Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kieltä tarvitsee jokainen ihminen, ja äidinkieli on hyvinvoinnin välttämätön ehto. Hyväkin lainsäädäntö voi kuitenkin ontua sitä käytäntöön sovellettaessa. Viranomaisilla on erilaisia tulkintatapoja, ja usein rahakin säätelee lainsäädännöllisten velvoitteiden toteuttamista. Yksilötasolla tämä aiheuttaa monenlaisia ristiriitatilanteita. Pahimmillaan yksilö on väliinputoaja ristiriitaisten säädösten ja tulkintojen viidakossa.

Värderade talman! Varje människa behöver och har rätt till ett eget språk. Denna princip har hållits viktig för individens välfärd.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kokonaisuudessaan uudistettavaksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta koskeva laki. Ehdotetulla lailla pyritään karsimaan keskuksen ja yliopistojen tutkimustoiminnan päällekkäisiä tehtäviä. Samalla laki korostaisi keskuksen asemaa kielen ja kielenhuollon asiantuntijaviranomaisena.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tavoitteena on lisätä tietoa kotimaisista kielistä ja niiden asemasta kulttuurissa ja yhteiskunnassa sekä näin luoda edellytyksiä kielelliselle tasa-arvolle Suomessa. Lain ensimmäisen pykälän mukaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on suomen ja ruotsin kielen tutkimusta ja huoltoa, suomen sukukielten tutkimusta sekä saamen kielen huoltoa varten. Tutkimuskeskuksen tehtävänä on myös huolehtia suomalaisen viittomakielen ja romanikielen tutkimuksesta ja huollosta.

Arvoisa puhemies! Viittomakieliset määrittelevät itsensä kieli- ja kulttuurivähemmistöksi. Viittomakielisten lukumäärää Suomessa voidaan arvioida eri tavoin. Viittomakieliset itse arvioivat, että viittomakieltä käyttää 4 000—5 000 kuuroa tai huonokuuloista sekä 6 000—9 000 kuulevaa.

Suomenruotsalaista viittomista on pidetty suomalaisen viittomakielen murteena. Kuitenkin vuonna 2002 perustetun Finlandssvenska teckenspråkiga rf:n mukaan kyse on itsenäisestä kielestä. Suomenruotsalaisesta viittomakielestä löytyy sekä viittomia että ilmaisuja, jotka selvästi poikkeavat suomalaisesta viittomakielestä. Tutkimuksen mukaan suomenruotsalainen viittomakieli on sukua sekä suomalaiselle että ruotsalaiselle viittomakielelle. Maassamme arvioidaan olevan noin 300 suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjää, joista noin 150 on kuuroja.

Värderade talman! Det finlandssvenska teckenspråket har tidigare hållits för att vara en dialekt, men det är inte så. Redan 2002 när föreningen Finlandssvenska teckenspråkiga rf inledde sin verksamhet bedömde man i föreningen att det är fråga om ett självständigt språk. I det finlandssvenska teckenspråket finns nämligen både tecken och uttryck som avviker från det finskspråkiga teckenspråket.

Arvoisa puhemies! Viittomakielen tunnustaminen perustuslaissa on vahvistanut kuurojen yhteisön identiteettiä kieli- ja kulttuuriryhmänä niin, että yhä useammat yhteisön jäsenet ovat alkaneet käyttää itsestään nimitystä viittomakielinen. Perustuslaki siis velvoittaa ottamaan viittomakielen ja viittomakieltä käyttävien oikeudet huomioon lainsäädännön eri osa-alueilla, mutta tämä velvoite ei vielä toteudu riittävän hyvin. Minun mielestäni olisi syytä säätää oma erillinen kielilaki, jossa vahvistettaisiin suomalaisten ja suomenruotsalaisten viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumista viranomaisten tiedottamisessa ja muussa viestinnässä.

Arvoisa puhemies! Toivon valiokunnan tätä hallituksen esitystä käsitellessään selvittävän, kuinka suomenruotsalaisten viittomakielisten oikeudet huomioidaan säädettäessä uutta lakia Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.

Värderade talman! Jag skulle uppmana utskottet att beakta den här frågan när det gäller det finlandssvenska teckenspråket när man bereder den nya lagen för den inhemska språkcentralen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Östman oli sinänsä aivan oikeassa vaatiessaan kielilakia viittomakielisille, mutta kannattaa kuitenkin huomata, että viittomakielisten äidinkieli ei ole ruotsi eikä suomi vaan se on viittomakieli. Toki ruotsinkielisessä viittomakielessä ja suomenkielisessä viittomakielessä on eroja, mutta se varsinainen kieli on se viittomakieli, ja siksi pitää pitää huoli siitä, että viittomakielisille on olemassa riittävästi tulkkeja, jotta he voivat käyttää äidinkieltään. Valitettavasti tilanne ei vielä tältä osin ole optimaalinen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Osa identiteettiämme ja kansallistunnettamme on oma ja omaleimainen kielemme, jonka harjoittajia on varsin vähän. Suomen kieli on uhanalainen kieli, sillä suomen kieltä ei juurikaan puhuta maamme rajojen ulkopuolella. Noin puolestatoista miljoonasta alkuperältään suomalaisesta, joita eri puolilla maailmaa on, esimerkiksi Yhdysvalloissa olevista vain harvat enää osaavat hyvin suomen kieltä. Eli kaikin tavoin tulee vahvistaa suomen kieltä, ja sen vuoksi hallituksen esitys Kotimaisten kielten keskuksesta, uudistettu laki, on isku suomen kielen kehittämistä vastaan siitäkin huolimatta, että esityksen perusteluista ilmenevät asiat eivät näyttäydy niin synkkinä kuin kaavailuissa esitettiin joitakin aikoja sitten, jolloin perustellusti puhuttiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen, Kotuksen, alasajosta.

Tässä lakiehdotuksessa näyttäytyy pehmennyksenä, että määrättyjä virkoja siirrettäisiin yliopistoille, ja on vielä olemassa jonkinlainen herrasmiessopimus yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön kesken, että näiden virkojen rahoitus turvattaisiin, mutta senkin uhalla on esitettävä varaumia, tapahtuuko näin todella, ottaen huomioon sen, että yliopistot ovat talouskurimuksessa, ovat pakotettuja etsimään säästöjä hyvin monella tapaa. Onneksi sektoritutkimuksen kehittämisohjelman "Yhdessä enemmän" esittämistä ajatuksista on luovuttu. Tuossahan esitettiin, että Kotus olisi liitetty osaksi Suomen Akatemiaa. Suomen Akatemian tutkimustoiminta on yhä enemmän englanninkielistä. Tässäkin mallissa olisi ollut suuri vaara, että Kotuksen rooli ja kotimaisen kielen tutkimus olisivat samalla joutuneet uhanalaisiksi.

Arvoisa puhemies! Minulla on seurakuntapappina neljännesvuosisadan kokemus suomalaisesta nuorisosta esimerkiksi rippikoulutyön kautta. Minun täytyy kertoa murheellista nuorison suomen kielen taidon rappeutumisesta. Nuorena pappina kun rippikoululeirillä joutui pitämään kuria siitä, että pojat olivat niin vallattomia, että esitettiin palindromeja ja sananmuunnoksia, tänä päivänä on niin, että rippikouluikäisille sananmuunnokset eivät enää avaudu. Näin huonoksi on suomen kielen ymmärtäminen mennyt.

On siis kaikin tavoin vahvistettava oman kielemme hallintaa. Se on myös perusta oppia vieraita kieliä. Mistä tulevat tulevaisuudessa Helismaat ja Vainiot, sanataiturit? Eivät he ole toki tulleet Kotuksen toiminnan kautta tai akateemisesta kielentutkimuksesta, mutta joka tapauksessa, kun kieltä viljellään, kehitetään, tutkitaan, kieli rikastuu ja meillä on tulevaisuudessakin sanataitureita, jotka osaavat ilmaista syvimpiä elämäntuntojamme.

Tähän lakiesitykseen on suhtauduttava hyvin varauksellisesti, sillä tämä toteutuessaan voi johtaa suomen kielen rappeutumiseen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset, media! Piti lyhyesti jotain puhaista tuosta paikaltani, mutta edustaja Kivelä innosti vähän pidempäänkin, varsinkin tämä varuillaanolo ja epäily tämän lain suhteen.

Meillähän on valitettavasti Suomessa käynyt niin, että kansan keskuudessa suhtautuminen vähemmistöihin on tullut aina vaan, voisiko sanoa, arvelevammaksi. Tässäkin on loistava juttu, että viittomakieli otetaan näin hyvin huomioon, mutta koska RKP on tavallaan poliittisesti aiheuttanut sen, että suomenruotsalaisen väestön merkitys — tai ei merkitys mutta kaikennäköinen tukeminen — on tässä maassa ylikorostunut, niin tavallinen suomenkielinen vähemmistö kokee jatkuvasti tämmöisen elitistisyyden, kun käsitellään vähemmistöjen etuoikeuksia. Ja tässä tapauksessa kun katsoo, mihin tämä Kotimaisten kielten keskus nytten keskittyy, niin on pakko suhtautua kanssa varauksellisesti, ikään kuin suomen kielen tutkimus olisi valmista. Yliopistotasolla se olisi sitten jotain hyvin pilkun ja muitten välimerkkien rakastelua ja rakastamista.

Todellisuudessa suomi jos mikä... Suomen kieli on siinä mielessä harvinainen, että ainoastaan Suomessa ja Eestissä mieli ja kieli — mieli, kun olen psykologi ja tiedän vähän näistä asioista myös tieteen puolelta, muutakin kuin mitä psykologiaa Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet käyttävät ja jotkut puoskaripsykologit tästä pöntöstä — ovat hyvin kiinteästi keskenään ihmisellä. Ja ajatelkaa, että meillä on semmoiset kuin Virossa "meel" ja "keel" ja Suomessa "mieli" ja "kieli".

Kun Suomi itsenäistyi, me löysimme valtavan kansallisen aarteiston. Suomessa on tällä hetkellä laajin kansanperinnekokoelma maailmassa. Ruotsin kielellä tähän ei ole mitään muuta osuutta kuin se, että puolueena ja poliittisesti ruotsinkielinen eliitti on aina pyrkinyt estämään suomen kielen minkäänlaista valtaanpääsyä tai valta-asemaa. Toki aivan itsenäisyyttä ennen oli olemassa tietysti ruotsinkielisiä fennomaaneja, jotka silloin innostuivat siitä, muuttivat nimiään suomalaisiksi, mutta niin kuin esimerkiksi edellinen puhemies tai pääministerikin, jos seuraatte nykyään, mikä suunta tässä kotimaisessa kieliajatuksessa on... Esimerkiksi eräälläkin herralla on kolme tytärtä, ja kaikkien tytärten nimet ovat ruotsinkielisiä. Että semmoinen kansanosa, joka haluaisi päästä helpommalla vaihtamalla nimensä ruotsalaiseksi ja pistämällä lapsensa ruotsinkieliseen kouluun... Ei siihen ainoastaan kansa sorru tässä tilanteessa.

Kaikessa, kun tämmöisiin kielikeskuksiin, ja puhutaan kotimaisista kielistä, mennään, pitäisi aina... Tämä viittomakieli on hyvä juttu, mutta saamelaisuus: nyt kun on geneettisesti tutkittu mitokondrioita äitien kautta ja muuta ja päästy aika selkeään kuvaan siitä, kuinka Eurooppa ja maailma on aikoinaan asutettu, niin saamelaiset ovat erittäin tärkeä kansakunta. Ja vaikka ruotsalais-norjalainen eliitti, tai sanotaan tämmöinen valtapoliittinen eliitti, aikoinaan loi semmoisen kuvan, että suomalaiset sortavat saamelaisia, niin se on osoittautunut nykyhistoriantutkimuksessa lähes totaalisesti pupuksi. Saame ja suomi ovat sukulaiskieliä, hyvin pitkälle. Aivan eri tahot ovat olleet saamelaisten sortajia. Nämä neljä perussaamea, oikeastaan kolme, ovat hyvin lähellä edelleen, kun mennään syvälle suomalaisuuteen, jopa niin pitkälle, että kun, voisiko sanoa lappilaisuus, saamelaisuus, on saanut alkuperäiskansan statuksen, brändin, niin suomen kielen hahmottaminen sitä kautta, kun meitä on suomalaisia ollut aina siellä hyvin pitkällä muuallakin kuin siinä kaipaamassamme, entiselle Neuvostoliitolle menetetyssä toisessa käsivarressa, Petsamossa... Suomalaisia on ollut hyvin pitkälle. Suomalaiset ovat nimenomaan olleet aikoinaan siellä kaikissa vuonoissa ja Jäämeren rannalla, nykyisen Koillisväylän alueella, aina se sorretuin saamelaisten ohella.

Nyt, kun suomalaiset ovat sivistyneempiä ja me olemme ainoana kansakuntana ottaneet tämmöisen ihmeellisyyden mukaan, että meillä on vähemmistökielenä, ihan virallisena, eduskuntien ja kaikkien hyväksymänä, tämä ruotsin kieli, meistä jatkuvasti täältä sisältäpäin, kun perustetaan kaikkia tämmöisiä tasa-arvoisuuskeskuksia kielten suhteen, annetaan väärää kuvaa Eurooppaan ja maailmalle siitä, minkälainen on suomalaisuus sivistyneistönä ja muuta vastaavasti, sen takia, että me olemme antaneet aikoinaan niin paljon tilaa hyvää hyvyyttämme. Oikeastaan voisi verrata, että kun suomalaiset miehet olivat niin fiksuja, että antoivat ensimmäisinä naisille ja kaikille yhtäläisen äänioikeuden, niin jos olisi niin kauheita naisfeministejä, jotka jatkuvasti hyökkäisivät vaan suomalaisia miehiä kohtaan, että te olette ihan tyhmiä jatkuvasti nykyäänkin, se olisi ihan samalla lailla verrattavissa tässä kielikysymyksessä.

Esimerkiksi nyt onneksi RKP on rauhoittunut poliittisesta rasismipölystä, hölynpölystä. Hesari on alkanut vetää tätä linjaa ja toivoisi — Helsingin Sanomat toivoisi — että Suomessa olisi oikeaakin rasismia, että saisi oikein leikkiä vähän itsekin sensaatiolehteä niin kuin iltapäivälehdetkin. Mutta tosiaan silloin aikoinaanhan, kun pelättiin perussuomalaisten nousua, sen aikainen eurooppaministeri Thors nosti tämän rasismihölynpölyn hyvinkin pinnalle. Sitten ihmeteltiin, miten Euroopassa luullaan vaalien aikaan, että tietty puolue, Perussuomalaiset, onkin jotenkin ihan demokraattinen puolue. Kukaan ei suomalaisista mediasta vaivautunut tutkimaan journalistisesti sitä asiaa, että meillähän on puolue, joka haluaakin antaa suomalaisuudesta väärän kuvan Eurooppaan ja väärän kuvan maailmaan saadakseen itse valtaa täällä sisällä.

Suomalaiset hyvää hyvyyttään, myös naiset, miehet, viittomakieltä puhuvat — minä en sitä hallitse, minulla on täytynyt olla luonnostaan aikoinaan — ovat hyvin hyväntahtoista kansaa. Jotkut tutkijat, vähän laajemmat, jotka ovat Kalevalaa ja tätä meidän kansanperinnettämme innostuneet tutkimaan, tuommoiset maailmanviisaat, ovat sanoneet, että Suomi on harvinainen, muistuttaa jotain sanskriittia siinä, että se hallitsee jo kielenä syviä filosofisia tasoja, mitä eivät indoeurooppalaiset kielet hallitse. Esimerkiksi infoeurooppalaisia kieliä ovat ruotsi, englanti, saksa. Toki englanti ja saksa ovat hyvin pitkälle... Kun mennään kielentutkimukseen muuallakin kuin keskuksissa, niin englantihan on ainoa kieli koko Euroopassa, joka on samankaltainen kuin Suomi siinä, että se on myöhään kehittynyt, ottanut muualta älyttömästi vielä siihen omaan rakenteeseensa juttuja ja sivistyttänyt ihmiset laadullisesti, kun lukumäärään suhteutetaan, huippuunsa. Eli englanti ja suomi ovat omalla tavallaan synteettisyydessään sekä siinä kehittyneisyydessään vanhalta pohjalta, jossa voidaan jäljittää hyvin syvät etymologiset juuret, Euroopan harvinaisimmat kielet.

Puhuin, arvoisa puhemies, tässä nyt vähän pitempään, mutta kannatan kyllä tämmöistä laajempaa paneutumista kielikeskukseen, ja toivoisin, että kun tähän asiaan mennään eikä se kallistuisi tänne RKP:n suuntaan, niin siellä olisi tämmöinen markkinointikeskus myös, että saataisiin nuoriso, kun tässä edellinen edustajakin oli huolissaan, innostumaan suomalaisista juurista. Sen verran sanon tästä nuorison innostumisesta — olen itse ollut siihen aikoinaan vähän vaikuttamassa, kun olen ollut vähän vaikuttavampi ihminen kuin kansanedustajana oppositiossa — että esimerkiksi suomalaisessa heavymusiikkisanoituksessa, kun sitä käännetään englanniksi tai kun pojat tekevät sitä englanniksi, he lähtevätkin suomalaisesta kansanperinteestä, meidän Kalevalan kaikennäköisistä jutuista, ja kääntävät omalla tyylillään. He ovat tehneet vahvuutta siitä, mitä ennen pidettiin kökkönä. Monet vanhemmat eivät tätä enää tajua, mutta kun menee Amerikkaan tai Englantiin tai puhuu meikäläisen tavalla siellä sitten sitä, he ihmettelevät, mistä tuommoinen luova kieli, innovatiivinen, tulee.

Vielä yhden asian minä sanon. Tässä kansallisessa yhtenäisyydessä, että opitaan muita kieliä myös, aina kun puhutaan, että on hieno oppia kahta kieltä — nyt kun Helsingin Sanomatkin on sitä mainostanut, että tarvitaan kaksikielisiä kouluja — niin kaikki psykologiset tutkimukset todistavat, että tämä niin sanottu kielielin aukeaa noin 2-vuotiaana ja menee kiinni 4,5—5,5-vuotiaana. Eli koulut tulevat liian myöhään tähän mukaan, mutta silti kaksikielisyys, monikielisyys on aina lahja niille ihmisille, jotka pääsevät alusta siitä nauttimaan. Että siinä on kyllä hyvä visio. Ja sen takia vielä kerran toivoisin, että kun tämmöinen kielikeskus ilman muuta tulee, kun se hallitusohjelmaan on laitettu ja RKP:nkin täytyy saada itselleen jotain, niin toivoisin, että joku teistä satsaisi siihen, että suomen kielen uhanalaisuus... Ei ruotsin kieli ole mikään uhanalainen kieli, sitä puhutaan joka puolella, Norjassa ja Ruotsissa ja aina Islantiin asti eräitäkin murteita ja Närpiössä. Suomen kieli, eesti, viimeiset liiviläiset kuolivat. Ensin tulivat saksalaiset palkkamurhaajat, enkä puhu toisesta maailmansodasta vaan ristiretkeläisistä, sitten, kun ne ensimmäiset ristiretket loppuivat aikoinaan sinne pyhään maahan, tulivat ja tappoivat sukupuuttoon melkein kaikki. Sitten Pietari Suuri toi kälyisen kaupunkinsa tuohon noin meidän alueellemme ja veti kaikki, niin ettei montaa enää jäänyt kieliryhmää eloon. Viimeiset liiviläiset, jotka olivat Pietarin suurimpia vihollisia, kuolivat justiin, että sitäkään kieltä enää ei ole. Yli kymmenen suomensukuista kieltä on lyhyen ajan sisällä kuollut sukupuuttoon.

Eli edelliseen puhujaan vielä yhtyen: suomen kieleen, suomen sukukieliin on kiinnitettävä enemmän huomiota, ja ennen kaikkea tämän kielikeskuksen on innostettava ja annettava maailmalle selkeä kuva siitä, mikä suomen kieli oikeastaan on ja mikä mieli siitä syntyy.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy kyllä nyt ikäväkseni todeta edustaja Virtasen puheen jälkeen, että palataan takaisin maan pinnalle. Käsittääkseni lainsäädännön yhtenä kriteerinä on tasa-arvo. Laki tai sen tulkinta eivät saa millään tavalla saattaa tasa-arvoa ja hallintoalamaisia eriarvoiseen asemaan.

Tätä taustaa vasten pikkasen ihmetyttää tämän lakiesityksen 3 §, kun täällä puhutaan ruotsinkielisestä yksiköstä. Täällä sanotaan, että keskuksessa on ruotsinkieliselle toiminnalle oma yksikkö. Kuitenkin me puhumme, arvoisa puhemies, keskuksesta, jonka nimi on Kotimaisten kielten, se on monikossa, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Jos tätä 3 §:ää pitäisi jollain perustella, niin se peruste täyttyisi siinä vaiheessa, jos siinä pykälässä on maininta myöskin saamen kielestä, romanien kielestä ja vaikka edustaja Östmanin esille tuomasta ruotsinkielisestä viittomakielestä.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! En kyllä pysty nyt tuota edustaja Virtasen pelokasta ja alemmuudentuntoista, pitkää puheenvuoroa yhdistämään tähän hallituksen hyvään ehdotukseen. Hallituksen ehdotus perustuu siihen perusnäkemykseen, että suomen kieli on vahva ja suomalaisten perusidentiteetti on niin vahva ja selkeä, että meillä on varaa antaa myös selkeä identiteetti ja oikeutus niille pienille kieliryhmille, jotka ovat maassamme tällä hetkellä. Täällä on puhuttu ruotsin kielen asemasta. Se ei suinkaan uhkaa tätä Suomen perusasetelmaa. Olemme kaksikielinen maa.

Viittomakieli, saamen kieli, romanikieli on nostettu tässä esille minusta hyvällä tavalla. Viittomakielen osalta haluaisin todeta, että olen ollut täällä 12 vuotta ja sinä aikana on tehty monia, monia esityksiä siitä, että Suomen kansan Yle ottaisi huomioon viittomakielisten tasavertaiset oikeudet kaikkien ohjelmien tekstitykseen. Tämän toivon edistyvän valiokuntakäsittelyssä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä oli täällä huolissaan siitä, että Suomen nuorison kielioppi rapautuu eikä nuoriso ymmärrä kotimaisen kielen rikkautta. Itse olisin enemmänkin huolissani siitä, että aikuiset eivät ymmärrä jatkuvasti muuttuvaa kielellistä kulttuuria, jonka huomaa varsinkin nuorison käyttämän kielen jatkuvassa kehittymisessä. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa lähes kautta linjan kaikkien viranomaisten käyttämä kieli ja sen kehittyminen, joita ei ymmärrä tavallinen kansalainen tai nuoriso juuri lainkaan, ja jos jossain niin siinä tarvittaisiin kehittymistä.

Raija  Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä hallituksen esitys, ja tässä nimenomaan halutaan juuri vahvistaa suomen ja ruotsin kielen ja muiden Suomessa käytettävien vähemmistökielten asemaa, suomen ja ruotsin kielen huoltoa, sanakirjatyötä ja tutkimusta. Kotus toimii hyvänä asiantuntijana kielenhuollon suhteen, ja sitä kyllä todellakin tarvitaan.

Edelleenkin tässä on myöskin kysymys siitä, että halutaan Kotuksen ja yliopistojen työnjakoa selkeyttää. Se on tällä hetkellä hivenen päällekkäinen ja epäselväkin, ja sen takia on tärkeätä, että tehdään selvät sävelet, kuka tekee mitäkin ja missäkin. Tämä ei kovin paljoa merkitse henkilösiirtojenkaan suhteen. Tämä koskee yhteensä 11:tä virassa tai työsopimussuhteessa olevaa, ja ne henkilöt sitten siirtyisivät yliopistoihin tai Kuurojen Liittoon, mitä tässä esitetään. Tämä on erittäin hyvä ja tervetullut hallituksen esitys, joka ei vaaranna vaan päinvastoin vahvistaa kotimaisten kielten asemaa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! (Puhuja viittoo sanat "arvoisa puhemies") Minä taidan olla enemmän tai vähemmän tämän eduskunnan ainoa viittomakielinen, ja minua vähän harmittaa, että tämä keskustelu pikkuisen meni huitomakieleksi elikkä viittomakielestä ohi, arvon edustajat molemmat Virtaset.

Viittomakieli on todella ihan oikea kieli, se on luonnollinen kieli, eli sitä ei ole keksitty, ei missään maassa. Kansainvälistä viittomakieltä ei ole. Kansainvälisiä viittomia varmasti on, mutta jokaisella kansallisella maalla on oma viittomakielensä. Lapsi voi oppia sen ensimmäisenä kielenä. Itse opin sen toisena kielenä ja olen ylpeä siitä, se on sananmukaisesti äidinkieli.

Mutta mikä tässä tulisi olla sen keskustelun ydin, elikkä se on kommunikaation väline. Se on yksi ihmisen tärkeimpiä asioita, ja sen tulisi olla todella meille ihmisille ihan itseisarvo, että voimme käyttää omaa kieltä. Eli minä näen kyllä, toisin kuin edustaja Vahasalo, että viittomakielen tehtäviä ei saa siirtää Kuurojen Liittoon, vaan sen tulee olla yliopistossa tutkittava, kehitettävä ja huollettava kieli, koska on varmasti juuri niin, kuin Kuurojen Liitto sanoo, että järjestön painoarvo lausunnonantajana on vähempiarvoinen, ja minusta on julmaa, että ruotsinkielisiltä viittomakielisiltä evättäisiin oma kieli. En voi ymmärtää sitä.

Samoin kuin edustaja Hiltunen sanoi, minä toivon, että viittomakieli näkyisi meidän mediassamme paljon vahvemmin. Meillä varmasti siihen on mahdollisuuksia ja resursseja.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ehdotus kuulostaa päällisin puolin erittäin järkevältä. Meillä on tällä hetkellä päällekkäisyyksiä meidän tutkimusrakenteessamme, ja siltä osin voidaan pohtia, että onko meillä mahdollisuutta yhdistellä toimintoja ja sitä kautta saada vahvuutta oman äidinkielemme asemaan. Katsottaessa esitystä ja niitä rahasummia, joilla meidän kieliämme, suomen kieltä, ruotsin kieltä, saamen kieltä ja myös viittomakieltä, ylläpidetään, niin Kotuksen 5 miljoonaa euroa kuulostaa hyvin pieneltä, kun puhumme viisimiljoonaisen kansan kielistä: euro per nenä oman äidinkielen ylläpitoon.

Lakiesityksestä näkyy, että asia on hyvin tärkeä. Siihen on hyvin useita lausuntoja tullut, ja mielestäni tässä lakiesityksessä on hienosti nostettu esille ne huolet eri osapuolilta ja myös todettu, että näitä lausuntoja on huomioitu lakiesityksen loppuvalmistelussa. Kuitenkin valiokunnan näkökulmasta on hyvä käydä läpi, että yhtään turhaa virhettä tässä ei jää jäljelle ja siltä osin myös tunnistaa ne lakiesityksen kriittiset paikat.

Kimmo  Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti on arvokasta ja kuuluu sivistysvaltioon, että meillä on itsenäinen kotimaisen kielen tutkimusyksikkö ja näin on vastakin, se on tämän lakiesityksen ehdoton ansio. Mutta valitettavasti täällä edustajat Vahasalo ja Lauslahti näkevät asian liian vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Tilanne ei lainkaan ole näin hyvä.

Niin kuin tässä esityksen perusteluissa kirjataan: ei tässä käytännössä tapahdu mitään, kun tehtäviä siirretään yliopistolle, työ jatkuu ja päällekkäisyyksiä karsitaan. Tämä näyttää paperilla kauniilta, mutta kuten sanoin, uhka on siinä, että yliopistot talouskurimuksessaan joutuvat vähentämään resursseja ja se on silloin myös pois suomen kielen tutkimiselta ja kehittämiseltä. Kun tähän vielä liitetään se, että niin kuin kaikissa valtion virastoyksiköissä, myös Kotuksessa on tuloskeskusteluitten seurauksena virkojen vähentämistä näiden 11:n lisäksi, niin ollaan jo hyvin lähellä kipurajaa.

Me emme saa millään tavalla, hyvät ystävät, vaikeuttaa suomen kielen asemaa. Se on meidän identiteettimme, omaleimaisuutemme perusta. Vahvistakaamme kielellistä rikkautta kaikin tavoin.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies ja kollegat! Tavallaan täällä todistuu luonnollisesti se, että esimerkiksi SDP, joka on ollut naimisissa aikoinaan Ruotsin sosiaalidemokraattien kanssa niin vahvasti, on kaikista eniten senkaltainen puolue, joka tänä päivänä haihattelee sillä, että RKP olisi jotenkin demokraattinen puolue, vaikka kaikki muut tietävät, että kyse on elitismistä. Mutta mikään ei ole kuitenkaan muuttunut niissä mielipiteissä, että myönnettäisiin tämä tosiasia, että se liittyy kieleen ja sitä kautta mieleen.

Esimerkkinä sanoisin, että kun on näitä kielikeskuksia, jotka tutkivat, niin 60-luvun lopulta 70-luvulle ilmestyi suomen kielen etymologinen sanakirja, 7—8 isoa kirjaa. Minä aikoinaan pikkuisena opettelin ruotsia sillä lailla, että katselin Tampereen kirjastossa 20-osaista, paksua ruotsin kielen etymologista sanakirjaa. Me saimme 8-osaisen. Nyt kun se tuli uusiksi tuossa 10 vuotta sitten, niin se oli typistetty kolmeen osaan! Ja lähtökohta oli se, että suomen kieli ja itämerensuomalaiset kielet ovat ottaneet indoeurooppalaisilta kieliltä, lähinnä ruotsista ja saksasta, sanoja. Vaikka maailmalla samaan aikaan tutkimuskeskuksissa osoitetaan, että ennen indoeurooppalaisia kieliä täällä on ollut vallitsevana kieli, joka mitä luultavimmin on ollut suomen kieli, suomalaissukuinen kieli tai ruotsin — jopa kuurilaiset, kaikki nämä rannikot, jotka nyt myöhempään ovat tulleet, nämä on jo todistettu — niin Suomi laahaa ikään kuin ruotsinsuomalaisen itsetuntonsa pohjanotkoissa siinä, että typistää koko ajan suomen kielen elintilaa justiin tässä tutkimusasiassakin. Eli minun on vaikea hyväksyä tämmöistä asiaa pelkästään sinä, että nyt tässä kehitetään vaikka, niin kuin nämä sanovat, jotain kielentutkimusta. Minä vielä kerran sanon: suomalainen kielentutkimus on maailman ykkösluokkaa ollut, kunnes sitä on alettu 70—80-luvun lopulla ajaa selkeästi alaspäin. Se suomen kielen tutkimuksen vaikutus ei enää näy ollenkaan niin selvästi.

Samaan aikaan on tapahtunut tiedotusvälineitten, median ja muun vastaavan enemmän ja enemmän, voisiko sanoa, rikkaimpien omistukseen siirtyminen, mikä omalla tavallaan muistuttaa sitä, mitä meidän puolueistamme SDP tekee. SDP ei ole rikkaitten puolue, mutta sitä, että hyväksytään toisen käyttäytyminen... Ja pelkästään siltä pohjalta, aivan kuin edustaja tässä äsken käytti puheenvuoron, että meillä on jotenkin heikko itsetunto; ei meillä ole mikään heikko itsetunto, päinvastoin meille on tullut lopultakin puolue Suomeen, joka miehuullisesti sanoo sen, mihin me olemme ajautuneet tällä jatkuvalla (Puhemies koputtaa) hyssyttelyllä ja vielä sillä mitätöivällä jutulla, että muka RKP:tä tai suomenruotsalaisia sorrettaisiin jotenkin. Täytyy olla ihan kaistapäisiä senkaltaisten...

No niin, hyvä. Kyllä tämä kai selväksi tuli.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä Kotimaisten kielten keskuksesta tarkennetaan keskuksen tehtäviä, jotta vältytään päällekkäisiltä tehtäviltä yliopistojen tutkimustoiminnan kanssa. Hallituksen esitys on erittäin hyvä.

Edustaja Hiltunen ja edustaja Mattila ottivat esiin viittomakielen osalta nykyisen liian vähäisen niukan tarjonnan. Olen heidän kanssaan aivan samaa mieltä. Lähinnä lapsille ja nuorille viittomakielisille on liian vähän ohjelmatarjontaa, ja samoin myös ajankohtaisohjelmia kaivataan enemmän viittomakielellä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Heräsin edustaja Virtasen laveahkoon alustukseen ensimmäisessä puheenvuorossa siinä vaiheessa, kun hän mainitsi sanan alkuperäiskansa. Se käsite on aivan oleellinen, kun ajatellaan eri vähemmistöjen oikeuksia. Viittaan ILO-sopimukseen, sen mahdolliseen hyväksymiseen ja sitten siitä koituviin seurauksiin. Siinä kyllä on koko eduskunnalla pohdinnan paikka, ei ainoastaan hallituspuolueitten edustajilla, mitä tämä hallitusohjelmaan kirjattu mahdollinen ILO-sopimuksen hyväksyminen tarkoittaa.

Käännän tämän asian niin päin, että kysyn, onko oikein, että aikoinaan valtaväestö on pakottanut osan suomalaisia luopumaan äidinkielestään, saamen kielestä, ja sitten kun on käynyt niin, että ylisukupolvisesti se kieli on karannut ja sitä ei enää hallita, niin sitten kieliperustaisessa alkuperäiskansan määrittelyssä nämä ihmiset, jotka ovat joutuneet sorron kohteeksi, eivät olisikaan sitten sen tuloksena enää alkuperäiskansaa. Tässähän olisi kyse tuplarangaistuksesta ja vieläpä semmoisesta rangaistuksesta, joka ulottuu ylisukupolvisesti tähän kohderyhmään. Ei siitä nyt ole niin kauhean pitkä aika, kun esimerkiksi kouluissa ja oppilasasuntoloissa on rangaistu siitä, jos ihminen on puhunut äidinkieltään. Nyt sitten tämän ILO-sopimuksen tulkinnan kautta voi syntyä tilanne, että nämä henkilöt saavat toisen rangaistuksen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa kokoomuksen kansanedustajat Vahasalo ja Lauslahti mainitsivat siitä, että lakialoite vahvistaa äidinkielen asemaa Suomessa. Tässä automaattisesti luetellaan suomen kielen lisäksi ruotsin kieli ja saamen kieli ja viittomakieli, joiden vahvistamiseen täällä on viitattu tänään tässä salissa. Minä olisin kysynyt Raija Vahasalolta, joka on sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, mutta hän taisi jo lähteä, mutta Sanna varmaan osaa vastata, kun on siellä istunut kanssa kauan: miten näitten muitten vähemmistökielien kehittymisen käy, esimerkiksi romanikielen? Nyt kun me rupeamme säästösyistä sulkemaan yliopistojen määrärahojen vähyyden vuoksi määrättyjä tehtäviä niiltä, kuten tämä kielten kehittäminen, niin minä haluaisin tietää, tarkoittaako näitten päällekkäisyyden poistaminen myös sitä, että romanikulttuurissa kieli ei pääse niin paljon kehittymään lasten ja nuorten keskuudessa, jotta se voisi jatkua se kulttuuri vielä. Sehän on tunnetusti Suomessa erittäin rikas kulttuuri ja se kielellisesti on myös rikas, mutta sitä ei juuri näy kehitettävien listoilla. Ja minä vähän pahoin pelkään, että tässä ruvetaan nyt esimerkiksi joidenkin kieliryhmien nimissä huomaamatta sulkemaan ulkopuolelle joitain semmoisia vähemmistöryhmiä, jotka kuitenkin ovat Suomen kulttuurissa olleet jo pitkään, ja toivoisin, että tätä ei tapahtuisi.

Mikael Jungner /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos teknologian, tiedonkäsittelystä ja liikuttelusta on tullut ilmaista tai hienommin sanottuna tiedonkäsittelyn transaktiokustannukset lähenevät nollaa. Tämä on johtanut maailmanlaajuiseen ja kattavaan vallankumoukseen, joka näkyy myös kielessä. Uusia sanoja syntyy päivittäin. Kieli elää ja toimii paitsi ajattelun, niin myös yhteiskunnallisen toiminnan välineenä. Ja tästä näkökulmasta on syytä korostaa, että tässä on kysymys ihan niin kuin strategisen tason asiasta, jossa tämä resurssien yhteensovittaminen, miettiminen ja tämän pohjan rakentaminen on vasta alkua jollekin. Ja se jokin on totta kai se, että tästä kielestä, ja näistä kielistä, rakennetaan tätä yhteiskuntaa ja myös sen tehokkuutta vahvistavia elementtejä, vaikkapa sitten kahtena esimerkkinä sen ymmärtäminen, että kieli on elävä instrumentti, jonka tulee elää ja kasvaa ja muuntua ajassa toisaalla, ja sitten toisaalla täällä jo hyvin parissa puheenvuorossa esiin tullut selkokielisyys: näyttää siltä, että tämä monimutkaisuus, siis maailman ja tekemisen monimutkaisuus, uhkaa monen suomalaisen oikeuksia sitä kautta, että he eivät joko ymmärrä, mitä virkakoneisto tekee, tai sitten he eivät osaa puolustaa omia oikeuksiaan. Kaikelle tälle tämä nyt taloon tullut esitys antaa oikein hyvän pohjan, siis keskustelulle ja eteenpäinmenolle.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelälle: Ei organisaatiomuutoksia huvin vuoksi tehdä. Niitä tehdään sen vuoksi, että niillä saadaan jotain uutta aikaiseksi ja jotain parempaa tulevaisuutta luoduksi. Tässä kohdin on palattava edustaja Niikon puheenvuoroon. Kysymys on juuri siitä, että meillä on hyvin hajanaisesti esimerkiksi meidän vähemmistökielten osaajat, ja voi kysyä, että kun meillä on hajanaisesti vähemmistökielten osaajat, voimmeko me vahvasti kehittää myöskään vähemmistökieliä. Tiivistäisin asian näin: yhdessä olemme vahvempia, yhteisesti voimme myös ajaa vahvemmin niin suomen kielen kuin muiden vähemmistökielten asemaa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhuttu kieli, luettu kieli, viittomakieli, äidinkieli — olkoon se mikä tahansa näistä, se on kuitenkin jokaiselle meistä tärkeä. Miten tämä laki Kotimaisten kielten keskuksesta sitten vaikuttaa kehitykseen, aika sen näyttää. Oleellisia ovat tietystikin resurssit. Perustuslakivaliokunta toissa kaudella ottaessaan kantaa muun muassa saamen kielen ja saamen kielten asemaan edellytti nimenomaan myös omassa mietinnössään ja lausunnoissaan, että resurssit täytyy turvata, jotta myös muiden kuin meidän pääkielien asema eli vähemmistökielten asema voidaan turvata. Tämä on tietysti tänäkin päivänä ihan yhtä tärkeää, jos puhutaan vaikka viittomakielestä tai mistä tahansa kielestä, joka on kullekin ihmiselle se peruslähtökohta, siis hänen oma äidinkielensä. Ja tuossa suhteessa tämä resurssikysymys on varmasti sellainen, josta myös eduskunnan tulee kantaa huolta.

Sinällänsä sitten äidinkielihän luo vasta pohjan myös muiden kielten oppimiselle — onko se englantia tai venäjää, jota toivon mukaan hallitus pystyy myös siltä osin edistämään, että Itä-Suomessa pystytään edistämään erityisesti venäjän kielen oppimista ja asemaa. Ei ole kysymys perustuslain kielikysymyksistä, vaan käytännön tarpeesta ja siitä, että pystytään luomaan edellytyksiä, niin että Suomessa, kun meillä on monikulttuurinen valtio, samalla me myös pystymme opiskelemaan hyvin monella lailla muitakin vieraita kieliä. Mutta jotta siihen päästään, äidinkielellä pitää olla vankka pohja ja sivistyksellisillä olosuhteilla pitää olla myös riittävästi resursseja. Ja tässä on varmasti koko eduskunnalle ja nykyiselle hallituksellekin haastetta ihan kerrakseen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran tähän vielä päätteeksi ainakin omalta kohdaltani, että yhdyn oikeastaan kaikkeen siihen, mitä edustaja Jungner tässä ilmaisi. Siinä mielessäkin voin viedä tätä juuriin, että kun viittomakielen tuntijamme täällä sanoi, että viittomakieli on tuosta vaan keksitty, mutta ikivanha kuitenkin perinne on, primitiivinen tapa, ja se, mistä tätä alettiin kehittää, on Amerikan alkuperäisväestöltä eli niin sanotuilta intiaaneilta. Intiaaneilta otettiin ensimmäinen viittomakielinen sanasto, jonka on sitten myöhemmin huomattu olevan yhteydessä muuhunkin primitiiviseen ilmaisuun silloin, kun kehollisesti ilmaistaan asioita.

Jotta nämä kielet voisivat rikastuttaa toisiaan, niin kuin tässä on sanottu, niin nykykielitutkimus on tämän ikäkysymyksen ja monikielisyyden suhteen myös tullut siihen tulokseen, että kieliälyllinen ja motorinen keskus ovat yhteydessä toisiinsa. Ne ihmiset, jotka ovat liikutuskykyisiä, liikuttuvat asioista, pystyvät myös omaksumaan asioita eri kielillä, kun ovat hahmottaneet oman kielensäkin niin, että ovat kehossaan, kropassaan ja tunteissaan eli liikutuksissaan tunteneet sen, kuinka se kehittyy.

Mutta tämmöisessä yhteisössä — minä vielä kerran korostan tätä poliittista juttua — jossa me päätämme ikään kuin siitä, että näitä asioita eritellään ja pidetään puolia sen sijaan, että niin kuin tämän ihanteen mukaan tuotaisiin näitä yhteen toisiaan rikastuttamaan, niin minä en vieläkään näe sitä juttua tässä suomalaisessa yhteisössä. Minä näen päinvastoin sen, että indoeurooppalaiset juuret koetaan jotenkin jopa arvokkaampina kuin se, että me eri tavalla hahmottavan... Esimerkki: juutalaisuus maailmassa. Juutalaiset lukevatkin vielä toisesta suunnasta ja sitten ovat opetelleet englannin tai saksan ja hallitsevat maailmaa. Eli heidän älynsä on tunnetusti maailman johtavia.

Meidän kielemme ovat kanssa hyvin erilaisia, nämä Itämeren suomalaiset kielet. Kun me oikealla tavalla yhdistäisimme ruotsin, saksan ja englannin tähän juttuun, niin suomalaiset valloittaisivat tätä kauttakin maailman, kunhan tähän löytyisi se selkeä tuki omasta poliittisesta päättäjistöstä, omasta mediasta ja omasta koulutuksesta joka tasolla.

Pirkko  Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lauslahdelle ihan lyhyt kommentti: Jos uudistuksella todella tavoitellaan jotakin parempaa, niin minä kyllä näen, että tässä ei niin käy, jos viittomakielen tehtäviä siirretään Kuurojen Liittoon yliopiston sijasta. Kieli on todellakin, kuten edustaja Rossi sanoi, edellytys oppia. Se on se tärkein ja ainoa edellytys oppia, niin että kyllä minä siitä olen huolissani, jos me heikennämme oppimista. Kielen tulee saada elää, asua ja kehittyä myös yliopistossa, eikä sitä tule lokeroida järjestöön.