Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rahankeräyslakia siten, että luvansaajayhteisön tarkoituksen yleishyödyllisyyden yksinomaisvaatimuksesta luovutaan, ja sen varmistamiseksi, että rahankeräyksellä hankittuja varoja ei käytetä yksityisen edun edistämiseen, lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että rahankeräyksellä hankitut varat tulee käyttää nimenomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Samalla ehdotetaan, että Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon hiippakunnalla olisi oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä kirkollisen hyväntekeväisyystyön eli diakoniatyön rahoittamiseksi ja että yliopistolla olisi oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä varojen hankkimiseksi yliopistolain mukaisen toiminnan tukemiseen.

Rahankeräystoiminnan joustavoittamiseksi esityksessä ehdotetaan, että rahankeräysten sallittu enimmäistoimeenpanoaika pidennettäisiin kahdesta vuodesta viiteen vuoteen, ja siihen liittyen lupaviranomaiselle ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus peruuttaa lupa, jos tuottojen käyttö luvassa määrättyyn nimenomaiseen tarkoitukseen ei ole enää mahdollista.

Tämän lisäksi rahankeräyksellä saatujen varojen käyttöä selkiytettäisiin niin, että keräysvaroja saisi käyttää myöskin keräyksen toimeenpanon välittömiin — ja nimenomaan välittömiin — kustannuksiin, jotka ovat nimenomaan tämän toimeenpanon kannalta välttämättömiä. Rahankeräyslakiin tehtäisiin myös eräitä täsmennyksiä ja teknisiä muutoksia ja toimivalta kiinteistön käyttö- ja omistusoikeuden muutosta koskevissa lupa-asioissa siirrettäisiin sisäministeriöltä Poliisihallitukselle.

Tämän hallituksen esityksen yhteydessä on käsitelty lakialoite 37/2013, Eeva-Johanna Eloranta ynnä muut, ja samoiten lakialoite 13/2014 vp, Mikael Jungner, rahankeräyslaki, ja samoin toimenpidealoite 27/2012 vp, Mikael Jungner, joukkorahoituksen säätelemisestä lailla. Nämä lakialoitteet ja toimenpidealoite esitetään hylättäväksi nimenomaan niillä perusteilla, mitä täällä hallituksen esityksessä on tuotu esille.

Hallintovaliokunta toteaa, että rahankeräyslaki on suhteellisen uutta lainsäädäntöä ja sen soveltaminen on lähtökohtaisesti osoittautunut toimivaksi, mutta hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä on kuitenkin todettu, että rahankeräysten toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa, viitaten internetissä toteutettaviin keräysmuotoihin, jotka ovat lisääntymässä. Joukkorahoituksen eri muotoja käytetään yhä enemmän varojen hankintaan. Niinpä tulkinta ja rajanveto suhteessa nykyiseen rahankeräyslakiin ei ole aivan yksiselitteistä, ja järjestelmässä on todettu myös pieniä puutteita ja koettu edelleen yksinkertaistamisen ja joustavoittamisen tarvetta.

Niinpä hallintovaliokunta katsoo, että rahankeräyslakia on muuttuva toimintaympäristö huomioon ottaen tarpeen tarkastella piakkoin uudelleen. Kuitenkin ne kysymykset, jotka koskevat näitä rahankeräyslain perusteita, vaativat perusteellista selvitystyötä, ja tähän ei valiokuntakäsittelyn yhteydessä ole ollut mahdollisuuksia. Myöskin on katsottu joukkorahoituksen sijoittuvan rahoitusmarkkinasääntelyyn, mutta myös muun muassa kuluttajansuojan piiriin. Sisäministeriössä selvitetään parhaillaan tämän lainsäädännön kehitysnäkymiä ja muutostarpeita, joita hallintovaliokunta kiirehtii tässä mietinnössään.

Tämä hallintovaliokunnan mietintö on yksimielinen, ja siihen sisältyy nimenomaan näitten lakialoitteitten ja toimenpidealoitteen hylkääminen ja valiokunnan yksi muutosehdotus koskien keräystarkoitusta ja yliopistoja koskevaa rahankeräystä, johon sivistysvaliokunta myös yhtyi omassa lausunnossaan.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Puhemies tuossa edellisen keskustelun loppupuolella totesi, että tässä on jo kuusi tuntia keskusteltu asiasta, ja asiastahan todella kyllä perusteellisesti kannettiin huolta, kun Suomen valtiolla eivät rahat riitä kaikkiin niihin hyviin tarkoituksiin, mitä tämä sali on säätänyt. Valtion rahan tulisi riittää. Tässä nyt ollaan taas yhtä lakia säätämässä, säädöstä antamassa, ja tämä jälleen tietysti sitten vaikuttaa siihen, kuinka paljon Suomessa pitää olla hallintoa.

Kyllähän rahankeräyksen pitäisi olla sentyyppinen asia, että lähtökohtaisesti pitäisi riittää ilmoitus siitä, että rahaa kerätään johonkin hyvään tarkoitukseen, ja jos sitten näyttää siltä, että näin ei kuitenkaan ole, vaan epäillään väärinkäytöstä, niin sitten siihen puututaan. Kyllä tällainen raskas lupamenettely, jota tässä edelleen vaaditaan, on vain yksi pienen pieni esimerkki. Mutta kun näitä pienen pieniä esimerkkejä meillä sitten hyllykilometreittäin on tämän hyvinvointiyhteiskunnan aikana säädetty, niin siitä tulee sitten se taakka, jota Suomen kansantalous ei tällä hetkellä jaksa kantaa.

Sen vuoksi kyllä todella toivon, että eduskunta ja hallitus kiinnittävät huomiota tähän valiokunnan lausumaehdotukseen, että nyt sitten kiireellisesti selvitetään näitä muutostarpeita, mahdollisuuksia siirtyä ilmoitusperusteiseen järjestelmään ja toki sitten näitä muita näkökulmia, mitä joukkorahoitukseen tässä nykyisessä internet-ajassa liittyy. Mutta nämä ovat juuri niitä pieniä asioita, mistä niitä oikeita säästöjä voitaisiin saada aikaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Elämä on leipää ja sirkushuveja. Yhteiskunnan rahoilla hoidetaan peruspalvelut, leipä hankitaan työllä ja sirkushuvit hankitaan usein yleishyödyllisellä talkootyöllä ja tällä muulla rahanhankinnalla. On erittäin hyvä asia, että tätä rahankeräyslakia on viety eteenpäin. Mutta, juuri niin kuin edustaja Autto sanoi, siinä on myöskin paljon kehitettävää vielä eteenpäin. Nyt kun näyttää siltä, että valtion rahat eivät riitä näiden sirkushuvien järjestämiseen, meidän täytyy auttaa ihmisiä keräämään ne rahat muulla tavalla, joten hyvä, tästä esityksestä toivon pikaisesti lain jatkoesitystä.