Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä ympäristönsuojelulaki, ja tämä on ehkä keskeisin ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskeva lainsäädäntö, mitä meillä maassamme on. Ympäristölainsäädäntömme ansiosta teollisuuden kuormituksen voidaan katsoa pienentyneen olennaisesti vuosien aikaan ja ympäristön tila on kehittynyt pääosin myönteisesti viimeisinä vuosina ja vuosikymmeninäkin. Haluan korostaa sitä, että hyvä ympäristölainsäädäntö turvaa vesien, ilman ja maaperän hyvän tilan ja luo samanaikaisesti yritykselle hyvän toimintaympäristön ja pohjaa cleantech-ratkaisujen kehittämiselle.

Ympäristönsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus on tarpeellinen, sillä laista on tullut rakenteeltaan hyvin hajanainen, kun sitä on jouduttu direktiivimuutosten takia usein muuttamaan. Lakiin liittyy peräti 36 muun lain muutosta, eli kyse on todella mittavasta lainsäädäntöpaketista. Ympäristövaliokunta sai myös perustus-, hallinto-, maa- ja metsätalous- ja talousvaliokunnilta lausunnot, joista tässä haluan erityisesti sanoa myös kiitokset.

Vaikka kyseessä on kokonaisuudistus, ei hallituksen esitys sisällöllisesti poikkea yleisellä tasolla erityisen paljon voimassa olevasta ympäristönsuojelulaista. Lain rakenne on nyt kuitenkin paljon selkeämpi ja kokonaisuus toimivampi. Lisäksi lakiin on tehty tarkistuksia tärkeistä kohdista, jotka koskevat muun muassa jälkivalvonnan tehostamista. Valiokunta onkin edellyttänyt hallitukselta toimenpiteitä ympäristönsuojeluvalvonnan tehostamiseksi ja on tyytyväinen siihen, että näin on nyt jo tehty.

Huomattava tarkistuspaketti laissa liittyy teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanoon ja niin sanottuihin BAT-päätelmiin eli parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskeviin päätelmiin, jotka muuttuvat oikeudellisesti sitoviksi. Teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanon osalta lakiin on otettu kaikki käytettävissä oleva joustomahdollisuus mukaan, mitä ympäristövaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena ja kannatettavana. Esimerkiksi lähtökohtana oleva neljän vuoden määräaika ei sovellu tietyille toiminnoille, kuten öljynjalostamoille, joiden käyntijakso on noin viisi vuotta ja uusi investointi edellyttäisi laitoksen pysäyttämistä, josta aiheutuisi sekä kohtuuttomat kustannukset suhteessa saatavaan ympäristöhyötyyn että käynnistysvaiheessa normaalia suuremmat päästöt. Tästä syystä on perusteltua, että lisäaikaa tarvittaessa myönnetään lakiehdotuksen 81 §:n nojalla 78 §:n mukaisin perustein. Lähtökohtana on, että poikkeusten myöntämisedellytysten täyttyessä poikkeusten myöntämiseen ei tule suhtautua pidättyvästi, vaan poikkeamismahdollisuus on nähtävä tarpeellisena osana muutoin sitovaa ja jäykähköä BAT-päätelmäjärjestelmää. Näistä syistä valiokunta korostaa, että ministeriön tulee laatia riittävä ohjeistus yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa BAT-poikkeusten soveltamisesta.

Muutama näkökulma ympäristöhallinnon voimavaroihin.

Ympäristövaliokunta on ollut huolissaan ympäristöhallinnon voimavaroista ja asiantuntemuksen turvaamisesta niin aluehallintouudistuksen yhteydessä kuin budjettilausunnoissaan. Teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpano kuormittaa myös viranomaisia. Valiokunta korostaa, että ympäristöhallinnon riittävä resursointi on tarpeen paitsi ympäristönsuojelun korkean tason myös teollisuuden toimintaedellytysten kannalta.

Yrityksille on myös turvattava joutuisa lupakäsittely. Hallinnon resurssit ovat kuitenkin vähentyneet, ja jatkossa on pyrittävä aikaisempaa tehokkaampaan järjestelmään lupien käsittelyaikojen pitämiseksi kohtuullisena. Lupa- ja muiden menettelyjen keventämistä on selvitetty jo useamman vuoden ajan, mutta tähän liittyviä ehdotuksia ei ole esityksen mukaan voitu sisällyttää siihen kuin hyvin rajoitetusti. Ympäristövaliokunta pitää välttämättömänä, että ympäristölupamenettelyä pyritään edelleen sujuvoittamaan ja nopeuttamaan. Viranomaistoiminnan tehostamisen näkökulma on ollut hallituksen esityksen valmistelussa mukana, mutta varsinaisesti tehostamistoimet ja lupamenettelyjen keventäminen ovat toimeksiantona ympäristönsuojelulain toisen vaiheen valmisteluhankkeessa. Valiokunta kiirehtii lainvalmisteluhankkeen toteuttamista määräajassa.

Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee turvata ympäristölupien joutuisaan käsittelyyn riittävät voimavarat sekä saattaa kiireellisesti valmiiksi uudistus, jolla ympäristölupamenettelyjä tehostetaan, kevennetään ja nopeutetaan sekä ympäristönsuojelulain muutoksenhakujärjestelmää uudistetaan selvittämällä valitusluvan käyttöönottomahdollisuus. Tämä on valiokunnan lausumaehdotus 1.

Ympäristönsuojelun jälkivalvonnan tehostaminen.

Ympäristönsuojelulain mukaisina valvontaviranomaisina toimivat ely-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset, kuten nykyisinkin. Uudella lailla lisätään valvonnan suunnitelmallisuutta, mikä tehostaa valvontavoimavarojen käyttöä ja niiden kohdentamista ympäristönsuojelun kannalta oikeisiin kohteisiin. Uutena laissa ehdotetaan säädettäväksi valvonnan järjestämisen yleisestä periaatteesta, valvontasuunnitelmista ja -ohjelmista sekä riskin arvioinnista valvonnan perusteena. Valvontaviranomaisten on laadittava alueelleen valvontasuunnitelma alueen ympäristöoloista ja valvontaan käytettävissä olevista voimavaroista ja keinoista sekä valvontaohjelma, johon sisältyvät tiedot valvottavista kohteista ja niihin kohdistuvista säännöllisistä valvontatoimista.

Uudessa laissa on myös säännökset valvontamaksun käyttöönotosta, jota valiokunta on useaan kertaan edellyttänyt valmisteltavaksi. Ehdotuksen mukaan valvonnan maksullisuuden piiriin kuuluvat valvontaohjelman mukainen säännöllinen laitosvalvonta tarkastuksineen ja määräaikaisraporttien tarkastuksineen, samoin kuin hallintopakkomenettelyihin liittyvät tarkastukset. Viranomainen voi periä maksun enintään suoritteiden keskimääräisen omakustannushinnan mukaan. On kuitenkin huomattava, että valvontamaksujen käyttöönoton jälkeenkin suurin osa sekä kuntien että ely-keskusten ympäristönsuojelulain mukaisen valvonnan menoista on edelleen katettava verotuloilla, sillä maksullisuuden piiriin kuuluvat tarkastukset ja raporttien läpikäynnit muodostavat vain osan valvontaviranomaisten työstä.

Valiokunta korostaa, että valvontamaksulla voidaan vahvistaa valvonnan voimavaroja ja siten tehostaa valvontaa. Jotta tämä toteutuu käytännössä, on maksutulot myös tosiasiallisesti ohjattava valvonnan käyttöön. Vastaavaa vaikutusta ei kuitenkaan synny, jos samanaikaisesti valvonnan muita voimavaroja vähennetään.

Valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee huolehtia siitä, että kertyvät maksutulot ohjataan ely-keskuksissa tosiasiallisesti valvonnan käyttöön vähentämättä muuta valvonnan rahoitusta. Tämä on valiokunnan lausumaehdotus 2.

Hallintopakko.

Ympäristövaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota hallituksen esitykseen sisältyviin säännöksiin hallintopakon osalta. Viitaten viimeaikaisiin tapahtumiin on erityisen huomion kiinnittäminen hallintopakkosäännöksiin tullut valitettavasti tarpeelliseksi. Ympäristönsuojelulaissa viranomaisen velvollisuuksia koskevaa sääntelyä on nyt täsmennetty. 179 §:ssä on uusi, vesilaissa jo oleva vastaava säännös. Jos ympäristönsuojelulakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei noudateta, valvontaviranomaisen on asian laatu huomioon ottaen kehotettava lopettamaan säännösten ja määräysten vastainen menettely ja ryhdyttävä toimiin 175 ja 176 §:ssä tarkoitetun hallintopakkoasian vireille saattamiseksi.

Valiokunta korostaa sekä toiminnan harjoittajan että valvontaviranomaisten velvollisuutta osaltaan ryhtyä poikkeustilanteissa tarvittaviin toimenpiteisiin. Kun syntyy lainvastainen tilanne, toiminnan harjoittajan on ryhdyttävä välittömästi korjaaviin toimiin ja ilmoitettava asia valvontaviranomaiselle. Viranomaisen on valvottava tilannetta aktiivisesti ja käytettävä tarvittaessa kehotuksia ja hallintopakkoa.

Vaikka tilanteet, joissa hallintopakon käyttö on tarpeen, ovat poikkeuksellisia, on valvonnan oltava sellaisella tasolla, että valvontaviranomaisella on asiaintilaa koskeva tieto ja kyky toimia lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Keskeiset vaatimukset luvanvaraiselle toiminnalle ilmenevät lupamääräyksestä ja myös lupahakemuksesta. Toiminnalle asetetut vaatimukset voivat ilmetä myös yleisesti sitovista alakohtaisista säännöistä, kuten valtioneuvoston toimialakohtaisista asetuksista, joita noudatetaan luvanvaraisten toimintojen lisäksi rekisteröidyissä toiminnoissa. Valiokunta korostaa, että ympäristölupien tehokas valvonta edellyttää käytännössä, että lupahakemukset ja -päätökset on tehty hyvin ja ne ovat riittävän yksiselitteisiä ja selkeitä.

Poikkeuksellista, toiminnan keskeyttämistä koskevaa 181 §:ää täsmennetään myös. Ympäristön pilaantumisen tai terveyden vaara johtaa pykälän mukaan keskeyttämiseen, jos odotettavissa oleva seuraus on välitön ja vakava. Ympäristölle aiheutuvien haittojen tulee olla huomattavia, jotta keskeyttämiseen voidaan ryhtyä. Toiminnan lainvastaisuus ei ole soveltamisen edellytyksenä. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti koko toimintaa ei voida keskeyttää, jos keskeyttäminen on rajattavissa haittoja aiheuttavan toiminnan osaan. Toisaalta viranomaisen ei tarvitse jäädä odottamaan toiminnan harjoittajan toimenpiteitä, jos terveyshaitta tai ympäristön pilaantumisen uhka on niin välitön ja vakava, että viivytys on yleisen edun vastainen. Laajamittaisia teollisia prosesseja ei voida yleensä keskeyttää yksinkertaisesti, vaan keskeyttäminen on käytännössä tehtävä hallitulla tavalla muun muassa hallitsemattomien ympäristövaikutusten estämiseksi. Yhteys toiminnan harjoittajaan on siten tärkeä, ja toiminnan harjoittajan tulee voida olla läsnä keskeyttämistoimenpiteiden aikana.

Sitten turvetuotannon sijoittaminen. Ympäristönsuojelulakiehdotuksen 13 §:n tavoitteena on toteuttaa valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitetta kohdentaa turvetuotantoa ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille. Säännöksen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi muidenkin kuin luonnonsuojelulailla suojeltujen luonnonarvojen huomioon ottaminen lupaharkinnassa. Koska ympäristönsuojelulaki on päästölaki, ei toiminta-alueen luontoarvoja, jotka menetettäisiin tuotantokentän sijoittamisesta johtuvasta fyysisestä muutoksesta eikä sijoittamisesta aiheutuvan pilaantumisvaikutuksen takia, voida lupaharkinnassa ottaa voimassa olevan lain mukaan huomioon.

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossa, että luontoarvojen merkittävyyttä arvioitaessa huomioon otettavat seikat eivät pykälän melko väljässä sanamuodossa olennaisesti täsmennä luvan epäämisperusteiden sisältöä, mistä syystä säännöksen perusteella on varsin vaikeaa ennakoida, milloin turvetuotannon sijoittamiselle ei saada lupaa. Sama koskee asetuksenantovaltuutta, joten perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että pykälää täsmennetään, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Muut lausuntovaliokunnat edellyttävät myös 13 §:n täsmentämistä. Olennainen ongelma tässä on ollut, että hallituksen esitykseen sisältyvä 13 § ja sen perustelut ovat olleet ristiriidassa osin keskenään.

Ympäristövaliokunta on tehnyt pykälään olennaiset muutosehdotukset, joilla epäselvyydet poistetaan, ja ympäristövaliokunta ehdottaa mietinnössään 13 §:n muuttamista seuraavasti:

1 momenttiin ehdotetaan ensinnäkin muutosta, jolla pykälän soveltamisalaa rajataan koskemaan yksinomaan uhanalaisia suolajeja ja suoluontotyyppejä, jotka ovat valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittäviä. Tämä rajaus merkitsee huomattavaa kavennusta siihen laji- ja luontotyyppien määrään, joiden mahdollinen olemassaolo sijoituspaikalla on potentiaalisesti selvitettävä. Rajaus poistaa myös sen mahdollisuuden, että alueella satunnaisesti havaittu uhanalainen laji, joka ei kuitenkaan ole tyypillinen suolaji, johtaisi säännöksen soveltamiseen. Valiokunta korostaa, että 1 momenttiin sijoittuva valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävä suoluonnonarvon turmeltumisen rajoituskynnys on tarkoituksellisesti korkealla eli kysymys on erittäin merkittävistä luontoarvoista.

2 momentti ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Sen mukaan turvetuotanto voidaan ensimmäisen momentin estämättä sijoittaa, jos sijoittaminen ei vaaranna 1 momentissa tarkoitettujen luonnonarvojen säilymistä kysymyksessä olevassa maan osassa tai 1 momentin soveltaminen estäisi yleisen edun kannalta tärkeän toiminnan toteuttamisen eikä luvan myöntämiseen ole muutoin estettä. Koska valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävät luontoarvot eivät jakaudu tasaisesti maan eri osiin, turvetuotantohanke ei välttämättä vaaranna luonnonarvojen säilymistä kyseisessä maan osassa.

3 momenttiin valiokunta ehdottaa teknistä tarkistusta. Momentissa on kuitenkin olennaista, että kun maakuntakaavaprosessit etenevät, suuri osa turvetuotantoalueesta tulee sijoittumaan suoraan kaavan perusteella. Tämä on tavoiteltavaa toisaalta alueellisen suunnittelun vahvistamisen kannalta ja toisaalta siksi, että näin voidaan välttää saman alueen luonnonarvojen selvittämistä ja arviointia kahdessa eri menettelyssä.

Olennainen muutos sisältyy uuteen 4 momenttiin. Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 4 momentin, jolla käytännössä tarkennetaan 0—2 luokan soiden eli luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneiden soiden rajautuminen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Uuden säännöksen mukaan turvetuotanto voidaan säännöksen estämättä sijoittaa suolle, jonka luonnontila on ojituksen vuoksi merkittävästi muuttunut. Arvioitaessa suon luonnontilan muutosta otetaan huomioon ojituksesta aiheutuneet muutokset suon vesitaloudessa ja kasvillisuudessa. Merkittävästä luonnontilan muutoksesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Luonnontilaisuusasteikon luokkiin viittaamisen sijaan 4 momentissa lausutaan lain tasolla ratkaisevana tekijänä suon luonnontilan merkittävä muuttuminen, jonka olennaiset osatekijät ovat muutokset suon vesitaloudessa ja kasvillisuudessa siten kuin luonnontilaisuusasteikosta tarkemmin ilmenee. Käytännössä merkittävästi muuttuneita soita ovat mainitulla asteikoilla kuvatut 0—2 luokan suot, jotka tulee tarkemmin kuvata valtioneuvoston asetuksessa.

Asteikossa 2 luokan suolle olennaista on esimerkiksi, että sillä on ojitettuja ja ojittamattomia osia. Ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Osalla ojittamatonta alaa esiintyy kuivahtamista. Suolle tyypillinen kasvistoaines on kärsinyt: varpuisuus voi olla lisääntynyt, ja samoin voi olla esimerkkejä puuston kasvun lisääntymisestä tai taimettumisesta. Valiokunta korostaa, että myös valiokunnan mietinnön perustelut korvaavat tältä osin hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen tekstin.

Valiokunta korostaa, että säännöstä ei sovelleta lainkaan luonnontilaisuusasteikon 0—2 luokan soihin ja mitään yhteensopivuusarviota ei tehdä, vaan soveltamispoikkeus on kategorinen. Valiokunta pitää tätä välttämättömänä säännöksen riittävän selkeyden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi. Valiokunnan ehdottamalla tavalla muutettuna ja valtioneuvoston asetuksella tarkennettuna sääntely on niin selkeää ja yksiselitteistä, ettei se vaaranna yhdenmukaista lupakäytäntöä maan eri puolilla tai johda valitusten vuoksi lupamenettelyjen pitkittymiseen.

Valiokunta edellyttää, että valtioneuvoston asetuksella säädetään merkittävästä luonnontilan muutoksesta siten kuin edellä on kuvattu, jolloin on yksiselitteisesti selkeää ennakoida sitä, milloin turvetuotanto voidaan säännöksen estämättä sijoittaa. Ilman luonnontilaisuusasteikon tekstiä olennaisilta osiltaan sisältävää asetusta ja vaikka luonnontilaisuuden merkittävän muutoksen perusteet ehdotetaan nostettavaksi lain tasolle, voitaisiin pitää ei-hyväksyttävänä perusteluilla säätämisenä sitä, että käytännössä mainitut 0—2 luokan suot jäävät soveltamisalan ulkopuolelle, kun näitä ei mainita pykälätekstissä.

Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee mahdollisimman pian saattaa voimaan asetus, jolla merkittävästä luonnontilan muutoksesta säädetään valiokunnan mietinnöstä ilmenevin tavoin tarkemmin kirjoittamalla asetuksessa yksityiskohdissaan auki säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät 0—2 luokan suot vastaavasti kuin soidensuojelua koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen liitteenä olevasta luonnontilaisuusasteikosta ilmenee. Valiokunnan lausumaehdotus 3.

Lisäksi valiokunta on tarkastellut perusteellisesti korvauskysymystä ja päätynyt johtopäätökseen, että tässä yhteydessä ja näillä poikkeusmahdollisuuksilla sääntely voidaan hyväksyä ilman korvaussäännöstä.

Arvoisa herra puhemies! Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, ja ne varmaan esitellään vastalauseen jättäjien toimesta erikseen.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta pohti omassa lausunnossaan perusteellisesti ympäristönsuojelulakia ja erityisesti sen turvetuotantoon liittyvää osuutta. Kokoomuksen mielestä turpeenkäytön tulevaisuus pitää turvata ja lupamenettelyt selkeyttää.

Hallituksen esityksessä ongelmalliseksi kohdaksi nousi 13 §, johon valiokunta halusi siis muutoksia. Kyse oli siis siitä, mihin soihin asianomaista pykälää ei sovellettaisi. Hallituksen esityksen perustelut olivat asiassa selkeät, itse pykälä ei.

Maa- ja metsätalousvaliokunnalla oli hyvä ehdotus — itsekin sitä olin kätilöimässä — jolla luonnontilaisuusluokituksen 0—2 suot säilyvät ilman sarvia ja hampaita turvetuotannossa. Ympäristövaliokunta päätyi hieman toisenlaiseen muotoiluun, mutta varmistusten kautta voi kai nyt todeta, että tämänkin ympäristövaliokunnan mietinnön muotoilun kanssa pärjätään.

Soiden luokittelussa käsittääkseni lähdettiin liikkeelle laajan poliittisen yksimielisyyden vallitessa siinä tarkoituksessa, että luodaan ymmärrettävät pelisäännöt turvetuotannolle. Sekä turveala että ympäristönsuojelunäkemykset löisivät kättä päälle. Tiedettäisiin, missä turvetta voidaan tuottaa, missä ei, ja lupahakemukset ohjattaisiin niille alueille, joille tiedetään luvan heltiävän.

Lopputulos on siis parannus alkuperäiseen. On kuitenkin todettava, että ympäristöministeriön loppuvaiheen veivaus ei päänsilitystä ansaitse. Ainakin allekirjoittaneelle muodostui sellainen käsitys, että 13 §:ää haluttiin ujuttaa kakkosluokan soille vastoin eduskunnan monien valiokuntien tahdonilmaisuja.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä edellytetään lausumassa selkeää valtioneuvoston asetusta, jotta voidaan yksiselitteisesti ennakoida sitä, milloin turvetuotanto voidaan säännöksen estämättä sijoittaa. Tämäkin asia vahvistaa ajatusta, että muutamista jarrumiehistä huolimatta käsittelyssä oleva ympäristövaliokunnan mietintö on hyväksyttävissä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelulain tavoite säilyttää Suomen monimuotoinen suoluonto on keskustan mielestä erittäin kannatettava. Se on tehtävä kuitenkin niin, ettei ympäristön kokonaistilanne heikkene. Tämä ympäristönsuojelulaki on kehittynyt todella paljon valiokunnan käsittelyn aikana. Kiitos siitä kaikille asiantuntijoille, valiokunnan jäsenille, valiokuntaneuvoksille ja muille. Se kehittyi todella paljon tämän valiokuntakäsittelyn aikana.

Sitten erityisen kiitoksen meiltä ansaitsevat nämä lausumaehdotukset, mitä tässä on matkassa. Elikkä ensimmäiseksi tämä kohta 1: turvataan ympäristölupien joutuisaan käsittelyyn riittävät voimavarat. Elikkä nämä voimavarat oikeaan käyttöön. Ja sitten tämä toinen lausumaehdotus: eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii valvontamaksuista kertyvien maksutulojen ohjaamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa tosiasiallisesti valvonnan käyttöön vähentämättä muuta valvonnan rahoitusta. Nämä ovat erittäin hyviä lausumia.

Mutta vaikka tämä kehittyi hyvin paljon tämän valiokuntakäsittelyn aikana, niin kyllähän meidän keskustalaisten piti jättää tästä vastalause, koska maa- ja metsätalousvaliokunta ja talousvaliokunta esittivät yksimielisesti, kuten edustaja Sankelo tuossa esitteli, omat näkemyksensä tästä laista, ja nyt sitten me keskustan puolesta jätimme tämän vastalause kakkosen, joka pohjautuu hyvin pitkälti siihen, mitä erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa sanottiin.

Tämän vastalauseemme sisällöt ovat seuraavat:

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että sääntelyn tarkoituksena on kohdistaa toimet vain soihin, joilla on erityisen merkittäviä uhanalaisia esiintymiä. Edellä olevan vuoksi esitämme, että sääntely rajataan koskemaan vain äärimmäisen uhanalaisia ja erittäin uhanalaisia suotyyppejä. Elikkä lisäisimme sanat "äärimmäisen" ja "erittäin". Katsomme, että rajoitukset ovat hyväksyttäviä silloin, kun kyse on valtakunnallisesti merkittävän luontoarvon turmeltumisesta. "Alueellinen luontoarvo" on erittäin epämääräinen käsite samoin kuin mietinnössä oleva "sijoituspaikan ulkopuolella sijaitseva luontoarvo". Mielestämme näitä käsitteitä ei tule laittaa laintasoiseen tekstiin, vaan tulee todellakin olla hyvin tarkasti sanottu, mitä tarkoittaa sana "alueellinen", mitä tarkoittaa sana "ympäristöalue". Elikkä tarkasti. Jos aletaan hiuksia halkomaan tuolla lupia antavissa viranomaisissa, niin nämä voivat todella tuottaa ongelmia, että mitä tarkoittaa esimerkiksi "alueellinen luontoarvo".

Sitten todellakin tämä 13 § oli se pykälä, mihin me olemme jättäneet muutosesityksen, elikkä meillä on pykälänmuutosesitys.

Elikkä 13 § 1 momentti: "Turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti merkittävän luontoarvon turmeltumista." Tästä todellakin jätimme pois sanan "alueellisesti".

Sitten 4 momentiksi esitämme: "Tätä pykälää ei sovelleta, jos kyse on suosta, jossa on ojitettuja ja ojittamattomia osia, ja ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä."

5 momentiksi esitämme: "Jos tämän pykälän perusteella tehdystä päätöksestä aiheutuu kiinteistönomistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle merkityksellistä haittaa, hänellä on oikeus saada valtiolta siitä täysi korvaus siten kuin luonnonsuojelulain 53 §:ssä säädetään."

Eli tällaiset muutokset olemme tehneet 13 §:ään.

Lopuksi sanon kiitokset kaikille tämän lain valmisteluun osallistuneille. On todella mahtavaa huomata, kuinka ympäristö on meidän kaikkien yhteinen asia ja meillä kaikilla on vastuu siitä ja että ympäristöasioita ei todellakaan käsitellä irrallisina, erillisinä asioina, vaan ympäristöasiat kuuluvat kaikkien valiokuntien, erityisesti elinkeinopuolen, asioihin. Ympäristö ja vastuu siitä kuuluu meille kaikille.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Minä myöskään en puutu kuin tähän vastalauseasiaan. Ympäristöasiat ovat tärkeitä, se on selvä, ja on hyvä, että niitä myös sitten lain puitteissa ollaan järkeistämässä ja laittamassa oikeaan muotoon. Otan tässä muutamia kohtia vain. Uskon, että edustaja Mölsä asianomaisen valiokunnan jäsenenä tarkemmin tuopi näitä julki. Lähinnä nimenomaan tähän kategoriseen suoluokitukseen luokkien 0—2 soista: "Lisäksi katsomme valiokuntaryhmänä, että 0—2-suoalueiden käytöstä voitaisiin päättää nykyistä vapaammin. Tällöin mielestämme tulisi kirjata vapaammasta käytöstä myös itse lakipykälässä." Ellei sitä haluta kokonaan poistaa. "Nythän tästä määrätään vain asetuksen tasolla, jolloin lopputulos jää liian usein avoimeksi. Valiokuntaryhmämme mielestä tämä täsmällisempi sääntely ei kuitenkaan ole mahdollista kyseisen alueen lakisääntelyssä käytettävällä sääntelytavalla. Tämän johdosta haluamme poistaa kokonaan 13 §:n. Toisaalta valiokuntaryhmämme näkee varsin lyhytnäköisenä politiikan tekemisenä sen, että nykyinen voimassa oleva ympäristönsuojelulaki ei sisällä minkäänlaisia korvaussäännöksiä niille toimijoille, joilta lupapäätös turvetuotannon harjoittamiseen evätään. Tästä syystä turvetuotantoa koskevan 13 §:n poisto on perusteltua."

Ja ehdotus: Edellä olevan perusteella ehdotamme, että lakiehdotus hyväksytään muutoin mietinnön mukaisena paitsi 2 luvun 13 § poistetaan.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristölaki on pitkän valmistelun jälkeen ollut käsiteltävänä eduskunnassa, ja täytyy myöntää, että aikamoisella rutistuksella useamman valiokunnan käsittelyn jälkeen siihen on saatu hyviä muutoksia. Osaltani ehkä kommentoin talousvaliokunnan näkökulmasta sekä teollisuuden puolelta, johonka direktiivimuutoksen kautta tulee lisäyksiä tähän lakiin, ja sitten toisaalta turvepykälän osalta energianäkökulmasta.

Tästä BAT-direktiivistä, jonka soveltaminen suomalaiseen lainsäädäntöön on jo myöhässä pahasti: tietenkin on hyvä periaate, että uusin teknologia täytyy ottaa käyttöön silloin, kun tehdään uudistuksia, mutta pientä säätöä. Toivon näin: että ne joustot, jotka tässä ovat mahdollisia suomalaisessa lainsäädännössä käyttää, otetaan täysimääräisesti myöskin hyödynnettäviksi.

Äsken valiokunnan puheenjohtaja kertoi, että meillä on nyt jo tiedossa joitakin toimialoja, joilla on ongelmia tämän neljän vuoden määräajan osalta, muun muassa öljyntuotanto, mutta varmaan monia, ehkäpä joitakin muitakin, toimialoja. Olen antanut itselleni kertoa, että voidaan myöskin anoen erityisperustein saada siihen neljän vuoden määräaikaan lykkäystä.

Toinen iso kysymys on nämä luvitukset. Me olemme puhuneet luvituksista tässä salissa monissa muissakin asioissa, emme ainoastaan turpeen kohdalla, vaan vesistöjen kohdalla tai sähkön pientuotannossa ja monessa muussa rakentamisessa. Nyt lausumaan on kirjattu niin, että tätä luvitusta tehostetaan, kevennetään ja nopeutetaan, mikä kuulostaa loistavalta. Eri luvitusjärjestelmien yhtenäisyyttä on myöskin haettu jo useamman kerran tämän eduskuntakauden ja tämänkin vuoden aikana. Se vaatii myöskin resursseja sinne luvituspuolelle läpikäymään, sillä nyt tiedetään, että erityisesti turveluvat ovat seisoneet aika pitkäkin aikoja, jopa monia vuosia, ennen kuin ne saadaan edes käsiteltäviksi, ja myöskin se käsittely on kestänyt aika kohtuuttoman kauan. Elikkä resurssien huolehtiminen siellä käsittelypuolella on myöskin tässä lausumassa mutta myöskin siellä toisessa päässä. Elikkä siinä kohtaa, kun luvat on annettu ja toiminta lähtee käyntiin, valvontaresursseissa on, ehkäpä Talvivaaraa kaikki vähintäänkin muistaen, huomioitava, että ne katsotaan tarkasti. Ja siihen toinen lausuma, johonka valiokunta on kiinnittänyt huomiota: että ne valvontamaksut, joita kerätään, käytetään sitten myöskin täysimääräisesti juuri siihen valvonnan tehokkaaseen ja tarpeeksi vahvaan toteuttamiseen.

Sitten tämä hieman murheenkryyniksikin muodostunut — joinakin päivinä ajattelin, että jopa farssinomaisia piirteitä saanut — pykälä 13, joka siis nyt muuttui huomattavasti parempaan suuntaan. Uskon, että kun perusteluosa ja varsinainen pykäläosa ovat nyt ristiriidattomia — kun hallituksen esityksen tänne tullessa ristiriita oli aika ilmeinen — ja kun tässä lausumaesityksessä valiokunnan osalta vielä asetukseen velvoitetaan rajaamaan nämä suoluokat 0—2 täältä pois, niin kun katsoo näitä hehtaarimääriä, ollaan jo kuitenkin aika isossa määrässä siitä, josta sitten pystytään paremmin neuvottelemaan ja minkä kautta sitten katsotaan näitä erilaisia luontoarvoja.

Uskon, että nyt tämä yhteensovitus niin luontoarvojen kuin turvetuotannon osalta voidaan tehdä, kun samalla tiedetään, että turvetuotantoon ollaan kehittämässä uudenlaista tekniikkaa, jolloinka ympäristövaikutuksia ja ympäristöhaittoja voidaan huomattavasti vähentää. Toisaalta on linjattu nykyisessä hallitusohjelmassa, että turpeen käyttöä vähennetään. No, se on vähentynyt kyllä, ei pelkästään siitä syystä, että se lukee hallitusohjelmassa, vaan ehkä enemmän joistain muista syistä, hinnasta johtuen korvautunut kivihiilellä tai jotain muuta. Mutta onhan totta myöskin myönnettävä, että turve on hieman ristiriitainen polttoaine. Toisaalta se on kotimaista ja toimii tukipolttoaineena puulle ja hakkeelle ja se on aluetaloudellisesti ja työllisyyden osalta suuri ja merkittävä Suomen kansantaloudessa, mutta toisaalta sen hiilidioksidipäästöjen tiedetään olevan varsin mittavat.

Ehkä tällä hetkellä energiapoliittisesti suurempi kysymys on ollut se, että turve on korvautunut kivihiilellä, ja kuten äsken viittasin, se liittyy jo enemmän kivihiilen hintaan, joka on laskenut. Me kuitenkin Suomessa ja myöskin sosialidemokraatteina ajattelemme, että turpeen on oltava meillä varalla. Se on ihan huoltovarmuuden kannalta polttoaine, josta ei voi täysin eikä kannata täysin luopua. Toisaalta pitää muistaa, että valtaosa turpeesta käytetään nyt jo päästökauppasektorilla, jotenka turpeen vähentämiseksi energiatuotannossa ei ehkä tarvita kovin paljon enää kiristyksiä, vaan näiden muiden energiatuotantomuotojen lisääminen voi vähentää turpeen tarvetta.

Uskon, että tällä lainsäädännöllä se lupakäytäntö saadaan ojennukseen ja se valvonta saadaan niitten vesistöjen osalta hoidettua ja sitten me voimme turvata sen huoltovarmuuden kannalta tärkeän osan, mihin sitä turvetta tarvitaan.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä soiden luokitteluasteikot 0—2 on mainittu kiitettävän monta kertaa tässä jo valiokunnan puheenjohtajankin toimesta. Se on erinomainen asia. Sellainen näkemys on syytä tuoda vielä kuitenkin esille, että tässä voi olla sellainen riski, että sitten ruvetaan väittelemään ja kiistelemään siitä, mitä luokkaa asianomainen suo on, että ollaanko siellä kakkosluokassa vai kolmosluokassa. Eli kyllä tämä edellyttää sitten jatkotyöstämistä, niin että meillä on selkeät kriteerit ja toimintamallit siihen, ettei sitten mietitä pitkään, onko tämä kakkosluokka, kolmosluokka ja niin edelleen. Tämä on se pieni riski.

Toinen asia, minkä halusin vielä tässä tuoda esille, on se — kun turvetuotannosta on tuotu ympäristönäkökulmasta monenlaista kritiikkiäkin — että turvetuotanto on viimeisten (Puhemies koputtaa) vuosien aikana kyllä merkittävästi kehittänyt korkeaa teknologiaa ja pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan Korhosen ja edustaja Osmo Kokon pyynnöstä esittelen lyhyesti tämän perussuomalaisten vastalauseen.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi ympäristönsuojelulaki. Kokonaisuudessaan kyseessä on suuri lakipakettikokonaisuus, minkä yhtenä tarkoituksena on laittaa täytäntöön teollisuuden päästöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Toisaalta uusi direktiivi edellyttää myös, että toiminnanharjoittajan on jatkossa laadittava selvitys, jos laitoksen toimintoihin liittyy esimerkiksi maaperän pilaantumisen vaaraa aiheuttavien vaarallisten aineiden käyttöä, tuotantoa tai ympäristöön päästämistä. Pääsääntöisesti muutoin lakipaketissa niin sanotut lupamenettelyt säilyisivät ennallaan, lukuun ottamatta turvetuotannon sijoittumista koskevaa säännöstä.

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää sinällään hyvänä, että ympäristönsuojelulaki ajantasaistetaan. Tällöin voidaan paremmin vastata eteen tuleviin haasteisiin sekä yhteiskunnan että ympäristön osalta. Mielestämme on myös hyvä, ettei lain sisältöön kuuluva luonnonarvopykälä koske luonnonarvot jo menettäneitä soita. Tällöin puhutaan kategorisesti 0—2 luokan soista. Mutta koska kakkosluokan suon luontoarvojen määrittelyä ei voitu kirjata suoraan lakiin — nythän tästä määrätään vain asetuksen tasolla, jolloin lopputulos jää liian usein avoimeksi — siksi jätimme vastalauseen, jossa ehdotamme 13 §:n poistamista kokonaan. Ratkaisevaa oli myös eräiden asiantuntijoiden mielipide, etteivät soiden luontoarvot kuulu ympäristönsuojelulakiin vaan luonnonsuojelulakiin. — Näin lyhyesti.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan alkuunsa koko lain käsittelystä eduskunnassa ja eri valiokunnissa. Turvesoiden osalta täytyy sanoa, että lähtökohtaisesti ehkä hallituksenkin esitys antoi liian vahvat eväät siihen, että keskustelu suuntautui vain energiakäyttöön suunnattujen soiden käsittelyyn, ja siitä tuli se semmoinen, ehkä ympäristönäkökulmasta vahva signaali siihen, että tällä lailla pitää pystyä estämään turpeen käyttö. Satakuntalaisena kansanedustajana haluan tässäkin yhteydessä tuoda esille, että turpeen käyttö on huomattavasti monimuotoisempaa ja rikastuttaa elinkeinoelämää ja on eräille elinkeinonharjoittajille aivan korvaamaton materiaali. Karviassa meillä tehdään akustiikkalevyjä turpeesta, ja meillä broiler-kasvattamot joutuvat turvautumaan turpeeseen, koska se on paras mahdollinen materiaali elintarvikkeiden alkutuotannossa. Meillä lannoitteiden raaka-aineena käytetään osaksi turvetta, sitä käytetään maanparannusaineena, ja totta kai hevostaloudessa turpeella on erityisen suuri merkitys. Ja kun tämä asettelu lähti vain yksinomaan siitä, että turvetta poltetaan, niin se kuvasi ehkä tätä käsittelyä kaikkein surullisimmin ja loi tarpeettoman vastakkainasettelun.

Lain valmisteluvaiheessa oli myös yksi puute: taloudellisten vaikutusten arviointia ei turvesoiden osalta tässä ollut lainkaan. Jos valiokunnan puheenjohtaja onneksi sanoi, että moni kohta muuttui mutta oikeastaan juuri mikään ei muuttunut, niin se on semmoinen ristiriitainen signaali, ja osaltaan on kyllä erittäin surullista juuri se, että näitä taloudellisten vaikutusten arviointeja ei tämän valmistelun alkuvaiheessa ollut.

Hyvää tässä laissa on se, että asiaa selkeytetään, ja erinomaisen hienoa on valiokunnan mietinnössä lupien käsittelyjen nopeuttaminen. Se on valiokunnalta kiitoksen arvoinen asia kaikessa byrokratiassa, mutta juuri ehkä tässä turvesoiden osalta.

Valvonnan maksullisuuteen valiokunta on mietinnössään oikein kiinnittänyt huomioita ja tuonut sen korostetusti esille niin, että ne suuntautuvat juuri siihen, mistä ne on kerättykin.

Itse olisin toki toivonut — kun tämän keskimääräisyyden mukaan sieltä olisi vielä rajattu pois — että se keskimääräisyys määräytyy tarkastustoimintaan liittyviin kustannuksiin, ei ehkä matka- ja päivärahoihin ja niin edelleen, vaikka nekin ovat tietysti osa sitä lupaprosessin hinnallisuutta. Mutta jollakin tavoin sen pitää olla aivan valtion maksamaa toimintaa, ei niinkään, että se on sen valvontakohteen keskimääräisyyttä hinnoitteleva.

Pykälässä 13 valiokunta on tehnyt oikeanlaisia muutoksia, ja 1 momentti on hyvä ja oikeansuuntainen ja siltä osin hyvä korjaus koko 13 §:ään.

Edustaja Maijala toi oikein esille alueellisen arvioinnin. Se on ehkä toivottavasti asetuksilla sitten korjattavissa. Olisi pitänyt lähtökohtaisesti ottaa maakunnallinen näkökulma siihen. Lain valmisteluvaiheessa asiantuntijat toivat tämän alueellisuuden esille. Korostettiin maakuntakaavojen merkitystä, joissa ollaan jo otettu kantaa siihen, minkälainen luokitus tällä suoalueella on, joten olisi ollut luonnollista ja johdonmukaista käyttää tässä alueellisuusarvioinnissa maakuntatasoista termiä, jolloin oltaisiin pystytty toiminnan osalta hieman paremmin sitä tekemään. Jostakin syystä en yhtynyt näihin vastalauseisiin — mikä lieneekään taustalla — mutta joka tapauksessa näillä huomioilla asia eteni hyvään suuntaan. Mutta valmistelu ei ollut ehkä näiden turvesoiden osalta siinä mielessä hyvä.

BAT on oma asiansa, ja omalta kohdaltani, satakuntalaisena kansanedustajana, on tästäkin pakko sanoa, että teollisuuden viesti teollisesta maakunnasta oli se, että heitä ei pelota parhaiden mahdollisten tekniikoiden käyttöönotto, koska he katsovat olevansa edelläkävijöitä. Siinä mielessä ei semmoista uhkaa ole. Mutta osaltaan öljynjalostuksessa — ei ehkä öljyntuotannossa, mutta öljynjalostuksessa — oleva teollisuutemme oli huolissaan siitä, kuinka nämä helpotukset voidaan saada ja rajoittuuko se vain pelkästään neljään vuoteen vai onko nyt mahdollista, kuten valiokunnan puheenjohtaja toi esille, vielä siitäkin poiketa.

No, edustaja Sankelo jo lähtikin. Olisin voinut vaikka loppukevennykseksi sanoa, että ehkä enemminkin kuin siitä, millä alueella nyt voidaan turvetuotantoa harjoittaa, pitäisi puhua siitä, miltä alueelta voidaan turvetuotteita nostaa, sillä turpeitten tuottaminen on ehkä aivan liian pitkä prosessi tällä lainsäädännöllä hallittavaksi.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelulain käsittelyssä on korostunut tämä suokysymys, ja edustaja Myllykosken puheenvuoroon liittyen voin todeta, että Lapissa nähdään suot kyllä hyvin monikäyttöisinä alueina esimerkiksi matkailussa, ja totta kai ne ovat vesistöjen kannalta tärkeitä alueita. Sitä paitsi siellä soilla kasvaa se Lapin kulta, suomuurain. Me kyllä katsomme, että näitä soita meillä on kyllä valtavat määrät.

Neljään kohtaan kiinnitän tässä huomiota.

Turpeen kohdalla tämän suomalaisen energiaomavaraisuuden kannalta katsottuna on aivan keskeistä turpeen ja metsähakkeen yhteiskäytön mahdollistaminen. Sen varaan voidaan rakentaa kerta kaikkiaan suomalainen omavarainen energiantuotanto.

Toiseksi ympäristönsuojelulaissa tulee mahdollistaa juuri tällainen järkevä turpeen hyödyntäminen.

Kolmanneksi luvituskäytäntö, nykykäytäntö, on osoittanut sen, että on aivan liian vaikeata saada näitä alueita käyttöön. Turpeen tuotannosta poistuu pinta-alaa huomattavasti enemmän kuin uusia alueita saadaan käyttöön. Tämä on aiheuttamassa muun muassa sen, että kivihiilen käyttö lisääntyy, ja se nyt ei kyllä missään nimessä ole ympäristönkään kannalta hyvä asia.

Neljänneksi kiinnitän huomiota samaan asiaan kuin mihin maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan on kiinnittänyt huomiota, vastuulliseen turvesoiden hyödyntämiseen, niin ettei vesistöille, erityisesti koskipaikoissa kuteville jalokaloille, aiheudu uhkaa. Nyt ovat minusta olleet lupaavia nämä turvetuotannon viestit siitä, että on meneillään tuotannon rakentaminen sillä tavalla, että tällaisia ongelmia vesistöille ei aiheudu. Se on kyllä erinomaisen hyvä uutinen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelulain käsittelyn aikana keskityttiin hyvin paljolti 13 §:ään. Se on oikeastaan harmi, koska laissa on erittäin paljon muitakin tärkeitä asioita. Elikkä meidän huomiomme ja painopisteemme jäi tähän yhteen asiaan.

Erityisesti teollisuuspäästödirektiivi olisi vaatinut varmaan vielä lisääkin hiomista, ja voi olla, että lähiaikoina se tullaan tavalla tai toisella ottamaan esille uudestaan. Se BAT, Best Available Techniques, voi tulla joillekin yrityksille, toiminnoille aika lailla kalliiksi. Elikkä tämä on niitä kohtia ja asioita, mitä meidän ei saisi päästää täältä eduskunnasta liian helpolla läpi. Tänä päivänä jokainen työpaikka, jokainen Suomen kehitysasia on meille tosi tärkeä. Meillä ei olisi varaa sitten ympäristönsuojelu- tai muilla tämmöisillä asioilla pilata meidän yhteiskunnan kehitystä. Ympäristöasiat pitää ottaa huomioon, mutta se ei saa olla este järkevälle toiminnalle, ja tässä saattaa olla joitakin asioita, jotka ovat vääränlaisena hidasteena.

Ympäristöhallinnon voimavarat tulivat tässä valmistelussa esille ihan hyvin, mutta meillä ei ole tällä hetkellä esittää todellakaan tarpeeksi rahaa ja toimintoja, asioita, millä tavalla voimme viedä asioita eteenpäin, ja nämä ympäristöhallinnon voimavarat ja kuviot heikentävät tällä hetkellä meidän elinkeinotoimintamme kehittämistä aivan liikaa. Toivottavasti sitten näitä luparahoja pystytään jonkun verran käyttämään näitten hallinnon voimavarojen parantamiseksi.

Valvontasuunnitelmat, valvontamaksut: ne eivät saa muodostua missään nimessä sellaisiksi, jotka ongelmoituttavat, hankaloittavat meidän yritystoimintaamme. Varsinkin maaseutuyritykset, maatilat, ovat tällä hetkellä, jo nyt, hukutettuina paperibyrokratiaan, paperishow’hun. Voi olla, että valvontasuunnitelmat ja tämmöiset aiheuttavat vielä lisää paperibyrokratiaa asioista, jotka pitäisi käyttää kyllä muihin asioihin kuin tyhjien papereitten tekemiseen.

Ympäristönsuojelulain kakkosvaihe tulee meille tänne saliin käsiteltäväksi syksyllä. On oikeastaan hyvä, että ympäristönsuojelulain valmistelu jaettiin kahteen osaan. Ehkä se olisi pitänyt jakaa useampaankin osaan, niin että ympäristönsuojelulain 13 § olisi ollut omana kohtana ja muut ympäristönsuojelulain asiat sitten kokonaan eri asiana, jolloin voisimme keskittyä paremmin siihen kokonaisuuden kehittämiseen.

Tämä kakkosvaihe tulee käsittämään ennen kaikkea maatiloille tärkeitä lupa-asioita. Toivottavasti me pystymme viemään näitä asioita sillä tavalla eteenpäin, että maakuntatasolta voimme päätösten tekoa siirtää kuntiin tehtäväksi, sitten kunnissa tehtäviksi ympäristölupapäätöksiksi. Sitten on joitakin tämmöisiä muita asioita, mutta siinä meidän täytyy olla varovaisia, etteivät kunnat sitten itse hukuta omia asioitansa liian vaikeilla kuvioilla. Meidän pitää ohjeistaa kuntia toimimaan järkevästi.

Ympäristönsuojelulupien nopeuteen tulee jatkossakin kiinnittää paljon huomiota, mutta ehkä me sitten kakkosvaiheessa voimme viedä tätä asiaa eteenpäin.

Vielä kerran kiitos kaikille tämän asian eteenpäinviemisestä. Jatketaan tätä ympäristönsuojelulakiakin nyt sitten eteenpäin.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tämä ympäristönsuojelulaki johtaa vesistöjen ja soiden kannalta kestävään toimintaan ja saa aikaan sen, ettei turvetuotannolle aiheudu uudesta laista kohtuutonta haittaa, ja sen, että turvetuotantoalan ja energiantuotannon ympäristölupien käsittelyajat saadaan putoamaan tällä uudella ympäristönsuojelulailla muutamasta vuodesta muutamaan kuukauteen, niin että saadaan tehostettua toimintaa.

Edustaja Kokko toi jo aiemmin esille vastalauseeseen liittyvät näkökohdat, jotka olivat aika paljon samanlaisia tuolla maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuin täällä ympäristövaliokunnassa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja totesi, että tämä lakiesitys sai perusteellisen käsittelyn ja monessa lausuntovaliokunnassa on käynyt, niin myös hallintovaliokunnassa.

Edustaja Maijala täällä kiinnitti huomiota lupamenettelyn joutuisuuteen ja käsittelyyn kunnissa, niin myös hallintovaliokunta, ja todellakin siihen, miten lupamenettelyt kaikin osin — ei pelkästään tietysti tässä turvetuotannossa, mistä paljon on puhuttu — saataisiin joustavammiksi ja byrokratiaa vähemmäksi. Jotenkin se tuntuu aina toivottomalta, kun näitä lakiesityksiä sitten käsitellään, kun lopputulos on se, että jotenkin sitä byrokratiaa on vain saatu lisää.

No, tähän asiaan lausunnon antoi myös maa- ja metsätalousvaliokunta, jossa jätimme sitten eriävän mielipiteen koskien nimenomaan tätä soiden luokitusta. Tämä on hyvin hankalaa mielestäni, vaikka uskon kyllä, että ympäristövaliokunta varmasti ihan vilpittömästi on halunnut selkeyttää näitä luontoarvoja koskevia lausumia tai esityksiä, mutta kyllä se silti jää hieman hankalaksi ja avoimeksi, mitä se luontoarvo sitten on, jos tästä käydään oikeuskäsittelyä. Kuka määrittelee, onko se mielipide, että tämä on merkittävä luontoarvo? No, sinne oli määriteltynä sitten, että uhanalaisuuksilla voidaan perustella näitä luontoarvoja, mutta kriteerinä sekin on aika heppoinen sitten loppujen lopuksi.

Turvetuotannosta on sitten sanottava kyllä, että on se suomalaisen huoltovarmuuden kannalta vain äärimmäisen tärkeää tässä tilanteessa. Meillä katoaa työpaikkoja, valtio velkaantuu, monessa suhteessa kauppatase on negatiivinen. Turvetuotantoa on kyllä liikaa rangaistu vanhoista synneistä. Siellä on toimintaa kehitetty, joten soisin sen olevan ihan tuolla paikallisesti hyväksyttävänä elinkeinona.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristölainsäädännön uudistuksessa maa- ja metsätalousvaliokunnassa neljä asiaa erityisesti keskustelutti. Yksi oli tietenkin tämä 13 §. Valiokunnan kanta oli selkeästi se, että tuon säädöksen pitää olla niin selvä, että 0—2 luokan suot säilytetään käytännössä turvetuotannossa. Näin valiokunta ohjeisti ja omana mielipiteenään ympäristövaliokunnalle viestitti, todellakin niin, että se 13 § on niin selkeä, että siinä ei tarvitse peistä taittaa, vaan kuten on täällä esille tullut, turve on meille oleellisen tärkeä polttoaine, kotimainen energianlähde. Totta kai turvetuotannon pitää olla sellaista, että se ei vesistöjä pilaa. Uutta tekniikkaa on käyttöön otettava. Siihenhän tämä laki ei tuonut minkäänlaisia muutoksia, ja siihen asiaan maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti huomiota, että ne tekniikat kehittyvät sellaisiksi, että vesistöt säilyvät puhtaina ja turvetta voidaan edelleenkin energia- sekä muussa käytössä käyttää. Se on meille äärimmäisen tärkeä asia.

Puhemies! Toinen asia oli ympäristöluvitus sekä lupajärjestelmät, viranomaistoiminta ja lupamaksut. Me myöskin viestitämme tällä omalla lausunnollamme, että lupien käsittelyä täytyy nopeuttaa ja sujuvoittaa ja huomiota pitää kiinnittää aivan erityisesti lupaprosesseihin, ei aina resursseihin. Täälläkin on monessa puheenvuorossa perätty resursseja lisää. Kyllä prosesseihin on kiinnitettävä myöskin huomiota. Ne tarvitsee arvioida, onko kaikki tehtävä niin monimutkaisella tavalla ja niin aikaa vievällä tavalla, itsestään selvätkin asiat, kuin tällä hetkellä tehdään. Valiokunnan mielestä tässä pitää muutosta aikaiseksi saada. Toivottavasti tämä kakkosvaihe nyt sitten tuo tämän mukanaan ja tullessaan, elikkä ympäristöluvitusta pitää pikaisesti nopeuttaa.

Kun meillä turvetuotannossa — vielä palaan siihen sen verran — tällä hetkellä poistuu tuotantoaluetta merkittävästi paljon enemmän kuin mitä uusia tulee, myöskin luvituksen ja ympäristölupaviranomaisten luparuuhkiin pitää huomiota kiinnittää ja tuoda toimijoita ja kuntia entistä lähemmäs sitä varsinaista lupakäsittelyä kuin ne tällä hetkellä ovat.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamasta asiasta ehkä muutama yksityiskohta, jotka täsmentävät tätä kokonaiskuvaa.

Ensinnäkin tämä korvausasia, johon ainakin edustaja Kokko taisi kiinnittää huomiota. On tietenkin hyvä mieltää, että ei ympäristönsuojelulain kautta, jonka iso kuva ja iso idea on ympäristönsuojelu, voi tietenkään lähteä siitä näkökulmasta liikkeelle, että syntyisi korvausoikeudellinen velvollisuus korvata, jos ympäristöä pilataan, onhan se vähän nurinperäinen ajatus. Luonnonsuojelulaissahan on sitten omat kohtansa siihen, että sitä kautta voidaan sitten korvausta mahdollisesti maksaa, jos siihen perusteet löytyy. Mutta ei se oikein istu ympäristönsuojelulain, koko tämän lainsäädännön, ideaan.

Sitten edustaja Sankelo puhui tästä riskistä, turvetuotannosta, johon moni muukin tässä nyt on viitannut, eri sanoilla ehkä. Mutta jos me katsomme tätä isoa kuvaa myös tässä suoasiassa kaiken kaikkiaan, niin meillä karkeasti on se 1,2 miljoonaa hehtaaria suota, mistä tuotannossa on noin 62 000 hehtaaria, elikkä 0,6 prosenttia suuruusluokkana. Meillä on ojitettuna tällä hetkellä 530 000 hehtaaria ja ojittamatonta noin 620 000 hehtaaria. Ja kun me katsomme, mitä turvetuotantoon on arvioitu tarvittavan vuoteen 2020 mennessä, niin se on 50 000 hehtaaria, niin että eivät nämä nyt hirveästi ole ongelma-alueita. Jos me katsomme toisinpäin, niin 0—1 luokan soita on 53 prosenttia tuosta 1,2 miljoonasta hehtaarista ja 2 luokan 31 prosenttia. Jos ne muutetaan taas sitten pinta-aloiksi, niin 0—1 luokan soita on 1,1 miljoonaa hehtaaria, ja jos me tarvitsemme 50 000 hehtaaria vuoteen 2020 mennessä, niin ei tämän nyt hirveä riski pitäisi olla eikä hirveä ongelmakaan.

Ja jos me sitten katsomme taas sitä, mihin ainakin edustaja Myllykoski viittasi, että pitää viedä sinne lähemmäs, sinne paikalliselle tasolle, niin maakuntakaavassahan tämä voidaan hoitaa. Nyt kun me katsomme niitä viittä maakuntakaavaa, joissa turvetuotantoalueiden suunnittelussa on noudatettu 2008 valtioneuvoston hyväksymiä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, on 0—2 luokkien soita osoitettu turvetuotantoon yli kaksi kertaa enemmän kuin alueita arvioidaan tarvittavan koko valtakunnassa.

Että ei tämä teollinen käyttö nyt ymmärtääkseni, jos luvuista mitään ymmärrän, niin kovin iso ongelma ole. Tämä riski kyllä pystytään hallitsemaan ja saamaan terveeseen käyttöön, jos tällaista termiä voi käyttää, niin ettei niitä luontoarvoja eikä vesistöarvoja ja muita vaaranneta. Se on meillä mahdollista ihan näitten lukuarvojen kautta. Tämä 13 § on saanut vähän ehkä ylimääräistäkin dramatiikkaa suhteessa siihen, mikä meillä tämä pinta-alakäyttö on.

Mutta hyvä lopputulos: hyvää yritettiin, ja priimaa pukkasi. — Kiitoksia, herra puhemies.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan puheenjohtajalle on vielä todettava tämä, kun nostitte esiin tuon edustaja Kokon tuoman korvausasian, että eihän kysymys ole pilaamisesta silloin, jos valtio päättää, että suojellaan tietyn tasoinen suo, jota ei ole käytettykään. Kyllä minusta on toisaalta niinkin, että jos valtio edellyttää suojelua, niin kyllä silloin mielestäni voidaan puhua myös siitä, että nämä alueet tulisi jollakin tavalla tälle maanomistajalle korvata, jos hän ei voi niitä sitten elinkeinonaan käyttää.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, siis niin kuin minä sanoin, ei ympäristölainsäädännön kautta voi oikein syntyä tällaista velvollisuutta eikä näkökulmaakaan, että me lähtisimme siitä lainsäädännön tasolla, että syntyisi tämmöinen korvausoikeudellinen suojattu oikeus pilata ympäristöä ja siitä maksettaisiin korvaus. Eihän se näin voi mennä. Luonnonsuojelulain kautta voi mennä, niin kuin minä sanoin, ja vesistönsuojelulainkin kautta voi mennä toista kautta. Mutta pitää nyt muistaa, mistä laista puhutaan. Nyt puhutaan ympäristönsuojelulaista, ja tästähän tässä oli kyse.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän sen kyllä, että nyt on kysymys ympäristönsuojelulaista, mutta kyllähän tässä nyt on iloisesti otettu kuitenkin niitä luonnonsuojeluasioita ja -näkökulmia ympäristönsuojelulakiin, jotka olisi voitu hoitaa siellä luonnonsuojelulaissa. Tämä menee nyt vähän jankkaamiseksi, mutta jos suota ei ole käytetty, niin eihän sitä ole myöskään millään lailla pilattu.