Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä laajennuksesta, koska itse olin tarkoittanut käyttää puheenvuoron molemmista kohdista. Puheenvuoroni luonne on lähinnä lähetekeskustelua seuraavia kertomuksia varten.

Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja tietysti kansanedustajana olen ollut huolissani siitä, että tuottavuusohjelman ainoana mittarina on tähän asti pidetty sekä budjettia laadittaessa että budjetin tilinpäätöstä raportoitaessa henkilötyövuosia. Mielestäni hyvään hallintoon kuitenkin kuuluu se, että eduskunta on täysin tietoinen vuosittain siitä, mitkä ovat tuottavuusohjelman todelliset kustannukset tai todelliset säästöt koko valtiontalouden kannalta. Kun kysyin tätä asiaa valtiovarainministeriön edustajilta valtiovarainvaliokunnassa, hän ei paikan päällä osannut vastata, onko tällaista selvitystä tehty, mutta myöhemmin, kiitos erittäin aktiivisen viestinviejän, sain valtiovarainministeriöltä vastauksen, että tämän tyyppistä selvitystä ei vielä rakenneta, vaan se mahdollisesti rakennetaan jonkin välietapin kohdalla esimerkiksi siinä vaiheessa, kun hallituskausi päättyy.

Mielestäni kuitenkin eduskunnan budjettivaltaan kuuluu, että tehdessään taloudellisia päätöksiä eduskunta on tietoinen siitä, mitä ne taloudelliset päätökset käytännössä tarkoittavat ja mikä niiden kokonaistaloudellinen vaikutus on. Senpä takia toivon, että tarkastusvaliokunta tässä yhteydessä näitä asioita käsitellessään lausuisi asiasta, koska olen ymmärtänyt, että itse asiassa vain tarkastusvaliokunta on tällä hetkellä siinä asemassa, että se voi ohjeistaa tilintarkastajia muun muassa seuraavan vuoden tilintarkastuksessa tai kertomuksen tekijöitä seuraavan kertomuksen laadinnassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Elämme toukokuun loppupäiviä tässä, ja käsittelyssämme on viime vuoden osalta valtion tilinpäätöskertomus. Tämä ei ole sattuma, tämä on uskomattoman ponnistuksen tulos, josta erityisen kunnian ansaitsee tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Matti Ahde, joka on tehnyt todella töitä sen hyväksi, että tämä aikataulu on nyt olemassa, mikä tarkoittaa siis sitä, että jo tätä kertomusvuotta seuraavan vuoden juhannukseen mennessä eduskunnalta on syntynyt mielipide siitä, miltä tuo tilinpäätöskertomus sisällöllisesti vaikuttaa, mihinkä johtopäätöksiin se antaa mahdollisesti aihetta ja mihin pitäisi ehkä ottaa elokuulle ajoittuvassa budjettiriihessä seuraavan vuoden budjettiin liittyen kantaa. Siis toisin sanoen tämä on aivan tietoinen operaatio. Kun ruvettiin vanhoja käytäntöjä muuttamaan toisiksi, mihin sitten vielä liittyi se, että perustuslain mukaan tämä merkittävä asiakirja tulee kääntää suomesta ruotsiksi, niin tämmöinen muutosvastarinta oli tietysti kohtuullisen näppärän tasoinen. Mutta siitä on selviydytty. Siitä on selviydytty niin, että jopa valmis painotuote on tässä ja sitä on voitu ryhtyä ennakoivasti käsittelemään tarkastusvaliokunnassa. Tämä on upea juttu.

Arvoisa puhemies! Olen tarkastusvaliokunnassa ilmoittanut, että sadomasokistisesti luin tämän 300-sivuisen hengentuotteen viime pyhänä. Luin sen sen takia — yliopiston opettajana olen tottunut tähän aikaan vuodesta pro graduja, lisensiaatintöitä ja väitöskirjoja tarkastusmielessä lukemaan pilvin pimein — luin tämän asiakirjan siinä katsannossa, onko tämä aikataulu ylivoimainen valtionhallinnolle vaiko eikö. Saatoin todeta, että noin 95 prosenttia näistä 300 sivusta voidaan aivan hyvin kirjoittaa edellisen vuoden, siis kertomusvuoden, joulukuun puoleenväliin mennessä valmiiksi. Siis toisin sanoen kaikki se tieto on yksiköitten johdolla olemassa jo kertomusvuoden joulukuun puoliväliin mennessä. Vain ne prosenttiluvut ja keskiarvoluvut jnp., muutamat täsmälliset luvutkin, jotka edellyttävät, että on eletty asianomaisen vuoden joulukuun viimeinenkin päivä, syntyvät tilastoina sen seuraavan vuoden alkupäivinä.

Nyt kun tämä käytäntö on syntynyt, joka toivottavasti säilyy ikuisesti, niin sehän tarkoittaa, että myöskin Tilastokeskuksella on suorastaan velvoite ryhtyä toimenpiteisiin oman tilastointijärjestelmänsä kehittämiseksi sillä tavalla, että tämä kaikki on kivuttomasti mahdollista.

Se, mikä tässä on opittavaa ehdottomasti, on se, että opetellaan kirjoittamaan asiat näpäkästi, kun myöskin se tila, joka on käytettävissä tämän kertomuksen esille tuomiseen, on rajoitettu. Se on kuulemma ohjeistettu etukäteen. Siis pystytään näpäkästi, täsmällisesti kertomaan se, mikä on olennaista, ja erikoisesti kertomaan, mitkä olivat tavoitteet ja kuinka ne tavoitteet ovat toteutumassa. Edellisen vuoden vastaavan kertomuksen osalta ainoastaan ympäristöministeriö pystyi siihen, että kertoi, mikä oli tavoite ja mitenkä se saavutettiin ja missä epäonnistuttiin. No, nyt on vähän enemmän tekstiä tässä suhteessa. Muutkin ovat oppineet sen, että näin tässä pitää nyt sitten menetellä ja sillä tavalla palvella sitä tarkastustyötä, jota tarkastusvaliokunta tekee.

Totean, että kyllä jotakin vaikutustakin tällä valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostolla on ollut, kun se on tehnyt tämmöistä tarkastustyötä. Nimittäin sinne yhtäkkiä ovat ilmestyneet jopa harmaan ja mustan talouden asiatkin aivan oikein esille ja kerrotaan siitä, kuinka rakennusalan osalta oli tämmöinen tarkastusoperaatio tehty; siinä jopa aivan oikeaoppisesti pyrittiin 10 prosenttiin ja päästiin vajaaseen 9 prosenttiin kattavuudessa jnp. Mutta, arvoisa puhemies, se, mitä ei kerrottu, on se, että tähän päästään helposti, kun valitaan yrityksistä ja toimijoista ne varmat nakit, joilla varmasti asiat ovat kunnossa. Siten tilastot tulevat aika kauniiksi noin näppärästi. Elikkä tämä vain pöytäkirjaan kertomuksena siitä, että tässä myöskin tarkastusvaliokunnassa riittää nykyisellään ammattitaito kiinnittää tämän laatuisiinkin asioihin huomiota.

Arvoisa puhemies! Hieno homma, että asia on tässä vaiheessa, ja kohta tämä asia palaa isoon saliin takaisin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen oli keskittynyt kertomuksen tekstiosiin todennäköisesti enemmän, ja itse ajattelin keskittyä tämän kolmannen osan lukuihin ja erityisesti tähän Suomi Oy:n taseeseen. Sitä kun nopeasti vilkaisee, niin Suomi Oy on konkurssissa. Meillä oma pääoma on miinusmerkkinen 12 miljardia, mikä tarkoittaa sitä, että meillä varat ovat 12 miljardia pienemmät kuin velat. Täällä on käyty kovaa keskustelua siitä, pitääkö tuhlata kaikki rahat. Täytyy sanoa, että entistä vakuuttuneempi olen siitä, että ei missään nimessä, ehdottomasti on tehtävä ylijäämää. On nimittäin sen verran huolestuttavaa katsottavaa tämä tase, että jos yritysmaailmassa oltaisiin, niin tämä olisi mennyt konkurssiin, tämä firma. Eli siltä osin meidän on syytä katsoa hyvin tarkkaan sitä, minkälaista meidän rahankäyttömme on.

Sitten pohditutti, mikä on yleensä johtanut tähän tilanteeseen, että täällä on 12 miljardia miinusta omassa pääomassa. Sitten aloin katsoa, että kun meillä on nämä talousarviot ja suunnitelmat, niin siellä on tuottoihin pistetty lainat. Eiväthän lainat ole tuottoja, vaan ne ovat velkoja, eikä niitä pitäisi pistää sinne tuottoarvioihin, koska niiden pitäisi olla sitten siellä rahoituslaskelman puolella. Tässä on varmaan meidän puoleltamme petrattavaa, tässä talousarvio- ja suunnitteluprosessissa, että ne lyhennykset ja sitten otettavat lisävelat menevät oikeisiin paikkoihin, ettei niitä sotketa sinne tuotto- tai menopuolelle.

Ed. Sirnö nosti tämän tuottavuusohjelman ja henkilöstön ja sinänsä puhui asiaa. Tässä päätöksenteossa näkee semmoisia ongelmia, että näissä meidän esityksissämme ei pitkälti katsota ihan kokonaistaloudellisesti, mitä tapahtuu, kun siirretään toiminta toiseen paikkaan, ja mitä sinne jää uponneita kustannuksia. Nämä päätöksentekolaskelmat ovat hieman vajanaisia. Näitä seikkoja tässä tarkastuskertomuksessa ei ole otettu huomioon.

Lisäksi mielestäni täällä tarkastuskertomuksessa pitäisi myöskin kiinnittää huomiota ...

Menikin enemmän aikaa kuin ajattelin. Anteeksi, puhemies! — Jäin näitä lakiesityksiä katselemaan. Kun niitä tulee ja kun katselee niiden taloudellisia arviointeja, niin mielestäni olisi syytä, ei pelkästään tarkastuskertomuksessa, puuttua siihen, miten siellä on käsitelty näitä taloudellisia lukuja. Niistä selkeästi näkee sen, ettei ymmärretä ihan täysin, miten kustannukset käyttäytyvät lähtien siitä, mikä on muuttuvaa tai kiinteätä osaa kustannuksesta. Jos meillä on taloudellisin perustein tehtäviä päätöksiä tai lakiesityksiä, niin se saattaa johtaa ihan vääriin lopputuloksiin, kun ei ymmärretä, millä tavalla nämä kustannukset muuttuvat, kun me teemme tämän päätöksen. Tältä osin toivoisi jatkossa parempia lakiesityksiä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Pulliainen jo tässä aiemmin totesi, ensimmäistä kertaa valtion tilinpäätös on eduskunnan käsiteltävänä ennen kesän istuntovapaata. Siinä mielessä tämä on kyllä erinomainen parannus, että ennen budjettiriihtä ehditään nyt sitten ottaa käsittelyyn Valtiontalouden tarkastusvirastonkin tekemät tärkeät tarkastushavainnot ja käsitellä ne perusteellisesti eduskunnassa ja ne voidaan ottaa tosiaan huomioon sitten seuraavan vuoden talousarviossa. Tämä on erinomainen asia.

Tässä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessahan on monia tärkeitä asioita nostettu esille. Kun Ed. Sirnö mainitsi tämän tuottavuusohjelman, niin tämä on yksi semmoinen asia, mikä Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta on otettu pöydälle, ja todella katsotaan, että voidaan viedä tätä tuottavuusohjelmaa eteenpäin niin, että voidaan kiinnittää huomio nimenomaan tuottavuuteen eikä se ole pelkästään tämmöinen henkilöstön leikkausohjelma. Siellä on monia muitakin tärkeitä asioita. Uskon, että tarkastusvaliokunnan käsittelyn aikana ja pohjalta kun saadaan esitys aikaan eduskunnalle, nousee monta merkittävää asiaa keskusteluun.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion tilinpäätöskertomuksessa kiinnitetään huomiota Suomen valtiontalouden riskeihin, jotka ovat pidemmällä aikavälillä ilmeiset ja jotka nyt myös pitäisi ottaa huomioon talouspolitiikan suunnittelussa. Kertomuksen mukaan Suomen taloudellisen kehityksen ehdot ovat muuttumassa huonompaan suuntaan. 15—64-vuotiaan väestön määrän ennakoidaan supistuvan yli 300 000 henkilöllä parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa samalla lähes 600 000 henkilöllä. On myös ennakoitu, että talouskasvumme asettuisi ensi vuosikymmenellä 2—2,5 prosenttiin johtuen työvoiman vähenevästä tarjonnasta. Ennustetta vastaan voi toimia panostamalla yrittäjyyteen, täystyöllisyyteen sekä työ- ja yritysperäiseen maahanmuuttoon.

Tilinpäätöskertomuksessa vaaditaan, että tällä hetkellä työvoiman ulkopuolella olevia resursseja tulisikin saada mukaan työelämään. Meillä on 260 000 kansalaista työkyvyttömyyseläkkeellä. Näistä takaisin työelämään olisi kuntoutettavissa vähintään 40 000 työntekijää, joiden edessä voisi olla vielä jopa 20 vuoden työura. Suomessa on myöhennettävä myös eläkkeellelähtöaikaa siten, että se olisi 2010-luvulla keskimäärin 64 vuotta. Meidän on sallittava myös yli 68-vuotiaiden olla niin kauan työelämässä kuin voimia ja älyä riittää esimerkiksi osa-aikaisesti.

Julkisten eläkemenojen voimakas kasvu alkaa jo ensi vuosikymmenellä, kun vanhusväestön tarvitsemien hoito- ja hoivamenojen lisäys painottuu voimakkaammin seuraaville vuosikymmenille. Vanhusten osuus väestöstä pysyy suurena aina vuoteen 2050 asti.

Hoito- ja hoivamenojen lisäykseen varautumisen lisäksi on pidettävä huolta myös eläkerahastoista. Jos kasvun ennakoidaan 2010-luvulla olevan vain 2—2,5 prosentin luokkaa, on selvää, etteivät eläkerahastotkaan kasva riittävästi. Ongelma on myös siinä, että eläkkeiden rahoittajia on seuraavien 45 vuoden aikana vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä puolestaan johtaa väistämättä eläkemaksujen korotukseen. Olisiko järkevää ryhtyä jo nyt nostamaan eläkemaksuja, siinä kysymys.

Arvoisa puhemies! Kun 2010-luku on ennusteen mukaan matalan kasvun aikaa, on valtion syytä harjoittaa erittäin tiukkaa talouspolitiikkaa. Näin pitää toimia, kun julkinen talous on vero- ja myyntitulojen kasvusta huolimatta velkainen. Valtionvelka on 56,9 miljardin luokkaa. Pelkästään velan hoitomenot ovat 2,5 miljardia euroa. Verotulojen kasvusta ja valtionosuuksien lisäyksestä huolimatta myös kuntien velka on kasvanut 8 miljardiin euroon. Velan lyhentäminen on viisasta varautumista matalan kasvun aikoihin. Valtion ja kuntien menoja joudutaan jonkin verran karsimaan ensi vuosikymmenellä.

Yrittäjyyteen panostaminen on myös hyvää tulevaisuuspolitiikkaa. Suomessa on vuoden 2006 lopussa työvoimatutkimuksen mukaan noin 230 000 yrittäjää ja 250 000 yritystä. Suomessa uusien kasvuyritysten määrä ja osuus yrityskannasta on kuitenkin kansainvälisesti vertaillen matala. Suomessa puolet yrityskannasta on yksinyrittäjiä. Yksinyrittäjien lisäksi 40 prosenttia yrityskannasta on mikroyrityksiä, joissa on siis alle 10 työntekijää. Pieniä ja keskisuuria ja suuria yrityksiä on yrityskannastamme siis vain noin 10 prosenttia.

Valtion ja kuntien pitää panostaa uusien yritysten syntymiseen sekä mikroyritysten kasvuun. Näin ylläpidetään tavoiteltua 75 prosentin työllisyysastetta. Suomen on käynnistettävä voimaperäinen työ- ja yritysperäinen maahanmuutto-ohjelma. Suomeen on houkuteltava koulutettua ja osaavaa työvoimaa. Ennen tätä tarvitaan toimenpiteitä, joilla kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset työllistetään. Kun 20 vuoden kuluessa 15—64-vuotias väestö vähenee 300 000 ihmisellä, on selvää, että tehokas maahanmuuttotoiminta on enemmän kuin välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Suomen kansanterveyttä uhkaa 2010—2020-luvulla eläkeläisiä suurempi haaste, ja se on Suomen historian huonokuntoisimmat nuoret ja nuoret aikuiset. Jos valtio ja kunnat eivät ota tosissaan tätä ongelmaa, kasvavat hoiva- ja hoitopalvelujen kustannukset pilviin. Sekä varhaiskasvatuksessa että oppilaitoksissa on toteutettava lasten ja nuorten tehokas ja kuntoa merkittävästi kohottava liikuntajärjestelmä. Lapsille ja nuorille on asetettava selkeät kuntotasot, jotka varhaiskasvatuksen ja peruskoulun puitteissa on saavutettava. Liikunnan määrä on siis räätälöitävä oppilaskohtaisesti. Jos emme näin tee, olemme ylivoimaisen kansanterveysongelman edessä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Kun puhemies sallii tässä yhteydessä keskustelun myös asiakohdasta 4), niin keskityn omassa puheenvuorossani Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomukseen vuodelta 2007.

Tämä erilliskertomus on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Täytyy sanoa, että runsaaseen 50 sivuun on saatu mahtumaan todella paljon painavaa asiaa. Tässä voisi todeta, että minun luku-urakkani oli huomattavasti helpompi kuin ed. Pulliaisen, joka oli kahlannut tätä päivää varten 300-sivuisen tilinpäätöskertomuksen läpi.

Tässä erilliskertomuksessa käydään läpi monia tärkeitä teemoja, joista kommentoin lyhyesti muutamia.

Talousarvion keskeisten säännösten noudattamisen osalta on mielestäni tässä kertomuksessa huomionarvoista, että kielteisen laillisuuskannanoton saaneiden virastojen kokonaismäärä on muutaman viime vuoden aikana ollut kasvussa. Vuonna 2005 lukumäärä oli 37, vuonna 2006 se oli 50 ja viime vuonna 54. On toki syytä korostaa, että kielteinen laillisuuskannanotto ei tarkoita sitä, että kyse olisi valtion varojen väärinkäytöstä, mutta kuitenkin kielteistä laillisuuskannanottoa on aina pidettävä kyseisen viraston kannalta vakavana asiana.

Jossain määrin huolestuttavana pidän sitä, että annettujen vaikuttavuustietojen ongelmat ovat pysyneet ennallaan. Vuosien 2005 ja 2006 tilinpäätöskertomuksissa kirjatut ongelmat ja puutteet olivat vielä viime vuonnakin edelleen olemassa. Jollakin tavalla hämmästyttääkin, että huomautuksista ei ole tältä osin otettu opiksi.

Kertomuksessa todetaan: "Valtion vuoden 2007 tilinpäätöskertomuksessa esitetyt vaikuttavuustiedot eivät anna toivotulla tavalla tiivistetyssä ja vertailukelpoisessa muodossa kokonaiskuvaa koko valtionhallinnon eikä hallinnonalojen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tai sen kehityksestä."

Erityisteemoihin liittyvinä tarkastushavaintoina nostetaan esiin muun muassa järjestäytynyt rikollisuus ja valtion it-toiminta. Tarkastuksessa on havaittu, että Poliisilla, Tullilla ja Rajavartiolaitoksella on vain vähän vakavan tai kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan liittyviä tulostavoitteita ja mittareita. Viime päivienkin tiedot kuitenkin osoittavat, että kansainvälisen rikollisuuden uhka Suomessa on lisääntynyt. Rajat ovat tänä päivänä auki ihmisille, myös rikollisille. Onkin selvää, että kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan pitää suhtautua vakavasti, myös rikollisuuden torjuntaan liittyvän, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta kuvaavan mittariston luomiseen, kuten kertomuksessa esitetään.

Valtion it-toiminnan osalta tarkastusvirasto pitää huolestuttavana sitä, että valtion ja koko julkishallinnon it-toiminnan kehittämistä koskevaa työtä tehdään olemassa olevista ohjausmekanismeista huolimatta päällekkäin synergiaetuja hyödyntämättä. Tähänkin arvioon on helppo yhtyä, ja tässä taatusti julkisia varoja valuu runsain määrin konsulteille ja muille yrityksille.

On syytä nostaa esiin myös valtiontakauksia, takuita ja muita vastuusitoumuksia koskevat kertomuksen huomiot. Nämä takuita ja vastuusitoumuksia koskevat tiedot sisältyvät tilinpäätöskertomuksen liitteeseen 12. Tarkastusviraston mielestä tämä liite ei sisällä luotettavasti ja kattavasti kaikkia monivuotisia, valtiolle menoja aiheuttavia sitoumuksia. Tästä seurauksena voi olla puolestaan se, että riski esimerkiksi finanssipolitiikan vaikuttavuutta koskevalle raportoinnille on ilmeinen.

Mielestäni kertomuksessa aivan oikein kuvataan se kehityslinja, että valtio enenevässä määrin käyttää erilaisia kumppanuus- ja ulkoistamissopimuksia. Sisältyyhän esimerkiksi tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä olevaan valtion tämän vuoden toiseen lisätalousarvioon mittava ja vuoteen 2016 ulottuva maavoimien kunnossapidon ulkoistaminen Millog Oy:lle, ja tällaisia hankkeita on vireillä monia muitakin.

Tarkastusvirasto on arvioinut myös maa- ja metsätalousministeriön sekä opetusministeriön ohjausjärjestelmät, ja molemmista löytyy kriittistä huomioitavaa. Maa- ja metsätalousministeriön osalta todetaan muun muassa, että ministeriön ohjausjärjestelmä ei onnistu kytkemään eduskunnan hallinnonalalle myöntämiä määrärahoja riittävän hyvin ja läpinäkyvästi toiminnan tuloksellisuuteen.

Opetusministeriön ongelmana on puolestaan muun muassa se, että tulostavoitteiden asettamisessa ja raportoinnissa esiintyvät puutteet vaarantavat oikean ja riittävän kuvan saamisen hallinnonalan tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta.

Arviointitoiminnasta on löydetty monia puutteita, ja tilanteen parantamiseksi kertomukseen sisältyy useita suosituksia. Kertomuksessa käsitellään monia muitakin tärkeitä asioita.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että tarkastusvaliokunta ottaa nämä erilliskertomukseen sisältyvät puutteet ja havainnot vakavalla otteella työssään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi todeta, että ed. Lauslahdella on monien muiden positiivisten ominaisuuksien lisäksi myöskin ilmeinen taipumus valtiovarainministeriksi, niin tarkkaan hän tuossa tilinpäätöskertomusta ruoti. Mutta ennen muuta kiinnitin huomiota siihen, että teidän mielestänne rahoja ei pidä tuhlata, vaan ylijäämäisiä tilinpäätöksiä tehdään ja rahat siirretään velanmaksuun. Tämähän on yleensä ollut valtiovarainministereiden näkökulma.

Mielestäni kuitenkaan ei ole tehty oikein vuonna 2007. Kun miljardeja ylijäämäisiä lisätalousarvioita ja koko lopullista tilinpäätöstä tarkastelen, niin miljardeja euroja on siirretty velanmaksuun eikä ole huolehdittu kylliksi vanhusten hoivasta, lasten ja sairaiden hoivasta ja hoidosta, ja tämä on mielestäni aivan keskeinen ongelma ollut nykyhallituksella.

Haluaisin kiinnittää, arvoisa puhemies, myös ilmasto- ja energiapolitiikkaan lyhyesti huomiota. Aika kuvaavalla, mielestäni erittäin informatiivisella tavalla kappaleessa 3.4, Ilmasto- ja energiapolitiikka, kerrotaan, mitä kaikkea on tehty, ja tässä myös kansanedustajat saavat paljon tietoa, sellaista, mitä muuten ehkä ei tiedettäisi. Viittaan ihan lyhyesti tähän Ebrd:hen suoritettuun sijoitukseen, joka vastaa 10 miljoonan euron kasvihuonekaasujen päästöyksiköiden hankkimista, siis 10 miljoonalla eurolla näitä hankitaan hiilirahastosta, ja myöskin sitten tuohon cdm:ään eli puhtaan kehityksen mekanismiin. Näihin liittyy kuitenkin se ongelma, että siirtymätalousmaat myyvät näitä yksiköitä ja me ostamme.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tämä loppu, kun kyseessä on kuitenkin tärkeä asia.

Toisaalta siirtymätalousmaat myyvät näitä yksiköitä ja me ostamme niitä, eli tässä on kuuman ilman myynti, josta on varoitettu jo Kioton sopimuksen yhteydessä. Siirtymätalousmailla on näitä yksiköitä myydä, päästöyksiköitä, ja me sitten ostamme. Näin ollen tämä ei edistä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä Suomessa, vaan ikään kuin me hankimme Kioton mekanismin kautta näitä sinänsä käyttökelpoisia yksiköitä, päästöoikeuksia, ja jatkamme edelleen sitten sillä kestämättömällä hiilidioksidipäästöuralla eli päästämme paljon, koska meillä on oikeuksia päästää, emmekä tähtää niin voimakkaasti hiilidioksidimäärien vähentämiseen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Tiusaselle todeta, että yhtä lailla minäkin olen huolissani niistä vanhuksista. Emme me heitä saa jättää heitteille eikä peruskouluja saa jättää liian vähäisille resursseille. Lähinnä näen sen, että yhtä lailla meidän pitää kantaa huolta siitä, että meillä on kahden-, kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun tähän varmasti mahtuu vaikeitakin vuosia, mahdollisuus hoitaa sen ajan vanhuksia ja lapsia ja vaikeasti toimeentulevia. Puhun nyt taseesta, siitä, että jos tämä tase olisi terve, niin en olisi puhumassa tässä välttämättä siitä, että ylijäämää pitäisi tehdä, jos siellä olisi oma pääoma kunnossa. Mutta kun se on 12 miljardia miinusmerkkinen, niin mielestäni meidän on silloin syytä kysyä, millä tavalla me sitä taloutta ihan oikeasti hoidamme, jotta tulevaisuudessa pystytään pitämään huolta niistä vanhuksista.

Meillä on aika isot rahasummat tässä käsillä. Kyllä se tietenkin pohdituttaa, käytämmekö sitä rahasäkkiä oikealla tavalla. Politiikkahan on tietenkin priorisointien tekemistä, ja varmasti täältä löytyy semmoisia asioita, joita voisi jättää tekemättä ja voisimme ohjata sitä heille, jotka kipeästi tarvitsevat. Yksi näkökulma, joka on tässä noussut esillekin, on se, että meillä on valtava määrä projekteja, joita tässä tarkastusviraston kertomuksessakin tuli. Voisi sanoa, että julkinen sektori on projektien paratiisi. Täälläkin todetaan, että hankekohtainen arviointi hallinnolle ja taakkakustannukset ovat suuria saatavaan hyötyyn nähden, eli täällä on paljon hankkeita, jotka itse asiassa jäävät tosiasiassa arvioimattakin.

Toisaalta olen itse seurannut läheltä, kuinka julkinen sektori tarkastaa oman toimijansa toimia ja sitä saatetaan tehdä pariinkin otteeseen. Otan Euroopan unionin tutkimus- ja kehittämistoiminnan puiteohjelmien osalta rahoituksen. Olen nähnyt läheltä, kuinka siellä menee byrokratiaan kolme kertaa enemmän rahaa kuin itse asiassa siihen varsinaiseen tutkimustoimintaan. Uskon, että meiltä löytyy vastaavia paikkoja muualtakin, ja jos me nämä turhat byrokratiat pystymme eräällä tavalla karsimaan, niin varmasti sieltä sitten alkaa pikkuisen rahoja löytyä näihin kipeisiinkin paikkoihin. Näen, että meillä on itse asiassa tämän rahasäkin sisällä varmastikin mahdollisuuksia.

Siltä osin kannatan kyllä ehdottomasti tuottavuusohjelmaa, kun vaan katsotaan, että tehdään niitä asioita, jotka näkyvät niillä meidän ihmisillämme ja jätetään ne turhat paperinpyörittämiset pois, ja sitä kyllä tästä talosta löytyy.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallio nosti esiin joitakin asioita Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomuksesta, ja yhtenä oli tämä it-palvelujen tilanne. Totta on, että it-palvelujen kehittämiseen on käytetty valtavasti rahaa. Sitä on käytetty koko yhteiskunnassa, ja näyttää siltä, että valtionhallinnossakin on jouduttu käyttämään erittäin paljon konsulttipalveluita, ja semmoinen mielikuva on syntynyt, että osaamisessa meillä Suomessa on tällä hetkellä kyllä aikamoisia puutteita. Tämä on asia, mihinkä pitää varmaan myös sitten opetuksen ja tutkimuksen puolella kiinnittää huomiota, että tämä osaaminen tässä valtakunnassa kehittyy. Tällä puolella tehdään paljon päällekkäistä kehittämistyötä ja selvityksiä, ja siinä mielessä se, että Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta nyt tähän asiaan on erityisesti puututtu, on varmaan merkittävää, niin että voidaan löytää keinoja, miten tehokkaammin näitä asioita voidaan viedä eteenpäin.

Ed. Kallio nosti esille myös tämän arviointitoiminnan. Kyllä tältäkin osin on nähtävissä, että meillä ei välttämättä ole hyviä mittareita kaikkien tuottavuusasioitten mittaamiseen, mutta tämä sama tilanne näyttää olevan muuallakin. Kun tämmöisiä kansainvälisiä vertailuja tuolta osin on tehty, niin eipä tähän tahdo mallia vielä löytyä muualtakaan.

Tässä valtiontalouden tilanteessa, josta ed. Lauslahti on huolissaan, kyllä kai me kansainvälisesti kestämme vertailun, mutta parannettavaa varmasti on. Kyllä tässä edellisen vuoden tilinpäätöksen yhteydessä jo nousivat esiin muun muassa meidän liikenneväylät ja tämän kansallisomaisuuden hoito, ja sillä kohtaa varmasti myös on tehostamisen varaa. Siihenhän tarkastusvaliokunta jo edellisen tilinpäätöksen osalta puuttui.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle haluan sanoa, että kyllä me oppositiossakin pidämme tärkeänä, että valtiontalous on ylijäämäinen, erityisesti, että se on sitä silloin, kun elämme korkeasuhdannetta, ja pidämme tärkeänä myös velan takaisinmaksua. Ehkä tämmöisiä eriäviä näkemyksiä on lähinnä siitä vauhdista, millä sitä velkaa pitäisi maksaa takaisin, koska meillä on tietenkin näitä yhteiskunnallisia kipupisteitä, joita myöskin täytyy hoitaa velanmaksun ohella. Meillä todellakin valtiontalous 90-luvun alussa sukelsi voimakkaasti ja velkaantui, mutta täytyy sanoa, että määrätietoisilla toimilla vuodesta 95 alkaen valtiontalous on nyt saatu kohtuullisen terveelle pohjalle. Me pärjäämme esimerkiksi Euroopan unionin vertailussa erittäin hyvin. Meillä Suomessa taitaa olla Luxemburgin jälkeen toiseksi vahvin julkistalous, mutta ei tämä sitä tarkoita, etteikö tosiaan tätä velanmaksua pitäisi jatkossakin voimavarojen puitteissa jatkaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle haluaisin todeta, kun hän on huolissaan siitä, miten me voimme vuonna 2038 hoitaa sairaat ja vanhukset, lapset ja koulut, että itse painottaisin sitä, että myös vuonna 2008 meidän pitäisi pystyä hoitamaan nämä asiat, ja uskon, että olette sinänsä tässä kyllä samaa mieltä.

Eli pitää olla kylliksi resursseja, koska sellainen tajuton ja lyhytnäköinen säästäminen, pakonomainen säästäminen, mitä kunnissa muun muassa tapahtuu, johtaa lopulta paljon kalliimpiin lopputuloksiin. Nuo säästöt kertaantuvat etenkin lasten, nuorten kohdalla, koulutuksen kohdalla, paljon suurempina menetyksinä sitten ajan mittaan.

Mitä tulee tähän tuottavuusohjelmaan, niin kyllä sekin aika tavalla lyhytnäköinen on ollut. Täällä on hyvin kiinnitetty huomiota siihen, että on laskettu vain työntekijöiden poistumaa eikä kokonaisuutta, ei ikään kuin tehokkuutta kaiken kaikkiaan, ei sitä, mitä saadaan tuotetuksi, vaan sitä, että saadaan tuotetuksi suunnilleen sama tai vähemmän vähemmällä työvoimalla.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle: Meillä todella tehdään vähän hölmöjäkin päätöksiä. Omissakin valiokunnissani löydän kaksikin kappaletta meneillään olevia päätöksiä, jotka itse asiassa tulevat kalliimmiksi kuin edes on ajateltu, ja haetaan kuitenkin säästöjä. Eräällä tavalla se tuntuu jopa kornille, että me viemme semmoisia hankkeita eteenpäin samaan aikaan, kun meillä niitä rahanreikiä olisi myöskin muissa paikoissa. Tältä osin olen aivan samaa mieltä ed. Tiusasen kanssa. Mutta tämä vaatii meiltä myöskin tarkkaavaisuutta siinä, että ...

Anteeksi. — ... tarkkaavaisuutta.