Anneli Kiljunen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen valtuutettujen puheenjohtaja ja siinä mielessä esittelen tämän Kelan valtuutettujen toimintakertomuksen edustajille.

Arvoisa puhemies! Vuosi 2008 on ollut Kelassa monella tavalla menestyksekäs, mutta samalla monien muutosten ja haasteiden vuosi. Yleisesti voin todeta, että olen ollut tyytyväinen Kelan yleiseen toimintaan sekä erityisen tyytyväinen siihen, miten Kelan henkilöstö on suurista muutostarpeista huolimatta sitoutunut Kelaan.

Vuoden 2008 alusta tuli voimaan laki Kansaneläkelaitoksesta, joka osaltaan myös muutti Kelan valtuutettujen toimintaa ja valtuuksia. Lain tavoitteena oli yksinkertaistaa ja selkeyttää hallintoa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Kelan valtuutettujen rooli valvojana selkeytyi, hallitus hyväksyy työjärjestyksen ja johtaja ei enää toimi hallituksen jäsenenä.

Kelan valtuutetut kokoontuivat 10 kertaa. Jokaisessa yleiskokouksessa pääjohtaja esitti katsauksen Kelan toiminnasta ja senhetkisen tilanteen, missä eri toimintojen osalta mennään. Katsauksessa käydään läpi muun muassa eri etuusjärjestelmien rahoitustilanne, toimintakulujen kehitys, etuuksien läpimenoaikoja niin valtakunnallisesti kuin myös alueellisesti sekä henkilöstöön liittyviä tunnuslukuja sekä kulloinkin erityisiä ajankohtaisia aiheita.

Yleisesti voin todeta, että koska seuranta oli systemaattista ja tavoitteellista, valtuutettujen oli helppo puuttua ja reagoida muutoksiin ja poikkeustilanteisiin välittömästi. Valvonta on yksi valtuutettujen tärkeimmistä tehtävistä. Valvontatilintarkastaja esitteli raportin ja koosteen Kelan tilanteesta neljännesvuosittain sekä nosti esille erilaisia huomioita, jotka on tärkeä tiedostaa ja tietää valvonnan näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Kelan hoitaman sosiaaliturvan etuusmenot olivat vuonna 2008 yhteensä 11,1 miljardia euroa. Kasvua oli 5,7 prosenttia edellisestä vuodesta. Eniten, yli 8 prosenttia, lisääntyivät sairausvakuutuksen korvaukset. Työttömyysturvamenot pienenivät 6,3 prosenttia, mikä kertoi vielä viime vuoden työllisyystilanteen myönteisestä tilanteesta. Nyt tilanne on aivan toinen. Työttömyyden lisääntymisen myötä Kela palkkaa kuluvan vuoden aikana lisää henkilöstöä, noin sata henkilöä. Laman vaikutus tulee tämän vuoden aikana näkymään monella tavalla Kelan toiminnassa.

Kelan kokonaistuotto vuonna 2008 oli 11,4 miljardia euroa, mistä valtion osuus oli 59 prosenttia, vakuutusmaksujen osuus 36 prosenttia ja kuntien osuus 5 prosenttia. Vuoden 2008 lopussa Kelan palveluksessa oli reilut 5 860 henkilöä. Kela on kiinnittänyt erityistä huomiota henkilöstön hyvinvointiin. Henkilöstön kysely osoitti, että kehitys on ollut myönteinen, mutta sairauspoissaolot siitä huolimatta lisääntyivät. Kysely kuitenkin osoitti, että stressi ja kiire vähenivät merkittävästi ja henkilöstö oli tyytyväinen johtamiseen ja työhön kaikkialla hallinnon tasoilla. Kela on ottanut työhyvinvoinnin parantamisen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista. Tavoitteeksi on otettu työtyytyväisyyden, työkyvyn, työssäjaksamisen sekä henkilöstön hyvinvoinnin monipuolinen edistäminen.

Kela on ihmistä varten. Kelan on pystyttävä kehittämään toimintojansa siten, että se palvelee erilaisia ihmisiä kaikissa eri elämäntilanteissa ja kunkin tarpeen mukaan. Tästä syystä Kelassa käynnistyi vuonna 2007 palvelutoiminnan kehittämisohjelma, joka jatkuu edelleen. Kehittämisohjelman tavoitteena on yhtenäisesti palveleva Kela. Tavoitteena on hoitaa asiakkaan asiat kokonaisvaltaisesti sekä hänelle sopivalla tavalla. Asiakas itse valitsee palvelutavan: joko asioinnin verkossa, puhelimitse, toimistossa, yhteispalvelupisteissä, postitse tai suorakorvauksena. Kela on kehittänyt erittäin vahvasti sähköistä asiointia, koska ihmiset haluavat käyttää sitä vuosi vuodelta enemmän. Puhelinpalvelua on keskitetty niin sanottuihin yhteyspalvelukeskuksiin. Yksiköt ovat Lieksassa, Joensuussa, Pietarsaaressa ja Jyväskylässä. Uusin yksikkö aloitti toimintansa Kemijärvellä vuoden 2009 alussa. Yhteyspalvelukeskusten kehittäminen on erittäin tärkeää, sillä yhteyskeskuksiin ohjautuu jo kolmannes Kelan asiakaspalveluista.

Arvoisa puhemies! Kela toimii viidellä vakuutusalueella. Näissä on 39 vakuutuspiiriä ja 274 omaa palvelupaikkaa. Kela kehittää toimintaansa yhteistyössä eri kuntien ja työvoimatoimistojen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päivittäin auki olevia toimistoja on 251, rajoitetusti avoinna olevia sivutoimistoja on 23, minkä lisäksi Kela on mukana 77 yhteyspalvelupisteessä ja 39 työvoimapalvelukeskuksessa.

Arvoisa puhemies! Kelan valtuutetut kirjelmöivät vuonna 2007 sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan pitkittyneistä valitusten käsittelyajoista. Tähän hallitus ja eduskunta myös puuttuivat lisäämällä resursseja vuonna 2008. Toimenpiteistä huolimatta valitusten käsittelytilanne on vaikeutunut entisestään vuonna 2008. Vuoden 2008 lopussa keskimääräinen käsittelyaika ylitti jo 500 päivän rajan, kun se vielä vuonna 2007 oli 391 päivää. Valtuutetut katsovat, että nykyinen 16—17 kuukauden keskimääräinen käsittelyaika ei ole oikeusturvan ja kansalaisten toimeentulon takaamisen kannalta mitenkään hyväksyttävää. Pitkät muutoksenhakuajat pakottavat useat ihmiset hakemaan toimeentulotukea, mikä ei millään muotoa ole oikein eikä hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! Kela on monessa mukana. Kela on mukana myös Sata-komitean työssä. On luonnollista, että näin on, sillä useat Sata-komiteaan liittyvistä asioista liittyvät myös Kelan toimintaan. Vuoden 2008 aikana valmisteltiin myös elatustuen siirtoa kunnilta Kelan hoidettavaksi. Lopullisesti toiminta siirtyi Kelan toiminnaksi 1.4.2009.

Eduskunta on myös päättänyt, että kansallinen terveysarkisto otetaan käyttöön vaiheittain 1.4.2011 mennessä. Tätä valmistelutyötä on tehty myös yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tähän liittyvä Kelan KanTo-hanke on erittäin mittava, ja onnistuessaan se tuo helpotusta niin asiakastietojen käsittelyyn kuin myös sähköisten lääkemääräysten tekemisiin apteekkeihin. Tavoitteena on, että sähköisen lääkemääräyksen käyttöönotto aloitetaan vuonna 2009 ja sähköisen potilastiedon arkiston käyttöönotto vuonna 2010.

Arvoisa puhemies! Kelan valtuutetut ovat käsitelleet vuoden 2008 aikana muun muassa elatustuen siirtoa Kelaan, sosiaaliturvamuutoksenhakulautakunnan työtilannetta ja sen takia käynnistettyjä toimenpiteitä, vammaisten tulkkipalveluiden siirtoa Kelaan, toimistoverkon muutoksia, johdon raportointijärjestelmää, Kelan uutta työjärjestystä, Kelan etuusohjelmaa 2015, lääkekustannusten kehitystä ja lääkkeiden korvaamista sekä viitehintajärjestelmän muutoksen hankkeita, vammaisetuuksien myöntämiskäytäntöjä sekä tyypin 1 diabetesta ja esimerkiksi reumaa sairastavien lasten oikeutta vammaisetuuksiin, Kelan sijoitustoimintaa, Kelan tukea Kauhajoen tapahtumien jälkihoidossa, opintotuen valtakunnallista valvontaa jne.

Kelan valtuutetut ovat myös tutustuneet Kelan toimintaan maakunnissa. Vuonna 2008 tutustumiskohteina olivat Joensuussa maahanmuuttajien erityiskysymykset, Kiteellä ja Lappeenrannassa muun muassa itärajan läheisyyden vaikutukset Kelan toimintaan. Tutustuimme takaisinperintään liittyviin kysymyksiin sekä Kelan ja työvoiman palvelukeskuksen yhteiseen toimintamalliin.

Arvoisa puhemies! Kela tekee myös erittäin hyvää ja arvokasta tutkimus- ja selvitystyötä. Tästä esimerkkinä mainittakoon seuraavat tutkimustulokset: pienet uudistukset eivät poista asumistuen saajan riippuvuutta toimeentulotuesta; työmarkkinatukea hakevat naiset jäävät usein puolison armoille; mittaustavat vaikuttavat köyhyydestä saatavaan kuvaan; masennus vie nuoria työkyvyttömyyseläkkeelle; yksityislääkärissäkäynnit lisääntyivät tietyissä väestöryhmissä. Tässä vain muutama esimerkki.

Arvoisa puhemies! Kela elää suurten muutosten keskellä. Keskusteluissa on ollut, että Kelalle tultaisiin siirtämään jatkossa myös mahdollisesti muitakin uusia tehtäviä. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että jokainen uusi tehtävä vaatii Kelan järjestelmien muutoksia sekä työntekijöiden vahvan koulutuksen ja perehdyttämisen. Tästä osoituksena on ollut muun muassa elatustuen siirto Kelalle.

Yhteiskunnassamme oleva vaikea lama tulee entisestään lisäämään paineita Kelan toiminnan kehittämiselle. Kaikkien tehokkuusvaatimusten keskellä meidän tulee muistaa, että Kela on ennen kaikkea ihmistä varten, hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä varten. Yhteiskunnan ja ennen kaikkea ihmisten etu on, että Kela toimii hyvin, että se pystyy palvelemaan ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla juuri heidän yksilöllisessä elämäntilanteessaan. Tämä on asia, josta me emme saa tinkiä, emme nyt emmekä tulevaisuudessa.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Äskeinen valtuutettujen puheenjohtajan antama selvitys tästä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta vuodelta 2008 oli suorastaan häkellyttävä ja hengästyttävän täydellinen, joten siihen ei enää ole paljon mitään lisättävää.

Haluaisin kuitenkin muutamaan asiaan tässä kertomuksessa ottaa kantaa, ja yksi niistä on näillä sivuilla erittäin ikävästi näkyvät köyhyyden ja mielenterveysongelmien ja työkyvyttömyyspolitiikan luvut ja kertomus siltä osin. Tällä hetkellä hallitus on onneksi nimenomaan kannustamassa vajaakuntoisia ihmisiä pääsemään takaisin työelämään, joskin tällä hetkellä talouden taantuma varmaankin tulee tekemään siitä hieman hitaampaa ja vaillinaisempaa ja vaikeammin arvioitavaa, kuin mikäli taloustilanne olisi tässä yhteiskunnassa toinen.

Mutta joka tapauksessa Suomi on esimerkiksi pohjoismaisissa järjestelmissä poikkeus siitä, että meillä ei vajaakuntoisia ole yritetty mitenkään integroida työelämään toisin kuin muissa Pohjoismaissa, ja senkin vuoksi ehkä meillä pitkäaikaistyöttömyys ja köyhyys niiden ihmisten kohdalla on ollut paljon suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Työhön paluuta ja sitä tukevaa lainsäädäntöä tuleekin edelleen kehittää niin, että yhteiskunnallisen laman mentyä ohi mahdollisimman monta vajaakuntoista ja Kelan asiakasta siirtyy työelämään, ja myös niin, että voivat sillä oikeasti ja aidosti nostaa myöskin taloudellista elintasoaan.

Yksi, mikä tukee työelämään siirtymistä ja työelämässä pysymistä, on tietenkin työkykykuntoutus, ja siihen vietynä ihan sinne viimeisiin työvuosiin asti muulla tavalla kuin ainoastaan niin sanottuna laitoslomailuna pitäisi satsata entistä enemmän. Niiden vaikeavammaisten, jotka ovat koko ikänsä olleet Kelan vaikeavammaiskuntoutuksen piirissä, pitäisi pystyä jatkamaan lääkinnällistä kuntoutusta ja terapioita Kelan maksamana vielä 65 ikävuoden jälkeenkin. Toivon, että seuraavalla kaudella siihen ja yleensä koko tähän kuntoutukseen Kela ottaa yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja Temmin kanssa aktiivisemman roolin, ja tulemmekin sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kanssa järjestämään kuntoutuksesta teemaseminaarin heti syysistuntokauden alettua.

Tässä kertomuksessa myös sanotaan lääkkeiden ja matkojen omavastuukattojen ylittäneitä olevan yhä enemmän. Tämä tulee jatkossa olemaan varmaan asia, johon meidän pitää paneutua siinä vaiheessa, kun näiden terveyspalvelujen saaminen ja hoitoon ohjautuminen muuttuu vapaammaksi mahdollisesti tämän uuden terveydenhuoltolain myötä. Tälläkin hetkellä siinä on jo itse asiassa epätasa-arvoisuutta eri vakuutuspiirien kesken ja lisäksi eriarvoisuutta muun muassa asuinpaikkani Suomenlinnan kesken. Suomenlinna taitaa olla ainoa kaupunginosa ja asuinpaikka Suomessa, missä omavastuuosuus ei riitä kotiutusmaksujen maksamiseen. Ajoneuvo, jolla potilas tulee sairaalasta kotiin, täytyy tuoda yli lautalla, ja jos se on taksi, lautan hinta yhdeltä kuljetusmatkalta on 33 euroa ja siihen päälle henkilölippu, ja lisäksi, mikäli se varataan etukäteen, siitä pitää maksaa vielä 6,50, ja Kela ei hyväksy eikä myöskään Helsingin kaupunki hyväksy näitä lauttamaksuja lainkaan, ei maksukattoon eikä myöskään korvattavaksi. Tämä on asia, joka pitää ottaa siinä vaiheessa esiin, kun yhteysliikenteen palvelutasoa miettivä komitea liikenne- ja viestintäministeriön alaisena käsittelee yleensä tätä saaristoliikennettä ja lauttojen maksullisuutta.

Toinen asia, mihin vielä haluaisin puuttua, on Kelan työntekijöiden hallitussidonnaisuudet niissä kuntoutuslaitoksissa ja niiden kuntoutuslaitosten omistamissa palveluyhtiöissä, joista kuntoutuslaitokset ostavat esimerkiksi palveluja. Mikä on jääviysseikka siinä, että ihminen on työssä Kelassa, hallituksessa, yhteisöissä, jotka valvovat toisiaan, siihen haluaisin puututtavan seuraavalla kaudella.

Tuija Nurmi /kok:

Puhemies! Hyvät kansanedustajat! Olen hyvin tyytyväinen, että voin käyttää tässä asiassa puheenvuoron. Kansaneläkelaitoksen valtuutetut ovat jälleen kerran toimittaneet eteemme hyvän ja korkeatasoisen toimintakertomuksen. Tästä kertomuksesta haluan ottaa esille sen seikan, joka tuli esille jo kyselytunnilla. Kansanedustaja, Hämeen kokoomuksen piirin puheenjohtaja, opettaja Timo Heinonen otti sen esille kysymyksessään. Kysymys on nuorten terveydenhuollosta. Katson, että nuorten terveydenhuolto on taattava. Lisäksi sen on oltava korkeatasoista. Asia on tuttu minulle kansanedustajana, lääkärinä ja kahden lapsen äitinä.

Lapset tarvitsevat parhaan mahdollisen hoidon. On hyvä, että lapset saavat lastenlääkärin hoidon ja tarvittaessa tietenkin muiden erikoisalojen lääkäreiden hoidon. Kieltämättä myös yleislääkäri voi antaa nuorille erittäin hyvää palvelua, mikäli hänellä on mahdollisuus tehdä työtä riittävän laajan nuorten määrän kanssa. Toisin sanoen hänellä on riittävästi potilaita, jotka ovat nuoria, ja näinhän lääkäri työssään joutuu perehtymään asioihin.

Kertomuksessa sivulla 15 todetaan, että lasten yksityislääkärissä käyntien määrä on kasvanut. Siinä todetaan myös, että sitä on tapahtunut erityisesti Päijät-Hämeessä. En laisinkaan ihmettele, että näin on käynyt, koska esimerkiksi Lahdessa lääkäriin pääsy terveyskeskuksessa näyttää olevan ainakin ihmisten yhteydenottojen ja median mukaan erittäin vaikeaa.

Mielestäni asia ei ole hoidettavissa pelkästään kunnan sisäisin järjestelyin, vaan myös meidän täällä eduskunnassa pitää taata riittävät resurssit kunnille niin, että ne voivat järkevästi ja viisaasti hoitaa varsinkin nuorten terveydenhuollon, oli kyseessä sitten henkinen tai fyysinen hyvinvointi. Mielestäni ei myöskään voida syyllistää siitä, että ihmiset käyttävät yksityislääkäreitten palveluita. Mehän juuri vaadimme sitä, että ihmisten pitäisi työllistyä, löytää työpaikka, ja varsinkin akateemisten työllistymisestä yrittäjinä on oltu huolissaan. Mielestäni tässä kuitenkin täytyy olla varovainen, kun lähdetään syyllistämään yksityislääkäritoimintaa. Tarvitsemme molempia sektoreita, niin kunnan järjestämää terveydenhuoltoa, kuin myös yksityissektoria. Ne eivät saa sulkea toisiaan pois.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Elatustuki siirtyy kunnilta Kelan hoidettavaksi huhtikuussa. Myös vaikeavammaisten tulkkauspalvelut on tarkoitus siirtää Kelan järjestettäviksi vuonna 2010. Olisi tärkeää saada myös omaishoidon tuen maksatus kunnilta Kelalle, koska tuen saatavuus ja sen taso vaihtelevat kirjavasti eri kunnissa. Nythän viime vuosina kuntien lakisääteiset velvoitteet ovat lisääntyneet, joten tämä myös vapauttaisi kuntien resursseja muiden hyvinvointipalvelujen järjestämiseen. Omaishoidon merkittävä tukeminen on ratkaisu, jota välttämättä tarvitaan ja joka on edullinen vaihtoehto julkisvallalle. Omaishoidon korvaustasoa kannattaa nostaa, sillä omaishoito on edullinen ratkaisu laitoshoitoon verrattuna. Se on sekä edullinen että inhimillinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Kelan valtuutettujen kertomuksesta ilmenee myös, että Suomen työllisyyspolitiikka eroaa muista Pohjoismaista. Tulokset viittaavat siihen, että pitkäaikaistyöttömyys Suomessa johtuu osin kohdennettujen toimien ja osittaisen sosiaaliturvan puutteesta. Muissa Pohjoismaissa järjestelmät korostavat vajaakuntoisten integraatiota työmarkkinoille. Tässä on vahva signaali sosiaaliturvan uudistustyölle. Tarvitaan positiivisia kannusteita ja enemmän mahdollisuuksia osatyökykyisten työllistämiseen.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitoksella on tavattoman suuri merkitys sosiaaliturvassa, eläketurvassa ja koko sosiaaliturvassa. Sen tehokas, hyvin hoidettu toiminta on erityisen tähdellinen asia kaikkien kansalaisten, myös perusturvallisuuden kannalta.

Tämän kevään aikana on käyty erittäin laajaa eläkekeskustelua. Sen lähtökohtana olivat hallituksen politiikkariihessä tehdyt yksipuoliset päätökset eläkeiän nostosta ja varhaiseläkkeiden leikkauksista. Nämä hallituksen päätökset perustuivat talousneuvostossa talousneuvoston pääsihteerin Vihriälän johdolla tehtyyn valmisteluun, joka käsitteli myös kansaneläkkeiden ja Kansaneläkelaitoksen asemaa. Ne ovat olleet julkisuudessa, mutta eivät kuitenkaan kattavassa käsittelyssä.

Talousneuvoston pääsihteerin kirjoittamana raportissa spekuloitiin mahdollisuudella, että työeläkkeet lopetettaisiin kokonaan, siirryttäisiin työ- ja kansaneläkkeiden yhdistämiseen. Hallituksen puolelta tätä raportin kohtaa ei ikävä kyllä ole mitenkään kommentoitu. On selvää, että tämä herättää aiheellista huolta. Meidän ei pitäisi asettaa vastakkain kansaneläkejärjestelmää ja työeläkejärjestelmää, vaan molemmilla on oma tehtävänsä, ja on tärkeätä, että kansalaiset tällä hetkellä, eläkkeellä olevat ja tulevaisuudessa eläkkeelle jäävät, voivat luottaa omien eläkkeidensä asianmukaiseen hoitamiseen.

Tuon raportin mukaan kuitenkin tähän yhdistämiseen liittyy myös selviä valtapoliittisia tarkoituksia. Ilmeisestikin työeläkejärjestelmä itsenäisenä järjestelmänä on herättänyt tietyissä piireissä mustasukkaista suhtautumista, ja tähän järjestelmään halutaan puuttua.

Eläkepuolella on ollut myös muita huolestuttavia puheenvuoroja. Ministeriön ylijohtaja Tarmo Pukkila äskettäin ilmoitti, että koko eläkkeiden tulevaisuus on vaarassa, ja hän katsoi, että nopeita korjaustoimia tarvitaan, jotta voitaisiin annetut eläkelupaukset lunastaa. Tämä on omiaan herättämään kansalaisissa syvää huolta eikä ollenkaan positiivisia toimia eikä myöskään tuo ratkaisuehdotuksia sille, mitä pitäisi tehdä.

Työnantajapuolen Elinkeinoelämän keskusliiton merkittävä sosiaalipoliittinen vaikuttaja Lasse Laatunen on ollut huolissaan siitä, mikä on ministeriön vakuutusosaston toimintakyky. Kun näin kokenut henkilö kuin Lasse Laatunen puuttuu aiheeseen, on syytä esittää kysymys, onko meidän ministeriömme, sosiaali- ja terveysministeriön, vakuutus- ja eläkeasioiden hallinta hoidossa ja onko se turvallisissa käsissä.

Toivoisin, että Kansaneläkelaitoksen valtuutetut myös osaltaan pitäisivät kiinni tästä kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden tehtävistä ja molempien asiallisesta hoidosta ja että ei herätettäisi kansalaisissa sitä huolta, että sanotaan, että työeläkkeet tullaan kokonaisuudessaan nykymuotoisena poistamaan.

Sitten joudun kiinnittämään huomiota myös siihen, että tämän vuoden alkupuoliskolla tehtiin ratkaisu kelamaksun poistamisesta työnantajalta. Tämähän oli merkittävä päätös. Sille löytyy myös ymmärrettäviä perusteluita kuten se, että työnantajat ja työntekijät osallistuisivat ansioperusteisen sosiaaliturvan rahoitukseen. Se tehtiin kuitenkin ilman etukäteisvalmistelua ja perustui valtiovarainministeri Kataisen yksipuoliseen ilmoitukseen Helsingin Sanomissa. Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että tämä ilmoitus tuli myös hallituksen muille ministereille, kuten esittelevälle ministerille Liisa Hyssälälle, täytenä yllätyksenä.

Työnantajan kelamaksun poistaminen tarkoittaa sitä, että työnantajat ovat tämän jälkeen Kansaneläkelaitoksen keskeisen tehtävän, kansaneläkkeiden rahoituksen, ulkopuolella. Tästä poistosta aiheutui huomattava vaje Kansaneläkelaitoksen rahoitukseen, ja kun tämä päätös tehtiin, ei myöskään tehty ratkaisua siihen, miten tämä vaje korjataan. Hallitushan on myöhemmin paikannut tätä, mutta tämänkin jälkeen kelamaksun poistoa ei ole kokonaisuudessaan korvattu. On näin ollen selvää, että Kansaneläkelaitoksen toimintaan ja perusturvarahoitukseen kohdistuu huomattavia paineita, jotka herättävät ansaittua huolta.

Toivon, että Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen keskuudessa olisi riittävää tahtoa puolustaa Kelan rahoitusta, kykyä itsenäiseen toimintaan ja samalla nähdä välttämättömyys huolehtia myös ansioperusteisesta sosiaaliturvasta kuten työeläkkeistä. Olisi tärkeää, että Kelan valtuutetut tahollansa voisivat torjua ehdotukset kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden yhdistämisestä, joiden lopputuloksena ilmeisesti tulisi olemaan eläkkeiden tason leikkaus. Toivon, että Kelan valtuutetut ottaisivat näihin kysymyksiin jatkossa kantaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta tässä, että yhdyn kyllä niihin näkemyksiin, joita Kelan valtuutettujen puheenjohtaja tuossa toi esille, elikkä Kelan toiminta viime vuoden osalta oli menestys ja nämä lisääntyvät tehtävät voitiin hoitaa Kelan toimesta kohtuullisen hyvin. Totta kai siellä puutteita on, niin kuin kaikissa muissakin toiminnoissa, mutta pääsääntöisesti nämä suuret muutokset pystyttiin hoitamaan.

Sitten on helppo yhtyä myöskin ed. Heinäluoman näkemyksiin siinä, että ei ole oikein, että asetellaan vastakkain työeläkkeet ja kansaneläkkeet, niin kuin tässä näyttää aina joskus käyvän.

Mutta, arvoisa puhemies, aivan niin kuin tuossa edellinen puhujakin jo totesi, Kansaneläkelaitoksen rahoitus on vaarantunut hallituksen toimien seurauksena. Työnantajilta poistettu kelamaksu vaarantaa nimittäin eläkelaitoksen tulevaisuuden, koska se aiheuttaa suuren vajeen rahoitukseen. Eli Kelan rahoitus on nyt huomattavasti epävarmemmalla pohjalla kuin aikaisemmin. Tätä epävarmuutta lisää se, että työeläkelaitokset ja myöskin Kela ovat harjoittaneet sijoitustoimintaa, jossa on mielestäni innostuttu pelaamaan ja otettu paljon suuria riskejä yhteiskunnan varoilla. Täytyy kuitenkin muistaa ja sanoa, että Kelan sijoituksista on onneksi vain osa näillä epävarmoilla osakemarkkinoilla, joista on tullut kyllä suuria takaiskuja. Enemmän varmasti sinne työeläkelaitoksille, mutta kyllä Kelan sijoitukset ovat myös olleet viime vuonna pahasti miinuksella.

Arvoisa puhemies! Viime vuoden opetukset pitää ottaa huomioon, kun tulevaisuutta rakennetaan ja yhteiskunnan varoja sijoitetaan. Ei Kelan eikä muillakaan yhteiskunnan rahoilla pidä ryhtyä pelaamaan, koska seuraukset voivat olla hyvin kohtalokkaita ja ne voivat tulla yhteiskunnalle hyvinkin kalliiksi. Tämän vuoksi meidän pitää huolehtia siitä, että sijoitustoiminnassa ei saa olla suuria riskejä, olivatpa ne sitten mitä eläkerahoja rahansa. Koska ne rahat on kerätty veronmaksajilta, niin on selvää, että veronmaksajat odottavat, että ne rahat ovat siellä myöskin tallella eikä niitä ole pelattu näissä pörssipeleissä. Eli rahoituksen pitää olla varmalla pohjalla. Uskon varmasti, että Kelan valtuutetuilta löytyy sitä tahtoa, mitä ed. Heinäluoma tuossa peräsi. Meidän täytyy kyllä vahtia tätä Kelan hallitusta ja Kelan toimintaa, jotta siellä ei nyt ainakaan lähdetä sellaiseen sijoitustoimintaan, joka sitten vaarantaa tulevat eläkkeet.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Kansaneläkelaitoksen organisaatio ja toimintatavat tarjoavat jatkossakin mahdollisuuksia myös uusien palvelujen järjestämiseen.

Tältä osin haluan tuoda esille sen omaishoitoon liittyvän tavoitteen, että omaishoitopalvelut järjestettäisiin Kansaneläkelaitoksen palvelujärjestelmän kautta. Se takaisi tasavertaiset saantikriteerit niin, että omaishoitolaki ei, kuten nyt, muodostuisi enää jatkossa kuntien säästölain kaltaiseksi. Tasavertaiset mahdollisuudet omaishoitoon pitää pystyä varmistamaan.

Toinen asia, missä Kansaneläkelaitoksella on varmasti merkitystä, on palveluverkon, lähipalvelupisteiden, toimipisteiden ja valtion eri viranomaisten yhteistyön rakenteena. Tässä suhteessa Kela-verkko kattaa myöskin harvan asutuksen taajamat ja sen tulee olla hyödynnettävissä myös muiden valtion ja myös kunnallisten palvelujen järjestämisen runkona.

Herra puhemies! Muutama näkökulma, joihin Kelan valtuutettujen puitteissa on puututtu.

Edelleenkin on painokkaasti vaadittava toimenpiteitä ministeriöltä ja myöskin eduskunnan budjetin käsittelyssä on reagoitava sosiaaliturvan muutoksenhaun ja valitusten käsittelyn kohtuuttomiin aikoihin. Kysymys on ihmisten perusetuuksista, ja nämä valitusaikojen käsittelyt ovat kansallinen häpeä. Tältä osin valtuutettujen toimesta edellisellä kerralla tähän muun muassa SDP:n toimesta puututtiin ja se prosessihan meni sitten niin, että saatiin lisämäärärahoja, mutta tilanne ei ole sellainen, että me voimme sitä silmiin katsoa.

Toinen kysymys on juuri ed. Heinäluomankin esille tuoma työnantajien kelamaksun poisto. Tämä Kataisen hutaisu tammikuulta tuli maksamaan todella monella tavalla. Ensinnäkin sen rahoitus on vielä auki, miten se katetaan. Eräänä kattamistapana on nyt jo ollut muutenkin erittäin suurissa vaikeuksissa olevan metsäteollisuuden energiaverojen ja energiakustannusten nosto jopa 180 miljoonalla eurolla. Tämä on erittäin vakava asia tilanteessa, jossa metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä kannetaan perustellusti vakavaa huolta.

Tämä Kataisen hutaisu sai aikaan sen, että Kansaneläkelaitoksen valtuutetut poikkeuksellisesti tuoreeltaan ottivat yhteisen kannanoton, jossa edellytettiin perusetuuksien rahoituksen turvaamista. Se on aika merkittävää, että tämä kannanotto esityksestämme saatiin valtuutettujen yhteiseksi kannanotoksi.

Sitten tähän liittyen haluan tuoda myöskin esille tämän Kelan omistuksen. Katsoisin kyllä, että mitään sellaista ei ole ilmennyt, etteikö Kansaneläkelaitos ole suhteellisen hyvin sijoittanut varojaan ottaen huomioon tämän yleisen talous- ja finanssikriisin. Kiinnitän huomion siihen, että Kansaneläkelaitoksen omistusta esimerkiksi Stora Ensossa, metsäteollisuudessa, pitäisi käyttää aktiivisemmin Suomen valtion sinivalkoisen omistajuuden tukena, jotta esimerkiksi ei tapahtuisi sellaisia työn siirtoja Ruotsiin tilapäisen valuuttakurssieron hyödyntämiseksi kuin nyt on tapahtunut. Kansaneläkelaitoksen ja Suomen hallituksen pitää tältä osin pystyä, tai sanotaan, Suomen hallituksen pitäisi käyttää myös tätä Kelan omistusta valtio-omistajuuden ja tahdon tukena. Mutta ongelmahan on ollut se, että se on ollut hallituksessa tietysti hukassa niin ministeri Häkämiehellä kuin muillakin.

Lisäksi haluan lopuksi kiinnittää huomiota Kelan valtuutettujen ja Kelan hallinnon sisäisiin uusiin virityksiin. Valtuutetuthan valvovat Kansaneläkelaitoksen hallintoa ja toimintaa, ja eduskunta ei myöskään päätä esimerkiksi vastuuvapauden myöntämisestä Kelan hallitukselle, vaan tältä osin päätösvalta kuuluu yksinomaan valtuutetuille. Valtuutetut ovat eduskunnan valitsemia eduskunnan alaisen laitoksen ylimpiä päättäjiä. Kun 2007 hallintouudistuksella tehtiin Kelan hallitusta koskevia, operatiivista hallitusta koskevia ratkaisuja, niin silloin minusta koko ajan Kelan valtuutetuissa olleena on ollut selvä työnjako siinä, että eduskunnan alaisen laitoksen toimintaa valvovat keskeisesti kansanedustajat valtuutetuissa. Kelan hallitus on enemmän sitten sidosryhmien ja operatiivisen erikoisasiantuntemuksen elin. Tässä suhteessa oli erityisen valitettavaa, että kokoomus täytti ministerikiertonsa jatkeeksi Kansaneläkelaitoksen hallituksen paikan kansanedustajalla. Se on täysin vastoin tätä selkeätä työnjakoa. Tällainen ratkaisu rikkoo toimielinten tehtävärajoja. Me pyrimme Kelan valtuutetuissa todella tästä periaatteesta käymään keskustelua ja saimme asian kerran jo pöydälle, mutta sen jälkeen sitten hallituspuolueet veivät tämän vasemmistoliiton tuella läpi. Sosialidemokraattien kielteiseen kantaan yhtyi vihreiden valtuutettu. Jätimme tästä myöskin kirjallisen eriävän mielipiteen sen takia, liittyen niihin oikeustieteen ja valtiosäännön asiantuntijoihin, jotka meille myöskin tukevan lausunnon tähän menettelyymme antoivat, että se kanta näkyisi jatkossa valtuutettujen ja Kelan toiminnan tulevissa päätöksissä. Onko todella eduskunnan tahto se, että Kelan hallitus on kansanedustajista koostuva? Tässä ei ole nyt kysymys yksittäisestä edustajasta ja nimistä, vaan periaatteesta, se ei voi olla hyväksyttävää.

Samoin Kelan hallituksen rooli ja koko Kelan rooli eduskunnan alaisena laitoksena tulee siinä mielessä myöskin osin hämärällä tavalla esille, kun Kelan hallituksen puheenjohtajaksi uuden hallituksen toimesta valittiin valtiovarainministerin valtiosihteeri. Kun ajattelee eduskunnan alaisen laitoksen toimintaa, niin pidän kyllä sopimattomana sitä, että valtiovarainministeri valtiontalouden ja hallituksen varojen ja kirstun hoitajana ikään kuin on tämän eduskunnan alaisen laitoksen operatiivisen yksikön vetäjä. Varmaan tuottavuusohjelmat ym. kyllä etenevät paremmin, mutta Kelan ja eduskunnan alaisen laitoksen toiminta-ajatuksen kannalta tämä ei voi olla hyväksyttävää.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäelle vain tästä Kelan hallituksen jäsenen valinnasta: Meillä vasemmistoliitossa on se näkemys, että yleensäkin näissä yhteiskunnan laitosten hallituksissa pitää olla myös yhteiskunnallinen näkemys, sitä ei saa ainakaan rajata pois. Nythän näyttää siltä, että niin Ylessä kuin Kelassakin se hallitus määritellään jotenkin erikoisella tavalla ja rajataan ulos sitten tämmöinen yhteiskunnallinen näkyvä osallistuminen sieltä. (Ed. Rajamäki: Eihän tässä siitä ole kysymys!) Meidän mielestämme sen pitää olla, koska yhteiskunta rahoittaa näitä laitoksia, joten siinä mielessä meidän ryhmämme näkemys on se, että näissä hallituksissa pitää olla myös tätä poliittista näkemystä.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rajamäki nosti puheessaan esille Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan pitkittyneet valitusajat, joihin on kiinnitetty huomiota. Muutoksenhakulautakunnassa on tehty viime vuonna useita merkittäviä toimenpiteitä käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Uudistusten toteutuminen painottui kuitenkin loppuvuoteen, joten niiden vaikutukset eivät olleet merkittävästi nähtävissä vielä vuoden 2008 aikana. Kuitenkin nyt tämän vuoden alussa Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisemien valitusten käsittely on nopeutunut. Vuonna 2009 lautakunta on ratkaissut asioita enemmän kuin niitä on tullut sisään. Kuukaudessa on ratkaistu keskimäärin yli 2 100 asiaa. Aikaisempina vuosina tätä kertynyttä jonoa on alkuvuonna onnistuttu purkamaan noin 1 000 jutulla. Samalla valitusten käsittelyajat ovat kääntyneet laskuun, mikä on erinomaisen hyvä asia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla kommentoimatta ed. Valppaan äskeistä puheenvuoroa millään. Minä olen oppinut sillä tavalla iät ja ajat, että hallitus on hallitus, operatiivinen toimija, ja sitten on poliitikoista kootut valtuutetut, jotka vastaavat hallintoneuvostosta, ja se politiikka, se yhteiskunnallisten näkemysten kirjo, tulee siellä valtuutettujen joukossa esiin niin kuin eduskuntainstituutiolle kuuluu.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Hallituksethan kuitenkin tekevät aika paljon niitä suuria ratkaisuja, eli niihin eivät pysty valtuutetut vaikuttamaan, he voivat jäljestäpäin sitten todeta, että näin on tehty. Minun mielestäni ei voi olla sillä tavalla, että siellä hallituksessa ei sitten saisi istua niitä henkilöitä, jotka edustavat tämmöistä yhteiskunnallista näkemystä. Se on kovin vaikeaa sanoa, kuka on se asiantuntija. Kuka voi sanoa, kuka on se asiantuntija ja millä perusteella sinne valitaan, mitkä ovat ne perusteet? Ei minulle ole kyllä selvinnyt se.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä muodostuu aina vaan mielenkiintoisemmaksi tämä keskustelu, kun tätä seuraa. Aluksi pelkäsin, että Kelan valtuutetut pelkästään käyvät keskustelua asiasta, jonka ovat itse valmistelleet, mutta onneksi täällä nyt näyttää tahti muuttuvan.

Kaikkihan me tiedämme, että Kelan rooli suhteessa kansalaisiin on aika merkittävä. Kelan palveluverkosto ylettyy lähes jokaiseen kylään, ja ne palvelut, joita Kela kansalaisille tuottaa, koetaan tärkeiksi. Ne ovat erittäin merkittäviä ja usein tilanteessa, jossa kansalaisella on joku ongelma. Sen takia on tärkeää tarkastella tätä Kelan toiminnan sujuvuutta ja sitä, että se tällaisena palvelujärjestelmänä taikka yhteiskunnallisena palveluntuottajana pystyy mahdollisimman tehokkaasti hoitamaan tehtävänsä, joka sille laissa on annettu.

Tarkoitus on seuraavaksi käydä läpi sitä, kun minä olen itse pohtinut sitä, että mitä varten minä oikeastaan Kelan valtuutettu olen, mitä varten minut sinne on nimetty. (Ed. Pulliainen: Tämä on kova juttu!) Minä luin, että minut on nimetty sitä varten sinne, että minun tehtäväni olisi kansanedustuslaitoksen puolesta valvoa Kelan toimintaa. Siihen ei ole mitään estettä; jos riittävät tiedot haluamistaan asioista saa, niin silloin tietysti tämä valvonta toimii.

Mutta sitten minä olen miettinyt sitä, mikä tämän eduskunnan rooli on suhteessa tähän Kansaneläkelaitokseen, ja minä en löydä kauhean paljon muita yhtymäkohtia kuin tämän keskustelun Kelan toimintakertomuksen perusteella. Pienet rahoituskuviot, jotka hoidetaan kelamaksujen ulkopuolelta eduskunnan varoista, ovat tietysti asioita, jotka yhdistävät Kansaneläkelaitokseen, ja sitten lainsäädäntö, jolla tehdään Kelan elämä joskus aika hankalaksi.

Tähän lainsäädäntöön minä haluan puuttua sen takia, että kun aikanaan toimin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana, niin paljon olin yhteydessä Kansaneläkelaitokseen tässä lainvalmistelussa. Siinä on semmoinen ikävä piirre tässä lainvalmistelussa, ja näyttää olevan parhaillaan tähänkin aikaan, että suurin ruuhka tässä talossa on aina juhannuksen alla ja vuodenvaihteessa. Ja vuodenvaihteessa, kun se ruuhka purkautuu Kansaneläkelaitoksen palvelujärjestelmään, niin ensinnäkin on vaikeuksia sovittaa sitä lainsäädäntöä tuohon Kelan tietojärjestelmään, käydä läpi se tietojärjestelmä niin, että se käytännössä toimii. Jos ei se toimi, niin sehän on suoranainen katastrofi, jos ihminen jää vaille sitä tukea, jota Kelan kuuluu maksaa milloin missäkin tarkoituksessa.

Sen takia olen ollut monesti sitä mieltä, että Kansaneläkelaitoksen henkilökunnan kouluttamiseen ja tähän lainsäädäntöön kuuluvaan tietohallintojärjestelmän valmisteluun pitäisi olla paljon enemmän aikaa, ettei tämmöistä ongelmaa koskaan pääsisi syntymään. Jostain syystä tämä viesti menee huonosti perille, ja sen takia toivoisi, että voitaisiin tässä asiassa jotenkin mietiskellä. Muistutan vaan siitä suuresta eläkeuudistuksesta, joka vuodenvaihteessa päätettiin ennen joulua, ja se astui voimaan lähes välittömästi suurilta osin. Paljon vastaavanlaista lainsäädäntöä löytyy, sen takia haluan kiinnittää tähän huomiota.

Sitten vielä tähän eduskunnan rooliin liittyen kysyisin itse: mitä odotuksia oikeastaan tällä eduskunnalla Kelan suhteen on? Tässä keskustelussa, jota tähän asti on käyty, ed. Heinäluoma on esittänyt näkemyksensä, mitenkä Kelan hallinnossa pitäisi suhtautua näihin uudistuksiin, joista hän puhui. Valitettavasti Kelan valtuutetut ovat aika hampaattomia tässä asiassa. En tiedä, mikä on se toimielin, joka tähän voisi oikealla tavalla vastata. Pidän kuitenkin tärkeänä, että tässä salissa esitetään näkemyksiä, jotka Kelan toimintaa on tarkoitettu kehittämään.

Vielä muutama sana tästä hallintouudistuksesta. Käytiin pitkä keskustelu silloin, kun lähdettiin Kelan hallintoa uudistamaan, ja suurimmaksi osaksi, jos oikein muistan, se uudistaminen liittyi siihen epäilyyn, että Kelan hallituksessa ei ole riittävää osaamista taloushallinnon puolella eikä ehkä operatiivisellakaan puolella, jos ei sitä ulkoisteta. Nyt meillä on sitten jonkun aikaa ollut tämä ulkoistettu hallitus, jonka toimintaa voisi verrata siihen edellisen hallituksen toimintaan, ja voi sanoa niin, että tietysti tämä aika on tuonut erityisiä haasteita tälle nykyiselle hallitukselle ja erityisesti talouspolitiikan puolella, ja kun tarkastellaan sen aikaisemman hallinnon toimenpiteitä ja tuloksia Kelan kannalta, tässä on aika suuri ero. Esimerkiksi taloudellinen tuotto oli, tietysti näistä suhdanteista johtuen, sen edellisen hallituksen aikana lähelle 7:ää prosenttia näitten sijoitusten osalta. Nyt tilanne on semmoinen, että taitaa olla kolminkertainen määrä tappiota, joka tietysti on suhdanteista riippuva ja aikaa myöten toivon mukaan korjaantuu.

Sen lisäksi sitten tehtiin uudistus, josta sanottiin, että Kelan valtuutettujen valtaa lisätään. Minä en tiedä, mitenkä meidän valtaamme lisäsi se, että meiltä otettiin työjärjestyksen hyväksyminen pois ja vietiin Kelan hallituksen hyväksyttäväksi. Ehkä se sopii Kelan hallituksen kannalta, mutta tämän valvontatehtävän kannalta, jossa olisi voitu määritellä ... Jos se olisi edes lausunnolla ollut meillä, se olisi ollut jotenkin perusteltavissa. Sitten toinen asia: Kelan valtuutetut saivat tämän jälkeen oikeuden valita Kelan hallituksen jäsenet. Siinä se melkein kaikki onkin, mitä tuli.

Tällaisin saatesanoin haluan omasta puolestani todeta tämän Kela-keskustelun tarpeellisuuden ja toivon, että eduskunta ihan oikeasti paneutuisi siihen rooliin, joka sille jollakin tavoin kuuluu, ja että sitten löydettäisiin semmoinen toimielin taikka sellainen toimija, joka voisi ne näkemykset käytännössä Kelan toiminnan kautta ottaa käyttöön.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustellaan Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta viime vuodelta. Siellä ei varsinaisesti käydä eläkekeskustelua, mutta tässä salissa sitä on vähän viritelty erityisesti ed. Eero Heinäluoman toimesta. Hän näki melkoisia uhkia koskien sitä, että eläkejärjestelmien, erityisesti kansaneläkkeiden ja työeläkejärjestelmien, suhteen lähdettäisiin pohtimaan ja puntaroimaan uudestaan, ja hieman oli tuommoista salaliittoteorian makua siinä, että nyt vaivihkaa jotakin suurta olisi tekeillä. (Ed. Kankaanniemi: On syytä epäillä!) En ole ainakaan Kela-valtuutettuna enkä tässä salissa huomannut sen suuntaista salaliittoa olevan meneillään.

Haluan kyllä todeta, että eläkkeistä on syytä keskustella ja eläkejärjestelmien tulevaisuudesta ja rahoituksesta, mutta luulen, että lopputuloksena on se sama toteamus, mikä tässäkin salissa nähtiin ja todettiin tämän vuoden alkupuolella, jolloin voisi sanoa, että lopputuloksena suuresta eläkekeskustelusta oli se, että todellakin työuria on pidennettävä, on tehtävä pidempään töitä ja myöskin tästä työ- ja kansaneläkkeiden rahoitusjärjestelmän perustasta on pidettävä huolta. Tässä myöskin Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen tietenkin omalta osaltaan on pidettävä valvontatehtävässään huolta, että Kelan rahoituspohja säilyy terveenä. Tähän rahoituspohjaanhan on tietysti kohdistunut samanlaisia uhkia kuin työeläkejärjestelmien puolellakin. Sijoitustuotot ovat selkeästi alentuneet, ja myös täällä mainittu kelamaksun poisto tekee ainakin väliaikaisen uhan sille, millä tavalla tuo rahoitus turvataan.

Mutta, arvoisa puhemies, halusin kiinnittää huomiota tähän Kelan sisällä meneillään olevaan rakennemuutokseen alueilla. Myös Kelassa tehdään tuottavuusohjelmaa, ja se on oikea periaate, näin kuuluu tehdä. Voisi sanoa, että Kelassa on ehkä onnistuttu tuottavuuden parantamisessa jonkun verran paremmin kuin julkisella sektorilla. Onko se sitten johtanut esimerkiksi työhyvinvoinnin ongelmiin tai palvelun heikentymiseen? Näitäkin asioita seurataan kuitenkin Kelassa erittäin aktiivisesti ja tarkkaan, ja ainakaan niiden kriteereiden ja vastausten mukaan, mitä Kela-valtuutetut ovat saaneet, näin ei ole käynyt. Toki ongelma-alueita on. Kiinnittäisin huomiota kuitenkin siihen, että Kelassa on erittäin aktiivisesti tehty töitä sähköisen tukien haun ja, voisiko sanoa, byrokratian kehittämiseksi, ja noissa luvuissa, millä tämä sähköinen tukihaku menee eteenpäin, olisi mallia otettavaksi myös julkiselle sektorille yleensä.

Vielä haluaisin nostaa esille Kelan roolin tällaisena valtakunnallisena palveluverkostona. Nythän monessa yhteydessä on esitetty, että Kela voisi toimia myöskin tällaisena runkoverkostona tai rakennusaihiona tämmöiselle yhteispalvelupisteverkostolle, jota ollaan luomassa erilaisten maaseudun ja vähän muidenkin alueiden palvelujen toiminnan turvaamiseksi. Tämä on ajatuksena hyvä, mutta vaatii kyllä myöskin sitten suunnitelmallisuutta ja myöskin resursointia siihen, että palvelu todellakin toimii. Kelan väki on äärettömän ammattitaitoista ja osaavaa sillä omalla sektorillaan, mutta pelkästään tällaisen runkoverkoston säilyttäminen ei takaa sitä, että palvelujärjestelmä säilyy sinällään hyvänä. Kuitenkin kannatan ehdottomasti tämän ajatuksen kehittämistä, ja mielestäni Kela voi tällaisena valtakunnallisena tärkeänä organisaationa erittäin hyvin toimia yhteispalvelun kehittämiseksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jos taavitavallinen jossakin päin Helsinkiä, vaikkapa Kalliossa, potkii maassa makaavaa tai sen tekee tuolla ylhäällä istuva puhemies, niin aina tapahtuu huono asia. Reaalimaailmassa Kela sitten maksaa ja on mukana näitä asioita hoitamassa.

Kansaneläkelaitoksesta voidaan todeta monta asiaa. Ensinnäkin vuosien aikana sosiaali- ja terveysministeriölle on yritetty siirtää Kansaneläkelaitosta eduskunnan alaisuudesta pois. 1990-luvun loppupuolella se oli melkoinen projekti, ja silloin olivat vahvat voimat liikkeellä. Mielestäni onnistuneesti se torjuttiin.

Kansaneläkelaitokselta on nyt pohjaa poistettu, tulopohjaa, niin kuin täällä ed. Heinäluoma hyvin totesi. Kelamaksun poistaminen työnantajilta on aiheuttanut selvän pohjaheikkouden Kelan rahoitukseen, ja paineita tulee Kelan rahoituksen hillitsemiseksi. Lääkekulujen kohdalla se on jokapäiväistä. Viitehintajärjestelmä on yksi osoitus siitä. Se ei välttämättä ole kovin ongelmallinen asia, mutta monien potilaiden kohdalla siihen liittyy ongelmia, jos eivät hoitava lääkäri ja potilas pääse asioista yksimielisyyteen ja pysty jatkossakin antamaan nimenomaan sitä lääkepreparaattia potilaalle, joka hänelle parhaiten sopii.

Käytännössä on myös ongelma: Kelan toimiverkoston löystyminen. Siirrytään toimintamallissa kioskiin monipuolisesta, suuremmasta, kookkaammasta toimintaympäristöstä, jossa voidaan myös keskustella työntekijöiden kanssa ja jossa voidaan pitää huoli myös vaitiolovelvollisuuden toimimisesta, siis intimiteettisuojasta. On pieniä kioskeja, kuten esimerkiksi Kotkan Karhulassa on perustettu, jonneka juuri hädin tuskin mahtuu sisään yksi asiakas ja sitten samaan aikaan Kelan työntekijä. Todella heikko tilanne!

Mielestäni Kelan omistukseen Stora Ensossa ed. Rajamäki kiinnitti hyvin huomiota, muissakin valtionyhtiöissä. Olemme tästä asiasta monesti keskustelleet ja viitanneet siihen, että yhtiökokouksessa Suomen valtion ja sitä lähellä olevien omistus on lähellä 35:tä prosenttia. Tästä huolimatta ei omistajaohjaavuus toimi ja moni asia on liipasimella. Muun muassa Sunilan Stora Enso on sataprosenttisesti omistettu sellutehdas.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan pitkittyneistä jonoista kuulimme, että ne ovat lyhentämisen kohteina. Hyvä näin. Siitä on monta vuotta ollut puhetta sekä Kelan valtuutettujen kokouksissa että tässä salissa, varmasti myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kuitenkin noiden jatkuvasti riitautuvien kysymysten taustalla on useimmiten kiire. Kun päätöksiä tehdään, niitä tehdään kiireellä. Paine on kova. Työntekijät kyllä yrittävät parhaansa. Painetta on. Nämä sosiaaliturvan viimesijaiset tukimuodot ovat tasoltaan aivan liian matalia, ja sitä eivät valitettavasti nykyhallituksen yritykset, joista osaa voidaan aivan positiivisesti edelleen kannustaa, täysin poista.

Mielenterveyspotilailla nämä ongelmat ovat kaikkein voimakkaimpia, kaikkein suurimpia. Heillä on todella vaikeuksia jaksaa ja pystyä hoitamaan asioitaan.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jos Kansaneläkelaitoksen toimintaa arvioisi yleisönosastokirjoitusten tai erilaisten näppispalstojen perusteella, voisi päätellä, että Kelalla ei menisi oikein hyvin. Toisinpäin, niin kuin tässä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kertomuksessakin kerrotaan, asiakastyytyväisyys on hyvä. Kela tekee vuodessa 13,7 miljoonaa etuuspäätöstä. Tuohon joukkoon väkisinkin mahtuu tilanteita, joissa asiakastyytyväisyys ei ole sitä, mitä se voisi olla. Kela on näitä näppispalstoja ja yleisönosastokirjoituksia vasten peilaten mainettaan parempi talo.

Toisekseen täällä Kela-valtuutettu ja edustajakollega Kaunisto hieman vähätellenkin konditionaalimuodossa puhui siitä tavasta, jolla Kela on omia toimintojaan kehittänyt. Siinä olisi jokaisellekin julkisen palvelun tuottajalle, joka asiakaspalvelutehtävää tekee, ja laajemminkin yksityisellekin puolelle malliksi otettavaa, miten sähköistä asiointia ja erilaisia järjestelmiä on kehitetty niin, että palvelu olisi mahdollisimman vaivattomasti ja lähellä ihmisiä saatavilla. Nämä ovat vuosien prosesseja, joista Kelaa voi kiittää.

Toisinpäin Kelaa voi kiittää, mutta jonkin verran Kela-valtuutettuna olon kokemustakin omaavana joudun tämänkin kertomuksen asian kohdalla toteamaan, että jonkin verran enemmän itsekriittisyyttä voisi asioitten käsittelyssä Kelassakin olla. Jokainen valitus Kelan päätöksestä on liikaa. Siellä takana on aina ihminen, ihminen, jonka perusturvasta, perustoimeentuloturvasta on kyse. Se on ymmärrettävää. Niinhän Kela asiaa perustelee, että on 13,7 miljoonaa etuusratkaisua vuodessa, niin kuin tämä Kelan kertomus kertoo, ja ratkaisuista noin 30 000 vuonna 2008 johti valituksen tekemiseen. Kokonaismäärään nähden valitusten määrä on pieni. Toisaalta, kuten totesin, jokainen tarina on inhimillinen tarina, johon liittyy huoli perustoimeentulosta. Kun tämä kertomuskin toteaa, että "ratkaisutoiminnan laatua Kelassa arvioidaan kehitettyjen oikeellisuusmittareiden, vuosittain tehtävien etuuskohtaisten valvontaselvitysten sekä läpimenoaikojen jatkuvan seurannan keinoin", niin siinä tilanteessa, jossa on kysymys sairauspäivärahapäätöksestä tai muusta perusturvaan liittyvästä asiasta, eivät juurikaan lohduta tällaiset tekstit, mitä tässä Kelan kertomuksessa on.

Eduskunta on viime syksynä voimaan tulleen lain mukaan lisännyt sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan resursseja. Se on oma tarinansa historiasta, miksi tämän kaltaisessa muutoksenhakujärjestelmässä, kuin tällä hetkellä ollaan, ylipäätänsä ollaan. Mutta niiden huomioiden perusteella, jotka sosiaali- ja terveysvaliokunta on aikaisemmissa yhteyksissä, niin Kelan kertomuksen yhteydessä kuin sitten sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toimintaan liittyen, tehnyt ja kantaa ottanut, kyllä toivoisi, ja kun tämä tästä nyt valiokuntamme käsittelyyn lähtee, voi jokseenkin varmuudella ennakoida, että tulemme ottamaan ainakin kolmannen kerran saman kannan, että Kelakin voisi itsekriittisemmin arvioida, tehdä nykyistä enemmän itseoikaisuja, koska mitä vähemmän kuormitetaan muutoksenhakulautakuntaa, sen paremmin oikeusturva tässä maassa toteutuu. Pientä itsekriittisyyttä aika ajoin toivoisin nykyistä enemmän.

Sitten, arvoisa herra puhemies, toiseen asiaan. Kelan hallinnon kehittäminen, Kelan hallinnon muutokset ovat olleet ikuisuushanke aikana, jolloin maassa oli ministerinä Maija Perho ja edustamani puolue oppositiossa vaalikaudella 1999—2003. Kelan hallinnon uudistaminen, jota oli tehty vähintäänkin vuosikymmen, oli niitä harvoja asioita, joista meiltä oppositiostakin jotain kysyttiin. Onhan kyse eduskunnan alaisesta laitoksesta, eduskunnan yhteisestä Kelasta. Tuolloin tehty hallinnonuudistus oli kompromissien summa. Mutta yksi keskeinen asia oli se, että tuolloin tämän päivän tyylin mukaisesti Kelassa tämä muutos muutama vuosi sitten toteutettiin: Kelalle tuli ulkoinen hallitus.

Viime vaalikauden Kela-valtuutetut laittoivat liikkeelle hankkeen, jossa 4,5—5 vuotta voimassa ollut Kelan hallintolaki arvioitiin ja tuon arvioinnin jälkeen tehtiin Kela-valtuutettujen toimesta esitykset eduskunnalle ja eduskunnan kautta sosiaali- ja terveysministeriölle uudistuksesta, jossa hiottiin Kelan hallintoa nykypäivää paremmin vastaavaksi. Tässä Kelan kertomuksessa mainitaan otsikkotasolla Kelan uusi työjärjestys ja täällä todetaan, että "työjärjestys muutti johtajien työnjakoa", ja kerrotaan, miten eri johtajien, lähinnä pääjohtajan, rooli muuttui. Tässä on nyt lyhyt aika, jolloin on ollut tämä nykyinen hallintomalli, jossa Kelassa on ihan aito oikea johtaja. Vielä vuoden 2007 lopussahan Kelaa johti kollektiivinen johtoryhmä, entinen Kelan hallitus, kollektiivinen johtoryhmä, jossa kyllä vastuutukset olivat kunnossa ja vastuutukset tiedettiin, mutta pääjohtajalla ei ollut muihin johtoryhmän jäseniin nähden minkäänlaisia mahdollisuuksia toimia, jos tilanne hankalaksi meni. Tämän uudistuksen arvioinnin paikka varmaan ajallaan tulee. Kelan valtuutetut eivät kertomuksessaan ole tässä maininnan tasoa pidemmälle menneet. Siihen nähden, minkä verran poliittisia jännitteitä esimerkiksi tähän uudistukseen liittyy, olisin olettanut, että täällä jokunen rivi olisi ollut. Mutta sitä vartenhan tämä valiokuntaan lähetetään, että me sitten yritämme kysyä, miten tuo sinänsä pieneltä ja hymyilyttävältäkin kuulostava uudistus on toiminut.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kelan rooli on keskeinen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta huolehtimisessa. Yhdyn siihen huoleen, mitä moni edustaja on täällä esittänyt siitä, että työnantajan kelamaksun poisto on iso haaste perusturvan parantamiselle. Sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallion mukaan kansaneläkkeen taso jää nykyään 10 prosenttia ja toimeentulotuki 20 prosenttia alle virallisen köyhyysrajan. Kotitaloustyypeistä vaikeuksia on etenkin yksinhuoltajien ja yhden hengen talouksilla. Yksinasuvilla on harvemmin omistusasuntoja kuin perheellisillä, ja vuokra vie ison osan tuloista. Monet töissä käyvät yksinhuoltajat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. He ovat köyhyysloukussa, jossa lisätyökään ei tuo lisää tuloja. Köyhyys voi koskettaa myös perheitä, joissa on pieniä päivähoitoikäisiä lapsia.

Yksi ratkaisu heikompiosaisten aseman parantamiseen voisi olla verotettavan tulon alarajan oleellinen korottaminen. Nykyisin 550 euron vähimmäisturvasta eli työmarkkinatuesta, sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahasta sekä vähimmäisäitiyspäivärahasta menee kunnallisveroa noin 85 euroa. Verotuksen takia ihmisten täytyy hakea täydennysapua kunnan sosiaalihuollosta. Ritakallion mukaan, mikäli vähimmäisturvan alle jääviä tuloja ei verotettaisi, korjautuisi moni nykyisen järjestelmän ongelma.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen viime vuoden toimintakertomus on aika lyhyt, ytimekäs. Siinä on varsinaisia sivuja seitsemän, joissa on jo vähän kuviakin mukana, ja sitten on liitetietoja, joista tietysti löytyy aika mielenkiintoisia asioita sieltäkin. No, pituus ei ole tietysti mikään sisällön arvioinnin peruste, ja toivottavasti se ei kerro siitä, että arvioitaisiin vähäpätöiseksi tämä Kelan toiminta. Päinvastoin, se on tavattoman tärkeä meidän yhteiskunnassamme, ja voimme olla niin kansaneläkejärjestelmästä kuin työeläkejärjestelmästäkin hyvin kiitollisia niille menneille sukupolville, jotka ovat ne järjestelmät luoneet tähän maahan, ja on rahastoitu eläkejärjestelmiä ja myös näitä sairaus- ja vastaaviin liittyviä järjestelmiä varten varoja.

Toimintakertomuksen osalta voi todeta kaksi asiaa erityisesti: tämä palveluverkon kattavuus ja asiointitapojen monimuotoisuus. Erityisesti tuo palveluverkkokysymys nyt, kun Kelassakin on tuottavuusohjelma päällä, on sellainen, jonka merkitystä täytyy korostaa varsinkin tuolla maaseudulla, missä on paljon Kelan asiakkaita. Palvelujen pitää löytyä kohtuullisen matkan päästä, ja valitettavasti sähköinen asiointi kaikille asiakkaille ei ole aivan helppoa. Toivottavasti tässä järjestelmä pidetään sellaisena, että palvelut turvataan kaikille kansalaisille koko maassa kohtuullisin ehdoin.

Herra puhemies! Toinen kysymys on tämä täällä jo paljon esillä ollut sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan valitusten käsittelyajat, joista todetaan, että nykyinen 16—17 kuukauden keskimääräinen käsittelyaika ei ole oikeusturvan ja kansalaisten toimeentulon takaamisen kannalta mitenkään hyväksyttävissä. Tähän on kyllä syytä yhtyä. Kun ensin on hakuvaihe ja sen jälkeen tulee tällainen 16—17 kuukauden keskimääräinen aika, niin se on kyllä tavattoman pitkä, siinä menee helposti lähes kaksi vuotta. Näin ei voi jatkua. Täällä on kuultu, että tähän on parannusta tulossa, mutta sitä on todella syytä tullakin. Sitten vielä päälle tulee mahdollisesti jatkovalitus Vakuutusoikeuteen, ja se on tietysti oma lukunsa vielä. Täällä ei siitä ole erityisesti keskustelua käyty.

Herra puhemies! Sitten nämä ajankohtaiset asiat. Meillä on tapahtunut nyt sellainen tietynlainen mielenkiintoinen muutos. Ennen on aivan selkeästi ollut tässä salissa puolueitten kesken sellainen kirjoittamaton periaate, että tuossa keskellä istuva eduskuntaryhmä on ollut kansaneläkejärjestelmän tiukka puolustaja ja sitten vasemmalla työeläkejärjestelmän tiukkoja puolustajia. Nyt näyttää siltä, että osat ovat hieman vaihtuneet. Nimittäin tämä kelajärjestelmä, nyt erityisesti kun työnantajan kansaneläkemaksu poistettiin ministeri Hyssälän ja ministeri Kataisen toimesta, hallituspuolueitten toimesta, niin se kertoo siitä, että kansaneläkejärjestelmän yksi keskeisin osa, rahoitus, on nyt jätetty jossain määrin tuuliajolle, ja se on mielestäni hyvin vakava kysymys. Kun työnantajien kelamaksu, jolle sinänsä pitkällä juoksulla on perusteita, poistettiin eikä löydetty tai esitetty oikein selkeää mallia, miten se edes rahoitetaan — energiaverot ovat vähän huono järjestelmä sen korvaamiseen — niin tässä tulee väistämättä mieleen, onko nyt tapahtunut niin, että johtava hallituspuolue on antanut periksi kansaneläkejärjestelmän perustan osalta ja lähdetäänkö tässä murtamaan jatkossa koko järjestelmää. Jo noin vajaa kymmenen vuotta sitten, kun poistettiin kansaneläkkeen pohjaosa niiltä, jotka sen ennen saivat ja jotka eivät nyt saa, se oli yksi sellainen toimenpide, joka murti tätä järjestelmän perustaa eli loi paineita siihen, että jos en saa koskaan Kelalta mitään etuutta, niin on väärin, että minä sitä joudun maksamaan. Se johti tällaiseen ajatteluun, ja nyt se asetelma meni entisestään epävarmempaan suuntaan, kun työnantajan kelamaksu poistettiin tällä tavalla. Muut epäkohdat tässä poistamisessa liittyvät sitten siihen, että se poistaminen kohdentui työnantajittain hyvin epäoikeudenmukaisesti jne., mutta se ei kuulu nyt tähän kysymykseen, vaan toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta erityisesti paneutuisi tämän kertomuksen käsittelyn yhteydessä koko järjestelmän perustaan ja tulevaisuuteen ja siihen kohdistuviin paineisiin.

Herra puhemies! Työeläkejärjestelmän osalta totean vain, että todellakin täällä nyt ed. Heinäluoma ansiokkaasti puolusti tätä kansaneläkejärjestelmää ja on totuttu, että sosialidemokraattien suunnalta tulee erityisesti työeläkejärjestelmän puolustusta, mutta hienoa kuulla, että sosialidemokraatit ovat tällä järjestelmän tukijoiden linjalla ja näin ollen sitten meillä on toivoa, että eläkejärjestelmiä ei lähdetä romuttamaan. Katson kyllä, että nämä järjestelmät pidetään erillisinä, mutta toisaalta kansalaisten väliset erot sillä perusteella, mistä järjestelmästä he saavat eläkkeensä, eivät saisi kohtuuttomasti kärjistyä, ja nyt on sellainen kehitys käynnissä, että ansioeläkkeet monelta osin kasvavat voimakkaasti ja kansaneläkkeet jäävät koko ajan jälkeen. Takuueläke on tulossa. Toivottavasti sille nyt löytyy rahoitus lupausten mukaan siitä huolimatta, että tämä työnantajien kelamaksu poistettiin. Suuri haaste on istuvalle hallitukselle se, että se löytää Kelalle sen miljardin suuruusluokkaa olevan rahoituksen, joka aukko syntyi, kun työnantajan kelamaksu poistettiin. Korostan siis sitä, etten sinänsä vastusta työnantajamaksujen keventämistä, mutta tämä menettely tässä tilanteessa näin hajakylvönä oli kyllä mielestäni virhe ja se vaarantaa koko tämän kansaneläkejärjestelmän.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä ryhdyn heti ennustajaukoksi ja ennustan, että tasan kahden vuoden kuluttua vastaavassa tilanteessa yleisömenestys täällä isossa salissa on erinomaisen korkea. Nythän meitä on — kaksi, neljä, kuusi ... — kahdeksan kappaletta täällä, joista yksi on varma: puhemiehen pukilla aina joku on. Mutta tuo tilanne sitten parin vuoden kuluttua on niin, että kerroin on korkea, sillä aihetta on todellakin. Yritän kuvata sitä, mistä mielestäni silloin on kysymys.

Nimittäin tilanne on ensinnäkin se, että lähtökohtatilanne on ihan hyvä. Kävin Kansaneläkelaitoksen Oulun-konttorissa infotilaisuudessa ja katselin hyvin kiinnostuneena näitä asiakastyytyväisyystilastoja. Ne olivat ihan hyvät. Ei voi muuta sanoa ollenkaan. Suoritteetkin, jotka olivat siis perusteena asiakastyytyväisyydelle, olivat ihan ok, suurin piirtein.

Nyt kun sote-kentällä ylipäätään kaikkein tärkein asia — se koskee koko valtionhallintoa — on se, että päästään sähköiseen asiointijärjestelmään, joka säästää radikaalisti varoja ja joka toisaalta on asiakasystävällinen vielä enemmän tässä ajassa, niin sillä sähköisellä asiointijärjestelmällä, millainen Kansaneläkelaitoksen palvelurakenteen pitäisi olla, on ennakoivasti ja sovellettavaksi tarkoitettuna koko valtionhallinnossa mitä suurin merkitys. Minä hartaasti toivon, että tässä suhteessa onnistutaan se malli tekemään, sillä sote-rintaman kaikki muut lohkot kaipaavat tällä hetkellä tätä aivan erikoisesti. Eduskunnan iso sali saa ensi viikon tiistaina käsiteltäväkseen tarkastusvaliokunnan mietinnön tilintarkastuskertomuksesta, ja siinä asetetaan jo selvät päivämäärätkin koko systeemiin, milloinka asioitten pitää olla kunnossa. Toivottavasti eduskunta nämä päivämäärät kerta kaikkiaan niittaa pöytään, koska tässä on isoista asioista kysymys, ja kun otetaan huomioon vielä aika, mitä tullaan elämään, mitä suurimmassa määrin.

Tästä työnantajan kelamaksun poistosta täytyy sanoa muutama näkökohta, jotka eivät kaikkia miellytä, mutta minä nyt kuitenkin totean ne. Ensinnäkin oma reaktioni on se, että siinä tilanteessa, kun tämä työnantajan kelamaksun poistopäätös tehtiin, se signaalina oli aivan ok. Siinä piti tehdä jotakin sellaista, jolla on merkitystä joillakin kentillä ainakin, signaalinomaista merkitystä, mutta siinä tehtiin yksi oikein iso virhe: se oli se, että kysymys oli totaalisesta poistosta. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Elikkä kysymys olisi ollut määräaikaisesta poistosta. Tämä tulee kostautumaan ehdottomasti. Tietysti me vihreät hallituspuolueena olimme sitä mieltä, että tässä tuli meille aivan erikoisen hyvä tilaisuus ajaa ympäristöveroja sisään ja kerätä sillä tavalla niitä rahoja, ja niin tulee tapahtumaan myös. Mutta tässä tehtiin virhe ja se tullaan tunnustamaan viimeistään vuoden kuluttua, että se tuli tehtyä.

Sitten se, mikä vaikuttaa menopuolelle, on täällä jo käsitelty; ed. Karhuvaara muun muassa käsitteli tätä vajaakuntoisten kohtaloa. Nyt käsitellään vuoden 2008 kertomusta, ja kun vuoden 2009 kertomusta käsitellään vuoden kuluttua, niin siinä kertomuksessa jo tulee näkymään hyvin selvästi, että kunnat ovat reagoineet aivan Oulun tyyliin. Ensimmäinen asia, joka Oulun sote-puolen johtaville virkamiehille tuli mieleen, oli se, että lopetetaan esimerkiksi kehitysvammaisten päivätoiminta kokonaan. Tarkoittaa sitä, että he ovat vaan tumput suorana. He eivät ole työtoiminnassa mukana, vaan he ovat hyvin pian laitoshoidossa takaisin, ja sepä tulee kalliiksi. Sepä tulee todella kalliiksi! Tässä ollaan nyt suurta taistelua käymässä Oulun kaupungissakin sen puolesta, että nokan valkaisu alkaa tässä vaiheessa ja peruutetaan nämä tämmöiset päätökset.

Sitten vielä yksi asia tässä on se, oliko tämä hallinnollinen ratkaisu oikein. Viittaan täällä jo käytyyn debattiin, sosialidemokraatit ja vasemmistoliiton edustajat. Minä olen sitä mieltä edelleen, vielä toistan sen varsinaisessa puheenvuorossakin, että nyt uuspolitisoitiin hallitus. Minusta se ei ollut fiksu juttu. Se olisi ollut parempi sillä tavalla, että politiikkaa tehdään täällä, kun me käsittelemme kertomusta ja lainsäädäntöä, ja silloin, kun valtuutetut kokoontuvat ja ottavat kantaa. Se on politiikkaa, se on viimeiseen saakka politisoitu, mutta tällä tavalla ei olisi pitänyt hallitusta politisoida.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Pulliainen viittasi siihen, että kelamaksun poisto työnantajilta oli osittain väärä ratkaisu, kun se poistettiin kokonaan eikä vain määräajaksi, ja toisaalta se on vihreiden näkökulmasta positiivinen ratkaisu, koska odotetaan, että tilalle luodaan ympäristöveroja. Mielestäni odotus ja toive voivat olla ihan hyviä asioita, mutta me tiedämme, ed. Pulliainen, molemmat, miten vaikeata on ympäristöverojen aikaansaaminen. Vaikka kuinka tiedämme ilmastonmuutoksen uhan ja sen edellyttämät asiat, tästä huolimatta ei oikein liikahda. Se nähdään tämän hetken ilmasto- ja energiastrategiassa. Sen vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään on vain 5 prosenttia, ja sitten se 15 prosenttia tulee siitä kuuluisasta kuudennesta ydinvoimalaitoksesta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt ed. Tiusanen vähän turhan kapeiksi katsoo näitä ympäristöasioita. Kaikki on ilmastopolitiikkaa. Minusta se on tärkeä asia, mutta ympäristöpolitiikka on toki paljon muutakin, hyvin paljon muutakin. Tämä on nyt se konsti saada teidän mainitsemanne vaikeat asiat läpi ympäristöverotuspuolella, ja kun se on vaikeata, niin se pitää hoitaa vaikeassa paikassa. Silloin sen saa läpi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulla oli tilaisuus toimia muutaman kuukauden ajan valtuutettujen varapuheenjohtajana, mutta innokkaasti otin tehtävän vastaan. Ennakkoarvio siitä, että laitos olisi vanhakantainen ja huonosti johdettu, hälveni kyllä perin nopeasti. Johdossa vaikutti aito asiakaskeskeinen ajattelu, tuottavuutta pyrittiin kaikin keinoin parantamaan, ja järjestelmät pääosin olivat varsin hyvässä kunnossa. Se oli myönteinen yllätys, ja siitä kaikki kunnia edellisille hallituksille ja valtuutetuille, mutta ennen kaikkea varmaan kunnia kuuluu toimivalle johdolle.

Häpeäpilkuksi sen sijaan osoittautui asia, joka ei mielestäni ole sinänsä kovin vaikea ratkaista, eli se, kuinka nopeasti Kela reagoi, kun yksittäinen asiakas tuntee tulleensa kohdelluksi väärin. Kansaneläkelaitoksen piirissä tehdään lähes 15 miljoonaa päätöstä, joista 30 000:een asiakas reagoi siten, että vaatii niihin muutosta. Kun näiden käsittelyyn kuluu pahimmillaan viitisensataa päivää, mutta keskimäärin yli vuosi, niin ymmärrän, että eduskunnan alaisen laitoksen maine ei välttämättä kaikkien asiakkaiden kohdalla ole paras mahdollinen. Lääkärikunnassa on myös selkeästi erilaista osaamista sen suhteen, mikä kuuluu Kelan korvattavuuden piiriin ja mikä ei, mistä osittain edellä mainitut sotkut, epäselvyydet ja valitukset johtuvat. Se, ettei tähän asiaan ole riittävällä tavalla aikanaan puututtu, on kyllä häpeäpilkku.

Mielenkiintoista on myös pohtia sitä hallituksen roolia, jota ulkoinen hallitus on merkinnyt. Olen ymmärtänyt asian siten, että kansanedustaja ei ulkoisen hallituksen periaatteen mukaan voisi olla hallituksen jäsen, ja se periaate on minulle lievästi sanoen vieras. Se, että hallituksen jäsen on taitava, tuntee toimialan ja tulee hallituksen kanssa kokonaisuudessaan hyvin toimeen, on tärkeämpää kuin se, mikä hänen yhteiskunnallinen asemansa sinänsä on. Voisin kuvitella, että täällä eduskunnassa istuu monia kompetenssiltaan täysin hallituskelpoisia henkilöitä. Jos nämä nyt syrjäytetään tällä ulkoisen hallituksen periaatteella, se ei mielestäni ole oikeastaan oikein, varsinkin kun eduskunnan alaisesta laitoksesta on kyse.

Sen jälkeen kun en enää tässä tehtävässä ole toiminut, olen mielenkiinnolla seurannut erästä ulottuvuutta, johonka Kansaneläkelaitoksella on kyllä merkittävä rooli: mitkä korvataan, millä periaatteella, mitä tutkimuksia ihmisille pitää tehdä, jotta lääkehoito olisi korvauksen piirissä. Tämän tapaisissa asioissa Kansaneläkelaitoksen käytännöillä on merkittävä, joissain tapauksissa suorastaan ratkaiseva asema. Sellaisten asioiden seurausvaikutukset, että yksittäinen yritys voitaisiin jättää aika suppealle kannanotolle, eivät sovi kuitenkaan Kansaneläkelaitokselle, joka on yhteiskunnallisesti niin merkittävä ja yhteiskunnan ylläpitämä järjestelmä. Siinä mielessä näitä hoitosuosituksia ja käytänteitä pitäisi hyvin huolella harkita niin, että yhteiskunnan ja potilaan kokonaisetu tulevat riittävällä huolellisuudella huomioiduiksi. Kun lääketiede ja hoitotavat edistyvät nopeasti, Kansaneläkelaitoksen rooli on tässä suhteessa kyllä jatkossakin merkittävä. Tekisi mieli sanoa, että se saisi voimistua nykyisestäänkin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lehti piti mielestäni hyvän puheenvuoron. Ulkoistettu hallitus tekee toki yhteiskunnallisia päätöksiä, jolloinka ei ole suinkaan huono asia, että siellä on myös yhteiskunnallista osaamista mukana.

Lääkekorvauskysymyksessä eräs ongelma on ollut siinä, että tietyt sairaalat, poliklinikat ovat ikään kuin spekuloineet sillä, että ne eivät ole aloittaneet esimerkiksi reumalääkitystä sairaalassa, vaan ovat siirtäneet sen vasta sitten aloitettavaksi, kun saadaan sairausvakuutuskorvaus. Tämä on tavallaan sellaista vastuun kiertoa ja kelakorvauksilla pelaamista, jota muuten tapahtuu myös asuntosektorilla asumistuen näkökulmasta. Kun asiaa tarkastelee lääketieteellisestä näkökulmasta, tällöin ei olla terveellä tavalla liikkeellä.

Sitten lääkkeistä vielä: Meillä on todella monissa sairauksissa, ms-tauti, monet muut, hyvinkin kalliita lääkevalmisteita, joidenka määräämisen Kela mahdollistaa. Täällä tuli esille tietyt menetelmät, tarvitaan erikoislääkärin lausunto jne. Mutta me olemme siirtymässä geeniteknologian aikaan ja geenihoitojen aikaan. Sen sanon todella, että tämä on aivan uusi laadullinen askel eteenpäin. Siinä myös, kun ottaa hoidon hinnan ja siihen liittyvät eettiset kysymykset huomioon, varmasti Kansaneläkelaitoksella ja yleensä lainsäädännöllä, asetuksilla tulee olemaan erittäin tärkeä merkitys.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen puuttui tähän työnantajan kelamaksun poistoon ja arvioi sen toimivuutta ja päätyi siihen, että tämän kokonaan poistaminen oli virhe. Hän kuitenkin lähti siitä, että painopisteen siirtyminen ympäristöveroihin on tämän ratkaisun hyvä puoli. (Ed. Pulliainen: Ei siinä paljon muuta konstia ole jäljellä!) — Katsotaan, mitä tässä tapahtuu.

Siis tämän kelamaksun poiston suuri ongelma oli, että ensin tehtiin päätös poistaa runsas miljardi euroa perusturvarahoituksesta eikä ollut mitään käsitystä, millä tämä aukko tullaan korvaamaan. Sitten oltiin pakkoraossa, että jotain piti tehdä, ja hallitus ryhtyi miettimään, ja tähän pöytään sitten tuli tietysti muitakin kuin pelkästään se henkilö, joka tämän kelamaksun poistoasian päätti.

Mutta mikä tässä oli nyt lopputulos? Lopputulos oli ensinnäkin se, että koko kelamaksun poistoa ei ole korvattu, eli on olemassa rahoitusvaje, joka tapahtui tilanteessa, että meillä ennestään julkinen talous on vakavassa rahoitusvaikeudessa. Siis tätä rahoitusvajetta, joka meillä on julkisessa taloudessa kertynyt jo miljardiluokkaa hyvin lyhyessä aikaa, sitä pahennettiin tällä päätöksellä. Se oli yksi havainto.

Sitten seuraava havainto. Mikä oli tämän uuden ehdotuksen, jossa osittain korvataan tätä rahoitusvajetta, mikä oli sen sisältö? Se oli se, että täysin vastoin tämän suhdannetilanteen vaatimuksia lisätään sen teollisuudenalan vaikeuksia, joka ennestään on huomattavissa vaikeuksissa eli metsäteollisuus.

Hallituksen politiikka, kun se puhuu metsäteollisuuden auttamisesta, vetoaa kansallisiin talkoisiin ja puhuu jopa talvisodan hengestä, on täysin ristiriitaista, kun toisella kädellä lisätään niitä vaikeuksia, joita varten näitä seminaareja pidetään.

Tässähän nimittäin nyt syntyi ilmiö, että työnantajapuolen sisällä tehtiin tulonsiirto suljetun sektorin yrityksiltä, joilla ei ole hintakilpailuongelmaa, avoimen sektorin yrityksille, joista osalla on myös hintaan liittyvä ongelma, ja se osa koskee nimenomaisesti ja voimakkaasti metsäteollisuutta.

Tätä keskustelua ei ole vielä läpikäyty. Se on läpikäymättä tässä eduskunnassa. Toivon, että sekin keskustelun hetki tulee, jotta voidaan katsoa, mikä on sitten tämän kaiken jälkeen se meidän taloutemme kokonaistilanne, toimeliaisuuden taso, jolla kaikki tämä hyvä, mukaan lukien sosiaaliturva, rahoitetaan. Nimittäin nyt uhkaa syntyä tilanne, että hyvistä lausutuista pyrkimyksistä huolimatta nämä hallituksen päätökset eivät lisää kasvun edellytyksiä, eivät vahvista nykyisistä työpaikoista huolehtimista, puhumattakaan uusien työpaikkojen synnyttämistä, vaan heikentävät talouden toimeliaisuutta, joten erittäin kyseenalainen lopputulos tässä koko harjoituksessa.

Sitten on erikseen todettava, että tämän ohella tässä tehtiin satojen miljoonien verorasitteen siirto elinkeinoelämän puolelta kuluttajille, tavallisille kansalaisille, joka sekin on mennyt vielä täysin keskustelematta lävitse.

Hallitushan antoi tältä osin harhaanjohtavaa tietoa, kun se kertoi, mikä on tämä elinkeinoelämän osuus tässä korvaavassa rahoituksessa, miten harhaanjohtavaa siltä osin, että sähköyhtiöiden maksettavaksi tuleva vero laskettiin mukaan elinkeinoelämän rasitteeksi. Jokainen, joka asiaa on seurannut, tietää, että tämä siirtyy suoraan eteenpäin kuluttajien maksettavaksi sähkön hinnassa eli kertyy suurelta osin tavallisten kansalaisten hoidettavaksi tämäkin.

Tähän keskusteluun on tarve palata huolellisemman valmistelun pohjalta, kun nähdään hallituksen tarkat laskelmat ja sitä kautta on mahdollisuus sitten käydä tämä koko läpivalaisu, mitä kaikkea tässä yhteydessä on tapahtunut, ja voidaan arvioida myös sitä, kuinka talouspoliittisesti tämä oli järkevää.

Sitten on erikseen todettava, että rehellisyyttä kuitenkin osoittaa se, että valtiovarainministeri Katainen ilmoitti, että tämä ei ole elvytystoimi, vaan tämä on niin sanotusti rakenneuudistus. No, mitä tahansa uudistuksia voidaan perustella rakenneuudistuksena, (Ed. Sasi: Sekä että!) mentiin sitten ees- tai taaksepäin, oikeata tai väärää politiikkaa, niin ainahan ne ovat rakenteita uudistavaa politiikkaa, että minusta tämä ei sinänsä oikeuta yhtään mitään.

Haluan vielä puuttua yhteen asiaan. Samalla kun Kansaneläkelaitos tekee erittäin arvokasta työtä, niin varoittaisin kuitenkin siitä piirteestä, että Kelassakin uhkaa tietty mammuttitauti. Moni, joka pitää Kelaa ja sen perusturvaa tärkeänä, on tehnyt mielestäni sen väärän johtopäätöksen, että kaikki asiat Kelaan siirrettynä tulisivat hoidettua paremmin kuin muualla tehtynä. Viittaan tähän keskusteluun työ- ja kansaneläkkeiden yhdistämisestä. Siinäkin näyttää olevan piirteitä, joissa lähtökohtana on, että kaikki asiat Kelalle siirrettynä ovat ikään kuin hieno asia ja muualla tehtynä huono asia. Tämähän ei ole mikään kuvitelma, vaan on siis talousneuvoston kirjattu raportti, joka on käynyt tältä osin jo hallituksen poliittisen ohjauksen lävitse, koska talousneuvoston pääsihteeri on tunnettu keskustalainen ja nimenomaisesti siinä tarkoituksessa nimitetty, että hän tekee myös poliittista ohjausta hallituksen nimiin.

Kun hallitus raportissaan siis sanoo, että voi syntyä otollinen tilanne, jossa työ- ja kansaneläkkeet yhdistetään, niin on se kyllä aika vakavaa puhetta. En ihmettele ollenkaan, että työmarkkinoilla on tältä osin aito huoli, ja toivoisin, että hallituspuolueiden keskuudessa tämä huoli otettaisiin sillä tavalla vakavasti, että sanottaisiin, että pidetään tätä vaihtoehtoa poissuljettuna, ja nähtäisiin kansaneläkkeen tarve perusturvana jatkossakin ja sitten ansioperusteinen sosiaaliturva työeläkkeen muodossa.

Toinen puoli mammuttitaudista on, että meillä parhaillaan keskustellaan siitä, missä pitäisi toimeentulotuen asioiden tapahtua. Nyt on keksitty, että toimeentulotuen asiointi ja maksatus pitäisi siirtää Kelaan. Se olisi onneton päätös, jos se tehtäisiin. Se tarkoittaisi sitä, että me katkaisisimme yhteyden sosiaaliturvan toimeentulon ja sosiaalityön välillä. Eli se työ, joka tehdään kuntien sosiaalityössä, jossa lähtökohtana on ihmisten auttaminen paljolti muilla perustein kuin rahalla, se yhteys loppuisi ja siirryttäisiin tämmöiseen automaattiseen rahanjakoon.

Olen huomannut, että tätä ehdotusta Kelan tehtävien edelleen kasvattamisesta kannattaa moni semmoinen, joka muista syistä pitää Kelaa tärkeänä. Mutta kannattaisi kyllä miettiä, mitkä tämän uudistuksen seuraamukset ovat, jos tämä yhteys sosiaalityön ihmisten aidon auttamisen ja sitten tämän toimeentulotuen välillä katkaistaan. Kun näistä kokeiluista on paljon puhuttu, niin loppujen lopuksi Joensuun kokeiluhan osoitti juuri sen, että sen uudistuksen huono puoli oli, siis Joensuun kokeilussa, se, että sen jälkeen ei ollut enää sitä yhteyttä näihin hädänalaisiin ihmisiin.

Ja monet näistä tilanteista ovat sellaisia, etteivät ne hoidu rahalla, vaan pitäisi pystyä auttamaan ihmistä niissä aidoissa ongelmissa, jotka voivat olla päihdeongelmia, ne voivat olla työttömyyteen liittyviä ongelmia tai jotain muuta. (Ed. Sasi: Tämä on totta!) Eli toimeentulotuki pitäisi nähdä viimesijaisena keinona auttaa ihmistä ja väliaikaisena. Ensisijaista pitäisi olla, että meillä on riittävä sosiaaliturvan taso, joka tuo toimeentulotuelle mahdollisimman vähän ihmisiä, ja sitten toisaalta ihmisiä, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin, pyritään aidosti auttamaan eikä vaan sanota, että tässä on tietty rahamäärä, koeta pärjätä sen päihdeongelmaisen kanssa tai niiden perheeseen liittyvien muiden ongelmien kanssa tai puutteellisen ammattitaidon tai muun syrjäytymisriskin kanssa.

Joten Kela on hyvä laitos, mutta älkäämme kuvitelko, että kaikki asiat sinne keskittämällä ja mitä suurempi liikevaihto Kelaan saadaan, niin sen onnellisempia olemme. Voi käydä nimittäin niin, että tehdään vahinkoa ihmisille ja sitten tehdään vahinkoa myös sille talouden perustalle, joka on kohtuullisen sosiaaliturvan rahoittamisessa täysin välttämätöntä. Pitää pitää siitä huolta, että kannustimet säilyvät ja että ihmisillä on motiivi tehdä työtä ja autetaan niitä, jotka ovat työikäisiä ja työkykyisiä löytämään itsensä takaisin työelämään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä palautan mieleen, että siinä vaiheessa, kun tämä päätös työnantajien kelamaksun poistosta tehtiin, siinä akuutissa tilanteessa mitään rakentavaa vaihtoehtoa sille tilanteelle ei ollut. Mitenkä nyttenkin, kun on tämän viikon keskusteluja täällä kuullut, oppositiosta on sanottu, kun teillä ei ole vaihtoehtoja, kun te ette tee sitä ja te ette tee sitä ja te ette tee sitä, mikä olisikaan ulvominen ollut, jos näin ei olisi välittömästi tehty? Mutta se, että näin sitten tehtiin pysyväisesti, sen tulkinta juuri niin kuin tässä, että se on rakenneuudistus, oli kokoomuslaiselta poliitikolta hätäratkaisu, kun huomasi, että ei pärjää teidän kanssanne keskustelussa. Ei siinä sen kummallisempaa ole.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos se näin oli kuin ed. Pulliainen sanoi, niin sittenhän tässä on jotain logiikkaa, tosin huonoa poliittista logiikkaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän Kelan valtuutettujen toimintakertomuksen keskustelun pohjalta ajattelin vielä sitten kommentoida muutamia asioita.

Täällä on käyty jonkun verran keskustelua vuoden 2008 asioista, enemmänkin tätä keskustelu on siivittänyt tämän kevään ja tämän vuoden 2009 asiat. Mutta ehkä tämä vuosi 2008 on ollut siinä mielessäkin vähän erilainen vertailuvuosi kuin 2009, koska vuonna 2008 on valmisteltu paljon erilaisia asioita, joita nyt sitten käytäntöön toteutetaan vuonna 2009, ja nyt se käytäntö alkaa näkyä sitten täällä vuoden 2009 tiimoilla. Mutta jos muutama asia tästä keskustelusta vielä ja ehkä sitten tuohon 2009:ään, elikkä tulevaan toimintakertomukseen, jonka Kansaneläkelaitoksen valtuutetut sitten ensi keväänä teille tuovat.

Uskon, aivan kuten täällä ed. Pulliainenkin toi tuossa aikaisemmin esille, että meillä varmaan tullaan käymään hyvinkin ripsakka ja vahva keskustelu ensi keväänä, koska Kelassa tapahtuu todella paljon tämän vuoden aikana, on jo tapahtunut, kuten täällä puhuttiin kelamaksun poistosta, mutta tulee myös tapahtumaan. Tämän kevään aikana, kuten täällä on mainittu, elatustuen siirto on selvästi tuonut uudenlaisia toimintamalleja kentälle ja se on, voisiko sanoa, koonnut yhteen samanlaiset pelisäännöt tähän elatustukeen riippumatta siitä, missä kunnassa ihminen elää. Meillä on ollut myös lainsäädäntöön nähden hyvin erilaisia käytäntöjä tähän elatustukeen, ja se on sitten herättänyt vähän ihmetystä kansalai- sissa.

Toinen asia, johon täällä on myös viitattu, on työjärjestyksen vaikutus ja toimivuus. Kun työjärjestyksen periaatteet hyväksyttiin viime vuonna, mutta se otettiin käytäntöön tämän vuoden alussa, niin Kelan valtuutetut eivät halunneet lähteä arvioimaan kahden kolmen kuukauden tuloksien myötä, mutta meillä on vakaa usko siitä, että se toiminta- ja työjärjestys, jonka Kelan hallitus on hyväksynyt ja joka esiteltiin myös Kelan valtuutetuille, on tässä toimintamallissa ja tässä tilanteessa aivan toimiva.

Sitten täällä on paljon keskusteltu Sata-komiteasta niin yleisesti eduskunnassa kuin myös tänä iltana. Tietenkin myös Kela on erittäin kiinnostunut siitä, miten Sata-komitea työstää asioita, jotka ennen kaikkea liittyvät myös Kelan toimintaan. Aivan kuten ed. Heinäluoma tuossa äsken viittasi, niin Sata-komiteassa on keskusteltu muun muassa omaishoidon ja toimeentulotuen siirrosta Kelaan ja siitä meillä on erilaisia näkemyksiä. Henkilökohtainen näkemykseni Omais-hoitajat ja Läheiset -Liiton puheenjohtajana sekä liittomme näkökulma on se, että omaishoidon tuki, se taloudellinen, rahallinen tuki, pitäisi siirtää Kelalle, mutta siinä pitäisi olla erittäin vahva kytkentä kuntapalveluihin. Ja kun tämä omaishoidon tukipäätös tehdään, siihen sisällytetään palvelusopimus, joka on sitten kunnan velvoittama.

Toimeentulotuen osalta meillä on hyvin erilaisia kantoja. Nyt henkilökohtainen kantani toimeentulotuen siirtämisestä Kelaan on kielteinen, ja perusteluna on muun muassa se, että kun Lappeenranta oli yksi kokeilukaupunki, niin kun olin omalla väestövastuualueellani sitä seuraamassa ja vastaamassa siitä kokeilusta, niin selvästi oli nähtävissä se, että asiakkaat kävivät sekä Kelassa että sosiaalitoimistossa. Koska he eivät saaneet kaikkia mahdollisia tarvittavia palvelumuotoja Kelan kautta, niin heidät ohjattiin sitten perustellusti sosiaalitoimeen. Niin kauan kuin tätä järjestelmää ei pystytä kehittämään siihen suuntaan, että ihmisiä pystytään myös Kelassa palvelemaan toimeentulotuen osalta kokonaisvaltaisesti, niin ennen sitä en näe, että se on järkevää myöskään siirtää Kelaan.

Toinen asia, mitä ed. Heinäluoma toi esille, joka mielestäni on kaiken a ja o tässä toimeentulotuessa, on myös se, että toimeentulotuki on yksi sosiaalityön väline ja sitä pystytään tässä tilanteessa hyödyntämään. Senkin takia tähän tarvitaan myös sosiaalityön vahvaa panosta. Valitettavaa on, että meillä suurimmassa osassa tällä hetkellä myös kunnissa toimeentulotuen osalta käsitellään etuuskäsittelijöitten kautta ja asiakkaat eivät myöskään kunnissa saa sitä oikeaa palvelua, mitä toimeentulotukilainsäädäntö edellyttäisi.

Sitten seuraavia asioita: Kela elää tällä hetkellä erittäin vahvaa muutoksen kautta myös hallinnollisten muutosten kautta. Meidän organisaatiotamme tiivistetään, meidän piiriämme vähennetään, toimistojen muotoja kehitetään. Siinä mielessä voisi sanoa, että jokainen vuosi tuo myös sinne muutoksia. Voisiko sanoa, että Kela elää myös meidän hallinnollisen organisaatiomme kautta muutoksia, koska johtajien määrä tulee vähenemään. Meillä on jo ensimmäinen johtajista ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle ja lähitulevaisuudessa myös näin tulee jatkumaan ja se tulee vääjäämättä vaikuttamaan siihen, että Kansaneläkelaitoksen organisaatio tulee kokonaisuudessaan muuttumaan ei ainoastaan johtajamäärien osalta, vaan myös sitten koko sen hallinnollisen organisaation osalta. Mutta kun näitä muutoksia tehdään, meidän pitää nähdä se, että se tapahtuu, että asiakaspalvelu tulee entisestään paranemaan eikä päinvastoin.

Sitten en malta olla ottamatta kantaa myös tähän kelamaksun poistoon, koska se on vaikuttanut Kelan rahoitusjärjestelmään, ennen kaikkea tähän perusrahoitukseen. Nyt kun Kelan rahoitus siirtyy selkeästi budjettirahoitusperusteiseksi ja se tullaan arvioimaan vuosittain, se tietenkin tulee omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että Kelan yleinen kehittämistyö, joka tällä hetkellä on ollut erittäin hyvää, on huomattavasti haavoittuvaisempi ja herkempi, minkä takia Kelan valtuutetut kaikki poliittisesta puolueesta riippumatta ovat esittäneet, että kun Kelan rahoitusta suunnitellaan, siinä tulisi turvata edelleen 5 prosentin puskurirahoitus, joka mahdollistaa Kelan pitkäjänteisen kehittämisen. Ilman sitä puskuriraha toiminnan kehittäminen on todella vaikeaa.

Toinen asia, johonka en malta olla ottamatta kantaa, josta täällä on myös käyty vähän keskustelua, on tämä kahden vuoden päästä oleva Kelan hallituksen kokoonpano siinä mielessä, että on keskusteltu siitä, että jos Kelan hallituksen jäsen on kansanedustaja, niin onko sillä väliä tai eikö sillä ole väliä. Toivoisin sydämestäni sitä, että nämä valinnat, jotka nyt kokoomuksen puolelta ovat tulleet, eivät tulisi vaikuttamaan siihen, että tulevaisuudessa, kun Kelan hallitusta valitaan, niin jokainen poliittinen puolue huolehtii oman jäsenensä Kelan hallitukseen, joka luonnollisesti muuttaa koko tätä Kelan hallituksen perimmäistä tavoitetta. Jotta se laaja-alainen osaaminen, joka siellä tällä hetkellä on, pystyttäisiin turvaamaan, toivoisin, että näin ei tapahtuisi.

Toinen asia, johonka sitten eri asiantuntijat ovat ottaneet kantaa, on se, että jos Kelan hallituksen jäsen on kansanedustajana, hän valvoo sitä kautta myös kansanedustajana omaa toimintaansa Kelassa ja on myös osittain jäävi tähän toimintaan. Sen takia tämä oli erittäin vaikea asia Kelan valtuutettujen kokouksessa päättää valita kansanedustajaa Kelan hallituksen jäseneksi, vaikka ihmisenä ed. Sari Sarkomaa on erittäin hyvä, pidetty, asiantunteva, mutta se muuttaa tätä meidän hallinnollista organisaatiotamme.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan juuri näin. Tässä ajattelemme aivan täsmälleen samalla tavalla. Kun ed. Sari Sarkomaa on erinomaisen pätevä, hyvä ammattilainen, jolla on laaja poliittinen kokemus, niin sillä varjolla koko systeemi pitää pilata.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Puheeni ei ole pitkä, mutta koska en ole ihan varma olisiko se mennyt kahteen minuuttiin, niin tulin tänne puhujakorokkeelle sen takia.

Viime aikoina, viime päivinä meidän mieliimme on iskostunut sana "sosiaalipummi" yhdessä tietyssä tilanteessa ja tietyssä tapauksessa. Sosiaalipummi on ilkeä ja inhottava sana, eikö olekin? Mutta minun on tehtävä tunnustus. Entisessä ammatissani minä olen aika monesti ja aika usein joutunut käyttämään ja käyttänyt sanaa sosiaalipummi, kun minä olen tarkoittanut ihan meitä tavallisia valkolaisia, suomalaisia, jotka seikkailevat tämän kokonaisvaltaisen tilkkutäkin, jota sosiaaliturvaksi kutsutaan, eri osalaidoilla ja osasektoreilla. Minun tarkoitukseni on kysyä kelavaltuutettujen puheenjohtajalta, kuinka paljon näitä väärinkäytöksiä tällä hetkellä on. Joku vuosi sittenhän niistä oli aikamoinen kohu lehdissä ja niitä tutkittiin ja niitä jopa vietiin siinä vaiheessa poliisille. Entisenä Oulun kaupunginhallituksen jäsenenä olin mukana sosiaali- ja terveysjaostossa, jossa näitä tämän tyyppisiä asioita, kuten toimeentulotukea erilaisten menojen kattamiseen ja vuokratukia, käsiteltiin. Kyllä meillä oli muutamissa tapauksissa vahva epäilys, että tämä edunsaaja olisi saanut jostakin muualtakin tämän saman toimeentulon. Elikkä kysymys on siitä, että minä kyllä todella kannatan sitä, että Sata-komitea saisi jonkinlaisen ratkaisun meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme, joka olisi aukoton, yksinkertainen ja selkeä ja joka estäisi suomalaisten, meidän omien sosiaalipummiemme kiertelyn ja kaartelun.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle: Ensinnäkin me voimme tietysti käyttää vähäosaisista tai vaikeassa asemassa olevista ihmisistä sanakäänteitä ihan miten haluamme. Itse olen ollut sosiaalityöntekijänä pitkään, ja siellä on hyvin erilaisia vaikeasti hoidettavia ihmisiä, mutta en ole koskaan käsitellyt heitä sosiaalipummeina, vaan he ovat asiakkaita. Te puhuitte näistä väärinkäytöksistä. Ensinnäkin niitä on todella vähän, me puhumme ihan promilleista, jos niitä on, ja joka kerta jos niitä mahdollisesti löydetään ja todetaan, ne saavat asiallisen käsittelyn ja menevät mahdollisesti takaisinperintään.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin Kelan hallintoon ja hallinnon uudistamiseen liittyen kaksi kommenttia.

Aikanaan kun siirryttiin järjestelmään, missä Kelalle tuli ulkopuolinen hallitus — sinnehän tuli mandaatit, sinne tuli työmarkkinajärjestöjen mandaatit ja MTK:n mandaatti ja sinne tuli joitakin muitakin mandaatteja — mitä ei kirjattu lakiin. Muistini on näiltäkin osin hatara, mutta korjatkoot ne, jotka paremmin muistavat tai tietävät. Minulla on sellainen hatara muistikuva, että tuolloin käytiin keskustelua siitä, että kansanedustajat eivät olisi olleet hallituksen jäseniä. Täällä on tämän keskustelun yhteydessä Kelan valtuutettujen kertomuksesta vuodelta 2008 käytetty tähän aihepiiriin liittyviä puheenvuoroja. On kysytty, onko väliä, onko kansanedustaja hallituksen jäsen. Toisaalta on perusteltu sitä, että eihän kansanedustajuus tee kyvyttömäksi asiantuntijana. Sekin meiltä meinaa edustajilta itse kultakin unohtua ja varsinkin tämän talon ulkopuolella, ikään kuin asiantuntijuus häviäisi sen jälkeen kun saa valtakirjan kansanedustajaksi.

Mutta kun aikanaan hallinnonuudistusta tehtiin, niin pyrittiin vallanjakoon mahdollisimman selkeästi, pyrittiin vastuunjakoon mahdollisimman selkeästi. Kun viime vaalikaudella Kela-valtuutetut tekivät muutosehdotuksiaan, jotka on sitten täytäntöönpantu vuoden 2008 alusta, yksi aivan keskeinen asia oli se, että Kelan uutta hallintoa, missä siis on ulkopuolinen hallitus, ei ollut kertaakaan testattu niin sanotuissa kriisiolosuhteissa, eli mitä silloin, kun todella kysytään, kuka kulloinkin vastuussa on. Tämä on perustuslakivaliokunnan terminologiaa, mutta ei ole aivan vaivatta sopusoinnussa se tilanne, että on eduskunnan alainen laitos, jossa on eduskunnan nimeämät valtuutetut, ja sitten on niin sanottu ulkopuolinen hallitus, jossa on kansanedustajan mandaatilla oleva henkilö. Varmuuden vuoksi sanon ääneen, että en ollenkaan väitä enkä lähde kiistelemään sen edustajan asiantuntemuksen ja osaamisen perään, joka sinne on valittu, mutta sen periaatteen kanssa, jossa pyrittiin tiettyihin asioihin ja selkeytykseen, ei tämä aivan vaivatta sopusoinnussa ole.

Toinen asia, jonka muistan varmuudella, mistä keskusteltiin aikanaan Kelan hallintolakia tehtäessä, oli se, mikä on Kelan valtuutettujen puheenjohtajan rooli ja asema. Jos ei kirjattu lakiin sitä, että kansanedustaja ei saa olla Kelan hallituksen jäsen, muistan ne keskustelut, joita käytiin siitä, että Kelan valtuutettujen puheenjohtaja ei ole tuon ulkopuolisen hallituksen kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeudella. Tämä on tällaista hevosmiesten tietotoimiston tasoa luotettavampaa tietoa, mistä itse nyt puhun, että on otettu uusi käytäntö, joka on tuotu jostakin muualta Kelaan, ja valtuutettujen puheenjohtaja läsnä noissa kokouksissa on. Ei se huono asia välttämättä ole, mutta kun mennään näihin vastuusuhteisiin ja niihin tilanteisiin, missä mahdollisesti ihan oikeasti testataan se, mitenkä tämä hallinto toimii, niin minusta se ei ole täysin ongelmatonta. Tuolloin tehtiin tietoinen ratkaisu, että lakiin ei kirjata sitä, että valtuutettujen puheenjohtaja kokouksissa istuu. Mutta jos tämä on hyvä käytäntö ja aidosti, niin kuin sitä on perusteltu, tiedonkulku paranee ja asiat tätä kautta paremmin eteenpäin menevät, niin se siitä. Mutta sen muistan hyvin, että kun aikanaan ministeri Perho tätä asiaa esitteli ja sitä täällä eduskunnassa käsiteltäessä eteenpäin vietiin, niin puhuttiin siitä, mikä on ylipäätänsä valtuutettujen rooli ja valtuutettujen puheenjohtajan rooli.

Sitten, arvoisa herra puhemies, toiseen asiaan. On todella hienoa, että tässä salissa puhutaan aidosti politiikasta niin, että ollaan eri mieltä ja puolueitten väliset erotkin ilmenevät. Kokemus, joka itselläni on, on sen kaltainen, että ihan tavanomaista ei ole se, että vaikutusvaltainen sosialidemokraatti käyttää puheenvuoron ja kantaa huolensa siitä, miten Kansaneläkelaitoksen rahoitus turvataan. Mutta se on hienoa, että tällainenkin puheenvuoro tänään on itse asiassa kahteen kertaan täältä kuultu. Minun on helppo olla samaa mieltä siitä, että huoli vakaasta, pitkäjänteisestä Kelan rahoituksen turvaamisesta on olemassa, ja se on keskustelun paikka, miten tästä asiasta huolehditaan, ja voin toivoa vain sitä, että me pääsisimme käymään sitä tilanteessa, missä talous on sellaisessa asennossa, että on kovaa maata jalkojen alla, ettei jouduta tekemään paniikkiratkaisuja. Toisinpäin, sekin meidän pitää muistaa Kelan rahoituksesta puhuttaessa, että aina viime kädessä valtion budjetista turvataan se, että vähimmäisperusturvan etuudet tulevat maksetuiksi. Olen ed. Heinäluoman kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että on hyvä käydä keskustelu siitä, miten Kelan rahoitus pitkällä aikajänteellä turvataan.

Ed. Heinäluoma oli sitä mieltä, että Kelaa on uhkaamassa mammuttitauti. Hän käytti kahta esimerkkiä, joista ollaan ainakin toisesta varmuudella eri mieltä ja toisestakin on hyvä keskustella, ollaanko samaa vai eri mieltä. Ed. Heinäluoma totesi, jokseenkin suora lainaus: "Kaikki asiat Kelalle vietyinä on hieno asia, muualla tehtyinä huono asia." Ei kai näin ole kukaan väittänyt eikä varmaan ja toivottavasti väitäkään. Eihän se Kela yhtään sosiaaliturvaa tekevää etuutta auktorisoi paremmaksi tai huonommaksi. Mutta yksi asia, jonka itse koen tässä maassa tärkeänä, on se, että meillä on Kela, meillä on perusturvassa vahva toimija Kela, jonka asema on arvostettu. Täällä noin tunti sitten ed. Tiusanen viittasi 1990-lukuun, jolloin maassamme on käyty vahvaa keskustelua siitä, onko Kela ministeriön alainen osasto vai eduskunnan alainen toimielin. On hyvä käydä tätä keskustelua. Itse kuulun siihen joukkoon, joka pitää Kelaa paikkaa eduskunnan alaisena toimijana oikeana, kun vielä sitä Kelan toimintaa kehitetään niin, että se tulee muutoinkin kuin tilastoilla ja monella muulla asialla, ihan esimerkkinä nämä muutoksenhaut, tälle vuosituhannelle itseoikaisumenetelmineen ja muineen. Mutta väittämä, että Kela auktorisoisi jonkun asian ja jossakin muualla sosiaaliturva toimeenpantuna olisi huono: eihän näin ole, eihän näin ole.

Toinen asia, missä käsittääkseni meillä on — ja sanon sen ääneen — hyvinkin erilainen näkemys: Ed. Heinäluoma, totesitte puheenvuorossanne toimeentulotuen siirrosta Kelalle ja sen maksatuksesta. Ei toimeentulotuen maksatusta kukaan kai ole kokonaisuudessaan esittänyt Kelalle siirrettäväksi. Se, mitä on esitetty siirrettäväksi ja jota asiaa henkilökohtaisesti tuen ja kannatan, on, että toimeentulotuen niin sanottu normiosa siirrettäisiin Kelan maksatukseen ja harkinnanvarainen osa jäisi kunnille, niin kuin tähänkin asti, kuntien sosiaalitoimeen, niin kuin tähänkin asti. Se on tärkeää, että meillä on ammatti-ihmisiä, sosiaalityöntekijöitä, tekemässä havaintoja ihmisten tilanteista ja elämäntilanteesta, johon apua tarvitaan. Mutta jos meillä on lakisääteinen normiin perustuva, ilman harkintaa oleva toimeentulotuen osa, niin tarvitaanko siinä se sosiaalityöntekijän ammattitaito, joka voitaisiin käyttää esimerkiksi lastensuojeluun tai muuhun sosiaalityöhön, jossa ammattitaito tulisi hyödynnettyä paremmin? Tämä on periaatteellinen kysymys. Viime vaalikaudelta, muistan, hallitusyhteistyön aikana sosialidemokraatit, keskusta kirjoitimme valiokunnassa mietintöömme sen näkemyksen, että tämä on vähintäänkin harkittava asia. Se ei sitten toteutunut, ja voi olla, että se ei toteudu tälläkään vaalikaudella, mutta sopii kysyä, mitkä olivat perustelut esimerkiksi niitten kokeilujen jälkeen — tässä maassahan kokeiltiin tätä normiosan Kela-siirtoa hyvin kokemuksin — että se ei sitten ole pysyväksi lainsäädännöksi ja koko maahan tullut. Yksi peruste ainakin on se, että tässä ovat puolueet aidosti eri mieltä, ja sitä vartenhan me täällä olemme, että näitä erimielisyyksiä ratkotaan. Minun mielestäni toimeentulotuen normiosan ainoa oikea maksupaikka on Kansaneläkelaitos.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ilo kuulla edustaja Rehulan puheenvuoro. Kun hän puhui tästä demarien huolesta Kelan rahoituksesta, niin on syytä sanoa, että me olemme huolissamme koko julkisen sektorin rahoituksesta. Siihen liittyy sekä Kela että muu julkinen sektori, sillä niin kuin sanoitte, viime kädessä valtio joutuu toimimaan Kelan etujen maksatuksen takuumiehenä. Me olemme nähneet jo pitkän aikaa, että on syntymässä kestämätön tilanne kun tämä hallitus rapauttaa veropohjaa erittäin laajalla verojen alentamisen ohjelmalla, ja tämä tapahtuu tilanteessa, jossa jokainen näkee, että on tultu jo vaiheeseen, että pikemminkin pitäisi miettiä, millä annetut sitoumukset täytetään. Tämä esimerkki kelamaksusta on vain siis yksi esimerkki tätä hillitöntä verojen alentamisen ohjelmaa, jossa lasku siirretään ensi vaalikaudelle ja seuraaville sukupolville maksettavaksi.

Sitten toinen ... — Jaa, oliko minuutin raja tässä voimassa?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä valtiovarainministeri totesi omassa puheenvuorossaan, että talous on sumuista ja hän on sitten pysäyttänyt valtiolaivan, että ei vain tapahtuisi mitään yllättävää. Se on mielestäni ongelmallista, ja se liittyy myös tähän koko taloudenhoitoon.

Mutta, arvoisa puhemies, tästä, mitä ed. Rehula totesi Kelan asemasta, todella olen täsmälleen samaa mieltä: Kela tulee säilyttää eduskunnan alaisena laitoksena.

Ed. Anneli Kiljunen viittasi siihen, että Kansaneläkelaitoksen rakenteita uudistetaan, palveluverkostoa. Valitettavasti monesti sillä tavalla, että se palvelun laatu heikkenee, ja sitä emme varmasti kukaan halua.

Lopuksi haluaisin sen vanhan ongelman nostaa esiin eli työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn. On todella edelleen kummallisia, erittäin kummallisia tapauksia, jotka pysyvät jatkuvasti siellä hylätyllä raiteella, kun ovat kerran sinne joutuneet, ja potilaat, joilla ei ole enää mahdollisuutta hankkia ammatillaan tai siihen verrattavissa olevalla työllä kohtuudella itselleen toimeentuloa, vain yksinkertaisesti syrjäytetään eläköitymismahdollisuuden ulkopuolelle, työkyvyttömyyseläkettä ei heille myönnetä, ja he kiertävät tätä valituskehää myös Vakuutusoikeudessa, jossa valituksen käsittelyaika on myöskin yli vuoden mittainen.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen puhui omassa puheenvuorossaan kokonaisvaltaisesta järjestelmästä, ja minusta se on erittäin hyvä ratkaisu, kokonaisvaltainen tukijärjestelmä, sosiaaliturvajärjestelmä. Sitähän juuri Sata-komitea yrittää saada aikaiseksi, kokonaisvaltaista järjestelmää. Kelassa on ainakin 150 erilaista etuutta ja tukea, joita kansalaiset eivät edes kaikkia tiedä ja joiden hakeminen on hankalaa ja joihin sekä putoaa ihmisiä että jotka ovat sitten päällekkäisiä niin, että tukea voi saada monelta luukulta samaan asiaan. Ja tätähän ei tietenkään voi hyväksyä. Mutta samalla täytyy ottaa huomioon se, että jokaisen, joka on oikeutettu tukeen, täytyy se saada. Siksi minä toivon, että Sata-komitea onnistuu tässä työssään, mutta, herra puhemies, pahalta näyttää.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Kelan valtuutettujen toimintakertomus nostaa esiin monia mielenkiintoisia asioita, ja yksi niistä on se kohta, jossa kerrotaan keskeisistä havainnoista ja tuloksista kuluneelta vuodelta. Ensinnäkin tässä yhteydessä haluaisin nostaa esiin sen, että mielenkiintoista oli, kuinka paljon lasten ja nuorten lisääntyneet ongelmat näkyvät myöskin Kelan toiminnassa. Nimittäin hoitotukien määrä on selkeästi kasvanut juuri mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden osalta, ja näiden hoitotukien määrä on siis lisääntynyt 24 prosenttia vuosina 2000—2007. Lisäksi näiden hoitotukien määrät ovat kasvaneet eniten 11—15-vuotiaiden ryhmässä. Tämän ikäisten tyttöjen hoitotukien määrä siis kasvoi 59 prosenttia ja poikien 77 prosenttia. Tämä on varsin huolestuttavaa, että näitä hoitotukia ovat saaneet myös erityisesti 7—10-vuotiaat pojat, siis suurimpana ryhmänä. Heistä liki joka kolmaskymmenes sai hoitotukea vuonna 2007. Kyllä tämä osoittaa sitä, että meillä on isoja kysymyksiä edessämme, miten tästä sukupolvesta mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden osalta sitten saadaan sellainen sukupolvi, joka tulevaa Suomea johtaa.

Arvoisa puhemies! Myöskin tässä raportissa on muita hyviä puolia, ja keskeinen kysymys on myöskin se, miten Sata-komitean työssä mennään, ja sitä oli kuluneella vuodella arvioitu moneen kertaan. Kyllä täällä eduskuntakeskustelussakin on moneen kertaan ihmetelty, ovatko nuo tulokset olleet sellaisia, että Kelan haasteisiin voitaisiin todellisuudessa vastata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kelan rahoituksen osalta olen kanssa huolissani, koska silloin Vanhasen ykkösen aikaan, muistan, ja Lipposen hallitusten aikaan oli se näköala olemassa, että joudutaan yhä enemmän valtion varoista laittamaan Kelalle rahoitusta, koska etuudet hoidetaan, niin kuin täällä on todettu. Mutta nyt sitten tämä nykyinen hallitus poistaessaan työnantajalta kelamaksun osoittaa sitä suuntaa, jotta tässä niin kuin tehdään aukkoa sinne rahoituspohjaan, ja mitä on tiedossa ja päätöksiäkin on olemassa, tarkoitus on sitten siirtää kuitenkin nämä maksut joillekin pienempituloisille ja köyhemmille maksettaviksi, koska nämä tulee erinäköisinä veroina eli energiaverona ja muina kerättäviksi. Siinä mielessä minä pidän tätä linjaa vastuuttomana, koska se ei ole sillä tavalla täsmäohjattu siihen, jotta niiltä, joilla on maksuvaraa, pitäisi kyllä verot ja tämän tyyppiset maksut myös ottaa.

Sitten toinen kysymys, joka myöhemminkin tulee esille varmasti tämän illan aikana, on tämä, jonka ed. Tiusanen totesi, työkyvyttömyyseläkkeet ja niiden myöntö. Näköjään siinä ei päästä eteenpäin. Meillähän on jokaisen kertomuksen osalta, kun täällä käydään, tullut tämä esille, ja kun ihmiset ottavat yhteyttä, niin jostain ihmeen syystä tämä sama pallo pyörii, vaikka Kelalla luvattiin jo monta vuotta sitten, jotta tässä etsitään semmoinen ratkaisu, jossa hoitavat lääkärit ja sitten asiantuntijalääkärit voisivat kirjoittaa samalla kielellä ja puhua samaa kieltä lausunnoissaan, ja saataisiin semmoinen ratkaisu aikaan, jotta valitusten määrä vähenisi. Sitten kun valitetaan, se valitushan menee eduskunnan oikeusasiamiehelle mahdollisesti, ja sieltäkään kun ei löydy apua tähän, niin tämä on näköjään iäisyysongelma. Toivon mukaan tässä joku semmoinen juttu löydetään, jotta tämä saataisiin päiväjärjestykseen tämä homma.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin kommentti tähän Kelan hallintoasiaan sen takia, että se täällä nousi esille. En ole tässä kyllä asiantuntija, eikä minulla ole tähän asiaan mitään ehdotusta eikä edes varmaa mielipidettä. Totean kuitenkin, että jos Kelasta tulee maksatusvirasto, joka maksaa erilaisia etuisuuksia, niin sitten tietysti on hyvä pohtia, mitä erityistä yhteyttä sillä on eduskuntaan, jonka pitäisi tarkasti valvoa ennen kaikkea semmoista toimintaa erityistehtävänä, jolla on jotain yhteiskunnallista harkintavaltaa olemassa. Kyllä tämä keskustelu on sinällänsä ihan varmaankin tarpeellista käydä kerran vielä. Siihen yhdyn, jos sitä tarkoitettiin muun muassa ed. Tiusasen puheenvuorossa, että olisi hyvä kuulla nämä perusteet, millä perusteella katsotaan, että tässä on kyseessä tämmöinen erityisasema. Ovatko ne perusteet edelleen voimassa? Tämä liittyy suuressa määrin siihen, mihin suuntaan Kela on kehittynyt ja mihin suuntaan se kehittyy jatkossa. Jos se siis on vähemmän sosiaalivakuuttaja, jolla on rooli tämän sosiaalivakuutuksen kehittämisessä, tai jos se on maksatusvirasto, niin siitä kyllä seuraa sitten hallinnollisesti vähän erilaisia ratkaisumalleja.

Mutta sitten tärkeään ja puheenvuoroni varsinaiseen pääasiaan, joka koskee edelleenkin kysymystä siitä, miten tämä toimeentulotuen maksatus on tarve hoitaa. Puhun tästä siksi, että koen tämän aidosti tärkeänä asiana, jolla on isoja vaikutuksia sosiaaliturvaan, sillä on myös isoja vaikutuksia kannustinkysymyksiin. Sen takia tässä ei pitäisi tehdä mitään ratkaisua ilman, että nämä kaikki seuraukset on mietitty.

Täällä viitattiin näihin kokeiluihin. Kyllä, kokeiluista saatiin monenlaisia, myös hyviä tuloksia. Yksi oli tietenkin se, että sosiaalityöntekijöillä oli enemmän aikaa, kun he eivät hoitaneet näitä toimeentulotuen perusosan maksatuksia. Mutta tämähän on itsestäänselvyys. Tietenkin jos töitä vähennetään eikä resursseja oteta pois, niin jää enemmän aikaa niille jäljelle jääville tehtäville. Mutta ei kai kukaan kuvittele, että näin todellisuudessa tultaisiin toimimaan jos koko maassa tehtäisiin ratkaisu, että toimeentulotuen maksatus siirtyy Kelalle? Sehän on jo tiedossa, että valtiovarainministeri tulee edellyttämään, että kuntien valtionosuudet tällä summalla vastaavasti leikataan, jotta tämä Kelalle tuleva lisätyö voidaan korvata. On selvää, että tietenkin kunnissa jouduttaisiin katsomaan resursseja uudelleen sosiaalityön osalta ja vähentämään tähän liittyviä voimavaroja. Tämän pitäisi mielestäni olla kaikille selvää, kun miettii, mitä tässä tulee tapahtumaan, myös aikaisempien esimerkkien pohjalta.

Sitten kysymys siitä, mitä sosiaalityöntekijät tekevät ja mitä heidän pitää tehdä ja mihin sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoa tarvitaan. Ei mikään estä tälläkään hetkellä kuntia tässä suhteessa kehittämästä omia käytäntöjään. Ne voivat katsoa, miten tämä toimeentulotuen päätöksenteko tapahtuu ja miten tämä tekninen valmistelu tehdään. Näinhän kunnat ovat tehneetkin jo nyt. Iso kysymys tässä on, nähdäänkö tämä rahanjako erillisenä kysymyksenä ja katkaistaanko tämä yhteys sosiaalityön ja toimeentulotuen välillä. Se on iso kysymys.

Mielestäni täytyy nähdä, että toimeentulotuki on kestävällä tavalla viimesijainen tuki, joka on tarkoitettu varmistamaan ihmisen pärjääminen näillä kylmillä perukoilla. Mutta useimmiten nämä ongelmat, joihin rahaa tarvitaan, johtuvat muista tekijöistä kuin puhtaasti vain toimeentulo-ongelmista. Siellä tarvitaan sosiaalityöntekijän ammattitaitoa ja osaamista, jotta niihin ongelmien syihin päästäisiin käsiksi. Ne voivat olla syrjäytymistä ja puuttuvaa ammattiosaamista työelämässä, ne voivat olla alkoholiongelmia, ja ne voivat olla perheen sisäisiä pulmia ja monia tämän tyyppisiä.

Se, että ihmisille lähetetään raha kotiin ja sanotaan, että tässä on yhteiskunnan apu, on pitkän päälle erittäin huono vaihtoehto myös näiden ihmisten kannalta. Tämä on tullut myös näissä kokeiluissa esille. Kun se yhteys katkesi, niin näiden ihmisten elämästä ei sen jälkeen enää tiedetä. He poistuvat kyllä näköpiiristä eivätkä ole vaiva kunnalle, mutta ei heitä tulla myöskään auttaneeksi. Meillä on erittäin pitkä perinne, että kunnat ovat viime kädessä vastanneet siitä. Kunnat, ihmisiä kuitenkin kaikkein lähimpinä olevina julkisena organisaatioina, ovat vastanneet siitä, että kaikkia autetaan ja ketään ei jätetä toimeentulo-ongelmissaan yksin. Minusta tätä yhteyttä ei pitäisi katkaista.

Sitten tähän liittyy muitakin asioita. Kuntien vastuuta pitkäaikaistyöttömien auttamisesta pitäisi muutoinkin, ei vähentää vaan lisätä. Olisi terve tilanne, että kunnat yrittäisivät katsoa — monethan näistä toimeentulotukiin liittyvistä suurista ongelmista liittyvät pitkäaikaistyöttömyyteen — mitä voidaan tehdä ihmisten työllistämiseksi ja työelämään palauttamiseksi. Meillä tehtiin edellisen hallituksen aikana tähän liittyvä tärkeä uudistus, jossa kuntien kohdalta lisättiin niiden vastuuta pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä. Kunnat saavat taloudellista hyötyä siitä, että pystyvät löytämään sen toimeentulon tai työmarkkinatuen sijaan työpaikan. Mielestäni tätä vastuuta pitäisi pikemminkin lisätä eikä vähentää. Eli pitää korostaa kuntien vastuuta ja palkita niitä kuntia, jotka aidosti pyrkivät auttamaan ihmisiä ja palauttamaan ihmisten työkyvyn ja sen kautta kiinnittymisen yhteiskuntaan, kyvyn huolehtia itsestään ja perheestään.

Siksikin, että nähdään, että työ on aivan oikein parasta sosiaaliturvaa, tätä yhteyttä ei pitäisi niin katkaista, että tyytyisimme siihen, että jostain Kelan konttorista lähetetään postiosoitteena rahat takaisin, kun lomake on tullut perille. Oltaisiin aidosti kiinnostuneita siitä, mitä ihmisen ongelmien syiden poistamiselle voidaan tehdä ja ihmisen auttamisella takaisin kykeneväksi huolehtimaan itse omasta toimeentulostaan. Sen pitäisi säilyä tässä uudistuksen keskeisenä ytimenä. Toivon, ettei nykyinenkään hallitus tekisi tässä sellaisia ratkaisuja, joilla ei suinkaan ole ihmisiä auttavaa piirrettä, vaan loppujen lopuksi kun katsotaan, se olisi ihmisten jättäminen ongelmiensa kanssa yksin. Toisaalta sitten ei myöskään pitäisi synnyttää sellaisia kannustinongelmia, joissa osa työssä käyviä veronmaksajia kokee, että on luotu semmoinen kansalaispalkkajärjestelmä, jossa postilaatikkoon lapun laittamalla ryhtyy tili juoksemaan. Epäilen lisäksi, että tämmöinen toimeentulotuen taso tulisi olemaan niin alhainen, että sillä ei olisi kuitenkaan sitä tavoiteltua hyvää vaikutusta, johon täällä on viitattu.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kela on tehostanut toimintaansa viime vuosina monella tavalla, ja se näkyy kyllä myös myönteisinä tuloksina. Käsittelyajat on yksi mittari, millä mitataan myös Kelan toimintaa. Kun viime vuosia ja viime vuottakin katsoo, käsittelyajat ovat pysyneet aika hyvissä kontrolleissa ja niiden tavoiteaikojen puitteissa. Mutta nyt viime ajat ovat kyllä näyttäneet sen, että yhteiskunnan tilanne vaikuttaa kyllä oleellisesti myös Kelan käsittelyaikoihin ja siellä on selviä repeämiä ruvennut tulemaan. Selvää on, että silloin, kun työttömyys alueella on kovin suurta, se on vaikuttamassa sekä sairauspäivärahakorvauksiin että muihin etuihin, mitä Kelalta on haettavissa.

Tässä salissa keskusteltiin vähän aikaa siitä, että toimeentulotuki voitaisiin siirtää Kelalle. Itse kyllä näen nyt Kelan tilintarkastajana muutaman vuoden olleena, että Kela ei suinkaan ole oikea paikka tällaisten tukien myöntämiseen, koska tuen myöntämiseen liittyy hyvin usein myös sosiaalisen tilanteen arviointia. Kelalla ei ole sellaisia resursseja eikä ehkä myöskään sillä tavalla koulutettua henkilökuntaa, jos ei sitä sinne lisätä, joka voisi sitten kokonaisvaltaisesti asiakkaan tilannetta katsoa. Pelkään, että jos toimeentulotuki siirretään Kelalle, se tarkoittaa kyllä silloin sitä, että yhteys sinne oman kunnan sosiaalitoimeen katkeaa ja on vaarassa, että nämä ihmiset eivät saa sellaista sosiaalista tukea, mitä he siihen elämäänsä tarvitsevat. Pelkkä toimeentulotuen antaminen hyvin harvoin riittää näissä tilanteissa. Sen takia toivon kyllä nyt malttia hallituspuolueille tämän asian hoitamisessa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Itsekään en malta olla ottamatta kantaa vielä toimeentulotukijärjestelmään, kun ed. Rehula siitä äsken omassa puheenvuorossaan mainitsi. Kuten sanoin jo aikaisemmassa puheenvuorossani, minulla on henkilökohtaisesti kokemuksia siitä kokeilumallista, joka Lappeenrannassa toteutettiin, ja olin siinä arjessa hyvin tiukasti päivittäin kiinni.

Ed. Rehula sanoi, että hän kannattaa nimenomaan toimeentulotuen perusosan siirtämistä Kelalle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos perusosa siirrettään Kelalle, niin täydentävän osuuden, muun muassa terveysmenojen, osalta asiakkaat joutuvat kuitenkin selvittämään kokonaistilannettaan sosiaalitoimistossa, mikä ei, voisiko sanoa, järjellisen palvelukokonaisuuden kehittämisen kannalta ole mielestäni järkevää. Se, minkä takia tämän asian selvittäminen on myös ollut vaikeaa Sata-komitealle tällä hetkellä, on ollut se, miten asumiskustannukset tultaisiin huomioimaan, koska toimeentulotuessa asumiskustannukset huomioidaan kokonaisuutena, mutta Kelalla, kun asumistukea lasketaan, omavastuu on siitä 20 prosenttia elikkä asiakas maksaa asumiskustannuksistaan 20 prosenttia itse. Jos näin edelleen tulee tapahtumaan Kelan järjestelmän kautta, kuten siellä on vähän suunniteltu, niin käytännössä asiakkaat taas tulevat jälleen toimeentulotuen kautta hakemaan sen loppuosan. Sen takia minusta on äärettömän tärkeätä, että kun tätä asiaa suunnitellaan ja katsotaan ja arvioidaan, pitää nähdä ihmisten kokonaistilanne kokonaisuutena. Useimmiten nämä ihmiset, jotka sitä hakevat, esimerkiksi työmarkkinatukilaisista 40 prosenttia, ovat riippuvaisia toimeentulotuesta. Meidän pitäisi kehittää järjestelmäämme siihen suuntaan, että tämmöinen riippuvuussuhde toimeentulotuesta katkaistaan, mikä tarkoittaa sitä, että korotamme ensisijaisia etuuksia sille tasolle, ettei ihmisten tarvitse käydä hakemassa toimeentulotukea. Tämä on se tavoite, joka Sata-komitealla pitäisi olla. Toimeentulotuen viimesijaisuus pitäisi säilyttää, ja sosiaalityön vahva panos tähän kokonaistilanteen hallintaan pitäisi pitää punaisena lankana.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Valtuutettujen toimintakertomus osoittaa hyvin sen, kuinka tärkeä on riittävä sosiaaliturvan taso. Ensinnäkin, meillä pitää olla oikeat etuudet ja näille etuuksille riittävät indeksikorotukset. No, kyllä me tiedämme sen, että olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa useat etuudet ovat jääneet ajasta jälkeen. Näin ollen joiltakin osin sosiaaliturvamme taso ei ole riittävä enää sitä tarvitseville.

Toinen näkökulma nousee esiin siitä, että riittäviä sosiaaliturvan tasoja tarvitaan turvaamaan oikea rahoitus. Käytännössä finanssikriisin seurauksena ja vaikutuksena Kelaan kävi niin, että hetken mielijohteesta hallitus kuitenkin poisti kelamaksun, jolloin me pahensimme vieläkin Kelan tilannetta siltä osin, että tällainen riittävä pesämuna, selkeä niin sanottu korvamerkittävä osuus, Kelan perusturvan rahoitukseen ei ole kuitenkaan enää itsestäänselvää.

Toisaalta tiedämme myöskin, että Kelalle on siirretty monia uusia tehtäviä ja tehtävämäärää on kasvatettu. On elatustuen ja vammaisten tulkkipalveluiden siirtopäätökset, ja nyt me arvioimme jo kovaa vauhtia sitä poliittisella kentällä, pitäisikö toimeentulotuenkin maksatus siirrättää myöhemmin Kelalle. Olen kyllä itse sitä mieltä, että sosiaalityön näkökulmasta olisi aivan järjetöntä lähteä siitä ajatuksesta, että Kela hoitaisi toimeentulotuen perusosan maksatusta ja sitten kuitenkin sosiaalitoimessa arvioitaisiin uudelleen jokaisen asiakkaan kohdalla täydentävää osuutta. Tuntuu käsittämättömältä, että emme enää tavoittaisikaan avuntarvitsijoiden joukkoa, kun tätä työtä jatkossa hoitaisi Kela.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuolla Itä-Suomessa aikanaan vaikutti semmoinen henkilö kuin Kuikka-Koponen. Hän oli tämmöinen, jota sanottiin siihen aikaan silmänkääntäjäksi, elikkä tämmöinen hypnotisoija, joka meni hevosen suusta sisään ja peräpäästä tuli ulos.

Tämä on vähän samanlainen juttu tämä, kun tässä aikanaan hallitus perusteli, kun kelamaksun poisti, jotta tällä kuntien taloutta parannetaan ja kunnat saavat tässä lisää rahaa. No, sehän tiedetään, että jokuhan se aina maksaa nämä jutut, niin tässä minä näen samalla tavalla, että tässä toimeentulotuen maksatuksessa tehdään samanlainen silmänkääntötemppu, jos hallitus sen tekee. Elikkä kunnat ovat luulevinaan, että tässä jotain niin kuin hyötyä on, siis kuntien talouden näkökulmasta. Mutta uskoisin, että sama määrä vähintään leikataan kuntien valtionosuuksista, jolloin taas Kuikka-Koposen temppu tulee tapahtumaan siinä ja kunnat jäävät nuolemaan näppejään ja nostelemaan veroprosentteja ja erityisesti semmoiset kunnat, missä on paljon näitä toimeentulotukiasiakkaita, koska näinhän se yleensä tilastoista katsotaan, millaista porukkaa missäkin on, ja sen mukaan sitten leikataan valtionosuuksia.

Siinä mielessä en suosittele missään tapauksessa ja en näe järkevänä tätä napanuoran katkaisua tässä sillä tavalla, jotta tämän sosiaalityön ja tämän toimeentulotuen maksatuksen kyllä pitää olla niin kuin käsi kädessä olevia asioita, koska ihminen pitää katsoa kokonaisuutena, ei siten, että erotetaan joku maksatus ja sitten unohdetaan se ihminen sinne, koska tärkeätä on, että se ihminen ei syrjäydy, hän saa sen tarvitsemansa sosiaaliavun sieltä, mitä tarvitsee, mitä se onkin sitten, mutta hän saa kanssa ne rahat. Jos hallitus semmoisen tekee, niin se joka tapauksessa pitää jotenkin järjestää, mutta tuntuu, että mennään siihen suuntaan, että tehdään kahden luukun periaate, kun on puhuttu, että tehdään yhden luukun periaate.