Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulee sama puhe, joka on tullut jo muutaman kerran pidettyä. Miksi? Olisihan tämä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentulosta puhuminen, siihen panostaminen, päätöksenteko helpompaa — tänäänkin käydyn 6 tunnin keskustelun jälkeen — kun edes käsitetasolla oltaisiin suunnilleen samoilla linjoilla. En voi sille mitään, mutta kuunneltuani useita puheenvuoroja tänäänkin, joissa kiitetään, kehutaan, ymmärrettävästi tietysti, hallituksen toimenpiteitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteen parantamiseksi, tuntuu pahalta.

Toinen asia, arvoisa herra puhemies: Kun on aloittanut tuolta takariviltä, joittenkin mielestä jo aivan liian kauan sitten, tuolloin sana "perusturva" ei kuulunut sosialidemokraattisen työväenliikkeen sanavarastoon puolueena. Voisin luetella joukon kansanedustajia, edustajia, jotka ovat tänä päivänä täällä, ja varmuuden vuoksi, ettei kenenkään tämän päivän edustajan nimeä tule maininneeksi väärään paikkaan, väärään aikaan... Esimerkiksi edustaja Valto Koskelle, joka oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, pitkäaikainen kansanedustaja, perusturva oli sitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevan ihmisen elämäntilanteesta huolen pitämistä. Näitä valtokoskia on eduskunnassa ollut ja tulee olemaan, mutta minusta tämä esitys, joka meillä käsittelyssämme hallituksen esityksenä numero 90 on ja jolle keskusta on omassa vaihtoehtolinjauksessaan rinnakkaislakialoitteen tehnyt, kertoo sen, mikä ero on puolueitten välillä, mikä ero on puolueitten välillä silloin, kun puhutaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteen parantamisesta.

Olen kiittänyt tänään, kiitän tässä yhteydessä ja tulen kiittämään vielä monta kertaa hallitusta siitä, että budjetissa on noin 300 miljoonaa euroa näissä oloissa, missä maa elää ja missä budjettia on tasapainotettu, sosiaaliturvan parantamiseen. Mutta voi kunpa se olisikin käytetty kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteen parantamiseksi. 1 euro kansaneläkkeeseen maksaisi 8 miljoonaa, 10 euroa 80 miljoonaa, 100 euroa kansaneläkkeeseen maksaisi 800 miljoonaa. Se on perusturvaa. 100 euroa takuueläkkeeseen — siitä saatettaisiin selvitä ja selvittäisiinkin ensimmäisellä 100 miljoonalla.

Edellisessä päiväjärjestyksen kohdassa oli pienimpien vanhempain-, äitiys-, isyyspäivärahojen tason korottaminen. Keskusta sitä esittää tälle samalle tasolle, mille nyt ollaan korottamassa paljon puhuttua työttömien peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Mitä ihmisiä nämä ovat, jotka eivät saakaan tuota 100 euron korotusta, kun hehkuttamalla hehkutetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteen parantamista?

Tämä esitys, joka täällä käsittelyssä on, hallituksen osalta, on arvovalinta. 300 miljoonaa euroa käytetään tavalla, jolla laveastikin "perusturvaa" tulkiten käytetään perusturvan parantamiseen, toimeentulotuen tason nostamiseen noin 200 miljoonaa. Ja täällä hehkutetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteen parantamisesta. Meillä on ja tämän esityksenkin jälkeen tulee olemaan kolmen eri kategorian työttömiä — niitä työttömiä, jotka saavat ansiosidonnaista päivärahaa, niitä työttömiä, jotka saavat peruspäivärahaa, ja niitä, jotka saavat työmarkkinatukea — ja siellä joukossa noin 20 000 kansalaista, jotka eivät saa euron euroa. "Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämäntilannetta parannetaan."

Me olemme oman rinnakkaislakialoitteemme tehneet. Tämä ei ollut ensimmäinen puheenvuoro tästä aiheesta eikä tämä tule jäämään viimeiseksi niin kauan kuin hehkuttamalla hehkutetaan historiallista perusturvan korotusta, niin kauan kuin tuo historiallinen perusturvan korotus muuttui tuossa alkusyksystä kansainvälisesti vertaillen merkittäväksi perusturvan korotukseksi. Tuntuvat pahalta tällaiset puheet tilanteessa, jossa meillä yhteiskunnassa ihan oikeasti on ihmisiä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsillä on rinnakkaisaloite Kataisen hallituksen esitykselle, jossa esitetään työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamista 100 eurolla kuukaudessa vuoden 2012 alusta. Me ehdotamme lisäksi työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista hakijan puolison tulojen osalta ja osittaisesta työmarkkinatuesta luopumista. Kun henkilö asuu vanhempiensa luona eikä ole täyttänyt työssäoloehtoa, hän saa nyt vain osittaista työmarkkinatukea, joka on vain 50 prosenttia työmarkkinatuen määrästä.

Kataisen hallitus on jättänyt esityksessään työmarkkinatuella elävät eriarvoiseen asemaan. Peruspäivärahaa ja ansiosidonnaista päivärahaa saavien kohdallahan puolison tulot eivät vaikuta työttömän etuuksiin. Meidän lakialoitteemme tavoite on turvata yksilöllinen peruspäiväraha pitkäaikaistyöttömille ja työelämään pyrkiville.

Lapsettoman työnhakijan työmarkkinatuki alkaa vähetä, jos puolison tulot nousevat yli 1 704 euron kuukaudessa. Tarveharkinta katkaisee työmarkkinatuen kokonaan, jos puolison kuukausitulot ylittävät 2 786 euroa kuukaudessa. Tässä on todellinen tuloloukku, ja se pitää työmarkkinatuella elävän perheen pysyvässä köyhyydessä. Ei ole mitenkään perusteltua, että tarveharkinnalla ajetaan puolisot toisiaan vastaan. Kun toisen tulot nousevat, työmarkkinatuella olevan päiväraha pienenee. Kaiken lisäksi tarveharkinta osuu useimmin työttömiin naisiin. Vuoden 2010 Kelan tilastoista selviää, että niin sanottu nollaratkaisu koski peräti 3 721:tä naista ja vain 910:tä miestä. Sukupuolten eriarvoisuus on tarveharkinnankin osalta siis täyttä totta.

Keskustan eduskuntaryhmässä pidämme erittäin epäoikeudenmukaisena myös sitä, että kun työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotetaan, suurin korotus tulee suurimpiin ansiopäivärahoihin. Kaikkein köyhimmät, kuten täällä jo kuultiin, jäävät tässäkin uudistuksessa nuolemaan näppejään. Millä hallitus perustelee tässä tapauksessa köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden? Niistähän hallituspuolueiden edustajat ovat täällä niin moneen kertaan riemuinneet.

Keskustan lakialoitteen vaikutukset ovat työmarkkinatuen puolison ja vanhempien tuloihin liittyvän harkinnanvaraisuudesta luopumisen osalta 45 miljoonaa euroa suuremmat kuin hallituksen epäoikeudenmukaisessa esityksessä.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittääkseni Sata-komitea esitti viime eduskuntakaudella työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista, ja silloinen hallitus luopui tästä määrärahan puutteen vuoksi. Taloudellinen tilanne on sen jälkeen oikeastaan vain tiukentunut. Sen takia tuntuu ehkä vähän kummalliselta tämä esitys nyt tästä.

Kuten täällä moneen kertaan on todettu, täältä takariviltä voin puhua tietenkin vain ja ainoastaan omalta osaltani, vain siitä ajasta, jonka uutena edustajana täällä olen istunut.

Arvostan edustaja Rehulan kokemusta ja tietämystä ja suurta perehtyneisyyttä asiaan, mutta täytyy sanoa, että näin seitsemän vuotta toimeentulotukityötä tehneenä tämä keskustelu tuntuu välillä vähän kummalliselta. Ketkä todella ovat ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat? Niitä ryhmiä on tässä yhteiskunnassa valitettavasti liian monia. Tärkeintä ei kai ole kilpailla siitä, mitkä ryhmät ovat vieläkin heikommassa asemassa, vaan yhteisesti todeta, että avuntarvitsijoita on monia. Asiakkainani oli paljon työttömiä, jotka saivat toimeentulotukea sen vuoksi, että työmarkkinatuki ei ollut riittävä. On tärkeää, että hallitus korottaa nimenomaan työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa, jotta saisimme yhä suuremman osan näistä ihmisistä pois toimeentulotuen tarpeesta. Toimeentulotuki käsittääkseni on se kaikkein viimesijaisin tukimuoto, jolloin ihminen todella on kaikista heikoimmassa asemassa, ja senkin eteen hallitus haluaa työtä tehdä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa puhemies! Niitten väestöryhmien vastakkain asettaminen, jotka sosiaaliturvan varassa joutuvat arkensa elämään, on hyödytöntä ja tarpeetonta. Siinä retoriikassa, siinä hehkutuksessa, jota kuulee tämän esityksen osalta, jossa esitetään 100 euron korotusta työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan, josta seuraa myös ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan nousu, on minun mielestäni ja meidän keskustalaisten mielestä iso ristiriita. Ketkä ovat kaikkein köyhimpiä? Te, edustaja Salonen, olette ollut toimeentulotukiasioitten kanssa tekemisissä, niin kuin puheenvuorossanne kerroitte. Keitä siellä jonossa ihan oikeasti on? Siellä on yksinhuoltajia, siellä on lapsiperheitä. Ei heidän vastakkainasettelustaan ole mitään hyötyä.

Ollaan tyytyväisiä siitä, että pystytään tekemään tämäntyyppisiä sosiaaliturvan tason korotuksia. Itse olen erittäin tyytyväinen siitä, että tämä hallitus tekee omaa — huom., omaa — oikeudenmukaista sosiaalipolitiikkaansa myös sosiaaliturvan korottamisen kautta. Yksi täysin väärä suunta viime vuosina Suomessa on ollut se, että sosiaalipolitiikkaa pyritään tekemään pelkästään verotuksen kautta, ja se homma muuten ei onnistu, koska vähävaraiset eivät veroja maksa. Mutta nyt ollaan aivan ytimissä.

Mitä ymmärretään sillä, että ihminen ihan oikeasti on yhteiskunnan tuen varassa, kun ei pysty oman työnsä kautta itselleen sosiaaliturvaa hankkimaan? Tämän korotuksen, tämän 300 miljoonan euron käyttämisen, jälkeen meille jää 20 000 työtöntä, jotka eivät työmarkkinatuen tarveharkinnan vuoksi saa euronkaan päivärahaa. Viime vaalikaudella nimeltä mainitsemattoman ministerin esityksestä tarveharkinnan tulorajoja nostettiin ja saatiin muutama tuhat sinne, minne he kuuluvat, eli työmarkkinatuen piiriin. Tämä työ jäi kesken, ja se, että tämä hallitus tekee tällaisen ratkaisun, että nämä kaikkein heikoimmassa asemassa olevat työttömät jäävät edelleen omaan asemaansa, on arvovalinta.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä ehkä voisi sanoa, että keitetään samaa puuroa — kattila on ehkä yhteinen, kauha voi tässä kohtaa olla sitten vähän erilainen.

Voin omalta osaltani todeta, että toimeentulotuen asiakkaana on iso ryhmä nimenomaan yksin asuvia työttömiä, työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla olevia. Siellä on yksinhuoltajia, yksinhuoltajaperheitä ja täysin tulottomia vailla minkäännäköisiä etuuksia. Tulottomia pystytään auttamaan aktivoimalla, nimenomaan panostamalla sosiaalityöhön, jotta he voisivat saada aktivointitoimenpiteitten kautta taas sen työmarkkinatuen tai peruspäivärahan. Näillä korotuksilla ja lisäksi panostamalla esimerkiksi sosiaalityöhön voidaan auttaa näitä kaikista heikoimmassa asemassa olevia.

Minun mielestäni ei ole tärkeää kiistellä siitä, keitä he ovat. Se on retoriikkaa. Kyse on käsitteistä. Käsitteet ovat tietenkin tärkeitä, mutta erityisen tärkeitä ovat teot. Tarveharkinnan poistaminen on aivan varmasti tavoiteltava asia, ja työ on tämänkin osalta kesken. Toivottavaa on, että jaksaisimme odottaa, niin että asioita laitettaisiin yksi kerrallaan kuntoon. Kaikkea emme voi saada samanaikaisesti, mutta tämä hallituksen esitys on kyllä suuri askel eteenpäin, ja sitä mielestäni ei sovi kiistää.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Annan arvon niille päätöksille, mitä viime hallitus teki pienimpien äitiys-, vanhempainpäivärahojen ja sairauspäivärahojen osalta. Annan arvon myöskin niille päätöksille, mitä tehtiin työmarkkinatuen tarveharkinnan tulorajojen osalta. Mutta, arvoisa puhemies, annan arvon myös edustaja Rehulan ministeriaikana ehkä viimeiselle työtehtävälle, kun hän kesäkuussa vastasi edustaja Tolppasen jättämään kirjalliseen kysymykseen tarveharkinnan poistosta niin, että Sata-komitea tätä esitti, "ehdotuksiin sisältyi tarveharkinnan poistamista koskeva esitys, jonka toteuttaminen ei talouden taantumasta johtuen ole ollut mahdollista". Näin totesi sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula. Annan arvon sille, että te tässä piditte linjanne, koska se on linjakasta, jos katsoo teidän vaaliohjelmaanne. Teidän vaaliohjelmassanne lukee ihan samalla tavalla kuin tässä vastauksessa, että perusturvaa voidaan tarkastella, mikäli taloustilanne paranee. Onko se nyt parantunut niin paljon, että te olette voineet muuttaa linjanne, vai mistä tässä linjanmuutoksessa on kyse, mitä tulee nimenomaan tähän tarveharkinnan poistamiseen?

Niin kuin sanottu, me täällä puhumme yksittäisille ihmisille tärkeistä asioista, mutta myös debatoimme, käymme toistemme vaihtoehtoja läpi, käymme sitä läpi, mitä on puhuttu ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, ja tässä suhteessa minulle on nyt epäselvää, onko tässä taloustilanne parantunut vai onko tässä tapahtunut joitakin muita muutoksia, että olette nyt taipuneet sille kannalle, että tämä tarveharkinta voidaankin poistaa.

Juha Rehula /kesk:

Herra puhemies! Olen aivan varma, että edustaja Lindtmanille tulee jäämään tämänkin päivän jälkeen täysin epäselväksi se, mitä on ollut mahdollista tehdä tai mitä on tullut sanottua tai mitä on tullut tehtyä. Tämä teidän puheenvuoronne, minkä johdosta pyysin tämän puheenvuoron, jo osoittaa sen.

Siellä takarivissä istui viime vaalikaudella tuolla edustaja Jalosen viereisellä tuolilla yksi kaveri, joka ei enää täällä istu. Hänellä oli erittäin samankaltainen retoriikka, joka ehkä toimi paikallisella työväentalolla. Nyt ollaan eduskunnan istuntosalissa, jossa ainakin minä arvostan kaikkia mielipiteitä, mitä täällä kerrotaan, koska ei ole yhtä totuutta. Edustaja Lindtman, tulee aavistuksen verran sellainen olo, että teillä on se totuus, jota täällä salissa ei ole vielä kellään muulla aikaisemmin ollut.

Mutta puheenvuoroonne liittyen kaksi asiaa:

Ensinnäkin, lukekaa keskustan vaaliohjelma kokonaan. Sieltä löytyy aivan varmasti kaksi kohtaa. Sieltä löytyy se, että kun rahaa on, työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan ja pienimpien sairauspäivärahojen karenssi 55 päivää lyhennetään. Sattuneesta syystä tiedän, mitä sinne ohjelmaan on kirjoitettu. Myönnän, että se ei ehkä lukijalle avautunut kovin helposti, mutta tällaiset kohdat sieltä varmuudella löytyvät.

Asia 2: Jos meillä on, kuten olen tänäänkin salissa useita kertoja sanonut, 300 miljoonaa euroa käyttää sosiaaliturvan tason parantamiseen, on arvovalinta, että tämä työmarkkinatuen tarveharkinta jätetään hallitusohjelman mukaisesti selvitettäväksi. Tämän lakialoitteen mukaan, jonka keskusta on tehnyt — ja jos ei keskustan lukuja usko, voi kysyä sosiaali- ja terveysministeriöstä — tarveharkinnan poisto puolisoitten osalta maksaa 30 miljoonaa ja vanhempien luona asuvien lasten osalta 15 miljoonaa. Selvitys on 45 miljoonaa. Ei se tarvitse minkäänlaisia selvityksiä. Nyt on tehty arvovalinta käyttää 300 miljoonaa tällä tavalla.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Siellä keskustan vaaliohjelman sivulla 21 ei lue, että "kun rahaa on", vaan siellä lukee, että "taloustilanteen parannuttua". Tässä suhteessa olen kyllä sen lukenut yhtä tarkkaan kuin tietysti oman vaaliohjelmamme olen pyrkinyt lukemaan. Kaikki me olemme yhtä vajavaisia täällä. Ei täällä kukaan väitä, että olisi kenelläkään korkeampaa tietoa.

Myönnän osan siitä kritiikistä, minkä Rehula sanoi siitä, kun puhutaan perusturvasta ja siihen liitetään tämä sana "historiallinen". Siinä voi olla jotain historiallista, mitä tulee nimenomaan tämän työmarkkinatuen ja peruspäivärahan parantamiseen, kun tehdään kerralla näin iso harppaus, mutta niin kuin sanottu, oikeasti se historiallinen linja liittyy siihen, että samaan aikaan se hallitus, joka joutuu leikkaamaan ja korottamaan veroja sen takia, että edellisellä hallituskaudella velkarahalla tehtiin veroelvytystä, joka sittemmin osoittautui tehottomaksi, ja sen takia on iso alijäämä, tekee näitä parannuksia. Ja toisinaan tulee toisten vuoro. Te valitsitte toisin viime kerralla, annan arvon niille päätöksille. 2000-luvulla ei ole työmarkkinatukea eikä peruspäivärahaa parannettu. Tämä hallitus katsoi, että nyt on niiden vuoro. Kun tiedämme, että se alijäämä edelliseltä hallituskaudelta oli niin valtava, niin todettiin, että tehdään niin paljon kuin pystytään, ja tässä on tulos. Se on historiallista, että se tehdään samaan aikaan, kun joudutaan leikkaamaan.