Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Suomen perustuslain mukaan oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2013 noudattaa edellisvuosien rakennetta. Kertomuksessa annetaan yleiskatsaus Oikeuskanslerinviraston toiminnasta ja esitellään toimenpiteisiin johtaneet ratkaisut. Perinteiseen tapaan kertomukseen sisältyy myös erillinen jakso perus- ja ihmisoikeusvalvonnasta.

Kertomuksen alkulehdillä on oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin puheenvuorot, joissa ratkaisijat esittävät havaintojaan ja omia näkemyksiään laillisuusvalvontaan liittyvistä kysymyksistä. Olen puheenvuorossani tällä kertaa käsitellyt asianajotoiminnan valvontaa. Oikeudellisten asiantuntijapalveluiden asianmukaisuus vaikuttaa omalta osaltaan siihen, miten hyvin ihmisten oikeudet käytännössä toteutuvat ja miten oikeusvaltio toimii.

Ajankohtaiseksi aiheen tekee erityisesti se, että kertomusvuoden alussa tuli voimaan laki, jolla säädettiin tuomioistuimessa oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana toimiminen luvanvaraiseksi. Nyt tällaista tehtävää voi pääsääntöisesti hoitaa vain asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, niin sanottu lupalakimies. Nämä kaikki kuuluvat Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan ja oikeuskanslerin valvontaan ja ovat velvollisia noudattamaan hyvää asianajajatapaa. Jostakin syystä valvonnan kattavuus ja sisältö kuitenkin on laissa järjestetty erilaiseksi riip-puen siitä, antaako oikeudellisia palveluita asianajaja ja julkinen oikeusavustaja vai lupalakimies. Viimeksi mainittu ryhmä on tehtävissään vain osittain tämän ammattieettisen valvonnan piirissä.

Esitän puheenvuorossani kriittisiä, uuden lain toimivuutta koskevia arvioita. Lupalakimiesjärjestelmä on jo tänä lyhyenä aikana osoittautunut valvonnallisesti epäselväksi ja epäjohdonmukaiseksi. Tämä on tullut ilmi niin valvontalautakunnan käytännössä kuin oikeuskanslerin valvonnassa. Olen tänä keväänä muun muassa joutunut toistuvasti tulkinnallisen tilanteen selvittämiseksi hakemaan tuomioistuimen ratkaisua ja valittamaan valvontalautakunnan päätöksistä hovioi-keuteen, mitä aiemmin ei ole tapahtunut miesmuistiin. Oikeudellisten asiantuntijapalveluiden yhdenmukainen valvonta riippumatta siitä, millä nimikkeellä toimiva juristi niitä antaa, olisi sekä palveluita tarvitsevien ihmisten että lupalakimiesten itsensä oikeusturvan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Päädynkin puheenvuorossani siihen, että lainsäädännön tarkistaminen olisi aiheellista.

Arvoisat kansanedustajat! En rasita tässä kuulijoita yksityiskohdilla enkä numeroilla. Joitakin toimintaamme kuvaavia tilastotietoja haluan kuitenkin nostaa esiin.

Kertomusvuonna tuli Oikeuskanslerinvirastoon ennätysmäärä kanteluita ja niitä myös ratkaistiin ennätyksellisen paljon. Sama trendi näyttää alkuvuodesta päätellen jatkuvan edelleen. Hallinnonaloista kärjessä edellisvuosien tapaan olivat tuomioistuimet, sosiaali- ja terveydenhuolto ja poliisi. Myös eri ministeriöitä koskevia kanteluita oli runsaasti käsiteltävänä.

Olemme kyenneet viime vuosina lyhentämään kanteluiden käsittelyaikoja. Kertomusvuonna keskimääräinen käsittelyaika oli vajaat viisi kuukautta ja mediaani noin kuukausi. Tilastollisesti yli 90 prosenttia kanteluista ratkaistaan alle vuodessa.

Valtioneuvoston yleisistuntoa ja tasavallan presidentin esittelyä koskevien esittelylistojen tarkastuksissa käytiin läpi pari tuhatta asiaa. Listatarkastuksissa tehdyistä havainnoista sekä ministeriöille ennakollisesti esitetyistä kannanotoista ja lausunnoista on osa otettu kertomukseen.

Tuomioistuinten rangaistustuomioita tarkastettiin otantaperusteella vajaat 4 000. Tämä toiminta on vuosien saatossa osoittautunut merkitykselliseksi erityisesti sen vuoksi, että se paljastaa hyvin tiettyjä systemaattisia virheitä ja myös sellaisia vakavia tuomiovirheitä, jotka ovat antaneet oikeuskanslerille aiheen hakea tuomion purkua korkeimmalta oikeudelta.

Asianajotoimintaa koskevia asioita oli käsiteltävänämme runsaat 600. Lukuun sisältyvät valvontalautakunnan pöytäkirjojen tarkastukset, asianajotoiminnasta tehdyt kantelut oikeuskanslerille sekä hovioikeuden lausuntopyynnöt. On syytä olettaa, että asianajotoiminnan valvonta tulee jatkossa työllistämään entistä enemmän, koska valvontaan kuuluu nyttemmin myös kasvava joukko lupalakimiehiä ja näin valvottavien määrä voi lyhyessä ajassa jopa kaksinkertaistua.

Kertomusvuonnakin Oikeuskanslerinvirastossa käsiteltyjen asioiden kirjo oli monipuolinen alkaen laajoista valtioneuvostossa käsiteltävistä asioista päätyen yksittäisen ihmisen konkreettisiin oikeussuojaongelmiin. Pohdittavana on ollut niin sote- ja kuntauudistusta koskevia lainvalmistelukysymyksiä kuin hoitotakuun toimivuuteen, kielilain noudattamiseen ja rakennusluvan viipymiseen liittyviä konkreettisia tapauksia, niin Kreikan vakuuspapereiden julkisuutta kuin sairaalan potilaan yksityisyydensuojaa koskevia kanteluita. Laaja tehtäväkenttä ja valvontavalta, joka ulottuu ylimmän hallitusvallan käytöstä ruohonjuuritason viranomaistoimintaan, on oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan vahvuus.

Arvoisa puhemies! Kiitän tilaisuudesta saada esitellä vuoden 2013 toimintakertomustamme.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on nyt erittäin tärkeätä, että yhteiskunnallisen edun takia oikeuskanslerin taholla myöskin käydään läpi meidän viranomaisten tiedonvaihtoon liittyviä selkeitä ongelmia. Me olemme nyt törmänneet nuorten yhteiskuntatakuuasiassa muun muassa siihen, että Kela, te-keskus, kunta eivät vaihda tietoja — on monta järjestelmää — ja voi sanoa, että meidän tietosuojalainsäädännön ylikorostettu tulkinta syrjäyttää nuoria tänä päivänä tässä maassa. Sama on, kun Kansaneläkelaitos ei anna esimerkiksi kunnille tietoja, muka tietosuojalainsäädännön takia, esimerkiksi 300—500:aa päivää lähestyvistä työttömistä, jotta voitaisiin auttaa ihmistä hänen lähtökohdistaan ja tehdä toimenpiteitä.

Ei kai voine olla herra oikeuskanslerinkaan mielestä niin, että meidän pitäisi joka lakiin kirjoittaa, että järkeä pitää käyttää? Ihmisen suojelun ja turvallisuuden takia ja hänen tukemisekseen pitää tietoa antaa sille viranomaiselle, joka myös on reagointivelvollinen ihmisen auttamiseksi. Meillä on lastensuojelu- ynnä muita tapauksia, joiden pitää nyt viimeistään herättää kaikki toimijat, myös lainsäätäjät tässä talossa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki on täsmälleen oikeassa. Esimerkiksi, kun eilen oli kuuleminen nuorisotakuusta, kunnat saavat listan, jossa on nimi ja sosiaaliturvatunnus mutta ei yhtään mitään muita tietoja. On vaikeuksia löytää näitä ihmisiä ylipäätänsä, vaikka nimenomaan he tarvitsisivat apua.

Kaikkialla tuo yksityisyydensuoja on aivan liian korostetussa asemassa. Tältä osin täytyy sanoa, että tosiaan keskeisiä sosiaali- ja terveyspalveluja usein ei voida toimittaa, veteraanipalveluja, siitä syystä, että tuota yksityisyydensuojaa korostetaan niin kovasti.

Eikö teidänkin mielestänne olisi tärkeätä, että tehtäisiin selvitys siitä, miten viranomaisten mahdollisuuksia saada tietoa perusasioista, jotta he voivat suorittaa tehtävänsä, voitaisiin parantaa, ja tältä osin myöskin tehtäisiin kokonaisarvio siitä, mitä tuo yksityisyydensuoja Suomessa välttämättömimmillään pitää sisällään?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tätä samaa keskustelua. Muutama viikko sitten eduskunnassa oli käsittelyssä laki, jolla annettiin Kansaneläkelaitokselle oikeus kertoa kuntien vaitiolovelvollisille sosiaali- ja terveyspuolen viranomaisille, ketkä siinä kunnassa olivat sotaveteraaneja, jotta näitä voitaisiin kunnan puolelta auttaa. Miksi laki säädettiin? Koska ilman tätä lakia Kelalla ei ollut tällaista oikeutta näiden tietojen antamiseen.

Eli tämä yksityisyydensuoja, tietosuoja, on mennyt yli paljon paljon tärkeämpien arvojen, kuten ihmisten henki, elämä, terveys, vaikeuksissa olevien lasten auttaminen ja niin edelleen. Tilannetta on vielä pahentanut se, että ylimmät laillisuusvalvojat, eduskunta itsekään, eivät ole pelkästään näitä pykäliä katsoneet vaan myös tulkinneet hyvin tiukasti tätä, milloin tietoa voidaan antaa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on kaksi viikkoa sitten yksimielisesti hyväksynyt eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnön koskien lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja siinä yhteydessä yksiselitteisen ponnen siitä, että nämä tietoturva- ja tietosuoja-asiat pitää kokonaisvaltaisesti ja yhden ministerin toimintavastuulla yhtenäistää niin, että silloin, kun tieto kulkee eri ministeriöiden alaisten virkamiesten välillä, tämä tietosuoja ei estä lapsen ja nuoren auttamista ja että epäselvissä tilanteissa tulkinnan täytyy olla aina niin päin, että on tarkoitus auttaa sitä lasta ja nuorta eikä pelätä, että tekee virkavirheen.

Eduskunta on vastikään yksimielisesti hyväksynyt tämän ponnen ja velvoittanut hallituksen näihin toimiin, joten oikeastaan tässä ei tarvita enää oikeuskanslerin selvitystä vaan hallituksen toimia, koska eduskunta, kun ponsi on hyväksytty, on velvoittanut hallituksen näihin toimiin. Mutta toki varmasti hallitus saisi tämän asian paremmin hoidettua, jos laillisuusvalvojakin vielä antaisi apua. Mutta eduskunnan mietintö ja siellä olevat yksityiskohdat tulivat yksimielisesti hyväksytyiksi, joten tämä on jo hoidossa.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen, että oikeuskansleri sivulla 76 kiinnittää huomiota niin sanottuihin Kreikka-vakuuksiin. Kysymyshän on tuottojenvaihtosopimuksesta, jonka valtiovarainministeriö julkisuuslain vastaisesti salasi poliittisista syistä. Tämä totuus on nyt murtautunut esiin. Totuus on siitä mukava asia, että vaikka sen kaivaisi kuinka syvälle, niin sieltä se lopulta murtautuu esiin.

Toivottavasti tämä on nyt rahaministeriölle opiksi ja ojennukseksi ja myös uudelle rahaministerille, että tämmöinen vastaavanlainen poliittinen salailu ei voi menestyä. Onneksi tässä maassa on riippumattomat oikeuslaitokset ja valvonta, joka paljastaa tällaiset asiat. Vielä haluan senkin sanoa, että kansanedustajille sitten annettiin vieraskieliset isot, paksut niput ja päätöksen piti syntyä. Kuka niitä ehti lukea? Käytännössä ei kukaan. (Tuija Brax: Minä ehdin!)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri kertoi, että kanteluita on tullut ennätysmäärä ja aika paljon, kasvavassa määrin, myös kanteluita suomalaisen perinteen vaalimisesta. Pidän nyt erittäin myönteisenä, että on linjattu, että esimerkiksi yksittäisen virren, kauniin suvivirren, laulaminen päiväkodissa, koulussa taikka vanhainkodissa ei ole uskonnon harjoittamista. Toivon, että tällaisista perinteistä voidaan pitää tulevaisuudessakin kiinni.

Yksi asia, josta paljon kanteluita tulee, on erilaiset vankeihin liittyvät asiat: tarkkailuhaalarin käyttö, tarkistukset ja tämäntyyppiset. Välillä kyllä tulee sellainen tunne, että täytyykö meillä kaikkien asioiden olla lakikirjassa kirjoitettuna, että sitä luetaan kuin elämisen ohjekirjaa, vai riittäisikö se, että säätäisimmekin vain yhden lain, että Suomessa olisi myös jatkossa maalaisjärjen käyttö sallittu.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeuskansleri ottaa täällä ratkaisuissa kantaa muun muassa Oikeus yksityisyyteen -kohtaan, minkä mainitsittekin tuolla, mikä on äärettömän tärkeä muun muassa terveydenhuollossa. On pidettävä huolta siitä, että potilaan hoito on järjestetty sillä tavalla, että siellä säilyy intimiteettisuoja ja yksityisyydensuoja eivätkä asiat lähde leviämään. Se on myös hyvin tärkeää näissä hoitoalalla tapahtuvissa raportointitilanteissa, että raportit ovat mieluummin sitten niin sanotusti hiljaisia kuin sellaisia, että asiat saattavat päästä sieltä sitten myös muiden korviin, kuuluviin. Se on hyvin tärkeää korostaa myös opiskelijoiden kohdalla, että kun he sinne työelämään rantautuvat, niin tietävät sen, mikä on yksityisyydensuoja, ja sen, että meillä kaikilla on siihen oikeus.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin viittaan siihen eiliseen valtiovarainvaliokunnan kuulemiseen koskien nuorisotakuuta ja siinä ilmenneisiin ongelmiin liittyen tietojenvaihtoon. Se on erittäin hankalaa nuorten itsensä kannalta. Nuoret todella turhautuvat siihen, että he kulkevat virkamieshuoneesta virkamieshuoneeseen ja joutuvat aina aloittamaan koko tarinan aivan alusta. Sen kun tekee muutaman kerran ja vähän väliä, niin voi olla ihan oikein, että väsyy ja turhautuu ja katoaa sitten lopullisesti auttamisverkostojen ulkopuolelle. Elikkä toivon myöskin edellä pidettyjen puheenvuorojen ohella, että tähän nyt todella jämäkästi puututaan. On erittäin hyvä, että tarkastusvaliokunta jo omassa mietinnössään tämän otti esille, ja eilisessä kuulemisessa tämä viesti vahvistui ja tarve siihen. Elikkä tämä on tosi tärkeä asia tämän nuorisotakuun ja tietysti monien muidenkin asioiden asianmukaisessa etenemisessä.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin varustautunut esittelemään yksityiskohtaisemmin tapauksen, joka on kuvattu kertomuksen sivuilla 147—148. Siinä tapauksessa kansalainen hakee hyvitystä valtiolta, koska hänen sairauspäivärahaa koskevan valituksensa käsittely oli kestänyt kaiken kaikkiaan liki neljä vuotta ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassakin jo kolme vuotta, mikä on ollut yli kaksi kertaa pidempi kuin tavanomainen käsittelyaika. Kyse on perustuslain mukaisesta perustoimeentulosta, jossa asian käsittelyn joutuisuudella on aivan erityinen merkitys.

Apulaisoikeuskansleri on yhdenmukaisuustavoitteeseen, eurooppalaisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin ja oikeuskanslereista annettuun lakiin perustuen esittänyt hyvityksen maksamista. Mutta mitä tekee sosiaali- ja terveysministeriö? Toteaa, että on ollut useampia vastaavia tapauksia, joissa käsittelyaika on ollut hyvin pitkä, ja muutoksenhakijoiden yhdenvertainen kohtelu edellytti, että hyvitystä ei makseta. Tarkoittaako tämä, että viranomainen vapautuu vastuusta silloin, jos se mahdollisimman suurta joukkoa kohtelee väärin ja loukkaa heidän oikeuksiaan ja tekee sen pitkäkestoisesti?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä halunnut kiinnittää huomiota sivuun 65, jolla puhutaan eduskunnan valiokuntien kuulemisista monikkomuodossa, ja tässä mainitaan kuitenkin vain yksi valiokunta, sivistysvaliokunta, jossa olette ollut kuultavana. Tarkoittaako tämä sitä, että ainoastaan sivistysvaliokunta on tarvinnut teidän asiantuntijuuttanne näitten lainsäädäntöjen tekemisessä?

Tässähän on erittäin hyvä havainto oikeuskanslerin puolelta siinä, että tämä yhdenvertaisuus toteutuisi näitten oppilaitten ja opiskelijoitten kouluterveydenhuollon osalta. Täällähän mainitaan, että koulupsykologien ja -kuraatto-rien ammattijärjestöt suosittavat henkilömitoituksia, esimerkiksi psykologia 600—800:aa oppilasta kohden, ja se luku on lähes 3 000 tällä hetkellä, ja kuraattorien vastaava luku on 1 272 oppilasta, kun suositus olisi 500 oppilasta. Nämä ovat erittäin hyviä havaintoja, ja toivoisinkin, että kuulemisia tapahtuisi useammissa valiokunnissa, mikäli tämä tarkoitti vain yhtä valiokuntaa, sillä hallituksen tulisi ottaa näistä vaarin, että kaikille tapahtuisi samat oikeudet eikä vain erityiskouluissa, kuten tässä tapauksessa niissä ovat nämä oikeudet toteutuneet näiltä osin.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Tässä tuli erittäin tärkeitä asioita esille. Tähän tiedonkulun puutteeseen me olemme törmänneet kanteluasioita selvittäessämme. Varmaan nämäkin otetaan huomioon, mitä täällä näitä esimerkkejä esitettiin.

Oikeastaan pariin asiaan tässä käytetyistä puheenvuoroista puuttuisin.

Ensinnäkin tässä tuotiin esille tämä hyvitysjärjestelmä. Oikeuskansleri voi tehdä esityksen viranomaiselle hyvityksen maksamiseksi, mutta meillä ei ole valtaa käskeä, meidän päätöksemme eivät ole täytäntöön pantavissa, joten se jää sitten viime kädessä tämän viranomaisen harkintaan, miten siihen suhtaudutaan.

Sitten tämä eduskunnan valiokuntien kuuleminen. Minä en nyt suoralta kädeltä pysty sanomaan, kuinka paljon meillä näitä kuulemisia on ollut, luultavasti vuonna 2013 kyllä enemmän kuin tuo yksi ainoa. Tämä on ehkä sen takia otettu kertomukseen, että me olemme oppilashuoltoasiaa varsin laajasti omassa toiminnassamme käsitelleet ja selvittäneet ja nyt sitten saimme vielä tilaisuuden eduskunnassa tuoda omat näkemyksemme esille.