Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä käsillä oleva asia liittyy nimenomaan niihin tietoihin, jotka metsäkeskuksen pitää toimittaa alueelliselle ympäristökeskukselle liittyen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Tämä oli viime vaalikaudella erityisen hankala asia eduskunnassa ja itse asia jumiutui, nimenomaan luonnonsuojelulain muutos, silloin valiokuntakäsittelyyn. Ympäristövaliokunta oli tuolloin valmis tämä asian, liittyen siis luonnonsuojelulain muutokseen, käsittelyyn, mutta muiden valiokuntien kiireiden vuoksi se ei ehtinyt viime vaalikaudella käsittelyyn.

Toteaisin tässä kohdassa, että tämä asia, joka on varsin selkeä ja Euroopan unionin edellyttämää lainsäädännön kehittämistä, tulisi eduskunnassa viedä asiallisesti eteenpäin. Samalla muuten olisi hyvä myös laajemmin kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka liittyvät yleensäkin metsänhoidon valvontaan ja nimenomaan metsälain toteutumisen valvontaan.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että metsäasioista puhutaan. Viime aikoina on tapahtunut monenlaista häirintää yritystoimintaa kohtaan. Kaikki myös tietävät, että metsässä tapahtuu myös monenlaista häirintää. Yrittäjät eivät voi rauhassa siellä tehdä töitään, kun aina silloin tällöin saattaa joitakin mielenosoittajia tulla sinne paikalle.

Aikanaan, kun tätä lakia on valmisteltu täällä, oli myös erillinen metsärauhapykälä, missä olisi tehty rangaistavaksi se, että joku häiritsee hakkuita. Olisi ollut noin 70 metrin varoalue, jolla ei olisi saanut liikkua kukaan. Jos metsäkoneenkuljettaja olisi ilmoittanut siellä liikkuville, että poistukaa, ja jos sitä kehotusta ei olisi noudatettu, sen jälkeen olisi voitu tuomita. Nyt sitten hallituksen käsittelyn viime vaiheissa tämä metsärauhapykälä on jäänyt pois. Ihmettelen kovasti, minkä takia se on jäänyt pois. Syytä on kyllä valiokunnan käydä asia tarkalleen läpi, millä tavalla korjattaisiin asioita.

Mieltä minun puolestani kuka tahansa saa osoittaa niin paljon kuin jaksaa. Jos jotkut haluavat nyt metsien puolesta huutaa, niin huutakoot sitten vaikka tuossa eduskuntatalon edessä niin paljon kuin jaksavat, mutta jättäkööt ihmiset rauhaan tuolla metsissä, niin että he voisivat tehdä sillä töitä kunnolla.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Laittomista metsähakkuista on viime viikkoina puhuttu paljon. Mielestäni tämä hallituksen esitys nostaa esille sellaisen asian, johon täytyy kiinnittää huomiota. Metsäkeskukset eivät tällä hetkellä toimi tasa-arvoisesti: rangaistuksia ei näistä jaeta, näitä rikoksia ei viedä poliisille, samassa määrin eri puolilla maata. Eli tämän käsitteillä olevan lain myötä täytyy myöskin puuttua siihen, että lakia noudatetaan tasa-arvoisesti koko maassa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä liito-orava-asia on saanut aika mittavat suhteet jo viime eduskuntakaudella. Varmasti näyttää siltä, että myös tämä eduskunta saa tuhdin annoksen liito-oravatietoisuutta tässä, kun tämä asia palaa valiokunnasta.

Minun mielestäni on tietysti hyvä, että pyritään parantamaan asioita, mutta kyllä minua ihmetyttää se, että on poistettu suunnitelmissa ollut metsätyön häirinnän rangaistavuus. Minun mielestäni se, mitä ed. J. Koskinen täällä otti esiin, olisi ollut hyvin perusteltua. Ei tarvitse miettiä kuin eilisaamun tietoja, miten eräät ekoterroristit vapauttivat yli 7 000 minkkiä. Vähän samanlaista toimintaa se tuntuu olevan tuolla jossain, kun kettingillä sidotaan itsensä. Minun mielestäni se olisi pitänyt ihan suoraan panna lakiin, ja toivon, että valiokunnassa asia käsiteltäisiin sillä tavoin, että metsätyön häiritseminen määrätyin edellytyksin olisi myös rangaistavaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käytän tähän liito-oravaan liittyen niin sanotun varsinaisen puheenvuoroni sitten 5) asiakohdan yhteydessä. Tässä yhteydessä vaan totean, että kyllä onneksi kehitys kehittyy ja julkista keskustelua ei käydä turhaan. Tämä metsälain muutos on erinomaisen hyvä askel eteenpäin. Pitää vaan ihmetellä, miksi pitää käydä sellainen yleinen keskustelu tästä asiasta kuin viime talvena käytiin sekä tässä talossa että tämän talon ulkopuolella, että tämän laatuinen askel voidaan ottaa, kun kysymys on vain tiedottamisesta, ilmoittamisesta, havainnon kertomisesta, joka ikään kuin pitää sisällään sen, että on tehnyt asiallisen havainnon.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Laakso: Säälikää vähän oravia!) — Tuntuu olevan niin, että ed. Laaksolla on ystäviä oravien joukossa, mutta itsekin tähän joukkoon ikään kuin lukeudun. — Mutta se, mitä äsken kuulin täällä ed. Hemmingin puheenvuorosta ja mikä minusta erikoisen oudolta ja ihmeelliseltä tuntuu, on se, että kun on luultu aina, että vihreitä ja yhteiskunnan järjestelmän sortajia ja muuttajia on vain olemassa ikään kuin lähellä vihreitä lähellä olevissa ryhmissä ja joukoissa, niin kokoomukseenkin on edelleen pesiytynyt tämä vanha siemen, että yksityinen omistusoikeus ei merkitse yhtään mitään ja tähän valtamedian uutisointiin tartutaan kiinni, mikä tämän päivän sanomana tuntui olevan niin, että metsäkeskukset eivät ole riittävästi syyttäneet eivätkä tarranneet kiinni metsänomistajien, maanomistajien oikeuksien rajoittamiseen eivätkä ole nostaneet syytteitä kaikista tapauksista, joissa mahdollisuus olisi ollut jättää tutkintapyyntö — ei syytteitä vaan tutkintapyyntöjä eivät ole vieneet eteenpäin.

Tässä tämä muuttuva maailma on olemassa. Ei ymmärretä eikä tiedetä, missä eletään ja tehdään silloin, kun metsästä on kysymys. Kyllä tässä on erinomaisen hyvin nähtävissä, että hallitus on kiirehtinyt muuttamaan välittömästi ja kiireesti metsälakia sen jälkeen, kun EU:ssa on nähty niin, että liito-oravan papanoita pitäisi löytää enemmän ja sillä perusteella pitäisi suojelu panna pystyyn ja toteuttaa.

Pidän erikoisen ihmeellisenä sitä, että vaikka viime eduskuntakaudella vahvasti ja voimakkaasti käsiteltiin sitä asiaa, minkä ed. Vistbacka puheenvuorossaan aidosti otti esille viitaten ed. Jari Koskisen näkemykseen, se ei ole esityksessä mukana. Kyllä tämä laillisen metsätyön häiritseminen olisi pitänyt löytää lakiin samalla näköalalla kuin täällä nyt on monta muutakin asiaa olemassa. Nämä ekoterroristit tässä yhteiskunnassa tuntuvat mylläävän niin, että lainsäädännön valvojien osalta, jos katsotaan poliisit tähän rintamaan, kaikki aika menee selvitellessä sitä, minne tarhalle ja mihin metsään seuraavaksi isketään. Ei ole hyvä tässä yhteiskunnan menossa järjestys, jos se tämän näköisenä jatkuu ja jos tämä liike ja tämä voima tuntuu pesiytyvän tänne kokoomuksenkin nuoreen siipeen.

Mutta, herra puhemies, tähän varsinaiseen asiaan. Mitä tulee liito-oravaan, liito-oravan suojeluun ja sen puitteissa olemiseen, luulen, että voisin tässä asiassa puhua vähän suulla suuremmalla, koska epäilen niin, ainakin täältä kun katson, että edustajien joukossa ei ole ketään, jolla olisi vastaavaa määrää pesiviä liito-oravia omilla maillaan kuin itselläni on. (Eduskunnassa: Oh hoh!) Minulla on neljä kappaletta. Ed. Kuosmanen, jos te pystytty osoittamaan minulle yhdenkin, niin sitten katson teidät vähän samanveroiseksi. (Naurua — Ed. Pulliainen: Mikä on tämän vuoden pesimistulos?) Tämän pohjalta mielestäni koko liito-oravan kanssa eläminen ja liikuttaminen ja se puhuminen ja sen suurentaminen on saanut maata suuremmat mittasuhteet, niin että koko valtakunnan tulevaisuus saa olla mitä tahansa, kunhan liito-orava säilyy ja pesii. (Ed. Laakso: Eikö edustaja ole liito-oravien ystävä?) Tunnen tämän asian niin, että liito-orava pesii, jos sillä on pesämahdollisuuksia. Itse olen tätä asiaa sillä lailla parantanut, että olen jopa nostanut tämmöisiä keinotekoisia pönttöjä sinne, että liito-oravalla olisi lämmin ja hyvä olla. (Ed. Pulliainen: Edustajalle kuuluisi palkinto!) Katson, että jos tätä hommaa katsoisimme yhdessä ed. Pulliaisen kanssa, niin liito-oravalla on tilaa Suomessa elää ja myöskin lisääntyä ja näyttäytyä, kunhan siitä ei tehdä tällaista näköalaa, että rautatiet, maantiet tämän puitteissa sorretaan ja siirretään sen takia, jos jossakin on nähty joskus liito-orava. Kun näitä perusteluja tässä asiassa katsoo, nähdään niin, että jos on pieniäkin jätöksiä liito-oravasta, merkkejä, olemassa, metsäkeskuksen ei tarvitse tutkia, onko liito-orava hengissä vai ei. Näitä jätteitä voi kuljettaa matkassa. Valitettavasti minulla ei niitä tällä kertaa ole olemassa, mutta jos joku edustaja on kiinnostunut, voin vaikka tuoda niitä tänne. (Ed. Pulliainen: Onko niitä huoneessanne varastossa?) — Tämän osalta, ed. Pulliainen, ei ole, mutta parannan tapani ja teen välivaraston tälle asialle.

Sen osalta aika vähäisiä ovat nämä merkit, minkä perusteella voidaan metsä terrorisoida siihen malliin, että liito-oravanimikkeen pohjalta jätetään pystyyn koko hakkuu niiltä kulmilta käyttämättömäksi. Herra puhemies, tässä on valitettavasti sellainenkin näköala, että metsäyhtiöt, siis ne, jotka tätä hakkuuoikeutta toteuttavat tässä yhteiskunnassa, ovat valitettavasti niin tuolta Euroopasta peloteltuja, että jos on pienikin epäily siitä, että tämä liito-oravakysymys voi tulla esille, niin hakkuu on nytkin jätetty toteuttamatta. Tässä esityksessä tosin vastuu siirretään metsäkeskukselle, mutta kovasti pelkään, että tämä siirtyy sen näköiseksi, että metsäkeskus lähettää varuiksi ilmoituksen, että alueella on liito-orava, ei pidä hakata. Sen jälkeen, kun tulee tämä korvauskysymys, saako maanomistaja jotain korvausta tästä käyttämättä jäävästä hakkuumahdollisuudesta, luulen, että tämä asia ei toimi eikä pelaa.

Herra puhemies! Toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä asia puidaan ja nähdään niin, että ymmärretään tämän asian kokonaismerkitys ja ymmärretään myöskin se asia, miten tämä korvaus pitäisi hoitaa niin, ettei näistä tule kohtuutonta näköalaa. Tässähän tulee käymään sellainen asia kuin suden kanssa, että jos tätä ei hoideta kuntoon, ne jäävät autojen ja junien alle ja vähenevät itsestään. Tätä en toivo. Olen liito-oravan lämmin ystävä ja siinä mielessä pystyn niitä tapaamaan, jos en nyt päivittäin niin viikoittain kuitenkin. (Ed. Väistö: Terveisiä, terveisiä!) Toivon, että tämä näköalani ymmärretään siinä valossa, että tarkoitan hyvää mutta pelkään pahinta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Päinvastoin kuin edellinen puhuja, joka ilmoitti olevansa liito-oravan lämmin ystävä, minä en lukeudu siihen joukkoon. Sen verran vaikeuksia ja haittaa tämä pieni yökiitäjä on saanut aikaiseksi ja tällä kertaa on saanut myöskin hallituksen liikkeelle.

Mitä tulee Suomen metsälakeihin ja metsälainsäädäntöön ja siihen, miten meillä metsien hoitoa suunnitellaan ja myöskin ohjataan ja sen jälkeen myöskin jälkikäteen seurataan, se on kohtuullisen hyvässä mallissa. Metsäkeskusten alueilla jonkun verran on poikkeavuutta siinä, miten metsän uudistaminen on onnistunut. Kunhan siihen saadaan jonkun verran nykyistä parempi valvonta ja tarkkailu ja tehoa metsän uudistamistoimeen, niin eiköhän siinä olisi metsälakien uudistamiseksi jo ihan tarpeeksi tehtävää.

Kun ed. Tiusanen otti aiemmin tässä keskustelussa esille, että pitäisi laajemminkin tarkastella metsälakeja nimenomaan siitä näkövinkkelistä, minkä verran metsänomistajat ovat laiminlyöneet metsänhoitovelvoitetta, niin kyllä minä suhtaudun niin, että metsänomistajat Suomessa ovat erittäin ammattitaitoisia ja korkealla moraalilla tässä metsänhoitotyössä mukana.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä liito-orava-asiahan oli täällä edellisilläkin valtiopäivillä esillä, mutta siihen liittyvä lainsäädäntö sitten ei mennyt eteenpäin. Kyllähän tässä ollaan vähän niin kuin puun ja kuoren ja vähän oravienkin välissä tämän asian kanssa, mutta minusta nyt tämä lakiesitys on parempi, kuin mitä se oli viime valtiopäivillä.

Mutta tässä on tullut esille sitten tämä metsähakkuiden häirintä. Myös viime valtiopäivillä tätä asiaa käsiteltiin parinkin lakialoitteen muodossa. Itsekin yhden lakialoitteen siitä tein. Se nyt ei ole tässä mukana, vaikka se alun perin valmisteluaikana oli. Valiokuntatyöskentelyn aikana tulee katsoa, miten tämän asian kanssa voidaan sitten edetä. Varmasti se tulee siellä käsiteltyä ainakin jossakin muodossa. Katsotaan nyt, miten voidaan mennä tässä eteenpäin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela innosti minutkin käyttämään puheenvuoron. Kun tutustuin silloisen edustaja, nykyisen ministeri Lehtomäen kanssa ihan paikan päällä metsäkoneiden työskentelyyn metsässä, niin kysyin kuljettajalta siellä kopissa, mitä hän oikein mahtaa tehdä, jos huomaa, että liito-orava on maisemissa, niin hän sanoi, että pistää nurin mahdollisimman nopeasti sen puun, ettei ole enempää haitolla. Ehkä hän rehellisesti kertoi sen, mitä ajattelikin.

Vielä tähän kysymykseen, mistä ed. Lämsäkin tuossa lopussa sanoi, pitäisikö rangaista näitä, jotka estävät työnteon metsässä: Mielestäni se kohdistuu kyllä vääriin henkilöihin silloin, kun se kohdistuu metsäkoneyrittäjiin. Mieluummin pitäisi esimerkiksi valtion maitten ollessa kyseessä mennä kahlehtimaan itsensä Tikkurilan pääkonttorille. Siellähän ne tulostavoitteet asetetaan paikallisille alueille, ja sitä kautta metsäkoneyrittäjät sinne menevät sitten töihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puutun ed. Seppo Lahtelan äskeisessä puheenvuorossa, joka oli todella lennokas taas, vain yhteen ainoaan kohtaan ja siihen sitäkin painokkaammin, nimittäin siihen kohtaan, jossa ed. Seppo Lahtela kehotti, taikka miten sen voisi kuvatakaan, että metsäkeskus ryhtyy valehtelemaan, salaamaan tietoja. Hän on hallituspuolueen kansanedustaja. Kun hallitus esittää päinvastoin ilmoituskäytännön tehostamista, niin hän kehottaa ja ounastelee, että valehdellaan ja pimitetään tietoja. Tämä on vakava juttu. Minä luulen, että ne terroristitkaan eivät ole ihan noin kauheita.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä metsälain uudistaminen on ihan paikallaan. Siihen ei ole muuta huomauttamista kuin se, että metsäkoneitten työrauha pitäisi saada todella aikaan eli metsärauha. Toivon, että tosiaan valiokuntakäsittelyssä tähän lisätään yksi pykälä näiden osalta.

Mitä tulee näihin liito-oraviin, niin kyllä se on ongelma varsinkin tienrakentamiskohteissa. Otan esimerkin: Muurla—Lohja on lykkääntynyt vuodesta toiseen sen takia, että siellä on liito-oravia. Yksityisen, tavallisen ihmisen mökin tai omakotitalon, mikä siellä sattuu tielinjalla olemaan, voi lain mukaan pakkolunastaa, mutta jos liito-orava sattuu kohdalle, täytyy tehdä uusi suunnitelma ja tiehen mutka sen liito-oravan takia. Kyllä minun mielestäni täytyisi joku suhteellisuustaju olla. Kyllä nyt ihminen on ihminen ja liito-orava on liito-orava. Ihmiseltä todella voidaan ulosmitata omaisuus tielinjalta, mutta liito-oravan takia pitää uusi tielinja suunnitella ja yhteiskunta maksaa nämä kulut. Siinä mielessä olen hyvin pettynyt tähän esitykseen.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kyllä näyttää unohtuneen se, kummalla tässä oikeusturvan pitäisi olla vankempi: metsänomistajalla vaiko tällä liito-oravalla. Näiltä ekoterroristeilta näyttää unohtuneen se tosiasia, että kuitenkin metsänomistajat ja suomalainen metsätalous ovat eläneet sopusoinnussa liito-oravan kanssa ikimuistoiset ajat. Suomalainen metsätalous on ollut sitä niin sanottua tehometsätaloutta jo 50 vuotta, joka on kuitenkin noin 15—20 liito-oravasukupolvea, ja niitä on edelleenkin se kymmenissätuhansissa laskettu kappalemäärä tässä maassa, niin että se ei ole ollenkaan niin uhanalainen, mitä väitetään olevan. Sehän liitää juuri sen takia, että se pystyy siirtymään paikasta a paikkaan b. Jos siltä juuri se tämänhetkinen paikka tielinjauksen takia häipyy, ei se liito-oravapopulaatio ole totaalisesti ikuisiksi ajoiksi tuhottu.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Onnittelen ed. Kuosmasta siitä erinomaisesta vertauksesta, kumman pesäpuu on tarkemmin suojeltu taikka pahemmin ja tehokkaammin, ihmisen vaiko liito-oravan. Vertaus oli erinomaisen hyvä.

Mutta, herra puhemies, siihen asiaan, mistä kerroin, kuinka metsäkeskuksissa tätä asiaa tehdään, joissain viedään asioita enemmän eteenpäin, joissakin ei: Ed. Pulliainen käsittääkseni tämän asian ymmärsi aivan väärin joko vapaaehtoisesti tai tarkoituksella. Tartuin siihen osaan puheenvuorossani kiinni, minkä ed. Hemming esitti kantaen huolta, että joissakin metsäkeskuksissa ei saada riittävästi syntymään ilmoituksia, epäilyjä jne. Tämän osalta, herra puhemies, toivon, että me ed. Pulliaisen kanssa pystyisimme konsultoimaan kahden kesken tässä asiassa, niin että kuullun ja tarkoitetun ymmärtäminen kävisi yksiin ja olisimme asioista samaa mieltä, kun periaatteessa tässä liito-oravakysymyksessä olemme täysin samaa mieltä. (Ed. Pulliainen: Ihanko totta!) — Kyllä!

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä lennokasta keskustelua, tuntuu, että se on lentänyt tästä lakiesityksestä jo paljon edemmäksi kuin liito-oravan siivet voivat koskaan kantaa. Jos katsotaan, mitä täällä esityksessä esitetään, niin tässä esitetään sitä, että ympäristökeskuksen ja metsäkeskuksen välistä tiedonvaihtoa liito-oravan esiintymispaikoista tehostetaan eli tieto kulkee eri viranomaisten välillä. Toinen esitys on se, että metsänomistajalla tai hakkuuoikeuden haltijalla olisi mahdollisuus hakea ennakkotietoa metsälain 10 §:n soveltamisesta eli siitä, onko semmoinen vaikeasti maastossa määriteltävä kohde sitten metsälain 10 §:n tarkoittama kohde vai ei. Nämä molemmat esitykset metsälain muutokseksi ovat mielestäni oikein hyviä.

Kolmatta keskustelussa esille noussutta asiaa eli metsätyön häirintää on varmaan paikallaan vielä valiokunnassa puida.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on unohtunut varmaan tämän hallituksen esityksen päätarkoitus, joka nimenomaan liittyy liito-oraviin. Tänään on useimmissa valiokunnissa aloitettu myöskin ensi vuoden talousarvion käsittely, ja ainakin minä pidän äärettömän tärkeänä, ettei tämä uusi laki, jos tämä nyt eduskunnassa hyväksytään suunnilleen sen mukaisena, mitä hallitus esittää, kohtuuttomasti taas rasittaisi metsäkeskuksia ja vähentäisi metsäkeskusten mahdollisuuksia tehdä sitä perustyötä, mikä kuuluu niille, eli metsänhoidon suunnittelua ja kestävän metsätalouden edistämiseen tähtäävää työtä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tähän hallituksen esitykseen, niin valitettavasti siinä rinnastetaan aika lähelle ympäristökeskus ja metsäkeskus toisiinsa. Kyllä siitä sellainen puolivihreä näköala silloin aina tulee, kun ympäristökeskus puuttuu johonkin puuntuottajan asemaan ja näköalaan joko vakavammin taikka tiukemmin taikka ohjaten taikka liittoutuen. Siitä ei koskaan tälle suomalaiselle yhteiskunnalle ja metsätalousyrittäjille mitään hyvää seuraa. Ympäristökeskuksen näköala on niin nurjamielinen olemassa, että sinne pitäisi väestä ainakin toinen puoli vaihtaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen viittasi, aivan oikein, itse asiaan. Tuollaiset arviot, että jos liito-oravan pesäpuurauhaa heikennetään, ihmisen pesäpuu paranisi siitä: Ei suinkaan, jos me olemme ja kun olemme huolissamme ihmisten asumisoikeuksista ja heidän asumisensa tasosta, niin meidänhän pitää kehittää sitä edistävää lainsäädäntöä eikä nähdä liito-oravaa uhkana ihmiselle, jollainen se siis ei ole.

Arvoisa puhemies! Loppujen lopuksi on kysymys arvokkaista biotyypeistä, luonnonympäristöistä, joita Suomi on sitoutunut säilyttämään. Suomi on allekirjoittanut biodiversiteetti- eli luonnon monimuotoisuussopimuksen. Suomi on Euroopan unionin jäsen, ja se myötäsaattaa tiettyjä velvoituksia Suomelle. Siihen liittyy tuo luonnonsuojelulaki, joka tulee 5) kohdassa, luonnonsuojelulain osauudistus, ja, arvoisa puhemies, tämä hallituksen esitys 73 on seurausta siitä.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Yleensä on haukuttu poliittisia puolueita siitä, ettei niiden välillä ole riittäviä yhteiskunnallisia eroavuuksia, mutta minusta ed. Seppo Lahtelan täällä esittelemä keskustan ympäristöpoliittinen ohjelma osoittaa, että pieniä painotuseroja on olemassa, puolueitten välillä on eroja, ja toivoisin, että julkinen sana näihin eroihin voimakkaasti kiinnittäisi huomiota ja antaisi ed. Lahtelan puheenvuorolle sille kuuluvan näkyvyyden julkisuudessa.