Täysistunnon pöytäkirja 64/2004 vp

PTK 64/2004 vp

64. KESKIVIIKKONA 26. TOUKOKUUTA 2004 kello 17

Tarkistettu versio 2.0

1) Valtioneuvoston selonteko työelämästä

 

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Tämä selonteko on eduskunnan toivoma, elikkä silloin kun työsopimuslakia käsiteltiin, eduskunta edellytti, että työsopimuslain toimivuudesta annetaan selvitys. Eduskunnan kannoissa lähdettiin siitä, että tässä selvityksessä pitää käsitellä muun muassa seuraavia asioita: elinkeino- ja työelämän kehitystä sekä yritysten toimintatapojen ja toimintaympäristön muutoksia sekä sitä, onko työlainsäädäntö selkeää ja ajantasaista ja miten uuden työsopimuslain säännökset vastaavat yritystoiminnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin, sekä sitä, miten työehtosopimuskäytännön kehitys kulkee ja minkälaisia lainsäädäntötarpeita siitä seuraa. Silloin työsopimuslain käsittelyn yhteydessä paljon julkisuuttakin saanut asia oli se, onko työsopimuslain yleissitovuutta koskeva osuus riittävän selkeä, täsmällinen ja toimiva.

Nämä olivat ne eduskunnan eväät, ja jo tässä on hyvin laajoja kysymyksiä, joten oikeastaan tämä selonteko keskittyy nyt näihin vastauksiin ja siinä on joitakin muita työelämän muutospaineisiin liittyviä asioita, mutta se on väkisinkin enemmän tällainen suuntaviivojen tasolla oleva ja näitä äärilaitoja selkeyttävä kuin sitten hyvin yksityiskohtainen, koska tämä toimeksianto oli jo näin laaja.

Selonteon pääpaino on siis täällä työsuhdelainsäädännön kuvauksessa ja sen arvioimisessa ja siinä, miten tämä nykyinen lainsäädäntö sitten vastaa muuttuneen toimintaympäristön tarpeisiin sekä työntekijöiden että työnantajien puolelta. Tämän selvityksen mukaan työolot ovat kehittyneet viimeisten vuosien aikana pääasiassa myönteisesti. Erityisesti 1990-luvun jälkipuoliskon laman jälkeen työelämän laadun positiivinen kehitys on ollut eri tutkimuksissa havaittavissa. Viimeisimmässä työolobarometrissa työntekijät antoivat työelämän tilasta kouluarvosanan 7,9, ja sitä kautta voidaan arvioida, että suuri enemmistö työntekijöistä on kohtuullisen tyytyväinen työhönsä, tai ainakin he vastaavat näin, kun heiltä kysytään. Mutta toisaalta me kaikki tiedämme sen, että arkielämän viestien kautta tulee myös hyvin paljon tietoa ongelmista, jotka liittyvät työelämään. Vaikka työelämän laatu monilla ulottuvuuksilla on kehittynyt myönteisesti, niin esimerkiksi työn mielekkyys on selkeästi kulkenut paikallansa ja se on jopa näiden eri barometrien mukaan heikentynyt.

Keskeisiä ongelmia työelämässä on myös se, että työ on yhä yleisemmin tilapäistä, kuormitus työelämässä on hyvin korkealla tasolla ja kiire tulee monissa eri arvioinneissa voimakkaasti esiin. Voisi sanoa, että kiire on se, joka on pysynyt oikeastaan lähes saman kaltaisena koko kuluneen kymmenvuotisajan työelämässä.

Yksi erityinen haaste, joka meillä työoloissa on, on meille kaikille tuttu: työvoiman ikääntyminen ja sitä kautta työvoiman väheneminen. Ikähän ei sinänsä ole ongelma, mutta ongelma on enemmänkin ne vanhentuneet asenteet, joita meillä on usein ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan. Ne asenteet perustuvat puutteelliseen tietoon niistä vahvuuksista, joita ikä ja kokemus työelämässä tuovat mukanansa. Silloin voi sanoa, että se asennekasvatus, jota meidän pitää tehdä ikääntyneen työvoiman hyväksynnän lisäämiseksi, tarvitsee vielä lisää panostuksia. Toinen piirre, joka näkyy ja johon me joudumme panostamaan, on monimuotoisuuden ymmärtäminen työelämässä, se, että osaisimme aidosti ja oikeasti oivaltaa sen, että kansainvälistyvä työvoimamme on meille merkittävä lisäarvo, joka vaatii sekä huolenpitoa että yhdenvertaisuuden kunnioittamista.

Työelämässä kiire ja kuormitus ja ne ongelmat, jotka tätä kautta tulevat, varmasti saavat yhden selityksensä kiihtyvällä tahdilla etenevästä globalisaatiosta. Uusissa kilpailutilanteissa maailmanlaajuisilla markkinoilla yritykset ovat kohdanneet sekä haasteita että mahdollisuuksia, ja koveneva kilpailu on lisännyt joustavuus- ja tehokkuuspaineita.

Kansainvälinen työnjako perustuu osaamiseen, markkinoihin, raaka-aineisiin ja tuotantokustannuksiin. Kilpailu ja tehokkuus tuottavuussyistä on johtanut yhä laajempiin tuotannollisiin verkostoihin, ja yritysten ja kansakuntien kilpailukyky perustuu yhä enemmän siihen, minkälainen innovaatiokapasiteetti eri mailla on. Yritykset sijoittavat toimintojansa sinne, missä niiden strategian kannalta vallitsevat optimaalisimmat olosuhteet ja missä usein myös potentiaaliset asiakkaat ovat lähellä. On todettava se, että Suomi on ainakin tähän asti selvästi hyötynyt globalisaatiokehityksestä. Meidän vahvuutemme on ollut työvoiman suhteellisen korkea koulutustaso ja osaaminen ja se, että me olemme osanneet ottaa uutta teknologiaa suhteellisen nopeasti käyttöön. Mutta haasteet kovenevat koko ajan, ja näitä negatiivisiakin ilmiöitä olemme jo nähneet.

Ehkä yksi Suomen ongelma on siinä, miten me osaamme soveltaa oppia ja osaamistamme käytäntöön. Esimerkiksi VTT:n teknologiabarometrin mukaan Suomi jää tässä suhteessa Ruotsin, Tanskan, Alankomaiden ja Yhdysvaltojenkin taakse. Meidän suomalaisten työelämäosaaminen, esimerkiksi kyky organisoida työtä siten, että työ tukisi tekijänsä ammatillista kasvua ja työn tuloksellisuutta samanaikaisesti, ei vielä ole näiden parhaimpien maiden tasolla, ja siinä meillä on parantamisen varaa.

Tähän jälkeenjääneisyyteen on aihetta kiinnittää huomiota erityisesti ajatellen uuden luovuustalouden tarpeita. Kehitys asettaa työelämälle suuria haasteita, ja näyttää siltä, että työelämän rakenteet eivät vielä riittävästi muodosta sellaista siltaa, jonka kautta me voisimme ottaa osaamisen täysimääräisesti käyttöön. Erityisesti ennen 90-lukua kiinnitettiin varsin vähän huomiota työn organisointiin, yrittäjyyttä kannustaviin ominaisuuksiin, jotta me sitä kautta olisimme voineet tukea positiivista ympäristöä, yrittäjyyttä edistävää ympäristöä. Meidän hierarkkiset ja autoritääriset johtamismenetelmämme eivät tuolloin tukeneet itsenäistä, vastuuta ottavaa otetta työhön, ja sitä me nyt tällä hetkellä yhä enemmän tarvitsemme, jos me aiomme saada parempia tuloksia.

Myös nykyinen yrittäjäpolvi joutuu kohtaamaan tämän saman ikärakenteen mukanaan tuoman muutoksen. Eläkkeelle siirtyvistä yrittäjistä jopa puolet arvioidaan sellaisiksi, joiden yrittäjätoiminnalle ei ole automaattisesti tulossa jatkajaa. Mutta naisyrittäjyyden määrä suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut positiivisessa kehityksessä, ja tässä me olemme selvästi edellä esimerkiksi muita pohjoismaita.

Suomalaisten työkyky ja toimintakyky on tästä ikääntymisestä huolimatta edelleen verrattain hyvä, ja näyttää siltä, että se on kehittynyt positiiviseen suuntaan. Esimerkiksi työtapaturmien kehitys on pitkällä aikavälillä arvioiden ollut myönteinen, mutta, ikävä kyllä, aivan viime aikoina toisenlaisiakin tuloksia on tullut. Sairauspoissaolot ovat olleet kansainvälisesti arvioiden suhteellisen hyvällä tasolla, mutta luvut ovat kasvaneet vuodesta 98 alkaen erityisesti kuntasektorilla, ja sen vuoksi tähän negatiiviseksi kääntyneeseen kehitykseen on kiinnitettävä huomiota.

Uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on viime vuosina lisääntynyt, ja kasvu painottuu erityisesti mielenterveyssyistä myönnettyihin eläkkeisiin. Tältä osin tilanne näyttää huolestuttavalta ja heijastelee osittain sitä, että työelämä muuttuu jatkuvasti ja vaatimukset kasvavat. Työn järjestelyillä ja koulutuksella ei ehkä ole riittävästi pystytty tukemaan, jotta näitä negatiivisia ilmiöitä ei olisi ilmentynyt. Muutostrendeissä näkyy myös se, että osa-aikaisen työvoiman määrä on ollut kasvussa. Esimerkiksi vähittäiskaupassa osa-aikaisen työvoiman osuus on kasvanut hyvinkin jyrkästi. Myös vuokratyövoiman määrä on lisääntynyt, vaikka se on silti selkeästi vähäisempää kuin muualla Euroopassa.

Muuttuva työelämä vaatii työvoimalta yhä korkeampaa koulutuksen tasoa. Ammatillisen täydennyskoulutuksen tarpeet ovat selvästi korostuneet. Valtioneuvoston hyväksymän kehittämissuunnitelman mukaan väestön osaamistason kohottamista on tarkoitus jatkaa koulutukseen investoimalla. Pelkästään oppilaitospohjaiseen koulutukseen turvautumalla ei kuitenkaan ole mahdollista kokonaan tyydyttää niitä tarpeita, joita koulutuksen puolella on. Sen vuoksi on tärkeää, että työelämä sinällänsä sisältää riittävästi sellaisia polkuja, joissa oppiminen ja ammatillinen kehittyminen on mahdollista.

Työjärjestelyistä ja työnteon malleista riippuu paljon se, miten käytännössä nämä tavoitteet toteutuvat. Selvitysten mukaan parhaiten menestyviä yrityksiä ovat nimenomaan ne, joissa henkilöstöllä on hyvät mahdollisuudet oppia työstä ja toisiltaan ja joissa työntekijät voivat vaikuttaa itse omaan työhönsä. Työlainsäädäntö mahdollistaa laajasti erityisesti työajoista sopimisen työpaikkatasolla, ja paikallinen sopiminen on viime vuosina yleistynyt. Myös suuri osa palkkojen hienosäädöstä tapahtuu työpaikoilla. Lähes puolet suomalaisista palkansaajista on jo sellaisten palkkausjärjestelmien piirissä, jossa peruspalkan lisäksi on käytössä muitakin työn tulokseen perustuvia palkan osia. Kokemukset viittaavat siihen, että tulokset ovat sitä parempia, mitä monipuolisemmin työntekijät osallistuvat sopimusten valmisteluun.

Työlainsäädännön tilasta voisi todeta, että tämä lainsäädäntö Suomessa on keskeisiltä osiltaan verrattain tuoretta. Työelämän peruslaki, työsopimuslaki, on vuodelta 2001, työaikalaki vuodelta 1996. Yhdenvertaisuuslaki oli vasta eduskunnan käsittelyssä ja tuli tänä vuonna voimaan. Yksityisyyden suojastakin työelämässä on säädetty erillislailla 2001 ja sitä ollaan nyt täydentämässä. Työturvallisuuslaki on uudistettu vuonna 2003 ja työterveyshuoltolaki 2002. Elikkä sinänsä nämä uudistukset ovat pyrkineet vastaamaan näihin uusiin haasteisiin. Nyt olemme parhaillaan uudistamassa yhteistoimintalainsäädäntöä ja vuosilomalainsäädäntöä. Myös tasa-arvolakia ja työsuojelun valvontalainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Näyttäisi siltä, että monelta osin tämä uusi lainsäädäntö toimii kohtuullisen hyvin.

Tämän selonteon keskeinen osa oli työsopimuslain muutaman vuoden takainen uudistus. Turun yliopisto on tehnyt arviointia siitä, miten tämä laki on toiminut. Näiden tulosten mukaan voidaan todeta, että se on toiminut verrattain hyvin. Uudet säännökset näyttävät pääosin selkiyttäneen tilannetta, ja erityisen myönteinen palaute on saatu yleissitovuutta koskevista säännöksistä.

Silloin kun työsopimuslakia uudistettiin, niin keskeinen tavoite oli, ettei työnteko muodostuisi eriarvoiseksi sen mukaan, tehdäänkö sitä vuokratyössä tai pätkätyössä tai jossakin muussa, vaan pystyttäisiin tukemaan yhdenvertaisuutta. Nämäkin tulokset ovat olleet positiivisia, vaikka haasteitakin vielä varmasti on.

Tämä on hyvin laaja selonteko, ja ehkä on syytä palata keskustelun yhteydessä tiettyihin muihin kohtiin, jotka tähän liittyvät, mutta mielestäni se antaa eduskunnalle hyvän mahdollisuuden evästää tiettyjä tavoitteita, joita täällä selonteon loppuosassa on hallituksen tahdoksi kirjattu. Niistä kaikista tavoitteista ei ole kovin konkreettisia linjauksia. Mutta jos niistä tällä hetkellä olisi konkreettiset esitykset, niin ne eivät olisi enää eduskunnassa selonteon muodossa käsiteltävänä, vaan ne olisivat jo lakiesityksinä, niin kuin esimerkiksi vuosilomalaki on tulossa.

Toivon, että tässä keskustelussa voidaan pohtia työelämän kysymyksiä, miettiä niitä uusia haasteita, joita meillä on, ja myös löytää joitakin vastauksia sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät aina ole pelkästään lainsäädännön keinoin ratkaistavissa. Meillähän on välineitä tämän tyyppiseen kehittelytyöhön esimerkiksi työelämän kehittämisohjelmissa. Sosiaali- ja terveysministeriön puolella on Veto-ohjelma, joka tähtää tähän saman tyyppiseen työhön, jossa työssä jaksaminen, työhyvinvointi ja tuottavuus voisivat samanaikaisesti edetä positiiviseen suuntaan. Koko suomalaisen yhteiskunnan työllisyysasteen nostamisen kannalta pitkällä aikavälillä on keskeistä se, miten työhyvinvointi lisääntyy, koska pakolla ihmiset eivät pysty työelämässä jatkamaan, vaan myös siellä työelämässä on tapahduttava niitä muutoksia, jotka antavat mahdollisuuden jatkaa pidempään.

Kyösti Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta edellytti työsopimuslain hyväksyessään hallitukselta selontekoa säännöksien toimivuudesta. Työelämäselonteko painottuukin ensisijaisesti sen arvioimiseen, miten tuore työsopimuslaki on onnistunut juridisesti ja tehtävässään suojata työntekijöitä. Niinpä selonteossa esitetyt lainsäädännön kehittämistarpeet rajautuvat tähän näkökulmaan.

Työsopimuslain hyväksymisen jälkeisenä vajaan neljän vuoden aikana maapalloistumisen vaikutukset ovat selvästi vahvistuneet. Toimintojen siirtämisestä halvemman kustannustason maihin, perinteisten tuotemerkkien myymisestä ulkomaille ja ylikansallisista yritysostoista on tullut toistuvia suomalaisen työelämän uutisia. Suomalaiset yritykset ja työyhteisöt ovat lujilla. Tässä tilanteessa työelämäkeskustelu on erityisen ajankohtainen.

Työelämässä tapahtuneita muutoksia selonteko kuvaa hyvin. Muutostekijät eivät myöskään tulevan vuosikymmenen osalta näytä helpoilta. Runsaan 80 000 yrittäjän ja vajaan 700 000 työntekijän jääminen eläkkeelle tulee koettelemaan suomalaisia työelämärakenteita. Pahin kehitysskenaario on työvoimapula ja samaan aikaan vallitseva laaja työttömyys. Tähän viittaa kasvava nuorten syrjäytymiskehitys.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää erityistä huomiota nuorten koulutukseen ja työmarkkinoille sijoittumiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä nuorisotyöttömyyden alentamiseen.

Perustava työelämän haaste on juuri tapahtunut Euroopan unionin laajentuminen. Uusia jäsenmaita leimaa korkea työttömyys sekä alhainen kustannus- ja verotaso. Siirtymäsäännöksien poistuttua kansainvälinen työnjako on entistä voimakkaampana unionin sisällä.

Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky ei ole vuosiin riittänyt lisäämään ulkomaisia investointeja eikä osaajia virtaa Suomeen. Merkittävin ilmiö on ollut sen sijaan yritysten omistusten ja toimintojen myyminen ulkomaille. Tuore esimerkki tästä on Valion jäätelöiden ja lastenruokien myyminen.

Kotimaiset yritykset ovat investoineet ulkomaille siis enemmän kuin ulkomaiset yritykset Suomeen. Tämän lisäksi maahan ja maasta muuttaneiden osaamistase on negatiivinen. Selonteossakin esitetystä toiveesta ikääntyvän väestön korvautumisesta siirtolaisilla ei siis ole valitettavasti vielä kovin paljon myönteisiä merkkejä.

Kolme vuosikymmentä vanhan työsopimuslain uudistamisessa onnistuttiin yksimielisesti luomaan aikaisempaa ymmärrettävämpi kokonaisuus. Yleissitovuuden vahvistamismenettely on tuonut selkeyttä työnantajien vastuisiin. Yleissitovuuden vahvistamislautakunnan luominen on myös osoittautunut ratkaisuna toimivaksi.

Keskustan eduskuntaryhmä näkee hallituksen työelämäselonteon puutteena, että johtopäätöksissä ei ole kiinnitetty huomiota kansainvälisen toimintaympäristön muutokseen, yritysten toimintatapojen muuttumiseen verkostomaiseksi, osavalmistuksen ja alihankinnan lisääntymiseen sekä riskien ja sopeutumistarpeiden kanavoitumiseen lisääntyvässä määrin pienyrityksille. Selonteossa tosin todetaan, että pienten ja keskisuurten yritysten merkitys talouden ja työllisyyden kehittäjänä on laman jälkeen korostunut. Paikallisen sopimisen kautta noin 15 000 järjestäytyneellä työnantajalla on mahdollisuus ottaa huomioon oman toimialan erityispiirteet. Nämä yritykset työllistävät yhteensä vajaat 900 000 ihmistä. Näiden ulkopuolelle jää kuitenkin runsaat 100 000 työnantajayritystä ja enemmistö työntekijöistä. He joutuvat toimimaan työehtosopimuksen mukaan vailla mahdollisuutta ottaa huomioon paikallisia ja alakohtaisia tekijöitä.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on aika pohtia, onko pientyönantajille sälytetyillä vaativammilla sopimusehdoilla ollut vaikutusta siihen, että ulkoistaminen merkitsee nykyisin yhä useammin toimintojen siirtämistä ulkomaille. Kansainvälisen talouden olosuhteissa työnantajien yhtäläiset velvollisuudet ovat kansallista kilpailukykyä luova tekijä. Mahdollisuus paikallisesti sopia työehdoista voi kriittisissä tilanteissa olla ratkaiseva asia työpaikkojen säilymiselle. Tätä on korostanut myös SAK:n uusi varapuheenjohtaja Matti Huutola.

Selonteossa tarkastellaan monessa yhteydessä kansainvälisen talouden vaikutuksia, mutta konkreettiset vertailut kilpailijamaiden työelämäkäytäntöihin, työlainsäädäntöön ja sopimusjärjestelmiin jäävät ohuiksi. Keskustan eduskuntaryhmän mukaan suomalainen yhteiskunta ei tule menestymään sulkemalla silmät työelämän kansainväliseltä vertailulta. Menestys edellyttää päinvastoin jatkuvaa halua verrata oman järjestelmämme vahvuuksia ja heikkouksia kilpailijamaihin. Kansallisen järjestelmän kyky houkutella investointeja, työpaikkoja ja kannustaa kansalaisia yrittäjyyteen ja innovatiivisuuteen on hallituksen, työmarkkinajärjestöjen, yritysten ja työntekijöiden yhteinen etu.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että taloudellisen kehityksen lisäksi myös työllisyys on riippuvainen maan innovaatiokapasiteetista. Näin onkin, mutta samalla on kuitenkin todettava palveluelinkeinojen olleen laman jälkeen ainoa merkittävästi työllisyyttä lisännyt sektori. Viime vuosikymmenellä alkanut palvelusektorin kehitys voi avata myönteistä tietä uudelle työlle. Palvelujen maailmankauppa kasvoi 90-luvulla tavarakauppaa nopeammin, ja palvelukaupan arvo on jo runsas neljännes maailmankaupan arvosta. Palvelujen osuus Suomen ulkomaankaupasta oli vuonna 99 vain 13 prosenttia, kun se oli keskimäärin EU:ssa runsaat 21 prosenttia. Palvelujen viennin kehittyminen kansantaloudellisesti merkittäväksi toiminnaksi on mahdollista, jos opimme ensin arvostamaan tämän sektorin kotimarkkinatoimintaa. Samalla on myös kyettävä purkamaan palveluyhteiskunnan esteenä olevat kannustinloukut.

Palvelutyö on nähtävä hyvinvoivan yhteiskunnan keskeisenä kehittämisalueena. Yksityisten palvelujen kehittäminen julkisten rinnalla, kotitalousvähennyksen laajentaminen ja matalan tuottavuuden työn sivukustannusten alentaminen luovat edellytykset itsepalveluyhteiskunnan muuttumiselle palvelumyönteiseksi.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on havaittavissa hallituksen tavoitteeseen nähden yllättävä heikkous. Työelämäselonteon johtopäätöksissä yrittäjyys esiintyy lähinnä keinotekoisena järjestelynä. Yrittäjyys ei ole työelämälle ongelma vaan merkittävä lisäarvo. Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että vastuullinen yrittäjyys tulee nähdä työelämän keskeisenä voimavarana. Yrittäjyyden ja toisen palveluksessa olemisen välinen liikkuvuus on elinvoimaisen työelämän merkki. Konkreettinen yrittäjyysinto onkin kääntynyt hallituksen Yrittäjyys-hankkeen myötä kasvuun.

Keskustan eduskuntaryhmä näkee perheen ja työelämän yhteensovittamisen edistämisen, kuten vuorotteluvapaan ja hoitovapaan kaltaiset järjestelmät sekä etätyön kehittämisen, myönteisinä toimenpiteinä. Tärkeää on uudistaa myös vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakautumista työnantajien kesken. Keskustan eduskuntaryhmä kannustaakin hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä työllisyyttä tukeviin työelämän rakenteiden uudistuksiin. Osaaminen on saatava täysimääräisesti hyödyttämään tätä kansakuntaa. Työntekijöiden oikeuksia on kehitettävä erityisesti julkisella sektorilla. Hallituksen aloittama hanke vakinaistaa valtion usein työsopimuslain vastaiset pätkätyösuhteet on merkittävä uudistus.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä näkee erittäin tärkeänä työsuojelupiirien toiminnan suuntaamisen aikaisempaakin enemmän työelämän kehittämistä tukevaan toimintaan. Työelämän käytäntöjä lähellä olevina viranomaisina työsuojelupiireille on mahdollista löytää myös uusia käytäntöjä työilmapiirin, työssä jaksamisen ja perheen ja työn yhteensovittamista koskeviin ongelmiin.

Työelämän yksityisyyden suojaan liittyen lainsäädäntöön on jäänyt vakava heikkous: laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä ei mahdollista sakkotuomioiden näkymistä työnantajan saamassa rekisteriotteessa. Erityisesti huumausaineiden hallussapidon ja käytön kohdalla työnantaja ei näin saa välttämättä työsuhteen solmimisen kannalta tärkeää tietoa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että suomalainen työelämä tarvitsee nykyistä enemmän kannustavuutta. Vastakkainasettelujen aika on ohi. Laajassa yhteisymmärryksessä on löydettävä työntekijän asemaa ja yrittäjyyttä vahvistavat ratkaisut. Suomen on kyettävä vahvistamaan uudistamiskykyään ja samalla kehittämään myös kansainvälisesti kilpailukykyistä sekä tuotanto- että palvelusektoria.

Kimmo Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että valtioneuvoston laaja ja monipuolisesti työelämäkysymyksiä valottava selonteko on tehty ja näin työelämän ajankohtaiset haasteet saavat huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa. Financial Times kertoi hiljattain World Economic Forumin tekemästä kilpailukykytutkimuksesta. Juttu oli otsikoitu "EU:sta ei ole vielä USA:n päihittäjäksi." Tutkimus perustuu viimeisiin taloustietoihin ja liike-elämän huippujohdolle tehtyyn kyselyyn, ja se kartoittaa EU-maiden toimenpiteitä liittyen Lissabonin huippukokouksen kilpailukykytavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Seuraavat väitteet ovat meille tuttuja: suomalaiset työmarkkinat ovat joustamattomat; työelämän sääntöjä on purettava työllisyyden parantamiseksi; pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on paisunut ja estää kilpailua; verotuksemme on liian raskas. Näihin syytöksiin saamme vastata Suomessa, mutta myöskin muualla unionin alueella, ja vertailua tehdään, kuten hyvin tiedämme, anglosaksiseen kehitysmalliin.

Katsotaanpa tuon World Economic Forumin tuloksia hieman tarkemmin. Havaitsemme, että Euroopan unionissa on itse asiassa kolme maata, jotka ohittavat kilpailukyvyssä Yhdysvallat. Nuo kyseiset maat ovat Suomi, Tanska ja Ruotsi. Tutkimuksessa on käytetty kahdeksaa eri kriteeriä, joista viidessä Suomi on itse asiassa unionimaiden ykkönen. Suomi on paras EU-maa informaatioyhteiskuntaa, innovaatiotoimintaa, tutkimusta ja kehitystä, markkinoiden vapauttamista, rahoituspalveluja ja kestävää kehitystä mittaavilla kriteereillä. Jos Suomea vertaillaan Yhdysvaltoihin, yhtä lailla maamme on viidessä kriteerissä kahdeksasta vahvempi Amerikkaa. Keskeisintä on se, että sosiaalisen koheesion kriteerillä, joka ilmentää hyvinvointiyhteiskunnan ja työelämän toimivuutta, koulutusta sekä sosiaalisen turvaverkon uudistamista, Suomi päihittää kaikki unionimaat ja niin myös Yhdysvallat.

Samalla kun tiedostamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja työelämän suuret haasteet sekä jatkuvan kehittämisen tarpeen, on hyvä huomata, että mallia ei aina kannata hakea ensimmäisenä Atlantin takaa. Siellä voidaan ehkä pikemminkin ottaa mallia Suomesta. Me olemme pärjänneet erinomaisesti globaalissa kilpailussa, ja mahdollisuutemme pärjätä jatkossa on meistä itsestämme kiinni. Kyse on siitä, osaammeko pitää huolta menestystekijöistämme.

Uusliberalistit, joita tästäkin salista löytyy, ovat aika ajoin vaatineet työmarkkinoiden säännöstelyn purkamista ja väittäneet sen tuovan positiivisia työllisyysvaikutuksia. Epäilemättä työn hintaa tarpeeksi pudottamalla työllisyys kohenee. Mitä rajummin työvoimakustannuksia alennetaan, sitä useammalle on töitä tarjolla. Samalla tavoin vaikuttavat työntekijöiden irtisanomissuojan heikentäminen, työsopimusten epämääräisyys, työsuhteiden ja työaikojen pätkiminen. Ylipäätään, jos työntekijöiden yhteistä neuvotteluvoimaa heikennetään, niin työnantajien sana painaa entistä enemmän ja työhönottokynnys alenee. Alkaa löytyä erilaisia pätkätöitä, hanttihommia ja rupupalkoilla raatamista. Eli kuten hienosti taloustieteilijät sanovat: jäykkyystekijöitä poistamalla saadaan joustavat työmarkkinat, jotka työllistävät. Samalla palaisimme 1900-luvun alkuun. Saisimme jälleen työväen kysymyksen ratkaistavaksemme ja sen päälle vielä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden myötä kasvavat tuloerot, syrjäytymisen ja turvattomuuden ja kaiken huipuksi menettäisimme vielä kansainvälisen kilpailukykymme.

Sosialidemokraatit korostavat, että Eurooppa tarvitsee tasapainon talouden dynamismin, paremman työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välillä. Yhdymme selonteon johtopäätökseen, jonka mukaan kansainvälisessä kilpailussa Suomi ei voi menestyä työvoimakustannuksiin perustuvalla kilpailulla, vaan tulevaisuudessakin kilpailukykymme riippuu ratkaisevasti monipuolisesta osaamisesta, tietotaidosta, luovuudesta ja teknologian soveltamisesta käytäntöön. Kuten ministeri Filatov omassa puheenvuorossaan sanoi, panostakaamme, hänen sanojensa mukaan, luovuustalouteen.

Arvoisa puhemies! Kattavien työehtosopimusten vähimmäisehtoluonne ja yleissitovuus, korkea järjestäytymisaste sekä luottamusmiesjärjestelmä ovat keskeisiä työmarkkinajärjestelmämme vahvuuksia. Yhdessä sopiminen ja tekeminen sekä reilut pelisäännöt antavat työelämään perusturvaa, mutta myös joustavuutta ja muutoksiin reagoimis- ja sopeutumiskykyä. Kolmikantainen yhteistyö ja tulopolitiikka on ollut ja on jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan ja työelämän voimavara ja kilpailutekijä. Työelämän uudistuksia valmistelleet ja niihin sitoutuneet työnantaja- ja palkansaajatahot huolehtivat sääntöjen toteutumisesta työpaikoilla. Tärkeä luottamuspääoma kasvaa, ja innovaatioille ja luovuudelle syntyy tilaa. Tulopolitiikan kannattajia maassamme riittää, sillä Gallupin toukokuussa tekemän työmarkkinailmastotutkimuksen mukaan 69 prosenttia suomalaisista pitää tulopoliittista kokonaisratkaisua parhaana vaihtoehtona. Tärkeimpinä tulokierroksen tavoitteina nähtiin työllisyyden, palkansaajan sosiaaliturvan ja työsuhdeturvan parantaminen.

Niin kuin selonteossa todetaan, vuonna 2001 uudistettu työsopimuslaki ja muut viime vuosina toteutetut työlainsäädännön uudistukset ovat onnistuneet kohtuullisen hyvin. Erityisesti yleissitovuuden vahvistamismenettely on saanut kiitosta. Määräaikaisia, osa-aikaisia ja vuokratyövoimaa koskeneet työlainsäädännön parannukset ovat olleet myöskin tärkeitä, mutta niidenkin osalta riittää vielä työtä. Epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa onkin tarkasti seurattava ja tehtävä tarvittavat korjaustoimenpiteet. Hallitusohjelman mukaisesti perusteettomia määräaikaisia työsuhteita on alettu vakinaistaa julkisella sektorilla, ja tätä kehitystä on syytä voimistaa. Tilanne ei ole kuitenkaan tyydyttävä, niin kauan kuin toistuvat ja perusteettomat määräaikaiset työsuhteet vievät pohjaa etenkin nuorten ja naisten työuralta ja itse asiassa koko elämänhallinnalta.

Lukemattomat lomautus- ja irtisanomisuutiset ovat järkyttäneet. Ne osoittavat, että työväen vähentäminen ei ole käytännössä vaikeaa. Työsopimuslain seurantatutkimuksen tiedot tukevat näkemystä irtisanomissuojamme tasosta, joka ei todellakaan ole kansainvälistä huippuluokkaa. Globaalissa markkinataloudessa työelämän ja elinkeinoelämän rakennemuutokset ja irtisanomiset eivät ole täysin estettävissä. Tämän takia on panostettava palkansaajien osaamisen ja sopeutumiskyvyn vahvistamiseen ja työllistymiseen. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä palkansaajan muutosturvan parantamista niin, että työnantaja kantaa nykyistä enemmän vastuuta työntekijän täydennys- ja uudelleenkoulutuksesta sekä uuden työn löytymisestä. (Ed. Huotari: Onko hallitusryhmäkin samaa mieltä?) — On, hallitusryhmä on varmaankin samaa mieltä. Sosialidemokraattinen hallitusryhmä on samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Kiristyvä kilpailu ja tehokkuusvaatimukset lisäävät henkilöstön kuormitusta, kiirettä ja työuupumusta. Ministeri Filatov viittasi puheenvuorossaan tähän. Kuntien ja valtion työpaikoilla on kiireen ja rasittavuuden kokemus kaikkein yleisintä. Vuoden 2003 työolobarometrin mukaan yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän työpaikallaan on työtehtäviin nähden liian vähän työntekijöitä. Työpaikoilla on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöstön riittävään mitoitukseen. Jos henkilöstöä on jatkuvasti liian vähän, se syö tehokkaasti työssäjaksamista, työhyvinvointia ja estää käytännössä työurien pidentämistavoitteen toteutumisen.

Tuottavuuden kasvuun on yhdistettävä korkeatasoinen työelämän laatu, jotta ihmiset voivat ja haluavat jatkaa työssä nykyistä pidempään. Työn on tarjottava ihmisille toimeentulon ja turvallisten työolosuhteiden lisäksi kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden tuottavuuden kehittämistä on tuettu ja tuetaan voimakkaasti yhteiskunnan voimavaroin. Onkin tärkeää, että yhä useampi työnantaja ottaa haasteen vakavasti ja kehittää toimintatapojaan, työprosessejaan ja työorganisaatiotaan yhteistyössä henkilöstön kanssa. Myös säännöstasolla työelämän osallistumisjärjestelmien ja yhteistoiminnan kehittäminen on tärkeätä lähivuosina.

Arvoisa puhemies! Työn ja perheen yhteensovittaminen on suurimpia yhteiskunnallisia haasteita. Tehtävää on edelleen paljon, vaikka viimeaikaiset satsaukset maksuttomaan esiopetukseen, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä osittaisen hoitovapaan laajentaminen ovat merkittävästi tukeneet lapsiperheiden arjen järjestämistä. (Puhemies koputtaa) Työelämän kovuus karkottaa huolestuttavalla tavalla nuoria naisia työmarkkinoilta. Työpaikoilla on etsittävä joustavia, yksilön ja perheen tarpeet huomioivia työaikaratkaisuja ja työjärjestelyjä. Tämä ei koske pelkästään pienten lasten vanhempia vaan myös ikääntyviä vanhempiaan hoitavia työntekijöitä. (Puhemies koputtaa) Yksi mahdollisuus on kehittää niin sanottuja työaikapankkeja, joihin voidaan tallettaa vapaita ja ylityötunteja, kunnes työntekijä pitää ne vapaana sopivana ajankohtana.

Sukupuolten välinen työelämän tasa-arvo on toteutunut vajavaisesti.

Ensimmäinen varapuhemies :

(koputtaa)

Ed. Kiljunen, ryhmäpuheenvuorojen pituus on sovittu 10 minuutiksi. Toivon, että pyritte pysymään siinä aikataulussa. Tällä hetkellä on mennyt 10:50.

Puhuja:

Minä yritän saattaa loppusanat tässä yhteydessä, jos se sopii. Huomasin, kun tulin tähän, että kello oli aika pitkälle käynyt, kun tulin. Itse asiassa se antaa nyt ainakin minuutin verran lisää, koska täällä oli aika kulunut ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Se on sama kaikilla.

Puhuja:

... mutta minä yritän lopettaa.

Korostan, että työelämän tasa-arvo on toteutunut vajavaisesti. Työmarkkinat ovat jakautuneet naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin, palkkaerot ovat edelleenkin huomattavat ja epätyyppiset työsuhteet kasautuvat etenkin nuorille naisille.

Viimeisenä asiana, arvoisa puhemies: Globalisaatiokehitys ja EU:n laajentuminen lisäävät ulkomaisen työvoiman määrää maassamme. EU:n palveluja koskeva direktiiviehdotus on suomalaisten työmarkkinoiden kannalta ongelmallinen, ja se liittyy tähän laajentumiseen. Ehdotuksen mukaan palvelujen tarjoajaa koskisivat alkuperämaan säädökset, samalla kun työskentelymaan mahdollisuuksia valvoa palvelujen tarjoajan toimintaa alueellaan rajoitetaan. Tässä suhteessa palveludirektiiviä on syytä kohentaa.

Puhumme tänään ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Pyydän lausumaan loppusanat, koska joudun pitämään kaikkien ryhmien osalta kiinni siitä, että ajaksi on sovittu 10 minuuttia. Ei ole kohteliasta muille ryhmille ylittää aikaa huomattavasti.

Puhuja:

Lopetan puheenvuoroni tähän.

Paula  Risikko  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva selonteko on varsin laaja kuvaileva selvitys työsopimuslaista ja sen muuttamisen mukanaan tuomista uudistuksista ja niiden toimivuudesta. Lakiuudistusta valmisteltiin aikanaan varsin pitkään, yli neljä vuotta. Selonteko on tehty tilanteessa, kun uusi työsopimuslaki on ollut voimassa noin kolme vuotta. Johtopäätöksenä onkin nähtävissä, että tämä aika ei vielä ole ollut riittävä, jotta kaikkia mahdollisia muutostarpeita voitaisiin havaita.

Yksi suurimmista muutoksista työsopimuslaissa oli yleissitovien työehtosopimusten vahvistamismenettely. Muutoksella poistettiin epäselvyyttä siitä, mitkä työehtosopimukset ovat yleissitovia ja mitkä eivät. Yleissitovuusjärjestelmän toimivuutta voidaan joutua tulevaisuudessa arvioimaan niiden työsuhteiden osalta, joissa työnantaja ei ole työehtosopimuslain eikä yleissitovuussäännöksen mukaan velvollinen noudattamaan työehtosopimusta. Tällaisia tilanteita voi tulla erityisesti ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen ehtojen valvonnassa. Erityisesti tämä korostuu lähitulevaisuudessa, koska toukokuun alusta Euroopan unioniin on liittynyt kymmenen uutta jäsenmaata.

Paikallinen sopiminen on yleistynyt suomalaisessa työelämässä. Tätä voidaan pitää hyvänä kehityksenä, ja on kannatettavaa, että mahdollisuuksien mukaan asioista sovitaan paikallisesti. Jotta yritysten menestymisedellytyksiä voitaisiin entisestään parantaa, olisi selonteossa tullut esittää paikallisen sopimisjärjestelmän arviointi- ja kehittämistarpeita.

Työelämään liittyvistä monista laeista työehtosopimuslaki on sellainen, jota ei ole viime aikoina uudistettu. Jossain vaiheessa on varmasti syytä arvioida myös tämän lain toimivuutta ja tuoda tarvittavat muutosehdotukset eduskunnan käsittelyyn, onhan työehtosopimuslaki säädetty vuonna 1946, joten työelämässä varsin monet seikat ovat tuosta ajasta muuttuneet.

Arvoisa puhemies! Hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta ei toteudu. Viimeisimmän tilaston mukaan työllisten määrä on vähentynyt 45 000 hengellä tämän hallituksen aikana. Siis kysymys kuuluu, mitä punamultahallitus aikoo hälyttävälle tilanteelle tehdä. Lainsäädännön toimivuus on osa kokonaisuutta, jolla työpaikkoja luodaan. Nyt näyttää siltä, että voimassa oleva lainsäädäntö antaa hyvän pohjan huolehtia työntekijöistä. Hallitus ei ole tuonut eduskunnalle niitä lakiesityksiä, joilla todella voidaan luoda uusia työpaikkoja sekä pitää entiset varmemmin Suomessa. (Ed. Huotari: Mitähän ne ovat?)

Hallituksen antama esitys yritysverotuksesta jättää vähintäänkin arvoitukseksi sen, miten uusia työpaikkoja Suomeen saadaan. Kokoomus on moneen kertaan tuonut esiin niitä keinoja, joilla työllisyyttä saataisiin parannettua. Työantajamaksujen alentaminen niin sanottua Holm—Vihriälä-mallia soveltamalla on vihdoin saatava aikaiseksi. Tämä malli vahvistaa työelämän rakenteita ja luo uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin juhlapuheissa mainittiin, kuinka työpaikoilla tulee toteuttaa työkykyä edistävää toimintaa eli tykytoimintaa. Välillä on kuitenkin unohtunut se, että pelkillä uimalipuilla ei työssäjaksaminen lisäänny. Organisaation kokonaisvaltaisen tykytoiminnan tulee sisältää työn ja työympäristön sekä yksilön työkyvyn ja työyhteisön toiminnan kehittämistä.

Nykyisin juhlapuheiden trendinä on työelämän ja perheen yhteensovittaminen. Suunta on oikea, mutta pelkät puheet eivät riitä. Tarvitaan myös konkreettisia tekoja, jotta työntekijällä on aito mahdollisuus yhdistää mielekäs työ sekä perhe-elämä. Valitettavan usein puhuttaessa työn ja perhe-elämän yhdistämisestä tarkoitetaan käytännössä sitä, kuinka perheenäiti voi tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen huolehtia kodista ja lapsista. Tilanteen muuttaminen vaatii myös työnantajilta aktiivisia toimia isien kannustamiseksi perheoikeuksiensa käyttämiseen. Laajennetutkaan lakisääteiset isyysvapaat eivät muutu käytännöksi, elleivät isät koe, että vanhempainvapaan käyttämiselle on myös johdon hyväksyntä. Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakaminen isän ja äidin työnantajien kesken poistaisi joitain niistä ennakkoluuloista, joita nuoret naiset kohtaavat työmarkkinoilla.

Nyt käsiteltävässä selonteossa on todettu, että perheen ja työn yhteensovittamismahdollisuuksien kehittäminen on tärkeää. Mitään konkreettista ei selonteossa kuitenkaan esitetä. Yksi keino, jolla voidaan osaltaan luoda uusia työpaikkoja ja auttaa samalla perheiden jaksamista, on kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korottaminen, aivan niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissakin tuli esille. Kokoomus on moneen kertaan tuonut esille tätä asiaa, eikä voi kuin ihmetellä, miksi hallitus ei tee näitä helposti toteutettavia muutoksia.

Vähennyksen enimmäismäärän korottamisella on kiistatta vaikutusta työllisyyden kasvuun. Kotitalousvähennys helpottaa jo nyt monien perheiden arkea, kun siivoukseen tai muuhun kotitaloustyöhön on mahdollista saada tukea vähennyksen kautta. Miksei siis kehitetä tätä lisää, jolloin entistä useammalla olisi mahdollisuus saada apua kodin ja työn yhteensovittamiseksi.

Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen ei tulevaisuudessa välttämättä tarkoita enää vain oman perheen ja lasten hyvinvoinnista huolehtimista. Myös omien vanhempien auttaminen ja hoivaaminen on monien arkipäivää. Tämä tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa, sillä tutkimusten mukaan ihmisten elinikä on pidentynyt ja vanhukset tuntevat itsensä yhä terveemmiksi. Vanhukset selviytyvät asumisestaan kotiin vietyjen palveluiden turvin, joita on valitettavasti yhteiskunnan taholta jouduttu kuitenkin vähentämään. Tämän vuoksi on tärkeää, että kehitetään uusia keinoja, joilla tuetaan vanhusväestön asumista kotona mahdollisimman pitkään. Myös tähän kotitalousvähennys on ratkaisu, jos vähennysoikeutta laajennettaisiin koskemaan tilanteita, joissa lapsi voi omille vanhemmilleen hankkimastaan kotiavusta saada vähennyksen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten koulutustaso on varsin korkea, mutta erityisesti pitää pyrkiä eroon rakennetyöttömyydestä. Koulutuksen tulee vastata työelämän tarpeita niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Yritysten ja työnantajien tulee yhteistyössä koulutusta tarjoavien kanssa käydä keskustelua ja arviointia siitä, mitä työelämä tarvitsee ja kuinka paljon. Ennakointihankkeita tulee edelleen kehittää siten, että systemaattisesti tehdään arviointia tarvittavasta työntekijämäärästä ja tarvittavasta osaamisesta. Näitä tietoja tulee myös hyödyntää, eikä jättää vain pöytälaatikon uumeniin. Suomessa ennakointiosaamista on, joten se tulee hyödyntää, samoin kuin jo olemassa olevia ennakointimenetelmiä ja työkaluja. Muun muassa maakuntaliitot ja te-keskukset ovat tehneet paljon työtä tässä asiassa, ja niitä tulee edelleen tukea, jotta voidaan hyödyntää myös maakunnallista osaamista.

Selonteossa on mainittu, että työn ja koulutuksen vuorottelun edellytyksiä pyritään parantamaan. Mitään konkreettista ehdotusta ei kuitenkaan ole tarjottu. Vuorotteluvapaa ja osa-aikalisäjärjestelmät ovat tuoneet mahdollisuuksia yhdistää koulutus osaksi työelämää, ja näin myös jaksaminen työelämässä on lisääntynyt. Selonteossa on todettu, että järjestelmien välillä on tällä hetkellä epätarkoituksenmukaisia eroja. Esitys vuorotteluvapaan ja osa-aikalisän yhdenmukaistamiseksi on kannatettava, mutta tulee huomioida kummankin järjestelmän ominaispiirteet, jotta mahdollistetaan myös jatkossa joustavat työn jakamisen mahdollistavat toimet.

Arvoisa puhemies! Työelämä vaatii toimia, jotta työntekijöiden työkyky säilyy ja työuupumusta voidaan ehkäistä. Tutkimusten mukaan 50 prosenttia työntekijöistä kokee työväsymystä ja 5 prosenttia kärsii vakavasta työuupumuksesta. Työterveyshuoltolaki pyrkii osaltaan takaamaan, että työssä olevien työkyvystä huolehditaan yhteistyössä henkilöstön kanssa. Unohtaa ei kuitenkaan tule työttömien työnhakijoiden työkyvyn säilyttämistä. Työttömien työterveyshuolto on maassamme valitettavan huonosti hoidettu, eikä se ole riittävän kattavaa. Tämä puute tulee korjata välittömästi.

Työturvallisuus voidaan kytkeä yksityisyyden suojaan. Viime aikoina on keskusteltu mahdollisuudesta tehdä huumetestejä työnantajan toimesta. Huumeiden käyttö työyhteisössä on kaikissa tapauksissa tuomittavaa. Testien salliminen joissain työtehtävissä ei tarkoita, että toisia työtehtäviä voitaisiin tehdä huumeiden vaikutuksen alaisena. Työssä huumeiden vaikutuksen alaisuudessa työskentelevä ei ole vaaraksi vain itselleen tai asiakkailleen, vaan myös työyhteisö työtovereineen altistuu tällöin vaaralle.

Kullakin ikäryhmällä on omat erityistarpeensa. Huomiota tulee kiinnittää ikäsyrjinnän ennalta ehkäisemiseen ja varhaiseen puuttumiseen. Olin erittäin iloinen, että ministeri Filatov otti omassa puheessaan tämän esille. Nuorten osalta tulee huolehtia, ettei kukaan nuori joudu olemaan pitkään työttömänä. Syksyllä 2001 tuli voimaan laki kuntouttavasta työtoiminnasta, joka velvoittaa alle 25-vuotiaat pitkään työttöminä olleet nuoret osallistumaan kunnan järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan. Kokoomus on esittänyt, että ikärajaa nostettaisiin koskemaan alle 30-vuotiaita pitkään työmarkkinatuella tai toimeentulotuella olevia nuoria.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva työelämäselonteko on luonteeltaan kuvaileva, ja siinä olisi toivonut olevan enemmän tulevaisuuden suuntaviivoja, mihin hallitus pyrkii ja miten se sen toteuttaa. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että työsopimuslain uudistus on ollut perusteltu ja lakia soveltavat tahot ovat olleet uudistuksiin tyytyväisiä. On kuitenkin tärkeää, että myös jatkossa seurataan lain soveltamista ja tarvittaessa tuodaan eduskuntaan muutosesitykset.

Anne Huotari /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on ystävällisesti eilen toimittanut salin pöydille työelämäselonteon, jossa on toistasataa sivua. Tutustumisaika selontekoon jäi kovin lyhyeksi. Tästä tulee valtioneuvostolle pitkä miinus.

Suomalainen työvoima on jakaantunut karkeasti ottaen kolmeen osaan: 1) toistaiseksi voimassa olevissa työ- ja virkasuhteissa oleviin, 2) työelämän ulkokehällä oleviin pätkä-, silppu-, alihankinta-, freelancer-, osa-aika-, vuokratyö- ja muita epävarmoja työsuhteita tekeviin työntekijöihin ja yrittäjiin ja 3) työelämästä pois syrjäytettyihin. Yksi yhteinen nimittäjä löytyy tämän päivän työelämälle, nimittäin epävarmuus tulevaisuudesta.

Selonteossa todetaan, että työolobarometrin mukaan vajaa puolet työntekijöistä kokee työssään kiireen tunnetta ja työn kokeminen mielekkäänä on huonontunut. Tällä kehityksellä on laajat yhteiskunnalliset vaikutukset niin yksilötasolla kuin yleisemminkin. Erityisesti se näkyy lasten pahoinvointina ja aikuisten uupumisena ja mielenterveysongelmina, joista näyttää olevan tulossa jo kansansairauksia. Eikö tälle kehitykselle tosiaankaan ole mitään tehtävissä? Hallituksen selonteko ei ainakaan anna näihin vastauksia. Sen sijaan se pohtii laajasti lähinnä byrokratian tasolla sitä, miten lainsäädäntöä pitäisi uudistaa. Lakiuudistukset ovat toki tarpeellisia, mutta ihmiset odottavat muutakin viestiä hallitukselta. He odottavat tulevaisuuden uskoa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä suomalainen työlainsäädäntö ja siihen olennaisesti liittyvä ansiosidonnainen sosiaaliturva ovat edelleen kohtuullisen hyviä. Myös työn jakamiseen on useita välineitä, kuten vuorotteluvapaa, osa-aikalisä ja osa-aikaeläke. Työelämän lakeja on Suomessa rakennettu kolmikantayhteistyössä, ja siten muutokset on saatu aikaan ilman suuria häiriöitä työmarkkinoilla. Näin ei ole kaikissa Euroopan maissa, joissa lakkoaallot ovat siivittäneet merkittävimpiä uudistuksia, kuten eläkeuudistuksia.

Vaikka lait ovat kohtuullisella tolalla, niin miten on niiden käytännön sovellutus? Toimiiko esimerkiksi työterveyslaki ennalta ehkäisevästi niin kuin pitäisi, jos ja kun työmarkkinoilta joudutaan pois huomattavasti ennen eläkeikää ja uupumus on yleistä? Entä tasa-arvolaki, joka velvoittaa tekemään tasa-arvosuunnitelmat, mutta harvalta työpaikalta sellainen todellisuudessa löytyy? Entä työsopimuslaki, kun jopa kuntien ja valtion pätkätyöläiset tekevät edelleen vuositolkulla pätkätöitä ilman kunnon lomaoikeuksia? Yhdellä pätkätyöläisellä voi olla jopa 20 työsuhdetta vuoden aikana eikä lomaa ollenkaan. Se antaa työnantajasta todella huonon kuvan, mutta silti tämä on vielä valitettavan yleistä, vaikka työsopimuslain piti parantaa tilannetta.

Koska työelämän käytäntö ei näytä toimivan, niin kuin lakeja säätäessä on kauniisti ajateltu, täytyy lisätä lakien valvontaa. Tällä hetkellä työsuojeluviranomaiset toimivat ilmoitusmenettelyn mukaisesti, eikä voimavaroja edes siihen tunnu olevan riittävästi, että ehdittäisiin kaikkiin ilmoitettuihin ongelmiin puuttua nopeasti. Työsuojeluviranomaisten pitäisi tehdä myös yllätystarkastuksia, joissa tarkistettaisiin muun muassa, onko työpaikalla harmaata työvoimaa, maksetaanko työehtosopimusten mukaisia palkkoja, onko työsuojelu kunnossa, miten työterveyshuolto toimii ja noudatetaanko työaikalakia. Tällä voitaisiin ennaltaehkäistä ongelmia, kun kiinnijäämisen pelko olisi olemassa. Yllätystarkastuksiahan tehdään liikenteessä. Voitte kuvitella, millaista liikenne olisi, jos siellä toimittaisiin samoin kuin nyt työelämässä, niin että valvonta perustuisi vain muiden tiellä liikkujien ilmoituksiin.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä työsuojeluviranomaisten valvontaresursseja pitää ehdottomasti lisätä, ja nopeasti. Erityisen merkittäväksi tämä on tullut EU:n laajentumisen jälkeen. Palveluiden vapaa liikkuvuus ja vuokratyövoiman lisääntyvä käyttö voivat murentaa kauniit lakimme kuolleiksi kirjaimiksi, jos pelisääntöjä ei noudateta. Eniten siitä kärsivät ne työnantajat, jotka eivät pysty kilpailemaan pelisääntöjä rikkovien yritysten kanssa ja jotka sen vuoksi joutuvat ennen pitkää lomauttamaan tai irtisanomaan omaa työväkeään. Eduskuntaryhmämme esittääkin, että talousrikosten tutkimukseen lisätään voimavaroja, sillä tälläkin hetkellä on jopa satoja juttuja odottamassa tutkimusta. Huijarit ehtivät häipyä muille maille, ellei juttuja saada rivakammin eteenpäin, ja verottaja ja eläkevakuutuslaitokset joutuvat vain nuolemaan näppejään. Valvonta on osoittautunut vaikeaksi esimerkiksi rakennusalalla, jossa aliurakoinnin ketjutus on yleistä. Helsingin Sanomissa olleen tiedon mukaan Suomessa epäillään jopa 5 000:n ulkomaisen rakentajan työskentelevän pimeästi. Tilanteeseen on pakko puuttua jo näiden ihmisten oikeusturvan takia.

Esitämme tilaajan vastuun ja sanktioiden määrittämistä lailla, sillä nykyisin kukaan ei tunnu ottavan vastuuta ongelmatilanteissa. Tilaajan vastuu pakottaisi nykyistä tarkemmin tilaajan harkitsemaan, voiko esimerkiksi alimman tarjouksen tehnyt yritys toteuttaa työn lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia noudattaen. Tällä olisi todennäköisesti voitu ehkäistä myös Tampereen Raatihuoneen peruskorjauksessa esille tulleet alipalkkausongelmat. Esitämme hallitukselle, että meneillään olevassa ryhmäkannetta koskevassa lainvalmistelussa otettaisiin työrikokset tai ainakin työriita-asiat soveltuvin osin yhdeksi ryhmäkanteiden mahdollisista soveltamisaloista.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että työntekijän asema turvataan yrityksen muutostilanteissa. Isojen yritysten voiton maksimointi on johtanut siihen, että tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin häikäilemättömästi. Usein perusteluna käytetään tuotannollisia ja taloudellisia syitä, vaikka yritys samaan aikaan jakaisi osinkoja omistajilleen. Irtisanomisperusteena tuo fraasi alkaa jo menettää merkityksensä. Kysyä täytyykin hallitukselta, ovatko ay-liikkeen vaatimukset muutosturvasta kaikuneet kuuroille korville. Tosin työministeri Filatov kielsi irtisanomiskorvausten erojen olemassaolon helmikuisessa välikysymyskeskustelussa useaan otteeseen. Sosialidemokraattiset ay-johtajat tosin riensivät kuorossa oikaisemaan sosialidemokraattisen ministerin tietoja ja käsityksiä.

Kunta-alalla muutoksen koskissa kuohut kohisevat, kun tehokkuutta haetaan rakennemuutoksilla, kuten seutukunta- ja maakuntamalleilla ja kuntien yhteistyöllä. Nykyinen kunnallinen yleissopimus yhteistoimintamenettelystä ei vastaa uudistuvan kuntahallinnon tarpeita. Siksi vasemmistoliitto esittää valtion, kunnallisten pääsopijajärjestöjen ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen yhteisen toimikunnan asettamista valmistelemaan kunta-alan yhteistoimintalakia.

Uutta tasa-arvolakia on valmisteltu pitkään ja hartaasti. Todellisuutta kuitenkin on, että palkkaerot miesten ja naisten välillä eivät juurikaan ole kaventuneet. Naisen euro on edelleen noin 80 senttiä alasta riippuen. Toinen tasa-arvokysymys on vanhemmuudesta johtuvien kustannusten tasaaminen. Tasa-arvoministerille riittää siis haastetta.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että on surullista nähdä, miten osa työväestöstämme on syrjäytetty työelämästä. Pitkään jatkunut työttömyys vie yhä kauemmas avoimilta työmarkkinoilta, ja työnantajille eivät näytä isotkaan porkkanat riittävän pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen. Nimittäin lähes 1 000 euron kuukausituen luulisi jo kompensoivan aika paljon, eikä tässä vielä kaikki. Työelämävalmennukseen saa aikuisen työttömän jopa ilmaiseksi. Työnantajan ei tarvitse maksaa euroakaan kahdeksan tunnin työpäivästä ja viisipäiväisestä viikosta, ja se voi kestää jopa vuoden. On ihan pakko kysyä, onko vika asenteissa. Onko todellakin niin, että työttömyyden leima on niin voimakas, että edes ilmaiseksi työtöntä ei oteta työhön? Samalla hallitus on antamassa ilmaista rahaa lehtitietojen mukaan 160 miljoonaa euroa työnantajille siitä, että ne maksavat tarpeeksi pientä palkkaa. Mitään työllistämisvelvoitetta tuo ilmainen rahanjako ei sisällä. Hallituksella on pokkaa maksattaa muilla työnantajilla tuo tuki. Mitä järkeä siinä on? Ei se ainakaan työttömyyttä vähennä, koska nyt työnantajille nämä työttömät eivät tunnu kelpaavan edes ilmaiseksi työelämävalmennukseen.

Hallitus ei ilmeisesti ole antamassa myöskään porkkanoita työttömyysturvaan. Esimerkiksi soviteltua työttömyyspäivärahaa pitäisi korjata siten, että se kannustaisi paremmin työllistymään edes lyhyihin työsuhteisiin.

Arvoisa puhemies! Työvoimatoimistojen kortistoissa on tällä hetkellä lähes puolirampoja ihmisiä, kun työkyvyttömyyseläkkeelle on todella vaikea päästä. Heitä on työvoimatoimistojen johtajienkin arvion mukaan yli 20 000 henkilöä. On järkyttävää, että heitä nöyryytetään pitämällä heidät kortistossa vuodesta toiseen, vaikka heillä on voimassa olevat sairauslomatodistukset. Ministeri Filatov, olette esittänyt 3 000 henkilön päästämistä eläkkeelle. Mitä näille muille ihmisille tehdään? Jatketaanko nöyryyttämistä?

Lopuksi: Koulutuksen merkitystä ei voi koskaan liiaksi korostaa. Meillä on todella suuri haaste saada kaikki nuoret heille sopivaan ammatilliseen koulutukseen ja sen jälkeen heti mukaan työelämään, eikä heitä pidä jättää hetkeksikään syrjäytymään. Vasemmistoliitto esittää, että jokaiselle ammattiin valmistuvalle nuorelle taataan heti oman alan työpaikka vuodeksi ja siihen maksetaan työllistämistuki. Näin hän saa arvokasta työkokemusta ja pääsee työelämään kiinni. Tämä on yksi osa vasemmistoliiton valmistelemaa työllisyyden vaihtoehtoista ohjelmaa, joka esitellään tarkemmin syksyllä.

Jyrki Kasvi  /vihr (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen melko lailla yllättynyt siitä, että tämä valtioneuvoston selonteko työelämästä on tänään täysistunnon esityslistalla. Tämä 103 sivua paksu puntti saatettiin meidän edustajien käsiin vasta eilen, ja nyt siitä pitäisi sitten lausua jokin punnittu mielipide. Hallituksen menettely lähentelee eduskunnan arvovallan pilkkaamista.

Hallituksella on selvästi ollut vaikeuksia päästä yksimielisyyteen työelämäselonteon sisällöstä. Ei sitä muuten olisi viilattu kalkkiviivoille asti. Kompromissien tuloksena on hajuton ja mauton paperi, joka toteaa vallitsevan tilanteen mutta josta löytyy harvinaisen vähän konkreettisia linjauksia ja toimenpiteitä. Mikä on hallituksen työpoliittinen linja? Ei mikään. Mitä hallitus aikoo tehdä? Ei tämän paperin mukaan yhtään mitään.

Hallitus on uskollinen hallitusohjelmasta tutulle linjalleen ja lupaa selvittää ongelmia niiden ratkaisemisen asemesta: yritysjärjestelyjen, palveluiden kilpailuttamisen, vapaaehtoisen eläketurvan, laittoman työsuhteen päättymisen korvausten sääntelyn, työaikapankkimallin, kaikkien vaikutuksia työelämään selvitetään. Herätkää! Teillä on ollut vuosi aikaa laatia selvityksiä. Nyt olisi aika tehdä jotain.

Sen vuoden aikana, kun tämä hallitus on selvittämistään selvittänyt, työllisten määrä on laskenut 45 000 ihmisellä. Mitä onkaan tapahtunut työpaikkojen tuottajille, yrittäjille? Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten lukumäärä on laskenut 36 000 ihmisellä, ja yksinäisyrittäjien määrä on romahtanut 14,2 prosenttia yhdessä vuodessa.

Toisaalta hallituksen kyvyttömyyden tarttua työelämän ongelmiin ymmärtää. Heillehän on ylhäältä ilmoitettu, ettei esimerkiksi palkkapolitiikka kuulu Suomessa hallitukselle. Vanhasen hallitus ei ole enää kolmikantaneuvottelujen isäntä vaan kirjuri, joka tekee, mitä käsketään. Mutta miten SDP on saanut syötettyä tämän keskustalle, niin sanotulle päähallituspuolueelle, sen minä haluaisin tietää.

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista tässä selonteossa ei ole se, mitä siinä sanotaan, vaan se, mitä siitä puuttuu. Esimerkiksi työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten epäoikeudenmukainen jako näkyy useissa selontekoon otetuissa tilastoissa. Nuoria naisia syrjitään työmarkkinoilla, koska vanhemmuuden kustannukset jäävät kotiin jäävän vanhemman, yleensä äidin, työnantajan maksettaviksi. Selonteossa tätä rakenteellista vääryyttä tuskin edes mainitaan. Ainoastaan perhevapaan ajalta kertyvistä vuosilomista aiheutuvia kustannuksia ollaan tasaamassa edellyttäen, että rahoituksesta käytävät keskustelut onnistuvat. Tämä on silkkaa näpertelyä eikä millään tavoin edistä perheellisten naisten asemaa työmarkkinoilla. Perhevapaan aikaiset vuosilomat ovat vain murto-osa työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvista keskimäärin 10 000 euron kustannuksista. Paljon merkittävämmät kustannukset kertyvät raskauden aikaisista sairauslomista, äitiys- ja vanhempainloma-ajan sijaisten palkkaamisen ja kouluttamisen kustannuksista ja hoitovapaista lasten sairastuessa.

Mielenkiintoiseksi hallituksen haluttomuuden tarttua tähän epäkohtaan tekee se, että vaalien alla kaikki puolueet — siis kaikki, eivät vain vihreät — olivat sitä mieltä, että työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset tulee jakaa kaikkien työnantajien kesken. (Ed. Huotari: Kuka sitä vastustaa?) — Hyvä kysymys. — Muuten nuoret naiset nimittäin eivät pääse määräaikaisten pätkätöiden kierteestä vakinaisiin töihin. Tutkimusten mukaan nuoret perheet haluaisivat tehdä enemmän lapsia mutta eivät uskalla, eikä ihme, sillä kuka uskaltaa laskea lastensa toimeentulon ja perheasunnon lainan hoidon tilapäisten pätkätöiden varaan? Vihreät ovat tehneet vanhempainkustannusten tasaamisesta lakialoitteen, joka ratkaisisi ongelman. Keinoja siis on, mutta jostain syystä hallituksella ei ole todellista tahtoa parantaa nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla.

Arvoisa työministeri! Vanhemmuus ei ole sairaus, mutta yhteiskunta, joka rankaisee työnantajaa työntekijän vanhemmuudesta, on sairas.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa mainitaan, että mielenterveysongelmista johtuvien sairauseläkkeiden määrä on kasvussa. Mutta mitä hallitus aikoo asialle tehdä? Mielenterveysongelmat aiheuttavat jo lähes puolet Suomessa myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä. Suomessa on aloja, joilla alle puolet työntekijöistä jaksaa eläkeikään asti. Mielenterveyssyyt aiheuttavat 26 prosenttia sairauksista johtuvista työpanosmenetyksistä, ja viidesosa suomalaisista kärsii jossain vaiheessa depression tai ahdistuksen kaltaisista vakavammista mielenterveysongelmista.

Selonteossa usein lainattu työolobarometri voi antaa suomalaisista työpaikoista ruusuisen kuvan, mutta se ei ole koko totuus. Se ei paljon lohduta niitä työntekijöitä, jotka pitkään jatkuneen lääkehoidon ja terapioiden jälkeen joutuvat hakemaan itselleen työkyvyttömyyseläkettä, koska eivät enää yksinkertaisesti jaksa. Yllättävää kyllä moni heistä paranee eläkepäätöksen saatuaan, kun heidän ei enää tarvitse palata työpaikalle. Suomalaisilla työpaikoilla on jotain todella pahasti pielessä.

Lisäksi on hyvä muistaa, että työn psyykkiset ominaisuudet korreloivat vahvasti työntekijöiden somaattisten sairauksien kanssa. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa kävi ilmi, että kun työ oli psyykkisesti kuormittavaa ja autonomia vähäistä, viidesosalla työntekijöistä oli sydän- ja verisuonitautien oireita. Kun kuormittavuus oli alhainen ja autonomiaa paljon, oirehtijoiden osuus oli 0,0 prosenttia. Mutta miten hallitus aikoo parantaa suomalaisten työpaikkojen psyykkistä työterveyttä? Ei mitenkään. Hallituksen silmiinpistävä tyyneys suomalaisten työpaikkojen psyykkisen pahoinvoinnin edessä on tuskin mahdollista ilman vahvaa mielialalääkitystä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa puhutaan paljon teollisuuden ja palvelualojen työpaikoista mutta kuntien ja valtion rooliin työnantajina ei juuri puututa. Eikö valtion ja kuntien tulisi omilla toimillaan nimenomaan näyttää muille esimerkkiä? Valitettavasti valtio ja kunnat näyttävät nimenomaan huonoa esimerkkiä. Missä muualla käytetään yhtä häikäilemättömästi hyväksi epätyypillisten työsuhteiden porsaanreikiä kuin julkisella sektorilla? Määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan surutta, ja jos tästä erehtyy valittamaan, samaan tehtävään palkataan määräaikaisen työsuhteen päätyttyä uusi henkilö.

Hallitus vierittää vastuun työmarkkinoiden ongelmista muille. Kyllähän me, mutta ne suhdanteet, ja kun se paha globalisaatio kiusaa ja automaatio vie työpaikat. Joo, ja jos ongelmat tosiaan johtuvat esimerkiksi tietotekniikasta, miksi työn tuottavuus on kasvanut vain yksityisellä eikä julkisella sektorilla, vaikka molemmilla puolilla on viime vuosina investoitu rajusti tietotekniikkaan? Siksi, että yksityisellä puolella on uuden teknologian avulla muutettu organisaatiorakenteita ja toimintatapoja, julkisella ei. Tärkeintä ei olekaan teknologia tai globalisaatio vaan se, mitä me niillä teemme. (Ed. Huotarin välihuuto) — Hyvä, sieltä täytyy ruveta ottamaan mallia.

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä hallituksen työelämäselonteon suurin ongelma on kuitenkin se, että se ei millään tavoin ota kantaa suomalaisen työelämän tulevaisuuteen. Selonteossa kerrotaan, mikä on tilanne ja mitä on tehty, mutta mikä on hallituksen visio suomalaisen työelämän tulevaisuudesta, miten tämä visio jalkautetaan työpaikkojen arjeksi? Esimerkiksi selonteossa kuvattu työvoimavaltaisten työpaikkojen pako Suomesta on menneen talven lumia. Nyt Suomesta uhkaavat karata osaamisvaltaiset työpaikat. Kiina ja Intia ovat jo vuosien ajan satsanneet koulutukseen ja tutkimukseen, ja tuo panostus alkaa näkyä. Esimerkiksi Kalifornian Piilaaksosta on jo siirtynyt kymmeniätuhansia atk-ammattilaisten työpaikkoja Intiaan, ja Suomi sen kun jatkaa yliopistojensa aliresursointia. Suomalainen työ menestyy kansainvälisessä kilpailussa vain olemalla muita osaavampaa, ketterämpää ja luovempaa.

Sata vuotta vanha kertakäyttökoulutusperiaate on uskallettava hylätä ja korvata jatkuvalla, elinikäisellä oppimisella. Siinä, missä vielä 60-luvulla päästötodistus takasi ammattitaidon eläkeikään asti, nyt se on ainoastaan merkki siitä, että opittu tieto on varmasti vanhentunut. Tänä päivänä opintonsa päättävä nuori työskentelee uransa aikana kolmesta viiteen eri ammatissa ja yli kymmenessä työpaikassa. Hänen opiskelemansa ammatti todennäköisesti katoaa, mutta tilalle syntyy uusia, eikä niihin ole ehditty kouluttaa tekijöitä. Työnantajia ja työntekijöitä on kannustettava kouluttamaan ja kouluttautumaan. Oppilaitosten on tarjottava nykyistä joustavammin monipuolista täydennyskoulutusta. Työtehtävät on suunniteltava siten, että työntekijät oppivat työnsä yhteydessä sitä mukaa kuin uutta osaamista tarvitaan, sillä motivaatio oppia uutta on suurin juuri silloin, kun sitä uutta osaamista tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen piti antaa eduskunnalle selonteko suomalaisen työelämän tilanteesta ja kehityksestä. Sen sijaan me saimme havaintoesityksen siitä, miten pahasti levällään hallituksen työelämäpolitiikka on. Onneksi hallitus sentään lupaa edelleen keskittyä laatimaan selvityksiä. Tähänastisten näyttöjen perusteella hallituksen nimittäin kannattaa noudattaa saamiaan ohjeita ja pitää näppinsä erossa työelämästä.

Pehr Löv  /r (ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Förutsättningen för att Finland skall kunna öka sin konkurrenskraft är att vi har en fungerande arbetsmarknad som klarar av att lösa tvister innan de hotar produktionen. En dysfunktionell arbetsmarknad hotar inte bara vår produktionsförmåga — den kan också skrämma bort utländskt investeringskapital.

Arbetsavtalslagstiftningen utgör en trovärdig bas på vår arbetsmarknad. Över 90 procent av landets löntagare har ett arbetsavtal som grundar sig på gällande lagstiftning. Regeringens redogörelse visar att arbetsmarknaden anser den nya lagstiftningen vara lättförståelig och klar. Några akuta ändringsbehov finns alltså inte. Däremot lyfter redogörelsen på ett förtjänstfullt sätt fram en rad områden där det finns behov av att utveckla lagstiftningen.

Puhemies! Työministeriön oman työolobarometrin mukaan yhä useampien mielestä heidän työnsä on käynyt psyykkisesti ja fyysisesti raskaammaksi. Tämä koskee ennen kaikkea kuntasektoria. Vaikka kunnat palkkaavatkin yhä enemmän henkilöstöä, tämä ei kuitenkaan näytä helpottavan suuren enemmistön työtaakkaa. Sitä mukaa kuin kuntien talous paranee vuoteen 2008 mennessä, meillä on mahdollisuus palkata yhä enemmän vakituisia työntekijöitä — onneksi.

Samanaikaisesti meidän on löydettävä keinot siihen, miten vanhemmat työntekijät jaksaisivat tehdä työtä eläkeikäänsä saakka. Työssä olevien 60-vuotiaiden määrä on hämmästyttävän alhainen Suomessa esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna. Ruotsissa työssä on 57 prosenttia 60—64-vuotiaiden ikäryhmästä. Suomessa vastaava luku on ainoastaan 27 prosenttia. Miten tämä on mahdollista? Osaksi tämä voi johtua siitä, että Ruotsissa tehdään enemmän osa-aikatyötä. Tämä koskee ennen kaikkea 60 vuotta täyttäneitä naisia, joista enemmistö tekee osa-aikatyötä Ruotsissa. Tämä antaa heille paremmat mahdollisuudet palautumiseen samalla, kun he ovat edelleen henkilöstövoimavarana. Määrällisten panostusten lisäksi meidän tulisi vakavissamme keskustella työnteon muuttamisesta niin, että iäkkäämmät ihmiset jaksaisivat tehdä täysiä työviikkoja.

Talman! Kraven på att på ett bättre sätt kunna kombinera familjeliv med arbetsliv har så småningom fått gehör. Under den föregående regeringen infördes en utökad föräldraledighet för pappor. Systemet har dock visat sig vara alltför byråkratiskt och få pappor har utnyttjat möjligheten. Därför upprepar svenska riksdagsgruppen kravet på en riktig pappamånad av svensk modell. Nuvarande modell kunde utökas och förenklas. Erfarenheterna från Sverige visar, att efter hand som papporna utnyttjar pappamånaden, ökar deras benägenhet att stanna hemma på vårdledighet.

Samma målsättning ligger också bakom beslutet att genom en trepartsarbetsgrupp utreda möjligheterna att dela på föräldraledighetens kostnader mellan mammans och pappans arbetsgivare. Svenska riksdagsgruppen har höga förväntningar på arbetsgruppen. Förhoppningsvis kunde omstruktureringen inledas så snabbt som möjligt.

Varför är dessa frågor så viktiga? Så gott som alla problem inom barn- och familjepolitiken härstammar från ett enda grundproblem: de manliga förebilderna lyser med sin frånvaro i hemmet och i uppfostran. Eftersom barn- och familjepolitiken sällan hör till de områden som man satsar tillräckliga budgetmedel på måste vi se till att vi uppfyller målen via andra politikområden som på ett avgörande sätt tangerar familjepolitiken.

Herra puhemies! Monilla aloilla syntyy tilanteita, joissa työntekijöitä kannustetaan oman yrityksen perustamiseen ja jatkamaan samoissa tehtävissä yrittäjänä. Siitä huolimatta, että työntekijöitä kannustetaan oman yrityksen käynnistämiseen, ovat eräät uudet yrittäjät törmänneet ongelmiin. On syntynyt tilanteita, joissa yrittäjä on tehnyt alihankkijana työtä toiselle yritykselle tämän yrityksen tiloissa ja verovirasto ei ole tämän takia hyväksynyt alihankkijaa yrittäjäksi. Tässä siis veroviranomaisten tulkinta, jonka mukaan yksityisyrittäjä ei ole yrittäjä vaan hän on työsuhteessa, aiheuttaa ongelmia. Tietyn tyyppiset työt ovat sen kaltaisia, että ne on suoritettava paikassa, jossa esimerkiksi rakennuskohde sijaitsee. Rakennusvaiheessa alusta ei voida siirtää telakalta. Tällaiset yrittämistä vaikeuttavat esteet ja rajoitukset on poistettava.

Kuten selonteossa todetaan, yrittäjyyteen liittyy myös joukko riskejä, mutta me haluamme kuitenkin korostaa mahdollisuuksia. Tunnettu tosiasia on, että meillä on liian vähän yrityksiä Suomessa. Oecd totesi jo joitakin vuosia sitten, että edellytyksiimme nähden meillä tulisi olla 300 000 yritystä enemmän maassamme. Osaselityksenä saattaa olla, että olemme kovin vähäisessä määrin kilpailuttaneet julkisen sektorin erilaisia palveluja. EU-maissa keskimäärin yli 60 prosenttia julkisella sektorilla tapahtuvasta siivouksesta hoidetaan yksityisten yritysten voimin kilpailutuksen kautta. Suomessa osuus on ainoastaan 17 prosenttia.

Samanaikaisesti on syytä tarkistaa yrittäjien sosiaaliturvaa. Yrittäjä toimii jatkuvasti kuilun partaalla. Jos yrittäjä epäonnistuu, hän putoaa turvaverkkomme läpi. Yrittäjällä on esimerkiksi tavallisiin palkansaajiin verrattuna huomattavasti pidempi työttömyystuen karenssiaika. Tämä epävarmuus on yhtenä osasyynä siihen, että niin harvat uskaltavat perustaa oman yrityksen. Lisäksi yrittäjäeläkkeen kustannukset ovat moninkertaisesti suuremmat kuin työntekijöiden eläkevakuutukset. Tämä on johtanut siihen, että monilta yrittäjiltä puuttuu nykyisellään eläketurva.

Työelämäselonteossa todetaan, että noin 660 000 palkansaajaa tulee poistumaan työmarkkinoilta vuosien 2006 ja 2015 välillä. Me emme itse pysty näitä korvaamaan, vaan tarvitsemme ulkopuolista apua. On hyvä, että hallitus valmistautuu käynnistämään ulkomaisen työvoiman koulutusohjelman sen kotouttamisen helpottamiseksi. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa kuitenkin muistuttaa, että koulutusohjelma tuskin riittää houkuttelemaan tänne työvoimaa, josta koko EU kilpailee. Tämän vuoksi meidän Suomessa on välittömästi lähdettävä toimimaan henkisen ilmaston parantamiseksi työvoiman maahanmuutolle suotuisaksi.

Työmarkkinaneuvottelut ovat tietenkin niitä käyvien järjestöjen oma asia, mutta koska ne koskevat niin monia yrittäjiä, on syytä kommentoida asiaa. Voikin kysyä, eikö palkansaajien edustajien tulisi suuremmassa määrin kiinnittää huomiota työelämän laatukysymyksiin ja tasa-arvoon prosenttien ja lisien asemasta. Loppuunpalaminen on ongelma, josta kärsivät aivan liian monet. Naisten ja miesten välisen palkkatason eriarvoisuus on hyvinvointi-Suomen suurimpia epäkohtia, naisvaltaisten alojen alhaisesta palkkatasosta puhumattakaan. Nämä ovat mielestäni joitakin luonnollisia profiloitumiskysymyksiä, joihin työmarkkinaosapuolten tulisi tarttua.

Puhemies! Meidän on syytä kehittää työelämälainsäädäntöämme. Mutta meidän on kuitenkin muistettava, että paras suoja työttömyyttä ja toiminnan supistuksia vastaan on elinvoimainen ja kasvava elinkeinoelämä. Saamme synnyttämällä kasvua paremmat edellytykset hyvien työympäristöjen luomiseen kuin pelkästään keskittymällä lainsäädäntöön.

Talman! Vi har all orsak att utveckla vår arbetslivslagstiftning. Men vi skall ändå komma ihåg att det bästa skyddet mot arbetslöshet och nedtrappningar är ett vitalt och växande näringsliv. Genom att skapa tillväxt får vi bättre förutsättningar för att skapa goda arbetsmiljöer än om vi enbart koncentrerar oss på lagstiftningen.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuusi vuotta sitten keskustapuolue markkinoi voimallisesti asiakirjaa, joka oli nimetty työreformiksi. Laajasta asiakirjasta julkiseen keskusteluun nousi vain kaksi kohtaa: työehtosopimusten yleissitovuuden romuttaminen ja työttömyysturvajärjestelmän uudistus, joka olisi siirtänyt mittavat rahastot ammattiliittojen hallinnasta Kansaneläkelaitokselle. Työreformi sai vasemmistopuolueissa aikaan ennennäkemättömän raivon, jota SAK kaikin voimin tuki ja lietsoi. Työreforminsa takia keskusta hävisi sekä vuoden 1999 eduskuntavaalit että vuoden 2000 presidentinvaalit. Ei ihme, että vuonna 2002 keskustan pätkäpuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki hautasi työreformin valtamerten syvyyteen. Käsittelyssä oleva selonteko osoittaa, että siellä se yhä on, vaikka sen isä on nyt pääministeri ja keskusta hallituksessa.

Lipposen toinen hallitus toi eduskuntaan syksyllä 2000 työsopimuslain uudistusesityksen, joka monilta osin toteutti keskustan työreformia. Yleissitovuutta ei sentään romutettu eikä ammattiliitoille vallan ja jäsenistön säilymisen takaavaan työttömyysturvajärjestelmään koskettu. Se oli siis jonkinlainen minityöreformi sosialidemokraattiseen tapaan.

Herra puhemies! Työsopimuslaki on työelämän peruslaki. Sen uudistamista valmisteltiin komiteassa peräti neljä vuotta. Eduskunta hyväksyi sen ja 32 muun lain muutokset vuoden 2000 lopulla. Kokemuksia lainsäädännön toimivuudesta on vasta kolmen vuoden ajalta.

Elinkeinoelämä ja työelämä on nopeassa muutoksessa. Työsopimuslainsäädännöltä edellytetään suojaa ja turvaa työelämän kummallekin osapuolelle, mutta samalla sen tulee olla joustavaa, selkeää, täsmällistä ja helppolukuista. Työsopimuslain ongelma on samantapainen kuin osakeyhtiölain. Molemmat kattavat sekä pienet että suuret yritykset, vaikka olosuhteet ja tarpeet saattavat olla hyvinkin erilaiset.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsookin, että on tarpeen selvittää, pitäisikö työsopimuslaki jakaa kahdeksi laiksi siten, että suurilla työnantajilla, jotka yhä useammin ovat kansainvälisiä toimijoita, olisi oma lakinsa ja pienillä työnantajilla olisi omansa. Pk-työnantajia tulee joka tapauksessa kohdella varovaisemmin kuin esimerkiksi ulkomaille toimintojaan siirtäviä suurtyönantajia. Kun puhutaan muutosturvasta, on aivan selvää, että suurtyönantajien osalta työntekijöiden muutosturvaa tulee parantaa, mutta pienten osalta näin ei lainsäädännöllä ole viisasta tehdä. Suuret haluavat muutoksia. Pienet pakotetaan muutoksiin.

Työsopimuslainsäädännön ja työehtosopimusten selkeys, täsmällisyys ja ymmärrettävyys paranivat uudistuksen myötä. Yhä ne ovat kuitenkin liian vaikeita. Kun otetaan huomioon työnantajan monet työsuhteeseen perustuvat ja muut velvoitteet, ei ole ihme, että yrittäjyyskynnys on yhä meillä korkea.

Vuosien ajan hallitukset ovat kirjanneet ohjelmiinsa yrittämisen kynnyksen alentamistavoitteen, mutta tulokset ovat olleet perin laihoja. Nytkin Vanhasen hallituksella on yrittäjyyden politiikkaohjelma käynnissä, mutta tuloksia ei kuulu eikä kannattane odottaa. Pysähtyneisyyden aika jatkuu tältäkin osin valitettavasti.

Arvoisa puhemies! Työsopimuslailla perustettiin työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Sen toiminnasta ei vielä ole kovin paljon kokemusta, joten asiaa on syytä edelleen seurata. Yleissitovuusperiaatteesta ei luovuttu eikä ollut syytäkään luopua. Yleissitovuus on tarpeellinen perälauta sopimusjärjestelmälle. Se on turva sekä työnantajalle että työntekijälle edellyttäen, että noudatettavat sopimukset ovat tasapuolisia ja oikeudenmukaisia. Keskustelua aiheuttanut negatiivinen yhdistymisvapaus turvataan, joten kumpikaan osapuoli ei yleissitovuudesta joudu kohtuuttomasti kärsimään.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa huolestuneena, että jotakin on vakavasti Suomessa vialla, kun yli puolet uusista työsuhteista on määräaikaisia tai osa-aikaisia. Liian tiukka työsopimusjärjestelmä johtaa pätkätöiden ja osa-aikatöiden lisääntymiseen. Se ei ole kenenkään etu. Riittävästi ei ole selvitetty, johtuvatko yleiset pätkä- ja osa-aikatyösuhteet liian kireästä työsuhdeturvasta, palkkatasosta, verotuksesta, yleisestä talouden epävarmuudesta vai jostakin muusta syystä. Vaikka uusi lainsäädäntö edellyttää työsopimuksen purkamiselle aina erittäin painavaa syytä, kansainvälinen vertailu antaa pohjaa sille, että meillä ei työsuhdeturva kuitenkaan ole poikkeuksellisen tiukka. Päinvastoin työntekijästä eroon pääsy on melko helppoa. Tätä monet suuryritykset käyttävät hyväkseen. Valtio maksaa niiden puolesta suuren osan työttömyysturvakustannuksista.

Globalisaatio on kuin huumetta, joka on sekoittanut suuryritysten omistajien päät. He ovat näkevinään ruohon vihreämpänä aidan toisella puolella, mutta saattavat pettyä melko pian. Kiinassa, Intiassa ja Baltiassakin eteen saattaa tulla uusia ongelmia, joihin ei ehkä ole osattu varautua. Leonid Leonov totesi aikanaan: "Kaikki, mikä saavutetaan helposti ilman työtä, edustaa jo sinänsä sangen epäilyttäviä arvoja".

Globalisaatioleikissä pyörivät lähinnä suuryritykset. Niiden osalta on syytä miettiä työpaikkojen siirtämisen tekemistä kalliimmaksi. Sen sijaan pienten yritysten ja julkisen sektorin osalta ei ulkomaille siirtymismahdollisuuksia ole, joten niiden rankaiseminen niin sanotulla muutosturvarasitteella olisi kohtuutonta. Näiden osalta tulee pyrkiä lisäämään paikallista sopimisoikeutta tietyissä valtakunnallisissa raameissa ja alentamaan työvoimakustannuksia. Näin voidaan turvata työpaikkojen säilyminen, mikä on ensisijainen tavoite.

Kun epätyypilliset työsuhteet ovat yleisimpiä uusissa työsuhteissa, naisten ja nuorten keskuudessa sekä eräillä palvelualoilla, tulee kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen ja työmarkkinaosapuolten etsiä lääkkeitä, jotka parantavat tilannetta tältä osin. Näissä on kysymys poikkeuksetta matalapalkkatöistä, joiden osalta hallitus on etsinyt ratkaisuja, mutta näyttää siinäkin epäonnistuneen.

Arvoisa puhemies! Työttömyys ja työvoimapula ovat tulevaisuudessa samanaikaisia ilmiöitä Suomessa, osin jo nyt. Ratkaisuksi tarvitaan paljon nykyistä tehokkaampaa aluepolitiikkaa sekä koulutusta. Lipposen ja Vanhasen hallitusten veropolitiikka ei ole tukenut työllisyystavoitteita. Tulokset ovat olleet laihat. Sekä arvonlisäveron että matalapalkka-alojen työnantajamaksujen keventäminen vahvistaisi sekä työllisyyttä että oikeudenmukaisuutta. Nyt on aika kaivaa vaalilupaukset esiin ja kääntää suuntaa.

Kasvava ilmiö on myös vuokratyövoiman käytön yleistyminen. Viron ja muiden uusien EU-maiden mukaantulo samoille markkinoille kärjistää tilannetta edelleen. Vaarana on se, että Suomeenkin syntyy halvan keikkatyövoiman markkinat. EU on laiminlyönyt työntekijöiden sosiaalisen suojelun ja huolehtii vain markkinoiden täydellisen vapauttamisen edistymisestä ihmisten kustannuksella. Palveludirektiivi romuttaa edelleen järjestäytyneitä työmarkkinoitamme, ellei hallitus toimi erittäin määrätietoisesti.

Henkinen ja fyysinen työuupumus on kasvussa. Siihen ei työsopimuslailla suoranaisesti voida puuttua. Jos työelämän perusasiat ovat vakaalla ja hyvää yhteistyötä tukevalla perustalla, myös työssä jaksaminen on mahdollista. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että myös työsopimuslaissa säädetyistä perhevapaista ja niistä sosiaalilainsäädännössä säädetyistä korvauksista huolehtiminen on tärkeää. Ne luovat sitä turvallisuutta, jota jokainen elämässään tarvitsee.

Herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko on niin laaja, että siihen hukkuvat olennaiset kohdat. On paikallaan, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta paneutuu selontekoon hyvin ja mietinnössään keskittyy tarvittaviin työreformeihin muistaen Senecan viisauden: "Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: edelläkulkijoihin, jotka saavat jotakin aikaan, ja perässäkulkijoihin, jotka arvostelevat."

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työelämän olosuhteet ovat viimeisten 15—20 vuoden aikana maassamme olennaisesti muuttuneet. Perinteisestä teollisuustuotanto- ja maataloustyöstä on siirrytty kiihtyvällä vauhdilla palvelu- ja tietojenkäsittelytyöhön. Olemme edenneet nopealla harppauksella jälkiteollisesta yhteiskunnasta palvelu- ja informaatioyhteiskunnaksi.

Työlainsäädäntömme oli merkittävältä osin menneessä ajassa. Sen ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa olleen selkeää, toimivaa tai ajantasaista. Siinäkin mielessä tämä työnlainsäädännön uudistaminen oli välttämätön, ajankohtainen toimenpide. Esimerkiksi edellinen työsopimuslaki säädettiin yli 30 vuotta sitten. Sinä aikana jopa koko työn käsite ja sisältö ovat olennaisesti muuttuneet. Ennen työsuhteet olivat pysyviä. Työtä tehtiin 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Viime vuosina kehitys on kiihtyvällä vauhdilla mennyt siihen suuntaan, että työ jaksottuu aivan eri tavalla. Tehdään määräaikaisia tai osa-aikaisia töitä. Jotkut työjaksot koostuvat hyvinkin lyhyistä pätkistä. Suomi onkin melkein 300 000:een nousevalla määräaikaisten työsuhteiden lukumäärällään EU-tilastojen kärkimaita.

Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen joitakin aikoja sitten pätkätyön ketjuttamisen mielekkyydestä. Onhan täysin järjetöntä, että julkisella sektorilla niin sanotusti pätkitetään työtehtäviä vain muutaman kuukauden jaksoihin, jolloin jakson jälkeen seuraa uusi jakso ja joissakin tilanteissa saatetaan jopa jättää taktisesti muutaman päivän sopimukseton tauko. Tällainen pätkien ketjutus voi jatkua vuosikausia saman työntekijän kohdalla. Tyypillinen ala, jolla menetelmää käytetään, on terveydenhuolto. Vallitsevaan kyseenalaiseen, mielestäni jopa lakia kiertävään käytäntöön ei ole puututtu ministeriöissä, lääninhallituksissa, ei ay-liikkeen taholta eikä ylimpien laillisuusvalvojienkaan toimesta. Kysynkin, miksi ei.

Eräs tärkeimmistä erityiskysymyksistä uudistuvassa työaikalainsäädännössä on työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Epätyypillisten työjaksojen lisääntyminen on samalla merkinnyt sitä, että ei ole enää turvalliseksi koettua, toistuvaa rutiinia. Perhe-elämän, pätkätöiden ja lastenhoidon yhteensovittaminen on monissa tapauksissa osoittautunut hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Silloin tulevat jo kysymykseen säännökset oikeudesta sopia poikkeuksista työsopimuslaista.

Ihmisten halukkuutta hankkia toimeentulonsa tilanteen niin vaatiessa vaikkapa epätyypillisillä pätkätöillä ei kuitenkaan eikä tietenkään saa tyrmätä työlainsäädännön joustamattomuudella. Edellä mainitun lisäksi työsopimuslain ajantasaistamistarpeita ovat synnyttäneet erityisesti uuden perustuslain säännökset sekä Suomea velvoittavat kansainväliset sitoumukset. Keskeinen asema tässä kehityksessä on EU:n työoikeudellisilla direktiiveillä, jotka Suomi muiden jäsenvaltioiden mukana on sitoutunut saattamaan osaksi kansallista lainsäädäntöämme.

Suurin haaste suomalaiselle työlle sekä työaikalainsäädännölle on kuitenkin yleinen globalisaatiokehitys. Maamme osalta se on merkinnyt suorittavan työn pakenemista enenevässä määrin halpojen työvoimakustannusten maihin. Eräs näistä on uusi EU-maa Viro. Sitäkin merkittävämmässä määrin siirtymää on tapahtunut Kaukoidän markkinoille. Tyypillisin esimerkki on Kiina, niin kuin edellisissä puheenvuoroissakin on todettu. Se on imuroinut kiihtyvällä vauhdilla työpaikkoja myös Suomesta. Todennäköistä on, että kyseessä on ohimenevä ilmiö. Kiinasta on tullut globaalisen suuren rahan kansainvaelluksen hetkellinen välietappi. Kansainvälinen suuri raha ei tunnetusti kärsi koti-ikävästä vaan jatkaa matkaa ja hylkää entisen poikasensa tunnetusti heti, kun se löytää edullisemman pesäpaikan muualta.

Tälle kehitykselle on Suomen kohdalta vaikea löytää mitään yleispätevää lääkettä. Suomen on vaikea kilpailla veroalennuksilla. Emme myöskään saa millään konstilla tuotantokustannuksia alemmaksi kuin halpatuotantomaat. Lähes ainoa keino on pyrkiä kansainvälisesti hillitsemään suurpääoman globalisaatiota. Tässäkin asiassa suurpääoma on hyvä renki, mutta huono isäntä. Palotermillä kuvattuna Suomen talous- ja työllisyyspolitiikassa onkin jo välikatto romahtanut. Ammattiyhdistysliike niin Suomessa kuin koko EU:nkin alueella tuntuu olevan hampaaton. Sillä taholla ollaan valmiita varjelemaan vain korkean ansiotason avainaloja. Meilläkin ay-pamput kiillottelevat omia Bemareitaan, vaikka pitäisi taistella työn orjien puolesta. (Ed. Rönni: Niillä on muuten Volvoja pääasiassa eikä Bemareita!) — Itse tapasin bemarijohtajan tässä joku aika sitten.

90-luvun suuren laman seurauksena työlainsäädäntömme on kohdannut aivan uudenlaisiakin paineita ja odotuksia. Niistä eräs merkittävimmistä on epävarmuuden tunne oman työpaikan säilyttämisestä. Jopa joka kymmenes palkansaaja pitää irtisanomistaan mahdollisena tämän vuoden aikana. Joka seitsemäs taas kokee lomautuksen uhan leijuvan päänsä päällä. Tämä puolestaan on johtanut vääränlaiseen kilpailuun työpaikoilla. Painostuksen, hiostuksen sekä jatkuvasti kasvavien, jopa kohtuuttomien työpanosvaatimusten alla työpaikan ilmapiiri ja viihtyvyyskin ovat monin paikoin laskusuunnassa kuin lehmän häntä. Samassa tahdissa on myös työpaikkakiusaaminen lisääntynyt. Kehityksen ikävät seuraukset näkyvät huomattavasti lisääntyneinä sairauslomina.

Työpaikkojen epävarmuutta ja uhkakuvia voitaisiin tehokkaasti vähentää irtisanomissuojaa parantamalla. Päinvastaisista väitteistä huolimatta Suomessa irtisanomissuoja on jopa alle eurooppalaisen keskitason. Irtisanomissuojaa tulisi erityisesti kehittää ulkomaille markkinateknisistä syistä liputtavien suuryritysten kohdalla, varsinkin niiden yritysten, jotka ovat saaneet huomattavia summia veronmaksajien rahoja toimintansa käynnistämiseen ja tukemiseen. Nykyisin tiukkaa linjaa vedetään vain kotimaisten pienyritysten kohdalla, jotka joutuvat irtisanomisten tielle kysynnän hiipuessa.

Nyt jos koskaan kaivattaisiin ennakkoluulotonta ja uudenlaista suhtautumista palkkatyön sopimusehtoihin. Nykyinen palkkapolitiikka palvelee vain varmoja työpaikkoja. EU-maat ovat perinteisiä teollisuusmaita. Tässäkin tilanteessa niillä olisi ammattiyhdistysliikkeiden voimakkaalla tuella mahdollisuuksia pitää tilanne hallinnassaan. Varmin keino ja todellinen lääke työttömyyden vähentämiseen ja mielekkään työn takaamiseen valtaosalle väestöstä tulee olemaan työn ja sen tuoton uudelleen jakaminen. Käytännössä tämä merkitsee työaikojen lyhentämistä ansiotasoa alentamatta ja voittojen leikkaamista. Työstä saatavasta tuloksesta on pystyttävä saamaan suurempi osa hyödyntämään työntekijöitä ja yhteiskuntaa kuin kansainvälistä suurpääomaa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tämän jälkeen puheenvuoro ministeri Filatoville, minkä jälkeen sallin debattivaiheen, jos siihen tarvetta ilmenee.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi esitän pahoittelut siitä, että edustajat ovat saaneet tämän selonteon niin myöhään. Siinä ei ollut kyse siitä, että hallitus olisi ollut kovin erimielinen tämän sisällön suhteen ja neuvottelut olisivat venyneet, vaan siitä, että ruotsinkielinen käännös kesti sen verran kauan, että se ei mahdollistanut hallituksen virallista käsittelyä. Kun yritin tiedustella, onko mahdollista edetä pelkän suomenkielisen version kautta siten, että se olisi tullut etukäteen mutta sitten tämä varsinainen keskustelu olisi käyty siten, että kaikki versiot olisivat olleet olemassa, niin se ei ollut mahdollista meidän omien sääntöjemme mukaan sekä täällä eduskunnassa lainsäädäntömme mukaan. Sen vuoksi tämä tuli niin myöhäisessä vaiheessa. Tarkoitus oli toimittaa se eduskuntaan etukäteen sähköisenä versiona ja se oli tarkoitus toimittaa ryhmille etukäteen epävirallisesti, mutta tämä talo ei näköjään toimi epävirallisesti, mikä toisaalta on hyvä, koska se turvaa kaikille saman mahdollisuuden. Mutta tässä se on tuonut sen ikävyyden, että tämä aika paksu versio on tullut liian myöhään teidän käyttöönne. Se mielestäni osin näkyy myös tässä keskustelussa, koska hyvin monissa puheenvuoroissa on kuulutettu niitä asioita, jotka ovat täällä selonteon loppuosassa elikkä siinä, joka käsittelee työelämän kehittämistä.

Monet niistä asioista, jotka ovat tällä hetkellä työelämämme suuria pulmakohteita, eivät oikeastaan ratkea lainsäädännöllä tai keskitetyillä ratkaisuilla, vaan niihin on etsittävä vastausta siellä työyhteisössä sisällä. Nämä panostukset hallitus on tehnyt työelämän kehittämisohjelmiin panostamalla lisää rahaa, ja myös ne tulokset, joita näistä ohjelmista on saatu, ovat osoittaneet sen, että työelämän hyvinvointia ja työn tuottavuutta voidaan molempia kehittää positiivisesti samaan aikaan, ja sen vuoksi painopiste on tällä työelämän sisäisellä kehityksellä, joka tapahtuu sitten työpaikoilla.

Työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyy hyvin monenlaisia asioita. Osa siitä liittyy näiden kustannusten jakoon, mutta kuitenkin hallitus on tehnyt hyvin paljon sellaisia asioita, jotka mielestäni ovat keskeisiä. Jos me ajattelemme vaikka pienten koululaisten iltapäivähoitoa, niin eikö se juuri ole yksi tärkeä väline nykyisessä työelämässä siihen, että vanhemmat voivat turvallisin mielin olla työssä tietäen, että pienet koululaiset eivät ole yksin? Tai sitten esimerkiksi osittaisen hoitovapaan laajennus mahdollistaa tietyntyyppistä joustoa, jota aikaisemmin ei ole ollut olemassa.

Jos ajattelemme tätä ikääntyneen työvoiman problematiikkaa, niin siinäkin on tulossa esityksiä, joita ei ole niin konkreettisesti tänne kirjattu mutta joissa on päästy sopuun työnantajamaksujen muutoksesta siten, että enää suurilla työnantajilla nuo maksut eivät painottuisi niin voimakkaasti ikääntyneen työvoiman kohdalla, vaan ne kulkisivat tasaisemmin, mikä sekin mahdollistaa varmasti niihin haasteisiin vastaamisen, jotka liittyvät ikääntyneemmän työvoiman vaikeuksiin työelämässä.

Eläkeselvitykset nousivat täällä yhtenä konkreettisena esimerkkinä esiin. Täytyy muistuttaa, että on olemassa tämä kertaratkaisu, jota ollaan valmistelemassa sosiaali- ja terveysministeriössä ja joka koskee tietyn työttömyyskeston omaavia ihmisiä, joilla on tietty ikä. Mutta sen jälkeen tehdään näitä henkilökohtaisia selvityksiä, jotka liittyvät sitten siihen työkykyyn tältä lääketieteelliseltä puolelta arvioiden. Näitä tehdään nyt koko maassa, ja sinne on suunnattu hyvin paljon rahoitusta lisää. (Ed. Huotari: Mitä se auttaa, jos se kaikki on tehty jo?) — Ei ole tehty läheskään kaikkien ihmisten kohdalla, ja tässä on usein kyse siitä, onko ne lausunnot, joilla haetaan työkyvyttömyyseläkettä, tehty siten, että niistä löytyy se työkyvyttömyyden syy. Ongelma on nimenomaan ollut se, että esimerkiksi tavallinen terveyskeskuslääkäri ei usein löydä niitä kliinisiä syitä, vaan siihen tarvitaan erityisiä spesialisteja. Ikävä kyllä, kaikki lääkärit eivät ole Ilkka Taipaleita, jotka parhaalla mahdollisella tavalla pystyvät näitä syitä löytämään. Mutta tätä työtä tehdään ja sitä kautta yritetään saada ne ihmiset työkyvyttömyyseläkkeelle, jotka oikeasti työkyvyttömyyseläkkeelle kuuluvat.

Mutta sen sijaan me emme voi ajatella, että tehtäisiin joku tällainen yleinen iso siivous, jossa valtaosa työttömistä päästettäisiin pois suomalaisesta työvoimasta, koska me tiedämme, että ikärakenteemme tuo sellaisia haasteita, että työvoimasta voi tulevaisuudessa myös olla pulaa.

On hyvin paljon monia muita asioita, joita on toivottu, että selonteossa olisi käsitelty tarkemmin, mutta jos muistatte sen taustan, mihin tämä liittyi, niin se liittyi nimenomaan työsopimuslain toimivuuteen. Sen vuoksi se on ollut painopiste tässä selonteossa ja loppuun on kirjattu niitä selvityksiä, toimenpiteitä ja valmisteluja, joita tehdään tällä hetkellä. Selonteossa toivottiin olevan myös enemmän konkretiaa, mutta niin kuin sanoin tuossa alussa, jos toimenpiteet olisivat jo riittävän konkreettisella tasolla, niin niistä olisi esitys lakiesityksenä eduskunnassa eikä vasta selonteossa mainintaa.

Ne ratkaisut, joita tähän on haettu, on tehty työmarkkinajärjestöjen kanssa yksimielisesti. Se lupaa myös näiden asioiden todelliselle etenemiselle vauhtia siinä mielessä, että jos ne olisi kirjattu esimerkiksi yksipuolisesti hallituksen tahdosta, silloin meillä olisi vielä hyvin pitkä neuvotteluprosessi edessä siitä, miten näiden asioiden kanssa edetään. Ehkä tässä on kuitenkin parempi antaa aikaa ja keskustelumahdollisuus eduskunnalle ja kuunnella sitä viestiä, joka teillä on, ja vastata sitten mieluummin suoriin kysymyksiin ja sen tyyppisiin asioihin kuin viedä aikaa tässä keskustelussa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleensä sanotaan, että sitä saa, mitä pyytää. Eduskunta pyysi, ja jos kirjaimellisesti katsotaan, on justiin saanut sen, mitä pyysi. Minä tuossa oikein erikoisesti katsoin, että kyllä kaikkeen siihen on vastattu.

Mutta arvoisa ministeri, olisiko voinut kuvitella, että te ja hallitus olisitte asettaneet tilaisuuden tullen ambitiotason vähän korkeammalle. Kun äskenkin juuri vastasitte ihan varmaan rehellisesti, että kun nyt on niin, niin nyt vaan on yleisesti jnp. Nyt pantiin sisäluku aika koville koetuksille tässä muutamassa tunnissa, kun täällä on vähän muutakin ohjelmaa ollut eilispäivänäkin aamusta iltaan saakka. Mutta siitä huolimatta tästä nyt on jollakin tavalla selvitty. Olisiko ollut mahdollista, että olisitte nyt näitä kipupisteitä, jotka ovat selvästi tulleet esille näissä puheenvuoroissa niin kuin tässä paperissakin, jäsentänyt niin, että niihin olisi ollut selvät vastaukset, että näin me todella aiomme tehdä, siis konkreettiset ehdotukset kysymyksiin.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olin tänä päivänä Terve-Sos-päivillä puhumassa sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuudesta, ja yksi vetovoimaisuutta vähentävä tekijähän on pätkätyöt. Kun sitten esittelin sitä, että meidän pitäisi päästä näistä pätkätöistä tai ainakin niitä pitäisi pystyä vähentämään, koska nuori henkilö, jos hänellä on vain kahden päivän sijaisuuksia, niin hän terveydenhuoltoalan koulutuksen jälkeen menee mieluummin kaupan kassalle, koska siellä on pitempiaikaisia työsuhteita.

Minulle vastasi siellä eräs kuntatyönantajan edustaja, että koska yleensä sairaalassa tarvitaan 24 tuntia hoitajia, niin siellä ei ole mahdollisuutta siihen, etteikö pätkätöitä olisi, että tarvitaan sijaisuuksia jne. (Ed. Huotari: Ennen oli varahenkilöstö!) — Aivan! — Ja siihen sanoisinkin, arvoisa ministeri, että toivoisin teidän kannustavan kuntia, sairaaloita ja terveyskeskuksia muodostamaan yhteisen varahenkilöjärjestelmän, jolloinka sinne saataisiin pitkäaikaisia työsuhteita. Sillä poistettaisiin tämä ongelma sosiaali- ja terveysalalta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytetyissä puheenvuoroissa on tullut ilmi oikeastaan kautta linjan, että on muutamia keskeisiä osa-alueita, joissa eri eduskuntaryhmätkin jakavat yhteisen huolen työelämän uudistamisesta. Täällä useissa puheenvuoroissa, aivan niin kuin hallituksessakin, on korostettu työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista. Täällä on kaikissa puheenvuoroissa korostettu sitä, että työsuhteiden epämääräisyys, pätkätyöluonteisuus on ongelma. Siihen hallituskin on omalla tavallaan tarttunut. Työuupumus on yksi keskeinen ongelmallinen piirre. Täällä yhdessäkään puheenvuorossa ei ole haluttu kyseenalaistaa suomalaista työmarkkinakäytäntöä, työehtosopimusjärjestelmän luonnetta ja sen yleissitovuutta.

Minulle jäi huolena kuitenkin ed. Kankaanniemen puheenvuorossa se seikka, kun hän puhui keskustan työreformista ja korosti siinä yleissitovuuden purkutavoitetta. Mikä oli kristillisdemokraattien kanta tässä asiassa? Jäi kuin ilmaan kysymys, olivatko kristillisdemokraatit todellakin tätä työreformiehdotusta ymmärtämässä vai eivät. Se oli oikeastaan ainoa riitasointu tämänpäiväisessä keskustelussa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kuullut ministerin vastausta nuorten tilanteeseen, joka minusta tuli ainakin kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa esille. Huomasin, että se oli myös keskustalla. Nythän tähän pitäisi ehdottomasti löytää ratkaisu. Minulle ei riitä kyllä vastaukseksi se, että nuorten työttömyys on vähentynyt. Joka ikinen nuori työtön on liikaa tässä yhteiskunnassa. Heidät pitää ehdottomasti saada työhön ja niin, että ne eivät ole sellaisia ilmaisia töitä, jotka eivät kannusta yhtään mihinkään, vaan saavat vain tämmöisen yhteiskuntavihan päälle.

Toinen asia, johon en kuullut vastausta, oli työehtojen valvonta. Minusta on aivan käsittämätöntä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vuosikausia joka ikisessä budjettilausunnossaan on aina vaatinut, että siihen pitää olla lisärahoitusta, mutta päinvastoin joka ikisessä lakiesityksessä, joka siellä valiokunnassa on ollut, on lisätty velvollisuuksia työsuojeluviranomaisille, (Puhemies koputtaa) mutta ei lisää rahoitusta.

Eläkkeellepääsystä on pakko sanoa se, että ei kai (Puhemies koputtaa) se nyt niin voi olla, että jos allekirjoittajana on Ilkka Taipale, niin silloin menee hakemus läpi, mutta jos siellä on fysiatrian erikoislääkäri ja hän sanoo, (Puhemies koputtaa) että tästä ihmisestä ei kerta kaikkiaan ole enää mihinkään, niin toisella kierroksellakaan ei mene enää läpi. Olen tänään yrittänyt puhua erään henkilön kanssa, että hän ei tekisi itsemurhaa. Saa nähdä, tuleeko hän tuonne eduskuntatalon portaille sitten vaatimaan omia oikeuksiaan.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatoville on annettava tunnustus siitä, että kaikesta huolimatta me nyt tämän kevään aikana voimme tämän työelämänselontekokeskustelun käydä.

Mutta palaan vielä siihen, mihinkä tartuin myös keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Muistan nimittäin hyvin, että silloin, kun työsopimuslakia käsiteltiin, kaivattiin kansainvälistä vertailtavuutta. Nyt Euroopan unionissa on työllisyyspolitiikan osalta avoin koordinaatio. Siitä huolimatta, kun me puhumme työelämän käytännöstä, lainsäädännöstä, on erittäin vaikea löytää semmoista asiakirjaa, missä tämmöinen vertaileva arviointi olisi pohjana, joka myös vaikuttaisi siihen keskusteluun kannustavasti, mitä käydään nyt kansallisesti näiden työelämäkäytäntöjen, jopa lainsäädännön uudistamisen osalta. Minä toivoisin, että tämmöinen asiakirja saataisiin aikaan, ja se olisi ollut paikallaan kyllä jo tämän työelämäselonteon yhteydessä.

Toinen asia, arvoisa puhemies, johonka lyhyesti tartun vielä, on tämä nuorten kysymys, koska yksinomaan Pohjois-Pohjanmaalla tuoreimman tilaston mukaankin on noin 3 500 nuorta työttömänä. Mitä merkitsee se, että meille kasvaa kova työttömyyden ydin nuorista, joilla ei ole päivänkään työkokemusta?

Ensimmäinen varapuhemies:

Pyritään pitämään minuutista kiinni.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan työministerin rehellisyyttä siinä, kun hän kuvasi, minkä takia tämä selonteko tuli meille niin myöhään, ja arvostan myös sitä, että se pyrittiin jakamaan epävirallisesti ihmisten tiedoksi. Valitettavasti siinä kävi niin, että joillekin ryhmille se tuli, mutta esimerkiksi vihreän ryhmän kanslia yritti perjantain ja maanantain sitä eri tavoin eri paikkoihin ministeriöön soittamalla saada, eikä siinä onnistunut.

Sitten asiaan. Työministeri totesi aivan oikein, että työelämän pelisäännöistä on hyvä keskustella nimenomaan eri toimijoiden kesken, mutta entä sitten, kun jokin tärkeä asia ei etene? Esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten reilu jakaminenhan on käsittääkseni juuttunut poliittisesta yksimielisyydestä huolimatta nimenomaan neuvottelupöytään. Olisiko tämä nyt paikka sitten näyttää hallituksen isännyyttä tässä pelissä?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Näitä konkreettisempia esityksiä on siinä loppuvaiheessa, ja niin kuin sanoin, niitä lainsäädännön kautta varmasti tulee vielä tähän eduskuntaan niin pian kuin se eri asioiden kohdalla on mahdollista. Terveydenhuollossa tämä varahenkilöstöjärjestelmä on se, jota on pyritty kehittämään, koska se auttaa työvoiman saatavuudessa ja se auttaa myös siinä, että näissä pätkätöissä päästäisiin hiukan vähemmälle sellaisella alalla, jossa jo automaattisesti tulee paljon sijaisuuksia, koska kyse on naisvaltaisesta alasta ja siellä on paljon perhevapaita. Tässä pitäisi päästä myös seutukunnallisuuteen, koska usein välttämättä se yksi yksikkö ei ole riittävän suuri, jotta syntyisi pysyvän työsuhteen verran näitä sijaisuuksia. Nuorten tilanteesta voisi sanoa sen verran, että meillä on noin tuhat pitkäaikaistyötöntä nuorta. Kun työttömyys on kestänyt puoli vuotta, nuorille pääsääntöisesti pystytään tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja, jotka liittyvät joko työharjoitteluun tai koulutukseen tai työpajatoimintaan. Nyt tuota aikajännettä pyritään siirtämään siten, että se katko tulisi kolmen kuukauden kohdalla.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kiljuselle totean ensin, että sanoin sanatarkasti näin: "Yleissitovuus on tarpeellinen perälauta sopimusjärjestelmälle." Se on turva sekä työnantajalle että työntekijälle. Meidän kantamme on ollut koko ajan, oli myös muun muassa vappupuheessani 1998, hyvin selkeä, kun totesin, että keskusta ajaa vaarallisilla raiteilla ajaessaan vaaleja kohti työreformillaan. (Ed. K. Kiljunen: Olisitte päässyt työväen vappupuhujaksi tuolla puheenvuorollanne!) Kyllä varmasti, mutta sosialidemokraattien puheista ei enää oikein löydy tätä vapun sanomaa. Se on kaikkea muuta, tätä Brysselin ihannointia ja muuta, joka on kuitenkin suurtyönantajien ja suurpääoman äänellä puhumista, ja työntekijöiden, varsinkin näiden — hyvin vakavasti sanon — oman tahtonsa vastaisesti osa-aika-, pätkä- ja määräaikaisissa työsuhteissa olevien ihmisten, asema on erinomaisen hankala. He eivät voi rakentaa tulevaisuuttaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kiittää ministeriä nimenomaan hankkeesta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen osalta. Itse tässä iltapäivällä jälleen erästä valitusta kirjoitellessani mietin sitä, mitähän asiantuntijalääkäri on mahtanut miettiä vakuutusyhtiössä, kun toista kierrosta mennään nyt ja kaiken maailman tutkimuksia on tehty. Niin kuin ed. Huotari totesi, tällainen ihminen joutuu vaikeaan tilanteeseen ja oman käden oikeutta käyttääkseen siirtyy muualle monta kertaa vahingoittaen itseään ja tulee sellaisia mielenterveysongelmia ja muita. Minun mielestäni tämä seikka olisi sellainen, että kannattaisi ministerin voimakkaasti viedä sitä eteenpäin ja mahdollisimman nopeasti, sillä ihmiset, saa sanoa näin, sairastuvat vielä enemmän ja tulee yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi sitten, kun tällaista pallottelua on koko ajan.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkishallinnon organisointi perustuu siihen, että ihmiset tarvitsevat palveluja, palveluja varten tarvitaan organisaatio, organisaatiota varten tarvitaan rahaa. Kaikkien näiden osatekijöiden tulee olla mitoitettuna oikealla tavalla. Toisin sanoen, kun tehtäviä annetaan, pitää antaa myöskin resursseja. Nyt tämän päivän hallitus antaa tehtäviä, mutta ei anna resursseja.

Tänä päivänä on viimeisin tuore esimerkki: Luonnonsuojelulaki, josta poistettiin 30 vuorokauden raja ja sen vuoksi — mutkan kautta olemme saaneet täällä oppositiopuolella selville — että ministeriön virkamiehet ilmoittivat, että heillä ei ole resursseja toimia tuon ajan puitteissa. Toisin sanoen tehtiin lainmuutos, jota ei ole tarkoituskaan toteuttaa. Paineita aiheutetaan joka taholle, kansalaisille, ympäristökeskuksissa työskenteleville ihmisille ja poliitikoille täällä. Tämä on aivan väärä tapa organisoida asioita. Kun annetaan tehtäviä, pitää antaa myöskin (Puhemies koputtaa) mahdollisuudet toimia niiden puitteissa. Minä kysyn, ministeri Filatov: Miten hallitus aikoo muuttaa (Puhemies koputtaa) toimintatapojaan niin, että toiminta mitoitetaan niin, että se myöskin pystytään hoitamaan?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, Suomessa tällä hetkellä työvoimatoimistojen palveluja käyttää vuosittain noin reilut 800 000 ihmistä. Niin sanotusti rakenteellisen työttömyyden piirissä on 370 000, joista vaikeasti työllistettäviä noin 170 000—180 000, miten heitä halutaan arvioida. Me olemme kantaneet täällä tänäänkin huolta nuorista ja nuorten työllistymisestä, mutta tällä hetkellä näistä henkilöistä, jotka työvoimatoimistojen palveluja käyttävät, kaikkein vaikeimmin työllistettävät ovat 35—50-vuotiaita aikuisia ihmisiä, joiden ongelmana on se, että heidän työvoimaansa eivät yritykset eivätkä muut halua käyttää. Nyt kysyisinkin ministeriltä: Mitkä ovat hallituksen toimenpiteet näiden ihmisten työllistymiseksi nimenomaan siltä osin, että yrityksille annettaisiin lisämotivaatiota ja kannusteita, että näitä työntekijöitä työllistettäisiin?

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni selonteko ei kerro koko totuutta tästä päivästä. Siinä on erittäin suuri aukko työsopimuksia sovellettaessa. Ed. Risikolle kerrottakoon, että kaupan kassalle ei enää kannata mennä, sillä tänä päivänä käytännössä lähes kaikki kohtaamamme palvelualojen ammattilaiset ovat joko osa-aikaisia tai lainsuojattomia vuokratyöntekijöitä. Kun julkista sektoria kovaa kyytiä muun muassa hallituksen toimesta ollaan edelleen ulkoistamassa, niin houkutus käyttää näitä vuokratyöntekijöitä sen kun lisääntyy. Koska siis hallitus aikoo tuoda tänne esityksensä, jolla suojattaisiin myös vuokratyöntekijöiden asema siltä laittomalta tilalta, mikä tällä hetkellä mielestäni Suomessa vallitsee?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiinnittäisin huomiota ed. Kasvin puheenvuoroon, jossa puututtiin kahteen mielestäni tärkeään asiaan: ensinnäkin äitiydestä johtuviin kustannuksiin ja toiseksi koulutukseen.

Tähän ensimmäiseen viitaten tiedustelisin ministeriltä: Onko mietitty malleja vastaavaan kustannustenjakoon myöskin äideille, jotka ovat kotona tekemässä hoitotyötä, arvokasta sinänsä? Mielestäni, olkoonpa äiti sitten vieraan työssä tai kotona työssä, hänellä pitäisi olla tasavertaiset vaihtoehtoiset mahdollisuudet hoitaa tämä asia yhteiskunnan kustannuksiin nähden tasapuolisesti.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä toinen asia: Ed. Kasvi viittasi puheenvuorossaan koulutukseen suomalaisten osaajien osalta, mutta miten lienee mietitty asiaa ulkomaalaisten kohdalta, jotka saavat Suomessa edelleen maksuttoman koulutuksen ja mielestäni tasokkaan sellaisen? Koulutuksen kaupallistamisen olisi varmasti myös ajankohtaista olla keskustelussa.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noin vuosi sitten, kun hallitus aloitti, muistan täällä SDP:n ryhmänjohtaja Backmanin sanoneen, että kun nyt saadaan 100 miljoonaa euroa lisää rahaa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, se saa sen painoarvon, jonka sosialidemokraatit ovat aina halunneet. Näin on käynyt. Missä ovat tulokset? En sano, ettei jotain hyvääkin olisi niillä rahoilla saatu aikaan, mutta todellisiin ongelmiin ei ole pystytty puuttumaan. Työllisyysaste on enää 65,3, vaikka poliittisesti kaikki tavoittelevat 75:tä. Se on laskenut 1,3 yksikköä vuodessa. Eikö nyt ole jo aika myöntää, että näillä sosialidemokraattisilla opeilla — keskustaa en syytä, koska se on vain mukanakulkija — ei saada näitä asioita hoidettua vaan pitää katsoa niitä anglosaksisia malleja? Vaikka täällä ed. Kimmo Kiljunen varoittaa uusliberalismista ja muista, niin siellä on kuitenkin työttömiä huomattavasti vähemmän ja talous toimii paljon dynaamisemmin. Eikö meidän jotain pitäisi tehdä matalan tuottavuuden alojen elvyttämiseksi ja työelämän pelisääntöjen joustavoittamiseksi?

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Anneli Kiljunen käytti puheenvuoron, varmasti ehkä ajatus meni vähän nopeammin, kun en kuullut sitä vastausta, mikä tämä nuorten tilanne teidän mielestänne on, koska uskoisin, että tekin olette huolestunut siitä. Minusta sitä tilannetta ei missään tapauksessa saa vähätellä, koska jos nämä nuoret eivät pääse työelämään kiinni, silloin heidän aikansa on kyllä kovin pitkä ja on paljon houkutuksia, jotka vievät heidät sinne miinusmerkkiselle puolelle, niin että kustannuksia kyllä syntyy sen jälkeen.

Osa nuorista tällä hetkellä ei ole kirjoissa eikä kansissa. Työministeriö on ulkoistanut heidät kokonaan pois omista rekistereistään sillä, että joko heille tulee tämä kahdeksanviikkoinen tai sitten he eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan ja jäävät pois. Minusta se oli erittäin suuri virhe, ja minun mielestäni työministeriön mittarit (Puhemies koputtaa) ovat myöskin pielessä tässä työvoimapolitiikassa. Mittarin pitäisi olla se, miten henkilö etenee, eikä se, (Puhemies koputtaa) mitä suoritteita hän milloinkin suorittaa, monesko kurssi on tällä kertaa menossa.

Tero Rönni  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä Rkp:n edustaja ja monet muut ovat peräänkuuluttaneet yrittäjyyttä ja siihen liittyviä ongelmia. Selonteossa on tästä sinänsä hyvä kappale, jossa puututaan näihin ongelmiin. Mielestäni pitäisikin kysyä ministeriltä, kuinka iso osa tässä yrittäjyyden lamassa meillä taikka siinä, että meillä ei aleta yrittäjäksi, on siinä, että meillä on tämmöisiä pakkoyrittäjiä, jotka on pakotettu toimimaan yrittäjinä, jotka eivät ole mitään yrittäjiä vaan orjia, isojen yritysten orjia. Kun tämä tieto leviää ympäri maata, uskoisin, että se varmaan vähentää yrittäjyyden houkuttelevuutta.

Samalla ministerille pitää sanoa, että kun työvoimatoimistojen johtajat sanovat, että yksi kolmasosa väestä, joka siellä on, pitäisi kirjoittaa heti ulos eläkkeelle — he eivät tule ikinä työllistymään, ja määrä on 50 000—80 000 — niin jossain mättää tämä ristiriita. Minä ihmettelen kyllä niitä lääkäreitä, jotka työeläkeyhtiöissä kirjoittelevat näitä lausuntoja. Täysin näkemättä ihmisiä (Puhemies koputtaa) he tietävät, että ei kun töihin vaan.

Ed. Satoselle: Kertokaa, mistä ne joustot tulevat. (Puhemies koputtaa) Missä tämän päivän työsopimuksissa on semmoisia, että ei ole muka joustoja? Siellä jopa vuoden ajalta (Puhemies: Minuutti!) joustetaan työajoissakin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä kaksi vastauspuheenvuoroa ja sen jälkeen ministerille puheenvuoron, ja sitten puhujalistaan.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri aivan oikein totesi, että työelämän ongelmat voidaan ratkaista työpaikoilla. Itselläni nyt on semmoinen 20—25 vuoden kokemus siellä ytimessä luottamusmiehenä, ja ei näillä oikeuksilla, mitä tänä päivänä on luottamusmiehillä ja ammattiosastoilla työpaikoilla, voida pärjätä siellä. Kyllä siellä monella paikalla vielä on sellainen suden vapaus lammastarhassa, varsinkin siellä, niin kuin täällä oli esillä, missä vuokrataan ihmisiä muualle, ja varsinkin pienillä työpaikoilla. Valitettavasti näin täytyy sanoa, että siellä ei monesti vaihtoehtoja ole.

Kuntataloudessa on paljon tätä pätkätyötä. Täällä valtaosa on kuntien päättäjiä. Minusta tuntuu, että me menemme ministerin selän taakse kurkkimaan, vaikka nyt pitäisi siellä kunnissa ja sairaanhoitopiireissä, missä me istumme, päättää, että tätä ei sallita. En ole nähnyt, että siellä olisi voimakkaasti vaadittu.

Ikääntyvät pitää päästää eläkkeelle ja nuoret tilalle, (Puhemies koputtaa) ja tästä pääsystä eläkkeelle minä olen samaa mieltä kuin ed. Rönni, että niiltä lääkäreiltä pitäisi viedä lääkärinoikeudet pois, jotka kertovat, että ihminen on työkykyinen eivätkä hyväksy potilaan nähneen lääkärin todistusta. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Eihän tällaisia ammattitaidottomia lääkäreitä voi pitää.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen kovisteli sosialidemokraattien työllisyyspolitiikkaa. Mikä on kokoomuksen saldo? Vuonna 1987, kun kokoomus aloitti hallitustaipaleensa, työttömiä oli 130 000. Vuonna 2003 kokoomuksen lopettaessa 16-vuotisen hallitustaipaleensa työttömiä oli 210 000 eli 80 000 enemmän. Sinä aikana, kun sosialidemokraatit eivät olleet hallituksessa 90-luvun alussa, esimerkiksi vuonna 1995 työttömiä oli Suomessa peräti 380 000. Tämä on kokoomuksen saldo, arvoisa puhemies. Kokoomuksen hallituspolitiikasta ei ole paljon oppia otettavaksi. Toivonkin, että hallitus nimenomaan hakee vaihtoehtoja jostakin muualta kuin kokoomuksen tarjoamista linjauksista, erityisesti niistä linjoista, joita ed. Satonen täällä esitti.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä vastauspuheenvuoron ed. Satoselle, koska puheenvuoro kohdistui häneen.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta ed. Kiljuselle, että jos ruvetaan vertailemaan Suomen sodanjälkeisen historian ylivoimaisesti suurimman laman aikaisia tilanteita, ei voi niitä puolueita syyttää, jotka silloin ovat olleet vallassa. Sen tietää täällä ed. Kankaanniemi, sen tietää moni muu. Se oli aivan poikkeuksellinen tilanne, ja siihen ei ole minkäänlaista syytä verrata. (Ed. Kimmo Kiljunen: Tapa, millä hoidettiin!)

Mitä sitten muuhun tulee, niin tarkoitin puheenvuorossani nimenomaan näitä matalan tuottavuuden aloille tehtäviä parannuksia ja myöskin sitä, mikä täällä ymmärtääkseni oli myöskin ed. Kankaanniemen puheenvuorossa, että kyllä pienillä yrityksillä pitäisi olla erilaisia joustomahdollisuuksia kuin isommilla. (Ed. Rönni: Missä?) — Se olisi nimenomaan sillä tavalla, että siellä olisi eri pelisääntöjä mahdollista käyttää. — Tämä on ihan järkevää. Tämä pitäisi pystyä myöntämään. Ymmärrän sen, että sitä eivät ed. Rönni ja muut SAK:n miehet tule hyväksymään, mutta näin pitäisi toimia, (Puhemies koputtaa) jotta saataisiin jotain järkevää aikaan.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tästäkin keskustelusta huomaa sen, että työelämään kohdistuvat paineet ovat hyvin ristiriitaisia ja sen vuoksi niistä ei ole aina niin kovin helppo yhteistä näkemystä löytää ja me joudumme tasapainottelemaan sen kesken, mitkä ovat työmarkkinoiden ja työllisyyden näkökulmasta joustavuuden tarpeet ja mitkä ovat sitten taas ihmisten ja työntekijöiden näkökulmasta tulevat turvallisuuden tarpeet. Sen vuoksi suomalaisessa yhteiskunnassa tehdään kiinteää kolmikantayhteistyötä, jotta tätä tasapainoa voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla rakentaa.

Nuorten tilanteesta voisin vielä sanoa sen verran, että sekä opetusministeriön puolella että työministeriön puolella ollaan rakentamassa sellaista takuujärjestelmää, joka turvaisi sen, että nuoret pääsevät nykyistä nopeammin aktiivisten toimenpiteiden piiriin. Koulutuspuolella lähdetään siitä, että syntyisi koulutustakuu, joka turvaa toisen asteen opintopaikan ja myös ne riittävät tukipalvelut, mitä siitä opiskelusta selviytymiseen tarvitaan. Sen lisäksi meillä on käynnissä yli 70 kunnassa Nuorten osallisuushanke, jolla pyritään löytämään niitä viranomaisten välisiä yhteistyömuotoja, joilla palveltaisiin syrjäytymisuhan alla olevia nuoria mahdollisimman hyvin. Uudet työvoiman palvelukeskukset, koska niissä toimivat yhdessä Kelan kuntoutuspalvelut, kuntien sosiaali- ja terveystoimen palvelut ja työhallinnon palvelut, myös varmasti mahdollistavat näihin ongelmiin paremman puuttumisen.

Vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymisessä kuin myös ajatellen sitä, minne suurin osa työvoimapolitiikan resursseista menee, pohja on myös näissä palvelukeskuksissa, että ihmiset saisivat paremmin juuri sen palvelun, jota he tarvitsevat, koska usein perinteiset työhallinnon palvelut eivät riitä niihin tarpeisiin, joita pitkään työttömänä olleilla ja vaikeasti työllistyvillä ihmisillä on.

Sinänsä tämä keskustelu eläkkeelle siirtymisestä on ollut aika mielenkiintoista, koska vasta kävimme välikysymyskeskustelun huoltosuhteesta ja siitä, miten meillä riittää sitten ihmisiä, jotka ovat työssä ja rahoittavat suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Tässä on myös vaikea tasapainon hakemisen paikka, jolloin meidän täytyy tunnustaa se, että osa ihmisistä on ikääntyneitä ja heidän työkykynsä on sillä tavalla alentunut, että meidän työmarkkinamme nykyisellään eivät heitä työllistä. Mutta kun, niin kuin ed. Anneli Kiljunen puheenvuorossansa sanoi, valtaosa vaikeasti työllistyvästä joukosta on kohtuullisen nuorta, niin silloin ei myöskään voida ajatella, että tästä joukosta suuri osa siirrettäisiin tai päästettäisiin eläkkeelle, vaan siellä on lähdettävä hakemaan niitä kuntoutusvaihtoehtoja.

Työpaikoilla tapahtuvasta ratkaisun hakemisesta moniin ongelmiin: Itse asiassa se, mitä sanoitte, on aivan totta luottamushenkilöiden aseman suhteen, mutta itse tarkoitin sillä enemmänkin sitä, mikä liittyy myös resurssien ja tehtävien väliseen yhteyteen, joka täällä tuli yhdessä puheenvuorossa esiin, että meidän pitää pystyä kehittämään työelämää siten, että sekä työnjohto että työntekijät sitoutuvat yhteiseen työelämän kehittämiseen. Se on pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä, jossa haetaan lisää tuottavuutta ja haetaan sellaisia työnjohtamisjärjestelmiä, työaikajärjestelyjä, työn organisointimenetelmiä, jotka tuottavat paremman tuloksen, jotta sitä tuloksen tekemistä ei aina oteta pelkästään henkilöstön selkänahasta sillä tavalla kyseenalaisin keinoin, jotka sitten uuvuttavat, aiheuttavat mielenterveysongelmia ja ennenaikaista pakoa työelämästä eläkkeelle tai vaikkapa sitten sairaslomien lisääntymistä.

Pätkätyöt ovat tulleet monessa puheenvuorossa esiin ja samaten vuokratyön ongelmallinen tilanne. Työsopimuslakihan nimenomaan pyrki säätämään näistä hyvin tiukasti, jotta ne olisivat kustannusneutraaleja ja jotta niitä käytettäisiin ainoastaan silloin, kun se työn luonteen vuoksi on tarkoituksenmukaista. Lainsäädännössä tässä suhteessa varmastikin on onnistuttu, mutta on eri asia sitten se, miten todellisuus tottelee lainsäädäntöä. Jotta myös tämä todellisuus saataisiin paremmin tottelemaan, esimerkiksi valtiolla on tehty uudet ohjeet siitä, milloin määräaikaisia työsuhteita voi solmia. Työsopimuslakikomitean puheenjohtaja Kari-Pekka Tiitinen on vetänyt työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteistä ryhmää, jossa on haettu myös niitä välineitä työpaikoille, joilla täsmennettäisiin määräaikaisen työsuhteen perusteita ja päästäisiin näistä epätarkoituksenmukaisista työsuhteista eroon.

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa):

Arvoisa ministeri! Käymme nopeatahtista keskustelua, jossa puheenvuorojen pituus on 5 minuuttia.

Puhuja:

Pyydän anteeksi, mutta kysymyksiä oli niin paljon, mutta ehkä pääosaan tuli vastattua.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston työelämäselonteko on laaja katsaus työelämän nykytilaan ja hieman tulevaisuuteenkin. Työelämän kehittämisessä kiinnittäisin itse huomiota etenkin tulevaisuuteen ja siinä muutamaan kohtaan, joissa on parantamisen varaa nykytilanteeseen verrattuna.

Suomi tarvitsee kannustavaa perhepolitiikkaa, että maahamme syntyy lapsia. Vanha klisee "lapsissa on tulevaisuus" pätee hyvin Suomeen kansakuntana. Nykyinen järjestelmä, jossa lapsista aiheutuvat kulut tulevat pelkästään äidin työnantajan maksettaviksi, ei ole tasa-arvoinen, ei kannusta hankkimaan lapsia ja hankaloittaa joskus jopa nuorten naisten työn saamista. Tähän on saatava muutos siten, että työnantajalle lapsista aiheutuvat kulut jaetaan tasan kaikkien työnantajien kesken.

Toinen epäkohta ovat määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden eläke- ja lomakertymät sekä vaikutus sosiaaliturvaan. Tällaiset työsuhteet ovat yhä useammin ihmisten arkipäivää. Erityisesti tällaiset työsuhteet koskevat nuoria. Eläkekertymän ja lomapäivien pitäisi kertyä kaikista lyhyt- ja osa-aikaisista työsuhteista tasapuolisesti niin, että se motivoisi samalla tavoin vastaanottamaan pätkätöitä kuin vakituistakin työtä, vaikka toki ensisijaisesti on pyrittävä edistämään vakituisten työsuhteiden syntyä.

Kolmantena asiana on nuorten työllistyminen. Nuorten työllistymistä on tuettava nykyistä paremmin. Jos nuori ei saa valmistuttuaan töitä tai joutuu olemaan useita jaksoja työttömänä, se johtaa suuriin henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Nuoren itsetunto heikkenee, ja hän saattaa joutua työttömyyskierteeseen, josta on vaikea nousta. Työttömyys tuo usein pahempia lieveilmiöitä, esimerkiksi erilaisten päihteiden liikakäytön. Tällöin tilanne on jo huomattavasti vaikeammin oikaistavissa. Nuorten työllistymiseen pitää siis panostaa erityisesti. Tavoitteeksi pitää ottaa se, että kaikki nuoret hankkivat jonkin alan tutkinnon peruskoulun jälkeen. Tämä edistää nuorten työllistymistä ja estää syrjäytymistä. Myös erilaisten kannustimien käyttöä työnantajille nuorten työllistämiseksi on lisättävä.

Neljäntenä epäkohtana on pitkäaikaistyöttömyys. Työttömyystilastoissa on suuri joukko sellaisia henkilöitä, joiden työllistyminen on arvioitu mahdottomaksi. Tällaiset henkilöt on poistettava työttömyystilastoista ja siirrettävä eläkkeelle. Pitkäaikaistyöttömissä on toisaalta olemassa sellaisia henkilöitä, jotka kuntoutuksen ja täsmäkoulutuksen avulla voisivat saada työpaikan. Niin sanottujen matalapalkka-alojen työllisyysnäkymät eivät ole kauttaaltaan huonot. Maassamme on eri palvelualoilla, kuten esimerkiksi siivous-, vanhustenhuolto- tai vaikkapa ravintola-alalla, työpaikkoja ja tekemätöntä työtä. Osa näistä työpaikoista edellyttäisi räätälöidyn koulutuksen. Osa pitkäaikaistyöttömistä työllistyisi varmasti näille aloille. Erityisesti vanhustenhuolto tulee olemaan tulevaisuudessa kasvava ala, joka tarvitsee lisää työntekijöitä. Kyse on pitkälti asenteista eli siitä, arvostammeko siivoojaa tai keittäjää yhtä korkealle kuin esimerkiksi opettajaa tai lääkäriä. Ei ole olemassa toista arvostettavampaa ammattia, vaan kaikki kunniallinen ja laillinen työ on arvostettava yhtä korkealle.

Tärkeää on myös työuran pidentäminen. Tarvitsemme nuoriamme aikaisemmin töihin, ja työssäjaksamista ja motivoitumista kehittämällä jaksetaan pitempään töissä ja jäädään vanhempana eläkkeelle.

Rajojen avautuminen tuo mukanaan uusia haasteita. Meidän on tarvittaessa tarkistettava uusien EU-maiden vapaan työvoiman liikkumisen siirtymäaikoja. Kansainvälisessä kilpailussa Suomi pärjää parhaiten koulutukseen ja osaamiseen panostamalla. Emme saa unohtaa toisen asteen koulutusta. Ei ole järkeä yrittää kouluttaa kädentaidoiltaan kyvykästä tai taiteellisilta lahjoiltaan pätevää ihmistä väkisin vaikkapa taloustieteen maisteriksi. Esimerkiksi muurari, lähihoitaja ja kirjailija ovat kaikki yhteiskunnan kannalta tärkeitä ammatteja.

Arvoisa puhemies! Työelämässä, kuten elämässä yleensäkin, pitää katsoa tulevaisuuteen. Tarvitsemme ennakkoluulotonta asennetta ja uusia avauksia työelämän lainsäädännön kehittämiseksi. Kaikesta vanhasta ei voida eikä pidä jääräpäisesti pitää kiinni.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Nyt olisi tarkistuksen paikka. Työelämän selonteko on tervetullut eduskuntaan. Liitot yhdistyvät sekä työnantajien että työntekijöiden puolella, työpaikat uhkaavat valua edelleen Suomesta ulkomaille, halpatyövoima kolkuttelee jo työpaikkojemme ovilla, ja harmaa talous vaatii jatkuvia toimenpiteitä, jotta edes osa lakia kiertävistä työpaikoista saadaan paljastettua. Työpaikat ovat tai niiden ainakin pitäisi olla työikäisen väestömme arkipäivän ansiotulon takaavia paikkoja. Valitettavasti isolle joukolle näin ei ole, ja ponnisteluille työttömyyden hoidon osalta saa tuen oppositioltakin, jos hallitus voi osoittaa, että sen keinot todella purisivat työttömyyteen. Koska keskustelujen aikataulu on istuntosalissa nykyisin varsin tiukka, totean vain muutamista yksityiskohdista, joista toivon eduskunnan jatkavan konkreettisiin lakimuutoksiin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja täällä suuressa salissa.

Samasta työstä kuuluu maksaa sama palkka. Työntekijöiden asettamista ristiriitatilanteisiin palkan kautta ei voi sallia. Suurin epäoikeudenmukaisuus koskee sukupuolten välistä tasa-arvoa, joka tuntuu olevan ikuisuuskysymys, vaikka itse asiasta olisi suuri yksimielisyys. Tämä vaatii tekoja. Missä näitä tekoja tehdään? Eivätkö työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä istuntosali ole juuri niitä paikkoja, joissa muutoksia voidaan viedä eteenpäin?

Työelämän ikärasismin kitkeminen edellyttää asennemuutoksia. Vaaditaan kokenut, pitkän työuran omaava nuori, tiimihenkinen työntekijä. Ilmoitukset herättävät muistoja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkasta, jolla tutustuttiin lapsityövoiman käyttöön Nigaraguassa. Yli 50-vuotiailla mahdollisesti pelkän peruskoulutuksen omaavilla työntekijöillä on edessä vielä pitkä työura — tai pitäisi olla. Työelämä on muuttunut, ja näiden vanhempien työntekijöiden kouluttaminen työn ohessa on turvattava viime kädessä vaikka yhteiskunnan tuella. Erityisesti ammattikoulutusta vaativille aloille, joilla työvoiman kysyntää on pitkälle tulevaisuuteen, tulee turvata riittävät resurssit laadukkaaseen koulutukseen. Työelämä vaatii elinikäistä oppimista ja opiskelua, jolloin koulutusjärjestelmämme tulee tukea tätä ja valtion muuta koulutusjärjestelmää. Ilman resursseja tämä ei tapahdu, joten verotulojen kerääminen on valtion vastuulla, jotta koulutus voidaan turvata myös vähäisen koulutuksen käyneiden vanhempien työntekijöiden ja työttömien osalta.

Työntekijän oikeuksia on kunnioitettava. Työelämä on osa työntekijän elämää. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei voi tarkoittaa tinkimistä perhe-elämästä. Kuitenkin kunnallisen päätöksenteon piiriin kuuluvat päiväkotien sulkemiset, ja muut kunnan palvelut vaikuttavat suoraan työntekijöiden mahdollisuuksiin selviytyä arjen haasteista. Siksi työelämän kannalta tärkeitä lakeja odotetaan muun muassa peruspalveluministerin suunnalta. Laajempi näkemys varhaiskasvatuksesta on tarpeen.

Herra puhemies! Yhteiskuntamme puhelin- ja tietoliikenne suuntautuu työpaikoilta myös koteihin. Työ ei yhä useammin lopu työpaikalta poistuessa. Kun näin tapahtuu, on työntekijöillä oltava oikeus myös hoitaa mahdollisesti perhe-elämään liittyvä asia ilman omantunnontuskia tai työtovereiden piikittelyä. Työelämässä on kunnioitettava myös yksityisyyden suojaa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen työelämäselonteko on merkittävä linjaus työelämän nykytilanteesta ja sen kehittämisestä. Tyydyn tässä kohtaa kiinnittämään huomiota vain kahteen selonteon osaan: työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä yksityisyyden suojaan työelämässä. Molemmilla on työssä käyvien ihmisten arjessa iso merkitys. Tasa-arvoisen työelämän perusedellytys on, että pienten lasten vanhemmat pystyvät perheelleen sopivalla tavalla osallistumaan työelämään ja samalla kuitenkin huolehtimaan perheestään.

Me täällä eduskunnassa olemme olleet aiheellisesti huolissamme nuorisomme tilasta ja tulevaisuudesta. Parhaiten nuortemme tulevaisuutta rakennamme varmistamalla sen, että lasten vanhemmilla on aidosti aikaa huolehtia perheensä tarpeista. Tällä sektorilla edistystä on jossain määrin viime aikoina tapahtunut, ja hyvä niin. Työelämän säännökset ovat entistä paremmin perheiden tarpeisiin joustavia ja huomioivat myös työelämän erityispiirteet. Esimerkiksi iltapäivähoito ja osittaisen hoitovapaan laajennus ovat merkittäviä parannuksia perheiden arkeen. Tällä tiellä pitää jatkaa.

On hyvä, että perhevapaiden käyttöä on kyetty muuttamaan entistä paremmin erilaisiin tilanteisiin sopivaksi. Toisena esimerkkinä tästä voisin mainita valinnan vapauden perhevapaiden käyttämisessä isän ja äidin kesken. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen edellyttää, että vanhemmat voivat yhteensovittaa työaikansa ja lastenhoitojärjestelyt. Jotta perhevapaiden käyttäminen on myös todellisuudessa ja käytännössä mahdollista, on näiden käyttäjien oikeusturvasta huolehtiminen lainsäädännöllä erittäin tärkeä asia. Myös työnantajien positiivinen suhtautuminen asiaan on tärkeää, suorastaan välttämätöntä. Sitä osaltaan edesauttaisi myös se, että vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset jaettaisiin nykyistä tasaisemmin työnantajien kesken. Nyt äidin työnantajan kustannustaakka on turhan suuri, vaikka vanhemmuuteen tarvitaan myös isän ja isän työnantajan panos.

Työsuhdetta turvaava elementti on raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien työntekijöiden tehostettu työsuhdeturva. Irtisanomissuoja raskaana oleville naisille tai perhevapaiden käyttöä suunnitteleville vanhemmille on merkittävä ja konkreettista työelämän tasa-arvoa kuvastava asia.

Arvoisa puhemies! Vaikka parannuksia on tehty, on tekemistä vielä paljon. Usein minusta on tuntunut, että työelämän pelisääntöjä rakennetaan joko työnantajan tai työntekijän näkökulmasta, parhaimmillaan molempien. Työn ja perheen yhteensovittamisessa tehtävissä ratkaisuissa on kuitenkin välttämätöntä huomioida myös lapsen näkökulma. Yleensä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työelämän pelisääntöjä rakennettaisiin siten, että vanhemmilla on aikaa lapsilleen.

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta aikanaan hyväksyi yksityisyyden suojasta annetun lain, se edellytti myös, että lakia täydennetään säännöksillä työntekijöiden huumetesteistä ja heidän sähköpostinsa valvonnasta. Näin on tehty, ja hallitus on nyt tehnyt esityksensä, jossa nämä asiat on linjattu, samoin kuin muun muassa pelisäännöt kameravalvonnan käytön suhteen. Kyse on myös herkistä asioista, joissa liikutaan lähellä ihmisten yksityisyyttä. Lakiesitys on parhaillaan meillä käsittelyssä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Huumetestien edellytyksenä olisi työtehtävien luonne sekä se, minkälaisia seurauksia työtehtävän suorittamisesta huumeiden vaikutuksen alaisena olisi. Hallitus ei esitä yleisiä seulontoja, vaan laki mahdollistaisi huumetestit niissä yhteyksissä, joissa niiden tekeminen on erityisen perusteltua ja välttämätöntä. Laki kannustaa myös luomaan yrityskohtaisia ohjelmia, joilla luodaan huumeettomia työpaikkoja ja kannustetaan ihmisiä tarvittaessa hakemaan ammattiapua.

Myös kameravalvontaa koskevat säädökset yhdistävät mielestäni hyvällä tavalla sekä työntekijän että työnantajan tarpeet. Kameravalvonnalla pyritään erityisesti työntekijöiden turvallisuuden parantamiseen. Yksityisyydelle jää kuitenkin tilaa, eivätkä työntekijät joudu työskentelemään jatkuvan valvonnan alla. Lain sovelluksessa tulee huomioida myös työpaikat, jotka ovat työpaikan ja kodin välimaastossa. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset ikäihmisten hoitokodit ja hoivakodit. Näissäkin tapauksissa pitää rakentaa ratkaisu, joka turvaa työntekijöiden ja ikäihmisten turvallisuuden, mutta silti myös riittävän yksityisyyden. Kyllä vaarienkin pitää saada elää ilman jatkuvaa valvontaa, mummoista puhumattakaan.

Lakiehdotuksessa on myös säännökset sähköpostin käytöstä ja siitä, minkälaisissa tilanteissa työnantaja saa katsoa työntekijänsä työhön liittyviä sähköposteja. Tavoitteena on, etteivät työntekijän luottamukselliset viestit vaarannu mutta että työnantaja tarvittaessa pääsee työhön liittyviin välttämättömiin viesteihin kiinni. Mielestäni lakiesityksen linjaukset ovat perusteltuja niin huumetestien, kameravalvonnan kuin sähköpostinkin suhteen eikä niitä ole tarpeellista eduskuntakäsittelyssä kovin dramaattisesti muuttaa. Pitää kuitenkin muistaa, että työelämän tilanteet ja tarpeet voivat muuttua. Erityisesti sähköpostin lisäksi erilaisten mobiilipalvelujen kehitys voi edellyttää ripeitäkin lakimuutoksia sekä työntekijöiden että työnantajien etujen turvaamiseksi.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Huomaan nyt, että viime kaudella työelämävaliokunnassa vaadittu selonteko on ollut tarpeellinen, ja toivotaan, että sen lähetekeskustelu käy vielä vilkkaana tässä illan mittaan. Työsopimuslaki sinänsä on minun mielestäni toiminut kohtuullisen hyvin, ja erityisesti yleissitovuuden osa ja sen vahvistaminen on ollut toivottua ja positiivista monellakin alalla niin, että varmuus työpaikan ehdoista ja siitä, miten siellä toimitaan, on saatu ja siitä on tullut tämmöinen käytäntö ja voimassa oleva laki. Mielestäni tämä ei ole kuitenkaan mikään työreformi, kuten ed. Kankaanniemi sanoi. En nimitä työsopimuslakia miksikään työreformiksi missään nimessä. Valitettavasti vain tämä hallituksen selonteko on tällaista — sanoisinko näin, että verrattuna siihen, miltä asia näyttää ministeriössä ja myöskin työmarkkinajärjestöissä sisällä, työpaikoilla sinänsä elo ja olo on aivan toisenlaista. Se ei ole lähelläkään sitä, mitä tässä kuvataan.

Minulla on tässä esimerkki edessäni. Laskin kuukausi sitten erään länsisuomalaisen yrityksen työntekijän palkkasaatavia vuosilta 2002 ja 2003. Yrityksessä on noin 150—160 työntekijää. Tässä vuodelta 2002 on 2 625 työtuntia, ja vuodelta 2003 on 2 627 työtuntia ja ottaen huomioon, että työ on loppunut 12. joulukuuta, siitä puuttuvat yhden tilijakson tunnit. Keskimäärin on noin 900 tuntia ylitöitä per vuosi, ja kun lasketaan se, että noin 11 000 euroa vuodelta 2002 ja 8 500 euroa vuodelta 2003 kyseiseltä työntekijältä on jäänyt saamatta, ja kun tämä kerrotaan 150 työntekijällä, niin puhutaan kohtuullisen isoista eväistä ja kohtuullisen erilaisista summista, mitä tällä hetkellä kyseinen työnantaja käyttää palkkakustannuksiin. Väitän, että jos työnantaja joutuisi maksamaan nämä ylityökorvaukset ja muut, hän palkkaisi lisää työvoimaa, koska hän saisi lähestulkoon jokaista työntekijää kohden palkata yhden uuden työntekijän, nämä tuntimäärät ovat sen suuntaisia. Vain kaksi tilijaksoa viime vuodelta on sellaisia, jossa työntekijä on kaksiviikkojaksossa työskennellyt alle 100 tuntia. On 98 tuntia yksi jakso ja yksi 92. (Ed. Pulliainen: Muistaako edustaja mitään työntekijäryhmää, joka on suhteellisen lähellä tätä?) — Kyllä muistaa. Omalta kohdaltani minun työtuntimääräni viime vuodelta oli 2 758 ja siihen päälle vielä kunnallisessa luottamustoimessa tehdyt tunnit, joten voidaan verrata hyvin, mutta palkka on toki ollut meillä vähän parempi. (Ed. Pulliainen: Meillähän on ylityökorvaukset!) — Kyllä, meillä on ylityökorvaus ja kokouspalkkiot, jotka ovat kohtuullisen isoja erityisesti kunta-alalla.

Toisen esimerkin näistä saimme kokea viime maanantaina Pirkanmaalla. Olimme paikallisen PAM-ammattijärjestön aluetoimiston tilaisuudessa, jossa meille kerrottiin tämän päivän tilanteesta vuokratyövoimamarkkinoilla. Ne ovat aivan kaaoksessa. Vuokratyönantajat, täytyy sanoa, ovat ihan täysiä sikoja. Siellä ei minkäänlaisia sopimuksia eikä mitään noudateta, ja jos joku ihminen uskaltaa nostaa pikkuisenkin äläkkää, lopputili luetaan taikka ei lueta lopputiliä, kun ei vaan kutsuta töihin. Se on valitettava totuus, ei kutsuta töihin. Nyt on tilanne se, että osa yrittäjistä on jo oman yrityksen sisälle perustanut vuokratyöfirman, jonka kautta hän kierrättää koko työvoimansa muutaman yrityksen kesken, jolloin kaikki työntekijät ovat siinä asemassa, että heillä ei ole mitään sairauslomia, ei äitiyslomia, ei mitään sovittuja ehtoja eikä etuja. Pääasiassa nämä kaikki työntekijät valitettavasti ovat vielä naisia suurimmalta osalta. (Ed. Sirnö: Ja matalapalkkaisia!) — Ja matalapalkkaisia nimenomaan. — Kun Rkp:n edustaja kuulutti, että pitäisi ulkoistaa julkisyhteisöjä ja kilpailuttaa, esimerkkinä olivat tietenkin siivoojat, kaikista pienipalkkaisimmat ihmiset pitäisi ensimmäisenä kilpailuttaa ja tuoda.

Se, mikä tässä selonteossa vielä minun mielestäni on meitä närästänyt valiokunnassa, on se, että me olemme peräänkuuluttaneet työsuojeluvalvonnan resursseja, jotka entisestään nousevat arvoon arvaamattomaan, kun nämä kymmenen maailmanlopun maata tähän EU:hun tulivat nyt 1.5. (Puhemies koputtaa) Jos näitä resursseja ei saada, tässä ollaan kohta semmoisessa tilanteessa, että minkäänlaista lakia ei tarvitse noudattaa työmarkkinoilla vaan kaikki menee hurlumheimeininkiin. En usko muuten mihinkään työvoimapulaan lähivuosikymmenen aikana.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Tero Rönnin täällä esittämiin kiitoksiin erittäin hyvästä PAMin infotilaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Maapalloistumisen vastaiskuna suomalaiselle työelämälle on asetettu tehotavoitteita, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että työn teettämiselle mitoitetaan entistä vähemmän aikaa entistä pienemmillä työntekijämäärillä ja työntekijöiden vähemmillä etuuksilla, oikeuksilla ja perusturvalla. Käytännössä se tarkoittaa, että Oy Uuden ajan orjamarkkinat Ab on jo täällä. Vai mitä muuta voi päätellä suomalaiselle siivous- ja kiinteistöalan yritykselle menneestä vuokratyötarjouksesta, jonka sain käsiini:

"Olemme kiinteistöfirma Tallinnassa. Siivoamme ostoskeskuksia, hallituksen kokoushuoneita, katuja, rautatieasemia jne. Meillä on nykyaikainen työkalusto ja osaaminen. Kouluttaja on ollut Engel Helsingistä. Työntekijöitä on noin 200. Nyt tarjoamme vuokratyövoimana 5—10 siivoojaa kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi tai osatyönä, minkälaisilla ehdoilla ja hinnoilla te olisitte meidät valmiit ottamaan. Palkka-ansion maksamme työntekijöille Tallinnassa. Siivoojat voivat tulla jopa kahden päivän kuluessa Suomeen. Verot maksamme Tallinnassa. Teille jää vain ottaa vastaan työntekijät, vuokratyöntekijät eivät tarvitse mitään työlupia. Jos teillä on jokin majapaikka, otamme sen vastaan. Voimme vuokrata itse kolmion, mihin mahtuu noin kymmenen henkilöä, sitten tulee halpaa vuokraa. Patjat ja peitteet otamme mukaan, ei tarvitse huonekaluja."

Tämäkö on se kuuluisa matalapalkkayhteiskuntamalli, jonka rakentamiseen hallitus, vihreät ja kokoomus ovat jo sitoutuneet ja jota ed. Kettunen täällä äsken peräänkuulutti? Täällä käydyssä matalapalkkakeskustelussa on visusti vaiettu työelämämme nurjasta puolesta. Jostakin syystä Suomeen on viimeisten vuosien aikana rantautunut uusi torpparijärjestelmä, joka poikkeaa edeltäjästään siinä, ettei edes kuu ole tämän päivän torpparin aurinko.

Uuden ajan suomalaisilla orjamarkkinoilla näyttää nimittäin siltä, että jopa työvoimapoliittisella painostuksella työntekijän on oltava 24 tuntia vuorokaudessa valmis ottamaan vastaan työtä millä ehdoilla tahansa. Tämän mahdollistaa se, että uuden ajan orjamarkkinoilla pidetään tietoisesti yllä suurta työvoimareserviä. Uuden ajan orjamarkkinoilla ihminen ja kone samaistetaan. Ihmiseen kiinnitetään hintalappu, ja jos hinta ylittää sallitun, korvaavat koneet ihmisen.

Lisäksi tyypillistä uuden ajan orjamarkkinoille on, että ensimmäisenä ulkoistetaan pienipalkkaiset naiset. Uuden ajan orjamarkkinoilla pätkittyä kurjuutta jaetaan, kutsutaan, kun tarvitaan, jos silloinkaan, vuokratyösuhteilla. Ehkäpä siksi vaiettua ja kiihtyvällä tahdilla lisääntyvää tämän päivän vuokratyöntekijöiden arkea ovat usean työnantajan työnteettämistahdosta pätkityt työt. Firmojen kautta palkataan koko ajan uusia työntekijöitä noudattamatta velvoitetta etukäteen sovituista työajoista tai velvoitteita tarjota lisätöitä jo aiemmin firmaan palkatuille.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että vuokratyöntekijä on sidottu istumaan puhelimen vieressä odottamassa kutsua töihin. Vuokratyötä odottavalla ei ole mahdollisuutta normaaliin perhe-elämään saatikka työn ja perheen yhteensovittamiseen, lomiin ja varmoihin vapaapäiviin, ja sairastaa saa vain sen uhalla, ettei työtä tervehdyttyä enää tarjota. Työstä kerran vaikkapa perhesyistä kieltäytynythän ei toista tarjousta enää saa, vaan työ osoitetaan muille.

Toinen jo olemassa oleva totuus on, että usein vuokratyöläiselle ilmoitetaan vain työn alkamisaika, ei loppumisaikaa. Vuokratyön lainsuojattomuudesta seuraava valvonnan vaikeus aiheuttaa, ettei vuokratyöläisille yleensä korvata ylitöitä, vaan oletetaan, että ylimitoitettu urakkaluonteinen työ tehdään normityön hintaan. Niinpä eräässäkin hotellissa kaksi vuokratyöntekijää sai aamulla kuulla, että heidän on sen työpäivän työsarkana siivottava 64 hotellihuonetta kaksin ilman taukoja.

Uuden ajan suomalaisilla orjamarkkinoilla vallitsee myös vapaaehtoinen pakko. Jos yrität valvoa oikeuksiasi, sinut unohdetaan seuraavalta työvuorolistalta. Tänään näiden uuden ajan orjamarkkinoiden uhreja ovat lähinnä palvelualojen edustajat, siivoojat ja muut kiinteistötyöntekijät, myyjät ja tarjoilijat. Käytännössä lähes kaikki kohtaamamme palvelualojen työntekijät ovat jo joko osa-aikaisia tai lainsuojattomia vuokratyöntekijöitä. Mutta kun hallituksen vauhdittama ulkoistamiskierre kiihtyy julkisella sektorilla, uuden ajan orjamarkkinat koskevat yhä useampaa suomalaista.

Arvoisa puhemies! Nyt Suomessa käytännössä työelämän viidakkolait, työlainsäädäntö ja työttömyysturvalait lyövät toisiaan kasvoille. Toisin kuin elävässä elämässä, lain mukaan nolla tuntia ei ole säännöllinen työaika eikä nolla euroa tulo, jolla työsuhdetta voidaan pitää työntekijää sitovana. Siksi työstä, josta ei saa palkkaa, on oltava oikeus irtisanoutua ilman pelkoa karenssista, samoin työstä, jonka pitämisen ehtona on ylimitoitettu työtaakka ja vaatimus luopua muun muassa oikeudesta kahvi- ja ruokataukoihin. Tällä hetkellä kipeästi tarvitaan nykyisten työaikalakien tehokkaampaa valvontaa ja ennen kaikkea kansallista lainsäädäntöä, jolla turvataan vuokratyöntekijöiden asema.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Puhemies:

Tämän jälkeen voimassa ei ole enää 5 minuutin sääntö. Puhemies kuitenkin toivoo, että sitä noudatettaisiin tai ainakin 10 minuutin suositusta, mutta voimassa ovat normaalit säännöt, jotka koskevat kansanedustajien puheoikeutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on vastauspuheenvuoro ed. Sirnölle. En kuitenkaan aio käyttää sitä 10:tä minuuttiakaan tämän puheenvuoron käyttämiseen.

Arvoisa puhemies! Tuossa selonteossa kuvataan hyvin paljon sitä, millä tavalla lainsäädäntöä on viime aikoina työelämän puolella kehitetty, ja pikkuisen sitä, mitä sille tullaan tekemään lähitulevaisuudessa. Sitten kuitenkin todetaan, että yksi on ja pysyy eikä sitä aiota muuttaa. Se on työehtosopimuslaki vuodelta 1946.

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä, sitä ei pidäkään muuttaa. Mutta olisin toivonut, että tässä selonteossa olisi nimenomaan hyvin merkittävässä määrin keskitytty kuvaamaan sitä, kun meillä on työehtosopimuslaki sellaisenaan, kun me olemme siihen nojautuen vuodesta 1966 tähän päivään tukeutuneet työmarkkinoilla hyvin paljon tulopoliittisiin ratkaisuihin, joko varsinaisiin tupoihin tai sitten keskitettyihin tuloratkaisuihin, millä tavalla näin on saatu sellaista yhteistä hyvää työmarkkinoille, joka kannattaisi pääomana ottaa huomioon myöskin tulevaisuudessa. Tätä tuossa selonteossa ei ole tehty. Sen sijaan siellä on toki yhdellä sivulla todettu se, mitä viime aikoina kolmikannassa on todettu työelämän kehittämisen puolesta.

Olisin toivonut sitäkin, että sitten tämän rinnalla olisi analysoitu käytännön työmarkkinoiden totaalista muutosta, jonka ed. Sirnö erittäin hyvin äsken kuvasi. Se on juuri tuon laatuista. Onko se ollut salassa tapahtuvaa? Ei suinkaan. Me kansanedustajat olemme olleet Palvelutyönantajien johdon infoissa, minäkin näiden 17 vuoden aikana, ja siellä on aivan avoimesti kerrottu, että juuri tällä tavalla pitääkin menetellä. Tämä on tämän järjestön, työnantajaleirin, keskeinen tavoite, juuri tähän he pyrkivät. Nyt voimme todeta, kun me olemme näitä infoja kuunnelleet 17 vuotta, että nyt on päästy siihen. Järjestö on saavuttanut juuri sen, mihinkä on pyrkinyt. Tässä selonteossa ei analysoida itse asiassa tätä kenttää juuri ollenkaan. Se on jotakin, johonka ei ole millään tavalla ollut aihetta puuttua.

Henkilökohtainen vasteeni tähän tilanteeseen on asia, josta arvoisa työministeri on erinomaisen hyvin perillä sen takia, että olen hänelle siitä asiasta puhunut monta kertaa. Olen Oulua esimerkkinä käyttäen yrittänyt ajaa läpi niin sanottua työpankkimallia, jossa työnvälitystoiminnassa byrokratiaosuudessa kunta olisi merkittävästi mukana, mutta jossa työehtojen käytäntöön soveltamisessa näistä orjatyömarkkinoista olisi luovuttu, mutta välitystoiminta olisi niin tehokasta, että nimenomaan avoimilta työmarkkinoilta kaikki potentiaalinen mahdollisuus käytettäisiin työttömien, erikoisesti pitkäaikaistyöttömien, työllistämiseen. Silloin rakenteellisesti nämä orjatyömarkkinat olisi vältetty ja väistetty.

Olen saanut turpiini. Olen saanut niin paljon turpiini, että olin jäämässä kunnallisesta toimeliaisuudesta pois, kun olen saanut niin paljon turpiini, mutta olen allekirjoittanut hakemuksen kunnallisen luottamustehtävän jatkoon ensi vuoden alusta ja ainoastaan tästä syystä, ed. Sirnö, ja minä olen vihreä poliitikko, juuri tästä syystä, sen takia että työvoimaviranomaiset ovat vetäneet turpiin niin paljon kuin ovat jaksaneet, Oulun työvoimatoimiston johtaja etunenässä.

Toinen asia, johonka kiinnitän huomiota, joka liittyy tähän samaan kenttään, on harmaa työvoima. Tässä selonteossa kuvataan harmaata työvoimaa yhden aukeaman oikealla puolella kahdessa kappaleessa loppupuolella tätä asiakirjaa. Siellä ei kerrota sitä, millä tavalla tähän harmaaseen työvoimaan, joka esimerkiksi rakennusalalla on erittäin paljon paisunut viime vuosien aikana — vaikka asiasta on Rakennusliiton johdolla paljon puhuttu, todella paljon puhuttu — voitaisiin vaikuttaa. Siellä on joku 10 000 työntekijää tällä hetkellä harmailla markkinoilla. Millä tavalla tähän voitaisiin vaikuttaa? Se on aivan hyvin tiedossa. Siihen on muutamia konsteja.

Ensimmäinen on se, että kaikki keskeiset työnantajavelvoitteet sisällytetään urakointitapauksessa pääurakoitsijalle niin, että näissä työnantajamaksuvelvoitteissa ei jätettäisi sille aliurakoitsijalle sitä harmaan toimeliaisuuden mahdollisuutta.

Toinen tekijä, millä tähän voitaisiin vaikuttaa, on työmaitten työntekijöitten pakkorekisteröinti niin, että koska tahansa voidaan katsoa, onko työvoima niin sanotusti laillista vaiko eikö.

Kolmas on, että siirryttäisiin pakolliseen kulkulupakäytäntöön työmailla. Tällä hetkellä sellainen järjestelmä on jo olemassa muun muassa Pääkaupunkiseudulla eräillä työpaikoilla, mutta se ei ole pääsääntö. Se tarvitsisi lainsäädäntöä, jota olen yrittänyt ajaa lukuisia kertoja, mutta aina se on hallitusten toimesta tyssätty. Niin kävi Lipposen hallitusten kohdalla kuin myös on nykyisen hallituksen kanssa käynyt.

Siis toisin sanoen me tiedämme näitten merkittävien yhteiskunnallisten ilmiöitten taustat, mekanismit, olemuksen, kaiken, mutta ei vaan tapahdu. Se on vaan tätä läpinää täällä isossa salissa ja sillä sipuli.

Arvoisa ed. Sirnö, näin puhui vihreä poliitikko. Pyytäkää anteeksi äskeinen puheenvuoronne.

Jutta Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Suurten ikäluokkien jäädessä vähitellen eläkkeelle on panostaminen työvoiman saatavuuteen erityisen tärkeää. Nuoriin kannattaa sijoittaa. Yhteiskunnallamme ei ole varaa siihen, että maksamme jopa miljoonan euron laskun nuoresta, joka syrjäytyy 25-vuotiaana ja elää 40 vuotta yhteiskunnan tukien varassa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että jokaiselle peruskoulun päättävälle on taattava jatko-opiskelupaikka. Toimia, joilla peruskoulun jälkeen opintonsa keskeyttäviä ohjataan mielekkään räätälöidyn opiskelun pariin, onkin tehostettava. Koulutuksen nivelvaiheisiin on tärkeä kiinnittää erityistä huomiota ja lisätä kunnan eri viranomaisten välistä yhteistyötä.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta tuli voimaan vuonna 2001. Laki velvoittaa kunnat ja työvoimatoimistot yhteistyöhön kullekin asiakkaalle sopivan suunnitelman ja palvelukokonaisuuden laatimiseksi. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään tehokkaasti estämään pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamaa syrjäytymistä ja parannetaan pitkäaikaistyöttömien mahdollisuuksia palata työelämään. Alle 25-vuotiaalla työttömällä on velvollisuus osallistua kuntouttavaan työtoimintaan. Tarkoituksena on katkaista nuoren työttömyys ja syrjäytyminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta saatu tähänastinen palaute on pääsääntöisesti myönteistä. Kaikki kuntouttavan työtoiminnan piirissä olleet nuoret eivät kuitenkaan heti työllisty avoimille työmarkkinoille tai aloita opiskelua. Meidän onkin tärkeä miettiä, mitä näille nuorille tässä tilanteessa tarjotaan, ettei katkaistu syrjäytymisen kierre vaan ala uudestaan.

Arvoisa puhemies! Rakenteellinen työttömyys maassamme on edelleen suurta. Työttömien ja avoimien työpaikkojen kohtaamisen yhtenä suurimpana esteenä on työttömän puutteellinen koulutus tai vajaakuntoisuus. Tämän kuilun ylittämiseksi käynnistettiin Noste-ohjelma ja säädettiin vuoden alussa voimaan tullut laki sosiaalisista yrityksistä. Sosiaalisen yrityksen kautta on mahdollisuus saada monen avoimilta työmarkkinoilta syrjäytyneen henkilön työpanos tuottavaan käyttöön. Tämä on sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta kannatettava ratkaisu.

Myös julkisella sektorilla on oma vastuunsa työllistäjänä. Kuntouttava työtoiminta, yhdistelmätukijärjestelmä ja muiden työllistämistukien avulla työllistyminen ovat tarpeellisia toimenpiteitä muun muassa työttömän työkyvystä huolehtimisen kannalta. Kuitenkin varsinkin kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista pääsääntöisesti puuttuu pysyvää työvoimaa. Julkisen sektorin tulisikin mielestäni työllistää nykyistä enemmän myös vajaakuntoisia työntekijöitä, joiden on mahdotonta työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2001 säädetty työsopimuslaki puuttui ansiokkaasti muun muassa määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun. Vaikka kehityksen suunta on ollut hyvä ja määräaikaiset työsuhteet kunnissa ovat vähentyneet, eivät pätkätyöläiset ole kuitenkaan julkiselta sektorilta minnekään kadonneet. Määräaikaiset työsuhteet ovat edelleen varsinkin naisten ongelma. Nuorten naisten kohdalla pätkätyöt johtavat helposti tilanteeseen, jossa perheen perustaminen viivästyy. Tämä ei ole yksilön eikä yhteiskunnan osalta toivottava kehityssuunta. Joidenkin ihmisten elämäntilanteeseen määräaikaiset työsuhteet sopivat, ja hyväksyttävää onkin, jos työsuhde solmitaan sekä työntekijän että työnantajan yhteisestä toivomuksesta määräaikaiseksi. Valitettavan monessa tapauksessa työntekijät ovat kuitenkin määräaikaisessa työsuhteessa vastoin lakia.

Määräaikaisten työsuhteiden ohella epävarmuutta lisäävä tekijä on osa-aikatyön lisääntyminen. Valitettavan moni ihminen joutuu Suomessa tekemään kahta tai jopa useampaa työtä toimeentulonsa eteen. Kansalaisilla tulisi kuitenkin olla oikeus sellaiseen työhön, josta saa riittävän toimeentulon ja joka luo mahdollisuuksia oman ja yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseen. Osa-aikatyöstä ei saisi seurata osa-aikaista toimeentuloa. On kuitenkin hienoa, että valmisteltu vuosilomalain uudistus on tuomassa parannuksia määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien lomaoikeuksiin.

Arvoisa puhemies! Vuonna 1986 säädetty tasa-arvolaki kieltää kaiken naisten syrjinnän. Edelleen kuitenkin naisten palkat ovat vain noin 80 prosenttia miesten tuloista. Vain 20 prosenttia työpaikoista on sellaisia, joissa sekä miehiä että naisia on vähintään 40 prosenttia. Naisten urakehityksessä puhutaan esteenä olevasta lasikatosta. Useilla aloilla naiset työskentelevätkin korkeintaan niin sanotussa keskijohdossa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei siis vielä valitettavasti toteudu työelämässä.

Sen sijaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on edistytty. Tästä esimerkkeinä voi mainita muun muassa syksyllä 2004 voimaan tulevan lain pienten lasten aamu- ja iltapäivähoidosta ja vuorotteluvapaajärjestelmän jatkamisen vuoden 2007 loppuun. On kuitenkin tärkeää kehittää edelleen työelämää, jotta työelämä joustaisi nykyistä paremmin perheiden tarpeiden mukaan.

Arvoisa puhemies! Entistä tärkeämpään rooliin hyvinvointiyhteiskuntamme selviämisessä nousee työntekijöiden työssäjaksaminen. Vähimmäisvaatimuksena tulisi olla, että ihmiset pysyisivät työelämässä edes nykyiseen vanhuuseläkkeeseen eli 65 vuoden ikään saakka. Kuitenkin suuri osa suomalaisista jää ennen tätä ikää työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt olisikin keskityttävä kaikin mahdollisin keinoin paitsi työttömyyden vähentämiseen myös työntekijöiden työkyvyn ja työhyvinvoinnin parantamiseen. Yksi keskeinen tekijä on työilmapiirin parantaminen työpaikoilla. Meillä kaikilla on oikeus hyvään työympäristöön. Asian tärkeys on tunnustettu myös hallitusohjelmassa, johon on kirjattu työsuojelun erityiseksi kehittämiskohteeksi työntekijöiden työssäjaksaminen, henkinen hyvinvointi työssä sekä työpaikkaväkivallan ehkäisy.

Myös työn ja koulutuksen vuorottelulla voidaan edistää työssäjaksamista. Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti tulisi työssä oleville tarjota mahdollisuuksia omaehtoiseen ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Tämän mahdollistaa opintovapaalaki, joka turvaa työntekijän pääsyn opintovapaalle. Tärkeä rooli on myös aikuiskoulutustuella, joka luo taloudellisia edellytyksiä kouluttautumiselle. Toimiva tapa nostaa osaamistasoa on myös oppisopimuskoulutus, jota onkin ansiokkaasti lisätty viime aikoina. Toivottavasti myös työnantajat ymmärtävät henkilöstönsä kehittämisen tarpeen ja käyttävät oppisopimuskoulutusta yhtä ansiokkaasti kuin tänään oppisopimuskoulutuksen laatupalkinnon saanut Kokkola Zink Oy.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa olisi aihetta nostaa esille montakin asiaa. Olen lähinnä kuunnellut keskustelua ja aion puuttua muutamaan kysymykseen, jotka ovat jääneet huulilleni viime aikoina.

Ed. Kauppila nosti omassa puheenvuorossaan ja samoin myös ed. Urpilainen esille palkkatasa-arvon naisten ja miesten välillä. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä kysymys. Samasta työstä pitää maksaa sama palkka. Tämän pitää olla päivänselvä asia suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhtä asiaa en silti täysin ymmärrä. En ole koskaan kuullut yhdestäkään työehtosopimuksesta, joka mahdollistaisi erisuuruisen palkan maksamisen sukupuolen perusteella. Missä kohtaa sitten oikeastaan piilee se ongelman ydin? Olisi mielenkiintoista kuulla tähän ministeri Filatovin näkemys. Ehkäpä se löytyy myös selonteosta, mutta se on ollut sen verran iso opus, että en ole aivan kaikkea ehtinyt ja pystynyt vielä sisäistämään.

Toisaalta palkkausjärjestelmissä on pyritty yhä enemmän tulospalkkaukseen, ja tämä on ollut sekä työnantajien että työntekijöiden oma toive. Aika monet työehtosopimukset sisältävät myös erilaisia henkilökohtaisia palkan osia, jotka muodostuvat erilaisista ammatillisista tai henkilökohtaisista ominaisuuksista. Näissäkään ei ole mahdollista käyttää kriteerinä sukupuolta. Siitä huolimatta meillä edelleen piilee suuri ero naisten ja miesten palkkojen välillä.

Moni edustaja on puheenvuorossaan kiinnittänyt myös huomiota siihen, että työelämän tulee olla riittävän joustavaa. Joustavuus ei todellakaan tarkoita sitä, että työehtoja poljettaisiin. Se ei missään nimessä saa eikä sen kuulu tarkoittaa sitä.

Suomalaisen työelämän keskeisessä roolissa ovat työehtosopimukset. Näistä on 146 muistaakseni yleissitovaa ja muita työehtosopimuksia on hieman runsas 30, aikamoinen määrä siis. Suomalainen työelämä on melko hyvin säädeltyä. Me, jotka työehtosopimuksia joudumme soveltamaan, olemme kiinnittäneet usein huomiota siihen, että järjestään työehtosopimukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, hyvin pikkutarkkoja ja aika monessa mielessä edelleenkin melko joustamattomia. Yleissitovuudessa on erittäin paljon hyvää, ja sillä turvataan sekä työnantajan että työntekijän puolelta tietty työrauha ja työelämän pelisäännöt. Mielestäni siinä ei ole mitään epäselvää. On kuitenkin paljon sellaisia tapauksia, erityisesti pienyrityksissä, joissa työehtosopimuksen pilkuntarkka noudattaminen on sekä työntekijän että työnantajan kannalta negatiivista, tai sanotaanko, että se ei ole välttämättä järkevää eikä motivoivaa. Mielestäni näissä kysymyksissä, joissa selvästi molempien etu on se, että voidaan sopia paikallisesti, pitää pystyä myös paikallisuutta käyttämään. Tästä esimerkkinä on muun muassa tapaus, jossa työntekijä on tullut pyytämään tiettyä järjestelyä. Työnantaja puolestaan ei ole voinut siihen suostua, koska työehtosopimus on sen kieltänyt.

Ed. Urpilainen kiinnitti huomiota oppisopimuskoulutukseen, ja olen itsekin pitänyt sitä erittäin tärkeänä nuorten saamiseksi työelämään. Oikeastaan kysyisinkin ministeri Filatovilta: Onko hallituksella aikomusta kehittää oppisopimuskoulutusta yhä edelleen ja luoda sen rinnalle esimerkiksi sen tyyppinen järjestelmä, jolla voisimme yhä enemmän saada pitkäaikaistyöttömiä mukaan? Siihen voisi ottaa tämän tyyppisen aspektin, joka muun muassa käsittäisi erilaisia sosiaalisia tukitoimia, ja myös ehkä työnantajan velvoitteet siltä osin voisivat olla tietyllä tavalla rajoitetut, eli ikään kuin voitaisiin yhä edelleen sitä kynnystä madaltaa, jolla voitaisiin saada työnantajia innostumaan ottamaan myös pitkäaikaistyötön oman työvoimansa piiriin.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia huomioita. Uskon, että tässä salissa tullaan aika pitkään ja hartaasti vielä tulevina vuosina puhumaan sekä työllisyydestä että työelämään liittyvistä kysymyksistä. Nämä ovat hyvin tärkeitä, ja niihin liittyy erittäin paljon haasteellisuutta tulevina vuosina.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlund täällä kertoi, että suomalaisessa työelämässä ei ole joustoja tarpeeksi. Minä sitä kyllä suuresti ihmettelen. Suomessa tehdään ennätysmäärin ylitöitä, jopa niin tehdään ylitöitä, ettei oteta palkkaa siitä, kun pelätään työpaikkojen menetystä. Itse kuuluin erään ammattiliiton johtoon 12 vuotta, ja siellä pieniltä työpaikoilta nimenomaan tuli toiveita, että tulkaa tänne, he eivät mahda mitään eivätkä uskalla vaatia etujaan, se on lopputili ja lähtö pieneltä kirkonkylältä. Kyllä nyt ed. Holmlund lukee näitä työehtosopimuksia ja työntekijöitten vaatimuksia kuin piru Raamattua, että siellä on semmoinen auvoinen olotila, kun työehtosopimus kahlitsee ihmisiä. Kyllä se on perälauta niille ihmisille ja sitä pitää parantaa.

Anne  Holmlund  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni kun puhutaan työelämän joustoista, takerrutaan aivan liian usein ylityökysymykseen. Se on yksi tietty osa, mutta se ei ole lainkaan oleellinen osa, kun puhutaan työelämän joustoista. Tämä tarkoittaa yleensäkin joustavuutta työehtosopimuksen soveltamisessa, ja niin kuin puheessani mainitsin, tarkoitan erityisesti niitä tapauksia, jotka ovat sekä työnantajan että työntekijän kannalta järkeviä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minulta jäi äsken ryhmäpuheenvuoroa käyttäessäni puheeni häntä esittämättä ja tässä käyttäisin hyväkseni nyt tätä omaa puheenvuoroani ja tämän ryhmäpuheenvuoron lopusta ottaisin muutaman seikan esille.

Ensinnäkin sosialidemokraatit ovat voimakkaasti korostaneet, niin kuin täällä useissa puheenvuoroissa on jo tuotu muissakin yhteyksissä esille, että työn ja perheen yhteensovittaminen on tulevan yhteiskunnan suurimpia haasteita. Tehtävää on edelleen paljon, ja ed. Urpilainen jo kertoi siitä, että olemme vieneet monia asioita eteenpäin ja nykyinen hallitus on vienyt monia asioita eteenpäin. Maksuttoman esiopetuksen järjestäminen, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta sekä osittaisen hoitovapaan laajentaminen ovat merkittäviä askeleita nimenomaan lapsiperheiden arjen järjestämisessä. Jatkossakin työpaikoilla on etsittävä erilaisia joustavia, yksilön ja perheen tarpeet huomioivia työaikaratkaisuja ja työjärjestelyjä.

Tässä suhteessa on hyvä ymmärtää myöskin se, että kyse ei ole, kun me puhumme työn ja perheen yhteensovittamisesta, pelkästään pienten lasten vanhempien ja heidän elinehtojensa järjestämisestä vaan myöskin ikääntyviä vanhempia hoitavista työntekijöistä, eli tässä täytyy nähdä sukupolvien väliset erot. Kyse ei ole siis vain lapsiperheistä vaan myöskin vanhenevaan väestöön liittyvistä hoitotoimenpiteistä.

Myös isien vanhempain- ja hoitovapaiden käyttö on edelleen suhteellisen vähäistä, ja pitäisikin edistää perhevapaiden tasaisempaa jakoa. Sosialidemokraatit pitävätkin hyvin tärkeänä sitä, että hallitusohjelman mukaisesti perhevapaista johtuvia työnantajakustannuksia tasattaisiin selkeästi nykyistä enemmän.

Sukupuolten välisestä työelämän tasa-arvosta voi myöskin sanoa sen, että se on toteutunut vajavaisesti. Ed. Holmlund täällä piti tärkeänä, että ei samasta työstä makseta ikään kuin eri palkkaa. Näin ei varmasti ole, vaan samasta työstä maksetaan samaa palkkaa eri sukupuoltenkin välillä. Mutta sen sijaan olennaisintahan on se, että työmarkkinat ovat jakaantuneet naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin ja palkkaerot ovat tässä erittäin huomattavat ja epätyyppiset työsuhteet kasautuvat tyypillisesti erityisesti naisille. Sosialidemokraatit korostavatkin tasa-arvolain uudistamisen tärkeyttä ja työpaikkojen toimia perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. Laki antaa tarvittavia työvälineitä töiden vaativuuden ja palkkaerojen kartoitukseen, mutta tahdon ja taidon uudistuksiin on löydyttävä itse asiassa viime kädessä työpaikoilta ja työmarkkinajärjestöistä.

Arvoisa puhemies! Globalisaatiokehitys ja EU:n laajentuminen, voisiko sanoa, maailman pienentyminen, lisäävät ulkomaisen työvoiman määrää maassamme. Maahanmuuttajien suomenkielen taitoa ja osaamista, työllistymistä sekä yhdenvertaisuutta työelämässä onkin jatkossa edistettävä yhä tehokkaammin. Sosialidemokraatit pitävätkin tärkeänä, että Suomessa tehtävään työhön sovelletaan nimenomaan suomalaisia työehtoja. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on parannettu muun muassa ulkomaisen työvoiman valvontaa, lainsäädäntöä ja viranomaisyhteistyötä.

EU:n palveluja koskeva direktiiviehdotus on suomalaisten työmarkkinoiden kannalta osittain ongelmallinen. Ehdotuksen mukaan palvelun tarjoajaa koskisivat alkuperämaan säännökset samalla, kun työskentelymaan mahdollisuuksia valvoa palvelujen tarjoajan toimintaa alueellaan rajoitetaan. Toteutuessaan ehdotus saattaa edistää harmaan työn ja työvoiman polkumyynnin syntymistä työmarkkinoilla sekä palveluyritysten sijoittumista maihin, joiden standardit, verot ja maksut sekä valvonnan laatu ovat heikommalla tasolla. Tätä ei voida hyväksyä, ja Suomen onkin aktiivisesti toimittava ehdotuksen parantamiseksi näiltä osin.

Jotta estettäisiin ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö, on harkittava työmarkkinajärjestöjen ja työsuojeluviranomaisten valvontamahdollisuuksien vahvistamista. Tällöin kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen kanneoikeuden laajentaminen ja tilaajan vastuun toteuttaminen työntekomaan työehtojen noudattamisessa. Työsuojelun valvontaresursseja on näin ollen lisättävä. Viranomaiset tarvitsevat riittävästi henkilöstöä ehkäistäkseen ja selvittääkseen ulkomaisen työvoiman väärinkäyttöä sekä harmaan talouden ja järjestäytyneen rikollisuuden pesiytymistä työmarkkinoillemme.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Puhumme tänään suomalaisesta työelämästä erityisesti, mutta olemme samalla osa globaalia yhteisöä. Sosialidemokraatit haluavat olla myös jatkossa vastuunsa tuntevia maailmanparantajia ja ponnistella oikeudenmukaisemman maailmankaupan, työelämän ja ihmisoikeuksien puolesta. Kun arvioiden mukaan tänä päivänä noin 250 miljoonaa lasta on työssä tai elää lähes orjuuden kaltaisissa olosuhteissa, tehtävää maailmanparantamisessa riittää muillekin kuin meille sosialidemokraateille.

Maailmankauppaa vapautettaessa kauppasopimuksiin tulee liittää työelämää koskevia sosiaalisia määräyksiä, puhutaan niin sanotusta sosiaaliklausuulista. Se mahdollistaisi kaupan rajoitustoimenpiteet tilanteessa, jossa voidaan osoittaa, että tuotannossa on rikottu kansainvälisen työelämän miniminormeja. Sellaisia ovat muun muassa oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja kollektiiviseen neuvotteluvapauteen, orja- ja pakkotyövoiman sekä lapsityövoiman käytön kiellot sekä syrjinnän kielto. Me emme tarvitse ainoastaan vapaata kauppaa, free trade, vaan myöskin oikeudenmukaista kauppaa, fair trade. Globaalilla tasolla tarvitaan reilun kaupan ja työelämän pelisäännöt. Me emme voi hyväksyä sitä, että kilpailisimme sosiaalisella vastuuttomuudella.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänä iltana täällä on käyty hyvää keskustelua ja puheenvuoroja käytetty perheen ja työn yhteensovittamisesta ja työhyvinvoinnista. Sitä on ollut hyvä kuunnella. Tietysti olisi toivonut, että täällä olisi ollut vähän enemmän väkeä, mutta ehkä he ovat sitä omaa työhyvinvointiaan edistämässä tai mahdollisesti perhettä ja työtä yhteensovittamassa. (Ed. S. Lahtela: Parhaat ovat kuulemassa!) — Aivan, kuten ed. Lahtela toteaa.

Täällä on puhuttu muun muassa joustavista työaikaratkaisuista, ja mielestäni on hyvä asia, että niitä on mahdollisuus käyttää. Parhaimmillaan joustavat työaikaratkaisut lisäävät sekä yrityksen kannattavuutta että henkilöstön työssäjaksamista ja hyvinvointia. Tutkimusten mukaan sekä työnantaja että henkilöstö kokevat saavansa järjestelyistä hyötyä. Nuorperheiden vanhemmat arvostavat erityisesti sitä, että he voivat käyttää työaikapankkiin kertynyttä saldoa takaisin saadakseen kokonaisia vapaapäiviä ja omien toivomustensa mukaisesti esimerkiksi loma-aikoihin yhdistettynä. Pelkkä mahdollisuus lyhentää työpäivien pituutta ei riitä korvaukseksi ylitöistä. Myös liukuvat työajat piristävät työn ja perheen yhteensovittamista. Työelämän ja yleensä elämän laatua parantaa esimerkiksi se, että voi huolehtia lastensa kouluun menosta sellaisena aamuna, kun lapsi menee vaikka myöhemmin kouluun, ja tehdä sitten vastaavasti pidempään töitä.

Työssäjaksamisessa harvoin puhutaan tällaisesta asiasta kuin tietotyöläisten ja johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien kohdalla työajasta. Usein työ imaisee niin mukaansa, että työajan ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy. Samalla kun osaamisvaatimukset kasvavat ja työ ja sen tekeminen on irtautunut ajasta ja paikasta, työaikaan sitoutuminen ja työpäivän pituus vaihtelevat tarpeen mukaan. Tietointensiivisessä organisaatiossa korostuu ennen kaikkea selvimmin aktiivisen työaikajohtamisen tarve. Tällä tarkoitetaan sitä, että sen lisäksi, että työntekijä itse pitää huolta tietysti työajoistaan ja omasta jaksamisestaan, niin myös johtajuuteen liittyy siitä vastuu. Etätyö on mahdollistanut sen, että omassa toimipisteessä ei tarvitse olla joka päivä. Asiantuntijatyössä tämä on mahdollista, koska aikaansaannokset ja työsuoritus ovat sovittavissa ja jopa mitattavissa.

Osa-aikatyö on erittäin hyvä ratkaisu. Siihen kuitenkin liittyy sellainen hankaluus, että mahdollisuutta osa-aikatyön käyttämiseen ei ole kaikilla. Esimerkiksi naispuolisilla työntekijöillä, jotka ovat määräaikaisessa työsuhteessa, ei ole vanhempainvapaan jälkeen työsuhdetta, jossa he voisivat lyhentää työpäivän pituutta.

Aikuisopiskelusta, joka on otettu myöskin selonteossa huomioon, toteaisin vain sen, että entistä enemmän toivoisin, että tehdään yhteistyötä aikuisoppilaitosten kanssa ja aikuisoppimista kehitettäisiin. Aikuisoppimisen osalta selonteko tekee kuitenkin koulutus- ja kurssikeskeisen vaikutuksen. Työelämässä olevien aikuisten osalta pidempikestoinen täydennyskoulutus ja opintovapaat ovat toki osa elinikäistä oppimista, mutta niitäkin tärkeämpää koko työvoiman kannalta on jatkuvan oppimisen vieminen työpaikan arkeen. Silloin puhutaan oppivasta organisaatiosta ja riittävästä perehdyttämisestä uusiin asioihin, osaamisen jakamisesta sekä verkko-oppimisen hyödyntämisestä työpaikan sisällä ja verkostoissa. Se on sitä tulevaisuuden aikuisopiskelua parhaimmillaan.

Totean vielä lopuksi osallistuvasta johtamisesta, että oli erittäin hyvä, että se selonteossa mainittiin, koska sillä on ihan tutkimustenkin mukaan vaikutuksia työn tuottavuuteen ja laatuun.

Kaiken kaikkiaan totean vielä kerran lopuksi, että työhyvinvointi on erinomaisen tärkeä nostaa esille ja tavoiteltava asia. Se tuo säästöjä eläke-, sairauspoissaolo- ja tapaturmakustannuksiin. Tästä on tieteellistä ja kokemusperäistä näyttöä.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme selontekoa työelämästä ja myöskin työsopimuslaista. Itse sain olla mukana työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tuoreena jäsenenä ja alkavana kansanedustajana viime kaudella tätä kokonaisuutta käsittelemässä. Silloin jännitteitä oli ilmassa eikä vain hallitus—oppositio-linjassa, vaan paljon muutoinkin. Kuitenkin, kuten ryhmäpuhujamme ed. Karjulakin mielestäni totesi, saimme aikaan hyvän lain ja kaikella tavalla työelämän tasapainoa edistävän lain. Mutta kuinka työelämä onkaan muuttunut muutamassa vuodessa, sitä emme silloin tienneet emmekä osanneet edes arvella.

Tämän päivän tieto tuhansista laittomista työmiehistä, kenties naisistakin, esimerkiksi rakennuksilla ei voi olla enää kenellekään tässäkään istuntosalissa yllätys. Se ei voi olla enää kenellekään työelämän kysymyksiä seuraavalle kansanedustajalle tuntematon asia. Se on merkittävä muutos ja kertoo omaa karua kieltään myöskin siitä, mitä ed. Sirnö kuvaili omassa hyvin värikkäässäkin puheenvuorossaan, mutta samaa varmasti tarkoitimme, mitä esimerkiksi vuokratyön osalta hän ilmaisi.

Pätkätöistä haluan sen verran sanoa, että mielestäni ne ovat olleet oma osansa tämmöistä kunnallista kulttuuria, miksei valtionkin puolella, mutta erityisesti läheltä olen seurannut sitä kunnallisella puolella, ja siitä siirtyminen työsopimuslain periaatteitten mukaan vakinaisiin työsuhteisiin on ollut monissa paikoin hammasten kiristysten paikka, erityisesti terveydenhuoltohenkilöstön osalta, monessa vanhainkodissa jne. Vuosia, jopa kymmenen vuoden ajan, oli pyöritetty erilaisia pätkätyörullia ja -ruletteja. Ihmisiä oli pidetty jopa kymmenen vuotta erilaisilla työsopimuksilla muutaman päivän katkoilla. Sitten vielä kaiken huipuksi sellaisia tilanteita tuli ainakin itselleni tietoon, että kun tämä uusi työsopimuslaki tuli voimaan ja sitten kun joku vakanssi piti vakinaistaa, niin vaikka tämä ihminen oli ollut 40 työsopimuksella kymmenen vuotta siinä hommassa, hän ei kelvannut siihen virkaan, kun se sitten oli auki. Ei ole kovin inhimillistä kohtelua.

Kaikesta on haittaa, kaikesta on hyötyä silloin, kun tällaisia trendejä tai aaltoja työelämässä on liikaa. Terveydenhuollossa on rämmitty lääkäripulassa. Muistan hyvin vuoden 2000 vaiheet, kun Lääkäriliitto ilmaisi asian, että on alueellinen lääkärivaje. Oli selvä lääkäripula. Tämä kohta terveydenhuollossa on vaikuttanut laajasti sillä tavalla myöskin, että jos puhutaan nyt vaikka perheen ja työelämän yhteensovittamisesta, niin lääkärikunta sen lisäksi, että se on erittäin naisvaltainen, on muutoinkin erikoisessa tilanteessa työaikansa suhteen. Kuvaavaa on, että kun esimerkiksi omalla kohdallani terveyskeskuslääkärinä vuonna 1996 palattuani äitiyslomalta töihin, kysyin, kävisikö edes vähäksi aikaa kuuden tunnin työaika, niin se ei vaan käynyt. Vastaus oli: tee täysillä niin kuin mies, päivystä niin kuin mies tai älä tule ollenkaan. Tänään tilanne on toinen. Se on saatu aikaan lääkäripulan kautta, että nyt kelpaa naisenkin työpanos, se vähäinenkin, joka esimerkiksi lasten ollessa pieniä on mahdollista antaa. Se on kaikkien etu, että näin voi menetellä.

Ed. Risikko aikaisemmin puheessaan ehdotti eräänlaista sijaisrengasta terveydenhuollon henkilöstöön, jotta sijaisuudet saataisiin kokoaikaisiksi ja tavallaan vakituisia työsuhteita myös tältä osin. Ajatus on mainio, mutta tämän päivän realismia on se, että sijaisia ei ole. Kohta ei ole niitä ihmisiä, joita näihin renkaisiin otettaisiin. Elikkä meidän hieno mielikuvituksemme tuottaa ideoita, jotka ovat jo vanhoja silloin, kun ne täällä ääneen sanotaan. Tilanteet ovat menneet ohi.

Naisten asema ja naisten palkka: Tässä monetkin edustajat ovat siihen viitanneet. Ainakin me työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenet tiedämme, että koko EU:ta koskeva ongelma on naisten huonompi palkkaus. Kun me tiedämme, että koko Eurooppa vanhenee ja koko Eurooppa tarvitsee kaikki naisensa myöskin työelämässä, niin tätä asiaa ehkä tulevina vuosina käsitellään laajemmalla foorumilla kuin vain Suomessa samapalkkaisuuskysymyksenä. Me käsittelemme sitä koko Euroopan laajuisella keskustelualueella.

Saimme uutta tietoa, kenties vielä osin julkaisematontakin, professori Aholta työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa työttömyyden kroonisesta luonteesta. Se karu toteama, että yhä edelleen koko ajan tapahtuu selvää valumaa pitkäaikaistyöttömyyteen, krooniseen työttömyyteen, on tosiasia. Edelleen viitteet siitäkin, että aktiivitoimet auttavat vain osaa, kenties kolmannesta, kenties neljännestä, näyttävät olevan tosiasia, ja tietylle työvoimalle ei ole kysyntää, oli sitten keinoja käytössä tai ei aktiivisessa työvoimapolitiikassa. Mutta toisaalta työelämä tarvitsee tulevaisuudessa myös heitä, joiden työkyky on vajavainen, ei sataprosenttinen. Tähän kohtaan tarvitaan juuri nyt erityisiä toimia, myös lainsäädäntötoimia. On varmasti viisasta päästää erillisratkaisulla eläkkeelle osa pitkään työttömänä olleista. Heidän työvoimakapasiteetilleen ei kysyntää ole.

Sitten oli värikäs vaatimus ed. Kankaalta. Hän vaati pois lääkärinoikeuksia sellaiselta lääkäriltä, joka kirjoittaa työkyvyttömyyseläketodistuksen, mutta sitten kansalaiselle ei sitä eläkettä myönnetäkään. Se oli kova vaatimus. (Ed. Kangas: Hehän ovat ammattitaidottomia!) — Niin, siinä ed. Kangas kertoo, että lääkärit ovat tällä kohdin ammattitaidottomia. — Voi sanoa näin, että ehkä lääkäreillä on sellainen ongelma, että kun lääkärillä on velvollisuus kansalaisen niin vaatiessa kirjoittaa eläkettä varten lääkärintodistus, niin lääkärit liian helposti ottavat myönteistä kantaa siihen työkyvyttömyyteen. Pitäisi olla kriittisempi ja olla ottamatta kantaa, kun siellä sekin rasti ruutuun on, tai pyytää lisäselvityksiä, esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuksia. Väitän, että merkittävässä osassa työkyvyttömyyseläkehakemuksista lääkäri aavistaa etukäteen, mitkä ovat sillä rajalla, että tulevat tai eivät tule hyväksytyksi. Selvät tapaukset menevät aina läpi.

Vielä tässä kohtaa korostaisin, että Kansaneläkelaitoksella on merkittävä hanke menossa, jossa kehitetään uutta käytäntöä työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämiseen ja niihin kriteereihin, milloin jäljellä oleva työkyky on siinä määrin alentunut, että eläkkeeseen on oikeus. Sellaisia testejä ja yksinkertaisia menetelmiä laaditaan. Toivon, että siitä tulee pikaisesti meille hyötyä tähän ongelmaan.

Arvoisa puhemies! On vähintäänkin erittäin mielenkiintoista olla käsittelemässä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä edelleen tälläkin kaudella tätä selontekoa. Niin paljon työelämä on muuttunut.

Tämän työsopimuslain uudistaminen oli todella iso urakka. Sen eteen tehtiin paljon työtä. Voi sanoa, että tänään erilaisten tapahtumien ja asioiden hallittavuus on jotenkin väljentynyt ja heikentynyt työelämässä. Kaikki on käynyt kyllä myös paljon värikkäämmäksi. Voi olla, että kun päästään palautekeskusteluun saakka aikanaan, on jälleen uusia visioita olemassa, joista juuri tällä hetkellä ei ole mitään aavistusta. Ehkä jos menisimme ulos ja katselisimme tarpeeksi ympärillemme ja osaisimme katsoa, niin näkisimme hiukan pidemmälle, mutta tässä talossa keskustelu, joka käydään ilman kosketusta tavalliseen arkielämään, on auttamattomasti tapahtumista jäljessä.

Paula  Risikko  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen totesi, ettei ole sijaisia ja siitä syystä tämä pätkätyö on hankala tilanne. Nyt ed. Ylä-Monosen kannattaisi tutustua eri paikkakunnilla tähän tilanteeseen, koska on hyvin paljon sosiaali- ja terveydenhuollossa pätkätöissä henkilöitä. On aivan totta, että tulevaisuudessa varmasti sijaispula on ja siihen pitää reagoida, mutta tällä hetkellä eri puolilla Suomea on aivan liian paljon pätkätöitä. Ja jos nyt täällä jonkun tällaisen hyvän idean esittää, niin ei sitä kannata tuolla lailla nonchaleerata.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Ed. Risikko ei nyt kuitenkaan omi ideaa, joka on jo käytännössä monissa kunnissa. Nimimerkki Tampereella jo noin 30 vuotta toiminut, hetken aikaa poissa oleva niin sanottu sijaispooli on todellisuutta hyvin monessa kunnassa. Varmaan se on todellisuutta myös tämän jälkeen, mutta varmaan, ed. Ylä-Mononen tarkoitti, että meillä on paikkakuntia, joille tällä hetkellä käytännössä ei mennä, koska siellä ei ole osoittaa pysyvää työpaikkaa. Siellä ei ole osoittaa pysyvää työpaikkaa puolisolle, jolloin sinne ei myöskään ehkä ole mahdollista tällaista sijaispoolia rakentaa.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva työelämäselonteko on kattava paketti siitä, mitä työelämän lainsäädännössä on viimeisten 10 vuoden aikana tehty, ja se on myös aika kattava yhteenveto siitä, mitä asioita on työn alla lähivuosina. Muuttunut työelämä ja toimintaympäristö on haaste myös lainsäätäjille, ja haasteet sen kuin jatkuvat. Työvoiman väheneminen työväestön eläköityessä, myös yrittäjäpolven eläköityminen, toimintaympäristön kansainvälistyminen, erilaistuvat työmuodot ja työajat ovat haasteita, joita ei myöskään pelkällä lainsäädännöllä voida selvittää. Tarvitaan myös työmarkkinajärjestöjen panosta.

Yksi esimerkki työorganisaatioiden toimintatapojen muutoksesta on etätyö. Laajakaistojen rakentaminen kattavasti koko maahan edistää myös työskentelyä, joka ei ole enää perinteisesti paikkaan sidottua. Työskentely onnistuu kotona tai jopa kesämökillä, ja se on erinomainen mahdollisuus monille palata vaikka töihin kotiseuduilleen tai tehdä osavuotisesti työtä syrjäisemmilläkin alueilla.

Selonteko toteaa, ettei lainsäädäntömme tunne erikseen etätyöntekijää. Selonteko myös toteaa, ettei etätyö kuitenkaan ole yleensä työaikalain alaista. Tässä kohden me lainsäätäjät tarvitsemme joustavuutta. Jos etätyö kerran on oiva tapa tehdä tai teettää työtä, työ tulee tehdyksi ja sekä työnantaja että työntekijä ovat tyytyväisiä, niin miksi pitäisi lisätä pykäläviidakkoa, jos ongelmia ei ole? Jos taas tarvetta lakien osalta ilmenee uusien työmuotojen, kuten etätyön, osalta, tulee tarpeen ja aloitteen lähteä etätyötä tekevistä tai teettävistä. Ulkopuolisten on mielestäni turha kantaa huolta, tehdäänkö siellä kotona töitä ja mihin aikaan. Tästä kertonevat enemmän tehtävän työn tulokset ja työntekijän sekä työnantajan tyytyväisyys valittuun työmuotoon.

Arvoisa puhemies! Työelämäselonteko arvioi myös soveltamisalakysymyksiä työsopimuslain osalta. Lähtökohtanahan on, että työtä tehdään joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Ongelmia on kuitenkin ilmennyt tilanteissa, joissa toimeksiantosopimuksella tehdään töitä toiselle niin sanotusti epäitsenäisessä asemassa tai kun työsuhde on muutettu yrittäjäsuhteeksi. On ymmärrettävää, että esimerkiksi ostopalveluihin siirtyminen on hämmentävää työpaikoilla erityisesti, jos vain osa palveluista ostetaan. Kun sama työ tehdään yrittäjän toimesta, ei se työsopimuslain soveltamisalasäännösten mukaan enää kuulu tämän lain piiriin.

Työsopimuslakia noudatetaan, kun työt tehdään epäitsenäisessä asemassa. Samoin selonteossa käsitellään epäaitoa ja aitoa yrittäjätoimintaa. En aivan täysin ymmärrä, miksi tällainen jako on syntynyt ja kuka ryhtyy tuomariksi erottelemaan aitoa ja epäaitoa. Kumminkin nykyinen lainsäädäntö on tarkoin määritellyt Suomessa yritystoiminnan lailliset rajat ja säännöt. Yrittäjät kuuluvat ennakkoperintärekisteriin, ovat alv-velvollisia ja ovat vakuuttaneet itsensä lain määräämällä tavalla. Tehtävän työn sisältö tai ala ei voi nousta lain soveltamisessa määrääväksi.

Arvoisa puhemies! Työelämäselonteon loppuosassa puhutaan työehtosopimuskehityksestä. Mielestäni tulevaisuuden haasteena tulee olemaan joustavuuden ja turvan yhteensovittaminen. Muutoksia ei kuitenkaan helpota se, että kun työnantajapuolella toivotaan joustoa, se lähes aina palkansaajapuolella nähdään turvan vastakohtana.

Voisiko suomalainen työelämä olla samanaikaisesti joustavaa ja myös turvallista työntekijän kannalta? Tämä on hyvin olennainen asia niin työntekijöiden tyytyväisyyden kuin yritysten työllistämiskynnyksen kannalta. Selonteon tekstissä paikoin, mutta varsinkin tämän päivän keskustelussa, jää vaivaamaan vanhakantainen vastakkainasettelu työntekijän ja työnantajan välillä. Ketä vastakkainasettelun herättely oikein palvelee?

Tällä hetkellä täälläkin esiin nostettu vuokratyöongelma ja siellä vallitsevat villit käytännöt ovat merkki siitä, että kun joustoa ei sopimusjärjestelmän puitteissa ole saatu aikaan työntekijöitä ja työnantajia tyydyttävällä tavalla, jouston tarve on purkautunut vuokratyömarkkinoille. Samoin erilaiset jäykkyydet sopimusneuvotteluissa ovat purkautuneet myös työttömyydeksi. (Ed. Kangas: Tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä!) Nämä ongelmat eivät ratkea sellaisella julistuksella, ei puolin eikä toisin, vaan oikeasti niitä konkreettisia esityksiä varmasti hallitus tuo. (Ed. Kangas: Pätkätöitä ja osa-aikatöitä lisätään!) — Edustajalla on myös oma puheenvuoro toivottavasti myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin poimia selonteosta myös vastakkainasettelun kansainvälistä kilpailukykyä ja siihen liittyviä tekijöitä arvioitaessa. Hieman selonteossa häiritsi se, että vastakkain asetettiin alhaiset työvoimakustannukset ja tieto, taito ja osaaminen. Käsittääkseni ne eivät sulje pois toisiaan, kumpaakin tarvitaan. Tietoa, osaamista ja taitoa tarvitaan erityisesti vientisektoreilla, mutta työvoimakustannukset vaikuttavat työllisyyteen kotimarkkinoilla erityisesti palvelualalla.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu vuokratyöstä, ja siinä on erittäin paljon käytännössä ongelmia. On mielenkiintoista, että periaatteessa vuokratyösuhteiden osalta säännöt ovat selkeät. Työsopimuslaki määrittelee vähimmäistyöehdot joko vuokrausyritystä sitovan työehtosopimuksen tai käyttäjäyrityksen työehtosopimuksen mukaan tai työnantajan tai työntekijän työlainsäädäntöä noudattavan työsopimuksen mukaan. Kumminkin näitten työehtojen valvonta on puutteellista, ja kuten monessa puheenvuorossa täälläkin on todettu, valvontaa suorittavien viranomaisten resurssit eivät ole riittäviä.

Vuokratyömarkkinoille oman lisänsä tuo Viron EU-jäsenyys. Täällä on jo puhuttu orjatyömarkkinoista. En kuitenkaan ymmärrä, miten joku voi sille virolaiselle työntekijälle mennä sanomaan, että sinä olet nyt orjatyössä. Sen virolaisen näkökannalta kyse on kumminkin paremman elintason tavoittelusta ja pyrkimyksestä parantaa omaa asemaansa. Onkin mietittävä, olisiko kumminkin parempi, että meille töihin hakeutuvat virolaiset pystyisivät helpommin tulemaan suomalaisten yritysten palvelukseen suoraan työntekijöinä eivätkä vuokratyöfirmojen kautta. Tähän asiaan voidaan vaikuttaa hiljattain käsiteltyä ja säädettyä siirtymäaikalakia tarkastelemalla, ja toivottavasti tuota tarkastelua tehdään jo hyvissä ajoin tämän vuoden kuluessa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä ottaa yhden hyvän esimerkin täältä työelämäselonteosta. Työelämäselonteossa todetaan, että vuorotteluvapaan käyttö on osoittanut sen toimivaksi vaihtoehdoksi niin jaksamisen kuin perheen ja työelämän yhteensovittamisen kannalta. Vaikkei haave pitkäaikaistyöttömyyden helpottamisesta tätä kautta olekaan toteutunut, kun vain 2 prosenttia käytetyistä sijaisista on ollut työttöminä yli vuoden, on vuorotteluvapaa osoittanut tarpeellisuutensa, kun sitä keskimäärin 7 700 henkilöä käyttää kuukausittain. Kun vuorotteluvapaajärjestelmän vaikutuksista saadaan vielä lisää tutkittua tietoa, lienee selvää, että sen vakinaistaminen on järkevää, ja sen toteuttaminen myös osa-aikaisena tulisi tehdä mahdolliseksi, kuten selonteossakin todetaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle on laaja katsaus siitä, mitä työelämässä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Tällaiselle selonteolle on tilausta. Elinkeino- ja työelämän muutos on kiihtynyt, ja työlainsäädännön sekä työelämän toimintaympäristön ja toimintatapojen arvioiminen on nyt paikallaan.

Suomalainen työvoima jakaantuu kolmeen osaan. Niin kuin täällä on todettu, meillä on toistaiseksi voimassa olevissa työ- ja virkasuhteissa olevia ihmisiä, sitten meillä on pätkä-, osa-aika- ja alihankinta- ja muissa epävarmoissa työsuhteissa olevat ihmiset ja kolmantena ryhmänä työelämästä syrjäytyneet. Määräaikaisten tai muuten epävarmojen työsuhteitten määrä on nykyään aivan liian suuri. Syrjäytyneitä ei pitäisi olla lainkaan; hyvin voivassa yhteiskunnassa jokaisesta pidetään huolta ja jokaiselle järjestetään jonkinlaista mielekästä tekemistä.

Tämän selvityksen laajuudesta johtuen siinä arvioidaan työelämää monelta kantilta ja lainsäädännön kautta. Itse olisin rajannut selvityksen enemmän koskemaan työelämän ongelmakohtia ja etsinyt niihin ratkaisuja. Työsuhdeturvaa on vahvistettava entisestään. Suomessa on irtisanominen liian helppoa ja halpaa verrattuna muihin EU-maihin. Siitä on seurannut yritysten siirtymistä ulkomaille ja työpaikkojen vähenemistä Suomessa jopa aivan keskeisillä, tärkeillä aloilla. Ay-liikkeen vaatimukset muutosturvasta ovat oikeutettuja, ja näitä vaatimuksia eduskunnan tulee tukea.

Monen asiantuntijan mielestä suomalainen työelämä voi pahoin, ihmiset ovat stressaantuneita eivätkä viihdy työpaikoilla. Usein tähän on syynä henkilöstöasioita osaamaton ja työntekijöitten sosiaalisia tilanteita ymmärtämätön esimies. Kuten täällä ministeri totesi, sinne pitäisi työpaikoille mennä ja päästä sinne sopimaan näistä. Muualla niistä ei pysty sopimaan, siitä olen ministerin kanssa samaa mieltä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että kun on pahoinvointia ja pelko työpaikan menettämisestä, tehdään ylitöitä jopa ilmaiseksi, kun pelätään, että menetetään työ. Tämä on sitä joustamista, mitä täällä peräänkuulutetaan varsinkin kokoomuksen taholta. Suomi on johtava maa pätkätöitten tekemisessä. Tämä on myös suomalaisen työvoiman joustamista työnantajaan nähden.

Aivan keskeinen kysymys lapsiperheitten kannalta on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Vanhemmilla on liian vähän aikaa lapsilleen. Nuoret kasvavat erilleen kodista ja syrjäytyvät oikeasta yhteiskunnallisesta kehityksestä jengiytyessään muitten samanlaisten nuorien kanssa. Työelämän pitää osoittaa enemmän joustoa perheiden ja niitten tarvitseman vapaa-ajan suuntaan. Kaikkea ei voi laskea rahassa ja tehokkuuden kasvuna. Työelämän toimijat, tavalliset ihmiset, ovat inhimillisiä olentoja, joilla on omat tarpeensa.

Harmaasta työvoimasta sanoisin sen verran, että sitä on paljon, sitä on rakennusalalla, sitä on palvelualoilla. Siihen on jo välineet ja puitteet, millä sitä valvotaan, on työsuojelutarkastajia lisää ja eräs käyttämätön suuri voimavara on ay-toimitsijat, jotka nyt vapaaehtoisesti ja ammattiliittojen kautta valvovat työmaita. Näille voitaisiin viranomaistehtäviä sälyttää, niin että he voivat mennä työpaikoille ja tarkastaa, millä työehdoilla siellä tehdään töitä.

Suuryrityksissä on tullut tavaksi palkita yritysjohtoa ja osakkaita valtavilla optioilla sekä eroavia johtajia kultaisilla kädenpuristuksilla. Tämä tuskin on omiaan parantamaan työntekijöitten tehoa tai yritykseen sitoutumista. Pikemminkin pitää kehittää henkilöstörahastoja ja suorittavan portaan palkitsemista. Yritys, joka tuottaa hyvää tulosta, palkitsee hyvästä tuloksesta koko henkilöstönsä, saa henkilöstönsä yrittämään entistä enemmän. Johtoportaan palkitseminen toimii pikemminkin päinvastoin ja kannustaa johtoa uusiin henkilöstösaneerauksiin palkkioiden toivossa. Tällaista mekanismia tuskin haluamme työmarkkinoille.

Työelämä tarvitsee koulutettuja ihmisiä, mutta näille ihmisille on taattava työtä valmistumisen jälkeen.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erityisen miellyttävää huomata, että ministeri Filatov on jaksanut olla täällä läsnä koko tämän pitkän keskustelun. Annamme sille taatusti suuren arvon.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa työelämässä noudatetaan hyvin selkeitä ja vakiintuneita pelisääntöjä. Meille on muotoutunut pitkä perinne työmarkkinajärjestöjen väliselle neuvottelujärjestelmälle, jolla on keskeinen rooli yhteiskunnallisen suunnan näyttäjänä. Näin tulee jatkossakin olla.

Käsittelyssä oleva työelämäselonteko kuvaa erinomaisella tavalla, että työelämää koettelevat aivan uudenlaiset muutospaineet. Muutos agraariyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi on ollut hyvin nopea, ja nämä muutokset ovat näkyneet myös työelämässä. Selonteossa esitetään selkeästi, mitä on tapahtunut työelämässä viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Jos vanhemmat sukupolvet tottuivat pysyviin ja pitkiin työsuhteisiin, tämän päivän työelämän eri toimijat ovat aivan uudenlaisen tilanteen edessä. Viime vuosien aikana työelämään ovat saapuneet niin sanotut epätyypilliset työsuhteet. Kovinkaan pitkään niitä ei voida kutsua epätyypillisiksi, koska yhä useampi ihminen omasta tahdostaan tai tahtomattaan on määrä- tai osa-aikaisen työn varassa.

Aivan oman kysymyksensä tuovat työvoiman vuokraus, ulkoistamisen seurauksena muuttuneet työsuhteet ja etätyöt. Näitä työelämän uusia muotoja ei pidä nähdä pelkästään negatiivisina ilmiöinä. Mielestäni nämä tuovat työelämään myös monipuolisuutta ja edistävät usein myös ihmisen omaa valinnanmahdollisuutta. Tärkeää kuitenkin on todeta, että lainsäädännön on mukauduttava näihin muutoksiin. Lainsäädännön on karsittava työelämän epäkohdat. Ihmisten välistä tasa-arvoa työelämässä on edistettävä.

Arvoisa puhemies! Ikääntyminen on työelämän mittavin haaste. Valmistautuminen työuran pidentämiseen on jo aloitettu. Yhteinen tavoite on siis selvä: työelämään pääsyä on nopeutettava ja työelämässä on pysyttävä entistä pidempään. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää useita toimenpiteitä yhteiskunnan eri tasoilla. Lainsäädännön osalta työ on jo aloitettu. Käytännön tasolla työelämässä väestön ikääntymisen tulee merkitä johtamisjärjestelmien jatkuvaa arviointia, työsuojelullisten näkökulmien huomioimista ja erityisesti työntekijöiden jaksamista ylläpitävien toimien lisäämistä. Olen erityisen iloinen, että valtionhallinnossa on käynnistetty erilaisia hankkeita, jotka edistävät näitä tavoitteita. Vieminen käytännön tasolle vaatii vielä runsaasti ponnisteluja.

Tulevat vuodet ovat työelämän kannalta entistä haasteellisempia. Eduskunta on vastikään käynyt keskustelua siitä, minkälainen on laajentunut Euroopan unioni työelämän näkökulmasta. Toivon, että Suomi uskaltaa olla tulevissa päätöksissään ennakkoluuloton. Työttömyys, ikääntyminen ja työelämän muutospaineet tuovat erityisen haasteen lainsäädäntötyöhön. Toivon, että uskallamme kyseenalaistaa myös voimassa olevia työelämän käytäntöjä ja työttömyysturvaan liittyviä kysymyksiä. Meidän on rohkeasti myös tehtävä uusia avauksia, muuten emme pärjää.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko työelämästä, työelämästä ja sen muutoksista viimeisen kymmenen vuoden aikana, on luonut sellaisia virikkeitä, että tämän pohjalta voidaan ajatella ja nähdä, että nykyhallitus katsoo tähän asiaan vakavasti ja katsoo eteenpäin. Ehkä voi ajatella, että paras esimerkki siitä on olemassa, että tämän pitkän keskustelun ajan työministeri on koko ajan seurannut, ollut läsnä, ja uskon, että on valmiina vastaamaan niihin kysymyksiin, jotka tässä laajalukuisessa salissa, jossa näen useampia edustajia, peräti kolme kappaletta, läsnä olevan, syntyvät vielä tämän keskustelun jälkeen. (Ed. Tiilikainen: Kertokaa nimet!) — Ed. Tiilikainen haluaa nimiä, mutta tämän jokainen näkee, joka katsoo.

Tässä voidaan ajatella, että nämä työelämän muutokset, jotka ovat tapahtuneet kymmenen vuoden aikana, ovat olleet normaaleja ja joustavia. Ehkä ne ovat pitkälti olleet kilpailukyvyn vaatimia. Ehkä ne ovat myöskin olleet sellaisia, että yhteiskunnan on ollut mukauduttava muuttuviin olosuhteisiin, koska suurin piirtein lähes saman ajan Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen. Ainakin se on varautunut tässä unionin jäsenyyteen jo siinä vaiheessa, kun tätä kymmenen vuoden aikaa on laskettu.

Tässä voi hyvin nähdä, kun katsotaan tätä sisältöä, että täällä todetaan, että perustuotannossa, sitten jalostuksessa, on ollut työllisten määrä koko ajan, työntekijätarve, laskevaan suuntaan. Sellaisenaan sitten ainut, joka on ollut vahvasti nousevalla trendillä, on palveluelinkeinot ja palvelut. Tässä voidaan ajatella, että suomalaiset ovat elättäneet entistä enemmän toisiansa palvelemalla toisiansa ja kättelemällä toisiansa. Tämä on hyvä asia, mutta pitkällä aikavälillä tämä kehitys ei voi näin jatkua, koska tämä kotimaan keskinäinen palvelu, kotimarkkinoiden kasvu, ei yksin elätä meitä, vaan tarvitaan sellaista toimintaa, sellaista teollista toimintaa, mikä tuo vientituloja maahan, ja sitä kautta sellaista ostovoimaa, mitä tuolta maailmalta hamutaan.

Ei voi tietysti kiistää, etteikö palveluelinkeinojen merkitys matkailun ja hotelli- ja ravintolatoiminnan osalta, erityisesti liikuntapaikkojen osalta, jos se kohdistuu näihin ulkomaalaisiin tulijoihin, turisteihin ja turistivirtaan, tuo tätä samaa ostovoimaa, mitä haen tämän perustuotannon ja jatkojalostuksen kauttakin, mistä vientitulot kasvaisivat. Mutta ehkä tähän ajastansa tämä viisas hallitus löytää myöskin sellaiset ratkaisut, millä voidaan kilpailukyky, erityisesti kansainvälinen kilpailukyky, tulevaisuudessa turvata.

Mutta, herra puhemies, yhteen erityiseen huoleen kiinnitän huomiota. Se, mikä selonteosta ei ilmene eikä tänään ole laajemmin tullut käsitellyksi, on työelämästä vieraantuminen, vieraantuminen niin, että katsotaan sillä lailla, että työnteko ei ole yksi elämisen perustarkoitus, vaan yhteiskunnan turvaverkot takaavat semmoisen toimeentulomahdollisuuden, että työ on toissijainen viihde tässä asiassa. On siirrytty pois niistä vanhoista ajoista, en niitä sellaisenaan kaipaile, mutta kuitenkin muistutan, mitä ne olivat olemassa. 50 vuotta taaksepäin oli tehtävä työtä, jotta saisi toimeentulon, ruuan, asunnon, lämmön ja vaatetuksen. Tänä päivänä tämän päivän kansalainen, tämän päivän nuori, katsoo, että ne kuuluvat itseoikeutetusti jokaiselle ja sitä varten ei tarvitse työtä tehdä.

Täällä useammassa puheenvuorossa on kannettu huolta siitä, että työuupumus on yksi tekijä, ja laajojen ylitöitten määrä rasittaa normaalityöntekijöitä kohtuuttomasti. Tämä on yksi tekijä siihen asiaan olemassa, että yrityksillä ei nykyisten tämän selonteon voimassaoloaikana muuttuneen työlainsäädännön ja muuttuneiden ulkoisten olosuhteitten perusteella ole valmiutta palkata työntekijöitä, koska työntekijästä eroon pääseminen ja lomauttaminen on todella vaikeata. Se on yrittäjille, yritykselle, vaikeata henkisesti, mutta se on myöskin taloudellisesti järjestelmällisesti vaikeata olemassa.

Siihen nähden tätä tulisikin tulevaisuudessa kehittää niin, että pätkätöihin ottaminen, pätkätöistä vapauttaminen, olisi joustavampaa ja yksinkertaisempaa. Silloin ylitöitten runsas määrä myöskin vähenisi. Täytyisi jostakin löytää sellaisia työhaluja, että kun kansalainen ei ole sitä omaa koulutustaan, ammattia, vastaavaa työtä löytänyt, hän olisi valmiina ottamaan jotain muuta työtä, sellaista, mitä hän kykenee tekemään ja osaa tehdä. Mutta tähän ei vaan tunnu valmiutta olevan. Tähän toivoisin, että tulevaisuudessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Tarvittaisiin sellaisia vanhan ajan, vanhan kansan monitoimityöntekijöitä, jotka osaavat veistää, hakata, muurata, pilkkoa, purkaa, tehdä koreja ja poimia marjoja, tehdä sitä kaikkea muutakin työtä, mitä tarjotaan. Tähän asiaan ei ole tässä selonteossa kiinnitetty huomiota, ei ollenkaan siinä määrin kuin käsittääkseni näitten asioitten ratkaiseminen vaatisi ja olisi vaatinut.

Yhtenä asiana tulee mieleen täällä eilen ja tänään kuultu kysymys siitä, kun tämä putkimies, putkiyrittäjä, toimii ja pelaa tässä yhteiskunnassa, kun haetaan tuolta laajasta maailman kentästä, Suomen kentästä, vastausta siihen, mikä on käsite putkimies. Normaali kansalainen tietää, että sitä putkimiestä ei vaan mistään saa silloin, kun sitä tarvitsee. Heitä ei vaan ole, ja sen pohjalta tarvittaisiin semmoista yrittäjyyttä, sellaista työntekijävalmiutta, että heitä löytyisi ja syntyisi. Tarvitaan mitä ilmeisimmin sellaisia yrittäjäputkimiehiä, jotka toimivat ja lähtevät työhön joustavasti ympäri vuorokauden, silloin, kun työtä on tarjolla. Mutta tällaisia ei ole olemassa.

Tämän pohjalta löytyy monia muita esimerkkejä. Kun kuuntelee ihmisiä kaupassa, erilaisissa palveluyrityksissä, eri paikoissa, miten kansalaiset murehtivat näitä asioita, niin heidän suurin huolensa on se, mistä saa sen työntekijän, mitä sillä kertaa juuri tarvitaan. Esimerkkinä voisi ajatella monivivahteista vapaa-ajan asutusta, mitä Suomen järvien rannat ja maaseutu on täynnä: ei löydy sellaista talonmiestekijää, joka tekisi tilapäistöitä siellä, hoitaisi ja toteuttaisi. Tästä löytyisi mielestäni myöskin semmoinen kehittämisen aihe, millä näitä asioita voisi saada paljon parempaan järjestykseen.

Tähän yrittäjätyöntekijään nähden en malta olla ottamatta esille yhtä merkittävää tekijää. Viime perjantaina olin Ylämaalla tällaisen sahayrittäjän, Kasarin Sahan, 106-vuotisjuhlissa, jossa myöskin sen nykyisen yrittäjän kymmenvuotistaival tuli tässä yrityksessä täyteen. Siellä juhlittiin sitä pitkään kestänyttä yritystä, mikä oli alun perin perustettu kosken rannalle ja ajan myötä muuttunut sitten erilaisten voimaratkaisujen kautta niin, että sitä pyöritetään sähköllä nykyisellään. Se toimii ja pelaa. Siellä kuulin uuden termin "it-yrittäjä", sen, mitä se tarkoittaa tämän tyyppisen yrittäjän kohdalla. "It" tarkoittaa "itse tehden", jolloin itse tekevä yrittäjä on kädentaitaja ja monitoimiosaaja ja sen kautta kävijänä tässä matkassa, mutta hän saa sen panoksensa ja yrittäjätulonsa, kun itse tekee, itse toteuttaa. Jollakin lailla kansalaisilla on sellainen käsitys olemassa, että yrittäjä on sellainen, joka oikeastaan ei itse teekään mitään vaan muut tekevät ja yrittäjä kerää vaan tämän tuloksen, sen, mikä muiden kautta syntyy ja käy. Tämä tietysti ihannetulos on olemassa, mutta se tämän mallisen it-yrittäjän paikalla ei toimi, vaan se perustuu kädentaitoon itse tehden.

Täällä useammassa puheenvuorossa on kannettu huolta sukupuolten tasaveroisuudesta ja tasaveroisesta palkkauksesta. Mielestäni siitä työstä, mitä tehdään ja toteutetaan, eri sukupuolet saavat samanlaisen palkan silloin, jos on samanlaisesta työstä kysymys. Tähän mitattavuuteen, työn laatuun ja määrään perustetaan tämä panos, se palkka, minkä työnantaja maksaa. Mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä, onko kysymyksessä sukupuolena mies vaiko nainen taikka päinvastoin taikka yhdessä. Tässä vaan tarvitaan ajan myötä sellaista kysymystä, että siitä tehdystä työstä, työn laadusta maksetaan sen laatuinen palkka, mikä joustaa myöskin olosuhteitten mukaan, silloin kun tarve on joustaa joko parempaan laatuun taikka huonompaan.

Yhtenä asiana monessa puheenvuorossa on tullut myöskin esille tämä ulkomaisen työvoiman kilpailukyky. Tämä on tätä nykyistä Euroopan unionin toimintaa globalisoituvassa maailmassa, mihin suomalaisten työntekijöiden, yritysten on mukauduttava. Silloin meidän kilpailukykymme säilyy, tulee myöskin tuleville sukupolville sen laajuisena säilymään, että Suomi pärjää siinä muuttuvassa maailmassa, missä vaaditaan joustavuutta niin työnantajilta kuin työntekijöiltäkin. Silloin tällä yhteiskunnalla on jatkoa ja kestävyyttä niissäkin oloissa, missä joudumme tämän halpatyövoiman ja tämän kansainvälisen, eurooppalaisen kilpailun käsiin. Eurooppalaisen kilpailun ulkopuolelta voisi sanoa, että kovin kaukana ei ole myöskään tämä itäinen, rajantakainen kilpailu, mikä tullee olemaan tulevien vuosikymmenien haaste suomalaisille yrityksille ja suomalaisille työntekijöille.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen työelämän mielenkiintoinen haaste on se, miten saadaan työttömyys, työvoimapula ja tekemätön työ sovitettua yhteen, koska nämä kaikki ovat kuitenkin tosiasioita, joiden kanssa suomalaisessa yhteiskunnassa elämme tällä hetkellä.

Sen verran puuttuisin vielä tuohon sama työ, sama palkka -problematiikkaan, johon jo aikaisemmin puutuin. Ed. Kimmo Kiljunen tarkensi omaa kantaansa siitä, että naisten ja miesten alat ovat hyvin pitkälti eriytyneet. Tämä pitää tietenkin paikkansa, ja olen siinä hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Palkkatasa-arvo samasta työstä on mielestäni käytännössä lähes toteutunut. Sen sijaan on paljon vaikeampi saavuttaa tasa-arvo eri alojen kesken. On kuitenkin tosiasia, että monet teollisuuden avainalat, jotka usein ovat miesvaltaisia, pystyvät käytännössä niin sanotusti ulosmittaamaan paremman palkan ja paremmat työehdot. Tämä ei ole lähestulkoonkaan mahdollista monilla niillä naisvaltaisilla aloilla, lähinnä kuntasektorilla, joilla työskennellään muun muassa terveydenhuollon ja opetustoimen ammateissa. Tässä on mielestäni erittäin suuri haaste.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Olin ajatellut, että olisin vastannut kerralla useampiin näistä puheenvuoroista, mitä tänä iltana on käytetty, mutta ehkä tässä vaiheessa on syytä pysyä vain niissä asioissa, jotka ovat tulleet läsnä olevien puheenvuoroissa esiin.

Tasa-arvosta on puhuttu paljon, ja esimerkiksi ed. Holmlund kysyi sitä, millä lailla tähän haasteeseen voitaisiin vastata. Oikeastaan itse vastasitte osittain siihen kysymykseen. Mutta hallitus on uudistamassa tasa-arvolakia. Se on itse asiassa sosiaali- ja terveysministeriössä aika lailla jo loppumetreillänsä, ja siellä on uusia välineitä, niitä, joita hallitusohjelmaan on kirjattu, joissa lähdetään muun muassa työn arvioinnin kehittämisestä. Se on oikeastaan se väline, jolla puhutaan, ei pelkästään samasta työstä ja samasta palkasta, vaan samanarvoisesta työstä ja samasta palkasta sitä kautta. Viimeaikaiset tilastot ovat osoittaneet sitä, että pieni positiivinen nytkähdys näissä miesten ja naisten välisissä palkkaeroissa on tapahtunut, mutta se on ollut hyvin pieni. Tärkeää on se, millä lailla voidaan käyttää palkkatietoja silloin, kun verrataan samanarvoista työtä, ja miten tätä työn arviointia tehdään. Tehdäänkö sitä pelkästään yhden ammattikunnan tai yhden ammattialan sisällä vai tehdäänkö sitä ammattialojen ylitse? Vasta silloin, kun sitä tehdään ammattialojen ylitse, silloin päästään kiinni miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin, koska juuri se, että meidän työmarkkinamme ovat hyvin sukupuolen mukaan jakautuneet, tekevät nämä toimialaerot ja sitä kautta palkkaerot myös sukupuolten välisiksi eroiksi. Sen lisäksi hallituksella on samapalkkaisuusohjelma, ja tämän ohjelman vetäjänä on kaikille tuttu Tuulikki Petäjäniemi, joka on saanut hyvää tulosta aikaan edellisen hallituksen aikana hallituksen jaksamisohjelman vetäjänä. Uskon, että hän tuolla samalla tarmolla tekee tulosta myös tällä ehkä vielä haastavammalla alalla, koska ei ole pelkästään kyse lainsäädännöllisistä asioista tai työpaikalla tapahtuvista kysymyksistä vaan myös niistä asioista, joissa pöydissä hallitus ei istu silloin, kun työmarkkinaosapuolet keskenään sopivat tietyistä asioista.

Sitten toinen asia, joka tuli esimerkiksi ed. Tiilikaisen puheenvuorossa, oli tämä etätyömaailma — jos oikein muistan — ja se, pitäisikö sitä lailla säädellä vai millä lailla tähän haasteeseen vastattaisiin. Suomessahan tehdään suhteessa moneen muuhun maahan verrattuna kohtuullisen paljon etätyötä. Usein sitä tehdään hyvin työyhteisössä ilman mitään sen kummempia sopimuksia. Työntekijät vain tekevät osan työstä etätyönä.

Mutta ehkä meidän mielessämme on vielä hyvin vanha mielikuva työnteosta, ja se lähtee siitä, että on työ, joka tehdään työpaikalla ja työaikaan sidotusti. Sen lisäksi tehdään sitten etätyötä, joka usein tuo työtä tahtomatta kotiin ja syö vapaa-ajan ja työn välistä eroa ja tuo niitä ongelmia, jotka myös täällä esimerkiksi ed. Risikon puheenvuorossa tulivat esiin. Ne liittyvät siihen, että ihmiset tekevät liian paljon työtä, että he eivät sitten enää jaksakaan tulevaisuudessa tuota työpanostansa antaa, vaan se syö myös ihmisen terveyttä ja ehkä koko elämänhallintatilannettakin. Meillä on esimerkkejä siitä, miten työyhteisössä on sovittu etätyö esimerkiksi silloin, jos ihmiset matkustavat työhönsä pidemmän matkan perästä, millä lailla on sovittu tuota työaikaa, jota tehdään vaikkapa sitten junassa, käytettäväksi tai laskettavaksi normaaliksi työajaksi, joka joko sitten hyvitetään vapaana tai sitten normaali työpäivä on lyhempi. Tämän tyyppisiä paikallisia ratkaisuja varmasti täytyy löytää tähän etätyöproblematiikkaan, koska sitä kokonaisuutenansa on hyvin vaikea säädellä sen vuoksi, että se työn tekemisen luonne on usein niin erilainen.

Joustamisesta ja työn turvallisuuden vaateista, joista puhuttiin, mielestäni on tehty mielenkiintoinen tutkimus, joka kuvaa sitä, miten Suomessa on tällaisia perinteisiä, hyvin hierarkkisia työyhteisöjä, joissa joustavuus on aika vähäistä ja joissa johto aika kategorisesti määrittää sen, mitä työntekijät tekevät. Sitten meillä on olemassa proaktiivisia, modernimpia työyhteisöjä, joissa tehdään tiimimäisemmin ja verkostoituneemmin töitä ja joissa joustavuus on hyvin pitkälle menevää. Töitä tehdään silloin, kun niitä on, ja niitä tehdään silloin enemmän, ja usein tuo joustavuus muodostuu ihan sulassa sovussa siellä työyhteisön sisällä. On nähtävissä, että tällaiset proaktiiviset työyhteisöt ovat toimineet paremmin. Ne ovat säilyttäneet työpaikkojansa, ja niiden työllisyystulokset ovat olleet ehkä parempia kuin täällä hierarkkisella puolella. Sekin kertoo siitä, miten tärkeitä työelämän kehittämisohjelmat ovat, ja miten tärkeää se, että me panostamme nimenomaan täällä yksittäisissä työpaikoissa tapahtuvien ratkaisujen löytämiseen.

Kiitoksia kärsivällisyydestä, jos näin voi tähän aikaan sanoa.

Keskustelu päättyy.