2) Hallituksen esitys laiksi metsälain muuttamisesta
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä käsillä oleva
asia liittyy nimenomaan niihin tietoihin, jotka metsäkeskuksen
pitää toimittaa alueelliselle ympäristökeskukselle
liittyen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Tämä oli
viime vaalikaudella erityisen hankala asia eduskunnassa ja itse
asia jumiutui, nimenomaan luonnonsuojelulain muutos, silloin valiokuntakäsittelyyn.
Ympäristövaliokunta oli tuolloin valmis tämä asian,
liittyen siis luonnonsuojelulain muutokseen, käsittelyyn,
mutta muiden valiokuntien kiireiden vuoksi se ei ehtinyt viime vaalikaudella
käsittelyyn.
Toteaisin tässä kohdassa, että tämä asia,
joka on varsin selkeä ja Euroopan unionin edellyttämää lainsäädännön
kehittämistä, tulisi eduskunnassa viedä asiallisesti
eteenpäin. Samalla muuten olisi hyvä myös
laajemmin kiinnittää huomiota niihin asioihin,
jotka liittyvät yleensäkin metsänhoidon
valvontaan ja nimenomaan metsälain toteutumisen valvontaan.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että metsäasioista
puhutaan. Viime aikoina on tapahtunut monenlaista häirintää yritystoimintaa
kohtaan. Kaikki myös tietävät, että metsässä tapahtuu
myös monenlaista häirintää.
Yrittäjät eivät voi rauhassa siellä tehdä töitään,
kun aina silloin tällöin saattaa joitakin mielenosoittajia
tulla sinne paikalle.
Aikanaan, kun tätä lakia on valmisteltu täällä, oli
myös erillinen metsärauhapykälä,
missä olisi tehty rangaistavaksi se, että joku
häiritsee hakkuita. Olisi ollut noin 70 metrin varoalue,
jolla ei olisi saanut liikkua kukaan. Jos metsäkoneenkuljettaja
olisi ilmoittanut siellä liikkuville, että poistukaa,
ja jos sitä kehotusta ei olisi noudatettu, sen jälkeen
olisi voitu tuomita. Nyt sitten hallituksen käsittelyn
viime vaiheissa tämä metsärauhapykälä on
jäänyt pois. Ihmettelen kovasti, minkä takia
se on jäänyt pois. Syytä on kyllä valiokunnan
käydä asia tarkalleen läpi, millä tavalla
korjattaisiin asioita.
Mieltä minun puolestani kuka tahansa saa osoittaa niin
paljon kuin jaksaa. Jos jotkut haluavat nyt metsien puolesta huutaa,
niin huutakoot sitten vaikka tuossa eduskuntatalon edessä niin paljon
kuin jaksavat, mutta jättäkööt
ihmiset rauhaan tuolla metsissä, niin että he
voisivat tehdä sillä töitä kunnolla.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Laittomista metsähakkuista on viime viikkoina
puhuttu paljon. Mielestäni tämä hallituksen
esitys nostaa esille sellaisen asian, johon täytyy kiinnittää huomiota.
Metsäkeskukset eivät tällä hetkellä toimi
tasa-arvoisesti: rangaistuksia ei näistä jaeta,
näitä rikoksia ei viedä poliisille, samassa
määrin eri puolilla maata. Eli tämän
käsitteillä olevan lain myötä täytyy
myöskin puuttua siihen, että lakia noudatetaan
tasa-arvoisesti koko maassa.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä liito-orava-asia on
saanut aika mittavat suhteet jo viime eduskuntakaudella. Varmasti näyttää siltä,
että myös tämä eduskunta saa
tuhdin annoksen liito-oravatietoisuutta tässä,
kun tämä asia palaa valiokunnasta.
Minun mielestäni on tietysti hyvä, että pyritään
parantamaan asioita, mutta kyllä minua ihmetyttää se,
että on poistettu suunnitelmissa ollut metsätyön
häirinnän rangaistavuus. Minun mielestäni
se, mitä ed. J. Koskinen täällä otti esiin,
olisi ollut hyvin perusteltua. Ei tarvitse miettiä kuin
eilisaamun tietoja, miten eräät ekoterroristit
vapauttivat yli 7 000 minkkiä. Vähän samanlaista
toimintaa se tuntuu olevan tuolla jossain, kun kettingillä sidotaan
itsensä. Minun mielestäni se olisi pitänyt
ihan suoraan panna lakiin, ja toivon, että valiokunnassa
asia käsiteltäisiin sillä tavoin, että metsätyön
häiritseminen määrätyin edellytyksin
olisi myös rangaistavaa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Käytän tähän
liito-oravaan liittyen niin sanotun varsinaisen puheenvuoroni sitten
5) asiakohdan yhteydessä. Tässä yhteydessä vaan
totean, että kyllä onneksi kehitys kehittyy ja
julkista keskustelua ei käydä turhaan. Tämä metsälain
muutos on erinomaisen hyvä askel eteenpäin. Pitää vaan ihmetellä,
miksi pitää käydä sellainen
yleinen keskustelu tästä asiasta kuin viime talvena
käytiin sekä tässä talossa että tämän
talon ulkopuolella, että tämän laatuinen
askel voidaan ottaa, kun kysymys on vain tiedottamisesta, ilmoittamisesta,
havainnon kertomisesta, joka ikään kuin pitää sisällään
sen, että on tehnyt asiallisen havainnon.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! (Ed. Laakso: Säälikää vähän
oravia!) — Tuntuu olevan niin, että ed. Laaksolla
on ystäviä oravien joukossa, mutta itsekin tähän
joukkoon ikään kuin lukeudun. — Mutta
se, mitä äsken kuulin täällä ed.
Hemmingin puheenvuorosta ja mikä minusta erikoisen oudolta
ja ihmeelliseltä tuntuu, on se, että kun on luultu
aina, että vihreitä ja yhteiskunnan järjestelmän
sortajia ja muuttajia on vain olemassa ikään kuin
lähellä vihreitä lähellä olevissa
ryhmissä ja joukoissa, niin kokoomukseenkin on edelleen
pesiytynyt tämä vanha siemen, että yksityinen
omistusoikeus ei merkitse yhtään mitään
ja tähän valtamedian uutisointiin tartutaan kiinni,
mikä tämän päivän sanomana
tuntui olevan niin, että metsäkeskukset eivät
ole riittävästi syyttäneet eivätkä tarranneet kiinni
metsänomistajien, maanomistajien oikeuksien rajoittamiseen
eivätkä ole nostaneet syytteitä kaikista
tapauksista, joissa mahdollisuus olisi ollut jättää tutkintapyyntö — ei
syytteitä vaan tutkintapyyntöjä eivät
ole vieneet eteenpäin.
Tässä tämä muuttuva maailma
on olemassa. Ei ymmärretä eikä tiedetä,
missä eletään ja tehdään
silloin, kun metsästä on kysymys. Kyllä tässä on
erinomaisen hyvin nähtävissä, että hallitus on
kiirehtinyt muuttamaan välittömästi ja
kiireesti metsälakia sen jälkeen, kun EU:ssa on
nähty niin, että liito-oravan papanoita pitäisi
löytää enemmän ja sillä perusteella
pitäisi suojelu panna pystyyn ja toteuttaa.
Pidän erikoisen ihmeellisenä sitä,
että vaikka viime eduskuntakaudella vahvasti ja voimakkaasti
käsiteltiin sitä asiaa, minkä ed. Vistbacka puheenvuorossaan
aidosti otti esille viitaten ed. Jari Koskisen näkemykseen,
se ei ole esityksessä mukana. Kyllä tämä laillisen
metsätyön häiritseminen olisi pitänyt
löytää lakiin samalla näköalalla
kuin täällä nyt on monta muutakin asiaa olemassa.
Nämä ekoterroristit tässä yhteiskunnassa
tuntuvat mylläävän niin, että lainsäädännön
valvojien osalta, jos katsotaan poliisit tähän rintamaan,
kaikki aika menee selvitellessä sitä, minne tarhalle
ja mihin metsään seuraavaksi isketään.
Ei ole hyvä tässä yhteiskunnan menossa järjestys,
jos se tämän näköisenä jatkuu
ja jos tämä liike ja tämä voima
tuntuu pesiytyvän tänne kokoomuksenkin nuoreen
siipeen.
Mutta, herra puhemies, tähän varsinaiseen
asiaan. Mitä tulee liito-oravaan, liito-oravan suojeluun
ja sen puitteissa olemiseen, luulen, että voisin tässä asiassa
puhua vähän suulla suuremmalla, koska epäilen
niin, ainakin täältä kun katson, että edustajien
joukossa ei ole ketään, jolla olisi vastaavaa
määrää pesiviä liito-oravia
omilla maillaan kuin itselläni on. (Eduskunnassa: Oh hoh!)
Minulla on neljä kappaletta. Ed. Kuosmanen, jos te pystytty
osoittamaan minulle yhdenkin, niin sitten katson teidät
vähän samanveroiseksi. (Naurua — Ed.
Pulliainen: Mikä on tämän vuoden pesimistulos?)
Tämän pohjalta mielestäni koko liito-oravan
kanssa eläminen ja liikuttaminen ja se puhuminen ja sen
suurentaminen on saanut maata suuremmat mittasuhteet, niin että koko
valtakunnan tulevaisuus saa olla mitä tahansa, kunhan liito-orava
säilyy ja pesii. (Ed. Laakso: Eikö edustaja ole
liito-oravien ystävä?) Tunnen tämän
asian niin, että liito-orava pesii, jos sillä on
pesämahdollisuuksia. Itse olen tätä asiaa
sillä lailla parantanut, että olen jopa nostanut
tämmöisiä keinotekoisia pönttöjä sinne,
että liito-oravalla olisi lämmin ja hyvä olla.
(Ed. Pulliainen: Edustajalle kuuluisi palkinto!) Katson, että jos
tätä hommaa katsoisimme yhdessä ed. Pulliaisen
kanssa, niin liito-oravalla on tilaa Suomessa elää ja
myöskin lisääntyä ja näyttäytyä, kunhan
siitä ei tehdä tällaista näköalaa,
että rautatiet, maantiet tämän puitteissa
sorretaan ja siirretään sen takia, jos jossakin
on nähty joskus liito-orava. Kun näitä perusteluja
tässä asiassa katsoo, nähdään
niin, että jos on pieniäkin jätöksiä liito-oravasta,
merkkejä, olemassa, metsäkeskuksen ei tarvitse
tutkia, onko liito-orava hengissä vai ei. Näitä jätteitä voi
kuljettaa matkassa. Valitettavasti minulla ei niitä tällä kertaa
ole olemassa, mutta jos joku edustaja on kiinnostunut, voin vaikka
tuoda niitä tänne. (Ed. Pulliainen: Onko niitä huoneessanne
varastossa?) — Tämän osalta, ed. Pulliainen,
ei ole, mutta parannan tapani ja teen välivaraston tälle
asialle.
Sen osalta aika vähäisiä ovat nämä merkit, minkä perusteella
voidaan metsä terrorisoida siihen malliin, että liito-oravanimikkeen
pohjalta jätetään pystyyn koko hakkuu
niiltä kulmilta käyttämättömäksi.
Herra puhemies, tässä on valitettavasti sellainenkin
näköala, että metsäyhtiöt,
siis ne, jotka tätä hakkuuoikeutta toteuttavat tässä yhteiskunnassa,
ovat valitettavasti niin tuolta Euroopasta peloteltuja, että jos
on pienikin epäily siitä, että tämä liito-oravakysymys
voi tulla esille, niin hakkuu on nytkin jätetty toteuttamatta.
Tässä esityksessä tosin vastuu siirretään metsäkeskukselle,
mutta kovasti pelkään, että tämä siirtyy
sen näköiseksi, että metsäkeskus
lähettää varuiksi ilmoituksen, että alueella
on liito-orava, ei pidä hakata. Sen jälkeen, kun
tulee tämä korvauskysymys, saako maanomistaja
jotain korvausta tästä käyttämättä jäävästä hakkuumahdollisuudesta,
luulen, että tämä asia ei toimi eikä pelaa.
Herra puhemies! Toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä asia
puidaan ja nähdään niin, että ymmärretään
tämän asian kokonaismerkitys ja ymmärretään
myöskin se asia, miten tämä korvaus pitäisi
hoitaa niin, ettei näistä tule kohtuutonta näköalaa.
Tässähän tulee käymään
sellainen asia kuin suden kanssa, että jos tätä ei
hoideta kuntoon, ne jäävät autojen ja
junien alle ja vähenevät itsestään.
Tätä en toivo. Olen liito-oravan lämmin
ystävä ja siinä mielessä pystyn
niitä tapaamaan, jos en nyt päivittäin
niin viikoittain kuitenkin. (Ed. Väistö: Terveisiä,
terveisiä!) Toivon, että tämä näköalani
ymmärretään siinä valossa, että tarkoitan
hyvää mutta pelkään pahinta.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Päinvastoin kuin edellinen puhuja,
joka ilmoitti olevansa liito-oravan lämmin ystävä,
minä en lukeudu siihen joukkoon. Sen verran vaikeuksia
ja haittaa tämä pieni yökiitäjä on
saanut aikaiseksi ja tällä kertaa on saanut myöskin
hallituksen liikkeelle.
Mitä tulee Suomen metsälakeihin ja metsälainsäädäntöön
ja siihen, miten meillä metsien hoitoa suunnitellaan ja
myöskin ohjataan ja sen jälkeen myöskin
jälkikäteen seurataan, se on kohtuullisen hyvässä mallissa.
Metsäkeskusten alueilla jonkun verran on poikkeavuutta
siinä, miten metsän uudistaminen on onnistunut.
Kunhan siihen saadaan jonkun verran nykyistä parempi valvonta
ja tarkkailu ja tehoa metsän uudistamistoimeen, niin eiköhän
siinä olisi metsälakien uudistamiseksi jo ihan
tarpeeksi tehtävää.
Kun ed. Tiusanen otti aiemmin tässä keskustelussa
esille, että pitäisi laajemminkin tarkastella metsälakeja
nimenomaan siitä näkövinkkelistä, minkä verran
metsänomistajat ovat laiminlyöneet metsänhoitovelvoitetta,
niin kyllä minä suhtaudun niin, että metsänomistajat
Suomessa ovat erittäin ammattitaitoisia ja korkealla moraalilla tässä metsänhoitotyössä
mukana.
Ed. Leena Luhtanen merkitään
läsnä olevaksi.
Eero Lämsä /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä liito-orava-asiahan
oli täällä edellisilläkin valtiopäivillä esillä,
mutta siihen liittyvä lainsäädäntö sitten
ei mennyt eteenpäin. Kyllähän tässä ollaan vähän
niin kuin puun ja kuoren ja vähän oravienkin välissä tämän
asian kanssa, mutta minusta nyt tämä lakiesitys
on parempi, kuin mitä se oli viime valtiopäivillä.
Mutta tässä on tullut esille sitten tämä metsähakkuiden
häirintä. Myös viime valtiopäivillä tätä asiaa
käsiteltiin parinkin lakialoitteen muodossa. Itsekin yhden
lakialoitteen siitä tein. Se nyt ei ole tässä mukana,
vaikka se alun perin valmisteluaikana oli. Valiokuntatyöskentelyn
aikana tulee katsoa, miten tämän asian kanssa
voidaan sitten edetä. Varmasti se tulee siellä käsiteltyä ainakin
jossakin muodossa. Katsotaan nyt, miten voidaan mennä tässä eteenpäin.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela innosti minutkin käyttämään
puheenvuoron. Kun tutustuin silloisen edustaja, nykyisen ministeri
Lehtomäen kanssa ihan paikan päällä metsäkoneiden
työskentelyyn metsässä, niin kysyin kuljettajalta
siellä kopissa, mitä hän oikein mahtaa
tehdä, jos huomaa, että liito-orava on maisemissa,
niin hän sanoi, että pistää nurin mahdollisimman
nopeasti sen puun, ettei ole enempää haitolla.
Ehkä hän rehellisesti kertoi sen, mitä ajattelikin.
Vielä tähän kysymykseen, mistä ed.
Lämsäkin tuossa lopussa sanoi, pitäisikö rangaista
näitä, jotka estävät työnteon
metsässä: Mielestäni se kohdistuu kyllä vääriin
henkilöihin silloin, kun se kohdistuu metsäkoneyrittäjiin.
Mieluummin pitäisi esimerkiksi valtion maitten ollessa
kyseessä mennä kahlehtimaan itsensä Tikkurilan pääkonttorille.
Siellähän ne tulostavoitteet asetetaan paikallisille
alueille, ja sitä kautta metsäkoneyrittäjät
sinne menevät sitten töihin.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Puutun ed. Seppo Lahtelan äskeisessä puheenvuorossa,
joka oli todella lennokas taas, vain yhteen ainoaan kohtaan ja siihen
sitäkin painokkaammin, nimittäin siihen kohtaan,
jossa ed. Seppo Lahtela kehotti, taikka miten sen voisi kuvatakaan,
että metsäkeskus ryhtyy valehtelemaan, salaamaan
tietoja. Hän on hallituspuolueen kansanedustaja. Kun hallitus
esittää päinvastoin ilmoituskäytännön
tehostamista, niin hän kehottaa ja ounastelee, että valehdellaan
ja pimitetään tietoja. Tämä on
vakava juttu. Minä luulen, että ne terroristitkaan
eivät ole ihan noin kauheita.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä metsälain
uudistaminen on ihan paikallaan. Siihen ei ole muuta huomauttamista
kuin se, että metsäkoneitten työrauha
pitäisi saada todella aikaan eli metsärauha. Toivon,
että tosiaan valiokuntakäsittelyssä tähän lisätään
yksi pykälä näiden osalta.
Mitä tulee näihin liito-oraviin, niin kyllä se
on ongelma varsinkin tienrakentamiskohteissa. Otan esimerkin: Muurla—Lohja
on lykkääntynyt vuodesta toiseen sen takia, että siellä on
liito-oravia. Yksityisen, tavallisen ihmisen mökin tai omakotitalon,
mikä siellä sattuu tielinjalla olemaan, voi lain
mukaan pakkolunastaa, mutta jos liito-orava sattuu kohdalle, täytyy
tehdä uusi suunnitelma ja tiehen mutka sen liito-oravan
takia. Kyllä minun mielestäni täytyisi
joku suhteellisuustaju olla. Kyllä nyt ihminen on ihminen
ja liito-orava on liito-orava. Ihmiseltä todella voidaan
ulosmitata omaisuus tielinjalta, mutta liito-oravan takia pitää uusi
tielinja suunnitella ja yhteiskunta maksaa nämä kulut.
Siinä mielessä olen hyvin pettynyt tähän
esitykseen.
Pekka Vilkuna /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä kyllä näyttää unohtuneen
se, kummalla tässä oikeusturvan pitäisi
olla vankempi: metsänomistajalla vaiko tällä liito-oravalla.
Näiltä ekoterroristeilta näyttää unohtuneen
se tosiasia, että kuitenkin metsänomistajat ja
suomalainen metsätalous ovat eläneet sopusoinnussa
liito-oravan kanssa ikimuistoiset ajat. Suomalainen metsätalous
on ollut sitä niin sanottua tehometsätaloutta
jo 50 vuotta, joka on kuitenkin noin 15—20 liito-oravasukupolvea,
ja niitä on edelleenkin se kymmenissätuhansissa
laskettu kappalemäärä tässä maassa,
niin että se ei ole ollenkaan niin uhanalainen, mitä väitetään
olevan. Sehän liitää juuri sen takia,
että se pystyy siirtymään paikasta a
paikkaan b. Jos siltä juuri se tämänhetkinen paikka
tielinjauksen takia häipyy, ei se liito-oravapopulaatio
ole totaalisesti ikuisiksi ajoiksi tuhottu.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Onnittelen ed. Kuosmasta siitä erinomaisesta
vertauksesta, kumman pesäpuu on tarkemmin suojeltu taikka
pahemmin ja tehokkaammin, ihmisen vaiko liito-oravan. Vertaus oli
erinomaisen hyvä.
Mutta, herra puhemies, siihen asiaan, mistä kerroin,
kuinka metsäkeskuksissa tätä asiaa tehdään,
joissain viedään asioita enemmän eteenpäin,
joissakin ei: Ed. Pulliainen käsittääkseni
tämän asian ymmärsi aivan väärin
joko vapaaehtoisesti tai tarkoituksella. Tartuin siihen osaan puheenvuorossani
kiinni, minkä ed. Hemming esitti kantaen huolta, että joissakin
metsäkeskuksissa ei saada riittävästi
syntymään ilmoituksia, epäilyjä jne.
Tämän osalta, herra puhemies, toivon, että me
ed. Pulliaisen kanssa pystyisimme konsultoimaan kahden kesken tässä asiassa,
niin että kuullun ja tarkoitetun ymmärtäminen
kävisi yksiin ja olisimme asioista samaa mieltä,
kun periaatteessa tässä liito-oravakysymyksessä olemme
täysin samaa mieltä. (Ed. Pulliainen: Ihanko totta!) — Kyllä!
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä lennokasta
keskustelua, tuntuu, että se on lentänyt tästä lakiesityksestä jo
paljon edemmäksi kuin liito-oravan siivet voivat koskaan
kantaa. Jos katsotaan, mitä täällä esityksessä esitetään,
niin tässä esitetään sitä,
että ympäristökeskuksen ja metsäkeskuksen
välistä tiedonvaihtoa liito-oravan esiintymispaikoista tehostetaan
eli tieto kulkee eri viranomaisten välillä. Toinen
esitys on se, että metsänomistajalla tai hakkuuoikeuden
haltijalla olisi mahdollisuus hakea ennakkotietoa metsälain
10 §:n soveltamisesta eli siitä, onko semmoinen
vaikeasti maastossa määriteltävä kohde
sitten metsälain 10 §:n tarkoittama kohde vai
ei. Nämä molemmat esitykset metsälain
muutokseksi ovat mielestäni oikein hyviä.
Kolmatta keskustelussa esille noussutta asiaa eli metsätyön
häirintää on varmaan paikallaan vielä valiokunnassa
puida.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on
unohtunut varmaan tämän hallituksen esityksen
päätarkoitus, joka nimenomaan liittyy liito-oraviin.
Tänään on useimmissa valiokunnissa aloitettu
myöskin ensi vuoden talousarvion käsittely, ja
ainakin minä pidän äärettömän
tärkeänä, ettei tämä uusi
laki, jos tämä nyt eduskunnassa hyväksytään
suunnilleen sen mukaisena, mitä hallitus esittää,
kohtuuttomasti taas rasittaisi metsäkeskuksia ja vähentäisi metsäkeskusten
mahdollisuuksia tehdä sitä perustyötä,
mikä kuuluu niille, eli metsänhoidon suunnittelua
ja kestävän metsätalouden edistämiseen
tähtäävää työtä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tähän
hallituksen esitykseen, niin valitettavasti siinä rinnastetaan
aika lähelle ympäristökeskus ja metsäkeskus
toisiinsa. Kyllä siitä sellainen puolivihreä näköala
silloin aina tulee, kun ympäristökeskus puuttuu
johonkin puuntuottajan asemaan ja näköalaan joko
vakavammin taikka tiukemmin taikka ohjaten taikka liittoutuen. Siitä ei
koskaan tälle suomalaiselle yhteiskunnalle ja metsätalousyrittäjille
mitään hyvää seuraa. Ympäristökeskuksen
näköala on niin nurjamielinen olemassa, että sinne
pitäisi väestä ainakin toinen puoli vaihtaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen viittasi, aivan oikein, itse
asiaan. Tuollaiset arviot, että jos liito-oravan pesäpuurauhaa
heikennetään, ihmisen pesäpuu paranisi siitä:
Ei suinkaan, jos me olemme ja kun olemme huolissamme ihmisten asumisoikeuksista
ja heidän asumisensa tasosta, niin meidänhän
pitää kehittää sitä edistävää lainsäädäntöä eikä nähdä liito-oravaa
uhkana ihmiselle, jollainen se siis ei ole.
Arvoisa puhemies! Loppujen lopuksi on kysymys arvokkaista biotyypeistä,
luonnonympäristöistä, joita Suomi on
sitoutunut säilyttämään. Suomi
on allekirjoittanut biodiversiteetti- eli luonnon monimuotoisuussopimuksen.
Suomi on Euroopan unionin jäsen, ja se myötäsaattaa
tiettyjä velvoituksia Suomelle. Siihen liittyy tuo luonnonsuojelulaki,
joka tulee 5) kohdassa, luonnonsuojelulain osauudistus, ja, arvoisa
puhemies, tämä hallituksen esitys 73 on seurausta
siitä.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Yleensä on haukuttu poliittisia
puolueita siitä, ettei niiden välillä ole
riittäviä yhteiskunnallisia eroavuuksia, mutta
minusta ed. Seppo Lahtelan täällä esittelemä keskustan
ympäristöpoliittinen ohjelma osoittaa, että pieniä painotuseroja
on olemassa, puolueitten välillä on eroja, ja
toivoisin, että julkinen sana näihin eroihin voimakkaasti
kiinnittäisi huomiota ja antaisi ed. Lahtelan puheenvuorolle
sille kuuluvan näkyvyyden julkisuudessa.
Keskustelu päättyy.