Jukka Vihriälä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on kysymyksessä myös tuloverolain 55 §:n muuttaminen, joka koskee metsävähennystä.

Nykyisin metsävähennyksenä saa vähentää enintään puolet metsätilan hankintamenoista. Yhtenä verovuonna tehtävä metsävähennys voi olla enintään 40 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä saadun pääomatulon määrästä. Kuitenkin verovuonna tehtävän vähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa. Tästä seuraa, että vähennyksen perusteena olevan myyntimäärän kantohinta-arvon tulee olla siten vähintään 3 750 euroa. Huomattava osa puukauppojen arvosta jää tämän rajan alapuolelle. Nykyisillä alentuneilla puunhinnoilla tähän vaaditaan arviolta jopa noin 400 kuution kuitupuunmyynti vuodessa. Metsänhoidollisesti olisikin järkevää poistaa tämä kyseinen 1 500 euron alaraja, ja tällä lakialoitteella tähdätään juuri tähän.

Herra puhemies! Metsävähennyksen poistamisella olisi myöskin monia myönteisiä vaikutuksia. Puumarkkinoille tulisi runsaasti pieniä puunmyyntieriä, jotka metsävähennyksen minimisäännöksen vuoksi eivät muuten tulisi markkinoille lainkaan. Harvennushakkuut tehtäisiin ajallaan, eikä harvennushakkuita siirrettäisi myöhempään ajankohtaan, jolloin saataisiin kerättyä metsävähennyksen minimisäännöksen edellyttämä puunmyyntierä. Ja edelleen, minimisäännöksen poistamisen myötä suuret ja pienet metsänomistajat olisivat samanarvoisessa asemassa.

Metsävähennyksen tilakohtainen seuranta verohallinnossa helpottuisi, koska metsävähennykset hyödynnettäisiin nopeammin eivätkä ne roikkuisi metsäveroilmoituksissa ja verohallinnon tietojärjestelmissä vuosikymmeniä ja pahimmassa tapauksessa jopa sukupolvelta toiselle. Tähän asti metsävähennyksen minimisäännöstä on verohallinnon suunnalta perusteltu verobyrokratian vähentämisellä. Tosiasiassa kyseisen byrokratian eli lisätyön tekevät verovelvolliset ja heidän palkkaamansa asiamiehet.

Herra puhemies! Toivon, että valtiovarainvaliokunta voisi ottaa tämän käsittelyyn. Tästä asiasta on myöskin näiden valtiopäivien aikana ollut useita kirjallisia kysymyksiä, mutta asia ei ole edennyt, ja kun nyt meillä metsäverojärjestelmä on myöskin muuttunut pysyvästi, niin että ollaan yhtenäisessä metsäverojärjestelmässä, myyntitulojärjestelmässä, kaikkialla maassa, niin mielestäni olisi perusteltua tämäkin asia korjata.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kokenut ed. Vihriälä on jälleen tehnyt hyvän lakialoitteen. Tällä kertaa lakialoite koskee metsävähennystä.

Jostain syystä aikanaan verovuonna tehtävän vähennyksen määräksi on säädetty vähintään 1 500 euroa eli puukaupan on oltava vähintään 3 750 euroa vuodessa. Nykyisillä puunhinnoilla, kuten ed. Vihriälä aloitteessaan esittää, tähän vaaditaan jopa 400 kuutiometrin kuitupuukauppa. Metsänhoidollisesti olisi järkevää poistaa tämä kyseinen 1 500 euron alaraja tai ainakin merkittävästi alentaa sitä, ottaa vaikka yksi nolla tuosta perästä pois. Helpointa olisi tietysti poistaa se kokonaan. On huomattava, kuten tässä aloitteessa todetaan, että alarajan poistaminen lisäisi hakepuun myyntiä, mikä näkyisi puun energiakäytön kasvuna.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Kettunen sanoi, ed. Vihriälä on onnistunut tässä aloitteessaan erinomaisesti. Eikä tämä ole mikään ainutlaatuinen tapahtuma, vaan ed. Vihriälä elämää kokeneena edustajana ymmärtää ja näkee näitä asioita vähän toisella lailla kuin monet sellaiset, kellä tätä elämänkokemusta ja tuntumaa maa- ja metsätalouteen ei ole ollenkaan olemassa; eivät he pysty tämmöistä kehittelemään eikä miettimään.

Minkä takia tämä vaatii vähän laajemman selvityksen: jos ajatellaan tätä metsävähennyksen toteutumista ja siihen liittyviä monia ongelmia, nyt elämme ensimmäistä vuotta, kun tämä puun myyntitulojen siirtymäaika on päättynyt ja kaikki ovat siirtyneet samalle viivalle. Tämä, että siellä on tällainen alaraja olemassa, on vanhastaan käynyt niihin, koska sijoittajille se on luonut tämmöisen kohtuullisen mitan ja verottajalle tietenkin on hyvä asia, että ei ole byrokratiaa, kun ei ole paljon vähennettävää ja tällä lailla. Mutta nyt, kun ovat kaikki samalla viivalla ja kun tässä aloitteessa viitataan hakepuun myyntiin ja omatoimisuuteen, niin kyllä sellainen asia, että metsänomistaja, puun tuottaja, jo oman terveytensä, kuntonsa, maiseman ja tarpeellisuuden perusteella tekisi semmoisia pienimuotoisia hakkuita hankinta- ja käteiskauppana myymällä ne melkein mihin vaan, kannustaisi ja loisi sen maiseman paremman näköisenä jo sellaisenaan. Ja kun näen, että ed. Pulliainen tyytyväisenä seuraa aloitteen tekijän vieressä tätä keskustelua, niin se loisi myöskin näille riistaeläimille paremmat selviytymis- että toimeentulomahdollisuudet niin, ettei sen jälkeen, kun metsä rämettyy ja totaalisesti kuolee ja tulee aukko, tapahtuisi tämmöistä suurta luonnonmuutosta ja -mullistusta kertaheitolla.

Näin arvellen tässä on erinomainen asia, erinomainen aloite, mutta tähän asiaan arvelin laajemmin sitten sanoa, että on sillä lailla, että nämä nykyiset Kemera-perusteet eivät tue riittävästi metsän aktiivista hakkuuta, käsittelyä, myyntiä ja kauppaa, tarkoitan puukauppaa ja maapohjakauppaa. Siihen toivottavasti joko tämän asian yhteydessä taikka jossain muussa yhteydessä pitäisi käyttää kaikki ideat, mitä täällä eduskunnassa ja virkamiesten takana on olemassa, jotta löydettäisiin sellaisia keinoja ja sellaisia kannustimia, millä tämän metsän uudistamisen, hakkuun ja aktiivisen käytön osalta löydetään sellaiset tavat, mitkä palkitsevat ja vievät eteenpäin. Tätä ennen kymmenen vuotta on ikään kuin vanhoja metsiä palkinnut se, että on voitu todeta, että voidaan myydä tämän siirtymäajan puitteissa, saattaa tämä järjestykseen, mutta nyt ei näitä ole. Teollisuus potee erityistä puupulaa, ei myönnä, mutta potee.

Tähän asiaan vielä voisi sanoa, että erään naapurimaan mafia mitä ilmeisimmin on sotkeutunut myöskin niin, että puuta ei tule sieltä, mistä perinteisesti Suomeen on tuontipuuta tullut. Näin arvellen erityisesti Kaakkois-Suomen teollisuus on joutumassa tältä pohjalta, uskallan väittää, kiristyksen uhriksi. Jotenkin se lähtee sieltä liikkeelle. No, tiedän, että joku tarttuu kiinni, että onpa rohkeasti sanottu, vaikka alkuperämaata ei ole mainittukaan, mutta tämmöiset ilmapiirit ja -piirteet tässä asiassa on olemassa. (Ed. Pulliainen: Hyvää mielikuvitusta!) — Näin ajatellen, ed. Pulliainen, minusta mielikuvitusta tarvitaan, jos puu tullessaan Suomeen pitää purkaa kolmeen kasaan latvaläpimittaluokituksen perusteella, mikä estää sen tulon. Sellaisenaan tiedän, että kun joku riittävästi korvaa niille tarkastajille tätä hommaa, niin tämä asia todetaan, että ei se ollutkaan pysyvä määräys, se jää pois ja alkaa toimimaan ja pelaamaan.

Kun joku lukee ja kuuntelee tätä puheenvuoroa, niin hän katsoo sen sillä silmällä, että onpa kovin puhuja tämmöisen puuntuottajan, metsänomistajan, vastainen. Kysymys ei ole suinkaan näin, vaan teollisuus tarvitsee ne puunsa, raaka-aineen, pyörittääkseen ne pyörät eteenpäin. Tästä siirtymäajasta päästään, vähän pidemmälle kun mennään, oikeille jäljille, ja kauppa alkaa jotenkin normalisoitumaan. Tämän ed. Vihriälän aloitteen perusteellakin se vähän paranee, mutta kyllä täytyy sanoa, että monta minuuttia se teollisuus ei tietysti vuodessa näillä puilla pyöri, mitkä tässä asiassa kyseeseen tulevat.

Mutta kaikki pienetkin liikkeet, mitä voidaan tämän yhteiskunnan eteen ja maatalouden, maaseudun, metsätalouden ja maiseman eteen tehdä, niin ne pitää tehdä. Tältä osin tämä aloite on erinomainen siinä, että saataisiin omatoimisuutta, kannustavuutta ja semmoista liikkeellelähtökykyä, voisi sanoa, että myöskin sen omistaja-hakkaajan tämmöiselle luovalle ajattelulle mahdollisuutta, jolloin hän voisi todeta, että tämä ei ainakaan hänelle veropoliittisesti ole huonompi vaihtoehto kuin se, että odottaa kymmenen vuotta ja tekee tämmöisen kertarysäyksen, jolloin se iso moto tulee sinne metsään eikä isäntä muuta kuin vaan vetelee henkseleitä ja katselee ja lantin lanttia ei tule. Hän menee punttisalille ja maksaa sitten siitä liikunnasta, minkä joutuu muualla tekemään, kun sen voisi tehdä siellä omassa metsässään. Tämä olisi parasta mielenterveyttä. Ei voi maaseudun ihminen, miksei kaupunkilainenkaan, viihtyä paremmin elämässään, työssään kuin siellä metsätöitten parissa tämän aloitteen kautta olisi mahdollista olla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä kaksi edellistä puhujaa ovat varsin hyvin käyneet läpi ne hyvät puolet, mitä tässä aloitteessa olisi toteutuneena. Voisin vain lyhyesti lisätä tähän asiaan yhden näkökohdan, joka ei ole vähäpätöinen. Nimittäin ajatellaanpas, että jos tämä este poistuisi, niin sillä olisi myöskin liikennepoliittinen suuri merkitys. Jos putsattaisiin energiapuusta nämä teitten varret, niin kyllähän rupeaisivat hirvet näkymään, kun ne siellä teitten varsilla ovat, aivan toisella tavalla, ja tällä tavalla se saattaisi loppujen lopuksi olla jopa ihmishenkien säästämistä ja yhteiskunnan vakuutusjärjestelmien takana olevien varallisuuksien säästämistä jnp. Elikkä tämä aloite kannattaisi kyllä nyt hallituksen esityksellä toteuttaa, jos valiokunta ei suorastaan innostu jo hoitamaan asiaa tätä kautta pois päiväjärjestyksestä.