Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Kello on tänään kohtuullisen paljon ja salissa on ed. Kyllönen puhemiehen lisäksi, mutta halusin kuitenkin tulla esittelemään tämän esityksen kilpailulaiksi sen takia, että kysymys on tärkeästä kokonaisuudistuksesta.

Hallitus hyväksyi esityksen kilpailulaiksi viime viikon torstaina, ja kyseessä on siis tämän lain kokonaisuudistus. Tavoitteena on nykyistä selkeämpi laki. Siksi se on kirjoitettu kokonaan uudelleen ja toki lakiin on tehty jonkin verran muutoksia. Kilpailulaki on yksi markkinatalouden peruslaeista. Sillä halutaan turvata toimiva ja terve kilpailu toisaalta yritysten välillä niin, että yritykset voivat kilpailla reiluissa olosuhteissa, ja toisaalta kilpailulailla halutaan totta kai myös turvata kuluttajien asema markkinoilla, se, että kuluttajat voivat ostaa tuotteita ja palveluita siihen hintaan, joka oikea.

Tässä uudistuksessa keskeisimmät muutokset koskevat seuraamusjärjestelmää, sitä minkälaisia sanktioita kilpailun rajoitusten tekemisestä seuraa; vahingonkorvausjärjestelmää eli sitä, kenellä ja miten on mahdollisuuksia saada korvausta siitä, jos kilpailulakia on haitallisella tavalla rikottu. Kilpailuasioissa noudatettavaa menettelyä ehdotetaan muutettavaksi, samoin yrityskauppavalvontaa koskevia säännöksiä.

Uudistuksen punaisena lankana on se, että toimivan kilpailun valvonnan eri keinoja tehostetaan tasaisesti niin, että markkinoiden toimivuus voidaan turvata nykyistä paremmin. Kilpailulain uudistaminen on ollut yksi hallituksen lainsäädäntösuunnitelman keskeisistä hankkeista, ja sitä on valmisteltu laajassa työryhmässä ja sen jälkeen työryhmän työstä saatujen lausuntojen perusteella. Nostan tässä esiin muutamia näistä keskeisistä uudistuksista.

Ensinnäkin lain nimi muuttuu. Me puhuimme ennen kilpailunrajoituslaista ja nyt puhutaan kilpailulaista. Se on ehkä positiivinen viesti siitä, mitä itse asiassa halutaan: tervettä ja toimivaa kilpailua. Lain rakenne on uudistettu ja se on oikeastaan uudistettu sen takia, että se olisi hyvää lainsäädäntöä, että se olisi selkeästi kirjoitettu, niin että asianosaiset pystyisivät siitä nykyistä helpommin näkemään, mitä asioita tavoitellaan ja millä säännöillä.

Asioiden käsittelyn tärkeysjärjestyksestä säädetään uudella tavalla. Tämä oikeastaan liittyy siihen, että viranomaisen toiminnan tehokkuus halutaan turvata. Eli tämän lain hyväksymisen jälkeen, jos se tällaisena hyväksytään, Kilpailuvirasto voi asettaa omat tehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Laissa säädetään siitä, minkälaisia asioita kilpailuvirasto voi jättää tutkimatta: lähinnä sellaisia, joista ei itse asiassa koidu pahoja kilpailun rajoituksia. Tällä tavalla Kilpailuvirasto voi suunnata omat voimavaransa, jotka tosiasiassa ovat rajalliset, siihen, että se tutkii nimenomaan haitallisimpia kilpailun rajoituksia.

Osa uudistuksista koskee yrityskauppavalvontaa. Suomi muodostaa kohtuullisen pienen markkinan, joten hyvän kilpailun varmistaminen tarkoittaa sitä, että yrityskauppavalvonnan täytyy toimia. Tärkeää on myös se, että myös yrityskauppavalvonta kohdistuu sellaisiin yrityskauppoihin, joilla todella voidaan katsoa olevan sellaista vaikutusta, että ne haittaavat kilpailua.

Tällä hetkellä voimassa olevassa laissa yrityskauppaan voidaan puuttua, jos syntyy määräävä markkina-asema, joka estää kilpailua markkinoilla. Tässä ehdotuksessa yrityskauppavalvontaa muutetaan sillä tavalla, että Kilpailuviraston ei tule katsoa enää yksinomaan määräävää markkina-asemaa, vaan haitallisia kilpailuvaikutuksia. Eli Kilpailuviraston tehtävänä on analysoida se koko tilanne, syntyykö haitallisia kilpailuvaikutuksia.

Tämä ehdotus on yksi niistä tässä esityksessä tehtävistä ehdotuksista, jossa otamme vielä yhden askeleen siinä, että meidän kilpailulakimme tulee yhdenmukaiseksi Euroopan unionin kilpailusääntöjen, komission soveltamien kilpailusääntöjen tai muissa jäsenvaltioissa sovellettavien säännösten kanssa.

Yrityskauppavalvonnan kriteerien muuttumisesta on käyty jonkin verran keskustelua sikäli, että kiristääkö tämä yrityskauppavalvontaa olennaisesti. Ehkä voidaan sanoa, että se ei olennaisesti kiristä, mutta se on ehkä näkökulman muutos siitä, että katsotaan nimenomaan haitallista kilpailua. Ehkä joissain yksittäisissä tapauksissa voisi arvioida, että se hieman valvontaa kiristää, mutta se on ehkä sitten yksittäistapauksissa arvioitava.

Sitten seuraamusjärjestelmästä. Pahat terveen kilpailun rajoitukset, vaikkapa kartellit, voivat aiheuttaa suuria kansantaloudellisia menetyksiä. Ne voivat haitata niiden yritysten toimintaa, jotka ovat toimineet sääntöjen ja lain mukaan. Haitat voivat kohdistua julkiselle sektorille silloin, kun se on tilaajana, tai sitten haitat voivat kohdistua kuluttajiin. Sen takia seuraamusten kilpailurikkomuksista tulee olla riittävän suuria, niin että ne ensinnäkin antavat sen signaalin, että kilpailun rajoitukset ovat paheksuttavia, millä on ennalta ehkäisevää vaikutusta, ja toisaalta niiden täytyy varmistaa se, että kilpailun rajoituksiin osallistuminen ei saa olla kannattavaa yrityksille.

Tässä hallituksen esityksessä seuraamussäännöksiä yhtenäistetään EU-oikeuden ja EU-tuomioistuimen käytännön kanssa. Yksi uudistuksista, joka itse asiassa on olemassa olevan lain soveltamisessa jo ollutkin mukana, on se, että näistä seuraamusmaksuista ei voi vapautua, vaikka yrityksen liiketoiminta on esimerkiksi siirtynyt toisen yrityksen haltuun. Mutta tämä ei todellakaan ole aivan uusinta uutta sen takia, että näin on itse asiassa käytännössä toimittu jo tähän mennessä, mutta se on nyt selvästi kirjoitettu lakiin.

Esimerkkinä seuraamusjärjestelmästä voi mainita vaikkapa sen paljon huomiota saaneen tapauksen asfalttikartellissa, jossa seuraamusmaksut olivat kohtuulliset suuret. Tässä uudistuksessa ei pyritä enää tätä esimerkkitapausta kireämmälle tasolle, mutta osaltaan pyritään vahvistamaan se, että myös meillä Suomessa nämä seuraamukset silloin, kun kilpailun sääntöjen rikkominen on ollut vakavaa, myös ovat sitten vakavia.

Tässä esityksessä uudistetaan myös seuraamusmaksusta vapautumista ja seuraamusmaksun alentamista koskevat säännöt, joita kutsutaan leniency-säännöksiksi. Nämä ovat niitä sääntöjä, joiden nojalla on mahdollista, että yksi toimija, kun paljastaa salaisen kartellin, vapautuu seuraamusmaksusta tai seuraamusmaksu annetaan toimijalle alennettuna. Näiden säännösten selkeyttämisellä pyritään siihen, että haitallisia salaisia kartelleja paljastettaisiin Kilpailuvirastolle nykyistä enemmän. Varmasti yksi toivottava seuraus tästä uudistuksesta on se, että näiden säännösten selkeydyttyä kilpailuviranomainen pystyisi valvomaan nykyistä tehokkaammin sitä, onko meillä kartelleja vai ei.

Myös tässä yhteydessä yhtenäistetään säädöksiämme Euroopan komission ja muiden jäsenvaltioiden kanssa samanlaisiksi. Tämä on järkevää ja tarpeen senkin takia, että meillähän saattaa olla kartellitapauksia, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Silloin myös toimija, joka on paljastamassa kartellia, tarvitsee ikään kuin sellaisen toimintaympäristön, jossa häntä kohdellaan samalla tavalla eri jäsenvaltioissa.

Arvoisa puhemies! Tutkintavaltuuksista lyhyesti. Tässä esityksessä esitetään laajennusta Kilpailuviraston tutkintavaltuuksiin, käytännössä lähinnä niin, että Kilpailuvirastolla olisi mahdollisuus suorittaa tutkinta myös yksityisen henkilön asunnossa silloin, kun on syytä epäillä, että nimenomaan tästä asunnosta löytyy sellaista olennaista tietoa, jota Kilpailuvirasto omien tutkimustensa suorittamiseksi tarvitsee.

Viimeisenä vahingonkorvauksesta. Nykyisen kilpailunrajoituslain mukaan jos on kärsinyt kilpailunrajoitustoimista, vahingonkorvausta voi hakea kärsinyt elinkeinonharjoittaja. Mutta tässä esityksessä esitetään, että vahingonkorvaussäännöksiä voitaisiin soveltaa myös kehen tahansa vahinkoa kärsineeseen. Tällä on haluttu alleviivata sitä, että kilpailun rajoituksista voivat kärsiä muutkin tahot kuin elinkeinonharjoittajat, ja ehkä tällä säännöksellä osittain voi olla myös ennalta ehkäisevä vaikutus, niin että kun vahingonkorvaukseen mahdollisesti oikeutettujen piiri laajenee, tämä osaltaan voi tehdä kilpailun rajoituksiin osallistumisen vielä vähemmän kannattavaksi kuin se on ollut aikaisemminkin.

Tällä hetkellä meillä ei ole oikeastaan oikeustapauksia tai esimerkkejä tällaisista vahingonkorvauskanteista, mutta viimeaikaisiin kartellituomioihin liittyen meillä on vireillä käräjäoikeudessa tapauksia, joista sitten, kun ne ratkeavat ja tulevat mahdollisesti käsitellyiksi vielä korkeammissa oikeusasteissa, saamme ehkä kuvaa siitä, mihin tällaiset vahingonkorvaukset esimerkiksi yksittäisten kuluttajien kannalta voisivat suuruudeltaan asettua.

Arvoisa puhemies! Asiaa varmasti käsitellään eduskunnassa huolellisesti ja katsotaan näiden esitettyjen uudistusten järkevyys.

Tämän lain säätämisen yhteydessä valtioneuvosto myös hyväksyi lausuman, joka liittyi maatalouden alaan. Meillähän itse asiassa maatalouden osalta sovellettavat kilpailusäännöt ovat eurooppalaisia. Me sovellamme niitä karvoineen päivineen. Mutta tässä yhteydessä kävimme keskustelua maa- ja metsätalousministeriön kanssa siitä, onko meillä itse asiassa mahdollisesti kansallista liikkumavaraa joissakin sellaisissa tapauksissa, joissa kysymys ei ole sellaisista tilanteista, joissa kauppavaikutus toteutuisi, eli olisiko meillä jäsenvaltioiden rajat ylittävässä maataloustuotteiden kaupassa liikkumavaraa ylipäätänsä eurooppalaisten säännösten puitteissa tai halua jotenkin käyttää tätä liikkumavaraa.

Näissä keskusteluissa, mitä käytiin tämän lain valmistelun yhteydessä, vastauksia näihin kysymyksiin ei oikeastaan yhdessä löydetty, mutta tämä lausuma tarkoittaa sitä, että käymme tätä asiaa vielä yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa läpi, kun heillä tällaista tarvetta on ja he omalta osaltaan valmistelua tekevät ja ovat varmasti yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Ehkä omasta puolestani, kun tätä asiaa olen katsonut ja näitä pohdintoja kuunnellut, en ainakaan asettaisi tähän mitään hirveitä odotuksia, että jotain aivan suunnatonta liikkumavaraa nyt saataisiin, vaikkapa maataloustuotteisiin jonkinlaisia kansallisia poikkeamia kilpailulaista. Sellaisia tuskin näyttäisi löytyvän. Toisaalta on hyvä muistaa, että tuottajien yhteistyö monella tavalla on sallittua myös silloin, kun meillä tämä uusikin kilpailulaki on voimassa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Me edustajat olemme monta kertaa kritisoineet sitä, että työministeri ei ole ollut paikalla esittelemässä oman toimialansa esityksiä. Tietysti on ollut perusteltuja syitä, että hän ei ole ollut paikalla. Tällä kertaa koin itse velvollisuudekseni olla paikalla, kun ministerillä oli mahdollisuus olla esittelemässä esitystä. Sen vuoksi, mikäli nyt vaan mahdollista on, esittäisin myös yhden kysymyksen liittyen Kilpailuviraston resursseihin.

Lausunnonantajat tämän lakiesityksen valmistelun yhteydessä ovat kiinnittäneet huomiota siihen, millä tavalla turvataan Kilpailuviraston resurssit. Tällä hetkellä käsittelyajat tuntuvat olevan kohtuuttoman pitkiä. On kuitenkin suunniteltu sitä, että Kilpailuvirasto voisi asettaa tutkinnat tavallaan tärkeysjärjestykseen, ja toive on myös siitä, että kaikki tarpeellinen tulisi tutkittua. Miten varmistetaan se, että Kilpailuvirasto oikeasti pystyy myös resursseiltaan kaiken tämän hoitamaan?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Ehkä tästä myöhäisestä ajankohdasta nyt oli se hyöty, että mitään päällekkäistä menoa ei tässä yhteydessä ollut. No, toisaalta ikään kuin potentiaalinen päällekkäinen meno saattaisi tietenkin olla jo vuode.

Ed. Kyllösen kysymys on hyvä, ja täytyy sanoa, että totta kai mielelläni olisin itse lisäämässä Kilpailuviraston resursseja nykyisestä, ja toin tämän resurssitarpeen myös esille silloin, kun hallitus iltakoulussa käsitteli tätä kilpailulain uudistusta. No, iltakoulu ei ole se paikka, jossa määrärahoista päätetään, mutta koska on selvää, että meillä keskushallinnon resurssit kokonaisuudessaan eivät tule tulevina vuosina varmastikaan mitenkään aivan hirveästi kasvamaan, niin sen takia olen itse tyytyväinen siitä, että tämä esitys antaa Kilpailuvirastolle olemassa olevilla resursseilla mahdollisuuden asettaa asioita tärkeysjärjestykseen ja sitä kautta toimia tehokkaammin ja vaikuttavammin.

Kilpailuviraston resursseihin liittyvä kysymys on myös se, että meillä on viime vuosina ollut näitä tiettyjä hyvin tärkeitä tapauksia, kuten asfalttikartelli tai puunmyyntikartelli, joissa sitten myös Kilpailuviraston näkemys on mennyt läpi oikeusasteissa ja seuraamusmaksut ovat olleet kohtuullisen merkittäviä. Mutta Kilpailuviraston oma näkemys on se, että nämä ovat kuitenkin olleet kohtuullisen helppoja tapauksia — ehkä "helppo" on väärä sana — mutta siis olemassa olevalla näytöllä on todella pystytty havaitsemaan, että tässä tapauksessa toimi kartelli, ja se on pystytty (Puhemies: 2 minuuttia!) näyttämään toteen.

Puhemies! Jos aivan lyhyesti sanon, niin voi olla, että se, mitä nyt pitäisi tutkia, ovat itse asiassa vielä vaikeammat tapaukset, joissa tarvitaan perusteellisempaa taloudellista analyysia. Siinäkin mielessä kyllä Kilpailuviraston resursseihinkin täytyy tulevina vuosina palata, ehkä jo seuraavassa budjettiriihessä.

On hyvä myös huomata se, että esimerkiksi Antti Tanskasen ryhmä, joka on käynyt läpi suomalaisen kasvun edellytyksiä, joissa tietenkin tuottavuuden kasvu on yksi tärkeä tekijä, myös on kiinnittänyt huomiota toimivaan kilpailuun ja Kilpailuviraston resursseihin, koska kilpailun valvonnalla osittain varmistetaan se, että taloudessa tuottavuus kehittyy hyvin.