Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Olemme säätämässä lakia, jolla luodaan passinhakijoista sormenjälkirekisteri. Muutaman vuoden kuluttua lähestulkoon kaikki suomalaiset ja Suomessa pysyvämmin olevat ulkomaalaiset ovat sormenjälkiensä osalta tuossa rekisterissä.

Kiinnitin ensimmäisessä käsittelyssä huomiota seuraavaan: Sekä hallitus esityksessään että etenkin perustuslakivaliokunta lausunnossaan että hallintovaliokunta mietinnössään ja vielä hallintovaliokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan korostivat kaikki sitä, miten tärkeätä on, ettei tätä sormenjälkirekisteriä voida eikä tule käyttää muuhun kuin tässä laissa tarkoitettuihin passinhakijan henkilöllisyyden tai joissakin tilanteissa onnettomuuden uhrin tai kadonneen — näin muistaakseni oli — kadonneen henkilön, löytyneen henkilön, henkilöllisyyden tunnistamiseen. Korostettiin yksituumaisesti sitä, siis näissä mainitsemissani mietinnöissä, ettei muihin tarkoituksiin tätä sormenjälkirekisteriä saa käyttää ja että tämä, ettei sitä saa käyttää, on tärkeä kysymys. Näin ollen haluttiin tehdä täysin selväksi — ja lain perusteella se on täysin selvää — ettei tätä sormenjälkirekisteriä saa käyttää esimerkiksi ja ennen kaikkea rikosten selvittämiseen. Tätä minä en ymmärrä ja itse asiassa tätä minä en myöskään hyväksy. Minun mielestäni näin syntyvää sormenjälkirekisteriä tulisi voida käyttää rikosten, ainakin törkeiden rikosten, selvittämiseen.

Herra puhemies! Kerroin ensimmäisessä käsittelyssä seuraavanlaisen esimerkin: Jos vaikkapa Kaisaniemen puistosta Helsingistä löytyy raiskattuna ja surmattuna 12-vuotias tyttö ja uhrin ruumiin vierestä saadaan talteen sormenjäljet, yhdet tai vaikkapa kahdet, jotka todennäköisesti kuuluvat tämän karmean rikoksen tekijöille, niin miksi ei voitaisi tuosta sormenjälkirekisteristä katsoa, keille nämä sormenjäljet kuuluvat, ja auttaa näin rikostutkintaa ja rikoksen selvittämistä ja tällaiseen kauhistuttavaan rikokseen syyllistyneiden saattamista lailliseen edesvastuuseen? Minusta näin pitäisi voida tehdä. Ja minusta yhteiskunnallinen intressi siihen, että rikokset, varsinkin törkeät rikokset, saadaan selvitettyä, on varmaankin vähintään yhtä suuri kuin on yhteiskunnan intressi siihen, että jossakin onnettomuudessa, lentokoneen tuhoutumisessa tai tsunamissa syntyneiden uhrien henkilöllisyys saadaan selvitettyä.

Ensimmäisen käsittelyn keskustelussa ed. Jacob Söderman ja eräät muut edustajat valistivat minua siitä, että tällaisen rekisterin käyttäminen rikosten selvittämiseen olisi ongelmallista nimenomaan ihmisoikeuksien kannalta ja nimenomaan modernimman eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun valossa. Näin voi olla. En sitä kiistä, kun en tuota ajattelua niin hyvin tunne. Mutta pitää sanoa, että jos näin on, niin olen tästä asiasta tämän ajattelun kanssa eri mieltä. Minun mielestäni ihmisoikeudet ja niiden loukkaamattomuus ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta olen nähnyt, että ihmisoikeuksien nimissä tai yksityisyyden nimissä ammutaan joskus yli ja sen jälkeen, kun tapahtuu kauheita tekoja, koulusurmia tai sairaanhoitaja surmaa vanhoja potilaitaan ja kun niiden selvittämisessä tai ennalta ehkäisemisessä törmätään mahdollisiin tietosuojakysymyksiin, yksityisyydensuojakysymyksiin, niin sitten ihmetellään, ketkä näin tiukkoja lakeja, jotka estävät tarkoituksenmukaisen toiminnan, ovat menneet meille säätämään.

Kun olen ollut sitä mieltä ja olen edelleen sitä mieltä, että ei loukkaisi kenenkään ihmisoikeuksia Suomessa, jos törkeiden rikosten selvittämiseen voitaisiin tätä sormenjälkirekisteriä käyttää, on minulle kerrottu täällä keskustelussa esimerkkejä siitä, miten tällaisen rekisterin käyttäminen rikosten selvittämiseen voisi uhata ihmisoikeuksia. Ensinnäkin keskustelussa tuotiin ilmi se, että Suomessakin tällainen rekisteri voi joutua pahojen ihmisten, esimerkiksi kommunistien tai natsien, käsiin, jos he ovat saaneet Suomessa vallan tai jos ovat saaneet vallan sellaisissa poliisiorganisaatioissa, joiden käytössä tällainen rekisteri on. No, pidän ensinnäkin hyvin epätodennäköisenä sitä, että Suomessa pahat ihmiset, kuten kommunistit tai natsit, voisivat saada vallan. Toiseksi, jos ja kun tämmöinen rekisteri kuitenkin on olemassa, niin en ymmärrä, miten riski rekisterin väärinkäytöstä lisääntyy sillä, että rekisteriä voidaan käyttää myös rikosten selvittämiseen.

Tässä yhteydessä keskustelua käytiin myös kommunisteista ja ihmisoikeuksista, ja haluan ed. Södermanille sanoa, että kyllä minä tiedän, että on historiassa ollut vaiheita, joissa kommunistit ovat toimineet ihmisten hyväksi, pelastaneet ihmishenkiä vastarintaliikkeessä esimerkiksi, ja tiedän sen, että kommunistit ovat aina puheissaan olleet ihmisoikeuksien kannalla. Mutta tiedän myös sen, että kun kommunistit ovat saaneet vallan, oli sitten kyse Venäjästä, Kuubasta, Kiinasta, Unkarista, mistä maasta tahansa, niin kyllä ihmisoikeuksille on saman tien sanottu hyvästit ja on nähty mitä julminta ihmisten vainoamista heidän mielipiteittensä takia, ihan kuin natsienkin ollessa vallassa.

Toinen perustelu, jonka ed. Söderman mielestäni toi esiin, miksi tällainen rekisterinkäyttö voisi uhata ihmisoikeuksia, oli se, että se eräällä tavoin leimaisi ihmiset rikollisiksi, jos heidän sormenjälkiään voitaisiin käydä tutkimaan siinä vaiheessa, kun jonkun törkeän rikoksen uhrin vierestä on löytynyt tuntemattomat sormenjäljet. En ymmärrä tätä. Miten se leimaa ketään rikolliseksi? Leimaako se kaikki autonhaltijat rikollisiksi, että meillä on Autorekisterikeskuksessa ymmärtääkseni rekisteri, jossa ovat kaikki autot, ja tätä rekisteriä voidaan käsittääkseni käyttää myös rikollisten tekojen selvittämiseen. Haluan korostaa sitä itsestäänselvää seikkaa, että vaikka jonkun sormenjäljet voitaisiin tästä rekisteristä tunnistaa, kaikki normaalit perusteet, mitkä vaaditaan ihmisten syyllisyyden osoittamiseksi johonkin rikolliseen tekoon, säilyvät ennallaan. Kukaan ei tule syylliseksi vielä sillä, että hänen sormenjälkensä löytyvät rikospaikalta. Ei tällä rekisterin avaamisella rikosten selvittämiseen millään tavoin puututtaisi siihen, mitä Suomen oikeusjärjestelmässä vaaditaan, jotta jonkin henkilön syyllistyminen johonkin rikokseen voitaisiin näyttää toteen.

Herra puhemies! Vasta-argumenttina esitettiin myös, että tässä yhteydessä, kun rekisteri säädetään nimenomaan passiasioita varten, ei ole perusteltua avata rekisteri muihin tarkoituksiin kuten rikosten selvittämiseen. Tämä on argumentti, jonka olen aika lailla valmis ostamaan, ja toivonkin, että kun laki nyt säädetään tässä muodossa, niin jatkossa selvitettäisiin sitä, eikö olisi perusteita lakia uudistaa ja muuttaa siten, että ainakin törkeimpien rikosten selvittämiseen tätä rekisteriä voitaisiin käyttää.

Hyvät kollegat, kun joskus tulevaisuudessa tapahtuu valitettavasti törkeitä rikoksia ja kun löytyy näiden rikosten uhrien vierestä, surmattujen ja raiskattujen, ryöstettyjen ihmisten vierestä, sormenjälkiä, ja kun käy ilmi, että näiden sormenjälkien haltijoita ei voida olemassa olevasta sormenjälkirekisteristä katsoa, niin silloin suureen ääneen yhdessä ihmetellään, kuka on voinut säätää näin tyhmän lain, joka tällä tavoin estää rikosten selvittämistä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä, joka tässä nyt on käsittelyssä, on kysymys siitä, että meillä pannaan toimeen EU:n passiasetus. Tämä EU:n passiasetus ei vaadi lainkaan minkään sormenjälkirekisterin perustamista. Tämmöistä rekisteriä oikeastaan EU:ssa ei toivota perustettavan, ja nimenomaan esitettiin se epäily, että jos rekisterit perustetaan, niitä ruvetaan käyttämään toisiin tarkoituksiin kuin siihen syyhyn. Ruotsi, Tanska ja Saksa eivät sitä perusta, Ruotsi ja Tanska sen vuoksi, että nykyaikaisilla tietoturvamenetelmillä rekisteri ei ole turvallinen, vaan siitä voi saada sormenjäljet, joita pystytään nykyisin teknisesti väärinkäyttämään. Sormenjäljethän ovat oikeastaan tällä hetkellä ja tulevaisuudessa vielä enemmän lippu päästä erilaisiin jopa pankkitileihin käsiksi, ja sen vuoksi sitä pidetään maailmalla hyvin vakavana asiana.

Suomeahan sitovat tässä asiassa lukuisat kansainväliset sopimukset, joita perustuslakivaliokunnassa on tarkkaan selostettu, Euroopan ihmisoikeussopimus, sitten myös Euroopan neuvoston yleissopimus yksityisyyden suojelusta henkilötietojen automaattisen tietojenkäsittelyn osalta, perusoikeuskirjan 8 artikla ja tietosuojadirektiivi ja lukuisat ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot. Nykyään lähdetään siitä periaatteesta tietosuojassa, että jos kerätään henkilökohtaisia tietoja joistain ihmisistä tai kansalaisilta, niitä tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, mihin ne on kerätty. No, mistä tämä johtuu? Tämä johtuu siitä, että tässä avautuvassa internet- ja atk-maailmassa henkilökohtaisilla tiedoilla on suuri arvo ja merkitys ja niiden väärinkäytöksillä voidaan tuottaa ihmisen yksityissuojalle todella suurta vahinkoa. Sen vuoksi on kehittynyt hyvin vahva ihmisoikeusfilosofia tai -politiikka, jonka perusteella valiokunta päätyi sitten tähän lausuntoon, jonka me annoimme ja jossa oikeastaan idea oli se, että rekisteriä ei tulisi perustaa, ennen kuin se on täysin turvallinen, jollainen se ei nyt ole, ja ainakin sen käyttö olisi hyvin rajattua.

Mikä tässä on takana? No, tässä on takana aika paljon. Selvästi, jos nyt tekisi tämän asian yksinkertaiseksi, ihmisillä on hyvin suuri pelko tässä Orwellin maailmasta. Olemme kaikki lukeneet Orwellin teoksen "Vuonna 1984", jossa taitavat hallitsijat käyttäen hyväkseen nimenomaan teknistä välineistöä pystyvät rajoittamaan ihmisen yksityiselämän täysin minimiin eli poistamaan sen. Tämän sormenjälkirekisterin jälkeen seuraava on dna-rekisteri, joka on vielä vakavampi. Tällä hetkellähän myös pystytään kännykän perusteella paikantamaan ihmisiä, ja välillä on onnistuttukin rikosjutuissa selvittämään juttuja, mutta se on aika tehoton. Varmaan seuraava vaatimus on sitten se, että ihmisillä niin kuin eläimilläkin EU:ssa olisi siru korvassa, jolloin olisi aina tieto, missä ollaan. Sitäkin voisi perustella sillä, että se ei vaaranna mitenkään tavallisten ihmisten elämää. (Ed. Zyskowicz: Onko tuo realistinen ajatus?) — No, tälle tielle kun lähdetään, ed. Zyskowicz, jolle te haluatte äärioikeistolaisena, se on äärioikeiston hyvin vanha tekniikka tämä, että otetaan yksi tämmöinen rikostapaus, jossa nämä kaksi maahanmuuttajaa raiskaavat naisen, ja sitten siitä lähdetään vaatimaan hyvin rankkoja toimenpiteitä.

Nyt jos mennään sitten ensin itse filosofiaan, jota te edustatte, niin tähän lakiin tämä keskus-telu ei oikeastaan lainkaan kuulu, vaan se kuuluu pakkokeinolakikeskusteluun, mutta kun se nyt on avattu, totean, että pakkokeinolain 6 luvun 4 §:ssä puhutaan nimenomaan henkilötuntomerkkien käytöstä ja sanotaan, että niitä ei saa käyttää muuten kuin tutkittavan rikoksen selvittämiseksi. Niitä ei myöskään saa säilyttää tai rekisteröidä muuta tarkoitusta varten. No, nyt te lähdette, Ben Zyskowicz, siitä, että kaikkien suomalaisten henkilötietoja voitaisiin rekisteröidä vastoin tätä säännöstä. (Ed. Zyskowicz: Laki lähtee siitä!) Silloin te lähdette siitä, että kaikki suomalaiset ovat epäiltyjä rikollisia, joiden tietojen pitää olla tallessa ja sitten käytettävissä. Minusta se on totalitäärisen ajattelun siemen, joka siihen tulee. Minä en sitä hyväksy. Sitä paitsi minä sanoisin niin, että jos tänne tulee hallituksen esitys, jossa voidaan osoittaa, että on tuntuvasti selvittämättömiä rikoksia nimenomaan sen vuoksi, että on sormenjälkiä, mutta sormenjälkitietoja ei ole käytössä ja jos ne saataisiin käyttöön, voitaisiin rikokset selvittää, hyvä on, siinä yhteydessä tätä pitäisi miettiä, mutta tämmöistä tilannetta ei ole.

Nyt sanoisin niin, että sormenjäljethän ovat usein hyvin hämääviä, koska monella rikospaikalla on paljon sormenjälkiä ihmisiltä, jotka eivät ole lainkaan yhdistettyjä siihen rikokseen. Lisäksi teknisesti — se on sääli, että ed. Jyrki Kasvi ei ole täällä, joka tuntee tämän alan — tällä hetkellä voidaan hyvin helpolla — ed. Salo, kyllä ed. Zyskowicz pärjää yksin, ei häntä tarvitse auttaa turhaan, istukaa vain paikallanne — sormenjälkiä voidaan projisoida. Luulisin vaan niin, että jos tulee semmoinen tilanne, että kaikki mahdolliset tiedot, siis sormenjäljet ovat rekisterissä, dna-tiedot ovat rekisterissä ja puhelimet jo ovat aika pitkälle käytössä, niin varmaan nämä kunnon konnat osaavat ottaa tämän huomioon ja sijoitella sormenjälkiä ja dna-tietoja ja ties mitä muuta rikospaikalle. Sitä paitsi rikosteknisesti tällä hetkellä, jos lähdetään vaan sormenjälkien perään, voidaan kyllä hirveän paljon ihmisiä kutsua kuulusteluun, jotka ovat täysin sivullisia.

Ed. Zyskowicz kysyi, millä tavalla se loukkaa ihmisen yksityisoikeutta, että sormenjälkiä voitaisiin tällä tavalla käyttää. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että tässä kehityksessä, joka meillä on esillä, meillä kaikilla on oikeus yksityiselämään ja perhe-elämään, jossa meitä eivät viranomaiset häiritse. (Ed. Zyskowicz: Entäs rosvot?) — No, en minä ole rosvo. En minä puhu rosvojen puolesta. Se rosvojoukko on hyvin pieni. Minusta on väärin semmoinen ajattelu, että jotta saadaan muutama rosvo kiinni, kaikkien ihmisten oikeusturvaa rajataan ja ihmisten elämää vaikeutetaan. Minusta se on valtava ... (Ed. Zyskowicz: Miten se vaikeuttaa ihmisten elämää?) — No, miten se vaikeuttaa? Teillä on nyt ed. Marjo Matikainen vaan käynyt kuulustelussa. Tässä olisi kysymys myös kuulustelusta. Se vuodatetaan ulos ja se vahingoittaa todella hänen elämäänsä, koska kukaan meistä ei usko, ainakaan minä en usko, että hän on syyllistynyt mihinkään. Kyllä tämä on hyvin suuri ongelma. En tiedä, onko ed. Zyskowicz ollut poliisikuulustelussa, mutta kyllä minä koen sen valtavan suurena rajoituksena ihmiselle, jos joutuu poliisikuulusteluun ihan tarpeettomasti. Minusta on hyvin olennaista se, että kun poliisi käyttää rikostutkinnallisia oikeuksiaan, niin ihmisellä pitää olla joku näytetty yhteys siihen tapahtumaan, joku asia, joka hänet yhdistää, joka mahdollistaa, että hän olisi ollut siinä mukana, eikä mikään tämmöinen muodollinen yhteys.

Ed. Zyskowicz edustaa nyt semmoista uutta aikaa, jossa olisi tämmöistä hyvin totalitaarista toimintaa, hyvin suuret valtuudet viranomaisilla toimia. Hän ei siis koskaan usko, että ne tulevat pahojen ihmisten käsiin tai että viranomaisissa olisi mätämunia. Onko hänen ajattelunsa nyt sitten sama, kun tullaan pankkitalletuksiin? Suomihan on siirtymässä hyvin selvään korruptoituneeseen yhteiskuntaan. On pidetty erittäin tärkeänä, ettei pankkitalletuksiin saa puuttua. Onko todella nyt tilanne niin, että hän katsoo, että tämä koskisi myös pankkitalletuksia ja kaikkea, tämä hänen uusi ajattelunsa?

Kuten sanottu, arvoisa puhemies, nämä puheenvuorot eivät kyllä liity käsillä olevaan esitykseen ollenkaan, mutta joka tapauksessa vastustan ed. Zyskowiczin ajatuksia.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitää sanoa, että mielestäni ed. Södermanin todistelu, millä hän osoittaa, että kansalaisten ihmisoikeuksia todella jos ei loukkaa niin ainakin pahasti uhkaa se, jos tällaista nyt syntyvää sormenjälkirekisteriä voidaan käyttää törkeiden rikosten selvittämiseen, ei ollut kovin vakuuttavaa. Puheet siitä, että laitetaan siru korvaan ja muuta, jätän tulevaisuuden fantasioiden varaan.

Mutta pari konkreettista väitettähän oli.

Jos tämmöinen sormenjälkirekisteri syntyy, niin kaikkia epäillään kuulemma lähtökohtaisesti rikoksentekijöiksi. Nythän on kyse siitä, että tämmöinen sormenjälkirekisteri syntyy. Vaikka te vastustatte sitä, se syntyy, ja minä esitän, että sitä voitaisiin käyttää myös törkeiden rikosten selvittämiseen.

Toinen näkökohta: Aina, kun tässä talossa ja salissa on puhuttu ja säädetty esimerkiksi puhelinkuunteluoikeuksista ja muista, on varoitettu näistä orwellilaisista näkymistä, yleensä vihreät. Tosiasia on se, että näillä valtuuksilla on saatu selvitettyä erittäin monta muuten pimeäksi jäänyttä törkeää rikosta.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on vahinko, että nämä kriittiset näkökohdat nyt tulevat ainoastaan ed. Södermanin, perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajan, toimesta esitettyä. Haluaisin kuitenkin itsekin todeta, että on aivan selvää, että tämmöisessä lainsäädännössä hyödyt ja haitat on punnittava todella tarkoin vastakkain, ja kun itse teen tällaisen punninnan muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta, en voi olla toteamatta muuta, kuin että tietoturvaa ei mitenkään ole pystytty varmistamaan tässä esityksessä. Jotkut jäsenmaat Euroopan unionissa ovat olleet niin viisaita varovaisuudessaan, että ne ovat päättäneet jättää perustamatta tämän EU:n passiasetuksen mukaisen rekisterin: Ruotsi, Tanska ja Saksa.

Kun tiedämme, että tällainen rekisteritietojen vaihto EU-maiden kesken on koko ajan asialistalla — ja sinänsä se on erittäin hyvä asia, jos pystytään huolehtimaan tietoturvasta — niin emme mitenkään voi olla vakuuttuneita siitä, että vähänkään Suomea laajemmalla maiden joukolla tämä sujuisi niinkään hyvin kuin Suomessa. En ymmärrä, että tietoturvaan suhtaudutaan näin vähätellen.

Toiseksi voisin sanoa, että on aivan niin kuin ed. Söderman sanoi, että pakkokeinolaki on tulossa uudistettavaksi ja siinä yhteydessä voidaan pohtia uusia valtuuksia poliiseille. Mutta silloinkin, niin kuin ed. Söderman sanoi, jotta tällaisia sormenjälkitietoja voitaisiin käyttää vaikkapa törkeiden rikosten tutkinnassa, pitää pystyä osoittamaan jokin muu yhteys rikokseen. Eli tässäkin se hyöty välttämättä ei ole niin suuri kuin se haitta, kun tiedämme, että tietoturva on ongelmallinen.

Itse asiassa ed. Zyskowiczin puheenvuoroa tarkkaan kuunnellessaan jokainen ymmärtää vielä yhden syyn, minkä takia tämä ehdotus on riski. Ed. Zyskowicz itse ajaa sitä, että jo lähitulevaisuudessa mennään siihen, että näitä tietoja voidaan käyttää myös rikostorjunnassa, rikosten tutkimisessa. Silloin todellakin voi sanoa, että ed. Zyskowicz jättää nämä riskit täysin analysoimatta ja sen sijaan hyökkää ed. Södermania kohtaan ja syyttää häntä jostakin tällaisesta yksipuolisesta ihmisoikeusajattelusta. Minusta tämä on häpeällistä keskustelua.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun itse en ole ollut perustuslakivaliokunnassa enkä hallintovaliokunnassa kuuntelemassa asiantuntijoita, on tietysti vähän vaikea ottaa siltä osin kantaa.

Mutta kun on lukenut nämä asiakirjat, hallituksen esityksen ja mietinnön ja lausunnon, niin itse en ainakaan näe muuta kuin positiivista tällaisella rekisteröinnillä, koska tietoja voidaan käyttää, niin kuin täällä nyt on todettu, esimerkiksi vainajien tai tuntemattomien uhrien tunnistamiseen. Käytännön elämästä vaan tiedän sen, kuinka tuskallista on, kun löytyy vainaja, eikä ole tietoa henkilöllisyydestä eikä mistään muustakaan. Sitä yritetään kovasti selvittää, ja ainakin käytännön elämässä tällainen joissakin tilanteissa saattaa auttaa sitä lopputulosta.

Muutenkin minun mielestäni aika paljon täällä väärennetyillä papereilla liikutaan, ja senkin takia henkilöllisyyden varmistamisessa, silloin kun poliisilla siihen on oikeus nimenomaan, tämä edesauttaa.

Arvoisa puhemies! Tietysti olen vuosien saatossa ollut monta kertaa samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa ja niin tästäkin asiasta, mistä hän puhui: nimenomaan törkeitten rikosten tutkinnan yhteydessä näitten tietojen käyttämisestä. Jälleen palaan vaan siihen käytännön elämään. Kun itse olen toiminut Helsingin rikospoliisissa niin ryöstö- kuin murharyhmässä, niitä tietoja ja taustoja ajatellen tuntuisi siltä, että ei tämä nyt niin hirveän vaarallista olisi, vaikka jossakin törkeässä rikostilanteessa niitä tietoja voitaisiin käyttää, olkoon sitten niin, että vaikka oikeuden päätöksellä, että oikeus tulkitsisi, onko kyseessä niin vakava rikos, mitä mahdollisessa tulevassa lainsäädännössä on esitetty. Eli siltä osin edes turvattaisiin se, ettei tule edes mieleen, että poliisi käyttäisi harkintavaltaa väärin.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä en osaa sen enempää kiihtyä kuin olla kiihtymättäkään tästä sormenjälkirekisteristä. Minun mielestäni se on ihan samanlainen rekisteri kuin on henkilötunnusrekisteri tai mikä muu rekisteri tahansa. Jos sitä käytetään sitten rikosten selvittämiseen, niin siihen täytyy tietenkin olla erillinen valtuutus ja erillinen laki.

En ymmärrä, ed. Söderman, sitä, että jos tämmöinen sormenjälkirekisteri perustettaisiin, sillä syyllistettäisiin sitten kaikki. Päinvastoin, kun rikos tapahtuu, niin sillähän halutaan justiin estää se, että ei kaikkia syyllistetä, vaan yritetään löytää se, kuka sillä rikospaikalla mahdollisesti on ollut. Tämä on minun mielestäni vääränlainen johtopäätös tästä rekisteristä.

Toinen asia on, että minun tietoturvataitoni ei yllä vielä niin pitkälle, että ymmärtäisin, millä ihmeen tekniikalla sormenjäljillä voitaisiin mennä tietokoneisiin ja pankkitunnuksiin tietokoneen kautta. Tällä hetkellä kyllä kaikkein suurin ongelma on se, että ihmiset itse antavat omat pankkitunnuksensa, kirjoittelevatpa niitä jopa pyytäjille koko listan eteenpäin menemään, ja siinä sitä sitten ollaan. Ihmisestä itsestään kyllä paljon myös riippuu se, miten turvassa hänen tietonsa ovat.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään pelättävää, jos käytetään sormenjälkirekisteriä rikosten tutkinnassa, koska minun mielestäni normaalilla ihmisellä, joka elää normaalia elämää, ilman että rötöstelee, ei ole mitään pelättävää. Mutta rikollisilla on pelättävää, jos tulee sellaiset keinot, että saadaan rikolliset kiinni. Elikkä tässä suhteessa olen ed. Södermanin kanssa hieman eri linjoilla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Täällä aatteet ja ideologiat iskevät yhteen oikein reippaasti, ja se on tietysti ihan mielenkiintoista.

Kun itse kuitenkin ajattelen näitä asioita aika lailla tällaisen maalaisjärjen pohjalta, niin vähän ihmettelen tätä keskustelua siinä suhteessa. Toki on selvää, että kun tällaisia rekisterejä perustetaan, niitten käytölle täytyy olla erittäin tarkat rajat, ja luotan ja uskon, että meillä perustuslakivaliokunta ne rajat käy hyvin tarkkaan läpi ja käyttöoikeudet, ja näin ehdottomasti pitää olla.

Mutta voidaanko tällaista rekisteriä, jos ja kun semmoinen perustetaan, käyttää vakavien rikosten tutkinnassa? Maalaisjärki mielestäni sanoo, että kyllä aika viisasta on niitä käyttää tietyin menettelytavoin ja rajoin. Kyllä se niinkinpäin on, että ihmisoikeudet on sillä uhrilla ja myös muilla tässä yhteiskunnassa eikä vain rikollisella. Helposti ajatus menee siihen, että rikollista pitää suojella ja muut jättää toisarvoisiksi. Ei varmaan ed. Södermankaan tätä tarkoittanut, mutta tällainen ajatus tulee tuolla kentällä usein esiin.

Tärkeää on myös se, että rikospaikalta tavattu tai kuka tahansa henkilö, joka on syytön, pystytään mahdollisimman nopeasti toteamaan myös syyttömäksi, ja tällä menettelyllä saatetaan siihen suuntaan päästä, ja silloin se on vain kaikkien etu. Kyllä tietysti nyt tämä tekninen kehitys ja sen mukanaan tuomat haasteet ja mikrosirut ja vastaavat luovat sellaisia ajatuksia, joiden suhteen pitää olla kyllä äärettömän varovainen eikä mennä sellaisiin järjestelmiin. Mutta sormenjälkimenettely on ollut kauan käytössä, ja se luo ehkä mahdollisuuksia, joista yhteiskunta ja me kaikki lopulta hyödymme.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakihan tehdään EU:n direktiivien mukaisesti sen vuoksi, että ihmiset väärentävät passeja ja matkustusasiakirjoja, ja tämmöinen biometrinen tunniste valokuvalla ei riitä, vaan joudutaan etsimään muita keinoja. Tämä laki on erittäin hyvä, ja se on sitä myöskin tämän rekisteröinnin osalta ja sormenjälkirekisterin osalta, koska valtaosa Euroopan unionin maista laatii tämmöisen rekisterin.

Keskitetyssä rekisterissä, johon nämä tiedot menevät, kaikkien henkilöiden biometriset tunnisteet on tallennettu ihan samaan paikkaan. Ne tallennetaan tietokantaan lukukelvottomassa muodossa käyttäen digitaalista salausmenetelmää. Tämän salausmenetelmän käytöllä estetään tietojen oikeudeton lukeminen ja käyttäminen tuosta tietokannasta. Sirun tiedot suojataan oikeudettomalta lukemiselta siten, että siruun tallennettuja tietoja on mahdollista lukea vain optisen konelukukentän lukemisen jälkeen ja vain niiden viranomaisten toimesta, joilla on siihen erityinen oikeus.

Puheet tietoturvan olemattomuudesta tai siitä, että sitä ei ole, eivät ole totta, vaan se on varmistettu tämän lakiesityksen alussa, ja vielä valiokunta toteaa, että se pitää vielä varmistaa ennen kuin tämä sitten otetaan käytäntöön.

Se toinen asia, minkä hallintovaliokunta nyt tässä rekisteröinnissä otti huomioon, on sellainen, että kun ihminen pitää tunnistaa onnettomuuden tai jonkun muun tämmöisen tilanteen vuoksi, niin viranomaiset voivat etsiä oikean henkilöllisyyden. Tämä tuli hyvin tsunamissa esille. Meillä ei ollut tätä, ja tunnistaminen on erittäin vaikea prosessi. Kun täällä ed. Södermanilta aikaisemmin kysyin, miten olisi selvitetty tsunamin uhrit, niin sormenjälki säilyy päivistä kuukausiin saakka ja sillä voidaan identifioida henkilö.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän erittäin hyvin oikeusoppineen ed. Södermanin ajatukset siitä Orwellin yhteiskunnasta, se on jo täällä. Meillä on tänään käsittelyssä laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta. Eli me tarvitsemme myös evidenssiä, millä tunnistaa ihmisiä, niin että kun palvelu tarjotaan sähköisesti, palvelun lähettäjä tietää, kuka on se käyttäjä.

Sekin on totta, että on olemassa tietoa ja taitoa huippurikollisilla jo projisoida jopa sormenjälkiä ja niitä manipuloida. Eli kyllä nämä tietoturvan huolenaiheet ymmärrän ihan täysin.

Nyt täytyy muistaa kuitenkin, että sormenjälkirekisteri perustetaan niille, jotka passia hakevat. Mutta miten sitten hoidetaan ne ihmiset, jotka eivät hae passia? Meillä on Suomessa paljon ihmisiä, jotka eivät tarvitse ulkomaanpassia.

Minä olen sitä mieltä, että kun törkeitä rikoksia selvitetään, kyllä se muu yhteys täytyisi ensin osoittaa ja sitten vahvistuksena ovat sormenjäljet, jos oikeus näin päättää. Niillä voitaisiin ehkä vahvistaa sitten asioita.

Se, että sormenjälkirekisteriä käytetään kadonneiden ihmisten ja mahdollisesti jonkun kuolleen ihmisen tunnistamiseen, on tarpeellista, niin kuin tässä aivan oivallisesti ed. Kaltiokumpu sanoi.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on sivistys- ja oikeusvaltio. Näin se vain sattumalta on. Meidän pitäisi kaikkien tajuta yks totuus. Jos me otettaas lapselta, oli sitten kaksi- tai viisvuotias, kaikilta sormenjäljet tuonne rekisterihin eli jemmahan, ne säilyisi sinetöitynä siellä. Jäljestäpäin, jos sattuu rikoksia tai pitää saada joku kiinni — sormenjäljet on, mutta kun ei tiedä, kellekä kuuluu — nämä olis ratkaistavissa. Mä luulen, jotta kun näin toimittaas, niin säästettääs paljo työvoimaa sinne oikialle sektorille, mihinä työvoimaa tarvitahan.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin vielä uudistanut sen, että kun tämä EU:n asetus passeista pannaan voimaan, siinä ei ollut tarkoitus lainkaan perustaa rekisteriä. Tämä rekisterien perustaminen on ollut muutamien valtioiden erillispäätös, jossa ne valtiot, jotka oikeussivistyksellisesti ovat meidän ystäviämme, eivät sitä perusta, eli Ruotsi, Tanska ja Saksa.

Sitten kysymys näiden sormenjälkien käytöstä ja ihmisoikeuksista. Kyllä minä pidän aivan selvänä ja katson, että jos poliisi kutsuu kuulusteluihin sen vuoksi, että sormenjälki on sattunut olemaan rikospaikalla, vaikka ei ehkä ole itse ollenkaan missään yhteydessä itse rikokseen, se on ihmisoikeusloukkaus tälle ihmisparalle, joka joutuu yhdistetyksi rikokseen, etenkin jos rikos on hyvin häpeällinen. Sen vuoksihan meillä on ollut koko ajan semmoinen ajatus, että vasta silloin, kun ihminen yhdistyy rikokseen joko motiivien vuoksi tai sen vuoksi, että hänet on ehkä nähty uhrin yhteydessä tai hän on muuten liikkunut siellä, sormenjäljet voidaan ottaa. Tämän kynnyksen poistaminen johtaa siis siihen, että täysin syyttömät ihmiset yhdistetään rikokseen, mitä pidän ihmisoikeusloukkauksena. Eli minä en nyt puolusta rikollisia enkä syyllisiä, vaan nimenomaan syyttömiä.

Sitten, arvoisa puhemies, kun nyt Euroopassa ed. Zyskowiczista riippumattomista syistä hirveän monet aivot, jotka tuntevat ihmisoikeuksia, yrittävät kehittää tähän uuteen internetvaaraan ihmisoikeusperiaatteita, jotka ovat hyvin tärkeitä sen vuoksi, että yhteiskunta säilyisi mahdollisimman Orwell-vapaana, niin minusta sitä ei kannata väheksyä. Minusta on hyvin olennaista, että ihmisoikeuksia puolustetaan ja pysytään periaatteiden kohdalla selvillä vesillä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä tunnistamislaki on mielestäni hyvin ajankohtainen ja tärkeä. Ihmettelen kuitenkin tätä keskustelua, kun puhutaan vakavasta rikoksesta ja sen tutkintaan liittyvistä asioista, mitkä eivät sinällänsä juuri tällä hetkellä kuulu tähän. Itse näkisin tämän kyllä näin, että jos on tapahtunut vakava rikos ja tällainen sormenjälki löydetään alueelta, niin totta kai sitä pitäisi pystyä vakavan rikoksen yhteydessä tutkinnassa käyttämään hyväksi. Jos oma sormenjälkeni sieltä löytyisi, niin minusta olisi luontevaa, että minua ainakin kuulusteltaisiin. Toisaalta jos omaa sormenjälkeäni sieltä ei löydy, niin sehän poistaa minut epäiltyjen listalta siinä tapauksessa, että olisin kuitenkin ollut sillä seudulla samaan aikaan jostain syystä mutta en olisi jälkiä jättänyt. Kyllähän tämä tutkinnallisesti olisi hyvin tärkeätä, että sormenjälkeä pystyttäisiin käyttämään hyväksi. Silminnäkijöitäkin kuulustellaan, vaikka he eivät millään lailla syyllistyisi siihen rikokseen, heitä kyllä kuullaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuskeskustelussa usein nähdään, että viranomaisten toimivaltuudet ja viranomaisten toiminta voi uhata ihmisten ihmisoikeuksia, ja näin on ennen kaikkea tietysti totalitaarisissa valtioissa, kuten sellaisissa, joita johtavat kommunistit tai jotkut muut epädemokraattiset diktaattorit. Suomessa minun mielestäni, demokraattisessa Suomessa, ei pitäisi ylikorostaa viranomaisten toiminnan ihmisille luomia ihmisoikeusloukkausten uhkia. Ja rinnalle pitää kyllä keskustelussa nostaa se uhka, jonka rikollisten toiminta luo ihmisten ihmisoikeuksille. Ihmisoikeuksia ovat myös ihmisten oikeus henkeen, ihmisten oikeus terveyteen, ihmisten oikeus omaisuuteen (Eduskunnasta: Ja vapauteen!) ja henkilökohtaiseen vapauteen. Ja jos vähänkin katsotaan todellista elämää Suomessa, niin ei kai kellään voi olla epäselvyyttä siitä, keiden teot uhkaavat ja rikkovat näitä ihmisoikeuksia tämän päivän Suomessa, viranomaisten teot vai rikollisten teot. Kun rikolliset käyttävät kaikkia mahdollisia keinoja, uusinta teknologiaa ja muuta, niin he vain nauravat partaansa, jos me säädämme liikaa sellaisia lakeja, jotka estävät ja rajoittavat viranomaisia toimimasta tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla rikollisuutta vastaan.

Kun täällä on käsitelty aikaisemmin, aikaisempina vuosina, poliisin oikeutta teletunnistetietoihin ja poliisin oikeutta puhelinkuunteluun, niin muistan hyvin ne keskustelut, joissa ennen kaikkea vihreiden eduskuntaryhmän edustajat ovat varoitelleet tuossa yhteydessä orwellilaisesta maailmasta. — Jatkan pöntöstä.

Herra puhemies! Tätä poliisin toimintavaltuuksien lisääntymistä esimerkiksi puhelinkuuntelun ja teletunnistetietojen suuntaan on vastustettu suunnilleen samanhenkisillä argumenteilla kuin millä nyt on vastustettu sormenjälkirekisterin perustamista tai sen käyttämistä törkeiden rikosten tutkintaan. Kuitenkin tosiasia on se, että suurimmat huumekaupparikokset ja melkeinpä törkeimmät murhat on tässä maassa pystytty viime vuosina selvittämään, sikäli kuin on pystytty selvittämään, nimenomaan puhelinkuuntelun ja teletunnistetietojen avulla. Ja kyllä se, että nämä murhamiehet juoksevat vapaina tai nämä huume-erät päätyvät katukauppaan teinien ja nuorison käytettäväksi, myös uhkaa ihmisoikeuksia, niiden ihmisten ihmisoikeuksia, jotka ovat uhreina näissä teoissa.

Herra puhemies! Tässä passirekisterin yhteydessä, jota nyt luodaan, on puhuttu paljon tietosuojasta, ja on aivan selvää, että tietosuojan pitää olla kunnossa. Mutta haluan korostaa sitä, että se kysymys siitä, käytetäänkö tätä nyt luotavaa rekisteriä törkeiden rikosten tutkintaan vai eikö sitä käytetä, ei millään tavoin vaikuta — minun käsitykseni mukaan — tähän tietosuojakysymykseen. Tietosuojaongelma syntyy siitä, jos on syntyäkseen, että rekisteri luodaan, eikä enää siitä, että rekisteriä käytettäisiin myös törkeiden rikosten selvittämiseen.

Herra puhemies! Ed. Söderman sanoi, että kyllä se on ihmisoikeusloukkaus, jos joku sellainen henkilö, jonka sormenjäljet löytyvät rikospaikalta, kutsutaan täysin syyttömänä kuulusteluun. Minun mielestäni se ei ole ihmisoikeusloukkaus. Jos meiltä löytyy ruumis hotellihuoneesta, murhattu ihminen, ja sieltä hotellihuoneesta löytyy useiden ihmisten sormenjälkiä ja näitä ihmisiä sitten kuullaan tämän surman tutkinnassa, niin ei se loukkaa mitenkään minusta sellaisen ihmisen ihmisoikeuksia, joka on tuossa hotellihuoneessa ollut esimerkiksi tämän surmatun ja surmaajan seurassa ja poistunut siitä tilasta ennen surmatekoa, että häntä kuullaan. Päinvastoin tällä kuulemisella voi olla erittäin suuri merkitys rikoksen selvittämisen kannalta. Tämä henkilö pystyy esimerkiksi kertomaan, keitä henkilöitä oli hotellihuoneessa läsnä siinä vaiheessa, kun hän sieltä poistui ja siis ennen surman tapahtumista.

On erittäin valitettavaa, että poliisitutkinnasta vuotaa tietoja julkisuuteen ja, ed. Söderman, ne aiheuttavat henkilökohtaista tuskaa ja ongelmia ihmisille, jotka ovat näiden vuotojen kohteena, kuten viittaamanne ed. Matikainen-Kallströmin tapaus osoittaa. Mutta kuten nyt näemme, tällaiset ongelmat ovat olemassa jo tänä päivänä ilman sormenjälkirekisteriä, ilman näitä valtuuksia, ja pelkästään se, että ihminen kutsutaan kuultavaksi rikoksen selvittämisessä, kun hänen sormenjälkensä ovat rikospaikalta löytyneet, ei minun mielestäni uhkaa kenenkään ihmisoikeuksia.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että en ymmärtänyt, mitä ed. Hautala tarkoitti sillä, että tämä keskustelu on hänestä häpeällistä. Minun mielestäni tämä keskustelu on ihan asiallista ja perusteltua.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun rikos on vanhentunut, niin voin tunnustaa rikkoneeni tietosuojaa pelastaakseni ihmisen häädöltä. Itse asiassa siinä oli jossain määrin samankaltaisesta asiasta kysymys kuin mistä tässä nyt on keskusteltu.

Siitä huolimatta minusta ed. Södermanin perustelut epäilyilleen, jotka hän on kohdistanut ed. Zyskowiczin vaatimuksiin tämän rekisterin käytettävyydestä, eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Jos ed. Zyskowiczin sormenjälki löytyy sieltä rikospaikalta tai minun sormenjälkeni sieltä löytyy tai ed. Pakkasen sormenjälki löytyy, niin kyllä me kestämme varmasti sen kuulustelun, etenkin jos voimme luottaa siihen, että se tieto ei leviä julkisuuteen. Mutta Varsinais-Suomessa tapahtuu kaikenlaista, ja eräs tunnettu julkisuuden henkilö taisi kuolla siksi, ainakin osittain, että hänestä levinnyt väärä tai oikea tieto vuoti poliisilta julkisuuteen, ja tämä on se uhka. Tällaisten uhkien esiintymistodennäköisyys suhteessa siihen todennäköisyyteen, jonka tämä rekisterin käyttöoikeus antaa ikään kuin näitten törkeitten rikosten selvittämiseen — siitä sen tasapainon pitää löytyä.

En itse ole valmis totaalisesti kieltämään tätä vain siksi, että ihmisoikeudet saattavat vaarantua. Mutta jos luotetaan pelkästään siihen, että rekistereitä voidaan perustaa tuosta vaan, niin kyllä silloinkin ollaan aika heikolla tiellä, etenkin kun, ed. Kaltiokumpu, se ongelma ei ole se, että niitä passissa olevia sormenjälkiä voitaisiin saada esiin, vaan sen rekisterin, joka on siellä jossain tietokannassa, hakkeroinnin turvaamisessa: väite, että sitä ei voida hakkeroida, on kyllä kohtuullista hyväuskoisuutta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tietysti tämän lain käsittelyn yhteydessä keskeinen kysymys on se, perustetaanko passirekisteri ylipäätänsä, ja tietysti silloin, jos halutaan perustaa rekisteri, sille pitää olla lähtökohtaisesti hyvät ja painavat perusteet, koska sinänsä on hyvin varovainen syytä olla siinä suhteessa, missä määrin ihmisiä kontrolloidaan. Mutta tietysti yhteiskunta tarvitsee toimintaansa varten erilaisia rekistereitä verotusta, sosiaaliturvaa jne. varten, jotta yhteiskunta ylipäätänsä voi toimia.

Mitä passirekisteriin tulee, niin tietysti se, että voidaan turvata passiasiakirjan oikeellisuus, puoltaa sitä, että tällainen rekisteri voidaan perustaa.

Mitä sitten tulee sen rekisterin perustamiseen, niin olennaista on se, että tietoturvasta voidaan pitää ehdottomasti hyvää huolta. Perustuslakivaliokunta toteaakin, että on tärkeää, että korkeatasoiset väärinkäytön estävät tietoturvajärjestelmät ovat todellisuudessa valmiina heti rekisteröinnin alkaessa. Perustuslakivaliokunnalla ei ollut mahdollisuutta kovin tarkasti käydä lävitse näitä turvallisuusjärjestelyjä. Ne toki näkyvät jossain määrin itse lain pykälästä ja lain perusteluista, mutta tämä tehtävä jätettiin hallintovaliokunnalle.

Kun luetaan hallintovaliokunnan mietintöä, niin mielestäni se on kohtuullisen perusteellisesti kirjoitettu. Toivon, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Tölli vielä voi käydä näitä asioita lävitse, koska nimenomaan hallintovaliokunnalle jäi tärkeäksi tehtäväksi se, että arvioidaan ja tarkastetaan se, että tuo rekisterinkäytön turvallisuus on huolellisesti käyty lävitse.

Kun katson tätä hallintovaliokunnan mietintöä, niin tietysti olennaisia elementtejä ovat lukeminen, millä edellytyksellä se on mahdollista, ja tietysti täällä olennaista on se, että tiedot on tallennettu samaan paikkaan ja ovat lähtökohtaisesti lukukelvottomassa muodossa siten että on käytetty digitaalista salausmenetelmää. Tällä tavalla estetään myöskin näitten tietojen lukeminen ja käyttö tietokannasta, ja se on mahdollista vain optisen konelukukentän lukemisen jälkeen ja voi tapahtua tilanteessa, jossa passiasiakirja on annettu. Tämä vaikuttaa aika loogiselta. Passiasiakirja kun annetaan, silloin kone lukee sen ja silloin tarkistetaan se, että passiasiakirja on oikea. Tässä ei mielestäni kovin paljon ongelmia pitäisi olla.

No sitten se, mikä on huomattavasti vaikeampi ja tärkeämpi kysymys, on näitten tietojen käsittely, tietokannan käsittely. Tietysti lähtökohta on se, että tämä käsittelyoikeus ja -mahdollisuus pitää olla vain tietyillä täsmällisesti määrätyillä virkamiehillä, joihinka me voimme luottaa. Olennaista on se, että itse lukeminen on mahdotonta ilman sormenjälkirekisterin erityisiä salakirjoituslaitteistoja eli se voi tapahtua vain tietyissä olosuhteissa tietyllä paikalla eikä kenelläkään käsittelijällä ole mahdollisuutta nähdä rekisteristä sormenjälkiä sinänsä.

Tietysti se, mikä on tärkeätä, on se, että tässä tosiaan hyvin tarkkaan katsotaan, ketkä pääsevät sinne, ja se valvonta on erittäin tehokasta, ja ainakin mietinnön perusteella näin vaikuttaisi olevan.

Sitten kolmas seikka on se, että jos rekisteriä käytetään väärin, niin pitää olla joku keino, jolla varmistaudutaan siitä, että saadaan se henkilö kiinni. Suomi on saanut huomautuksen potilasrekisterin osalta siltä osin, että kun oli terveystietoja, oli päästy katsomaan niitä, tiedot olivat vuotaneet, niin ei voitu selvittää, kuka oli käynyt siellä rekisterissä. Tältä osin nyt lähtökohta on se, että kun rekisterissä käydään, aina jää logitallenne eli merkintä siitä, että joku on näitä henkilötietoja käsitellyt.

Nämä ovat tietysti ihan ne keskeiset elementit, näiden perusteella saattaisi kuvitella, että tietoturvasta on kohtalaisen hyvin pidetty huolta.

Valiokunta myöskin viittaa siihen, että kesäkuun 2009 loppuun mennessä on tarkoitus saada riskianalyysi valmiiksi. Valiokunta on saanut siitä ennakkotietoa. Tietysti tärkeätä on se, että se analyysi on lopullisesti valmis ennen kuin rekisteri otetaan käyttöön, ja siinä yhteydessä katsotaan, että varmasti kaikki valmistavat toimenpiteet on loppuun asti suoritettu.

Pidän myöskin tärkeänä sitä, että hallintovaliokunta toteaa, että tällä hetkellä ei ole tiedossa sellaisia seikkoja, että olisi syytä epäillä, että tietoturva ei ole kunnossa. Mutta on tärkeätä, että todellakin saadaan tieto tästä riskianalyysistä, se käydään vielä lävitse, ja sisäasiainministeriön on ehdottomasti pidettävä huolta siitä, että järjestelmää ei oteta käyttöön, mikäli minkäänlaista epäilyä siitä on, että tietoturva tältä osin ei olisi kunnossa.

Arvoisa puhemies! Kun huomaan, että ed. Töllillä on seuraava puheenvuoro, niin mielelläni myöskin vielä kuulen näistä perusteluista, millä tavalla hallintovaliokunta on pitänyt huolta siitä, että tietoturva voidaan kaikissa olosuhteissa taata, koska tämä oli tärkeä tehtävä, jonka hallintovaliokunta sai.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on noussut esille se, mikä hallintovaliokunnassakin oli perusteellisessa keskustelussa: perustetaanko tämä rekisteri? Jos perustetaan, onko tietoturva ja tietosuoja kunnossa ja mihin tätä rekisteriä käytetään? Valiokunta totesi, että rekisteri on syytä perustaa ja valiokunta katsoi, että rekisteröinnillä taataan passinhakuprosessin turvallisuus ja henkilöllisyyden luotettava varmistaminen; se käyttötarkoitus, joka on nimenomaan tämän passin hakemisessa ja henkilöllisyyden luotettavassa varmistamisessa. Valiokunta tähdensi, että ehdotettu menettely edistää kansalaisten oikeusturvaa, koska henkilön tunnistaminen voidaan tehdä luotettavasti ja nopeasti sekä passia haettaessa että muissa tilanteissa. Rekisteröinnillä suojataan henkilön identiteettiä.

Kun verrataan passin hakijan sormenjälkiä tietokannassa oleviin, voidaan varmistua siitä, ettei henkilö hae passeja useammalla henkilöllisyydellä tai että passi myönnetään hakijan tiedoilla vain yhdelle henkilölle. Tietokantaan talletetuilla sormenjäljillä voidaan varmistaa myös henkilön henkilöllisyys tilanteessa, jossa hänen esittämänsä passin siru on rikki tai on rikottu. Lisäksi henkilöllisyys kyetään varmistamaan siinäkin tapauksessa, että henkilöllä ei ole asiakirjan katoamisen tai muun syyn vuoksi esittää asiakirjaa todistukseksi henkilöllisyydestään.

Valiokunta korosti vielä, että pelkällä passin siruun talletetulla sormenjäljellä ei pystytä varmistamaan passin hakijan henkilöllisyyttä luotettavasti. Passin siruun talletettu haltijan sormenjälki mahdollistaa ainoastaan vertailun, jossa henkilön sormenjälkeä verrataan siruun talletettuun sormenjälkeen. Tämä vertailu ei myöskään mahdollista kaksois- tai monihenkilöllisyyksien estämistä. Ainoa keino varmistaa, ettei passia hakevalla henkilöllä ole matkustusasiakirjoja useammalla henkilöllisyydellä, on passin hakijan sormenjälkien vertaaminen tietokantaan talletettuihin sormenjälkiin. Ja niin kuin totesin, näin voidaan varmistaa se, että passi myönnetään vain yhdelle henkilölle.

Sitten tämä tietoturva ja tietosuoja. Nämä biometriset tunnisteet asettavat erityisiä vaatimuksia tietoturvalle, jotta henkilön, jonka biometrisiä ominaisuuksia talletetaan tai käsitellään, yksityisyyden suoja voidaan varmistaa. Valiokunta totesi saamiensa selvitysten perusteella, että sormenjälki talletetaan keskitettynä sormenjälkirekisterinä toimivaan tietokantaan. Keskitetyssä rekisterissä kaikkien henkilöiden biometriset tunnisteet on talletettu samaan paikkaan. Sormenjäljet talletetaan tietokantaan lukukelvottomassa muodossa käyttäen digitaalista salausmenetelmää. Tämän salausmenetelmän käytöllä estetään tietojen oikeudeton lukeminen käyttötietokannasta. Sirun tiedot suojataan oikeudettomalta lukemiselta siten, että siruun talletettuja tietoja on mahdollista lukea vain optisen konelukukentän lukemisen jälkeen. Tämä estää, että sirua luettaisiin passin haltijan tietämättä ja ilman, että hän on luovuttanut passin luettavaksi.

Sormenjälkirekisteriin talletettaviin tietoihin liittyy vahvasti luotettavuus- ja eheysvaatimus. Valiokunta piti erityisen tärkeänä, ettei tietokannan sisältöä päästä käsittelemään, muuttamaan tai poistamaan tai luomaan ilman valtuuksia, ja että sormenjälkirekisteri on vain sitä tehtävissään välttämättä tarvitsevien ja tämän vuoksi käyttöoikeuksia omaavien virkamiesten käytettävissä. Niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi totesi, sormenjälkirekisterin turvallisuuden takaamiseksi parhaillaan teetetään valtioneuvoston hyväksymän lausuman mukaista riskianalyysia, jonka tulokset ovat saadun tiedon mukaan käytettävissä tämän kuun loppuun mennessä.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella tähän mennessä tunnistettujen riskien joukossa ei ole sellaisia, joiden perusteella rekisteriin vaadittaisiin uusia tai lisää turvallisuusratkaisuja taikka rekisteriä ei tulisi ottaa käyttöön. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä kerrottiin myös yksityiskohtaisemmin — enkä lue tätä mietintöä, yksityiskohtaista, mutta kannattaa tutustua siihen tarkemmin, mitä kaikkea siinä on. Mutta yhteenvetona voidaan todeta, ettei hallintovaliokunnan saaman selvityksen perusteella ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä, että tietoturvajärjestelyä ei ole saatettu sormenjälkirekisterin käyttöönottohetkellä vaadittavalle korkealle tasolle. Tämä tasovaatimus on huomattava tai se on hyvin suuri. On selvää, valiokunta totesi, ettei rekisteriä saa ottaa käyttöön eikä muutoinkaan käyttää, jos ilmenee, ettei tietoturvasta ole asianmukaisesti huolehdittu. Tämä tietoturvavaatimus on hyvin tiukka, ja siitä on pidettävä huolta ei vain käyttöönottohetkellä, vaan jatkuvasti, että se pitää.

Valiokunta totesi myös keskusteluissa aivan perustuslakiin viitaten, että niin kuin kaiken julkisen toiminnan on perustuttava lakiin, niin myöskin kaikessa julkisessa toiminnassa on ehdottomasti noudatettava lakia. Tämä sisältää myös sen, että tietoturvasta on ehdottomasti huolehdittava. Ei ole vaihtoehtoja. Pitääkö se 99,99-prosenttisesti vai sataprosenttisesti. Me emme pysty teknisesti, valiokuntana, käymään joka kohtaa läpi, mutta se lähtökohta, mitä me edellytämme, on, että tietoturva on kunnossa.

No sitten tämä rekisterin käyttötarkoitus. Perustuslakivaliokunta lähti hyvin tiukasti käyttötarkoitussidonnaisuudesta ja se, että 16 a § on joko poistettava tai sitä on rajattava olennaisesti. Ja valiokunta rajasi sitä olennaisesti, että se on tarkkarajainen mihin tätä tämän varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi voidaan käyttää ja se pykälä niiltä osin kuuluu: poliisi saa käyttää 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja passin sormenjälkitietoja muuhun kuin niiden keräämis- ja tallentamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedon käyttö välttämättä edellyttää. Kaikkien näiden perusteella hallintovaliokunta tuli siihen tulokseen, että näillä edellytyksillä tämä rekisteri voidaan perustaa ja näillä rajoituksilla sitä voidaan käyttää.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tölli toi esille sen tärkeän asian, mikä tässä laissa on, elikkä että tietoturva on laadittu niin tiukaksi, että sen pitäisi kyllä pysyä aisoissa. Mutta voi kyllä yleisemminkin kysyä sitä, onko tässä olemassa tietoturvahysteriaa.

Toisin sanoen, kun joka asiassa ja joka paikassa on tietoturva esteenä tärkeitten tietojen välittämiselle, niin yhteiskuntahan ei kohta pysty toimimaan järkevästi, niin kuin sen pitäisi toimia. Minusta nyt on kyllä niin, että ihmisellä, joka ainakin yrittää noudattaa lakia ja toimia tämän järjestelmän, suomalaisen yhteiskunnan normien mukaisesti, ei kyllä pitäisi olla minkäänlaista pelät-tävää. Sen sijaan niillä on pelättävää, jotka eivät noudata lakia. En minä nyt halua, että täällä eduskunnassa laaditaan sellaisia lakeja, joita rikolliset voivat käyttää hyväkseen.

Minä palaisin vielä siihen väitteeseen, että tämä sormenjälkirekisteri mahdollistaa sen, että kaikkien rikoksen lähettyvillä olevien sormenjäljen omaavia epäillään rikoksesta. Entäs nämä valvontakamerat kaduilla? Jos rikos tapahtuu, niin kyllä siinä käydään läpi kaikki kuvat, ja kyllä siinä todennäköisesti poliisi kuulustelee kaikkia niitä ihmisiä, jotka siinä kuvassa näkyvät, että mitä on tapahtunut. Onko se yhtään sen pahempi asia kuin esimerkiksi tämä, että voitaisiin kuulustella rikospaikalta saatujen sormenjälkien omistajia?

Tämä on jotenkin spekulatiivista puhetta, koska minä olen tämän hyväksynyt, ja minusta tämä laki sinänsä ei tämmöiseen mahdollista, mutta jos ja kun se halutaan, niin säädetään sitten poliisilakiin (Puhemies: 2 minuuttia!) ja esitutkintalakiin näitä säädöksiä. Siinä yhteydessä tämä tietenkin tulisi ottaa huomioon.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtaisesti on ihan ymmärrettävää ed. Södermanin näkemys sellaisten asioiden esille nostamisesta, että meidän tulee olla varovaisia siinä, millä tavalla kansalaisia eri rekistereissä on, ja toisaalta, että me arvioimme, millä tavalla joissakin ääritilanteissa voisi olla mahdollista käyttää väärin, tässä mielessä ed. Södermanin näkemys on ihan ymmärrettävä.

Sen sijaan, jos tämä ajattelu ulotetaan liian pitkälle ja alamme epäillä lähes kaikkea säädettyä lainsäädäntöä, jossa on tämmöisiä kuvailtuja riskejä, ja sen lisäksi vielä viranomaisia ja viranomaisten valvontaa ja meidän oikeusjärjestelmäämme, millä tavalla me pystymme sen valvonnan suorittamaan, niin silloin kannattaa tietysti mennä näihin Suomessa todettuihin tapauksiin, ja niitä ei kyllä kauhean viljalti ole, joissa nimenomaan tämmöisiä rekistereistä tapahtuvia vuotoja joidenkin henkilöiden toimesta olisi tapahtunut, koska teknisesti se ei ole mahdollista, niin kuin on täällä kuultu.

Tämän rekisterin ja rekisteröinnin tarpeellisuushan lähtee siitä, että kansainvälisesti on todettu, että on ihmisryhmiä, jotka tekevät itselleen monta passia, kiertävät nimettömänä tai on mitä vaan nimiä. Tämähän on erityisesti kansainvälisen rikollisuuden ja törkeän rikollisuuden, terrorismin harjoittajien aivan bravuurijuttu.

Nimenomaan, kun ed. Virtanen täällä mainitsi minunkin nimeni, haluan vielä toistaa tuon valiokunnan puheenjohtaja ed. Töllin maininnan siitä, että sitä vartenhan tätä vertailun vuoksi juuri tarvitaan, jotta henkilöllä ei ole useita passeja. Sen takia sitä täytyy voida verrata. Ja kun tämä sormenjälkien tallentaminen on tässä käsittelyssä, niin tässähän ei esitetä näiden käyttöä rikostutkintaan. Eli tämä keskustelu, joka täällä on käyty, on ed. Zyskowiczin ihan järkevästi esille nostama tulevaisuuden mahdollisuus, mutta nyt me emme ole tekemässä semmoista lainsäädäntöä.

Sitten täällä on ollut esillä keskeinen, sanotaan nyt ymmärrettävistä syistä, harha. Eihän tutkinta tapahdu niin, että jos sormenjäljet löytyvät, niin poliisi vie putkaan ja alkaa kuulustella rikoksesta epäiltynä — se on väärä käsitys — vaan hyvin monella paikalla, missä tutkintaa joudutaan tekemään, on useiden henkilöiden sormenjälkiä. Poliisi ottaa vertailujäljet semmoisilta henkilöiltä, jotka se sulkee kokonaan pois tästä epäiltyjen joukosta, eli johtopäätös, että jokainen sormenjälki, joka rikospaikalla on, johtaa syylliseksi epäiltynä kuulusteluun, on väärä eikä perustu asiantuntemukseen. Tämä lähtee ihan tämmöisistä oikeusperiaatteista, että näin tulee tehdä, ja se on ihan normaali menettely jokaisen tutkinnan osalta.

Sitten täällä on todettu, että viranomaiset vuotavat, on käytetty ajankohtaisiakin esimerkkejä. Pitkän kokemuksen omaavana rikosten tutkinnanjohtajana voin sanoa, että tutkiva journalismi ei tarvitse poliisilta tulevan tiedon vuotoa. He soittavat vuorotellen näille paikalla olijoille, keitä siellä oli, minkä näköisiä nämä tyypit olivat. Sitten he ottavat omalta taholtaan tietoa ja hyvin usein on niin, että media tietää kaikki tekijät, vaikka poliisi ei ole antanut yhtään lausuntoa yhtään mistään. Tämä täällä esillä ollut tapaushan lähtee siitä, että kun se on ollut aikaisemmin näiden dopingjuttujen kanssa oikeudessa, niin mediahan on käyttänyt nimiä, ja sen tiedän, että poliisi ei ole yhtään nimeä sanonut julkisuuteen. Mutta nämä tämmöisissä tarina-asioissa kääntyvät niin päin, että poliisi on kertonut.

Sitten tietysti on mahdollista ja on tapauksia, joissa on poliisimies laittomasti jollekin kertonut jotakin, mutta näissäkin tapauksissa, mikäli se on pystytty selvittämään, poliisi tai viranomainen, virkamies, joutuu siitä itse rikosoikeudelliseen vastuuseen. Sen takia, vaikka poliisia saa ja vapaassa yhteiskunnassa viranomaisia tulee arvostella, sellaisten asioiden sotkeminen, että kaikki lehdissä oleva olisi poliisin kertomaa, se ei vaan ole totta.

Toinen asia on sitten se, että tämän lain varsinainen tarkoitus, niin kuin tuossa todettiin, on passien oikeellisuuden varmistaminen ja henkilön liittyminen tähän käyttämäänsä passiin, ja tämä rekisteröinti on järkevää, kun se tehdään joka tapauksessa. Sitä on järkevää käyttää, jos meillä tapahtuu katastrofi, suuronnettomuus, että me pystymme identifioimaan nämä henkilöt. Vastaavasti niin perustuslakivaliokunta kuin hallintovaliokuntakin lähtee siitä, että tämä laki ei ole semmoinen, jota käytetään muuhun tarkoitukseen.

Mutta niin kuin olen aikaisemmin täällä todennut, pidän hyvin mahdollisena, että tulevaisuudessa Suomeenkin säädetään laki, jossa rekisteröityjen sormenjälkien rekisteriä voitaisiin käyttää törkeidenkin rikosten tutkintaan. Pitäisin sitä ihan hyvänä, mutta nyt ei olla tekemässä sellaista lainsäädäntöä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää hallintovaliokunnan puheenjohtajaa Tölliä ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaa Sasia siitä, että he hyvin tasapainoisesti ja maltillisesti esittivät tämän asian. Jos vihreät joskus ovat vastustaneet poliisien valtuuksien kasvattamista, niin se johtuu vain sellaisista henkilöistä kuin ed. Zyskowicz ja ed. Ukkola myöskin eräällä tavalla, jotka hyvin suoraviivaisesti lähtevät esittämään, että totta kai rikostutkintaan ja rikosten torjuntaan tarvitaan uusia valtuuksia, pohtimatta samassa yhteydessä niitä haittapuolia ja riskejä, joita sillä on. Näissä asioissa pitää edetä tasapainoisesti.

Mieluiten olisin nähnyt, että tämä rekisteri olisi jäänyt perustamatta. Mutta nyt sanotaan, että kun se kerran on olemassa, niin miten niin riski kasvaa. No, riski kasvaa sen takia muun muassa, että ensinnäkin näihin biometrisiin tunnisteisiin liittyy erityisiä tietoturvaongelmia, niin kuin muistaakseni ed. Tölli täällä toi esiin vai oliko se ed. Sasi. Sitten toiseksi sen takia, että niiden henkilöiden joukko, jotka pääsevät käsittelemään näitä tietoja, tietenkin laajenee hyvin helposti hallitsemattomiin, mutta tähän varmasti on olemassa valvontakeinoja. On hyvä korostaa sitä, että tätä rekisteriä ei voida perustaa, ennen kuin nämä tietyt perusedellytykset tietoturvan suhteen ovat kunnossa.

Mutta ed. Ukkola, "minulla ei ole mitään pelättävää, koska minä olen kunnon kansalainen", minusta tällainen ajattelu ei sovi teidän sananvapausprofiiliinne sen takia, että sananvapaus myös edellyttää sitä, että yksityisyyden suojasta huolehditaan. Ajatelkaa nyt niitä autoritäärisiä hallituksia, joista tekin usein täällä puhutte ja jotka käyttävät väärin tietoja. Kun näiden tietojen käyttö kansainvälisesti väkisinkin kasvaa, niin olisin iloinen, jos te joskus punnitsisitte näitä erilaisia perusoikeuksia myöskin vähän toisiaan vasten, ja sitten löydetään tasapainoisia ratkaisuja eikä toimita yksioikoisesti. Tämä yksityisyyden suojan puolustaminen on tärkeätä, samalla kun myös sananvapauden puolustaminen on tärkeätä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt, kun me säädämme tätä passilakia ja uudistamme sen sellaiseksi, että sormenjäljet ovat perusteena passin myöntämiseen, sormenjälkien ottaminen ja sormenjälkien rekisteröinti, niin eihän tätä keskustelua todellakaan kannata laajentaa sen laajemmaksi tässä yhteydessä, varsinkin kun hallintovaliokunta on erittäin ansiokkaasti käsitellyt tätä ja paneutunut myöskin tietoturvakysymyksiin.

Hallintovaliokunta mietinnössään toteaa, ettei sen saaman selvityksen perusteella ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä, ettei tietoturvajärjestelyjä ole saatettu sormenjälkirekisterin käyttöönottohetkellä vaadittavalle korkealle tasolle, ja vielä kun hallintovaliokunta on tarkentanut 3 §:n sanamuotoa niin, että passirekisterin sormenjälkitietoja saa käyttää muuhun kuin niiden keräämis- ja tallentamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi, niin tämä on erittäin hyvä tarkennus tähän lakiin.

Näin poliisina tiedän, että sormenjälkien löytyminen rikospaikalta on selvittänyt monen monta törkeää rikosta. Sillä on selvitetty monen monta törkeää rikosta. Uskonkin, että kun ed. Zyskowicz täällä aiemmin otti esille, että sellainen lakiuudistus, jossa tällaisen sormenjälkirekisterin käyttäminen myöhemmin joskus tulevaisuudessa törkeitten rikosten selvittämiseksi olisi mahdollista, niin ehkäpä tuleva hallitus, kenties jo tämä hallitus valmistelee tällaisen lakiesityksen toisaalla, sehän liittyy sitten pakkokeinolakiin ja sen muuttamiseen, ja tuo asiaankuuluvasti eduskunnan käsittelyyn.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun hallintovaliokunnan puheenjohtaja kertoi johtopäätöksensä hallintovaliokunnasta ja minkä takia te tulitte siihen tulokseen, että tällainen rekisteri tarvitaan ja mihin sitä käytetään, niin minun mielestäni te olette päätyneet ainoaan oikeaan johtopäätökseen. Tästä rekisteristä, passirekisteristä, on enemmän hyötyä kuin siitä olisi haittaa ottaen huomioon myöskin tietosuojaongelmat, jotka liittyvät kaikkiin sähköisiin rekistereihin, jotka ovat viranomaisten ja myöskin muitten käytössä.

Täällä on käyty ehkä tällainen akateeminen, mutta huomaan, myöskin ideologinen keskustelu siitä, että jos passirekisteristä voitaisiin ottaa tietoja myöskin törkeiden rikosten selvittämiseen, niin loukkaisiko se ja kenenkä ihmisoikeuksia se loukkaisi. Haluan vaan kertoa 17 vuoden poliisikokemuksella muutamia näkökulmia.

Siis tällä hetkellä poliisilla on jo olemassa tuntomerkkirekisteri, etsintärekisteri, sormenjälkirekisteri, ajoneuvohallintorekisteri jne., ja näitä kaikkia rekistereitä, joissa on arkaluontoisia tietoja yksittäisistä henkilöistä, heidän omistamistaan ajoneuvoista tai vaikkapa siitä, missä kohdassa heidän kehoaan sattuu olemaan arpi tai luomi, käytetään päivittäin, joka päivä rikostutkinnan osana ja rikosten selvityksessä, ja huom. näissä rikoksissa ei ole määritelty mitään rangaistusmaksimia. Jos on vaikka epäselvä kolaritapahtuma, niin poliisi voi tällä hetkellä mennä ajoneuvorekisteriin ja katsoa, kellä tällä paikkakunnalla on keltainen Toyota Corolla, jonka rekisterinumero alkaa a:lla ja päättyy ykköseen. Näin on tapahtunut minun virkaurallani satoja kertoja.

Sen jälkeen olen käynyt paikkakunnalla puhuttelemassa kaikki ne ajoneuvon omistajat ja selvittämässä, että sinulla on tällainen Toyota Corolla, joka on tavattu siellä ja siellä. Olitko paikalla? Ja niin yleensä on käynyt, että sitten joku näistä ajoneuvon omistajista on sanonut, että joo, bingo, myönnän. Ajoin siellä polkupyöräilijän päälle ja katosin paikalta.

Poliisi käyttää sähköisiä järjestelmiä, joissa on arkaluontoisia henkilötietoja, hyväksensä, puhumattakaan siitä, että jollakin olisi esimerkiksi sanotaan merkittävä tunniste vaikka kasvoissaan, vaikka iso luomi keskellä otsaa, ja haetaan luomi keskellä otsaa rekisteristä ja sen jälkeen löydetään vaikka paikallisesta kapakasta äsken pahoinpitelyyn syyllistynyt henkilö pelkästään tämän tuntomerkkirekisterin avulla. Siis tämä on elävää poliisitutkintaa ollut jo ennen kuin olin kansanedustaja, puhumattakaan tästä päivästä.

Nyt täällä käydään akateemista väittelyä siitä, voitaisiinko sormenjälkirekisteriä käyttää hyväksi rikoksen tutkinnassa, varsinkin törkeän rikoksen tutkinnassa. Minun näkökulmani on, että totta kai pitää käyttää, ovathan nämä nykyisetkin poliisin rekisterit jo siinä käytössä olleet kauan. Millä me pystyisimme pitämään yhtä Länsi-Euroopan parasta selvittämisprosenttia yllä varsinkin törkeiden rikosten osalta, jos ei näin olisi voitu tehdä? Poliisi joutuu aina miettimään asioita tietenkin olemassa olevan lainsäädännön mukaan, että ne ovat tavallaan perusteltuja myöskin siltä osin, onko rekisteriä käytetty oikein ja perustellussa tarkoituksessa, mutta poliisityötä edelleen ohjaa myöskin hienotunteisuus, tarpeellisuus, tarkoituksenmukaisuus, vähimmän haitan periaate, nämä periaatteet, jotka jo poliisikoulutuksessa meille sisään rakennetaan. Kansalaisten oikeusturvaa tai kansalaisen perusoikeuksia ei saa leikata yhtään enempää tai kauempaa kuin se on virkatehtävän kannalta perusteltua ja tarkoituksenmukaista.

Tällä hetkellä meillä voidaan jo, jos on tutkinnassa rikos, jossa on yksi vuosi vankeutta, tunkeutua henkilön kotiin, katsoa siellä jokainen ainut paikka pelkästään yhden vuoden vankeusrangaistuksella, tulla toisen kotiin, jos on perusteltua syytä epäillä, ei edes perusteltua syytä, syytä epäillä, että tällä henkilöllä olisi jotakin tekemistä tämän ja tämän kanssa. Eli nyt puhutaan vähän jälkijättöisesti.

Jos passirekisterissä olisi kohta, että suostun siihen, että tätä rekisteritietoa ja sormenjälkeäni voidaan käyttää myöhemmin törkeän rikoksen tutkimukseen, haluaisin nähdä, kuka jättää sen rastin siihen laittamatta, tai sitten myöhemmin poliisi ilmoittaa, niin kuin tietyissä rekistereissä, että teidän tietojanne on tarkistettu, mutta ne eivät liittyneet sitten kuitenkaan mitenkään tähän tapahtumaan. Ilmoitetaan jälkikäteen myöskin siitä, että teidän tietojanne on tarkistettu.

Jos minä nousen taksiin tuosta eduskunnan pihasta ja taksamittari laitetaan päälle, tulen kuvatuksi. Jos käyn tuossa Valintatalossa tai asemalaiturilla kääntymässä, minut kuvataan kymmenen kertaa mitään minulta kysymättä, ja jokaista kuvaa, jokaista tallennetta, voidaan myöhemmin poliisin toimesta käyttää, ei edes törkeän rikoksen, vaan lievemmänkin rikoksen tutkimiseen, jos siihen on perusteltua syytä. Tarkistetaan kuvanauhoja, tarkistetaan takseista, onko tämä henkilö ollut mahdollisesti kello kolme tässä taksissa, ja myöhemmin puhutellaan häntä, minne menit, mitä teit ja mitä tapahtui.

Eli haluan vaan niin kuin viedä tätä oikeaan suuntaan, että eihän Suomen poliisi pystyisi olemaan yksi Länsi-Euroopan tehokkain poliisi, kuten nyt tämä aivan tuore tapaus kahden päivän jäljiltäkin osoittaa, ellemme nyt jo käyttäisi perustellusta syystä virkatehtävissä rikoksen torjumiseen ja selvittämiseen niitä rekistereitä, joita on olemassa. Niillä halutaan suojata nimenomaan rikoksen uhrin ihmisoikeuksia, joista ed. Zyskowicz on ollut kovasti huolissaan.

Minä lähden lähtökohtaisesti siitä, että rikoksen uhrin, sen syyttömän henkilön, ihmisoikeuksia pitää puolustaa vähintään yhtä paljon kuin tämän epäillyn konnan ihmisoikeuksia, koska jos nämä ovat tasapainossa, niin kyllä sympatia kääntyy aina esimerkiksi sinne uhrin puolelle.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskusteluhan on ollut pitkän aikaa täysin poissa käsittelyn pohjasta. Kun näin on ollut, sanoisin vielä muutaman sanan.

Ilmeisesti on niin, että tämän rekisterin perustamisen todellinen tarkoitus — hallintovaliokunnan kannanotto on veruke — on siis saada tämäkin yleinen rekisteri poliisitutkinnan piiriin tietyin rajoituksin, niin kuin ed. Zyskowicz täällä toi esille. Se edellyttää siis uutta hallituksen esitystä, jossa perustellaan sen hyöty ja sen haitat, ja katsotaan sitten. Ed. Salon puheenvuoron jälkeen niitä rekistereitä taitaa jo olla niin riittävästi, että tuskin tämä on tarpeellinen, mutta katsotaan sitten.

Mutta kun ed. Zyskowicz haukkui vihreitä puhelinkuuntelusta, niin minun pitää tunnustaa, että parlamentaarisessa poliisikomiteassa minun äänelläni ratkesi se, että oltiin myönteisiä poliisikuunteluun siinä tapauksessa. (Ed. Zyskowicz: Ketkä vastustivat?) — Minä en nyt voi vastata kaikkiin välihuutoihin, kun on vähän aikaa; jos edustaja Zyskowicz pitäisi suunsa kiinni jonkin aikaa.

Oikeastaan jos poliisille tulee näin laajoja valtuuksia, olen huolissani poliisin valvonnasta. Meillä ei ole, poiketen Euroopan maista, ulkopuolista elintä, jossa voi olla kokeneita poliisivoimia, jotka tutkivat poliiseihin kohdistuneita epäilyjä. Minusta se on suuri ongelma. Tämä Pääkaupunkiseudun huumepoliisien käyttäytyminen, josta oli hirveitä väitteitä ja muuta, jouduttiin tutkimaan omin voimin. Minusta se olisi parempi tutkia ulkopuolisin voimin.

Toinen asia on, että ei minusta pitäisi koko ajan sanoa sitä, että jotain ei tule tapahtumaan. 1930-luvulla, ed. Zyskowicz, oli kyllä monelle hyvin suuri yllätys, miten yhteiskunnallinen kehitys meni. Harva sitä toivoi. Samoin minulle on suuri yllätys se, kuinka korruptio on pompannut Suomessa yhtäkkiä huippuunsa. Meillä on Afganistanin tapaukset, Patria, Destia ja muutakin tulossa. Eli yhtäkkiä voi tapahtua jotain sellaista, mitä me emme ennakoi. Sen vuoksi pidän tärkeänä, että jos viranomaisilla on valtuuksia, jotka tulevat olemaan sopivassa suhteessa muuhun, valvontaa pitää myös tehostaa. Minä toivon siinä tukea ed. Zyskowiczilta samalla kaunopuheisuudella, jota hän tässä on käyttänyt.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olemme varmaan tässä asiassa jo sentään loppusuoralla.

Vasemmistoliitto ja SDP ovat tehneet hallintovaliokunnan mietintöön omat vastalauseensa, joissa ehdotetaan, että sormenjälkirekisteriä ei lainkaan perusteta. Täällä on jo moneen otteeseen todettu, että vaikka EU:n passiasetus velvoittaa tallentamaan sormenjäljet passiin, se ei velvoita muodostamaan niistä kansallista rekisteriä. Ruotsi, Tanska ja Saksa eivät perusta sormenjälkirekisteriä. En voi kyllä käsittää tätä vimmaa perustaa yksityisyyden suojaa murentavia rekistereitä.

Poliittisen historian aallokossa myös meillä täällä Suomessa on eletty aikoja, jolloin vallassa olevien poliittisten voimien harjoittamaa vainoa on voinut välttää vain siirtymällä maan alle, turvautumalla tuntemattomuuteen valtion repressiivisen väkivaltakoneiston ulottumattomiin. Ei Suomessakaan tarvitse mennä kuin 1920—1930-luvuille, ei todellakaan kovin kauas. Kuten täällä ed. Söderman aivan oikein totesi, historiassa käänteet ovat varsin jyrkkiä ja asia, joka kuvitellaan jo kauan sitten ohitetun ja unohdetun, on yhtäkkiä sitten edessä.

Minusta on sangen vastenmielistä, että valtiolle annetaan oikeus kerätä käytännössä kaikilta kansalaisilta elinikäinen biotunniste ja muodostaa siitä varsin helppo ja väljäkäyttöinen rekisteri.

Täällä ed. Tölli kävi läpi myös niitä lakimuutoksiin tehtyjä rajauksia, jotka ovat sangen tarpeellisia, ja juuri niitä vastaanhan täällä ed. Zyskowicz on voimakkaasti hyökännyt.

Mihin me kansalaisina rekisteriä tarvitsemme? Ei meidän turvallisuutemme siitä lisäänny. Vahvat poliisin oikeudet synnyttävät niitä ongelmia, joista täällä aivan oikein ed. Söderman muistutti. Paraskaan rikostutkinta ja ankarinkaan kriminaalipolitiikka ei turvallisuutta takaa. Jos haluamme, että turvallisuutemme kasvaa, meidän tulee huolehtia, että Suomi ja suomalainen yhteiskunta pitää huolen kansalaisistaan, että köyhyys ei kasva, että nuorille annetaan työtä ja elämisen mahdollisuus, että suuria väestöryhmiä ei syrjitä, että piilotettu viha ja katkeruus eivät kasva, että yhteiskunnassa annetaan tilaa ja resursseja vapaalle kansalaistoiminnalle, todelliselle kansalaisoppositiolle (Ed. Zyskowicz: Niin kuin Neuvostoliitossa annettiin?) ja viesteille myös siitä todellisuudesta ja niistä elämänolosuhteista, joista valtaeliitillä ei ole käsitystä, tietoa tai näkemystä tai edes minkäänlaista kiinnostusta.

Arvoisa herra puhemies! Opposition esitykset hylättiin hallituspuolueiden voimin. Olen todella pettynyt erityisesti vihreiden toimintaan tässäkin asiassa. Kannanottoja ja linjanmäärittelyjä näyttää ohjaavan hallituksessa pysymisen pelin politiikka. Kun luen vihreiden hyviä ohjelmia muun muassa yksityisyyden suojan puolustamisesta ja kansalaistoiminnan ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta ja kun kuuntelen edustajien puheenvuoroja ja syvää huolta muun muassa Venäjän demokratiakehityksen tilasta ja takaiskuista, mietin, miten voi sulkea silmänsä meidän oman yhteiskuntamme ilmapiirin kehitykseltä huonompaan suuntaan. Totalitaarisuus, autoritaarisuus, tunkkaisuus, suiden tukkiminen ja rahan vallan tunkeutuminen entistä syvemmälle politiikan rakenteisiin, puolueiden toimintaan ja median hallintaan ovat vahvistuvia kehityssuuntia. Lex Nokia ja biotunnisteiden rekisteröinti saavat vielä tällä vaalikaudella seurakseen esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien uudistuksia. Nyt perustettavalla biotunnisterekisterillä tulee olemaan lisääntyvää käyttöä, kun uutta lainsäädäntöä synnytetään. Äärioikeistolle biotunnisterekisterin luominen näyttää olevan strateginen vaatimus juuri silmälläpitäen näitä kansalaisten oikeuksia vahvasti rajaavia lakiuudistuksia.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heidi Hautala antoi ed. Zyskowiczille ja minulle täyslaidallisen, joten minä voin antaa samalla tavalla takaisin: Tervemenoa Brysseliin panemaan siellä asiat järjestykseen. Me Suomessa kyllä osaamme tehdä sen omin voimin.

Ed. Hautala ei ollut paikalla ensimmäisessä käsittelyssä, kun käsiteltiin tietoturvaa. Siinä esimerkiksi ed. Saarinen, jonka kanssa olin samaa mieltä ensimmäistä kertaa, kyseli, ollaanko tässä nyt menossa hieman yksityisyyden suojan kanssa ylimittaisiin sfääreihin ja pitäisikö tässä suhteessa ajattelutapaa muuttaa. Samalla tässä ensimmäisessä käsittelyssä keskusteltiin sitä, että sananvapauden ja yksityisyyden suojan suhdetta pitäisi alkaa ihan perusteellisesti tutkia, koska nyt on tullut ilmi semmoisia törkeitä sananvapausloukkauksia yksityisyyden suojan nimissä, että niitä ei nyt yksinkertaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ed. Hautala, ole voinut sietää. Siellä on tukku samanlaisia tapauksia tulossa ratkaisuun, jossa yksityisyyden suoja on voittanut Suomessa, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa taas sananvapaus. Näin täytyy ollakin.

Minä sanoisin tästä poliisin vuotamisesta lehdistölle: ei pidä paikkaansa. Toimittajat ovat tällä hetkellä niin taitavia ja niin hyviä, että ne kaivavat vaikka kivenkolosta ne tietonsa esille. Siihen ei poliisia tarvita. Ne soittavat vaikka suoraan ruumiille, jos siltä tuntuu, ja ottavat sieltä tiedot. Kysymys on siitä, että sananvapaus on olemassa Suomessa, ja sitä ed. Hautalankin täytyisi kunnioittaa.

Minä sanoisin vielä yhden asian: Kun minä olen kuunnellut tätä keskustelua näistä uhkakuvista, niin minä ihmettelen, onko se ikään kuin anteeksipyyntöä sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat tukeneet niitä aatteita, diktatorisia aatteita, natsismia ja kommunismia. Onko heidän toimintansa tänä päivänä ikään kuin anteeksipyyntöä siitä, että joskus ovat näiden aatteiden kannattajia olleet, kuten esimerkiksi ed. Hautala vasemmiston?

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä en ole milloinkaan kuulunut yhteenkään vasemmistopuolueeseen enkä niitä lähellä oleviin järjestöihin, niin että ed. Ukkola, tämä olisi ehkä hyvä teidän oppia.

Mutta tästä lähdesuojasta ja poliisien valtuuksista ja poliisien vuotamisesta olen sitä mieltä, että eduskunnan pitäisi olla hyvin tarkkana, kun se ensi keväänä saa esitutkinta-, poliisi- ja pakkokeinolakiuudistuksen, jossa sitten pohditaan tätä kysymystä poliisien tietovuodoista ja mahdollisesti lähdesuojan murtamisesta. Mielestäni on ihan selvää, että lähdesuojan murtaminen eli sananvapauden rikkominen ei ole se keino, jolla näitä poliisien mahdollisia tietovuotoja sitten tukitaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin jo ajatellut omalta osaltani lopettaa keskustelun tällä erää, mutta ed. Yrttiaho kiistämättä onnistui provosoimaan minut vielä kerran ääneen.

Pitää sanoa, että ymmärrän niitä pelkotiloja, mitä tähän passilain mukaiseen sormenjälkirekisteriin liitetään, jos käsitys Suomen ihmisoikeustilanteesta on suunnilleen sellainen kuin ed. Yrttiaho puheessaan kuvasi. Jos todellakin demokraattista, vapaata oikeusvaltio-Suomea rinnastetaan Venäjään, tämän päivän Venäjään, joka ei ole demokratia, ei oikeusvaltio eikä niin kovin vapaakaan valtio, niin ymmärrän teidän huolenne. Venäjällä todella nähdään turvallisuusviranomaisten hallitsematonta, ainakin julkisen kontrollin ja demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevaa toimintaa. Venäjällä todellakin tänä päivänä nähdään poliittisten vastustajien, poliittisten toisinajattelijoiden murhia. Siellä nähdään kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista, kansalaisoikeuksien kieltämistä ja estämistä. Kaikkea sitä, mistä, ed. Yrttiaho, Suomen osalta puhuitte. (Ed. Yrttiaho: Eletään samassa ajassa!) — Eletään samassa ajassa, mutta aivan erilaisessa todellisuudessa.

Mitä tulee sitten siihen, että Suomessa 1920-luvulla, 1930-luvulla ja vielä 1940-luvullakin, sodan oloissa, loukattiin ihmisten demokraattisia perusoikeuksia, se pitää paikkansa. Paljon lyhyempi aika on siitä 1970-luvusta, jolloin te ja teidän aatetoverinne Suomessa vaaditte sensuuria, yliopiston oppikirjojen kieltämistä ja muita tällaisia asioita ja siirtymistä totalitaariseen sosialistiseen järjestelmään.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt ed. Ukkola väitti, että koko vasemmiston pitää hävetä jotain, niin en usko, että se niin on. Kyllä minä luulen, että sosialidemokraattinen liike on puolustanut demokratiaa ehkä enemmän kuin mikään muu poliittinen liike tässä maailmassa meidän itsenäisyytemme aikana.

Mutta se, mikä minusta on olennaista nähdä, on se, että jos viranomaisilla on valtaa ja tähän valtaan ei liity ihmisoikeudellisten periaatteiden noudattaminen eikä sitä viranomaista valvota kunnolla, niin siinähän on aina riski, että se valta käytetään väärin — ei niin, että valtaa koko ajan käytetään väärin, kaikkien toimesta käytetään väärin, vaan jonkun toimesta käytetään väärin. Ja sille ihmiselle, joka joutuu sen väärinkäytön uhriksi, se on paha asia. Sen vuoksi minusta, kun ollaan nyt menossa tämmöiseen uuteen internetmaailmaan, jossa on uusia vaaroja, on hyvin tärkeää pitää nämä ihmisoikeusperiaatteet kirkkaina. Minä edelleen toivon sitä, mihin minä lopetin puheeni tästä viimeksi, että ed. Zyskowiczilla olisi aikaa lukea nämä asiantuntijoiden lausunnot perustuslakivaliokunnassa, jolloin voitaisiin käydä asiapohjaista keskustelua eikä uhota äärioikeistolaisin argumentein.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että on erityisen tarkoituksenmukaista tässä yhteydessä arvioida, mitä 1970-luvulla itse kukin on Suomessa puhunut, mutta jos siihen muisteluun mennään, kuten ed. Zyskowicz taas kerran teki, niin olen minäkin pysynyt silloin joskus 1970-luvulla valveilla siinä tilanteessa, jossa ed. Zyskowicz — ei tosin silloin edustaja, vaan teinipoliitikko Zyskowicz — vaati kaikkia kommunisteja hirtettäviksi. (Ed. Zyskowicz: No en ikinä!) Jonkin verran ehkä nämä linjat ovat lientyneet näköjään.

Mutta se, mikä minua tässä huolestuttaa ed. Södermanin tapaan, on se, jos tämän ed. Zyskowiczin toivoman lainsäädännön toteutuminen ikään kuin liitetään jollakin hetkellä vallitsevaan todellisuuteen, siihen, onko Suomi sellainen tai tällainen. Minusta tämän tyyppisiä lakeja pitäisi arvioida ihan riippumatta siitä, minkälainen yhteiskunnallinen tilanne Suomessa vallitsee. Suomalaisten oikeutta yksityisyyden suojaan, tietoturvaan ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi tai olla asettamatta kyseenalaiseksi sen mukaan, vallitseeko Suomessa sosialistinen, porvarillinen vai jonkun muun laatuinen demokratia tai diktatuuri.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! En pysy asiassa, vaan haluan oikaista ed. Erkki Virtasen ehdottoman virheellisen väitteen. En ole ikinä enkä missään, en teidän ollessanne hereillä enkä teidän ollessanne unessa, vaatinut kommunisteja hirteen. Silloin 1970-luvulla, kun te kommunistit kannatitte diktatuuria, sosialistista diktatuuria, proletariaatin diktatuuria, ihmisoikeuksien riistämistä, yksipuoluejärjestelmää, poliittisen demokratian ja opposition toiminnan lopettamista, minä kannatin jo demokratiaa. Kannatin silloin ja kannatan nyt. Kun kannatin silloin demokratiaa, ihmisoikeuksia, vapautta, moniarvoista länsimaista demokratiaa, niin siihen ei mitenkään kuulu, ei kuulunut silloin eikä kuulu tänä päivänä, se että minkään aatesuunnan perusteella ketään pannaan hirteen. En ole ikinä missään esittänyt mitään tällaisia ajatuksia. Jos te olette olleet silloin harhapoluilla, niin on turha yrittää balansoida, kompensoida tilanne jotenkin sillä tavoin, että jos te olette olleet äärivasemmistoa, niin nyt jälkikäteen yritätte väittää, että täälläpäin on oltu äärioikeistoa ja vaadittu poliittisten vastustajien surmaamista. Sellaista en ole ikinä tehnyt.