Herra puhemies! Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö kenraali Makarov piti 5.6. Helsingin yliopiston juhlasalissa Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa puheen, jossa hän käsitteli Suomen ja Venäjän välisiä suhteita mieliämme herättäneellä tavalla. Hän totesi muun muassa, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys olisi uhka Venäjälle. Hän varoitteli pohjoismaisesta yhteistyöstä sotilaallisella alalla, siis Nordefco-yhteistyöstä, ja hän moitti myös Itä-nimisiä sotaharjoituksia. Suomen puolelta on todettu reaktioissa selvästi, että Suomi itse päättää omasta linjastaan. Näin se on, ja näin sen pitää olla kaikissa tilanteissa. Presidentti Niinistö on todennut tänä päivänä, että väärä analyysi johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Herra ministeri, herra ulkoministeri, voitteko sanoa selkokielellä ja tiiviisti suomalaisen tulkinnan näistä kolmesta asiasta, jotka ovat kenraali Makarovin puheessa tulleet esiin ikään kuin esimerkkeinä, siis Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, Nordefco-yhteistyöstä ja Itä-nimisistä sotaharjoituksista?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ensinnäkin on hyvä todeta, että useimmat niistä huomiota herättäneistä kohdista, joita kenraali Makarovilla oli puheessaan, eivät sisältyneet hänen etukäteen ja jälkikäteenkin jaettuun kirjalliseen esitykseensä, vaan olivat siellä paikan päällä ilmeisestikin esitettyjä, ja siitä syystä kannattaa arvioida niiden luonnetta myös siltä kannalta.

Suomen kannalta asiat ovat täysin selkeitä. Meidän linjauksemme on tehty aikaisemmissa selonteoissa, hallitusohjelmassa. Suomi ei ole mitään muuttamassa suhteessaan Natoon ja yhteistyöhön Naton kanssa, eikä yhteistyö Pohjoismaiden kanssa tai Naton kanssa uhkaa yhtään ketään. On myöskin merkille pantavaa, että kenraali Makarovin kirjallisessa puheessa oli myönteinen arvio, ja aivan realistinen arvio, Venäjän ja Naton yhteistyöstä. Minusta tämä on se pohja, jolta kaikki maat jatkossa arvioivat omia, itse tekemiään turvallisuusratkaisuja.

Herra puhemies! Tämä Nato-suhde tietysti tulee vaatimaan jatkossakin hyvin monipuolista tarkastelua. Siihen on olemassa mahdollisuuksia nyt, kun selontekotyö on lähdössä liikkeelle. Suomi osallistui Chicagossa joku aika takaperin 13 kumppanuusmaan joukossa yhteiseen keskustelutilaisuuteen, ja muutenkin on tosiasia, että Suomen ja Naton välinen yhteistyö rauhankumppanuuden merkeissä on hiljakseen tiivistynyt, niin kuin on tapahtunut Ruotsinkin osalta. Ruotsissa käytetään hyvin paljon sellaista kielikuvaa, että Ruotsi on niin lähellä Natoa kuin vain voi olla olematta Naton jäsen. Jos tämä kuvaus on Ruotsin tilanne, miten herra ministeri, herra ulkoministeri, te kuvaatte Suomen asemaa ja Suomen asemaa suhteessa Natoon vuonna 2012?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Toivon, että me tulevaisuudessakin — niin kuin olemme tehneet tähänkin asti — tulemme keskustelemaan kaikista näistä kysymyksistä hyvin avoimesti Ruotsin kanssa, ja pyrkimyksenä on se, että me teemme samanlaiset mutta kuitenkin kukin omat ratkaisumme. Esimerkiksi Nato-kumppanuuden suhteen me olemme olleet yhdessä aloitteellisia sen kehittämiseksi, mutta ei meillä ole mitään pyrkimyksiä muuttaa perusasetelmaa, joka on ollut pitkälti se sama. Me pidämme tätä yhteistyötä hyödyllisenä ja osallistumme siihen oman harkintamme mukaan silloin, kun näemme, että meillä on yhtäältä esimerkiksi YK:n mandatoimiin kriisinhallintatehtäviin annettavaa, ja toisaalta silloin, kun me voimme saada tästä yhteistyöstä sellaista kokemusta ja osaamista, joka on meidän omalle puolustuksellemme hyödyksi.

Arvoisa puhemies! Kenraali Makarovin puheista ei suomalaisten kannata pelästyä vaan terästyä.

Totta kuitenkin on, että tämä hallitus pyrkii ajamaan Suomea niin lähelle Natoa, että heikompia hirvittää. Siitä viimeisimpänä osoituksena on hallituksen suunnitelma osallistua Nato-maa Islannin ilmavalvontaan. Samaan aikaan oman maan Puolustusvoimista isketään suonta. Perussuomalaiset eivät hyväksy tämän hallituksen maanpuolustusnihilististä linjaa. Oma, vahva puolustus on realismia.

Kysyn arvoisalta ministeriltä, onko Venäjän asevoimien komentajan kenraali Makarovin lausunto saanut aikaan minkäänlaista kriittistä kihinää hallituksen sisällä. Eli onko hallituksella henkistä valmiutta muuttaa puolustuspoliittista linjaa, edes hieman loiventaa Puolustusvoimien meneillään olevaa suorituskyvyn syöksyä, esimerkiksi palauttaa reserviläisten kertausharjoitukset edes välttävälle tasolle?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Emme nyt näe todellakaan mitään syytä tehdä peruslinjauksiimme tarkistuksia. Nämä peruslinjaukset tulevat eduskunnan arvioitaviksi, kun turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko syksyllä saadaan eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse toivoisin, että myös perussuomalaiset osallistuisivat parlamentaarisen kontaktiryhmän työhön, jolloinka me voisimme kaikki yhdessä käydä läpi nämä linjaukset ja saavuttaa niille mahdollisimman laajan tuen.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! On ehkä syytä myöskin huomioida, että hallitusohjelma määrittää hyvinkin selkeästi Suomen suhteen Natoon. Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, valmistele jäsenyyshakemusta tällä vaalikaudella. Säilytämme toki mahdollisuuden liittoutua joskus tulevaisuudessa, jos näin päätetään. Samalla Suomi arvioi suhdettaan Natoon omista puolustus- ja turvallisuuspoliittisista int-resseistään käsin. Tämä on hyvinkin selkeä määritelmä, eikä se tarvitse minkääntyyppistä uutta rukkausta, ei piiruakaan suuntaan eikä toiseen vain sen takia, että Venäjän yleisesikunnan päällikkö käy täällä puhumassa. Hieman erikoista on ehkä se, että perussuomalaiset käyttävät nyt Makarovin puhetta lyömäaseena omien mielipiteittensä pönkittämiseksi.

Herra puhemies! Pyynnöistä huolimatta kenraali Makarovin puhe ei ole vieläkään ulkoasiainvaliokunnan jäsenten hallussa, jotta siihen voisi tutustua aivan sanatarkasti.

Mitä sitten tulee tähän itse kysymykseen, niin mitä hallituksen piirissä arvellaan, heijasteleeko tämä kenties laajemminkin Venäjän ulkopolitiikan uutta suuntausta ja turvallisuuspolitiikan suuntausta presidentti Putinin toisella kaudella. Aika kovia sanoja on kuultu muitakin kuin nämä, jotka kuultiin täällä Suomessa. On kuultu muun muassa kovia sanoja ohjuspuolustusjärjestelmästä, jota Nato ja Yhdysvallat ovat kehittämässä Eurooppaan. Katsotteko, että tällä on laajempaakin merkitystä, että Venäjä olisi kiristämässä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kyllä me tapaamme eri puolilta maailmaa, myöskin Venäjältä, sekä siviili- että kenraalitasolta, mielipiteitä, jotka näyttävät ankkuroituneen jonkinlaiseen kylmän sodan maailmankuvaan. Mutta se ei tarkoita sitä, että Venäjän politiikka perustuisi siihen. Tietysti, niin kuin kaikkien maiden politiikassa, on varmasti erilaisia virtauksia olemassa, mutta me lähdemme siitä, että meidän ja Venäjän välisissä keskusteluissa kaikki asiat voidaan käydä lävitse eikä meillä ole mitään salattavaa. Eikä meillä ole mitään, millä me olemme heitä uhkaamassa, mutta emme ole myöskään nähneet, että he olisivat erikseen millään tavoin meitä uhkaamassa.

Arvoisa herra puhemies! Näyttää kyllä siltä, että tämä hallitus jää monelta osin historiaan. Se jää historiaan muun muassa Suomen puolustusvoimien suurimpana kurittajana pitkiin pitkiin aikoihin. Hallitus lakkauttaa varuskuntia ja vähentää toiminnasta, alusvuorokausista, maastovuorokausista, lentotunneista, ja näitä on kyllä vaikea käsittää.

Vaikea on käsittää erityisesti sitä, että Suomi on näyttämässä vihreää valoa Nato-maa Islannin ilmavalvonnalle ja esimerkiksi Pohjanmaalta, Kauhavalta, lentosotakoulu ollaan lakkauttamassa.

Arvoisa puolustusministeri, kuinka paljon rahaa tullaan käyttämään tähän Islannin ilmavalvontaan? Eikö tätä rahaa nyt olisi syytä mieluummin käyttää kotimaiseen kansalliseen puolustukseen ja esimerkiksi niihin kertausharjoitusten lisäämiseen, mikä olisi erittäin tärkeää myös tässä lähivuosien aikana?

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Suomihan ei toteuta tätä puolustusvoimauudistusta ikään kuin kuplassa. Melkein kaikki Euroopan maat tekevät jonkinasteista uudistusta tai ovat jo tehneet.

Myöskin Venäjä reformoi hyvinkin voimakkaasti omia puolustusvoimiaan. Kun kävin itse helmikuussa siellä tapaamassa kollega Serdju-kovia, kävi ilmi, että he ovat lakkauttaneet 23 000:sta varuskunnastaan noin 20 000. Kyllä sielläkin sattuu ja tapahtuu.

Mutta en kytkisi nyt tähän millään tavalla tätä ilmapuolustusasiaa. Sitähän nyt vasta selvitellään, ei ole vielä johtopäätöksiä vedettykään. Uskallan kuitenkin povata, että jos siihen mennään, niin ei se ainakaan mikään kustannuskysymys ole. Jos se raha käytettäisiin kertausharjoituksiin, ei siitä kovinkaan monta vuorokautta kyllä tulisi.

Arvoisa puhemies! Tuolla jääkiekon puolella tutumpi Makarov, Sergei Makarov, oli tunnettu oikeana laitahyökkääjänä. Ehkä tällä kenraali Makarovilla on vähän samantyyppinen tehtävä Venäjän puolustuspoliittisessa keskustelussa.

Mutta tässä ministeri Tuomioja kertoi, että nämä olivat suhteellisen vapaasti heitettyjä nämä kyseenalaisimmat kohdat tuosta puheesta, ja tunnetusti Venäjä on Naton rauhankumppanuusmaa samalla tavalla kuin Suomikin. Tähän nähden, onko mistään virallisemmista Venäjän kannanotoista ollut havaittavissa samantyyppistä kritiikkiä vaikkapa Suomen kertausharjoituksiin tai kumppanuusohjelmiin liittyen, kuin mitä näistä Makarovin irrallisista heitoista löydettiin?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ei ole.

Arvoisa puhemies! Kenraali Makarov kritisoi myöskin Suomen Georgia-politiikkaa ja Georgian kriisin yhteydessä otettuja kannanottoja. Tästä oli kyllä aika vaikea tunnistaa Suomea ja Suomen ulkopolitiikkaa. Olisin mielelläni kuullut ulkoministerin reaktion tähän.

Varsinainen kysymykseni liittyy pohjoismaisen yhteistyön syvenemiseen, jota myös nämä kommentit koskivat. Miten ministeri näkee, kuinka paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikassa voidaan pohjoismaista yhteistyötä syventää ilman, että kuitenkaan puhutaan pohjoismaisesta puolustusliitosta? Ruotsihan on tehnyt tällaisen solidaarisuusjulistuksen täällä alueellisesti. Miten ministeri näkee tämän yhteistyön kehittyvän?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä yhteistyö, jota Pohjoismaiden, alkaen Suomen ja Ruotsin, Suomen, Ruotsin ja Norjan ja mielellään kaikkien viiden Pohjoismaan, kesken on tehty ja halutaan kehittää, on hyvin käytännönläheistä. Se perustuu tietysti taustaltaan siihen, että kaikissa maissa on samanlaisia kustannustehokkuuspaineita, jolloinka yhteistyön kehittäminen harjoitusten, koulutuksen, valvonnan ja hankintojen osalta on hyvin luontevaa ilman, että se tähtää mihinkään uusiin mittaviin sopimusjärjestelyihin, saatikka mihinkään puolustussopimuksiin. Toisaalta myöskin tällaiset poliittiset esteet tällaiselle yhteistyölle, jotka ovat sitä aikaisemmin voineet vaikeuttaa, ovat selvästikin vähäisemmät.

Elikkä tältä käytännönläheiseltä pohjalta me olemme sitä valmiit edelleen kehittämään, mutta meidän sopimusvelvoitteemme ja meidän politiikkamme määrittelee tietysti sen, missä me olemme mukana. Huomautan, että me olemme mukana Euroopan unionissa, Euroopan unionin solidaarisuuslausekkeessa ja me olemme myöskin Pohjoismaiden kesken solidaarisuusjulistuksen hyväksyneet. Kaikki nämä ovat sellaisia sitoumuksia, joissa olemme valmiita tukemaan kumppaneitamme, mutta jokainen aina arvioi itse, millä tavoin ja minkälaisissa tilanteissa tätä tukea annetaan, ja samalla lailla mekin tietysti odotamme, että myös meitä tuetaan, jos jotain tällaisia tilanteita tulisi, joskaan sellaisia, joihinka liittyisi mitään sotilasliittovelvoitteita tai -tarpeita, ei ole kyllä näköpiirissä.

Arvoisa herra puhemies! Venäjän puolustusdoktriiniin kuuluu myöskin tämmöinen sektoriajattelu, mikä on nyt tullut esille Makarovin puheitten yhteydessä. Oikeastaan tämä on yksi syy, minkä takia länsiliittoutuneet ja Venäjä eivät löytäneet toisiansa sotilaspoliittisessa yhteistyössä. Jostain kumman syystä tämä sektorimalli on tullut Suomessa puheisiin vasta nyt, vaikka se on ollut hyvinkin olemassa jo pitemmän aikaa. Se, miksi USA varsinkin on suhtautunut tähän vastahankaisesti, on se, että Venäjän yksi sektori olisi Nato-maan päällä tavallaan. Mitenkähän esimerkiksi Suomen ilmapuolustus suhtautuu tähän sektoriajatteluun, kun sitä verrataan Islannin ilmapuolustukseen?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! En ole nyt aivan varma, mihinkä tässä kysymyksessä viitattiin, mutta jos oli kysymys Makarovin esitelmään liittyvistä kartoista, joissa oli tällainen teoreettinen näkemys siitä, millä lailla Nato ja Venäjä voisivat jakaa ohjustorjuntavastuun, niin se ei ole mikään etupiirijako, se on enempi tällainen tekninen kysymys. Me tietysti toivomme sitä, että Nato ja Venäjä pääsisivät tästäkin kysymyksestä yhteisymmärrykseen. Sen kysymyksen avoimuus oli yksi syy siihen, että Nato—Venäjä-neuvoston kokousta ei nyt Chicagossa pidetty, mutta se ei ole millään lailla muutoin pysäyttänyt tätä yhteistyötä ja yhteydenpitoa.

Herra puhemies! Nykyisen hallituksen ohjelmassa on hyvin selkeästi linjattu tämän hallituksen suhtautuminen Nato-kysymykseen, eli Suomi ei valmistele jäsenyyttä eikä sitä hae ihan riippumatta siitä, mitä jonkun naapurimaan sotilas esittää mielipiteenään, ja ihan riippumatta siitä, mitä opposition perussuomalaiset ehkä toivovat tai haluavat.

Itse näkisin kuitenkin, että Suomen tärkein kansainvälinen viitekehys on YK ja toiminta YK:ssa, ja olisin siitä halunnut kysyä ministereiltä, millä tavalla tähän puoleen aiotaan panostaa. Onko siviilikriisinhallinta YK:n puitteissa? Minkälaisia suunnitelmia siitä on, että me saisimme tällaisen rauhanomaisen viitekehyksen ja pystyisimme enemmän vaikuttamaan maailmanrauhaan kuin esimerkiksi Naton jäsenenä? Mitä YK voi tehdä tässä tilanteessa?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kaikilla niillä kriisinhallintaoperaatioilla, joissa Suomi on osallisena, on YK:n mandaatti, mutta YK on yhä useammin antanut tämän mandaatin toteuttamisen alueellisille järjestöille. Tämä on sinänsä ymmärrettävä kehityssuuntaus. Myöskin Afrikassa on näin tapahtunut. Suomen osalta on kuitenkin tärkeätä, että me olemme mukana myös YK:n omissa operaatioissa, kuten nyt tapahtuu, kun olemme palanneet 200:n vahvuisella osastolla Etelä-Libanoniin Unifil-operaatioon. Sen lisäksi olemme myöskin toimittaneet sotilastarkkailijoita Syyrian-missioon. Elikkä YK:n rauhanturvan vahvistaminen on ja pysyy meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskiössä, ja siihen liittyy myöskin meidän aktiivisuutemme rauhanvälityksessä, jota olemme erityisesti YK:ssa pystyneet edistämään.

Värderade talman! Också i andra avseenden är utvecklingen i Ryssland intressant. En skärpning av villkoren för att utnyttja en viktig medborgerlig frihet, församlingsfriheten, är fem före antagen. Enligt den ändringen så skulle man kunna få böter på 25 000—30 000 euro väldigt godtyckligt om man utnyttjar sin rätt att församlas. Human Rights Watch och många andra är oroliga för lagens verksamhet. Oppositionsledaren Sergej Mitrochin har denna vecka flera gånger fängslats, men dagens goda nyhet är dock att det är möjligt — det enda som fattas är nämligen Putins underskrift för den här lagen — att Putin kanske kan överväga att inte skriva under den. Är EU:s utrikesminister redo att agera för att lagen, som begränsar viktiga medborgerliga friheter i Ryssland, inte skulle antas?

Arvoisa puhemies! Muutenkin tietysti on mielenkiintoista kehitystä, ja huolestuttavaa sellaista, Venäjällä. Nyt on ajankohtaisena ja viittä vailla valmiina sellainen lakimuutos, joka nostaisi sakkoja, jotka koskevat sitä, jos kokoontuu ja niin sanotusti käyttää kokoontumisvapautta väärin, ja voitaisiin antaa 25 000—30 000 euron sakkoja hyvin mielivaltaisesti. Human Rights Watch on erittäin huolestunut. Oppositiopuolueen Jablokon puheenjohtaja on pidätetty muutamaan otteeseen tällä viikolla. Kuitenkin hänet vapautettiin, ja hyvä uutinen on se, että kun laista puuttuu ainoastaan Putinin allekirjoitus, hän olisi valmis perumaan tämän allekirjoituksensa, jos EU:sta saadaan tietoa, että se on eurooppalaisia standardeja vastaan. Ovatko EU:n ulkoministerit keskustelleet tästä asiasta ja onko valmiutta antaa sellaisia signaaleja Putinin taholle?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Olemme tietysti jo jonkin matkaa siirtyneet alkuperäisestä kysymyksestä, mutta kysymys on tietysti kuitenkin tärkeä, ja kyllä tämä on niitä asioita, joita me hyvin tarkkaan seuraamme. On muistettava, että Venäjä on Euroopan neuvoston jäsen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle myöskin vastuuvelvollinen, ja jos siellä esiintyy sellaista lainsäädäntöä, jonka voidaan katsoa olevan näiden kanssa ristiriidassa, se tulee aivan varmasti sielläkin käsiteltäväksi. Mutta luonnollisesti olisi tärkeätä, että pystyisimme ennakkoon vaikuttamaan niin, että tällaisia tilanteita ei syntyisi.

Tosin on tietysti yksittäisistä lakiasioista tai tuomioista vaarallista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Juuri eilen koimme Helsingin käräjäoikeuden tuomion sellaisesta asiasta, jossa oikeusoppineet ovat sitä mieltä, että käräjäoikeus on täysin ylittänyt toimivaltansa.

Arvoisa puhemies! Kenties Makarovin kovat puheet perustuivat väärään analyysiin. Hyvä, jos asia on hänelle oikaistu, ja kaikki on nyt tässä suhteessa varmasti kunnossa.

Äskettäin, jos oikein muistan, Venäjältä tuli avaus, jotta huoltajuusriitoja ratkomaan perustettaisiin jonkinlainen yhteinen elin. Mistä siinä oli kysymys? Kun tässä tulee tällaisia erilaisia ja vähän erikoisiakin avauksia, useampia samoihin aikoihin, niin ehkä voi kuitenkin kysyä hallituksen arviota siitä — nyt kun Putinin toinen presidenttikausi on alkanut — onko Venäjän ulkopolitiikka ennallaan vai onko Venäjän ulkopolitiikka suhteessa Suomeen jotenkin muuttunut tai muuttumassa. Mistä teidän mielestänne on kysymys?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kysymykset lapsikaappauksista ja niiden käsittelystä ovat tietysti hyvin herkkiä yksittäistapauksina. Meidän lähtökohtamme on, että näitä käsitellään Haagin lapsikaappaussopimuksen pohjalta, ja Venäjäkin on nyt tulossa toivon mukaan tähän mukaan, eikä sen jälkeen ole mitään erityisiä tarpeita meidän näkemyksemme mukaan millekään uusille sopimusjärjestelyille. Tästä todettakoon, että samanlaisia ongelmia on Venäjällä monien muidenkin maiden kanssa, elikkä sikäli kuin tässä on ollut keskustelunaiheita ja suuria intohimojakin herättäviä tapauksia, eivät ne ole Suomi-kohtaisia. Ne ovat niitä asioita, jotka tietysti tulevat silloin, kun liikkuvuus lisääntyy ja tällaiset monikansalliset perheet myöskin lisääntyvät.