Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Oikeusasiamiehen kertomuksen tarkoitus on kuvata oikeusasiamiehen toimintaa, mutta ei ainoastaan sitä. Kertomus on samalla kuvaus lainkäytön ja hallinnon tilasta eräillä keskeisillä hallinnonaloilla, ja se on vuosikirja oikeusasiamiehen merkittävistä ratkaisuista. Lisäksi siihen sisältyy jakso perus- ja ihmisoikeuksien tilasta maassa oikeusasiamiehen havaintojen ja kansainvälisten ihmisoikeuksia valvovien elinten Suomea koskevien ratkaisujen valossa.

Olemme viime vuosina pyrkineet kehittämään kertomusta ja tehostamaan sen tuottamista. Ilokseni olemme mielestäni siinä onnistuneet. Olemme voineet nyt myös luovuttaa kertomuksen muita vuosia aikaisemmin eduskunnalle.

Kertomus vaatii merkittävän työpanoksen, ja vaikka ajankohtainen viestintä on pääosin siirtynyt verkkoon, kertomukseen on haluttu panostaa juuri siitä syystä, että eduskunnalla on sen avulla mahdollisuus arvioida hallinnon ja lainkäytön tilaa maassa ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista julkisten tehtävien hoidossa sekä luonnollisesti oikeusasiamiehen toimintaa. Toivon, että edustajilla on tilaisuus tutustua kertomukseen ja että se palvelee tarkoitustaan.

Oikeusasiamiehen toiminnalla pyritään oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen ja perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Oikeusasiamies onnistuu tässä tehtävässä sitä paremmin, mitä vaikuttavampaa se on. Mutta miten vaikuttavaa oikeusasiamiehen toiminta oikeastaan on? Voidaan tietysti sanoa, että oikeusasiamiesinstituutio on vaikuttava jo siitä syystä, että se on olemassa. Viranomaiset tietävät, että heitä valvotaan. Kansalaiset tietävät, että heillä on mahdollisuus kääntyä riippumattoman laillisuusvalvojan puoleen. Mutta instituutio voi vaikuttaa paljon enemmänkin, ja se on tehnyt sitä eri aikoina eri tavoin. Mainitsen tässä vain yhden esimerkin.

80- ja 90-luvuilla oikeusasiamies vaikutti omalta osaltaan perus- ja ihmisoikeuksien kehittymiseen osaksi suomalaista oikeusjärjestystä ja oikeudellista ajattelua. Hänellä on yleisesti arvioitu olleen tässä eräänlainen edelläkävijän rooli.

Mutta voidaanko toiminnan vaikuttavuudesta esittää joitakin yleisiä, tutkimukseen perustuvia arvioita? Tätä on mielestäni ollut tarpeen selvittää, ja tällainen tutkimus tehtiin viime vuonna. Se oli ensimmäinen laatuaan ja ilmeisesti myös ensimmäinen tällainen oikeudellista instituutiota koskeva vaikuttavuustutkimus Suomessa. Siinä selvitettiin, miten oikeusasiamies on pystynyt vaikuttamaan lakien ja säädösten sisältöön ja eräiden viranomaisten toimintaan. Tutkimusta on selostettu tässä viime vuoden kertomuksessa, ja olen omassa puheenvuorossani tässä kertomuksessa myös käsitellyt tätä asiaa, koska se on mielestäni tärkeä. Tutkimus on myös jaettu kaikille kansanedustajille viime syksynä.

Eräs tutkimuksen johtopäätös on, että oikeusasiamiehen toiminta on ollut vaikuttavaa ja että erityisesti omien aloitteiden ja tarkastusten vaikuttavuus on ollut merkittävää. Tutkimuksen tekijät päätyvät kysymään muun muassa, tulisiko oikeusasiamiehelle antaa nykyistä enemmän harkintavaltaa päättää, milloin kantelu otetaan tutkittavaksi. Tämä antaisi mahdollisuuden kohdentaa voimavaroja nykyistä tarkoituksenmukaisemmin erityisesti vaikuttaviksi havaittuihin tarkastuksiin ja omiin aloitteisiin. Tämä on mielenkiintoinen, vaikkakaan ei yllättävä johtopäätös, ja kysymys, jonka tutkijat esittävät, on tärkeä.

Viime vuosinahan kanteluiden määrät ovat kasvaneet paljon. Samanaikaisesti perus- ja ihmisoikeusvalvonta on vaatinut voimavaroja. Sinänsä tämä kantelumäärien pitkään jatkunut jyrkkä kasvu taittui viime vuonna, oli eräänlainen suvantovaihe, mutta kasvu on jälleen jatkunut tänä vuonna. Tätä kasvua on pyritty hallitsemaan monin tavoin, mutta tosiasia on, että ratkaisematta olevien kanteluiden määrät ovat viime vuosina kasvaneet. Keskimäärin käsittelyaikoja on tosin saatu viimeisten vuosien aikana tästä huolimatta lyhenemään, mutta valitettavasti ei viime vuonna. Kehitys oli viime vuonna huonompaan suuntaan. Keskimääräinen käsittelyaika nousi vähän yli kuudesta kuukaudesta seitsemään. Joka tapauksessa myös viime vuonna toiminta ja voimat keskitettiin kanteluiden käsittelyyn.

Kysymys oikeusasiamiehen mahdollisuudesta voimavarojen tarkoituksenmukaiseen ja tehokkaaseen käyttöön on siitäkin syystä erityisen tärkeä, että vireillä on sellaisia hankkeita, jotka saattavat tulla vaikuttamaan merkittävästikin oikeusasiamiehen työhön. Tällainen on YK:n kidutuksenvastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ratifiointi, joka edellyttää kansallisen valvontamekanismin perustamista. Kuten tiedämme, myös kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen on tällainen ajankohtainen hanke.

Olen useissa puheenvuoroissani, muun muassa aikaisempien vuosien kertomuksissa, kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmisoikeuksia ja kansallisia perusoikeuksia tulee vahvistaa nimenomaan kansallisella tasolla. Nämä edellä mainitsemani hankkeet ovat edesauttamassa tähän päämäärään pyrkimisessä ja ovat siitä syystä tärkeitä. Mikäli tehtävät tulevat aikanaan eduskunnan päätöksellä oikeusasiamiehen hoidettaviksi tai hoidettaviksi tavalla, joka vaikuttaa oikeusasiamiehen työhön, on tärkeätä, että ne pystytään hoitamaan niiden vaatimalla panostuksella.

Kiitän, arvoisa puhemies, tilaisuudesta käyttää tämä pieni esittelypuheenvuoro eduskunnan oikeusasiamiehen vuoden 2007 toimintakertomuksen lähetekeskustelussa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Voimme olla ylpeitä siitä, että eduskunnan oikeusasiamiehen toiminta käynnistyi Suomessa toisena maailmassa, jo vuonna 1920. Perinteemme valtiovallan kolmijaon ulkopuolisesta toimijasta, joka valvoo julkisia tehtäviä hoitavien lain, velvollisuuksien ja ihmisoikeuksien toteuttamista, on pitkä. Saamiensa kanteluiden ja omien aloitteidensa ohjaamana oikeusasiamies tutkii kaikki tapaukset, joissa on aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä.

Kanteluiden ja muiden laillisuusvalvonta-asioiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Vuonna 2006 saapuneita asioita oli 4 241, mikä on tähänastinen huippuvuosi. Kertomusvuosi oli toiseksi suurin. Saapuneita asioita oli 3 857. Näistä 40 prosenttia saapui sähköisesti, mikä kertoo valtavasta sähköisen viestiliikenteen kasvusta. Vaikka sähköisen asioinnin menetelmiä on vastaavasti kehitetty, huolestuttavaa on se, että saapuneiden asioiden määrän selvästä kasvusta huolimatta lisävirkoja ei ole perustettu ja tilapäisten virkojen määräaikoja on vähennetty.

Ongelmallista on, että oikeusasiamiehen suorittamia tarkastuksia jouduttiin vähentämään kantelumäärien kasvaessa. Ongelmallisia ovat myöskin pidentyneet käsittelyajat, jotka eivät ole lyhentyneet riittävästi kasvaviin asiamääriin verrattuna. Oikeusasiamiehen työmäärää on lisännyt myös kansainvälinen yhteistoiminta, johon osallistuminen on toki tärkeää.

Oikeusasiamiehen toiminnan vaikuttavuutta selvittäneessä tutkimuksessa suositeltiin, että oikeusasiamies saisi lisää harkintavaltaa siinä, mitkä kantelut johtavat tutkimuksiin. Minun mielestäni tärkeämpää olisi taata oikeusasiamiehelle riittävät resurssit tutkia kaikki kantelut ja nopeasti. Muutos saattaisi johtaa monien kanteluiden jäämiseen B-mappiin ja sieltä Ö-mappiin. Tämä romuttaisi jokaiselle kuuluvan oikeuden saada asiansa tutkittavaksi puolueettomassa laillisuuselimessä.

On suhtauduttava hyvin vakavasti siihen, että selvästi lisääntyneistä yhteydenotoista kolmen kovan kärjen muodostavat juuri sosiaaliturva-, poliisi- ja terveydenhuoltoasiat. Näiden alojen yhteydenotot muodostivat melkein puolet eli 47 prosenttia yhteydenotoista. Näiden alojen toteuttamisessa on siis puutteita, joihin saadaan huomio vasta oikeusasiamiehen kautta. Asiaan on puututtava ripeästi ja tehokkaasti. Sosiaalihuollon alan kanteluista suurin osa koski toimeentulotukea, lastensuojelua ja vammaispalvelua. Toimeentulokanteluissa kyse oli yleensä viivästyneestä käsittelyajasta, mutta usein myös tulojen huomioimisesta, perustason alentamisesta sekä neuvonnasta toimeentulotukiasioissa. Sosiaalitoimistojen puutteellinen resursointi tai koulutus ilmeni toistuvasti.

Arvoisa puhemies! Positiivista on, että lakien ja muiden säädösten valmistelijat ovat reagoineet myönteisesti oikeusasiamiehen esityksiin lainsäädännön täsmentämiseksi tai muuttamiseksi, vaikka joskus tämä onkin vienyt aikaa. Ajoittain vaikuttavuus on ulottunut myös laajempiin lainsäädäntökokonaisuuksiin. Erityisesti oikeusasiamiehen omien aloitteiden ja tarkastusten vaikuttavuus osoittautui merkittäväksi, sillä viranomaiset pitivät niitä tärkeinä toimintansa kehittämiseksi. Tämän toiminnan jatkuvuuden ja laadun turvaamiseksi meidänkin on huolehdittava riittävistä resursseista.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksesta poimin pari asiaa, joita haluan tällä kertaa korostaa.

Kertomuksessa kiinnitetään huomiota siihen, ettei yhdistysten rekisteröintimenettelyasiaa saa kohtuuttomasti viivyttää tai vaikeuttaa, jotta yhdistymisvapaus voi asianmukaisesti toteutua. Tämä asia on pitkään hiertänyt kansalaisjärjestöjen ja rekisteriviranomaisten välisiä suhteita. Yhdistysten sääntöihin kohdistuva yksityiskohtainen tarkistus on johtanut usein siihen, että kansalaisjärjestö on joutunut uudelleen muuttamaan sääntöjään. On siis hyvä, että asiaan kiinnitetään oikeusasiamiehen kertomuksessa huomiota.

Oikeusasiamiehen kertomuksessa painotetaan, että Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi kiinnittää huomiota rekisteröintiasioiden viivytyksettömään käsittelyyn siten, että erityisesti kokonaiskäsittelyaika pysyy kohtuullisena. Tässä tarkoituksessa tulisi arvioida kriittisesti välipäätösten määräaikojen pituutta ja muita menettelytapoja. Patentti- ja rekisterihallitus toimii yleensä nopeammin kuin verohallinto perustettavien yritysten rekisteröinnin osalta. Yritysten perustamisesta ilmoitetaan yhteisellä lomakkeella kaupparekisteriin ja verohallintoon. Verohallinnon rekisterejä ovat asiakasrekisteri, arvonlisäverovelvollisten rekisteri, ennakkoperintärekisteri, työnantajarekisteri ja vakuutusmaksuverovelvollisten rekisteri.

Verohallinnon rekisterien nopeampaan päivitykseen olisi oikeusasiamiehenkin syytä kiinnittää huomiota. Nyt yrityksen tekemän ilmoituksen käsittelyaika on 12,5 päivää verohallinnossa, mutta joissakin verovirastoissa on erityisesti loppuvuodesta pitkiä käsittelyaikoja, jotka saattavat venyä kuukauden, jopa kahden kuukauden mittaisiksi. Kun käsittelyajat ovat näin pitkiä, viivästyy yritystoiminnan käynnistyminen jo liikaa. Mielestäni rekistereihin merkitsemiseen ja tietojen päivittämiseen käytettävän ajan seurantaan olisi kiinnitettävä huomiota.

Arvoisa puhemies! Tullin toimintaan autoveron määrittelyssä on useaan otteeseen kiinnitetty huomiota. Veronoikaisua koskevat asiat ovat edelleen ruuhkautuneet, ja oikaisuvaatimusten käsittelyaika on liian pitkä. Mielestäni tarvittaisiin tarkempaa lainsäädäntöä, jonka mukaisesti maahan tuotavan auton vero määritellään, etenkin, kun otetaan huomioon autoverossa tapahtuneet muutokset. Suurin osa tullissa vireillä olevista oikaisuvaatimuksista ja valituksista johtuu vuonna 2006 joulukuussa korkeimman hallinto-oikeuden antamasta ratkaisusta, joka koskee käytettyjen ajoneuvojen arvon määritystä. Päätöksen mukaan verovelvolliselle on kerrottava avoimesti verotusarvon taustalla olevat hinnat sekä verotusarvon määrittämisessä sovellettu laskentamenetelmä. Ratkaisun mukaan tulliviranomaisen tulee myös varmistua käyttämiensä tietojen oikeudellisuudesta ja kattavuudesta. Lisäksi tulliviranomaisen tiedossa on oltava se tilastollinen menetelmä, jonka avulla verotusarvon perusteena käytettävät tiedot tuotetaan, ja juuri tuo tilastollinen menetelmä on kritiikin kohteena.

On toivottavaa, että laki autoverolain muutoksenhakusäännösten muuttamisesta nopeuttaa autoveroa koskevien oikaisuvaatimusten käsittelyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tärkeä osa erittäin arvostetun instituution, eduskunnan oikeusasiamiehen, kertomuksen sisällöstä ja työstä on ympäristövastuu. Perustuslakimme 20 §:ssä määritellään vastuu ympäristöstä, ja kertomus toteaa hyvin sattuvasti, että ympäristön säilyminen elinkelpoisena on edellytys lähes kaikkien muiden perusoikeuksien toteutumiselle. Näistä asioista on myös valitettu, ja kertomus tuo esille muutaman käytännön päätöksen.

Varhaisen vuorovaikutuksen laiminlyönti kaavaa valmisteltaessa on yksi kanneltu asia, josta apulaisoikeusasiamies Jääskeläinen on tehnyt päätöksen. Päätös on moittiva, ja tässä kohdin on hyvin tärkeää todeta, että maankäyttö- ja rakennuslain sisältö siinä mielessä, että varhaisessa vaiheessa todella toteutetaan tämä vuorovaikutus, on säädös, jota ei hyvinkään usein kuntien kaavatoiminnoissa toteuteta. Alkuvaihe jää kuitenkin vuorovaikuttamatta. Tuodaan esille kaavavalmisteluun hyvinkin pitkälle viety esitys ilman mitään keskustelua, etukäteisneuvottelua, asianosaisten kanssa. Tämä on ongelmallista. Se unohtaa maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen yhteydessä tapahtuneen esityön ja myöskin silloisen ympäristövaliokunnan mietinnön. Tämän vuorovaikutteisuuden kehittäminen suunnitteluprosessissa on myös asianomaisen oikeusasiamiehen kanslian lausunnon perusteella tärkeätä, ja tämä todellakin jää toteutumatta. Mielestäni se on erittäin suuri puute käytännön kaavatyössä.

Arvoisa puhemies! Täällä todettiin, että voimme olla ylpeitä oikeusasiamiesjärjestelmästä, joka eduskunnalla on. Aivan oikein, voimme olla ylpeitä myös meidän oikeusasiamiehestämme ja apulaisoikeusasiamiehistämme, koko tästä työkollektiivista, joka tekee tätä tärkeätä työtä. Mutta tälle toiminnalle on taattava kyllin voimakkaat ja vaikuttavat resurssit, ei niinpäin mielestäni, että voidaan vähentää tai etukäteen siivilöidä käsittelyyn otettavia asioita vaan mieluummin niinpäin, että me myös annamme niitä resursseja riittävästi, jotta kaikki kantelut tulevat todellakin tutkituiksi asianomaisella tavalla. Tämä resurssikysymys on eduskunnan käsissä täysin, ja näin ollen tästä olisi hyvä lähteä.

Puhemies! Kiinnitän huomiota myös terveydenhoidon osa-alueeseen, josta paljon toki tulee kanteluita. Potilasasiakirjamerkinnöistä ja potilastietojen luovuttamisesta ja niissä ilmenevistä puutteista on useita huomioita. Toki niistä on myös keskusteltu julkisuudessa. Tässä on huomioitava se, että sairaalaympäristössä ja terveyskeskuksissa eletään varsin usein paineen alla, on liian vähän työvoimaa, paljon tekemistä ja myöskin niin, että uudet tietokonejärjestelmät, muun muassa Effica, vievät entistä enemmän aikaa. Ennen päästiin ikään kuin vähemmällä, ja tällöin jää tuiki välttämättömiä, todella välttämättömiä, päätöksiä kirjaamatta. Tässä onkin kysymys jälleen siitä, mihinkä oikeusasiamies on aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota, eli terveyden- ja sairaanhoidon resurssien tarkoituksellisesta alibudjetoinnista. Tällainen teko, jonka valtuusto, lautakunnat, sairaaloiden hallitukset ja osakaskokoukset tekevät, aiheuttaa jatkossa näitä ongelmia omalta osaltaan, ja tähän on syytä kiinnittää huomiota.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies Paunio toi esille myös oikeusasiamiehen toimintaan liittyvät pidentyneet käsittelyajat. Onkin ongelmallista, jos käsittelyajat pitenevät erityisesti silloin, kun valituksen kohteena ovat liian pitkiksi muodostuneet etuisuuksiin taikka niiden epäämiseen liittyvien valituksien käsittelyajat. Tällöin tilanne alkaa olla aika paradoksaalinen.

Mutta kiitoksia oikeusasiamiehelle tästä erinomaisesta asiakirjasta!

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun. Ensinnäkin olen sitä mieltä, niin kuin aikaisemminkin, että oikeusasiamiehen toimisto tulee resursoida sillä tavalla, että käsittelyajat ovat järkeviä.

Laillisuusvalvonta tuli Suomessa äärimmäisen paljon aikaisempaa tärkeämmäksi lamavuosien jälkeen, tai lamavuosista johtuen sen jälkeiseen aikaan siirryttäessä. Se painolasti ei ole mihinkään hävinnyt. Nyt jos tuottavuusohjelma ruvetaan kytkemään tähän samaan, niin kyllä ollaan menossa ihan väärään suuntaan, sillä nythän tutkimukset ovat osoittaneet, että tuottavuusohjelma tarkoittaa yksinomaan ja ainoastaan ja vain resurssien pienentämistä ja sillä sipuli. Elikkä nyt jos vielä tähän tämmöinen esisiivilöinti ympätään mukaan, niin sitten laillisuusvalvonnassa mennään aivan hakoteille.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän puheenvuorossani varsinaisesti vain yhteen asiaan huomiota, ja se on asia, johonka olen kiinnittänyt aikaisemmin vastaavissa kertomuskeskusteluissa huomiota, jolloin minulle mielestäni luvattiin se, että asiasta tulee jonkinlainen yleisluontoinen katsaus, mutta minä kun en nyt tuosta asiakirjasta, kertomuksesta, sitä löytänyt, niin kiinnitän siihen sitten toistuvasti huomiota. Se on se, että kaavaviranomaiset kikkailevat vuosiloma-ajan kanssa pistämällä kaavamuutosehdotukset vireille juuri silloin, kun paras kesälomakausi käynnistyy. Tämä on aivan krooninen ilmiö Oulun läänin kunnissa. Sakari Topelius oli pilipalikundi keksimään selityksiä tälle kikkailulle. Viime vuonna sain aivan uskomattomia selityksiä, kun jouduin antamaan vastaselitystä näistä vastauksista, joita viranomaiset olivat antaneet. Siinä kyllä mielikuvitus loihti mitä uskomattomimpia selityksiä, joittenka uskottavuusluokka oli lähestulkoon nolla.

Minä ymmärsin niin, että oikeusasiamies lupasi — oliko se viime vuonna vai edellisenä vuonna — että tämä asia perusteellisesti tutkitaan ja siitä tulee oma kertomusosansa tähän kertomukseen, niin että se jollakin tavalla ohjaisi sitä, että kunnan kaavaviranomaiset eivät kerta kaikkiaan jatkaisi tätä kikkailua. Se ei ole nimittäin mihinkään hävinnyt pois. Sen sitten kansanedustajat saavat eteensä juuri sillä tavalla, että tehkää nyt ihmeellä jotakin tämän laillisuusvalvonnan tiimoilta, niin että nämä, mitenkä minä nyt sanoisin, sanailuvastaukset jäisivät historiaan.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus vuodelta 2007. Voin sanoa, että tavallaan omissa toiminnoissani kansanedustajana kahdella eri tasolla joudun kohtaamaan oikeusasiamiehen työn.

Toinen taso on kansainvälisissä puitteissa. Monta kertaa olen joutunut tilanteeseen, jossa pohdiskellaan kyseisessä maassa laillisuusvalvontaa ja viranomaistoimintojen seurantaa. On ollut mainio ottaa esille esimerkki tästä ombudsman-järjestelmästä, jota Suomessa nimenomaan edustaa eduskunnan oikeusasiamies. Se on loistava innovaatio, lähtenyt aikoinaan täältä Pohjolasta, ja tämä ombudsman-termi on nyt sitten se termi, jolla myöskin maailmanlaajuisesti tämän tyyppistä laillisuusvalvontaa nimitetään. Se on tietysti kunniaksi meille, että tämä järjestelmä on toimiva.

Arvoisa puhemies! Toinen taso, joka on ehkä vielä merkittävämpi, jossa törmään oikeusasiamiehen toimintaan ja työhön, on tietysti ihan tämä konkreettinen yhteydenpito kansalaisiin. Kyllä minä kansanedustajana voin kiittää oikeusasiamiesinstituutiota siitä, että kun kansalaiset lähestyvät monasti hyvinkin hankalissa tilanteissa, heillä itsellään on hankalia tilanteita viranomaisten kanssa ja kanssakäymisessä saattaa olla myöskin laillisuustulkintaan liittyviä ongelmia, niin onpa se oiva asia, että me voimme ohjata nämä kansalaiset suoraan oikeusasiamiehen luokse ja sitä kautta hakea tälle asialle luontevan, järkevän selityspohjan tai sitten toimenpiteitä myöskin voidaan sieltä kautta viritellä.

Epäilemättä nämä puheenvuorot, joita täällä tänään on pidetty, ovat tuoneet esille sitä, että oikeusasiamiehen toimisto kärsii resurssipulasta. Nämä erilaiset valitukset ovat kasvaneet jyrkästi. Tämä on kyllä demokraattisen laillisuusvalvonnan kannalta hälyttävä piirre, ja itsekin näen aivan samalla lailla kuin useissa muissa käytetyissä puheenvuoroissa on nähty, että tähän suuntaan meidän täytyy kyllä nyt ehdottomasti voimavaroja panostaa, koska totta kai meidän päätöksentekojärjestelmämme avoimuuden kannalta on aivan olennaista, että oikeusasiamiehen toimiston työ on oikein resursoitu.

Haluaisin itse asiassa oikeusasiamieheltä tiedustellakin, kun hän viittasi siihen, että toisaalta nämä käsittelyajat ovat saattaneet venyä mutta on myöskin tapauksia, joita ei oteta käsittelyyn, mikä on se mittakaava, kun kyseessä ovat asiat, joita ei oteta käsittelyyn. Itse pitäisin sitä erittäin huolestuttavana, jos on resurssipulasta kiinni, että asioita ei voida ottaa käsittelyyn. Silloin on suuresta ongelmasta kyse. Jos sen sijaan voidaan katsoa, että itse valitus ei ole sen kaltainen, että se sisällöllisesti voisi johtaa varsinaiseen käsittelyyn, silloin voin ymmärtää tämän rajoittuneisuuden siltä osin, että asian käsittelyä ei käynnistetä. Mutta haluaisin tästä tiedustella, mikä tämä mittakaava on, ja todellakin toivoisin sitä, kun tässä viitattiin siihen, että mahdollinen selvityskin voitaisiin tämän asian osalta tehdä, että sekin voitaisiin tehdä, jolloin meillä olisi riittävästi informaatiota aiheesta.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, nimenomaan tähän kaavojen esillä olemiseen. On ymmärrettävää, että kesälomalle lähtevä kaavavalmistelija laittaa kaupungin tai kunnantalon ilmoitustaululle ilmoituksen kaavaluonnoksen esilläolosta, ja sitten se esilläolo päättyy esimerkiksi neljän viikon kuluttua, kun hän palaa lomalta. Eli tämä traditionaalinen loma-aika, joka usein on juuri juhannuksesta eteenpäin tai heinäkuu, on sitten tämä esilläoloaika; pääsääntönä on useinkin juuri näin tapahtuva esillepano. Mutta tämähän ei ole tietysti kansalaisten näkökulmasta oikein, vaan tämä vuorovaikutteisuus tässä kärsii.

Samalla haluaisin oikeusasiamiehen tietoon myös sen kaltaisen kaavavalmistelun, joka polkee tätä varhaista vuorovaikutusta ja joka meillä esimerkiksi Kotkassa juuri tällä hetkellä onkin vireillä ja prosessissa, nimittäin tapauksen, että yksityinen konsulttiyhtiö tekee yksityisen maanomistajan toimesta tai tontinomistajan toimesta kaavaluonnoksen kaupungin omistamasta maasta — hiukan omaakin maata, hänen maataan, on siinä mukana, mutta pääsääntöisesti kaupungin omistamaa maata — joka on voimassa olevassa asemakaavassa puistoaluetta, yleiskaavassa samoin ja maakuntakaavassa, siis seutukaavan nimellä myös. Tämä sitten menee eteenpäin niin, että ensimmäisen kerran alueen asukkaat pääsevät sanomaan tästä sanansa vasta sitten, kun se on esillä ja käytännössä saman suuntainen kuin alkuperäinen konsultin työ. Tämän tyyppisiä käytännön ongelmia on koko ajan.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

Arvoisa puhemies! Aivan pienet vastaukset esitettyihin kysymyksiin.

Ensinnäkin ed. Pulliainen kiinnitti huomiota siihen, että Oikeusasiamiehen kansliasta on luvattu jokin tietty selvitys tästä kaava-asioiden käsittelystä kesälomien aikaan. Nyt on niin, että minulla ei ole havaintoa sellaisesta lupauksesta, mutta toki välitän nämä terveiset, ja tietysti ne tulevat pöytäkirjasta joka tapauksessa apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisen tietoon, joka meillä tällä hetkellä työnjaon mukaan vastaa ympäristöasioista. Olen pahoillani; en usko, että olen luvannut mitään sellaista. Pidän lupauksistani kiinni, mutta en ole ehkä sitten ymmärtänyt, että tarkoitus oli toivoa tämän asian käsittelyä.

Mutta sitten oli ed. Kiljusen kysymys Oikeusasiamiehen kanslian resursseista ja nimenomaan siitä, jäävätkö niiden johdosta jotkut asiat tutkimatta. Näin ei missään tapauksessa ole, mutta kyse on siitä, että oikeusasiamiehellä on nykyisellään laissa hyvin laaja tutkintavelvollisuus ja aina, kun on aihetta epäillä lainvastaista menettelyä, oikeusasiamies tutkii asian ja me tietysti toimimme tämän mukaisesti. Silloin tosiasia siis on se, että myös tutkimme ja selvittelemme paljonkin sellaisia kysymyksiä, joilla ei ole sitten kuitenkaan käytännössä reaalisia mahdollisuuksia johtaa toimenpiteisiin. Usein saattaa olla kysymys jo jossain määrin vanhasta asiasta, jossa näyttö on vaikeata jne., ja se aiheuttaa sen, että täällä meillä Suomessa oikeusasiamies hyvin perusteellisesti selvittää ja tutkii asioita, huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi muut vastaavat instituutiot vaikkapa Euroopassa.

Tässä voi ehkä lisätä sen verran myös tästä vanhentumisajasta, että kun meillä se täällä on viisi vuotta, toisin sanoen oikeusasiamies ei ota vanhempaa asiaa tutkittavaksi lain mukaan, ellei ole erityistä syytä, niin aivan yleisesti voi sanoa, että Euroopan maissa se on tällä hetkellä kaksi vuotta. Silloin tietysti, sanoisiko, tästä resurssista, joka meillä on käytettävissä ja jonka eduskunta on aina hyvin selkeästi oikeusasiamiehen toimintaa turvaten käytettäväksemme antanut, kuluu osa sen tyyppiseen selvittelyyn ja tutkintaan, joka ei sitten kuitenkaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta ole sillä tavoin merkittävää kuin esimerkiksi tarkastustoiminta tai oma-aloitteinen toiminta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä palautan tämän historian mieleen. Jotta varmasti olin tullut ymmärretyksi oikein, niin soitin sitten kesällä tuonne teidän konttoriinne, toimistoon, ja arvoisa oikeusasiamies oli silloin poissa, ja ilmeisesti se oli apulaisoikeusasiamies, jolle puhelu ohjattiin. Hän sanoi, että näitä tapauksia on tullut niin monta, että siinä täytyy todella tehdä tämmöinen katsaus ja saattaa kuntien viranomaisten tietoon, että kikkailu näissä hommissa on päätynyt. Tähän viittaan.