Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onnistunut ja toimiva maahanmuuttajien kotouttaminen on hyvin ajankohtainen asia. Kotouttamisesta on paljon keskusteltu, ja se on hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta tärkeä. Se on myös sisäisen turvallisuuden kannalta hyvin merkittävä asia. Kymmenen vuotta vanhan kotouttamislain tarkoituksena on tukea maahanmuuttaneita henkilöitä alkuvaiheessa, ja pääpaino on toimenpiteissä, joilla tuetaan kielen oppimista, tavoitteena työllistyminen.

Ensimmäinen selonteko kotouttamislain toimeenpanosta annettiin kesällä 2002 ja eduskunta antoi lausuntonsa helmikuussa 2003. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko annettiin viime syksynä. Hallintovaliokunta paneutui selonteon käsittelyyn varsin perusteellisesti, se kuuli noin 50:tä asiantuntijaa ja sai lisäksi kirjallisen lausunnon yli 20 asiantuntijalta. Hallintovaliokunta pitää valtioneuvoston selontekoa kattavana selvityk-senä kotouttamislain toimeenpanosta. Siinä on hyvin tunnistettu kotouttamiseen liittyvät ongelmat ja esitetty niiden korjaamiseen lukuisia kehittämisehdotuksia.

Selonteon lopussa on selvitetty tehtyjen kehittämisehdotusten taloudellisia vaikutuksia. Sen mukaan kehittämisehdotukset tullaan kuitenkin toteuttamaan valtion talousarvion sekä maaliskuussa 2008 tehdyn kehyspäätöksen puitteissa. Hallintovaliokunta ei yhdy selonteossa esitettyyn näkemykseen siitä, ettei lisärahoitusta tarvita. Johdonmukainen kotoutumista tukeva politiikka vaatii lisää taloudellisia voimavaroja ja henkilöresursseja. Selonteko valmisteltiin vähän toisenlaisissa olosuhteissa kuin mitkä nyt vallitsevat. Silloin vallitsi hyvä taloudellinen suhdanne, sen jälkeen tilanne on muuttunut.

Myös turvapaikanhakijoiden määrä on oleellisesti kasvanut. Turvapaikanhakijoiden vastaanottoon kohdistuu tällä hetkellä sen vuoksi melkoisia haasteita. Erityisiä haasteita aiheuttaa alaikäisten, ilman huoltajaa saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrän kasvu. Sinänsä vastaanottojärjestelmämme on toimiva, mutta jotta hakemukset saataisiin käsiteltyä kohtuullisessa ajassa ja päätökset tehtyä, tulisi käsittelyyn osoittaa edelleen lisää henkilöresursseja.

Arvoisa puhemies! Kotouttamisohjelmasta, kotouttamissuunnitelmasta ja kotouttamistuesta valiokunta on todennut jotakin, minkä lyhyesti mainitsen. Hallintovaliokunta katsoo kotouttamisohjelmista, että tavoitteena tulisi olla, että ohjelmat sovitetaan osaksi kunnan muuta strategista suunnittelua. Tällöin ne voisivat myös entistä paremmin edistää hyviin etnisiin suhteisiin ja kotoutumiseen liittyvien tavoitteiden valtavirtaistamista. Hallintovaliokunta katsoo, että kotouttamissuunnitelmien laatimista tulee voida jatkossa nopeuttaa ja että maahanmuuttaja tulee ohjata kotouttamista edistävään toimenpiteeseen mahdollisimman pian suunnitelman laatimisesta.

Kotouttamissuunnitelmien laatimisen nopeuttamiseen tarvitaan lainsäädännöllisten toimenpiteiden lisäksi lisää henkilöresursseja työvoima- ja elinkeinotoimistoihin sekä kuntiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että kotouttamissuunnitelma laaditaan yhteistyössä eri viranomaisten ja jokaisen maahanmuuttajan itsensä kanssa. Kotouttamissuunnitelman tulee myös soveltuvin osin sitoa viranomaisia, ja sen on oltava mahdollisimman realistinen ja tavoitehakuinen. Silloin se konkretisoituu myös maahanmuuttajan näkökulmasta. On tärkeää, että esimerkiksi yläasteikäisenä tai vanhempana maahan tulleille lapsille ja nuorille tehdään aina yksilöllinen kotouttamissuunnitelma, joka turvaa kotoutumista edistävää koulutusta ja muita palveluja jatkuvaluonteisesti.

Kotoutumistuesta valiokunta katsoo, että suoraan rahana maksettavasta tuesta tulee siirtää resursseja enenevässä määrin ilmaispalveluiden, hoivan ja turvallisuuden tarjoamiseen. Kuntien saamasta tuesta valiokunta katsoo, että pakolaisten vastaanotosta kunnille maksettavien laskennallisten korvausten määriä tulisi nostaa vastaamaan nykyistä kustannustasoa. Samoin kustannuksiin oikeuttavaa aikaa olisi tarkoituksenmukaista pidentää. Myös erityisen maahanmuuttajakertoimen tarpeellisuutta osana kuntien valtionosuusuudistuksen valmistelua on syytä selvittää.

Aluehallinnon uudistamishankkeessa on esitetty perustettavaksi 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta, joista kuuteen tulisi omat maahanmuuttoyksikkönsä. Hallintovaliokunta katsoo, että työvoima- ja elinkeinokeskusten ja lääninhallitusten nykyiset maahanmuuttopoliittiset tehtävät tulee organisoida uusien viranomaisten välillä niin selkeästi, että nykyinen kuntien työvoima- ja elinkeinokeskusten sekä työvoima- ja elinkeinotoimistojen kanssa aikaansaatu hyvä yhteistyö voi jatkua keskeytyksettä tulevaisuudessakin.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta näkee tärkeäksi, että maahanmuuttajajärjestöjä ja urheilu-, nuoriso-, kulttuuri-, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muita kansalaisjärjestöjä kannustetaan yhteistyöhön kotouttamisen tukemiseksi esimerkiksi hankerahoituksen myöntämiskriteereillä. Valiokunta näkee erilaiset ryhmätoiminnan muodot kuten kieli- ja harrasteryhmät, kansainväliset kohtauspaikat, asumisavun vasta maahan saapuneille sekä leiri- ja retkitoimen järjestämisen tärkeinä. Myös palkansaajajärjestöllä voisi olla tärkeä rooli yhteistyön tekemisessä kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa kotouttamistoimia suunniteltaessa. Kansalaisjärjestöt ja myöskin yksittäiset kansalaiset voivat tuoda tähän kotouttamiseen hyvin merkittävän lisän.

Kotoutumisessa kielitaidon merkitys on hyvin suuri. Maahanmuuttajat tarvitsevat tilanteestaan riippuen varsin erilaisia palveluja, ja onkin varmistettava, että heille tarjotaan kattavasti tietoa muun muassa Suomen lainsäädännöstä ja palvelujärjestelmistä. Lähestulkoon kaikkia maahanmuuttajia koskevia keskeisiä tarpeita ovat suomalaiseen kulttuuriin orientoituminen sekä työelämässä ja jokapäiväisessä toiminnassa tarvittavan riittävän suomen tai ruotsin kielen taidon saavuttaminen. Aikuisille maahanmuuttajille kielitaidon hankkiminen on ensisijaisesti tärkeä suomalaiseen työelämään kiinni pääsemiseksi. Aikuisten kielenopiskelijoiden osalta korostuu koulutukseen hakeutumisessa maahanmuuttajien oma vastuu ja halukkuus perehtyä suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta yhtyy siihen näkemykseen, että kotouttamisprosessissa tulee toimia elinkeinoelämän kanssa läheisessä yhteistyössä, jotta työelämän vaatimukset ja yksilön oppimisen mahdollisuudet voidaan sovittaa yhteen ja edetä työelämään perehtymisessä rakentavasti tavoitteiden suuntaan. Monet maahanmuuttajat sijoittuvat kuitenkin aiempaa koulutustaan alempitasoisiin tehtäviin ainakin aluksi. Jotta he voisivat päästä hyödyntämään koko osaamistaan, ovat joustava täydennyskoulutus ja kielitaidon parantaminen tarpeen. Valiokunta korostaa myös varhaiskasvatuksen ja vertaisperheiden merkitystä kielenoppimisessa ja yhtyy sivistysvaliokunnan lausunnossa esitettyyn näkemykseen, että viimeistään 3—4-vuotiaana maahanmuuttajaperheen lapsilla tulee olla mahdollisuus osallistua julkiseen varhaiskasvatukseen jossakin muodossa, joko päivähoidossa tai avoimessa päiväkotitoiminnassa.

Samanaikaisesti myös maahanmuuttajakoululaiset tarvitsevat laajempaa valmistavaa opetusta peruskoulussa. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että lasten ja nuorten maahanmuuttajien perusopetuksen valmistava opetus järjestetään vähintään lukuvuoden mittaiseksi. Valtakunnan tasolla tulisi laatia oma opetussuunnitelma heikon koulutaustan omaaville, yläasteikäisinä tai sitä vanhempina Suomeen tulleille lapsille ja nuorille. Suunnitelman tulisi sisältää myös jatko-opiskelumahdollisuudet näille nuorille.

Etniset suhteet olivat tässä selonteossa esillä ja myös tässä valiokunnan mietinnössä ja sitä edeltävässä keskustelussa. Kotoutuminen ei voi onnistua pelkästään maahanmuuttajia kouluttamalla, vaan onnistunut kotouttaminen vaatii vastaanottavan yhteiskunnan eri tahojen ja tasojen valmentautumista yhteiskunnan monimuotoisuuteen. Kokemukset muista Euroopan maista osoittavat jo erittäin selvästi, että jos etnisten suh-teiden annetaan lyhytnäköisten poliittisten tarkoitusperien ajamiseksi huonontua, seuraukset ovat koko yhteiskunnalle yksinomaan negatiivisia ja hyvien etnisten suhteiden uudelleen rakentaminen on erittäin vaikeaa.

Mietinnössä nousee huoli asenteiden kiristymisestä. Syrjäytymisen ehkäisy on kotouttamisessa hyvin tärkeä. Valiokunta katsookin, että maahanmuuttajien syrjäytymisen ehkäisy ja siihen puuttuminen edellyttävät koko yhteiskuntaa koskevaa poikkihallinnollista, moniammatillista ja eri sektoreiden välistä yhteistyötä.

Maahanmuuttajien määrän kasvaessa myös palvelutarpeet kasvavat yhteiskunnan eri osa-alueilla. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman tavoitteet, kuntien henkilöstövähennykset ja toisaalta maahanmuuttajapalveluiden henkilöstötarpeiden samanaikainen kasvu muodostavat ristiriidan, johon tulisi kyetä löytämään ratkaisuja. Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä kehittää maahanmuuttajuudesta aiheutuvien kustannusten seurantaa ja tilastointia. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tiedon yhteismitallisuuteen ja luotettavuuteen sekä yhdenmukaisiin seuranta- ja tilastointitapoihin.

Kunnille maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi maksettava laskennallinen korvaus on pysynyt suuruudeltaan muuttumattomana aina vuodesta 1993 lähtien. Silloin valtionosuusjärjestelmää muutettiin siten, että kunnan valtionosuus määräytyi laskennallisten tekijöiden perusteella. Laskennalliset korvaukset eivät kuitenkaan enää kata yleisen kustannustason kehityksen johdosta palvelutuotannosta aiheutuvia kustannuksia. Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että korvausmääriä nostetaan, jotta ne vastaavat vuodesta 1993 voimakkaasti noussutta kustannustasoa.

Valiokunta esittää päätösehdotuksen ja esittää eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta ja että eduskunta edellyttää hallituksen antavan hallintovaliokunnalle vuoden 2012 loppuun mennessä kirjallisen selvityksen niistä toimenpiteistä, joihin hallitus on ryhtynyt hallintovaliokunnan mietinnössä esitettyjen kannanottojen ja selonteosta ilmenevien kehittämisehdotusten osalta ottaen huomioon muun muassa kotouttamisen rahoituksen lisätarve, sekä niistä tuloksista, joita on saavutettu kotouttamisessa.

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön sisältyy kaksi lausumaehdotuksen sisältävää vastalausetta.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Ärade talman, arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallintovaliokuntaa ja muita valiokuntia perusteellisesta työstä. Olette kuulleet todella laajasti asiantuntijoita. Mietintö on hyvä pohja jatkovalmistelulle, koska, niin kuin selonteosta ilmenee, aikomus on uudistaa kokonaisuudessaan kotouttamislaki. Monista asioista olemme samaa mieltä, kuntakorvausten nostamisen tarpeesta, järjestöjen roolista ja kotouttamislain soveltamisalan laajentamisesta. Näistä olemme ihan samaa mieltä.

Niihin arvioihin, joita te olette tehneet esimerkiksi kielten opetuksesta ja joissa on todettu, että nykyinen kieltenopetus on riittämätöntä ja jonkin verran huonosti koordinoitua, voi yhtyä. Tähän tulee panostaa. Todettakoon sitten lisäksi, että esimerkiksi opetushallituksen tietojen mukaan neljäsosa kaikista maahanmuuttajaoppi-laista ei saa erillistä suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta. Neljännes siis jää tästä erityisestä opetuksesta paitsi.

Valiokunnan korostamat kipukohdat on monessa yhteydessä tiedostettu sisäasiainministeriössä, ja on tärkeää, kun lakia uudistetaan, että me avoimin mielin yhteistyössä eri viranomaisten kanssa pohdimme uusia avauksia myös maahanmuuttajien kielenopetuksen ja yhteiskunnallisten valmiuksien hankkimiseen. Meidän tulee tiedostaa, että maahanmuuttajat ovat heterogeeninen ryhmä ja tarvitaan joustavia monimuotoisia ratkaisuja kielitaidon ja yhteiskunnallisten valmiuksien hankkimiseksi.

Kotouttamislain kokonaisuudistuksen valmistelussa voidaan myös selvittää, olisiko mahdollisuutta luoda erillinen kotoutumiskoulutuspaketti, joka sisältäisi erilaisia osa-alueita. Jokainen maahanmuuttaja voisi poimia koulutuspaketista itselleen tarpeelliset osiot saavuttaakseen riittävän kielitaidon ja osaamisen työllistyäkseen tai sitten saavuttaakseen jatko-opintovalmiudet ammatilliseen koulutukseen.

Mielenkiintoinen on myöskin valiokunnan ajatus siitä, että tarvitaan erillinen opetussuunnitelma niille nuorille, jotka ovat tulleet Suomeen nuoruusiässä. Tähän opetussuunnitelmatyöhön on todella kiinnitettävä huomiota. Tapasin muutama päivä sitten nykyisten opetussuunnitelmien laatijan, joka totesi, että ehkä nämä nykyiset opetussuunnitelmat ovat sellaisia, että ne on vaikea panna täytäntöön sitten käytännön opetuksessa.

Mitä tulee vielä opetukseen, niin osaamisen, maahanmuuttajan kielitaidon ja muun osaamisen arviointia pitää kehittää muun muassa siksi, että jos henkilö muuttaa paikkakunnalta toiselle, voidaan tietää, mikä on ollut sen opetuksen taso, jolta hän on lähtenyt.

Kotoutuksen alkuvaihetta toivoisimme tehostettavan, jotta se todella nopeuttaisi osallistumista, työllistymistä suomalaiseen yhteiskuntaan. Voin tässä todeta, että nyt on käynnistynyt useita hankkeita Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella muun muassa alkuvaiheen ohjauksen tehostamiseksi.

On hyvä, että myöskin te olette kiinnittäneet erityistä huomiota naisten ja lasten ongelmiin. Monet perheenäidit ovat jääneet kotouttamisen ulkopuolelle, ja kunnilla on vaikeuksia esimerkiksi järjestää asioita uudella tavalla, koska vanhat raja-aidat kunnissa estävät tämän. Ketkä tästä kärsivät, jos ei voida järjestää uudella tavalla? Äidit ja lapset. Puheenjohtaja myös totesi varhaiskasvatuksen tarpeesta, että todella kaikkien maahanmuuttajanuorten tulisi päästä varhaiskasvatuksen piiriin.

Utskottet betonar också vikten av att ha en uppföljning, och det är så att det finns alltför lite exakta uppgifter om vad som händer. Nu har vi dock i inrikesministeriet inlett med hjälp av den Europeiska integrationsfonden två omfattande projekt där vi hoppas att vi kan få fram exaktare indikatorer över hur integrationen fungerar men också en så kallad invandrarbarometer.

Tässä valiokunta myöskin toteaa, että vaikuttavuudesta ja seurannasta on liian vähän tietoja, ja nyt on Euroopan kotouttamisrahaston avulla lähdetty kahta projektia viemään eteenpäin. Kiinnitän myöskin huomiota ajankohtaiseen esitykseen, että me tarvitsisimme kotouttamisen osaamiskeskuksen, niin kuin Väestöliiton yksi edustaja täällä taannoin esitti.

Joten, hyvät ystävät, tässä on saman suuntaista ajatusta. Tässä arvioinnit ovat saman kaltaisia hallituksen ja valiokunnan mietinnössä. Resurssitilanne, nopeus, joustavuus, kuntien aseman korostaminen, kaikki nämä seikat ovat saman suuntaisia. Ehkä se huolestuttaa, että valtionosuusuudistus ei välttämättä toteudu sillä tavalla kuin selontekoa kirjoitettaessa ajateltiin ne linjaukset, koska nythän me tiedämme, että valtionosuusuudistuksesta tulee vain sellainen minimiosa, niin kuin päätettiin hallituksessa alkuvuoden puolella.

Elikkä lämmin kiitos kaikille osallistujille. Tämä on todella hyvä pohja mennä tästä eteenpäin, saada sellaista joustavaa tehokasta kotouttamista, mitä vaaditaan tässä tilanteessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi pajatsoa on jo tyhjentynyt, mutta kuitenkin taitaisi löytyä vielä joku näkökohta, joka ei ole tullut tässä esille.

Ensinnäkin, johdannoksi palautan mieleeni sen, että olin silloin hallintovaliokunnan jäsenenä, siis vuonna 1993, minkä ministeri tässä mainitsi, jolloinka nämä kotouttamisasiat tulivat aivan erityisesti eduskunnan asialistalle. Muistan elävästi sen, kuinka meillä oli sisäasiainministeriöstä muutama leidi, virkahenkilö siellä opettamassa meille, kuinka te, arvoisat kansanedustajat, tästä lähtien ette saa koskaan käyttää näistä ilmiöistä mitään muuta ilmaisua kuin kotouttaminen. Ja sitten me ääneen lausuimme: kotouttaminen, kotouttaminen. Nyt se menee aika luontevasti jo, kun aikaa on kulunut aika paljon siitä.

Sitten se toinen johdanto sille, mitä minä aion vaan lyhyesti sanoa, on se, että Oulun kaupungissa on hyvin mielenkiintoinen tilanne, joka on pakottanut aivan erityiseen aktiviteettiin tässä alkuvuoden aikana. Olen työllistämistoimikunnan puheenjohtajana ja käynyt joka maanantai kierrosta, jossa myöskin maahanmuuttajat ovat kuvassa mukana, työttömyyden ja toisaalta työperäisen maahanmuuton tarpeen asiat. Siis toisin sanoen samanaikaisesti on työttömyyttä ja halutaan lisää samanlaista porukkaa maahan. Elikkä aika ristiriitainen tilanne kaiken kaikkiaan. Siinä yhteydessä tutustuin tilastoihin ja totesin, että näitä maahanmuuttajia on tällä hetkellä työttöminä yli 12 000.

Sitten, kun kierrostani jatkoin, pääsin mielenkiintoiseen pisteeseen, nimittäin eräässä luentosalissa oli työttömiä maahanmuuttajia kielikoulutuksessa. Kuulosti oikein raflaavalta. Sitten ryhdyimme syvähaastattelemaan kielen opettajia. Kysymys oli siis maistereista, jotka olivat työttöminä. Näitä maistereita muuten on työttömänä yli 13 000 tällä hetkellä, ei kaikki kielten maistereita tietenkään, mutta kuitenkin. Elikkä siis toisin sanoen tässähän yhdistyikin hyvin taitavalla tavalla se, että työllistetään aivan oikein oikeaan paikkaan niin, että se lopputulos on sellainen, että kielellisesti täällä Suomessa pärjäisi, ja se toinen, jolla se taito on, siirretään oikeaan paikkaan niin, että kaikki hyötyvät. Tämä oli tosi raflaava malli, joka tuli mieleeni siitä konstellaatiosta, mikä meille tarjottiin tämmöisessä työllistämisen keskuksessa, joita Oulussa on useampi kappale.

Aivan erikoisen mielenkiinnon kohteena pitää olla nuorien henkilöitten tällöin. Sitten aivan erityisesti siinä tuli myöskin sitten, kun piti olla sitten jo vähän varovainenkin innostuksissaan suunsa kanssa, tämä kulttuuripuolen opetus, elikkä opettaa suomalaiseen tapakulttuuriin henkilöitä, joilla on ihan toisenlainen tapakulttuuri lähtöalueillaan. Elikkä siis toisin sanoen tästä tulee harvinaisen mielenkiintoinen konstellaatio, kun se vielä ammatilliseen koulutukseen kytketään sitten viimekätisesti.

Tässä on siis yhdistettävissä monta, niin kuin tapana on ollut sanoa, kärpästä yhdellä iskulla, myönteisiä iskuja kaikki tyynni, ja niistä voi saada myöskin sellaista tulosta, jolla on laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Herr talman! Kotouttamispolitiikkamme on ollut eurooppalaisittain mitattuna aktiivista ja aika ratkaisuhakuista. Nyt on hyvä tunnustaa, että olemme uudessa käännekohdassa. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut muutamassa vuosikymmenessä sellaiseen mittakaavaan, että sillä alkaa olla suurempaa yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä. Myös muuttunut taloustilanne on hyvä huomioida, sillä sen vaikutus muun muassa maahanmuuttajien työllistymiseen ja sen vaikeutumiseen on merkittävää. Maahanmuuton ja maahanmuuttajien kuva on muuttunut ja laajentunut. Tämä edellyttää myös monipuolisempia ja yksilöllisempiä toimenpiteitä hyvien tulosten saavuttamiseksi.

Kotouttamisselonteko on monin tavoin hyvä ja kertoo siitä, että yhteiskunnassamme vallitsee varsin pitkälle menevä yhteisymmärrys linjauksista ja laaja pyrkimys kehittää kotouttamistoimintaa edelleen.

Suomessa kotouttaminen on tähän asti muista Pohjoismaista poiketen suunnattu pelkästään pakolaisille, paluumuuttajille, työnhakijoille ja toimeentulotukiasiakkaille. Suoraan työhön tänne tulevat olisivat jo aikaisemminkin tarvinneet orientaatiota yhteiskuntaan ja työelämään. Suomeen tuleville voitaisiin myös kohdentaa jo ennen maahan tuloa kotouttamistoimenpiteitä. Esimerkiksi Norja kustantaa Puolassa ja joissakin muissakin maissa perehdyttämisen norjalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, siis jo ennen työvoiman saapumista maahan.

Selonteon linjaus laajentaa kotouttaminen koskemaan kaikkia on oikea, mutta pelkkä linjaus ilman rahaa ei riitä. Selonteon lopussa on selvitetty tehtyjen 14 kehittämisehdotuksen taloudellisia vaikutuksia. Sen mukaan kehittämisehdotukset tullaan kuitenkin toteuttamaan valtion talousarvion sekä maaliskuussa 2008 tehdyn kehyspäätöksen puitteissa, eli ilman lisävoimavaroja. Kotouttamispolitiikkamme varsinainen akilleenkantapää onkin juuri resurssien riittämättömyys. Minusta tämä hallituksen linja on lyhytnäköinen. Hallitus itse on laatinut selonteon, jossa todetaan tarpeelliset toimenpiteet, mutta se ei kuitenkaan ole valmis käyttämään rahaa linjausten toteuttamiseen. Tämä on paitsi surullista myös vastuutonta, sillä maahanmuuttoon liittyvät negatiiviset lieveilmiöt tulevat tällaisen politiikan seurauksena väistämättä lisääntymään. On selvää, että johdonmukainen kotouttamista tukeva politiikka vaatii lisää taloudellisia voimavaroja ja henkilöresursseja.

Ihmisten vapaa liikkuvuus on keskeinen periaate Euroopan unionissa. Suomeen tulee jatkossakin uutta työvoimaa niin EU:n jäsenmaista kuin unionin ulkopuoleltakin. Maahanmuuton on kuitenkin oltava hallittua ja osallisuutta korostavaa.

Kotouttamislain selontekoa valmisteltiin tilanteessa, jossa taloudellinen suhdanne oli hyvä ja työllisyyskehitys jatkoi kasvuaan. Moni asia on tämän jälkeen muuttunut. Työttömyytemme on kasvanut ja maahanmuuttajien työllistyminen on vaikeutunut. Jo ennen taloustilanteen heikkenemistä olisimme voineet tehdä johtopäätöksen, että joidenkin maahanmuuttajaryhmien työllistämisessä on epäonnistuttu. Nyt nämä ongelmat vain syvenevät. Puutteellisen kielitaidon ja osaamisen tunnistamisongelmien lisäksi myös asenteet ja arvot vaikeuttavat joidenkin maahanmuuttajaryhmien työllistymistä. Uuden työllisyystilanteen oloissa tarvitsemme lisää työharjoittelu- ja oppisopimuspaikkoja. Järkevää olisi myös sisällyttää kaikkeen maahanmuuttajakoulutukseen työharjoittelujakso. Ajankohtaisen taloustaantuman ja kasvaneen työttömyyden oloissa työperäisen maahanmuuton tämänhetkistä tarvetta on myös jatkuvasti syytä arvioida uudelleen.

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on kasvamassa erityisesti Pääkaupunkiseudulla ja monella muulla kaupunkiseudulla nopeasti. Kasvukeskuksissa on jo valitettavasti tapahtunut niin sanottua slummiutumista. Jotta voimme pitää maahanmuuton yleisen hyväksynnän riittävän korkealla tasolla, on myös uskallettava tunnustaa, että kotouttamisessa on monilta osin epäonnistuttu. Monet eurooppalaiset yhteiskunnat, joissa maahanmuutto on merkittävästi suurempaa kuin Suomessa, ovat laiminlyödyn kotouttamispolitiikan seurauksena sirpaloituneet. Tämä kehitys on syytä ottaa todella vakavissaan ja toimenpiteisiin tulee ryhtyä välittömästi.

Lopuksi, puhemies, haluan nostaa esille yhden vaikean kotouttamiseen liittyvän kipupisteen, suorastaan jopa tabun. Se on kunniaväkivalta. Kotoutuminen ei tänään toteudu niiden maahanmuuttajien kohdalla, jotka edustavat fundamentaalisia arvoja omasta patriarkaalisesta lähiympäristöstään. Kunniaväkivaltaa ei saisi missään muodossa hyväksyä. Tässä meillä tulisi olla nollatoleranssi, ja viranomaistenkin on otettava tämä asia vakavasti. Tämä on siksikin välttämätöntä, että Suomi on ottanut tänne ihmisiä turvaan ja suojeluun. Tätä turvaa on kaikin tavoin pyrittävä tarjoamaan. On nurinkurista, että osa suojelun tarpeen perusteella tänne otetuista voi täällä sortaa omia perheenjäseniään. Niin sanotun kunniaväkivallan ehkäisemisessä tarvitaan monia toimijoita ja myös maahanmuuttajien edustajia. Tämä on arka asia, mutta tästä on silti voitava puhua, vain sillä tavalla voimme päästä tässä asiassa eteenpäin.

Kaikki maahanmuuttajien kotoutumisesta tehdyt tutkimukset osoittavat, että mahdollisimman nopea kotoutuminen on erittäin kannattavaa paitsi yksilön myös koko yhteiskuntamme kannalta. Työ, koulutus ja osallistuminen ovat tehokkaimpia keinoja onnistuneeseen kotoutumiseen. Tämä on hyvä huomioida kaikessa päätöksenteossa, myös vaikeimpina taloudellisina vuosina, ettei lasku kasva liian suureksi ja yhteiskunnalliset vaikutukset ei-toivotuiksi. Hallittu yhteiskunnallinen monimuotoistuminen edellyttää paitsi oikeita toimenpiteitä ja avointa asennetta myös ennen kaikkea riittäviä määrärahoja.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Maahanmuutto- ja kotiutumiskeskustelussa on käsitelty sekä täällä että mediassa maahanmuuton syitä, oleskeluluvan ja maahanjäännin edellytyksiä, uskonnonopetusta, väärillä tiedoilla tulleiden palauttamismahdollisuuksia ynnä muuta. Naisten ja lasten koulutusta, syrjäytymistä ja palveluihin hakeutumisen osaamista on jouduttu päivittämään maahanmuuttomäärien ja tulomaiden lisäännyttyä sekä talouden äkkiä taannuttua. Kuntien kyky ja jopa tahto tarvittaviin henkilö-satsauksiin ja erityispalvelujen järjestämiseen vaihtelee maassa kunnasta toiseen.

Arvoisa puhemies! Haluankin tässä puheessa tuoda esiin perheiden kotiuttamisprosessiin liittyvän terveyden- ja sairaanhoidon kouluterveydenhuollon alueella. Perusopetuksessa olevien vieraskielisten määrä on lisääntynyt 41 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2007. Nuorisoikäluokka on kasvanut 56 prosenttia. Lukioikäisiä opiskelijoita on noin 1 900. Heidän määränsä ei ole tosin juuri kasvanut maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Itse asiassa lukio-opintojen suorittaneita viime vuosina on ollut maahanmuuttajanuorissa vähenevä määrä.

Perusopetuksessa tavoitetaan kattavasti kaikki maahanmuuttajalapsiperheet ja voidaan vaikuttaa kouluterveydenhuollon kautta koko perheen terveyteen. Muuten terveystarkastus tehdään vain pakolaisille ja turvapaikanhakijoille. Onkin tärkeätä, että muun muassa maahantulon yhteydessä terveystarkastukset kyetään toteuttamaan niin nopeasti, että lasten koulun aloittaminen ei viivästy.

Kouluterveydenhuollon yhteydessä tapahtuvat maahanmuuttolasten terveystarkastukset vaativat kuitenkin koulun ja terveydenhuollon henkilökunnalta ja resursseja jakavilta kunnan-isiltä ymmärrystä maahanmuuttajalasten terveydenhuollon erityispiirteistä, jotta kouluterveydenhuollolla saavutetaan terveyden edistämisen tavoite lapsen koko perheen osalta ja taataan myöskin riittävä hoitomyöntyvyys sairauksien hoitoon.

Maahanmuuttajanuoret ovat haaste kouluterveydenhuollolle. Suomen Lääkärilehti n:o 11 vuonna 2009 esitteli Vantaalla 2007—2008 kahdeksannen vuosiluokan normaalin terveystarkastuksen yhteydessä toteutetun tutkimuksen. Tässä tutkimuksessa lääketieteen tohtori ja lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson ja terveystieteiden ylioppilas Anni Lommi tarkastelivat maahanmuuttajalasten kouluterveydenhuoltoa suhteessa terveystilanteen erityispiirteisiin, terveystarkastusten aikaiseen kohtaamiseen, vanhempien osallistumiseen sekä suhtautumista mahdolliseen psyykkisen hoidon toteuttamiseen.

Etukäteen tiedettiin, että pakolaislapsilla oli paljon psyykkisiä oireita, mutta ei-pakolaismaahanmuuttajat saattoivat olla jopa kantaväestöä terveempiä maahan tullessaan. Kuitenkin maahanmuuttajien terveys heikkenee kantaväestöä nopeammin. Syytä tähän ei tiedetä. Toisen sukupolven maahanmuuttajilla on myös kasvanut psyykkisten häiriöiden riski.

Monissa kulttuureissa psykiatriseen apuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Lisäksi maahanmuuttajaperheissä oli paljon luku- ja kirjoitustaidottomia vanhempia sekä heikosti suomella pärjääviä ja siksikin syrjäytyneitä lapsia. Myös lääkärin suorittamaan terveystarkastukseen suhtauduttiin varautuneesti.

Tutkimuksen yhteydessä kirjalliset kyselyt, lomakkeiden täyttämiset sekä viestit vanhemmille toimivat vaillinaisesti, vaikkakin toimivat vastaanottotilanteessa hyvänä keskustelun pohjana. Pysyvä tuttu terveydenhuoltohenkilöstö sekä ennen terveystarkastusta tapahtuva tiedotus- ja keskustelutilaisuus oppilaiden ja vanhempien kanssa rakentaa luottamusta ja poistaa ennakkoluuloja ennen varsinaista terveystarkastusta. Lääkärin oleminen vielä tutkimuksen jälkeenkin oppilaiden käytettävissä ohjaa myös terveydenhuoltojärjestelmään luottamiseen.

Psykososiaalisten ongelmien auttamisjärjestelmiin ja apuun suostumiseen täytyy olla muitakin keinoja käytettävissä kuin varsinainen psykiatrisen lähetteen kirjoittaminen. Auttamisjärjestelmän on tämän tutkimuksen mukaan toimittava myös koulun sisällä.

Mielestäni kaikkien lasten ja nuorten avuksi on pystyttävä rakentamaan matalan kynnyksen terveyden edistämisen ja kansalaistaitojen toimintoja koulun yhteyteen. Lisäksi sinne, missä nuoret muutenkin oleilevat ja liikkuvat, olisi voitava järjestää terveydenhuollon työntekijöiden lisäksi nuoriso-ohjaajia, psykologeja sekä seurakuntien ja toimintajärjestöjen työntekijöitä olemaan käytettävissä ja tavoitettavissa ja työskentelemään lasten ja nuorten arjessa, jotta avun hakeminen olisi kaikille mahdollisimman helppoa.

Tarvitaan aktiivista otetta koko perheen mukaanottoon kieli- ja tukiopetukseen sekä yksilöllisiin opiskelupolkuihin. Terveydenhuollon kohtaamisissa tarvitaan lisäksi tuplasti aikaa ja useampia tapaamiskertoja, jotta todelliset myös terveyteen ja sosiaaliseen selviämiseen vaikuttavat ongelmat uskaltautuvat tulla ilmi. Näin voimme siirtyä yksittäisen lapsen sairauden hoidosta koko perheen terveyden edistämiseen.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Peruslähtökohdan suomalaisessa yhteiskunnassa tulee olla se, että kannatamme avointa, suvaitsevaista ja moniarvoista yhteiskuntaa, jossa on mahdollista puhua myös maahanmuuton ongelmista. Jollei ongelmia nosteta esille, ei niitä voida ryhtyä korjaamaankaan. Tuntuu, että mieluummin lakaistaan maton alle epämiellyttäviä asioita sen sijaan, että oikeasti paneuduttaisiin niihin, ennen kuin ongelmista tulee entistä suurempia. Monissa maissa ovat maahanmuuttoon liittyvät ongelmat aiheuttaneet suomalaisesta näkökulmasta tilanteita, jotka eivät ole meille tyypillisiä. Tällaisiin tilanteisiin varautuminen edellyttää asioiden pohdintaa ja mahdollisesti muiden maiden tilanteesta oppimista. Suomen on tehtävä osuutensa humanitääriseen suojeluun liittyvissä asioissa. Sen on perustuttava kansainvälisiin sopimuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen.

Yksi tärkeä edellytys on, että turvapaikkaprosessi on tehokas ja avoin, jotta aidosti turvapaikkaa tarvitsevat saavat inhimillisen kohtelun eikä heidän oikeusturvansa vaarannu. Turvapaikanhakijoiden määrä on voimakkaasti kasvanut vuoden 2008 heinäkuusta lähtien. Vuonna 2007 turvapaikkahakemuksia jätettiin 1 505 kappaletta ja seuraavana vuonna jo 4 035. Tämä aiheuttaa lisäresursoinnin tarvetta. Tärkeää on myös pyrkiä kohdentamaan resurssit oikein. Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista noin 60 prosenttia tulee saamaan kielteisen lupapäätöksen. Pidentyneitä käsittelyaikoja voitaisiin lyhentää, mikäli perusteettomat hakijat voitaisiin tunnistaa nopeammin ja palauttaa lähtömaahan. Turvapaikkakäytäntöjä kehittämällä voidaan tilannetta korjata ja näin vapautuvia resursseja voidaan kohdentaa tehokkaalla tavalla kotouttamiseen. Jokaisella oleskeluluvan saaneella tulee olla oikeus kotouttamispalveluihin. Tämä tarkoittaa neuvoja käytännön asioissa, ohjausta työmarkkinoille sekä suomen tai ruotsin kielen opiskelua. Kielen oppiminen on avain yhteiskuntaan sopeutumiselle.

Jotta turvapaikkahakemusten tulvaa voidaan rajoittaa, edellyttää se sitä, että Suomen turvapaikkapolitiikassa ei saa olla vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat muihin EU-maihin asettuneita henkilöitä hakeutumaan Suomeen. On olemassa keinoja, joilla voidaan vaikuttaa maahantulohalukkuuteen. Yksi keino on esimerkiksi ikätestauksen kirjaaminen lakiin sekä perheen yhdistämisen ulottaminen vain ydinperheeseen. Lisäksi yksin tulleen nuoren kohdalla perheen yhdistämisprosessin saisi käynnistää vain alaikäinen. Näissä tapauksissa ensisijaisesti tulisi kartoittaa mahdollisuutta yhdistää perhe lähtömaahan pohjoismaisten käytäntöjen mukaisesti. Taloudellisen tilanteen parantuessa Suomi tarvitsee lähivuosina paljon uusia suomalaisia. Väestön ikääntymisennusteiden mukaan meiltä loppuvat osaajat ja tekijät. Varsinkin työperäisen maahanmuuton kehittäminen houkuttelevammaksi ja kilpailukykyisemmäksi on siksi kannatettavaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on saanut kuulla kotouttamislain toimeenpanosta annetun valtioneuvoston selonteon johdosta kymmeniä asiantuntijoita, jotka ovat pitäneet selontekoa hyvinkin kattavana ja laaja-alaisena. Muuttuneen taloustilanteen vuoksi se ei valitettavasti enää täysin vastaa todellisuutta. Selonteko on laadittu tilanteessa, jossa talouden suhdanne oli hyvä, työllisyys kasvoi ja työvoiman tarjonta oli hidastumassa. Kuten kaikki tiedämme, nykytilanne on kovin toisenlainen. Talouden taantuman edetessä myös työttömyys lisääntyy. Valitettavasti tämä ongelma kohdentuu erityisen raskaasti maahanmuuttajiin, joiden työttömyys kantaväestöön verrattuna on kolminkertainen, vaikka se onkin laskenut viime vuosina. Vuoden 2008 lopussa maahanmuuttajien keskimääräinen työttömyysaste oli 21,5 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Nyt, kun valtion kassaholvit kumisevat tyhjyyttään, on kotouttamisessa hyvien tulosten saamiseksi tärkeää keskittyä olennaiseen. Lähes kaikki hallintovaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat korostaneet, että kotouttamisen ja sitä kautta työllistymisen onnistumisen yksi keskeinen tekijä on maahanmuuttajien asianmukainen suomen tai ruotsin kielen taito. Asiantuntijoiden selkeä viesti on, että nykyisellään maahanmuuttajien kielikoulutuksessa on vakavia puutteita, mikä hankaloittaa huomattavasti heidän työllistymistään ja yhteiskuntaan sopeutumistaan. Kulttuurikeskus Caisan lausunnon mukaan kurssitarpeet ja niiden tarjonta eivät kielenopetuksessa aina kohtaa. Kielikursseja tarvittaisiin erityisryhmille, kuten korkeasti koulutetuille ja nopeasti edistyneille sekä toisaalta henkilöille, jotka eivät osaa lainkaan lukea tai kirjoittaa. On selvää, että näin eritasoiset oppijat eivät voi hyötyä kaikille yhteisistä kursseista.

Eräässä asiantuntijalausunnossa suositeltiin, että kielikoulutusta ostettaisiin osaavilta ja kokeneilta kouluttajilta ja että koulutukset järjestettäisiin nonstop-periaatteella. Toivon, että tämä seikka huomioidaan, kun maahanmuuttajien kielikoulutusta jatkossa suunnitellaan ja toteutetaan. Lausunnoissa ehdotettiin, että kotouttamissuunnitelmiin tulisi liittää kannustinjärjestelmiä ja testausmenetelmiä, joilla kotoutujia motivoitaisiin opiskelemaan. Myös kaikenlaiset joustavat kielenopetuksen muodot ja mahdollisuudet tulisi kokeilla. Esimerkiksi äitien ja lasten yhteiset kielitunnit ovat hyvin kannatettava ehdotus, joka tuli OAJ:n edustajilta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni julkisen sektorin pitäisi nykyistä aktiivisemmin tarjota maahanmuuttajille heidän osaamistaan vastaavia työpaikkoja. Maahanmuuttajien kielitaitovaatimuksiin työnantajien tulisi suhtautua joustavasti. Epätäydellinen suomen kielen taito ei saisi estää palkkaamasta sellaisiin tehtäviin, joissa ei vaadita täydellistä suomen kielen taitoa. Tässäkin yhteydessä voidaan korostaa, että työnteko on parasta kotouttamista. Siinä oppii käytännön kieltä aivan toisella tavalla kuin luokkahuoneessa istuessa, ja parhaassa tapauksessa työtovereista saa ystäviä, joiden avulla kiinnittyminen uuteen kotimaahan helpottuu.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteon kehittämisesityksiä on asiantuntijakuulemisissa pidetty pääosin oikean suuntaisina. Ikävä kyllä useita kannatettavia ja kaikin puolin hyviä ehdotuksia ei kuitenkaan voida panna toimeen, sillä niihin ei saada tarpeeksi resursseja eli rahaa. Kuntien saamat kotouttamiskorvaukset ovat jääneet selvästi jälkeen yleisestä hintatason noususta. Koska kotouttamiseen varatut määrärahat ovat riittämättömiä, tulee niitä käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Resursseja tulisi suunnata ensisijaisesti maahanmuuttajien suomen ja ruotsin kielen sekä uuden kotimaan tapakulttuurin opettamiseen. Tämä tukisi parhaiten maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, parantaisi heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja ehkäisisi syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies! Esitän, että edellä mainittujen seikkojen johdosta selonteosta annettuun mietintöön lisätään vastalauseeni mukainen lausumaehdotus.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vanha kansanviisaus sanoo, että työ on parasta lääkettä. Sitä se on myös maahanmuuttajan kotouttamiseen. Työelämässä he oppivat suomalaisen työkulttuurin, kansamme tavat ja kielen.

Suomesta löytyy paljon tekemätöntä työtä. Onkin varsin erikoista, että Suomeen tuodaan kesäisin kausiluontoisesti tuhansia venäläisiä ja aasialaisia keräämään marjoja ja sieniä metsistämme. Kysynkin, miksi maassamme jo asuville tai tänne tuleville maahanmuuttajille, jotka ovat tottuneet kotimaassaan keräämään ja käyttämään luonnon antimia, ei järjestetä systemaattisesti työtä marjojen ja sienten poiminnan parissa. Meillähän jää valtaosa marjoista ja sienistä metsiin mätänemään poimijoiden puuttuessa, mikä on kansantaloudellisesti ja inhimillisesti ajatellenkin silkkaa ruuan ja rahan tuhlausta. Luulen, että ainakin osa työttömyyskortistossa olevista maahanmuuttajista haluaisi ansaita elantonsa marjanpoiminnalla vaikkapa vain vähemmänkin aikaa.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden lisäksi maahanmuuttajan kotouttamista Suomeen haittaa väärin painottunut kielen opetus. Meillä keskitytään aivan liikaa kielioppiin. Verbien oikeiden taivutusmuotojen sekä ruotsin kielen opiskelun voisi jättää vähemmälle ja keskittyä käytännön puhekielen opetukseen. Ei ole katastrofi, jos maahanmuuttaja ei aina osaa käyttää oikeaa kieliopillista muotoa puhuessaan.

Arvoisa puhemies! Työttömyys ja kielitaidottomuus ovat maahanmuuttajan kotouttamisen kannalta vakavia uhkia. Jos näitä asioita ei saada kuntoon, ne johtavat vain ja ainoastaan yhteiskunnasta syrjäytymiseen ja sosiaalitukien varassa elämiseen maamme suurissa betonilähiöissä. Miksi ihmeessä heidät sijoitetaan suurten kaupunkien vuokralähiöihin? Maahanmuuttajat itsekin haluavat olla nimenomaan suomalaisten keskuudessa eivätkä yhteen paikkaan tungettuina. Suomen maaseudun autioituminen on vakava uhka, joten on hyvin erikoista, ettei heitä sijoiteta maaseudulle jo alusta pitäen, vaan heille vuokrataan yhteisin verovaroin esimerkiksi Helsingin keskustasta ylihintaisia vanhoja hotelleja sijoituspaikoiksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ruohonen-Lernerin tekemää lausumaehdotusta.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pakko aloittaa tämä puheenvuoroni Vantaan kaupungin Vantaan monikulttuurisuusohjelman 2009—2012 muutamalla asialla elikkä ihan tämmöisestä käsitteestä, mikä tässä keskustelussa ei välttämättä tänään mutta yleensä on ihan hyvä huomioida. Elikkä lainaus kuuluu tästä asiasta: "Käsitteet maahanmuuttopolitiikka, kotouttamispolitiikka ja monikulttuurispolitiikka sekoitetaan usein toisiinsa. Maahanmuuttopolitiikka määrittelee sen, kuinka toivottua maahanmuuttoa edistetään ja ei-toivottua maahanmuuttoa kontrolloidaan. Kotouttamispolitiikka määrittelee sen, miten maahanmuuttajista tulee osa suomalaista yhteiskuntaa, toisin sanoen kuinka he integroituvat poliittis-oikeudelliseen, taloudellis-sosiaaliseen ja kulttuuris-elämäntavalliseen järjestelmään. Monikulttuurisuuspolitiikka määrittelee taas, millaisiksi eri ryhmien väliset suhteet muodostuvat."

Arvoisa puhemies! On hyvä tietää perusasiat ja lähtökohdat.

Valtioneuvoston selonteko on monellakin tapaa hyvä. Selonteon lopussa on selvitetty tehtyjen 14 kehittämisehdotuksen taloudelliset vaikutukset, ja niinpä tässä puutun nyt ensinnäkin määrärahojen lisätarpeeseen.

Maahanmuuttajien määrän kasvaessa myös palvelutarpeet kasvavat yhteiskunnan eri osa-alueilla. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman tavoitteet, kuntien henkilöstövähennykset ja toisaalta maahanmuuttajapalveluiden henkilöstötarpeiden samanaikainen kasvu muodostavat ristiriidan, johon on kyettävä löytämään ratkaisuja. Arvio keskimääräisestä henkilömitoituksesta maahanmuuttajaväestön palveluissa on puolitoistakertainen muuhun väestöön verrattuna. Tämä valtion ja kuntien on välttämätöntä ottaa huomioon sekä rahoituksen määrää arvioitaessa että palveluja järjestettäessä. Valiokunta pitikin välttämättömänä kehittää maahanmuuttajuudesta aiheutuvien kustannusten seurantaa ja tilastointia. Erityistä huomiota valiokunnan mielestä tuli kiinnittää tiedon yhteismitallisuuteen ja luotettavuuteen sekä yhdenmukaisiin seuranta- ja tilastointitapoihin.

Arvoisa puhemies! Kunnille maahanmuutta-jien kotouttamisen edistämiseksi maksettava laskennallinen korvaus on pysynyt suuruudeltaan muuttumattomana vuodesta 1993. Silloin valtionosuusjärjestelmää muutettiin siten, että kunnan valtionosuus määräytyy laskennallisten tekijöiden perusteella. Laskennalliset korvaukset eivät kuitenkaan enää kata yleisen kustannustason kehityksen johdosta palvelutuotannosta aiheutuvia kustannuksia. Pidänkin välttämättömänä, että korvausmääriä nostetaan, jotta ne vastaavat vuodesta 1993 voimakkaasti noussutta kustannustasoa.

Arvoisa puhemies! Paras keino kotouttamisen onnistumiseksi on mahdollisimman varhainen työllistyminen. Tämän lisäksi tärkeää on mahdollisimman nopeasti hankittu suomen tai ruotsin kielen taito, niin kuin tänään täällä olemme kuulleet. Kotoutuminen on vuorovaikutusta suomalaisen yhteiskunnan kanssa, ja siksi myös kotouttamispolitiikan tulee olla kaksisuuntaista. Myös vastaanottava yhteiskunta muuttuu väestön monimuotoistuessa. Vaikka maahanmuuttajat ovat erittäin heterogeeninen ryhmä, kotouttamispalveluita ei tulisi eritellä ainoastaan maahantulotavan perusteella. Nyt kotouttamispalveluiden piiriin lasketaan vain alle kolme vuotta Suomessa olleet. Kotouttamisprosessi on kuitenkin yksilöllinen ja todellisuudessa huomattavasti pidempi. Kotouttamisen epäonnistuminen työvoimahallinnossa, opettamisessa ja asumisessa kuormittaa suoraan sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota Pääkaupunkiseudun aiesopimukseen, jossa tavoitteena on luoda kokonaisjärjestelmä maahanmuuttajien koulutuksen ja työmarkkinoille pääsyn edistämiseksi. Hallitusohjelman mukaan Pääkaupunkiseudulle, Turun seudulle ja muille merkittäville maahanmuuttoalueille laaditaan yhdessä valtion ja seudun kuntien kanssa pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi. Kuntapilotit toteutetaan vuosina 2009—2011 kolmevuotisella ohjelmalla. Eduskunta on myöntänyt tarkoitukseen vuodelle 2009 1 miljoonaa euroa. Tämän ohella pilottihankkeisiin tarvitaan noin 1 miljoonaa euroa sekä vuonna 2010 että 2011.

Arvoisa puhemies! Olen kuitenkin tyytymätön valtion tähänastisiin käytännön toimenpiteisiin liittyen tähän sopimukseen. Mainittakoon, että jo neuvoteltu Pääkaupunkiseudun aiesopimus ei ole johtanut vielä valtion rahoituksen puuttumisen vuoksi työn käynnistymiseen, vaikka Pääkaupunkiseudun kunnat ovat varanneet omissa talousarvioissaan määrärahat kotouttamispalveluiden kehittämiseen jo kuluvana vuonna. Pilottiohjelmien tavoitteena olisi kehittää ja testata uusia innovatiivisia malleja maahanmuuttajien työllistymisen ja kotouttamisen tukemiseksi sekä arvioida ja kehittää palvelujen vastaavuutta erilaisten maahanmuuttajaryhmien tarpeisiin.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun Suomen kotouttamis- ja maahanmuuttopolitiikasta puhutaan, kannattaa aina muistaa mittakaava. Maahanmuuttajien osuus Suomen väestöstä on edelleen Euroopan pienimpiä. On siitä huolimatta selvää, että maahanmuutto vaatii rinnalleen aktiivista ja kokonaisvaltaista kotouttamispolitiikkaa, mutta meillä Suomessa on helposti sellainen asenne, että kotouttaminen on jotakin, mitä voidaan ruiskulla pistää lihakseen suoraan maahanmuutajalle tai turvapaikanhakijalle, ja sitä se ei ole.

Kotoutuminen on aina kumppanuussopimus, johon tarvitaan kaksi osapuolta. Yhtä lailla, kun me kotoutamme maahanmuuttajia Suomeen ja suomalaisiin, meidän tulee sopeuttaa ja kotouttaa suomalaisia näihin maahanmuuttajiin. Rasismin ja syrjinnän kitkeminen on välttämätön edellytys kotoutumiselle. Siksi kotoutus pitää pitää kaksisuuntaisena.

Kaikkein tärkein asia selonteossa on se, että nyt kotouttamistoimia halutaan suunnata aivan kaikille. Tähän asti kotouttamistoimenpiteiden käynnistyminen on edellyttänyt oikeutta kotouttamissuunnitelmaan, joka on vain työttömäksi työnhakijaksi rekisteröidyllä ja/tai sellaisella maahanmuuttajalla, joka saa kunnan toimeentulotukea. Ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että suuri joukko ihmisiä jää kotoutumispalveluiden ulkopuolelle. Heidän joukossaan on kotiäitejä, avioliiton perusteella muuttaneita ja töihin tulevia. Siksi selonteossa useaan otteeseen todettu kotouttamislain ja suunnitelmien soveltamisalan laajennus koskemaan käytännöllisesti kaikkia yli vuoden Suomessa oleskelleita maahanmuuttajia ja heidän perheenjäseniään on perusteltu. Tätä myöskin kaikki valiokunnat ovat puoltaneet.

Kielen oppiminen on ehdoton edellytys kotoutumiselle ja työelämässä menestymiselle. Täällä on jo paljon puhuttu suomen ja ruotsin kielen koulutuksesta, mikä onkin erityisen tärkeää, mutta pitää myös muistaa oman äidinkielen merkitys. Ranskassa, missä on jo kolmannen ja neljännen sukupolven maahanmuuttajia, on tutkittu, että omaa äidinkieltään hyvin osaavilla nuorilla on pienimmät riskit ajautua erilaisten ääriliikkeiden toimintaan. Siis nimenomaan oma äidinkieli ja omien kulttuuristen piirteiden säilyttäminen turvaavat muuttajaa myös uusissa olosuhteissa.

Kuntien ongelmista on puhuttu paljon eikä syyttä, sillä pakolaisten kuntapaikkojen puute on edelleen akuutti ongelma, ja niin kauan kuin kuntakorvaukset laahaavat nykyisellä tasolla, siihen ei muutosta saada. Kuntaliitto on arvioinut, että korvauksia tulisi nostaa vähintään 50 prosentilla ja rahat tulisi korvamerkitä juuri tähän tarkoitukseen. Nyt luvassa on 20 prosentin korotus, mutta se ei todellakaan riitä.

Kotoutuminen tapahtuu aina paikallisesti siihen omaan kotiympäristöön, ja silloin pitää muistaa, että kulttuuri, liikunta ja nuorisotyö ovat vahvoja keinoja tässä työssä. Niiden merkitystä korostaa vielä se, että maahanmuuttajissa nuorten osuus on suuri ja suvaitsevaisuutta kasvatetaan parhaimmin juuri lasten ja nuorten monikansallisessa toiminnassa.

Kolmannella sektorilla on erityinen mahdollisuus ja myös vastuu suunnata toimintaansa myös maahanmuuttajia kohtaan, mutta muistutan, että ihan meistä jokaisesta riippuu, miten hyvin maahanmuuttajaperhe tänne sopeutuu ja kotoutuu. Meidän jokaisen tulisi miettiä, voisiko juuri minun perheeni toimia tukiyksikkönä ja kummina maahanmuuttajille. Toki tarvitaan lisäksi myöskin erilaisia vertaistukiryhmiä ja erilaisten yhdistysten ja järjestöjen panostusta, jotta jää murretaan puolin ja toisin. Tämä myös olisi hyvää toimintaa hillitsemään kasvavaa rasismia.

Mutta kahdesta ryhmästä vielä. Erityisen haavoittuva ryhmä on tietystikin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Täysi-ikäisyyden saavuttaneet ja oleskeluluvan saaneet nuoret jäävät helposti kaikkien palveluiden ulkopuolelle, eikä heille tarjota myöskään lastensuojelullisia tukipalveluita. Tähän pitää puuttua.

Toinen erityistoimia vaativa ryhmä on kotiäidit, jotka helposti jäävät kielitaidottomiksi ja kodin seinien sisään sulkemiksi monista syistä, kulttuurisista ja perherooleista, miehiä huonommasta kielitaidosta ja koulutuksesta johtuen.

Haluaisin nostaa esiin myöskin haasteet meidän ikääntymispolitiikallemme. Maahanmuuttajien fyysinen eläkeikä on paljon suomalaisia alhaisempi. Moni maahanmuuttaja on kovien kokemustensa takia viisikymppisenä jo paljon lähempänä elämänsä loppua kuin keskivertosuomalainen.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa tapahtuva maahanmuuttajien onnistunut kotouttaminen on yhä tärkeämpää muuttajien määrän kasvaessa ja taloustilanteen heikentyessä. Huomionarvoista on, että työperäinen maahanmuutto lisääntyy nopeasti. Asian näkeminen voimavarana voi olla hetkittäin vaikeaa, mutta varmaa on, että vain hyvillä maahanmuuttajien kotouttamistoimenpiteillä suomalaisten hyvinvointia voidaan tulevaisuudessa kasvattaa.

Maahanmuuttajaperheiden mahdollisimman nopea integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien suomalaisten etu. Kotouttamisen linjauksia ja toimenpiteitä on kokoomuksen mielestä tarkasteltava juuri nyt erittäin järkiperäisesti. Se, missä meidän on onnistuttava paremmin, on ehdottomasti se, että Suomeen muuttanut työhaluinen ja -intoinen ihminen tuntee itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa, aivan samalla tavalla kuin me itse haluamme tuntea mennessämme itse vieraaseen ympäristöön. Vuorovaikutus lähiympäristön kanssa eri tilanteissa niin päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin harrastuksissakin on tärkeä osa sulauduttaessa suomalaiseen yhteiskuntaan tasavertaiseksi jäseneksi.

Vaikka selonteko ei käsittele työperäistä maahanmuuttoa, on kotouttamispaketin tarkastelu tärkeää työperäisen maahanmuuton näkökulmasta. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, jotta työvoiman ikääntymisestä johtuvaan työvoiman vajeeseen voidaan vastata. Asian ymmärtäminen tai hyväksyminen voi olla hieman vaikeaa tällä hetkellä, mutta näin se vaan asia on. Talouden pyörien pitää pyöriä, kun suuret ikäluokat jäävät ansaituille eläkepäiville.

Kielikoulutus on avainasemassa maahanmuuttajan kotoutumisessa suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Kielikoulutukseen on panostettava. Mitä nopeammin kieli opitaan, sitä nopeammin ihminen tuntee viihtyvänsä uudessa kotimaassaan ja on sitten valmiimpi työskentelemään täällä.

Suomi kansainvälistyy kovaa vauhtia, ja siksi on tärkeää, että meidän järjestelmämme ovat valmiina vastaanottamaan uusia asukkaita. Niiden pitää olla maahanmuuttajille oikein suunnattuja sekä yksilöityjä ja riittävän hyvin resursoituja. Suomalaisten tulee myös luottaa siihen, että Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat ovat tulleet tänne luotettavaksi osaksi suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa epäonnistua tässä tehtävässä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Selonteko on laaja, ja monia tärkeitä asioita otetaan siinä esille. Mietinnössä on kuitenkin yksi puute, joka pitää mielestäni ja meidän ryhmämme mielestä nostaa esille paljon painokkaammin. Valiokunnan mietinnössä nimittäin kiinnitetään aiheellisesti huomiota siihen, että kunnille maksettavat kotouttamiskorvaukset ovat jääneet tasoltaan pahasti jälkeen hinta- ja kustannuskehityksestä. Kunnille kotouttamisen edistämiseksi maksettavia korvauksia ei ole nimittäin korotettu vuoden 1993 jälkeen. On otettava nyt huomioon kuntien todella vaikea taloustilanne. Eilenkin taisi tulla kaksi uutta kriisikuntaa lisää, ja niitä taitaa olla yhteensä jo lähemmäs parikymmentä.

Arvoisa puhemies! Ehdotimme valiokunnan kannanoton muuttamista tältä osin eduskunnan lausuman muotoon. Meidän mielestämme tämä pelkkä mietinnössä oleva ei riitä. Lisäksi me ehdotimme lausumassa myöskin, että nämä kunnille maksettavat korvaukset sidottaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon hintaindeksiin, jotta kuntien kotouttamiskorvausten ostovoima voitaisiin turvata tulevina vuosina. Tämä on erityisen tarpeen nyt tosiaan, kun tämä kuntatalous on erittäin heikko. Toisaalta kun kuitenkin näitä maahanmuuttajia on tulossa, niin minusta on väärin, että näitten kuntien tilannetta vaikeutetaan tällä asialla ja valtio ei huolehdi omista velvoitteistaan. Kuitenkin nämä valtion toimet tähtäävät siihen, että pyritään kotouttamaan hyvin nämä meille tulevat, muualta tulevat ihmiset. Se on tärkeä asia. Sen takia, arvoisa puhemies, esitänkin vastalauseen 1 mukaista lausumaehdotusta eduskunnan päätökseksi.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Kannatan ed. Valppaan tekemää lausumaehdotusta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kotouttamisesta puhutaan, ei voi tarpeeksi eikä liikaa korostaa sitä, että tulokas oppii tai osaa kielen jo saapuessaan maahamme, osaa siis maamme valtakielen, suomen tai ruotsin kielen. Sitä kautta on helpompi tietenkin sitten omaksua maan kulttuuri ja tavat.

Toinen tärkeä seikka on työelämä. Se antaa tunteen siitä, että kuuluu yhteiskuntaan ja että ihminen on osa sitä. Lisäksi työ on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vuoksi erittäin tärkeää. Ja aivan kuten ed. Heli Järvinen täällä sanoi — se oli muistaakseni ranskalainen tutkimus — ne maahanmuuttajat, jotka osaavat oman maansa kulttuurin ja kielen mutta myös sitten vastaavasti ranskan kielen ja kulttuurin, ovat parhaiten kotoutuneet. Olen kiinnittänyt tähän tutkimukseen itsekin huomiota, ja siinä on varmasti meilläkin esimerkin ottamista ja paljon työtä tehtävänä. Maahanmuutto on hyväksi, mutta sitten tulijoille pitää taata työ ja koulutus ja ohjata niihin. Se on heidän oikeutensa.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitos eduskunnalle asiallisesta keskustelusta, mutta erityinen kiitos ministerille läsnäolosta ja siitä, että olette jaksanut kuunnella näitä puheenvuoroja.

Haluaisin muistuttaa vielä yhdestä asiasta: Puhutaan aina siitä, kuinka kalliiksi maahanmuuttajat tulevat Suomelle. Kannattaa muistaa, että maahanmuuttaja kuluttaa varojamme keskimäärin kuuden vuoden ajan ja sen jälkeen alkaa tuottaa meille päin. On selvää, että me kaipaamme yhteistä EU-politiikkaa turvapaikka-asioissa ja myöskin turvapaikka-asioiden tukivirastoa, jotta kotouttaminen saadaan toimimaan koko Euroopan tasolla hyvin.

Lopuksi haluaisin nostaa vielä pienen asian esiin. Kun kotouttamisselontekoa on käsitelty, on noussut esiin mielenkiintoinen seikka: se, että kotouttamista kaipaavat myös maahamme muuttavat suomalaiset, jotka ovat olleet vuosikausia ulkomailla. Ja toivoisin, että kun kotouttamispolitiikkaa ja toimia mietitään ja pistetään käytäntöön, toteutumaan, myöskään tätä ryhmää ei unohdettaisi.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Värderade talman, arvoisa puhemies! Jos tästä viimeisestä aloittaisi, niin myöskin ministeriöön on tullut tämmöisiä toiveita. Suomi-Seura antaa jonkinlaisia vinkkejä, mutta se on osittain ilmeisesti maksullista eikä kata kaikkia tarpeita, ja vaikka miten olisimme halunneet yksinkertaistaa jo muuttoa Euroopan sisällä, niin autoverot, sosiaaliasiat, se, miten Suomi toimii nykyään, mikä on Kelan tehtävä, kaikki tämmöinen vaatii todellakin tietoa.

Mutta mitä tulee esimerkiksi näihin resursseihin, yhteistyöhön kuntien kanssa, niin haluaisin erityisesti ed. Mäkiselle mutta kaikille muillekin todeta, että ministeriö on nyt päättänyt kuntapilottien kohdentumisesta. Olemme onnellisia siinä suhteessa, että hakemuksia on tullut. Miten esimerkiksi taide, kulttuuri, sosiaalityö, monet sektorit kunnissa olisivat mukana luomassa uusia käytäntöjä? Aiesopimukseen palataan sitten parin kuukauden kuluttua budjetissa. Myöskin täytyy muistaa, että kehyspäätöksessä todettiin, että maahanmuuton tarpeisiin tulee nyt sitten elokuussa todella kohdentaa lisäresursseja.

Haluaisin vielä yhteen seikkaan kiinnittää huomiota, kun mainittiin turvapaikanhakijoiden määrän kasvu. No, itse asiassa turvapaikanhakijoiden määrät eivät ole kasvaneet, ne ovat kääntyneet laskuun. Minun viimeiset tietoni puhuvat siitä, että noin 300 olisi hakenut toukokuussa, ja jos se tätä niin sanottua tahtia on, niin silloin puhumme 3 500 turvapaikanhakijasta emmekä niistä 6 000:sta, jotka jotkut mainitsevat lehdistössä. Kasvusta enää ei ole kysymys. Määrät ovat viime kuukausina kääntyneet laskuun.

Lopuksi haluaisin vain todeta marjanpoiminnasta, että jos minä itse en hae mustikoita, niin aina ostan maahanmuuttajalta mustikoita. Luulen, että he ovat tulleet Suomeen kiintiöpakolaisina. Kohta 2: Minä kehotin viime vuonna marjanpoimijayrityksiä nimenomaan kääntymään muun muassa vastaanottokeskusten puoleen, jotta antaisivat uutta työtä näille esimerkiksi turvapaikanhakijoille. Valitettavasti yritykset eivät ihan tarttuneet siihen onkeen.

Jag hoppades att man skulle vända sig till exempelvis mottagningscentralen för att ge arbetstagarna eller de asylsökande möjligheter till det här.

Riksdagsledamot Feldt-Ranta tog också upp en ytterst viktig fråga om så kallat hedersvåld. — Niin sanottu kunniaväkivalta.

Suomessa muun muassa naisten maahanmuuttajajärjestöt ja muut suomalaiset suuret kansalaisjärjestöt kiinnittävät siihen huomiota. Vastaavasti yhdyn aivan siihen, mitä te sanoitte, että pitää olla nollatoleranssi tämän suhteen. Mutta meidän pitää myöskin tiedostaa kouluissa, ter-veydenhoidossa ja muualla, kaikkien meidän suomalaisten ammattilaisten, jotka toimimme erityisesti nuorten naisten piirissä, pitää oppia tarkkailemaan, milloin ja missä voi olla kunniaväkivallan uhkaa. Mutta erityisesti koen myöskin, että tässä on uusi naisjärjestöjen keskeinen tehtävä toimia myöskin omalta osaltaan maahanmuuttajanaisten kotouttajana ja opitaan, mitkä ovat naisten oikeudet suomalaisessa yhteiskunnassa. Vastaavasti olen onnellinen, että Raha-automaattiyhdistys on pystynyt myöskin ylläpitämään ja tukemaan esimerkiksi lyömätöntä linjaa, joka on suunnattu erityisesti maahanmuuttajamiehille.