Matti Ahde /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Käsittelyssä ovat eduskunnan tilintarkastajien kertomukset eduskunnan, Valtiontalouden tarkastusviraston ja Ulkopoliittisen instituutin osalta. Kertomukset ovat jälleen niin sano-tusti puhtaat. Joitakin havaintoja tilintarkastajat ovat kirjanneet taustamuistioihin.

Tarkastusvaliokunta haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota kahteen asiaan: ensiksi eduskunnan talouden ja hallinnon valvontaan ja tarkastamiseen ja toiseksi eduskunnan tilinpäätökseen ja siihen liittyvään toimintakertomukseen.

Eduskuntaa valvoo ja tarkastaa nykyisin monta eri toimijaa. Kanslian johto vastaa sisäisen valvonnan järjestämisestä. Vuonna 2008 perustettiin kansliatoimikunnan alaisuuteen sisäinen tarkastus. Jo vuosikymmeniä eduskunnan tilintarkastajien tehtävänä on ollut tarkastaa eduskunnan tilit ja hallinto. Varsinaisen tarkastuksen suorittaa nykyisin kilpailutettu tilintarkastusyhteisö, ja tarkastusvaliokunnan tehtävänä on lopulta antaa mietinnöt tilintarkastajien kertomuksista.

Asiantuntijakuulemisessa ja valiokunnan sihteeristön kartoituksessa eduskunnan valvonta- ja tarkastusjärjestelmässä nähtiin kehittämistarpeita. Nykyinen järjestelmä on kehittynyt pitkän ajan kuluessa, eikä sitä ole viime vuosien muutosten johdosta tarkasteltu kokonaisuutena. Valiokunta katsookin, että eduskunnan toiminnan, talouden ja hallinnon valvonnan ja tarkastuksen tarkoituksenmukaisuudesta ja toimivuudesta tulee tehdä kokonaisarvio. Tässä yhteydessä tulee selvittää, tulisiko eduskunnan kanslian talouden ja hallinnon tarkastus siirtää Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäväksi. Siirtoa puoltavat muun muassa kokonaistaloudelliset seikat ja kansainvälinen vertailu.

Kansainvälisestä vertailusta voidaan todeta, että tarkastusvaliokunta sai tiedot 40 maan parlamenttien tilintarkastuksesta, ja voitiin todeta, että 40:stä 34:ssä Valtiontalouden tarkastusvirasto suoritti eduskunnan tilintarkastustehtävän. Missä näin ei ole, oli muun muassa Färsaarilla, Latviassa, Italiassa ja Turkissa, mutta Suomeen vertailtavissa olevissa maissa suurimmassa osassa Valtiontalouden tarkastusvirasto tämän tehtävän suoritti. Voi todetakin, että Valtiontalouden tarkastusvirastolla on riittävät, itse asiassa hyvin suuretkin resurssit ammattimaisen tilintarkastuksen järjestämiseen, jos tämä selvitys siihen päätyisi.

Toinen asia, johon tarkastusvaliokunta haluaa kiinnittää huomiota, on eduskunnan tilinpäätös ja siihen liittyvä toimintakertomus. Valiokunta pitää hyvänä, että toimintakertomus on sisällöllisesti selvästi parantunut edellisiin vuosiin verrattuna, mutta valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että kertomusta kehitetään edelleen. Kehittämistarpeita liittyy muun muassa toiminnan tuloksellisuutta koskevien tietojen ja koko kansliaa koskevien näkökohtien esittämiseen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vain aivan lyhyesti todeta tuntien tämän tarkastusvaliokunnan syntyhistorian, että on hyvä, että olemme saaneet aikaiseksi tänne Suomen eduskuntaan tarkastusvaliokunnan, joka toimii niin kuin täällä ed. Ahde on asiaa kuvannut. Lisäksi haluan myös todeta — sitä ei ollut tässä nyt erikseen mainittu — että demokratian hinta Suomessa on kuitenkin asukasta kohden kohtuupieni, että se on hoidettu kustannustehokkaasti ja säästöjä on tehty.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut eduskunnassa kansanedustajana yli 30 vuotta, monien mielestä jo varmasti liiankin kauan, ja saanut aina täällä eduskunnassa talon henkilökunnalta erittäin hyvää palvelua. Mielestäni tässä talossa toimivat kansanedustajat saavat, no, en tiedä voiko sanoa maan parasta mutta (Ed. Ahde: Lähes parasta!) — lähes parasta palvelua, mitä missään yrityksessä tai yhteisössä voi saada. — Väki on palvelualtista ja toteuttaa meidän perustellut toiveemme ja tarpeemme ja huolehtii siitä, että pystymme todellakin huolehtimaan omasta työstämme kansanedustajina. Mutta ilman näitä ihmisiä, jotka täällä ovat virkamiehinä, jotka täällä ovat siivoojina, jotka ovat ravintolassa ja muualla huolehtimassa omasta tehtävästään, emme mekään pystyisi huolehtimaan omasta työstämme.

Halusin tämän sanoa sen vuoksi, että olen eduskunnassa tältäkin paikalta arvostellut vuosien saatossa eräitä työsuhteisiin liittyviä asioita, jotka minun mielestäni veronmaksajien näkökulmasta ovat liian anteliaita. Olen kiinnittänyt aikaisemmin huomiota esimerkiksi siihen, että talossa esimerkiksi Oikeusasiamiehen kansliassa tehdään lyhyempää työpäivää mutta tilanne vastaavasti tasapainotetaan sillä, että maksetaan sitten vähän parempaa palkkaa — siis lyhyempää työpäivää kuin muuten valtiolla ja sitten tasapainotetaan maksamalla vähän parempaa palkkaa kuin muuten vastaavissa tehtävissä valtiolla.

Herra puhemies! Nyt kun viime vuosina eduskunnan nykyinen puhemies on aika aktiivisesti pyrkinyt kiinnittämään huomiota tämän talon kulurakenteeseen ja myös löytämään perusteltuja menosäästöjä eduskunnan menoista, olemme saaneet lukea mediasta ja kuulleet täällä käytävillä, miten jotkut kansanedustajat tai muut talossa työskentelevät ovat moittineet puhemiestä tästä. On sanottu, että hän puuttuu aivan naurettaviin nippeleihin eikä kyse ole mistään todellisista säästöistä. On sanottu, että näistä pyrkimyksistä rajoittaa eduskunnan menojen kasvua aiheutuu kohtuutonta haittaa kansanedustajien työlle. On sanottu, että kirppujen määrät kämppäkaverina matkusteltaessa eduskunnan matkoilla ovat lisääntyneet jne. Haluan tähän sanoa, että tämä on mielestäni omituista ja jos ei aivan kaikilta osin niin lähes kaikilta osin perusteetonta kritiikkiä.

Minä voin sanoa — ja olen nyt aivan vilpitön — että ne säästöt, jotka puhemies Niinistön toimesta on tässä talossa tällä vaalikaudella aikaansaatu, eivät miltään osin, eivät yhtään miltään osin, ole vaikeuttaneet työtäni kansanedustajana. En missään ole kokenut, että oma työni kansanedustajana, osallistuminen eduskuntatyöhön, olisi sen takia hankaloitunut tai jotenkin muuten vaikeutunut, että eduskunnassa on etsitty säästöjä. Enkä usko, että juurikaan muunlaisia kokemuksia teillä, minun kollegoillani, voi olla. Olen sanonut ja sanon nytkin, että saattaa olla, että niillä edustajilla, jotka osallistuvat enemmän kansainväliseen yhteistoimintaan kuin minä Euroopan neuvoston tasolla ja muualla, voi olla toisenlaista sanottavaa. Ja voi olla, että joissakin yksityiskohdissa on toimittu väärin, ammuttu yli ehkä jossain, ja jos näin on, niin on helppo virheitä korjata. Mutta mitä tulee omaan kokemukseeni — ja väitän, että lähes kaikkien teidän kokemuksiinne — niin ne säästöt, jotka talossa on tehty, eivät millään tavoin ole haitanneet, vaikeuttaneet, työtämme kansanedustajina.

Haluan tämän mietinnön yhteydessä tätä korostaa, koska on toisaalta arvosteltu, että nämä tehdyt säästöt — Niinistön piikkiin aiheetta tai aiheesta laitetut säästöt, yleensä ilmeisesti aiheesta — ovat naurettavan pieniä, niillä ei ole mitään merkitystä. Pyydän kollegoja lukemaan tästä lyhyestä mietinnöstä kohdan, jossa todetaan näin: "Eduskunnan talousarviokirjanpidon mukainen toimintamenojen käyttö vuonna 2009 oli 86,7 milj. euroa. Menot olivat 8,9 milj. euroa budjetoitua pienemmät. Suurin säästö syntyi kanslian toimintamenoissa 5,5 milj. euroa."

Voi olla, etten ymmärrä kaikkea, mitä näiden lukujen takana on, ja tulkitsen ehkä vähän yksioikoisesti, mutta jos nyt näitä toimintamenoja tässä katsotaan eikä puhuta jostain talon remontista, jota tehdään esimerkiksi kerran sadassa vuodessa, vaan katsotaan näitä toimintamenoja, niin minä tulkitsen tämän niin, että toimintamenoista on säästetty budjetoituun nähden kymmenisen prosenttia — tai ehkä ei budjetoituun nähden, mutta käytettyyn nähden kymmenisen prosenttia. (Ed. Saarinen: Jätetty käyttämättä!) — Eli jätetty käyttämättä. — Ja tämä on huomattava säästö. Vaikka tulkitsisin nyt vähän väärin, niin puhun nyt kuitenkin ilmeisesti miljoonaluokan säästöistä, jotka tämän kokoisessa talossa ja tämän kokoisessa budjetissa ovat erittäin merkittäviä.

Minusta tämä on hieno saavutus eduskunnalta ja puhemies Niinistöltä. Ja minusta tämä kelpaa esimerkiksi muulle julkiselle hallinnolle. Kun siellä vaaditaan säästöjä, aina sanotaan, että mistään muusta ei voi säästää kuin siitä palvelun tasosta ja laadusta, mitä ihmisille annetaan. Minä väitän, että eduskunta on nyt osoittanut, että on voitu huomattavia säästöjä aikaansaada eduskunnan kanslian ja Eduskuntatalon toimintamenoissa ilman, että se perustehtävä, kansanedustajan työ, olisi siitä kärsinyt lainkaan. Toivon, että tämä toimisi kannustavana esimerkkinä muullekin julkiselle hallinnolle kuntatasolla ja valtakunnallisella tasolla.

Toisaalta myönnän, että eduskunnan lähtötaso oli helpompi. Silloin kun edellisen laman aikana muissa valtionhallinnon virastoissa ja laitoksissa tehtiin tämmöisiä kaavamaisia prosentin kahden käyttömenojen säästöjä, niin eduskuntahan ei niissä tietystikään siihen aikaan, kun ei ollut Niinistö puhemiehenä eikä hänen henkisiään ollut puhemiehenä, ollut mitenkään mukana. Se eli omaa elämäänsä. Jos silloinen valtiovarainministeri Niinistö yritti jotain vihjata, että ehkä eduskunnassakin voisi jotain katsoa, niin sitä pidettiin sopimattomana puuttumisena eduskunnan asioihin.

Herra puhemies! Kiinnitän kuitenkin huomiota yhteen toisen suuntaiseen kohtaan tässä lyhyessä mietinnössä. Eduskunnan henkilöstökulut viime vuonna — se on täällä ensimmäisen sivun oikealla palstalla, toinen kappale — ovat kasvaneet noin 7,9 prosenttia vuodessa, siis henkilöstökulut noin 7,9 prosenttia. Se kasvu selittyy pääosin eduskunnan uudella palkkausjärjestelmällä. Haluan sanoa, että en oikein ymmärrä, että tällaisena aikana, kun inflaatio on lähellä nollaa, yleisessä palkkakehityksessä puhutaan ehkä prosentista, parista, eduskunnan henkilöstömenot, henkilöstökulut, kasvavat noin 8 prosenttia. En tätä ymmärrä. Tätä voidaan mielestäni perustellusti arvostella, ja toivon, että kun eduskuntaan on rekrytoitu henkilöstöhallintoon uusia ihmisiä, niin tämä veronmaksajan näkökulma, tämä työnantajan näkökulma korostuisi riittävästi, kun palkoista ja työsuhteen ehdoista puhutaan. En tiedä, miksi eduskunnassa pitäisi mennä moninkertaista vauhtia eteenpäin verrattuna siihen, mitä yleisellä palkkarintamalla tai valtion palkkarintamalla tehdään. (Ed. Ahteen välihuuto)

Ihan lopuksi, kuten ed. Ahde täällä väliin sanoi, kansanedustajat ovat näyttäneet esimerkkiä, tai heidän palkoistaan päättäneet ovat näyttäneet esimerkkiä. Nimittäin edustajapalkat ovat pysyneet täysin ennallaan yli kaksi vuotta muistaakseni, eli keväällä 2008 on kansanedustajien palkkoja viimeksi tarkistettu.

Minun mielestäni tämä on ollut oikeaa politiikkaa. Sillä, että meidän palkkojamme ei ole tarkistettu, meille on annettu täysi legitimiteetti puhua säästöjen puolesta, julkisen sektorin säästöjen puolesta, puhua pidättyvyyden tarpeesta työmarkkinoilla. Eli mielestäni tämä ratkaisu on ollut perusteltu. Mutta kun toinen tarkoitus sen lisäksi, että me voimme puhua näistä asioista ilman, että sanotaan, että katsokaa, mitä itse teette, on se, että me toimisimme esimerkkinä muille aloille, niin pitää sanoa, että ei kyllä muistu mieleen yhtään ammattiliittoa eikä yhtään ammattiosastoa eikä ammattiliittojohtajaa, joka olisi sanonut, että hei, nyt ei eduskunnassakaan ole palkkoja korotettu pariin vuoteen, että emmeköhän mekin mene nyt nollalinjalla. Ei muistu mieleen, että edes työnantajajärjestöissä, joissa mielellään noudatetaan nollalinjaa ja neuvotaan sitä muille, siellä omissa järjestöissä, työnantajajärjestöissä, olisi menty nollalinjaan ja sanottu, että no, kun me tätä vähän muille suosittelemme ja kun kansanedustajatkin näköjään pystyvät nollalinjalla, niin emmeköhän mene mekin. Enkä nyt viitsi edes puhua yritysjohtajista ja heidän kompensaatioistaan ja bonuksistaan ja optioistaan, jotka huitelevat yli kaiken ymmärryksen ja hyväksyttävyyden. Toivoisin muuten, että kun media joskus kertoo näistä yritysjohtajien palkoista, niin panisi rinnalle pylvään pääministerin palkasta, joka on maan parhaiten palkattu poliitikko, koska kansa luulee, että taloudellisen ja poliittisen eliitin kompensaatiot, palkat ja palkkiot, ovat suunnilleen samaa tasoa.

Herra puhemies! Ehkä yksi syy siihen, että tätä esimerkkiä, nollalinjaa, jota olemme halunneet esimerkkinä näyttää, ei ole noudatettu, on ollut se, että kansalaiset, järjestöjohtajat, ammattiliittojohtajat eivät tiedä, että eduskunnassa on menty nollalinjaa jo pari vuotta. Mikseivät tiedä? No, en ole huomannut, että se sama media, joka kertoo, paljonko me ajelemme takseilla, joka kertoo meidän matkakulumme, joka kertoo meidän viiniseikkailumme, siis viinipulloseikkailut, joka kertoo ulkomaisten delegaatioiden liiallisesta vieraanvaraisuudesta, jota olemme heille kuulemma osoittaneet, että ovat oikein hotellissa saaneet yöpyä jne., olisi kertonut, että kansanedustajien palkat ovat kaksi vuotta olleet jäissä. Ei tarvitse ihmetellä, että tätä esimerkkiä ei seurata, jos eivät muut tiedä, että tätä esimerkkiä täällä näytetään ja tätä voisi seurata.

Eli toivon, kun me pyrimme tällä tavoin toimimaan ja palkkiotoimikunta, joka näistä asioista päättää, pyrkii tällä tavoin toimimaan, että jos tätä esimerkiksi tarkoitetaan, niin kuin minä ajattelen, että siitä myös sitten kerrottaisiin kansalaisille ja eri järjestöille ja palkkaneuvottelijoille, jotta ne voivat esimerkkiämme noudattaa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn lähes kaikkeen, mitä ed. Zyskowicz sanoi, mutta kun hän antoi ymmärtää kuitenkin, että me kansanedustajat omasta tahdostamme olemme pysyneet nollalinjalla, niin se on ehkä pikkasen harhaanjohtavaa. En ole huomannut, että eduskunnasta ja kansanedustajien piiristä olisi lähtenyt sellainen viesti. Me emme — ja meidän pitää korostaa sitä — että me emme voi vaikuttaa eikä meidän pidä vaikuttaa omiin palkkoihimme. Viestiä voimme antaa, mutta niin kuin sanoin, en ole huomannut, että olisi lähtenyt sellaisia viestejä, että meidän palkkojamme ei pitäisi korottaa. Olen sitä mieltä, että ei ole tarvinnut, ja siinä tämä palkkaneuvottelukunta vai millä nimellä se toimii, on toiminut mielestäni ihan oikein.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pääosin täysin samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa. Vain siitä olen eri mieltä, että ainakaan meidän nuorempien kansanedustajasukupolvien näkökulmasta eivät nä-mä säästölistat ole olleet kovin vakavia eivätkä suuria. Arvostan, että niitä on tehty puhemies Niinistönkin kehottamana, mutta minun mielestäni voisi pystyä vielä paljon parempaan. Itse olen laman aikana ollut kaupunginvaltuutettuna esimerkiksi Porissa 1990-luvun alussa, ja eivät nämä leikkauslistat ole mitään siihen verrattuna, mitä tehtiin 1990-luvun puolessa välissä, kun valtiontaloutta pelastettiin. Eli kannustaisin vielä paljon voimakkaampiin leikkauksiin ja toiminnan tehostamiseen.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz otti puheeksi nämä kansainväliset tehtävät, niin haluan siltä osin käyttää puheenvuoron. Olen niin sanotun Esda—Weun Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ja saavuin juuri sen työtehtävistä Pariisista, jossa luovutin raporttini. Täytyy kyllä sanoa, arvoisa puhemies, että kyllä nyt kansainväliset tehtävät on kyetty hoitamaan ihan asianmukaisesti myös säästöbudjetilla, ja muistaakseni muutkin kuin me säästämme tällä hetkellä, myös UPM:n pääjohtaja matkustaa turistiluokassa, eivät ainoastaan kansanedustajat.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Zyskowiczin puhetta, niin minulle jäi vähän sellainen kuvitelma taikka mielipide siitä, että siitä voi saada sellaisen käsityksen, että me itse päättäisimme palkoistamme. Minun mielestäni sellaista kuvaa ei pitäisi antaa, koska se ei vastaa totuutta, koska sen perusteella nimenomaan perustettiin tällainen kolmen hengen ulkopuolinen arviointiryhmä, joka päättää edustajien palkoista. Itse olen ainakin tuolla kentällä yrittänyt sanoa, että me emme itse puutu omiin palkkoihimme, että se on ulkopuolinen arvioitsijaryhmä. Tämä vaan sen johdosta, että kun yritin tarkkaan kuunnella ed. Zyskowiczin puheen, niin sieltä vähän vilahti, kuin me itse päättäisimme.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen kyllä pitkälti ed. Zyskowiczin kanssa ihan samaa mieltä. Eivät minunkaan työtäni puhemiehen toimet ole millään tavalla täällä häirinneet. Sitä en osaa sanoa, että ehkä jonkunlainen henkilöstöjohtaminen on saattanut kyllä tuottaa joskus iltaisin täällä henkilöstölle vähän ongelmiakin ja ne on pantu myöskin puhemiehen syyksi ehkä aiheetta.

Mutta näistä edustajien palkoista. Toisaalta, edustajat Kallis ja Vistbacka, on todellakin syytä pitää kiinni siitä, että ei synny sitä käsitystä, että itse päätämme palkoistamme, mutta toisaalta meitä kyllä syytetään siitäkin, kun ette uskalla päättää, ette uskalla itse korottaa niitä palkkojanne ja sitten panette toiset niitä korottamaan. Ei nyt ole hyvin oikein mitenkään päin. Minä kaipaisin vertailuaineistoksi ehkä vertailua suomalaisten kolmosketjun jääkiekkoilijoitten palkkoihin: siinä kuljemme hieman alakantissa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz on ihan oikeassa siinä, että on ihan hienoa, että kansanedustajan palkkio ei ole kahteen viime vuoteen ollut nousussa. Sitä ei ole nostettu. Mutta mielestäni meidän palkkatasollamme tai palkkiotasollamme ei voida antaa esimerkkiä esimerkiksi vaikkapa elintarviketyöläisille, että heidän pitäisi pysyä nollalinjalla, kun palkkataso on niin paljon alhaisempi ja sen kanssa toimeen tuleminen on niin paljon vaikeampaa kuin meidän palkkiotasollamme. Tässä mielessä heillä olkoon oikeus hakea parempaa palkkaa, ja tämä meidän palkkiotasomme voi pysyä edelleenkin tällä tasolla, millä se on tänään. Se, mitä kansainväliset tehtävät taas merkitsevät, niin eduskunnan pitäisi pystyä hoitamaan kansainväliset tehtävänsä aivan tasapuolisesti ja myöskin kaikin aikaisemmin koetuin keinoin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustajat Vistbacka ja Kallis ovat oikeassa: en puheenvuorossani riittävästi korostanut, että me emme todellakaan päätä palkoistamme, vaan siitä päättää ulkopuolinen, riippumaton palkkiotoimikunta. Haluan kuitenkin sen sanoa — ja tuskin tämä nyt mikään paljastus on — että kun ed. Kallis sanoi, että voimme kuitenkin lähettää viestiä palkkiotoimikunnalle, niin itse olen puhunut palkkiotoimikunnan yhdelle jäsenelle kolmesta, että minun mielestäni on tärkeää, että kansanedustajien palkkoja ei koroteta, jotta meillä on kanttia vaatia muilta pidättyvyyttä ja vaatia myös tarpeellisia julkisten menojen säästämisiä. En tiedä, onko tämä asia vaikuttanut. Kuvittelisin, että eduskunnan johdosta esimerkiksi on esitetty saman suuntaisia viestejä. Ainakin toivon niin. Näin kai se vähän on, että kun kansanedustajien palkat nousevat, niin silloin media antaa ymmärtää, että kansanedustajat päättävät niistä itse, ja sitten kun kansanedustajien palkat eivät nouse, vaan kaksi vuotta esimerkiksi pysyvät paikallaan, media eikä kukaan muukaan kerro niistä kansalle mitään.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt en kuullut koko keskustelua, jota täällä käytiin, mutta täällä on kovasti... (Eduskunnasta: Olisi hyvä olla paikalla! Aloitetaan uudelleen!) — aloitetaan uudestaan — käyty keskustelua säästöistä ja palkoista, ja ed. Zyskowicz, vielä kun olin salissa, toi esille sen, että edustajien työ ei ole kärsinyt. No, olisi kyllä useita esimerkkejä, mitä muut edustajat ovat tuoneet esille minulle, miltä osin edustajan työ on kärsinyt, mutta ehkä ne ovat asioita, joita varmasti tulevaisuudessa yritetään korjata.

Sitten täällä puhutaan koko ajan kansaedustajan palkasta ja sen korottamisesta. Niin kuin esille tuli, niin palkkiotoimikuntahan näistä päättää. Mutta kyllähän täällä voisi ihan yhtä hyvin puhua myös puhemiehen palkkioista, ne nyt ovat monin verroin suurempia kuin kansanedustajien palkkiot, ja samoin varapuhemiehen palkkiot. Kun puhutaan säästöistä, kaikki asiathan täytyy laittaa pöydälle silloin, eivät nekään kysymykset ole mitenkään pyhiä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ei puhuta tupakasta eikä alkoholista, olen 100 prosenttisesti ed. Zyskowiczin kanssa samaa mieltä. Ja valtiolla on kyllä semmoinen tapa, että jos budjettiin on laitettu, niin kaikki pitää käyttää aina viimeiseen senttiin asti. Ja täytyy sanoa, että se, että eduskunta on käytännössä kyennyt 10 prosenttia säästämään, on erittäin hyvä esimerkki ja osoittaa sitä uutta johtajuutta, joka eduskunnassa on. Ja näin se on, että kun meillä on taloudellisesti tiukat ajat, niin kyllä eduskunnan täytyy näyttää hyvää esimerkkiä, ja mielestäni tässä on kyllä kiitoksen paikka eduskunnan puhemiehelle, ja siinä suhteessa nimenomaan, että nyt meillä on tiukka johdonmukainen linja, joka käy esimerkiksi koko valtionhallinnolle.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän edustajien palkkaukseen, niin olisin toivonut, että kun täällä on todettu, että henkilöstökulut ovat kasvaneet 7,9 prosenttia eduskunnassa, että tässä olisi ollut lause siitä, että edustajan palkat eivät ole kuitenkaan nousseet, ettei synny mitään epäselvyyttä tässä suhteessa, ja kahdessa vuodessa edustajien palkat ovat jääneet jälkeen lähes 10 prosenttia. Mutta olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Zyskowicz: nyt ei ole aika korottaa kansanedustajien palkkoja, vaan meillä täytyy olla selkeä taloudellinen nousu ja työttömyystilanteen täytyy olennaisesti parantua, ennen kuin on syytä keskustella siitä, että kansanedustajien palkkoihin puututaan.

Olen tyytyväinen siihen, että valiokunta mietinnössään kiinnittää huomiota siihen, että selvitettäisiin, pitäisikö eduskunnan kanslian talouden ja hallinnon tarkastus siirtää Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäväksi. Ja näinhän oikeastaan Euroopassa muualla on, ja luulen, että se olisi hyvä ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Miten se teknisesti toteutetaan, niin tässähän on tiettyjä seikkoja, mutta kannatan tätä selvitystä ja luulen, että se olisi lopputuloksena hyvä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta sen, että eduskunnassa on tarkoitus 2015 alkaa remontti, ja joskus Suomessa tuntuu, että kun rakennetaan teitä tai tehdään remonttia, niin kaikki tehdään insinöörien ehdoilla ja tehdään niin hitaasti kuin vain voidaan tehdä, että joskus toivoisi sitä, että tässä suhteessa kun tehdään jotakin eduskuntatalossa, se tehdään mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Olen useina vuosina ollut täällä lähestulkoon puhemiehen kanssa kahdestaan puhumassa eduskunnan taloudenhoidosta ja tilintarkastuksesta ja sen hallinnosta. Aihe ei ole jostain syystä kiinnostanut. Olen iloinen tämän päivän hengestä, että tämä aihe kiinnostaa.

Otan lähtölinjakseni tilintarkastajien aikaisempien vuosien kertomukset. Siellä on jo vuosia sitten kiinnitetty huomiota eduskunnan käyttötalousmenojen kasvukertoimeen. Silloiset tilintarkastajat totesivat, että käyttömenot olivat turhan jyrkässä kasvussa. Puhemies Niinistö, talon johto, kansanedustajat ovat ottaneet tästä tarkastuskertomuksesta vaarin ja lähteneet sitten noudattamaan sellaista toimintatapaa, että käyttötalousmenoja on voitu saada hallintaan.

Ensimmäinen tällainen merkittävä askel oli, että niin sanotusta varman päälle budjetoinnista, joku sanoisi "ylibudjetoinnista", luovuttiin. Pidettiin siinä mielessä tärkeänä, että budjetoidaan niin paljon rahaa, että eduskunnan ei tarvitsisi korjata pitkin vuotta omaa budjettiaan varmuuden vuoksi, käytän nyt tätä sanaa, ylibudjetoitiin. Tästä käytännöstä on myöskin pyritty eroon. Ja kun täällä on todettu, että 8,9 miljoonaa euroa on säästynyt, niin kyllä kai se on yhteisin voimin sitten kuitenkin se tulos tehty. Oikeampi verbi on varmaankin, että on "jäänyt käyttämättä", syystä tai toisesta, ja voi olla aikataulukysymyksiä joittenkin hankintojen osalta esimerkiksi. Ja tätähän on tietysti tervehdittävä ilolla.

Henkilöstömenojen osuus on kuitenkin eduskunnan menoista 71 prosenttia, mikä kertoo jotakin, kertoo siitä, että tämä on hyvin ihmiskeskeistä työtä, ja tämä asettaa sitten omia ehtoja myöskin talon johtamistyylille ja johtajille. Korostan johtajien ja väliportaan työnjohdon ja jokaisen työnjohtajan merkitystä, koska jos se ketju toimii hyvin ja toivotulla tavalla, niin yleensä työntekijäkin tekee sitten työtään iloisella ilmeellä ja jaksaa työpaikalla ja koko työyhteisö voi hyvin. He ovat niitä valmentajia ja työnohjaajia, jotka saavat hommat luistamaan.

Tämä vuosi 2009 oli vaikea talousvuosi, niin kuin täällä on todettu. Se oli niin vaikea, että minä haluan tältä paikalta sanoa eduskunnan pöytäkirjoihin niin historiallista tekstiä, että koskaan Suomen eduskunta ei ole omilla toimillaan kuvannut maan ja kansakunnan taloudellista tilaa näin voimakkaalla eleellä.

Minulla on kädessäni tässä 20. päivänä helmikuuta puhemiehen allekirjoittama kirje, siis 20. päivänä helmikuuta 2009. Lainaan täältä erästä virkettä: "Häkellyttävän nopeasti heikentynyt yleinen taloudellinen tilanne asettaa omat reunaehtonsa eduskunnassa." Mitä tämä tarkoitti? Se tarkoittaa sitä, että kansliatoimikunta vetoaa eduskunnan ammattijärjestöihin, että ne vahvistaisivat neuvottelijoidensa työn ja hyväksyisivät käsittelyssä olevan tarkentavan virkaehtosopimuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että kansliatoimikunnan nimissä on lähetetty Eduskunnan ammattiosasto ry:lle ja Eduskunnan virkamiesyhdistys ry:lle kirje, missä ihka tuore, uusi allekirjoitettu, kaikkien osapuolten allekirjoittama, virkaehtosopimus revittiin auki maaliskuun alusta 2009 sillä perusteella, että maailman ja Suomen taloustilanne oli niin heikko, että piti henkilöstön palkkoja leikata.

Se leikkaaminen tapahtui niin, että tämän uuden palkkausjärjestelmän mukaisia palkankorotuksia ei voitu täysimääräisesti maksaa. Niitä ei joko voitu tai ei haluttu maksaa, niitä jaksotettiin ja siirrettiin. Tällä tavalla jotkut työntekijät tässä talossa menettivät maksimissaan 3 000—4 000 euroa kyseisenä vuonna heille jo kertaalleen virkaehtosopimuksella hyväksyttyä palkkaa. Se ei tietenkään koskaan palaudu, kun se palkankorotus lykättiin vaiheittain tämän vetoomuksen jälkeen. Ja ammattiosastot käsittelivät asian kokouksessaan, äänestivät ja riitelivät, mistä seurasi muun muassa, että tänne syntyi uusi ammattiosasto. Tuli niin kovat riidat tämmöisen asian ympärillä. Tänne syntyi akavalaisten osasto. En ota siihen kantaa, onko se hyvä vai huono, mutta tämä pakka ei pysynyt koossa.

Siis näin historiallinen oli taloustilanne 2009, jos mittarina käyttää sitä, että eduskunnassakin leikattiin ihmisten palkkoja. Tämä ei ole käynyt mistään eduskunnan pöytäkirjoista ilmi sen vuoksi, että siinä on hyvin erikoinen tuommoinen hallinnollinen nyanssi. En halua sitä liiaksi korostaa, mutta tämän puhemiehen allekirjoittaman kirjeen, joka on siis hänen nimissään lähetetty, viimeinen kappale lähtee siitä, että kansliatoimikunta vetoaa eduskunnan ammattijärjestöihin, mutta kun koettaa kansliatoimikunnan pöytäkirjoista löytää tätä päätöstä, niin kansliatoimikunta ei ole faktisesti milloinkaan tehnyt tämmöistä päätöstä. Tässä on, kun me tarkastamme eduskunnan tilejä ja hallintoa, tämmöinen hallinnollinen erikoisuus, että on päätetty kansliatoimikunnan nimissä lähettää puhemiehen nimellä kirje, jonka hän on allekirjoittanut, mutta kansliatoimikunta ei ole tästä tehnyt päätöstä. Onko se puhunut asiasta, siitä en tiedä, mutta näin historiallisen asian pitäisi jäädä eduskunnan dokumentteihin silloin, kun eduskunta työnantajana vetoaa siihen, että henkilöstön palkkoja leikataan. Ja tätä ei näy tällä hetkellä missään muissa asiakirjoissa kuin tämän täysistunnon pöytäkirjassa. Tämä on niin historiallinen juttu, että sataan vuoteen ensimmäinen kerran tultiin tämmöiseen tilanteeseen. Sittenhän jotkut tästä voimakkaasti reagoivat ja lahjoittivat osan palkastaan hyväntekeväisyyteen muun muassa, kun tilanne oli noin hätkähdyttävä, mutta se on toinen tarina.

Sitten tähän tilintarkastustoiminnan kehittämistarpeeseen. Tämmöisen asian selvittämistä ei missään nimessä kenenkään pidä vastustaa. (Ed. Ahde: Se oli hyvä esitys!) Ja sitä voi tietysti vähän arvioida nykyvalossa, millä tavalla nyt on toimittu, kun tilintarkastuksen yksi tämmöinen peruselementti on riippumattomuus. Valtiontalouden tarkastusvirasto irrotettiin valtiovarainministeriön hallinnosta juuri sen tähden, että kun koettiin, että se oli alisteisessa asemassa valtiovarainministeriön kainalossa, jonkinlaisessa puristusotteessa, niin koettiin, että se on riippumattomampi, kun se tulee eduskunnan yhteyteen, ja niin varmaan on ollutkin.

Sisäisen tarkastuksen kannalta sanon ihan suoraan, että niiden kokemusten perusteella, mitä minulla on, voin sanoa, että meidän talon sisäinen tarkastus jostakin syystä ujostelee tai on sillä tavalla heikossa asemassa, että kun mittarina käyttää esimerkiksi sitä, että vuonna 2008 se meidän sisäinen tarkastus, siis henkilöt, jotka ovat Valtiontalouden tarkastusviraston palkkalistoilla, pyysi selvitystä tämän talon työaika- ja ylityökäytännöistä, niin tämmöisen sisäisen tarkastajan lähettämään kirjeeseen, mikä alkaa sillä tavalla, että hän tekee työtä käskettyä eduskunnan tilintarkastajien pyynnöstä, tämän talon monet johtajat jättivät vastaamatta. Tilintarkastajien oli pakko reagoida tarkastusmuistiossaan ja todeta, että eivät ole saaneet tarkastuksessa tarvitsemiaan tietoja, kun tämän talon johtajat eivät ole vaivautuneet niitä antamaan.

Tätäkään ei pidä suurennella asiana, mutta tämä on sellainen mittari, joka kertoo, että sisäinen tarkastaja on tämän talon organisaatiossa heikossa asemassa. Täällä pitäisi vetää noin henkisesti asentoa silloin, kun sisäinen tarkastaja menee tuolla mihin tahansa toimistoon ja pyytää joitakin tietoja: pitäisi kysyä, tarvitsetko aamupäivästä vai iltapäivästä. Se pitäisi priorisoida näin päin, eikä niin, että sisäinen tarkastaja on jotenkin jossakin pelko-, alistus- tai muussa vastaavassa heikossa suhteessa talon johtoon.

Tässä mielessä nykyinen järjestelmä on ollut huimapäisyydessään ... Voidaan toimintaa arvostella sitten, ei se arvostelulta ole vapaata nykyistenkään tarkastajien toiminta, mutta se on ainakin riippumatonta. Siellä edustajat Salo, Korhonen ja Kallio, heillä ei ole tähän taloon työ- eikä virkasuhdetta. He voivat puuttua täysin pelotta mihin tahansa asiaan, ja se on tarkastuksen kannalta oleellinen juttu.

Miten riippumattomuus turvataan siinä tilanteessa, kun Valtiontalouden tarkastusviraston henkilökunta alkaa tarkastaa täällä eduskunnan johtajien ja osastojen ja toimistojen asioita? Heidän asemaansa pitää ainakin sitten suojella ja varjella. Ja kuka tarkastaa Valtiontalouden tarkastusviraston? Nyt se on tarkastettu maallikkotarkastajien lisäksi, varsinainen tarkastustyöhän tapahtuu julkisen hallinnon auktorisoidun tilintarkastustoimiston toimesta, eli tämäkin tarkastaja on riippumaton, hän ei ole täällä töissä. Sen tarkastustoiminnan kustannukset ovat noin 15 000 euroa vuodessa, ja tämän Valtiontalouden tarkastusviraston virkamiestyövoimankin työllä on joku hinta. Eli jos tässä viitattiin siihen, että tämmöiset kokonaistaloudelliset seikat puoltavat sitä, niin on kyllä syytä sitten laskea, kuinka paljon Valtiontalouden tarkastusviraston virkamiesten työ maksaa tässä tarkoituksessa. Nämä auktorisoidut tilintarkastustoimistot ovat tulleet eduskunnan tarkastajiksi aika symbolisilla hinnoilla, kun ne haluavat näin hyvän referenssikohteen, meidän talolla on niin hyvä maine. Tämänkin halusin näinkin perusteellisesti vielä käydä läpi.

Ihan vielä tähän henkilöstön asiaan palaisin sen verran, että kun aivan niin kuin ed. Zyskowicz täällä kiinnitti huomiota siihen, että palkat ovat nousseet 7,9 prosenttia, näin siitä huolimatta, että niitä leikattiin. Eli tämä uusi palkkausjärjestelmä, joka varmaan oli tarpeen tehdä, oli pitkä prosessi, ja se tuli maaliin suhdannepoliittisesti äärettömän huonona aikana: se näyttää tosi pahalta, kun toiset ovat nollan ja yhden välissä, muut alat palkankorotuksineen. Tässä on hyvin pitkä historia, mitä kautta ja mitä polkua pitkin näihin ratkaisuihin tultiin. Ja jos näitä palkkoja ei olisi leikattu, niin tämä kasvuprosentti olisi ollut vielä korkeampi. Tämä 7,9 prosenttiakaan ei olisi riittänyt.

Nyt tältä paikalta ihan lopuksi kysyn vielä, kun olen kuullut, että nämä palikat eivät ole ihan vieläkään kohdallaan, onko tämä uusi palkkausjärjestelmä ylipäänsä onnistunut järjestely vai onko siinä vielä jonkinlaisia valuvikoja, jotka pitäisi jollain lailla korjata. Siitä minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta jollain lailla nämä asiat, joiden äärellä tässä olen nyt jo pitkään pohdiskellut, jotenkin viestittävät ikään kuin rivien välistä, että kaikki palikat eivät ole vielä tämän uuden palkkausjärjestelmän osalta parhaassa mahdollisessa iskussa. Jos joku pysyisi vastaaman, onko tilanne hallinnassa vai tarvitaanko vielä toimenpiteitä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunnan edellinen tilintarkastajien puheenjohtaja avasi tätä eduskunnan varainkäyttöä näinkin perusteellisella tavalla kuin hän äsken teki.

Kiitosta ansaitsee eduskunnan varainhoito nimenomaan sen suhteen, että tämmöiset yleiset menot ovat alentuneet ja budjetoituun nähden eduskunta on käyttänyt jopa 8 miljoonaa euroa vähemmän rahaa viime vuonna, mutta löytyy kyllä moitittavaakin eduskunnan varainkäytöstä.

Samanaikaisesti kun kansanedustajille ei ole maksettu minkäänlaisia palkankorotuksia ja Suomessa monet toimialat joutuivat tyytymään miinusmerkkiseen tulokehitykseen viime vuonna — kansantulo putosi jopa 8 prosenttia Suomessa — eduskunnan virkamiesten palkat ovat nousseet tämän toimintakertomuksen mukaan lähes 8 prosenttia. Eduskunnan ohessa toimivan Ulkopoliittisen instituutin osalta virkamiesten palkat ovat nousseet lähes 20 prosenttia. Tämä ei ole ehkä ihan kehuttavaa tässä eduskunnan toiminnassa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minunkin on pakko liittyä ed. Zyskowiczin ihailijakerhoon elikkä olla samaa mieltä lähestulkoon kaikesta, mitä hän toi tässä esille.

Yhden asian haluaisin huomauttaa kuitenkin: Kansanedustajat saavat paljon pienempää palkkaa kuin esimerkiksi eduskunnan virkamiehet, jotka tässä tuotiinkin esille. Elikkä ei se nyt se meidän palkkamme ole juuri mistään kotoisin, vaikka ed. Sinikka Hurskainen siellä oli vetämässä myös puhemiehen palkkiota alaspäin. Kyllä tässä työssä jonkinlaisen palkkion sentään ansaitsee, vaikka välillä näyttää, että kansalaisten mielestä kansaneläkekin taikka kansaneläkkeen pohjaosa olisi riittävä meidän palkaksemme.

Sitten toiseksi haluan kiittää tarkastusvaliokuntaa erinomaisesta työstä. Minun on otettava kyllä ihan julkisesti sanani ja epäilykseni takaisin. Olen todella arvostellut ed. Ahdetta silloin aikanaan, kun hän toi esille tämän tarkastusvaliokuntajärjestelmän, ja pitänyt sitä suurin piirtein höpöhöpöhommana. Mutta päinvastoin, tarkastusvaliokunta on tehnyt erittäin hyvää työtä, ja kauniisti kyllä vedän tässä suhteessa sanani takaisin.

Minä olisin sitten sanonut yhden asian nimenomaan tästä mietinnöstä, jossa sanotaan, että "tulee selvittää, tulisiko eduskunnan kanslian talouden ja hallinnon tarkastus siirtää Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäväksi". Minun mielestäni tulisi. Minusta se olisi tietyllä tavalla puolueettomuuden kannalta ihan järkevä asia. Onhan meillä nyt esimerkkejä siitä, että kansanedustajatilintarkastajat eivät ehkä kaikin ajoin ole tehtäviensä tasalla.

Toinen asia on, että kun eduskuntaa on arvosteltu, ja puhemiehistöä ja ketä nyt on arvosteltukin, siitä, että tämä talo säästää liikaa, niin ne arvostelijat ovat niitä, jotka matkustavat, ja niitä, jotka minun mielestäni matkustavat liikaa. Minä sanon, että liikaa. Ed. Sinikka Hurskainen on yksi niistä, jotka ovat jatkuvasti matkalla, ja niitä on pari muutakin kansanedustajaa, jotka ovat jatkuvasti matkalla. Ei keltään muulta tule arvostelua kuin näiltä, jotka matkustavat niin, että eivät muuta ennätä tekemään, käväisevät täällä eduskunnassa ja sanovat, että pois puhemiehen palkka.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On kovin miellyttävää, että eduskunta puhuu joskus myöskin omasta toiminnastaan, omasta hallinnostaan ja omasta tuloksestaan näinkin perusteellisesti kuin tänä iltana.

Ensinnäkin haluan vaan kuitenkin mainita pöytäkirjoihin, että se, että minun nimeäni ei löydy täältä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä, johtuu ainoastaan siitä, että kun olen myöskin eduskunnan tilintarkastaja ja tässä mietinnössä puhutaan myöskin eduskunnan tilintarkastajien uudesta asemasta ja selvittämisestä, katsoin, että olen intressijäävi, ja jääväsin itseni mietinnön päätöskohdassa.

Sen verran kuitenkin eduskunnan hallinnosta ja hallintokulttuurista, että minun mielestäni eduskunnan entinen tilintarkastajien puheenjohtaja Matti Saarinen kuvasi tilannetta aika lailla oikealla tavalla. On aivan selvää, että silloin, kun eduskunnassa on kolme niin sanottua maallikkotilintarkastajaa, jotka ovat kansanedustajia, ja yksi ammattitilintarkastaja, me käymme varsin pitkiä ja varsin mielenkiintoisiakin keskusteluja, jotka koskettavat myöskin kansanedustuslaitoksen erityisluonnetta ja erityistehtäviä.

Yhdyn kuitenkin siihen perusnäkemykseen, mitä täällä on esitetty, että ne taloudelliset säästöt, mitkä on vuonna 2009 saavutettu, eivät ole kyllä olennaisella tavalla heikentäneet kansanedustajan toimintaedellytyksiä. Tähän samaan asiaan jo ed. Matti Saarisen johtamat tilintarkastajat puuttuivat siten, että puhtaan kertomuksen lisäksi me jätimme joskus vähän kipakoitakin muistioita, kun luovutimme tämän puhtaan kertomuksen puhemiehelle. Tätä erityisluonnetta mietimme ja myöskin kansanedustuslaitoksen esimerkinomaisuutta, ja halusimme kiinnittää huomiota. Tänä vuonna teimme jälleen siten, nyt oli puheenjohtajana Reijo Kallio, mutta enimmäkseen meidän lisäpöytäkirjamme koski tällä hetkellä sitä, että annoimme tunnustusta. Ne aikaisemmat toimenpiteet, mihin olimme kiinnittäneet huomiota, oli pääsääntöisesti viety hyvin menestyksellisesti loppuun, ja tulos näkyy. Se näkyy tietenkin taloudellisena tehokkuutena, se näkyy merkittävänä hallinnonuudistuksena, ja se näkyy, että eduskunta pystyy paremmin puolustamaan paikkaansa tässä puristuksessa.

Mitä tulee edustajanpalkkioihin, joihin ed. Zyskowiczkin muun muassa viittasi, täytyy tietenkin muistaa aina myöskin, että kysymyksessä ei ole palkka, vaan on palkkio. Edustajanpalkkiosta on oma laki, ja edustajanpalkkio on siinä mielessä erikoinen, että sitähän muutettiin oikeastaan kolmessa eri aallossa. Oli aika, jolloin tämä sali päätti edustajanpalkkiosta, sen määräytymisperusteista, sen jälkeen tuli tällainen palkkiotoimikunta, joka teki esityksensä, ja sen jälkeen sali joko hylkäsi tai hyväksyi tämän esityksen. Nyt olemme jo muutaman vuoden menneet järjestelmässä, jossa palkkiotoimikunta toimii niin sanotusti itsenäisesti, eli eduskunnan kansanedustuslaitos ja tämä sali eivät voi sitä ratkaisua muuksi muuttaa.

Tässä on myöskin elementti, joka vaihtelee jonkun verran — tämä on kansainvälistä vertailua — että Suomen kansanedustuslaitoksessa palkkion lisäksi on myöskin veroton kulukorvaus. Jos otetaan huomioon tämä veroton kulukorvaus, niin voidaan tietenkin sanoa, että suomalaisen kansanedustajan palkkio on varmasti eurooppalaista keskitasoa, kun otetaan huomioon käteen jäävä osuus silloin, kun siihen sisältyy myöskin tämä veroton osuus.

Tiedän kyllä, että eduskunnan palkkiotoimikunta on istunut ja miettinyt asiaa ja on päätynyt pidättäytymään palkkionkorotuksesta. Se on varmasti ollut oikeansuuntainen tässä tilanteessa. Olen samaa mieltä näistä toimintakuluista, mitä ed. Saarinen kuvasi, ja varsinkin myös näistä kasvaneista palkkakustannuksista henkilöstökulujen osalta. Ne johtuvat kyllä vähän vanhastakin perinteestä ja siitä, että suhdannepoliittisesti nämä sattuivat tulemaan nyt kyllä aivan väärään aikaan. Se pitää väistämättömästi paikkansa.

Tämä palkkausuudistushan oli pitkällinen prosessi, ja sitä vietiin useamman vuoden ajan täällä eduskunnassa aika kivuliaastikin läpi. Taisi olla niin, että osa eduskunnan virkamiehistä ei sitä kaikilta osin hyväksynyt. Meillähän käytiin tietyltä osin myöskin vähän oikeuskäsittelyäkin, mitenkä näitä pitää kussakin eri toimistossa sitten soveltaa, koska oli saavutettuja niin sanottuja vanhoja etuuksia, joista haluttiin pitää tiukasti kiinni.

Aivan lopuksi lyhyesti, puhemies, tästä eduskunnan tilintarkastuksesta ja sen järjestämisestä. Olen aika pitkälle samaa mieltä kuin ed. Saarinen, joka pitkäaikaisena tilintarkastajain puheenjohtajana mietti tätä asiaa puolesta ja vastaan, mutta ymmärrän myöskin, että ei mikään ole niin pyhää, etteikö sitä voi muuttaa paremmaksi. Periaatteessa näkisin niin, että jos ajatellaan, että Valtiontalouden tarkastusvirasto alkaisi tarkastaa myöskin eduskunnan, haluaisin siihen liittää kumminkin sellaisen meidän erityisasemaamme liittyvän seikan, että tarkastusvaliokunta irrottaisi esimerkiksi kolme tai neljä kansanedustajaa ohjaamaan tätä tilintarkastusta, koska täällä on paljon sellaisia erityispiirteitä, missä on hyvä, että tilintarkastusta on mukana tekemässä ja hallintoa ohjaamassa myöskin kansanedustajat esimerkiksi suurimmista poliittisista ryhmistä. Me saamme edustajatovereilta viikoittain palautetta erilaisista epäkohdista ja asioista, joissa kiinnitetään eduskunnan tilintarkastajien huomiota ja pyydetään, että niihin puututtaisiin.

Olen kovin pahoillani, että ed. Hurskainen puheenvuorossaan sanoi, että on paljon epäkohtia täällä talossa, mutta hän ei lähde niitä luettelemaan. Olen niitä kahteen kertaan pyytänyt häneltä kirjallisesti ja luvannut toimittaa niitä eteenpäin, mutta kun ne jäävät näin sanalliselle tasolle, täytyy miettiä, mitä ne sitten aivan oikeasti kuitenkaan ovat.

Minun mielestäni eduskunnan vuotta 2009 on siis hoidettu hyvin. Puhemies ja kansliatoimikunta, eduskunnan keskeiset virkamiehet, jotka vastaavat näistä päätöksistä, ovat toimineet siten kuin hyvä hallinto ja hyvä kansanedustuslaitos toimii. Minä uskon, että kuluvasta vuodesta 2010 muodostuu myöskin samansuuntainen sekä hallinnon kehittämisen osalta että myöskin siltä osin, että meillä saattaa syntyä toiminnan kuluista edelleenkin säästöä, mikä on, ottaen huomioon maan taloudellisen tilanteen ja siinä olevat haasteet, hyvä esimerkki koko kansakunnalle.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan ed. Salon puheenvuoron, sanotaan, täydennykseksi minun varmaan tuossa esittelypuheenvuorossani olisi tullutkin todeta, että valiokunta piti tärkeänä, että kansanedustajatilintarkastajat jatkavat, mutta että — kun nyt tapahtuu niin kuin ennen tapahtui Valtiontilintarkastajien ja eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston kanssa, että käytiin kahteen kertaan sama tarkastuskertomus läpi, nytkin käy kaksi instanssia: tarkastusvaliokunta tarkastaa tämän eduskunnan tilit sitten lopulta ja tekee siitä mietinnön tälläkin kertaa — nyt lähtökohtana oli se, että tarkastusvaliokuntaan muodostettaisiin 3—4 hengen kansanedustajajaos, joka suorittaa sitä tehtävää, jota nyt kansanedustajatilintarkastajat suorittavat. Mutta tämä varsinainen tilien tarkastaminen siirtyisi tämän selvityksen jälkeen sitten Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäväksi, niin kuin se on suurimmassa osassa maailman parlamentteja.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän tuota ajattelua, mutta siinä tulee ehdottomasti vastakysymyksiä, jotka ovat vähän kiusallisia.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on kuitenkin jollakin tavalla eduskuntaan rinnasteinen orgaani. Voidaan puhua isoveli-, pikkuveli- tai jonkinlaisesta muusta toimenpiteestä, ja muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajahan valitaan tässä salissa. Toinen ongelma on tietenkin se, että me tiedämme kuitenkin, että muodollisesti eduskunnan tilintarkastajat tarkastavat myöskin Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnan. Eli tässä tulisi niin sanottu ristiintarkastus, tarkastaisimme toinen toisiamme.

Tässä ei kannata hätäillä. Mennään ihan rauhassa eteenpäin, kuunnellaan asioita ja mietitään sitten, mikä on lopputulema.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on erinomaisesti, kriittisesti pohdittu sitä, minkälaista tarkastusta tosiasiallisesti tarvitaan. Koska eduskunnan kirjanpidon ja talouden tarkastaa ulkopuolinen tilintarkastusyhteisö, ja heillä on hyvin tarkka seula, jolla tilejä ja toimintaa tarkastetaan, herää myös samalla kysymys, mihin tarvitaan erikseen kansanedustajatilintarkastajia, koska se riittäisi, että ulkopuolisten tekemä tilintarkastus tulisi tänne eduskuntaan saliin lähetekeskusteluun ja sen jälkeen se käsiteltäisiin tarkastusvaliokunnassa.

Uskon, että näin me pystyisimme myös saamaan neutraalimman käsittelyn. Nykymuotoinen käsittelystä voisi sanoa, että vähän on pukki kaalimaan vartijana, kun kansanedustajat itse tarkastavat oman laitoksensa tilejä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen ollut muutaman vuoden Valtiontalouden tarkastusviraston neuvottelukunnassa ja tutustunut kyseisen viraston toimintaan muutenkin, aiemmin tarkastusvaliokunnan jäsenenä. On kyllä pakko sanoa, että ehdotus siitä, että Vtv alkaisi tarkastaa eduskunnan tilejä, on äärimmäisen kannatettava nimenomaan tämmöisenä teknis-käytännöllisen osaamisen vuoksi.

Tämä ei ole, ed. Saarinen, millään tapaa henkilökohtaista, mutta kyllä minun tekee mieli sanoa, että jos Valtiontalouden tarkastusvirasto olisi tarkastanut eduskunnan tilejä tässä viimeiset kymmenen vuotta, niin ainakin yksi 139 000 euroa olisi kenties jäänyt kavaltamatta.

Sitten toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että tä-mä järjestely, jossa tarkastusvaliokunnan sisälle ikään kuin rakennettaisiin nykyiset tilintarkastajat korvaava järjestelmä, ei sekään kuulosta hassulta. Nimittäin tarkastusvaliokunta on kuitenkin tarkastusta varten. Valtiontalouden tarkastusvirastohan siirrettiin juuri siksi eduskunnan alaisuuteen (Ed. Ahde: Eduskunnan yhteyteen!) — anteeksi, eduskunnan yhteyteen — valtiovarainministeriöstä. Siellähän se pukki oli kaalimaan vartijana, jos tätä nyt ajatellaan tällä tavalla.

Tietenkin eduskunnan tilien tarkastaminen on niin vähäinen osa koko valtiontalouden tarkastamiseen nähden, että siellähän se Vtv:n keskeinen tehtävä on. Mutta en minä näe mitään syytä siihen, etteikö siellä erittäin korkeatasoisella ja laajasti arvostetulla ammattitaidolla hankittua kokemusta ja osaamista voisi käyttää myöskin eduskunnan käytännön tarkastukseen. Tarkastusvaliokunta tekee tietenkin sitten lopulliset johtopäätökset (Puhemies: 2 minuuttia!) ja tämä sali sitten kaikkein viimeisimmän.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustajakollega Erkki Virtasen puheenvuoron johdosta ihmettelen sitä, millä perusteella, millä asiantuntemuksella, hän väittää syvällä rintaäänellä, että jos eduskunnan tilejä olisi tarkastanut Valtiontalouden tarkastusvirasto, niin olisi 135 000 euroa jäänyt kavaltamatta eduskunnan urheilukerhon tileiltä. Eikö ed. Virtanen kerhon johtokunnan jäsenenä ja aktiivitoimijana tiedä, että eduskunnan tilintarkastajat eivät tarkasta kerhojen tilejä, vaan jokaisella kerholla on omat tilintarkastajansa? Vaikka siellä on tapahtunut virhe, siellä on tapahtunut petos ja väärennös ja vaikka mitä ikäviä asioita, niin toivoisin, että kollega edes tietäisi, mikä on tilintarkastusjärjestelmä tässä talossa ja sen kerhoissa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hieman ed. Saarisen tuohtumusta, mutta tilanne Eduskunnan urheilukerhon osalta oli tietenkin se, että siellä oli tilintarkastajina eduskunnan muita, erikseen valittuja kansanedustajia, jotka tarkastivat ne tilit luottaen heille esitettyyn faktaan siten, että he eivät huomanneet pitkään jatkunutta peiteltyä kavallustoimintaa. Ja siellä on ollut useita henkilöitä, ei yksi, kaksi, kolme tai neljä, vuosien mittaan, koska tämä toiminta on ollut pitkäaikaista.

Se, että ed. Saarinen eduskunnan tilintarkastajana luopui tehtävästä, johtui ainoastaan siitä, että hän halusi pitää Eduskunnan tilintarkastajat puhtaana, koska hän oli samanaikaisesti myöskin Eduskunnan urheilukerhon puheenjohtaja ja häntä harmitti siten, että tässä rekisteröimättömässä yhdistyksessä oli tapahtunut näin pitkäaikainen kavallus. Mutta Eduskunnan tilintarkastajien tehtäviin ei urheilukerhon tilintarkastus ole kuulunut missään vaiheessa. Nyt se järjestelmä on luotu ihan toiseksi, koska kaikki laskut maksaa Eduskunnan kanslia (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ja se kuuluu meidän valvontaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän aivan hyvin, mikä se järjestelmä on ollut, ja tiedän myöskin sen, että kun se järjestelmä on toiminut, kuten se on toiminut, että näitä urheilukerhoja kuten muitakin kerhoja, jotka rahaa ovat käyttäneet, ovat tarkastaneet kerhojen keskuudestaan valitsemat tilintarkastajat, niin sitä kauttahan se ongelma pääsi syntymään.

Mutta minulla on semmoinen tuntuma, että jos Vtv olisi alusta asti ollut siinä mukana, niin olisi kenties siltä taholta syntynyt kysymys myöskin siitä, pitäisikö se tarkastus ulottaa näihin kerhoihin. Tämä ei ole minkäänlainen syytös, ed. Saarinen, teitä kohtaan. Te olette toiminut siinä täysin asiallisesti ja niillä tiedoilla, mitkä on ollut käytettävissä, mutta kysymys on siitä, mikä olisi oikea järjestelmä, ja sitä minä tässä tarkoitin.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä urheilukerhon kavallus on ilman muuta häpeäpilkku. Ed. Saarinen toimi erittäin oikein siinä, kun se tuli julki, ja myöskin kyseenalaisti, eikö ihmisiin voi luottaa. Ihmisiin voi ja pitäisi voida luottaa. Mikä oli ongelma, oli se, että tilintarkastajat eivät hoitaneet tehtävää. Se on se suurin ongelma. Herääkin kysymys ... (Ed. Salo: Urheilukerhon!) — Urheilukerhon tilintarkastajat eivät toimineet sillä tavalla kuin tilintarkastajan tulee toimia. — Voi kyllä kysyä, onko oikein, että nämä henkilöt eivät joudu vastuuseen. Yhtiöissä, yhdistyksissä joutuisivat aivan varmasti vastuuseen. En minä halua nyt heitä leimata huonoiksi tilintarkastajiksi (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) ja huonoiksi kansanedustajiksi, mutta laiminlyönti oli enemmän kuin törkeä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu eduskunnan henkilöstökulujen kasvusta, joka on ollut noin 7,9 prosenttia, mutta minun mielestäni suurempi seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota, on se, että tämähän johtuu nimenomaan tästä uudesta palkkausjärjestelmästä, jota tehtiin vuosikausia. Mitä ilmeisimmin on ihan oikein se, että siinä sopimuksessa pitäydytään. Ja tämä viesti, jonka ed. Saarinen toi sitten siitä, että millä tavoin vielä hillittiin jo sovittuja kulueriä, osoittaa vaan sen, että joitakin asioita kuitenkin pystytään sitten järjellä viemään eteenpäin. Tämähän olisi muuten aika hirvittävä summa. Saattaisi olla, että lähestyttäisiin Ulkopoliittisen instituutin lähes 20 prosentin korotuksia, jos tätä hillintää ei tässä kohtaa olisi tehty.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu edustajien palkoista aika paljon. Minä edustan sitä linjaa, että kansanedustajan palkan on oltava sellainen, että eduskunta voi edustaa koko Suomen kansaa. Jos palkkiot ovat liian pieniä täällä, niin se saattaa kyllä vaikuttaa siihen, että kaikkia kansanryhmiä, kansanosia, ei ole täällä edustettuna. Eivät sellaiset lähde, joitten palkkataso putoaa huomattavasti. Kyllä minä edustan sitä linjaa kuitenkin, että kyllä täällä voi olla myöskin esimerkiksi sellaisia kuin lääkäreitä, joilla on aika kovat tulot. Kyllä he joutuvat miettimään, jos palkkataso pysyy hyvin pienenä tässä talossa.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu tästä, miten eduskunnan toimintaa, taloutta ja hallintoa tulee tarkastaa tulevaisuudessa, niin tässähän tarkastusvaliokunta (Puhemies: 2 minuuttia!) nimenomaan haluaa vaan, että sitä selvitetään ja katsotaan, onko kokonaisarvion kannalta parempi, että se suoritettaisiin toisella tavoin kuin nykyisin.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan ja myös kansanedustajien toimintaa ja rahankäyttöä seurataan julkisuudessa tarkkaan, ja siinä mielessä on tärkeää, että tässä talossa toimitaan esimerkillisesti.

Eduskunnan tilintarkastajat eivät ole havainneet huomauttamista eduskunnan vuoden 2009 kirjanpitoon, tilinpäätökseen eivätkä hallintoon nähden ja hyvä näin. Tarkastusvaliokunta osaltaan toteaa, että eduskunnan tilinpäätökseen sisältyvä toimintakertomus on sisällöllisesti parantunut, joskin kehitettävää löytyy edelleen muun muassa tuloksellisuutta koskevien näkökohtien esittämisessä. Tarkastusvaliokunnan esitys, josta tänään on keskusteltu aika paljon — pitäisikö tilintarkastus järjestää tämmöisen kansainvälisen toimintatavan mukaisesti — on saanut, olen ymmärtänyt, aika paljon tukea tässä keskustelussa, ja varmaan on paikallaan tämä selvittää ja myös se, voitaisiinko kansanedustajien osaltaan suorittama tarkastus hoitaa tarkastusvaliokunnan yhteydessä tämmöisen jaoston muodossa. Tätä on varmaan ihan paikallaan selvittää.

Täällä on käyty keskustelua myös näistä palkka-asioista, ja pikkuisen korvaan kävi, onko nyt kuitenkin sitten tälle riippumattomalle elimelle täältä tullut jonkinmoista viestintää ja ohjausta ja ovatko jotkut edustajat sitten ansioituneet siinä, että edustajien palkkoja ei ole korotettu. Tätä hiukan herkällä korvalla kuuntelin.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti voidaan kai sanoa, että kansanedustajat ovat tyytyväisiä siihen kehitykseen, mitä talossa on tapahtunut. Ainakin puheenvuoroista käy ilmi, että ollaan tyytyväisiä siihen, että tämä toimintamenojen nousu on ollut verrattuna aikaisempiin vuosiin kuitenkin kohtuullinen. On oltu tyytyväisiä siihen, että säästöihin on ryhdytty. On oltu tyytyväisiä siihen, että ylibudjetoinnista on päästy eroon. Nämä ovat kaikki erittäin myönteisiä asioita. Mutta kyllä minä uskallan sanoa, että ilman puhemiehen johdonmukaista toimintaa näin ei olisi tapahtunut.

Olen myöskin vetänyt sellaisen johtopäätöksen näistä puheenvuoroista, että tällä linjalla aiotaan ja halutaan jatkaa. Onko tämä todella edustajien ja kansanedustajien tahto, nähdään silloin, kun eduskunnan ensi vuoden budjetti lyödään lukkoon ja kun sitä ruvetaan valmistelemaan.

Minusta meidän pitäisi panna myöskin omalle sektorillemme eli eduskunnan toiminnan kasvulle katto. Tiedän ja varmasti muut läsnä olevat tietävät, että se alkuperäinen esitys, joka on meille esitetty ensi vuoden talousarvioksi, päätyy summaan jotain 8 prosenttia. Voidaan tietenkin perustella, minkä takia tuollainen kasvu. Totean kuitenkin, että yhtä hyvin se voisi olla 4 prosenttia, yhtä hyvin se voisi olla -2 prosenttia. Tämä eduskunta ja kansanedustajat päättävät, kuinka suuri se kasvu tai lasku on, mutta etukäteen kannattaisi kyllä lyödä prosentit kiinni.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy jatkaa ed. Ukkolan kehuja tarkastusvaliokunnan toiminnasta. Se on ollut erinomaista, ja aihealueet, joihin on puututtu, ovat olleet hyvinkin tärkeitä ja näkyvät tänä iltana vielä kertaalleen.

Lisäksi kannatan puhemies Niinistön tiukkaa talouslinjaa, ja siitä jäin sitten pohtimaan, että kun me puhumme lähes 10 prosentin säästöistä eduskunnan talousarviossa, niin mitä jos meillä valtion puolella tehtäisiin sama. Meillä ovat noin 50 miljardia euroa valtion menot, ja jos siitä noin 10 prosenttia lähtisi, niin se olisi 5 miljardia euro. Tästä herää kysymys, minkälaiset mahdollisuudet meillä on valtionhallinnon sisällä jatkaa vastaavan tyyppistä toimenpidettä, varsinkin kun se ei ole näkynyt meidän edustajien arjessa.

Puhemies! Kansanedustajien palkkojen nollalinja on hieno asia, jota on syytä tuoda esille, kuten ed. Zyskowicz ansiokkaasti toi. Kysymys on siitä, millä tavalla tätä linjaa saataisiin levitettyä myös muille työpaikoille ja myös eduskunnan sisällä. Meidän oikeastaan suurimpia haasteitamme yhteiskunnassa on saada kilpailukykyä lisää, ja se tapahtuu ainoastaan sillä, että meillä palkat eivät nouse tuottavuutta enemmän, ja tältä kohdin meidän on syytä myös nostaa oma esimerkki tikun nokkaan. Palkkamme ovat reaalisesti leikkaantuneet.

Kolmantena asiana nostaisin pohdinnan, jossa tarkastusvaliokunta ansiokkaasti pohtii uudelleenorganisointeja tarkastustoiminnan osalta. Kyllä meidän eduskunnan, poliittisen koneiston, myös on syytä pohtia toimintamallejamme. Meillä on päällekkäistä toimintaa valtiovarojen jaoksien käsittelyssä ja (Puhemies: 2 minuuttia!) erikoisvaliokuntien käsittelyssä, ja toivon, että tulevaisuudessa pohditaan sitäkin osuutta kriittisesti.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Otan kopin tuosta ed. Lauslahden viimeisestä lauseesta, missä hän oli sitä mieltä, että budjetissa on tämmöistä tuplakäsittelyä erikoisvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnan jaostoissa. Minä kannatan lämpimästi, että budjettivalta siirtyy täysin sinne jaostoihin, jolloinka erikoisvaliokunnat voivat keskittyä siihen lainsäädäntötyöhön eikä niiden tarvitse sitten välittää budjetista. Siitähän se tuplatyö on tullut, että erikoisvaliokunnat haluavat kuulla samoja asiantuntijoita, joita mietinnön tekevä valiokunta kuulee. Se tupla tulee sieltä erikoisvaliokuntien puolelta silloin, kun kysymys on budjeteista.

Jos nyt esimerkiksi vaikka liikennepuolen, niin valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto ei ole koskaan mennyt sille tontille, missä puhutaan liikennemerkeistä tai jostakin liikennehallintoon liittyvästä lainsäädännöstä. Siellä on ollut tiukka raja siinä, että ei ole yritetty edes antaa omia loistavia lausuntoja siihen suuntaan vaan olemme keskittyneet, me, jotka siellä liikennejaostossa olemme olleet, vain ja ainoastaan liikenneministeriön pääluokkaan valtion budjetissa, ja se on ollut aika selkeä työnjako.

Tämän sanon ihan noin esimerkinomaisesti, jos ja kun hallintoa kehitetään, mikä on muuten jatkuva prosessi näin isossa talossa, missä alkaa olla lähes 1 000 ihmistä töissä. Täällähän 200 edustajaa häipyy tähän suureen väkijoukkoon aika huomaamatta. Silloin, kun puhutaan tämän talon taloudesta ja hallinnosta, niin sehän on pääasiassa ihan jotakin muuta ja paljon paljon enemmän kuin kansanedustajat tekevät. Meillä ja meidän toiminnallamme on julkisuusarvoa, aivan niin kuin täällä alkuillasta jo kuvailtiinkin sitä, että se on vasta uutinen, jos meidän palkkiotamme korotetaan, ei se ole mikään uutinen, jos se jäädytetään. Se ei myy hyvin. Tämä tietysti on meidän hyvä ottaa huomioon, että olemme tällaisen luupin alla. Kaikki kasvaa moninkertaiseksi mitassaan, jos ja kun se tapahtuu kansanedustajien toimesta.

Sitten kehuisin myöskin tämän toimintakertomuksen painoasua, joka minulla on kädessäni, joka on tarkoitettu tuonne yleiseen jakeluun. Tämä on äärettömän hyvä ja kehittynyt ja edistynyt versio. Toivoisi, että tämä sitten kuluu ihmisten käsissä mahdollisimman paljon eikä kävisi niin kuin joskus on käynyt, että niitä on tuolla lastauslaiturilla sitten ollut satamäärin pinkoissa, etenkin vieraskielisiä julkaisuja. Niitä pitäisi ihan aktiivisesti koettaa jakaa kenelle tahansa, jolla on joku muu äidinkieli kuin suomi. Ne ovat aika kalliita eepoksia painaa, ja niille pitäisi saada sitten jotain vastiketta tuolta markkinoilta.

Olen myös saanut äärettömän hyvää palvelua. Olen täällä kohta parikymmentä vuotta saanut olla. Ei se ole tietenkään mitään teidän kokeneempien edustajien työuran rinnalla, jotka täällä olette, ed. Zyskowicz, ed. Ahde ym. Mutta en ole sen kahdenkymmenen vuoden aikana kertaakaan törmännyt siihen, etteikö tämän talon henkilökunta yritä toimia sillä tavalla, että edustajien työolosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät ja että he saisivat sen palvelun, mitä työn tekemiseen tarvitaan.

Vielä tekee mieli pikkasen pohtia tätä julkisuuskysymystä. Silloin, kun joku vuosi sitten tehtiin lisärakennusta, jonka kustannusarvio oli noin 50 miljoonan euron luokkaa, niin aika suuren julkisuuden saattelemana sitä asiaa käsiteltiin ja taloa rakennettiin. Voisiko sanoa, että koko Suomi puhui aiheesta. Hanke pysyi kustannusarviossa, ja se toteutettiin kaikin tavoin mallikelpoisesti.

Esimerkin vuoksi: Tuohon kadun toiselle puolelle tehdään kolme kertaa kalliimpaa rakennusta. Sen rakentaminen ei kuumenna rakennusalan suhdanteita, niin kuin teki lisärakennus, joka siis oli vaan kolmasosa tästä investoinnista. Se ei kiinnosta ketään, että syntyy tällainen musiikkimonumentti, se ei kiinnosta budjettitalouden kannalta yhtään mitenkään. Voi sanoa, että ehkä suurempi huoli on siitä, minkälainen akustiikka talossa tulee olemaan, mutta talouskysymykset eivät ole tässä mitenkään esillä eivätkä ne ketään näytä kiinnostavan. Toivottavasti saadaan sitten komea rakennus. No, jos vertaa kahta rakennusta, jotka ovat kivenheiton päässä toinen toisistaan, niin toinen saa maksimihuomion ja toinen, miten sanoisi, pitäisikö oikein valitella, että voi voi, kun ei pääse julkisuuteen, vaikka on noin hieno projekti.

Mutta ihan lopuksi vielä, kun täällä on puhuttu pitkään ja ansiokkaasti tästä eduskunnan työskentelystä, ja totta kai pitää olla aina uudistuksille avoin mieli, niin koko tämä homma tilinpäätöksen mukaan, siis koko eduskuntainstituution työ suomalaista ihmistä kohden, maksaa 16 euroa. Onko se paljon vai vähän demokratian hintana? Jokainen voi sitä tykönään miettiä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen pohti erikoisvaliokuntien ja valtiovarojen jaostojen roolia. Näkisin itse asiassa ehkä varteenotettavana vaihtoehtona sen, että meillä erikoisvaliokunnissa käytäisiin läpi sekä talous että toiminta ja budjettikäsittely hyvin huolellisesti, jolloin meidän valtiovarat toimisi eräänlaisena konsernina, joka ottaisi vastaan suoraan valiokuntien lausunnot, ei niin, että siellä on yksi porras välissä. Tätä perustelen sillä, että jokaiseen lakiin liittyy talousvaikutuksia, joten olisi kovin kummallista, että erikoisvaliokunnissa ei käsiteltäisi budjettiasioita.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä on nyt käyty keskustelua eduskunnan palkkiotoimikunnan roolista ja mahdollisesta kansanedustajien mahdollisuudesta viestiä sinne omia näkemyksiään kansanedustajien palkkiosta.

Minun mielestäni on ihan selvää, että palkkiotoimikunta on ja sen tulee olla itsenäinen ja se päättää aivan itsenäisesti, miten kansanedustajien palkkioita korotetaan tai ollaan korottamatta. Toisaalta minä olen ajatellut, että on ihan korrektia kansanedustajien viestiä sinne omia näkemyksiään, koska kyllä se vaan vaikuttaa kansanedustajien toimintaedellytyksiin, minkälaisia päätöksiä palkkiotoimikunta tekee ja milloin. Tarkoitan tällä sitä, että jos kansanedustajien palkkoja korotetaan tuntuvasti ja väärään aikaan, niin kyllä se vaan, näin ainakin itse koen, vaikeuttaa mahdollisuutta tuolla turuilla ja toreilla ja julkisessa keskustelussa ja toiminnassa vaatia eri tahoilta pidättyvyyttä, oli sitten kyse julkisen tai yksityisen sektorin palkoista tai yleensä julkisista menoista. Toisinpäin sitä saattaisi kuvitella, että jos kansanedustajien palkkioita ei koroteta esimerkiksi kahteen vuoteen, mennään nollalinjaa, että silläkin voisi olla joku myönteinen esimerkki ja signaalivaikutus esimerkiksi työmarkkinakenttään. Mutta tämä on tietysti toiveajattelua. Miten sillä voisi olla yleensäkään ja erityisesti, jos ei siitä kukaan tule tietämään yhtään mitään, koska se sama media, joka jaksaa syynätä yksittäisiä taksikuitteja ja meidän vieraina olevien delegaatioiden hotellilaskuja ja illallislaskuja, niin se ei jaksa kertoa Suomen kansalle sitä, että kahteen vuoteen ei ole kansanedustajien palkkoja korotettu? Perustelu on varmaan se, että se ei ole mikään uutinen, kun ei mitään ole tapahtunut. Minä taas väitän, että se on uutinen, että kaksi vuotta on joku, en nyt sano ammattiryhmä, mutta joku porukka mennyt nollalinjaa ja muut eivät. — Minä siirrynkin puhujapönttöön.

Puhuja (korokkeelta): Herra puhemies! Lyhyesti jatkan vielä täältä puhujapöntöstä, koska minulla oli vielä toinenkin ajatus. Sanon ennen sitä näistä palkkioista, että esimerkiksi nyt jos mennään just vaalien alla palkkoja korottamaan, niin kyllä minä ainakin tunnen, että siinä vaikeutetaan meidän työtämme, kun me pyrimme viestimään eri tavoin osallistumalla julkiseen keskusteluun siitä, miten vaikeita aikoja eletään, miten joudutaan tekemään julkisissa menoissa säästöjä, miten edellytetään kaikilta kansalaisilta vähintään pidättyvyyttä, jopa uhrimieltä. Jos samoihin aikoihin meidän omat liksamme nousevat sen kymmenen prosenttia, mitä ne ovat jäljessä tällä hetkellä, niin kyllä koen, että sillä meidän työtämme vaikeutetaan. Olisi varmaan aika reilu semmoinen systeemi, että vaalien jälkeen palkat pannaan kohdalleen ja sen mukaan eletään sitten se neljä vuotta ja sitten taas vaalien jälkeen tarkistetaan jonkun tapahtuneen julkisen sektorin palkkakehityksen mukaisesti. (Ed. Erkki Virtanen: Taitetun indeksin!)

Mutta, herra puhemies, se toinen asia, minkä halusin vielä tässä keskustelussa sanoa, oli tämä kansanedustajien palvelujen huonontuminen näiden puhemies Niinistön piikkiin laitettujen, ilmeisesti aiheesta laitettujen asioiden johdosta — eli aiheesta on hänelle annettu näistä säästöistä ansiota — että kansanedustajien työ muka vaikeutuu tai siihen on tullut haittoja näiden säästöjen johdosta.

Ed. Hurskainen täällä sanoi, että hän tietää monia, monia asioita ja monia edustajia, jotka kokevat, että heidän työnsä on vaikeutunut näiden eduskunnassa tehtyjen säästöpäätösten ja, sanoisiko, tiukemman menokurin johdosta. On harmi, että hän ei täällä sitten tarkentanut tätä lausuntoaan, ja on harmi, ettei hän edes eduskunnan tilintarkastajien varapuheenjohtajalle Petri Salolle, ed. Petri Salolle, ole ollut valmis kertomaan, mistä yksittäisistä ratkaisuista on kyse, koska uskon, että meillä kaikilla kansanedustajilla, puhemies Niinistöllä etunenässä, olisi varmasti vilpitöntä halua jotakin pientä säätöä tehdä sitten näissä menokuriasioissa, jos todella on niin käynyt, että on vaikeutettu kansanedustajien työtä jollakin säästöratkaisulla, koska tämän talon tarkoitus ja, voi sanoa, ainoa tarkoitus noin viime kädessä on siis kansanedustajien työ ja toiminta ja perustuslaillinen rooli lakien säätäjänä ja valtion budjetin käsittelijänä jne. Jos tätä työtä vaikeutetaan ja haitataan, niin silloin kyllä säästöjä pitää miettiä uudemman kerran.

Minä olen täysin vilpitön, uskokaa, minä olen täysin vilpitön, kun minä sanon, että minä en ole huomannut omassa työssäni, omassa kansanedustajan työssäni, mitään kielteisiä vaikutuksia niistä menokuripäätöksistä ja tiukennuksista, mitä täällä on tehty. En ole huomannut. Pitää sanoa, että en minä ole huomannut käytännössä, siis äsken puhuin vaikeuksista, mutta en minä ole huomannut käytännön muutoksiakaan juurikaan. Sen olen huomannut, että kun illalla menen alas tuonne pääaulaan, niin ennen siellä oli molemmilla tiskeillä virastoavustajia ja nyt on vain toisella tiskillä. Mutta se ei minun työtäni kansanedustajana haittaa, kun minä tulen täältä suunnasta ja minä kävelen sen pääoven ohi sinne tiskille ja sanon esimerkiksi, että voitteko ystävällisesti soittaa minulle taksin. En todellakaan ole huomannut, missä se työ ... (Ed. Kallis: Miksi menet taksilla?) — Tämä oli, ed. Kallis, fiktiivinen esimerkki. Yleensä menen junalla kotiin täältä, mutta jos on riittävän myöhä, niin otan taksin, mutta kun on riittävän myöhä, niin silloin eivät kyllä täällä ole virastoavustajatkaan enää töissä.

Minun mielestäni on hienoa, että tässä keskustelussa on annettu tuki puhemies Niinistön, sanotaan nyt, politiikalle, eduskunnan menopolitiikalle, ja vähän harmillista on, että silloin helmikuun aikoihin ja puhemiesvaalin kuohujen aikoihin kollegat olivat kyllä valmiita Helsingin Sanomien toimittajalle kertomaan, mitä kaikkia inhottavuuksia hän on säästöjen merkeissä meille aiheuttanut, mutta ei täällä keskustelussa kyllä sitten olla valmiita sitä kertomaan.

Toistan: en ole huomannut, miten tehdyt menokuriratkaisut ja säästöpäätökset olisivat kansanedustajien työtä vaikeuttaneet. Mutta olen iloinen, että ed. Hurskainen vielä saapui saliin, jolloin hän voi sitten näistä kokemuksista kertoa, ja varmasti sitten tarvittaessa meidän pitää korjata asioita, jos näin on käynyt. Sanoin jo, ed. Hurskainen, ennen kuin tulitte, edellisessä puheenvuorossani, että saattaa olla, että teidän osaltanne, jotka enemmän osallistutte kansainväliseen toimintaan, jota osallistumista arvostan ja pidän hyvin tärkeänä työnä, sillä puolella on näkynyt. Ja jos on tämmöisiä tilanteita syntynyt, että muiden maiden Eurooppa-neuvoston delegaatit menevät junassa ekaan luokkaan ja nauravat suomalaisille, jotka menevät tokaan luokkaan ja muut epäilevät, onko Suomi niin köyhä maa, että pitää Eurooppa-neuvoston delegaatit panna junassa tokaan luokkaan, ja tällaisia sivuvaikutuksia, joita ei ole toivottu eikä tahdottu näillä ratkaisuilla aiheuttaa, niin mielestäni tilannetta pitää sitten korjata.

Kaiken kaikkiaan, herra puhemies, totean, että suunta on oikea. Olen ollut talossa pitkään, ja pitää sanoa, että ennen tätä vaalikautta en ole huomannut, että tässä talossa, mitä kuluihin tulee, olisi kannettu minkäänlaista huolta veronmaksajien rahoista. Joka mahdolliseen asiaan on riittänyt rahaa, ja työsuhteen ehdot ovat eläneet täällä aivan omaa elämäänsä muuhun valtionhallintoon verrattuna, ja minun mielestäni on hienoa, että vihdoinkin meidän työnantajamme, eli veronmaksajien, näkökulma otetaan tässä talossa paremmin huomioon.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun totesin, että herkällä korvalla kuuntelin tätä palkkakeskustelua ja sitä, että tähän palkkiotyöryhmään on otettu yhteyksiä, niin tarkoitan nimenomaan sitä, että kun siitä julkisuudessa kerrotaan, että minä olen ollut yhteydessä tänne ja osaltani vaikuttanut, että näitä palkkoja ei ole korotettu, niin kyllä tämä aiheuttaa jonkinmoista tarvetta muitten edustajien piirissä kanssa todistaa, että en minäkään ole ollut palkkoja korottamassa.

Minä vaan esittäisin näkemyksenäni, onko asialle eduksi, että täällä sitten jotkut edustajat ovat tässä asiassa parempia kuin toiset. Minä viittaan tähän puhemiehen taholta tapahtuneeseen ja eduskunnan säästöpäätöksestä käytyyn keskusteluun, ja siinäkin yhteydessä syntyi julkisuudessa median kautta vähän semmoinen mielikuva, että täällä edustajat vastustaisivat yleisesti säästämistä ja tarkkaa taloudenpitoa tässä talossa. Minusta siitä ei ollut kysymys, mutta hiukan semmoinen mielikuva syntyi, että edustajat olisivat halukkaita tuhlaamaan ja puhemies joutui meitä pistämään järjestykseen. Minä uskon, että siinä oli varmaan aika laaja yhteinen tahto takana.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomasin, kun olin tuolla huoneessani, että täällä on monelta taholta siteerattu puhettani ja täysin virheellisesti. Ed. Zyskowicz väitti, että en ole ollut halukas ed. Petri Salolle kertomaan näitä asioita, mitä edustajat ovat valittaneet. Huom! Puhun tässä siitä, mitä edustajat ovat valittaneet, en puhu omasta puolestani. Ed. Petri Salo varmasti tietää, me keskustelimme kahden kesken. En ymmärrä, että ed. Zyskowicz täällä ottaa esille, että en ole ollut halukas keskustelemaan hänen kanssaan. Ed. Salo voi kyllä varmasti kertoa, että olemme keskustelleet ja hän on ... (Ed. Ahteen välihuuto) — Ei voi olla mahdollista! Ei voi olla mahdollista, että ed. Salo tämmöistä tietoa levittää. Mehän keskustelimme valiokunnassa, valiokunnan jälkeen ja käytävällä, eli tieto on väärä.

No, sitten ed. Zyskowiczille jatkan edelleen, että ...

Jospa minä siirryn ...

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Omasta mielestäni toimenpiteet, mitä on tehty, ovat olleet oikeita siinä mielessä, että eduskunnan pitää näyttääkin mallia siitä, jotta täällä pystytään tehostamaan toimintaa ja säästämään.

Laajemmin ottaen, kun tuossa ed. Lauslahti totesi siitä, voidaanko valtionhallinnossa tehdä tämmöisiä toimenpiteitä, niin tässä on hyvä vähän katsoa, mitä tässä on tapahtunut laajasti ottaen. 1995 kun tulin tänne eduskuntaan, sitä aikaa kun katsoo, eduskunnan menoa tai mitä valtionhallinnossa on tapahtunut, niin hallintoahan on koko ajan paisutettu, erinäköisiä kustannuksia lisätty.

Valtion puolella muistan hyvästi valtiosihteerikeskustelut, mitä käytiin, ja sen, miten raivokkaasti jotkut olivat ajamassa tämmöistä päällystakkimallia, semmoista politrukkimallia, missä on valtiosihteeri ja sitten sillä vielä oma konttuuri siinä ja omat sihteerit, mikä oli hirveän kallis malli. Kun katsoo heidän palkkaansa vielä kaiken kaikkiaan, niin sehän on tasoltaan ihan hurjan iso, ja se on ylimääräinen tämmöinen vahtiorganisaatio. Kysyn vaan, mihin sitä tarvitaan. Tässä olisi ed. Lauslahdelle sitten ja täällä hallituspuolueiden edustajille, mistä voisi aloittaa nyt aluksi näissä minihallitusneuvotteluissa, jotta puretaan tämä valtiosihteerijärjestelmä pois ja koko se konttuuri, mikä siellä on, ylimääräinen tämmöinen järjestelmä, joka minusta ei kuulu suomalaiseen demokratiaan. Tai sitten se pitää tehdä niinpäin, niin kuin jotkut silloin lupailivat, jotta kansliapäälliköt poistetaan sieltä ja tämä valtiosihteeri onkin se, joka on päällikkö sitten niissä putiikeissa.

Mutta sitten kun katsoo, mitä on vuoden 1995 jälkeen tapahtunut eduskunnassa, minä ainakin koen sillä tavalla, että minä sain ihan riittävät palvelut täällä. Ei ollut avustajia, vaan ryhmäkanslialta sain riittävät neuvot, ja täällä oli hirveän hyvä henkilökunta, joka antoi kaiken mahdollisen tiedon, jota tarvitsi, ja vielä nytkin on. Sitten tuli puolikasavustajat, sitten tuli kokopäiväiset avustajat, ja silloin tuli jo kyselyjä, jotta hetkinen, miten nämä kansanedustajat ennen ovat pärjänneet, kun ei ollut avustajia. Nyt on tietotekniikka. Silloin oli kanssa jo tietotekniikka, kun avustajat tulivat. Siinä mallissa kun nappia painoi, niin löytää vaikka mitkä siellä on. Kun Googleen syöttää tai Finlexiin tai mitä siellä on, niin sieltä löytää heti tietoa niin paljon, että ennen vanhaan piti varmaan kirjastossa etsiä ja kaivaa hyllyistä paperia tosi kiivaasti, ja siitä huolimatta ne pystyivät tekemään töitä.

Olemmeko nyt tulleet laiskemmiksi me tämän ajan sukupolvi, joka tänne nyt on valittu? Emmekö me löydä enää itse niitä tietoja, vai mikä tässä on tapahtunut? Se uudistushan teki lisäkustannuksia, jolloin piti tehdä lisärakennus. Siitä pitää antaa Niinistölle kiitosta: kun aikanaan lisärakennuksesta äänestettiin, niin hän esitti, jotta se määräraha poistetaan sieltä. Vaikka Niinistö silloin oli valtiovarainministerinä, niin hyvin harva valtiovarainministeri on äänestänyt sillä tavalla niin kuin Niinistö. Hän tuli ja painoi rohkeasti tuolla peräpenkissä nappia ja oli sitä mieltä, että lisärakennusta ei tarvita.

No, putiikkihan tuohon rakennettiin ja siinähän on omat kulunsa ja henkilöstökulunsa. Jos sitä ei ihan oikeasti olisi tehty, niin tämä systeemi olisi ihan yhtä hyvin toiminut. Nuo muut toiminnot olisi voinut sijoittaa johonkin muualle, koska ne eivät välttämättä, oikeusasiamiehen toimistot ja muut nämä huoltojutut, kuulu tähän, vaan ne voidaan hoitaa jostakin muualta käsin. (Ed. Saarinen: Katto sielläkin pään päällä pitää olla!) Mutta se kun on tehty, niin se kärsitään, mutta sillä tavalla kun miettii, niin meillä olisi ollut monessa paikassa semmoista toimintaa, jotta tämmöistä tuhlailua eikä lisää pysyvää kustannusta olisi tehty tähän mäelle, mitä nyt on tehty. Mutta minusta toimenpiteet, mitkä tässä nyt ovat olleet, ovat olleet sillä tavalla ihan asiallisia.

Sitten se toinen juttu kansanedustajien palkankorotuksista. Siinäkinhän, mitä täällä on puhuttu, on puhuttu hyvin asiaa, ajoituksesta, mitä jatkossa tehdään. Silloin kun se suurin palkankorotus tapahtui, niin olihan se nyt täysin järjetön homma, jotta on kailotettu koko ajan ministerien taholta ja edustajien taholta, että nyt pitää olla maltillinen palkkalinja. No, sitten kun työmarkkinajärjestöt ja muut tekivät sopimuksen, ykskaks eduskunta ponkaisi, parhaimmillaan melkein 40 prosenttia taisi ensimmäisen kauden kansanedustajan palkka nousta, yli 30 kuitenkin. Tarkistakaa, jos ette usko, mutta silloin tapahtui näin.

Silloin ei tarvitse kysyä, miksi kansalaiset kysyivät sen perään, jotta miten te voitte tehdä sillä tavalla, kun kansalta edellytetään, jotta nyt malttia, malttia, ja itse ponkaistaan sitten semmoinen palkankorotus hetkessä. Sitten tehtiin tämä palkkiotoimikunta hämäykseksi, niin kuin jotenkin päästäisiin siitä vastuusta, että me emme itse nosta palkkoja. Eikö kuitenkin eduskunta määrää siihen budjettiin, paljonko siellä on rahoja eduskunnalle ja kansanedustajien palkkoihin? Jos eduskunta ei laittaisikaan talousarvioon sitä summaa, niin entäs sitten? Kuitenkin viime kädessä me itse määräämme, mitä on siellä budjetissa rahoja eduskunnan työhön. (Ed. Zyskowicz: Edustaja ei ole kuullut, että lakisääteiset menot on maksettava!) — Se on kyllä totta. — Mutta se siitä historiasta.

Minusta kuitenkin tulevaisuutta kun ajatellaan, niin minä näkisin yhä edelleen sen tästä palkkakeskustelusta, jotta palkat pitäisi kytkeä tähän valtion virkaehtosopimukseen, mikä pykälä siellä onkin, ja sillä sipuli. Ne kulkisivat sen linjassa niin kuin ennen vanhaan oli, eikä olisi jälkeenjääneisyyttä eikä mitään. Se kulkisi muiden mukana siinä. Joutaa purkaa tämmöiset palkkiotoimikunnat. Eikö riitä ne samat korotukset, mitä valtion virkaehtosopimuksessa tapahtuu, koska se ideahan silloin toteutui aikaisemmin, ja silloin ei tarvitsisi tätä keskustelua edes käydä, ovatko ne jäljessä, missä aikataulussa ne kulkevat? Ei tarvitsisi verrata, onko muilla noussut joku juttu, vaan se olisi siellä taulukoissa ja sillä sipuli ja homma olisi kunnossa eikä tämmöistä joutavanpäiväistä hämäyspuhetta ja tekniikkaa olisi olemassa, niin kuin tähän on rakennettu semmoinen paketti.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! On hieman harmillista, että ed. Hurskainen joutui jälleen poistumaan hoitamaan edustajan tehtäviään tuonne salin ulkopuolelle. Olisin vaan halunnut todeta sen, että kun hän ensimmäisessä puheenvuorossaan kovin valitteli niitä asioita, mitkä ovat johtuneet tästä säästölinjasta joko hänelle itselleen tai muille edustajille, että olen todellakin erään tarkastusvaliokunnan kokouksen jälkeen pyytänyt häneltä kirjallista listausta niistä asioista, mitkä ovat heikentyneet tämän säästölinjan osalta. Vielä tähän päivään mennessä sitä listausta en ole saanut, mutta otan sen vastaan vaikka huomenna, mikäli se toimitetaan, koska katson, että voin eduskunnan tilintarkastajana viedä sitä eteenpäin hallinnossa, jotta niihin hänen mainitsemiinsa kaikkiin epäkohtiin saataisiin mahdollisimman äkkiä korjaus ja toimintaedellytykset olisivat moitteettomat.

Eduskunnan palkoista puhutaan vähän erikoiseenkin sävyyn, ja tiedän, että monella kansalaisella on aika vääriäkin käsityksiä, ensinnäkin sikäli että edustajille ei makseta palkkaa. Edustajantoimi ei ole siis rinnasteinen työsopimussuhteeseen eikä virkasuhteeseen, vaan korvaus on edustajanpalkkio, josta on oma laki. Samanlainen käytäntö on myöskin Helsingin kaupunginvaltuustossa, missä edustajille maksetaan kokouskohtainen kokouspalkkio luottamustehtävän hoidosta. Meillä nämä on yhdistetty niin, että kaikki edustajille kuuluvat täysistuntojen ja valiokuntien kokouksien ja kaikkien muiden tehtävien korvaukset, virkamatkat ja muut, sisältyvät tähän kokonaispalkkioon. Eli kysymyksessä ei ole työsuhde, ei virkasuhde.

Esimerkiksi sen tyyppinen korkea-arvoinen väitellyt tohtori ja hyvä lääkäri kuin esimerkiksi ed. Akaan-Penttilä, joka istuu salissa, voisi lääkärin tehtävää hoitaessaan saada siviilielämässä huomattavasti merkittävämmän ansiotason kuin nyt toimiessaan täällä kansanedustajana. Ed. Ben Zyskowicz saattaisi esimerkiksi pätevänä juristina jossakin yksityisessä suuressa Legistumissa olla erikoistunut johonkin tiettyyn erityistehtävään ja hankkisi esimerkiksi viisinkertaisen palkkion verrattuna siihen, mitä hän hankkii täällä kansanedustajan palkkiona. Näin olisi aivan varmasti.

Kansanedustajan työ on myöskin rasittavaa. Katson tuonne takapenkille: Tunnen ed. Vistbackan tavan tehdä työtä, hän tekee sitä merkittävästi myöskin kesäisin kiertämällä maakuntaa omalla autollaan omalla kustannuksellaan useita kymmeniätuhansia kilometrejä vuosittain. Itse ajan 40 000 kilometriä vuosittain. (Ed. Zyskowicz: Mitä nopeutta?) — Tulevana kesänä luultavasti jalkamiehenä. — Mutta tarkoitan sitä, että on siis satoja tilaisuuksia, tämän salin ulkopuolella olevia työtehtäviä.

Kun parin viikon päästä kansanedustuslaitos lopettaa täysistuntonsa, niin tulee perinteinen uutinen: kansanedustajat lähtivät kesälomille. Kun minä aikanaan poliisimiehenä lähdin kesälomille, sain panna oven lukkoon, ei tarvinnut vastata puhelimeen, sain olla koko kesän ihan rauhassa, kukaan ei häirinnyt minua, voin lekotella aamulla pitkään. Kansanedustajan työ on kuitenkin työtä, joka on ymmärrettävä luottamustoimeksi, jota on 24 tuntia vuorokaudessa pyhää arkea. Ei luottamuksesta, hyvät veljet ja sisaret, voi olla lomalla. (Eduskunnasta: Täällä voi istua tai olla muualla!) — Voi olla muualla, mutta nytkin työhuoneissa on kansanedustajia, jotka samanaikaisesti esimerkiksi kirjoittavat lehtikolumnia, valmistelevat lakialoitetta, kuuntelevat tätä keskustelua täällä, tekevät siis monta työtä yhtä aikaa. (Eduskunnasta: Tai nukkuu!) — Tai nukkuu ansaittua lepoa. Näinkin voi tehdä. (Ed. Zyskowicz: Kunhan ei salissa nuku!)

Mutta tarkoitan myöskin sitä, että monella on sellainen käsitys, että kun puhutaan taksikuluista, matkakuluista lentoasemille, oman auton käytöstä, niin ei kukaan virkamieskään lähde työkomennukselle Helsinkiin, jos ei hänen matkakulujaan korvata. Monella kansalaisella on sellainen ajatus, että nekin pitäisi maksaa itse. Onhan aivan luonnollista, jos sinä lähdet hoitamaan Suomen kansan asioita Helsinkiin, sinun matkakulusi sinne maksetaan, menet sitten bussilla, lentokoneella tai jollakin muulla tarkoituksenmukaisella tavalla.

Eli tarkoitan, että kun puhutaan nyt tarkkaan tästä palkasta ja verrataan VESiin ja TESiin, niin meidän pitää muistaa, että tämä on luottamustoimi, joka on palkkioperusteinen, ja tätä ei voi oikein herkästi sitoa mukaan tuonne työmarkkinajärjestöjen neuvoteltavaksi. (Ed. Lahtela: Kulukorvaus on erikseen!) — Kulukorvaus on erikseen. Kulukorvauksen kohtalo on tällä hetkellä se, että se on ollut aikaisemmin sidottuna tietyllä prosenttiosuudella tiettyyn valtion palkkaluokkaan. Kun nämä palkkaluokat ovat käytännössä poistuneet tai jäädytetty ja se on tapahtunut jo pari kolme vuotta sitten, se on johtanut myöskin siihen, että edustajan kulukorvaukset ovat jäätyneet paikallensa siitä huolimatta, että esimerkiksi Helsingissä asuntojen vuokrat ovat nousseet, bensiinin hinta ja auton käyttövero ovat noussut, jotka tällä kulukorvauksella pitää kaikki kattaa. Eli sillä maksetaan kaikki oman auton käyttökustannukset, asuntokustannukset ym. vastaavat.

Tämän haluan vaan tähän pöytäkirjaan merkitä, kun tiedän, että kansalaiset näitä joskus jopa lukevat. Eli oikaisen näitä monia vääriä käsityksiä, mitä sisältyy siihen, että eduskunta maksaisi esimerkiksi meidän vieraamme ylläpidon täällä, ruuat tai kahvit. He eivät tiedä, että jokainen euro maksetaan kansanedustajan omasta kulukorvauksesta, jos kutsuu vieraita tai jotakin muuta vastaavaa. Eli ne eivät ole veronmaksajan piikissä kuten jossakin muualla.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun tästä asiasta tuli eduskunnan perustoimintaa tarkasteleva keskustelu, niin totta kai minäkin haluan siihen muutamilla kommenteilla osallistua.

Silloin kun Halke ensimmäisen kerran, tämä hallinnon kehittämissuunnitelma, esiteltiin eduskunnalle, olin työsuojelutoimikunnan puheenjohtajana kuuntelemassa tätä tilaisuutta. Silloin sanoin aivan julkisesti, kun nimittäin konsulttien toimesta arvosteltiin eduskunnan toimintaa monin tavoin, silloin sanoin ensimmäisen kerran julkisesti, että niinä kuutena, seitsemänä, kahdeksana vuotena, jotka silloin täällä olin ollut, en ollut kokenut muuta kuin hyvää koko talon taholta kansanedustajien työtä kohtaan.

Se oli ollut moneen muuhun taloon verrattuna, missä olen ollut, isoissakin taloissa, jopa paljon mutkattomampaa, ja en ollut kokenut ollenkaan, että täällä olisi rahoja roiskittu niin sanotusti vääriin paikkoihin, esimerkiksi tietojärjestelmiin tai muihin vastaaviin. Päinvastoin täällä sai asiallisesti apua kaikkeen. Voi olla, että jossain joku koki toisin, ei siinä mitään, mutta minusta pääsääntöisesti diagnoosi oli ilman muuta se, että tämä talo ainakin kansanedustajia kohtaan toimii niin kuin sen pitääkin toimia. Se oli ajan tasalla, se oli moderni, ja se oli ihan tarpeeksi huolellinen. Se, että media meille päänsärkyä aiheuttaa, on tietenkin täysin toinen juttu. Näin siis edustajien kannalta ja varsinkin, kun kuulin, että sitten laskettiin — taisi olla meidän Rosila itse — että tämän talon henkilöstöstä jokainen Suomen kansalainen joutuu maksamaan vajaat 20 euroa, kun eduskunnan budjettia katsotaan vuositasolla. Se oli minusta hyvin asiallinen tunnusluku sekin.

Mutta kun pääsin työsuojelutoimikunnan kautta vähän kuuntelemaan näitä hallinnon sisällä tapahtuvia asioita, rupesin kyllä kuuntelemaan ihan eri korvilla tietynlaisia seikkoja. Kyllä tässä talossa aika paljon pahoinvointia on, monella eri taholla, useilla eri osastoilla tavalla tai toisella, tulee se sitten esille tai ei. En minä tiedä, onko tätä ollut paljon enemmän ennen Halkea. Voi olla, että tämä Halke, siis hallinnon kehittämistoiminta, tavallaan toi sen esille ja puhkaisi. Mutta kyllä hyvin ikäviä asioita tuli minunkin tietooni yksityisesti sitä tietä. Eli siis pahoinvointia on ollut hyvin selvästi.

Toinen, mikä siihen läheisesti liittyi, oli tietysti uusi palkkajärjestelmä. No minä olen nähnyt niiden ajamista sisälle myös muissa yhteisöissä. Se johtaa aina siihen, että tulee pahoinvointia, tulee pettymyksiä, koska tulee muutoksia, ja vaatii hyvin taitavaa henkilöstöhallintoa, että siitä edes jollain lailla päästäisiin läpi ilman kovin suuria periaatteellisia pettymyksiä ja isoja riitoja ja muita vastaavia. Mutta se on, puhemies, edelleen ongelma tässä talossa, tämä pahoinvointi, ihan selvästi. Toivoisin, että hallinto voisi siihen keskittyä jollain modernilla tavalla ja hyvin yksilökohtaisesti ja paljon enemmän kuin aikaisemmin. En mene tässä nyt sen syvemmälle sen sisälle.

Henkilöstöstä, ei kansanedustajista, vaan henkilöstöstä, toinen asia, jota olen hiljalleen miettinyt, on se, että rekrytointia tähän taloon varmasti voitaisiin kehittää. Mikään ei ole niin tärkeätä kuin rekrytointi. Jos otetaan oikeat ihmiset oikeaan paikkaan, niin tulos on aivan toisenlainen kuin jos siinä jäädään jotenkin puoliväliin. Ei minulla ole mitään eväitä sanoa, että se olisi ollut huonoa tähän mennessä. Minä en suinkaan sitä tarkoita.

Mutta siihen on kytkeytynyt mukaan sellainen hankala asia, jota en ole täällä koskaan kuullut virallisesti ihmeteltävän, ja se on näiden virkavapauksien kesto ja niihin liittyvät asiat. Siitä tulee, olen nähnyt sen esimerkiksi henkilöstöjohtajien valinnoissa ja nimityksissä ja niiden seurauksissa, hyvin kiusallinen kokonaisuus, jossa loppujen lopuksi on useampi ihminen paikassa, joka ei ole hänen vakituinen paikkansa. Hän ei voi oikein keskittyä siihen työhön, kun hän ei tiedä, mitä puolen vuoden kuluttua tekee.

Meillä on valiokuntaneuvoksia, jotka ovat tämmöisillä lyhyillä järjestelyillä nykyisessä työssään. Meillä on ulkovaliokunnassakin erinomaiset valiokuntaneuvokset, jotka nyt ykskaks joutuvat vaihtumaan sen takia, että henkilö, joka on ollut pitemmällä virkavapaudella, oliko se nyt kaksi vuotta vai peräti kolme, tuleekin takaisin. Se on hänen oikeutensa, ei siinä ole mitään pahaa. Mutta kun tästä nyt puhutaan, niin haluaisin puhemiesten korviin kyllä saatettavan sen, että varmaan koko tämä virkavapauksien menettelytapaohjeisto kannattaisi uusia. Totta kai tarvitaan koulutusta, virkavapauksia pitkillekin virkamatkoille, mielellään muihin maihinkin ihan tutustumaan asioihin, mutta säädyllisissä puitteissa, ei varmaan yli puolen vuoden, korkeintaan vuoden jaksoja, ja niitä ei ehkä pitäisi uusia ollenkaan. Tätä tiedän muualla noudatetun aika hyvin tuloksin.

Sitten on yksi asia vielä tähän samaan. Nimittäin tässä talossahan on hyvin paljon erilaisia toimikuntia. Tätä taloa ohjaa vissiin kaikista eninten ainakin meidän kansanedustajien kannalta puhemiesneuvosto. Sen lisäksi on useita toimikuntia, joista haluan tässä nimetä työsuojelutoimikunnan, koska olen edelleen sen toiminnassa mukana. Se on lakisääteinen elin; tässä talossa on oltava työsuojelutoimikunta. Sen lisäksi on kansliatoimikunta, joka käytännössä pyörittää talon taloutta, niin olen ymmärtänyt, ja siinä keskuskanslian henkilöstö ja puhemiehet erityisesti näyttelevät hyvin tärkeätä osaa ja myöskin pääsihteeri on mukana.

Näillä eri orgaaneilla, jos pelkästään työsuojelutoimikunnan kannalta katsotaan, ei ole semmoista kontaktipintaa kuin pitäisi olla. Nopeastikin julkaistavat tiedot eivät tule tässä kokonaisuuteen tietoon. En nyt lähde nimeämään semmoisia julkisuudelle intresantteja asioita, jotka sinänsä ovat hyvin pieniä ja joihin törmää sitten täysin lehdistön kautta, vaikka olisi kuinka jonkun tämmöisen työsuojelutoimikunnan puheenjohtaja. Se vaan ei ole asiallista. En minä siitä loukkaantunut millään lailla. Mutta haluan nyt kertoa näitä seikkoja, joita tässä voidaan ilman muuta kehittää, kun kerran tästä puhutaan.

Aina pitää säästää, se on aivan selvä asia, ja se, että Niinistö on tehnyt sen omalla tavallaan, on hänelle tyypillistä. Hän on ihan oikeaa asiaa ajanut sillä takaa, ja joku muu taho on saanut sen näyttämään ihan kummalliselta meiningiltä. Niin monien kollegojen kanssa täällä olen jutellut, että varsinaisena syynä, se on minun käsitykseni, ei suinkaan ole se, että Niinistö on saanut säästöjä aikaiseksi, vaan niiden säästöjen toteuttamisen yhteydessä tapahtuneiden reagointien jälkikaiku, josta on tullut erilaista psykologista fiilinkiä, semmoista taustatietoa ja semmoisia käsityksiä, jotka ovat monta kertaa varmaan vielä olleet vähän vääriä. Ja lopputulos on sitten se, miltä se näyttää eikä ollenkaan semmoinen, mitä se varsinaisesti ikään kuin kamreerin näkökulmasta on ollut.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan lopetan siihen, mistä minun piti aloittaa. Minun piti tulla vaan ihan lyhyessä puheenvuorossani kysymään, kuinka moni teistä tietää, mitä luki siinä arkkitehtisuunnitelmassa, jolla Johan Sigfrid Sirén voitti tämän talon suunnittelukilpailun vuonna 1925, jolloin tätä taloa ruvettiin rakentamaan. Sen arkkitehtisuunnitelman nimi oli "Oratoribus", joka on latinaa ja tarkoittaa ’Puhujille’. Se tarkoittaa muun muassa juuri tätä mahdollisuutta meille kaikille puhua näin. Niille, jotka toivovat, että näitä puheita olisi kovin vähän ja ne olisivat kaikki hyvin lyhyitä ja olisi poissa kaikki tämä kiusallisuus, näille ihmisille sanoisin, että lukisivat tämän Sirénin esipuheen uudestaan ja miettisivät myöskin sitä, minkälainen tämä meidän eduskuntamme olisi, jos täällä ei puhuttaisi ollenkaan, jos kaikki vaan hyväksyttäisiin semmoisena kuin se jostain tuutista tulee. Se se vasta huolestuttava tilanne olisi!

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Vaikka tämä sali ja tämä istunto ei ole alkuunkaan oikea paikka arvioida, saatikka arvostella puhemiehen toimintaa, niin yhdyn kyllä ed. Akaan-Penttilän luonnehdintaan, miten hän puheenvuoronsa loppuosassa luonnehti puhemiehen vaikeata roolia ja tapaa tehdä työtä. Osasitte ne ajatukset niin nätisti kertoa, että niihin lämpimästi mielelläni yhdyn.

Vielä muutama sana hallinnon uudistamisesta. Siinähän ratkaisevaa on johdon asenne ja esimerkki, ja näin isossa talossa on jatkuva tarve kehittää talon toimintoja, kehittää yhtä lailla johtamismenetelmiä. Jos tämmöistä muutosvastarintaa on ja etenkin, jos se alkaa johdosta, niin silloin ei kyllä tapahdu mitään. Minä korostan johdon suurta merkitystä. Organisaatio on aina johtajansa näköinen. Olkoon johtaja minkä näköinen tahansa, hän aina antaa kasvot sille toiminnalle. Tässä mielessä kannustaisin uudistamaan ja kehittämään talon hallintoa ja sillä tavalla, että johto siihen yksituumaisesti myös sitoutuu. Jos siellä ei suksi luista, niin ei pidä kuvitella, että se organisaation muilla tasoilla luistaa senkään vertaa.

Vielä sitten säännöistä ja normeista. Tässä talossa on mappikaupalla sääntöjä ihan talon sisäiseen käyttöön. En puhua laeista ja asetuksista vaan säännöistä, kansliatoimikunnan päätöksistä, vino pino, mutta niiden noudattamisen suhteen käytännöt vaihtelevat, ja niistä heijastuu monasti myös se, että ihmiset kokevat tulleensa huonosti kohdelluiksi. Siis oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymysten, näitten asioitten, suhteen johdolla on jumppaa ihan jatkuvasti. Toivon, että johtajat jaksaisivat näitten asioitten kanssa painia ja viedä niitä eteenpäin myös tulevaisuudessa.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Akaan-Penttilä taisi mainita vai oliko ed. Salo, täällä talossa tapahtuu koko ajan paljon muutakin. Ikävä kyllä en kaikkia puheenvuoroja kuullut, mutta aina väliin, kun jotain kuulin, huomasin, että nimeni mainittiin, ja muutama asia jäi mieleen, varmaan niitä on ollut enemmänkin.

Tuntuu, että jokaisessa puheenvuorossa on kilvan kiitelty puhemiestä. No, mikä ettei. Mutta nyt täytyy kuitenkin muistaa, että kansliatoimikunta on se taho, joka on tehnyt nämä päätökset, ja kansliatoimikunnassa on lähes kaikkien ryhmien edustajat. Sitä kautta myös ryhmien ajatukset tulevat siellä esille säästötoimenpiteissä, niin että kyllähän kansanedustajat ovat kaikki tässä mukana tavalla tai toisella. Varmaan me jokainen olemme sitä mieltä, että säästöjä tarvitaan, mutta se, miten säästöt tehdään, on olennainen kysymys.

Ed. Akaan-Penttilä otti esille, että talon sisällä on paljon pahoinvointia, ja se on ihan totta. Minä ehkä olen kansan nainen, koska ihmiset tulevat kertomaan minulle näistä ongelmista. Nähtävästi kaikki eivät niistä ongelmista ole kuulleet, mutta täällä on monella taholla tyytymättömyyttä. Nyt en mainitse niitä eri tahoja tässä, ettei heille taas tule ongelmia siitä. Minä voin ottaa ongelmat kyllä esiin. Täällä on hyvin monelta taholta tullut kritiikkiä ja valituksia siitä, mitä nämä säästötoimenpiteet ovat aiheuttaneet.

Säästää pitää, sen me tiedämme kaikki, mutta kun säästöjä tehdään, pitää ne suunnitella erittäin hyvin, etteivät työtehtävät ja toiminnat, vaikeudu. Nyt me olemme joutuneet siihen tilanteeseen, että toiminta on vaikeutunut eduskunnassa sekä edustajien että työntekijöiden kohdalla. (Ed. Kallis: Minkälaista kritiikkiä?) — No, en rupea yksilöimään tässä. Minä voin kertoa teille, mutta en halua tarkemmin nimetä, koska sitten taas ne henkilöt saattavat joutua hankaluuksiin. (Ed. Zyskowicz: Ilman nimiä!) Kun näitä muutoksia tehdään, ne täytyy tehdä neuvotellen, eli on neuvoteltava niin kuin muillakin työpaikoilla. Tämä ei ole poikkeuksellinen työpaikka, missä asiat vain tehdään, vaan täällä pitää neuvotella niin kuin muuallakin.

Jatkan siitä, mistä tuli minua tai puheenvuorojani kohtaan kritiikkiä. Ed. Zyskowicz minun mielestäni otti aika, voisiko sanoa, kerettiläisenkin lähtökohdan palkkakysymykseen. Hän sanoi, että palkkoja pitää varmasti tarkistaa mutta vaalien jälkeen. Minun mielestäni, jos palkkoja pitää tarkistaa, niin niitä pitää tarkistaa. Ei pidä olla niin, että ennen vaaleja ollaan toista mieltä ja vaalien jälkeen toista. Täytyy olla kirkasotsainen: ennen vaaleja ja vaalien jälkeen täsmälleen samaa mieltä. Jos ed. Zyskowicz on sitä mieltä, että palkkoja pitää nostaa, niin silloin tehköön palkkatyöryhmä sen tai olkoon tekemättä. Se on täysin heidän asiansa, ei meidän asiamme.

Sitten huomasin, että täällä jossakin puheenvuorossa, josta osan satuin kuulemaan palaverissa, nostettiin esille, että voi kuinka minä olin — ed. Ukkola taisi puhua — kuinka olinkaan loukannut puhemiestä. Minä satuin kuulemaan, että täällä puhuttiin edustajien palkoista. Tulin saliin ja sanoin, että voimme puhua yhtä lailla puhemiehen ja varapuhemiehenkin palkasta, eikä se varmasti ole puhemiestä ja varapuhemiestäkään kohtaan sen enempää loukkaus kuin meitä itse kutakin kohtaan. Palkat on asia, josta täytyy voida puhua. Mutta se meidän täytyy muistaa, että yksikään meistä ei täällä niitä korota sen enempää kuin laskekaan. Se on palkkatyöryhmä, joka sen tekee, joten tämä on vähän tällaista ennen vaaleja -puhetta. Kaikki näyttävät tekevän sitä täällä tällä hetkellä.

Minusta tuntuu aika pahalta, täytyy sanoa, ed. Ukkola, että te sanoitte, että täällä esittävät kritiikkiä ne, jotka matkustavat. Minä en ainakaan ole kuullut kenenkään kritikoivan tai taisivat olla jotkut, jotka ovat kansainvälisissä tehtävissä, niin kuin ed. Ukkolakin. Mutta minä toivoisin tietysti, että kun ed. Ukkola esittää tällaista kritiikkiä, hän muistaa, missä tehtävissä kukin kansainvälisesti on. Täytyy sanoa, että kiitollisuudella olen ottanut vastaan sen, että minut valittiin Euroopan neuvostossa sekä sosialistisen ryhmän varapuheenjohtajaksi että varapresidentiksi, joka vastaa varapuhemiestä. Se aiheuttaa sen, että minä joudun tietenkin hoitamaan ne tehtävät.

Toivoisin myös, että ed. Ukkola, joka on myös kansainvälisissä tehtävissä, muistaa, että kantaisi vastuun ja myös osallistuisi niihin tehtäviin, joihin hänet on valittu, eikä pitäisi paikkaa niin, ettei osallistu. Esimerkiksi ensi viikolla on kokous, mutta näyttäisi siltä, että ed. Ukkola ei ehdi kokoukseen. No, ei ole kiva tietysti juhannusaattona olla Euroopan neuvostossa kokouksessa, mutta minä aion olla, koska minut on sinne valittu ja minä edustan Suomen parlamenttia. Silloin kun tällaisia asioita täällä esitetään, täytyisi katsoa myös itseään. Juhannusaattona on varmasti ed. Ukkolankin kiva viettää juhannusta eikä tulla kokoukseen Eurooppaan, vaikka teidät on valittu sinne. Eli kun kritiikkiä esitetään, olisi ajateltava myös, mitä se aiheuttaa.

Täällä on myös otettu esille kerhojen toiminta. No, tietysti meillä on surullinen tilanne, että yhden kerhon kohdalla on näin käynyt, mutta ei, taivas varjelkoon, pidä sillä mustamaalata muita kerhoja. Meillä on useita kerhoja eduskunnassa, ja kaikissa muissa on hoidettu asiallisesti tehtävät. Näin ollen minusta on kohtuutonta, että kaikki kerhot tavallaan syyllistetään tässä asiassa. Nyt kerhojen kohdalla on tapahtunut myös niin, että jokainen kerho joutuu enemmän tekemään, vaikka asiat ovat olleet kunnossa, ja meillä jokainen lasku allekirjoitetaan. No, se ei minua haittaa. Minun kerhollani, taidekerholla, ei kovin montaa laskua ole koko vuoden aikana. Mutta siinäkin täytyy minun mielestäni säilyttää ihan normaali järki, ettei moninkertaisia tarkistuksia tarvitse olla, jos yksi virhe on tapahtunut. Maailmassa tapahtuu virheitä, mutta virheistä jokainen oppii.

Vielä painotan: säästöjä tarvitaan, ja kansanedustajat ovat olleet niitä mukana tekemässä. Se on ollut yhteinen tahto. Kansliatoimikunta on tehnyt ratkaisut.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hurskainen, ennen kuin valittiin meille puhemiestä täksi vaalikaudeksi, oli iso juttu Suomen Kuvalehdessä, ja kyllä siitä nyt selvästi sai kuvan, mitä ed. Hurskainen ajatteli asioista. Täytyy myöntää, että ed. Hurskainen on Euroopan neuvoston yleiskokouksen yksi 11 vai 12 varapresidentistä, elikkä niitä on nyt useampi kuin yksi ainut.

Sitten toinen asia. Meillä ensi viikolla, jos ed. Hurskainen vaan sattuu tietämään, hallitusta muodostetaan uudelleen. On hallitusohjelmakeskustelu, hallitusta muodostetaan uudelleen. Meillä on uusi hallitus, uusi pääministeri, ja me käymme keskustelua. Minä voisin kyllä tulla, mutta ed. Hurskainen yhdessä ed. Sasin kanssa (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) teki sellaiset diilit, että varaedustajallepa ei juuri jäänyt yhtä ainutta komiteaa siellä Euroopan neuvos-tossa.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olipa hyvä, ed. Ukkola, että nostitte esille Suomen Kuvalehden jutun. Se oli oikein hyvä juttu. Mutta siinä, niin kuin sanoin, minähän puhuinkin edustajien puolesta. Yhdestä kylmästä huoneesta olen saanut näin paljon sähköpostia. Ikävä kyllä, se kylmä huone ei ollut minulla, vaan valtuuskunnan puheenjohtajana puhuin muiden edustajien puolesta. Mutta mikäpä siinä, voin ottaa senkin itselleni, ei se minua kovasti ole haitannut. Hauskoja kirjeitä on tullut.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Oli tarkoitus tuossa välillä pyytää vastauspuheenvuoro, mutta jäi pyytämättä. Mutta sen verran haluaisin sanoa kumminkin tästä työhyvinvoinnista, että se on erittäin tärkeä asia jokaisessa työpaikassa, mutta myös täällä eduskunnassa. Siihen vaikuttaa osaltaan monta eri asiaa, mutta myös tämä henkilöstön palkkaus. Tuossa aiemmin ed. Lauslahti vaati tähän taloon lisää tuloksellisuutta ja kilpailukykyä, ja hän esitti yhtenä keinona tuloksellisuuden lisäämiseksi sitä, että eduskunnan henkilökunnan palkkaus olisi myös nollalinjassa samalla lailla kuin kansanedustajien. Minusta se on kohtuutonta. Täytyy huomioida, että tämä on kumminkin Suomen ykköspaikka ja täällä pitää pitää henkilökunnan työhyvinvoinnista hyvää huolta. Tämä on niin kuin ikkunan näytöspaikka maailmalle, vierailijoille, kaikille, ketkä tänne taloon tulevat. Silloin täällä pitää olla tyytyväinen henkilökunta. He antavat sen viestin tästä eduskunnan työstä ja myös meidän hallinnosta, organisaatiosta, ja siihen kannattaa kyllä panostaa.

Hyvin paljon on puhuttu sitten eduskunnan palkkioista. Minun mielestäni sitä on ihan turha murehtia. Sitä palkkiotoimikunta miettii ja katsoo sen sopivan kohtuullisen ajan, koska palkkioita korotetaan, tai eikö koroteta. Jos me ajatellaan sitä, mitä mahdolliset äänestäjät, kansalaiset, asiasta sanovat, niin mehän emme saa ikinä minkäänlaista palkkionkorotusta. Näin se vaan on.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu on viime hetkinä yltänyt sellaiselle tasolle, etten ole ihan varma, yllänkö siihen itse ja haluanko enää kovin paljon osallistua, mutta kuitenkin haluaisin esittää pari kommenttia ed. Hurskaisen puheenvuoron johdosta.

Ensimmäinen koskee sitä, että ymmärsitte väärin sen, mitä sanoin näistä kansanedustajien palkkojen — käytän nyt sanaa palkka kokopäivätyöstä — korottamisen oikeasta aikataulusta. En tarkoittanut, että vaalien alla ollaan yhtä ja vaalien jälkeen ollaan toista. Tarkoitin sitä, että tehdään kerralla ratkaisu koko vaalikaudeksi. Tämä on se perusajatus, mitä siinä esitin. Sen voi tehdä myös ennen vaaleja, mutta niin, että se koskee vasta sitä vaalien jälkeen valittavaa eduskuntaa. Tämä on minun ajatukseni siitä, mikä voisi olla hyvä systeemi. Ei se välttämättä ole hyvä. Voi olla, että se johtaa sitten siihen, että kun ne kertaratkaisut ovat neljän vuoden ratkaisuja, ne ovat korkeampia, ja media onnistuu antamaan ihmisille semmoisen käsityksen, että kun muilla nousee prosentin, niin kansanedustajilla nousee 4 prosenttia, vaikka tosiasiassa olisi siis kyse samantasoisesta korotuksesta.

Mutta toinen asia, jota halusin kommentoida, ja paljon tärkeämpi asia, on se, että kun eduskunta on olemassa viime kädessä vain kansanedustajien työtä varten — kaikki täällä viime kädessä on olemassa sitä varten, eikö totta? — ja kun te, ed. Hurskainen, olette sanonut, että viime vuosina eduskunnassa tehdyt säästöpäätökset ja kulukurin tiukentaminen ovat vaikuttaneet haitallisesti kansanedustajien työhön, ja kun minä olen sanonut, että en ole kuullut juuri muuta kuin eräiltä kansainvälisissä tehtävissä olevilta heidän matkustamiseensa liittyvistä ongelmistaan ja että en ole itse huomannut, kun en ole niissä tehtävissä mukana, minkäänlaista haitallista vaikutusta edustajien työhön näistä tehdyistä säästöpäätöksistä ja tästä tiukemmasta kulukurista, niin kun tähän ... Nyt joudun menemään pönttöön ihan muutaman kymmenen sekunnin vuoksi.

(Korokkeelta) Herra puhemies! Kun tähän tärkeään kysymykseen, oikeasti tärkeään kysymykseen, onko täällä eduskunnassa nyt ryhdytty joihinkin sellaisiin säästöpäätöksiin, jotka oikeasti haittaavat kansanedustajan työtä, vaikuttavat kielteisesti kansanedustajan mahdollisuuksiin suoriutua työstään, vastaan ja kun sanon vilpittömästi, että minä en ole mitään sellaisia omassa työssäni nähnyt enkä kokenut, ja kun te, ed. Hurskainen — jonka toivon nyt kuuntelevan minua eikä ryhmäpuheenjohtaja Heinäluomaa, vaikka hänellä yleensä onkin järkevää sanottavaa — sanotte tietävänne lukuisia tai ainakin useita esimerkkejä siitä, miten nämä eduskunnan säästöt ja kulukuriratkaisut ovat vaikeuttaneet kansanedustajan työtä, vaikuttaneet haitallisesti hänen edellytyksiinsä tehdä omaa työtään eduskunnassa, niin kyllä minä toivoisin, ed. Hurskainen, että te voisitte julkisesti tai sitten vähemmän julkisesti, jos niin haluatte, kertoa, mitä ovat ne kansanedustajan työhön kohdistuneet kielteiset vaikutukset, mitä näillä säästöpäätöksillä on ollut.

En pyydä mitään nimiä, en pyydä mitään sellaisia tunnusmerkistöjä, joiden perusteella voidaan tunnistaa joku henkilö, vaan ihan yleisesti, koska minä siis väitän, että eduskunta on pystynyt — kiitos puhemies Niinistön ja kansliatoimikunnan — merkittäviin talouden säästöihin ilman, että kansanedustajan työ on siitä vahingoittunut tai sitä nämä säästöt ovat mitenkään haitanneet. Minusta se on hieno asia, ja minä toivon, että myös muualla julkishallinnossa, kunnissa, valtiolla ajateltaisiin näin: tehdään säästöjä ilman, että se primääritehtävä, se palvelutehtävä, mitä varten siellä kunnissa ja valtionhallinnossa ollaan, siitä kärsii. Näinhän meidän pitäisi toimia: kun joudutaan säästämään, säästetään hallinnosta, säästetään toimintoja järkevöittämällä. Ei säästetä siitä palvelusta, joka kohdentuu niihin yksittäisiin kansalaisiin, jotka näitä kuntien ja valtion palveluja käyttävät.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy sanoa, ed. Zyskowicz, että kun sanoitte, että olin käsittänyt väärin puheenvuoronne edustajien palkkioista, niin ed. Zyskowicz voi lukea oman puheenvuoronsa. Hän varta vasten sanoi, että vaalien jälkeen voidaan tehdä ratkaisuja, taas seuraavien vaalien jälkeen. Tähän minä puutuin. Tähän varmaan ed. Zyskowiczilla ei ole mitään sanomista, tai hän voi tarkistaa pöytäkirjoista oman puheenvuoronsa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmentyneenä työhuoneessa olen kuunnellut tätä keskustelua, ja en malta olla nyt kyllä huomauttamatta, että pitäisi olla joku suhteellisuus kansanedustajan työskentelyolosuhteiden käsittelyyn ottaen huomioon tämä vakava talous-, työttömyys- ja työllisyyskriisi ja meidän eduskunnan välttämättömät asiat, joita pitäisi käsitellä.

Minä toissa iltana seurasin ed. Zyskowiczin ed. Sasin kanssa rakentamaa Marlboro-mies -showta ja sitä keskustelua, jota hehkutettiin täällä. Nyt täällä ovat ed. Salo ja kumppanit käynnistäneet tavattoman perusteellisen keskustelun sellaisista asioista, jotka pitäisi eduskunnan hoitaa muutoin. Kansanedustajilla pitää olla tilaisuus käsitellä tämän talon toimintatapoja kyllä muualla kuin eduskunnan erittäin kovassa työpaineessa ja vakavien haasteiden aikana. Ei ole ihme, jos kansanvallan uskottavuus hivenen kärsii, kun ajattelee, millä energialla näihin asioihin tämä sali uppoaa samalla, kun on oikeita kunnon asioita kansakunnalle tehtävänä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähde ottamaan kantaa näihin säästötoimiin enempää illan tässä vaiheessa, mutta kun ed. Zyskowicz on niitä esimerkkejä monessa puheenvuorossa pyytänyt, niin minä voin nyt sanoa kyllä vilpittömästi yhden ainakin, jonka itse olen kokenut. Se on se, että kun olen aika nolo noissa atk-hommissa ja kun on etäkoneella ja se menee jumiin viikonloppuna tai juhlapyhinä, kun on lopetettu päivystys, niin minulta loppuvat työt silloin. Se on ollut sellainen konkreettinen esimerkki, jonka itse olen kokenut haitalliseksi. Olisi edes sellainen päivystys, johon voi soittaa esimerkiksi kotinumeroon. Ei heidän tarvitse olla täällä paikalla talossa, vaan neuvoa tällaista noloa vanhaa miestä, joka ei ymmärrä koneen päälle mitään, kun se menee jumiin. Tämä on yksi esimerkki, joka on kohdannut minua.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä talo on tarvinnut ja tarvitsee edelleenkin säästöjä. Tämä elää edelleenkin liian leveästi. Meitä on 200 kansanedustajaa ja kuinkahan monta henkilökuntaa? Yli tuhat meitä on kaiken kaikkiaan. Tietenkin siinä ovat sitten nämä oheisvirastot mukana, mutta kyllä tämä on paisunut esimerkiksi vuosista 1991—1995, kun olin täällä kansanedustajana. Tämä henkilökunnan määrä on kerta kaikkiaan räjähtänyt käsiin. Ehkä me todella tarvitsemme niin paljon avustajia emmekä osaa itse tehdä yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Haluaisin sitten huomauttaa siitä asiasta, että en ole todellakaan huomannut, että minä jotenkin kärsisin näistä säästöistä. Päinvastoin, tämä talo on palvellut aina hyvin, ja minä olen myös atk-tuen saanut silloin, kun minä olen tarvinnut, myös kotiin soittamalla 2345. Aina sieltä on vastattu ja aina on neuvottu, olipa pyhä tai arki. Kyllä, ainakin minulle näin on käynyt.

Toinen, minkä minä haluan huomauttaa ed. Hurskaiselle nimenomaan, on, että minulla ei ole mitään muuta kansainvälistä tehtävää kuin Euroopan neuvoston valtuuskunnan varajäsen. Me kolme ihmistä kokoomuksesta olemme hallituspuolueiden edustajia, ja me haluamme olla silloin täällä sinä viikkona, kun me puhumme hallitusohjelmasta ja uuden pääministerin johdolla tapahtuvista asioista. Se on aivan toinen asia teille, jotka olette oppositiossa. Siitä menkää vaan sitten kokouksiin. Sitä paitsi, niin kuin minä sanoin, minähän en ole yhdessäkään varsinaisessa valiokunnassa siellä Euroopan neuvostossa. Siitä te, ed. Hurskainen, piditte todella huolen!

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eiköhän nyt olisi aika lopettaa tämä valittaminen ja itkeminen eduskunnan asioista. Tällä salilla on paljon tärkeämpää tekemistä ja paljon suurempia asioita hoidettavana tänä ajankohtana.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei jää väärää käsitystä, niin Euroopan neuvoston jäsenet valittiin aivan samalla periaatteella kuin muutkin jäsenet valiokuntiin, joten toivoisin, ettei täällä väärää tietoa levitettäisi. Ja edelleen painotan, että eduskunta ei istu juhannusaattona mutta Euroopan neuvosto istuu ja ed. Ukkola ei näillä näkymin saavu sinne. Toivon, että raatsit lähteä juhannusjuhlista myös töitä hoitamaan.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tosiaan on varmaan aika lopetella tämä eduskunnan tilejä koskeva keskustelu. Mutta kun tässä tehtävän vaihtojen vuoksi voi vapaammin muutaman sanan sanoa eduskunnan taloudenpidosta, niin teen sen.

Kun tässä on haluttu glorifioida puhemies Niinistön toimia tällä vaalikaudella, niin tosiasiallisestihan nämä hallintoa ja taloutta koskevat muutokset, tiukennukset, on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä. Heti vaalien jälkeen oli koko puhemiehistön kesken yksi yhteisymmärrys siitä, että siirrytään eduskunnan hallinnossa saman tyyppisiin menettelytapoihin kuin valtionhallinnossa isoissa yksiköissä muutenkin. Meillä oli kokemusta isoista ministeriöistä, isoista hallinnoista ja siitä, miten siellä menetellään, ja täällähän oli kieltämättä joitakin outoja käytäntöjä. Oli isoja välyksiä budjetointimenettelyssä, heitettiin varmuuden vuoksi paljon isompia summia kuin oli välttämättä tarpeen.

Otetaan nyt esimerkkinä, että esimerkiksi ministereiden palkkarahat on aina ikään kuin täyden edustajan palkan mukaan laitettu eduskunnan budjettiin, vaikka tiedetään, että noin 20 edustajaa on tuolla puolikkaalla palkalla. Ja saman tyyppisiä, ikään kuin varmuuden vuoksi varattuja määrärahoja oli paljon.

Tässä budjetointikäytännössä siirryttiin normaalimpaan menettelyyn näiden vuosien mittaan. Henkilöstön kanssa neuvotellen on näitä sopimusjärjestelmiä muutettu lähemmäs yleistä valtion käytäntöä. Jos siellä on ollut tämmöisiä hyvin spesifejä ja erityisiä eduskunnan tarpeisiin, poikkeuksellisiin työaikoihin ja muuhun liittyviä järjestelyjä, niitä koetettu sitten säilyttää silloin, kun on selvät perusteet näille poikkeusjärjestelyille olemassa, mutta muuten pyrittäisiin siirtämään niin palkkataso kuin työaika ja muut järjestelyt lähemmäs valtion yleistä käytäntöä. Ja tämä on saanut kansliatoimikunnan tuen, ja niistä on myös neuvoteltu sitten tarpeen mukaan eduskuntaryhmien johdon kanssa ja saatu koko talon tuki näille isoille ratkaisuille.

No sitten on eri asia, että tässä julkisuuspelissä on ollut joitakin ylilyöntejä, että on haluttu milloin kenenkin ansioksi tällaisia toimia kytkeä, ja ei nyt kannata dramatisoida liiaksi niiden vaikutusta. Mutta varmasti olisi hyväksi koko parlamentille, että pidettäisiin aina isot linjat järkevästi esillä ja niissä haetaan se yhteinen käsitys ja toimitaan sen mukaan eikä pelailla sitten joidenkin pienten yksityiskohtien kanssa ja anneta väärää kuvaa koko talon toiminnasta.

On kysymys kuitenkin Suomen ylimmästä valtioelimestä ja kansanvallan tärkeimmästä instrumentista. Meidän on syytä pitää huolta siitä, että kansalaisten ja eduskunnan, parlamentin, suhde on avoin ja kirkas, ja myöskin, että toimitaan hyvin katseen kestävällä tavalla ja avoimesti. Ja silloin kun nähdään jotain epäkohtia, niitä korjataan ja siirrytään parempiin menettelyihin. Tämä on ihan normaalia, ja sen mukaan minun nähdäkseni tässä kuluneina vuosina on eduskunnan hallintoa pystytty kehittämään ja varmaan on vielä paljon kehittämisen varaakin. Esimerkiksi ed. Saarinen viittasi, että avoimesti pitää jatkossa tarkastella myöskin koko tätä eduskunnan hallinnon rakennetta, onko se nykypäivän tarpeita vastaava. Mutta tosiaan hyvin talo pyörii ja palvelee tärkeintä tehtäväänsä, kansanvaltaa, ja edustajat saavat edustajan tehtävään tarvittavat palvelut näiden eri mittausten mukaan hyvinkin kiitettävällä tavalla.

Ed. Akaan-Penttilä kiinnitti huomiota eduskunnan työilmapiirin ongelmiin. Niihin on lähdetty hakemaan lääkkeitä ja apua työtapoja, koulutusta tarkastelemalla, palautejärjestelmiä kehittämällä ja myöskin ennen kaikkea esimiestyötä ja johtamista kehittämällä. Siinä on selvästi ollut puutteita, ja siihen pitää jatkossakin panostaa.

Kokonaisuutena tilanne on selvästi menossa parempaan päin, ja uskon, että tämä keskustelu riittää vallan hyvin, mitä tällä kertaa on käyty, ja toivon, että voidaan siirtyä jo muihin asioihin. (Ed. Zyskowicz: Tämä oli erinomainen puheenvuoro!)

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Olen nyt 4,5 tuntia istunut samalla tuolilla. Kolme kertaa olen noussut seisomaan, olen varastanut työaikaa noin 4 minuuttia, pari vastauspuheenvuoroa ja yksi alle 2 minuutin puheenvuoro. Olen myöskin pannut merkille, että keskustelu on ollut aika vilkasta tavattoman tärkeästä asiasta. Ja olen huomannut, että kaikki ovat olleet huolissaan siitä kehityksestä, mikä meillä on ollut mutta joka on muuttunut viime vuosina. Tyytyväisyyttä on esiintynyt, että muutos on tapahtunut, ja olen ymmärtänyt lähes kaikista puheenvuoroista, että näin aiotaan myöskin jatkaa. Olen jopa ymmärtänyt, että ensi vuonna vaaditaan hyvin tiukkaa menokuria eduskunnan budjetille.

Sitten ihan lopuksi totean, että ne, jotka ovat osallistuneet keskusteluun, ovat tämän eduskunnan iältään vanhimmat kansanedustajat. En tiedä, missä nämä nuoret kansanedustajat ovat. Eivätkö eduskunnan asiat heitä oikein kiinnosta?

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Tämä on nyt 51. puheenvuoro, mikä tästä asiasta on käytetty, ja täällä aikaisemmin ed. Matti Saarinen totesi, että hän on aikaisempina vuosina saanut yksin puhemiehen kanssa tästä asiasta keskustella. Eli jotakin on todella nyt muuttunut ja tapahtunut, koska tämä näin paljon kiinnostaa.

Tähän keskusteluun, jota olen aikaisemmin kuunnellut työhuoneesta, haluaisin todeta, että ed. Hurskaisen puheenvuorot ovat olleet sinänsä piristäviä, koska niissä on ollut tietynlaista kansalaisrohkeutta. Hän on puhunut asioita myös auki sillä tavalla, jolla kaikki eivät ehkä aina uskalla sitä tehdä.

Mutta tähän työpaikkaan, tähän taloon. Tämä on erinomainen työpaikka meille kansanedustajille. Täällä on erinomainen henkilökunta. Me olemme yhdessä tehneet hyvää työtä mielestäni.

Sitten kysymys näistä säästöistä, taloudesta, mitä ne vaikuttavat. Varmasti tarvitsemme edelleenkin taloudellista ajattelua tässä työssämme, mutta eräs asia, missä tämä niin sanottu tiukka talous on vaikuttanut negatiivisesti, on kansainväliset yhteydet, joita valiokunnat ovat pystyneet ylläpitämään. On ollut liian tiukka budjettikäytäntö siinä, miten valiokunnat ovat voineet hoitaa niille uskottuja kansainvälisiä tehtäviä, kuten ympäristövaliokunnalla on, jonka pitäisi huolehtia diversiteettikysymyksistä, ympäristökysymyksistä ja ilmastomuutoskysymyksistä, myös kansainvälisistä yhteyksistä ja kansainvälisistä kokouksista. Niissä on selvästi ollut ongelma. Sitä ei voi kieltää, enkä halua siitä vaieta, mutta muuten en ole havainnut omassa työssäni, niin kuin ei ed. Zyskowiczkaan, että nämä säästöt olisivat haitanneet kansanedustajan toimintaa.