Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on aiemmin tällä viikolla tukenut yksimielisesti Suomen osallistumista Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan. Harjoitus on yksi konkreettinen osoitus pohjoismaisen yhteistyön monimuotoisuudesta. Ulkoasiainvaliokunta pitää harjoitukseen osallistumista johdonmukai-sena jatkona pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisessä. Laajemmassa katsannossa harjoitus on linjassa Suomen Nato-kumppanuusyhteistyön kanssa, ja sillä on merkitystä myös transatlanttisten suhteiden vahvistamisessa.

Herra puhemies! Näin keskustelun aluksi on hyvä nostaa esille pohjoismaisen yhteistyön keskeiset perusteet, rajoitteet ja tavoitteet, niin kuin ulkoasiainvaliokunta ja eduskunta ovat ne turvallisuuspoliittista selontekoa käsitelleessä mietinnössä linjanneet, semminkin kun niitä ei jostain syystä ole mainittu ulkoministeriön laatimassa, tätä keskustelua pohjustavassa selvityksessä UTP 13/2013 vp.

Ulkoasiainvaliokunta käsitteli mietinnössään laajasti pohjoismaisen yhteistyön merkitystä. Valiokunta katsoi, että pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön lisäarvo ja poliittinen kysyntä ovat korostuneet. Nyt onkin erinomaisen tärkeää, että yhteistyön mahdollisuuksia hyödynnetään johdonmukaisemmin Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi.

Valiokunta totesi, että pohjoismaisen yhteistyön syventäminen perustuu lähtökohtaisesti siihen, että keskinäisriippuvuuden kasvaessa pienten, arvomaailmaltaan samankaltaisten ja alueellisesti yhteenkuuluvien avoimien talouksien turvallisuusintressit ovat enenevässä määrin yhteneväisiä. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen lisää valiokunnan mielestä pitkällä aikavälillä Suomen turvallisuutta muun muassa vahvistamalla ennaltaehkäisyä, mikäli Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen arvioitaisiin vaikuttavan tosiasiassa muiden Pohjoismaiden reagointiin. Valiokunta korosti, että pohjoismainen yhteistyö täydentää ja tukee niin EU:n kuin Natonkin kautta tapahtuvaa Suomen turvallisuuden vahvistamista. Yhteistyö tukee myös EU:n ja Naton suoritusyhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Alueellisten turvallisuusintressien korostuminen sekä alueellisten järjestelyjen tuloksellisuus lisäävät pohjoismaisen yhteistyön merkitystä. EU:ssa edetään käytännössä alueellisten pienryhmien kautta poliittisen umpikujan estäessä yhteisen puolustuksen kehittämisen. Erityisesti arktisten alueiden taloudellinen ja geopoliittinen merkitys kasvaa ja Pohjoismaiden erilaisten mutta ei keskenään ristiriitaisten arktista aluetta koskevien intressien edistäminen luo uutta pohjaa yhteistyön laajentamiselle. Valiokunta kehottaakin hallitusta kartoittamaan nämä yhteiset intressit yhteispohjoismaisen strategian laatimiseksi. Luotan siihen, ulkoministerinkin ollessa täällä läsnä, että tämä valiokunnan esitys otetaan huomioon päivitettäessä Suomen arktista strategiaa.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisen puolustusyhteistyön tavoitteena on vahvistaa maiden kansallista puolustusta ja mahdollistaa toimivat yhteiset ratkaisut. Pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco on joustavaksi havaittu menetelmä kehittää yhteistoimintakykyä ja parantaa toiminnan yhteensopivuutta ja kustannustehokkuutta. Pohjoismainen yhteistyö esimerkiksi ilmavoimien lähes viikoittaisissa taisteluharjoituksissa — Suomi ja Norja ja Ruotsi — ja Itämeren merivalvonnassa sekä Pohjoismaiden taisteluosastojen yhteistyö Afganistanissa ja Malissa ilmentävät yhteistyön tuloksellisuutta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että myös tämä ilmatankkaus, joka meille oli merkittävä vaatimus, saatiin läpi (Välihuuto vasenryhmästä) — edustaja Mustajärven ansiokkaasta kommentoinnista huolimatta.

Erityisesti pienten maiden osalta kustannuspaineet korostavat puolustusyhteistyön tarpeellisuutta puolustusteknologian kustannusten noustessa jyrkästi ja puolustusmenojen ollessa rajalliset. Turvallisuusyhteistyön on kuitenkin perustuttava yhteisiin intresseihin ja kansalliseen etuun eikä ensisijaisesti säästöjen pakottamiin raameihin. Aloitteellisuus ja kansalliset tavoitteemme onkin pidettävä selkeänä keulatähtenä, kun valmistelemme pohjoismaista yhteistyötä ja yhtä lailla joulukuun Eurooppa-neuvostoa. Vain vaikuttamalla etukäteen suunnitteluun voimme varmistaa, että intressimme tulevat huomioiduksi. Valiokunta katsoo, että Suomen tulisi esittää aktiivisesti konkreettisia tavoitteita pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi. Olemme myös kiirehtineet pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön mahdollisesti edellyttämien sopimuspohjaisten järjestelyjen selvittämistä. Tämä selvittelyrypäs sisältää myös rutiinit, kuten budjettisuunnittelun ajoituksen ja tarkastelun.

Arvoisa herra puhemies! Kaikille lienee jo selvinnyt, että yhteistyön tiivistäminen ei poista Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittisten perusratkaisujen eroja. Nato-jäsenyys muodostaa Islannin, Norjan ja Tanskan turvallisuuspolitiikan ja puolustusratkaisun kulmakiven. Ruotsin solidaarisuusjulistus vahvisti sen sitoutumista kansainväliseen yhteistyöhön. Suomen linjaukset on hyväksytty tietyin lisäkorostuksin ja kommentein eduskunnan kannanotoissa turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Valiokunta katsoo, että tässäkin sopimus- ja poliit-tisessa tilanteessa pohjoismaista puolustusyhteistyötä voidaan kuitenkin haluttaessa syventää. Valiokunta on myös arktisen yhteistyön lisäksi painottanut erityisesti kyberturvallisuuden sektorin tuomia haasteita.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi painottaa valiokunnan huomioita, että pohjoismaisen yhteistyön syventäminen kohti sotilaallista integraatiota edellyttäisi Pohjoismaiden välisen luottamuksen huomattavaa vahvistamista ja merkittäviä poliittisia päätöksiä muun muassa eduskunnassa esimerkiksi työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi. Se, olemmeko me siihen Suomessa valmiita, on kysymys, jota on syytä käsitellä tässäkin istunnossa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Pohjoismaiden yhteistyö elää kaikilla aloilla uutta kukoistuskautta, eikä sillä ole periaatteessa rajoja, ja uusin osoitus tästä on se, millä tavoin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on myös noussut pohjoismaisen yhteistyön keskiöön. Suomen uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, jonka eduskunta on käsitellyt, myös pohjoismainen yhteistyö oli keskeisessä asemassa, ja se sai myös eduskunnan vastauksessa selkeän tuen. Tämä on sama tilanne kaikissa Pohjoismaissa. Myös Ruotsissa parlamentaarinen ryhmä julkaisi viime viikolla raporttinsa, ja siinä kirjataan myös Ruotsin selkeä tuki syventyvälle pohjoismaiselle ulko-, turvallisuus- ja puolustusyhteistyölle.

Pohjoismaista ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsiteltiin myös 11. huhtikuuta Tukholmassa ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden neuvoston erillisessä teemaistunnossa, jossa se sai myös laajan tuen. Se seikka, että Pohjoismaat ovat tehneet erilaisia valintoja liittoutumisen suhteen — kolme maata on Nato-jäseninä ja Ruotsi ja Suomi sotilaallisesti liittoutumattomia — ei ole nykymaailmassa este tällaiselle turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittämiselle, eikä tämä yhteistyö tähtää kenenkään osalta tämän olotilan muuttamiseen suuntaan tai toiseen. Yhteistyö on hyvin käytännönläheistä ja puolustuksen alalla kattaa ennen kaikkea koulutuksen, harjoituksen, tietyt valvontatehtävät, hankinnat ja kriisinhallinnan. Näitä tullaan puolustusministeri Haglundin puheenvuorossa enemmän käsittelemään.

Haluaisin erikseen vielä nostaa esille viime vuosien konkreettisista tuloksista pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen vuodelta 2011, Pohjoismaiden tietoturvaviranomaisten Cert-yhteistyöverkoston perustamisen sekä Suomen ja Ruotsin osallistumisen harjoitustoimintaan Norjan valvontavuorossa Islannissa alkuvuodesta 2014, jolle eduskunta on nyt täällä myös antamassa tukensa.

On tärkeätä, että jatkamme pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä kriisinhallinnassa. Yhteistyömme näissä operaatioissa on jo vakiintunutta, ja se on myöskin saanut paljon arvostusta osakseen, koska Pohjoismailla on samankaltainen lähestymistapa näihin tehtäviin ja meidän osaamistamme myöskin halutaan käyttää hyväksi. Näin on Afganistanissa, näin on EU:n pohjoismaisessa taisteluosastossa ja toivottavasti lisääntyvässä määrin myöskin taas YK-tehtävissä. Keskustelu näistä asioista on keskittynyt ennen kaikkea puolustusyhteistyöhön, mihin on ihan ymmärrettäviä syitä. Kuitenkin on myös tärkeätä avartaa tätä keskustelua laajan turvallisuuden näkökulmasta. (Jyrki Yrttiaho: Oikein!)

Turvallisuus ei enää ole kasvavan keskinäisen riippuvuuden leimaamassa maailmassa varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin tai vain sitä, mitenkä sotilaallisia voimavaroja käsitellään. Laaja-alainen turvallisuus on asia, joka edellyttää laajaa yhteistyötä ja turvallisuuden rakentamista. Tämän päivän turvallisuushaasteet ovat yhä moniulotteisempia. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos ovat esimerkkejä globaaliin turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Kaikkien Pohjoismaiden turvallisuuspolitiikka perustuu laaja-alaiselle turvallisuudelle, ja tämä näkemys mahdollistaa myös kokonaisvaltaisen sisällön yhteistyöllemme. Tätä korostimme myös pohjoismaisessa ulkoministerikokouksessa toukokuun alussa, jossa sovimme siitä, että jatkossa tulemme tarkastelemaan laaja-alaiseen turvallisuuteen liittyvän vakiintuneen yhteistyön näkyvyyttä tuon puolustuspoliittisen yhteistyön rinnalla ja kenties myös siitä laatimaan yhteisen visionäkemyksemme ja toimintaohjelmamme, koska Pohjoismailla on juuri tällaisissa globalisaation hallintaan, laajan turvallisuuden rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä ehkä ainutlaatuinen asema ja mahdollisuus myönteisellä tavalla vaikuttaa ja tässä työssä pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia on vielä paljon käyttämättä.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies, värderade talman! Arvon edustajat! Haluan ensiksi kiittää ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa hyvästä puheenvuorosta. Se osoittaa sitä, että ulkoasiainvaliokunta näkee asiat pitkälti samalla tavalla kuin me hallituksessa, ja se on hyvä asia, koska Suomessa on tapana edistää näitä asioita laajalla konsensuksella.

Niin kuin edustajat varmasti tietävät, Suomi toimii tänä vuonna niin sanotun Nordefcon puheenjohtajana. Nordefco on siis pohjoismainen puolustusyhteistyöfoorumi, ja siinä ominaisuudessa olemme myös aktiivisesti tänä vuonna edistämässä tätä yhteistyötä. Tämä on mielestäni meille suuri mahdollisuus ja myös ilo ja kunnia. Niin kuin tässä ulkoministeri totesi, se, että meillä on erilaisia puolustusratkaisuja eri maissa, ei ole osoittautunut käytännön esteeksi tässä yhteistyössä.

Toinen hieno asia, mikä on merkillepantavaa, on se, että kun muissa Pohjoismaissa on nyt käyty vastaava keskustelu kuin mikä täällä tänään käydään, niin esimerkiksi Ruotsissa eilen tätä keskustelua käytiin erittäin samassa sävyssä kuin mitä edustaja Soini tässä alusti.

Myös Norjassa pidettiin hyvä keskustelu huhtikuun puolella, ja Norjan kollegani piti erittäin myönteisen puheenvuoron, joka osoittaa myös sitä, että näissä pohjoismaisissa Nato-maissa on suuri kiinnostus tätä pohjoismaista puolustusyhteistyön kehittämistä kohtaan. Myös Tanska on erittäin sitoutunut näihin asioihin ja myös Islanti, jolla tosin ei ole omia puolustusvoimia.

Elämme tänä päivänä maailmassa, missä yksittäisten maiden on aika haasteellista kehittää muun muassa suorituskykyä ja ylläpitää sitä ihan vain taloudellisistakin syistä johtuen. Tämä ilmiö, missä toimitaan eri maaryhmissä ja tehdään yhteistyötä, on laajenemassa myös muualle Eurooppaan, ja usein tätä Nordefco-yhteistyötä pidetään esimerkkinä. Toinen esimerkki ovat nämä Benelux-maat, jotka ovat jo pitkään tehneet yhteistyötä, mutta tuolla Keski-Euroopassa on nyt jo syntymässä eri maaryhmiä ja samalla halutaan tutustua sitten tähän meidän yhteistyöhön.

Toinen mittari ja merkki siitä, että Nordefco-yhteistyötä arvostetaan, on se, että moni muu maa, joka ei ole Pohjoismaa, on halunnut tavalla tai toisella tulla mukaan Nordefcon työhön. Tätä on tosin poliittisesti rajattu, koska olemme periaatteessa nähneet, että ensisijaisesti tämä on vain pohjoismaista yhteistyötä, mutta hankekohtaisesti tietenkin voimme harkita muitakin partnereita. Mutta tämäkin osoittaa sitä, että tämä yhteistyö tuottaa tuloksia.

Voisin lyhyesti käydä läpi joitain konkreettisia asioita, jotka on hyvä mainita ja jotka hyvin kuvastavat sitä, mitä tänä päivänä teemme. Mutta ennen sitä kolme tavoitetta, jotka on syytä luetella tälle vuodelle, kun olemme puheenjohtajamaana.

Meidän ensimmäinen tavoitteemme on tehostaa ja käynnistää olemassa olevaa toimintaa hyvällä tavalla, siis asioita, jotka ovat pitkään olleet vireillä ja joita halutaan saattaa maaliin.

Toinen on pitkän aikavälin tavoitteiden määritteleminen. Olemme puhuneet niin sanotusta Nordefco-visiosta, ja sitä yritetään saada tuohon joulukuun ministerikokoukseen valmiiksi.

Tämän lisäksi olemme halunneet tuoda pohjoismaista näkökulmaa ajankohtaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen keskusteluun Pohjoismaissa, ja tässäkin mielestäni olemme onnistuneet jo tässä vaiheessa erittäin hyvin, ja tämäkin keskustelu on hyvä osoitus siitä.

Näistä Nordefcon konkreettisista asioista tässä ulkoministeri jo luetteli joitain, mutta tosiaan ensimmäinen on tämä kriisinhallintayhteistyö, jota tehdään jo aika monella rintamalla. Toinen on sitten se, että me suunnittelemme YK:n puitteisiin tämmöistä yhteistä joukkopoolia samalla, kun yritämme parantaa meidän koordinaatiota ja yhteistä kriisinhallintakoulutusta.

Tämän lisäksi on sitten tämmöistä hyvin käytännönläheistä toimintaa, kuten sitä, että ostamme ja myymme toisillemme käytettyä materiaalia, mikä on esimerkiksi Suomen kannalta ollut tärkeä asia, että olemme saaneet hyvään hintaan muista Pohjoismaista materiaalia.

Ilmavoimat harjoittelevat lähes joka viikko yhdessä tuolla pohjoisen ilmatilassa ja kohta myös tuolla etelämmässä, kun Tanskakin tulee mukaan. Tämä on hieno asia. Tämän lisäksi muun muassa merivoimien amfibiojoukkojen yhteisharjoitukset Suomen ja Ruotsin välillä ovat kehittymässä.

Materiaalipuolella on myös monia mielenkiintoisia hankkeita tällä hetkellä liittyen käsiaseiden ampumatarvikkeisiin, kriisinhallinta-ajoneuvoihin, suojeluvalvontajärjestelmiin ynnä muihin, ja nämä kaikki myös osoittavat sitä, että konkreettisia tuloksia syntyy.

On mielestäni hienoa, että pohjoismainen yhteistyö kiinnostaa kansanedustajia. Toivon itse avointa ja mielenkiintoista keskustelua ja toivottavasti myös lisäeväitä vielä tämänkin päivän keskustelulta meidän puheenjohtajuuskaudelle, joka on siis puolessavälissä, ja tässä jää vielä mahdollisuuksia edistää näitä asioita.

Aivan näin viimeiseksi haluan alleviivata, että Nordefco ei ole rakenne tai järjestelmä, jonka tavoitteena on korvata EU-yhteistyö, Nato-kumppanuus tai YK-yhteistyö tai toimia päällekkäin niiden kanssa, vaan tämä on täydentävä ratkaisu, joka myös tietenkin osaltaan sitten mahdollistaa sen, että kriisin tullen meillä on hyviä edellytyksiä tukea toisiamme, joskaan ei velvoitteita ole.

Esko Kurvinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pohjoismaat ovat tehneet pitkälle menevää, käytännönläheistä yhteistyötä jo 1950-luvulta lähtien. Tästä osoituksena ovat esimerkiksi sopimukset passivapaudesta ja yhteisistä työmarkkinoista. Onkin hyvin luonnollista, että kansalaisyhteiskunnista kumpuava, rajat ylittävä yhteistyö on laajentunut myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Taloudelliset haasteet ovat kaikissa Pohjoismaissa yhteiset: puolustusmateriaali kallistuu, ja edessä on suuria kalustohankintoja. Lisäksi uudet turvallisuusuhkat edellyttävät tiivistyvää yhteistyötä — rajat ylittäviin uhkiin ei nykypäivänä voi tehokkaasti vastata ilman kansainvälistä yhteistyötä. Kyse ei ole vain pohjoismaisesta ilmiöstä, sillä tiukentuneet puolustusbudjetit ja uudet uhkakuvat ovat saaneet valtiot etsimään samanmielisiä kumppaneita muissakin yhteisöissä. Suorituskyvyn jakaminen ja ponnistelut puolustusmateriaaliyhteistyön tehostamiseksi ovat vain eräitä esimerkkejä puolustusintegraation syventämisestä Euroopan tasolla.

Me tarvitsemme tiivistyvää puolustusyhteistyötä muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Nato-maiden kesken ja hyödymme siitä. Samalla on kuitenkin muistettava, ettei pohjoismainen puolustusyhteistyö anna Suomelle turvatakuita eikä se ole ratkaisu Puolustusvoimien rahoitusongelmiin.

Puolustusvoimain oman arvion mukaan lisärahoitustarve materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä olisi asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotuksella lisättynä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä arvio on oikea. Puolustusvoimille on annettava mahdollisuus lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen ja toimintansa pitkäjänteiseen kehittämiseen. Yhteistyön kehittäminen on kuitenkin erittäin tärkeää, koska se tarjoaa mahdollisuuden parantaa kustannustehokkuutta, vähentää päällekkäisyyksiä ja syventää osaamista ja yhteensopivuutta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvuutena ovat sen joustavuus, käytännönläheisyys ja maiden pitkä yhteistyöperinne. Konkreettisesti käynnissä olevat hankkeet usealla eri tasolla osoittavat, että yhteistyö on jo arkipäivää, esimerkiksi toimivasta yhteistyöstä Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien säännölliset yhteisharjoitukset pohjoisilla alueilla.

Paljon etukäteiskeskusteluakin herättänyt Suomen osallistuminen Islannin ilmatilan valvonnan yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa on myös hyvää käytännön yhteistyötä ja on linjassa Suomen Nato-kumppanuusohjelman kanssa.

Herra puhemies! Turvallisuusympäristömme suhteen katseet ovat kääntymässä pohjoiseen. Erityisesti arktisen alueen strateginen merkitys tulee kasvamaan nopeasti. Tämä näkyy jo naapurivaltioittemme tekemissä puolustusratkaisuissa.

Pohjoisen puolustusyhteistyön merkitys korostuu arktisen alueen kiinnostuksen kasvaessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä pohjoisen puolustusyhteistyön tiivistäminen on hyödyllistä ja täydentää erinomaisella tavalla EU:n ja Naton kanssa tehtävää yhteistyötä. Arvokasta on myös keskustelu yhteistyön pitkän aikavälin tavoitteista.

Yhdessä kehitetyt sotilaalliset suorituskyvyt lisäävät kaikkien maiden turvallisuutta niiden omien rajojen sisällä mutta myös toimintakykyä kansainvälisissä operaatioissa.

Mika  Kari  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomella on kaikki perusteet edistää johdonmukaisesti pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämistä eri osa-alueilla. Vastikään hyväksytty turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko painottaakin aiempaa selvemmin pohjoismaista yhteistyötä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa tätä tavoitetta, jolla haetaan kustannustehokkuutta ja samalla pyritään saavuttamaan operatiivista, teknistä ja teollista lisäarvoa sekä yhteensopivuutta.

Pohjoismainen yhteistyö myös täydentää merkittävällä tavalla EU:n ja Naton puitteissa tehtävää puolustusyhteistyötä. Vaikka Pohjoismaiden välillä onkin selviä eroja puolustuksen perusratkaisuissa, voi Suomi silti syventää ennakkoluulottomasti pohjoismaista yhteistyötä. Yhteistoiminta perus- ja tukitoiminnoissa, rakenteiden kehittämisessä ja materiaalihankinnoissa tukee kansallista puolustustamme. Kriisinhallinnassa yhteensopivuutta voidaan edelleen lisätä yhtenäistämällä suunnittelua ja toimintatapoja nykyistä laajemmin.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit tukevat Suomen osallistumista Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan. Ulkoasiainvaliokunnan kanta oli yksimielinen, ja myös puolustusvaliokunta puolsi harjoitukseen osallistumista. Silti on tärkeää, että kaikille kansanedustajille annetaan mahdollisuus keskustella asiasta tänään myös täysistunnossa, sillä Islannin-harjoitus on herättänyt kysymyksiä Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. On korostettava, että kyseessä ei ole Islannin ilmatilan valvontaan osallistuminen vaan yksiselitteisesti harjoitus, joka sekä tukee kansallista koulutusta että harjoituttaa ilmavoimien henkilöstöä kansainvälisiä tehtäviä varten. Tämä harjoitus ei myöskään muuta Suomen kumppanuussuhdetta Natoon tai luo meille mitään muita velvoitteita.

Islannin-harjoitus on konkreettinen esimerkki tiivistyvästä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Yhteistoiminnan jatkuvuuden ja varmuuden turvaaminen edellyttää jatkossakin vastavuoroisuutta ja käytännön sopimuksia. Ulkoasiainvaliokunta ja parlamentaarinen kontaktiryhmä ovatkin esittäneet, että hallitus laatisi viipymättä arviot pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön mahdollisesti edellyttämistä sopimuspohjaisista järjestelyistä.

Arvoisa puhemies! On keskeistä, että kokonaiskuva ja se, mihin yhteistyöllä pyrimme, pysyvät kirkkaina mielessä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukeekin ulkoasiainministeriön linjausta siitä, että pohjoismaisen puolustusyhteistyön tulevaisuudennäkymiin pureudutaan entistä pontevammin yhtäältä arvioimalla jo olemassa olevia rakenteita ja toimintamalleja sekä toisaalta käymällä puolustushallintojen kesken syvällistä keskustelua puolustusyhteistyön pitkän aikavälin tavoitteista.

Jussi Niinistö /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset suhtautuvat myönteisesti pohjoismaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Se on Suomelle luontevaa. Sen kehittäminen on kannatettavampaa kuin Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väkinäinen eteenpäinvieminen.

Samalla kannattaa kuitenkin pitää jalat maassa. Kannattaa muistaa, että kukin kansakunta ajattelee vain omaa etuaan. Ruotsi ei halua puolustusliittoa Suomen kanssa. Ruotsissa maamme nähdään puskurivaltiona. Norja, Tanska ja Islanti puolestaan luottavat Natoon. Heille pohjoismainen puolustusyhteistyö näyttäytyy vain pikanttina lisänä.

Vaikka pohjoismainen yhteistyö tulevaisuudessa edelleen syvenisi, on kansallisen puolustuksen kaikki olennaiset suorituskyvyt säilytettävä omissa käsissä. Meidän tulee kehittää kansallista puolustustamme eikä murentaa sitä, kuten tällä hallituskaudella on tehty. Meillä tulee olla omat vahvat Puolustusvoimat, sillä viime kädessä Suomea puolustaa Suomen kansa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat tyytyväisiä, että Islannin ilmavalvontahanke on Suomen osalta kuopattu. Toisen maan ilmatilan valvominen ei ole Puolustusvoimista annetun lain mukaan mahdollista. Sen sijaan ilmavoimamme osallistuu ensi vuonna Islannin ilmavalvonnan yhteydessä toteutettavaan erilliseen kansainväliseen harjoitukseen. (Markus Mustajärvi: Operaatio on ilmavalvontaoperaatio!) Nyt harjoitus on siinä kuosissa, että siitä on kiistatta hyötyä puolustuskyvyllemme.

Perussuomalaisten ansiosta Islannissa harjoitellaan muun muassa ilmatankkausta, joka on Hornet-lentäjillemme tärkeä taito. Tankkauksen kustannuksissa säästetään, kun ne voidaan jakaa muiden harjoitukseen osallistuvien maiden kanssa. Harjoitus Islannissa on linjassa Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien pohjoisessa jo vuosia säännöllisesti tekemien niin sanottujen cross border -harjoitusten kanssa. Lisäksi on syytä todeta, että Islannin harjoituksen kustannukset eivät vähennä esimerkiksi varusmiesten maastovuorokausia tai reserviläisten kertausharjoituksia.

Arvoisa puhemies! Konkreettista hyötyä pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on saatavilla etenkin yhteisten harjoitusten, koulutuksen ja hankintojen saralta — myös kansainväliseen kriisinhallintaan liittyen. Nordefco on käytännöllinen ja joustava rakenne yhteistyöhön: kukin maa päättää tapauskohtaisesti osallistumisesta, ja myös pienemmässä maaryhmässä voidaan edetä.

Yhteistyö ei ratkaise Puolustusvoimien rahoitusongelmia emmekä me tätä kautta saa turvatakuita, mutta jos yhteistyö puolustuskykyämme hyödyttää, kannattaa sitä Perussuomalaisten mielestä myös harjoittaa. Sitä kannattaa harjoittaa nimenomaan realistiselta win-win-pohjalta.

Seppo Kääriäinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Pohjoismaiden yhteistyön tiivistyminen on sotilasliittoon kuulumattomalle Suomelle isosti myönteinen asia, ja vastavuoroisesti Suomen edesottamuksilla on painava merkitys Pohjolan vakaudelle. Suomen tärkein tehtävä on lujittaa tulevaisuudessakin omalla politiikallaan Pohjolan poliittista ja sotilaallista vakautta.

Pohjoismainen yhteistyö yhdessä EU-aktiivisuuden ja Naton rauhankumppanuuden kanssa antaa meille turvallisuuspoliittista uskottavuuslisää, konkreettista hyötyä. Näin pystymme pitämään sotilaalliset suorituskykymme kutakuinkin ajan tasalla. Nordefcon saavutukset tähän mennessä todistavat käytännönläheisen lähestymistavan tuloksellisuuden.

Pohjoismaiden turvallisuuspoliittiset perusratkaisut poikkeavat toisistaan, se on täällä jo todettu, mutta se ei todellakaan ole estänyt eikä estä järkevää, jokaista Pohjoismaata hyödyttävää yhteistyötä. Jatkossakin on pidettävä huoli siitä, että Pohjolaan ei synny sotilaallista jännitettä eikä vahingollisia vastakkainasetteluja eikä muitakaan vastakkainasetteluja. Tämä koskee myös arktista aluetta, jonka taloudellinen painoarvo on nousussa ja jonka ekologinen kestävyys on varmuudella koetteilla. Pohjoismailla on oma merkittävä vastuunsa myös siitä, että laajalla alueella Itämereltä ihan arktiselle alueelle saakka mukaan luettuna Venäjä ja Baltian maat vallitsee jatkossakin mahdollisimman rakentava yhteistyöhenki monien yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotka ovat siis ei-sotilaallisia ongelmia ainakin tänä päivänä.

Herra puhemies! Suomi osallistuu yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa Ilmavoimien harjoitustoimintaan Islannissa. Tästä on jo puhuttu kaikissa puheenvuoroissa. On totta, että Ilmavoimien yhteistyö on erittäin tiivistä, kuten sanonta kuuluu, milteipä viikoittaista. Tämän maan hallitus puhui vielä vuosi sitten ja tarkkaan ottaen vielä viime syksynäkin osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Laki puolustusvoimistahan ei sitä olisi mahdollistanut siis ainakaan, jos sitä ei olisi muutettu. Naton kielteinen kanta kumppanimaan osallistumisesta ilmavalvontaan oli lopullinen niitti. Suomi osallistuu harjoitustoimintaan, ei ilmavalvontaan. Sen olisi pitänyt olla selvää jo alusta pitäen. Ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen mietintö tässäkin asiassa on sinänsä myönteinen saavutus.

Herra puhemies! Suomen puolustuksen rahoituksella parin vuoden kuluttua on yhteys Pohjolan vakauteen. Alueellisesta koskemattomuudesta huolta pitävä ja uskottavaan alueelliseen puolustukseen pystyvä Suomi on Pohjolan vakauden kulmakiviä, ainakin keskikokoisia kulmakiviä. Jos Suomen sotilaallinen puolustus joutuisi esimerkiksi rahoituksen puutteiden takia alasajoon, se onneton tilanne ilman muuta vaikuttaisi haitallisesti Pohjolan turvallisuuspoliittiseen vakauteen.

Ja vielä, herra puhemies: Suomen ja Ruotsin perinteinen akseli on yhteistyön ja myönteisen aloitteellisuuden avain, ja naapureiden onkin jatkossakin viisasta pitää toisensa oikeasti ajan tasalla omista turvallisuuspoliittisista ja puolustuspoliittisista ajatuksista ja aikeista.

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talouskriisin aikana ihmiset on laitettava aseiden edelle ja kaikki voimat on valjastettava hyvinvoinnin tukemiseen ja työttömyyden ja köyhyyden torjuntaan. Vasemmiston vaatimuksesta valtion puolustusmenoja on leikattu. Jos pohjoismaiden yhteistyöllä saadaan puolustusmenoihin lisää tehokkuutta, niin hyvä on.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on kannatettavaa, jos sillä tavoitellaan taloussäästöjä tai tuetaan osallistumista kansanväliseen rauhanturvaamiseen. Sen sijaan jos yhteistyön tavoitteena on Suomen Nato-jäsenyyden valmistelu tai sotilasliiton tavoitteiden edistäminen, on tämä torjuttava. Pohjoismaista yhteistyötä ei pidä nähdä takaporttina sotilasliittoon. Niin kauan kuin Suomi ei ole Naton jäsen, niin kauan voimme aina tapauskohtaisesti ja itse päättää, millaista yhteistyötä Pohjoismaiden kesken harjoitetaan ja mikä merkitys tälle yhteistyölle annetaan. Sitä paitsi Natoon ei tiettävästi voi liittyä hivuttautumalla, paitsi ehkä suurimpien Nato-uskovaisten märissä päiväunissa. Niille, jotka eivät sitä tiedä, voin kertoa, että Natoon voi liittyä vain tekemällä Natoon-liittymispäätöksen.

Vasemmisto torjui Suomen osallistumisen Islannin ilmavalvontaan. Hanke Islannissa muutettiin aseettomaksi harjoitteluksi. Siihen saatoimme suostua, ja sellaista Suomi on pitkään tehnyt myös muiden maiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien edustajien mukaan aseet kallistuvat jatkuvasti. Suurin rahareikä on ilmavoimien Hornet-hävittäjien korvaaminen, johon on lähivuosina otettava kantaa. On selvää, että sotilaiden kaikkia toiveita ei voi toteuttaa. Jos vasemmistolta kysytään, ei armeijalle tipu lisärahaa. (Timo Soini: Ei kysytä!) Aseiden kallistumiseen voidaan ratkaisua hakea joko armeijan miesvahvuuden ja varustelutason vähentämisestä tai kansainvälisestä yhteistyöstä.

Pohjoismaat on Suomelle luontevin yhteistyötaho myös puolustuksen alalla. Nyt luodataan sitä, kuinka pitkälle yhteistyössä voidaan mennä. Kovin syvällinen yhteistyö, kuten laaja yhteinen kalusto, ei ole realistista niin kauan kuin sotilasliitto Nato on olemassa ja Islannin, Tanskan ja Norjan puolustusratkaisu perustuu Nato-jäsenyyteen.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Pohjoismailla on pitkät perinteet yhteistyöstä, jossa päämääränä on ollut demokratian, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja pohjoismaisen hyvinvointimallin kehittäminen. Jatkossakin tulee huolehtia, että päähuomio Pohjoismaiden yhteistyössä liittyy nimenomaan näihin yhteisiin arvoihin ja päämääriin.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! De Gröna tar en positiv ställning till utvecklingen av den nordiska säkerhets- och försvarspolitiken. Trots att de nordiska länderna har gjort olika val med medlemskap i EU och Nato förtar det inte våra gemensamma nordiska värderingar eller våra gemensamma intressen. Också medborgarna stöder ökningen av nordiskt samarbete.

Arvoisa puhemies! Meillä on muiden Pohjoismaiden kanssa yhteinen arvopohja. On hyvä, että se näkyy yhteistyössämme maailmalla, kehitysyhteistyössä ja kriisinhallinnassa, mutta se voisi näkyä myös enemmän yhteistyönä omalla alueellamme. Kun Norjan entinen ulko- ja puolustusministeri Thorvald Stoltenberg teki ehdotuksensa vuonna 2009, tähän ehdotukseen kuului 13 eri kohtaa. Osa niistä on edennyt, muun muassa pohjoismainen solidaarisuusjulistus, tietoverkkoyhteistyö, nyt sitten ilmavalvonnan yhteydessä tapahtuva harjoitus, amfibioyhteistyö, kuten ministeri mainitsi. Olisi ollut hyvä, jos tässä valtioneuvoston selvityksessä olisi käyty kohta kohdalta läpi, mitä on tapahtunut Stoltenbergin suosituksille ja mitä uusia suosituksia mahdollisesti on esimerkiksi Nordefcon kautta tässä kentässä tullut.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisuutta ei voi käsitellä ilman arktisuutta. New York Timesissa oli 12. maaliskuuta hyvä ja kiinnostava artikkeli. Kaksi suurlähettilästä, Einar Benediktsson ja Thomas Pickering kirjoittivat otsikolla Kiina kolkuttaa Islannin ovella. Artikkeli nosti esille sen tosiasian, että ilmastonmuutoksen myötä tapahtuu itse asiassa kolme rinnakkaista asiaa arktisella alueella; ympäristöuhat, uusien meriteiden aukeaminen ja pääsy käsiksi uusiin luonnonvaroihin, kaivannaistuotteisiin ja merenalaisiin öljy- ja kaasuesiintymiin. Arktisen alueen strateginen merkitys on kasvamassa. Me puhumme usein Kiinasta ja Afrikasta. Meidän pitäisi puhua Kiinasta ja Islannista ja Kiinasta ja Grönlannista ja katsoa, mitä näillä alueilla tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Eniten pohjoismaisessa yhteistyössä on puhuttanut Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvonnan yhteydessä järjestettävään harjoitukseen. Tie on ollut pitkä, ja nimeä tienviitassakin on vaihdettu aika moneen kertaan. Vihreät hyväksyvät puolustusvoimien kansainvälisen harjoittelutoiminnan myös Islannin ilmavalvonnan yhteydessä. Meistä se on luonteva osa pohjoismaista turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä. Nykyaikaisessa maanpuolustuksessa kyky antaa ja vastaanottaa apua on aivan keskeinen tekijä. Ellei näitä kykyjä harjoitella, ne eivät käytännössä toimi.

Arvoisa puhemies! Stoltenbergin raportissa on monia laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjaavia ehdotuksia, joita vielä ei ole pantu toimeen. Näistä esimerkkeinä pohjoismainen meritoimintayksikkö ja katastrofiyksikkö. Ajatellen Itämeren ja pohjoisten alueiden suuria ympäristöriskejä olisi hyvä, että pohjoismainen yhteistyö myös näissä laajan turvallisuuden asioissa menisi eteenpäin.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Det är knappast någon överraskning att svenska riksdagsgruppen varmt stöder en intensifiering av det nordiska säkerhets- och försvarssamarbetet. Vi är ju traditionellt tillskyndare av nordiskt samarbete i största allmänhet inom den naturliga värdegemenskap Norden utgör. Nordiskt samarbete är också stadigt förankrat i den allmänna opinionen i vårt land.

Länge var säkerhets- och försvarspolitiken något av ett tabu i det här samarbetet, men både omständigheterna och attityderna har förändrats. Kraven på en sträng hushållning med knappa samhällsresurser och de ökade kostnader den militärteknologiska utvecklingen medför tvingar fram ett samarbete mellan likasinnade länder i allt från materialanskaffning över gemensamma övningar till en viss rationell arbetsfördelning som gynnar alla parter. Inom Norden är ett sådant samarbete dessutom både önskvärt och ändamålsenligt.

Arvoisa puhemies! Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään puolustusyhteistyöstä sellaisenaan, vaan myös pohjoismaisessa yhteistyössä turvallisuuspolitiikkaa on tarkasteltava sinä laajana kokonaisuutena, jonka se ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä muodostaa. Meillä on vuodesta 2011 saakka ollut pohjoismainen solidaarisuusjulistus, jota sovelletaan luonnonkatastrofeihin ja muihin katastrofeihin, kyberuhkiin ja terrori-iskuihin. Raja tällaisten uhkien ja mahdollisten suoranaisten sotilaallisten uhkakuvien välillä on nykymaailmassa hämärä.

Varsinainen pohjoismainen puolustusyhteistyö on jo käynnistynyt useilla sektoreilla, ja se on tiivistynyt ennen kaikkea puolustusministeri Wallinin ja puolustusministeri Haglundin virkakausilla. Kyse on Pohjoismaiden ilmatilan yhteisestä valvonnasta, yhteisistä sotaharjoituksista merellä ja ilmassa, kriisinhallintayhteistyön tehostamisesta sekä YK:n että Naton alaisuudessa ja yhteistyöstä EU:n pohjoisessa taisteluosastossa.

Suomen osallistuminen Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan joidenkin viikkojen ajan ensi vuonna on epädramaattinen ja looginen jatko, jota sekä puolustusvaliokunta että ulkoasiainvaliokunta puoltavat. Yhteiset kalustohankinnat muodostuvat sen sijaan haasteeksi, koska kansalliset teollisuusintressit ja kolmen Pohjoismaan Nato-jäsenyys asettavat omat rajoituksensa.

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen turvallisuus- ja puolustusyhteistyö on ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä nähtävä nimenomaan EU:n ja Naton piirissä tapahtuvan yhteistyön täydennyksenä eikä niiden vaihtoehtona, mutta ei myöskään Ruotsin ja Suomen automaattisena väylänä Nato-jäsenyyteen. Emme kuitenkaan voi sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että kolme viidestä Pohjoismaasta on Naton jäsenenä ja että kahdella muulla on kumppanuussopimukset puolustusliiton kanssa. On siis luonnollista, että pohjoismainen yhteistyö vahvistaa näitä yhteyksiä ja verkostoja, joilla on myös vahva transatlanttinen ulottuvuus.

Ärade herr talman! Det nordiska säkerhets- och försvarssamarbete som håller på att byggas upp inom ramen för Nordefco behöver också en permanent politisk överbyggnad och struktur med en parlamentarisk förankring. Svenska riksdagsgruppen vill aktivt bidra till att en sådan inrättas.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä suhtautuu positiivisesti pohjoismaisen yhteistyön syventämiseen kaikilla osa-alueilla, myös tällä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla ja sen osalla. Tälle yhteistyölle on kansalaisten laaja tuki, kuten valtioneuvoston selvityksessä todetaan. Suomi tarvitsee hyvät ja vahvat verkostot, joissa voimme toimia kotimaamme hyväksi. Pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen on myös omiaan vahvistamaan asemaamme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta muissakin kansainvälisissä yhteyksissä.

Puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö maidemme välillä onkin viime vuosina lisääntynyt. Valtioneuvoston selvityksessä esille nostettu pohjoismainen solidaarisuusjulistus on oiva esimerkki tästä. Solidaarisuusjulistuksen mukaisesti Pohjoismaat voivat antaa toisilleen apua asianmukaisin keinoin esimerkiksi suuronnettomuuksien, kyberhyökkäysten tai terroristihyökkäysten yhteydessä. Yhteistyön lisääminen kansallisen ja sisäisen turvallisuuden parantamiseksi onkin kristillisdemokraattien mielestä todella tärkeää. Yhdymme myös Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmän kantaan, että puolustusvalmius ja yhteiskuntaturvallisuus vaativat lisääntyvää huomiota ja keskustelua koko Pohjoismaissa. Syvempi yhteistyö vaatii kuitenkin vahvaa parlamentaarista valmistelua jokaisessa maassa. Tästä haluamme pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! Yhteistyö naapurimaidemme kanssa on ollut tiivistä erityisesti kriisinhallintatehtävissä. Suomi on osallistunut useaan eri operaatioon, valmiustoimintaan ja yhteistyöharjoituksiin, joissa yhteistoiminta muiden Pohjoismaiden kanssa on ollut keskeisessä asemassa. Kokemukset muun muassa Afganistan-operaatiosta ja EU:n pohjoismaisesta taisteluosastosta ovat olleet positiivisia. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen osallistuminen Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan on luonnollinen osa ja jatke yhteispohjoismaiselle puolustusyhteistyölle.

Pohjoismaisen yhteistyön merkitystä ja tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Syvemmällä yhteistyöllä voimme parantaa maamme puolustuskykyä ja lisätä Suomen turvallisuutta ennalta ehkäisevän vaikutuksen kautta, aivan kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa lausunnossaan. Meidän ei tule kuitenkaan tuudittautua ruusunpunaiseen turvallisuudentunteeseen ja uskotella itsellemme, että pelkkä pohjoismainen yhteistyö takaisi Suomen turvallisuuden. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tulee levätä realismin perustuksilla, ja sen tulee rakentua laajan kansainvälisen yhteistyön ja hyvien sekä luottamuksellisten naapurisuhteiden varaan joka ilmansuunnassa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet, ja sillä on laaja kansalaisten tuki Suomessa. Siitä on tullut olennaisin osa Suomen kansainvälistä politiikkaa. Harva kuitenkaan enää muistaa, että kun Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 52, Suomi ei siinä sotien jälkeisessä kylmän sodan ilmapiirissä voinut liittyä PN:n jäseneksi. Tämähän tapahtui sitten vuonna 55. Kylmän sodan aikana ei PN:n kokouksissa ollut mahdollista edes keskustella pohjoismaisesta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta yhteistyöstä. Vasta 1990-luvun lopulla asia otettiin esille.

Stoltenbergin raportti vuonna 2009 oli ratkaiseva askel. Norjan entinen ulkoministeri loi vision siitä, miten Pohjoismaat voisivat yhdessä tehdä yhteistyötä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisella alalla. Tällä hetkellä Pohjoismaiden välinen puolustus- ja turvallisuusyhteistyö etenee nopealla tahdilla muun muassa Nordefcon puitteissa. PN:ssä tämä yhteistyöalue kuuluu puheenjohtajiston rooliin. Yksimielisyyttä siitä, että tätä varten perustettaisiin oma valiokunta, ei neuvostossa ole syntynyt.

Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaa Norja on ottanut pohjoismaisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön vahvasti puheenjohtajuusohjelmaansa. Tänä vuonna meillä on useita keskusteluja aiheesta ja muun muassa Tukholmassa teemaistunto oli huhtikuussa. Syksyllä on tarkoitus käydä pyöreän pöydän keskustelu pohjoismaisesta puolustuspoliittisesta yhteistyöstä Helsingissä Suomen johtamana, sillä Suomi on tänä vuonna Nordefcon puheenjohtajamaa. Neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana olen tyytyväinen, että tämä keskustelu nyt käydään. Vastaava on käyty Norjassa huhtikuussa ja Ruotsissa eilen.

I Sverige kännetecknades diskussionen av en strark samsyn mellan de politiska partierna och alla ville fortsätta att fördjupa det nordiska samarbetet, och diskussionen i Norge följde samma spår.

Norjassa puolustusministeri korosti sitä, että solidaarisuusjulistus ei koske sotilaallista hyökkäystä eikä ole vaihtoehto Natolle. Toisaalta ministeri on korostanut Suomen ja Ruotsin kumppaneina tekevän tiivistä yhteistyötä Naton kanssa.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi korostaa laajan turvallisuusyhteistyön kehittämisen tärkeyttä. Todennäköisimmät kriisit, joihin on vastattava pohjoismaisella yhteistyöllä, koskettavat onnettomuuksia ja yleistä yhteiskuntaturvallisuutta, kyberturvallisuutta ja niin edelleen. Ne voivat myös olla alueellisia. Suuret väestökeskittymät, Etelä-Ruotsi, Etelä-Norja, Tanska, Itämeren alue ja yhtäältä sitten arktinen alue, yleensä maiden raja-alueet ovat niitä alueita, joilla pelastustoimen olisi oltava rajat ylittävää. Siksi olen esittänyt, että Pohjoismaat nopeasti kehittäisivät yhteistä kriisivalmiutta vastata yhdessä kansalaistensa turvallisuudesta. Sisäisestä turvallisuudesta vastaavat ministerit ovatkin kiitettävällä tavalla terästäytyneet tässä asiassa, mutta myös sotilaallisen puolen eli Nordefcon kehittämisessä tulisi huomioida turvallisuus laaja-alaisesti sekä maiden puolustusvoimien osallistuminen yhteisiin siviili- ja katastrofivalmiustehtäviin.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ollut Pohjoismaiden neuvostossa siinä vaiheessa, jolloin siellä ei voinut puhua sanaakaan ulkopolitiikkaa, puolustuspolitiikasta puhumattakaan. Nyt me huomaamme, että olemme eräällä tavalla historiallisessa tilanteessa, kun jopa puolustuspolitiikasta voidaan puhua tällä tavalla kaikissa Pohjoismaissa.

Puolustuksen kustannukset ovat karanneet kaikilta mailta käsistä. Yksikään maa ei enää laske pärjäävänsä täysin yksin. Siksi Puolustusvoimien yhteistoimintaa ja yhteensopivuutta on kehitettävä kaikilla tahoilla. EU:ssa olemme toki poliittisesti, ulko- ja turvallisuuspoliittisesti, liittoutuneita, mutta Euroopan unioni ei ole pystynyt kehittämään sellaista turvallisuuspolitiikkaa taikka puolustuspolitiikkaa, joka antaisi maille riittävää turvaa. Siksi tämä on hajautunut alueellisiksi järjestelyiksi Pohjoismaihin, Northern Groupiin, Weimarin liittoon ja sillä tavalla.

Ruotsi on ollut avoliitossa Naton kanssa jo pitkään ja varsinkin kylmän sodan aikana. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) — Olipa lyhyitä puheenvuoroja, mutta yritetään pärjätä. Ehkä se turvallisuus lisääntyy.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä alueellinen järjestely tuottaa kustannussäästöjä. Se tuottaa lisää turvallisuutta ja se vahvistaa kansallista turvallisuutta. Tämä on käynyt keskustelussa hyvin selväksi. Tämä on luonteva, dynaaminen vaihe, ja siinä pitää olla hyvin aktiivisesti suunnannäyttäjä ja kuskin paikalla.

Se, puhemies, minkä haluaisin tähän tuoda käytettyjen puheenvuorojen lisäksi hieman uutena on se, että kaikki tämä, mitä nyt tehdään, ei kovimman paikan tullen kuitenkaan vaikuta kovinkaan merkittävästi mihinkään käytännön elävässä elämässä olevaan ilmiöön. Kovimman paikan tullen solidaarisuusjulistuksilla ei ole kovin paljon merkitystä. Sen vuoksi minä toivon, että vakavasti ryhdytään harkitsemaan Pohjoismaiden kesken myöskin sitä, että kyettäisiin luomaan luotettava sopimusjärjestely, joka olisi valtiosopimusjärjestelytasoinen, siitä, miten näiden kyseisten Pohjoismaiden kesken voidaan luoda sellainen turvallisuusjärjestely, joka myöskin vakavimmissa kriisin olosuhteissa yhteisessä turvallisuusympäristössämme voisi vaikuttaa niin kuin valtionsopimusten on tarkoituskin vaikuttaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoista oli kuunnella ryhmäpuheenvuorot, koska siellä tulee sitten hieman eri painotuksia. Silloin kun tehtiin turvallisuuspoliittista mietintöä, haettiin kansallista konsensusta tietenkin perussuomalaisten rakentavan näkemyksen mukaisesti, koska isänmaan asia on yhteinen. (Seppo Kääriäisen välihuuto) — Edustaja Kääriäinen, teidänkin ryhmänne siinä matkan varrella hyvin tokeni.

Mutta itse se asia, pohjoismainen yhteistyö, on hyvin tärkeä, se on hyvin hyödyllistä, sitä pitää jatkaa, mutta ei pidä tuudittautua siihen harhakuvitelmaan, että joku muu kuin suomalaiset viime kädessä puolustaa Suomea. Ydinasia on Suomen puolustuskyvyn — määrärahojen, kertausharjoitusten ja henkilöstön — asemasta huolehtiminen, ja siitähän kyllä huolehditaan, kun tällä linjalla jatkossa vahvistutaan.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on hyvä, että eduskunnalle annettiin mahdollisuus tässä isossa kokonaisuudessa keskustella myös Islannin ilmatilan valvontaan liittyvistä harjoituksista. Nyt saamme päätökseen lähes vuoden kestäneen melskaamisen tästä asiasta, ja puolustusvaliokunnassa teimme asiasta lähes yksimielisen lausunnon, mikä on aina hyvä ja tavoiteltava asia.

Jäin tuossa perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa kuunnellessani miettimään, kuulinko oikein, ja jos kuulin, niin toivon mukaan tänään saan siihen myös selityksen. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa todettiin jotenkin niin, että nykyinen hallitus on heikentänyt tai on heikentämässä Suomen puolustusta ja turvallisuutta. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta ehkä tähän saadaan illan aikana vielä jotakin selvyyttä perussuomalaisten suunnasta.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Islannin ilmavalvontaan osallistumisesta kysymys ministereille. Puolustusministeriön asiantuntijoiden mukaan melko pian todettiin, että hanke on ristiriidassa Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n kanssa. No, sen jälkeen ryhdyttiin etsimään kiertotietä, joka mahdollistaisi osallistumisen. Tähän on käytetty tasan vuosi. Mikä vaikutus tähän kiertotien etsintään oli sillä, että Suomen valtiojohto antoi julkisen lupauksensa Yhdysvalloille ja Natolle jo Chicagossa pidetyssä Naton huippukokouksessa vuosi sitten?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pidemmän aikaa olen seurannut perussuomalaisten ja keskustan ilmaveivaamista tässä Islannin kysymyksessä. Joka tapauksessahan tämä koko operaatio on Islannin ilmatilan valvontaoperaatio, johon Suomi lähtee mukaan, ja on sellaisena koko ajan pysynytkin.

Mielenkiintoinen oli tämä perussuomalaisten kynnyskysymys. He ilmoittivat, että yksi painava syy siihen, että he hyväksyvät Islantiin lähdön, on se, että voidaan harjoitella ilmaista tankkaamista. Kysyn puolustusministeriltä: ovatko suomalaiset koneet harjoitelleet aiemmin ilmassa tankkaamista esimerkiksi yhdysvaltalaisten koneitten kanssa, ja jos ovat, niin mikä lisäarvo tässä Islanti-operaatiossa tulee sitä kautta?

Mutta edustaja Kalliorinteelle: ei tätä rajausta Islannin operaatioon osallistumiseen tehty suinkaan vasemmistoliiton vaatimuksesta, vaan sen teki Naton pääsihteeri. Ja minun mielestäni Naton pääsihteeri ei ainakaan vielä ole vasemmistoliiton jäsen ja jos on, niin silloin on kyllä syytä huoleen. (Naurua)

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko sanoa, että tuo esitys Suomen osallistumisesta harjoittelutoimintaan Islannin ilmavalvonnan yhteydessä valmisteltiin heikosti. Asia oli pitkään hallituksen puolelta varsin epäselvä ja valitettavasti jälleen yksi esimerkki hallituksen valmistelun epämääräisyydestä. Hallituspiireissä puhuttiin pitkään ilmavalvontaan osallistumisesta. Varsinaiseen Islannin ilmavalvontaan osallistuminen, kuten me kaikki tiedämme, ei olisi sopinut laissa Suomen puolustusvoimista määriteltyihin tehtäviin. Näitähän ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.

Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvonnan yhteydessä tapahtuvaan harjoittelutoimintaan selveni hallitukselle vasta, kun Nato ilmoitti, ettei kumppanimaa voi osallistua varsinaiseen ilmavalvontaan. Vaikka tässä tehtiinkin lopulta sitten yksimielinen lausunto ulkoasiainvaliokunnassa, tämä prosessi oli kyllä hyvin erikoinen.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin edustaja Yrttiaholle: siellä Chicagossa ei kyllä luvattu yhtään mitään kenellekään. Minä olin itse paikalla ministeri Tuomiojan ja tasavallan presidentin kanssa. Silloin ei ollut vielä paikka eikä aika tämmöiseen myönnytykseen.

Mutta itse kysymykseen: Nordefcoa on tässä moneen kertaan kehuttu ja syystäkin. Sen rakenne on hyvinkin kevyt, sen yhteistyö on käytännönläheistä ja konkreettista, ja se toimii itse asiassa myöskin näyteikkunana sekä EU:n että Naton suuntaan, kun siellä suunnitellaan suorituskykyjen keskittämistä ja jakamista, pooling and sharingia ja smart defenceä, kuten sitä kutsutaan siellä.

Pohjoismaiden yhteistyö on aina luonteeltaan nojautunut yhteiseen arvomaailmaan ja oikeastaan keskinäiseen luottamukseen, mikä varmaan myöskin osittain selittää sen, miksi tämä puolustusyhteistyökin on suhteellisen saumatonta siitäkin huolimatta, että kolme Pohjoismaata on Nato-jäseniä ja kaksi on ulkopuolella. Silti rajoituksia on, myöskin rajoja, ja tästä johtuen nimenomaan kysynkin, miten puolustusministeri uskoo tai ajattelee, että tämän pohjoismaisen yhteistyön luonne muuttuisi, jos Suomi ja Ruotsi käsi kädessä liittyisivät tähän pohjoismaiseen Nato-perheeseen.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ensinnäkin Chicagossa ei todellakaan ollut Islannista mitään puhetta. Sitä on hoideltu ihan toisilla raiteilla, eikä se ole Nato-kokouksen asia, eikä myöskään missään käytäväkeskusteluissa. Mutta sitten toteaisin myöskin sen, että alusta alkaen on ollut selvää, että Suomi ei ole osallistumassa — eikä se ollut myöskään missään vaiheessa Islannin ehdotus — varsinaiseen air policing -tehtävään. Tämä on ollut koko ajan selvää.

Se, mikä on ollut tässä nyt työn alla ja kysymysmerkkinä, on ollut, että voisiko tähän tehtävään sisältyä, jos sellainen tarve tuollaisen kolmen viikon jaksoon sattuisi, tunnistuslentotehtävää. Myönnän, että meillä on ollut ihan avoin näkemys siitä, että sekin voisi olla ihan hyödyllistä. Se ei ole mitään air policingia eikä mitään voimankäyttötehtävää, mutta tämä on myöskin suljettu pois. Tämä on siis tapahtunut Naton puolelta, se pitää paikkansa, mutta en näe, että tämä olisi tämän tehtävän kannalta mikään kovin oleellinen kysymys. (Seppo Kääriäinen: Se on oleellinen asia!) Toteaisin vain edustaja Kanervalle, että edustaja Kanerva kysyy pohjoismaista puolustusliittoa. Tämä vain ei nyt ole kuitenkaan sellainen asia, jonka näkisin nykymaailmassa realistisena. (Ilkka Kanerva: Ei tänään eikä huomenna!) Se on vain siis todettava, ja sitten jos teillä on hakemuksia joihinkin muihin hankkeisiin, niin ne pitää sitten käsitellä erikseen.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Jatkan lyhyesti vielä tästä itse valmistelusta sen verran, että tosiaan tässä oli eri vaihtoehtoja käsillä, ja niin kuin tässä todettiin, niin Naton pääsihteeri sitten selvensi sen, mikä nyt Nato-maiden mielestä on sopiva rajaus. Niin kuin ulkoministeri totesi, moni meistä suhtautui avoimesti myös muihin ratkaisuihin. Se on kerrottu avoimesti ja rehellisesti. Näistä voi sitten olla eri mieltä, mutta nyt on hyvä, että tässä löytyi yksimielinen ratkaisu, ja pidän hyvänä, että nyt keskitytään siihen.

Vasenryhmästä kysyttiin tästä ilmatankkauksesta. Suomi on aikaisemminkin harjoitellut muun muassa USA:n kanssa ilmatankkausta. Tämä on tärkeä harjoitusmuoto, jota tulee kuitenkin — pitää sanoa edustajalle — harjoitella säännöllisesti eikä vain silloin tällöin, jotta meidän lentäjien edellytys ilmatankata säilyy, joten on hienoa, että tähän harjoitukseen saatiin tämmöinen ulottuvuus. Minun pitää kuitenkin pilata arvostamani puolustusvaliokunnan puheenjohtajan ilta sillä, että tämä asia oli kyllä suunnitteilla paljon ennen kuin perussuomalaiset sitä esittivät. Tämä oli kyllä hallituksen suunnitelmissa jo aikaisemminkin, mutta arvostan sitä, että perussuomalaiset näkevät asian samalla tavalla ja meillä on sama käsitys siitä, mitä on hyödyllistä harjoitella siellä Islannissa.

Edustaja Wallinille sen verran, että se varmasti loisi edellytykset syventää yhteistyötä huomattavasti tietenkin, jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät käsi kädessä Natoon. Silloin varmasti yhteistyö olisi ihan erinäköistä, ja varmaan se antaisi edellytyksiä vastata myös kahdenkeskisesti toisiemme puolustamisesta, mutta se on tulevaisuuden asia, jos on. Tässä vaiheessa tosiaan Nordefcosta ei ole tulossa mitään puolustusliittoa.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kinastella pitkään menneestä, mutta kyllä se vain niin on, että tämän asian valmistelu alkoi asianomaisessa portaassa ilmavalvontatehtävänä. Se alkoi ilmavalvontatehtävänä. Ja toisekseen, vielä lokakuun lopulla herra pääministeri puhui ilman sarvia ja hampaita ilmavalvonnasta, tunnistelennoista, ja kyseli sitten itsekseen, että onko aseistusta vaiko ei, se on vielä auki oleva asia. Siis vielä noinkin myöhään oltiin ilmavalvontaan menossa.

Kyllä se on vain sillä tavalla, että Naton pääsihteeri kävi täällä ilmoittamassa vähän ennen joulua viime vuoden puolella, mikä on Naton mielestä mahdollista ja mikä ei Nato-kumppanimaalle. Silloin ratkesi se, mikä on Suomen osallistumismahdollisuus tähän operaatioon.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuen voimakkaasti hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Ei tästä tietenkään ole kysymys. Puhun selkeästi pidemmästä aikaperspektiivistä.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö ei ole lähelläkään puolustusliittoa tänä päivänä, mutta tarvittaessa sekin vaihtoehto on mielestäni otettava huomioon, kun katsotaan, mikä on Euroopan unionin turvallisuuspoliittinen realismin aste tänä päivänä. Ja kun Euroopassa ollaan menossa kohti alueellisia puolustusjärjestelyjä, eri puolilla Eurooppaa eri muodoissa, niin minä pyydän vain, että me kaikki otamme ajattelussamme huomioon sen varauksen, mitä lisäarvoa tämänkaltainen voisi synnyttää mukanaan arvopohjaltaan samankaltaisten maiden kesken, joilla on sama historia, sama kulttuuri ja joilla on sama turvallisuusympäristö, joiden uhka-analyysit ovat hyvin samantyyppisiä. Kannattaisi miettiä, että ei jäätäisi vain solidaarisuusjulistuksen varaan, vaan että siinä olisi myöskin vahvempaa konkretiaa takana.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusministeri, ette te minun iltaani pysty pilaamaan. Tällä viikolla sitä ei pysty pilaamaan yhtään mikään, voin sanoa näin.

Mutta kun puhutaan myös turvallisuudesta, niin silloin puhutaan kyberistä, ympäristöstä, arktisesta alueesta laajasti. Täällä Nato-inhokit ja Nato-haukat pörräävät ympärillä, ja siinä keskellä on perussuomalainen realistinen linja, joka ottaa laajasti inhimilliset asiat huomioon. Mutta se on totta, että alussa oli lievää hoipertelua, mutta sen jälkeen, kun päästiin vauhtiin ja keskusteltiin, niin kyllä minun mielestäni se tapa sitten pitää olla, kun luodaan yhteinen lausunto, että ei sitten voida kilvan täällä sanoa, että ei tämä nyt sitten hyvä ole. Onhan se hyvä, kun se on hyvin kokoon kursittu.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On välttämätöntä, että näin pienessä maassa kuin Suomi on yksi ja yhteinen puolustuspoliittinen näkemys. Sen osoittaa tämä salikeskustelukin, koska kaikki eduskuntaryhmät ovat näissä asioissa yksimielisiä.

Mutta nyt hieman kysyn kyllä perussuomalaisten näkemysten perään, koska ulkoasiainvaliokuntaa johtava edustaja Soini ja valiokunta ovat hyvin ulkoasiainvaliokunnan pohjassa kuvanneet sitä, että ulkoasiainvaliokunnan mukaan pohjoismaisen yhteistyön kautta voidaan lisätä Suomen turvallisuutta, mutta puolustusvaliokuntaa johtava edustaja Niinistö omassa puheenvuorossaan sanoi, että perussuomalaiset — käsittääkseni ainakin edustaja Niinistö — näkee, että Ruotsi näkee Suomen ainoastaan puskurina. Hieman hämmästyttää tämä ehkä näkemyksellinenkin erikulmaisuus. Edustaja Soini on selkeästi aina esittänyt vähän laajempia eurooppalaisia ja maailmaakin syleileviä näkemyksiä yhteistyön merkityksestä, mutta onko niin, että edustaja Niinistö on huomattavasti nihilistisempi näissä näkemyksissä?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen saanut niin monia kysymyksiä, että en tiedä, mihin aloitan vastaamaan.

Ehkä kronologisesti edustaja Viitamiehelle. Hän kysyi siitä, mitä tarkoitin sillä tai mitä meidän ryhmäpuheessamme oli siitä, miksi tämä hallitus murentaa tätä kansallista puolustustamme. Ensinnäkin haluan vain viitata hallitusohjelmassa olevaan 200 miljoonaan euroon, leikkauksiin puolustusmenoista, ja se yhdistettynä puolustusvoimauudistukseen johti sitten muun muassa varuskuntien lakkauttamiseen ja sodanajan reservin romauttamiseen, alueellisten joukkojen hankintojen karsimiseen ja viivästyttämiseen. Eikä pidä unohtaa sitä, että tämä hallitus oli se hallitus, joka vei Suomen Ottawan sopimukseen, joka kielsi meiltä jalkaväkimiinat. Eli kiistatta tämä Kataisen hallitus on murentanut kansallista puolustustamme.

Mitä tulee ilmatankkaukseen ja muihin nihilismiaiheisiin kysymyksiin, niin voin yrittää vastata niihin myöhemmin, nyt on aikani loppu.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On hyvä asia, että tämä pohjoismainen puolustuspoliittinen yhteistyö tiivistyy, ja näen siinä kyllä potentiaalia ja mahdollisuuksia, mutta pidän kyllä epärealistisena sitä näkymää, mihinkä edustaja Kanerva tässä viittasi, että jossain kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa tämä voisi johtaa puolustusliitonomaiseen ratkaisuun. Sitä pidän todellakin hyvin epärealistisena kehityskulkuna. (Ilkka Kanerva: Miksi, miksi, miksi?)

Olisin kysynyt ministeri Tuomiojalta tästä laajan turvallisuuden ulottuvuudesta, jota pidän itsekin hyvin tärkeänä. Näen siinä myös hyvin paljon mahdollisuuksia pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiselle. Ja myöskin edustaja Rundgren kiinnitti tähän samaan asiaan huomion, kun totesitte, että pohjoismaiset ulkoministerit ovat ottaneet kantaa siihen, että otetaan yhteisiä näkemyksiä. Onko tässä ajateltavissa saada sellaista ratkaisua, jota Pohjoismaiden neuvosto on esittänyt, että olisi tällainen vuosittainen laajemmalti yhteiskunnan turvallisuutta valottava raportti Pohjoismaiden neuvoston istuntoon, kuten on ulko- ja puolustusministereillä siitä muusta toiminnasta?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pidän tämän Islanti-käsittelyn arvona sitä, että eduskunnassa on laaja konsensus, joka ei pane kotimaan puolustusta ja kansainvälistä harjoittelutoimintaa ja kansainvälistä osallistumista vastakkain. Sillä on tavattoman tärkeä arvo, ja monet ammattisotilaat korostavat, miten tärkeää on verrata kykyjä, oppia toisilta, katsoa, miten kalustot toimivat, ettei käperrytä vain tänne murehtimaan omia puolustuksemme murheita, vaan katsotaan, mitä maailmalla tapahtuu ja mitä voidaan tehdä yhdessä ja mitä resursseja voidaan jakaa yhdessä.

Mutta olisin ministereiltä kysynyt siitä, kun tavallaan helposti tulee sellainen kuva, että pohjoismainen keskustelu on hyvin staattista, että Ruotsin puolustustilanne tai Norjan puolustustilanne olisi ikään kuin kiveen hakattu. Kun käy siellä, niin Oslossa ollaan hyvin huolestuneita arktisista alueista, ollaan iso luonnonvarojen omistaja, mutta pitäisi näyttäytyä siellä enemmän, saada Norjan näkyvyyttä, myöskin sotilaallista näkyvyyttä alueella, ja kun katsoo Ruotsin viimeaikaista keskustelua Tukholmaan tehdyn, voiko sitä kutsua, valehyökkäyksen ja puolustusvoimauudistuksen jälkeen ja muuta, ei sekään ole mitenkään staattista. Mitä johtopäätöksiä vedätte näistä keskusteluista pohjoismaisen yhteistyön osalta?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kai tämän koko keskustelun ja koko ajankohtaisen aiheen ja kuvion taustalla on se valtavan hieno tosiasia, että kylmän sodan vastakkainasettelu on lieventynyt ja emme elä enää siinä kylmän sodan vastakkainasettelun maailmassa täällä pohjoisessa Euroopassa. Siitä seuraa muun muassa se, mihin edustaja Rundgren viittasi ja Salolainen, että Pohjoismaiden neuvostossa keskustellaan nyt asioista, joista siellä ei aikaisemmin voitu keskustella, ja kylmän sodan päättymisestä johtuu se, että Stoltenbergin raportissa oli suosituksia, joiden johdosta Islanti lähti sitten ehdottelemaan, että entä jos tulisitte, muut Pohjoismaat, Ruotsi ja Suomi, osallistumaan Islannin ilmatilan valvontaan. Tämä on ehkä se terminologia ja se avaus, joka sitten avasi sen keskustelun, sen myrskyn vesilasissa, joka sitten Suomessa jatkui melkein vuoden päivät, jolloin keskusteltiin siitä, lähteekö Suomi nyt Islannin ilmatilan valvontaa tekemään.

Mitä kantoja hallituksen ja tasavallan presidentin puolelta siinä ehdittiin ottaa? Julkisuuden kanssa asiat etenevät ehkä vähän toisen näköisesti kuin siellä itse päätöksiä tehtiin, mutta joka tapauksessa syntyi se kuva, että aika innolla ollaan menossa Islannin ilmatilan valvontaan, kunnes sitten, niin kuin edustaja Kääriäinen täällä hyvin kuvasi, Natolta tuli selvennys siihen, mitä oikeastaan toivotaan ja odotetaan, ja nyt on päädytty viisaaseen ratkaisuun, jolla on poliittinen tuki, (Puhemies koputtaa) että osallistutaan harjoitustoimintaan.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Vi är alla nordister i den här debatten, vi stödjer nordiskt samarbete. Men var ska tyngdpunkten ligga? När jag började arbeta med Nordiska rådets frågor hette presidiesekreteraren Ilkka-Christian Björklund och något försvarsministermöte var inte ens påtänkt. Norden har bidragit med fredsförhandlare och fredsbevarare i världen. Vi talar fortfarande mycket om civil krishantering, men det militära samarbetet får en allt mer central roll och tyngdpunkten och gränserna har suddats ut. Det finns mycket att säga om det här. Ett nordiskt fredsforum har diskuterats, och EU är ett enda stort fredsbygge har vi fått lära oss.

Men jag skulle vilja ställa en konkret fråga till utrikesminister Tuomioja. Har Sveriges och Finlands, Stubb och Bildts konkreta planer, som stöddes av er, om ett europeiskt fredsinstitut drunknat och helt försvunnit i detta försvarssamarbete? Det har varit helt tyst efter att det storstilat presenterades.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ensin edustaja Haaviston kysymykseen, mitä johtopäätöksiä voisi tehdä, voin sanoa ainakin, että hallitusten tasolla ei ole vielä mihinkään johtopäätöksiin mitään syytä nähty. Mutta yksi johtopäätös ehkä on kuitenkin se, että kun seuraa tätä niin sanottua keskustelua ja uutisointia, niin täytyy aina ottaa huomioon se vahva tarkoitushakuisuus ja se tapa, jolla uutisia käytetään joidenkin tiettyjen poliittisten päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toinen kysymys koskee, edustaja Kiviniemen kysymys, tätä mahdollisuutta kehittää Pohjoismaiden neuvoston keskustelua ja turvallisuuspoliittista käsittelyä. Olemme tälle ihan avoimia. Tietysti nykyisinkin jo ulko- ja puolustusministerit osallistuvat eri tavoin Pohjoismaiden neuvoston keskusteluihin, ja on tietysti ennen kaikkea neuvoston parlamentaarikkojen asia tehdä tästä esityksiä, mutta me olemme niille kylläkin avoimia.

Se, mitä tuossa puheenvuorossani totesin, oli se, että me olemme ulkoministereiden kesken avanneet keskustelun siitä, tarvittaisiinko jokin sellainen asiakirja, joka ehkä vastaisi EU:n niin sanottua turvallisuuspoliittista strategiaa ja joka käsittelisi juuri näitä laaja-alaisen turvallisuuden kysymyksiä, siitä Pohjoismaille avautuvia yhteistoimintamahdollisuuksia ja kohteita. Tällainen valmistelu on nyt työn alla.

Kolmanneksi toteaisin, että mahdollista tarvetta tai ylipäänsä mahdollisuutta tai tarvetta Suomen liittoutumisaseman muuttamiseen en näe tällä hetkellä. Tulevaisuus voi tietysti tuoda sitten uusia asetelmia. Mutta on kuitenkin yksi poikkeus, josta olen käyttänyt aikaisemminkin puheenvuoroja, ja se on se, että kun meillä on tämä EU:n niin sanottu turvatakuulauseke — sanon "niin sanottu", koska tällä nimellähän sitä ei muualla kuin Suomessa käsitellä — jota ei ole pyritty millään lailla EU:n puolella täsmentämään, niin voisi ajatella, että EU ja Norja ja Islanti solmisivat samankaltaisen ratkaisun kuin Schengen-yhteistyössä, jossa ne liittyisivät tämän artiklan piiriin, jolloin poistuu se teoreettinen mahdollisuus, että pohjoismainen solidaarisuus ja EU-solidaarisuus voisivat eri tilanteissa tarkoittaa eri asioita, ja tämä myöskin pakottaisi sitten EU:n vähän tarkemmin pohtimaan sitä, mitä tällä lausekkeella ja artiklalla todellisuudessa tarkoitetaan ja minkälaisia valmistelutoimenpiteitä se voisi jo nyt edellyttää.

Neljänneksi edustaja Nauclérin kysymykseen: Tämä aloite European Peace Institutesta on tuolla Euroopan ulkoasiainhallinnossa selvittelyn kohteena. Me olemme siihen selvittelyyn kyllä osallistuneet ja sitä tukeneet eri tavoin, mutta EU:ssa ei tätä päätöksentekovalmiutta ole. Se ei siis ole nyt pohjoismainen kysymys ensisijaisesti, vaan jo EU:n valmistelussa.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on alusta asti seurannut, niin varsinkin vasemman laidan puheenvuorojen perusteella tämä tuntuu olevan kovin suomalainen versio pohjoismaisesta puolustusyhteistyökeskustelusta, nimittäin väittely siitä, kuka sai kaikista eniten estettyä yhteistyöhön osallistumista.

Kuitenkin muiden valtioiden tavoin Suomessakin on tarvetta tiivistyvään yhteistyöhön paitsi kustannuspaineiden myöskin uusien uhkakuvien vuoksi. Rajat ylittävät uhat ovat yleistyneet, eikä niihin enää edes voi vastata yksin. Pohjoismaiden lisäksi meidän on etsittävä samanmielisiä kumppaneita muissakin yhteisöissä. Suomi hyötyy tiiviistä puolustusyhteistyöstä monin tavoin. Silti edes tiivis ja kannatettava pohjoismainen turvallisuuspoliittinen yhteistyö ei nykymuodossaan tuo Suomelle tai muille maille turvatakuita eikä se ratkaise Puolustusvoimien rahoitukseen liittyviä haasteita. Puolustusvoimille on annettava mahdollisuus lakisääteisten tehtäviensä täyttämiseen (Puhemies koputtaa) ja toimintansa pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismailla todella on paljon yhteistä myös puolustusasioissa, mutta on myös eroavaisuuksia. Norjalla on niin sanottua valikoivaa asevelvollisuutta, ja siellä käydessämme norjalaiset sanoivat, että heillä on jonkun verran rekrytointivaikeuksia, että he saisivat sopivia ammattilaisia sotilaita. Ruotsissa on ammattiarmeija, ja sieltä on kuulunut myös huhuja siitä, että Ruotsissa on myös vaikeuksia löytää innostuneita henkilöitä sotilaiksi. Suomessa on yleinen asevelvollisuus, mutta meilläkin, vaikka meillä on korkea maanpuolustustahto, on armeijahalukkuus vähentynyt. Nämä trendit ovat samansuuntaiset mutta erilaisista syistä. Nyt sitten olen miettinyt sitä, miten tämä kehitys — jos tämä jatkuu tulevaisuudessa edelleen, että meillä on Pohjoismaissa yhä enemmän niitä henkilöitä, jotka eivät halua olla puolustusvoimien käytössä ja palkattuna — vaikuttaa pohjoismaiseen yhteistyöhön jatkossa, jos me joudumme kamppailemaan tavallaan samasta asiasta eli väen vähyydestä puolustusvoimien käytössä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa Suomen osallistumisesta Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan mainitaan, että syvempää yhteistyötä vauhdittavat nimenomaan taloudelliset syyt myös. Taloudelliset kysymykset onkin hyvä nostaa esiin. Säästöjä voidaan saada yhteistoiminnassa esimerkiksi yhteisillä materiaalihankinnoilla, tietotaidon vaihdolla ja harjoituskustannuksia jakamalla. Mielestäni eduskunnan tulee kuitenkin tarkasti seurata kustannuskehitystä kansainvälisten tehtävien ja harjoitusten osalta. Lisääntyvä osallistuminen kansainväliseen toimintaan ei saa heikentää kotimaan puolustustoimintaa. Ulkomailla suoritetut harjoitustehtävät eivät saa olla pois varusmieskoulutuksen resursseista tai reservin harjoituksista. Tehokas ja tarkoituksenmukainen varusmieskoulutus ja reservin toimintakyvyn ylläpitäminen ovat maanpuolustuksemme selkäranka.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi tuossa vähän aikaa sitten väitti, ettei vasemmiston kannoilla olisi ollut vaikutusta siihen, mihin suuntaan tämä Islannin ilmavalvontahanke kehittyi. Kiistän tämän kyllä jyrkästi. Väitän, että jos kolmanneksi suurimmalla hallituspuolueella on jokin selkeä kanta asioiden valmisteluvaiheessa, niin kyllähän se vaikuttaa myös lopputulokseen.

Loka—marraskuun vaihteessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ministeri Arhinmäki jätti kriittisen varauman Islannin ilmavalvontaan. Seuraavalla viikolla vasemmistoliiton eduskuntaryhmä toisti tämän kannan vielä jyrkempänä, että emme tule hyväksymään aseilla tehtävää Islannin ilmavalvontaa. Tämä johti siihen, että hallitus joutui tarkastelemaan asiaa uudestaan ja muodostamaan uudenlaisen kannan tähän asiaan. On hyvä, että loppujen lopuksi myös Nato tuli vasemmistoliiton linjoille eli pääsihteeri joutui toteamaan, että tehdään sitten tämä aseettomana, kun Suomen hallitus on siihen suuntaan yhteistä kantaa reivaamassa.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on kannatettavaa, ja sitä voidaan lisätä harjoituksissa ja erilaisissa materiaalihankinnoissa ja etenkin turvallisuusasioissa, koska kansainvälinen rikollisuus, terrorismi ja kyberhyökkäysten uhka ovat alueita, joilla tarvitaan entistä tiiviimpää työtä.

Mutta mietin, että kun aseiden yhteisomistus ei onnistu edes Natossa, niin olisi vaikea kuvitella sen toimivan Pohjoismaiden välillä. Kyllä meidän on tänä päivänä elettävä, kun tiedetään, että Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, kun taas Suomi ja Ruotsi ovat liittoutumattomia. Kyllä tässä miettineeksi tulee, että meillä on nyt vielä yleinen asevelvollisuus, mutta kun se Ruotsissa lopetettiin 2010, niin on kuulunut kyllä naapurimaasta negatiivisia puheita.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä nyt olen iloinen, kun puheenjohtaja Arhinmäki on torjunut Naton, ei voi muuta sanoa. Mutta kyllä tässä täytyy tämä laajempi kuva nähdä. On hyvä, että me olemme käyneet tämän prosessin, me olemme menneet lopputulokseen, jossa osallistutaan harjoitustoimintaan. Mutta kun tästä Natosta niin hirveästi kiihkoillaan, niin mitähän ne suomalaiset sotilaat siellä Afganistanissa tekevät ja kenenkä porukoissa ne ovat? Ovatko ne siellä Arhinmäen luvalla vai ilman Arhimäen lupaa?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kysyisin vielä arvoisilta ministereiltä tähän keskusteluun liittyen sitä, että kun tällä harjoituksella on merkitystä paitsi pohjoismaisittain niin myöskin laveammin EU:n puitteissa, Naton puitteissa, YK:n puitteissa, antaen mahdollisuuden rauhankumppanuuteen ja kriisinhallintayhteistyön lisäämiseen Pohjoismaiden kesken — merkittävä asia — niin onko nyt mahdollista, että päästäisiin myös siinä suhteessa eteenpäin lähiaikojen puitteissa, että Suomen ja Ruotsin välillä poistuisi se yhteistyön kiinteyttämistä koskeva ongelma, joka liittyy siihen, että Ruotsi ei ole NRF:n jäsen. Se olisi antamassa uuden mahdollisuuden viedä tätä kansainvälistä ulottuvuutta yhteispohjoismaisesti eteenpäin.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suora lainaus Pohjoismaiden pääministereiden kokouksen tiedotustilaisuudesta 30.10.: "Yhteistyötä on tehty monella saralla jo tähänkin mennessä, mutta ilmavalvontakysymys olisi ikään kuin uusi asia, ja olemme valmiita osallistumaan tältä pohjalta. Suomi aikoo vastata myönteisesti Islannin tiedusteluun. Osallistumisen toteutuminen vaatii vielä Naton neuvoston hyväksyntää sekä Suomessa kansallista päätöksentekoa, joka tehdään eduskunnan myötävaikutuksella siinä vaiheessa, kun meillä on kaikki tarpeelliset osallistumisen sisältöä koskevat tiedot." — Pääministeri Jyrki Katainen.

Eli pääministeri oli valmis osallistumaan kaikkeen täyteen toimintaan, jopa aseistetuilla koneilla. Ilman opposition voimakasta reagoimista, ilman suomalaista lainsäädäntöä, lopuksi vielä ilman Naton pääsihteerin väliintuloa näin olisi todellakin tapahtunut. Siinä mielessä hieman ihmettelen herrojen ministereiden selvityksiä, mitä kuulimme tässä aiemmin aitiosta.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteistyön nimiin on hyvä varmasti puhua myös puolustuspoliittisesti, ja Pohjoismaat on Suomelle luontainen yhteys. Nyt olemme edistyneet keskustelussa ilmatilan harjoituslentotoimista Islannin suunnalla, mutta myös Pohjoismaiden maavoimien komentajien kesken on sovittu maidenvälisen materiaali- ja sotilaskoulutuksen yhteistyön lisäämisen mahdollisuuksista, mikä koskisi muun muassa taistelupanssarivaunuja ja ilmatorjuntakaluston ylläpitoa. Nyt olisin halunnut ministereiltä kysyä, miten paljon on jo suunnitteilla, minkälaisia yhteistyömahdollisuuksia on materiaalihankintojen osalta ja miten paljon sitä yhteistyötä voidaan yleensä tiivistää.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten todettua, arktinen alue on nousemassa meidän lähialueemme yhdeksi tärkeimmäksi alueeksi. Myös puolustuspoliittisesta näkökulmasta arktinen suunta on Suomen kannalta siksi erityisen huomion alainen. Olisi syytä tarkkailla myös sen sotilaallista kehitystä. Pohjoismainen yhteistyö tällä saralla olisi varmaan myös paikallaan. Esimerkiksi tilannekuva, aluevalvonta tai sotilaalliset harjoitukset siltä osalta olisivat yhteistyötä.

Toinen turvallisuusasioiden kehittämisen paikka olisi yhteistyön kehittäminen kansainvälisessä toiminnassa YK:ssa, EU:ssa ja Natonkin suuntaan. Kukin maa tietenkin päättää itse näistä yhteistyöhankkeista ja osallistumisesta, mutta minusta olisi reilua, jos Pohjoismaat toisia naapureita kohtaan ilmoittaisivat ja tiedottaisivat, mitä aikovat tehdä.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pohjoismailla on paljon yhteistä niin maantieteellisesti, historiallisesti kuin kulttuurisesti. Ihanteemme oikeusvaltiosta, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ovat samankaltaisia, ja tämä on lähtökohta sille, miksi tarkoituksenmukainen pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa tässä luonnollisessa viiteryhmässä. Mielestäni Suomen on kuitenkin pidettävä realistinen ote kaikessa pohjoismaiseen yhteistyöhön liittyvässä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla, sillä huolimatta tästä 2011 hyväksytystä solidaarisuusjulistuksesta ei kansainvälisoikeudellisesti pitävän pohjoismaiden välisen puolustusliiton solmimisesta ole nähdäkseni viitteitä. Emme saa unohtaa, että vain me suomalaiset itse lopulta olemme oman maamme vartijoita.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti pari vastausta. Ensinnäkin edustaja Haavistolle: tosiaan tämä Ruotsin viimeaikainen keskustelu on kyllä semmoinen, johon kannattaa kiinnittää huomiota, koska siellä kyllä isot asiat ainakin keskustelun sävyn suhteen ovat mielestäni muuttuneet ja se voi minun ihan henkilökohtaisen arvioni mukaan kyllä pitkän päälle muuttaa koko sitä heidän tilannettaan, joka johtuu siitä, että he ovat valinneet ihan eri tien maanpuolustuksen suhteen kuin minkä Suomi on valinnut.

Mielestäni edustaja Väätäinen kuvasi hyvin sitä, minkä takia tämä meidän ratkaisumme on hyvä, ja se liittyy tähän aikaisempaan kysymykseen. Me olemme tehneet hyvän ratkaisun, ja sen nojalla meillä on helppo rekrytoida hyviä ihmisiä niin kriisinhallintatehtäviin kuin meidän kantahenkilöstöömme. Myös nuorten miesten kiinnostus suorittaa asevelvollisuus on edelleen suuri ynnä muuta, niin että meidän tilanteemme on hyvä. Pohjoismaisittain heillä on haasteita. En usko, että se tälle yhteistyölle asettaa rajoitteita, mutta se haastaa Norjaa ja Ruotsia ynnä muita etsimään ratkaisuja, jotka heidän kannaltaan ovat kestäviä.

Sitten edustaja Kanervalle viimeiseksi tästä NRF:stä: olen ymmärtänyt, että Ruotsi on kiinnostunut NRF:stä, mutta siihen, miten se asia tarkalleen etenee Ruotsissa, en osaa ottaa kantaa. Näkisin, aivan teidän laillanne, että se olisi Suomen ja Ruotsin yhteistyön kannalta hyvä asia, ja kannatan itse lämpimästi sitä, että he tulisivat mukaan.

Sitten viimeiseksi näistä maavoimien harjoituksista, mistä kysyttiin. Nämä ovat juuri niitä konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä tämä pohjoismainen puolustusyhteistyö tuo mukanaan: hyviä asioita, missä voidaan löytää synergiahyötyjä, mitä tulee yhteisiin hankintoihin. Se ei tarkoita sitä, että me ostamme yhteistä materiaalia, vaan sitä, että hankitaan samaan aikaan ja saadaan parempaan hintaan ja sen jälkeen voidaan harjoittaa varaosa- ja huoltoyhteistyötä, jos on samaa kalustoa, ynnä muuta. Nämä ovat niitä konkreettisia asioita, mitä tästä saadaan irti.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron silloin, kun ministeri Tuomioja puhui tästä eurooppalaisesta yhteistyöstä. Nythän on tiedossa, että joulukuussa Euroopan unionilla on merkittävä huippukokous, jossa tullaan käsittelemään myöskin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asioita. Viitaten siihen, mitä sanoitte Norjasta ja näistä teidän ajatuksistanne sen suhteen, kysyn, minkälaisia toiveita teillä on tästä kokouksesta ottaen huomioon ne rajoitukset, mitkä siinä on: monet maat ovat Nato-jäseniä eivätkä halua niin paljon kehittää tätä EU:n yhteistyötä. Millä tavalla Suomi esimerkiksi valmistautuu tähän kokoukseen, ja millä tavalla ne keskeiset tavoitteet on määritelty?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikkien Pohjoismaiden tahtotila yhteistyön tiivistämiseen on vahva, ja se on tietenkin hyvä asia. Pohjoismaiden yhteistyö ulko- ja turvallisuus- sekä puolustuspolitiikassa tukee Pohjoismaiden roolin vahvistumista kansainvälisenä toimijana sekä edistää vakautta Pohjois-Euroopassa ja pohjoisilla alueilla. Pohjoismaiset kansalliset puolustusratkaisut eroavat kuitenkin toisistaan, ja kun tähän vielä yhdistää puolustusvoimien vaikeat taloudelliset tilanteet eri puolilla Pohjoismaita, niin kysyisin arvoisilta ministereiltä, mitenkä te näette näiden kansallisten ratkaisujen vaikuttavan yhteistyön kehittämiseen ja kehittymiseen tulevaisuudessa. Onko nähtävissä joitakin erityisiä ongelmia tai kysymyksiä tai haasteita, joihinka tulee vastata nimenomaan näiden rakenteellisten ratkaisujen myötä ja jotka sitten saattavat vaikeuttaa meidän yhteistyömme kehittämistä tulevaisuudessa?

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö selonteon kuvaamalla tavalla on erittäin kannatettava asia. Siitä on tietenkin pitkä matka sotilasliittoon, ja vaikka se ehkä voisi olla toivottavaa, niin ministeri Tuomiojan tavoin en pidä sitä realistisena vaihtoehtona.

Aloin pohtia sitten, mitä tämä meidän yhteistyömme voisi olla kaiken tämän muun ohella, mitä tässä selonteossa on kuvattu ja mitä on täällä ääneen lausuttu. Pohdin, voitaisiinko esimerkiksi Pohjoismaiden ilmavalvontatutkajärjestelmät yhdistää siten, että saataisiin yhteispohjoismainen tilannekuva, ja vieläpä siten, että tutkien sijoittelu olisi sellainen, että jos jossain maassa tutkat ovat pois pelistä, niin muiden maiden tutkilla voitaisiin sitten kattaa sen kyseisen maan ilmatilaa. Tätä haluaisin kysyä ministeriltä, onko tätä asiaa pohdittu ja onko tässä realismia. Vielä kun tähän sitten päälle hankittaisiin yhteispohjoismainen tutkavalvontalentokone, joka sitten tuolla 15 kilometrin korkeudessa valvoisi hyvin laajaa aluetta, niin meillähän voisi olla aika hyvä systeemi, josta olisi myös kriisitilanteessa hyötyä, vaikka meillä sotilasliittoa ei olisikaan.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää ulkoministeri Tuomiojaa laajan turvallisuuskäsitteen tuomisesta mukaan keskusteluun. Turvallisuuden perusta on vahva kansalaisyhteiskunta ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Turvallisuutta vahvistavat konfliktien ratkaisutaidot, toisten ihmisten ja kulttuurien ymmärtäminen, kulttuurien ja kansojen välinen dialogi.

Kansalaisyhteiskunnan vahvasta vaikutuksesta turvallisuuteen saimme hyvän esimerkin vastikään Tukholman mellakoiden kohdalla. Poliisin paikalletulo herätti lisää levottomuuksia, mutta asukkaiden jalkautuminen kadulle tukahdutti alkaneet mellakat. Turkin levottomuuksien rauhoittaminen kyynelkaasuin näyttää herättävän entistä suurempia levottomuuksia. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Kysyn arvoisilta ministereiltä, millä tavalla kansalaisyhteiskunta on mukana pohjoismaisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa ja -yhteistyössä, ja toinen kysymys: olisiko tämänkaltainen keskustelu mahdollista järjestää myös esimerkiksi vuosittain rauhankysymysten ympärille?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossaan korosti hyvin vahvasti tätä pohjoismaista yhteistyötä, niin tietysti olisi hyvä, että vähitellen alkaisi myös sitten selvenemään, mitä sillä pohjoismaisella yhteistyöllä kaiken kaikkiaan tarkoitetaan.

Puolustuspolitiikan osalta, nimenomaan puolustuspolitiikan osalta, itse ajattelin ja ajattelen niin, että uskottavan puolustusyhteistyön keskeisenä lähtökohtana tulisi tietysti olla uskottava sodanajan käytettävyys, eli siis mahdollisen hyökkäyksen aikana pitää olla käytettävissä yhteinen hyökkäyksentorjunnan suorituskyky. Jos puolustuspolitiikassa lähtökohtana on tämä, mihin edustaja Kanerva esimerkiksi omassa puheenvuorossaan ilmeisesti vähän viittasi, niin tietysti tässä tilanteessa, tässä tapauksessa tämä yhteistyö Pohjoismaitten kesken tulee olemaan monella tavalla aika rajallinen.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Teemme puolustuspoliittista yhteistyötä Nordefcon puitteissa ja olemme sitoutuneet sen tiivistämiseen ja kehittämiseen. On kuitenkin ilmeistä, ettei meillä ole tarpeellisia linjauksia yhteistoiminnan edelleen kehittämisestä. Konkreettisen yhteistyömahdollisuuden eteen tullessa ei meillä välttämättä ole valmiuksia hallittuun päätöksentekoon. Islannin ilmatilan valvonnan yhteydessä suoritettava Ilmavoimien yhteistyöharjoituksen päätöksenteko Suomen osalta on tästä hyvä esimerkki. Kysynkin arvoisilta ministereiltä: ovatko eri Pohjoismaiden erilaiset puolustusratkaisut kaikkia Pohjoismaita hyödyttävän harjoitusyhteistyön tiivistämisen ja kehittämisen este?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taannoiseen ilmatankkauskeskusteluun liittyen vielä pari sanaa. Nimittäin sen harjoittelun on oltava säännöllistä, aivan niin kuin ministeri Haglund painotti, ja Hornet-lentäjiemme on todellakin uusittava tämä ilmatankkaussertifikaattinsa joko puolen vuoden tai vuoden välein riippuen lentäjän kokeneisuudesta, ja uusiminen on koko lailla kallista touhua semminkin, kun Suomella ei itsellään tätä ilmatankkauskykyä ole.

Mutta nyt perussuomalaisten ansiosta — tai ei vähiten perussuomalaisten ansiosta, tai miten vain — Islannissa on tarjolla tällä pitkällä siirtolennolla mennen tullen ilmatankkausta ja myös harjoituksissa. Saamme näin täyden tehon irti harjoituksista Islannissa. Mikä parasta, tankkauksen kustannuksissa säästetään, kun ne voidaan jakaa harjoitukseen osallistuvien maiden kesken. Puolustusministeriö onkin tehnyt hyvää työtä tämän harjoituksen, kunnollisen harjoituksen, järjestämisessä, ja siitä kiitos ministerin kautta eteenpäin välitettäväksi.

Jos arvoisa puhemies sallii vielä, niin vastaan edustaja Karille sen verran, että kysyn häneltä: onko mielestänne Ruotsi halukas puolustusliittoon Suomen kanssa? Ei siltä näytä.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tuohon osaisin vastata, niin minun pitäisi varmaan istua tuolla ministeriaitiossa.

Mutta varmaankin niin, että yhteistyö Ruotsin kanssa on mahdollisuus tai pohjoismaisessa perheessä on mahdollisuus, jos tämä mahdollisuus halutaan katsoa eikä automaattisesti sanoa, että Suomi on ainoastaan puskurimaa.

Tässä käytän myös mahdollisuutta kysyä ministeri Haglundilta: Miten te näette teollisuuden näkökulmasta tämän pohjoismaisen yhteistyön erityisesti Ruotsin kanssa? Meillä molemmilla, niin Suomella kuin Ruotsilla, on laaja puolustustarviketeollisuus, ja kysyn: minkätyyppisiin uusiin mahdollisuuksiin nimenomaan työllisyydessä voidaan ruotsalaisten kanssa tehdyllä yhteistyöllä päästä?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaat ovat vuosia tehneet tunnetusti hyvää puolustusyhteistyötä aina materiaalihankinnoista jopa nyt kyberpuolustukseen saakka. Kuitenkin monien asiantuntijoiden mukaan niin materiaaliyhteistyöstä kuin kyberpuolustuksesta olisi saatavissa enemmän irti. Kysyisinkin ministeri Haglundilta: Miten näitä puolustussynergioita aiotaan tulevassa yhteistyössä hyödyntää? Voitaisiinko sillä esimerkiksi luoda uutta, vakaampaa pohjaa vaikkapa meidän oman ruutituotannon turvaamiseksi tai voitaisiinko kyberpuolustuksen yhteistyö viedä vielä pitemmälle, vaikka jopa pohjoismaiselle korkeakoulutasolle?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy hieman ihmetellä vasemmistoliittoa ja etenkin sitä, mitä edustaja Kalliorinne ryhmäpuheessaan sanoi. Vasemmistoliitto ilmoittaa vastustavansa Natoa, ja samanaikaisesti halutaan rahat pois myös omilta Puolustusvoimilta. Minusta tässä ei ole oikein yhtään mitään järkeä. Jos, ja toivon mukaan kun, emme lähde mukaan tähän sotilasliittoon, niin ehdottomasti meidän täytyy turvata omien Puolustusvoimien toimintaedellytykset.

Perussuomalaiset suhtautuu myönteisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Siihen satsaaminen on paljon järkevämpää kuin esimerkiksi Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väkinäinen eteenpäin vieminen. Mutta kuten täällä on moneen kertaan sanottu, niin meidän tosiaan on huomioitava ne tosiasiat, joiden kanssa tässä eletään, eli Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, kun taas Suomi ja Ruotsi pohjaavat puolustusratkaisunsa liittoutumattomuuteen. Haluan, että näitä erilaisia ratkaisuja kunnioitetaan emmekä ala ohjailemaan toistemme valintoja.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy poliittisen rehellisyyden nimissä kyllä vastata edustaja Wallinille siitä, että todellakin jo ennen Chicagon huippukokousta Utvassa asiaa käsiteltiin myönteisessä hengessä, siis osallistumista Islannin ilmavalvontaan, ja hallituksen selkeä linja oli siitä puolen vuoden ajan, että siihen todella osallistutaan, ja se oli täydellinen linjanmuutos vuoden 2009 selonteon linjauksen ja puolustusvaliokunnan kannanoton kanssa. Linja muuttui täysin.

UaV:n lausunnossa on mielenkiintoinen toteamus, että tällä osallistumisella on tärkeä merkitys myös Suomen ja Yhdysvaltojen väliselle suhteelle. Voisitteko avata, miten Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita hoidetaan lentelemällä Horneteilla Islannin ilmatilassa? Minulle se ei oikein avaudu, mutta ehkä minulta jokin osa puuttuu.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola tuossa ihmetteli vasemmistoliiton linjaa siinä, että emme halua Nato-jäsenyyttä emmekä halua myöskään Puolustusvoimien budjetin kasvattamista. Viime aikoina, ihan viime vuosina, on tehty selvityksiä puolustusministeriön taholta ja maanpuolustuksen tiedotuskunnan taholta kyselyjä, minkälainen on turvallisuusympäristö tällä hetkellä Suomen ympärillä. Näissä selvityksissä on ihan ykstuumaan todettu, että Suomeen ei itsenäisyyden aikana ole koskaan kohdistunut yhtä vähäistä sodan uhkaa kuin tällä hetkellä. Eli tämmöistä massiivista maahyökkäyksen uhkaa ei ole olemassa, ja tämän vuoksi vasemmistoliiton mielestä puolustusmenojen kasvattaminen ei ole tarpeellista tämänhetkisessä turvallisuuspoliittisessa ympäristössä, ei Nato-jäsenyyden kautta eikä niin, että sitoudutaan automaattisiin Puolustusvoimien tuleviin hankintoihin ja indeksikorotuksiin.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastauspuheenvuoro edelliseen puheenvuoroon vain sen vuoksi, että sotilaallisen turvallisuuden osalta on tietenkin näin kuin puhuja äsken viittasi, (Risto Kalliorinne: Tätä tarkoitin!) mutta sen sijaan tarkoitus onkin vastata ulkoministeri Tuomiojan täällä kertomalla tavalla laajan turvallisuuden mukanaan tuomiin haasteisiin, ja se tietysti antaa vähän toisenlaisen lähestymiskulman siihen, minkälaisissa olosuhteissa eletään. Sen lisäksi mainittakoon, että kun etupäässä Yhdysvallat ja Euroopan unioni vähentävät puolustusmenojaan, niin siinä on mielenkiintoinen poikkeus: Itämeren piirissä olevat maat, melkeinpä systemaattisesti kaikki, ovat lisäämässä puolustusmenojaan.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Joulukuun Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus käsitellä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä, ja sitä valmistellaan ulkoasiainneuvostossa sekä ulko- ja puolustusministereiden kokoonpanossa, ja siinä esillä olevat asiat koskevat ennen muuta kriisinhallintavalmiuksien kehittämistä, sekä aineellisten että organisatoristen valmiuksien, ja ennen kaikkea myöskin erilaisten osioiden parempaa yhteensovittamista ja johtamista, joka on EU:n suuri heikkous kriisinhallinnassa, vaikka sillä näitä instrumentteja, keinoja, on käytettävissä enemmän kuin millään muulla toimijalla.

Toiseksi tarkoitus on myöskin puhua näistä voimavaroista, voimavarojen kehittämisestä, ja siihen liittyy juuri tämä yhteiskäyttö ja yhteishankinnat, pooling and sharing, jota tapahtuu EU:n sisällä myöskin hyvin erilaisissa kokoonpanoissa. Ranska, Englanti, Benelux, Pohjoismaat ja Visegrad-maat esimerkiksi kaikki ovat tällaisia. Näitä voitaisiin asteittain myöskin laajentaa siltä osin kuin ne tuovat siihen osallistuville konkreettisia kustannustehokkuushyötyjä ja lisäävät osaamista.

Edelleen on tarkoitus myöskin keskustella ja kannustaa päätöksiin aidoista, avoimista puolustusvälinemarkkinoista, että ei olisi tällaista protektionismia EU:n sisällä, joka myöskin on erittäin iso kustannuksia ja nimenomaan hankintakustannuksia nostava tekijä.

Nämä ovat niitä asioita, joita tuolloin valmistellaan, ei sen vähempää mutta ei ehkä myöskään vielä dramaattisempaa, ja tämä on edennyt aika positiivisesti.

Toinen kysymys, johonka haluan vastata, koskee tätä kansalaisjärjestöjen osuutta. Erityisesti juuri tämän laaja-alaisen turvallisuuden osalta kaikilla Pohjoismailla on hyvin vahva traditio siinä, että asioita, esimerkiksi meidän YK-strategiaamme tai ihmisoikeusohjelmaamme, valmistellaan hyvin laaja-alaisessa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Pitäisin hyvin luonnollisena, että jos ja kun me tulemme päätymään Pohjoismaissa siihen, että jonkinlaista turvallisuusstrategiaa valmistellaan yhdessä, niin jossain vaiheessa siinäkin työssä pohjoismaisella tasolla myöskin käytäisiin tällaista kansalaisjärjestökeskustelua ja -kuulemista.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkopoliittisia selontekoja on tehty jo kuusi kappaletta ja tällä hetkellä käsitellään valtioneuvoston selvitystä. Valitettavasti on todettava, että linjaukset ovat niin monitulkintaisia, että niistä ei oikein saa selvää. Oma arvioni on, että ehkä juuri tästä syystä emme ole turvallisuusneuvoston jäseniä tällä hetkellä. Tilannetta ei helpota yhtään, kun keskusteluun sekoitetaan pohjoismainen yhteistyö, Nato-kumppanuus sekä Lissabonin sopimus EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Libya- ja Mali-operaatiot osoittivat EU:n osalta, että Euroopan voimavarat eivät ilman Yhdysvaltoja riitä uskottavaan toimintaan.

Puolustusliiton perimmäinen tarkoitus on sotien ja kriisien estäminen ennalta viestittämällä ulospäin, että aseellisen voiman käyttö tai sillä uhkaaminen ei tuota toivottuja tuloksia. Kysyn ministeri Haglundilta: kuinka pitkään voimme teidän mielestänne jatkaa ilman myönteistä Nato-päätöstä?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tukholman Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa oli hyvä henki. Siellä oli tämmöinen temaattinen keskustelu puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta. Siellä ainakin Ruotsin ja Suomen välillä puhuttiin siitä, että harjoittelua tulee jatkaa edelleen ja myös sitten tehdä yhteishankintoja. Raja taisi tulla vastaan sitten jossain suhteessa juuri yhteiskäytössä näitten sotilaallisten välineitten välillä.

Oli hyvä, että ministeri Tuomioja otti tämän laajan turvallisuusyhteistyöasian esille. Tästä ovat keskiryhmät tehneet aloitteen, että sisäisen turvallisuuden yhteistyön tulisi olla samalla tasolla kuin puolustusyhteistyönkin, ja lisäksi turvallisuusyhteistyön parempaa parlamentaarista ankkurointia haetaan.

Stoltenbergin raportin ja tämän Hagan julistuksen pohjaltahan siellä on maininta tästä katastrofivalmiusyksiköstä. On todennäköisempää, että meillä on näitä luonnonkatastrofeja ja suuronnettomuuksia. Ministeri Tuomioja, onko meillä tämmöisiä käytännön mahdollisuuksia saada tähän jollain aikajänteellä ja millä aikajänteellä tämmöinen katastrofijoukko- tai -valmiusyksikkö?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmin vaikkapa koulutussaralla esimerkiksi pohjoisessa oli toimivaa yhteistyötä suomalaisten ja ruotsalaisten joukko-osastojen kesken. Nyt ei enää ole tällaisia vastinpareja Ruotsin puolustusvoimauudistuksen vuoksi.

Arvoisat ministerit, eikö nyt olisi äärimmäisen tärkeää puhua asioista oikeilla nimillä, sillä pohjoismainen puolustusyhteistyö näyttää vastaisuudessa tarkoittavan tiedustelu- ja valvontajärjestelmien yhteen liittämistä sekä yhteisiä materiaalihankintoja?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 1990-luvulla Suomi teki edellistä hävittäjähankintaa aika haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa, teki sitä yksin mutta teki kuitenkin. Puolustuksemme uskottavuus nousi niillä ratkaisuilla melkoisesti, ja siitä saamme nauttia tälläkin hetkellä.

Pohjoismaiden neuvostossa käytiin tosiaan tätä turvallisuuspoliittista keskustelua Tukholmassa, ja suomalaiset osallistuivat siihen erittäin aktiivisesti. Kyllä siinä käväisi ainakin allekirjoittaneen mielessä se, kun Suomi ryhtyy valmistelemaan nyt sitten uutta hävittäjähankintaa — Hornetithan ovat tuonne 2030-luvulle asti käyttökelpoisia, mutta se valmistelutyöhän aloitetaan aika lähiaikoina — miten ministerit näkevät tämän hankinnan. Millä tavalla se on mahdollista teidän mielestänne toteuttaa pohjoismaisena yhteistyönä?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistaen ministeri Tuomiojan poliittisen taustan olen kyllä hämmästellyt hänen intoaan lähteä sinivalkoisin siivin Islannin ilmatilaan. Tämä into on vähän samaa kuin ensimmäisen maailmansodan aikaisen hävittäjä-ässän paroni Manfred von Richthofenin eli Punaisen paronin taistelutahto. Sinälläänhän se on kunnioitettavaa, että jokainen on asiastaan innostunut. Mutta kun te varmaan tunnette näitä ilmataistelujen saloja paremmin kuin minä, niin voisitteko kertoa, kun kerran puolustellaan tätä ilmatankkaustavoitetta sillä, että tämän ilmatankkaussertifikaatin pitää olla voimassa, vaatiiko se juuri sen, että tankataan Islannin ilmatilassa?

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on ollut kovin vilkasta viime aikoina. Erityisesti mediassa on ollut Nato-jäsenyys esillä sen jälkeen, kun Nato-hävittäjät kävivät lähellä sitä Ruotsin rannikkoa. Myös viime viikolla Venäjän puolustusministeri ja toissa päivänä pääministeri otti kantaa siihen, mitä Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys voisi vaikuttaa ennen kaikkea Venäjän varautumiseen.

On kuitenkin selvää, että Suomi ei yksin selviä. Meillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia ylläpitää muun muassa ajanmukaista aseistusta. Siksi tosiasioiden tunnistaminen on tärkeää. Me tarvitsemme syvenevää puolustusyhteistyötä, ja sen merkitys meidän turvallisuuspoliittiselle kehityksellemme ja asemallemme on erittäin tärkeä. Ennen kaikkea meillä on monia uusia alueita, joilla tätä tarvitaan, muun muassa kyberturvallisuus ja arktiset alueet.

Olemme linjanneet, että Suomi ei tällä kaudella hakeudu Nato-jäsenyyteen. Sen sijaan katse kääntyy Pohjoismaihin, sillä pohjoismaista yhteistyötähän on tehty erittäin paljon. Se on meille hyvinkin tuttua. Yhteistyöllä haetaan kustannustehokkuutta ja saavutetaan samalla operatiivista, taloudellista ja teollista lisäarvoa sekä yhteensopivuutta. Käytännössähän tulevat kyseeseen yhteiset harjoitukset, koulutus, hankinnat, valvontatehtävät, ja nyt hyvä esimerkki on se, mistä täälläkin on tänään paljon keskusteltu, tämä osallistuminen Ruotsin kanssa ensi keväänä Islannin ilmatilavalvontaan lähinnä harjoitusmielessä.

Arvoisa puhemies! Me todella tarvitsemme yhteistyökumppaneita, ja katse kääntyy Ruotsiin yhä kiinteämmin. Mutta se minua hieman arveluttaa, että kun yhteistyötä tähän mennessä on tehty ja se on ollut hyvinkin tämmöistä pragmaattista, siinä ei ole tällaisia raskaita käytännön rakenteita, sopimusrakenteita ollut, niin silloin kun lisätään sitä yhteistyötä, voidaanko enää edetä entisellä tavalla. Eikö kuitenkin tarvittaisi jonkinlaista yhteistä sopimusta, tiukempia aikatauluja, miten tästä mennään eteenpäin?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Haluan kiittää osaltani tästä keskustelusta ja kertoa myöskin siitä, että täällä eduskunnassakin on varmaan syytä ja tarvetta useammin ja strukturoiden käydä hyvinkin valmisteltuja keskusteluja näistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan laaja-alaisista kysymyksistä.

Uskon, että tämä keskustelu on selventänyt monia asioita ja matkan varrella myöskin monet asiat, esimerkiksi Islannin tehtävään liittyen, ovat selkiytyneet ja monet väärinkäsitykset poistuneet. Siitä, kenen ansiota tai kenen syytä nämä ovat, en lähde väittelemään. Hallitus on joka tapauksessa tehnyt kaikki ratkaisunsa tässä yksimielisesti ja pyrkinyt tekemään ne hyvässä yhteisymmärryksessä eduskunnan kanssa ja nimenomaan niin, että olemme koko ajan lähteneet siitä, että eduskunnan kanta on viime kädessä se, jonka mukaisesti tulemme toimimaan. Näinhän tietysti mikään muu mahdollisuus ei voi olla olemassakaan.

Se, mitä me olemme kuitenkin tehneet, on se, ja haluan painottaa, että olemme myöskin alusta alkaen lähteneet siitä, että Ruotsi ja Suomi tässä kulkevat yhtä jalkaa, että me molemmat teemme oman valmistelumme, arvioimme ja vaihdamme koko ajan sitä koskevia tietoja ja sitten minkä päätöksen teemmekin, esitämme sitä samaa ratkaisua. Näin on hyvin yhteistyössä myöskin tapahtunut.

Ruotsin valtiopäivät sai vastaavan selvityksen samanaikaisesti, samansisältöisesti, niin että siihen ei jäänyt myöskään mitään tulkinnanvaraisuuksia siihen verrattuna, minkä me olemme Suomessa eduskunnalle toimittaneet. Totta kai on paljon aloja, joilla on edelleen yhteistyölle kehittämis- ja laajentumismahdollisuuksia.

Täällä nostettiin esiin aivan oikein kysymys siitä, voidaanko katastrofitilanteisiin joitain nimenomaan pelastuspalvelutyyppisiä valmiuksia ja niihin liittyviä joukkoja kehittää. Kyllä, näin pitäisi. Tämä tietysti on ensisijaisesti sisäministereiden toimialaa. Jotenkin itse olen vähän hämmästynytkin siitä, että sisäministeriön alalla tätä yhteistyötä ei ole viety vielä niin pitkälle kuin ulko- ja puolustusministereiden kesken. Mutta tämäkin asiantila ollaan nyt korjaamassa.

Puolustusministeri  Carl  Haglund

Tack, värderade talman! Också jag uppskattar dagens diskussion.

Ensin haluan sanoa sen, että mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista asettaa kansainvälistä yhteistoimintaa ja harjoittelua vastakkain meidän oman puolustuksemme toiminnan kanssa, koska näitä ei käytännössä, kun budjettia on laadittu, ole koskaan asetettu vastakkain. Myös esimerkiksi tämä Islannin ilmavalvonnan yhteydessä tapahtuva harjoitustoiminta on pois meidän muusta kansainvälisestä harjoitustoiminnasta, ei esimerkiksi meidän varusmiesten maastovuorokausista tai muusta. Tämä on hyvä todeta.

Toinen, mikä on mielestäni kyllä hyvä todeta, on se, että minä en näe, että harjoitustoiminnan kehittämiselle olisi este se, että jotkut Pohjoismaat kuuluvat Natoon. On osoittautunut jo pitkään, että voimme harjoitella hyvin laadukkaasti yhdessä. Tässä kysyttiin sitä, onko tämä harjoittelu tai yhteistyö tämän muotoista tänä päivänä. Kyllä meillä on myös ihan tämmöistä konkreettista Maavoimien ynnä muiden yhteistyötä, mitä aikaisemminkin on ollut, joskin yksittäisillä varuskunnilla ei välttämättä ole enää sitä yhteistyötä, mitä joskus on ollut.

Mitä tulee tähän teolliseen yhteistyöhön, mistä edustaja Kari kysyi, niin jokaisesta maasta olivat nämä teollisuuden järjestöt mukana Tanskassa marraskuussa, kun meillä oli pohjoismaisten puolustusministerien kokous, Suomesta PIA, ja ne allekirjoittivat myös tämmöisen yhteistyösopimuksen, kaikki yhdistykset, jotka edustavat kansallisia puolustusteollisuustoimijoita. Mielestäni tämä osoittaa hyvin sitä, että silläkin saralla tapahtuu myönteisiä asioita.

Mitä tulee tähän edustaja Kopran ihan hyvään esitykseen tästä air surveillance -tutkayhteistyöstä, niin se on ihan hyvä avaus. Tässä on semmoinen työryhmä, joka istuu ja katsoo itse asiassa juuri näitä asioita. Sen työn muistaakseni on tarkoitus valmistua syksyllä. Meritilannekuvan osaltahan on jo tätä Subcas-yhteistyötä ynnä muuta, tämän tyyppistä on kyllä tehty jo, ja se ei ole mitenkään uutta siltä osin luonteeltaan. Uskon itse, että tässä on hyviä mahdollisuuksia, mutta ei nyt vielä tiedetä varmasti, että mitä siitä työryhmästä tulee.

Sitten olisi hyvä tähän loppuun myös sanoa se, kun viitattiin siihen, mitä kansalaiset ovat mieltä Puolustusvoimien määrärahatarpeista ja siitä, mikä se turvallisuustilanne on, että on hyvä huomata, että MTS:n tutkimukset viittaavat siihen, mitä kansalaiset arvioivat. Mutta vaikka arvostan suuresti kansalaisten näkemyksiä ja MTS:n tutkimukset osoittavat, että suomalaiset ovat isänmaallista kansaa, niin välttämättä se kansalaisten näkemys meidän turvallisuustilanteestamme ei kyllä voi tasan tarkkaan heijastua meidän Puolustusvoimien määrärahatarpeisiin, koska ne on hyvin asianmukaisesti määritelty ja arvioitu ja ne nousevat hyvin meidän selonteossamme, joka on täällä eduskunnassakin hyvässä hengessä todettu hyväksi.