Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki todistajansuojeluohjelmasta. Todistajansuojeluohjelmasta ei tällä hetkellä ole voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tässä laissa säädettäisiin todistajien ja muiden vakavassa hengen ja terveyden vaarassa olevien henkilöiden suojelemisesta.

Ehdotettava laki olisi merkittävä sekä yksilön perusoikeuksien että laajemmin rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen ja rikollisuuden torjunnan näkökulmasta. Lailla vakiinnutettaisiin todistajansuojeluohjelma poliisin tehtäviin kuuluvaksi kokonaisuudeksi, luotaisiin toiminnalle laintasoiset yleiset raamit ja mahdollistettaisiin täysimääräisen todistajansuojeluohjelman toteuttaminen myös Suomessa kansainvälisten esimerkkien mukaisesti.

Todistajansuojeluohjelma voi olla joissain tapauksissa ainoa keino varmistaa, että kuultava ei pelon vuoksi kieltäydy todistamasta tai altista todistamisen vuoksi itseään tai läheistään vakavan hengen tai terveyden vaaraan. Todistajansuojeluohjelma edesauttaisi siten myös oikeudenkäynnissä tarvittavan näytön saatavuutta, mikä puolestaan edistäisi asian selvittämistä ja tuomioiden aineellisesti oikeaa lopputulosta.

Todistajansuojeluohjelma olisi myös perusoikeudellisesti tarkasteltuna merkittävä laki. Ohjelmassa on ensisijaisesti kyse uhatun henkilön oikeudesta henkeen ja terveyteen. Kyse on myös julkiselle vallalle asetetusta velvollisuudesta suojella uhattua henkilöä, mikä voi joissakin tapauksissa tarkoittaa myös tämän todistajansuojeluohjelman aloittamista. Tämä tulkinta saa tukea myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöistä.

Todistajansuojeluohjelmaa koskevalla lailla on tarkoitus luoda yleiset puitteet ohjelman toteuttamiselle. Käytännön toimenpiteet jäisivät kuitenkin aina tapauskohtaisesti ratkaistaviksi lain suomissa rajoissa. Todistajansuojeluohjelmaan turvauduttaisiin ainoastaan viimekätisenä keinona tilanteessa, missä mitkään muut keinot eivät olisi riittäviä henkilön suojaamiseksi häntä uhkaavalta hengen ja terveyden vaaralta. Jokaista suojelupäätöstä edeltäisi aina seikkaperäinen ja syvällinen arviointi käsillä olevasta tilanteesta.

Keskusrikospoliisilla on jo nykyisten tehtävien kautta todistajansuojeluohjelman toteuttamisessa tarvittavaa asiantuntemusta, mistä syystä on perusteltua, että ohjelman toteuttaminen osoitettaisiin laissa juuri keskusrikospoliisin tehtäväksi.

Voidaan kysyä, tarvitaanko tällaista ohjelmaa Suomen oloissa. Meillä on jo nyt viitteitä tapauksista, joissa niin sanotut tavalliset keinot eivät ole enää riittäviä vaan ainoa keino pelastaa henkilö häntä uhkaavalta hengen ja terveyden vaaralta on todella sijoittaa hänet uhkaajien ulottumattomiin. Käytännössä tällöin tarvitaan yleensä toista henkilöllisyyttä ja toista asuinpaikkaa, ikään kuin kokonaan uutta elämää. Todistajansuojeluohjelmaa edellyttävät tapaukset ovat onneksi kuitenkin meillä harvinaisuuksia, käytännössä puhutaan vain muutamasta henkilöstä vuosittain. Tapaukset liittyvät yleensä tavalla tai toisella järjestäytyneeseen tai muuhun vakavaan rikollisuuteen. Todistajansuojeluohjelmassa suojeltava henkilö voi käytännössä olla esimerkiksi järjestäytyneen rikollisryhmän lähipiiriin kuuluva henkilö, jolla on keskeistä sisäpiirin tietoa järjestön rikollisesta toiminnasta.

On syytä korostaa, että todistajansuojeluohjelman aloittaminen ei edellä mainitun kaltaisissakaan tapauksissa merkitsisi, että suojeltava henkilö pääsisi jotenkin välttämään rikosoikeudellista vastuutaan tai muita oikeudellisia velvoitteitaan. Todistajansuojeluohjelman aloittaminen ei siis vapauttaisi henkilöä rikosoikeudellisesta vastuusta, vaan hän vastaisi teoistaan aivan normaalisti tästä huolimatta.

Todistajansuojeluohjelma ei myöskään merkitsisi, että suojeltava henkilö voisi elää lopun elämänsä valtion kustannuksella. Häntä olisi toki mahdollista auttaa uuden elämän alkuun, tarvittaessa tukea myös taloudellisesti, jos hänen ei olisi esimerkiksi ohjelman alkuvaiheessa mahdollista ansaita toimeentuloaan, mutta ohjelman tarkoituksena on, että suojeltava kykenisi mahdollisimman pian itsenäiseen elämään.

Todistajansuojeluohjelma perustuisi myös aina luonnollisesti suojeltavan henkilön omaan suostumukseen. Suostumusta edellytettäisiin samalla tavalla myös mahdollisesti mukana tulevilta perheenjäseniltä. Henkilön oma sitoutuminen olisikin keskeisessä roolissa ohjelman toteuttamisessa, sillä kysymys on hänen jokapäiväisestä arjestaan. Laissa myös edellytettäisiin, että suojeltavalle tehdään ennen aloittamispäätöstä selkoa todistajansuojeluohjelman sisällöstä ja ennen kaikkea siitä, mitä ohjelman aloittaminen käytännössä hänen tapauksessaan merkitsisi. Eli suojeltavan tulee tietää, mihin hän on ryhtymässä.

Todistajansuojeluohjelmatoiminta ja sitä tukeva lainsäädäntö on rantautumassa Suomeen verrattain myöhään. Useimmissa muissa Euroopan maissa on jo pitkät perinteet todistajansuojeluohjelmalle, ja useimmissa maissa on myös säädetty asiasta lain tasolla. Suojeltavia henkilöitä voi olla tarve joissakin tapauksissa sijoittaa myös ulkomaille, ja näin tehdään myös muissa todistajansuojelua toteuttavissa maissa, mutta tämäkin tarve on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Todistajansuojeluohjelmaa koskeva laki ja vastuuviranomaisen määrittäminen lain tasolla edesauttaisi myös tätä yhteistyötä.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tietoisuus tästä laista rauhoittaa aivan varmasti todistamaan joutuvaa henkilöä. On hyvä asia, että tällainen todistajansuojeluohjelma tulee myös Suomeen. On kuitenkin muistettava, että pelko asuu ihmisessä pitkään varmasti myös sen todistajansuojeluohjelman päätyttyä.

Henkilökohtaisen turvallisuudentunteen menettäminen ja pelko ovat ne, mitkä ajavat ihmisen omaan koloonsa, ja niistä voidaan ajatella alkavan myös yhteiskunnan rappeutumisen. On aika murheellista, että ihminen nähdessään jotakin, minkä kokee ja tuntee ja näkee vääräksi, ei uskalla mennä todistamaan vaan joutuu pelkäämään henkensä ja läheistensäkin puolesta.

Tämä asia on Suomessa uusi, ja, ministeri, sanoitte, että tapauksia on vain muutamia varmastikin tulossa. Mutta kyllä suuren maailman asiat tulevat ja rantautuvat ennemmin tai myöhemmin myös Suomeen, ja sen takia meidän täytyy varautua siihen, että todistaminen on turvallista. Kysyisin nyt sitä, mitä sitten, kun tämä todistajansuojeluohjelma päättyy: Millaisen tyhjän päälle sitten todistaja putoaa? Onko hänelle kuitenkin luvassa ja tarjolla tukea tai apua sitten tarvittaessa myöhemmin?

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä todistajansuojeluohjelma ja siihen liittyvä lakiesitys ovat loistavia. Ne täydentävät hyvin anonyymiä todistelua, joka on täällä eduskunnan lakivaliokunnassa parhaillaan käsittelyssä. Voi sanoa, että hallitus on nyt tehnyt hyvää työtä rikoksen uhrien ja todistajien aseman parantamiseksi. Näin pitääkin olla, koska rikoksen uhrin ja myös todistajan pitää olla prosessin keskiössä eikä rikoksentekijän.

Todellakin tätä tulevaa lakia tultaisiin käyttämään järjestäytyneen rikollisuuden ja ehkä muutamien muiden vakavien rikosten torjunnassa. Käyttökertoja ehkä tässä alussa saattaa tulla enemmän kuin pari vuodessa, mutta ei niitä kovin montaa kuitenkaan tule eikä pidäkään tulla, koska useimmiten aina on lievempiä keinoja turvata todistajan ja myös rikoksen uhrin turvallisuus, muun muassa osoitteen turvakielto, erään mainitakseni.

Mutta tosiasia on, että etenkin järjestäytyneen rikollisryhmän jäseniä on jo aikaisemmin autettu pois ryhmän jäsenyydestä, ja nyt tämä uusi laki antaa siihen uusia hyviä työkaluja. Monasti rikollisryhmän jäsen haluaa irtautua ryhmästä, kun hän on kyllästynyt siihen toimintaan, ja monasti siellä on perhesyyt taustalla, lapsen saaminen tai muut tämmöiset isot muutokset perhe-elämässä, kun halutaan irtaantua siitä rikollisjärjestöstä. Nykypäivänä se on pahimmillaan saattanut maksaa tämän irtautujan hengen. Olen ollut mukana tutkimassa useita murhia, joissa on kostettu rikollisryhmästä lähtö sillä, että on surmattu tämä henkilö. Näitä pienimuotoisempia tapauksia, mitenkään väheksymättä, on ollut se, että esimerkiksi eräs rikollisryhmä vaati, että jos sieltä joku haluaa erota, hänen on katkaistava sormensa. No, tällaisiakin tapauksia sitten oli, että näitä sormia katkaistiin ja tällä pystyi maksamaan sen irtisanomisilmoituksensa. Mutta nyt toivottavasti ei enää mene yhtään ihmishenkeä eikä yhtään sormea, kun tämä uusi laki tulee voimaan, vaan pystytään näillä uusilla työkaluilla suojaamaan ihmisten henki ja myös terveys.

Kuten sanoin, kyllähän aikaisemminkin ja parhaillaankin poliisi tekee tämmöistä suojelua, se on poliisin virkavelvollisuus, mutta laki ei ole ollut siihen riittävä. Esimerkiksi jopa järjestäytyneen rikollisryhmän johtohenkilöitä tai ainakin rivijäseniä, jotka ovat irtautuneet ryhmästä, on otettu poliisin suojeluun, mutta ongelma on muodostunut siitä, että näiden henkilöiden henkilöllisyyttä ei pysty häivyttämään. Nimen pystyy vaihtamaan, mutta se vanha nimi näkyy kaikissa rekistereissä. Syntymäaikaa ja henkilötunnusta ei pysty muuttamaan, ei niin mitenkään, ja kaikista rekistereistä näillähän löytyy sitten ilman muuta tämä henkilö. Nyt on loistavaa, kun saadaan tämmöinen peitehenkilöllisyys muodostettua tarvittaessa ja myös uusi henkilöhistoria. Elikkä on uskottavaa, kun joku esimerkiksi hakee töitä tai jotain muuta, että hän on uusi, uudesti syntynyt henkilö.

Yhdessä tapauksessa myös nuorta naista on suojeltu. Hän olisi mahdollisesti ollut rikoksen uhri, eli on ollut vakava hengenvaara, oli kyse kunniamurhan uhkasta. Poliisi pystyi niin sanotusti piilottamaan tämän naisen siten, että tämän henki säästyi. Nyt vastaisuudessa se tulee olemaan paljon helpompaa sekä tälle uhrille että myös poliisille.

Arvoisa puhemies! Se, että tässä suojataan rikoksen uhria, todistajan lisäksi, sekä myös muita henkilöitä, joilla on vakava hengen ja terveyden vaara, on täysin perusteltua. Näin pitääkin olla. Mutta edelleen ihmettelen sitä, miksi kaikissa tapauksissa rikoksentekijälle pitää antaa rikoksen uhrin nimi. Olen tätä asiaa ihmetellyt jo keskimäärin 10 vuotta ja vähän enemmänkin ja ihmettelen edelleen. Nimittäin kun nyt tekijä saa tämän uhrin nimen vaikkapa, sanotaan, niin sanotussa puskaraiskaustapauksessa taikka tapauksessa, jossa törkeästi pahoinpitelee toisen, niin kun näitä tapauksia löytyy ja tekijä kantaa kaunaa näille uhreille, niin sen jälkeen, kun hän mahdollisesti vapautuu vankilasta, hän pystyy kostamaan uhrille tästä teosta hänelle aiheutuneen vankilatuomion. Se ei paljon auta, vaikka henkilöllisyys salataan, koska kun nimi pitää ilmoittaa, niin tämä ihminen kyllä löytyy.

Miksei meillä — nyt kun tulee, mikä on loistava asia, anonyymi todistaja tietyissä tapauksissa — voi olla anonyymia asianomistajaa tietyissä tapauksissa? Silloin, kun tekijä ja uhri eivät tunne toisiaan ja kyse on vakavasta rikoksesta ja on myös vakava uhka siitä, että tämä uhri myöhemmin joutuu tekijän vainoamaksi, niin miksi pitää antaa nimi ja sitä kautta henkilöllisyys. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, onko mahdollista, että tällaista lainsäädäntöä vielä tässä hallituskauden loppumetreillä ajetaan eteenpäin.

Viimeinen asia, mikä tietysti huolestuttaa tässä sinänsä loistavassa asiassa, todistajansuojelussa, ovat kustannukset. On arvioitu, että vuosittaiset kustannukset olisivat noin 700 000 euroa. Ehkäpä se sillä menee tai sitten ei, mutta tosiasia on se, että tätä summaa ei enää voi ottaa poliisin nykyisestä budjetista, koska se on jo tällä hetkellä aivan kuilun partaalla. Peruspoliisitoiminta ontuu sekä hälytyspartioinnissa että tutkinnassa. Tähän on saatava jostain muualta nämä 700 000 euroa. Totta kai on ihan hyvä, että keskusrikospoliisi on tässä vastuutaho, mutta pitää muistaa, että entistä suuremmat paikallispoliisilaitokset joutuvat kuitenkin tekemään ne alkutoimenpiteet ja varsin pitkälle menevät toimenpiteet näiden todistajien suojelussa. Tämä korvamerkitty raha ei saa olla niin yksioikoisesti korvamerkittyä, että se menee vain tiettyyn kohteeseen, jos työn joutuvat tekemään monet muut.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä uusi lakiesitys on loistava ja kannatettava kaikilta osin. Kiitänkin arvoisaa ministeriä tästä hienosta lakiesityksestä.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvasen puheenvuorosta kuului syvä asiantuntemus. Itselleni tämän lakiesityksen lukeminen tuntui siltä kuin lukisi amerikkalaista dekkaria. Tiedän kuitenkin siitä huolimatta, että myös Suomessa tarvitaan rikoksen todistajien nykyistä parempaa suojelua. Vaikka Suomessa jo todistajia suojellaankin monin eri keinoin, erillistä, kunnollista todistajansuojeluohjelmaa ei kuitenkaan ole ollut, ja näin ollen nykylainsäädäntö ei välttämättä suojaa tarpeeksi kaikkein vakavimmilta todistajan henkeen ja terveyteen kohdistuvilta uhilta, kuten edustaja Tolvanen tuossa edellä kuvasi.

Todistajansuojelua tarvitaan sellaisissa äärimmäisissä tilanteissa, joissa todistajan henki on vaarassa. Kevyin perustein ei ohjelmaa aloiteta eikä saakaan aloittaa, sillä kyseessä on todella suuri elämänmuutos todistajalle. Se merkitsee muuttoa kokonaan toiselle paikkakunnalle ja valehenkilöllisyyden käyttöönottoa. Henkilön on siis oman turvallisuutensa vuoksi luovuttava koko omasta elämästään. Ei sellaiseen kukaan kovin kevyin perustein halua.

Lakiuudistus pitää sisällään myös merkittävän moraalis-oikeudellisen kysymyksen: voiko lailla mahdollistaa henkilön täydellisen kadottamisen? Vaikka kysymys on aiheellinen ja vakava, aivan yhtä suuri kysymys on se, että omaa henkeään suojellakseen henkilö ei uskalla todistaa rikollista vastaan. Jos suojelun avulla voimme saada tuomittua nämä rikolliset, on suojelu mahdollistettava.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edellä kuulluista puheenvuoroistakin kuuli, tämä hallituksen esitys on erittäin tärkeä rikosten uhrien ja todistajien oikeusturvan parantamiseksi, ja siis toisin kuin monissa muissa EU-maissa Suomessa ei ihmeellistä kyllä ole voimassa olevaa lainsäädäntöä todistajansuojeluohjelmasta, ja on korkea aikakin saada muutos tähän asiaan.

Laki on merkittävä sekä yksilön perusoikeuksien että laajemmin rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen ja rikollisuuden torjunnan näkökulmasta, ja tästä esityksestä suuri kiitos hallitukselle ja ministerille.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti erittäin kannatettava lakiesitys: laki todistajansuojeluohjelmasta. Tämä samanlainen laki todistajansuojeluohjelmastahan on jo useimmissa muissa Euroopan unionin maissa ollut käytössä ja on osa vakiintunutta poliisin toimintaa. Ikävää, että yhteiskunta on raaistunut niin paljon ja raaistuu koko ajan, että tällaista todistajansuojeluohjelmaa tarvitaan, ja tämähän johtuu tietenkin siitä, että asia liittyy useimmiten järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai muuhun vastaavaan vaaralliseen, vakavaan rikollisuuteen.

Sitten näistä keinoista sen todistajan suojelemiseksi: muutto toiselle paikkakunnalle, henkilötunnuksen muutos, etu- ja sukunimen muutos, tietojen jakamiskielto, kokonaan uusi henkilöllisyys. Kannatan tätä lakiesitystä lämpimästi, mutta eihän se uuden henkilöllisyyden luominen ja sen kanssa eläminen ihan yksinkertainen asia kuitenkaan ole. Jos minulta otettaisiin Kärnä-nimi pois, se olisi aika kova juttu!

Mutta siitä huolimatta ja näillä perusteilla kannatan erittäin lämpimästi tätä lakiesitystä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Todistajansuojelun aloittamista vaativaa rikosprosessia käydään Suomessa onneksi harvoin. Tapauksia on vain muutamia vuosittain, mutta tärkeää on, että silloin kun tämmöinen tarve esiintyy, niin todistajan suojaksi on nyt kuitenkin olemassa järeämpiä työkaluja, tämä on hyvä. Euroopassa vastaavia on jo olemassa ja vakiintuneessa käytössä. Suomi on kuitenkin pieni maa, tänne on hankala piiloutua, ja ehkä se tämän peiteidentiteetin kautta on kuitenkin helpompaa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puhumme äärimmäisen tärkeästä asiasta puhuessamme oikeudenloukkauksen nähneen, kuulleen taikka siitä jotain tietävän asemasta ja turvallisuudesta. Lähtökohta on se, että todistajan on voitava kaikissa olosuhteissa vapaasti kertoa kaiken asiasta tietämänsä ilman, että hän joutuu varomaan sanojaan taikka jopa muuttamaan kertomustaan uhkailun taikka painostuksen alla.

Uhkailua ja painostusta voidaan kohdistaa todistajaan itseensä taikka hänen läheisiinsä. Yleisesti on tiedossa, että todistajaa ei saa uhkailla eikä painostaa muuttamaan kertomustaan. Tästä huolimatta todistajiin kuitenkin pyritään vaikuttamaan. Mitä vakavammasta teosta on kysymys, sitä suurempi uhka painostukselle on.

Todistajaa pyritään suojelemaan monilla tavoilla. On lähestymiskieltoa, turvakieltoa, henkilötunnuksen muuttamista ja niin edelleen. Kuitenkaan yksikään näistä kielloista ei käytännössä estä uhkaajaa, mikäli tämä päättää toteuttaa uhkauksensa ja esimerkiksi käyttää fyysistä väkivaltaa taikka pahimmassa tapauksessa jopa päättää surmata todistajan. Ainoa keino tällaisessa konkreettisessa ja vakavassa uhassa on asettaa todistajalle poliisivartio. Me kaikki tiedämme, että nykyisillä resursseilla sekin on aika vaikea toteuttaa niin, että uhkaaja ei pääsisi toteuttamaan uhkaustaan.

Olen edustaja Tolvasen tavoin huolissani toiminnan kustannuksista. Mikäli tällaisiin suojelutoimiin joudutaan turvautumaan, ei kustannuksia saa sälyttää poliisin toimintamenoihin.

Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussa oleva lakiesitys on hyvä ja kannatettava. Uskon, että lain merkitys korostuu tulevaisuudessa, kun joudutaan ratkomaan perinteisten rikosten ohella myös eriasteisia terrorismiin liittyviä rikoksia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Viime vuosina on uutisoitu useita tapauksia, joissa väkivaltarikokseen eivät sivulliset uskalla lainkaan puuttua vaan kävelevät näkemättä ja kuulematta ohi. Tällaisia tapauksia on ollut täällä Helsingissä ja monessa muussa kaupungissa, kun on pahoinpitelyjä sattunut ja samaten raiskaustapauksia. Ihmiset eivät uskalla puuttua siihen, mitä tapahtuu, eivät halua harmia ja ongelmia itselleen tai läheisilleen, erityisesti silloin, jos kyse on ammattirikollisten puuhista.

Tulevaisuudessakin on erittäin tärkeätä, että me saisimme oikeudenkäynteihin todistajia, jotka uskaltavat kaiken asiaan liittyvän kertoa siellä todistajan roolissa. Kustannuksia varmaankin tämä uusi hallituksen esitys läpi mennessään tuo, mutta niitä kustannuksia voitaisiin mahdollisesti pienentää sillä, että tehtäisiin yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa silloin, kun sijoitetaan näitä suojeltavia todistajia toisiin maihin.

Hallituksen esitys on kannatettava.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Kärnä tässä totesi, ei ole mikään pikkujuttu silloin, kun joutuu tai pääsee tällaiseen todistajansuojeluohjelmaan. Mutta silloin kun tämä ohjelma käynnistyy koko tehokkuudellaan, niin tosiasia on sitten, että tällä todistajalla tai uhrilla on hengenlähtö se toinen vaihtoehto. Elikkä järjestäytyneen rikollisuuden parissa ihmishengellä ei valitettavasti ole mitään arvoa. Eli siinä mielessä henkilön on itsensä käytävä se paini, mitä hän elämältään haluaa, haluaako ohjelmaan vai ei.

Täytyy myös todeta, että Suomi on liian pieni maa tehokkaasti piilottaa joku ihminen, ja sen takia on hyvä, että tässä on tämä yhteistyömahdollisuus ulkomaiden kanssa, koska silloin vasta voi sanoa, että todistaja tai uhri on todella turvassa.

Totta kai on hyvä, että saadaan ihmishenki pelastettua, mutta toinen asia on se, että saadaan vaikkapa sen järjestäytyneen rikollisryhmän toiminnasta tietoa. Tämmöinen ryhmästä irtautuva jäsen, ehkä jopa johtohahmo, pystyy kertomaan niin paljon sisäpiirin tietoa esimerkiksi ryhmän tekemistä vakavista rikoksista, esimerkiksi törkeistä huumausainerikoksista, että sen ryhmän toiminta saadaan lopetettua ja tuhottua.

Elikkä tässäkin tapauksessa tämä on todella kannatettava lakiesitys, joskin myönnän, että sen käyttö, voi sanoa, onneksi, on Suomessa hyvin vähäistä. Vaikka se vaikuttaa paljon ihmisen mahdolliseen vapauteen, liikkumisvapauteen ja muihin asioihin, niin se kuitenkin viime kädessä turvaa hänen ja hänen läheistensä hengen ja terveyden.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vastaan pariin kysymykseen, joita täällä on esitetty.

Ensinnäkin edustaja Tolvanen kysyi, miksi esimerkiksi vaikkapa raiskaustapauksessa, jossa asianomistaja ja tekijä, syytetty tai tuomittu, eivät tunne toisiaan, asianomistajan nimen pitää olla tämän tuomitun tiedossa. No, tämä on tietysti tuonne oikeusministeriön tontille kuuluvaa lainsäädäntöä. Jos ministeri Henriksson haluaa siihen vastata, niin se on varmasti mahdollista, mutta itse en tuohon pysty suoraan vastaamaan. Mutta sen sijaan totean sen, että tässä todistajansuojeluohjelmassahan sitten tämä nimi tietenkin vaihtuu, jos henkilö siihen mukaan tulee.

Todistajansuojeluohjelma voi koskea muitakin kuin todistajia, vaikka tämän nimi on todistajansuojeluohjelma, eli tuossa 2 §:ssä todetaan, että todistajansuojeluohjelma voidaan aloittaa paitsi tämän rikosasiassa kuulemisen, myös muun syyn vuoksi, eli se mahdollistaa myös muiden kuin rikosprosessissa kuultavien henkilöiden suojelemisen. Esimerkiksi vaikkapa perheenjäsenen tai poliisin tietolähteen kohdalla tai vaikkapa peitepoliisin itsensä kohdalla voidaan todistajansuojeluohjelmaan tarttua, vaikka henkilö ei olisikaan varsinaisesti tuossa rikosprosessissa todistajana.

Sitten toinen kysymys koski sitä, että kun tämä todistajansuojeluohjelma päättyy, niin mitä sitten tapahtuu. Tämä todistajansuojeluohjelma voi päättyä joko suojeltavan omasta pyynnöstä, koska siihen kuuluminenkin on vapaaehtoista, tai sitten jos ohjelman jatkuminen on ilmeisen tarpeetonta. Ohjelma voidaan päättää myös, jos suojeltava omalla käyttäytymisellään osoittaa piittaamattomuutta omasta turvallisuudestaan tai suojeltava laiminlyö esimerkiksi niitä sopimuksia, joita on tehty, esimerkiksi antamalla tietoisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja ohjelman kannalta merkityksellisistä asioista.

Kuitenkin tässä hallituksen esityksen perusteluissakin todetaan se, että tilannearviossa todistajansuojeluohjelman päättämisestä on noudatettava erityistä varovaisuutta, eikä todistajansuojeluohjelmaa tule päättää, jos uhkatilanteesta on pienikin epävarmuus. Eli niitä tilanteita, joissa henkilö sitten jäisi turvattomaan tilanteeseen, ei saisi syntyä, eli todistajansuojeluohjelmaa ei sellaisissa tilanteissa vielä saa päättää.