Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Meinasi tulla kiire, kun säikähdin, että putoan koko paikaltani poissaolojen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja lisäbudjetista. Ensinnäkin taloudellisesta tilanteesta sen verran, että totta kai elämme hyvin epävarmoja aikoja ja on todella vaikea ennustaa tämän vuoden taloudellista kehitystä. Mehän tiedämme, että muun muassa USA:ssa ensimmäinen vuosineljännes on ollut hyvinkin nopeata taloudellista kasvua eli 5 prosentin luokkaa, mutta on aivan hyvin mahdollista, että tämä suunta ei jatku. Taitaa olla niin, että enemmänkin pidetään todennäköisenä, että tästä 5 prosentin kasvusta tullaan varsin nopeasti alas, että kasvu jatkuu vaikkapa toisella neljänneksellä puolet siitä. On aika vaikea ennustaa, mitä se merkitsee sitten USA:ssa reaktiona, kun tällainen nopea elpyminen kääntyykin uudelleen takapakiksi, tai ei nyt takapakiksi, mutta kuitenkin hyytyy varsin nopeasti.

Suomen osalta on arvioitu, että kasvu kiihtyisi loppuvuodesta. Tässä taloudellisen kasvun, bkt-kasvun ja työllisyyden välisessä suhteessa on jotakin kummallista, joka vaatii vähän pohdiskelua. Vaikka kasvu hyytyi hyvin nopeasti viime vuoden loppupuoliskolla, niin työllisyyskehitys on jatkunut yllättävänkin myönteisenä. Tämä on ollut tietysti positiivinen asia. Talvenkin työllisyyskehitys on yllättänyt positiiviseen suuntaan. Samalla on aikamoinen pelko siinä, että vaikka elpyminen alkaisi, niin työttömyys eräällä tavalla puskee jälkijunassa, tulee myöhemmin. Tämän vuoksi se tarkkaavaisuus, mitä nimenomaan työllisyyden kehitykseen pitää kohdistaa, on erittäin ajankohtaista.

On hyvä, että tässä lisäbudjetissa on hieman työllisyystoimiin satsattu rahaa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä jo viime kesän kesäkokouksessaan lähti siitä, että se, mitä tämän vuoden budjetin osalta laitettiin, ei välttämättä riitä, ja hallitukselta edellytettiin tarkkaavaisuutta ja reagointia välittömästi, mikäli työllisyystilanne ei riittävän nopeasti kohene tai työttömyyden aleneminen pysähtyy, niin kuin se paikka paikoin on pysähtynyt ja kääntynyt jopa huonompaan suuntaan. Tätä aktiivisuutta ja tarkkaavaisuutta täytyy edellyttää myöskin jatkossa.

Muutamia yksityiskohtaisempia kommentteja lisäbudjettiin.

Myönteistä on tietysti se, että potilasjonojen lyhentämiseen satsataan. Se ei ole kovin paljon, mutta on 25 miljoonaa euroa kuitenkin jonkinlainen alku. Tietenkin täytyy edellyttää, että tämä sitten toisen 25 miljoonan osalta toteutuu ja siitä eteenkinpäin.

Perusradanpidossa on nyt syntymässä kyllä aikamoisia ongelmia. Täällä ministeri Niinistö viittasi näihin suuriin infrahankkeisiin ja niiden auki olevaan rahoitukseen. Tämä on tietysti totta, mutta jos puhutaan rahoituksesta valtion omaisuuden myyntituloista, niin eduskunta ei tietysti niitä päätöksiä tee ennen kuin vasta hallituksen esityksen mukaan. Siinä mielessä on vaikea rahaa hankkia, jollei ehdotuksia tule. Mutta tämä nähtävästi kyllä jonkin verran kuristaa rautatiepuolella perusradanpitoa. Siellä nyt on ihan nähtävissä, että Itä-Suomen suunnassa joudutaan työllisyysvaikeuksiinkin, lomauttamaan ja jopa irtisanomaan väkeä, kun nämä määrärahat eivät kerta kaikkiaan riitä. Tässä taitaa olla sellainen ainakin 15—20 miljoonan euron aukko tämän vuoden osalta.

Ilmastostrategiakohdasta ja "risupaketista", joista täällä puhuttiin: Minusta on aika kohtuutonta kyllä sanoa — tai minä en ainakaan aliarvioi kansanedustajia, jotka tekevät viikon päästä perjantaina täällä perusvoimaratkaisua — että se, mitä tähän lisäbudjettiin on ilmastostrategiaan ja energiatukiin liittyen merkattu, ratkaisisi kansanedustajien lähestymistavan. Tämä on minusta kyllä kansanedustajien harkinnan ja järjenkäytön aliarvioimista. Minusta tässä ei ole mistään kaupankäynnistä kysymys. Kyllä perusvoimaratkaisu on paljon muuta.

Ministerille huomautin siitä, millä tavalla eduskunnan ponnet, ne ponnet, jotka tämän vuoden varsinaiseen budjettiin ovat liittyneet, nimenomaan lisäbudjettivaatimuksina, toteutuvat. Näiden osalta tietysti kannan huolta. Ne ovat pieniä asioita, mutta esimerkiksi adoptiojuttua vähän ihmettelen, että tämä ei ole nähtävästi sitten varsinaisesti näissä lisäbudjettineuvotteluissa tullut edes tarpeeksi vakavasti keskusteluun, mutta siitähän oli aivan selkeä eduskunnan ponsi. Ehkä suuruusluokaltaan vieläkin pienempi asia, tämä partisaaniuhrien huomioiminen, oli samanlainen, hyvin velvoittava ponsi. Nämä ovat aika pieniä asioita ja eivät varmaan yhteiskunnan kannalta kaikista suurimpia, mutta tässä korostuu se periaate, että jos eduskunta selkeästi kantansa toteaa, niin olettaisin ainakin, että tässä tapauksessa sitten koko hallituksella, mutta varsinkin esittelevillä ministereillä siellä riittäisi kanttia painaa näitä läpi tosi voimakkaasti.

Viimeinen asia, arvoisa puhemies, jonka otan esille, koskee Ulkomaalaisviraston määrärahoja. Siellähän tuli pieni tiedotussotku, kun tämän päivän lehdistä saimme lukea, että Ulkomaalaisvirasto on pahasti pettynyt, kun ei saa mitään rahaa lisäbudjetissa. Tämähän ei ollut totta, he saavat 350 000 euroa jonojen, käsittelyaikojen lyhentämiseen, mutta heidän pyyntönsä oli miljoona. Nähtävästi myöskin ministeri Itälä on esittänyt neuvotteluissa suurempaa summaa kuin nyt tähän merkattu VM:n sinällään jo pohjaesityksessä ollut 350 000. Tämä vain tarkoittaa sitä, että Ulkomaalaisvirasto on nyt alkuvuoden pystynyt toimimaan tehokkaasti ja käsitellyt enemmän näitä perheiden yhdistämis- ja erilaisia hakemuksia kuin uusia on tullut sisään, ja tällä tavalla on saatu tätä monien vuosienkin mittaista jonoa lyhenemään. Mutta tätä volyymiä ja tätä hakemusten tehokasta käsittelyä ei pystytä jatkamaan koko vuoden tasolla, mikäli tämä lisäys jää 350 000:een. Sen vuoksi toivon, että asianomainen jaosto valtiovarainvaliokunnassa kiinnittää tähän huomiota. Se on inhimillisesti hyvin tärkeä asia näiden hakijoiden kannalta. Liittyy siihen sekin, että se ei oikein kansalaisten kannaltakaan ole hyvä asia. Oli se lopullinen päätös sitten yksittäisten hakemusten osalta se tai tämä, ei ole mitään järkeä, että ihmisiä roikutetaan ja heidän hakemuksiaan käsitellään vuosikausia ja he joutuvat odottelemaan sitä, miten Suomi heihin suhtautuu. Sen vuoksi pidän tärkeänä, että Ulkomaalaisvirasto saa tarvitsemansa resurssit joko nyt tai sitten viimeistään seuraavassa lisäbudjetissa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kansalliseen terveysprojektiin on ehdotettu 25 miljoonaa euroa jonojen purkamiseen. Kysymyksessä on tutkimus- ja hoitojonojen purkaminen. On puhuttu paljon leikkausjonoista, mutta jonothan ovat pitkät tutkimuksiin ja myöskin muihin kuin veitsellä toimitettaviin hoitoihin. Tämä on tärkeä lisäys, ja nyt kun asia on eduskunnan käsittelyssä, on tärkeää miettiä sitä, miten nämä rahat jaetaan. Nythän ehdotus on, että ne jaetaan sairaanhoitopiireille, ja tarkoitus on, niin kuin ministeri Biaudetkin eilen totesi, että kunnat laittavat sitten toisen mokoman rahaa lisää.

Meillä on hyvin erilaisia taloudellisessa asemassa olevia kuntia, joten mielestäni kannattaisi tutkia sitä, voitaisiinko rahaa jakaa niin, että ne kunnat, joilla todella on suuria taloudellisia vaikeuksia, voisivat saada enemmän valtion tukea ja ne kunnat taas, jotka eivät ole rahan puutteessa, mutta joilta on puuttunut tahtoa hoitaa jonoja, eivät välttämättä saisi näin suurta valtionosuutta.

Myöskin on tarpeen miettiä juuri sitä, mihin nämä rahat osoitetaan. Tekonivelleikkaukset, polven ja lonkan tekonivelleikkaukset, on osoitettu erittäin kustannustehokkaiksi hoidoiksi, vaikka esimerkiksi lonkkaleikkaus, tekonivelleikkaus maksaa noin 70 000 markkaa, niin sanottu revisioleikkaus tai erityisvaativa leikkaus, jotka esimerkiksi Pirkanmaalla on keskitetty Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Mutta vaikka tämä yksittäinen summa on kohtalaisen suuri, niin jos lasketaan kokonaiskustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että henkilö on työkyvyttömänä ja joutuu syömään suuren määrän esimerkiksi särkylääkkeitä ja pahimmassa tapauksessa olemaan pyörätuolissa toisten autettavana, niin on aivan selvää, että tämä yksittäinen sijoitus leikkaukseen on kannattavaa toimintaa. Juuri se suuri puute meidän sosiaali- ja terveydenhuollossamme on, että kunnissa ei esimerkiksi lasketa kokonaiskustannuksia, vaan ajatellaan, että jos valtio maksaa tai Kela maksaa, niin kunta omalta osaltaan toimii niin, että jonkun toisen piikistä nämä maksetaan. Lopputuloshan on kuitenkin se, että meidän veronmaksajien taskuista nämä kaikki rahat otetaan, maksetaan ne sitten valtion tai kunnan veroina tai jonain muuna verona. Yleensä maksajataho ovat samat kuntalaiset. Tämä on lyhytnäköistä toimintaa ollut.

Myöskin sydänleikkausjonot ovat pitkät, eivät yhtä pitkät kuin lonkkaleikkausjonot, koska ne eivät välttämättä voi olla niin pitkiä eikä määräkään ole onneksi niin suuri, mutta näissä tarve päästä nopeasti hoitoon on suurempi ja sen vuoksi ne pitäisi saada myöskin kuntoon.

Kaihileikkaukset ovat tärkeitä yhtä lailla, kuten myös esimerkiksi kuulokojeet, joista ed. Hiltunen muun muassa eilen puhui. Niiden saaminen ajallaan on tärkeätä, koska henkilön, joka ei näe eikä kuule, toimintakyky sen vuoksi huomattavasti alenee.

Täytyy myöskin katsoa mielestäni ne hoidot, joista nyt ei ole paljon puhuttu, mutta jotka ovat yhtä tärkeitä, ja erityisen tärkeää on myöskin katsoa sellaiset hoitojonot, jotka ovat yhtä tärkeitä. Erityisen tärkeää on myöskin katsoa sellaiset hoitojonot, joissa näiden tarvitsijoiden määrä voi olla hyvinkin pieni, mutta silti heille hoidon tarve on yhtä suuri kuin heille, joilla on jokin paljon puhuttu ja pitkiä jonoja merkitsevä sairaus.

Erityisen tärkeää on myöskin se, että tutkimuksiin päästään ajallaan elikkä arvioidaan oikein, mikä on hoidon tarve. Tässä on valtavan suuria viiveitä tällä hetkellä. Näin kansalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa, ei vain sen vuoksi, missä kunnassa sattuvat asumaan, vaan myöskin sen vuoksi, mikä sairaus heillä on. Lasten ja nuorten psykiatrisia jonoja varten on asetus tehty vuosi sitten, mutta jonot eivät ole asetuksen mukaisia. Nämä mielenterveyspotilaiden jonot pitäisi laittaa kuntoon, ei vain näiden nuorten ja lasten osalta, mikä on tietysti kaikkein tärkeintä, vaan myöskin aikuisten osalta. Kyllä mielenterveyshoidossa on paljon parantamisen varaa.

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että ministeri Niinistö olisi malttanut kuunnella puhettani, koska minulla olisi ollut hänelle harkittavaksi hyvä ehdotus, jolla terveydenhuoltomenoja voidaan säästää. Monia kalliita hoitoja voitaisiin välttää, jos diabetesta voitaisiin ehkäistä. Kansalliseen terveysprojektiin on otettu tärkeä lause: "Valtioneuvosto toteuttaa ja edistää niitä toimia, joilla voidaan vähentää keskeisten kansansairauksien esiintyvyyttä ja niistä aiheutuvaa hoidon tarvetta." Hallitus viittaa myöskin aiemmin hyväksymäänsä Terveys 2015 -ohjelmaan, joka nimenomaan pitää sisällään näitä terveyden edistämistä koskevia toimia. Mutta ei tähän lisäbudjettiin eikä Kansalliseen terveysprojektiin vielä sisälly kuitenkaan yhtään konkreettista esitystä terveyden edistämistä koskeviin toimiin.

Vaikka ed. Ihamäen kanssa emme kaikista asioista ole samaa mieltä, niin näissä terveyden edistämistä ja sairauksien ehkäisyä koskevissa asioissa kuljen ed. Ihamäen viitoittamaa tietä. Olemme yhdessä allekirjoittaneet aloitteen, jossa ovat mukana myöskin ed. Löv ja ed. Väistö, joka valitettavasti joutui poistumaan lentokentälle, ja ed. Marja Tiura, jonka tuolla käytävällä sain kiinni. Onneksi vielä ed. Ihamäki oli täällä, niin sain hänenkin nimensä, koska hän on aktiivinen ollut näissä asioissa. Ed. Vahasalokin vielä pääsee Sydänliiton hallituksen jäsenenä allekirjoittajien joukkoon, jos haluaa.

Sydänliiton ja Diabetesliiton yhteistyö on lähtenyt erinomaisesti liikkeelle. Kysymyshän on aivan samoista asioista. Sepelvaltimotautia ja aivoinfarkteja voidaan ehkäistä ehkäisemällä diabetesta, koska diabetes on sydän- ja verisuonisairauksien keskeinen riskitekijä. Sen lisäksi sokeutta, dialyysihoitoa ja alaraajojen amputointia muun muassa voidaan ehkäistä. Jos ministeri Niinistö laskisi, mitä ne maksavat, niin ehkä hän olisi suosiollinen tälle. Ehdotamme nyt erityistä suunnittelurahaa, koska diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma on laadittu Diabetesliiton aloitteesta meidän maamme parhaiden asiantuntijoiden avulla, ja se on jo kaksi vuotta ollut käynnissä. Sen yhtenä keskeisenä osana on tämä ehkäisyohjelma. Mutta ei voi olla niin, että näitä toteutetaan vain järjestöjen aloitteesta ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella ja muiden sponsoreiden tuella. Tämä ongelma koskee monia muitakin.

Me puhuimme eilen kuntoutuksesta, ja samalla tavalla esimerkiksi kuntoutus on usein jätetty järjestöjen kontolle. Järjestöt ovat hyviä niitä kehittämään ja olemaan mukana toimeenpanossa, mutta rahoitusta tarvitaan valtiolta. Sen vuoksi ehdotamme, että nyt tälle vuodelle lisäbudjettiin otettaisiin 20 000 euroa suunnittelurahaa. Koska tämä momentti on kolmen vuoden siirtomääräraha, niin tässä yhteydessä voi jo ehdottaa jatkoa elikkä ensi vuodelle 600 000:ta euroa.

Edelleen Kansalliseen terveysprojektiin liittyy lääkärikoulutuksen lisäpaikat, eli terveysprojekti sisältää ehdotuksen, että niitä lisätään 550:sta 600:een, mutta tämä rahoitus on auki, kuten jo aiemmin kuulimme. Sen vuoksi ed. Tykkyläisen ensimmäisenä allekirjoittamassa aloitteessa ehdotetaan tähän 300 000 euroa lisää rahaa ensi syksylle, jollei hallituksen ja näiden tiedekuntien välisissä neuvotteluissa päästä parempaan tulokseen.

Arvoisa puhemies! Vielä tänään valiokunnan kuulemisen yhteydessä voidaan todeta, että terveysprojektiin liittyy myöskin ehdotus alkoholijuomien vahvuuden alentamisesta, mutta kunhan nyt valvottaisiin edes sitä jakelua ja anniskelua, mitä nyt tapahtuu sekä anniskeluliikkeissä että vähittäismyynnissä, niin tätä kautta myöskin voitaisiin näitä alkoholihaittoja ehkäistä. Kuulemma nykyiset valvontavirat ja -mahdollisuudet ovat vitsi. Ne ovat niin pieniä, ettei voi puhua kuin vitsistä, koska niiden puitteissa ei pystytä lakeja valvomaan. Tämän vuoksi tähän en ole tehnyt aloitetta. Mutta tämä pykälä on auki, ja toivon, että sinne löytyy myöskin rahaa. Siellä pieni lisäys kyllä onkin.

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni oli puhua vielä työllisyysmäärärahoista, mutta niistä vasemmistoliiton edustajat ovat jo paljon puhuneet. Tässä yhteydessä haluan todeta sen, että me olemme tehneet hyviä lakeja, tärkeitä lakeja, vajaakuntoisten ja vammaisten työllistämiseksi. Viimeisin tuli voimaan 1.4.2002, ja siinä yhteydessä eduskunta nimenomaan laajensi työllisyyslain 16 §:ää, niin että vajaakuntoiset ja vammaiset tulivat ensisijaisesti työllistettävien rinnalle, pitkäaikaistyöttömien ja nuorten rinnalle. Kuitenkaan määrärahoja ei ole osoitettu tähän. On mielestäni välttämätöntä, että vajaakuntoisten ja vammaisten työllistämiseen osoitetaan lisämäärärahoja. Niitä pitäisi osoittaa myöskin valtiolle, mutta se momentti ei ole auki, joten kun ristiinkäyttö on mahdollista, niin näitä rahoja, joita nyt ehdotamme lisättäväksi, tulisi käyttää myöskin täällä valtion puolella.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen sanoi äskeisessä puheenvuorossaan, että hän on kulkenut allekirjoittaneen viitoittamaa tietä monta kertaa. Voisin suositella ed. Stenius-Kaukoselle laajemminkin tätä tien polkemista.

Mutta vakavasti ottaen totean vaan, että Kansallinen terveysprojekti tähtäsi terveyspalvelujärjestelmän remonttiin ja sellaisena se oli hyvä toimi ja tehtiin lyhyessä ajassa. Ainakin se sai meidät vakuuttuneiksi puutteista, joita terveyspalvelujärjestelmässä on, ja sai meidät vakuuttuneiksi, että lisää rahaa tarvitaan. Mutta puute oli tietysti se, että siinä ei otettu huomioon terveyden edistämistä eikä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Sitä, että niitä ei otettu siihen, puoltaa kuitenkin se, että STM:ssä on menossa oma projekti Terveys 2015, jossa näitä asioita käsitellään.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Varaa on aina siihen, mitä halutaan. Täällä on paljon puhuttu terveydenhuollosta ja sen puolesta, ja ajattelin nyt lyhyesti puhua toisesta tärkeästä sektorista.

Koko kevät on puhuttu lasten ja nuorten asemasta, pahoinvoinnista, varhaisen puuttumisen merkityksestä, opetusryhmien koosta päivähoidossa ja koulupuolella. Paljon saadaan aikaan ilman rahaakin uusilla käytännöillä ja oikeilla asenteilla, mutta oikein kohdennettuja lisävaroja tarvitaan myös. Petyn aina siihen, ettei näitä asioita oteta huomioon, ei talousarviossa eikä lisätalousarviossa. Väitän, että me kohdennamme varoja liikaa korjaaviin toimenpiteisiin, kun ennaltaehkäisevät olisivat paljon tehokkaampia ja halvempia. Siksi en ymmärrä, miksi opetustoimeen ei taaskaan saada lisämäärärahoja.

Ne rahat, jotka on nyt osoitettu yleissivistävään koulutukseen, ammatilliseen lisäkoulutukseen ja yliopistoille, eivät vahvista olemassa olevaa toimintaa vaan ovat puuttuneet budjetista. Ammatillisessa lisäkoulutuksessa opiskelijat ovat jo sisällä opiskelussa hankintajärjestelmän kautta, mutta momentilla ei ole vain rahaa näille opiskelijoille. Siksi panostus ammatilliseen lisäkoulutukseen on välttämätöntä. Yleissivistävän koulutuksen lisäyksetkään eivät ole uutta rahaa, ja nämä seikat olisi hyvä nyt tuoda esille, jotta ei tule vääriä käsityksiä lisäbudjetin sisällöstä.

Arvoisa puhemies! Koulutus on Suomen menestystekijä numero 1. Siksi meidän tulee pitää huolta siitä, että toimintaedellytykset säilyvät. Emme saa tuudittautua Pisa-tutkimuksiin. Odotan, että seuraavassa talousarviossa satsaisimme myös tulevaisuuteen, jota koulutus edustaa.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan siitä, mistä täällä koko päivä oikeastaan on puhuttu, ja totean, että mielestäni ed. Stenius-Kaukonen läheisesti käsitteli leikkausjonoja ja tarvetta lisämäärärahan löytämiseen tähän asiaan. Hallitus on selkeästi lähtenyt oikealle linjalle, mutta raha on riittämätön. Niiden kansalaisten, jotka tietävät, että heillä on paranemismahdollisuuksia, kun se jono vaan etenisi, mielialaa ajatellen ei ole ollenkaan vähäpätöistä, riittääkö määrärahoja jonojen lyhentämiseen vai ei. Tältä osin toivon, että lisätalousarvioesitys, mikä tässä on olemassa, poistaisi osaltaan niitä jonoja ja lyhentäisi ne mahdollisimman lyhyiksi. Mutta siitä voi olla varma, että näillä rahoilla asia ei vielä yksin ratkea. Tarvitaan paljon muutakin, tarvitaan jopa rakenteellista uudistusta, mihin toivottavasti löytyy sellainen tahto ja halu, että tämä tulisi järjestykseen.

Toinen asia, mikä täällä vahvana on tullut näkyviin, on se, että työllisyyden osalta erityisesti on löydettävä sellaisia rakenteellisia ratkaisuja ja uudistuksia, joissa työllisyysasia rakentuu sille pohjalle, että yrittäjyyden asemaa voidaan kohentaa, yrittäjyyden asemaa voidaan parantaa ja yrittäjyyden kautta voidaan siirtää osa työpaikoista, työmahdollisuuksista, myöskin Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle niin, että niitä töitä, mitkä sattuvat tähän yrittäjärooliin yksin tai yhdessä yrittäen, jos näin ajatellaan suuruusluokkaa, olisi mahdollisuus ulkoistaa ja näin kesän kynnyksellä niin ulkoistaa, että niitä voitaisiin tehdä vapaa-ajan asunnoilta käsin ja tällä voitaisiin luoda myöskin myöhemmässä vaiheessa sen tyyppistä ilmapiiriä, että maakunnissa voitaisiin elää, tehdä ja toimia niin, että se olisi myöskin eduksi tälle yhteiskunnalle. Firman varsinainen kotipaikka voisi olla täällä Pääkaupunkiseudulla, mutta ne toimeenpanevat ihmiset olisivat maakunnissa.

Mitä sitten tulee useimmissa puheenvuoroissa todettuun kantaan, että kun eduskunta on jotakin lausunut, tahtonut ja sanonut, niin se pitäisi myös hallituksen ottaa opiksi ja toteuttaa: Erityisesti tulee mieleen tässä partisaaniliikkeen uhreiksi joutuneiden, vielä matkassa olevien, elävien, ihmisten ottaminen korvausta saavien joukkoon. Siltä osin katson, kun poliittinen ilmapiiri on Suomessa niin vapautunut, että tämä on mahdollista, että tämä olisi pitänyt tehdä välittömästi, kun kerran eduskunnan tahto on myöskin näin ollut olemassa. Sitä pidän periaatteessa vaikeana, ja ulkopoliittisesti tietysti se oli pakko näin hyväksyä ja tehdä, että heti sotien jälkeen, kun näitä kansalaisia oli vielä paljon enemmän olemassa, ei asiaan voitu jo silloin paneutua ja panna järjestykseen.

Se, että tätä nyt siirrellään ja käännellään, on suorastaan häpeällistä näitä vanhoja ikäluokkia ajatellen, mitä sen aikaiset suomalaiset olivat olemassa, jotka viime sotien ajan kokivat ja tunsivat. Onneksi itse kuulun siihen nuorempaan ikäluokkaan, millä ei tästä asiasta ole mitään tietoa eikä käsitystä muuta kuin puheitten kautta.

Täällä on useasti puhuttu metsätalouden edistämiseen liittyvän määrärahan tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista. Vaikka ed. Pulliaisen kanssa olemme ehkä ideologisesti joissakin asioissa eri mieltä, tavoitteemme lienevät kuitenkin hyvin saman suuntaiset ja saman näköiset. Ajattelin puhua tästä erinomaisen laajasti ja paljonkin, mutta mielestäni ed. Pulliainen perusteli tämän asian erinomaisen hyvin, mitä tämä tarkoittaa, mitä tällä rakennetaan ja mitä varten lisämääräraha täällä on olemassa.

Tämäkin asia on tullut perusteltua moneen kertaan, että tämä ei liity ensi viikolla käsiteltävään energiaratkaisuun ja siihen pakettiin ei yhtään mitenkään. Tämän asian tulisi olla ja tulee olla lisätalousarviossa siitä huolimatta, että energiaratkaisut olisivat minkä näköiset tahansa ja olivatpa ne ajankohtaisia tänä vuonna tai eivät, kun perusteena kuitenkin selkeästi nähdään, että yksi merkittävin tekijä tämän tarpeen luomiseen on ollut olemassa se, että viime syksyn myrskyt ovat luoneet sellaisen uudistustarpeen, mitä ei ole voitu ennakkoon missään ennakoida eikä siihen varautua.

Tämän pohjalta tästä asiasta on niin paljon puhuttu, etten sen pidemmälle jatka. Luotan kannanottoihin, mitä täällä aikaisemmin on pöytäkirjoihin tästä asiasta lausuttu.

Yhtenä tärkeänä asiana näen ja olen myöskin siinä allekirjoittajien joukossa, jota ed. Bremer on täällä ansiokkaasti kerännyt, ja hän on kunnioitettavasti nytkin paikalla, että Vuosaaren sataman suunnitteluun varattava määräraha on sen tyyppinen, mitä lisätalousarviossa ei tarvita. Kun maassa on runsain mitoin käyttämätöntä satamakapasiteettia vapaana sekä myöskin helpolla tavalla lisättävissä ja laajennettavissa, niin tämä, että valtio sijoittaa Vuosaareen näin rahaa, tässä muodossa suunnitteluun ja tulevaisuudessa vielä lisää liikenneratkaisuihin, on mielestäni sellaista politiikkaa, mitä nykyinen yhteiskunta ei kestä eikä se ole tarpeen olemassa. Tältä osin on hyvä yhtyä siihen näkemykseen, että se määräraha joutaa tästä lisätalousarviosta pois, mieluummin tänne tulojen puolelle. Ellei sitä muualle löydetä, pannaan se vaikka velan lyhentämiseen, mutta mielellään näkisin, että sekin raha voitaisiin käyttää sosiaali- ja terveystoimen puolella niihin ongelmiin, mihin rahaa ei vielä riittävästi ole olemassa.

Herra puhemies! Yhtenä myönteisenä asiana voisin nähdä tässä, vaikka vuodesta 2002 ennustettiinkin noin valtiontaloudellisesti todella vaikeata ja heikkoa, että tässä lisätalousarviossa on löytynyt sellaista liikkumavaraa, että valtionvelan hoitoon löytyy 320 miljoonaa euroa, nimenomaan lyhentämiseen, niin että valtionvelan lyhentäminen tämän arvion mukaan nousee 764 miljoonaan euroon. Tämä näissä oloissa on erinomaisen hyvä ja myönteinen asia, joskin me takavuosina totuimme siihen, että summat olivat moninkertaiset vuositasolla, kun lyhentämis- ja liikkumavaraa oli olemassa. On aika helppo näin opposition edustajana maakunnassa puhua ja hoitaa, että monet asiat tulevat kuntoon ja järjestykseen, (Ed. Kekkonen: Se on huomattu, ed. Lahtela!) niin että tästä valtionvelan lyhentämistarpeesta otetaan ja sitä sijoitetaan sinne ja tänne. Ed. Kekkoselle voisin erinomaisen hyvin todeta, että jos tämä vastuuntunnottomuus olisi kovinkin laajaa maakunnissa, niin että puhuttaisiin ja myöskin tehtäisiin sillä lailla, että valtionvelka jäisi hoitamatta kokonaisuudessaan, se olisi tämän päättäjäpolven vastuuntunnottomuutta ja holtittomuutta tuleville polville, tuleville polville, niin että tämä velka olisi kokonaan tekemättä ja hoitamatta.

Herra puhemies! Siinä mielessä näen hyvänä ja myönteisenä, että hallitus taistelee ja pyristelee kykyjensä mukaan valtionvelan hoidossa. Toivoisin, että se olisi nopeampaakin. Samalla kuitenkin toivoisin, että inhimilliset, sosiaaliset, pienen ihmisen asiatkin olisivat läheisesti tässä matkassa olemassa. Näitä on vietävä eteenpäin rinta rinnan.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin totean, että olen samaa mieltä monen edustajan kanssa siitä, että jos eduskunta on jotakin sanonut tai tehnyt ja hyväksynyt ponnet, pitänee hallituksen ottaa ne huomioon, mutta eihän niitä tarvitse välttämättä ensimmäisessä lisätalousarviossa ottaa huomioon.

Lisätalousarvio pitää sisällään monia hyviä asioita, esimerkiksi valtionvelkaa lyhennetään, terveyssektorin osalta rahoja lisätään sairaanhoitopiirien käytettäviksi, metsätalouden rahoja lisätään ja Puolustusvoimien hankintojen tilausvaltuuksia laajennetaan.

Liikenneinfrastruktuuri saa jonkin verran lisäystä, muun muassa Muurla—Paimio-tieosuuteen ja Pieksämäki—Kouvola-rataosuudelle sekä Vuosaari-suunnitelman liikenneväylien kehittelyyn. Vuosaari-asiastahan ollaan toki täälläkin monta mieltä, ja valtion rahoitusosuus siinä on nyt ensimmäisen kerran konkreettisesti nähtävillä; tiedä sitten, miten jatko kehittyy, kun pikkusormi on jo asialle annettu.

Yleisesti liikenneinfrastruktuuri saa kuitenkin liian vähän rahaa tarpeeseen nähden. Monet tiehankkeet kaipaavat lisärahoitusta. Valtiovarainministeriö ei lämpene enempää liikennehankkeille, vaikka liikenneinfrastruktuurin kehittäminen on mitä parhainta aluepolitiikkaa ja talouspolitiikkaa.

Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto viime budjettimietinnössään priorisoi Heinola—Lahti-moottoritien, Raision ohitustien ja Joroinen—Varkaus-tieosuuden, joiden yhteenlaskettukin rakentamismääräraha olisi kohtuullinen, mutta rahaa ei tullut, vaikka toivottiin. Nämä pullonkaulat on kuitenkin lähivuosina rakennettava.

Valtionvelan lyhennys vie kaksi kolmasosaa lisätalousarvion menoista. Vaikka täällä edustajat mielellään käyttäisivät nämäkin rahat, on velkaa lyhennettävä kuitenkin koko ajan. Näin säästetään korkomenoja ja säästyneet eurot ovat käytettävissä sitten muuhun tarkoitukseen. Onhan vähemmän mairittelevaa, että korkomenot ovat kolmanneksi suurin menoerä sosiaali- ja terveyspääluokan ja opetustoimen jälkeen.

Myös EU:n kanssa ollaan ennen pitkää ongelmissa. Ihmeellistä on, että keskeiset maat Saksa, Ranska ja Italia näyttävät horjuvan Emu-kriteerien ylläpidossa. Suomi on nettomaksaja ja pysyy sellaisena sitä enemmän, miten bruttokansantuote kehittyy. Itälaajenemisen hinta alkaa jo hahmottua ja arveluttaa.

Haluan kuitenkin antaa tunnustusta terveyssektorin rahojen lisäykselle. Sairaanhoitopiirit saavat 2,5 miljoonaa euroa palveluihin ja jonojen lyhentämiseen. Se on vaatimaton summa verrattuna esimerkiksi Kansallisessa terveysprojektissa todettuun tarpeeseen, mutta se on hyvä alku.

Suomi käyttää 6,8 prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon. Se on pieni luku, mutta tämä ei tietysti ihan kaikkea kerro. Kun bruttokansantuote kasvaa, niin tietysti tämä osuus pienenee, ellei määrärahoja nosteta. Bruttokansantuoteosuus on kuitenkin tällä hetkellä Euroopan matalimpia. Rahaa terveydenhuoltoon tarvitaan. Se tiedetään tänä päivänä Kansallisen terveysprojektin eräänä tuloksena. Terveydenhuolto on kustannuskriisissä monissa kunnissa terveyskeskuksissa ja sairaanhoitopiireissä. Ei yksinkertaisesti ole varaa antaa sitä hoitoa, mitä lääketiede nykyään jo osaisi antaa. Selvittämättä on myös, miksi toisissa sairaanhoitopiireissä hoito on kallista ja toisissa vielä kalliimpaa laadun ollessa sama. Terveyskeskuksissa henkilökunta ja lääkärit eivät välttämättä viihdy. Työpaine on kova. Työ on teetetty pienellä henkilökunnalla, joka on uupunut ja kärsii burn out -vaivoja. Väestö ikääntyy, ja vaatimukset kasvavat ihmisten tietoisuuden lisääntyessä siitä, mikä lääketieteessä on mahdollista. Lääketieteellinen teknologia kehittyy, mutta se on kallista. Lääkkeet kallistuvat ja lääkehoito kallistuu niin, että rahanmenoa on tiedossa ja kustannuskriisi olemassa.

Vaihtoehtoisia ratkaisumalleja on muutamia. Ensimmäinen on siinä, että kansakunta rikastuu niin, että terveydenhuolto saa myös oman korotetun osuutensa. Se edellyttää noin 5 prosentin bruttokansantuotteen kasvua. Mutta kuten nyt tiedämme, esimerkiksi viime vuoden lopussa kasvu oli vain 0,5 prosenttia.

Toinen mahdollisuus on siinä, että lisäämme terveydenhuollon osuutta bruttokansantuotteesta niin, että terveydenhuollon siivu on riittävän suuri. Tämänhän Kansallinen terveysprojekti antoi tulokseksi. Kansalaiset kyllä mielessään priorisoivat terveydenhuollon, ja niin tekevät kunnalliset päättäjätkin sanoen, että terveydenhuolto on tärkeimpiä asioita, mutta sitten, kun päätöksiä pitää tehdä, ei aina osata toimia oikein.

Kolmanneksi tietysti on mahdollisuus terveyspalvelujärjestelmän kehittämiseen ja tehostamiseen siten, että pienemmillä panoksilla voidaan saada lisää terveyttä. Tähän viittaa uusi Kansallinen terveysprojekti, joka oli tarpeesta tuleva toimi, ja aika näyttää, mitä sen mukana saadaan aikaan.

Neljäs vaihtoehto on tietysti, että palvelutarvetta vähennetään. Se ei liene kovin konkreettinen mahdollisuus. Se onnistuu vain sillä, että edistetään onnistuneesti terveyttä siten, että ihmiset ovat mahdollisimman pitkään terveitä. Tämä onnistuu vain terveiden elintapojen lisäämisellä ja riskikäyttäytymisen vähentämisellä. Jos emme onnistu emmekä saa lisää rahaa, joudumme sairaanhoidossa priorisoimaan ja valikoimaan, ketä hoidetaan, mitä tauteja hoidetaan, ja kenties tinkimään laadusta.

Klaus  Bremer  /r:

Arvoisa puhemies! Haluan ilmaista tyytymättömyyteni lisätalousarvion tapaan tukea työllisyyttä ja periaatteessa säilyttää työttömyyttä, joka nyt kuitenkin on suurin kansallinen ongelmamme. Edelleen käsittelen Vuosaaren satamaa kansalliselta näkökannalta ja sitten lopuksi helsinkiläisten talouden kannalta.

Työttömyys on todella yhä edelleen suurin kansallinen ongelmamme. On täysin selvää jo, että pienyritykset luovat ne uudet työpaikat, eivät niinkään suuryritykset. Hallitusohjelmassa luvataan poistaa pienyritysten yrittäjyyden esteet, jos ei kaikkia niin esteitä kuitenkin huomattavassa määrin. Tämä on yksi pääasioista hallitusohjelmassa. Tulos kuitenkin nyt, kun puoli vuotta enää käytännössä on jäljellä tätä hallituskautta, eduskuntakautta, on se, että mitään merkittävää ei ole saatu aikaan. Päinvastoin on saatu aikaan entistä enemmän byrokratiaa pienyrittäjille, entistä enemmän pienten osakeyhtiöiden sivuuttamisia, entistä enemmän verottajan mielivaltaa, ja kaiken huippuna ei edes yrittäjyyden määritelmää pystytä selkeästi lausumaan verottajan taholta. Näin on, kun ay-liike ja sen kuuliainen juoksupoika, käskyläinen, sosialidemokraattinen puolue vastustavat yrittäjyyden kasvua (Ed. Kekkonen: Ihmeellistä puhetta!) — arvoisa ed. Kekkonen, kuunnelkaa jatkoa — pienyrityksissä kun pääsääntöisesti ei synny kannatusta SDP:n politiikalle enempää työntekijöiden kuin yrittäjienkään joukossa. Siinä sitten päädytään SDP-johtoiseen elinkeinopolitiikkaan: mieluummin työttömyyttä kuin uusia työpaikkoja pienyritysten lisääntymisen ja kasvun kautta.

Hyvä tuore esimerkki siitä, millä tavalla entisestään Suomessa vaikeutetaan pienyritysten elämää ja toimintaa: Suomessa on yli 160 000 perheyritystä. Ne työllistävät yli puolet työllisestä väestöstä, yli 620 000 työpaikkaa. Nyt seuraavan viiden—kymmenen vuoden aikana yli 50 000 pientä perheyritystä joutuu sukupolvenvaihdoksen eteen. Tämä tulee koskemaan yli 500 000:ta työpaikkaa. Tutkimuksen mukaan vain 15—20 prosenttia näistä toteutuu perheensisäisinä, mikä merkitsee vuorostaan rankkaa yritysten ja työpaikkojen vähenemistä, työttömyyden kasvua siltä osin.

Perintöveroon ja osinkoveroon suunnitellut muutokset samoin kuin veronhuojennussääntöjen muutokset ovat Suomessa entisestään huonontamassa perheyrittämisen mielekkyyttä ja pienentämässä perheyritysten lukumäärää, täysin päinvastoin kuin on kehitys muissa Euroopan maissa ja erityisesti EU:n jäsenmaissa. Tämä on suuri tragedia, myöskin moniulotteinen tragedia sen takia, että perheyrityksessä yleensä vielä työllistetään koko perhe. Siellä ei poika eikä tytär yleensä kirjoittaudu työttömien joukkoon. Perheyritysten sisällä hoidetaan myöskin perheen vanhukset ihan eri tavalla kuin perheyrityksen maailman ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Muutama sana lisätalousarvioesitykseen sisällytetystä ehdotuksesta lisätä määrärahaa Vuosaaren jatkosuunnitteluun 3 750 000 eurolla. Vuosaaren satamahanke perustuu 3 miljardin markan laskuvirheeseen, joka on helposti todettavissa avaamalla Liiketaloudellisen tutkimuslaitoksen raportti B 136/97 ja lukemalla siitä sivua 59. Tämän jälkeen Vuosaaren sataman hinnasta on aina salattu suuria kustannuseriä. Ilmoitettu hinta on kehittynyt vuosittain seuraavasti: vuonna 94 ilmoitettiin Vuosaaren satamahankkeen hinnaksi 600 miljoonaa markkaa, vuonna 95 800, vuonna 96 1 200 miljoonaa eli 1,2 miljardia, vuonna 98 2 000 miljoonaa eli 2 miljardia, vuonna 01 2,4 miljardia eli 2 400 miljoonaa, ja nyt 10.5. annetussa ehdotuksessa talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle ilmoitettiin Vuosaaren hinnaksi 2,606 miljardia eli 2 606 miljoonaa markkaa. Yhä edelleen kuitenkin tästäkin hinnasta puuttuu muun muassa 14 kilometrin mittaisen tunnelin maaperätutkimus, joka voi yhtäkkiä aiheuttaa huomattavia korotuksia ilmoitetulle hinta-arviolle. EU:n tunneliturvadirektiivin vaatimuksia ei ole vielä julkistettu ja arvellaan, että ne tulevat aiheuttamaan huomattavia lisäkustannuksia ja lisävaatimuksia tunnelin rakenteisiin. Edelleen puuttuu VR:n ja Ratahallintokeskuksen ilmoittama Savio—Kerava—Riihimäki-välille tuleva erillinen tavarajunaraide, koska Pendolinolla ei ole varaa jarrutella Vuosaaren tavarajunien perässä. Täysimittainen satamaväylä puuttuu edelleen toistaiseksi. Väylä on niin kapea, että siinä vain yksi paatti kerralla mahtuu kulkemaan sisään ja ulos. Kukaan ei tänään tiedä, miten kalliiksi tämä tulee.

Tämän lisäksi on muistettava, että Vuosaari on kyseenalainen ratkaisuna myös seuraavien asioiden osalta. Vuosaaren meriväylä risteää Helsinki—Tallinna-pikaliikenteen kanssa. Siinä kulkee keskimäärin 76 vuoroa päivittäin Helsinki—Tallinna-välillä, osa niistä nopeakulkuisia katamaraaniyhteyksiä. Samalla Vuosaaren liikenne tulee kulkeneeksi täysin Koivistosta ja yleensä idästä tulevaa öljyliikennettä vastaan samoin kuin rahti- ja matkustajaliikennettä vastaan, joka tulee idästä.

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt seitsemän minuuttia kulunut — ei vaikuta mitään, sitten jatkan.

Vuosaaren talviliikenne sijoittuu Porkkalan—Naissaari-ahtojäävyöhykkeen taakse, mikä on erittäin raskauttava asia, jos meillä vielä joskus eletään normaaleja talvia. Toivottavasti näin eletään. Vuosaari on pieni alue. Se on 159 hehtaaria pinta-alaltaan eli täsmälleen yhtä suuri kuin tällä hetkellä Länsisatama ja Sörnäisten satama eli ne satamat, jotka aiotaan yhdistää Vuosaareen. Se ei millään tavalla voi olla 100 vuoden tavoite. Se ei ole 100 vuoden satama sillä tavalla. Uutta paikkaa uudelle satamalle joudutaan etsimään välittömästi sen jälkeen, kun Vuosaaren satama on saatu valmiiksi.

Rautatieyhteys Vuosaareen on tukkoinen pääradan liittymän ja Keravan välillä, tätä juuri käsittelin. Lisäraidetta tullaan vaatimaan. Vertailut Vuosaaren ja Pikkalan välillä eivät ole ajan tasalla. Pikkala yhä edelleen elää. Kirkkonummen valtuusto on tarjonnut useampaan otteeseen Helsingille satamapaikkaa, mutta Helsinki ei halua kuunnella vieläkään sillä korvalla sen takia, että valtio on kuitenkin luvannut osallistua huomattavalla osalla rakentamiseen.

Satama-asiain neuvottelukunta Sanka lausuu: "Suomessa on satamakapasiteettia tarpeeksi valmiina ja saatavissa nykysatamiin. Valtion kannalta oleellinen tekijä uutta satamahanketta arvioitaessa on vaikuttavuusselvitys, joka käsittää hankkeen kaikki vaikutukset." On pakko todeta, että valtiontaloudellista kokonaisselvitystä Vuosaari-hankkeesta ei ole olemassa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV toteaa Vuosaaren satamahankeraportissaan 15.11.01 eli sangen tuoreessa raportissaan: "Valtiolla ei ole voimassa oleviin normeihin perustuvaa velvollisuutta osallistua Vuosaaren sataman liikenneväylien rakentamiseen." Tämä ilmenee sivulta 118. "Jos kuitenkin niin tehdään, tulisi arvioida, mikä vaikutus sillä on valtion koko satamapolitiikalle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen", tämä sivulla 119. Ja edelleen "Valtion intressissä on valvoa hankkeen yhteiskuntataloudellisen kannattavuuden selvittämistä", tämä sivulla 119. Tähänkin on todettava, että yhteiskuntataloudellisen kannattavuuden selvitystä ei ole olemassa, ei ole tehty.

VTV jatkaa: "Vuosaaren satamahanke on ennen muuta Helsingin kaupungin intressissä oleva kaupungin omaa aluetta koskeva järjestely." Tämä sivulla 91. Edelleen "Toiminta parantaa Helsingin Satama Oy:n kilpailukykyä suhteessa muihin sataman pitäjiin", sivulla 95, mikä tarkoittaa, että kaikki, mitä mahdollisesti voitetaan tällä valtionrahoituksella, on poissa muista satamista. Ja edelleen "Helsinki pystyy tarvittaessa yksinkin toteuttamaan hankkeen", sivulla 97.

Hankkeeseen on upotettu jo valtion rahaa yli 26,5 miljoonaa markkaa, EU-rahaa 7,8 miljoonaa markkaa ja helsinkiläisten rahoja yli 200 miljoonaa markkaa. Lopullista hintaa ei tiedä kukaan. Valtion- ja kansantaloudellista kokonaisarviota ei siis ole. Lisäksi KHO:ssa vireillä oleva ja EU-parlamenttiin osoitettu vetoomus antavat hyviä syitä epäillä, että ne pysäyttävät hankkeen pitkäksi aikaa, jopa lopullisesti. Ei siis ole perusteltua sijoittaa lisää valtion rahaa hankkeeseen tässä epämääräisessä tilanteessa. Näin ollen tulen ehdottamaan, että ehdotettu 3,750 miljoonan euron määräraha poistetaan lisätalousarviosta.

Edelleen, arvoisa puhemies, helsinkiläisten kannalta. Ei voi olla helsinkiläisten etujen mukaista, että muuan suuri rahtiyhtiö, nimittäkäämme häntä vaikka Antiksi, ostaa sataman 10 miljoonalla markalla, sataman, joka osoittautuu Vuosaarta paremmaksi kaikissa kansainvälisissä asiantuntijavertailuissa, minkä jälkeen Helsinki ostaa kilpailijansa 44,5 miljoonalla markalla pois ja lisäksi takaa tälle Antille yksinoikeuden, monopoliaseman, uudessa satamassa.

Ei liioin voi olla helsinkiläisten etujen mukaista, kun vuonna 1990 huomattiin Helsingissä, aivan kuten Tukholmassa, että matkustajalaivat tuovat satamalle voitot. Niille pitää saada lisätilaa. Rahtilaivat, joiden taloudellinen tulos on nolla, pitää saada siivottua jonnekin muualle. Siinä tilanteessa Tukholma jakoi rahtitavarasatamansa kokonaan pois, antoi puolet Södertäljelle, puolet Kapellskärille. Helsinki kuitenkin halusi siivota sen Vuosaaren kolkkaan matalaan lahteen jatkoneuvotteluja varten, ja jatkoneuvottelut tuottivat isojen poikien kabinettisopimuksen, jossa valtio lähti mukaan rakentamaan, mutta pitää muistaa, että silloin kun valtiokin rakentaa, silloin on helsinkiläistenkin rahoja seassa mukana, aivan niin kuin kotkalaisten ja turkulaisten rahoja mukana rakentamassa Helsinkiin satamaa. Nyt sitten on todettava, että silti Helsinki maksaa leijonanosan, ja millä tavalla? Tällä hetkellä Helsingin matkustajasatamat tuottavat liki 100 miljoonaa markkaa voittoa vuodessa. Helsinkiläisten yhteiseen kukkaroon se menee rahoittaen muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluja ja vähentäen näin osaltaan kunnallisveroäyriin kohdistuvia korotuspaineita. Vuosaaren sataman rakentaminen johtaa kuitenkin siihen, että Helsingin matkustajasatamien voitto menee seuraavat 70 vuotta nollatulosta tekevän rahtisataman kustannusten maksamiseen.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Vanha kasku kertoo, että kun tulee myöhässä työpaikalleen, niin voi sitten vähän aikaisemmin lähteä. Jostain syystä informaatio tämän päivän istunnon alkamisesta ei tavoittanut minua enkä ollut läsnä kello 11, jolloin istunto poikkeuksellisesti alkoi, vaan normaaliin aikaan kello 13, joten ajattelinpa, että en lähde varhaisemmin, vaan vähän myöhemmin ja jään keskustelemaan tästä perin tärkeästä asiakirjasta, lisätalousarviosta, olkoonkin, että päivä on perjantai, on melkein kesä ja melkein paistaa aurinko.

Puhemies! Ed. Bremer aloitti puheenvuoronsa perin dramaattisesti, jos oikein ymmärsin, haukkumalla SDP-johtoisen talouspolitiikan ja siinä samassa sai vähän kyytiä myös ammattiyhdistysliike. Tähän on pakko vastata sillä tavoin ainakin, että ei ole kovin monta kuukautta siitä, kun Suomi todettiin maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Jos se on SDP:n talouspolitiikkaa, niin minun on kovin helppo olla samaa mieltä. Maailman kilpailukykyisimpänä maana on mukava olla. En olisi tietenkään halukas ottamaan sitä pelkästään SDP:n piikkiin, mutta kun ed. Bremer asiaa tarjosi sillä tavoin, niin kiitoksia vain tästä huomiosta.

Mutta, herra puhemies, varsinaiseen lisätalousarvioon. Hyvin tärkeätä on, että valtionvelkaa vähennetään 320 miljoonaa euroa, ja kun jo ennen tätä tänä vuonna on lyhennetty valtionvelkaa, niin me voimme todeta, että tahti on vähintäänkin hyvä, ellei suorastaan kiitettävä. Miksi se on hyvä, ellei suorastaan kiitettävä? Siksi, että kun me tässä myllerrysten maailmassa useasti puhumme, mitkä ovat ne puskurit, joilla me suhdanteisiin varaudumme, niin parempaa puskuria, parempaa puskurirahastoa, ei ole keksitty kuin velaton valtio. Tässä suhteessa on mitä kannatettavinta se, että valtionvelka lyhenee.

Sosialidemokraatit ovat pitäneet esillä viimeisen vuoden aikana lähinnä kolmea painopistealuetta, joihin kaikkiin tämä asiakirja takertuu. Ensinnäkin Kansallinen terveysprojekti. Pitkien hoitojonojen purkamiseen hallitus esittää tälle vuodelle 25 miljoonaa euroa, joka myönnetään suoraan sairaanhoitopiireille avustuksena. Eihän tämä tietenkään riittävää ole, mutta se on hyvä alku ja on periaatteessa erinomaista se, että toimitaan näin sen sijaan, että pistettäisiin se mekaanisesti valtionosuuksiin.

Yhtä kaikki sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan valtionosuudet kasvavat tasausjärjestelmästä johtuen 9 miljoonalla eurolla. Tämä lisäyshän toteutetaan korottamalla sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta 0,06 prosenttiyksiköllä 25,36 prosenttiin. Kun sen lisäksi kuntien valtionosuuksiin esitetään 11 miljoonan euron lisäystä eri hallinnonaloilla lähinnä verotulotasauksen kasvun vuoksi, tämä on painopistealue, joka on hyvä noteerata täällä ja tässä.

Toinen painopistealue — nämä eivät ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä — on tietenkin ammatillinen aikuiskoulutus. Siihen hallitus esittää 5,3 miljoonan euron lisäystä. Minusta se on hyvä satsaus, ei vain tulevaisuuteen, vaan myös nykyisyyteen.

Kolmas, todella merkittävä alue on työvoimapolitiikka, joka on ollut keskeinen tavoite. Hallitus esittää, että työvoimapolitiikan toimenpiteisiin osallistujien keskimääräistä lukumäärää lisätään 2 250 henkilöllä. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon esitetään 14 miljoonan euron lisäystä muun muassa turvapaikanhakijoiden ennakoitua suuremmasta määrästä johtuen. Tätä työvoimapoliittista näkökulmaa ei voi mielestäni kyllin korostaa. Se on kuitenkin paitsi sosiaalinen kysymys, mitä suurimmassa määrin myös kilpailukykykysymys.

Muistaa täytyy myöskin rauhanturvaamistoiminta, johon varataan 3,6 miljoonaa euroa. Sehän mahdollistaa muun muassa Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon osallistumisen.

Herra puhemies! Ed. Bremer puhui täällä Vuosaaresta tavalla, johon monelta osin voi lähes täysin yhtyä. Näkökulmani ei ole helsinkiläinen. Näkökulmani pyrkii olemaan kansallinen, mutta pidän mahdollisena, että asuinkuntani tässä asiassa vähän vaikuttaa.

Summat, joita Vuosaareen ollaan sijoittamassa, ovat aika isoja, mutta yhä kuitenkin puuttuu tunnelin maaperätutkimus, yhä puuttuvat täsmälliset tiedot EU:n tunneliturvadirektiivin vaatimuksista. Eipä olla ihan varmoja Savio—Kerava—Riihimäki-tavarajunaraiteenkaan kustannuksista, puhumattakaan täysimittaisesta satamaväylästä. Kuka tuntee Suomenlahden rannikkoa, tietää, että Vuosaari satamaa ajatellen ei ole maailman helpoin paikka, kaukana siitä. Se on matalien vesien, karikkoisten vesien ja ahtaitten vesien takana.

Sitten se kokonaisraami, mihin Vuosaari on sijoittumassa: Suomessahan on satamakapasiteettia jo nyt aivan riittävästi ja ylikin. Itse asiassa tuskin mitään on Suomessa niin paljon liikaa kuin käyttökelpoista satamakapasiteettia, jonka rakentaminen on ollut perin kallista. Jos keskusjohtoisuutta jossakin tarvittaisiin, niin satamarakentamisessa nimenomaan. Meillä on pieniä satamia, joiden käyttö on olematonta, joihin on uhrattu pienten paikkakuntien varoja tavattoman paljon.

Semmoinen vaikuttavuusselvitys, joka ottaisi huomioon kaiken, sitä ei vielä ole. Tässä yhteydessä en nyt puhu liito-oravista tai harvinaisista linnuista, herra puhemies, vaan puhun ihan logistiikan tarvitsemista järjestelyistä, siitä, mitä tavaran kulkeminen, kuljettaminen maksaa nimenomaan Suomen valtiolle, siis veronmaksajille. Kun ed. Bremer täällä sanoi, että lopullista hintaa ei tiedä kukaan, siinä hän on aivan oikeassa. Valtion- ja kansantaloudellista kokonaisarviota ei ole. Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä on KHO:ssa vireillä oleva ja EU-parlamenttiinkin osoitettu vetoomus. Ne antavat hiukan syytä todella epäillä, että hankkeelle tulee vielä vastatuulta, enemmän vastatuulta kuin sillä nyt jo on.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tähän loppuun, kun Vuosaareen liittyvät rautatiet mitä olennaisimmilta osiltaan, ja kun tiedämme, minkälaisissa taloudellisissa vaikeuksissa rautatiet tällä hetkellä kamppailevat, on ehkä syytä huomioida se, että ainakaan kansainväliset kokemukset eivät puolla raideliikenteen kilpailuttamista. Mikään maa ei tarjoa toimivaa mallia Suomelle, pikemminkin kansainväliset kokemukset kilpailuttamisesta ovat huonoja. Verrattuna mihin muuhun maahan tahansa rataosuudet Suomessa ovat pitkiä, niiden varrella asuu vähän väkeä. Teoriassakaan kilpailu henkilöliikenteessä ei olisi mahdollista kuin korkeintaan muutamalla eteläisen Suomen rataosuudella. Ei voi tulla kuuloon se, että vain kannattavimmilla rataosuuksilla kilpailtaisiin, mutta yhteiskunta hoitaisi raideliikenteen kannattamattomat osat, eli toimivaa rautatiejärjestelmää ei pidä pirstoa.

Arvoisa puhemies! Otin tämän raidekilpailukysymyksen, ylipäänsä Valtionrautatiet, tähän yhteyteen, siksi, että ne olennaisesti liittyvät siihen, mitä tehdään Vuosaaren liikennejärjestelyjen kanssa. Niissä liikennejärjestelyissä on perin suuri osa varattu rautateille ja, kuten sanottu, rautateillä on riittämiin paineita ja itse asiassa ahdistavaa taloudellista eloa jo nyt.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi todella on maailman kilpailukykyisin maa, aivan kuten ed. Kekkonen totesi. Mutta kysyn, kenelle voitot menevät, kenelle hyöty tästä maailman parhaasta kilpailukyvystä: osinkomiljönääreillekö, suuryrityksille? Aivan totta. Hufudstadsbladet tänään toteaa, että Suomessa on maailman suurin verokiila. Se kostautuu työttömyytenä, se kostautuu pienellä käteenjäävällä palkalla, se kostautuu sillä, että työntekijät, yrittäjät, kansalaiset, voivat huonosti nykyisellä elinkeinopolitiikalla. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, tuloerot kasvavat. Tuloerot tällä hetkellä ovat EU:n suurimmat. Haetaanko tässä maailman suurinta maailmanennätystä tuloeroissa, ennen kuin muutetaan tätä elinkeinopolitiikkaa?

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Bremerin puheenparsi kuulosti hyvin tutulta, mutta sellaiselta, jota harvemmin kuulee salin oikealta puolelta. Missään tapauksessa en rupea kiistämään sitä, että osinkomiljönäärit ovat pärjänneet, että optiomiljonääreillä menee hyvin jne. Mutta sitten kun me katsomme asiaa toisesta näkökulmasta: olisiko tilanne Suomen kansalaisen kannalta parempi, jos emme olisi niin kilpailukykyinen maa kuin olemme, niin tuskinpa vain. Minun lähtökohtani on se, että ne kilpailun edellytykset, joista on huolehdittu hyvin, ne sittenkin pitkällä tähtäyksellä pitävät huolta siitä, että sillä kuuluisalla keskivertosuomalaisella menee hyvin. Sitä paitsi se tuloeromustamaalaus, johon ed. Bremer viittasi, (Puhemies koputtaa) oli luvalla sanoen hiukan liioiteltua.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kekkonen puhui juuri maan kilpailukykyedellytyksistä ja niistä mahdollisuuksista, mitkä ovat toteutuneet. Se on mielestäni hyvä, se on edellytys myöskin sille, että on jakomahdollisuutta tulevaisuuden politiikassa. Mutta ed. Kekkonen varsinaisessa puheenvuorossaan totesi, että valtionvelan lyhentäminen luo sellaista suhdannepuskuria, jonka avulla pystytään myöskin heikoissa olosuhteissa selviytymään ja jonka vuoksi valtionvelka pitäisi saada pois. Tässä on valitettavasti sellainen näkökohta olemassa, luottamatta tippaakaan poliitikkoihin sen enempää, että tämä nykyinen edustajasukupolvi tuntee kyllä huolta tästä valtionvelan maksusta, mutta epäilen, että tämän jälkeen tulee taas sellainenkin polvi, että kun velka on joskus maksettu, niin tulee tavaton halu ottaa sitä niin sanottua syömävelkaa tarpeen tullen. Tältä osin asia ei ole mikään vähäpätöinen myöskin teroittaa tuleville polville ja kansakunnalle, että sellainen velkainen valtio, niin kuin Suomi on, on vain hyvällä onnella ja taidolla selvinnyt tähän nykyasetelmaan, että on päässyt edes maksamaan sitä velkaa.

Herra puhemies! Aion jatkaa tähän vielä, koska kävi erittäin voimakkaasti korviin se, että erityisesti vasemmistoliiton riveistä kannettiin huolta tästä pääluokasta 27 Puolustusministeriön hallinnonala ja siinä erityisesti Puolustusvoimien hankinnoista. Koska nyt on mahdollisuus ostaa edullisesti Suomeen näitä panssarivaunuja, joiden maksu tulee myöhemmin joskus esille, niin mielestäni on hyvä, että se on tuotu tähän ja että löytyy eduskunnasta tahto, että tämä toteutuu. Näitä vastustavia näkökantoja ei ainakaan pitäisi enemmistöksi täällä koskaan päästää näkyviin. Ei tällä kertaa muuta.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen mielestäni jollei myöntänyt niin ainakin myötäili hyvin voimakkaasti ajatustani, että maailman paras kilpailukyky ei suinkaan tulostu millään tavalla duunariporukalle eikä nyt tämän päivän työnorjille, yrittäjille, pienyrittäjille, vaan rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, tuloerot kasvavat.

Arvoisa ed. Kekkonen, kannattaa ottaa käteen tämän päivän Hufudstadsbladet ja katsoa siitä, millä tavalla tämä verokiila meillä on kasvanut johtaen tuloeroihin. Te sanoitte, että liioittelen tuloeroja. En suinkaan liioittele. Lukekaapa Hufudstadsbladetia tänään. Tämä on todellinen ongelma, ja Suomen pienyrittäjien puolesta anon tällä hetkellä teiltä, että luovuttaisitte kansainvälisen "työn orjat, sorron yöstä nouskaa", pienyrittäjille. He ovat tämän päivän työnorjia ilman minkäänlaisia suojia. Duunareilla itse asiassa asiat ovat varsin hyvin. Heillä on suojaa joka paikassa työajoista alkaen sosiaali- ja terveyshuoltoon ja eläkkeisiin.

Sitten Vuosaaresta totesitte varovasti, että se ei varmasti ole maailman parhaita satamapaikkoja. Kari Lario, tunnettu kippari ja lähes tiedemies, gps-navigoinnin kehittäjä Suomessa on kirjoittanut vakavan varoituksen Vuosaaren satamapaikasta. Hän toteaa, että tuuliolosuhteet ovat sellaiset, että saattaa syntyä tilanteita, jolloin satama joudutaan sulkemaan viikkokaupaksi, siis jopa viikoksi yhtä mittaa sen takia, että laivat kertakaikkiaan eivät pääse sinne. Toinen vakava asia: Vuosaaren satamapaikka on niin matala merenlahti, että (Puhemies koputtaa) jos meille koskaan enää tulee normaalia talvea, se vaatii koko ajaksi sinne jäänmurtajan päivystämään.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Helsingillä on jo kokemusta vaikeasti lähestyttävästä satamasta: Kustaanmiekka on eräillä tuulilla todella vaikea. Vuosaaren satama tulee olemaan ei nyt identtinen Kustaanmiekan kanssa, mutta tietyillä tuulilla perin vaikea paikka päästä sisään, koska kuitenkaan sisääntuloa, väylää, ei voida määräänsä enempää laventaa ja laajentaa. Sitä paitsi se on tuulilla, aivan niin kuin Lario on sanonut, hyvin vaikea, hyvin hankala paikka.

Verokiila on hiukan mekaaninen käsite, herra puhemies. En ole lukenut Hufudstadsbladetia, niin että en pysty sen pohjalta nyt keskustelemaan, mutta kyllä siihen, mitä verokiilaksi kutsutaan, liittyy myöskin turvallisuuselementtejä ihan tavallisen kansalaisen kannalta. Työn orjat pitäisi luovuttaa pienyrittäjille; ei ole sellaista tahoa, joka sen voisi edes luovuttaa. Jos pienyrittäjät alkavat laulaa Työn orjia, niin tervetuloa joukkoon. Minä mielelläni yhdyn siihen kuoroon.

Ed. S. Lahtela mainitsi puolustuspoliittisesta ulottuvuudesta viitaten panssarivaunuihin. En ole valitettavasti ollut kuulemassa, mitä vasemmistoliiton puolelta on sanottu, mutta minun tietoni tästä Leopard-hankinnasta ovat sen kaltaisia, että se on perin huokea hanke. Hinta—laatu-suhde on mitä parhain. Se on kuranttia tavaraa ja sen ominaisuudet ovat sen kaltaiset, siis tämän Leopardin ominaisuudet, että ne mitä parhaiten sopivat eteläsuomalaiseen käyttöön.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Verokiila ei voi olla mekaaninen asia. Kun ei kannata palkkoja nostaa, koska vähemmän jää käteen palkankorotuksen jälkeen kuin oli ennen palkankorotusta, niin onhan tässä jotain aivan sairasta. Se nostaa ainoastaan työnantajalla kuluja. Seuraus on, että työnantaja ei avaa uusia työpaikkoja eikä kovin mielellään nosta palkkaa muuta kuin pimeästi. Tämähän on se ikävä asia, että tämä suorastaan houkuttelee kaikenlaisiin pimeäratkaisuihin, jotka eivät voi olla valtiontalouden kannalta mielekkäitä.

Sitten olisin kysynyt ed. Kekkoselta, kun Kotkassa nyt on satama, joka on tehnyt suuria investointeja, ja vieressä Hamina, joka taitaa olla 10—20 prosentin teholla, Kotka 50 prosentin teholla. Vuosaaren sijaan olisi kuitenkin Sköldvik huomattavasti parempi ratkaisu valtiolle. Suomen syvin väylä johtaa perille saakka. Sataman porteilta menee jo valmiiksi moottoritie kumpaankin suuntaan. Satamaan tulee raskaisiin kuljetuksiin tehty rautatielinja, ja takamaata on vaikka kuinka paljon teollisuudelle sijoittua. Tämä on sellainen pelkomomentti ja itse asiassa järjellisen ratkaisun tehtävä, että kysyn, mitä Kotka on tehnyt tämän kilpailutilanteen selvittämiseksi.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen tietoinen siitä, että puhemies ja varmaan sihteeritkin haluaisivat jo vetäytyä pikkuhiljaa sieltä korokkeelta muualle, mutta kun kuulin tuolla huoneessani tätä herrojen keskustelua Vuosaaren satamasta, en malttanut olla tulematta saliin ja toteamatta nyt joitakin seikkoja.

Näyttää siltä, että he ovat ottaneet elämäntehtäväkseen, niin kuin eräät muutkin täällä, vastustaa Vuosaaren sataman rakentamista. Kannattaa muistaa, että Vuosaari on ostettu Helsingille alun perin satamaksi. Sen kykyä vastaanottaa liikennettä on selvitetty useaan otteeseen. Nykyaikaisella tekniikalla pystytään hyvin huolehtimaan siitä, että satamasta tulee turvallinen. En tiedä, että missään maailmassa suursatamissa olisi täysin tuuletonta lastauspaikkaa. Jos on kovat myrskyt, luonnonvoimat kyllä ihmisen rakenteet aina voittavat.

Kannattaa muistaa, että Helsingin satama on tällä hetkellä hajautettu. Me olemme rakentaneet muun muassa Ruoholahteen suuren asuinalueen. Ei ole kovin asianmukaista, että suuren asuinalueen keskellä kuljetetaan jatkuvasti ja säännöllisesti muun muassa vaarallisia nesteitä, jotka milloin tahansa saattavat aiheuttaa katastrofin. On näitten ihmisten turvaamiseksi tarpeen, että satama siirretään Vuosaareen.

Kannattaa muistaa, että Helsinki on yhä kasvava alue. Me tarvitsemme asuinalueita lisää. Siitä huolimatta, että nämä monet reuna-alueet haluaisivat ottaa Vuosaaren sataman kuljetukset itselleen, se ei ole mahdollista. Silloin kun Vuosaaren satamaa selvitettiin, käytiin hyvin perusteellisesti läpi se, kuinka paljon mitäkin liikennettä satamien kautta kulkee, mihin tavaravirrat suuntautuvat jne. Minusta on hyvin selvää, että Vuosaaren satama on Helsingille välttämätön. Me emme ole vastustaneet silloin, kun satamia on muualle rakennettu ja muut ovat pitäneet sitä välttämättömänä. Toivoisin nyt, että joskus täällä ymmärrettäisiin myöskin Pääkaupunkiseudun ja Helsingin tarpeet.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ensin ed. Bremerille: Kotkassa ja Haminassa on tutkittu näitä asioita perin paljon, mutta miten Vuosaari vaikuttaisi niihin? Sitähän on ollut mahdotonta tutkia, koska Vuosaarta ei vielä ole. Mutta Sköldvik, jonka ed. Bremer tässä otti myöskin esiin, on aivan erinomaisen toimiva satama, aivan mainiot luonnonolosuhteet yhdistettynä loistokkaaseen infrastruktuuriin, mutta se on nestesatama. Perinteisesti nestesatamaa ja kappaletavarasatamaa on vähän vaikea sijoittaa samoille laitureille. Täytyy olla jonkinlainen ero näiden kahden lastausmuodon välillä. Kilpailutilannetta ei vielä pysty, kuten sanottu, arvioimaan, mutta totta kai sellainenkin on ja tulee olemaan.

Mutta sitten, ed. Kokkonen, kun te sanotte, että ei ole olemassa tuuletonta lastauspaikkaa, ei todellakaan. Mutta, ed. Kokkonen, ei tarvitsekaan olla. Sehän nyt olisi mahdotonta, että meren rannalla olisi paikka, joka on tuuleton. Kysymys on nyt siitä, millainen on se väylä, millä sinne lastauspaikkaan mennään. Merenkulun riskit eivät ole siinä, missä laiva seisoo, vaan siinä, missä laiva liikkuu ja miten ja minkälaisilla väylillä. Siellä on se riskiosasto, johon ymmärtääkseni tuulettoman lastauspaikan toiveellanne viittasitte.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean, että Vuosaaren satama on korvaava satama.

Sitten totean ed. Kekkoselle, että kyllä minä ymmärrän, että väylistä on kysymys. Mutta uskon, että nykyään osataan tehdä sellainen väylä, että se on turvallinen.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Olen aina ihmetellyt sitä, millä tavalla ed. Kokkonen järkevänä, rationaalisesti ajattelevana ihmisenä voi puolustaa Vuosaaren satamaa, myöskin laskutaitoisena ja varmasti kustannuksista tietoisena.

Ensinnäkin, arvoisa ed. Kokkonen, Vuosaarta ei suinkaan ole ostettu satamaksi ja sataman paikaksi. Se ostettiin eräänlaisena alueliitoksena aivan muiden kauppojen kautta. Se, että se sitten joutui satamapaikaksi, johtui ainoastaan siitä, että Helsingin piti siivota pois rahtisatamat, tehdä tilaa kannattavalle matkustajaliikenteelle eikä haluttu antaa tavarasatamaa, niin kuin Tukholma, naapurikunnalle, vaan se haluttiin välttämättä pitää, vaikka se on nollatuloksinen liiketoiminnaltaan, ja se joutui Vuosaareen, joka on kaikista epäonnistunein paikka, mitä ylipäätänsä voidaan ajatella satamaksi.

Ed. Kokkonen, te sanoitte, että ei ole tuuletonta muutakaan satamaa, mutta ei ole niin tuulelle alttiita satamia juuri olemassa kuin Vuosaari, semminkin kun suunniteltu väylä, ainoa mahdollinen väylä, tekee noin 90 asteen vinkkelin keskellä sisääntuloa, jolloin joka tapauksessa ja aina, joka tuuliolosuhteilla, alukset joutuvat sivutuulen valtaan jossain vaiheessa. Se, mikä laskelmiin on otettu mukaan, on niin kapea väylä, että vain yksi alus kerrallaan pääsee sisään ja ulos. No, eihän satama sillä tavalla voi toimia. Mutta tämä liittyy taas siihen politiikkaan, että kaikkia kustannuksia ei näytetä. Todetaan, että on varattu rahaa, väylä rakennetaan, mutta ei ole suinkaan vielä todettu eikä halutakaan myöntää, että se ei ole toimiva. Väitetään kyllä, mutta se ei ole toimiva väylä.

Sitten, ed. Kokkonen, te totesitte, että Ruoholahteen on rakennettu kerrostaloja, asuntoja. Mitä varten on rakennettu? Katalalla taka-ajatuksella tietoisena siitä, että kun rakennetaan kerrostalot sataman aitaan kiinni, niin kyllä ne kerrostaloasukkaat hyvin äkkiä häätävät sataman pois sieltä. Olin kaupunkisuunnittelulautakunnassa, kun ensimmäiset talot avattiin aidan toisella puolella asukkaille, eikä siitä mennyt kuin kaksi kuukautta aikaa, kun ensimmäinen kirjelmä tuli kaupunkisuunnittelulautakuntaan.

Asukkaat — siellä oli allekirjoituksia kolmisensataa — totesivat, että onhan se nyt aivan hävytöntä, että satama ei ymmärrä, että se panee irstaasti, irvokkaasti erivärisiä kontteja päällekkäin, että kyllähän esteettinen vaatimus on sellainen, että pitää samanväriset kontit panna päällekkäin. Ed. Kokkonen, näin tapahtui. Satama on hyvin palvelualtis. Tänä päivänäkin vielä, jos käytte katsomassa siellä, niin todella pyritään rakentamaan seitsemän päällekkäisen kontin tornit niin, että on samanvärisiä torneja, samanvärisiä kontteja päällekkäin. Mutta onhan tämä mieletöntä tällainen. Ja tämä on johdonmukainen politiikka, millä halutaan painostaa satama sinne, minne se halutaan viedä kaupungin johdon toimesta.

Sitten vielä te toteatte, että tarvitaan kasvualuetta lisää. Kirkkonummihan on tarjonnut, että alle vuodessa koko Länsisatama voidaan siirtää toimintoineen Kantvikiin, 4 miljoonaa tonnia vuosikäsittelyyn. Länsisatama tyhjenee alle vuodessa. Sinne voidaan rakentaa niitä taloja, joita te haluatte, ihan täysin, mutta nykyisellä metodiikalla on kyseenalaista, toteutuuko Vuosaari koskaan, vapautuuko Länsisatama koskaan. Olisihan nyt sitten paljon viisaampaa sijoittaa edes Länsisataman toiminnot Kantvikiin. Kirkkonummi on tarjonnut erittäin edullista sopimusta Helsingin kaupungille ja Helsingin satamalle, kahteen kertaan, ed. Kokkonen, jos ette tiedä. (Ed. Kokkonen: Tiedän, tiedän!) Kirkkonummen valtuuston satamatyöryhmä, johon kuuluu edustaja jokaisesta puolueesta, myöskin vihreistä, on käynyt ensin satamajohtaja Nissisen kanssa keskusteluja, sen jälkeen kaupunginjohtaja Korpisen kanssa, mutta nämä eivät halua ottaa kuuleviin korviinsa. Koska valtio on tulossa mukaan rahoittamaan, niin miksi he haluaisivat sijoittaa nämä toiminnat Kantvikiin?

Nyt sitten te sanotte myöskin edelleen: kasvualuetta lisää. Sehän olisi kasvualuetta lisää, jos Vuosaaren satamasta kokonaan luovutaan, jolloin myöskin Vuosaaren sataman 159 hehtaaria ja vielä suoja-alue ympäriltä, siis todennäköisesti noin 200 hehtaaria, vapautuisi asuntotuotannolle, ja se olisi rantatuotantoa. Se olisi rantarakentamista, se olisi rikkaille yksityisille veronmaksajille juuri sitä, mitä tässä ajetaan takaa: hyviä, tuottavia lihapaloja Helsingin taloudelle.

Minä hämmästyin sitä, että ette ottanut liikennettä esille. Tällähän on yleensä perusteltu se, että halutaan satama pois keskustasta. Minä asun sataman vieressä, minä asun Ruoholahdessa, minä asun osoitteessa Ruoholahdenranta 1. Minun kotikatuni toisella puolella on satama. Ajan sinne joka päivä, olen ajanut yli 10 vuotta, 11—12 vuotta. Koskaan ei ole ollut liikenneongelmia sen takia, että kun se oli kappaletavarasatamana, niin yksi rekka tuli, toinen lähti ja väliin pääsi henkilöautolla.

Tänä päivänä, kun Baltian lautat purkavat kello neljän ja kello seitsemän välillä iltapäivällä esimerkiksi ja jokaisesta lautasta työntyy ulos junaletkana 25—30 rekkaa, jotka tukkivat joka ikisen risteyksen, ei kannata ajaa enää Mechelininkatua kotiin ollenkaan, vaan kannattaa hakeutua Helsingin keskustaan ja Mannerheimintien ja Bulevardin kautta alas kotiosoitteeseen, koska koko ranta on täysin tukossa näitten lauttojen takia, jotka jäävät, vaikka Vuosaari rakennetaan, Baltian-lautat, Viron lautat, sinne, ja sitä liikennettähän ollaan kasvattamassa. Kun Via Baltica valmistuu lopullisesti vetävään kuntoon, tulee rekkaliikenne kasvamaan Helsingin keskustassa sen takia entisestään. Nythän Seawind jo päätti sijoittaa rekkalautan uutena lauttana Helsinki—Tallinna-välille. Tämä on vain kasvamassa, ja Vuosaari ei pelasta tästä mitään.

Mutta Vuosaari on vain 159 hehtaaria, ja kun tavarat tulevat satamaan, ne menevät keskusliikkeiden välilastausvarastoille, jotka nyt ovat Kehäkolmosen varrella. Jos nämä välilastausvarastot voitaisiin rakentaa sataman alueelle, jos satama-alue olisi niin suuri, niin rahtialuksesta voitaisiin viedä tavaraa välilastausterminaaliin suoraan sataman sisäisenä siirtona, sieltä voitaisiin panna oikeisiin autoihin ja lopulliselle vastaanottajalle.

Nyt kun 12 miljoonaa tonnia tulee täyteen Vuosaaren satamassa, se tarkoittaa 7 400:aa päivittäistä kuorma-autokuormaa välilastauksineen satamasta välilastausterminaaliin Kehäkolmosen varrella tai Maaliikennekeskuksessa, ja sieltä taas uusi lastaus rekka-autoihin, ennen kuin matka jatkuu. Siis tämä Vuosaaren satama on myöskin ympäristön kannalta mitä tuhoisin ratkaisu ja logistiselta kannalta äärettömän kallis ratkaisu sekä Helsingille että koko valtiontaloudelle.

Seppo Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä Vuosaaren satamahankehan lähti uudelleen käyntiin 1980-luvulla. Helsingistä piti tulla gateway Neuvostoliittoon, ja se levy pyörii vielä monella päässä. Eivät ole muistaneet tai huomanneet, että Neuvostoliittoa ei enää ole, ja sitä kautta johdettavat tavarat seisovat Vaalimaalla kilometrejä pitkissä rekkajonoissa.

Tänä päivänä laiva, joka on tulossa Suomenlahdelle, kysyy, mikä on Helsingin hinta, ja kuulee, että se on 100. Se kysyy, mikä on Tallinnan hinta. Se kuulee, että se on 40. Se ajaa sinne tavaransa, varsinkin jos on itään menossa. Ne menevät sieltä nopeammin nykyään ja päivä päivältä turvallisemmin. Kun Helsingin sataman kapasiteetti on ollut semmoista 9—10 miljoonan tonnin luokkaa noin kymmenen vuotta, ei se siitä nouse mihinkään. Silloin, kun se laskee, siitä ei tiedoteta. Kun taas laskusta nousee entiselleen, sanotaan, että on noussut taas 3 prosenttia, mutta ei sanota, että se oli sitä ennen pudonnut 3 prosenttia.

Silloin, kun käynnistyi Vuosaari-hanke, Tallinnan sataman kapasiteetti oli noin 3 miljoonaa tonnia vuodessa, kun Helsingin oli yli kolminkertainen. Tänä päivänä Tallinna on 30 miljoonaa eli kolme kertaa Helsinkiä suurempi. Sille on ollut kasvuedellytykset juuri sitä varten, että se on halpa paikka. Jos tänne Vuosaarta rakennetaan, niin tästä tulee ihan selvästi sellainen esimerkki kuin aikoinaan tästä kuuluisasta tehtaasta, jonka nimi oli Valco. Muistatte varmaan sen ikävän tarinan, jossa yhteiskunnan rahoja pantiin mäkeen.

Minun epäilykseni asiaan syntyivät silloin, kun kuulin, että Pikkalaan tehdään 30 miljoonan väylä. Minä soitin väylän rakentajalle Merenkulkuhallitukseen ja kysyin, että kun te suunnittelette 30 miljoonan väylää, mutta sinnehän on valmis jäänmurtajaväylä, sieltä pitäisi vaan ruopata noin 500 metriä siihen satamaan, miksi tämmöinen pitää tehdä. Henkilö oli hetken hiljaa ja sanoi, että minun käskettiin suunnitella hinnaltaan Vuosaaren väylän hintainen väylä, koska silloinhan näitä kustannuksia Pikkalasta piti saada ylös, jotta Pikkala saatiin paperillakin kannattamattomaksi, alue, joka vuosituhansia on ollut luonnollinen satama siinä suhteessa, että se ei jäädy. Sen sijaan Vuosaarihan jäätyy. Se tulee vaatimaan myös vielä ilmeisesti kovina talvina ihan oman pienoisjäänmurtajan miehityksineen, mutta se on asia erikseen.

Kun tämä 90-luvun alussa tuli valtuustoon ja apulaiskaupunginjohtaja Korpinen ajoi sitä niin kuin käärmettä pyssyyn, että ennen kuin tulevat Naturat ja muut, tässä pitäisi hyvin äkkiä saada päätös, minä sanoin, että sehän on ihan sopimaton paikka satamalle, sehän on kapean kanjonin päähän rakennettava paikka, jossa munat tulevat yhteen koriin, siellä laiva ei voi olla redillä. Korpinen sanoi, että Kanerva ei näytä ymmärtävän mitään merenkulusta, eivät nykyaikaiset laivat ole missään redillä. No, kyllä ne ovat, vaikka New Yorkin edustalla katsotaan tai missä Limassolissa tahansa, niin kyllä laivat silloin redillä ovat, myös rorolaivat. Meinasin kysyä Korpiselta, mitä on styyrpuuri, paarpuuri, saalinki, reelinki tai porsunpiippu, mutten viitsinyt kysyä, kun minä huomasin, että tässä asiassa on puuhassa tälläkin hetkellä apulaiskaupunginjohtaja ammatiltaan hyönteistieteen professori. Näitä hyönteistieteen professoreita tässä sitten pyörii asiantuntijoina vaikka kuinka paljon.

Minä en viitsi jatkaa tätä asiaa sen kummemmin, mutta se on Kankkulan kaivoon menevää rahaa. Tähän tehdään monumentti ja se tehdään koko Suomen kaikkien muitten satamien kustannuksella. Tätä pyörittävät ne, joille levy jäi päälle silloin joskus 90-luvun vaihteessa siitä, että Helsinki on gateway Neuvostoliittoon.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän aikaan perjantai-illasta olemme kuulleet värikkäästi muotoiltuja puheenvuoroja, mutta puheenvuorojen sisältö on vakava. Minusta on syytä, että me kiinnitämme huomiota niihin argumentteihin, joita sekä ed. Bremer että ed. Seppo Kanerva toivat esille. Tässä ollaan isoa satamahanketta rakentamassa Vuosaareen tilanteessa, jossa satamakapasiteettia Suomenniemen ympäri on paljon käytettävissä. Joutuu kysymään perinteisen ikään kuin aluepolitiikan termein, eikö ole järkevää se, että Helsingin seudulta pyritään sijoittamaan pois sellaiset toiminnot, joiden ei ole täysin välttämätöntä täällä olla. Ei ole varmaankaan täysin välttämätöntä, että Helsinki on suuri satamakaupunki nimenomaan tavaraliikenteen osalta. Matkustajaliikenne on kokonaan toinen asia, mutta nimenomaan tavaraliikenteen osalta tässä voidaan esittää hyvin vakava kysymys.

Täällä on tuotu esille Kirkkonummen Pikkalan vaihtoehto, joka sinänsä tuntuu aivan järkevältä ja järkevämmältä ehdottomasti kuin Vuosaaren satamahanke. Siinäkin on se sama ongelma, että jos sinne ryhdytään suursatamaa rakentamaan, niin meille jää itse asiassa muuta satamakapasiteettia, joka potentiaalisesti on jo valmiina, tarpeettomasti vajaakäytölle. Sen vuoksi itse tässä omassa puheenvuorossani tuen niitä näkemyksiä, joita sekä ed. Bremer että ed. Kanerva toivat esille, että tässä asiassa kannattaisi uudelleen harkintaa Helsingin suunnalla käyttää ja oivaltaa se, että Helsingin, vaikka onkin merenrantakaupunki, ei tarvitse olla keskeisimmän tavarasataman ydinpaikka.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljuselle sanoisin, että, ed. Kiljunen, kyllä Suomen satamakapasiteetti on ollut varsin hyvin Helsingin tiedossa silloin, kun on lähdetty suunnittelemaan satamaa tuonne Vuosaareen. Mutta onhan ymmärrettävää varmasti teidänkin mielestänne se, että ei kannata viedä Ouluun helsinkiläisille ja Pääkaupunkiseudun väelle tarkoitettuja elintarvikkeita esimerkiksi taikka muuta tavaraa, joka on tarkoitettu tälle alueelle. Kannattaa myös miettiä vähän tätä logistiikkaa, miten se toimii.

En ole uskossani yksin, kun kannatan Vuosaaren satamaa. Helsingin valtuuston selvä enemmistö on ollut tätä mieltä ja lukuisat asiantuntijat. Sitten, ed. Bremer, me tarvitsemme tilaa asunnoille. En sanonut, että me etsimme lisää tilaa satamalle, vaan me tarvitsemme tilaa asunnoille ja sitä myötä haluamme keskittää satamaratkaisuja. Puhuin vaarallisista kuljetuksista, jotka kulkevat kaupungin läpi.

Sitten totean, että herrat eivät ole perehtyneet rahoitussuunnitelmaan. Ministeri Sasi muun muassa selosti sitä eilen ryhmäkokouksessa. (Ed. Kekkonen: En kuulu ryhmään!) — Ei, mutta ed. S. Kanerva, joka puhui rahoituksesta. (Ed. S. Kanerva: En ollut paikalla!) Hän ei ollut tietääkseni paikalla kuulemassa tätä keskustelua. Kannattaa perehtyä siihen rahoitussuunnitelmaan. Ei tämä valtiolle kalliiksi tule, päinvastoin tulee valtiolle hyvin edulliseksi.

Minusta tämä keskustelu alkaa muistuttaa vähän sitä kuin olisimme Helsingin valtuustossa, jossa sitä vastustivat ed. Bremer ja ed. Kanerva, mutta kun he eivät enää istu valtuustossa, he haluavat vastustaa sitä jollakin foorumilla. Sitten he ovat valinneet eduskunnan. Jätän heidät keskustelemaan täällä keskenään.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa herra puhemies ja rouva Kokkonen! Te kysyitte, miten logistiikka toimii. Minä kysyn teiltä, miten se voi toimia, jos on 14 kilometriä pitkä tunneli eikä teollisuus mahdu tekemään omia varastoterminaalejaan sataman alueelle, vaan ne joudutaan jättämään tunnelin toiseen päähän. Eihän siitä tule mitään! Te sanotte, että saadaan tilaa asunnoille. Te olette ollut mukana helikopterissa näkemässä, kuinka Helsinki on maailman harvimmin asuttu pääkaupunki. Täällä on niin paljon vihreätä, että se on suorastaan uskomatonta, ja etenkin Itä-Helsingin puolella, Helsingin keskiviivan itäpuolella. Asunnoille on tilaa vaikka kuinka paljon, loputtomasti tässä kaupungissa. Kysymys on kiinteistöpolitiikasta.

Älkää lähtekö, ed. Kokkonen. Te puhutte rahoitussuunnitelmasta. Sehän on häpeällinen. Tällä korvamerkitään valtiolle hankittavaa tuloa keinottelulla, sanoisin, tonttikaupalla Pasilassa, tulot, joiden pitäisi mennä valtion satunnaisiin tuloihin ja sieltä jakaa. Tämä korvamerkintä voi nyt olla sellainen, että se kaataa koko tämän rahoituksen EU:ssa. Sen takia tällainen korvamerkintä periaatteessa on kielletty. Ei tällä tavalla voi avittaa esimerkiksi sataman rakentamista. Tiedän, että tästä tullaan valittamaan. Tämä korvamerkintä ei ole oikea menetelmä eikä se voi olla meidän suomalaistenkaan mielestä oikea menetelmä, että tällä tavalla valtion tuloja suoraan korvamerkitään jonkin tietyn hankkeen puolesta, hankkeen, josta ei lopullista hintaa edes tiedetä.

Ed. Kokkonen totesi vielä, että tämä ei tule valtiolle kalliiksi. Jos tällä hetkellä hinta on 2,6 miljardia, kasvanut alle kymmenessä vuodessa 600 miljoonasta 2,6 miljardiin (Ed. S. Kanerva: Vain nelinkertaistunut!) eivätkä vieläkään ole kaikki kustannukset mukana, me tiedämme kustannuskohteet, mutta emme tiedä, paljonko tulee maksamaan, niin kuka voi sanoa, että se ei tule kalliiksi valtiolle? Mehän olemme valtio, me joudumme sen maksamaan. Minusta puhutaan aika isosta rahasta.

Olisin haastanut ed. Kokkosen vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä Vuosaaren satama tulee maksamaan? Voidaanko tehdä suunnitelmia, rahoituspäätöksiä, rahoitusta, ennen kuin tiedetään, mikä on lopullinen kustannus? Kyllä se on niin hölmöläisten liiketoimia, että ehkä vain valtion tasolla tällaista voi tehdä. Yrittäjä kaatuisi kolisten alta aikayksikön tällaisessa taloudenhoidossa.

Sitten, ed. S. Kanerva, totesitte, että Pikkalan väylä pantiin väkisin paperilla 30 miljoonan markan hintaiseksi, vaikka sitä ei tarvittu. Haluan todeta, että Helsingin kaupunki ja liikenneministeriö pyrkivät johdonmukaisesti vuodesta 1992 niin kutsutun Laakson komitean nimissä tekemänsä päätöksen perusteella estämään todellisten satamavaihtoehtojen valtion- ja kansantaloudellista vertailua. Tätä on jatkunut tähän päivään saakka. Laakson komitea myöskin määräsi Pikkalan väylän rakentamisen vastoin mitään järkeä kalliimmaksi kuin se oli, sehän siis oli olemassa valmiina. Laakson komitea myöskin määräsi uuden reitityksen sekä VR:lle, junaraiteelle että tien rakentamiselle kaikkein kalleimmalla tavalla, kalleimman vaihtoehdon mukaan. Tänä päivänä edelleen on nähtävissä se eriävä mielipide, jossa Laakson komitean jäsen Ted Westerberg 16-sivuisessa vastalauseessa toteaa, että olisi ollut paljon halvempia ratkaisuja sekä rautatieradalle että tielle. Mutta ministeriöstä määrättiin menemään kaikkein hankalimmista kohdista, että saatiin hinnat Kantvikin kohdalla niin korkeiksi, että ne eivät olisi kilpailleet Vuosaaren kanssa. Silti ne vielä kilpailivat niin, että vastahan tuo kauppa syntyi. Helsingin kaupunki osti sen pois 96.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Kokkonen sanoi, että keskustelu on niin kuin Helsingin kaupunginvaltuustossa, foorumi vain on vaihtunut. On erinomainen asia, että foorumi on vaihtunut. Tämä ei todellakaan ole vain Helsingin asia. Tällä on tavattoman laajat merkitykset niin logistisesti kuin taloudellisestikin.

Kun on väläytelty sellaista ajatusta, että Vuosaari pitäisi sisällänsä todella suuren ja massiivisen tavaraliikennekeskuksen, niin sitä tulevaisuudenkuvaa kyllä hiukan häiritsee se, että asiantuntijat, joiden kanssa olen keskustellut, väittävät, että siellä ei ole maa-alueita tarpeeksi todella ison, massiivisen keskittymän rakentamiseksi, mikä siis tarkoittaisi sitä, että se ei olisikaan niin sanotusti sellainen lopullinen ratkaisu, johon hankkeen ajajat ovat olleet tähtäämässä. Tämä logistiikkakysymys, me tiedämme, että jokaisella satamalla Suomessa on oma vaikutusalueensa, se suuntaa liikennettä pelkällä olemassaolollansa. Kun näin on, tällä on hyvin merkittävä aluepoliittinen ulottuvuus. En ihan ymmärtänyt sitä ed. Kokkosen logiikkaa, kun hän ihmetteli jotenkin niin, miksi helsinkiläisille tarkoitetut elintarvikkeet pitäisi kuljettaa Ouluun. Ei kai kukaan ole sellaista edes harkinnut koskaan. Ehkä siellä on joku syvempi ajatus takana, joka ei ainakaan minulle auennut.

Mutta, herra puhemies, ihan lyhyesti. Minusta tämä on ollut hyvää keskustelua tästä tärkeästä asiasta, ja palaan alkuun, minusta sen keskustelun paikka on todella myös täällä, ei vain Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni jokainen Helsingin ulkopuolinen kansanedustaja, joka lähtee tätä hanketta kannattamaan, käyttäytyy edesvastuuttomasti oman alueensa satamia tai kansalaisia, äänestäjiä kohtaan ja myös helsinkiläisiä kohtaan. Nimittäin meidän veroäyrimme on noin miljoona euroa, siis, hetkinen, 600 miljoonaa on yksi veroäyri, siis vanhassa rahassa markkoina. Tämä tulee nostamaan Helsingin veroäyriä monen vuoden ajaksi. Helsingin tuloilla, jotka ovat vanhassa rahassa 120 miljoonaa vuodessa, katetaan vain tämän neljän miljardin rakentamisen korosta osa. Niin halpaa rahaa ei saakaan, että tuolla pystyttäisiin maksamaan kunnon korkoa. Ed. Bremer oli siinä oikeassa, että EU tuskin hyväksyy sitä, että matkustajasatamaan kerättyjä rahoja suunnataan aivan muualle eli tavarasatamarakentamiseen. Ed. Kokkosen kanssa olen kyllä samaa mieltä — hän varmaan huoneessaan kuuntelee — että turvallisuutta kyllä lisää se, että satama viedään Pikkalaan ja rakentamista ja asuntoja lisää se, että Vuosaari saadaan rakentamiselle. Siinäkin olen samaa mieltä, että tavara pitää tuoda sinne, banaanit tuodaan sinne, missä apinat ovat, tuodaan ne lastit tänne keskustaan, Sompasaareen jätetään vielä pikkusen tilaa ja Länsisatamaan. Mitä niitä Vuosaareen vietäisiin tuonne 15 kilometrin päähän, ja sieltä alettaisiin roudata tänne. Että paljon meillä on yhteisiä ajatuksia, ja tämä Pikkala esimerkiksi toteuttaisi sen.