Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten mielenterveys huolestuttaa. Yleisimpänä syynä aikuisten työkyvyttömyyteen on masennus, jonka takia 38 000 ihmistä on joutunut jäämään eläkkeelle. Jokaisena päivänä 12 ihmistä eläköityy masennuksen takia, ja lähes puolet heistä on alle 30-vuotiaita nuoria. Joka viides alaikäinen lapsi elää perheessä, jossa vanhemmilla on mielenterveyden ongelma, ja näillä lapsilla on kohonnut riski sairastua myöhemmin itsekin.

Tarvitsemmekin kipeästi lisää työkaluja kouluissa ja oppilaitoksissa edistämään hyvinvointia ja ennalta ehkäisemään mielenterveysongelmien syntymistä jo varhain. Jos emme puutu niihin jo varhaisessa vaiheessa, johtavat mielenterveysongelmat pitkällä aikavälillä usein työkyvyttömyyteen.

Mielenterveysongelmat eivät siis ole enää mikään pienen ihmisryhmän ongelma vaan koskettavat yhä useampia ihmisiä, sekä sairastuneita että heidän läheisiään ja perheitään. Vaikka viime vuosina selvitykset ovat osoittaneet esimerkiksi psykososiaalisen tuen lievää paranemista ainakin peruskoulujen osalta, se on kuitenkin riittämätöntä ja maantieteellisesti epätasaisesti jakaantunut.

Peruskoulujen johdolle tekemässään tutkimuksessa syksyllä 2011 Opetushallitus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos totesivat, että noin kuudesosalla kouluista ei ollut lainkaan koulupsykologitoimintaa, tämä oli 15 prosenttia, ja reilusta kymmenesosasta puuttui kuraattoritoiminta.

Yhteisöllisen opiskeluhuollon ennalta ehkäisevä tuki ja oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden riittävyys vähentävät paineita oppilaiden ja opiskelijoiden siirtämiseen erityisopetukseen sekä psykiatristen palveluiden ja lastensuojeluasiakkuuden tarvetta. Oikea-aikainen ja riittävä tuki lapsen tai nuoren mahdollisiin ongelmiin säästäisi kustannuksia merkittävästi, kun kalliiden palveluiden tarve vähenisi.

Esityksen mukainen koulupsykologi- ja -kuraattoripalveluiden saaminen myös toisen asteen opiskelijoille olisi merkittävä parannus, sillä erilaiset mielenterveyden tai tunne-elämän ongelmat ovat kaksi kertaa yleisempiä nuoruudessa kuin lapsuudessa. Jos lapselle ja hänen perheelleen tarjotaan riittävästi tukea jo ennen koulun aloittamista, voidaan merkittävästi vähentää koulussa tarvittavia tukitoimia ja luoda lapselle onnistumisen kokemuksia koulua aloitettaessa. Koulussa annetulla nopealla tuella voidaan puolestaan estää kielteisten kokemusten toistumista ja edistää lapsen terveyttä ja hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Uusi lakiesitys kokoaa yhteen nyt hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset. Vaikka koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta säädetään edelleen terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä, tuo laki lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin psykologi- ja kuraattoripalvelut, jotka meillä jo on esi- ja perusopetuksessa.

Oppilaille ja opiskelijoille tulee oikeus päästä keskustelemaan psykologin tai kuraattorin kanssa seitsemän päivän kuluessa yhteydenotosta. Kiireellisissä tapauksissa keskusteluun olisi päästävä jo samana tai seuraavana päivänä. Tämä vastaa myös kansainvälisiä suosituksia. Kunnille tähän seitsemän päivän haasteeseen vastaaminen on aika kova tavoite, mutta on selvää, että silloin kun lapsen tai nuoren mieli järkkyy, ei ole aikaa hukattavaksi.

Kokonaisuudessaan esityksen tavoitteena on tarjota oppilaille ja opiskelijoille matalan kynnyksen tukea hyvinvoinnin ja oppimisen edistämiseksi. Esityksen arvioidaankin aiheuttavan merkittäviä kustannussäästöjä kunnille pidemmällä aikavälillä, sillä ongelmien kasautuessa ja syventyessä myös niiden hoitokustannukset kasvavat merkittävästi. Yhtenäinen oppilas- ja opiskelijahuoltolaki turvaa tuki-, ohjaus- ja terveyspalveluiden toimivuutta ja edistää opiskelijoiden oppimista, tutkinnon suorittamista ja siirtymistä terveenä aikuisena työelämään.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Oppilas- ja opiskelijahuoltolain tarkoituksena on tukea ja edistää lasten ja nuorten terveyttä, ennalta ehkäistä erilaisia psykososiaalisia ja oppimiseen liittyviä ongelmia sekä auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa apua ja tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria palvelujen pariin.

Tavoitteena on siirtää toiminnan painopistettä nykyisestä ongelmakeskeisestä toiminnasta ennalta ehkäisevään suuntaan. Riittävän varhain aloitetulla psykososiaalisen kasvun ja kehityksen tuella pystytään yleensä auttamaan joustavammin ja oikea-aikaisemmin. Kun lasten ja nuorten ongelmat tunnistetaan varhain ja niihin puututaan tukemalla ja tarjoamalla oppilas- ja opiskelijahuollon palveluita oppilaan ja opiskelijan kehitysympäristössä, tarve muun muassa korjaaviin lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin vähenee.

Oppilas- ja opiskelijahuollon tilanne on hiukan parantunut viime vuosien aikana erityisesti terveydenhoitajapalveluiden osalta. Siitä huolimatta opiskelijahuollon kokonaisresurssit ovat monessa kunnassa riittämättömät ja palvelut ovat maantieteellisesti epätasaisesti jakautuneet. Erityisesti erot oppilaitoskohtaisissa palveluissa ovat huomattavan suuria ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa.

Oikeuskansleri on viimeksi vuonna 2012 todennut, ettei tilannetta voi pitää edes tyydyttävänä. Valtion antama ohjeistus ei edistä yhdenvertaisuutta, kunnallinen resursointikyky ja -halu vaihtelevat, eikä kattava ja tehokas valvonta toteudu. Oikeuskanslerin mukaan oppilashuollon asianmukainen toteutuminen vaatii velvoittavia ja sisältöjä tarkemmin määritteleviä säännöksiä. Tässä lakiesityksessä lähdetään muun muassa siitä, että psykologin ja kuraattorin sekä kouluterveydenhuollon palveluja olisi oikeus saada laissa säädetyssä määräajassa.

Oppilas- ja opiskelijahuollon palveluilla tarkoitetaan koulupsykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden palveluja. Toisaalta on hyvä muistaa, että oppilas- ja opiskelijahuolto on myös opettajan perustyötä. Opettajan tehtävänä on huolehtia oppilasryhmästään kokonaisuutena ja opetustyöhön liittyvästä turvallisuudesta, järjestyksestä ja hyvinvoinnista. Oppilaan ja opiskelijan kokonaisvaltainen tukeminen edellyttää vanhempien, opettajien ja muiden asiantuntijoiden saumatonta yhdessä tekemistä. Valitettavasti opettajat ovat usein melko etäällä opiskelijahuoltoon liittyvästä toiminnasta erityisesti lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.

Vain pienessä osassa kouluista vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa kouluyhteisön toimintaan ja terveellisyyteen. Toisaalta myös koululaisten vanhempien saama tuki on usein riittämätöntä. Alle kouluikäisten lasten vanhemmat saavat neuvolassa jatkuvasti ohjausta ja tukea vanhemmuuteen sekä lastenhoitoon ja kasvatukseen, mutta lapsen siirtyessä kouluun tällainen säännöllinen ohjaus ja tuki jäävät pois. Jatkossa olisikin syytä pohtia, voisiko oppilashuoltoon sisällyttää vanhempien parissa tehtävää työtä. Monet vanhemmat tarvitsevat tukea ja ohjausta erityisesti murrosikää lähestyvien lasten kasvatuksessa. Toimivilla ja oikein järjestetyillä oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluilla voidaan tukea koko perhettä kokonaisvaltaisesti sekä opettajien opetus- ja kasvatustyötä.

Arvoisa puhemies! Kaikki lasten ja nuorten hyvinvointia tukevat toimenpiteet maksavat itse itsensä takaisin tulevaisuudessa. Tämä laki toivottavasti saa kunnat panostamaan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen entistä tehokkaammin. Toisaalta meidän tulisi huomata, että näitä palveluja voidaan järjestää monella tavalla. Omassa kotikaupungissani Joensuussa on erittäin hyvin toimiva matalan kynnyksen nuorisoasema, jossa nuoren on mahdollista saada ilman lähetettäkin muun muassa psykiatrisen sairaanhoitajan tai jopa lääkärin palveluja. Joensuussa ja monessa muussakin kunnassa on muun muassa todettu, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa toteutettu psykiatrisen sairaanhoitajan lyhyt, muutaman kerran toteutunut interventio auttaa erinomaisesti masentuneita nuoria. Tällaisia kustannustehokkaita ja toimivia käytäntöjä tulisi levittää joka puolelle Suomea. Toivottavasti kunnat oppisivat tekemään kustannushyötyanalyysejä nykyistä enemmän, ettei tähänkin asiaan tarvitsisi laatia uutta lakia.

Anneli Kiljunen /sd:

(Ilkka Kanerva: Lyhyt viesti Lappeenrannasta!) Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi kokoaa hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säädökset yhteen oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin. Nyt on tarkoitus siirtyä yksilö- ja ongelmakeskeisestä toiminnasta yhteisölliseen ja ennalta ehkäisevään opiskeluhuoltoon. Tämä on erittäin järkevää, se on lapsen ja nuoren sekä hänen perheensä näkökulmasta hyvä asia. Tämä on myös yhteiskunnan kannalta parasta mahdollista kustannustehokasta, vaikuttavaa politiikkaa, joka vähentää kustannuksia, parantaa ihmisten hyvinvointia ja pidentää työuria.

On tärkeää, että toiminnan suunnitelmallisuutta lisätään. Tähän on esitetty paljonkin erilaisia toimenpiteitä muun muassa niin, että kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa huomioidaan opiskeluhuollon tiedot, laaditaan opiskeluhuoltosuunnitelma ja perustetaan opiskeluhuollon kehittämisryhmät. Tälläkin hetkellä tehdään paljon hyvää, mutta toimet saattavat jäädä hajanaisiksi ja sattumanvaraisiksi. Näin myös toimien vaikuttavuus heikkenee. Toisaalta siellä, missä ei tehdä riittävästi, koululaiset ja opiskelijat joutuvat hyvin eriarvoiseen asemaan oppilashuollon palveluiden saajina. Suunnitelmallisuuden puute ja toiminnan jäsentymättömyys eivät myöskään tue nivelvaiheita eli joustavaa siirtymistä esiopetuksesta perusasteelle ja toiselle asteelle. On myös hyvä, että laissa huomioidaan vahvasti huoltajien, oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuus toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Opiskeluhuoltoa on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä opiskelijan ja hänen huoltajansa kanssa ja kunnioittaa opiskelijan toiveita ja tarpeita.

Arvoisa puhemies! Tämä laki tulee todelliseen tarpeeseen. Kuten tiedämme, säännökset ovat nykyisin hajallaan ja toiminnan koordinointi kuntatasolla on jäsentymätöntä. Moniammatillisen työn organisointi on hankalaa ja sattumanvaraista. Oppilas- ja opiskelijahuollon ilmeiset puutteet ovat tulleet esiin lukuisissa sosiaali- ja terveysministeriön, THL:n ja Opetushallituksen ja koulutuksen arviointineuvoston selvityksissä. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota lasten ja nuorten palveluihin ja on huomauttanut Suomea kuntien välisistä suurista eroista lapsille ja nuorille tarkoitettujen palveluiden resursoinnissa.

Lasten ja nuorten epätasa-arvo oppilashuollon palveluiden saannissa johtaa myös koulutukselliseen epätasa-arvoisuuteen. Se taas lisää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää, että asiaan nyt puututaan ja lain toteuttamiselle kunnissa varataan myös riittävät resurssit. Psykologi- ja kuraattoripalvelujen laajentamisesta aiheutuvat kustannukset ensi vuonna, kun laki tulee voimaan elokuun alussa, ovat 10,9 miljoonaa euroa. Tämän summan valtio ja kunnat kustantavat puoliksi. Vuodesta 2015 eteenpäin kokonaiskustannukset ovat 26,2 miljoonaa euroa.

On kuitenkin arvioitu, että esitys tuo merkittäviä kustannussäästöjä kunnille pidemmällä aikavälillä, sillä ongelmien kasautuessa ja syventyessä myös niiden hoitokustannukset kasvavat merkittävästi. Kun mahdolliset ongelmat tunnistetaan ajoissa ja tarjotaan opiskeluhuollon palveluita oppilaan ja opiskelijan kehitysympäristössä, tarve muun muassa korjaaviin lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin vähenee.

Hallituksen esityksessä on arvioitu, että nyt esitetyillä toimilla voidaan vaikuttaa vähintäänkin joka viidennen lastensuojelun asiakkaana olevan nuoren ongelmien ehkäisemiseen. Esityksen arvioidaan vähentävän lastensuojelun kustannuksia vajaasta 20:stä lähes 95 miljoonaan euroon vuodessa. Kuten tiedämme, nuorten syrjäytymisellä on sekä inhimillinen että kansantaloudellinen ulottuvuus. Kansantalouden osalta vaikutukset liittyvät sekä syrjäytymisen suoriin että välillisiin kustannuksiin. Liian harvoin nähdään, miten paljon nuoren hyvinvointiin satsaaminen oikea-aikaisesti ja riittävästi sekä laadukkaasti säästää yhteiskunnan varoja. Tämä on yhteiskunnan ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta ehdottoman tärkeää.

Esimerkiksi yhden syrjäytyneen perustoimeentulon kustannukset 40 vuoden ajalta ovat noin 750 000 euroa. Tässä luvussa ei ole mukana muita mahdollisia sosiaalietuuksia ja muita kustannuksia eikä menetettyjä verotuloja tai työn tuottamaa arvonlisää. Nuoren syrjäytyminen vaikuttaa myös työvoiman saatavuuteen ja työurien pituuteen. Vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaminen vaikuttaa merkittävästi työntekijän työuran pituuteen. Arviolta 50 000 syrjäytynyttä nuorta maksaa yhteiskunnalle noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2008 alle 35-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden lähes 4 000 nuoren ja nuoren aikuisen työpanoksen menetyksestä aiheutuu yhteiskunnalle yhteensä 6,6 miljardin euron tappiot. Yleisin työkyvyttömyyden syy heillä on masennus tai muu mielenterveyden ongelma, mikä aiheuttaa 4,7 miljardin tappiot.

Nämä ovat hurjia lukuja. Nykyisessä kehityksessä ei ole siis mitään järkeä, ei yhteiskunnan eikä nuoren itsensä näkökulmasta. Tästä syystä meidän pitää onnistua nuorten yhteiskuntatakuussa. Tämä hallituksen esitys osaltaan tukee ja antaa lisäpotkua nuorisotakuun toteuttamiseen. Pidemmällä aikavälillä katsottuna se tukee myös työurien pidentämistavoitetta. Tästä syystä kaiken tämän takia on ehdottoman tärkeää, että me onnistumme opiskelija- ja oppilashuollon kehittämisessä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Sinänsä voi yhtyä noihin edellisiin puheenvuoroihin esimerkiksi siinä, että pidemmällä aikavälillä tästä oppilas- ja opiskelijahuoltolaista tulee varmasti säästöjä, ja olen itsekin puhunut aikaisemminkin siitä, että tämä laki tarvitaan. Hyvä, että se on nyt täällä salissa. Toisaalta täytyy todeta, että kyllä tässä suurkuntahankkeita hamutessa ja kriisikuntamenettelystä puhuttaessa ja niin edespäin ne kuntaressukat miettivät niitä lähivuosia varmasti tässäkin asiassa. Eli kaikki ne valtio-osuusleikkaukset, joita tämä hallitus on tehnyt, kyllä vaikeuttavat näitä hyviä tavoitteita, joita tässäkin laissa on. Esimerkiksi homekoulujen osalta — puhuttiin tänään paljon siitä tuossa kehyskeskustelussa — se vaikuttaa erittäin paljon niin opettajien kuin oppilaiden terveyteen, jos he joutuvat siellä toimimaan. Siitä yhden puheenvuoron eräästä yksittäistapauksesta käytinkin aikaisemmin päivällä.

Tosiaan oikeuskansleri huomautti helmikuussa viime vuonna, että oppilashuollon ajanmukainen toteutuminen vaatii nykyistä velvoittavampia ja täsmällisempiä säännöksiä, ja siltäkin pohjalta on hyvä, että tämä laki on saatu kasaan. Ihan melkomoinen paketti, ja toivon, että valiokunnissa vielä tarkkaan katsotaan esimerkiksi tuon tiedonsiirron osalta, onko se toimivaa, ettei siellä tulisi etenkään noissa koulutuksen nivelvaiheissa ongelmia, ja myös siinä, kun perusopetuksesta siirrytään toiselle asteelle, että ne mahdolliset tukitoimenpiteet säilyisivät ja minkäänlaisia väliinputoamisia ei pääsisi tapahtumaan sen takia.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta, mistä edustaja Komikin totesi. On erityisen tärkeää, että kun teemme nyt lain, jonka lupaus paremmasta on kovin suuri ja liittyy ja kohdistuu tulevaisuuteen lasten ja nuorten hyvinvoinnin kautta, meidän on varmistettava, että tämä sovittu pelisääntö siitä, miten oppilashuolto tulevaisuudessa rahoitetaan valtion ja kuntien kesken, että tämä lupaus ja sopimus pitää ja että kuntien tässä tiukassa taloustilanteessa on todella mahdollista toteuttaa nämä sovitut määräajat avun saamisesta ja tukipalveluiden hyödyntämisestä lapsen ja nuoren elämässä.

Tähän liittyy paljon odotuksia, tämä on kauan kaivattu laki. Tämän valmistelu käynnistyi jo edellisellä hallituskaudella, ja on hyvä ja hienoa, että tämä nyt opetusministeri Gustafssonin ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyöllä on saatu valmiiksi. Ymmärsin vielä niin, että tätä on lausuntokierroksen jälkeen viilattu, mikä on tietysti hyvä, että yksityiskohtia eri tahojen ja intressiryhmien näkökulmasta on parannettu ja lakia saatu siten käytännössä varmasti toimivammaksi.

Arvoisa puhemies! Minusta olisi hyvä, jos tämän lain yhteydessä myös osaisimme katsoa hiukan kauemmas ja miettiä, miksi järjestelmämme on sellainen, että tarvitsemme lapsen ja nuoren elämään näin paljon yhteiskunnan tukitoimia, oli sitten kysymys kuraattoripalveluista tai kouluterveydenhuollosta. Jokuhan on monesti silloin pielessä. Meidän pitäisi tajuta puuttua varhain, nähdä ne heikotkin signaalit, ja tässä kohdin on syytä kääntää katse myös opettajankoulutukseen. Kun Suomi on juossut Pisa-tulosten perässä, olemme panostaneet opettajien pedagogiseen osaamiseen ja tiedolliseen asiantuntemukseen, olemmeko kenties menettäneet jotain siitä roolista, joka opettajalla on hyvä olla myös lapsen kasvattajana ja kodin ja koulun yhteistyön vaalijana siellä koulun puolella?

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän opettajankoulutukseen, minkä edustaja Saarikko nosti esille. Opettajankoulutusta varmaan on syytä ihan lähiaikoina ryhtyä katselemaan kehittämisen näkökulmasta edelleen. Vaikka se niin hyvä ja kehuttu meillä onkin, niin sieltä puuttuu tiettyjä osioita, joita voisi sinne kasvattaa. Itse erityisluokan opettajana koen, että nimenomaan tätä erityispedagogista osaamista olisi syytä saada lisää kaikille opettajille, koska nykyään myös yleisopetusryhmissä on paljon erityistä tukea tarvitsevia, koska olemme sitä lakia viime kaudella siihen suuntaan muuttaneet, että integraatio olisi enemmän mahdollinen, ja sen takia tätä osaamista myös siellä puolella tarvitaan kipeästi.

Kaiken kaikkiaan tämä oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on todellakin tässäkin talossa kauan kauan sitten jo paljon puhuttu ja haluttu saada tämä omaksi laikseen, että saadaan tämä hajanainen lainsäädäntö kuriin ja samaan lakiin koottuna kaikilta osin.

Tässä on puhuttu resursseista ja kunnista ja siitä, miten tämä lisää kuntien taakkaa. Toki aina tehtävät, lisätehtävät, tietenkin ovat sitten kunnille resursoitavia, mutta siellä on myös paljon sellaista työtä, jota jo nyt tehdään itse asiassa kunnissa, kouluissa, opiskelija- ja oppilashuoltotyötä, joten kaikki ei ole suinkaan uutta. Esimerkiksi nämä suunnitelmat täytyy olla siellä jo tälläkin hetkellä, oppilashuoltoryhmät toimivat hyvin paljon monissa kouluissa, suurimmassa osassa tälläkin hetkellä, ja niin edelleen, mutta tietenkin nämä ammatilliset vaatimukset, jotka tämän lain myötä tulevat kasvamaan, ovat sitten niitä, joihin niitä resursseja tarvitaan.

Nythän psykologi- ja kuraattoripalvelujen laajennuksen tämä kokonaiskustannus on 2014 vuonna 10,9 miljoonaa euroa, ja siitä valtiolle on tuo 5,45 ja kunnille 5,45 sitten tulossa. Vuodesta 2015 eteenpäin nämä kokonaiskustannukset ovat 26,2 miljoonaa euroa. Se on valtiolle puolet ja kunnille puolet sitten. Vuonna 2014 kohdennetaan vielä kuntien valtionosuusmomentille kertaluonteisesti 3 miljoonaa euroa määrärahaa tämän lain toimeenpanon valmisteluille eli kyllä tässä rahoitusta on tietenkin huomioitu. Tämä tarkoittaa sitä kaiken kaikkiaan, että lisätään 220 psykologia, 290 kuraattoria, ja tämä on tietysti melkoinen satsaus siihen työhön, mitä me tarvitsemme tämän oppilashuollon osalta.

Hyvin tärkeää tässä laissa ovat nämä säännöllisesti toistuvat ennakoivat toimenpiteet elikkä esimerkiksi terveystarkastukset, joita nyt sitten velvoitetaan vuosiluokittain suorittamaan. Siellä on ensimmäinen, viides ja kahdeksas luokka, jotka sitten ovat niitä tarkastusetappeja ja varmasti ihan tarkasti harkittuja, miksi juuri nämä vuosiluokat. Ennalta ehkäisevä ote on siis tämän lain kaikki a ja o.

Oppilashuoltoryhmiä, niin kuin jo totesin, jo paljon toimiikin, mutta näiden kohdalla ei edelleenkään säädetä siitä, ketä siellä ryhmässä sitten istuu näitä asioita päättämässä, vaan jokainen koulu ja kunta voi sitten itsenäisesti katsoa ja tietenkin sen tarpeen mukaan, mikä asia milloinkin on kyseessä, ketä ryhmässä on hyvä olla mukana, mutta yleisestihän näissä on opettajaedustus ja rehtori hyvin paljon mukana ja sitten terveydenhuollon ammattilaisia, psykologeja, kuraattoreita ja niin edelleen eli hyvin vahvasti edustettuna moniammatillisuus.

Mehän viime kaudella muutimme perusopetuslakia siltäkin osin, että näitä salassapitosäännöksiä käytiin läpi. Nyt olisi mahdollista paljon helpommin näissä opiskelija- ja oppilashuoltoryhmissä käydä näitä asioita läpi siinä mielessä, että nämä salassapitosäännökset eivät sitten aiheuta turhia kommervenkkeja. Siellähän on nytkin täällä laissa sitten kirjattuna, että toki näissä asioissa täytyy aina muistaa se, että vain niitä tietoja luovutetaan, mitkä koskevat tätä kyseenomaista asiaa, eikä suinkaan ole tarkoitus julkistaa kaikkia sitten kaikille ryhmän jäsenille.

Tämä tulee voimaan siis 2014 elokuun alusta, ja merkittäväähän tässä on nyt se toisen asteen osuus, eli nyt meillä on siis myös toinen aste saamassa oppilashuoltopalveluja, missä on ollut suuri aukko, ja ne nyt velvoitetaan myös sinne järjestämään. Toki sitä työtä on tehty siellä toisella asteella, se ei sitä tarkoita, mutta nyt nimenomaan tämä saadaan sinnekin velvoittavaksi.

Seitsemän päivän kuluessa pitäisi löytää niitä aputukipalveluja sitten, kun havaitaan joku ongelma. Tämähän tarkoittaa kyllä myös sitä, että se akuutti tarve täytyy sitten pystyä huolehtimaan. Siellä on se 17 §, jossa voidaan puhua niin sanotusti hoitotakuusta jo melkeinpä elikkä terveydenhoitajalle pitää päästä myös akuutisti. Hyvin monta kertaahan näissä tilanteissa on juuri kysymys siitä, että tarvitaan nopeasti se henkilökohtainen kontakti, tapaaminen, kohtaaminen ja sen asian selvittäminen, ettei se pitkity. Tästä meillä on ikäviä, surullisia esimerkkejä olemassa, että kun tämä asia ei ole toteutunut näissä kouluampumistapauksissa esimerkiksi, niin on ollut kysymys siitä, että opiskelija on odottanut vuoden ajan pääsyä psykiatriseen palveluun. Näin ollen on tietysti aika surullista näin jälkeenpäin tätä asiaa käydä läpi, mutta nyt meillä on ehkä paremmat mahdollisuudet tässä sitten todeta näitä toimenpiteitä, ennakoivia toimenpiteitä.

Hyvinvointisuunnitelmaan pitää kirjata myös tämä oppilashuoltoasia tulevaisuudessa, ja tämäkin tietysti velvoittaa sitten koulua ja kuntaa katsomaan, että kaikki asiat ovat järjestyksessä. Tässä vaiheessa vielä yksityisessä ja valtion perusopetuksessa olevat oppilaat jäävät ulos tästä psykologi- ja kuraattoripalveluiden velvoittavasta piiristä, mutta siirtyminen ratkaistaan valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä ja se tietenkin tehdään myös nopealla aikataululla.

Sitten tässä pätevyysvaatimuksessa myös näitten kuraattorien osalta tehdään muutoksia sillä tavalla, että näitä ihmisiä olisi saatavilla. Tämä on valtava lisäys näissä tehtävissä, joten täytyy olla myös sitten sitä henkilökuntaa saatavilla ja työntekijöitä tähän työhön. Tässähän nyt toteutetaan sitä oikeuskanslerinkin huolta tai vaatimusta siitä, että nämä palvelut on laitettava kuntoon, ja tässä myös edesautetaan sitä. Kaikkea ei tarvitse ajatella ihan pelkästään annettavana rahana täältä valtion taholta vaan myös sitä kautta, että tällä pystytään ehkäisemään niitä lastensuojelullisia toimenpiteitä, mitä meidän maassamme vielä ihan liian paljon joudutaan tekemään, elikkä me säästämme sitten toisaalta siellä puolella ja tietenkin myös autetaan lasta siellä oikeassa ajassa eli ennakoivasti.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana vielä. Ensinnäkin olen edustaja Saarikon kanssa täysin samaa mieltä siitä, kuten täällä on sanottu, että opettajakoulutukseen ja nimenomaan opettajakoulutuksen täydennyskoulutukseen on myös panostettava, ja nimenomaan sen takia, että opettajat tunnistavat oppilaiden pahoinvoinnin ja pystyvät sitä kautta myös ohjaamaan lapsia ja nuoria palveluiden pariin. Toisaalta täällä on myös keskusteltu eilen koulurauhaan liittyvistä kysymyksistä, ja jotta opettajat pystyvät entistä paremmin osallistumaan koulurauhan toteuttamiseen, myös tähän tarvitaan täydennyskoulutusta, ja siinä mielessä tämä varmasti, olen ymmärtänyt, näin tullaan toteuttamaan.

Arvoisa herra puhemies! Esityksen keskeinen tavoite on tarjota oppilaalle ja opiskelijalle matalan kynnyksen tukea hänen hyvinvointinsa ja oppimisen edistämiseksi. Tähän pyritään muun muassa tuomalla toisen asteen oppilaitoksiin psykologi- ja kuraattoripalvelut kuten esi- ja perusopetuksessa. Psykologin tai kuraattorin tapaamiseen tulisi päästä 7 päivän kuluessa yhteydenotosta ja kiireellisissä tapauksissa samana päivänä tai seuraavana päivänä. Tämä on erittäin tärkeää. Ongelmista on päästävä puhumaan ajoissa ja oikeaan aikaan. Terveydenhoitajan työaika koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa on järjestettävä siten, että opiskelija voi tarvittaessa päästä terveydenhoitajan vastaanotolle myös ilman ajanvarausta. Matalan kynnyksen periaatteen mukaisesti on tarkoituksenmukaista saada yhteys ammattihenkilöön huolten tai ongelmien ollessa vielä pieniä.

On myös tärkeää painottaa opiskeluhuollon toteuttamista esiopetuksessa. Jos lapselle ja hänen perheelleen tarjotaan riittävästi tukea jo ennen koulun alkua, voidaan merkittävästi vähentää koulussa tarvittavia tukitoimia ja luoda lapselle onnistumisen kokemuksia koulun aloittaessaan.

Nykyinen oppilas- ja opiskelijahuolto on paitsi ongelmakeskeistä myös yksilökeskeistä. Vaikka yksilökohtaista oppilashuoltoa nyt vahvistetaan, kuten edellä kuvasin, laki sisältää kuitenkin merkittävän asennemuutoksen kohti yhteisöllisyyttä. Jotta ennaltaehkäisy voisi aidosti toimia, on panostus siirrettävä yhteisöllisyyteen koko opiskeluyhteisön hyvinvointia tukevaksi. Keskeinen osa yhteisöllisyyttä ja opiskeluhuoltoa on työ kiusaamisen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Hyvinvoivassa opiskeluyhteisössä vallitsee luottamus ja turvallisuus. Jotta tähän päästään, tarvitaan jokaisen osallisuutta. Tarvitaan myös rakenteet, jotta uudet toimintatavat ja toimintakulttuuri saadaan istutettua yhteisöön. Siksi laissa muun muassa säädetään opiskeluhuoltoryhmistä, joita opiskeluhuoltosuunnitelma ohjaa. Opiskelijoiden ja oppilaiden osallisuus ja yhteisöllisyyden vahvistaminen ovat tietysti olennaisessa roolissa. Koulurauhapaketissa on juuri osallisuutta lisääviä uudistuksia, joista esimerkiksi oppilas- ja opiskelijakuntien lakisääteistäminen on erittäin tärkeä. Yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamiseen on olemassa useita toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä. On tärkeää, että ne saadaan kouluissa käyttöön.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan käsittelyssämme on erinomainen lakiesitys, ja suuret kiitokset kuuluvat entiselle ministeri Jukka Gustafssonille sekä myös peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille.

Ehkä loppuyhteenvetona voisin vielä todeta, että esitys vahvistaa lasten ja nuorten tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia käydä koulua ja opiskella. Tämä vastaa hyvin hallitusohjelman tavoitteisiin vähentää eriarvoisuutta muun muassa katkaisemalla sukupolvelta toiselle periytyvää köyhyyttä ja syrjäytymistä, kaventamalla tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja eri väestöryhmien välillä. Suomalaisen koulutuspolitiikan tarkoituksena on taata kaikille syntyperän, taustan ja varallisuuden rajoittamatta yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudet sivistykseen sekä laadukkaaseen ja maksuttomaan koulutukseen.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! On todella hienoa, että meillä on nyt käsissä tämä lakiesitys, joka parantaa meidän lastemme ja nuortemme hyvinvointia. Lasten ja nuorten yksinäisyys on tunnustettu ongelma ja näkyy varsinkin viikonloppuisin ja kesäaikana lisääntyneinä lasten soittoina puhelimiin. Opettajana tiedän, että koulujen arkipäivä ja se aherrus on monesti niin kiireistä ja hektistä, että siinä harvalla opettajalla jää tarpeeksi aikaa lapsen kuuntelulle. Painotankin myös, että yksi ennalta ehkäisevä tapa lisätä lasten hyvinvointia on myös lisätä aikuisten määrää kouluyhteisössä.

Erityisesti luokanopettajat ja varhaiskasvattajat tuntevat lapset ja pystyvät helposti tunnistamaan, jos lapsella on jokin oire tai hätä. Luokanopettajat myös täyttävät semmoisen hyvin tarkan arviointilomakkeen, jossa he ilmaisevat huolensa, pienen huolensa tai isomman huolensa, ja monesti yhteistyö erityisopettajan kanssa on saumatonta. Itse myös yläluokilla opettaneena näen siellä enemmän niitä ongelmia, kuinka tavoittaa ja kuinka oppia tuntemaan oppilas, ja varmasti opettajankoulutuksessa voidaan opettajia valmentaa sitten paremmin myös tunnistamaan niitä oireita.

Mutta haluan myös painottaa sitä, että opettajan työnkuvaan kuuluu niin paljon muutakin kuin oppilashuolto. Toisaalta täällä lakiesityksessä sanotaan, että oppilas- ja opiskelijahuolto on osa opettajan perustyötä. Sitten täällä on hyvin tarkasti sanottu, millä tavalla se on perustyötä. Täällä on kuitenkin sanottu, että oppilas- ja opiskelijahuollon palvelulla tarkoitetaan koulupsykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden palveluja. Tällä puheenvuorolla haluan sanoa sitä, että opettajankaan ei tarvitse olla kaikkivoipa ja kaikkiosaava, vaan hänellä on oikeus ja velvollisuus kääntyä asiantuntijoiden puoleen. Toivon, että tämä laki myös edistää yhteistyötä ja yhteydenpitoa asiantuntijoiden välillä.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Teknisesti luultavasti salin taitamattomimpana edustajana olen tullut painaneeksi väärässä kohdassa nappia. Tarkoitukseni on ollut painaa puheenvuoropyyntönappia päiväjärjestyksen kohdassa 7.

Sitä on liikkeellä, herra puhemies.