Arvoisa puhemies! Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan elintarvikkeiden hinnat ovat Suomessa nousseet ostovoiman kasvua nopeammin. Ruuan hinta on tällä vuosikymmenellä noussut lähes 20 prosenttia, mikä on kaksi kertaa niin paljon kuin EU:ssa keskimäärin. Vuodesta 2005 nousua on yli 30 prosenttia. Osa hinnan noususta selittyy verotuksella. Arvonlisäveroa nostettiin vuoden 2013 alussa siten, että elintarvikkeiden osalta verokanta nousi 13 prosentista 14 prosenttiin.

Ruokaan kuluu perheiden tulosta keskimäärin noin viidennes. Pienituloisille vähäisimmätkin korotukset ovat tuntuvia. Osan ruuan korkeasta hinnasta selittää vähittäiskaupan alan vähäinen kilpailu. Käytännössä K- ja S-kaupat hallitsevat nykyisellään markkinoita.

Arvoisa puhemies! Koska ruuan korkeaan hintaan Suomessa vaikuttaa moni tekijä eivätkä hinnanmuodostuksen syyt noudattele ministe-rien vastuualuerajoja, kysyn pääministeriltä: mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta ruuan hintatasoa saadaan Suomessa alaspäin?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että ehkä maatalousministeri voisi omalta osaltaan tähän vastata. — Kysymys on myös lähinnä siitä, että meidän täytyy kaikissa olosuhteissa pitää huolta siitä, että kilpailu vähittäiskauppasektorilla toimii, koska se on paras tapa myös sitten hillitä hintojen nousua. Mutta toinen näkökulma on sitten tietysti tuottajahintojen kehittyminen ja maatalouden toimintaedellytykset. Näissä on aina kunkin maan kohdalla vähän ajoittaista vaihtelua tuotantokustannuksissa. Esimerkiksi energian tai lannoitteiden hinnat vaikuttavat sitten tähän. Mutta ehkä toinen puoli on nimenomaan tämä kilpailun toimivuus, ja siitä meidän pitää pitää huolta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Ehkä voin jatkaa vähän siitä, mihin pääministeri lopetti, eli viime aikoina, kun tätä keskustelua julkisuudessa on käyty, tietysti siinä on monia tekijöitä, mitkä vaikuttavat. Edustaja Heikkilä viittasi siihen, että verotuksessa on tapahtunut muutoksia, arvonlisäveroa on korotettu muutamaan otteeseen, valmisteveroja on korotettu, ja Suomessa arvonlisäverotus on kuitenkin jonkin verran korkeampaa kuin monissa muissa maissa.

Mitkä tekijät sitten vaikuttavat siihen, mitkä ovat palkkakustannukset? Eräiden tietojen mukaan, mitä minä olen nähnyt julkisuudessa, Suomessa palkat ovat nousseet nopeammin kuin muualla päin Eurooppaa. Mikä merkitys tällä on? Toisaalta mikä on sitten merkitys sillä, että meillä kilpailutilanne on aika lailla oligopolistinen elikkä kaksi suurta ryhmää hallitsee ehkä noin 80:tä prosenttia markkinoista.

Toivottavasti lähiaikoina saadaan vähän lisää tietoa tästä tilanteesta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa on valmistumassa lähiaikoina tutkimus tästä ruuan hinnasta. Tietojeni mukaan sen pitäisi olla ensi viikolla valmis ja silloin se julkistetaan. Toivottavasti se vähän lisävalaisee tätä tilannetta. Ainakaan maatalouden tuottajahintojen syytä tämä hinnannousu ei ole.

Arvoisa puhemies! Monet kuluttajat haluavat mahdollisuuksiensa mukaan suosia kotimaista ruokaa ja suomalaista elintarviketuotantoa. Vaikka kaupassa ruoka on kallista, niin maanviljelijät, karjankasvattajat ja pienet kotimaiset ruokavalmisteiden tuottajat painivat kannattavuusongelmien kanssa. Viljelijäväestön vuositulot ovat viime aikoina pienentyneet noin 10 prosenttia vuosittain. Ansioiden pieneneminen johtuu maatalouden tuotantopanosten kallistumisesta ja kohtuuttomasti paisuneen hallinto- ja lupabyrokratian aiheuttamista lisäkuluista. Perussuomalaisten mielestä maaseudun elinvoimaisuuden kannalta on aivan olennaisen tärkeää, että maaseutuelinkeinojen piirissä työskentelevien ostovoima säilyy kohtuullisella tasolla. Jos näin ei ole, niin on selvää, että maaseudun autioituminen kiihtyy entisestään. Sitä em-me halua.

Arvoisa puhemies! Kysyn asianomaiselta ministeriltä: mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta ruuan tuottajilla olisi jatkossa mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan, että tehdystä työstä jää tekijälleen edes säädyllinen korvaus?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden kannattavuus on ollut heikolla tolalla pitkään. Jos katsoo pidemmän aikavälin trendiä, niin, sanotaan, viimeisen 10 vuoden aikana se on loivasti laskenut koko ajan.

Tuet muodostavat maanviljelijöiden tuloista noin vähän reilun kolmanneksen, noin vajaat 40 prosenttia. Tuissa meillä on kaksi asiaa, jotka niihin vaikuttavat. Toinen on se, kuinka paljon ylipäätään voimme tässä EU-maailmassa maksaa tukia, paljonko tulee EU:sta rahaa, paljonko on sitten kansallista rahaa. Taas kansallisen tuen osalta, mitä Suomen budjetista maksetaan pelkästään kansallisista varoista, tietysti on jonkin verran jouduttu niitä rahoja leikkaamaan, kun joka paikasta muualtakin ollaan leikattu.

Pitkässä juoksussa ratkaisu tähän kannattavuuteen löytyy ainoastaan markkinoiden kautta, eli tuottajahintoja pitäisi saada vähän ylemmälle tasolle, ja vaikka tuottajahinnat jonkin verran nousisivatkin, niin ne eivät kuitenkaan vaikuttaisi kovinkaan paljon niissä elintarvikkeiden loppuhinnoissa. Toivottavasti tuottajahinnat menevät vähän parempaan suuntaan. Monissa tuotteissa Suomessa tuottajahinnat ovat alle eurooppalaisen keskitason. Ainoa, voi sanoa, poikkeus on maito, missä kuitenkin Suomessa pystytään maksamaan vähän parempaa hintaa kuin Euroopassa keskimäärin.

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilä nosti esiin maatalouden ylisääntelyn, suorastaan tämän rankan hallinnoinnin, pitkät käsittelyajat muun muassa, kun haetaan karjasuojia ja niinpäin pois. Mutta maatalouspaketti, Euroopan unionin 2020-ratkaisu, tulee tuomaan meille useita henkilötyövuosia lisää valvontaa. Onko todella näin, että tämä ratkaisu täytyy hyväksyä tällaisenaan? Voidaanko siihen vaikuttaa enää millään tavalla? Tämä tulee todellakin lisäämään maatalouden hallinnointikustannuksia.

Toinen kysymys kalastuksesta: Me tiedämme myös, että kotimainen kala on kallista ja eihän sitä ruokapöydissä ole. Se on alle 10 prosenttia. Mitä toimenpiteitä olette valmis tekemään esimerkiksi hoitokalastukseen niin, että sisävetemme tulevat hyödynnettyä? Tosiasiahan tuolla Perämerellä on, etteivät ne hylkeetkään sitä pakastekalaa syö, elikkä oletteko valmis puuttumaan siihen ongelmaan?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Jos nyt ensin aloittaisi tästä maatalousbyrokratiasta, se on kaikilla yhteinen huoli ja sanotaan, että se oli ainoa sellainen heikko asia, mikä tässä maatalousuudistuksessa EU-tasolla tapahtuu. Tavoitteena niin meidän kuin monen muunkin jäsenmaan osalta olisi se, että saataisiin vähän järkevämmälle tasolle näitä asioita vietyä. Mutta kun toisaalta haluttiin myös maatalouspolitiikassa ottaa uudenlaisia tavoitteita vaikkapa esimerkiksi viherryttämisen suhteen, niin aina, kun tulee joku uusi tavoite, siinä tulee sitten vähän uutta hallintoa.

Käytännön ohje on ja meidän kotimaisessa valmistelussa on lähdetty siitä liikkeelle, että pyritään tekemään mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen järjestelmä niissä rajoissa kuin se on mahdollista eli kaikilta niiltä osin, mikä kotimaassa voidaan tehdä helposti ja yksinkertaisesti, niin pyritään tekemään. Niin on tehty myös näissä ratkaisuissa, mitkä liittyvät vaikkapa tähän viherryttämiseen tai muihin vastaaviin asioihin, mitkä ovat näitä yksityiskohtia maatalousuudistuksessa.

Mikä liittyy kalastukseen ja kotimaisten kalojen hyödyntämiseen, niin siinä toivottavasti vaikkapa uusi kalastuslaki, kun se aikanaan tänne eduskuntaan saadaan, toisi vähän paremmat edellytykset myös ammattikalastajille ja sitä kautta saataisiin lisää kotimaista kalaa pöytiin.

Herra puhemies! Ei voi olla oikein, että ruokaketjussa se, joka tekee eniten, saa vähiten. Näin se tilanne tällä hetkellä vain on. Se viljelijän arki on ankara. Hallitus on myöskin omilla toimenpiteillään vienyt asiaa tähän suuntaan. Moneen kertaan me olemme täällä kyselytunnilla tivanneet sitä, että todellisuudessa sekä tuet tulevat alenemaan että kustannukset tulevat lisääntymään. Arvoisa hallitus, yhtä monta kertaa te olette kaiken tämän torpanneet. Todellisuus on kuitenkin se, että viljelijät näkevät sen omassa tilipussissaan, että euroja tulee vähemmän ja kustannukseen niitä menee enemmän. Arvoisa hallitus, milloin te alatte puolustamaan maatalouselinkeinoa, suomalaista ruuantuotantoa suhteessa tuontiruokaan? Ruokatase on miinuksella yhä enemmän ja enemmän. Se vaikuttaa meidän taloustilanteeseen yleisestikin mutta aivan erityisesti suomalaiseen viljelijään. Oletteko valmiita nyt perumaan jo tällä hetkellä eduskunnassa olevia esityksiä, jotka edelleen lisäävät (Puhemies koputtaa) ruuantuotannon kustannuksia, vai ei?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Jos noista lukuisista kysymyksistä vastaisi nyt vaikka kahteen, kun muuhun ei tahdo aika riittää, niin jos ensiksi katsotaan tätä EU-puolta, niin tehdyt ratkaisut EU:ssa liittyen rahoituksiin, EU-rahoituskehyksiin ja muut maatalouspoliittiset ratkaisut tarkoittivat sitä, että Suomi saa suunnilleen yhtä paljon rahaa EU:lta seuraavan seitsemän vuoden aikana kuin se sai kuluneen seitsemän vuoden aikana. Näin ei ole läheskään kaikilla muilla EU-mailla, elikkä meidän suhteellinen osuus EU:n rahanjaosta maatalouteen on parempi kuin se oli aikaisemmin, kiitos siitä hyville neuvottelijoille.

Toinen asia sitten liittyy siihen, mikä on tämä tuonnin ja viennin tilanne. Tietysti vientiä py-rimme kaikki edistämään kaikilla mahdollisilla konsteilla, ja taas toisaalta tuonnin suhteen se on se, että rajat ovat auki ja kuluttajat sitten siellä kaupassa, kun tekevät valintoja, voivat valita kotimaisen puolesta tai ulkomaisen puolesta ja toivottavasti valitsevat kotimaisen puolesta.

Olemme myös halunneet edistää voimakkaasti niin EU:ssa kuin kaikissa kansallisellakin tasolla sitä, että merkinnät elintarvikkeissa olisivat mahdollisimman selkeitä, jotta kuluttaja tietää tehdessään valintoja, minkä valinnan hän tekee, ja sen perusteella sitten tekee niitä valintoja. Mikään ei estä vapaaehtoisesti merkitsemästä vielä enemmän kuin lainsäädäntö edellyttää.

Arvoisa puhemies! Kotimaista ruokaa kuluttajat haluavat valita, jos siihen on myös taloudellinen mahdollisuus. Valitettavasti tosiasia on se, että pienituloiset monesti joutuvat etsimään niitä punaisia hintalappuja ruokakaupassa ja silloin jää kotimaisuus toiselle sijalle. Tämä tilanne tulee vain pahenemaan ensi vuonna, kun työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta leikataan indeksejä, joilla korvataan ruuan hinnan nousua.

Mutta alkuperäinen kysymys koski ruuan hintaa, ja on arvioitu, että yksi keskeinen syy siihen, miksi meillä on niin paljon kalliimpi ruoka kuin muualla Euroopassa, on kaksi isoa kaupparyhmää, S-ryhmä ja K-ryhmä, jotka käytännössä hallitsevat koko ruokakauppaa. Ministeri Ihalainen on pyrkinyt viemään eteenpäin lainsäädäntöä, jolla pystyttäisiin purkamaan tätä ruuan hintoja nostavaa keskittymistä. Ministeri Ihalainen: voitko luvata, että toimet auttavat siihen, että keskittyminen vähentyy ja ruuan hintoja saadaan alas, mikä helpottaa erityisesti pienituloisia?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa herra puhemies! Todellakin mehän muutimme lainsäädäntöä hallituksen esityksestä täällä eduskunnassa ja laajassa yhteisymmärryksessä siihen suuntaan, että tämmöisen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä vältetään. Se on totta, että meidän vähittäistavarakauppa keskittyy yli 80-prosenttisesti kahteen ketjuun ja se sinänsä on jo aika iso kansainvälisesti katsottuna. Tällä lainsäädännöllä pyritään puuttumaan näihin epäkohtiin, joita tästä asetelmasta voi syntyä, ja yksittäistapauksissa niihin puututaankin. Se uudistus tulee ennakolta myös ehkäisemään sitä, että nämä kauppaketjut ovat entistä tarkempia omassa toiminnassaan. Uskon, että tällä lainsäädännöllä on sinänsä hyvä merkitys kuluttajan kannalta. Mutta tosiasia on myöskin se, että tämä ei yksin riitä vaan meidän pitää myöskin sen teollisuuden ja alkutuotannon välistä suhdetta miettiä, onko siinä jotakin parantamisen varaa niin, että siellä alkutuotannossa myös ihmiset pärjäävät ja saavat toimeentulonsa.

Arvoisa puhemies! Kun käytettävissä olevat varat vähentyvät, niin kansa on aina oppinut säästämään ruuan laadusta ja määrästä. Asumisen määrästä ei voikaan niin helposti säästää. Ruuan laadusta säästäminen näkyy myös helposti kansanterveyden menoissa. Pahinta on, että esimerkiksi koulut, päiväkodit ja sairaalat tarjoavat vähäravinteista ruokaa, usein ulkomaisista raaka-aineista tehtyä. Kysyisinkin: mitenkä hallitus pystyisi voimakkaammin tukemaan suomalaista ruokaa, jopa luomutuotantoa, jotta voisimme taata entistä terveellisempää ruokaa niin laitoksiin kuin tavallisten, myös köyhimpien ihmisten ruokapöytiin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Kysymys menee osittain ministeri Ihalaisen tontille, koska se liittyy myös hankintalakiin ja siihen, millä tavalla kilpailutetaan hankintoja.

Tällä hetkellä laki antaa mahdollisuuden, että voidaan ottaa laadullisia tekijöitä huomioon, kun vaikka hankitaan ruokaa nyt sitten erilaisiin laitoksiin, kouluihin tai päiväkoteihin tai sairaaloihin tai johonkin muualle. Vaatii joskus vähän enemmän työtä ja vähän vaivaa ja myös vähän enemmän ammattitaitoa ja osaamista, että pystytään järjestämään sentyyppisiä hankintakilpailuja, joissa asetetaan myös laadullisia kriteereitä ja joissa monta kertaa sitten se kotimainen tarjoaja voi täyttää ne kriteerit ja joku muu ei välttämättä niin hyvin. Suomesta löytyy onneksi monia kuntia, missä näin ollaan tehty ja löytyy hyviä esimerkkejä, mutta ei vielä ihan kaikissa kunnissa. Toivottavasti nyt täällä salissakin olevat kunnan- tai kaupunginvaltuutetut huomioivat tämän omissa kotikunnissaan ja -kaupungeissaan, kun vaikka niissä mietitään, millä tavalla kilpailutuksia järjestetään.

Työministeri Lauri Ihalainen

Herra puhemies! On totta, että on valmistunut EU:n uusi hankintadirektiivi, jonka soveltamistyö on käynnistynyt myös Suomessa sillä tavalla, että me uudistetaan myös kansallista hankintalainsäädäntöä, ja se työ valmistuu ensi kevääseen mennessä. Mutta niin kuin ministeri Koskinen sanoi, nyt jo hankintalaki mahdollistaa laadulliset kriteerit, ei vaan pelkästään hinnan. Se mahdollistaa ekologisten näkökohtien huomioon ottamisen ja sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisen hankinnoissa. Mutta myös uusi hankintadirektiivi antaa paremman selkänojan sille, että näitä tar-jouksia voidaan pilkkoa, että pienemmätkin yritykset pääsevät niihin tarjouksiin mukaan ja paikalliset yritykset voivat päästä mukaan näitten suurten toimijoiden rinnalla tai niitten sijaan. Se on hyvä asia koskien myöskin tätä äsken mainittua kysymystä.

Unohdin sanoa äsken edustaja Arhinmäen kysymykseen liittyen: EU:n komissiohan nyt teki myös suosituksia, kansallisia suosituksia tällä viikolla, ja kyllä niissä suosituksissa edelleenkin kiinnitettiin huomiota siihen, että Suomessa on ruuan hinnan (Puhemies koputtaa) kannalta ja terveen kilpailun kannalta liian suuri meidän vähittäistavarakaupan keskittymä, ja EU:n komissio kannusti meitä myös tekemään lisätoimia tällä alueella.