Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus on hyvin laadittu. Se antaa selkeän ja kattavan kuvan oikeusasiamiehen toiminnasta sekä niistä havaituista ongelmista, joita oikeusasiamies on työssään nähnyt. Kuten täällä aikaisemmin totesin, oikeusasiamiehen kertomuksessa on erittäin hyvät puheenvuorot sekä oikeusasiamieheltä et- tä apulaisoikeusasiamiehiltä, joissa käsitellään ajankohtaisia aiheita, ja ne ehdottomasti auttavat oikeuspolitiikan oikeassa ohjaamisessa.

Lisäksi oikeusasiamiehen kertomuksessa käsitellään perus- ja ihmisoikeuksien laillisuusvalvontaa, jolta osin tuo kertomus on erittäin hyvä, sekä myöskin ihan työhön liittyviä telepakkokeinoja ja muuta sellaista tiedonhankintaa sekä peitetoimintaa, valeostoja jne.

Täytyy todeta, että kertomus on vuoden 2007 kertomus ja vasta tässä vaiheessa käsitellään salissa perustuslakivaliokunnan mietintöä asiasta, ja perustuslakivaliokunnan piirissä on keskusteltu, että valiokunnan mietinnön pitäisi valmistua seuraavan vuoden aikana eli sinä vuonna, jona kertomus eduskunnalle annetaan, jotta ajankohtaisuus näitten asioitten käsittelyssä säilyisi. Asiaa tällä kertaa tosin auttaa se, että meillä on käsittelyssä oikeusasiamiehen vuoden 2008 kertomus samanaikaisesti.

Oikeusasiamies Paunio käsittelee kirjoituksessaan, katsauksessaan, oikeusasiamiesinstituution vaikuttavuutta, ja on erittäin hyvä, että arvioidaan sitä, kuinka tehokas instituutio on, millä tavalla se vaikuttaa, ja tässä suhteessa on erittäin hyvää työtä tehty. Ensimmäinen tutkimus vaikuttavuudesta julkistettiin marraskuussa 2007. Mikä oli positiivista, on se, että oikeusasiamiehen toiminta on ollut vaikuttavaa ja sillä on todella merkitystä. Kansalaiset kokevat sen tärkeänä. Se havainto, joka kuitenkin saatettiin tehdä, oli se, että silloin kun oikeusasiamies haluaa vaikuttaa säädöksiin, niin kestää suhteellisen kauan ennen kuin havainnot, toimenpide-ehdotukset, toteutuvat lainsäädännön muodossa.

Mutta mikä on tärkeätä, on se, että oikeusasiamiehellä on merkittäviä tarkastustehtäviä ja näitten tarkastusten vaikuttavuus on todettu erittäin merkittäväksi. Eli tiettyjä instituutteja käydään lävitse, tarkastetaan, arvioidaan, ja ne neuvot, ohjeet, joita oikeusasiamies antaa, johtavat toimenpiteisiin ja tällä tavalla pitävät huolta siitä, että laillinen ja hyvä oikeustila Suomessa säilyy.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen käsiteltäväksi tuli 3 857 uutta laillisuusvalvonta-asiaa vuonna 2007. Tämä oli vähemmän kuin vuonna 2006, joskin täytyy muistaa, että vuosi 2006 oli huippuvuosi. Ratkaistuja asioita vuonna 2007 oli kaiken kaikkiaan 3 963 laillisuusvalvonta-asiaa. Jos sitten katsotaan vielä, mihinkä nämä kantelut erityisesti kohdistuvat, niin suurin asiaryhmä on sosiaaliturva-asiat, joita on 20 prosenttia ja muita suuria asiaryhmiä ovat poliisitoimi 16 prosenttia, terveydenhoito 11 prosenttia, vankeinhoito 10 prosenttia ja tuomioistuinlaitoksen toiminta 7 prosenttia. Toimenpiteisiin johtaneita ratkaisuja annettiin vuonna 2007 yhteensä 619 kappaletta, noin 17 prosenttia. Yleisin toimenpide oli käsityksen esittäminen, 519 tapausta, ja huomautuksen antamisia oli 41 tapausta. Kaikkein vahvinta keinoa eli virkasyytettä määrättiin nostettavaksi yksi kappale vuoden 2007 aikana.

Perustuslakivaliokunta on tässäkin tapauksessa kiinnittänyt huomiota kanteluasioiden käsittelyaikoihin. Tältä osin saatettiin todeta, kun pyysimme erityisen selvityksen oikeusasiamieheltä, että keskimääräinen käsittelyaika oli vuoden lopussa seitsemän kuukautta ja se oli hieman korkeampi kuin edellisvuonna. Vuoden 2008 lokakuun lopussa Oikeusasiamiehen kansliassa oli vireillä vähän alle 2 000 kantelua, ja näistä yli vuoden vireillä olleita oli noin 500 ja yli kaksi vuotta vireillä olleita noin 20. Tältä osin tietysti perustuslakivaliokunta toteaa, että ripeä ja nopea käsittely on tarpeen ja tietysti oikeusvarmuus sinänsä on tärkeätä, mutta lähtökohdaksi tulisi asettaa se, että ratkaisu voidaan saada yhden vuoden kuluessa, ja mikäli ratkaisu viipyy yli vuoden, se on epätyydyttävä asiaintila. Tältä osin valiokunta pitää tärkeänä, että oikeusasiamiehen virastossa pyritään siihen, että kanteluasioitten käsittelyaikaa voitaisiin lyhentää ja että tuossa yhden vuoden tavoiteajassa voitaisiin pysyä.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Käytän todellakin mielelläni esittelypuheenvuoron vuoden 2008 kertomuksen johdosta ja kiitän saadessani tehdä niin.

Olen työssäni seurannut usean vuosikymmenen ajan oikeusasiamiesinstituution kasvamista ja kehittymistä sekä kotimaassa että maailmalla. Olen tarkastellut tätä kehitystä puheenvuorossani siinä kertomuksessa, joka on nyt lähetekeskustelussa.

Oikeusasiamiesaatteen syntyjuurethan ovat Ruotsissa, missä 200 vuotta sitten asetettiin valtiopäivien oikeusasiamies valvomaan valtiopäivien puolesta hallinnon ja lainkäytön lainmukaisuutta. Suomeen oikeusasiamies perustettiin toisena maailmassa 90 vuotta sitten. Sittemmin instituutio on levinnyt ympäri maailmaa erilaisina variaatioina.

Suomessa laillisuusvalvonta on kuluneiden 90 vuoden aikana muuttunut, mutta sen peruspiirteet ovat säilyneet ja ovat edelleen ajankohtaisia. Tämä perinteinen tehtävä, lain noudattamisen valvonta viranomaistoimissa, on edelleen tärkeätä. Viittaan kansanedustaja Södermanin puheenvuoroon edellisen asian käsittelyn yhteydessä.

Hyvän hallinnon edistäminen on ollut oikeusasiamiehen työssä keskeistä. Paljon huomiota on kiinnitetty olosuhteisiin ja kohteluun suljetuissa laitoksissa. Perus- ja ihmisoikeusajattelun kehittyminen meillä ja muualla on viime vuosikymmeninä muokannut merkittävällä tavalla oikeusasiamiehen toimintaa.

Huolimatta edellä sanotusta oikeusasiamiehen toiminnan vaikuttavuudesta olen vuosien saatossa kuitenkin joutunut toteamaan, että monet niistä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ongelmista, joihin esimerkiksi oikeusasiamiehet ovat kiinnittäneet huomiota kertomuksissaan ja ratkaisuissaan, toistuvat ja pysyvät. Tätä ei voi pitää yksityisen ihmisen eikä yhteiskunnan kannalta tyydyttävänä. Esimerkkinä mainitsen vaikkapa sosiaaliturvaan liittyvien ja eräiden muiden oikeudenkäyntien keston, lastensuojelun tarpeessa olevien lasten perusoikeuksien ongelmat, vapautensa menettäneiden olosuhteiden monet, monet ongelmat jne.

Tämä merkitsee luonnollisesti sitä, että perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvatut oikeudet eivät toteudu, mutta se merkitsee myös muun muassa sitä, että ihmisillä on tarve kääntyä kansainvälisten valvontaelinten puoleen näiden loukkauksien tutkimiseksi, ratkaisemiseksi ja hyvittämiseksi. Kuitenkin perus- ja ihmisoikeudet tulee toteuttaa ja turvata kansallisella tasolla. Tärkeätä olisi mielestäni tulevaisuudessa huolehtia siitä, että tällaiset kansainvälisten valvontaelinten ja laillisuusvalvojien esille nostamat perusoikeusongelmat tulevat poistetuiksi ja loukkaukset hyvitetyiksi niiden kohteeksi joutuneille.

Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko on valmisteilla. Luonnoksesta antamassani lausunnossa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että selonteon käsittelyn yhteydessä tai siihen liittyen on tarvetta vahvistaa sitova ohjelma ainakin kaikkein keskeisimpien perus- ja ihmisoikeusloukkauksien poistamiseksi ja hyvittämiseksi.

Kertomukseen sisältyvässä puheenvuorossaan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen on kiinnittänyt huomiota vapautensa menettäneiden oikeusturvan puutteisiin, tällä kertaa oikeusavun saamisen ongelmiin.

Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt puolestaan on tarkastellut puheenvuorossaan median vapauteen vaikuttavia oikeusasiamiehen päätöksiä, jotka usein koskevat yksityiselämän suojaa. Tässä viittaan samalla kansanedustaja Ukkolan kysymykseen ja totean, että apulaisoikeusasiamies Lindstedtin puheenvuorossa otetaan esille kysymyksiä, joissa oikeusasiamies on joutunut ratkaisemaan muun muassa valokuvaamista tai filmaamista koskevia kanteluita, joissa on ollut kyse siitä, onko ollut oikeutta kuvata esimerkiksi rikospaikalla, rautatieasemalla tai terveyskeskuksessa, vai onko sitä lainvastaisesti rajattu. Kanteluihin annetuissa päätöksissä on todettu, että kuvaamisen rajoittamiseen on oltava lailliset perusteet. Toinen sananvapautta sivuava ryhmä muodostuu kanteluista, joissa epäillään viranomaisen antaneen julkisuuteen salassa pidettäviä tietoja. Puheenvuoroon sisältyy hyvin kattava yleiskatsaus siitä, minkä tyyppisiä asioita oikeusasiamies on ratkaissut.

Oikeusasiamiehen ydintehtävähän on kanteluiden käsittely. Niiden määrä on kuluvan vuosikymmenen aikana lisääntynyt erittäin voimakkaasti. Viime vuonna, vuonna 2008, kanteluita tuli jälleen ennätysmäärä ja niitä myös ratkaistiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Niiden laatua ja sisältöä sekä ratkaistuja kanteluita on selostettu kertomuksessa sekä perusoikeuksittain että hallinnonaloittain.

Laillisuusvalvonnassa perus- ja ihmisoikeudet ovat esillä kanteluja ratkaistaessa sekä tarkastusten ja omien aloitteiden suuntaamisessa. Kertomukseen sisältyykin erillinen jakso, josta käy ilmi, millaisia perus- ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä vuoden aikana on ollut esillä ja millaisiin kannanottoihin ne ovat johtaneet. Myös kansainvälisten ihmisoikeusvalvontaelinten Suomea koskevista kannanotoista kertomukseen sisältyy oma lukunsa.

Oikeusasiamiehen toiminnan tavoitteena on korkea laatu. Tämä edellyttää, että toiminta on vaikuttavaa, asiantuntevaa, oikea-aikaista, huolellista, asiakaslähtöistä ja jatkuvasti kehittyvää. Nämä tavoitteet ovat sinänsä aina ohjanneet työtä Oikeusasiamiehen kansliassa, mutta ne on myös erikseen vahvistettu toiminnan tavoitteiksi viime vuonna. Niiden mukaisesti pyrkimyksemme on käsitellä kaikki kanteluasiat enintään yhden vuoden tavoiteajassa, jonka myös perustuslakivaliokunta on edellisvuoden kertomuksesta antamassaan mietinnössä asettanut, kuitenkin siten, että nopeasti käsiteltäviksi määrätyt kantelut käsitellään luonnollisesti niille erikseen asetetuissa, tätä lyhyemmissä tavoiteajoissa.

Viime vuosi on ollut kaiken kaikkiaan työntäyteinen ja haastava, mutta antoisa.

Toivon, että oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2008 tälläkin kertaa antaa eduskunnalle hyvän mahdollisuuden arvioida hallinnon ja lainkäytön tilaa maassa sekä oikeusasiamiehen toimintaa eduskunnan ylimpänä laillisuusvalvojana.

Lopuksi haluan kiittää eduskuntaa sekä henkilökohtaisesti että edustamani instituution puolesta siitä tuesta, jota eduskunta on vuosien saatossa osoittanut tämän instituution toimintaa kohtaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä oikeusasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2008 etsin yhtä asiaa. Menettelyhän tässä on sillä tavalla, että jokainen kantelu, mikä on tullut, ei tässä näy. Mutta yksi semmoinen asia, jonka jo aikaisemmin Kelan kertomuksen yhteydessä totesin paikaltani, on ongelma siitä, jotta kun ihmiset hakevat eri tahoilta eläkkeitä, olivatpa ne sitten vakuutusyhtiöt tai Kela tai Valtiokonttori, niin siellä välttämättä hoitavien lääkäreiden ja vakuutusyhtiöiden lääkäreiden lausunnot eivät oikein satu kohdilleen.

Tässä on yksi tapaus, josta on 24.2.2008 annettu oikeusasiamiehen päätös tämän henkilön osalta. Koska henkilö itse sanoi, että hänen nimensä voi täällä sanoa, niin sanon sen, koska kyse on Elina Sarkkisesta, joka sattuu asumaan tuolla Joensuussa. Kyse on semmoisesta vaikeasta tapauksesta kuin formaldehydi- ja kolofonihartsiallergiasta. Täsmäkysymys tässä, miten tämä ratkaistaan, on se, jotta Työterveyslaitos on todennut tämän henkilön tilanteen, jotta entisiin töihin ei ole edes suojautuenkaan mahdollista mennä, siis siivoustyöhön. Hän oli VR:llä siivoojana. Valtiokonttorin viimeinenkin päätös on, jotta voi mennä entisiin töihin. Kyse on siis siitä, jotta on pattitilanne, mikään instanssi tähän mennessä ei ole tähän puuttunut. Tietysti tämä kyseinen henkilö on sitten tehnyt tästä kantelun oikeusasiamiehelle ajatellen, että meillä Suomessa toimii tämmöinen laillisuusvalvonta ja ihminen saa jostakin oikeutta.

Mutta tässä tilanteessa näyttää siltä, jotta tämän viimeisen päätöksen jälkeen, joka silloin on annettu — ja hän on tehnyt ilmeisesti jo lisääkin tästä kanteluita — mikään ei ole johtanut sen parempaan lopputulokseen, vaan yhä edelleen henkilö, joka ei pysty entisiin töihin, ei saa tapaturmaeläkettä, ammattitautieläkettä, joka hänelle kuuluisi tästä, eikä muutakaan eläkettä, ja hän tietysti sitten joutuu elämään näiden muiden, ilmeisesti työmarkkinatuen varassa, en tiedä. Mutta kuitenkin tämä on se ongelma, onko meillä ristiriita olemassa ja eikö tämän tyyppisissä tapauksissa silloin oikeusasiamiehen pidä puuttua, jos on näin iso, sovittamaton ristiriita siinä olemassa, kun kuitenkin Työterveyslaitoksen lääkärit — ja se on ylin elin, joka määrittää tämän tyyppiset asiat, voiko vai eikö voi terveydellisistä syistä, jotta ei mene pahemmaksi enää tai mene jopa henki, toimia niissä töissä — ovat todenneet, että ei voi. Siinä tapauksessa meikäläisen maalaisjärjen näkökulmasta pitäisi myöntää tämmöinen ammattitautieläke, koska selkeästi on osoitettavissa, että tämä ammattitauti on tullut formaldehydi- ja kolofonihartsista tämä ammattitauti. Siinä tapauksessa tuntuu täysin väärältä, jotta ihminen jätetään oman onnensa nojaan tavallaan tappelemaan lopun ikänsä siitä, saako hän oikeutta tässä yhteiskunnassa vai ei.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota kolmeen asiaan erittäin lyhyesti. Ensinnäkin totean, että tämän kertomuksen luettavuus on parantunut kerta kerralta. Nyt tällä kertaa ilmeisesti on ollut joku oikein hyvä suomen kielen taitaja, joka on ikään kuin kustannustoimittaja, vielä lukenut läpi tekstin niin, että se on todella luettavaa, esimerkiksi selvä parannus edelliseen. Tarkoitan tällä siis vuoden 2008 kertomusta.

Toinen asia, johonka täällä jo ed. Kimmo Sasi kiinnitti huomiota kertoessaan siitä, mitä perustuslakivaliokunnalla oli ollut sanottavaa. Nimittäin jos oikeusasiamies tekee aloitteen lainsäädännön kehittämiseksi, niin kestää pitkään ennen kuin tapahtuu jotakin. Samaa mieltä, mutta minä toivoisin, että niistä tapauksista, joissa on ollut ehdotus lainsäädännön kehittämisestä, olisi luettelo täällä lopussa, siis yhdellä kertaa. Edellisellä kerralla minä löysin yhden ja nyt minä yritin plarata tämän 2008:n kertomuksen, mutta en löytänyt yhtään. Niitä saattoi olla, mutta aika on rajallinen, mitä voi nyt opiskella tämän laatuisia asioita. Mutta se lisäisi kiinnostavuutta, luettavuutta ja olisi siihen tarpeeseen, että kysymys on seurannasta, jossa kertomukset seuraavat toisiaan.

Sitten vielä kolmas asia, asia, josta olen kantelukirjeitäkin lähettänyt oikeusasiamiehen konttoriin ja joka on tullut nyt jo heti tämän alkukesän aikana esille jopa lainsäädäntötyössäkin alkuhankkeen osalta, että ruvetaan kikkailemaan systemaattisesti kesäloma-ajalla elikkä hirmuisen merkittävistä hankkeista pyydetään lausunnot taikka laitetaan ne vireille kesän aikana niin, että varmasti asianomaiset ovat vuosilomalla. Sillä tavalla oikeusturva heikkenee. Viime kerralla keskusteluissa näytti hyvältä, mutta kun lopputulos tuli, niin siitä tuli ihan limbo ratkaisu.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitoksia oikeusasiamiehelle erinomaisesta puheenvuorosta ja yhteenvedosta. Valitettavasti ihan täysin en ole tätä viime vuoden kertomusta ennättänyt lukea, mutta kuitenkin ne asiat, mitkä minua eniten kiinnostavat.

Olin juuri äsken tuolla oven ulkopuolella. Annoin neuvon yhdelle perheelle, jonka lapset ovat olleet kaksi vuotta huostaanotettuja, eikä tilanne näytä siitä muuksi muuttuvan. Vanhemmat eivät saa edes kunnan sosiaaliviranomaisilta papereita niistä lausunnoista, joiden perusteella lapset on otettu pois kotoa, ja kehotin, että ei auta kuin tehdä kantelu oikeusasiamiehelle.

Tästä huostaanotettujen lasten asemasta minä olen todella huolissani sen takia, että minä jouduin sen kanssa tekemisiin Oulun kaupungin sosiaali- ja terveysjaostossa. Ne päätökset, vaikka ne olivat poliitikkojen tekemiä ja asianomaisten lastensuojeluviranomaisten esittelemiä, eivät minusta aina olleet asianmukaisia. Mutta sitten tuli tämä uusi lastensuojelulaki ja vei nämä ratkaisut kokonaan kunnan ulottumattomiin hallintotuomioistuimelle elikkä ei käräjäoikeudelle vaan hallinto-oikeudelle, joka antaa nyt tällä hetkellä päätökset niistä. Minusta tuntuu, että sekään ei ole tietyllä tavalla riittävä ratkaisu.

Minä pyytäisinkin jatkossa oikeusasiamiestä tekemään selvityksen siitä, olisiko sittenkin parempi ratkaista nämä perhettä koskevat kipeät asiat, eron hetkellä olevat riidat, lastenhuoltajuusriidat, lasten huostaanotot, lasten pahoinpitelyt, kaikki tämän tyyppiset lasten oikeuksiin kuuluvat asiat erityisessä omassa tuomioistuimessa ihan normaalissa rikosoikeudessa. Mutta silloin tietenkin joko jouduttaisiin perustamaan oma perheoikeus ja perhetuomari ja sitä varten perheoikeuksiin erikoistuvat tuomarit tai sitten kussakin käräjäoikeudessa joku tuomari erikoistuisi näihin asioihin. Minusta tuntuisi, että se olisi kaikkein järkevin ratkaisu tähän pulmaan. Vanhemmat eivät usko, että he saavat omilta sosiaaliviranomaisiltaan ja hallinto-oikeudelta oikeutta.

Toinen, mihin haluan puuttua, on tämä sananvapaus, joka on ehkä kärjistynyt viime viikkoina siinä mielessä, että kahden ministeriön työryhmä esittää siihen ihan selkeitä heikennyksiä elikkä lähdesuojan kiristämistä. Voi olla, että tämä talo, tämä eduskunta, ei todellakaan ymmärrä sitä, että demokratian kulmakivi on sananvapaus ja sananvapauden kulmakivi on lähdesuoja. Se lähdesuoja ei ole luotu sitä varten, että toimittajat voisivat sen avulla kirjoittaa mitä tahansa, vaan se on luotu sitä varten, että sen turvin pystyttäisiin juuri puuttumaan niihin asioihin, mistä täällä on puhuttu, lahjontaan, huumerikoksiin ja tämän tyyppisiin asioihin, joista esimerkiksi edellisessä kohdassa hyvin paljon puhuttiin.

Toinen tietenkin on se, että tietoja toimittajille vuodetaan. Totta kai niitä vuodetaan, jos halutaan joku vakava asia saattaa yleiseen tutkintaan ja yleiseen tietoon. Kuinka paljon on sellaisia asioita Suomessa tapahtunut, jotka ovat tärkeitä tietovuotoja? Minä mainitsen vain yhden: Zavidovo. Se oli todella tärkeä vuoto ja tuli lehtimiehen kautta, joka ei koskaan sitä ilmoittanut viranomaisille tutkinnassa. Lähdesuojan rikkominen, romuttaminen, kyllä tuhoaisi Suomesta aidon länsimaisen demokratian, aidon länsimaisen sananvapauden.

Minä voisin sanoa sen verran, että näistä sananvapaustuomioista, joita on todella paljon tullut Suomessa, ei enää valiteta sen enempää oikeuskanslerille kuin oikeusasiamiehellekään, vaan ne viedään suoraan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sieltä on tullut kymmenen vuoden aikana kahdeksan kieltävää tuomiota Suomelle. Tällä hetkellä on käsittelyssä kymmenkunta sananvapaustuomiota, joita Suomessa on annettu, ja kymmenen odottaa edelleenkin käsittelyä. Jos Suomi haluaa olla kunnollinen Euroopan unionin maa ja kunnollinen Euroopan neuvoston maa, niin jonkinlainen muutos tähän sananvapauskäytäntöön on kyllä saatava. Nimenomaan oikeuslaitos ei ilmeisesti vieläkään ymmärrä, mistä oikein on kysymys, kun se rätkii tuomioita sellaisista asioista, jotka ovat ihan luonnollisia, että niistä kerrotaan. Sen takia sitten Suomi saakin huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Toivon, että Suomen perustuslakiin jossakin vaiheessa tehdään muutos elikkä kielletään kyselemästä edes toimittajilta, kuka on se lähde. Tällainen säännös on Ruotsin perustuslaissa, ja se on myös Yhdysvaltain perustuslaissa, niin sanottu ensimmäinen lisäys. Siellä kongressia on kerta kaikkiaan kielletty laatimasta sellaista lakia, joka murentaa lähdesuojan.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Jos voin aloittaa sillä, että minä kannatan näitä ed. Tuulikki Ukkolan kahta ajatusta ja toivon, että hänen maineensa hyvänä oikeistolaisena ei siitä mene piloille. Sanoisin ensin niin, että minusta tämä ajatus siitä, että tämä hyvin raskas asia, että lapset otetaan huostaan perheeltä, menisi nimenomaan alioikeuden käsittelyyn, on hyvin puolusteltava sen vuoksi, että nämä samat alioikeudet joutuvat ratkaisemaan myös avioeron sattuessa, kenelle lapsi kuuluu. Nyt kun on Suomessa lähdetty siitä, että nämä oikeuden oikeuspiirit suurenevat tuntuvasti vedoten siihen, että voidaan lisätä asiantuntemusta, niin voitaisiin varmaan suurimpiin tuomioistuimiin asettaa tämmöinen osasto, joka käsittelisi näitä asioita. Nämä huostaanottojutut Helsingissä viipyvät vuosi kaupalla silloinkin, kun ne pitäisi ratkaista nopeasti. Minä luulen, että se olisi ihan hyvä juttu.

Sitten tästä lähdesuojasta olen myös samaa mieltä, että varmaan se on raskasta, jos poliiseilta karkaa sellainen tieto, joka ei ole oikea ja joka aiheuttaa paljon hämminkiä jollekin ihmiselle ja kärsimystä. Mutta toisaalta se nyt ei ollut vain Zavidovo, vaan Destian tapaus tuli esille vuodon kautta. Samoin tuli tämä Patrian tapaus, niin että yhteiskunnan valvomisessa se on ilmeisesti ihan tarpeellista, että tämmöinen on.

Mutta palataan tähän kertomukseen. Valiokunnallahan on ollut tapana moittia oikeusasiamiestä siitä, että kantelut kestävät. Nyt valiokunta on myös liittynyt näihin hitaisiin käsittelijöihin, koska tämä kertomuksesta annettu mietintö on nyt jo seuraavalla vuodella. Toivon, että me voisimme nyt tämän vuoden 2008 kertomuksen käsitellä tänä vuonna, niin että oikeusasiamies Paunio pääsisi vielä kerran mukaan tähän käsittelyyn ja samalla hän voisi sitten puhua suunsa puhtaaksi, mitä hän on tässä virkansa aikana nähnyt ja millä tavalla hän näkee viraston kehityksen tulevaisuudessa. Hän on ollut mukana lähes lapsesta saakka oikeusasiamiestoiminnassa, ja varmaan siitä olisi paljon hyötyä.

Tässä mietinnössä ja kertomuksessa kiinnittäisin huomiota muutamaan asiaan. Täällä puhutaan nyt siitä, että ulkopuoliselle on annettu oikeus valvoa tuomioistuimia ja on myös syyteoikeus. Perustuslakivaliokunta on joskus pitänyt sitä hiukan vääränä tai poikkeavana. Toisaalta pitää muistaa, että silloinkin kun oikeusasiamies päättää syyttää tuomaria, niin se on tuomioistuinlaitos, joka ratkaisee sen päätöksen kohtalon. Varmaan tuomioistuinlaitokselle on parempi, jos korkea oikeusoppinut, joka on tottunut käsittelemään kanteluja, tekee tämän päätöksen verrattuna siihen, että se on joku valvontalautakunta, jolla silloin tällöin on näitä tapauksia. Minä luulen, että loppujen lopuksi tämä Suomen—Ruotsin-järjestelmä on oikeuslaitokselle kaikkein edullisin. Korostan vielä, että mikään ei siis ratkea ilman oikeutta. Toivon kyllä, että näitä syytteitä nostetaan, kun syytä siihen on. Nimittäin kansalainen muuten ei pääse oikeuksiinsa. Voi olla sellaisia tapauksia, että pöytäkirjoja ei ole toimitettu, niin kuin minulla oli aikoinaan, mistä kansalaisille on paljon vahinkoa. Kyllä siinä tuomari pitää saattaa vastuuseen. Tai sitten se, että jos tuomari on juovuksissa, kun hän käsittelee rattijuoppousjuttua, niin eihän mikään julkinen viranomainen kestä sellaista, jos siihen ei puututa. Silloin kun syytä on, tätä pitäisi käyttää, mutta tietysti ei mistään pikkumaisista syistä.

Sitten tässä puhutaan tästä kantelujen määrästä, joka on, niin kauan kuin me muistamme, ollut ongelma kaikessa kantelutoiminnassa. Minä nyt vaan korostaisin kolmea asiaa tässä. Yksi on se, että sen mikä on kantelu, määrittelee oikeusasiamies itse. Minusta siinä kannattaisi nyt olla kohtuullisen tiukka, koska jos ottaa tällaista puolivillaista materiaalia taloon ja käsittelee sitä, niin silloin kärsivät ne, jotka todella tarvitsevat apua. Eli minusta se on hyvin olennaista, ja varmaan tämä on aina ollut pohdinnassa virastossa. Toinen asia on myös, että tutkintakynnyksen, eli koska on aihetta epäillä, ratkaisee myös oikeusasiamies itse. Ja taas tuomioistuinlaitokseen verrattuna Oikeusasiamiehen kanslialla on se etu, että työtavat määrittelee oikeusasiamies itse, mihin tuomioistuinlaitoksella ei ole mahdollisuutta, koska se on sidottu kaiken maailman prosessisäännöksiin. Siinäkin pystyy aika paljon itse kehittämään tapoja, joilla päästään nopeammin tuloksiin.

Kun nyt mennään kansainväliseen vertailuun, jota tässä on kuvattu mielenkiintoisella tavalla, niin sanoisin vielä sen, että Suomen järjestelmän suurin heikkous on se, että kaikki kasautuu oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille. Meillä ei ole siis mitään tunnettua muuta kanteluviranomaista kunnissa, yleisviranomaisissa tai lääneissä. Lääninhallituksethan hyvin paljon käsittelevät kanteluita, poliisitarkastajat yleensä, mutta se ei ole mitenkään mainostettu eivätkä niiden toimintatavat aina ole niin hyvät. Minä väitän, että jos me haluamme päästä sellaiseen tilanteeseen, että oikeuskansleri ja oikeusasiamies pystyvät käsittelemään tapauksiaan kunnolla ja heillä on mer-kittäviä tapauksia, niin silloin meidän pitää saada nämä kunnan kanteluviranomaiset ja läänin- tai aluevirastojen kanteluviranomaistoiminnot. Aluepolitiikassa tällaiset viranomaiset on unohdettu kokonaan. Jos sekin asia pitää upottaa työryhmään, niin minä ilmoittaudun puheenjohtajaksi. Olen siis valmis tekemään sen, koska se on ainoa ulospääsytie tästä asiasta, koska ihmisellä pitää olla oikeus kannella. Tämä lamahan johti siihen, että monet viranomaiset säästösyistä rupesivat poikkeamaan laista, ja siihen ei päästä millään muulla tavalla kiinni.

Sitten nämä kansainväliset vertailut. Silloin kun minä lähdin maailmalle täältä Suomesta, minä luulin, että meillä oli maailman paras oikeusasiamiesjärjestelmä. Minä en ole enää ihan varma, koska kaikissa järjestelmissä saattaa olla erittäin hyviä puolia. Minä mainitsen nyt vaan muutaman. Esimerkiksi tämä ranskalaisten tapa, että etsitään sopuratkaisua, sehän tuntuu meistä varsin hölmöltä. Ranskalaisten ideahan on se, että hallinto on aina oikeassa, mutta oikeusasiamies voi tulla paikalle valkoisella hevosella ja ruveta neuvottelemaan siitä, olisiko löydettävissä joku toinen laillinen ratkaisu, joka on parempi. Mutta tämä sopuratkaisu eli se, että saadaan viranomainen itse korjaamaan menettely, niin siinä todella voidaan vähentää kantelukäsittelykapasiteettia, että sen voisi oikeastaan kaikissa kanteluissa tarjota lausuntovaiheessa, että mikäli te suostutte tai oikaisette menettelyn, niin ilmoitatte meille. Ennen vanhaan meillä oli vähän sellainen idea, että he eivät saakaan korjata menettelyä, koska oikeusasiamiehen pitää saada loistaa. Mutta minusta se olisi kätevämpää ihmiselle, että korjataan. Useinhan näkee kantelusta, että se on korjattavissa.

Sitten on tietysti tämä brittiläinen järjestelmä, josta minä eniten oikeastaan pidän. Brittiläinen järjestelmä, joka siis lähti Uudesta-Seelannista Australiaan, Kanadaan ja tuli Englantiin ja Irlantiin, lähtee siitä, että kun kantelu tulee, niin mietitään, mitä tämä kantelija haluaa ja onko hänellä laillista oikeutta saada sitä. Sitten pyritään vaan siihen. Ja jos se saadaan tyydytettyä, niin käsittely lopetetaan. Meidän järjestelmämme eli ruotsalainen—suomalainen järjestelmä lähtee siitä, että etsitään syyllistä. Katsotaan onko virkamies rikkonut lakia. Jos virkamies on rikkonut lakia, niin hänelle annetaan huomautus tai annetaan neuvoja, mutta ei oikeastaan mietitä miten kantelijalle käy. Nyt on varmaan painopiste jo meillä siirtynyt sinne kansalaisiin päin. Mutta tässä teidän hienossa vaikuttavuustutkimuksessanne kantelijoilta ei kysytty yhtään mitään. Sen vuoksi tietysti tulos olikin erittäin hyvä, koska kantelijoissa on — oli minun aikanani ja on aina — hyvin paljon tyytymättömiä ihmisiä, joita ei ole pystytty auttamaan.

Puhemies! Minä nyt ilmoitan, että minä meinaan käyttää oikeuttani puhua vapaasti, että minä en pysty nyt noudattamaan tätä kymmentä minuuttia. (Puhemies: Sallitaan tämän kerran!) En minä kovin pitkälle tässä lurittele enää.

Sitten muistaakseni ed. Pulliainen puhui siitä, että näistä aloitteista ei ollut luetteloa. Ennen vanhaan oli niin, että oikeusasiamiehen kaikkia aloitteita ja muita seurattiin, ja varmaan pääosin vielä seurataan. Mutta jossainpäin maailmaa minä opin, että on hyvä pitää semmoista mustaa listaa, että kertoo mitä aloitteita on tehty, mitä esityksiä on tehty ja ketkä eivät ole seuranneet niitä. Silloin perustuslakivaliokunta voi tietysti puuttua siihen ja kysyä, että anteeksi nyt, miksi ministeriö ei seuraa tätä. Tällä tavalla voidaan siis lisätä vaikuttavuutta ja samalla saada aikaiseksi se, että näitä aloitteita seurataan.

Tässä nyt olivat minun ajatukseni. Mutta kuten sanottu, minä toivon, että vielä tänä vuonna on mahdollisuus kuulla oikeusasiamies Paunion viimeiset sanat oikeusasiamiehen toiminnasta, ennen kuin hän lähtee ansaitulle lomalle. Kiittäisin häntä erityisesti siitä inhimillisestä linjasta, jota hän aina noudattaa näissä sosiaali- ja terveysasioita koskevissa ratkaisuissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Näiden ed. Södermanin arvokkaiden asiantuntijahuomioiden jälkeen muutama tavanomaisempi huomio.

Viittaan ensinnäkin myös siihen, että oikeusasiamiehen kertomus on todella hyvä ja hieno, niin kuin koko toimiston toiminta, ja mielenkiintoista on myös tämä lajittelu eli oikeusasiamiehen havainnot perus- ja ihmisoikeuksien laillisuusvalvonnassa. Viittaan Vastuu ympäristöstä -kohtaan, joka pohjautuu siis perustuslakimme 2 luvussa olevaan 20 §:ään, siihen, että myöskin ympäristö-, luonnonsuojelukysymykset kuuluvat perusoikeuksiin ja ihmisillä on oikeus hyvään ympäristöön. Viittaan tässä aikaisempaan keskusteluun, joka käytiin puhemies Niinistön johdolla oikeuskanslerin kertomuksesta.

Sitten edelleenkin ihan yksi yksityiskohta, tämä Kollaja-hanke, joka on kohdassa 4.19.3 [kertomuksessa vuodelta 2008]. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymyskokonaisuus. Tässä apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen on tehnyt ratkaisun noin vuosi sitten ja todennut, että yva-menettely on toteutettava ja yhteysviranomaisena on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Tässä tietysti on se ongelma, että kysymyksessä on Iijoen Kollaja, joka on suojeltu vuoden 1987 koskensuojelulain avulla. Tällöin mitään muuta tarkoitustahan tällä ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä ei ole kuin tuon lain purku, eli se tähtää siihen, ja tässä tämä arviointi jää sitten Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tehtäväksi. Mielenkiintoista on myös, että ministeri Lehtomäki on sanonut, että hänen kantansa sitten ratkeaa sen arvioinnin mukaan, sen lausunnon mukaan, minkä yhteysviranomainen antaa tästä ympäristövaikutuslain selostuksesta.

Myös on mielenkiintoinen tämä viimeinen kappale. Tässä apulaisoikeusasiamies totesi, että ympäristöministeriön lausunnon mukaan parhaillaan oli käynnissä yva-lainsäädännön toimivuuden kokonaisarviointi, jossa tarkastellaan tämän yva-lainsäädännön menettelyn suhdetta muuhun lainsäädäntöön. Tämä onkin auki oleva kysymys, mitä se sitten merkitsee, mikä on ympäristöministeriön kanta tässä asiassa. Tässä on ministeriö usealla tavalla mukana ja ehkä sitten avaamassa myös ympäristölainsäädäntöön kuuluvaa koskiensuojelulakia. Mutta tämä on vielä edessäpäin, samoin kuin ensi syksynä ensiksi tuleva Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanta, ilmeisesti syyskuun lopulla, ja sitten ympäristöministeriön käsitys asiasta. Mutta ymmärrän tämän lähtökohdan, mikä täällä on ollut, eli lain mukaan yva-menettely on tehtävä, kun tällainen hanke asetetaan liikkeelle, ja tässä tietysti me, jotka puolustamme voimassa olevaa lakia, olemme huolestuneita.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Otin puheenvuoron, kun ed. Ukkola täällä nosti erittäin tärkeän asian esiin, nimittäin lastensuojelun. Uuden lastensuojelulain tavoitehan oli, että perheitä tuetaan ajoissa ja ongelmat havaitaan, ennen kuin tilanne kärjistyy, ja että lasta kuunnellaan, mutta samalla tämä lastensuojelulaki sisältää sen, että kaikkia lasten kanssa työskenteleviä velvoitetaan tekemään lastensuojeluilmoitus, jos he havaitsevat jotakin hälyttävää. Tämä onkin johtanut siihen, että lastensuojeluilmoitukset ovat viisinkertaistuneet esimerkiksi Etelä-Suomen läänissä ja huostaanotot ovat kasvaneet erittäin rajusti. Toisaalta olisi tärkeätä, että olisi resursseja tähän ennalta ehkäisevään työhön, mutta niitä ei ole juurikaan ollut.

On myös tärkeää, että lapsiperheitä tukevat peruspalvelut pidetään kunnossa, koska sekin vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Tämä lasten pahoinvointi onkin todella hälyttävää. Kun resursseja ei ole riittänyt perheiden varhaiseen tukemiseen, perheiden kotiapuun, perheneuvojiin ja kouluvaikeuksien auttamiseen, niin monelta osin on jouduttu sitten äärimmäiseen ratkaisuun, tähän huostaanottoon. Oikeastaan voidaankin esittää kysymys, onko nyt niin, että uusi lastensuojelulaki toimii niin, että nyt löydetään helpommin huonosti voivat lapset, vai onko mahdollisesti laki itsessään aiheuttanut aiheettomia huostaanottoja. Mutta yhtä kaikki tämä on hyvin tärkeä asia, mikä on syytä selvittää perin pohjin, ja kannatan niitä ajatuksia, mitä ed. Ukkola puheessaan tähän asiaan liittyen esitti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun oikeusasiamies on vielä täällä kuulolla, niin kommentoin sitä, mitä ed. Tiusanen tässä toi esille, elikkä tätä Kollaja-hankkeen yva-arviointia.

Tässähän on tietysti sillä tavalla, että kun on toimittu, niin kuin oikeusasiamiehen toimisto on kehottanut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusta menettelemään, niin kun se tekee asiallisesti työnsä, se voi päätyä siihen, että ei tästä mittään tule, näin, elikkä siinä on tehty sillä tavalla. Kai se on laillisuusvalvontaa sekin.

Arvoisa puhemies! Minä tiedän, että laillisuusvalvojaa ei saa arvostella, vielä poliitikko kerta kaikkiaan, mutta minä nyt teen sen joka tapauksessa. Nimittäin tässä on unohtunut aivan täydellisesti se, että kun tietää, kuka on tehnyt tämän yvan ja millä filosofialla on tehnyt ja kuin-ka paljon rahaa on käytettävissä — rajaton määrä, miljoonia, kymmeniä miljoonia euroja, sen Kauppalehdestä voi lukea, siellä ovat ne vakanssien hakuilmoituksetkin — niin tämä tarkoittaa sitä, että yksi ympäristökeskus voidaan läkähdyttää, niin kuin tässä tapauksessa, jokainen joenpätkä erikseen yvaamalla ja saattamalla tuommoinen 100—200 sivua tekstiä, asianmukaiselta näyttävää tekstiä, arvioitavaksi, ja tämän mukaan se kaikki on tehtävä. Ei se firma pysty mitään muuta tekemään.