Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Arvoisa puhemies! Ministerit, äänestäjät! Tarkoitukseni oli jo viime kerralla kysyä asiasta, mutta kun en saanut siihen mahdollisuutta, niin kysyn nyt. Vanha ystäväni, mielenterveysseuran puheenjohtaja Saurikin toi asian esiin, ja pääministeri on joutunut ottamaan yleisemminkin kantaa niin sanottuun lähdesuojan heikentämislakikeskusteluun.
Median huoli sananvapaudesta on ymmärrettävää tässä yhteydessä, mutta kyseisen uudistuksen leimaaminen mediassa pelkästään poliitikkojen omaksi suojeluksi on kansalaisten harhaanjohtamista, varsinkin kun kaikki olemme juuri joutuneet mediassa seuraamaan vakavasta sairaudesta toipumassa olleen tunnetun ja pidetyn ihmisen, uskallan sanoa, kuolemantuottamuksellista leimaamista. Kysyisinkin ministeri Braxilta:
Ilmeisesti nykykäytännön mukaan kenet tahansa meistä kansalaisista voi leimata huhujen, juorujen perusteella ilman, että toimittajat, julkaisuvälineet tai asian vuotanut viranomainen (Puhemies: Minuutti!) joutuu pelkäämään mitään. Kuinka vapaasti nykylain puitteissa voi mediassa leimata ja syyllistää ihmisen ilman, että hän on syyllistynyt mihinkään tai syytteessä mistään?
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Meillä on laki yksityisyyden suojasta, joka suojaa tämmöiseltä leimaukselta, meillä on oikeusvaltion perusperiaatteet siitä, että ketään, jota ei ole tuomittu, ei saa pitää rikollisena. Syyttömyysolettama on aivan keskeinen periaate suomalaisessa lainsäädännössä niin kuin kaikessa eurooppalaisessa lainsäädännössä. Sen lisäksi meillä on tällä hetkellä käynnissä työryhmän ehdotus siitä, pitäisikö jo esitutkintavaiheessa salassapitorikoksia voida tutkia samalla tavalla kuin niitä saadaan tutkia tuomioistuinvaiheessa, eli lähdesuojan murto tältä osin. Tämä on vasta työryhmän esitys, ja siihen liittyy myös erittäin suuria ongelmia demokratian toiminnan ja sananvapauden kannalta. En usko, että tässä muodossa esitys on alkuunkaan riittävän tarkkarajainen, että se toisaalta nykyistä paremmin suojelisi viattomia kansalaisia vääriltä vuodoilta, mutta ettei se samalla aiheuttaisi sitä, (Puhemies: Minuutti!) että tiedotusvälineiden toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti.
Arvoisa puhemies! Pelkään pahoin. Olen täysin samaa mieltä ministerin kanssa kyllä näistä sananvapaus- ja demokratiakysymyksistä, mutta ne ovat muutenkin meillä jo heikoilla, niin kuin tiedätte, mitä tässä maassa tapahtuu. Kiristyvän kilpailun myötä mediassa vaan tilanne pahenee, ellei lainsäädäntöä oikeasti uusita kansalaisten oikeusturvan ja yksilönsuojan osalta. Pelkkä tälle hallitukselle tyypillinen hienosäätö ja sanoilla kikkailu ei näin vakavassa asiassa riitä. Kysyisinkin sen takia vielä ministeriltä:
Mitä nykylain puitteissa on mahdollista esimerkiksi omaisten tai ihmisten saada jonkinlaisena hyvityksenä tai korvauksena tästä vääryydestä, joka tämmöisen leimaamisen johdosta tulee, ja voidaanko nykylain puitteissa edes selvittää, miten laiton tieto on vuotanut medialle, eli saada viranomaisia vastuuseen?
Arvoisa herra puhemies! Kysymyksen loppuosassa oli hyvin tärkeä osa eli se, että pitää muistaa, että nämä vuodot ovat laittomia, on rikollista vuotaa salaista tietoa, ja se on tärkeätä pitää nyt mielessä. Ja silloin jos rikollinen saadaan kiinni, niin silloin on tietysti vahingonkorvausvastuu rikoksen tekijällä ja joissakin tilanteissa myös sitten työnantajalla tai laajemmin julkisyhteisöllä. Mutta on selvää, että siltä osin kuin rikollinen jää kiinni, hän paitsi saa rangaistuksensa, hänelle myös syntyy aiheuttamastaan vahingosta vahingonkorvausvastuu. Niin kuin joissain muissakin rikostyypeissä, aina tekijä ei jää kiinni. Mutta jos me kansainvälisesti katsomme Suomen poliisin tehokkuutta, syyttäjätoimen tehoja, niin yhä Suomessa kiinnijäämisriski lähes kaikissa rikoksissa on Oecd-maiden korkeimpia.
Ensimmäinen varapuhemies:
Kysymys on loppuun käsitelty.