Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ilta näköjään keskustellaan promillerajojen alentamisesta ja sen vaikutuksista enemmänkin. Nyt on vuorossa ruorijuopumuksen promillerajan alentaminen.

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton mukaan Suomessa hukkui viime vuonna 147 ihmistä. Näistä hukkumiskuolemista 70 tapahtui kesä- ja elokuun välisenä aikana, ja tämä määrä on huomattavasti suurempi kuin edellisenä kesänä. Kuolemaan johtavissa veneilyonnettomuuksissa noin kahdessa kolmasosassa tapauksista alkoholilla on ollut osuutta onnettomuuteen.

Hukkumisonnettomuus on useimmiten monen tekijän summa. Lieväkin humalatila lisää onnettomuusriskiä, koska arviointikyky, reaktionopeus ja liikkeiden hallinta heikkenevät. Onnettomuusriski on kaksinkertainen jo kahden keskioluen ja kymmenkertainen viiden kuuden oluen jälkeen. Jo pienikin alkoholimäärä voi veneellä liikuttaessa ja ongelmatilanteen ilmaantuessa aiheuttaa onnettomuuden.

Yksi esimerkki juuri veneilyyn liittyen arvostelukyvyn heikentymisestä on pelastusliivien jättäminen rannalle. Poliisin onnettomuustutkinnoissa yli puolessa onnettomuusveneistä ei ole ollut lainkaan lain edellyttämiä pelastusliivejä mukana. Tutkijoiden mukaan selvä enemmistö hukkuneista pelastuisi, mikäli pelastusliivit olisivat olleet mukana ja käytössä.

Runsaasta valistuksesta ja tiedottamisesta huolimatta pienessä niin sanotussa maistissa olevia veneilijöitä on yhtä paljon edelleen kuin niitä on ollut aiemminkin. Alkoholin osuus tapaturman syntyynhän kirjataan tilastoihin vasta, jos onnettomuuden uhrin veren alkoholipitoisuus on ollut yli 1 promille, siis sama kuin vesiliikennejuopumuksen alaraja tällä hetkellä. Ei ole mitään perustetta sille, että vesiliikennejuopumuksen promilleraja on tuo äsken mainitsemani 1 promille. Promillerajan alentaminen olisi selvä kannanotto pyrkimyksestä parantaa vesilläliikkujien turvallisuutta. Erityisen tärkeätä tämä olisi satama-alueilla ja vilkkaasti liikennöidyillä vesiväylillä.

Herra puhemies! Aiemmin tekemäni saman sisältöisen lakialoitteen hylkäämistä perusteltiin muun muassa sillä, että suuri yleisö vastustaa veneilyn promillerajan laskemista — erikoinen peruste sinänsä. Kuitenkin tutkimusten mukaan, ihan viimeaikaisten tutkimusten mukaan, neljä viidestä suomalaisesta haluaisi vesille saman promillerajan kuin nyt on maanteillä eli 0,5 promillea.

Lakialoitetta vastustettiin myös sen vuoksi, ettei promillerajaa vesillä kyettäisi valvomaan riittävästi. Poliisin nykyiselläkin valvonnalla voidaan saada kiinni alemman promillerajan ylitykseen syyllistyneet ruorijuopot. Jo pelkällä olemassaolollaan lait täyttävät ennalta estävää tarkoitustaan. Suomalaisethan ovat lainkuuliaisia, ja se taas merkitsee sitä, että suuri osa kansalaisista jättää tekemättä sellaisen teon, jonka tietävät olevan lainsäädännössä rangaistava, siitäkin huolimatta, että poliisi ei olisikaan läsnä valvomassa tämän lain noudattamista.

Herra puhemies! On myös hyvä muistaa, että vesiliikenteessä on tapahtunut suuria muutoksia ihan viime vuosien aikana. Paitsi että veneiden koko on kasvanut ja nopeakulkuisia veneitä on yhä enemmän, veneen hallinta ja navigointilaitteet edellyttävät yhä enemmän taitoa ja tarkkaavaisuutta. Veneen kuljettaminen on siis entistä vaativampi tehtävä. Vesiliikenteessä sääolosuhteet saattavat muuttua nopeastikin ja monesti nopeammin kuin maantieliikenteessä.

Alkoholin vaikutuksen alaisena sekä teknisten laitteiden käyttö että sääolosuhteiden hallinta on paljon haasteellisempaa kuin oltaessa liikkeellä selvin päin. Vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi ja kuolemaan johtavien onnettomuuksien vähentämiseksi on vesiliikennejuopumuksen promillerajaa alennettava. Promillerajan alentamisella voitaisiin pelastaa aivan varmasti vuosittain kymmeniä ihmishenkiä. Samalla lainsäätäjä myös selkeästi osoittaisi ruorijuopumuksen olevan rikos, täysin rattijuopumukseen verrattavissa oleva rangaistava teko.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Olen kaksilla valtiopäivillä, viimeksi näillä toukokuussa 2007, tehnyt vastaavansisältöisen aloitteen, sillä olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että promille on erittäin paljon. Tosiasia, että Suomessa saa ruorissa olla promillen humalassa, tarkoittaa sitä, että veneilijöille, jotka eivät ole vastuullisia, sallitaan aikamoinen pöllyssä liikkuminen tuolla vesillä. Kysymys on aika vakava, jos mietitään esimerkiksi sitä, että me usein tässä talossa puhumme siitä, että esimerkiksi Itämerellä on ihan selkeä onnettomuuden vaara näillä isoilla aluksilla. Välillä tulee mieleen, että ei sinne väliin ainakaan enää tarvita sitten promillen humalassa kulkevia huviveneilijöitä.

Vesillä tapahtuvissa onnettomuuksissa on ollut usein mukana alkoholi, ja paitsi että tällainen alkoholia nauttinut vaarantaa oman terveytensä ja henkensä, voi moottorikäyttöisellä vesikulkuneuvolla vaarantaa myös muiden vesilläliikkujien turvallisuutta. Vesille on todella tullut talouden paranemisen myötä — vaikka nyt taantumaa eletäänkin, niin aika komeita pursia tuolla laiturissa on — ihan uudenlaisia isompikaliiperisia, jos näin voi sanoa, vesikulkuneuvoja, vesiskoottereita, valtavan isoja moottoreita veneiden perässä. Eli sinne on tullut ihan uudenlaisia riskitekijöitä. Lisäksi käyttäjissä on paljon niitä, jotka ostavat tällaisen nopean, ison veneen ja eivät kuitenkaan käytä sitä kovin usein, ehkä satunnaisesti, ja veneilytaidot eivät välttämättä ole ihan huippuluokkaa. Aivan kuten aloitteen jättäjä, ed. Hemmilä totesi, vesillä sää muuttuu nopeasti, ja siinä saattaa olla osaava ja selvin päinkin veneilevä ongelmissa saatikka sellainen, joka siellä harvemmin liikkuu ja ei välttämättä tunne niin hyvin reitistöä ja ei välttämättä tunne niin hyvin kulkuvälinettään, jos sitä harvoin käyttää. Voikin sanoa, että on joukossa niitä, jotka täyttävät vesiliikennelain vaatimukset ihan rimaa hipoen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olen täsmälleen samaa mieltä aloitteen tekijän kanssa siitä, että 1 promille on liikaa. Tämä raja pitäisi harmonisoida tieliikenteen 0,5 promilleen ja sitä kautta korostaa asiaa, että tämä 0,5:stä ylöspäin oleva humalatila on selkeästi jo niin vaarallinen, että sitä ei pidä suoda vesillä eikä missään muuallakaan.

Näistä perusteluista, joita olen itsekin näihin aloitteisiini saanut — suoraan sanottuna olen hämmästellyt, että mikä ihme tässä asiassa on, että tätä promillerajaa ei voida alentaa, kun kaikki tietävät, että se on aikamoinen se 1 promille toimia harkitusti ja järkevästi, harva siihen kykenee — paras oikeastaan, mitä tässä talossa yhdessä keskustelussa kuulin, oli se, että jos veneilyn promilleraja alennetaan, saariston ravintolat tekevät konkurssin.

Tästä hauskana, tai hauskana ja hauskana, mutta jonkinlaisena sarkastisena ajatusleikkinä voisi todeta, että pitääkö meidän sitten haja-asutusalueiden ravintoloihinkin sallia tällainen. Nehän tekevät konkurssin, jos ei saa juovuksissa ajella tuolla maaseudulla.

Eli kyllä se niin on, että veneilijänkin täytyy ottaa joku, joka on vähän niin kuin selvin päin siellä, joka sitten hoitaa sen paatin kotiin. Kyllä ne rantaravintolat pystyssä pysyvät ilman näin korkeita promillerajojakin, eli olen samaa mieltä aloitteen jättäjän kanssa. Toivon, että tämä asia edistyy. Hyvä asia on ollut, että ainakin toinen ministereistä on jo näyttänyt asialle vihreää valoa. Nyt odotetaan sitten, että myös sektoriministeri on samaa mieltä tästä asiasta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä vesiliikennejuopumuksen valvonta on tietenkin hieman ongelmallisempaa kuin tieliikenteen valvonta johtuen tietenkin siitä, että poliisilla on rajallinen määrä osoittaa varsinkin sisävesialueille veneitä ja partioita valvomaan yleensä vesikulkuneuvoja ja muita aluksen kulun kannalta olennaisesti tärkeitä turvallisuusasioita. Näyttää kuitenkin siltä, että hallituksessa on ilmapiiri muuttumassa siten, että tämä lakialoite saattaa tulla myöskin lähiaikoina hallituksen esityksenä meidän käsittelyymme.

Itse näen tässä pari pientä probleemaa. Ensinnäkin, näyttää siltä, että kun seuraa noita vesiliikenneonnettomuuksia, niin aina se hukkunut henkilö ei ole veneen kuljettaja, vaan yleensä se tahtoo olla niin, että se on se niin sanotusti julppi auki ollut veneessä oleva matkustaja, joka on alkanut tehdä erilaisia temppuja siellä veneessä, ja siihen probleemaan tietenkään tämä lakialoite ei ole vastaus.

Aluksia on monenlaisia, on suurempia aluksia, jotka on rekisteröity ja jotka ovat turvallisempia, mutta näyttää olevan myös kehitys sellainen, että suuri riskiryhmä on juuri näillä pienillä moottoriveneillä, joissa on liikaa matkustajia, ajavat henkilöt, tai sitten vaikka kuljettajakin olisi vielä selvin päin, niin muut matkustajat ovat niin päihtyneitä, etteivät pysty hillitsemään enää omaa käytöstään.

Eli ei tämäkään nyt ratkaisu maailmankaikkeuteen ole, mutta signaaliarvona tietenkin tämä on yhteiskunnalta ennalta estävä, niin kuin varmasti ed. Hemmilä tarkoittaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jälleen ed. Hemmilä on tehnyt erinomaisen lakialoitteen, jota lämpimästi kannatan. Yhdyn myös niihin näkemyksiin, joita ed. Saara Karhu on tuonut kannattaessaan lakialoitetta.

Tämä lakialoite on hyvin perusteltu. On käsittämätöntä, että vesiliikenteen rattijuopumusraja on näin korkea kuin 1 promille. Vaaratilanteita on vesillä liikkuessa hyvin paljon. Siellä voi hukkua. Vesillä on myös muita kuin veneilijöitä, on uimareita, sukeltajia. Aivan pelolla ajattelen esimerkiksi Keuruun kaupungin keskustassa olevaa Lapinsalmea Tarhianjärven ja Keurusselän välissä, jossa molemmin puolin Tarhianjärveä on uimaranta. Siellä on uimareina lapsia ja kaikkia muitakin, ja uimassa olevasta henkilöstä ei paljon näy, kun hän on siellä vedessä. Siitä kapeasta salmesta kohauttaa sellaisilla nopeuksilla veneitä kuin nykyajan veneillä pääsee teknisesti, ja on aivan onnenkantamoista ollut, että onnettomuuksia ei ole tuossa näistä syistä tapahtunut.

Uskon, että vaikka poliisin valvontaresurssit ovat rajalliset, niitä kuitenkin on, ja haluan luottaa siihen, että kansa on lainkuuliaista, kun on tieto siitä, että on rajoitukset alkoholin nauttimiselle. Toivon mukaan sitä ei sitten nautittaisi lainkaan, jos vesiliikenteeseen lähdetään.

Edelleen vesiliikenteessä on myös se asia otettava huomioon, että toisin kuin maatieliikenteessä siellä ei ole nopeusrajoituksia, ei ole pahemmin varoitusmerkkejä silloinkaan, vaikka vesistöllä olisi nämä niin sanotut merimerkit, on yllättäviä kareja, ja kiviä nousee esille riippuen siitä, mikä on veden korkeus, ja silloin nämä riskit onnettomuuksille ovat todella vakavat olemassa.

Erittäin lämpimästi kannatettava aloite, josta toivon, että tämä olisi jälleen se siemenperuna, joka johtaa siihen, että hallitus antaa asiasta pikaisesti esityksen, joka toivon mukaan, vaikka elämme jo juhannuksen kesää, saataisiin vielä mahdollisimman pikaisesti voimaan ja tätä kautta parannettua turvallisuutta vesillä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän tämäkin lakialoite on erittäin hyvä. Olisi erittäin tärkeää, että vesiliikennejuopumuksen promillerajaa muutettaisiin niin, että se nykyisen vähintään 1 promillen asemesta olisi vähintään 0,5 promillea. Tuosta vesiliikennejuopumuksen rikostunnusmerkistön täyttymisen rajastakin hallituksen pitäisi antaa mielellään varsin pian esitys niin, että voisimme käsitellä sen jo ehkä tässä eduskunnassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tullut ed. Hemmilän aloitteelle jo monta hyvää perustetta. Itse lisäisin vielä, tuli mieleen vielä yksi, elikkä nauttiessaan alkoholia ihmisen varmastikin jossain vaiheessa on aika vaikea päätellä, onko nyt alle yhden vai onko jo mennyt ylitse.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun pohjalta voi todeta, että eduskunta on yksimielinen tämän asian suhteen elikkä me täällä kaikki salissa tähän keskusteluun osallistuneet haluamme, että vesiliikenteen promilleraja alennetaan nykyisestä 1:stä 0,5:een. Kun liikutaan vesillä, niin joka tapauksessa turvallisempaa on, kun liikutaan selvin päin, kaikki ymmärrämme sen. Toivon, että lakivaliokunta ottaa tämän vakavasti, ja tietysti parasta olisi, että hallitus toisi tämän sisältöisen esityksen vielä näillä valtiopäivillä eduskunnan käsiteltäväksi ja tämä kummajainen — tämä on todella meidän lainsäädännössä kummajainen — saataisiin korjattua.