Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuosina viestintäalan muutos on ollut erittäin nopeaa. Uusia kaupallisia radio- ja televisiopalveluita on tullut tarjolle runsaasti. Sen me näemme, kun katsomme nyt digitaalista televisiotamme.

Tästä muutoksesta huolimatta suomalaisten tyytyväisyys Yleisradion ohjelmatarjontaan on säilynyt hyvin vahvana ja se on jopa hieman kasvanut. 83 prosenttia suomalaista oli vähintään melko tyytyväisiä Ylen radion, television ja internetin tarjontaan. Myös Ylen ohjelmien määrällinen yleisösuhde on erittäin vahva. Ihmiset katsovat Ylen ohjelmia, sekä kuuntelevat radiota että katselevat televisiota. Eurooppalaisittainkin arvioiden Yle on yksi julkisen palvelun parhaita yhtiöitä.

Tyytyväisyys heijastuu myös arvostuksena julkisen palvelun tehtävää kohtaan. Käytännössä kaikki suomalaiset, eli 97 prosenttia suomalaisista, pitävät Ylen julkisen palvelun tehtävää tärkeänä. Suomalaisista 93 prosenttia kokee Ylen myös onnistuneen vähintään tyydyttävästi sille asetettujen julkisen palvelun tehtävien hoidossa.

Vuoden 2006 alusta astui voimaan uusi Yle-laki, ja julkisen palvelun tehtävä määritellään siten, että Ylen tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Erityisesti yhtiön tulee tukea kansanvaltaa ja tuoda erilaisia mielipiteitä esille. Edelleen tarkoitus on tuottaa kotimaista kulttuuria ja ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, antaa lastenohjelmia ja myöskin tarjota hartausohjelmia.

Kielellisesti tasavertaisuus on erittäin tärkeätä, ja yhtiön täytyy lähettää ohjelmia sekä suomen- että ruotsinkieliselle väestölle, mutta myöskin saamen-, romani- ja viittomakielisiä ohjelmia. Tärkeitä ovat yhtiölle suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus arvoina ja se, että ohjelmia lähetetään myöskin vähemmistö- ja erityisryhmille. Edelleen Ylen tehtävänä on ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa ja myöskin pitää huolta siitä, että kaikissa olosuhteissa viranomaistiedotukset voidaan lähettää tässä maassa ja myöskin poikkeusoloissa voidaan käyttää sähköistä viestintää.

Kaiken kaikkiaan viestinnän kehitys on johtanut siihen, että suomalaisten asenne, aivan totta, televisiomaksuun on vahvistunut vuonna 2006. 62 prosenttia suomalaisista koki saaneensa vähintään melko hyvin vastinetta tv-maksulle, kun sama luku edellisenä vuonna oli 11 prosenttia alhaisempi.

Ylen yleisölle uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat tärkeitä. Suomalaiset pitävät luotettavaa ja riippumatonta uutisvälitystä yhtenä Ylen julkisen palvelun tärkeimmistä tehtävistä. Myös alueellista uutistoimintaa niin radiossa kuin televisiossa pidetään tärkeänä osana Ylen julkista palvelua, ja uutisohjelmaa onkin tältä osin parannettu aivan syyskuun alusta. Ylen uutistarjonta välineestä riippumatta koetaan hyvin luotettavana. Viisi kaikkein luotettavimpana pidettyä uutislähdettä ovat Ylen uutislähetyksiä.

Median yleisen viihteellistymisen myötä laadukkaiden asiaohjelmien merkitys ja arvostus on noussut yleisön silmissä. Tavaraa tulee tuutista paljon, mutta laatua on vähemmän. Asiaohjelmistoissa riippumattomuus on arvo, jota Ylen asiaohjelmissa erityisesti arvostetaan. Samoin halutaan korostaa sisältöjen eettisyyttä. Monimuotoinen ohjelmisto sisältää myös entistä enemmän etnisiä vaikutteita ja näkökulmia useammanlaisiin kulttuureihin. Yle onkin useimmilla kulttuuriohjelmistojen ohjelma-alueilla, mukaan luettuna draama, klassinen musiikki, ylivoimaisesti suurin ja joillakin alueilla myös ainoa kotimainen toimija. Lisäksi Yle on maan merkittävin audiovisuaalisen kulttuurin tuottaja ja välittäjä ja takaa jatkuvuuden monella kulttuurin saralla.

Mitä ruotsinkieliseen ohjelmistoon tulee, vaikka yhtiön voimavarat ovat varsin tiukat, on kyetty pitämään yllä monipuolista ruotsinkielistä peruspalvelua. Digitaalinen FST5-kanava myös täydentää näkökulmaltaan suomenkielistä tarjontaa ja on arvokas lisä kokonaistarjonnassa.

Vuodesta toiseen Ylen lastenohjelmat saavat tutkimuksissa kiittäviä arvosanoja lasten vanhemmilta. Niitä pidetään lasta arvostavina, kehittävinä ja viihdyttävinä. Ylen lastenohjelmiin liitetään sekä väkivallattomuus että turvallisuus. Me tiedämme, että kun Pikku Kakkosta katsotaan, vanhemmat voivat antaa lastensa katsoa rauhassa näitä ohjelmia. Aivan viime aikoina kilpailu suomalaisten lasten tv-huomiosta on kuitenkin kiristynyt, ja kasvava kansainvälinen tarjonta uhkaa heikentää Ylen lastenohjelmien asemaa perheiden arjessa. Tästä Ylen tuleekin pitää huolta, että Ylen asema säilyy hyvänä lastenohjelmien osalta myöskin tulevaisuudessa.

Voidaan sanoa, että Ylen ohjelmat ovat henkisesti edelleen kansaa yhdistävä tekijä. Erityisesti suuret urheilutapahtumat ovat tällaisia ohjelmia. Suurten urheilutapahtumien välittäminen suomalaisille on yksi tärkeimpiä julkisen palvelun tehtäviä ja myöskin kansalaisten mielestä. Arvioitaessa Ylen onnistumista julkisen palvelun tehtävissä urheilu saa parhaan arvosanan. Myös kansainvälisesti Ylen urheilutuotannon osaaminen nauttii korkeaa arvostusta, minkä vuoksi yleläisiä pyydetään jatkuvasti mukaan olympialaisten ja muun muassa yleisurheilun ja hiihdon MM-kisojen toteutukseen.

Ylen niin sanottuihin uusiin palveluihin kuuluvat internet, laajakaista ja mobiilipalvelut. Syyskuussa 2006 avattiin Ylen Elävä arkisto, joka koostuu Yleisradion radio-, tv- ja valokuva-arkistojen tallenteista sekä filmiyhtiöiltä ostetuista filmiaineistoista. Ylen kansalliset ääni- ja kuva-arkistot kuuluvat erittäin tärkeiden julkisen palvelun tehtävien joukkoon, ja palvelu onkin otettu kiitoksella vastaan. Ja suosittelen kaikille kansanedustajille näitten ohjelmien katsomista, ne ovat todellista suomalaista historiaa ja kulttuuria.

Vuonna 2007 avattu Ylen Areena puolestaan tarjoaa uuden mahdollisuuden seurata jälkikäteen ohjelmistoja, jotka on lähetetty radio- tai tv-kanavilla. Ylen Areena on kansainvälisestikin arvioiden mittava laajakaistajakelua hyödyntävä julkinen palvelu.

Digi-tv on mahdollistanut uusia Ylen julkiseen palveluun sopivia erityispalveluita. Tällaisia ovat erityisesti kuulovammaistekstityksen laajentaminen ja huononäköisille suunnattu äänitekstityspalvelu. Äänitekstityspalvelu aloitettiin vuonna 2005. Näkövammaiset voivat kuunnella tekstitystä synteettisenä puheena. Palvelu toteutettiin yhdessä Näkövammaisten Keskusliiton kanssa.

Erityis- ja vähemmistöryhmien palveluun on vuosina 2005—2006 panostettu aiempaa enemmän. Vuonna 2005 Ylessä laadittiin erityis- ja vähemmistöryhmien palvelustrategia vuosiksi 2006—2010. Sen tavoitteiden mukaisesti yhtiössä turvataan perustiedonvälitys ja kansalaisvalmiuksien kehittyminen ja vahvistetaan erityisryhmien yhteisöllistä hyväksyttävyyttä ja osallisuutta. Muun muassa saamenkielistä palvelua on lisätty. Yle on aloittanut saamenkielisten lastenohjelmien tuottamisen osana pohjoismaista yhteistyötä. Saamenkielisten uutisten lähetysaikaongelmaan etsitään ratkaisua. Eri kieli-, kulttuuri- ja etnisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten samoin kuin aistivammaisten ja toimintaesteisten kokemuksia Ylen palvelutarjonnan käytöstä ja kehittämistarpeista on kuultu, ja näitä kokemuksia, tietoja, tullaan ottamaan huomioon tulevassa ohjelmakehitystyössä.

Arvoisa puhemies! Analogisen tv:n lopetus toteutettiin nyt tarkasteltavan jakson — koska kertomus koskee vuosia 2005—2006 — jälkeen tänä syksynä eli 1. päivä syyskuuta. Ylen päänäkökulma digitelevisioon on ollut ja on tulevaisuudessakin, että se mahdollistaa nykyistä tehokkaamman ja kohdentuvamman julkisen palvelun. Erilaisten erityisryhmien tarpeet voidaan samalla ottaa entistä paremmin huomioon. Lisäksi digitalisointi mahdollistaa voimavarojen suuremman keskittämisen nimenomaan sisältöjen tuottamiseen. Niihin teknisiin ongelmiin, joita digi-tv:ssä edelleen esiintyy, puututaan ja haetaan pikaisesti ratkaisuja yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa. Luulen, että muutaman vuoden kuluttua vielä ihmetellään sitä, että joskus analogisiakin ohjelmia on lähetetty.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Eilen lähetekeskustelussa käytiin ansiokasta keskustelua digilähetysten viestintämarkkinanäkökulmaan liittyvistä velvollisuuksista ja erityisesti kaapelifirmojen asemasta siinä. Siinä samassa yhteydessä kuitenkin tuli erinomainen muistutus Ylen perustehtävistä ja velvoitteista julkisen palvelun osalta. Kyseisen lain yhteydessä oli kirjattu koko joukko näistä velvoitteista. Haluaisin nostaa kaksi niistä tässä yhteydessä ylitse muiden. Nimittäin Ylen julkisen palvelun velvoitteisiin on kirjoitettu muun muassa velvoite tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria ja virikkeellistä viihdettä. Samoin sinne on kirjattu velvoite tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta.

Molemmat kirjaukset ovat erinomaisia ja paperilla näyttävät erinomaisilta myös kulttuurikentän kannalta. Valitettavasti Ylen käytäntö viime vuosina vaan ei ole tukenut näitä kahta tehtävää. Nimittäin muun muassa täälläkin paljon puhuttu elokuvatuki on yksi tällainen avainkohta ollut: miten Yle on muuttanut suhtautumistaan elokuvien tuotantoon. Lähes samassa suhteessa kuin valtio on lisännyt tukeansa elokuvatuotantoon, Yle on sitä vähentänyt. Eli käytännössä suomalaiselle elokuvalle annettu tuotantotuki on pysynyt plus miinus nollana, ja osasyynä ovat Ylen leikkaukset ja käytännössä elokuvatuen lakkauttaminen kokonaan.

Samoin Yle on tietoisesti ulkoistanut draamaa, draamaohjelmia, sarjoja ja elokuvia pois omasta tuotannostaan. Näillä näkymin enää koskaan Yle ei tule tekemään Hovimäki-sarjoja eikä muitakaan laadukkaita, erityisosaamista osoittavia pitkiä sarjoja tai pitkiä elokuvia eikä myöskään todennäköisesti koskaan niitä tule ulkopuolelta tilaamaan, koska yhdelläkään independent-tuottajalla ei moisiin suorituksiin ole resursseja.

Käytännössä tämä puuttuva panos kotimaisen kulttuurin tuottamisessa, luomisessa ja kehittämisessä on näkynyt myös henkilöstön irtisanomisena tai työsuhteiden lakkauttamisena. Erityisesti draamapuolelta on kyseistä ammattihenkilökuntaa tietoisesti vähennetty siinä määrin, että käsittääkseni tällä hetkellä Ylen palveluksessa ei ole enää yhtään dramaturgia vaan kaikki tämän tyyppiset on joko ostopalveluna tai freelance-puolelta hankittu. Tämä selkeästi vaikeuttaa myös Ylen oman profiilin kohottamista kotimaisen kulttuurin arvokkaana areenana.

Vasemmistoliiton edustajat hallintoneuvostossa ovat vaatineet vakihenkilökunnan aseman selkeyttämistä ja säilyttämistä paremmin. Tähän valitettavasti ei ilmeisestikään nykyjohto Ylessä ole sitoutunut. Näillä näkymin Ylen ostot ulkopuolelta tulevat lisääntymään. Sinänsä tietysti on toki hyvä, että Yle omalta osaltaan tukee erilaisten independent-yhtiöiden olemassaoloa, mutta ongelma on vaan se, että tähän asti Yle on laiminlyönyt niin sanotun tilaajavastuun noudattamisen. Independent-sektori on kovin kirjava. Siellä on koko joukko tuotantoyhtiöitä, jotka eivät noudata alkeellisempiakaan työehtoja. Osa meilläkin televisiossa pyörivästä Ylen ostamasta materiaalista on sellaista, jonka tuottamiskeinoista voidaan olla vähintäänkin eri mieltä siitä, noudattavatko ne meidän lakiamme työehtojen noudattamisen suhteen.

Olen kuullut huhua, että Ylen hallitus, tai edes hallintoneuvosto toivottavasti, on ottanut rajusti kantaa siihen, että tilaajavastuulaki nyt, kun se on voimassa, koskee myös Yleä. Toivon, että myös muun muassa draamatuotantojen osalta tämä näkyy niin, että Yle siinä tilaajana vastaa myös siitä, että henkilökuntaa, jota käytetään näissä ostopalvelutuotannoissa, kohdellaan lain ja olemassa olevien työehtojen mukaisesti.

Valitettavasti ed. Sasin äsken mainitsema hieno siirtymä sieltä kahden teknologian ylläpidosta sisältötuotantoon ei näy Ylen puolella. Nimittäin vielä kahden vuoden ajan oli ymmärrettävää, että Yle kamppaili henkilöstömenojen kanssa ja perusteli irtisanomisia ja henkilöstönvähennyksiä sillä, että on kallista pitää samanaikaisesti analogista ja digitaalista lähetystä yllä ja että kun tämä ongelma ratkeaa, sitten Yle panostaa siihen sisältöön. No, se näkyy niin, että tällä hetkellä Yle on ilmoittanut, että edelleenkin vähennetään 50 työntekijää Ylen palveluksesta. Mielestäni tämä on sangen eriskummallinen kannanotto sisällön parantamiseen Ylellä.

Itse toivon, arvoisa puhemies, että Yle palaa juurillensa, palaa siihen arvokkaaseen asemaan, joka Ylellä on ollut muun muassa suomalaisen audiovisuaalisen kulttuurin ylläpitäjänä, tuottajana ja jopa luojana eli siis juuri näissä tehtävissä, joita Ylelle julkisen palvelun velvoitteina on myös annettu. Valitettavasti vaan, arvoisa puhemies, pelkään, että mikäli hallintoneuvosto ja hallitus eivät halua painottaa myös tätä oman tuotannon merkitystä, niin tämä kakkosvelvoite eli tämä velvoite tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria ja virikkeellistä viihdettä jää pelkäksi sanahelinäksi.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koska olin kyseisenä aikana 2005—2006 Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana, niin sopinee, että vastaan muutamaan tässä ed. Sirnön esittämään väitökseen. Yleisradio ei ole vähentänyt elokuvatukia. Tavassa tehtiin muutos. Aiemmin Yleisradio maksoi etupainotteisesti elokuvatukia, nyt siirryttiin siihen järjestelmään, että se laitettiin esitysoikeuksiin, joten tämä summa on pysynyt sinällänsä samana. Tämä järjestelmä on vain muuttunut.

Sitten kysymys henkilöstöratkaisuista ynnä muista talon sisällä tapahtuneista toimista. Nämä perustuvat ja pohjautuvat siihen linjaukseen, jonka hallintoneuvosto teki vuonna 2006 talouden tasapainottamiseksi. Tämän talouden tasapainottamisen loppupäätelmänä ja päämääränä on se, että erittäin vahvasti miinuksella ollut talo on taloudellisesti tasapainossa vuonna 2008, ja kestävällä tavalla talo ei voi mennä eteenpäin ilman, että se saatetaan taloudellisesti tasapainoiseen kuntoon. Nämä ratkaisut perustuvat täysin tähän Yleisradion hallintoneuvoston linjaukseen.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lopputuloksen kannalta lienee sama, jos elokuva joka tapauksessa kärsii siitä, että Yle on muuttanut tätä tapaansa tukea elokuvaa. Käytännössä se on näkynyt siinä, että elokuvien synnyttäminen on vaikeutunut. Mielestäni on sitten aivan turhaa pitää tällaista velvoitetta, jos käytännössä Yle omalla toiminnallaan ei todellakaan luo enää suomalaista kulttuuria, niin kuin Ylelle annetuissa velvoitteissa lukee.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tänä aikana, jota hallintoneuvoston kertomus koskee, olin hallintoneuvoston jäsen. Tätä henkilöstön asemaa olisin kommentoinut silloiselle hallintoneuvoston puheenjohtajalle, että sehän oli aivan tietoinen ratkaisu, halutaanko tiukasti ja nopeasti tasapainottaa talous vai olisiko sitä väljennetty, niin kuin meidän esityksemme oli, siten että kaksi vuotta enemmän aikaa käytetään talouden tasapainottamiseen, jolloin näiltä irtisanomisilta olisi säästytty. On todella ikävää, että eduskunnan alainen laitos lähtee sellaisiin irtisanomisiin, joita käsitellään ympäri Suomea eri käräjäoikeuksissa. Osa näistä jutuista on hävitty ja osa voitettu, ja mielestäni hyvä työnantaja ei toimi sillä tavalla, että irtisanoo kokeillen lain rajoja ja maksaa sitten työntekijöille korvauksia. Eli se oli valitettava äänestyspäätös hallintoneuvostossa, että tiukasti lähdetään henkilökuntaa saneeraamaan, ja siitä nämä ongelmat aiheutuivat.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintielle: Muistan hyvin, kun vasemmistoliiton hallintoneuvokset esittivät tätä väljennystä eli aikaa olisi pidennetty, mikä olisi ollut mielestäni täysin käsittämätön toimenpide. Siinä ajassa olisi vain kuoppaa kaivettu syvemmäksi. Me näemme nyt jo sen, mitä tapahtuu muualla. Siinä vaiheessa BBC oli tehnyt kovia ratkaisuja. Nyt me saimme tällä viikolla lukea viimeksi, että BBC:ltä lähtee edelleen tuhansia pois. Jos me olisimme jatkaneet aikaa tekemättä mitään, niin olisi hirvittävän näköistä jälkeä, jota jouduttaisiin tällä hetkellä tekemään talossa. Tämä on täysin selvä asia.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos verrataan Ylen talouden tasapainottamisohjelmaa muihin mediayhtiöihin, niin täytyy sanoa, että Ylessä kuitenkin on kyetty tekemään suhteellisen pehmeästi nämä muutokset, ja muutokset ovat olleet välttämättömiä, koska eduskunta on omalla lainsäädännöllään muuttanut myöskin Ylen rahoituksellisia toimintaedellytyksiä. Ilman irtisanomisia ei olisi selviydytty, vaikka tuo tasapainottamiskausi olisi jatkunut vuoteen 2010. Täytyy sanoa, että ne tappiot, joita sinä aikana olisi tehty, olisivat pidemmällä tähtäimellä helposti voineet johtaa siihen, että henkilöstöleikkaukset olisivat olleet suurempia.

Mitä tulee Ylen omaan tuotantoon, niin totean vain, että vuonna 1997 Yle tuotti 9 200 tuntia tv-ohjelmaa, 9 600 tuntia tv-ohjelmaa 1998, 20 000 tuntia tv-ohjelmaa vuonna 2005 ja 20 700 tuntia tv-ohjelmaa vuonna 2006. Ylen oman tuotannon, televisiotuotannon, määrä on olennaisesti lisääntynyt viimeisten vuosien aikana.

Pia  Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tähän henkilöstökysymykseen sillä tavalla, että kyllähän silloin aikanaan, kun tehtiin tämä talouden tervehdyttämisohjelma, kaikki hyvin laajassa konsensuksessa sitoutuivat siihen, että Ylen talous on saatava kerta kaikkiaan tasapainoon vuoteen 2008 mennessä. Jos tätä ei olisi tehty, niin olisi ollut aika kamala tulevaisuus julkisen palvelun yhtiöllä, eduskunnan Yleisradiolla.

Mutta kyllähän näistä henkilöstökysymyksistä me hallintoneuvostossa olemme käyneet oikeastaan jokaisessa kokouksessa hyvin vakavaa keskustelua. Olemme aidosti halunneet kuunnella niitä viestejä, joita henkilökunnalta tulee, olemme kantaneet huolta näistä pätkätyösuhteista, olemme kiinnittäneet huomiota naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon, olemme jopa puuttuneet hallintoneuvostona tiettyihin irtisanomistapauksiin siten, että siellä tapahtui sitten vähän niin kuin vastaantuloa meidän toimintamme ansiosta. Eli mielestäni hallintoneuvostona olemme ottaneet hyvin vakavasti nämä henkilöstökysymykset ja pyrkineet siihen, että vaikka joudutaan raskaitakin prosesseja käymään, isoja päätöksiä tekemään, niin kuitenkin yritettäisiin tehdä ne mahdollisimman inhimillisesti, mahdollisimman paljon henkilöstöä kuunnellen. Lukuisia kertoja olemme puhuneet siitä, että pitäisi näitä sisäisiä uudelleenkoulutusratkaisuja löytää jnp. Tämä on tärkeä asia, ja tässä on aika pitkälle ollut myös konsensusta ilmassa, kun näitä ratkaisuja olemme tehneet.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri kuten ed. Viitanen sanoi, me olimme pakkoraossa silloin, kun hallintoneuvosto teki näitä säästöpäätöksiä. Muuten me olisimme vielä syvemmällä. Toki me jouduimme muun muassa viime joulukuussa puuttumaan näihin dokumenttitoimittajien irtisanomisiin. Siinähän talo joutui tulemaan vastaan, ja ehkä joissain tapauksissa talo olisi voinut toimia diplomaattisemmin ja paremmin näissä irtisanomisasioissa. Esimerkiksi olen sen palautteen tuolta Tohlopin suunnasta saanut. Huoli tamperelaisen televisiotoiminnan säilymisestä on edelleen siellä olemassa.

Mitä tulee tähän draamatuotantoon, niin onneksi nyt Kemijärvellä ja Joensuussakin tuotetaan draamaa televisiolle, ei se ihan kokonaan ole kuollut. Se on valitettavaa tietysti, että independent-yhtiössä on monesti vyö vedetty todella tiukalle ja siellä ei välttämättä pystytä maksamaan kunnollisia palkkoja esiintyjille, mutta esimerkiksi konserttituotantoa on. Akun tehtaalla Ylöjärvellä tuotetaan konsertteja. Ne tulevat tosin Yle Teemalta. Katsojia on vain noin 20 000—30 000, mutta kyllä tuotetaan uuttakin ohjelmaa.

Kiinnittäisin huomiota siihen, että viihdeohjelmaa täytyy Yleisradiolla myös olla. Sehän oli juuri BBC:lle yksi uhka, että Murdoch halusi viihteen ottaa pois. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Sillä olisivat tippuneet siellä BBC:llä katsojaluvut. Meillä täytyy olla myös viihdettä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä nyt ei ole ihan näin yksiselitteinen asia kuin hallintoneuvoston sen aikaiset muut jäsenet tässä väittävät. Eli talouden jos tasapainottamista olisi pidennetty kahdelle vuodelle, olisi ollut täysin mahdollista, että silloin olisi vältytty irtisanomisilta ja työntekijät olisivat sitten aikanaan siirtyneet eläkkeelle ilman tällaista ikäsyrjintää, mitä tässä nyt on ollut havaittavissa. Samanaikaisesti, kun puhuttiin talouden tasapainottamisesta, Yleisradio ja hallintoneuvosto päättivät taas kerran äänestyksen jälkeen lähteä mukaan tähän musiikkitalohankkeeseen, joka tuossa eduskunnan edessä nousee. Eli nekin rahat olisin mieluummin käyttänyt laadukkaaseen ohjelmatuotantoon ja työntekijöiden palkkoihin. Eli se on ollut kyllä täysin hallintoneuvoston äänestyspäätöksen jälkeen tekemä valinta.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti ed. Sasikaan ei ole sitä mieltä, että määrä on yhtä kuin laatu, sillä haluaisin kysyä ed. Sasilta, kuinka monta laadukasta kotimaista draamasarjaa, joka on yli kolmeosainen, hän on viime vuosina Ylestä nähnyt. Haluaisin, että hän mainitsisi nimeltä edes yhden. Aikaisempina vuosina näitä on kuitenkin ollut. Se, että siirrytään puhuviin päihin viihteessä, ei mielestäni ole niin virikkeellistä viihdettä tai laadukasta kotimaista draamaa. Eli osa tästä tuotannosta valitettavasti sisällöllisesti ei vastaa sitä velvoitetta, mikä Ylelle on asetettu.

Sitten toinen mielenkiintoinen seikka on, että muun muassa Ylen jäljelle jääneet henkilöstön tuotantotyöntekijät tekevät hiki hatussa töitä aika usein tällä hetkellä vuokratyövoimana Ylen studioissa, mutta näille independent-yhtiöille. Onko tämä sitä Ylen järkeistämistä, että maksetaan olemassa olevasta työvoimasta välirahaa jollekin independent-yhtiölle?

Kimmo   Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Tyytyväisyys Ylen ohjelmiin on jopa lisääntynyt. Mielestäni se on aika hyvä osoitus siitä, että laatu on kuitenkin kohtalaisen hyvä Ylen ohjelmissa.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä äsken käyty keskustelu osoittaa, että olemme hyvin ison yhteiskunnallisen asian äärellä, ja varmaan kaikki voivat yhtyä siihen mielipiteeseen, että julkisen palvelun yleisradiotoiminta on aivan keskeinen kulmakivi tasa-arvon, osallisuuden ja moninaisuuden kannalta suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin on Suomessa ja näin on monessa muussakin maassa Euroopassa asianlaita.

Kuten täällä hallintoneuvoston puheenjohtaja totesi, suomalaiset aika laajasti luottavat Yleisradion toimintaan. Erityisesti uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat saaneet kansalta aika hyvät arvosanat tuossa katsojatutkimuksessa.

Haluan kiinnittää huomiota myös tähän kotimaisuusasteeseen. Se on merkittävä Ylen ohjelmistossa. Esimerkiksi vuonna 2006 koko tv-ohjelmistosta 58 prosenttia oli kotimaista tuotantoa. Tämä tietenkin tarkoittaa ei vain kotimaisia ohjelmia, vaan myös töitä sitten suomalaisille sisällöntuottajille, tehtiinpä sitä työtä Yleisradion sisällä tai sitten ulkopuolisissa yhtiöissä, joilta Yleisradio ostaa tätä ohjelmatarjontaa.

Mielestäni Yleisradion on pidettävä hyvää huolta jatkossakin sukupuolten välisestä tasa-arvosta toiminnassaan ja maahanmuuttajille suunnatusta ohjelmatarjonnasta. Nämä kaksi asiaa ovat jo tässä äskeisessäkin keskustelussa tulleet esille. Katsojana ainakin itse haluan antaa erityiskiitosta lastenohjelmista, urheiluohjelmista, dokumenttiohjelmista ja myöskin eurooppalaisista ohjelmista. Siis kyllähän, jos haluaa katsoa eurooppalaista tuotantoa, niin eipä sitä juuri näiltä meidän muilta kanaviltamme kyllä löydy. Meillä on ollut hyvä elokuvatarjonta, eurooppalaisten elokuvien tarjonta, sekä myöskin näiden erilaisten sarjojen tarjonta on kohdallaan.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja kiinnitti mielestäni aivan oikeaan asiaan huomiota, kun mainitsi tämän Elävän arkiston. Jos ei joku kansanedustaja vielä ole tuossa verkkopalvelussa vieraillut, kyllä kannattaa vierailla. Siellähän voi todellakin verestää omia katselu- ja kuuntelukokemuksiaan aivan erinomaisella tavalla, ja tarjoaapa se muun muassa lapsille aika paljon sellaista ohjelmatarjontaa, mitä ei mistään muualta oikeastaan enää kykenisi saamaan haltuunsa. Nyt tämä kaikki on koottu tuonne Elävän arkiston suojiin.

Arvoisa puhemies! Näiden kehujen jälkeen on tietenkin selvää, että on muutamia haasteita, joista haluan tässä mainita. Yksi on tämä hallintoneuvoston puheenjohtajankin mainitsema mediakentän pirstoutuminen. Ehkä toivoisin tuohon kertomukseen jatkossa hieman enemmän sen tyyppistä sisältöä, jossa hieman arvioitaisiin sitä tulevaisuutta, mihin ollaan menossa myöskin näiltä osin.

Pidän tärkeänä sitä, että Yleisradio hyvin korkealle noteeraa tässä omassa toiminnassaan demokratian ja demokratian merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen täytyy olla Yleisradion toiminnan keskeinen kulmakivi. Toivon, että siinä ohjelmatoiminnassa erityinen painoarvo annetaan nimenomaan kunnianhimoiselle työlle, asiantuntevalle ja ammattitaitoiselle työlle.

Mutta olin hieman pettynyt siihen, että tämä kertomus ei käsitellyt kovinkaan perusteellisesti tekstityskysymyksiä. Siellä toki todetaan tilastollisesti, mitä on tehty, mutta mielestäni tämä asia ansaitsisi hieman pidemmänkin pohdiskelun. Puhun siis nyt tekstityksestä, joka suunnataan erityisryhmille, kuuroille, heikkokuuloisille, mutta myös ikääntyville kansalaisille. Nämä henkilöt ovat siinä missä me kaikki muutkin lupamaksun maksajia. Heidän tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa suhteessa myös muihin kansalaisiin. Tässä on kyse myös osallisuudesta, mukana olemisesta siinä keskustelussa, jota julkisen palvelun Yleisradiossa käydään. Tämä tekstityspalvelu on käsittääkseni kansainvälisesti vertaillen meillä vielä hieman jäljessä monesta muusta eurooppalaisesta yhtiöstä. Nyt en tiedä tätä tarkasti, koska esimerkiksi tuossa kertomuksessa ei mitään vertailutietoja tältä osin muista eurooppalaisista yhtiöistä ollut käytettävissä.

Mutta haluan korostaa sitä, että tämä tekstitysasia ei siis ole pelkästään erityisryhmäkysymys. Meillä on kasvava joukko ikääntyviä ihmisiä, joiden on hankala seurata joskus hyvin nopeatahtistakin puheohjelmaa. Se on fakta, koska puhe saattaa olla hyvin nopeaa, epäselvää, ja näin ollen tämä palvelu ei siis koske pelkästään jotakin pientä erityisryhmää, vaan koko ajan laajenevia kansanryhmiä ikääntymisen johdosta. Toivoisin kyllä, että vaikka tämä saattaa tuntua tässä kokonaisuudessa Yleisradion toiminnassa hyvin pieneltä asialta, niin mielestäni tämä on erittäin tärkeä osa juuri tämän osallisuuden kannalta, että myös ne ihmiset, jotka eivät kykene aina seuraamaan tätä normaalia ohjelmaa, tv-tuotantoa, voisivat olla osallisina tässä yhteiskunnassa ja saada tuon tekstityksen, jolloin he pääsisivät näihin suomenkielisiin ohjelmiinkin kärryille hieman paremmin kuin nykyisin.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tässä kertomuksessa eduskunnalle on selvitetty sitä, miten kansalaiset ovat tyytyväisiä lupamaksuille saamaansa vastineeseen, ja samalla tavalla tässä on tilastoa siitä, että suomalaiset tv-lupamaksut ovat eurooppalaista keskivertoa, eli yritetään kai kertoa, että ne eivät ole kalleimmasta päästä kuitenkaan. Siitä huolimatta eilen juuri tuli Viestintäviraston julkistama tiedote siitä, että 28 000 kotitaloutta on irtisanonut tv-maksun digitalisoinnin vuoksi tai digitaaliseen televisiolähetykseen siirtymisen takia. Kyllä tämä on niin suuri luku, että ihmettelen, että esimerkiksi hallintoneuvoston nykyinen tai aikaisempi puheenjohtaja ei tästä mitään maininnut. Toki käsittelemme vuosia 2005 ja 2006, mutta siitä huolimatta tämänkin päivän tilanteita olisi syytä pohtia ja myös pohtia sitä, millä tavalla digitalisointi on muuttanut tätä suhtautumista tv-lupamaksuun. Luulen — tai ainakin itse asiassa puheenvuoroista voisi päätelläkin niin — että tv-lupamaksu tai Yleisradion rahoittaminen suoraan valtion budjettirahoituksella on asia, joka jakaa aika kahtia joka ikisen puolueen, ja varmasti sekin on merkki siitä, että asiaa olisi syytä hyvin vakavasti pohtia.

Tällä hetkellähän meillä on voimassa niin kutsutun Backmanin työryhmän laatima raportti vuoteen 2010, jossa lähdetään siitä, että ei siirrytä pois tv-lupamaksuista vaan sen sijaan sitoudutaan vuosittain korottamaan tv-lupamaksua muistaakseni 3 prosenttia eli inflaatiokorotuksen. Kun sitten tämän lisäksi tulee kansalaisten reaktio, että 28 000 kotitaloutta irtisanoo tv-lupamaksunsa — ilmeisesti ovat sitten katsomatta yleensä televisiota — niin kyllä on outoa, että siitä eivät sen enempää hallintoneuvoston jäsenet täällä keskustele.

Tv-lupamaksua on puolusteltu sillä, että se takaa vakaan rahoituksen Yleisradiolle, mutta näinhän ei ole. Aikaisemminkin osa näistä irtisanomisista, joita tässä aikaisemmin käsiteltiin, johtui juuri talouden vaikeutumisesta, tv-lupamaksujen vähentymisestä, digitalisoinnista ja myös siitä, että MTV3:n ja Nelosen aikanaan Yleisradiolle maksamat toimilupamaksut poistettiin. Yleisradio ei kerää mainosmarkkoja eikä eurojakaan, ja mielestäni se on aivan oikea ratkaisu. Yleisradion ei pidäkään niitä mainoseuroja kerätä, mutta sen sijaan kyllä olisi ihan pohtimisen arvoista, pitäisikö esimerkiksi juuri MTV3:lle ja Neloselle, jotka näitä mainosrahoja keräävät, palauttaa tämä toimilupamaksu, jolla sitten on rahoitettu muuten Yleisradion toimintaa.

Mutta jos mitään tällaista ei haluta tehdä, niin kuin nyt on näyttänyt viime vuosina olevan, niin kyllä minusta tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi ratkaisu niin kansalaisten kannalta kuin yhteiskunnankin kannalta olisi se, että Yleisradion rahoituksen osalta siirrytään budjettirahoitukseen. Perustelen tätä sillä, että kansalaisten näkökulmasta kahden aikuisen hyvätuloinen perhe, jossa voi olla usea lapsi ja televisioita viisikin, maksaa aivan saman tv-lupamaksun kuin se yksinäinen eläkeläinen tai yksin elävä ihminen tai vähävarainen opiskelija. Ei mielestäni ole oikein, että maksu kohdistuu täysin tuloista ja elämänoloista riippumatta saman suuruisena, ja tällaisissa tilanteissa progressiivisella verotuksella kerätty raha on huomattavasti oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi.

Aina, kun tämä kysymys Yleisradion budjettirahoituksesta nousee esille, tulee sananvapauden puolustajia sankoin joukoin kertomaan, että silloinhan Yleisradio olisi hallituksen radio ja kulkisi hallituksen talutusnuorassa eikä se enää olisikaan riippumaton tiedonvälittäjä. Nämä ovat kyllä suoraan sanottuna — toivottavasti nyt en ylitä sopivaisuuden rajoja, mutta sanotaan nyt — naurettavia väitteitä.

Tälläkin hetkellä tämä eduskunta valitsee hallintoneuvoston jäsenet. Maamme hallitus on se elin, joka päättää lupamaksujen suuruuden, ja voiko nyt enää enempää olla sidoksissa valtiovaltaan kuin Yleisradio tälläkin hetkellä on? Siitä huolimatta meidän on ihan syytä olla ylpeitä siitä, että meidän tiedon mediamme, niin Yleisradio kuin muukin tiedonvälitys, on riippumatonta ja noudattaa pääsääntöisesti ainakin journalistisia periaatteita. Voimme olla tyytyväisiä siitä, että meidänkin toimintaamme, eduskunnan ja muun vallankäytön toimintaa, arvostellaan ja riepotellaan ja sen suhteen ollaan kriittisiä niin Yleisradiossa kuin muussakin tv:ssä ja mediassa. Sehän on todiste siitä, että tällainen pelko, että budjettirahoitus jotenkin olennaisesti muuttaisi tätä tai ylipäätänsä yhtään mitenkään muuttaisi sitä, on oikeastaan sitten aikamoinen epäluottamuksen osoitus itse asiassa eduskunnalle, kansanedustajille, ministereille ja hallitukselle, jos kuvitellaan, että sitten Yleisradiolta aletaan vaatia myötäsukaisia ohjelmia, joissa vaan ylistetään ehkä vähän naapurimaamme malliin johtajaa, ennen kuin saadaan sitä budjettirahoitusta. En voi ymmärtää näitä ajatuksia.

Toivon, että nyt, kun tämän Backmanin työryhmän viitoittama tie vihdoinkin onneksi alkaa olla loppuun kuljettu, avoimesti pohditaan myös sitä mahdollisuutta, että tv-lupamaksusta siirrytään oikeudenmukaisempaan ja paremmin nykypäivään sopivaan järjestelmään.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä asiasta keskustellaan myös muualla maailmassa, onko lupajärjestelmä vai onko budjettirahoitus. Satuin olemaan sillä viikolla Englannissa, kun Tony Blair joutui erottamaan oman spin doctorinsa Alastair Campbellin, ja nimenomaan kysymys oli siitä, säilyttääkö BBC neutraliteettinsa Irak-uutisoinnissa. Pääministeri olisi halunnut myönteisempää uutisointia Irakiin lähdön takia, ja siellä syntyi kova kriisi tästä asiasta. Monesti on sen jälkeen todettu BBC:ssä, että oli hyvä asia, että pysyttiin lupajärjestelmässä, että jos olisi oltu valtion budjetista riippuvaisia, niin siinä olisi saattanut olla riippuvuusongelmia myös tämän ohjelman sisällön suhteen. Toivoisin, että näin ei olisi, mutta tällaisia kokemuksia on myös muualla, ei ainoastaan meidän itäisissä naapurimaissa.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten vasemmistoryhmän puheenjohtaja varmasti hyvin tietää, niin hallitusohjelmassa on kirjaus, että parlamentaarinen työryhmä tulee selvittämään, kuinka edetään vuodesta 2010 eteenpäin, ja tämän työryhmän tulee viestintäministeri aikoinaan nimittämään.

Ottamatta kantaa siihen, mikä järjestelmä sen jälkeen on, on tietysti huomioitava sekin, että kolme viimeistä ratkaisua, jotka Euroopassa ovat tulleet, ovat kaikki jatkaneet lupakäytännöllä, viimeisenä juuri BBC, joka päätti jatkaa vuoteen 2016 saakka lupakäytännöllä. Tuntien heidän taloudellisen tilanteensa ehkä sielläkin on asiaa mietitty, mutta ehkä meidän on viisainta tässä vaiheessa antaa tälle parlamentaariselle työryhmälle mahdollisimman hyvä toimintaympäristö ja mahdollisuus lähteä tekemään ne ratkaisut, joilla Yleisradiota rahoitetaan vuoden 2010 jälkeen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä ed. Alatalon repliikissä kävivät nyt selvästi ilmi ne pelot, eli jos budjettirahoitus olisi, niin sitten lähdettäisiin siihen, että hallitus ja pääministeri sitten varmaankin sanelevat, minkälaista uutisointia olisi. En voi kyllä ymmärtää tätä, millä tavalla tilanne voi muuttua siitä, kun eduskunta kirjoittaa lain, eduskunta nimittää hallintoneuvoston, maamme hallitus, joka nauttii edelleenkin eduskunnan luottamusta, määrää lupamaksun suuruuden. Aivan samalla tavalla ed. Alatalon ajatusta jatkaakseni, jos Yleisradio nyt tekisi ikäviä ohjelmia hallituksesta vaikkapa sairaanhoitajien palkkalupauksen osalta, niin viestintäministeri sitten esittelisi, että lupamaksuja rajusti alennetaan. Jos tämä järjestelmä toimisi näin, niin totta kai budjettirahoituksella tai lupamaksurahoituksella, jonka päättää hallitus, ei ole tässä suhteessa mitään eroa. Sen sijaan kansalaisen näkökulmasta, tästä oikeudenmukaisuusnäkökulmasta, on todella iso ero.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olisin kyllä omassa puheenvuorossani ihan samoja seikkoja korostanut kuin ed. Lintilä täällä aiemmin. Tällaisessa tilanteessa, kun me tiedämme, että tähän on tulossa parlamentaarinen työryhmä valmistelemaan tätä uudistusta, minä toivoisin, että se voitaisiin tehdä rauhassa, annettaisiin sille rauha ja etsittäisiin mahdollisimman suurta konsensusta siitä, mikä on tämä oikea malli sitten tulevaisuudessa.

En minäkään tässä puheenvuorossa halua sen enempää ottaa kantaa siihen, mikä se malli sitten tulevaisuudessa on. Mutta kyllä minun täytyy sanoa, että ei se ihan näin yksinkertaista olisi, ed. Lapintie, jos se olisi budjettirahoitteinen, ja mitä sitten, jos sitä rahaa olisi vähän vähemmän — sieltäpä sitten napsastaisiin pikkuisen pois ja ajateltaisiin, että kavennetaan nyt vähän sitä julkisen palvelun radiota jnp. Kyllä minä vähän vierastan sitäkin ajatusta toisaalta, että me olisimme aina sen budjettivuoden armoilla tässä. Olisi ehkä hyvä kuitenkin miettiä, että joka tapauksessa, oli se ratkaisu mikä hyvänsä, Ylen tulevaisuus julkisen palvelun tehtävän toteuttajana olisi kerta kaikkiaan turvattu. Minun mielestäni Yleisradio ei kuitenkaan mikään valtion virasto ole.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin vain tällä esimerkillä Englannista tuoda esille, että siitä on keskusteltu vakavasti siellä ja tosiaan on päädytty siihen, että lupamaksuilla jatketaan. Tietysti, jos se budjettiraha, mikä on Yleisradiolle osoitettu, olisi jollain tavalla sidottu, että se olisi tietty summa ja se ei muutu siitä ja se noudattaa indeksiä, niin silloin tietysti voisi ajatella näin, että silloin ei hallituksella ole mitään mahdollisuutta siihen päästä puuttumaan. Mutta nyt jatketaan vuoteen 2010 näin ja annetaan työryhmän esittää oma esityksensä siitä ja sitten mennään sen mukaisesti.

Kreikassa muistaakseni asia on toteutettu niin, että tämä lupamaksu oli sähkölaskun yhteydessä. Sehän voi olla veronluonteinen maksu mutta ei välttämättä nykyinen lupamaksu.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Minä myös puuttuisin tähän Yleisradion lupamaksuun. Kyllä se on veronluonteinen maksu kansalaisille. Ei ilman sitä maksua selviä, ja eduskunnan valvomalle laitokselle se maksu peritään. Se, joutuuko se kansalainen sitten maksamaan budjetin kautta vai periikö sitten Yle sitä maksua, on nyt ihan yks sama. Ihminen kokee, että se on kumminkin maksettava.

Muistuttaisin myös, kun sanotaan, että Yle on riippumaton: miten se on riippumaton eduskunnasta? Eduskunta ja poliittiset puolueet, jotka täällä ovat, nimeävät johtajat Yleen, valitsevat hallintoneuvostot, ja täältä eduskunnasta vahditaan vielä, joten täysinhän se on tämän poliittisen valvonnan alla, siinähän ei ole enää mitään.

Sillä tavalla kuin ed. Sasi, hallintoneuvoston puheenjohtaja, täällä totesi, että Yle on kumminkin koko kansan televisio ja radio, niin siinä mielessä kyllä näkisin, että kustannukset voisi ihan budjetistakin suoraan Ylelle antaa, varsinkin kun nyt tässä digiuudistuksessa 26 000 lupaa jätettiin maksamatta. Kysyisinkin nyt, keitä nämä ovat olleet, jotka nyt jättivät maksamatta. Ovatko ne nyt näitä pienituloisia ihmisiä, joilla ei ole ollut rahaa maksaa, onko tätä tutkittu? Luvattiin, että se toimeentulotukeen tulee työttömille, jotka sen varassa elävät, että pystyisivät hekin katsomaan televisiota ja kuuntelemaan radiota. Ei täällä nyt ole paikalla Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajakaan, että voisi kysyä, onko tätä nyt ruvettu tutkimaan.

Sitten vielä tässä sisällytetään tähän lupamaksuun muun muassa digitalisoinnin maksut. Nehän joutuvat nyt kansalaiset maksamaan Yleisradion lupamaksun yhteydessä, 5 prosentista puhuttiin, lupamaksuun laitettiin lisää, eli tässä nyt on muutakin maksua kuin pelkkää ohjelmantekomaksua, tällaisiakin sinne tulee. Muun muassa olin kesällä näkevinäni ja kuulevinani, että ministeri Lindén väläytti sellaista, että voisi budjetista suoraan Ylen kustannukset korvata. Hän nyt on kumminkin vastuuministeri, ja tällaisiakin ajatuksia on muillakin kuin ihan minulla ja ed. Lapintiellä.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän tässä puheenvuoron uutena hallintoneuvoston jäsenenä. Yleisradio on joutunut käymään ankaran saneerauksen, ja se tavallaan jatkuu myös edelleen. Päätökset on todella tehty edellisen hallintoneuvoston aikana.

Valitettavasti näiden irtisanomisten toteuttaminen on herättänyt Ylen henkilökunnan parissa tuntemuksen ikärasismista, joka on kohdistunut erityisesti naisiin. Ja henkilökunnan viesti on ollut hallintoneuvoston jäsenille se, että pitkän linjan osaamista ei ole arvostettu vaan työkokemus on koettu rasitteena, kun taas uusien teknologioiden hallinta on ollut se suuri etu työpaikan säilyttämisessä.

Esimiehen kerrotaan sanoneen henkilökunnalle, kuinka, lainausmerkeissä, vanhoista akoista halutaan päästä eroon. Kun olen ottanut tämän asian esille johtajiston kanssa, niin syrjintä on kielletty. Toivon, ja olen jo kerran aikaisemmin esittänyt, että Ylessä ryhdytään toimiin, jotta työntekijöitä ei erotella iän tai sukupuolen mukaan, ja sellaisena ratkaisuna näen tasa-arvotutkimuksen tekemisen Yleisradiossa.

Tällainen tasa-arvotutkimus tutkijoiden toimesta nostaisi esille piileviä ongelmia ja myös sitä syrjintää, joka ehkä normaalissa arjessa ei edes kaikille avaudu syrjintänä. Tätä kautta olisi sitten ne eväät rakentaa parempaa työyhteisöä, joka tuottaa niitä meille tärkeitä, laadukkaita palveluita Yleisradiossa.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin, me tarvitsemme julkisen palvelun televisio- ja radiotoimintaa. Vaikka kaupallisilta kanavilta on poistettu nuo toimilupamaksut, niin säästetty raha ei kyllä näy ohjelmasisällöissä, valitettavasti. Ohjelmat ovat trivialisoituneet ja tyhmentyneet. Samoin kaupalliset radiot eivät kautta linjan ole pystyneet toimimaan sivistävinä ja asiapitoisina radiokanavina. Näyttää siltä, että Yleisradion on tehtävä kaikki se, mitä muut jättävät tekemättä.

Huoli tamperelaisen televisiotoiminnan säilymisestä vahvalla tasolla ja TV2:n asemasta on todella suuri varsinkin henkilökunnan keskuudessa. Siellä on eletty epävarmuuden ja pelon tunnelmissa ja päätöksenteon Helsinki-keskeisyys on vienyt uskoa tulevaisuuteen. Tietääkseni toimintojen keskittäminen Helsinkiin ei ole tuottanut kuviteltuja säästöjä vaan ymmärtääkseni päinvastoin.

Resurssit tehdä ohjelmia Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat aivan liian vähäiset. Olen tähän asiaan kiinnittänyt huomiota useaankin otteeseen hallintoneuvostossa. Toki alueuutiset näkyvät nyt hienosti myös valtakunnan verkossa ja niitä tehdään hyvin, mutta dokumentti- ja fiktiopuolella onkin sitten heikompaa. Esimerkiksi viihdeohjelmien liikkumavara on liian pieni, konserttitaltiointeja tehdään lähinnä vain Helsingissä ja Tampereella, joitakin rockfestivaaleja lukuun ottamatta.

Taltioinnit kesätapahtumista ovat varsin vähäisiä tänä päivänä. Ylen viime kesän Kiuruveden vierailu oli ilahduttava poikkeus. Sieltä yhdeltä paikkakunnalta, yhdestä festivaalista, saatiin kahdeksan tuntia hyvää viihdeohjelmaa, juuri sitä ruisleipää, mitä normaalit suomalaiset kuluttajat haluavat katsoa, tavalliset maanviljelijät ja työmiehet. Ei mitään eliittiohjelmaa Helsingin kriitikoille, vaan sitä tavallista ohjelmaa, mitä ihmiset myös haluavat nähdä. Missä ovat Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, Joutsan joutopäivät, Kangasniemen musiikkifestivaali, Imatra Big Band?

Äskettäin minulle soitettiin Rovaniemeltä, tulisiko Yleisradio kuvaamaan Jutajaisia sinne. Ei ole varaa lähteä, koska matkapäiviä on niin monta siinä, eli Yleisradio on joutunut vetämään tässä kyllä vyön tiukalle. Draamasarjaohjelmia, joissa tavalliset ihmiset ovat pääosissa, tehdään joko Helsingissä tai Tampereella. Onneksi nyt Kemijärvellä tehdään yhtä sarjaa ja sitten myös Joensuussa Markku Pölönen tekee yhtä draamasarjaa. Mutta kaiken kaikkiaan mahdollisuudet ovat vähentyneet tehdä ohjelmia eri puolilla maata.

Olen huolissani siitä, miten Suomi, maaseutu ja maakunnat näkyvät enää Ylen ohjelmissa. Senhän me tiedämme, että kaupallisissa ohjelmissa täällä kolmosella ja nelosella ne eivät näy enää ollenkaan, on vain näitä helsinkiläisiä formaattiohjelmia, joista maksetaan isot rahat tuonne ulkomaille, ja ne ovat näitä big brotheria ja muuta höpön höpöä.

Alueellinen toiminta tosiaankin on painottunut uutistuotantoon ja lähetysvirta radioon. Kiitos Yleisradiolle siitä, että se selviytyi uutishankinnasta ilman STT:tä, mutta toisaalta minä pidän kyllä tätä lähetystoiminnan siirtämistä Helsinkiin myös turvallisuusuhkana. Sehän nähtiin tässä ukkosten aikaan, että kun ukkonen tuli ja salamat tulivat, niin yhtäkkiä koko Yleisradion lähetykset loppuivat. Jos olisi Tampereella ollut lähetystoimintaa myös, niin ei olisi tällaista päässyt tapahtumaan. Siellä olisi ollut varalähetin, joka olisi hyvässä säässä voinut lähettää Yleisradion ohjelmia.

Hallintoneuvosto tosiaan teki päätöksen säästötoimenpiteistä viime kaudella, senhän me tiedämme. Me olimme kuoren ja puun välissä ja näin tavallaan hyväksyimme sen, että Yleisradio vähentää tällä aikataululla henkilökuntaansa. Mutta sen voin sanoa, että näitä työntekijöiden irtisanomisia ja ennenaikaiselle eläkkeelle eli työttömyysputkeen tuuppaamisia ei ehkä hoidettu kaikkein parhaimmalla tavalla, ei kovin diplomaattisesti. Mehän jouduimme muun muassa ennen viime joulua puuttumaan hallintoneuvostona siihen, että hyviä dokumenttitoimittajia ihan ilman mitään syytä irtisanottiin, ja sitten Yleisradio perui jonkun verran näitä irtisanomisia.

Toivoisin ylipäänsä laajaa keskustelua Yleisradion alueellisesta tehtävästä ja Yleisradion johtamiskulttuurista nimenomaan tietäen kyllä sen ja tiedostaen, että tämä talouden tasapainotus on tehtävä. Ohjelmia tilataan ulkopuolelta niin sanotuilta independent-yhtiöiltä, nämä joutuvat tekemään ohjelmia nälkävyötä kiristäen, sen me tiedämme. Siellähän käytetään paljon esimerkiksi videoalan opiskelijoita ja tämmöistä puoli-ilmaista henkilökuntaa, soittajatkin pääsevät Yleisradioon, kun ilmaiseksi menevät sinne soittamaan näitten yhtiöitten kautta. Tiedossahan on myös sekin, että jos joku artisti haluaa esimerkiksi konsertin Yleisradioon, niin se pitää itse maksaa pääsylipputuloilla ja maksaa myös kaikki kulut, ja sitten sen Yleisradio pystyy lähettämään. Tähän on tultu. Mainos-TV:n ja Nelosen osalta tilanne on vielä huonompi.

Mutta olen antanut itselleni kertoa, ja varmasti hallintoneuvoston puheenjohtaja voi sen vahvistaa, että johtaja Jungner kai lupasi, että tuo independenteiltä tilattava ohjelmamäärä olisi noin 20 prosenttia tulevaisuudessa. Se ei olisi isompi, niin että kuitenkin Yleisradiolla säilyy myös omaa tuotantoa.

Mitä tulee digisiirtymään, en halua lähteä siihen populistien joukkoon, joka valittaa, että sitä ei olisi pitänyt tehdä. Suomi oli pakkotilanteessa tässäkin. Meidän on pakko siihen siirtyä, mutta totta kai olen huolestunut siitä, että 26 000 ihmistä ei ole uusinut tv-lupaansa. Meidän suomalaisten kannattaa nyt tehdä itsellemme selväksi, haluammeko, että meillä on sivistävä, neutraali, tasavertainen, informoiva ja myös hyvää viihdettä ja urheilua tarjoava julkisen palvelun tv ja radio. Se tahtotila täytyy meillä olla, ja silloin meidän pitää olla valmiita myös maksamaan siitä.

Kun tuosta Englannista äsken puhuttiin, otin esimerkin siitä, millaista kriisiä siellä käytiin esimerkiksi uutisten neutraalisuuden osalta. Siellähän myös ITV-mediamoguli Murdoch on yrittänyt kaikin keinoin käyttää sitä argumenttia, että BBC:ltä riisutaan kaikki viihdeohjelmat pois. Sehän tarkoittaisi sitä, että suuri kansa, niin sanottu hiljainen enemmistö, siirtyisi ITV:lle ja muille kaupallisille kanaville ja BBC:lle jäisivät pelkät uutisohjelmat ja tiedottaminen. Silloin se olisi katastrofi BBC:n kannalta. Tämän haluan aina sanoa vasta-argumenttina, kun puhutaan siitä, että ei tarvita niin sanottua perusviihdettä. Se perusviihde pitää olla teaserina, houkuttimena, myös siellä yleisen palvelun kanavalla, julkisen palvelun kanavalla.

Tosiaankin lupamaksuasiassa mennään vuoteen 2010 saakka, että se on voimassa, ja toivottavasti työryhmältä tulee hyviä ehdotuksia siitä, miten jatketaan eteenpäin. Itse kallistuisin mieluummin kuitenkin tällaisen veroluonteisen maksun kannalle kuin sille kannalle, että se olisi budjettirahaa, ellei se sitten ole sidottu jotenkin lailla niin, että se on kiinteä ja se indeksillä nousee, jolloin siihen ei voida puuttua. Se on lukittu raha.

Lopuksi täytyy antaa Yleisradiolle kiitosta siitä, että arkistoja ainakin on hyödynnetty. Nythän niistä osa tulee maksullisiksi. Yle Teema, Yle Elävä arkisto, Yle Areena ovat hyviä näkötorvia menneisyyteen, ja ne voivat tuoda Ylelle myös uusia nuoria katsojia ja kuuntelijoita.

Ja mitä tulee sitten ed. Lapintien ehdotukseen siitä, että nämä toimilupamaksut pitäisi jopa palauttaa kaupalliselle sektorille, en ole nyt ihan tätä mieltä, mutta sen verran tänään oli pakko kyllä todeta, kun kaupallisten tv-yhtiöitten liitot ja muut olivat vaatimassa sitä, että Viestintävirastollekaan he eivät ole halukkaita maksamaan tätä valvontamaksua, että kyllä ahneus on aika huipussaan. Kun nyt toimilupamaksut on kuitenkin lopetettu, niin kyllähän niitten alan toimijoiden täytyy olla samalla tavalla kuin missä tahansa, merenkulussa tai postissa tai muualla, valmiita maksamaan se valvonta, että kilpailu on rehellistä. Eihän Viestintävirastolla olisi tehtävää, jos ei siellä olisi rikottu esimerkiksi kaupallisten radioiden sektorilla tervettä kilpailua. Tässä mielessä, vaikka ymmärrän kyllä, että kaupalliset yhtiöt haluavat aina selviytyä mahdollisimman vähillä maksuilla, niin se nyt vähintään täytyy maksaa, vaikka toimilupamaksua ei palautettaisikaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kaikki tiedämme, mitä on digi, digi, digi, digi, digi, digi. Sulevi Peltola ja monet muut ovat pitäneet tästä huolen. Mutta kuka tietää, mitä on dikdik?

Puhemies! Tämä keskustelu on ollut aivan hyvää ja erinomaista. Täällä oli myös ministeri Lindén aika kauan paikalla. Hänellä on kuitenkin tietty yhteys tähän teema-alueeseen eli Yleen. Digitalisointi on maksanut Ylelle kuuden vuoden aikana 90 miljoonaa euroa. Se on tullut suoraan Ylen budjetista. Sillä on ollut oma vaikutuksensa. Digitalisoinnilla on tietysti selkeät positiiviset vaikutuksensa. Tämä uusi tarjonta, mihin tällä on hyvin viitattu, esimerkiksi Yle Areena, on siitä esimerkki. Yle Areena on muuten kuin golf, siihen voi jäädä koukkuun, uskon niihin verraten, jotka ovat golf-nurmipeliin jääneet koukkuun.

Mutta toisaalta on aivan selkeä syy kantaa huolta siitä 26 000:sta, joka on Ylen tv-luvan maksaneiden määrän vähenemä viime vuoteen verraten; siihen on syytä kiinnittää huomiota. Tosin lopullinen luku tulee varmasti vasta keväällä 2008, ja onhan siellä se helmikuu vielä, jolloinka tämä digitalisointivaikutus ulottuu kaapelitalouksiin. Vähennys voi olla tietysti ensi vuonna suurempi, mutta toivon mukaan ei ylitä prosenttia tähän saakka maksetuista Yleisradion tv-lupamaksuista.

Mutta vielä itse tähän asiaan ja keskusteluun, mitä olemme käyneet: budjettirahoitus vaiko ei. Itse kyllä kuulun niihin, jotka mieluummin näkevät edelleen tulevaisuudessa nimenomaan tv-lupamaksun, lupaperusteisen maksatuksen tai laskutuksen mahdollisuudesta seurata tv-ohjelmia. Siitähän pitää tietysti pitää kiinni vastaisuudessakin, että katsoopa tietokoneen näyttöpäätteeltä taikka mobiili-tv:nä, miten tahansa, niin joka tapauksessa se edellyttää tv-lupaa. Tietysti tässä tapauksessa sitten seuranta ja tv-luvan tarkistus ja sen tarkastelu, onko taloudessa tv-lupa maksettu, on selkeästi vaikeampaa kuin tähän saakka.

Täällä on kiinnitetty hyvin huomiota myös niihin puutteisiin, joita meillä vielä on tässä julkisen palvelun Yleisradiossa, ja yksi vaatimus on esimerkiksi tekstityksen parantaminen, tekstityskoon kasvattaminen ensinnäkin, toisaalta se, että myös suomenkieliset, äidinkieliset, lähetykset tekstitettäisiin. Näinhän tapahtuu monissa maissa, muun muassa Ranskassa sekä Ruotsissa. Vaikka meidän maahanmuuttajaväestömme ei olekaan niin suuri kuin mainituissa maissa, niin, aivan oikein, näön heikentyminen iän mukana ja muut sen kaltaiset syyt tukevat tekstitystä. Kuurot tarvitsevat viittomat, ja niitä mielestäni ei ole kylliksi Yle lähettänyt.

Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja ed. Sasi käytti mielestäni erittäin hyvän puheenvuoron, kun hän alussa luonnehti Yleisradion julkisen palvelun velvoitteiden täyttämistä. Ne on mielestäni täytetty hyvin. Meillä on erinomaisen tärkeä toimija Yleisradio, ja todella toivon, että hallintoneuvosto, johonka nyt itsellänikin on kunnia kuulua, tulee tehtävänsä täyttämään. Mutta ehkä eduskunnassa pitäisi pystyä keskustelemaan enemmän monista asioista. Muun muassa Musiikkitalo-kysymys on sen kaltainen, että se olisi ehkä kaivannut enemmän yleistä keskustelua. Siinä kuitenkin on astuttu alueelle, jolla Yleisradion toiminta ulottuu ehkä ylitse sen, mitä julkisen palvelun velvoite pitää sisällään.

Joka tapauksessa tietysti nämä toimintakertomukset ovat eräs seurannan tapa, mutta on ehkä hyvä miettiä vastaisuudessa vaikkapa ajankohtaiskeskustelun mahdollisuutta.

Kuitenkaan, arvoisa puhemies, ei ole syytä nyt jatkaa pitempään. Lopuksi totean tästä dikdikistä, että se on pieni eteläafrikkalainen antilooppilaji.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Vähemmän puhuttu aihe on tietysti tässä vaiheessa se — kuinka paljon näitä digibokseja nyt on sitten, kun ainakin 26 000 vai 28 000 on nyt jätetty tv-lupia lunastamatta — että meidän suurpiirteinen pääministerimme sähkönkulutuksesta lohkaisi, ettei se nyt niin määrää, paljonko se maksaa. Nyt on tullut tieto, että digiboksi kuluttaa aika paljon sähköä, ja sitten kun laskette kaikkiin kotitalouksiin jo pelkästään nämä digiboksit, niin jos pääministeri suurpiirteisyydessään haukkuu Suomen kansaa siitä, että on tullut ostettua liikaa digibokseja, ja unohtaa sen, että suurteollisuus kuluttaa sähköstä oliko se nyt 80 prosenttia vai mitä, niin tämä on tämmöistä digikeskustelua ollut ja tämä asia jää useasti huomaamatta, että siinä on yksi vehje välissä. Tietysti joillakin saattaa olla jo semmoisia televisioita, joissa se boksi on sisäänrakennettu, mutta se televisiokin vie sitten vähän enemmän sähköä, jos on sisällä se systeemi.

Mutta mikä tässä digijutussa on ilkein asia, kun se oli tehtävä ilmeisesti — aikoinaan puhuttiin siitä, että saadaan vuorovaikutteinen ja kaikelle kansalle opetustehtävissä ja muuten sopiva laite sinne olohuoneeseen — niin se tietysti on tämä, mistä minä viimeksi puhuin: Jos Tielaitoskin laitetaan yksityiseksi, niin tässä otetaan kanavat haltuun, niin kuin aikoinaan sotapropagandassa oli tärkein juttu. Eli tämä nyt mahdollisti sen, että kun kanavat ovat hallussa, silloin voidaan rahastaa loputtomiin. Suomellahan ei ilmeisesti ole sitten mitään muuta mahdollisuutta, tietysti Yle.

Tässä mainittiin, että kehun Yleä. Kyllä kuitenkin Yle on puoliaan jotenkin pitänyt. Sen takia en kannata tätä budjettirahoitusta, että saataisiin kansakin jotenkin sitoutumaan siihen, että he ovat osallisina tässä koko meidän systeemissä niin, että siinä, mitä tulee Ykköseltä ja Kakkoselta ja myös toivottavasti jatkossa Tampereelta, on jotain semmoista, mitä todella tarvitaan ja halutaan, että ei ole pelkästään ulkomaiset formaatit ja niille formaateille rakennettu systeemi ja muut vastaavat, jotka halvalla saadaan sitten näille muille kanaville, maksullisille kanaville, "paremmille kanaville".

Sekin on järkyttävää ... Yle voisi hyvin vastata tähän, kun se on parempi tv-kanava. Minä olen jo aikoinaan vhs:nä nähnyt 90 prosenttia niistä elokuvista, jotka nyt tulevat kalliina dvd:nä, ja sitten ne näytetään vielä tältä "paremmalta kanavalta" uudestaan. Jokainen vähän yksinkertaisempikin voi ajatella, kuinka paljon loppujen lopuksi elokuvia on tehty maailmassa ja kuinka paljon niitä voidaan vuodessa tehdä Amerikassa. Aika äkkiä ne katsoo näiltä maksullisilta "paremmilta" kanavilta loppuun, nämä tietyt ohjelmat, ja sarjafilmeissä on aika vähän loppujen lopuksi hyviä ohjelmia, mikä on kyllä hämmästyttävää. Siinä Subtv ja MTV3 ovat yllättäneet, että sieltä on tullut yllättävän hyviäkin sarjafilmejä.

Siitä taas kiitos näille tosi-tv- ja kaikille muille sarjoille, joista eräs ystäväni sanoi, huomasi saman asian kuin minäkin, että on hyvä, kun sitä roskaa tulee niin paljon. Silloin ainakin tästä tarjonnasta osan automaattisesti voi työntää syrjään eikä tule huonoa omaatuntoa siitä, kun ei ehdi katsoa kaikkea, kun on niin todella huonoa ohjelmaa muilla kanavilla. Tämä olisi pitkä juttu sinällään, mutta se siitä vuorovaikutteisuudesta.

Enemmänkin tulee mieleen, arvoisa puhemies, tämmöinen Uljas uusi maailma tai oikeammin Truffaut’n elokuva Fahrenheit 451, jossa sitten on kehitetty tämmöinen seinällä oleva skriini ja pilleriä otetaan ja viinaa, tai ei viinaa tarvita enää, kun on niin hyvä soman tyyppinen pilleri, se on tosin siinä Uljaassa uudessa maailmassa. Mutta idea on se, että kaikki tulee sieltä television kautta. Ja nyt kun justiin meille tuli nämä valitettavat uutiset, että Suomessa viinanjuonti on lisääntynyt taas enemmän kuin koskaan, niin yllättävän äkkiä on tapahtunut se, että jotkut hallitsevat kanavia ja sitten skriinit isonevat ja viinaa vedetään enemmän ja pillereitäkin saa Kelan suosiollisella avustuksella aika mukavasti tuolta kaupoista. Monet aina puhuvat, että jos ja kun ja näin. Minä olen sitä mieltä ollut jo kauan aikaa — kun minä en ollut täällä eduskunnassa, niin ehdin vähän aikaa seurata, mitä maailmalla tapahtuu, tuossa muutaman vuoden ajan — että tämä kaikki on jo tapahtunut.

Nyt on meidän Ylen ja suomalaisen demokratian velvollisuus ja Suomen yleisesti yleissivistyneenä maana, eurooppalaisten kansakuntien joukossa harvinaisenkin kärjessä olevana, että pitäisi jotenkin osoittaa tällä viihteen ja ajankäytön ja itsensä kehittämisen alueella tv:n ja radion suhteen se jonkunlainen malli. Minä toivon, että nyt tämä uusi toimikunta, mikä tässä nyt on, todella saisi aikaan jonkun semmoisen ratkaisun tai innovaation — itsekin kuulun tulevaisuusvaliokuntaan — joka tosiaan siis auttaisi tästä kierteestä ulos. Toki kaikessa huonossa ja kehnossa ja muussa, mikä tulee näiltä maksullisilta kanavilta ...

Sen verran sanon kyllä, kun täällä on muutamia median edustajiakin paikalla, että esimerkiksi Ilta-Sanomilla on aina tapana sanoa, että tämä juttu tulee ilmaiselta kanavalta ja sitten muu tulee maksullisilta. Mikä hemputin ilmainen kanava on ollut Ykkönen tai Kakkonen tai Kolmonen, jos lupamaksu maksetaan? Eihän se ole ilmainen kanava.

Aikoinaan tulivat taas meidän Suomen kansan kanaville eräät. Ensin ne maksoivat vähäsen enemmän siitä ja sitten lopulta eivät mitään, ja nyt ne sitten ottavat siitä rahaa, että sinne pääsee jollain muovikortilla katsomaan, että ei ole mitään saatu. Ei kannata huonoa omaatuntoa kantaa siitä, jos sattuu näkemään joskus jotain parempaakin ohjelmaa tässä lapsellisessa viihdemielessä näiltä Ylen tai meidän hallinnoimilta kanavilta, että se olisi muka ilmaista. Kyllä siitä on oma veronsa maksettu, vaikka se nyt ei veron nimellä menisikään.

Vielä lopetan siihen, että toivotaan, että Tampere ja dokumentti ja kaikki muu vastaava säilyisi maailmankartalla. Luulisi ainakin tämmöisen jutun suhteen, kun satelliitit ja tv:t ja muut säteet tuolla menevät, tämmöisen hajasijoituksen olevan luonnollista. Se nyt ei niin kauheita vaadi ajatella, jos toiset tuolla vähän matkan päässä työskentelevät ja lähettävät sitten niillä hyvillä vehkeillä. Kun ed. Alatalokin mainitsi balttilaisen Perkunaksen perkeleellisen menon tuossa, siis ukkosenjumalan, niin on hyvä olla tämmöinen varajuttu olemassa ja ihan vielä niin kuin Pirkanmaankin kohdalla.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Yleisradion julkisen palvelun tehtäväkuva on erittäin laaja ja merkittävä, ja siitä meidän on kaiketi hyvä pitää kiinni tulevina vuosinakin. Julkisen palvelun mediayhtiö sekä siellä korostettu kotimaisuus on erittäin tärkeää. Kaikille on tarjottava jotakin, ja yhdyn edellä olevien edustajien näkemyksiin erilaisten ohjelmien tarjonnan parantumisesta. Sitä todellakin on tapahtunut. Ylellä on tärkeä merkitys suomalaisen sivistyksen parantamisessa, ja näen, että juuri tässä merkityksessä Ylen pitääkin jatkaa toimintaansa.

Kannan huolta kuitenkin siitä, että kun Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksessa on kuvattu Ylen julkisen palvelun tehtävien tärkeyttä suomalaisille vuonna 2006 ja yksi tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä olevista asioista ovat erityisryhmien palvelut, kuten viittomakieliset ohjelmat ja ohjelmatekstitykset, niin tällä hetkellä tekstitystä on vain 20 prosentissa kaikista lähetyksistä, joita Yle tuottaa ja tarjoaa. Viittomakielistä ohjelmaa on vain 5 minuuttia per päivä, joten tämä ei missään nimessä voi olla tasavertaista ja tasa-arvoista. Toivon, että tulevina vuosina tähän asiaan voidaan kiinnittää varsin paljon huomiota.

Vielä kertaalleen: Ed. Alatalo on puhunut alueellisesta toiminnasta ja sen tärkeydestä. Haluan itsekin korostaa sitä. Kotimaisen tuotannon tulevaisuus ei voi olla yksistään Helsinki-keskeistä tai Tampere-keskeistä, niin kuin täällä on puhuttu, vaan kyllä näkyvyyttä täytyy hakea laajalti maakunnista ja alueellista toimintaa virittää edelleen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu on ollut erittäin rakentavaa, ja siinä Yleisradio on saanut varsin paljon kiitosta, ja aiheesta.

Mitä tulee digisiirtymään, niin 1.9. siirryttiin maanpäällisessä verkossa digitaaliseen televisioon. Täytyy sanoa, että siirtyminen on toiminut varsin hyvin, vaikka tiettyä hermostuneisuutta ennen sitä jossakin on esiintynyt. Lopullinen siirtyminen tapahtuu maaliskuun alussa ensi vuonna.

On totta, että runsas 20 000 kotitaloutta on irtisanonut televisioluvan digi-tv-siirtymän vuoksi, mutta pitää muistaa, että maksajia on kuitenkin melkein 2 miljoonaa, eli puhutaan noin hieman runsaasta prosentista. Uskon, että kun seuraamme noin vuoden verran, niin näemme, että mitään merkittävää muutosta ei lupamaksukäyttäytymisessä tule esiintymään.

Mitä lupamaksukäyttäytymiseen tulee, niin luulen, että mitään välitöntä uhkaa ei ole, ja mielestäni se voidaan nähdä Suomessa ja muissa vastaavissa maissa. Lisääntynyt tietokoneen käyttö varmasti merkitsee sitä, että myöskin television katsomisessa käytetään tietokonetta entistä enemmän tulevaisuudessa, ja sillä voi olla merkitystä. Ylellä on kuitenkin tarkoitus loppuvuodesta siirtyä Areenan käytössä siihen, että palvelujen saanti edellyttää sen osoittamista, että lupamaksun on maksanut. Uskon, että tällä tulee olemaan varsin suuri vaikutus siihen, että lupamaksun maksamisvalmius tulee tulevaisuudessakin olemaan varsin hyvä.

Pitää muistaa se, että kuitenkin ihmiset ovat varsin tyytyväisiä järjestelmään. 62 prosenttia suomalaisista kokee saaneensa vähintään melko hyvää vastinetta tv-maksulle, joten tämäkin antaa uskoa siihen, että järjestelmä voi säilyä. Mutta kun tarkoitus on asettaa työryhmä selvittämään sitä, millä tavalla rahoitus tulevaisuudessa voi tapahtua, on tärkeätä, että annetaan vapaat kädet tuolle työryhmälle jatkoa varten, jotta erilaisia vaihtoehtoja voidaan tuoda esiin.

Puhemies! Lopuksi haluan vain todeta sen, että on tärkeätä, että Ylellä on viihdettä, mutta Yle keskittyy viihteessä nimenomaan kotimaiseen ja eurooppalaiseen viihteeseen eli aika vähän massaviihdettä ulkomailta ostetaan. Ja mikä on Ylen tulevaisuudessa tärkeätä, on se, että myöskin nuorisoon panostetaan varsin vahvasti.

Tuulikki  Ukkola  /kok:

Arvoisa puhemies! Yle on käynyt viime vuosien aikana läpi rajun remontin, sekä organisatorisen remontin, taloudellisen tervehdyttämisohjelman että myös tämän digirevohkan. Digisysteemin virheet eivät johdu tämänhetkisestä Ylen johdosta eivätkä myöskään tämänhetkisestä hallintoneuvostosta, vaan ne on tehty aikaisemmin. Ainut siinä nyt oli se, että olisi tietyllä tavalla tätä sopeutumisaikaa voinut olla enemmän, jotta olisi säästytty siltä, että runsas 20 000 ihmistä sitten lopullisesti kyllästyi ja sanoi luvan irti.

Periaatteessa Yleisradion ohjelmatarjonta on minusta parantunut. Minä olen ihan tosissani tässä, kun sanon näin. Siellä on Yle Teema, joka on erinomainen kanava, ja Yle Areena, joka on aivan loistava. Tuskin missään muussa maassa ja millään muulla kanavalla on näin hyvää palvelua kuin Yle Areenalla. Minusta on erittäin hyvä asia, että se pannaan maksulliseksi, jotta saadaan tietyllä tavalla ne, jotka ovat luopuneet lupamaksuista, takaisin Ylen kanaville.

Se, mitä haluan sanoa, on se, että uutisten uudistus minusta on onnistumassa. Hieman pelkäsin silloin aluksi, kun se tuli, mitenkähän tässä käy, tottuvatko ihmiset tähän uuteen malliin. Mutta näin tapahtuu. Se on erittäin hyvä uudistus, koska siinä nimenomaan korostetaan myös alueellisten uutisten osuutta.

Ainut, mitä hieman pelkään: toivottavasti Yle pystyy kilpailemaan myös tämän uutistarjonnan kanssa, koska se on sanonut irti STT:n palvelusopimuksen. Mutta ainakaan toistaiseksi tässä ei ole näkynyt mitään puutteita, ja jos STT:n palveluja käytetään, niin se sitten näköjään myös mainitaan.

Haluaisin vielä puuttua viihteeseen, jota tässä keskustelussa on tuotu esille eli viihdeohjelmiin. Kyllä, hyvää viihdettä, mutta mistä löytyvät tekijät? Se ei ole, kuulkaa, Ylen vika eikä se ole MTV:n vika eikä minkään muunkaan vika, mutta tässä Suomenmaassa ei ole kunnon viihteentekijöitä.

Sen jälkeen, kun Pertsa Reponen poistui tästä maailmasta, ei ole kunnon viihdettä tehty.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Puhemies! Tuosta viihteestä, mihin ed. Ukkola viittasi: todellakin Big Brotherhan on sellainen, että voisi siitä todeta, että joka kolmannen tai neljännen sanan jälkeen tulee piip ja se on tämän ohjelman audiotiivinen viestintä.

Mutta vielä tähän Ylen tarjontaan: todella se on lisääntynyt, ja juuri nämä netistä löydettävät Areenat ja muut ovat tärkeä osa. Lippulaiva, Yle 1, on todella hyvä monella tavalla. Siellä on hyviä ohjelmia ja nimenomaan informatiivisia, sivistäviä. Mutta haluaisin vielä Yle Radio 1:stä todeta, että huolimatta siitä, että sitä kuuntelee vain noin 9 prosenttia suomalaisista, se on todella hyvä kanava. Toivoisin, että se jatkaisi tällä asiaohjelmalinjalla. 38 prosenttia ohjelmatarjonnasta, laskin tuosta, on ajankohtais-, asia-, uutis-, tiede- ja dokumenttiohjelmia, todella hyviä. Voimme todella todeta, että meillä on hyvä radio ja Yle on hyvä.

Mutta eräs asia: Kun lukee hallintoneuvoston kertomusta, niin tässä todetaan, että vielä 2005 hallintoneuvoston tehtävänä oli antaa yhtiön toiminnasta vuosittain kertomus eduskunnalle. Mutta vuoden 2006 alusta voimaan tulleen Yle-lain muutoksen mukaan hallintoneuvoston tehtävät luetellaan, mutta tämä kertomus ei enää ole tässä luettelossa, niin että onko tämä nyt viimeinen kerta sitten, kun kertomusta käsitellään?