Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kun ensimmäisellä kerralla en tähän asiaan päässyt kunnolla esittämään näkemystäni, haluan esittää sen tässä vaiheessa, sillä tämä on erittäin tärkeä hallituksen esitys tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja ulkopuolisen työvoiman käyttämisestä.

On sinänsä hyvä ja arvostettavaa, että hallitus pyrkii torjumaan harmaata taloutta rakennustoiminnassa, kuten tässä lakiesityksessä. Tässä on sellaista hyvää, että tässä pyritään lisäämään tilaajan vastuuta. Tulee velvollisuudeksi selvittää nämä tilaajavastuutiedot myös tapaturmavakuutuksien osalta, elikkä sitä myös seurataan. Sitten ruvetaan noudattamaan työsuhteessa vähintään niitä vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtosopimusmääräysten mukaan tulee noudattaa samanlaatuisessa työssä.

Kuitenkin kiinnitin huomiota siihen, että kun tämä laiminlyöntimaksu tässä tilaajavastuulaissa korotetaan tänne 50 000 euroon enintään, niin se on aivan riittämätön niissä tapauksissa, kun puhutaan miljoonien tai kymmenien miljoonien urakkasopimuksien laiminlyönneistä. Eihän mikään yritys tai henkilö, joka tahallaan haluaa rikkoa näitä tilaajavastuulain määräyksiä, pidä minkäänlaisena rangaistuksena semmoista, että enimmäismaksu on 50 000 euroa. Siinä mielessä tämä olisi voinut olla esimerkiksi urakkasopimukseen suhteutettava prosenttiosuus, jotta se olisi ollut selkeästi oikeudenmukainen. Toki tämä pk-yrittäjän kohdalla varmasti toimii mutta suuryritysten kohdalla ei toimi, ja tästä meillä on Suomessa joitain esimerkkejä jo ollut menneinä vuosina.

Toinen asia, mihin ei selkeästi puututa tässä lakiesityksessä, on näitten urakkasopimusten ketjuttaminen. Mehän tiedämme, että tilaajavastuulaki ulottuu sinne ensimmäisiin aliurakointisopimuksiin ja siitä eteenpäin olevat alihankkijat ovat tavallaan tarkistustoimien ulkopuolella pääurakoitsijalla. Hänen vastuullaan ei ole lähteä selvittämään heidän laiminlyöntejään tai toimenpiteitään. Kuitenkin tämä koskettaa erittäin suurta joukkoa, sillä vuonna 2008 uudis- ja korjausrakentamisessa oli noin 60 000 hanketta, joissa oli pääurakoitsija. Näissä hankkeissa oli noin 260 000 aliurakoitsijaa, joten määrä on erittäin suuri. Siinä mielessä toivoisin, että hallitus tulevaisuudessa myös, kun näitä asioita tarkastelee, kiinnittäisi huomiota myös näihin asioihin.