Matti Kangas /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus yhtiön toiminnasta vuodelta 2004: Valiokunta pitää mietinnössään välttämättömänä, että eduskunta voi hallintoneuvoston kertomuksen pohjalta käsitellä Yleisradio Oy:n toimintaa säännöllisesti. Tämä antaa eduskunnalle mahdollisuuden harjoittaa alaisensa yleisradioyhtiön ohjausta.

Julkinen palvelu: Valiokunta korostaa mietinnössään, että ohjelmien tulee olla laadukkaita ja ammattimaisesti tehtyjä. Kertomuksen mukaan ... (Hälinää)

Kiitoksia! — Kertomuksen mukaan tutkimukset osoittavat, että suomalaiset arvostavat erittäin laajasti julkisen palvelun ohjelmistoja.

Kuulo- ja näkövammaiset: Valiokunta on tätä kertomusta käsitellessään halunnut erityisesti painottaa kuulo- ja näkövammaisiin liittyviä kysymyksiä. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että Suomessa on arviolta noin 740 000 eriasteisesti kuulovammaista, joista noin 30 000 ei pysty kuulemaan televisio-ohjelmien ääntä edes apuvälineitten avulla. Viittomakielisten kuurojen osuus on vajaa viidennes eli noin 5 000. Viittomakieltä osaavia henkilöitä arvioidaan Suomessa olevan noin 15 000.

Julkisen palvelun määritelmään Yleisradio Oy:stä annetussa laissa sisältyy velvollisuus kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielisiä kansalaisia ja tuottaa palveluja saamen ja romanin kielellä sekä viittomakielellä. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että se palvelu viittomakielellä, jota Yleisradio Oy toteuttaa, ei ole riittävä palvelemaan viittomakielisiä kielivähemmistönä. Kertomuksessa todetaan, että Yleisradio Oy tekstittää noin 20 prosenttia ohjelmistostaan erikseen kuulovammaisia varten. Kun musiikkia, urheilua ja lastenohjelmia ei oteta lukuun, koko ohjelmistosta noin 60 prosenttia on tekstitetty. Valiokunta katsoo, että kuulovammaisten tilannetta tulee pyrkiä parantamaan muun muassa lisäämällä tekstitystä kotimaisilla kielillä.

Valiokunta toteaa, että radio on perinteisesti ollut näkövammaisille keskeinen tiedonsaannin lähde. Asiantuntijakuulemisen mukaan kuunnelmien osuus vähenee jatkuvasti ja perinteinen fiktiivinen kuunnelma uhkaa kokonaan kadota Ylen kanavilta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suuri osa näkövammaisista toivoo tämän suuntauksen muuttamista.

Yleisradio Oy:n toiminnan rahoitus: Valiokunta kiinnittää uudelleen tässä yhteydessä huomiota siihen, että Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa jäsenvaltioitten julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta todetaan, että jäsenvaltioitten julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, samoin kuin tarve turvata viestinnän moniarvoisuus. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset eivät myöskään rajoita jäsenvaltioitten toimivaltaa rahoittaa julkista yleisradiotoimintaa julkisen palvelun puitteissa ja kilpailua vääristämättä.

Teknologiakehityksen myötä yleinen viestintäkenttä muuttuu ja tätä kautta myös radion kuuntelu ja television katselu. Radion mobiilia kuuntelua ei enää kukaan aseta kyseenalaiseksi, ja television mobiilikatselu on tulevaisuuden haasteita. Teknologian kehittämisen myötä on myös syytä arvioida uudelleen television maksun perusteita ja tätä kautta Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamista. Valiokunta katsoo, että rahoitusperusteita on syytä harkita siten, että niitä kehitetään uusien teknologioitten käyttöönottoa edesauttavalla tavalla pitäen samalla huolta siitä, että Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen turvataan.

Valiokunta kantaa mietinnössään huolta siitä, että televisiomaksu rasittaa yksinelävien taloutta raskaammin kuin perhetalouksia. Nimenomaan eläkeläiset ja opiskelijat, joiden taloudellinen tilanne usein on muita kansalaisryhmiä heikompi, asuvat usein elämäntilanteensa vuoksi yksin. Toisaalta perheet esimerkiksi työtilanteen vuoksi joutuvat pitämään asuntoa kahdessa eri osoitteessa ja joutuvat näin maksamaan useita televisiolupamaksuja.

Muuta: Valiokunta on mietinnössään tämän lisäksi kiinnittänyt huomiota riippumattomien tuottajien tuottamien ohjelmien osuuteen Ylen lähetysajasta ja digi-tv-laitteissa esiintyneisiin ongelmiin.

Päätösehdotus: Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy kertomuksen ja tämä mietintö lähetetään tiedoksi Yleisradio Oy:lle.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Yleisradion kertomuksen käsittely eduskunnassa antaa hyvän mahdollisuuden tuoda eduskunnan näkemyksiä Yleisradion asioihin, ja siksi tämä muoto pitää säilyttää jokavuotisena, koska tilanteet muuttuvat ja keskustelun tarpeetkin voivat muuttua.

Pidän hyvin merkittävänä, että valiokunta esityksessään hyvin vahvasti alleviivaa Yleisradion talouden turvaamista myös muuttuvassa tilanteessa. Se on se päätehtävä oikeastaan, joka eduskunnalla on, varmistaa resurssit tuolle kansallisesti äärimmäisen tärkeälle instituutiolle.

Pidän hyvänä myöskin sitä, että kuulovammaisten ja näkövammaisten asioihin kiinnitetään nyt laajasti huomiota. Sillä sektorilla varmasti on parannettavaa.

Tätäkin tilannetta käytän hyväksi ja nostan esille myös saamenkielisten ja kolttien aseman. Siltä osin Yleisradion palvelut ovat valtavasti edistyneet viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta aukkokohtia on edelleen, ja niihin kuuluu nimenomaan saamenkielisten lastenohjelmien tuottaminen televisioon. Sitä ei ole vielä saatu aikaan, ja se on kuitenkin tehtävä, joka täytyy ottaa hoitoon.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tässä salissa aiemmin käsiteltäessä Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta kiinnittänyt huomiota siihen, että mielestäni Yleisradion tulisi journalistisella tavalla ja journalistisin kriteerein käsitellä omaa rooliaan suomettumisen syventämisessä ja syventymisessä esimerkiksi 1970-luvulla, jolloin muun muassa edustajat Laukkanen ja Tennilä olivat siellä Yleisradiossa töissä. Yleisradiolta olen vaatinut, että he tekisivät tämän päivän suomalaisille selkoa, miksi Yleisradio valehteli Suomen kansalle Neuvostoliiton olosuhteista, miten sellaiset propagandaohjelmat kuin Naapurineljännes ja Näin naapurissa syntyivät, painostiko Tehtaankatu, painostivatko suomalaiset poliitikot, mitä Yleisradion silloisten johtajien mielestä olisi tapahtunut, jos Yleisradio ei olisi alistunut tähän propagandan tekemiseen. Tällaista ohjelmaa, historiallista journalistista ohjelmaa, olen Yleisradiolta toivonut, en niinkään silloisten yksittäisten toimittajien asettamista tikun nokkaan vaan silloisten Yleisradion päätöksentekijöiden ja heidän motiiviensa tarkastelemista tämän päivän tilanteessa siten, että saisimme tämän päivän suomalaiset ja myös nuorempi polvi tietää, miksi Yleisradio tällaiseen propagandarooliin silloin alistui.

Kun olen tätä vaatinut, se on herättänyt jonkun verran mielenkiintoa, mutta aiemmin en ole huomannut, että Yleisradion piirissä olisi tällaiseen tarkasteluun ollut valmiutta. Siihen on varmaan omat syynsä, mutta tällaisen toivomuksen haluaisin tässäkin yhteydessä toistaa. Haluan kuitenkin, herra puhemies, tässä yhteydessä ...

(Ed. Laukkanen: Eikö arkistosta löydy tuoreempaa puhetta ed. Zyskowiczille?) Herra puhemies! — Ed. Laukkasen välihuutojen perusteella totean vain, että ymmärrän, että hänelle on kiusallista tällaisten asioiden vatvominen. — Mutta kuten sanoin, herra puhemies, näihin toiveisiini, että Yleisradio olisi ottanut itse tarkasteltavakseen roolinsa suomettumisen syventämisessä ja Suomen kansalle valehtelemisessa 70-luvulla esimerkiksi Neuvostoliiton olosuhteista, ei Yleisradiossa sellaisenaan ole ainakaan vielä tartuttu. Ehkä aika ei ole vielä kypsä. Ehkä Yleisradion työhuoneissa on liikaa vielä niitä tekijöitä ja päättäjiä, jotka itse olivat aikanaan näitä propagandaohjelmia tekemässä tai niistä päättämässä.

Mutta, herra puhemies, kehitys kehittyy ja edistys edistyy. Haluan nimittäin tuoda tässä yhteydessä esille tyytyväisyyteni sen johdosta, että Yleisradio on tänä kesänä heinäkuussa toteuttamassa tällaisen Neuvostoliitto-teemakuukauden, (Ed. Jaakonsaari: Punainen heinäkuu!) — Punaisen heinäkuun — jolloin ajetaan vanhoja senaikaisia Neuvostoliittoa käsitteleviä ohjelmia autenttisina ja hyvin monipuolisesti urheilusta politiikkaan, kulttuurista historiaan Radio Ylen Ykkösen kanavalla. Tämä on mielestäni hyvä ja hieno teko Yleisradiolta, ja haluan kannustaa Yleisradiota jatkamaan tällä tiellä. Kun te, nuoremman polven suomalaiset, saatte autenttisena kuulla, minkälaisia olivat esimerkiksi Näin naapurissa -ohjelmat silloin aikanaan, miten niissä annettiin täysin väärää ja harhaanjohtavaa tietoa sosialismin todellisuudesta, kommunismin rikoksista, niin luulen, että se teidän nuortenkin kuvaa historiasta mutta myös Yleisradion roolista on omiaan selventämään.

Herra puhemies! Sen toivomuksen haluaisin tässä yhteydessä kuitenkin vielä lausua, että näiden Punaisen heinäkuun ohjelmauusintojen jälkeen olisi paikallaan Yleisradion piirissä järjestää esimerkiksi laaja silloisten päätöksentekijöiden keskustelu siitä, minkä vuoksi Yleisradio ryhtyi Neuvostoliiton propagandan välineeksi, minkä takia Yleisradio teki ohjelmia, joilla ei ollut mitään tekemistä journalismin kanssa mutta sitäkin enemmän tekemistä propagandan ja Neuvostoliiton kuvan kiillottamisen kanssa. Jos tällainen laaja paneelikeskustelu saataisiin aikaiseksi, mihin toivottaisin edustajat Laukkanen ja Tennilä ja muut silloiset Yleisradion tekijät osallistumaan, niin ilmoittautuisin tässä julkisesti henkilökohtaisestikin olevani halukas tällaiseen Yleisradion piirissä toteutettavaan historiakeskusteluun osallistumaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä sain ed. Zyskowiczin luettelossa liian ison roolin. Minun vakituinen työsuhteeni Yleisradioon päättyi vuonna 71, ja ilmeisesti se vasemmistolaisuus taisi olla vähän liikaa Hannu Lemisen johtamalle TV 2:lle, mutta se on pieni asia.

Minusta tuntuu nyt ajateltuna, että Neuvostoliittoa käsiteltiin Suomen mediassa ylipäätään suunnilleen siten kuin Euroopan unionia nyt tai USA:ta, aika kohteliaasti, sanotaan, se sana ehkä sitaateissa on se oikea. Eihän meillä nyt kovin kovaa kritiikkiä esitetä muitakaan naapurimaita kohtaan tänä päivänäkään, ja olisiko se sitten viisastakaan, mutta aika hyvä idea on tuo Näin naapurissa. Nyt tarvittaisiin sitä Venäjä-tietoa Suomessa paljon enemmän, ja siinä voisi olla Yleisradiolla nyt oikea työmaa palata tavallaan tällä lailla nimikkeen kautta ainakin juurilleen ja ottaa se naapurina, koska meidän pitää tietää, mitä siellä tapahtuu.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta se oli kyllä väärässä paikassa. Nyt käsitellään Yleisradion vuoden 2004 toimintakertomusta. Siltä osin liikenne- ja viestintävaliokunta on palauttanut eteemme oikealla tavalla Yleisradion perustehtävän ja viitannut myöskin tähän Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus.

Arvoisa puhemies! Tämä on se lähtökohta, josta eduskunnassa pitää keskustella, ja sitten kun puhutaan Yleisradion historiasta, siihen otetaan, ed. Zyskowicz, myös muita näkökulmia. Mutta tällä puheenvuorollanne, jonka käytitte tässä väärässä paikassa, te osoititte, että te tendenssinomaisuudella ja asenteellisuudella jääväätte itsenne ulos Yleisradion suhtkoht objektiivisesta historiatarkastelusta, sitten kun se aikanaan käydään.

Arvoisa puhemies! Täällä myös aivan oikein, ja kiitos siitä valiokunnan puheenjohtajistolle, varapuheenjohtaja Kankaalle, todetaan Yleisradion rahoituksesta, että muuttuvilla markkinoilla kaikissa olosuhteissa myös eduskunnan tulee turvata Yleisradion toiminnan rahoitus.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta toteaa lausunnossaan, että se pitää tärkeänä, että Yleisradion ohjelmisto on kattavaa, laadukasta, monipuolista ja monimuotoista. Sinänsä aivan hyvä, mutta haluaisin muistuttaa, että kyseessä on julkisen palvelun yhtiö ja pitäisi enemmän miettiä sitä, mitä se julkinen palvelu tosiasiassa on. YLEssä hallintoneuvoston jäsenenäkin täytyy sanoa, että liian paljon katsotaan katsojalukuja, enemmän ehkä pitäisi katsoa laatulukuja, mitä ohjelmiin tulee, ja vuonna 2004 keskeinen kysymys hallintoneuvostossa meillä oli se, näytetäänkö potkupallo-ottelu vai ruotsinkieliset vaalivalvojaiset. (Ed. Tennilä: Se oli kyllä jalkapallo!) Enemmistö oli sitä mieltä, että jalkapallo, viihde, on tärkeämpää kuin vaalien seuranta. Hämmästelen sitä, että täällä valiokunnassa ei ole otettu kantaa siihen, että kyllä julkisen palvelun yhtiön pitää sentään seurata vaaleja eikä jalkapalloa. Tässä suhteessa mielestäni on tärkeää, että nyt, kun liikennevaliokunta käsittelee hallituksen esitystä Yleisradiosta, siellä täsmennettäisiin ja vakavasti keskusteltaisiin siitä, mitä julkinen palvelu on, että YLE keskittyy siihen ja tekee laadukkaita ohjelmia, niin kuin muun muassa lastenohjelmat ovat aivan huippuluokkaa YLEssä. Monilta osin näin tehdään, mutta keskittyminen voisi olla vielä voimakkaampaa.

Puhemies! Mielestäni ed. Zyskowiczin käyttämä puheenvuoro oli periaatteellisesti erittäin tärkeä. 1970-luvun itsesensuuri oli todellinen häpeä. Tämän päivän eurooppalaisten standardien mukaisesti voidaan sanoa, että Suomi ei ollut aito demokratia, koska tietoa ei aidosti, rehellisesti kerrottu. Täytyy sanoa, että on syytä analysoida tarkkaan se, mistä tämä johtuu.

Pidän erittäin hyvänä sitä, että pääjohtaja Mikael Jungnerilla ei ole mitään menneisyyden rasitteita vaan hän suhtautuu avoimesti 70-luvun käsittelyyn, ja on erittäin hyvä, että hänen pääjohtajakaudellaan juuri käsitellään tätä Punaista heinäkuuta ja Neuvostoliittoa. Hämmästelen vain, oliko niin, että ed. Tennilä ei todella tiennyt, mitä Neuvostoliitossa tapahtui, vai annoitteko tarkoituksella väärää tietoa siitä, mitä Neuvostoliitossa tapahtui. Kyllä suhtautuminen presidentti Bushiin tänä päivänä Yleisradiossa on hieman erilainen kuin suhtautuminen pääsihteeri Brezhneviin 1970-luvulla. Kun teette vertailuja, niin näette, että Suomi on vapautunut.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tiedän, että aika on rajallista, mutta ihan muutama sana vaan, kun itse olen ollut valiokunnassa käsittelemässä tätä. Mielenkiintoista on lähinnä kertomuksessa sivulla 7, kun on todettu — niihin myös valiokunta on ottanut kantaa — mitkä ovat virikkeellisiä ja viihteellisiä ohjelmia, ja tässä kertomuksessa todetaan, että pitää olla huolenpito katselijoiden ja kuuntelijoiden mielialoista ja siihen ei kuulu nolaaminen, kiusaaminen tai apatian ja passiivisuuden ylläpito. Joskus miettii, kun katselee joitakin ohjelmia, koska oman käsitykseni mukaan ne perustuvat monelta osin toisen nolaamiseen hyvinkin rajulla tavoin, ainakin omasta mielestäni. Siihen minun mielestäni kannattaisi kiinnittää Yleisradiossa huomiota lähinnä sen johdosta, että se on kuitenkin katselijoitten maksama yhtiö, joka tuottaa sekä radion että television puolella.

Arvoisa puhemies! Täällä valiokunnan varapuheenjohtaja selvitti jo hyvin seikkaperäisesti, millä tavoin valiokunta on kiinnittänyt huomiota kuulo- ja näkövammaisiin, ja haluan tässä yhteydessä tuoda esiin vaan sen, että valiokunta myöskin korosti heikkonäköisten asemaa siltä osin, että heidänkin pitää pystyä seuraamaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi muutama sana Yleisradio Oy:n rahoituksesta. Tiedän, että ed. Kekkonen on toista mieltä kanssani siitä, että tämä nykyinen järjestelmä ei ole oikeudenmukainen. Niin kuin valiokunta on täällä yksimielisessä kannanotossaan todennut, nykyinen järjestelmä on sen suuntainen, että esimerkiksi yksineläjiä, vanhuksia, jotka elävät pienellä eläkkeellä, lapsiperheitä jne., joissa on useita katselijoita, tämä nykyinen järjestelmä kohtelee epäoikeudenmukaisesti siitä huolimatta, että televisio on oikeastaan ainoa keino vanhuksille, yksineläjille saada tietoa ulkopuolelta. Sen johdosta täällä nyt on otettu kantaa valiokunnassa siihen lähinnä huolenkannon kautta, mutta joku toinen järjestelmä siihen minun mielestäni kyllä pitäisi saada, ja tällainen keskustelu oli myös valiokunnassa varsin yksisuuntaista.