3) Hallituksen esitys laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n, sosiaalihuoltolain
sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun
lain 12 §:n muuttamisesta
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt hallitusohjelman mukaisesti
antanut esityksen palveluseteliä koskevaksi lainsäädännöksi. Palveluseteliä käytetään
nyt jo sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta yhteneväisiä pelisääntöjä tarvitaan
lainsäädännössä. Kansalaisten
tasavertaisen kohtelun vuoksi ja myöskin helpottamaan kuntien
toimintaa on hyvä olla lain tasoisia määräyksiä.
Nyt ehdotetaan kolmen lain muuttamista. Nämä ovat
sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta
annettu laki, sosiaalihuoltolaki sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
annettu laki. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettuun
lakiin tulee palveluseteliä koskeva yleissäännös.
Sosiaalihuoltolakiin lisätään säännökset
palveluntuottajien hyväksymisestä ja palvelusetelin
arvon määräytymisestä kotipalveluissa.
Maksulaissa määritellään palvelusetelin
omavastuun pääperiaatteet.
Tämän hetken käytäntönä on,
että kunnat voivat käyttää palveluseteleitä osana
kunnan ostopalvelutoimintaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nyt
on tarkoitus luoda uusi kunnallinen palvelujen järjestämistapa.
Erona nykyiseen tilanteeseen on, että asiakkaalle tulee
vapaus valita palvelun antaja kunnan hyväksymien yksityisten tuottajien
joukosta. Kotipalveluista asiakas suorittaa omavastuumaksun, joka
voi vaihdella tuottajan hintatason mukaan. Säännöllisen
kotipalvelun osalta palvelusetelin arvoksi on määritelty 5—20
euroa tunti, mikä on uutta. Muun kotipalvelun osalta kunta
voi määritellä setelin arvon. Arvon pitää kuitenkin
olla asiakkaan kannalta kohtuullinen.
Alustavien arvioiden mukaan palvelusetelin kustannus—hyöty-suhde
on paras niiden asiakkaiden kohdalla, jotka tarvitsevat apua tilapäisesti
tai vain muutamia tunteja viikossa. Vastaavasti, jos avun tarve
on runsas ja jatkuva, kunnan järjestämä palvelu
on asiakkaalle edullisempi vaihtoehto. Kunnille ei tämän
myötä säädetä uusia velvollisuuksia.
Esityksen tärkein tavoite on edistää setelin käyttöä kotipalveluissa.
Hallitus on arvioinut, että kotipalvelun määrä tai
volyymi laajenee lähivuosina 10 000 kotitaloudella.
Setelimallin toteuttamiseen on varattu ensi vuoden talousarvioon
10 miljoonaa euroa valtionosuuksien lisäyksinä kunnille.
Lakiehdotus koskee sosiaalihuoltolain kotipalvelua ja niiden
tukipalveluja. Muissa sosiaalipalveluissa seteliä voidaan
kokeilla lainsäädännön säätelemänä.
Terveydenhuollon osalta lainsäädäntö ei
muuta olemassa olevia käytäntöjä. Palvelusetelin
käyttöönoton taustalla on se, että ikäihmisten
määrä nousee lähivuosina ja
kotipalvelujen kysyntä kasvaa. Jo nyt on havaittu tyydyttämätöntä kotipalvelujen
tarvetta. Lisäksi ikäihmisten maksukyky on kasvamassa.
Setelijärjestelmä on uusi keino kannustaa heitä käyttämään
myös omia varoja palvelujen hankkimiseen omien valintojensa
mukaisesti. Lainsäädäntö edellyttää,
että kunnat tekevät periaatepäätöksen,
ottavatko ne palvelusetelit käyttöön
vai eivät. Lisäksi kuntien pitää hyväksyä setelin
piirissä olevien palvelujen tuottajat ja valvoa setelin käyttöä kunnissa.
Kunnallista kotipalvelua ei voi järjestää yksinomaan
setelin avulla, vaan rinnalla täytyy olla joko kunnan omaa
tai ostopalvelutoimintaa. Asiakas voi kieltäytyä ottamasta
vastaan seteliä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet
muulla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin.
Kunnan ei pidä tarjota seteliä silloin, kun asiakas
ei suoriudu sen käytöstä. Esimerkiksi
dementoituneiden henkilöiden kohdallahan näin
voi asianlaita olla.
Ne kunnat, joissa on jo nyt yksityistä palvelutuotantoa,
voivat välittömästi ottaa setelin käyttöön
vuoden alusta. Sellaisissa kunnissa, joissa täytyy synnyttää yksityistä palvelutarjontaa,
setelin käyttöönotto voi viedä aikaa.
Palvelusetelin käyttöönoton voidaan olettaa
lisäävän yrittäjyyttä.
Pääosin nämä yrittäjät
ovat naisia. Palveluseteli toivottavasti myös vähentää omaishoitajien ja
vapaaehtoistyötä tekevien kuormittuneisuutta.
Arvoisa puhemies! Tässä ovat tosiaankin nämä pääkohdat,
miten ehdotus muuttaa nykykäytäntöä ja
mitä uutta siinä on. Toivon, että ehdotusta
valiokunnassa sitten käsitellään hyvin seikkaperäisesti
ja edistetään eduskunnan päätöksin
tämän setelin käyttöönottoa
kunnissa.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Näin oppositioedustajankin taholta
on ilolla tervehdittävä tätä esitystä ennen
kaikkea siitä syystä, että kotipalvelujen
määrä on runsaassa 10 vuodessa vähentynyt
dramaattisesti. Vanhusten kohdalla kyse on noin 40 000
kotipalvelukäynnin vähenemisestä vuodesta
1991 vuoteen 2002. Lapsiperheillä väheneminen
on ollut vielä dramaattisempi. Näitä käyntejä oli
viime vuonna vajaa kolmannes siitä määrästä kuin
niitä oli vuonna 1991. Hyvän pohjan tämän
lakiesityksen valmistamiselle on tarjonnut ministeri Hyssälän
edeltäjien ed. Soininvaaran ja ed. Biaudetin työ,
joka oli viimeistelyä vaille valmis tämän
hallituksen aloittaessa toimintansa.
On myös ilahduttavaa se, että tämän
hallituksen hallitusneuvotteluissa syntyneiden salaisten lisäpöytäkirjojen
kirjaus siitä, että tätä palveluseteliä ei
saa ulottaa terveydenhuollon palveluihin, on nyt kumottu tässä käytännön
valmistelussa. Jos näin olisi ollut, tämä ehdotus
olisi ollut sikäli torso, että varmasti monet
palveluntuottajat ovat koulutukseltaan esimerkiksi sairaanhoitajia
tai terveydenhoitajia ja he tarjoavat sekä sosiaalipalvelua,
kotipalvelua että terveydenhuollon palvelua. On hyvä asia,
että näistä lakiesityksistä yhteen
eli tähän sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuuksista annettuun lakiin on kirjattu sekä sosiaali-
että terveydenhuollon palvelut.
Valiokuntakäsittelyssä toivon valiokunnan perehtyvän
nimenomaan siihen, mitä mahdollisuuksia kotipalvelun ohella
tämä uusi lainsäädäntö avaa.
Tässähän on nyt erikseen säädelty
ainoastaan kotipalvelusta. Muilta osin tämä tilanne
jää auki juuri siitä syystä,
että meillä on hyvin erilaisia tilanteita eri
kunnissa, erilaista palveluntarjontaa niin laadultaan kuin määrältäänkin. Tämä täydentävä
palvelu,
siis palvelusetelien avulla ostettava palvelu, antaa varmasti monelle vanhukselle
ja toivottavasti tulevaisuudessa yhä enemmän myös
lapsiperheille ja vammaisia kotonaan hoitaville lisämahdollisuuksia
saada apua ja tukea ennen kaikkea kotona selviytymiseen ja mahdollisimman
itsenäiseen elämään.
Palvelusetelijärjestelmää on vastustettu
muun muassa sillä perusteella, että on pelätty,
että asiakkaat eivät pysty valvomaan laatua, he
eivät ostaessaan välttämättä tiedä,
mitä saavat. Sen takia tässä on tämä tietynlainen
sertifikaattimenettely eli se, että selvitetään
kunnassa olevat palveluntuottajat, selvitetään
heidän tuottamiensa palvelujen hinta—laatu-suhde,
ja arvioidaan, mitkä palveluntuottajat täyttävät
nämä laatukriteerit. Tällöinhän
on ihan turvallista sitten asiakkaan valita näistä palveluntuottajista.
Näin ollen vastustus, mitä on esiintynyt, osoittautuu
tältä osin aiheettomaksi.
Tässä on eräs yksityiskohta, jonka
toivon selvitettävän valtiovarainvaliokunnan verojaostossa,
eli kysymys siitä, millä tavalla palvelusetelin käyttö ja
kotitalousvähennys soveltuvat ja yhdistyvät toisiinsa.
On huolella tutkittava sitä, että palvelusetelin
käyttö ei aiheettomasti rajaa kotitalousvähennyksen
käyttömahdollisuutta ja nämä kaksi
järjestelyä, toimintamuotoa yhdessä muodostavat
toimivan ja järkevän kokonaisuuden.
On todella hyvä, että saadaan pää auki.
Se, mikä tässä tietysti arveluttaa, on
se, että tämä maksupuoli on varsin byrokraattinen.
Ymmärrän sen toki siltä kannalta, että näin
turvataan kaikille kansalaisille tasavertainen kohtelu, mutta silloin
kun on kysymys nimenomaan tilapäisestä käytöstä esimerkiksi
lapsiperheiden kohdalla, kun lapsi sairastuu ja tarvitaan kodinhoitajaa, maksupolitiikan
tulisi olla mahdollisimman joustava. Jos ymmärsin ministeri
Hyssälän esittelypuheenvuoron oikein, tässä sovellettaisiinkin tämmöistä yksinkertaisempaa
tapaa.
Eli kaiken kaikkiaan on hyvä, että tämä esitys on
tänne saatu, esitys, jonka takana on sekä edellisen
että nykyisen hallituksen tahto.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa siitä, mihin entinen
ministeri Perho lopetti. Tämä hanke palveluseteleiden käyttöönotosta
sosiaali- ja terveyspalvelussa, käytännössä lähinnä vanhusten
kotipalveluissa mutta varmaan myös nuoremmankin väen
kotipalveluissa, syntyi jo edellisen hallituksen aikana. Haluan
kiittää istuvaa hallitusta siitä, että se hallituksenvaihdoksesta
huolimatta on vienyt tätä sinänsä hyvää hanketta
eteenpäin.
Olin itse peruspalveluministerinä käynnistämässä tähän
lakiesitykseen johtanutta selvitysmieshanketta ja voin kertoa, että asia
ei ollut mitenkään yksinkertainen tai riidaton
vaan henkistä ja ideologista vastustusta oli hyvin paljon. Olen
myös ymmärtänyt, että vastustus
sen jälkeen, kun on nähty, mitä tästä on
tulossa, on vähentynyt ja asia on nyt mennyt paljon yksimielisemmin
eteenpäin. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä vähän
selostaa niitä näkökohtia, jotka tähän
jossakin määrin riidanalaiseen hankkeeseen siis
johtivat.
On paljon eri puolilla haluttu erilaisissa kauppa- ja teollisuusministeriön
kannanotoissa ja varsin monen puolueen kannanotoissa tuoda esiin, että yksityiset
yritykset voisivat osallistua kunnan rahoittamien sosiaalipalvelujen
tuottamiseen. Joillekin tämän ajamisesta näyttää tulleen jopa
voimakas ideologinen tavoite vähän samaan tapaan
kuin jollekin toiselle taas on tullut ideologinen tavoite sen vastustamisesta.
Kunnan ostamiin sosiaalipalveluihin liittyy kuitenkin se ongelma,
että ne on lain mukaan aina kilpailutettava. Todettakoon,
että yksityisillä yrityksillä itsellään
ei tällaista taakkaa harteillaan ole, vaan ne voivat käyttää järkeään
sen suhteen, onko kilpailuttamisesta saatava hyöty missään
suhteessa siitä koituviin transaktiokustannuksiin tai onko
esimerkiksi kilpailuun liittyvä laadunvalvonta millään
järjellisillä kustannuksilla hoidettavissa.
Pelkästään hinnalla ei voi kilpailla,
vaan on aina otettava tietysti huomioon myös palvelujen laatu.
Laadun valvonta taas voi olla hankalaa, ja kuitenkin se on varsin
tarpeellista. Palveluntuottajalla on ainakin periaatteessa taloudellinen
insentiivi tuottaa kaikki mahdollisimman halvalla ja laadusta piittaamatta.
Se, että siitä tulee tämmöinen
peli ostajan ja myyjän ja sitten tämän palvelun
saajan välillä, voi lisätä toiminnan
kustannuksia niin paljon, että lopulta olisi paljon edullisempaa
tuottaa palvelut suoraan kunnan toimesta. Olen koko ajan odottanut
sitä, että Kilpailuvirasto puuttuu siihen, että sinfoniaorkesterit
saattavat tilata jonkun sävellyksen kilpailuttamatta sitä kaikilla
kansalaisilla ja tilaamatta sitä sävellystä siltä,
joka jonkun pimputuksen säveltää halvimmalla.
Vanhusten kotipalveluissa, silloin kun vanhus on henkisesti
hyvässä kunnossa, laadun ja hinnan välinen
suhde hoituu paljon helpommin erityisesti siinä mallissa,
jossa vanhus saa itse myös maksaa tästä laadusta
ja vähän sitten itse arvioi sitä parempaa
laatua suhteessa korkeampaan hintaan niin kuin muissakin palveluissa.
Vanhus voi vaihtaa palveluntuottajaa, jos ei ole tyytyväinen saamaansa
palveluun tai sen hinta—laatu-suhteeseen. On toki totta,
että tämä ei aina toimi pienillä paikkakunnilla,
joilla kilpailevia palveluntuottajia ei ole saatavissa, mutta tällöinkin
asiakkaalla on mahdollisuus turvautua kunnan itsensä tuottamaan
palveluun, jolloin tämä tietty turvallisuus sittenkin
on olemassa.
Minusta on järkevintä aloittaa yksityisten
palveluntarjoajien toiminta tästä helposta päästä ja siirtyä vaikeampiin
asioihin sitten, kun on saatu kokemusta ja tietoa. Parhaimmillaan
yksityiset palveluntuottajat tuovat alalle uusia innovaatioita,
joista myös kunnalliset organisaatiot voivat ottaa opikseen.
Ikäihmisen itsensä kannalta palveluseteli on parannusta,
ainakin sen pitäisi semmoinen olla. Se muuttaa hänet
hoidokista asiakkaaksi, jonka tyytyväisyyteen kannattaa
aina panostaa, sillä onhan aina riskinä, että vanhus
muuten voi irtisanoa sopimuksen. Palvelujen laatu on hyvin henkilökohtainen
kysymys. Joku arvostaa niissä aivan toisia asioita kuin
joku toinen, ja voi olla, että kunnan virkamies mittaisi
taas palvelun laatua aivan eri perusteella. Suurin merkitys on myös
henkilökohtaisilla kemioilla, sillä onhan kotiintuleva
palvelu hyvin henkilökohtainen asia ja asiakas haluaa siinä mielessä vaikuttaa
myös siihen henkilöön, joka sinne kotiin
tulee.
Tärkeänä pidän sitä,
että asiakas voi halutessaan ostaa kalliimman ja parempilaatuisen
palvelun tai palvelun laajempana ja maksaa itse erotuksen. Tosin
täytyy sanoa, että kovin selkeä tältä osin
ei hallituksen esitys ole, koska siinä toisaalta sanotaan,
että "palvelun käyttäjän maksettavaksi
jäävä omavastuuosuus ei saa ylittää sitä asiakasmaksua,
jonka kunta voisi periä itse järjestämistään
vastaavista palveluista" — tämä on jopa
etusivulla — ja sivulla 12 sanotaan: "Palvelun tuottaja
voi vapaasti hinnoitella palvelut kunnan toiminnalle asettamien
ehtojen rajoissa. Tämä merkitsee, että asiakkaan
omavastuuosuus voi vaihdella tuottajittain." Tämä vaatisi
varmaan jonkun selvityksen, kumpaa tässä nyt on tarkoitus
ajaa; ilmeisesti on käytetty kahta eri valmistelijaa.
Kysymys, jonka ed. Perho otti esille, on tietysti mielenkiintoinen:
Jos rouva Lahtiselta ensin palvelusetelillä ostetaan tietty
kunnan tarjoama paketti ja sen jälkeen hän vielä toimittaa
viikkosiivouksen, saako tästä viikkosiivouksesta
sen verovähennysoikeuden, jonka saa, jos ostaakin rouva
Virtaselta tämän saman palvelun?
Kun eläkeläisten joukossa on työeläkejärjestelmän
asteittaisen voimaantulon ansiosta yhä parempaa eläkettä saavia,
on minusta luonnollista, että nämä, jotka
saavat yhä parempaa eläkettä, käyttävät
tulojaan henkilökohtaisiin palveluihin. Tämä on
myös yhteiskunnan etu. Eläkeläinen, joka
ostaa itselleen runsaammin kotipalvelua, pystyy tämän
palvelun turvin todennäköisesti asumaan kotonaan
pitempään. Näillä näkökohdilla
on varsin suuri paino, sillä vanhustenhoidon edessä olevat
velvoitteet tulevat joka tapauksessa olemaan kunnille valtaisa taloudellinen
haaste, ja sen takia tämäkin kivi kannattaa kääntää.
Minua pikkuisen ihmetytti se, mitä tässä sanotaan
sertifioinnista. Ymmärrän sen tarpeen, että nämä palveluntuottajat
sertifioidaan, niiden pitää olla kunnan tai jonkun
muun hyväksymiä, mutta pidän hieman erikoisena,
että jokaisen kunnan erikseen pitää tehdä tämä hyväksyntä,
ettei voi olla mitään laajempaa sertifiointia.
On nimittäin yksi mahdollisuus, että tämä ei
olekaan enää mitään pienyritysvaltaista
toimintaa vaan syntyy tämmöisiä palveluntarjontaketjuja,
niin kuin yksityisissäkin palveluissa on syntynyt. Niissä menetetään
se pienuuden ilo ja sympaattisuus mutta toisaalta saadaan suuren
ketjun osaaminen ja laadunvarmistus. Jos syntyy tämmöisiä maakunnan
tai maan laajuisia ketjuja, minusta olisi ymmärrettävää,
että ne sertifioitaisiin yhdellä kertaa eikä niin,
että 450 kuntaa joutuu erikseen miettimään,
onko tämä firma hyvä. Hyvin mielenkiintoinen
ratkaisu saattaisi Helsingissä esimerkiksi uustuotantoalueella,
jolla on paljon huoltoyhtiöitä, olla se, että huoltoyhtiö laajentaa toimintansa
sosiaali- ja terveyspalvelujen alalle, koska sillä on paljon
synergiaetuja. Se on joka tapauksessa kiinni siinä asuinalueessa
voimakkaasti. Tämä on yksi ratkaisu, joka saattaa
hyvin yllättäviä lopputuloksia saada
aikaan.
Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, toivon tälle alun
perin omasta aloitteestani syntyneelle lakiesitykselle menestystä eduskuntakäsittelyssä
ja
sanon vaan, että kun me pohdimme hyvin paljon yksityisen
sektorin ja julkisen sektorin välistä työnjakoa,
tämä voi siinä pohdinnassa osoittautua
merkkipaaluksi.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Periaatteessa on hyvä, että vihdoinkin
saadaan edes joku lakiesitys tästä tärkeästä palvelusetelimallista.
Mutta tämä esitys on juuri tämmöinen
kauhukuvamalli, mitä tämä seteli ei saisi
olla.
Itselläni on konkreettisia kokemuksia palvelusetelin
kehittämisestä päivähoitoon
90-luvun lopulla, silloin kun tuli subjektiivinen oikeus päivähoitoon.
Silloin siitä setelijärjestelmästä tuli niin
hyvä malli, että se toimi esimerkkinä monille
muillekin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Asiakkaat
olivat erittäin tyytyväisiä, palveluntuottajat olivat
tyytyväisempiä kuin kunnallisen järjestelmän
tuottajat, ja työllisyys parani, koska syntyi uusia yksityisiä yrityksiä.
Oleellista silloin oli muun muassa se, että kunta sai itse
päättää, minkälainen
se seteli on. Meillä se oli tasarahamalli, ja oleellista
oli se, että setelin arvo oli tarpeeksi korkea. Sillä setelillä saatiin
kahdelle lapselle päivähoitopaikka versus yksi
kunnallinen päivähoitopaikka. Silloin meillä ei
ollut jonoja päivähoidossa. Toinen tärkeä asia
oli se, että se, mitä sitten jäi asiakkaan
maksettavaksi itse, oli täysin palveluntuottajan ja asiakkaan
välinen asia, johon ei kunta puuttunut millään
tavalla. Siis tästä setelistä pitää tulla
ja se pitää laatia ja kehittää todelliseksi
vaihtoehdoksi tähän järjestelmään.
Tässä olisi pitänyt tehdä puitelaki
vaikka kauppa- ja teollisuusministeriössä tai
sisäasiainministeriössä — kuntalakiin — tai
vaikkapa valtiovarainministeriössä, koska meillä on
paljon muitakin palveluja, joissa tätä seteliä tarvitaan, esimerkiksi
kuluttajaneuvonta, tukiopetus, kouluruokailu, kursseja liikunnasta
tai taidekasvatuksesta jne. Tämän lakiesityksen
olisi pitänyt lähteä asiakaslähtöisempänä ja
markkinoita kehittävämpänä.
Nyt tämä valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä,
joka pelkää palvelusetelissä mörköjä,
joita ei edes ole olemassa. Pelätään ehkä,
että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tästä mallista
tuli holhousmalli.
Tässä on lähinnä kolme ongelmaa,
jotka minä näen. Ensimmäinen ongelma
on se, että kunnille olisi pitänyt antaa isommat
valtuudet setelistä päättämiselle.
Kunnan olisi pitänyt itse valita ja päättää,
vaikka että se olisi tasarahamalli, ja kunnan tulisi itse
päättää myös tuen suuruudesta,
setelin arvosta. Palvelujen hinnat vaihtelevat eri puolilla maata,
ja kun sitten jokin hinta laitetaan sille palvelulle, se on sitten
se palvelu. Tällöin markkinat eivät pääse
kehittymään, ei synny tervettä kilpailua,
ja palvelut eivät näin ollen kehity. Tämä tulee
liian lähelle ostopalvelusysteemiä.
Toinen ongelma on se, että täällä on
viittaukset asiakasmaksulakiin. Asiakasmaksut ovat tässä sitten
samat kuin kunnallisellakin puolella. Kunnallisten palveluiden maksuperusteet
eivät kuitenkaan tähän järjestelmään
kuulu millään tavalla, koska tässä ei
ole enää kysymys kunnallisista palveluista siinä merkityksessä,
kuin asiakasmaksusäännöksissä tarkoitetaan,
vaan ihan asiakkaan omasta palvelun ostamisesta.
Kolmas ongelma tässä on se, että kunnat
joutuvat nyt hyväksymään palveluiden
tuottajan eikä kunnilla ole tähän resursseja.
Tämä on täysin uusi tehtävä,
joka on oikeastaan aivan turha. Vastuu tästä pitäisi
sälyttää jonnekin muualle, en tiedä,
onko se lääni vai mikä, mutta ei ainakaan kunnille.
Kaiken kaikkiaan, vaikka kannatan lämpimästi
palvelusetelijärjestelmää, tiedän,
että siitä järjestelmästä voidaan
tehdä toimimatonkin. Tästä nyt tuli torso.
Tästä olisi pitänyt tehdä täysin
oma järjestelmänsä eikä sekasikiömallia,
joka estää tavallaan tulemasta esiin niitä hyviä puolia,
mitä palvelusetelissä on. Asiakkaan valinnanmahdollisuuksia,
valinnanvapautta, pitäisi myös todellisuudessa
lisätä.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hieman hämmästyin ed. Vahasalon
hyvin kriittistä puheenvuoroa. Minusta tässä on
hyvin tyypillinen tilanne, että kun ollaan jonkin innovaation
lähteellä, jokainen haluaa esittäytyä,
että tämä on minun ideani, mutta sen sijaan
ei löydy halukkuutta sen perusidean jatkuvaan kehittämiseen
ja innovaation eteenpäinviemiseen.
Minusta avauksena tässäkin muodossa tämä palvelusetelin
käyttöönotto on hyvin merkittävä palvelutuotannon
innovaatio. On selvää, että me emme saa
tyytyä lopullisesti tähän vaan nyt tulevien
kokemuksien pohjalta tätä asiaa tulee jatkokehittää,
mutta perusavauksena tämä on erittäin merkittävä.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On tietenkin hyvä asia, että palveluseteli
tulee, mutta tiedän kokemuksesta, että hyvät
asiat voidaan tehdä huonolla tavalla niin, että perusidea
vesittyy, ja tässä valitettavasti on nyt käymässä niin.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Niin kuin moni edustaja on täällä jo
sanonut, periaatteessa tämä on erittäin
tärkeä asia, hyvä asia, ja se monipuolistaa
meidän palvelujärjestelmäämme.
Ei siinä ole minusta mitään epäselvää.
Mutta kun mennään toteutuksen puolelle, kyllä tähän
kieltämättä tiettyjä dubioita
kuuluu mukaan.
Minä olen löytänyt Kuntaliiton määritelmän vuodelta
94 — siis se on yhdeksän vuotta vanha — jossa
jo määriteltiin, mikä on palvelusetelijärjestelmä.
Luen sen tähän alkuun. Ensinnäkin Kuntaliitto
totesi, että kunnan palveluseteli on vaihtoehto kunnallisten
palveluiden järjestämiseksi — siis hyvin
edistyksellistä ajattelua yhdeksän vuotta sitten.
Varsinainen määritelmä kuului seuraavasti:
"Kunnallinen palveluseteli on kunnan päätöksellä myönnettävää ja
käyttötarkoitukseltaan sidottua ostovoimaa, jota
voidaan kohdentaa joillekin kunnan väestöryhmille
tai palvelun tarvitsijoille palvelun ostamiseksi joko yksityisestä tai
julkisesta tarjonnasta, jossa palvelun tarvitsijat käyttävät
myös omia taloudellisia voimavarojaan." Vielä lisäalaviite:
"Palvelusetelillä hankittava palvelu kuuluu kunnan järjestämisvastuun
piiriin luettaviin palveluihin."
Arvoisa puhemies! Oma ajatukseni lähtee tästä,
että kyllä tämä meidän
rakas Suomemme on varsin byrokraattinen maa. Tämä hyvä asia
on näin pitkällä konsensuksella ollut
yhdeksän vuotta sitten, ja nyt, kun sosiaali- ja terveysministeriö tiedottaa
tästä asiasta, sanotaan, että tämä on
ihan uusi keino ja sen pelisäännöstä ei
ole kuitenkaan mitään lainsäädännöllisiä ohjeita
ja sen takia niitä täytyy ruveta tekemään.
Tämä tietysti kuulostaa analyyttisesti ihan terveeltä pohjalta,
mutta puhun näin sen takia, että pelkään,
että kaikkinensa koko järjestelmästä tulee
liian byrokraattinen. Sen varsinainen joustavuus ja sopeutuvuus sekä ajoittaiset
tarpeet — niin kuin esimerkiksi ministeri itse sanoi, että tämä on
parhaimmillaan silloin, kun vanhukset tarvitsevat harvoin tällaista
asiaa — ehkä eivät kohtaakaan toisiaan,
jos liian tiukasti kaikki asiat säännellään.
Lähtökohtana hallituksen esityksessä on
pelkästään kotipalvelut — hyvä,
että jostain edes aloitetaan — ja esityksen tavoitteena
on lisätä kotipalveluiden tarjontaa. Onneksi nyt
lopultakin todetaan, että sen käyttö on
mahdollista muissakin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
Tämä on 18. syyskuuta, ja kuukautta aikaisemmin,
kun ministeri vastasi ed. Anne Holmlundin kyselyyn tästä samaisesta
asiasta, silloin vielä ministerin vastauksessa luki, että voimassa
oleva lainsäädäntö ei sinänsä kiellä palvelusetelien
käyttöä terveydenhuollossa. Toisin sanoen
kuukaudessa onneksi hallitus on mennyt askeleen eteenpäin
ja avaa tässä ovea myöskin terveydenhuollon
palvelujen oston suuntaan, mikä on erittäin tärkeä lisä tässä kaikessa.
Terveydenhuollon palvelujen lisäksi nimittäin
minulla ainakin on lista seuraavista asioista, joissa kunnat voisivat
tarjota palveluseteleillä toimintaa kunnalle. Se on oikeastaan
aika pitkä. Siinä on lasten päivähoito
ja leikkitoiminta, erilaiset kuntoutukset, vanhustenhoito ja kotiapu, lasten
neuvolapalvelut, röntgen- ja laboratoriopalvelut, hammashuolto,
elektiiviset leikkaukset, kuluttajaneuvonta, oikeusapu, kouluruokailu,
tukiopetus, opetusta, kursseja esimerkiksi liikunnasta, taidekasvatuksesta,
myöskin kuljetukset, ja taksisetelithän jo ovat
käytössä. Siis varsin laaja toimintakenttä tässä kaikessa
on mukana.
Otan esimerkin erikoissairaanhoidon palveluiden ostamisesta,
siitä, miten lääninhallitukset sitä tulkitsevat.
Se, että tämä tulkinta on näin
outo, oli kyllä minulle yllätys, mutta ainakin
Etelä-Suomessa lääninhallitus toimii
tällä hetkellä käsittääkseni
näin. Tämä ei nyt ole aivan varma käsitys,
koska näitä ei pysty ihan tarkkaan seuraamaan.
Ajatellaan tilannetta, että joku espoolainen tai vantaalainen
tai helsinkiläinen kärsii lonkkavaivoistaan niin
paljon, että haluaisi tarpeellisen lonkkaleikkauksen nopeammin
kuin julkinen järjestelmä on hänelle
osoittanut. Hänelle on tehty diagnoosi ja hänet
on osoitettu jonoon ja sanottu, että kaksi vuotta menee,
ja tämä ihminen itse haluaisi puuttua siihen asiaan,
koska hänellä on sen verran varallisuutta tai
hän ottaa pankista lainaa. Hän haluaa saada asian
kuntoon, ja tämänhän pitäisi
minusta mennä niin, kun kaikissa näissä sairaaloissa
on niin sanotut yksikköhinnat esimerkiksi lonkkaleikkauksista,
että kunta, joka meidän lainsäädäntömme
mukaan on velvollinen hoitamaan kuntalaisen terveydentilan, tietysti maksaisi
tämän yksikköhinnan, joka voisi olla
tämän palvelusetelisumman suuruinen, ja kaiken sen,
mikä tulee siihen päälle ja minkä tekee
taho, jonka kanssa kunta hyväksyy tämän
toiminnan, jossa kaikki laatukriteerit ja muut ovat kohdallaan,
potilas maksaisi. Näinhän tämän
tavallisella suomen kielellä pitäisi toimia.
Nyt lääninhallitukselta on ainakin Etelä-Suomessa
annettu vuosi sitten kesällä kiertokirje, jossa
kiellettiin tämän laatuinen tulkinta. On vedottu
juuri näihin monimutkaisiin pykäliin. Minusta
tämä on erittäin ikävää,
ja minulle on kerrottu useissa poliittisissa väittelyissä,
että perusteena ei ole mikään muu kuin
tasa-arvokysymys. Toisin sanoen kaikkien ihmisten pitää sitten
olla samassa jonossa ja sieltä ei pompita minnekään muualle,
vaikka olisi omaa rahaa hoitaa tätä asiaa. Kunnalla
on velvoite vain tiettyyn yksikköhintaan asti vastata näistä palveluista,
mutta yhtä lailla kansalaisilla täytyy olla valinnanvapaus lähteä jonnekin
muualle ja veronmaksajana oikeus saada omat rahansa mukaan, kun
hän jotain terveydenhuoltopalvelua itsellensä muualta,
yksityiseltä sektorilta, haluaa.
Tässä on selvä poliittinen jännite,
arvoisa puhemies. Vasemmisto on vastustanut tätä ainakin eduskuntavaalien
yhteydessä useissa keskusteluissa, ja vain tasa-arvoon
on niissä keskusteluissa vedottu. Henkilökohtaisesti
en ymmärrä sitä ollenkaan, mikä tasa-arvo
siinä on takana, jos jonot lyhenevät ja sen seurauksena
potilas tulee tyytyväiseksi, saa hoidon siellä,
missä hän on sen itse halunnut, ja sen lisäksi
kunta suorittaa sen tehtävän, mikä kunnalle
lainsäädännön mukaan kuuluu.
Sen takia tämä tulkinta esimerkiksi ministerin
vastauksessa on vielä vähän eri, kuin mikä ehkä on
ajatus tässä hallituksen esityksessä nyt
kaikkinensa.
Tämä edellä kerrottu esimerkki erikoissairaanhoidon
palvelujen ostamisesta minusta jääköön
nyt tässä vaiheessa esimerkiksi tähän
saliin. Itse ymmärrän niin, että näistä lakiehdotuksista
kolmanteen tämä ehkä parhaiten kohdistuu. Erityisesti
meidän on valiokunnassa nyt sitten mietittävä,
minkä muodon lain 12 § saa, jotta mahdollisimman
monipuolisesti tämä edellä kerrottu voisi
potilastasolla toimia.
Tähän loppuun vielä sanon senkin,
mitä se aiheuttaa, jos ilman suurta byrokratiaa palveluseteli
kaikilla näillä sektoreilla toimii hyvin. Mitä se, hyvät
kuulijat, aiheuttaa? Se aiheuttaa sen, että tämän
maan kaikki asiantuntijat saavat tehdä juuri niitä töitä,
mitä he parhaiten osaavat. Silloin on käytössä kolmannen
sektorin palvelut, yksityisen sektorin palvelut ja julkisen sektorin
palvelut. Kaikki toimivat silloin yhteistyössä toistensa kanssa
eikä ole tämmöistä eräänlaista
marssijärjestystä, joka nykyään
on vallalla ja jossa hyvin helposti vierastetaan poliittisista syistä yksityistä sektoria
ja jopa kolmatta sektoria ja halutaan kaikki pitää pelkästään
valtiollistetun toiminnan puitteissa. Se on minusta vanhanaikaista
ajattelua, ikävä kyllä, hyvin selkeästi
haluan sen sanoa. Tässä on mahdollisuuksia purkaa
hoitojonoja, tässä on mahdollisuus turvata se,
että hoitotakuu Suomessa toteutuu, ja myös vain
tätä kautta voidaan saada aikaan se, että Kansallinen
terveysprojekti menisi eteenpäin niitä uria pitkin kuin
hallitus on käsittääkseni halunnut.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puutun vain ed. Akaan-Penttilän terveydenhuoltopuolen
esimerkkiin. Nyt on nimittäin niin, että aivan
näin idealistisin silmälasein ei pidä kyllä tätä puolta
myöskään tarkastella. Löytyy
esimerkiksi sairaanhoitopiireistä esimerkkejä siitä,
millaisia ongelmia ja millaista byrokratiaa myöskin on
aiheuttanut se, että ollaan kahdessa erilaisessa jonossa
samalle lääkärille, joka tekee siis yksityisesti
leikkauksia ja sen lisäksi julkisella puolella myöskin
töitä. Tässä kyllä myöskin
on tilanteita, joissa asiakkaan ja palvelun tarvitsijan etu ei ole
kohdannut yksityisesti lääkärinä näitä leikkauksia
tekevän lääkärin etuja. Siinä mielessä toivoisin
kyllä, että ei pelkästään
mollata tätä julkisen sektorin joustamattomuutta
ja byrokratiaa, vaan nostetaan esiin myös niitä ongelmia,
aitoja tilanteita ja esimerkkejä, joita on noussut yksityisen
palvelutuotannon puolella.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan samoin tässä kuin ed. Huovinen
ihmettelen, että kyllä nyt ed. Akaan-Penttilän
puheenvuoro oli niin kovaa oikeistolaista ideologiaa, että ensimmäisen
kerran huomaan tässä salissa kiittäväni
hallituksen esitystä. Eli minun mielestäni hallituksen
esitys on siinä hyvä, että se lähtee
varovaisesti liikkeelle ja huomioiden nimenomaan niitä kokemuksia,
joita on näissä kokeiluissa saatu.
Ed. Akaan-Penttilälle ja muille, jotka haluaisivat
kaiken kilpailuttaa, voin kai sanoa, että kyllä se
kilpailuttaminen on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Kysyisinpä vaan, kun terveydenhoitoon tämä mahdollisesti
laajenee, kuinka sitten hinta ja laatu ja tuote määritellään
esimerkiksi väestövastuisessa terveydenhoidossa.
Ed. Akaan-Penttilä, kyllä on helppo ehkä ortopedisen
puolen jonoja seurata ja kilpailuttaa tai kaihileikkauksia, mutta
silloin kun puhutaan kansanterveydestä ja väestövastuusta
ja ihmisten kokonaisvaltaisesta hoitamisesta, eikö kuitenkin ole
edellytys se, että yhteiskunta, julkinen sektori, kantaa
sen vastuun?
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Akaan-Penttilän
ajatus tuoda palveluseteli erikoissairaanhoitoon voi ensin kuulostaa
hyvältä: kun henkilö, joka menee ortopediseen
leikkaukseen ja maksaa siitä osittain itse, saa sen nopeammin ja
on sitten poissa siitä kunnan jonosta, niin silloin se
kunnan jonokin periaatteessa kulkee nopeammin. Jos olisi näin,
minusta ei olisi mitään ideologista syytä tätä vastustaa,
koska kaikki hyötyisivät siitä, mutta
kun se ei ole näin. (Ed. Huovinen: Aivan!) Meillä ortopedisiä leikkauksia
rajoittaa puute ortopedeistä. Tekeviä käsiä on liian
vähän. Jos nyt saamme aikaan tällaisen,
että ostetaan julkisista sairaaloista leikkaavat lääkärit yksityissairaaloihin,
niin silloin se julkinen jono ei kulje enää ollenkaan.
Sen takia hän otti erityisen huonon esimerkin. Eräiltä muilta
kirurgian aloilta voisi löytää parempia
esimerkkejä, mutta tämä on erityisen
huono tähän tarkoitukseen. Sitten on tietysti
kysymys siitä, että entäs jos menee ulkomaille
leikattavaksi, jolloin ei tätä kapasiteettirajoitusta
tule tähän eteen, mutta siihen on sitten eräitä muita
näkökohtia.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri tällä tavalla on,
että kun Kansallisen terveysohjelman puolesta olemme puhuneet
ja tehneet työtä, se on se ykkösasia
eli julkisen terveyden- ja sairaanhoidon kehittäminen ja
parantaminen. Jos lähdetään viemään
palveluseteliä leikkausten alueelle, niin yksi asia on se,
että siinä tapahtuu kermankuorintaa, toinen on
tietysti se, että se ei sinänsä auta
julkista sairaanhoitoa, joka on se ykkösasia, sen pelastaminen,
parantaminen ja kehittäminen. Siis rahastahan on pulaa.
Totean vielä, että yksityissektorilla yksinkertainen
artroskopia, nivelen tähystystoimenpide esimerkiksi nivelkierukan
repeämisen vuoksi, maksaa 1 500 euroa potilaalle. Näin
ollen siinä on kysymyksessä yksinkertaisesti myös
liiketoimi. Maahanhan on tullut nimenomaan kansainvälisiä yrityksiä,
joidenka tarkoituksena on tuoda sairaanhoito osaksi kansainvälistä liiketoimintaa.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taisin pitääkin hyvän
puheenvuoron kerrankin, kun vasemmisto kunnolla heräsi
tähän asiaan. Sitä minä tällä halusinkin.
Teidän puheenvuoroissanne ei ollut mitään
yllättävää minulle. Vaalikeskustelut
olivat aivan saman suuntaisia, ja tiettyjä asioita, te
hyvät edustajat, ette kuunnelleet nyt ollenkaan. Haluan
lyhyesti vaan sanoa sen, että kaiken perusta on julkinen
hyvä terveydenhuolto. Se on ykkösasia. Se on verorahoitteinen.
Tästä ei kai kukaan ole ollut eri mieltä.
Sen sijaan se, minkä esimerkin kukin teistä ottaa,
riippuu kunkin omista kokemuksista. Jos eivät teille kelpaa
lonkkaleikkaukset, niin sanotaan sitten aivan toisenlainen esimerkki,
kuulokojesovitukset, jotka viimeisten viiden vuoden aikana ovat
menneet aivan toisenlaisiin mittoihin. Eläkkeellä olevat
ihmiset eivät julkisella puolella enää pääse
mihinkään.
Puute ei ole, ed. Soininvaara, ortopedeistä, vaan syy
on siinä, että ortopedien työolosuhteet ovat
niin huonot julkisella sektorilla, että he tekevät
työtään muualla. Se teidän pitäisi
entisenä ministerinä kyllä tietää.
Tässä on hyvin monta asiaa päällekkäin,
mutta lopetan sanomalla, että yhteistyöstä tässä on
kysymys. Näytin teille äsken tuolta kolmea sormea:
julkinen puoli, yksityinen puoli ja kolmas sektori. Te ette osaa
käyttää muuta kuin julkista puolta, haukutte
koko ajan (Puhemies koputtaa) yksityistä puolta ja kolmatta
sektoria. (Puhemies koputtaa) Miksi näin? Onko se byrokratian
takia?
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Täällä esiin nousseisiin
asioihin haluan vielä selventää paria
kohtaa.
Tämä lakiehdotus koskee sosiaalihuoltolain kotipalveluja
ja niiden tukipalveluja. Terveydenhuollon osalta lainsäädäntö ei
muuta olemassa olevia käytäntöjä.
Tämän totesin juuri puheessani. Meillä on
nyt terveydenhuollossa jo käytössä joissakin
kunnissa palveluseteli. Esimerkiksi Pirkkalassa ostetaan silmäleikkauksia,
ja tämän tapaista on toteutettu näillä palveluseteleillä. Niissähän
on ideana se, että asiakas maksaa vain sen asiakasmaksulain
mukaisen maksun, jonka hän muutenkin maksaisi kunnallisesta
palvelusta. Nyt siis lisätään tätä sääntelyä tähän,
kun aikaisemmin on ollut sääntelemätön
tilanne. Jäykistyminen nykyjärjestelmään
ei tulevaisuudessa kyllä riitä.
Täytyy todeta, että mitään
vanhaahan ei tässä jää pois.
Mutta syy, että tässä ei pystytty tämän selkeämpään
esitykseen, on tietenkin se, että uusi järjestelmä tulee
näitten entisten lisäksi. Lainsäätäjä on
itse asiassa tässä jo vähän
kuin jälkijunassa. Meillä on kunnissa erilaisia
malleja jo menossa ja nyt sitten tulee lainsäädäntö mukaan.
Tätähän nyt tiukasti seurataan ja katsotaan,
mitä kehittämispunkteja tähän
on tulossa.
Täytyy todeta, että palveluseteli on vain
yksi keino näiden muiden rinnalla järjestää palveluja nykyisten
järjestämisvelvollisuuksien puitteissa. Sen käyttöönotto
on kunnille täysin vapaaehtoista. Kunta voi myös
vapaasti harkita, missä laajuudessa se palveluseteliä käyttää.
Palveluseteli ei lisää eikä vähennä kuntien
velvollisuutta järjestää palveluja. Kunnilla
on edelleen vastuu palvelujärjestelmän kokonaisuudesta
ja toimivuudesta. Asiakkaan asemaa palveluseteliä käytettäessä suojataan
esittämällä säädettäväksi,
että asiakas voi kieltäytyä hänelle
tarjotusta setelistä, jolloin asiakas on ohjattava muilla
tavoin tuotettujen palvelujen piiriin.
Entinen ministeri Soininvaara otti ansiokkaassa puheessaan esille
nämä suuret ketjut ja sen, että hinta
vaihtelee tuottajittain. Se on ihan totta, mutta kun kunta on tässä se
yksikkö, niin kunta voi tavallaan kyllä katsoa,
mikä sillä alueella olisi paras tuotantotapa.
Tuottajittain vaihtelee hinta, ja varmasti tässäkin
on niin, että laatu sitten on kalliimpaa kuin muu.
Palveluseteliä koskevaa hallituksen esitystä on
tarkasteltava ja tulkittava osana koko sosiaali- ja terveydenhuollon
lainsäädäntöä, elikkä kokonaisvastuu
tästä palvelujärjestelmästä on
edelleen kunnilla. Tämä tilanne ei siitä muuksi
muutu. Mutta kaiken kaikkiaan asiakkaan kannalta aina näiden
tilanteiden tulee olla kohtuullisia, oli sitten mikä systeemi
tahansa, ja tähänhän jo laki velvoittaa.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä tässä sanoi,
että tämä on täysin uusi järjestelmä,
mitä nyt tuodaan. Ihmettelen, mistä se uusi nyt
tulee, kun kuitenkin tässä edelleen noudatetaan
näitä asiakasmaksuja, edelleen määritellään
tarkkaan ja ohjataan kuntia hyvinkin tarkasti siitä setelin
arvosta. Olisin toivonut, että tästä palvelusetelistä olisi
tullut todellakin uusi järjestelmä, jossa olisi annettu
enemmän vapauksia kunnille hoitaa tämä asia
asiakaslähtöisesti ja markkinoita kehitellen.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo piti tätä mallia holhousmallina.
Minä olen jyrkästi eri mieltä. Minun
mielestäni palvelusetelin käyttöönotto edistää asiakkaiden
valinnanmahdollisuuksia ja mahdollisuuksia ylipäätään
saada palveluja. Meillä on tässä maassa
monia kuntia, jotka kyllä kauniisti kehottavat ja kannustavat
ikäihmisiä siihen, että kotona asuttaisiin
mahdollisimman pitkään. Mutta tiedän,
että monissa kunnissa, monin paikoin, esimerkiksi sairaalasta
on jopa mahdotonta kotiuttaa ikäihmisiä siitä syystä,
että pienimuotoista kotiapua, tilapäistä kotiapua,
ei saa, sitä ei ole saanut rahallakaan. Tämä palveluseteli
nyt mahdollistaa sen, että 80-luvun tyyppiseen kotipalvelumalliin
ikään kuin palataan eli ne hyvät puolet
otetaan käyttöön.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ajattelin vielä tätä keskustelua kommentoida.
Varmuuden vuoksi tänne puhujakorokkeelle kipusin, ettei
aika tuolla permannolla lopu kesken.
Aivan aluksi haluaisin todeta sen ed. Akaan-Penttilälle,
joka valitettavasti ehti jo poistua salista, että minä en
suostu kyllä ottamaan vastaan sitä kritiikkiä,
jonka hän tuossa viimeisessä puheenvuorossaan
esitti ja heitti tänne salin vasemmalle laidalle, että tietoisesti
vastustettaisiin ideologisin perustein näitä erilaisia
palveluntuotantotapoja. Niin kuin ministeri Hyssälä täällä jo äsken
totesi, monissa kunnissa on jo käytössä erilaisia
malleja. Ainakin itse luotan siihen, että kunnissa osataankin
katsoa ne parhaat mahdolliset tavat sen kunnan asukkaiden kannalta
toimia näissä kysymyksissä. Itse ainakin
olen aivan valmis tarkastelemaan näitä palvelun
tuottamisen tapoja hyvin avoimelta pöydältä jo
siitäkin syystä, mitä täällä lakiesityksen
perusteluissa käy hyvin selville, eli että meillä väestörakenteen
muutos on niin raju, että me tarvitsemme todennäköisesti
monia erilaisia keinoja tästä tilanteesta selviytymiseksi.
Mutta ei se saa tarkoittaa sitä, etteikö myöskin voi
kyseenalaistaa näitä uusia malleja tässä eduskuntakeskustelussa.
Minusta sekin on laput silmillä kulkemista suoraan sanottuna,
että jos minä esitän nyt, niin kuin aion
esittää, muutaman hyvän kysymyksen tähän
lakiesitykseen liittyen, se leimataan vaan ideologiseksi vastustamiseksi, jos
haluan kysyä tiettyjä perusteluita ja ehkä evästää tässä vaiheessa
valiokuntaa valiokuntakäsittelyä varten niistä seikoista,
joita vielä pitäisi ehkä pohtia.
Lakiesityksen perustelut todellakin kirjaavat monia hyviä puolia
tämän palvelusetelin osalta. Yksi on ikääntyminen.
Toinen on palvelurakenteen muutos, joka on erittäin iso
ja tärkeä, huomionarvoinen seikka juuri siitä syystä,
että meillä on tarkoituksena varmasti kaikissa
kunnissa päästä sellaiseen tilanteeseen,
että ihmisiä ei makuuteta turhaan kalliilla laitospaikoilla,
vaan että siellä kotipalveluissa ja kunnissa ylipäätään
olisi mahdollisuuksia vastaanottaa akuutista sairaalahoidosta ihmisiä,
jotka eivät enää tarvitse sitä kallista
laitospaikkaa, takaisin sinne kotiin. Tämä olisi
paitsi inhimillisesti, mikä on se kaikkein tärkein
asia, myös taloudellisesti hyvin merkittävää.
Tähän palvelurakenteen muutokseen palveluseteli
varmasti tuo vastauksia.
Naisten työllisyys ei ole ollenkaan vähäpätöinen
seikka. Pääsääntöisesti
näillä aloilla työskentelevät
ovat naisia, ja tätä kautta heillä on
mahdollisuuksia sitten löytää uusia väyliä,
löytää mielekästä työtä.
Paljon on valitettavasti myös tällä hetkellä työttöminä olevia
ihmisiä, eli sitäkin kautta tämä on
aivan perusteltu esitys.
Uuden yrittäjyyden luominen on tässä salissa usein
keskustelussa, ja varmasti tätä kautta voidaan
tuoda myös sille puolelle uusia avauksia.
Mutta sitten, arvoisa puhemies, muutamia kysymyksiä,
joita heräsi itselleni, kun luin tätä lakiesitystä.
Yksi niistä on kyllä se, että emmehän nyt
ole luomassa eriarvoistavaa tilannetta. Toivon mukaan emme emmekä varmaan
olekaan, koska monissa kunnissa palvelusetelin kaltainen malli on
jo tällä hetkellä voimassa. Mutta pitää välttää sitä,
että meillä on kahdet erilaiset mallit, on siis
sellainen malli, jossa varakas kuntalainen voi käyttää palveluseteliä ja
maksaa siihen lisää saadakseen hyvää palvelua,
ja sitten on ikään kuin huonompi, kunnan tarjoama
palvelu. Haluan vain korostaa valiokuntakäsittelyä varten
sitä seikkaa, että myös näistä kunnan
tuottamista palveluista ja niiden laadusta täytyy tässä yhteydessä pitää huolta
ja tarkastella valiokunnassa sitä, miten tämä vaikutus
nyt sitten kuntiin ja kuntatalouteen päin näkyy,
ettei sitten käy niin, että joka tapauksessa kuitenkin
tämä jollakin tavalla syö sitä kuntien
omaa mahdollisuutta järjestää näitä tärkeitä palveluja.
Mitkä ovat vaikutukset kuntien henkilöstöön? Esimerkiksi
kuntien eläkeasiathan on käsittääkseni
laskettu aika pitkälti tietyn tyyppiselle, tietyn määräiselle
henkilöstölle. Mikäli sitten käykin
niin, että kuntien henkilöstössä tämä tarkoittaa
vähenemää, miten tämä vaikuttaa
siten mahdollisesti eläkejärjestelmiin? Niitä varmaan
joudumme joka tapauksessa tässä talossa puimaan.
Nämä kaikki asiat varmasti valiokunnassa nousevat
kyllä asiantuntijakuulemisenkin kautta esiin.
Lisäksi minua kyllä mietityttää tämä palvelun laatu
ja sen seuranta ja valvonta. Ministeri Hyssälä totesi,
että on kunnan vastuulla joka tapauksessa valvoa palvelun
laatua. On aivan selvää, että siinä vaiheessa,
kun tehdään valintaa, kuka palveluntuottaja on
riittävän laadukas tuottamaan sen palvelun, voidaan
tarkastella hyvinkin tarkasti, mitkä ovat ne määritelmät.
Mutta kuka tekee sitten sitä valvontaa, kun palvelu on
käynnissä? (Ed. Vahasalo: Asiakas!) — Asiakas
tietenkin on yksi tärkeä valvoja, koska hän
voi tarvittaessa sanoa sopimuksensa irti ja sillä tavalla tätä markkinoiden
toimintaa, mitä ed. Vahasalo äsken peräänkuulutti,
voidaan tukea.
Mutta minusta se on silti asia, johon valiokunnan tulee kyllä kiinnittää huomiota.
Meillä on esimerkkejä, valitettavia esimerkkejä,
joissa kunta ei kykenekään valvomaan. Asiakas
on ehkä liian avuton ottamaan valvonnan asiakseen. Ei ole
palveluntuottajia paikkakunnalla kovin montaa. Tämä on
se ongelma nimenomaan pienemmillä paikkakunnilla, ja tällöin
asiakas on aika yksin ehkä sen tilanteessa kanssa. Tässä mielessä on
tärkeää, että esityksessä korostetaan sitä,
että kunnan velvollisuus on myös neuvoa asiakkaita
tämän uuden palvelusetelin käytössä.
Arvoisa puhemies! Aivan loppuun vielä yksi asia, joka
nousi esille niin ed. Perhon kuin ed. Soininvaarankin puheissa,
ja se on kotitalousvähennyksen ja palvelusetelin välinen
yhteys. Juuri tänään verojaostossa — siis
haluan vain verojaoston jäsenenä tuoda tiettäväksi,
että olemme tämän asian havainneet ja
huomioineet — kuulimme asiantuntijoita tuloverolain yhteydessä,
ja hallituksen esityksessä n:o 49 tulevaan budjettiin liittyen
todetaan, että kotitalousvähennystä ei myönnetä,
jos samaa työsuoritusta varten on saatu omaishoidon tukea,
kunnan myöntämä sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluseteli jne. Tämä on sellainen asia, jota
kyllä verojaostossa on pohdittu, ja nousi keskustelussa
jo tänään esille se, että tässä täytyy
olla tarkkana, ettei tehdä tätä järjestelmää liian
byrokraattiseksi asiakkaan kannalta.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! On oikein hyvä, että hallitus
pyrkii yhtenäistämään käytäntöä ja
selventämään menettelytavat. En ole tosin
aivan varma, selvenevätkö ne kokonaan ja riittävästi
tältä osin, mutta valiokunnassa sitten nähdään,
ja siksi jätän, kun itse olen sosiaali- ja terveysvaliokunnan
jäsen, yksityiskohtien ruotimisen valiokuntakäsittelyyn.
Sen sijaan puutun oikeastaan yhteen esityksen nyt lopullisesti täällä esiin
nostamaan asiaan, johon tietenkin sain kohtuullisesti innostusta
ed. Akaan-Penttilältä, jonka leimakirveen heiluttaminen, vaikkei
ehkä ansaitsisi, kuitenkin vaatii jonkinlaisen kommentin.
Kysymys ei todellakaan varmasti ole siitä, että raja
suhteessa palvelusetelien käyttöön menisi ideologian
mukaan tai että palveluseteliin kohdistuva epäilys
lähtisi siitä, että joku istuu täällä vasemmalla
tai oikealla laidalla tai joku jopa keskelläkin. Olennaisempaa
on tietysti kysymys siitä, parantaako palveluseteli tarjolla
olevien palveluitten, erityisesti tässä tapauksessa
kotihoidon palveluitten, laatua asiakkaan, yksittäisen kuntalaisen,
kannalta. Siihen mielestäni tietysti pitää kiinnittää keskeinen
huomio. Siinä katsannossa en usko, että meillä vasemmalla
on sen kummempaa pyrkimystä ideologisista lähtökohdista
asettaa palveluseteleitä kyseenalaisiksi, kuin mitä seuraa
siitä, että asiaan todella liittyy joitakin enemmän
tai vähemmän epäselviä kysymyksiä.
Olennainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voimavaroja
on käytettävissä, kun otetaan lähtökohdaksi
nimenomaan huolenpito jatkuvasti kasvavasta vanhusväestöstä.
Se ongelma ei nimittäin ratkea pelkästään
palvelusetelin käyttöönotolla, koska
palvelusetelit eivät sinänsä tuo yhtään
lisää voimavaroja. Tosiasiassa kehitys tältä osin
on ollut varsin huolestuttavaa jo ehkä viimeiset viisitoista
vuottakin.
Vuonna 88 kuntien tarjoamaa kodinhoitoapua sai 46 prosenttia
kaikista yli 75-vuotiaista. Vuonna 2000 enää 24
prosenttia heistä sai vastaavaa palvelua. Tukipalveluita
vuonna 88 sai 36,1 prosenttia yli 75-vuotiaista, ja vastaavasti
luku vuonna 2000 oli 31,2 eli 5 prosenttia vähemmän. Voidaan
toki sanoa, että osittain tähän on tietysti vaikuttanut
se, että yli 75-vuotiaitten määrä on
lisääntynyt, mutta se selittää vain
pienen osan tästä vähenemisestä.
Vastaavasti voidaan todeta, että vuonna 94 puoliso
tarjosi näitä palveluita yli 65-vuotiaille 26
prosentissa tapauksista. Vuonna 98 luku oli jo 49 prosenttia. Vastaavasti
kunnan kotipalvelu ja kotisairaanhoito vielä vuonna 94
tarjosi palveluita 38 prosentille yli 65-vuotiaista, mutta vuonna 2000
luku oli enää 21. Eli kehitys on ollut tältä osin
selvää. Se on johtanut myöskin sen tyyppiseen
priorisointiin, että rahapulaan vedoten palvelut on ikään
kuin priorisoitu fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon ja sairaanhoitoon
ja ihmisten arjen tarpeet ja sosiaalisen toimintakyvyn turvaaminen
ovat jääneet vähemmälle. Tämä kehitys
ei voi olla hyvä ja oikea.
Tosiasia on, että vanhusväestö kasvaa
koko ajan. Resursseja tarvitaan lisää. Siinä tilanteessa tietysti
tulee se huoli, mikä tähän kuvattuun
kehitykseen liittyy, kun palvelusetelit tulevat mukaan. Kysymys
on siitä, miten nimenomaan palveluseteleihin osoitettavat
resurssit — ne ovat osa kuntien käyttämiä resursseja,
eiväthän ne tyhjästä tule — suuntautuvat
näitten palveluitten tuottamiseen. Tähän
liittyy tietysti palveluseteleihin liittyvä oikeudenmukaisuusnäkökohta
eli se, mihin ed. Huovinen jo edellä viittasi, ostavatko
hyvätuloiset vanhukset — toki heitäkin
paljon on — näillä palveluseteleillään
ikään kuin lisäpalvelua ja hankkivat
omalla rahallaan palveluita, joihin köyhimmät
eivät pysty edes palvelusetelin avulla.
Jos ja kun tämä asia saadaan kuntoon ja pystytään
takaamaan, että näin ei käy eli että kunnat edelleen
huolehtivat peruspalveluista niin, että ne ovat kaikkien
saatavissa tuloista riippumatta, kaikkien vanhusten ja myös
kaikkien muitten kuntalaisten, jos ja kun tästä pystytään
huolehtimaan, niin palvelusetelijärjestelmässä palvelujen
joustavoittajana ei ole mitään pahaa.
Minä olen itse toiminut palvelujen tuotannossa yrityksessä,
joka on itse asiassa joutunut vastaamaan kotipalveluista ja osittain
jopa kotisairaanhoidostakin sen takia, että kunnallisia
palveluja on karsittu, kiinteistöpalveluja tuottavan yrityksen
toimitusjohtajana. Juuri tähän mahdollisuuteenhan
ed. Soininvaara viittasi. Olen nähnyt, että kehitys
on koko ajan mennyt siihen suuntaan, että kunnallisia,
verovaroin rahoitettuja palveluita, joitten periaatteessa pitäisi
kuulua kaikille, ei ole ollut saatavissa. Toisaalta niillä köyhimmillä ihmisillä,
joille olen vuokra-asuntoja tarjonnut, ei ole ollut varaa ostaa
edes niitä palveluita, joita on ollut yksityisesti tarjolla. Tämä ristiriita
pitää ratkaista. Jos palvelusetelit tuovat siihen
oikeudenmukaisen, tasa-arvoisen, tehokkaan vaihtoehdon, silloin
ne ovat täyttäneet paikkansa. Silloin kannatan
niitä lämpimästi. Mutta jos ne johtavat
siihen, että jotkut voivat ostaa niitä palveluita
edelleen, nyt vaan vähän aiempaa pienemmällä omalla
osuudella, mutta köyhimmät eivät pysty
siihen vieläkään, niin silloin ollaan
huonommalla tiellä. Tässä on minun mielestäni
koko asian ideologinen peruskysymys, jos se ed. Akaan-Penttilän
mukaan halutaan niin määritellä.
Sinänsä olen sitä mieltä,
että vanhusten määrän lisääntyminen
väistämättä tulee edellyttämään
sitä, että meidän on luotava uudenlaisia
järjestelmiä kuntien välittömästi
järjestämän kotipalvelun ja kotisairaanhoidon
lisäksi. Tarvitsemme menettelyjä, joissa voidaan
käyttää esimerkiksi kunnallisia kiinteistöyhtiöitä,
heidän palveluksessaan olevan henkilöstön
apua, hyväksi, koska he jo nyt toimivat välittömästi
siellä apua tarvitsevien ihmisten läheisyydessä.
Kun on epäilty, riittääkö heidän
ammattitaitonsa hoitamaan niitä tarpeita, mitä siellä ihmisille
syntyy, niin en olen kauhean huolissani siitä, koska he voivat
aina kuitenkin kutsua apua, jos sitä katsovat tarvitsevansa.
Mutta se, mitä erittäin iso osa vanhuksista edelleenkin
kaipaa, on tietynlainen turvan tunne, tunne siitä, että joku
kuitenkin välittää, joku pitää huolta.
Itse asiassa tällaisten palvelujen tuottamiseen omakustannusperiaatteella
vaikkapa kunnallisesti omistettujen yritysten toimesta olen valmis.
Niitä voidaan sitten rahoittaa niitten osalta, jotka eivät
siihen itse pysty, vaikkapa palvelusetelillä. Sellaista
olen valmis kannattamaan, mutta en suostu ottamaan leimaa siitä,
että ideologisista syistä vastustaisin palvelusetelin
käyttöönottoa. Oikeudenmukaisuudesta
on kuitenkin pidettävä kiinni palveluseteleittenkin
osalta.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kiitän tästä hallituksen
esityksestä. Tämä on todella tervetullut
muutos ja tervetullut esitys. Mielestäni se lisää kansalaisen
valinnanvapautta ja lisää myöskin yrittäjyyttä.
Alun perin hallitusohjelmassa puhuttiin kotipalvelun ja palvelusetelin
liittymisestä yhteen. Nyt viime aikoina on puhuttu myöskin
terveydenhuoltoon tulosta. Tänään saimme
kuulla peruspalveluministeri Hyssälältä,
että valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan
lehdistö tai tiedotusvälineet ovat tiedottaneet
väärin. Se on erittäin huono asia mielestäni,
koska kyllä terveydenhuoltoonkin palveluseteli saisi laajeta.
Toivonkin, että ministeriö ottaa sen huomioon.
On oikeastansa erittäin hyvä, että myös
kritiikkiä tulee palveluseteliä kohtaan. Ed. Vahasalo
toi esille kritiikkiä, ja niistä on hyvä keskustella
ja tuoda esille, mutta myöskin ed. Huovinen, joka kiinnitti
huomiota laatuun ja vaikuttavuuteen.
Kyllähän tämä aikamoinen
organisointi kunnissa on ja vaatii sekä osaamista että erilaista
ohjausta. Tarvitaan uutta (Puhemies koputtaa) osaamista.
(Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle.) Niin, kyllä tämä aikamoinen
organisointi tulee olemaan kunnissa. Nyt tarvitaan uutta osaamista,
tarvitaan ohjausta, tarvitaan kunnan virkamiehille, tuottajille,
asiakkaille. Kuka sen sitten ehtii tehdä? Toivonkin, että ministeriö tukee
kuntia tässä työssä.
Sitten yksi asia, mikä ei ole tullut tässä puheeksi,
on nimenomaan palvelusetelin vaikutus perus- ja täydennyskoulutukseen.
Kuten totesin, tämä vaatii aivan uudenlaista osaamista.
Siitä syystä toivon, että ministeriö kantaa
huolta myös alan peruskoulutuksesta ja täydennyskoulutuksesta,
niin että tätä osaamista saadaan.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Ettei jäisi väärää käsitystä,
minä olen palvelusetelijärjestelmän vankka
kannattaja, mutta kritisoin sitä vaan, että tämä lakiesitys
tekee tästä palvelusetelistä huonon.
Se on huonolla mallilla nyt toimitettu. Täällä on
huolta kannettu siitä, onko kaikilla varaa tähän
seteliin, onko köyhillä varaa käyttää palveluseteliä.
Oleellinen asia tässä on se, että setelin
arvo laitetaan niin paljon korkealle, että olisi myöskin
vähävaraisilla varaa käyttää tätä.
Vaikka setelin arvo laitettaisiin korkealle, silti se on kunnalle
edullisempaa kuin kunnan oma palvelutuotanto. Mutta nyt kun tässä lakiesityksessä
ministeriö kovasti
säätelee setelin arvoa ja muutenkin säätelee
asiakasmaksuja ja kaikkea, niin se on se ongelma, mikä aiheuttaa
sen, että palvelusetelistä ei saada irti sitä hyvää,
mitä siitä pitäisi saada.
Täällä on kysytty laadun perään.
Se on hyvin subjektiivinen asia. Niin kuin ed. Soininvaara sanoi,
sitä on paljon tutkittu. Tietenkin on niin, että kunnat
vastaavat myöskin tästä palvelusetelin tuottajien
laadusta. Tämähän lasketaan kunnan järjestämiin
palveluihin. Parantaako palveluseteli laatua? Kerron teille esimerkin
siitä, miten se on parantanut myös yksityisellä puolella
laatua päivähoidossa.
Kun aikaisemmin oli pelkkiä ostopalvelupäiväkoteja,
kunnat ostivat palveluitaan yksityisiltä, antoivat ostopalvelupäiväkodeille
rahat tammikuussa ja sen jälkeen eivät voineet
enää yhtään puuttua siihen,
miten tuottajat, yksityiset päiväkodit, sen jälkeen
toimivat, paljonko niissä oli lapsia ja miten aukioloajat
ja muut toimivat. Kerron esimerkin siitä, miten eräs
opettajaäiti myöhästyi joka päivä töistä sen
vuoksi, että yksityinen ostopalvelupäiväkoti
avasi ovensa vasta kello yhdeksän eikä suostunut
mitenkään ottamaan lasta vastaan viittä vaille
yhdeksän. Mutta kun sitten tuli kuntaamme tämä palvelusetelijärjestelmä,
jolloin raha tuli päiväkotiin lapsen mukana, niin
jos asiakas oli tyytymätön ja otti lapsensa pois
siitä päiväkodista, silloin se rahakin lähti,
jolloin tämä palveluseteli aiheutti sen, että yksityisen
tuottajan oli pakko kuunnella asiakastakin, jolloin seuraus oli
se, että äiti sai viedä lapsensa päiväkotiin
jo viittä vaille yhdeksän eikä enää myöhästynyt
töistä.
Näin ollen oleellinen asia tässä on
se, että valtio ei mene tätä liikaa säätelemään.
Valtio ei saa säädellä näitä asiakasmaksuja,
valtio ei saa säädellä setelin tasoa,
vaan ne asiat ehdottomasti pitäisi antaa kuntien itsensä päätettäväksi.
Silloin tämä setelijärjestelmä toimii
hyvin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Tässä käytiin
keskustelu myös terveydenhoidon ja sairaanhoidon puolesta,
johonka tämä hallituksen esitys sinänsä ei
kohdistu, mutta haluaisin todeta vain eduskunnan pöytäkirjoihin,
että laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittelee
potilasasiamiehen, mutta ei määrittele hänen
koulutustaan, tehtäviään eikä sitä,
mikä asema hänellä voi olla tuossa palveluja
tuottavassa yrityksessä. Tämä liittyy
sinänsä ed. Vahasalon puheenvuoroon, koska hän
puhui siitä, miten tämän hallituksen
esityksen kohdalla ikään kuin valvotaan, kunnalla
on vastuu näitten tuottajien toimintaan. Haluaisin todeta,
että aika tavalla on kuitenkin potilaan näkökulmasta,
asiakkaankin näkökulmasta, asiat vielä kesken.
Keskustelu päättyy.