen hyvin selkeästi opiskelijakielteisen merkin. Kun nyt olen tässä kuunnellut keskustelua ja myös kuunnellut opiskelijajärjestöjä, niin asiantuntijat, jotka valiokunnissa ovat olleet kuultavina — paitsi sivistysvaliokunnassa olen tämän huomannut myös valtiovarainvaliokunnan lausunnostakin — eivät aivan suoraan ole näkemässä tämän lain hyvyyttä, vaan selkeästi tulee näitä epävarmuuksia, mikä tämän lain merkitys ajatellen sitä tavoitetta on. Jos tavoite on saada työelämään nopeasti, se voinee toteutua, mutta kaiken kaikkiaan, saadaanko se tällä tavalla, ja jos koulutuspoliittiset tavoitteet jäävät toissijaisiksi työelämätavoitteitten ja työpolitiikan tavoitteitten alle, niin sillä me kyllä romutamme sitä, että meillä on osaavia työntekijöitä, ammattinsa taitajia. Täällä on hyvin vahvasti tuotu esiin se, että nyt kun on kysymys tiedeyliopistosta eli yliopistolaista, jonka myötä me vaikutamme siihen, minkälaisina meidän yliopistomme toimivat tässä yhteiskunnassa, vieläkö toteutuu se, että yliopistoilla on akateeminen vapaus ja opiskelijat, jotka siellä ovat, voivat olla sen sivistyksen äärellä niin kauan, että he voivat sieltä lähteä osaavina työntekijöinä työelämään. Monta kertaa on sanottu, että ne yliopiston kuppiloissa käydyt keskustelut kuuluvat myös siihen elämän opiskeluun, jolla luodaan sitä kuvaa, mitä kaiken kaikkiaan tieto ymmärrettynä, ei pelkästään nopeasti ulkoa opittuna vaan myös ymmärrettynä, on.

Tietenkin tässä on näitä, että tutkintojen suorittamisaikaan ei laskettaisi poissaoloja ja otetaan huomioon äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan pitämiset jne., että tämmöistä joustavuutta tässä on mukana, mutta kumminkin se luonne, mikä tällä yliopistolailla nyt on, ei ole se keino, mitä nyt olisi tarvittu. Mielestäni täällä edellä erityisesti ed. Risikko toi esille sitä, että tämän lain sisällön myötä meidän olisi ennen kaikkea tänään kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, millä sinänsä turvaamme yliopistoissa opetuksen laadun eli ne resurssit, että siellä pystytään laadukasta opetusta antamaan ja opinto-ohjausta antamaan. Tässä korostuu tämä opiskelijan tekemä opintosuunnitelma, mutta sekään ei onnistu ilman ohjausta ja vuoropuhelua, vuorovaikutusta, professoreitten ja opettajien kanssa. Näin näkisin, että ne ovat ne asiat, mitkä tulisi nostaa vahvasti esille, miten erityisesti alkuvaiheessa toteutuu opintojenohjaus ja yhdessä opettajien kanssa tehtävä opintosuunnitelma. Se ei saa jäädä irralleen pelkästään opiskelijan yksin tehtäväksi.

Tässä hallituksen esityksessä perusteluissa mielestäni on hyvin tuotu esille se, että tämän hallituksen esityksen lähtökohta on nopea työelämään siirtyminen, että mahdollisimman nopeasti työelämään opiskelijat siirtyisivät. Yhdyn siihen, mitä tässä aikaisemmin on jo tullut esille, että kun me puhumme ammattikorkeakoulusta ja kun me puhumme tiedekorkeakoulusta, niin meidän pitäisi selkeästi nähdä, mikä näiden molempien korkeakoulujen tavoite ja tarkoitus tässä yhteiskunnassa ja tässä koulutuspoliittisessa rakenteessa, mitä me olemme Suomessa luoneet, on. Näkisin, että erityisesti tiedekorkeakoulua kehitettäessä ei pitäisi ottaa hyvin vahvasti esille sitä, miten nopeasti työelämään siirrytään, eli näitä työllisyyspoliittisia tavoitteita, vaan aivan muut tavoitteet. Tietysti työllisyys sinänsä on hyvin tärkeä asia. Niinpä näen erittäin hyvänä, että tähän yliopistolakiin on tullut näitä kannanottoja eli koko opposition vastalause, jossa tätä lakia ehdotetaan hylättäväksi.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä muutama ajatus opintotukilaista. Tässä opintotukilaissahan erityisesti voi sanoa, että on sivuutettu opiskelijoitten näkökulma, koska opiskelijajärjestöt ovat tästä omat kantansa, kannanottonsa, tuoneet ja ne eivät nyt ole tässä mukana. Tietysti se on, että opintotukeen tulee korotus, mutta tämän hallituksen esitys on nimenomaan lainapainotteinen, niin kuin hallituksen esityksen perusteluissa tuodaan esille, että se uusi asia, mikä tässä hallituksen esityksessä on, ovat paitsi nämä opintosuunnitelmat myös tämä lainanottojärjestelmä, millä tavalla tukea saadaan. Silloin tässä jää pois nimenomaan tämä, millä tavalla muuten olisi tätä opintososiaalista tukea voitu opiskelijoille vahvistaa, ja sitä kautta se, että opiskelijat voivat opiskella. Silloin kysymys heidän työelämässä olemisestaan olisi voitu ratkaista muulla tavalla, ettei se työelämässä oleminen opiskelun aikana olisi tullut pitkittämään myöskään sitten opiskeluaikoja.

Hallituksen esitys kannustaa siis opiskelijoita kirjautumaan poissaoleviksi erilaisten elämäntilanteiden, kuten lasten syntymän ja työssäkäynnin, takia, ja poissaolevaksi ilmoittautumisen mahdollisuus ei ratkaise opiskelijan opintojen pitkittymisongelmaa, koska poissaolevana ei voi opiskella edes osa-aikaisesti. Opintojen vähäinenkin eteneminen usein opiskelijan kannalta on parempi ratkaisu kuin opintojen täydellinen keskeytyminen poissaolon ajaksi. Osa-aikaisesti opiskeleva pysyy yhteydessä pääainelaitokseensa ja opiskelijayhteisöön, joista vieraantuminen vaikeuttaa paluuta opintoihin. Näin sanotaan täällä eräässä vastalauseessa, ja näenkin erittäin tärkeänä sen, millä tavalla opintoja voi suorittaa poissaolokirjautumisensa aikana. On erittäin tärkeää, että irtaantuminen kokonaan opiskelusta ei tapahtuisi, vaan siinäkin olisi sitä semmoista akateemista vapautta, että nimenomaan opiskelija silloin, kun hänellä on mahdollisesti hoidettavanaan lapsi, siinä samalla voisi joitakin opintoja myös suorittaa.

Näin näen, että tässä opintotukilaissa on erittäin hyvää, että sitä ei välttämättä todellakaan voi sanoa pelkästään huonoksi laiksi, mutta sen, että siinä ei ole otettu huomioon esimerkiksi sitä, että asumislisä voisi olla ympärivuotinen, näen erittäin huonona asiana.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä keskustelussa on useaan otteeseen käynyt ilmi — olen täsmälleen samaa mieltä — opintoaikojen rajaamisesityksessä on kyse pelkästään byrokratian lisäämisestä. Mielestäni on käynyt niin, että toive ihmelääkkeen keksimisestä siihen, että opiskelijat valmistuisivat pikavauhdilla, on vieläkin utopiaa.

Opintojen rajaamisen lisäksi aiotaan uudistaa opintojen rahoittamista opiskelijoille, joille näytetään pankin ovea opintojensa rahoittamiseksi. Opintoaikojen rajaaminen on keinotekoinen ja todennäköisesti kuolleena syntynyt ajatus suomalaisen koulutuspolitiikan ongelmien ratkaisuun. Maassamme korkeakouluihin päästään usein myöhäisessä vaiheessa ja opiskelemaan myös myöhään tuolloin ja toisaalta myös valmistuminen kestää useasti liian kauan. Syy löytyy rahasta tai pikemminkin sen puutteesta. Opiskelijoiden on tuettava omaa talouttaan tekemällä töitä. Samaan aikaan työmarkkinat vaativat vastavalmistuneilta työkokemusta, joten opiskelun lomassa on siitäkin näkökulmasta tehtävä töitä.

Sivistysvaliokunnan mietintö toteaa, että yliopistolain ja opintolainasubventiota koskevan opintotukilain muutoksella pyritään vaikuttamaan opiskelijoiden työssäkäyntiä vähentävästi ja opintolainan nostohalukkuutta edistävästi. Tällä opintoaikojen rajoittamisella yritetään siis patistaa nuoret pois töistä opiskeluidensa pariin. Mielestäni nyt heikennetään opiskelijan asemaa entisestään eikä ketään tietysti saisi pakottaa lainan ottoon, jos on vain reaalinen mahdollisuus muuten pärjätä ja toimia.

Opiskelijat on ajettu taloudellisten resurssien osalta selkä seinää vasten ja vuosikaudet on voivoteltu opintojen pitkää kestoa. Nähdäkseni nyt tällä lailla ei kuitenkaan tarjota opiskelijoille muuta kuin keppiä.

Arvoisa puhemies! Yhtenä syynä opiskeluiden venymiseen on nuorisotyöttömyys. Jos opiskelijat tietäisivät, että heille löytyy valmistumisen jälkeen töitä, olisi motivaatio saada opinnot päätökseen aivan toinen. Jos ainut vaihtoehto on työttömyys, kannattaa valmistumista jopa viivytellä. Opiskeluaikojen rajoittamisen sijaan hallituksen tulisi kiinnittää huomiota työkokemusten saantimahdollisuuksien parantamiseen ja vastavalmistuneiden työllistämiseen. Se on yksi suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä työmarkkinoille tulon suhteen ja nuorisotyöttömyyden suhteen.

Korkeasti koulutettujen keskimääräistä valmistumisikää on kuitenkin pystyttävä alentamaan nykyisestä vähintään kahdella vuodella. Tavoite on kansantalouden hoitosuhteen kannalta välttämätön. Se vaatii panostamista henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin sekä lukukausien nykyistä tehokkaampaa hyödyntämistä. Sivistysvaliokunta toteaa mietinnössään lisäksi, että hallituksen esityksessä ei ole kyse tiukasta opintoaikojen rajauksesta määrävuosiin vaan opiskelijan ohjaamisesta tehokkaamman opintojen seurannan sekä henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen avulla.

Tämän jälkeen minulle herää kysymys, miksi tämä rajaaminen sitten tehdään. Mainittuja opiskelijan opintojen tehokkaampaa seurantaa ja henkilökohtaisia opintosuunnitelmia olen valmis kannattamaan. Koska lakiesitys on saanut niin täällä eduskunnassa kuin opiskelijoidenkin keskuudessa voimakasta vastustusta, on hallitus päätynyt esityksensä vesittämiseen. Itsepäisesti täällä silti aiotaan viedä läpi laki, jonka käytännön vaikutukset lopulta jäänevät mitättömiksi. Opiskelijoiden elämään vaikuttamisen lisäksi tämä laki saa aikaan vain valtavan hallintotyön, sillä opiskelijarekisteriä tullaan varmasti päivittämään lähes jokaisen opiskelijan osalta vähän väliä.

Minulla ei ole pienintäkään ongelmaa yhtyä mitä enimmässä määrin kollegoiden ehdotukseen tämän lakiesityksen hylkäämisestä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama huomio äskeiseen puheenvuoroon, sen verran vain, että se on aivan totta, ei tämä ole sellainen esitys kuin opetusministeriön virkamiehet olisivat jossain vaiheessa halunneet eduskunnalle antaa. Siinä suhteessa se on vesitys siitä, että se ei ole rajaamislaki. Näin se juuri on.

Siinä oli muun muassa sosialidemokraattisella eduskuntaryhmällä hyvin vahva rooli, jotta tämä laki muuttui ja inhimillistyi tällaiseen versioon kuin se on nyt. Nimittäin sellaisena versiona, jossa siinä oli selkeät rajaukset sisällä, oli täysin ehdollista, myönnetäänkö jatkoaika vai eikö myönnetä. Ryhmämme ilmoitti, että me emme tällaista lakia tule hyväksymään, me emme hyväksy yksiselitteisiä rajauksia, ja niinpä laki sitten muokkautui ja pehmeni matkan varrella.

Minulle on nyt ihan oikeasti jäänyt epäselväksi — vähän siihen viitaten, mitä ministeri Haatainenkin täällä ihmetteli — mitä oppositio lopulta haluaa, kun toisaalta vastalauseessa on kirjoitelmat "emme hyväksy tiukkaa rajaamista, emme hyväksy tiukkaa rajaamista", toisaalta samaan aikaan voivotellaan sieltä oikealta laidalta, että tämähän on niin kuin vesitetty versio, tämä ei johda mihinkään. Olisitteko te nyt sitten kenties olleet kannattamassa mieluummin sitä edellistä, virkamiesten haluamaa mallia, jossa sitten ihan oikeat rajaukset olisivat olleet? Silloin ei olisi saanut jatkaa, jos opinnot olisivat venyneet jnp. Vähän niin kuin tämä viesti on kovin, valitettavasti, ristiriitainen, mikä teiltä tulee.

Valiokunta on kaikkinensa tehnyt hyvää työtä. Molemmat mietinnöt ovat aika lyhyitä, mutta se asia, mitä niihin on kirjoitettu, on täyttä asiaa. Täällä on hyvin tärkeitä terveisiä sitten jatkoon siitä tasapuolisuudesta, mitä pitää noudattaa, ja sitten tässä ovat nämä kaksi tärkeää pontta, mitkä ovat hyviä. Olin myös itse kovin iloinen siitä, että tässä toisessa mietinnössä erityisellä tavalla huomioitiin vammaisten ihmisten asema. Se on nykyaikaa, on hyvin tärkeää, että me nämä seikat otamme huomioon kaikessa mahdollisessa. Ei vammaispolitiikka ole pelkästään sosiaali- tai terveyspolitiikkaa, sen pitää olla kautta hallinnon rajojen ylittävää politiikkaa, jossa huomioidaan niin asumispuolella, koulutuspuolella kuin missä tahansa vammaisten ihmisten asiat. Näistä kirjauksista todellinen iso kiitos valiokunnalle.

Mutta kuten, puhemies, jo sanoin, tämähän ei siis enää ole rajausesitys eikä tämä esitys pakota ketään kiirehtimään valmistumistaan. Toisaalta taas tämä toinen laita täällä, vasemmistoliitto, oppositio, joka nyt kovin tyhjillä saleilla täällä ammottaa, heillähän oli tämä monessa puheenvuorossa esillä, että nyt pakotetaan kiirehtimään, opiskelijaraukka pakotetaan kiirehtimään. Minä sanoin, että minä olen itse aina viimeiseen asti vastustanut ehdottomia rajauksia, ja minäkään, joka olen tällä asenteella, en millään löydä tästä nyt sitä, miten tässä nyt niin hirveä kiire pakotettaisiin tulemaan, kun tosiaan vuosia on viisi plus kaksi plus kaksi, jonka jälkeen yliopiston on myönnettävä, huom., ei se ole mikään harkinnanvarainen, on myönnettävä jatkoaika, ja ainoa mitä siihen edellytetään on, että opiskelija tekee tämän suunnitelman, miten valmistua. Minun mielestäni on pelkästään kohtuullista siinä vaiheessa sitä suunnitelmaa edellyttää. Eli tämä laki on muuttunut laiksi, joka todellakaan ei ole rajauslaki. Siinä mielessä on vähän hassua, kun julkisuudessa edelleenkin hyvin usein puhutaan rajaamislaista tai viitataan sinne päin.

Tässä oikeastaan varmasti, kun puhutaan yhteisestä tavoitteestamme, joka kuitenkin kaikkien yhteinen tavoite on, nopeampi valmistuminen, siinä, kuten sanoin jo debattivaiheessa, tietenkin tärkeintä ovat ehdottomasti opintososiaaliset etuudet. Niihin nähden tämä eduskunta teki viime joulukuussa tärkeän päätöksen, asumislisän parantamisen. Olen itse ollut eduskunnassa kymmenen vuotta ja minä olen kymmenen vuotta yrittänyt hokea näitä asioita, tehnyt työtä ja kuulunut kymmenen vuotta hallituspuolueeseen. Otan takkiini ne epäonnistumiset vuosi vuodelta, kun emme ole joka vuosi saaneet hyvää aikaiseksi, mutta otan myös kunnian siitä, kun sitten jotain hyvää saamme aikaiseksi.

Siksipä minusta on suorastaan liikuttavaa katsella, että kun oppositio täällä vaihtuu, niin nyt kokoomus on niin kauheasti vaatimassa ja kovasti pistämässä rahaa opiskelijoille, vaikka heidän oma pitkäaikainen opetusministerinsä ei esittänyt pennin hyrrylää tai sentin pyörylääkään sinne opintotukipuolelle. Ei tullut näitä asumislisäesityksiä, vaikka yritimme eduskuntana niitä silloinkin painottaa. Ei vaan tullut. Tämä on ihan totta, että nyt se on sitten tullut eduskunnan ansiosta, eduskunnan oman työn ansiosta. Tämähän ei ollut hallituksen esitys, joten siinäkin mielessä saamme nyt nostaa itsellemme hattua. Mutta hyvässä yhteistyössä tietenkin tehtiin myös hallitusryhmien kanssa tietenkin, se on aivan selvä asia.

Minä nyt luulen, että tässä tapauksessa on pakko toistaa, arvoisa puhemies: Minä olen sanonut useita kertoja tässä salissa mutta aion sanoa sen edelleen, että mielestäni esimerkiksi kokoomuksen oppositiopolitiikka tässä opiskelija-asiassa on täysin kestämätön ja vailla pohjaa. Nimittäin ei tarvitse kuin mennä ennen vaaleja kokoomuksen omaan vaaliasiakirjaan, jonka kokoomus julkaisi, ja siellä oli tarkasti laskettu, että koska kokoomus ei halunnut luvata kaikkea kaikille, kokoomus halusi olla realisti ja myöntää sen, että rahaa ei kaikille riitä, niin kokoomus oli tehnyt kuuden kohdan ohjelman, jossa he määrittelivät joka ikisen sentin, mitä mihinkin uudistukseen annetaan. Tässä kuuden kohdan ohjelmassa ei ollut senttiäkään opiskelijoille, ei senttiäkään, joten nyt ihmettelen, kun teistä tuli oppositiopuolue, että nyt teiltä se raha sitten löytyy. Yleensä se menee tosiaan niinpäin, että ennen vaaleja luvataan ja vaalien jälkeen ei voi toteuttaa, mutta teillä se meni nyt kyllä niinpäin, että ennen vaaleja ei luvattu, mutta kun oppositioon jäätiin ehkä yllätyksenä, niin sitten huomataan, että nyt onkin niitä rahahanoja helppo avata ja syyttää pahaa hallitusta sitten ihan kaikesta. Demareitten linja on ollut hyvin maltillinen, mutta me olemme aina yleensä vaalien alla luvanneet tiettyjä asioita ja ne me olemme pitäneet. Me emme ole koskaan sortuneet esimerkiksi sellaiseen, että luvataan kaikille kaikkea, mutta emme toisaalta myöskään vaalien alla kieltäneet opiskelijoilta kaikkia mahdollisuuksia saada lisärahaa vaan päinvastoin meillä oli esityksiä kaikista heikkotuloisimpien ihmisten etujen parantamiseen. Tällainen ero meillä kyllä sitten oli.

Mistä tämä raha nyt sitten löytyy? Otatteko te taas työttömiltä? Tehän olette joka budjetissa nyt sitten ilmoittaneet, että te rahoitatte nämä lisäysesitykset sillä, että leikkaatte työllisyysmäärärahoja jnp., joten nyt pistetään nämä kaksi köyhintä ryhmää, työttömät ja opiskelijat, vastakkain. Se on aika mielenkiintoinen asia, puhemies, kyllä sitten sekin.

Ihan loppuun, puhemies, sanon vielä näistä ponsista sen verran, että mielestäni on hyvin tärkeää, että tässä ponnessa todetaan tämä, että jatkossakin opintotukijärjestelmän tulee olla opintorahapainotteinen, ei lainapainotteisuutta ole syytä tämän enempää lisätä. On myös hyvä, että tässä puhutaan siitä, että myös jatkossa opintotukijärjestelmää on kehitettävä niin, että tulee selkeitä parannuksia. Ei varmasti ole salaisuus — aika paljonhan me olemme nyt puhuneet, kun näitä asioita täytyy aina tärkeysjärjestykseen pistää — että kun viimeksi oli tämä asumislisä, niin seuraava voisi olla hyvinkin tämä alle kaksikymppisten kotona asuvien tai itsenäisesti asuvienkin, kaikkien alle kaksikymppisten, opintotuen tekeminen vähemmän riippuvaiseksi vanhempien tuloista. Nämä ovat sitten tulevaisuuden haasteita.

Vielä, puhemies, ei täällä lukukausimaksuista sen takia ole puhuttu, että täällä hallitus olisi niitä esittämässä, päinvastoin ministerikin ne lujasti kielsi. Me olemme sen takia ne nostaneet tähän keskusteluun ja tuoneet esiin, kun me haluamme torjua selkeästi sen älyttömän ajatuksen, mitä täällä pääasiassa oikeistopiirit eri lähteistä antavat ymmärtää, että lukukausimaksut ovat meidän ratkaisumme ja sillä saadaankin hyvää aikaiseksi. Ei tarvitse mennä kuin Englantiin tai jenkkeihin ja muualle katsomaan niitä järjestelmiä, niin kyllä se yhteiskunta on paljon epätasa-arvoisempi, kun kaikilla lapsilla ei suinkaan ole mahdollisuutta kouluttautua niin kuin meillä täällä Suomessa. Vaikka meillä on paljon ongelmia ja paljon tekemistä ja paljon vielä on semmoista, mistä en voi tässä röyhistellä, niin kuin röyhistelen nyt siitä asumistuen korotuksesta, mistä olen aidosti iloinen, niin siitä huolimatta meillä on moneen muuhun maahan nähden ihan ainutlaatuisia systeemejä kuitenkin olemassa pikkukoululaisille maksuttomine ruokailuineen ja isommille opiskelijoille kuitenkin kohtuullisine järjestelmineen ja ennen kaikkea maksuttomien opiskelumahdollisuuksien muodossa.

Kauko  Juhantalo  /kesk:

Herra puhemies! Olen pyrkinyt kuuntelemaan tässä salissa ja työhuoneessani mahdollisimman tarkoin käytetyt puheenvuorot. En ole sivistysvaliokunnan jäsen, ja siksi on mielenkiintoista kuunnella niitä perusteluita, joita etenkin valiokunnan jäsenet täällä esittävät, ja yhdistää niitä omiin kokemuksiinsa ja sitten katsoa, mikä tässä on viisasta ja mikä olisi oikein.

Täytyy vain sanoa, että ed. Viitanen käytti asiantuntevan ja pirteän puheenvuoron siitä, että hän on perehtynyt hyvin tähän asiaan. Olen samaa mieltä, että oppositio on käyttänyt tällaisia rusinapullapuheenvuoroja, joissa toisaalta ja toisaalta ja toisaalta ja toisaalta tässä on hyvää se ja se, mutta kuitenkin tämä on lopuksi pahaa. Täytyy sanoa, että tietenkin jokainen meistä suuristakin puolueista aikanaan lupailee sellaista, jota ei voida toteuttaa. Ed. Viitanen, täytyy muistuttaa: Kun te sanoitte, että demarit eivät milloinkaan lupaa sellaista, mitä eivät voi täyttää, niin muistelen puoluesihteeri Liikasen lapsilisäkorotuksia. Kyllä meille vuorollaan tulee näitä haksahduksia eri puolueille, mutta se siitä.

En pelkästään siksi, että olen hallituspuolueen edustaja, kannata tätä lakia vaan siksi, että kyllä minä olen sitä mieltä, että opinnoissa pitää löytää oikea tapa opintoja tehostaa ja opiskelijoita ohjata heidän omien taipumustensa mukaisesti mahdollisimman hyvin suoriutumaan opinnoistaan.

Tässä salissa on mukava henki. Tämä on aivan kuin jonkun tiedekunnan tai tiedekuntaneuvoston kokous, jossa opiskelijat, juuri valmistuneet ja ehkä sellaisetkin, joilla on vielä joitakin halujakin opiskella, ja professorit yhdessä taittavat peistä ja esittävät kovin erilaisia näkökulmia erittäin hyvällä asiantuntemuksella siitä asiasta, josta puhutaan. Tämä on virkistävää ja tämä on oikein. Tässä on akateemista vapautta tässä salissa harkita, miten opintoja suoritetaan.

Yksi asia on sellainen, että tässä tahdotaan formuloida opiskelija, on sellainen tieteellinen opiskelija, jota käsitellään kaikkialla aina samalla tavalla. Me tiedämme kokemuksesta, että opinnot etenevät hyvin eri tavalla opiskelijan taipumusten perusteella ja erittäin paljon tiedekunnan perusteella, miten opinnot on järjestetty, jos ajattelemme vaikka aikaisemmin ja nytkin eräitä ääripäitä: Lääketieteellinen opiskelu on järjestetty hyvin tiukan kurssimaiseksi, opiskelut etenevät kurssin mukaisesti, sieltä on vaikea jättäytyä pois, toki aina tapahtuu vaihteluita, ja valmistautumisprosessi optimiajassa on hyvin korkea. Ainakin silloin, kun opiskelin, jos tuumitaan lehdistö- ja tiedotusoppia, toimittajakoulutusta, oli oikeastaan yllätys, jos joku näistä opiskelijoista valmistui maisteriksi. Sitä katsottiin vähän kummallisena. Siihen heijastuu se, että eri opiskelualoilla on myös tyypillistä työssäkäyminen, ei pelkästään rahojen vuoksi vaan myös harjoituksen vuoksi. Jälkimmäisessä tiedekunnassa oli hyvin tavanomaista mennä kesätoimittajaksi. Siitä parhaat seuloutuivat jo, heidät napattiin kiinni taloihin, ja opinnot tahtoivat viivästyä.

Kyllä on viisasta tämän hallituksen esityksen kannalta se, että henkilökohtainen opintojen ohjaus tehostuu. Aivan samoin kuin ed. Viitanen sanoi sosialidemokraattien ryhmässä, keskustan ryhmä äimistyi sitä esitystä, jonka virkamiehet tässä asiassa tekivät. Se oli jonkinlaista ylimenevää holhousjärjestelmää, ylimenevää optimismia siitä, että tästä tieteellisestä keskimääräisestä opiskelijasta otetaan vähän niin kuin pillistä kiinni ja häntä väkisin viedään opinnot loppuun. Olimme samaa mieltä omassa ryhmässämme, että se oli epäonnistunut.

Tämä muoto, joka nyt on, jota varmasti tulevaisuudessa parannetaan, on aivan oikea. Kyllä meidän pitää tukea taloudellisesti, vaikka onkin vaikea ymmärtää sitä, että kun kansantalous on vuosikymmenen aikana vahvistunut, hyvinvointimme on lisääntynyt, niin edelleen on se mieli, että kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat opiskelijat, joiden asemaa on vuosien varrella eri hallituksissa parannettu, parannettu, parannettu, parannettu. Mutta nyky-yhteiskunta on myös kulutusyhteiskunta, ja opiskelijatkin ovat tottuneet siihen, että heillä pitää olla myös rahaa niin sanottuun lähellä normaalielämää olevaan toimintaan. Useat perustavat perheen, useat silti haluavat käydä työssä jne. Minusta ei ole väärin se, että opiskelijaa yhteiskunnan taholta sillä tavoin ohjataan, että hän valmistautuisi tehokkaasti työelämään, hän saisi hyvät taidot. Niissä tiedekunnissa ja ammateissa, joissa tarvitaan myös nopeasti käytännön osaamista, hän saattaisi tehdä harjoittelevaa työtä tai hän saisi myös työnohjausta, joka enemmänkin tulee esiin tänään myöhemmin ammattikorkeakoulutusta koskevassa hallituksen esityksessä.

Henkilökohtaista kokemusta on siitä, miten vaikea on käsitellä opiskelijoiden asioita. Olin vuonna 1970 Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja. Silloisen opetusministeri Virolaisen kanssa kiersimme maata, ja aiheena oli mies ja ääni -periaate, jota opiskelijajärjestöt tukivat antaumuksella, tiukasti ja voimakkaasti. Esitimme sitä kaikkialla, ja minäkin hyvin palavasti. Myöhemmin totesimme, että asia meni ihan täysin päin prinkkalaa, poliittisia tappioita syntyi. Asiassa oli kyllä hyvin oikeat sävelet, mutta äärimmäisen huonoon, taloudellisesti heikkoon aikaan se ei sopinut siihen ilmapiiriin.

Opiskelija-asioiden hoitaminen tällaisena supistettuna yhtenä kokonaisuutena on erittäin vaikeata, koska tarvittaisiin niin paljon räätälöityjä malleja eri tiedekuntiin, eri lahjakkuuksiin, eri tavoitteisiin jne. Kokonaisuudessaan täytyy toivoa, että opetusministeriö — meillä on vuosia tässä jäljellä — saattaisi hienosäätää ja saattaisi saada sellaisia kokemuksia, miten nyt tätä avattua päätä kehitetään opiskelijoiden, tiedeyhteisön ja toimivan korkeakoulun ja yliopiston hyväksi.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuulun itse siihen joukkoon, joka on opiskellut humanistisia aloja. Taustalla on puolivälissä oleva tutkinto ja toinen on valmis. Täytyy myöntää, että minuun tuollaisena humboldtilaisen sivistysyliopiston vankkumattomana kannattajana tänään käsittelyssä olevat kaksi lakiesitystä ovat kyllä vaikuttaneet sen, että olen omassa huoneessani viettänyt hiljaisia hetkiä katsomalla seinää ja kyselemällä itseltäni, mihin asentoon tässä nyt oikein pitäisi asettua.

Oppositiolla on tietysti sellainen etu aina puolellaan, olipa siellä mikä puolue tahansa vuorollaan, että voi täällä käydyssä keskustelussa luoda sellaisen kuvan, että ideaalimalli, siis se paras malli, olisi mahdollinen. Kokoomuksen osalta se tarkoittaisi noin 100 miljoonan euron lisämenoja, eikö niin? Hallituspuolue taas joutuu valitettavasti katsomaan asiaa toisella tavalla, kysymään, onko tämä lakiesitys nyt sellaisessa asennossa, että se voidaan realistisesti toteuttaa niillä resursseilla, jotka meillä on käytössä. Tässä mielessä kieli nyt vähän poikkeaa, niin kuin on aina poikennut, ja se kuuluu pelin henkeen.

Sivistysvaliokunnan mietinnössä sanotaan ensimmäisestä lakialoitteesta, että se tähtää ennen kaikkea työelämän tavoitteisiin ja se ei motivoidu koulutuspoliittisilla kysymyksillä. Minusta se on rehellisesti sanottu, mutta tietysti täytyy myöntää, että tämä asia ei ole ihan yksinkertainen. Jos opiskelija on täysipäiväinen opiskelija ja poissa työelämästä, vapautuvalle paikalle tulisi työelämään silloin joku työtön. Tämä olisi ihan oikein. Sitten tietysti ajatellaan niin, että kun on valmistuttu, siirrytään koulutusta vastaavaan työhön. Tuo sama selvitys taas osoittaa, että se puolestaan ei onnistu helposti, ellei ole opiskelun aikana hankittu työkokemusta, elikkä siis kaksi tavoitetta on jotenkin ristiriidassa keskenään. Jokainen joutuu itse ratkaisemaan, miten tämä asia sitten hoidetaan.

Sen sijaan sisään kirjoitettu ajatus siitä, että näin puututtaisiin siihen ongelmaan, jonka väestön ikääntyminen aiheuttaa Suomessa, sekin on kyllä hyvä tavoite, mutta ongelma ei kyllä ratkea näin. Taustalla on matala syntyvyys, ja siihen pitää puuttua aivan eri keinoilla. Tässä kuitenkin keskustellaan kahdesta asiasta yhtä aikaa, ja nyt tahtoo käydä niin, että kieli ei ole tarkkaa, tulee vähän ylilyöntejä ja väärinkäsityksiä. Tästä yliopistolaista on sanottu, että sen uudistus on turha ja byrokraattinen. Minusta se ei ole turha ja byrokratiakin on vähän siinä ja siinä. Täytyy nimittäin muistaa, että tämä on osa Bolognan prosessin täytäntöönpanoa, sieltä tulee tämä niin sanottu 3 + 2 + 2 -malli. Tämän mallin toteutuminen ei ole mahdollista, ellei yliopistojen opetussuunnitelmien liiallista kuormitusta vähennetä ja uudisteta opintojen mitoitusta vastaamaan opiskelijoiden todellista työmäärää. Tässä siis toteutuu selkeästi opiskelijan etu.

Samaan luokkaan kuuluu yliopistolle asetettu velvoite järjestää opetus ja opintojenohjaus siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskellen suorittaa tutkinnon määräajassa. On tietenkin selvää, että tämä ei ole mahdollista ilman riittäviä resursseja, niin kuin ed. Kasvi täällä totesi. Mutta kun kerran niukkuutta kuitenkin jaetaan, samalla täytyy muistaa, että tämä lakiesitys tähtää juuri siihen, että käytettävissä olevat resurssit olisivat mahdollisimman oikeassa käytössä. Jos tätä kutsutaan hiostavaksi tehokkuusajatteluksi, silloin sanoja käytetään väärin. Tämä on minusta vain rationaalista ja yksi mahdollisuus toteuttaa vaihtoehto.

Johdonmukaista tämän tavoitekokonaisuuden kanssa on käsittelyssä olevan toisen lain, opintotukilain muuttaminen. Siinä myös tähdätään siihen, että opiskelija voi opiskella kokopäivätoimisesti. Täytyy myöntää, että jos rahaa valtion kassassa olisi runsaasti, olisi tietenkin pitänyt lisätä opintorahaa ja poistaa ammattikorkeakouluopiskelijoita syrjivät rakenteet, niin kuin täällä on opposition taholta muistutettu. Mutta kun rahaa ei ole, silloin opintolainamahdollisuuden käyttäminen on perusteltua ja siihen liittyvä verovähennysoikeus on myöskin kohdallaan. Mutta tässä minusta opposition kritiikki myös on kohdallaan, sillä se malli, jolla uudistus toteutetaan, on mutkikas ja hallinnollisesti raskas. Ei se niin vaikea ole, etteivätkö opiskelijat sitä ymmärtäisi — tai jos eivät ymmärrä, niin minä en oikein usko, että muutenkaan selvitään opinnoista määräajassa — mutta sen olisi voinut tehdä toisin.

Kokonaisuutena nämä lait eivät ole parhaita, mutta eivät ne ole myöskään niin huonoja, etteikö niitä nyt nipin napin voi kannattaa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ei ole tyylikästä eikä kuulu tapoihinkaan paljon puhua omista vuosistaan eduskunnan puhujakorokkeella, mutta kun muun muassa ed. Pia Viitanen syyllisti kovasti kokoomuslaisia opiskelijoitten asioitten hoitamisesta eikä nähnyt sosialidemokraattien osalta mitään virhettä, niin halusin vain kertoa, että kun aikoinaan itse olin Teknillisen Korkeakoulun ensimmäisellä kurssilla Otaniemessä, niin joululomalla viiden viikon aikana otin savotasta rahaa kevätlukukautta varten, metrin hangessa, 30—40 asteen pakkasessa Kittilän ja Sodankylän puolessavälissä. Ajat ovat hiukan toiset olleet silloin, mutta siitä huolimatta jo silloin olin kokoomuslainen. Terveisiä ed. Pia Viitaselle.

Vastustan esillä olevaa yliopistolain muuttamista hallituksen esittämällä tavalla. Pidän käsittämättömänä sitä, että hallitus kuvittelee tällaisia lainmuutoksia laatimalla saavansa opiskelussa jotain positiivista aikaan. Jos koulutus- ja sivistyspoliittisten ongelmien ratkaiseminen olisi näin helppoa, olisi ratkaisut tehty jo ajat sitten. Olen itse vakuuttunut siitä, että suomalaiset opiskelijat eivät tarkoituksella pidentäisi opiskeluaikaansa, jos elävä elämä ympärillä ei olisi niin monella tavalla heitä vastaan. Olen itse ollut korkeakouluopiskelija, kuten kerroin, aikana, jolloin ei ollut tietoakaan niistä monista mahdollisuuksista, joita on tämän päivän opiskelijoilla. Meillä oli tuolloin monista huolistamme huolimatta sittenkin enemmän mahdollisuuksia kuin tämän päivän opiskelijoilla. Meillä oli tuolloin työtä ja me myös tiesimme saavamme työpaikan, kunhan valmistumme. Meillä oli tuolloin uskoa tulevaisuuteen, me nimenomaan opiskelimme paremman tulevaisuutemme eteen. Me uskalsimme ottaa pankkilainaa pankkikoroilla ja me luotimme siihen, että me selviämme tilanteesta, kunhan me valmistumme: pystymme maksamaan velkamme, pystymme kasvattamaan lapsemme ja elämään tasapainoista elämää.

Entä mikä on tilanne tänä päivänä? Työttömiä ihmisiä on noin 300 000, ja joukossa on huomattava määrä myös koulutettuja ihmisiä. Työttöminä luonnollisesti kaikki ovat samanarvoisia, ei pidä erotella heitä sen mukaan, ovatko he saaneet käydä koulua vai ei. Mutta jos opiskelujakson päässä näyttää odottavan työttömyys, ei ole mikään ihme, että into opiskeluun latistuu. Ja kun työttömyys heijastuu myös opiskeluaikaisiin työmahdollisuuksiin, on ymmärrettävää, ettei rohkeutta velan ottoon ja sen turvin opiskeluun ole samassa mitassa kuin oli minun nuoruudessani. Monilta opiskelijoilta on yksinkertaisesti viety motivaatio ja mahdollisuudet opiskella nopeasti ja tehokkaasti. Tätä motivaatiota ei tällaisia määräyksiä säätämällä suomalaisten opiskelijoitten keskuuteen palauteta. Se palautetaan puuttumalla niihin todellisiin ongelmiin, joita edellä jo osittain koskettelin. Nuorille on palautettava usko omaan koulutusjärjestelmäämme ja valmistumisen jälkeiseen aikaan työelämässä. Siitä tässä on yksinkertaisesti kysymys, haluaisin korostaa edustajille Viitanen ja Juhantalo, jotka nyt ovat salista poistuneet.

Istuvan punamultahallituksen aikana juuri nuorten usko tulevaisuuteen on horjunut entistäkin enemmän, ja tämä on oleellinen asia koko koulutusjärjestelmämme kannalta. Samaan aikaan puhutaan tulevasta ja osittain jo olevasta työvoimapulasta. Katseet suunnataan mieluummin rajojen yli kuin ongelmien keskellä kamppaileviin omiin opiskelijoihimme. Olisin odottanut, että hallitus olisi tuonut kokonaisvaltaisen esityksen siitä, miten suomalainen yhteiskunta voi työllistää entistä enemmän koulutettua väkeä ja miten sen mukaisesti koulutusta on eri aloilla toteutettava riittävä määrä, ei liikaa eikä liian vähän. Tasapainoinen tila Suomeen on saatava koulutetunkin väestön osalta. Sitten luonnollisesti olisi pitänyt selvittää, miten tuo kaikki rahoitetaan. Mutta se, että luodaan positiivinen elämänasenne nuorille, että he jaksavat yrittää, he jaksavat panostaa itsensä kouluttamiseen ja tietävät, että kun he valmistuvat, niin heillä aukenee tästä parempi elämä, se on se tärkein asia koko tässä prosessissa. Ei pienet jipot, joista täällä on puhuttu ja kinasteltu, mitä niille tehdään vai eikö tehdä. Olemme kuitenkin kahden vuoden ajan voineet todeta, että tämä hallitus ei yksinkertaisesti uskalla eikä osaa puuttua oleellisiin asioihin ja näin syntyy esillä olevan kaltaisia tarpeettomia lakiesityksiä, ja tätä nyt tässä tapauksessa vastustan.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron siitä syystä, kun kuuntelin opposition voimakasta ja ristiriitaista kritiikkiä yliopistolain muuttamisesta, aivan kuin sillä ei olisi mitään myönteistä merkitystä opiskelijoiden valmistumiseen yleensä tai opiskelun aikataulusuunnittelun helpottamiseen, valmistumisaikojen nopeuttamiseen ja yliopistojen toimintakäytäntöjen kehittämiseen. Opposition edustajat vertailevat muita edustajia, kuka on mitenkin opiskellut ja missä aikataulussa valmistunut, muistelevat menneitä, eivätkä ainakaan puheissaan ajattele koulutuksen tulevaisuutta ja sen yhteiskunnallisia tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Mielestäni laissa yliopistolain muuttamisesta on monta hyvää asiaa, jotka helpottavat ja selkeyttävät ennen muuta opiskelijoita, heidän opiskeluaan sekä muuta elämän suunnitteluaan. Kun nuori lähtee opiskelemaan esimerkiksi kotikaupunkiini Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon ja kun hän suunnittelee omaa opintosuunnitelmaansa, hänellä on tiedossa yleiset pelisäännöt ja periaatteet, joiden puitteissa hän voi elämäänsä ja opiskeluaan suunnitella ja toteuttaa. Tämä tuo hänelle erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mutta myös vastuuta omasta opiskelustaan. Yliopisto-opiskelijana hänellä on mahdollisuus suorittaa opiskelunsa kaksi vuotta pitemmässä ajassa, kuin tavoiteaika on. Hän voi perustaa perheen; tällöin hän myös tietää, kuinka perheen perustaminen vaikuttaa opiskelun suorittamisen tavoiteaikaan, eli sen, että sitä aikaa ei lasketa tutkinnonsuorittamisaikaan. Hän voi siten olla äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla kokematta huonoa omaatuntoa, vaikka oppositio eri puheenvuoroissa on toisin väittänytkin. Jos kuitenkin eri syistä johtuen opiskelija ei ole onnistunut valmistumaan tavoiteajassa, hänen on esitettävä tavoitteellinen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma siitä, kuinka hän aikoo suorittaa opiskelunsa loppuun. Mielestäni tämä on aivan luonnollista vastuun ottamista omasta itsestään ja elämästään. Tätähän meille on opetettu pienestä pitäen, ottamaan vastuu itsestämme ja elämästämme.

Toisen asteen opiskelijat kantavat jo vastuun omasta opiskelustaan ja pyrkivät suorittamaan opiskelunsa heille määritellyssä tavoiteajassa. Miksi korkeakouluopiskeluaika olisi erilainen? Perusteluina ovat olleet muun muassa akateeminen vapaus. Akateeminen vapaus ei ainakaan minun mielestäni tarkoita sitä, että voisi opiskella samaa tutkintoa vuositolkulla ilman yhteiskunnallista vastuuta. Akateeminen vapaus kohdistuu paremmin opiskelun sisältöön ja yksilöllisen kehittymisen mahdollisuuksiin ja siihen liittyvään vapauteen. Lain mukaan myös yliopistojen rooli selkeytyy.

Mielestäni lain yksi tärkeä viesti yliopistoille on se, että yliopistoille tulee opiskelijan erityinen ohjausvastuu, silloin kun opiskelija sitä tarvitsee. Tämän lisäksi opiskelija laatii henkilökohtaisen opintosuunnitelman, joka tukee opintojen suorittamista ja seuraamista. Opintosuunnitelmaa voidaan myös tarkistaa ja laajentaa opiskelun aikana, jos siihen on tarvetta. Kokonaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että yliopistojen tulee kehittää koulutuksen sisältöä siihen suuntaan, että opiskelijoiden olisi entistä parempi suunnitella ja toteuttaa opiskeluaan. Ed. Dromberg otti hyvin onnistuneen esimerkin Oulun yliopiston osalta, jossa opiskelijoiden ohjaukseen on panostettu ja myönteisiä tuloksia on myös saatu. Tähän suuntaan tulee myös muiden yliopistojen mennä, ja ne ovat siihen tällä hetkellä jo menossakin.

Erityisellä lämmöllä kiitän sivistysvaliokuntaa siitä, että he ovat mietinnössään huomioineet vammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat. Tämä on monelle yliopistolle vielä tänä päivänäkin haasteellinen tehtävä. Vammaisten tasa-arvoinen oikeus opiskeluun tulee taata kaikilla eri koulutusasteilla. Tämä tarkoittaa ympäristön ja kiinteistöjen esteetöntä liikkumista ja erilaisten yksilöllisten tukijärjestelmien kehittämistä. Aivan kuten valiokunta on myös nähnyt, tämä vaatii vammaisten opiskelijoiden elämäntilanteen huomioimista opiskeluajan määrittämisessä ja lisäajan myöntämisessä.

Täällä on myös väitelty siitä, mitä mieltä eri opiskelijajärjestöt ovat. On totta, että opiskelijajärjestöt vastustivat lakiesitystä aluksi, mutta ne ovat myöhemmin todenneet, että lakiesitys on kehittynyt valmistelun aikana parempaan suuntaan, jonka jälkeen ovat olleet valmiit hyväksymään esityksen. Ne ovat kuitenkin ilmaisseet, ettei niillä ole ollut tietoa opintojen laajuuden rajaamismahdollisuudesta siinä vaiheessa, kun opiskelija hakee niin sanottua uutta oikeutta päästä suorittamaan opintojaan. Tuolloin opiskelijalla on velvollisuus osoittaa ainoastaan se, kuinka hän suorittaa opintonsa loppuun. Hänellä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta laajentaa opintosuunnitelmiaan entisestään. Tätä osiota opiskelijajärjestöt eivät ole hyväksyneet, muilta osin kyllä.

Rauno Kettunen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen eräs tärkeä tavoite on työurien pidentäminen. Korkeakouluopintojen nopeampi suorittaminen on työurien pidentämisessä keskeinen elementti. Tutkinnon suorittamisajan mediaani yliopistoissa on kuusi vuotta. Tutkinto jää kokonaan tekemättä noin joka viidenneltä opiskelijalta. Opintojen hidas eteneminen on siis ongelma osalle opiskelijoista, ei kuitenkaan kaikille. Valmistumisaikojen lyhenemisessä avainasemassa on lukukausien nykyistä tehokkaampi käyttö, opetushenkilöstön pedagogisten taitojen parantaminen, kurssien päällekkäisyyksistä johtuvien ongelmien karsiminen, henkilökohtaisten opintosuunnitelmien käyttöönottaminen ja tuloksellisuus, ja rahoituksen kehittäminen. Tulevaisuudessa pyritään uudistamaan myös korkeakoulujen yhteishakua eli yliopistojen valintakoemenettelyä. Yhdessä kaikki nämä toimenpiteet lyhentäisivät työelämään siirtymistä 1,5—2 vuotta.

Sivistysvaliokunta on perusteellisen ja mielenkiintoisen kuulemisen jälkeen saanut valmiiksi mietintönsä uudesta yliopistolaista. Mietinnössä hyväksytään hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi. Esityksen pääasiallisena sisältönä on, että opintojen tavoiteaika määritellään viiteen vuoteen, joillain aloilla kuuteen vuoteen. Opiskelijalla on mahdollisuus kahden vuoden jatkoaikaan ja lisäksi neljän lukukauden poissaoloon. Opiskelija, joka ei ole suorittanut opintojaan määritellyssä ajassa, menettää opiskeluoikeutensa, ellei esitä hyväksyttävää suunnitelmaa opintojen loppuun saattamiseksi. Laki koskee lukuvuonna 2005 ja sitä myöhemmin opintonsa aloittavia. Opinto-oikeusaikaa voidaan jatkaa erityisistä syistä, kuten esimerkiksi äitiys- ja vanhempainloman, asevelvollisuuden, yhteiskunnallisen osallistumisen tai vaikean elämäntilanteen takia. Tarvittaessa opiskelijalla on yhdeksän vuotta aikaa suorittaa viisivuotinen tutkinto. Opintoaikasuosituksen tarkoituksena ei ole opintojen estäminen vaan kannustaminen nopeaan ja suunnitelmalliseen opiskeluun. Tämä on lopulta sekä opiskelijan että korkeakoulunkin etu. Uudistus tarkoittaa käytännössä sitä, että yliopistojen opetusvastuun lisäksi opiskelijalle annetaan ja asetetaan opiskeluvastuu.

Osa sivistysvaliokunnan jäsenistä on jättänyt vastalauseensa mietintöön ja ehdottaa hallituksen esityksen hylkäämistä. Opintoaikojen rajausta vastustetaan. Perusteluissa puhutaan opintoaikojen olevan pitkiä muun muassa riittämättömän opintotuen, opiskelijoiden työssäkäynnin, puutteellisten opetusjärjestelyiden, riittämättömien kurssikirjavalikoimien ja heikon opinto-ohjauksen vuoksi. Tähän tilanteeseen ei ole tultu pelkästään tämän hallituksen aikana, vaan ongelmien juuret ovat syvemmällä. Joka tapauksessa Vanhasen hallitus pyrkii parantamaan opiskelijoiden asemaa sekä taloudellisesti että opintojen tukemisen ja edistämisen kautta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ja siihen liittyvä sivistysvaliokunnan mietintö ovat hyväksyttävissä. Esitys pitää huolta opiskelijasta nykyistä paremmin. Se tarjoaa vähän keppiä mutta enemmän porkkanaa.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen esitys uudeksi opintotukilaiksi on selkeä parannus opiskelijoiden taloudelliseen asemaan. Asumislisän vuokrakatto nousee noin 37 euroa kuukaudessa opiskelijoiden toivomaan 252 euroon kuukaudessa, ja opintolaina kohoaa 220 eurosta kuukaudessa 300 euroon kuukaudessa, josta on 2 500 euroa ylittävästä osasta 30 prosentin verosubventio. Viimeksi yliopisto-opiskelijoiden opintotukea on nostettu Esko Ahon hallituksen aikana. Suoraan verosta opintolainan lyhennysten perusteella tehtävä opintolainavähennys on siis 30 prosenttia opintolainan 2 500 euroa ylittävästä osasta ja siihen on oikeus tutkinnon suorittamisvuoden ja sitä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Jos opiskelija opiskelee ylemmän korkeakoulututkinnon viidessä vuodessa ja nostaa opintolainaa vuosittain maksimimäärän, on hänellä opintojen päätyttyä kertynyt lainaa yhteensä 13 500 euroa ja korot päälle. Vähennyksen enimmäismäärä on tällöin 3 300 euroa veroista pois. Hallituksen esitys parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella täysipäiväisesti ja on sitä kautta auttamassa opintoaikojen lyhentämisessä.

Arvoisa puhemies! Kun otetaan vielä valiokunnan mietintöön jättämät muutosehdotukset ja lausumat mukaan, hallituksen esitys uudeksi opintotukilaiksi on hyvä ja selkeä parannus opiskelijoiden oloihin.

Jutta  Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto asetti jo vuosien 1999-2004 kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi, että aloittaneista yliopisto-opiskelijoista 75 prosenttia suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon viidessä vuodessa. Tällä hetkellä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen mediaaniaika on kuusi vuotta, mutta alakohtaiset erot ovat suuret. Viidessä vuodessa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaa vain noin kolmannes opiskelijoista. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden keski-ikä onkin 27 vuotta.

Tänään käsittelyssä olevan hallituksen esityksen HE 12/2005 tarkoituksena on nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista ja siirtymistä työelämään. Huomioon ottaen ne keskustelut, joita yhteiskunnassa käytiin hallituksen esitystä valmisteltaessa, pidän tätä käsittelyssä olevaa esitystä opiskelijoiden kannalta hyvänä. Ihan muistutukseksi, tuolloin taannoin keskustelussahan esitettiin opintojen vauhdittamista muun muassa muuttamalla opinnot maksullisiksi tai rajaamalla opiskelijoiden sivuaineoikeutta. Tässä hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että opinnot ovat jatkossakin maksuttomia ja akateemisen vapauden hengessä voi tulevaisuudessakin suorittaa haluamiaan opintoja. Muutos, jonka tämä esitys tuo tullessaan, on se, että opinnoille asetetaan tavoitteellinen suorittamisaika, josta siitäkin voidaan tarpeen tullen joustaa. Eli yhdeksän vuoden jälkeen opiskelija voi hakea opintosuunnitelmalla lisäopinto-oikeutta suorittaakseen opinnot loppuun.

Mielestäni tämä hallituksen esitys yhdenmukaistaa yliopistoissa olevia käytäntöjä ja siten myös jäntevöittää yliopistojen toimintaa. Kuten me sivistysvaliokunnan mietinnössä totesimme, tämän uudistuksen myötä yliopistoille tulee velvollisuus seurata opintojen etenemistä ja ennen kaikkea tarjota tehokkaampaa opintojenohjausta, mikä on opiskelijoiden kannalta erittäin hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Toisesta tänään käsittelyssä olevasta asiasta eli hallituksen esityksestä 11/2005 eli opintolainasubventiosta haluan todeta muutaman asian.

Opintolainaa ei opiskelijoiden keskuudessa ole nähty kovin houkuttelevana vaihtoehtona. Syy tähän on ilmeinen. Akateeminen loppututkintokaan ei ole välttämättä taannut työpaikkaa. Lähivuosina yhteiskuntaa kuitenkin uhkaa työvoimapula ja osaavat työntekijät nousevat arvoon arvaamattomaan. On syytä olettaa, että muuttuva tilanne vahvistaa myös opiskelijoiden luottamusta siihen, että työtä löytyy ja mahdollinen laina saadaan ajallaan maksetuksi. Opintolaina on siis yksi varteenotettava mahdollisuus opiskeluaikaisen taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Kun lainanmaksun rasittavuutta tällä subventiolla oleellisesti helpotetaan, uskon, että tätä uutta mahdollisuutta moni opiskelija tulee myös tulevaisuudessa hyödyntämään.

Pidän kuitenkin edelleen, niin kuin myös lähetekeskustelussa totesin, harmillisena sitä, että tämä hallituksen esittämä lainasubventio kohdistetaan vain korkeakouluopiskelijoille. Siis toisen asteen opiskelijat jäävät tämän uudistuksen ulkopuolelle. Mielestäni hallituksen tuleekin puuttua alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden opintososiaaliseen asemaan ja poistaa opintotukeen liittyvät vanhempien tulorajat. Nämä alle 20-vuotiaat nuoret opiskelijat ovat monesti yhteiskunnassamme taloudellisesti kaikista heikoimmassa asemassa.

Tyytyväisyydellä tässä samassa yhteydessä voimme kuitenkin todeta, että tähän hallituksen esitykseen on kytketty eduskunnan jo viime syksynä hyväksymä päätös opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamisesta. Opiskelijoiden asumislisän vuokrakattoa korotetaan marraskuun alussa 252 euroon. Kiitos tästä kuuluu hallituspuolueiden eduskuntaryhmille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama ajatus yliopistojen tulevaisuuden haasteista. Tässä täysistunnossa on tänään viitattu useampaan kertaan yliopistojen uusiin haasteisiin, erityisesti kansainvälistymiseen. Mielestäni on hyvin selvä asia, että suomalaisten yliopistojen tulee kansainvälistyä ja lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta sekä kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Myös ulkomaalaisten opiskelijoiden jäämistä valmistumisen jälkeen Suomeen tulee ehdottomasti mielestäni lisätä ja näitä esteitä Suomeen jäämiselle tulee poistaa. Olennaista on kuitenkin pohtia, millä ehdoilla suomalaista koulutusjärjestelmää ja yliopistoja ollaan kansainvälistämässä. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky perustuu vahvaan osaamiseen, ja ilmainen koulutusjärjestelmämme on todettu monella tapaa toimivaksi. Emmekö siis voisi myös kansainvälistyä omilla ehdoillamme niin, että voimme säilyttää myös tulevaisuudessa koulutusjärjestelmämme omaleimaisen luonteen. Eli summa summarum: Mielestäni suomalaisen korkeakoulutuksen tulee jatkossakin olla maksutonta niin suomalaisille opiskelijoille kuin ulkomaalaisille opiskelijoille, toisin kuin oikeiston sekä elinkeinoelämän taholta tällä hetkellä vaaditaan.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan joitakin vastauksia tai kommentteja käytettyihin puheenvuoroihin. Lähinnä ed. Viitanen kirvoitti tämän puheenvuoroni. On kovin erikoista, että ed. Viitanen haluaa erittäin tietoisesti, ei vain tässä keskustelussa, vaan hyvin monissa keskusteluissa aikaisemminkin, joissa on puhuttu opintotuesta, unohtaa sen, mitä edelliset hallitukset ovat tehneet opintotuen kehittämiseksi. Erityisesti se kummastuttaa, koska ed. Viitanen on itse toiminut hallituspuolueen kansanedustajana koko eduskuntauransa ajan, että hän sitten haluaa nyt vain korostaa tämän hallituksen aikaansaannoksia ja unohtaa täysin sen, että itse asiassa esimerkiksi Lipposen edellisen hallituksen aikana, lukuun ottamatta yhtä vuotta, joka vuosi eduskunnan hyväksymässä talousarviossa, budjetissa, oli opintotuen kehittämisesityksiä ja niihin varattiin resursseja. Ei pidä aliarvioida edellisten hallitusten töitä. Haluaisinkin myös ed. Viitaselle muistuttaa siitä, että jos Lipposen ensimmäinen ja toinen hallitus ei olisi harjoittanut johdonmukaista talouspolitiikkaa, tällä hallituksella ei olisi vakaata taloutta hoidettavana, jonka avulla voidaan sitten erilaisia etuisuuksia tässä maassa kehittää. Se tarkoitti sitä, että edellisillä hallituksilla oli pienemmät liikkumavarat tällaisten erilaisten etuisuuksien kehittämiseen, mutta joka vuosi opiskelijat nähtiin niin tärkeänä kohderyhmänä, että heidän etuisuuksiinsa haluttiin kehitystä.

Yksi iso uudistus oli Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana ammattikorkeakoulujärjestelmä, jolloin eduskunnan päätöksellä vahvistettiin se, että ammattikorkeakouluissa opiskelevat kymmenettuhannet opiskelijat, yli 100 000 muistaakseni, pääsivät korkeakoulutasoisen opintotuen piiriin, ja tämä lasku oli erittäin iso yhteiskunnalle, mutta erittäin tärkeä päätös, jolloin tasa-arvoistettiin sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa opiskelevat korkeakouluopiskelijat.

Lipposen toisen hallituksen aikana vuonna 2000 uudistettiin asumistuki, joten siinäkin ed. Viitanen kyllä kovin väärin muistaa, kun omassa puheenvuorossaan todisti, että asumistuen suhteen ei edellinen hallitus olisi tehnyt yhtään mitään. Silloin tehtiin erittäin iso uudistus siinä, että opiskelijat olivat keskenään eriarvoisessa asemassa. Osa kuului julkisen asumistuen piiriin ja osa kuului opintotuen asumislisän piiriin, ja syntyi sitten tilanteita liittyen opiskelupaikkakuntaan tai siviilisäätyyn, että opiskelijat olivat erilaisessa tilanteessa. Tämä yhtenäistettiin ja silloin yksinäisten opiskelijoiden asumistuki nousi keskimäärin vanhassa rahassa noin 150 markkaa kuussa. Tämä ei ollut lainkaan mikään pieni uudistus, mutta tätäkään ed. Viitanen ei halunnut muistaa Lipposen hallituksen hallituspuolueen jäsenenä, ja se tässä kyllä kummastuttaa ja ihmetyttää. Toivoisi, että hänkin muistaisi, kun täällä salissa puhutaan ja nämä asiat sitten historiankirjoihin kirjoitetaan, että ei lausuttaisi väärää totuutta lähimmäisistä.

Täällä on kysytty sitä, millä kokoomuksen malli rahoitetaan. Kyllä se kokoomuksen malli rahoitetaan ihan samoin kuin hallituksen malli. Se rahoitetaan veroeuroilla, ja siitähän asiasta tässä talossa viime kädessä päätetään, paljonko niitä veroeuroja sitten käytetään. Mutta kokoomuksen malli lähtee periaatteeltaan vähän erilaisesta lähtökohdasta kuin hallituksen esitys. Lähdemme siitä, että mallissamme kannustetaan opiskelijoita ensimmäisinä vuosina opiskelemaan täysipäiväisesti, jolloin opintorahan osuus on korkeampi ja mahdollistaa sen täysipäiväisen opiskelun, ja opintojen loppuvaiheessa opintotuen määrä laskee ja lainapainotteisuus lisääntyy, jolloin sitten moni opiskelija todennäköisesti opiskelujen ohessa olisi töissä, jos ei lainaa halua nostaa. Näemme hyvin positiivisena opiskelujen ohessa työssäkäynnin silloin, kun hankitaan opiskelualaan liittyvää työkokemusta. Akavan tutkimukset osoittavat sen, että ne opiskelijat, jotka ovat töissä olleet opiskelunsa aikana, työllistyvät huomattavasti paremmin kuin ne, jotka ovat vaan opiskelleet. Tätäkään tutkimustulosta ei kannata vähätellä tai aliarvioida. Tosiasia on se, että kun työkokemusta ja kontakteja työelämään opiskeluaikana hankkii, niin työelämään pääseminen valmistumisen jälkeen on huomattavasti helpompaa ja aika moni opiskelija löytää sen tulevan ensimmäisen työpaikkansa jo opiskeluaikana.

Tästä meidän mallistamme, sen kustannuksista: Periaatteessa silloin, kun me olemme tämän mallimme lanseeranneet, lähtökohta on ollut se, että opintotukiviikkoja on 55 ja meidän mallissamme 55 opintotukiviikkoa on myös. Periaatteessa tämä on kustannusneutraali, elikkä meidän opintorahan laskumme valtiovallalle, yhteiskunnalle, on ihan sama kuin tällä hetkellä olevan opintorahan lasku. Mutta meidän mallissamme lähdetään siitä, että ensimmäisinä kuukausina taso on korkeampi, lopussa se on alhaisempi, ja jos sitten lasketaan sillä olettamalla, että tällä hetkellä keskimäärin opiskelija nostaa 48 kuukautta eikä 55 kuukautta, niin silloinhan, kun näitä loppupään kuukausia jää käyttämättä, se meidän opintorahan kustannuksemme on sitten korkeampi, koska alussa on näitä opintorahakuukausia, joissa tuki on korkeampi. Mutta jos katsotaan koko 55:tä kuukautta, niin opintorahan osalta tämä on kustannusneutraali malli.

On selvää, että meidän verovähennysmallimme on huomattavasti kannustavampi kuin hallituksen ja maksaakin silloin enemmän. Mutta ihan vakaasti uskomme siihen, että kun yhdistetään tämä korkeampi opintorahan taso opintojen alkuvaiheessa ja myöhemmässä vaiheessa sitten haluttaessa töissä käyden opiskellaan ja lainaa nostetaan ja kun tässä omavastuuta ei ole, tämä myös kannustaa nopeammin valmistumaan ja työelämään pääsemiseen. Vaikutukset tietysti ovat verotulojen vähenemisenä alkaen sitten todennäköisesti 2010—2011, mutta kukaan ei tässä salissa tällä hetkellä pysty ennustamaan sitä, paljonko itse asiassa sitten lainaa nostetaan, kuinka paljon opiskelut nopeutuvat, kun on korkeampi opintorahan taso opintojen alkuvaiheessa.

Näin ollen tämä ed. Särkiniemen 100 miljoonan heitto on kyllä, voi sanoa, aika ylimitoitettu. Tähän 100 miljoonaan varmasti on laskettu myös meidän opintotuen mallimme asumislisän korotus, joka on myös hallituksen esityksessä. Silloin pitää 24 miljoonaa siitä miinustaa pois. Eli jos todellakin lasketaan 55 viikolla, meidän opintotukimallimme ainoa kustannuslisä suhteessa hallituksen esitykseen on tulevien vuosien verovähennykset, ja nämä ovat sitten tietyllä tavalla sitä problematiikkaa ja pohdintaa, mitkä ovat dynaamiset vaikutukset, valmistutaanko nopeammin, mennäänkö työhön, mitä kautta myös sitten yhteiskunta hyötyy verotulojen kasvusta.

Puhemies! Nämä kaksi asiaa halusin tulla nyt sitten ihan selvyyden vuoksi täältä puhujakorokkeelta kertomaan ja myös sitten tämän keskustelun arkistoihin merkittäväksi.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen provosoi myöskin minut käyttämään tämän puheenvuoron siinä mielessä, että on aivan uskomatonta unohtavaisuutta. Ed. Viitanen oli itse hallituspuolueen jäsen viime kaudella myöskin, ja silloin yhteistyössä näitä asioita pähkäiltiin tässä talossa, eikö niin?

Sitten taas toisaalta kun puhutaan siitä, että nyt tämä 252 euroa tulee asumislisän korotusta, niin se on erittäin hyvä asia. Mutta samanaikaisesti myöskin tässä lainapainotteisuus lisääntyy opiskelijoiden osalta, joten tämä on vähän niin kuin tilkkutäkki, lisätään toisesta päästä ja sitten taas toisesta päästä lyhennetään.

Ed. Viitaselle: Totta kai kokoomus kannattaa sitä, että opintoaikoja pystyttäisiin nopeuttamaan ja opintoja jäntevöittämään, mutta tosiasia on se, että meidän keinomme ovat pikkuisen erilaiset. Me olemme valmiit korottamaan opintojen alkuvaiheessa opintorahapainotteisuutta niin että opiskelijat pystyvät täysipäiväisesti opiskelemaan ja valmistumaan nopeampaan tahtiin. Sitten siellä loppupäässä heistä tulee myös veronmaksajia nopeampaan tahtiin, mikä on hyvä asia. Sitä kautta tulee taas kansantalouteen lisää liikkumavaraa. Toinen keino myöskin meillä on se, että pitäisi opinto-ohjaukseen panostaa enemmän ja myöskin kesäaikana opiskelumahdollisuuksia parantaa niin, että opintoviikkoja pystyttäisiin myöskin käymään läpi kesän osalta.

Mitä tulee hopseihin, kun on täällä puhuttu sitä, että hopsit tulevat, niin hopsit tulevat joka tapauksessa, henkilökohtaiset opetussuunnitelmat. Se on erittäin hyvä asia ja jäntevöittää myöskin opiskelua. Nämä todettakoon ed. Viitaselle, ettei nyt ihan totuus tässä unohtuisi.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän minä puheessani mainitsin, ilmeisesti sitten taas kuuroille korville tälläkin kertaa, että minä olen kantanut hallitusvastuuta koko ajan eduskunnassa ollessani ja kannan vastuun niistä vuosista, jolloin olemme epäonnistuneet, mutta myös iloitsen niistä vuosista, kun olemme onnistuneet. Tämän kyllä puheessani mainitsin.

Minusta ei ollut kovinkaan järkevää lähteä käymään viime kauden joka vuoden saavutuslistaa läpi, mutta jos sen nyt sitten lyhyesti tekisin, niin voisin todeta, että esimerkiksi silloin, kun teimme tämän, mihin ed. Lindén viittasi, asumislisäuudistuksen viime kerralla, niin se tukiprosentin nousu siihen opiskelijoiden vaatimaan 80 prosenttiin, oli sekin eduskunnan ansiota. Hallitus esitti silloin 70:tä prosenttia, opiskelijat eivät hyväksyneet ja me taistelimme sen eduskunnassa 80 prosenttiin.

Eli näistä viime kausien uudistuksista, mitä te, ed. Lindén, tuossa kovasti mainitsitte, suurin osa oli samanlaisia kuin asumislisäkin eli ne saatiin aikaiseksi nimenomaan eduskuntavaiheessa. Niistä olin silloinkin ylpeä ja iloinen, olen edelleen, mutta totean, että myös niihin vuosiin sisältyy uudistuksia, joita emme silloin saaneet aikaiseksi. Kun kokoomus nyt ammentaa niistä oppositiopolitiikkaansa, niin olisi syytä muistaa myös niitä omia vuosiaan, niitä asioita, joita silloin ei saatu aikaiseksi, koska ei silloinkaan ihmeisiin pystytty. Me menemme hiljaa eteenpäin, joskus tuskastuttavankin hiljaa, esimerkiksi tämä vuokrakaton nosto, mikä nyt tulee, on toimenpiteenä yksi sellainen, mitä olisin toivonut useina vuosina aikaisemmin tehtäväksi. Mutta vastuun kannan siitä, että asia kerrallaan ja pikkuhiljaa näitä saamme eteenpäin, mikä on tietenkin tärkeää ja varmasti meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Ed. Vielmalle tyydyn vain toteamaan hyvin ystävälliseen sävyyn, että tiedä nyt sitten, kumpi tässä on brutaalimpaa, se, että kertoo toimineensa kymmenen vuotta eduskunnassa, vai se, että kertoo omia savottakokemuksiaan.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Siinä ed. Viitanen on aivan oikeassa, että edellisen hallituksen aikana eduskunta joutui näitä opiskelijoitten etuisuusesityksiä parantamaan, niin kuin on tämänkin hallituksen aikana ollut. Hallituksessa sinällään ei niin vahvaa opiskelijamyönteisyyttä ole, mutta onneksi hallituspuolueitten jäsenillä on sitten eduskunnassa tätä vahvaa tahtoa ollut ja niin oli viimekin kaudella.

Mutta haluaisin vaan sen todellakin todeta tässä, että puhutaanpa nyt sitten tästä hallituksesta tai edellisestä hallituksesta, niin ei pidä mennä nollaamaan edellisten hallitusten töitä sillä, että on eri kokoonpanossa hallituksessa tällä kaudella. Ed. Viitanen ei ilmeisesti silloin ollut salissa, kun kerroin sen, että kyllä edellisen hallituksen aikana ja Lipposen ensimmäisenkin hallituksen aikana markkamääräisesti katsottuna selvästi opiskelijat saivat lisäetuisuuksia ja sellaisinakin aikoina, jolloin muille kansalaisille näitä resursseja ei ollut jakaa.

Tosiasia tietysti on se, että pienin askelin mennään eteenpäin, niin mentiin edellisillä kausilla ja mennään tälläkin kaudella. On myös opposition tehtävä ja etuoikeus kertoa omista kehittämisehdotuksistaan ja vaihtoehdoistaan, joita hallituksen esitykseen on olemassa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! On totta, että viime kaudella eduskunta monta kertaa ja erityisesti sivistysvaliokunta puuttui hallituksen esityksiin ja niihin saatiin muutoksia. Ero vain tähän eduskuntaan nähden on se, että nyt hallituspuolueitten edustajat nöyrästi hyväksyvät kaiken, mitä syötetään hallituksesta. Millään lailla ei puututa, vaan kaikki menee sillä tavalla läpi. Tämä ero on tällä eduskunnalla verrattuna edelliseen eduskuntaan.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tuntuu kohta, että minä olen ainoa johdonmukainen täällä. Nimittäin ed. Valppaalle on ihan pakko todeta, että juurihan me asumislisää käsittelimme jouluna, minkä nimenomaan eduskunta teki. Eli pointti, mitä olen yrittänyt tässä sanoa aika monta kertaa, on se, että johdonmukaisesti nämä uudistukset, mitä opiskelijapuolelle on hyvää tullut niin edellisten hallitusten aikana kuin nytkin, ovat lähteneet eduskunnasta, ne ovat tulleet eduskunnan työnä.

Ed. Lindén, samoilla sanoilla kuin tekin totesitte minä totesin juuri, että mennään pienin askelin eteenpäin. Olemme aivan samaa mieltä tästä. Minä en kyllä edellisessä puheenvuorossani suinkaan nollannut sitä, mitä aikaisemmat hallitukset ovat tehneet, vaan nimenomaan totesin, niin kuin sanoin, että olen niistä ylpeä, mitä on tehty, mutta myönnän, että kaikkea emme ole saaneet tehtyä. Se minusta olisi aika tervettä muillekin laidoille myöntää, että itsekin joskus tulee tehtyä virheitä eikä kukaan ole sillä tavalla täydellinen, että heti pystyisimme koko maailman parantamaan tai saattamaan kaikki asiat kerralla kuntoon.

Minä halusin sen takia korostetusti puhua kokoomuksen linjasta, koska te olette oppositiossa ollessanne ottaneet sen linjan, että lähestulkoon joka toinen viikko iltapäivälehdissä, maakunnallisissa päälehdissä ja muissa on edustajien Lindénin ja Tiuran, joskus ed. Dromberginkin, allekirjoittamat aika provosoivat yleisönosastokirjoitukset. En ole niihin viitsinyt lähteä vastailemaan, mutta ehkä sitten joskus senkin ajan pitäisi koittaa. Nimittäin niissä on juuri se sävy, että tavallaan unohdetaan se, että itsekin on joskus kannettu vastuuta eikä silloin maailmaa ole kokonaan pystytty muuttamaan, vaikkakin hyviä askeleita nimenomaan eduskunnassa olemme saaneet aikaiseksi, niitäkin.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lindénille voisi lyhyesti todeta, että puheenvuoro olisi ollut uskottava, ellei olisi olemassa vuotta 1995. Silloin leikattiin opintorahaa, asumislisän korvausastetta laskettiin ja silloin tehtiin muun muassa sellainen kylmä toimenpide, että vanhempien tulorajoissa ei enää otettu lasten lukumäärää huomioon. Jos sitten myöhempinä vuosina hallituksessa palautetaan suunnilleen nämä edut, niin minusta on vähän semmoinen subtiili juttu, onko se korottamista.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan vuotta 95, niin ed. Särkiniemi ei tietysti silloin ollut eduskunnassa, mutta kyllä tässä talossa jokaisen suomalaisen kukkarolla käytiin ja olisi ollut täysin edesvastuutonta eduskunnalta, että olisi joku kansalaisryhmä jätetty ikään kuin leikkausten ulkopuolelle. Silloin leikattiin lapsilisiä, leikattiin kaikilta kansalaisilta imeväisistä eläkeläisiin, joten kyllä on tosiasia, että opiskelijatkin valitettavasti, niin kuin muutkin ryhmät, joutuivat tällä listalla olemaan. Ja se vuoden 95 budjetti oli yksi sellainen, jolla lähdettiin rakentamaan kestävää kehitystä myös suomalaiseen talouteen, ja ilman näitä leikkauksia ei tänä päivänä oltaisi myöntämässä yhtään ainutta euroa opiskelijoille asumistukeen.

Sen verran vielä ed. Viitaselle hänen puheenvuorostaan, en ollut salissa, mutta kuuntelin huoneessani, ja kyllä te totesitte asumistuen osalta, että edellisen hallituksen aikana ei asumistuen osalta esityksiä tähän taloon tullut, ja sen haluaisin korjata, koska vuonna 2002 budjetin yhteydessä tuotiin tähän taloon asumistuen uudistus, jota sitten eduskunta hyvässä tahdossa vielä paransi.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ed. Viitaselle sanoa — hän on nuori ja innokas nainen, täytyy tietysti sekin tunnustaa — että kyllä historialla ja menneisyydelläkin on jokin merkitys, mihin tämä kaikki pohjaa. Se täytyy rakentaa sille, mitä on ollut. Siinä mielessä nämä teot, mitkä ovat olleet silloin 90-luvulla, olivat tiukkana lama-aikana ja sen jälkeen. Nyt onneksi on pystytty parantamaan opintososiaalisia etuuksia. Asumislisähän on myöskin kokoomuksen tavoite, ja olemme erittäin ilahtuneita, että se eduskunnassa saatiin tehtyä, mutta se ei ollut hallituksen esityksestä, niin kuin monta muutakin asiaa on tehty eduskunnassa. Kiitos, että meillä on järkevää koulutuspolitiikkaa ja opiskelua tukeva eduskunta.

Pia Viitanen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun minä nimenomaisesti tämän puheenvuoron halusin pyytää juuri siitä syystä, että minä olisin tässä linjassa taas tukenut ed. Lindéniä ja ed. Drombergia ja todennut sen saman ehkä nyt sitten sadannen kerran, että nimenomaan me teimme silloin näitä vaikeitakin päätöksiä, koska silloin taloustilanne oli se, mikä se oli. Olen kanssanne aivan samalla linjalla, koska samassa hallituksessa silloin istuimme. Ei tässä ole mitään ongelmaa. Mielestäni tässä on syytä todeta kaiken tämän ärhentelyn jälkeen, että ihan samoista asioistahan me puhumme. Ilmeisesti me vain puhumme toistemme ohi, kun emme ymmärrä, mitä toiset milloinkin tarkoittavat.

Mutta se, mikä mielestäni on nyt tärkeää sanoa, että niin, minä ehkä sanoin, että asumistukeen ei tehty, ja minä sanoin sen väärin. Eli tarkoitin sitä, että asumislisän vuokrakattoa ei silloin pystytty nostamaan, vaikka se oli silloinkin prioriteettilistalla numero ykkösenä. Mutta toki teimme muutoksia asumislisään, sitä en todellakaan, ed. Lindén, voisi millään unohtaa, koska itsekin olin siinä rintamassa, joka hyvin vahvasti taisteli sen muutoksen eduskunnassa 70 prosentista 80 prosenttiin. Mutta tietenkin, jos halutaan takertua näihin pieniin juttuihin, niin siinä olette aivan oikeassa, että minä sanoin, että asumislisään ei tullut muutosta, tuli, mutta tarkoitin tätä vuokrakattoa, se nyt sitten korjattakoon.

Toivottavasti näistä lukuisista puheenvuoroista kävi ilmi se linja, mitä olen tässä yrittänyt kertoa moneen kertaan. Mielestäni kenenkään on aivan turha syytellä tai sanoa, että me olemme parempia kuin toiset, vaan kyllä tässä kaikki kantavat vastuunsa omista kausistaan. On aivan turha antaa sitä kuvaa, että joku toinen tekisi jonkun toisen asian ihmeellisemmin tietyissä tilanteissa.