8) Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009
Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta ja sille lausunnon antaneet
valtiovarain-, hallinto- ja puolustusvaliokunta ovat kuluneen kevätistuntokauden
aikana perehtyneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan
juuriaan myöten valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
käsittelyn yhteydessä. Poliittisten päättäjien
perehdyttäminen ja sitouttaminen Suomen turvallisuus- ja
puolustuspolitiikkaan on ollut selontekomenettelyn keskeisiä päämääriä. Suomen
puolustuksen ylläpitäminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua
ja puolustushaarojen kehittämisen jaksottamista, jotta
kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen vähäisillä puolustusmäärärahoilla
kyettäisiin tuottamaan sotilaallisen maanpuolustuksen muiden
viranomaisten tukemiseen ja sotilaallisen kriisinhallinnan tarpeisiin
riittävä sotilaallinen suorituskyky.
Ulkoasiainvaliokunta on yksimielisesti todennut, että turvallisuus-
ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä on perusteltua
jatkaa, mutta valtioneuvoston on tarpeen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin
menettelyn kehittämiseksi. Valiokunnan mietinnön
keskeinen viesti voidaan tältä osin kiteyttää seuraavasti.
Selonteon tehtävänä on syventää ja
konkretisoida hallitusohjelman turvallisuus- ja puolustuspoliittista
linjausta, ja sen tulisi sisältää Suomen toimintalinjan
kannalta tarpeellinen poliittinen ohjaus.
Toiseksi, ohjausvaikutuksen toteuttaminen edellyttäisi
selonteon valmistelu- ja käsittelyaikataulun
tiivistämistä. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä selonteon
eduskuntakäsittely tulisi saattaa päätökseen
hallituskauden alussa viimeistään vaalikauden
toisilla valtiopäivillä.
Kolmanneksi, parlamentaarinen valmistelu on tärkeä osa
selontekomenettelyä. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä pyrkimystä laajaan
yhteisymmärrykseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
suurista linjoista ja katsoo, että parlamentaarisen valmistelun
tulisi käynnistyä selonteon laatimista edeltävän
vaalikauden lopulla, jotta sen tulokset olisivat selonteon laatijoiden
käytettävissä.
Ulkoasiainvaliokunta totesi yksimielisesti, että selonteosta
tulee kehittää kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia,
joka ohjaa tasapainoisesti kaikkien turvallisuuden alalla toimivien
hallinnonalojen kehittämistä. Valiokunta edellyttää myös,
että selonteon perustana oleva laaja turvallisuuskäsitys
tulee seuraavassa selonteossa määritellä tarkemmin.
Valiokunta ehdottaa päätösehdotuksessaan,
että valtioneuvoston tulee ryhtyä välittömiin
toimiin menettelyn kehittämiseksi ottaen huomioon mietinnössä kehitetyt
ja esitetyt näkemykset.
Herra puhemies! Kysymys turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän
raportin ja valtioneuvoston selonteon välisestä suhteesta
osoittautui valiokuntakäsittelyn yhteydessä ongelmalliseksi. Valiokuntakäsittelyssä
esitettiin
erilaisia näkemyksiä siitä, oliko käsittelyn
pohjana valtioneuvoston selonteko vai selonteko ja seurantaryhmän
raportti. Tähän kysymykseen törmättiin
ulkoasiainvaliokunnassa puolustuksen määrärahoja
ja Suomen Nato-suhdetta käsiteltäessä.
Puolustuksen rahoituksen osalta ulkoasiainvaliokunnan enemmistö yhtyi
selonteon linjaukseen, jonka mukaan puolustusmäärärahojen
2 prosentin lisäkorotusta voidaan pitää Puolustusvoimien
tasapainoisen kehittämisen kannalta perusteltuna. Ulkoasiainvaliokunnassa
käytiin varsin kriittinen keskustelu sen suhteen, miten
selkeästi tämä korotustarve oli selonteossa
perusteltu. Varsinaista prosenttilinjausta koskeneesta erimielisyydestä huolimatta
valiokunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että rahoituksellisista, materiaalin
ikääntymiseen ja ikäluokkien pienenemiseen
liittyvistä syistä johtuen seuraavaan selontekoon
tulee sisällyttää seikkaperäinen
arvio Puolustusvoimien rakenteiden kehittämisvaihtoehdoista
tulevilla selontekokausilla. Näin tulee tehdä varsinkin,
jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi
talouskriisin johdosta.
Herra puhemies! Suomen Nato-suhteen osalta ulkoasiainvaliokunnan
enemmistö hyväksyi muotoilun, joka noteeraa seurantaryhmän
raportissa ja valtioneuvoston selonteossa todetun linjauksen. Sen
mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä
olennaisia
muutoksia. Valiokunnan enemmistö yhtyy selonteon arvioon,
jonka mukaan Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja
turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen
ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden
kanssa. Valiokunnan enemmistö yhtyi myös selonteon
linjaukseen, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita
harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Valiokunnan enemmistö yhtyi
myös, ja tämä on olennaisen tärkeää, selonteon
kantaan, jonka mukaan laaja poliittinen yhteisymmärrys
on välttämätön ja kansalaismielipiteen
huomioiminen tärkeää mahdollisesta Nato-jäsenyydestä päätettäessä.
On valitettavaa, ettei Nato-muotoilusta voitu päästä valiokunnassa
yksimielisyyteen, sillä mielestäni on täysin
selvää, ettei tasavallan presidentin ja valtioneuvoston
ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhdessä hyväksymä linjaus
tarkoita muutosta Suomen Nato-suhteeseen.
Herra puhemies! Pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
yhteistyön tiivistyminen on uusi piirre, jota selonteossa
käsiteltiin varsin tavanomaisin sanakääntein.
Valiokuntakäsittelyssä asiaan kiinnitettiin enemmän
huomiota muun muassa niin sanottuun Stoltenbergin raporttiin sisältyvien
esitysten johdosta. Kiinnitin viikonlopun aikana huomiota tiedotusvälineissä olleeseen
Ruotsin puolustusministerin lausuntoon, jonka mukaan Ruotsi ei jäisi
toimettomana seuraamaan, jos joku sen pohjoisista naapurimaista
tai EU-maista joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.
Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta,
kun Ruotsissa näin todettiin. (Ed. Skinnari: Historiahan
sen osoittaa!)
Mielestäni ministeri Tolgfors tulee kutsua ulkoasiainvaliokuntaan
kuultavaksi kertomaan, mitä Ruotsin hallitus tarkkaan ottaen
tällaisella lausunnolla tarkoittaa. Se on olennaisen tärkeätä myöskin
Suomen kannalta. On myös huomattava, että pääministeri
Vanhanen on Suomen osalta todennut, että Suomi on valmis
antamaan ja vastaanottamaan apua. Molemmat lausumat kaipaavat mielestäni
tarkempaa selvitystä jatkossa.
Ulkoasiainvaliokunta totesi yksimielisesti tukevansa käytännönläheisen
pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä ja
syventämistä myös puolustuksen alalla
ja edellyttää, että eduskunta pidetään
ajan tasalla tätä koskevien uusien päätösten
valmistelussa.
Herra puhemies! Lopuksi on syytä kiinnittää huomiota
kriisinhallintaan liittyviin selonteon linjauksiin. Ulkoasiainvaliokunta
on johdonmukaisesti korostanut kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuuden
kehittämistarvetta. Selonteko ottaa askelia oikeaan suuntaan,
mutta valiokunta kiinnitti mietinnössään
huomiota kriisinhallinnan resurssilinjausten epäselvyyteen.
Haluan tässä nostaa myös esiin valiokunnan
kannan, jonka mukaan valtioneuvoston tulisi ryhtyä toimiin siviilikriisinhallinnan
kotimaan valmiuksien kehittämiseksi sellaiselle tasolle,
joka mahdollistaa Suomen siviilikriisinhallintaosallistumisen kestävän
kohottamisen vähintään siviilikriisinhallinnan
kansallisen strategian määrittämälle
vähimmäistasolle.
Vielä kiinnitän huomiota siihen, että laajan turvallisuuskäsityksen
mukaisesti ulkoasiainvaliokunta haluaa pitää kiinni
kehitysyhteistyösitoumuksistamme.
Tähän mietintöön on jätetty
kaksi vastalausetta.
Tanja Karpela /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko
on käynyt läpi varsin perusteellisen eduskuntakäsittelyn.
Selonteon laaja parlamentaarinen tarkastelu tuo turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme
johdonmukaisuutta ja tukee puolustuksemme pitkäjänteistä suunnittelua.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaa linjataan jatkossakin eduskunnalle annettavilla
selonteoilla.
Selonteko tulisi antaa eduskunnalle mahdollisimman pian hallituskauden
alussa poliittisen ohjausvaikutuksen vahvistamiseksi. Selontekoprosessin
tukemiseksi tulee edelleenkin asettaa parlamentaarinen seurantaryhmä.
On kuitenkin tärkeää, että varsinaiset
ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjavalinnat tapahtuvat normaalissa
parlamentaarisessa järjestyksessä eli valtioneuvoston selonteossa
ja sitä seuraavassa eduskuntakäsittelyssä.
Parlamentaarisen seurantaryhmän tehtävänantoon
tulisikin kiinnittää huomiota sekaannusten välttämiseksi.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen
ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee nojautua ennen kaikkea monenkeskisen
yhteistyön vahvistamiseen. Pienen valtion etu on kansainvälinen
järjestelmä, joka perustuu kansainvälisen oikeuden,
ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen
kaikkialla maailmassa. Globaalien uhkien maailmassa turvallisuus
ja hyvinvointi riippuvat yhä enemmän tehokkaan
monenvälisen järjestelmän toimivuudesta.
Hyvin toimivien kansainvälisten instituutioiden ja sääntöihin
perustuvan kansainvälisen järjestelmän
kehittäminen on Suomen tavoite, maailman yhteinen haaste.
Suomen on oltava aktiivinen jäsen kansainvälisessä yhteistyössä paitsi
vaikuttaakseen globaaliin kehitykseen myös pitääkseen
huolta omista kansallisista eduistaan.
Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja
turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta. Suomi harjoittaa johdonmukaista
kehityspolitiikkaa, joka perustuu YK:n vuosituhattavoitteiden edistämiseen.
Kehitysyhteistyömme nojautuu yhteiskunnallisesti, taloudellisesti
ja ympäristöllisesti kestävän
kehityksen periaatteille. Suomen tulee kehityspolitiikassaan painottaa
omista vahvuuksistamme lähtevää kehitysyhteistyötä,
jonka keskiössä ovat demokratia- ja oikeusvaltiokehitys, koulutuskysymykset
sekä energia- ja ympäristösektorit. Keskustan
eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että Suomi saavuttaa kehitysyhteistyömenojen 0,51
prosentin bruttokansantulotavoitteen vuonna 2010 ja 0,7 prosentin
tavoitteen vuonna 2015.
Arvoisa puhemies! Suomelle tärkeimmän ulkopoliittisen
vaikutuskanavan muodostaa Euroopan unioni. Unionin jäsenyys
on ollut meille perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Unionin
ulko- ja turvallisuuspolitiikan syventyessä unioni pystyy
yhä paremmin osoittamaan vahvaa johtajuutta kehitys-, ilmasto-
ja turvallisuuspolitiikassa. Unionilla on tärkeä rooli
monenkeskisyyteen nojaavan turvallisuus- ja oikeusjärjestyksen
ja etenkin YK:n roolin vahvistamisessa. Ulkopoliittisesti aktiivinen,
toimintakykyinen ja yhtenäinen Euroopan unioni on Suomen
edun mukainen.
Unionin ulkosuhteissa on panostettava erityisesti EU:n ja Venäjän
välisen yhteistyösuhteen rakentamiseen sekä transatlanttisten
suhteiden kehittämiseen. Venäjä on kytkettävä tiivisti
kansainväliseen yhteistyöhön ja kansainvälisen
normijärjestelmän kehittämiseen. Transatlanttisten suhteiden
asialistalle kuuluvat ennen muuta kestävän kehityksen
edistäminen ja köyhyyden ja ilmastonmuutoksen
torjunta. Transatlanttinen kestävän kehityksen
kumppanuus on hyvä alku entistä syvemmälle
EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyölle globaalien ongelmien
käsittelyssä.
Unionin turvallisuuspolitiikkaa syventää Lissabonin
sopimukseen sisältyvä avunantovelvoite, joka lujittaa
jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta
ja velvoittaa kaikkia maita yhtäläisesti. Suomi
on sitoutunut antamaan muille jäsenvaltioille apua avunantovelvoitteen
mukaisesti ja odottaa muiden jäsenvaltioiden toimivan samoin.
Keskustan eduskuntaryhmä kuitenkin huomauttaa, ettei unionilla
ole kollektiivisen puolustuksen järjestelmää.
Kollektiivisen puolustuksen osalta unionin jäsenmaiden
enemmistön perusratkaisuna säilyy Nato. Ranskan
paluu Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen merkitsee EU:n ja
Naton yhteistyön tiivistymistä. Euroopan turvallisuus
taataankin tehokkaimmin unionin ja Naton välisen tiiviin
yhteistyön kautta.
Selonteossa käsitellään laajasti
Naton kehitystä ja Suomen Nato-suhdetta. Tämä kertoo
keskusteluilmapiirin avautumisesta ulkopolitiikassa, ei niinkään
linjamuutoksesta, kuten oppositio väittää.
Selonteossa todetaan, että Naton tavoitteet kansainvälisen
vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat
Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden
kanssa. Selonteon linjaus, jonka mukaan on olemassa jatkossakin
vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä,
on johdonmukainen, vaikka Nato-jäsenyys ei olekaan juuri
nyt ajankohtainen. Mahdollinen Nato-jäsenyys on käytännön
kysymys, ei ideologinen valinta. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa,
että laaja poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaismielipiteen huomioiminen
on tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä,
aivan kuten selonteossakin todetaan. (Ed. Tuomioja: Ei siis välttämätöntä,
niin kuin mietinnössä!)
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että Suomen puolustus perustuu alueellisen puolustuksen
periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan reserviin sekä vahvaan
maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen
yhteistyöhön. Puolustushallinto tarvitsee riittävät
resurssit uskottavan kansallisen puolustuksen ylläpitämiseen.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää selonteon
linjausta puolustusbudjettiin tehtävästä 2
prosentin tasokorotuksesta perusteltuna. Ryhmä kuitenkin
korostaa, että puolustusjärjestelmän
ylläpitämiseen kohdistuu merkittäviä rahoituksellisia
ja toiminnallisia haasteita. Tämän vuoksi ulkoasiainvaliokunnan
mietintöön sisällytettiin ponsi, joka
edellyttää, että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan selontekoon
seikkaperäisen arvion, miten Puolustusvoimien rakenteita
on suunniteltu muutettavaksi tulevilla selontekokausilla. Näin
tulee tehdä varsinkin, jos rahoituksen taso jää alle
esitetyn esimerkiksi talous- ja finanssikriisin johdosta.
Suomi vaikuttaa maailmalla kriisien ja konfliktien ennalta ehkäisyyn
etenkin kehitys-, ihmisoikeus- ja asevalvontapolitiikan keinoin
sekä osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan. Osallistumalla
kansainväliseen kriisinhallintaan tuetaan Suomen puolustuskyvyn
kehittymistä ja kannetaan omalta osalta vastuuta kriisien
hallinnasta. Keskustan eduskuntaryhmä kiinnittää erityistä huomiota
siviilikriisinhallinnan resurssien parantamiseen. Tavoite siviilikriisinhallinnan
asiantuntijatehtäviin
lähetettävien suomalaisten määrän
nostamisesta edellyttää kotimaan valmiuksien kehittämistä.
Suomen on panostettava kehitys-, ihmisoikeus- ja oikeusvaltioasiantuntemuksen
kehittämiseen selkeällä kansallisella
ohjelmalla.
Arvoisa puhemies! Lopuksi, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
pitkä linja on vahvistaa kansainvälistä asemaamme
ja maamme turvallisuutta. Valtioneuvoston selonteko ja eduskuntakäsittely
jatkavat tällä johdonmukaisella linjalla. (Ed.
Laukkanen: Linja pitää!)
Olli Nepponen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on välitilinpäätös,
selvitys siitä, miten suomalaisen turvallisuuden ja puolustuksen
peruspilarit säilyvät jatkossa. Turvallisuutta
ei voida määritellä vain sotilaallisin
käsittein. Turvallisuus riippuu yhä enemmän
kunkin yhteiskunnan yleisestä vakaudesta — poliittisesta,
taloudellisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Globaalissa maailmassa
ja avoimessa taloudessa uusiin turvallisuusuhkiin on myös
mahdotonta vastata vain kansallisilla toimilla.
Selonteossa kuvataan turvallisuusympäristömme
nykytilaa ja lähihistoriaa laajasti. Laajan turvallisuuden
käsite tarjoaa turvallisuusympäristön
tarkastelulle hyvän viitekehyksen, mutta vaatii jatkossa
selkeämmän rajauksen. Puolustuksen kehittämisen
on perustuttava tulevan arviointiin, ei menneen kertaamiseen.
Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on Suomelle tärkein
kansainvälinen viitekehys ja samalla perustavan laatuinen
turvallisuuspoliittinen valinta. Euroopan unionin avunantolauseke
on Suomelle poliittisesti tärkeä, mutta kriisin
hetkellä se ei automaattisesti takaa sotilaallista apua. Euroopan
unioni ei yksin ratkaise Suomen mahdollista turvallisuusongelmaa.
Siksi Suomen puolustuksen selkänojana on oltava vahva kansallinen
puolustus, jota tukee kansainvälinen yhteistyö.
Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden
edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen sekä Euroopan
unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Valtaosa unionin
jäsenmaista on järjestänyt puolustuksensa
Naton kautta. On siis selvää, että ilman
aktiivista Nato-politiikkaa Suomikaan ei voi menestyksekkäästi
osallistua Euroopan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Kuten selonteossa ja mietinnössä todetaan,
on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä.
Suomen Nato-jäsenyyden ensisijaisena etuna olisi tasavertainen
mahdollisuus osallistua liittokunnan päätöksentekoon.
Nyt Suomi on mukana Nato-yhteistyössä lähes
kaikilla sen tasoilla vaillinaisin vaikutusmahdollisuuksin. On syytä muistaa,
että Nato on lähivuosina muuttunut yleismaailmalliseksi
järjestöksi, jonka toiminta ei enää rajoitu
pelkästään sotilaallisiin operaatioihin.
Turvallisuuttamme voidaan lisätä myös
toimimalla aktiivisesti omien rajojemme ulkopuolella. Kehitysyhteistyöllä,
aseidenriisunnalla, ihmisoikeuksien edistämisellä ja
kriisinhallinnalla ylläpidetään kansainvälistä rauhaa
ja turvallisuutta. On myös tärkeää,
että Suomi pysyy kehitysavusta annetuissa lupauksissa taloustaantumasta
huolimatta.
Kriisinhallinnassa tarvitsemme kokonaisvaltaista, saumatonta
lähestymistapaa, jossa sotilas- ja siviilielementit toimivat
jouhevasti yhdessä. Sotilaallinen kriisinhallinta tukee
puolustuksemme toimintakykyä ja lisää yhteistoimintakykyämme
kansainvälisesti.
Arvoisa puhemies! Suomen puolustamista ei pidä alistaa
suhdanteille. Ensi vuosikymmenen puolivälissä tapahtuvasta
ikäluokkien pienenemisestä ja puolustusmateriaalin
vanhenemisesta aiheutuva suorituskykyvaje sekä puolustusmateriaalin
hinnannousu asettavat paineita Puolustusvoimien pitkäjänteiselle
kehittämiselle. Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi
ei voi käyttää sotilaallisen suunnittelunsa
perusteena ulkopuolelta saatavaa tukea, ja varautuminen mahdollisiin
kriiseihin vaatii vakaata rahoituspohjaa. Nykyisen tasoinen puolustus
edellyttää selonteossa määriteltyä rahoitustasoa,
indeksikorotusten lisäksi 2 prosentin tasokorotusta vuodesta
2011.
300 miljoonan euron lisärahoituksella vuosina 2011—2016
turvataan tärkeimpien alueellisten joukkojen varustaminen.
Puolustusvoimilla on mahdollisuus vain yhden ison suorituskykyalueen
kehittämiseen kerrallaan. Yhden kehityshankkeen peruminen
tai lykkääminen ei ole mahdollista ilman puolustuskykyymme
kohdistuvia vakavia seurauksia.
Rahoitussuunnitelman kaatumisesta seuraavat uhkakuvat ovat ilmeiset.
Jo seitsemän vuoden kuluttua olisimme tilanteessa, jossa
kaksi varuskuntaa henkilöstöineen olisi lakkautettu. Kaikkia
asekelpoisia ei voitaisi kouluttaa, reservi olisi supistunut hälyttävän
pieneksi ja alueellisten joukkojen varustus ei vastaisi sodan ajan tehtäviä.
Sotilaallinen liittoutumattomuus ja puolustuskykymme romuttaminen
ovat ristiriidassa keskenään. Vain selonteon rahoituslinjauksella voidaan
turvata uskottava kansallinen puolustus. (Ed. Laukkanen: Näin
on!)
Arvoisa puhemies! Ulkoasianvaliokunnan mietintö tukee
hallituksen ja tasavallan presidentin yhdessä valmistelemaa
selontekoa. On hyvä, että eduskunta näkee
turvallisuuspolitiikan kokonaiskuvan samoin kuin hallitus ja katsoo
turvallisuuden haasteita laajasti ja proaktiivisesti. Yhteistä linjaa
haettiin ulkoasiainvaliokunnassa pitkään, ja mietintö syntyi
rakentavassa ja hyvässä yksimielisyyden hengessä.
(Ed. Skinnari: Se on hyvä!) Toiveemme olisi ollut, että myös
vasemmisto olisi voinut yhtyä hallituksen ja tasavallan presidentin
yhdessä muotoilemiin kantoihin.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisten kysymysten käsittelyä,
kuten ajankohtaiskeskusteluita ja ministerien ilmoituksia, tulisi
olla eduskunnassa paljon nykyistä enemmän. Vähimmäisvaatimuksenamme
on kerran vuodessa käsiteltävä ulko-
ja turvallisuuspoliittinen arvio. Selkeään toimeksiantoon
perustuva parlamentaarinen seurantaryhmä tulee jatkossakin
asettaa tukemaan selonteon valmistelua. Lisäksi laaja turvallisuuskäsitys
on jatkossa määriteltävä selkeämmin.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa
kiittää selonteon käsittelyyn osallistuneita
valiokuntia perusteellisesta työstä selonteon
eduskuntakäsittelyn aikana. Mietintö lausuntoineen
antaa hyvän lähtökohdan hallituksen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan kehittämiselle. Vaikka eräistä yksityiskohdista
ollaan eri mieltä, peruslinjoista vallitsee kuitenkin laaja kansallinen
yksimielisyys. (Ed. Kanerva: Se oli selvää tekstiä!)
Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pienelle maalle on arvokasta, jos ulko- ja
turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa tähdätään
mahdollisimman laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen.
Tämä on ollut myös vahva perinne turvallisuus-
ja puolustuspoliittisten selontekojen laadinnassa. Siksi valitammekin
sitä, että hallitus on selonteon valmistelussa eräin
osin irrottautunut selontekoa valmistelleen parlamentaarisen seurantaryhmän
yksimielisistä kannanotoista.
Selontekoa pohjustanut ed. Juha Korkeaojan johtama kaikkien
puolueiden edustajista koottu työryhmä saavutti
yhteisymmärryksen turvallisuusympäristön
analyysistä, Suomen turvallisuuslinjan määrittelystä ja
myös Puolustusvoimain kehittämisen päälinjoista
ja resursseista. Syistä, jotka eivät tähän
päivään mennessä ole selvinneet,
hallitus ei nojautunut tähän yksimielisyyteen
vaan hylkäsi eräiltä keskeisiltä osin Korkeaojan
työryhmän yksimieliset ehdotukset. (Ed. Laukkanen:
Ei poikennut millään tavalla!
Hallitus ei tästä linjanmuutoksesta informoinut
etukäteen oppositiota tai seurantaryhmän työssä mukana
olleita. Selonteon valiokuntakäsittelyssä kannanmuutoksen
syyt eivät ole tulleet valaistuksi. Jäljelle jäävät
siis vain yleiset, ilmeisestikin hallituspuolueiden sisäiseen
elämään liittyvät tarpeet, siis:
kokoomuksen tarve ajaa omaa Nato-politiikkaansa ja omaa määrärahalinjaansa.
(Ed. Laukkanen: Demareiden tarve jättää vastalause!)
Kysymys ei nyt ole vain siitä, mitä selontekoon
on Suomen Nato-suhteesta kirjoitettu, vaan ennen muuta siitä,
miten hallituspuolueet näitä kirjauksia tulkitsevat.
Kun ministeri Stubb sanoo selonteossa olevan vahvat perusteet harkita
Naton jäsenyyttä, sanoo ministeri Cronberg, joka
on paitsi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan
jäsen myös arvostettu turvallisuuspolitiikan tutkija,
että selonteossa on vahvat perusteet, miksi jäsenyyttä ei
tule harkita. Ei ihme, jos kansalaiset välillä sanovat,
etteivät ymmärrä politiikasta kovin paljoa.
(Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä)
Yhteisymmärryspolitiikan sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
on nyt tuotu valitettavaa pikkupolitikointia. Näin ei synny
johdonmukaista ja luotettavaa kuvaa Suomen linjasta.
Tasavallan presidentti käytti valtiopäivien avajaisissa
painavan ja tarpeellisen puheenvuoron sanomalla selkeästi,
että Suomen politiikka ei uusien selonteon sanamuotojen
kautta muutu — suhteemme Natoon säilyy ennallaan.
(Ed. Korkeaoja: Aivan niin, se on oleellisin!) Olen iloinen siitä,
että myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja
otti omaan esittelypuheenvuoroonsa tämän saman
kannanoton.
Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä,
että eduskunta tässä tilanteessa lausuu
selkeästi oman kantansa täydentämään
selonteossa esitettyä arviota. Siksi esitämmekin,
että eduskunta toteaisi Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjausten olevan
kestäviä eikä niihin tarvita olennaisia
tarkistuksia. (Ed. Laukkanen: Niinhän selontekokin sanoo!)
Tämähän oli parlamentaarisen seurantaryhmän
yksimielinen kannanotto vuosi sitten.
Hallitus irrottautui parlamentaarisessa työssä syntyneestä yksimielisyydestä myös
puolustusmäärärahojen tason osalta. Seurantaryhmähän esitti
yksimielisesti pyrkimystä säilyttää puolustusmenot
nykytasollaan.
Valiokuntakuulemisissa on osoittautunut, että selonteossa
2 prosentin vuotuiseksi tasokorotukseksi esitetty määrärahojen
lisäys merkitsee itse asiassa varustelumäärärahojen
yli 20 prosentin reaalista nousua ensi vaalikauden loppuun mennessä.
Puheet 2 prosentin määrärahojen nostamisesta
ovatkin harhaanjohtavia, koska vuotuinen 50 miljoonan euron lisäys
on tarkoitettu kohdennettavaksi juuri asehankintoihin — yhteen
kolmasosaan puolustusbudjetista. Näin vuotuiseksi korotukseksi
tulee 2:n sijasta 6 prosenttia asehankintaohjelmissa. Kun tätä esitetään
jatkettavaksi viiden vuoden ajan, syntyy yli 20 prosentin suuruinen
varustelumenojen lisäys. Tämän linjauksen
hallituksessa ovat hyväksyneet myös vihreät.
(Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä!)
Tällaisten uusien varusteluohjelmien käynnistäminen
on vastuutonta tilanteessa, jossa hallituksen johtavat ministerit
puhuvat yhä useammin jo siitä, että ensi
eduskuntavaaleissa keskustellaan leikkauslistoista. Nyt jo kunnissa
on käynnistetty eräin osin peruspalvelujen kurjistaminen:
terveydenhoidosta ja vanhustenhoidosta tingitään,
opetusryhmien kokoja suurennetaan.
Valiokunnan enemmistökin on joutunut tunnustamaan,
että hallituksen selonteon määrärahaesitykset
liikkuvat hetteisellä suolla. Toteaahan valiokunnan enemmistö,
että jos rahoituksen taso talous- ja finanssikriisin vaikutusten
johdosta jää alle esitetyn, tulee puolustushallinnon
selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi eri
kustannusten alentamisvaihtoehtoja. (Ed. Korkeaoja: Tärkeä asia!)
Lopputuloksena on, että Puolustusvoimat saa tällä selonteolla
tukun kattamattomia löysiä lupauksia mutta ei
minkäänlaista selkänojaa ja varmuutta
näiden lupausten rahoittamisesta. Lopputulos suurista lupauksista
on puolustushallinnolle heikoin mahdollinen: täydellinen
epävarmuus tulevasta. Onkin toivottavaa, että näiden
löysien puheiden varaan ei käynnistetä uusia,
pitkäaikaisia hankintaohjelmia, joista irrottautuminen
olisi myöhemmin vaikeata.
Arvoisa puhemies! Yhdymme ulkoasianvaliokunnan mietinnön
perusteltuun kritiikkiin selonteon eräistä puutteista.
Valiokunta joutuu huomauttamaan hallitusta siitä, että se
on laiminlyönyt edellisen eduskunnan yksimielisen kannanoton,
jossa edellytettiin puolustusteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisen
ottamista mukaan selonteon tarkasteluun.
Samoin päätös osallistua EU:n sisällä kehittyvään
puolustuksen rakenneyhteistyöhön on jätetty
täysin avaamatta. Näin kansalaisille ei kerrota,
mitä tämä yhteistyö käytännössä tarkoittaa. EU:n
sisällä kehittyvä puolustus- ja turvallisuusyhteistyö on
kuitenkin Suomen etujen mukaista, ja meillä ei ole mitään
syytä väheksyä sitä miltään
osin.
Selontekojen tulevaisuudesta on käyty vilkasta keskustelua.
Ulkoasiainvaliokunta kannattaa yksimielisesti selontekomenettelyn
jatkamista. Olemme tyytyväisiä siihen, että SDP:n
puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ehdotus kehittää selontekoa
laaja-alaisena turvallisuusstrategian välineenä etenee
ja tarpeesta kehittää selontekomenettelyä vallitsee
eduskunnassa yksimielisyys. (Ed. Nepponen: Mistä se sinne
tuli?)
Eduskuntaryhmämme korostaa, että Suomen turvallisuudesta
huolehtiminen on paljon muutakin kuin perinteistä sotilaallista
turvallisuutta. Suomen turvallisuus edellyttää päättäväistä toimintaa
yhtä hyvin ilmastonmuutokseen vastaamiseksi kuin aktiivista
kehitysyhteistyötä maailmanlaajuisten ongelmien
vähentämiseksi. Tavoite 0,7 prosentin kehitysyhteistyöavusta
on otettava tosissaan.
Pidämme tärkeänä, että jatkossakin
selontekoa valmistellaan parlamentaarisesti, ja esitämme,
että tämä työ aloitetaan jo
ensi vuoden lopulla niin, että selonteko voisi valmistua
aikaisemmin kuin nyt on tapahtunut. Toivomme, että tälle parlamentaariselle
työlle ja siellä saavutettavalle yksimielisyydelle
annetaan kulloisessakin hallituksessa täysi arvostus.
Puhemies:
Ed. Heinäluoma, siis tarkoititte tehdä ehdotuksen
vai?
Arvoisa puhemies! Kyllä, esitän, että vastalauseeseen
sisältyvät kaksi kannanottoa tulisivat eduskunnan
hyväksymiksi.
Esko-Juhani Tennilä /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi on hiljaisilla sopimuksilla kulkemassa
lähemmäksi Natoa, totesi äskettäin
puhemies Niinistö huolestuneen tuntuisena. Natoa kohti
ei kuitenkaan kuljeta pelkän hiljaisuuden vallitessa. Päinvastoin
Nato-rumpua lyödään nyt varsin estottomasti
jopa hallituksen selonteossakin. Siinä todetaan yksiniittisesti,
että Nato on turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä ja
edistävä sotilasliitto ja että "Naton
tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi
ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten
tavoitteiden kanssa". (Ed. Zyskowicz: Nykyään
saa sanoa totuuden!) Naton laajentuminenkaan ei kuulemma tuota minkään
näköisiä ongelmia, ja niinpä johtopäätökseksi
tuleekin, että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita
harkita Suomen Nato-jäsenyyttä".
Onko olemassa vahvoja vaiko vähemmän vahvoja
perusteita suuntautua Natoon, siitä hallituspuolueet ja
sosialidemokraatit kävivät ulkoasiainvaliokunnassa
tuntikausien väännön. Muotoilu jäi
lopulta sellaisenaan mietintöön. Selväksi
onkin käynyt, että Nato-marssin tahdin määrää nyt
kokoomus keskustan kulkeutuessa sen perässä. Demaritkin
perääntyvät samaan suuntaan kohti Natoa,
mutta selkä edellä selittäen, että heidän
Nato-optionsa on hieman erilainen kuin porvareilla. Suopea se asenne
Nato-oven auki pitämisessä heilläkin
on.
Toivoisin, että vasemmalla löydettäisiin
yhteinen kanta ja ryhdyttäisiin yksiselitteisesti vastustamaan
Nato-jäsenyyttä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Nyt olemme tilanteessa, jossa vasemmistoliitto tässä eduskunnassa
ainoana ryhmänä, ainoana puolueena torjuu selkeästi
Nato-jäsenyyden. Kaikilla muilla on erilaisia varauksia
vähintään, ja iso osa on avoimesti Nato-jäsenyyden kannalta
etenkin siinä tilanteessa, jossa kansan mielipidettä saataisiin
siihen suuntaan muuttumaan.
Miksi me sanomme "ei" Natolle? Siksi, ettei turvallisuutta voida
saavuttaa satsaamalla sotavoimiin. Maailmassa käytetään
sotilasmenoihin tutkimuslaitos Siprin mukaan jo yli 1 000
miljardia dollaria vuodessa. Siitä USA:n osuus on puolet
ja EU-maidenkin yhteensä useita satoja miljardeja vuodessa.
Turvallisuustilanne kuitenkin huononee edelleen huolimatta valtavista
satsauksista aseisiin. (Ed. Zyskowicz: Eihän tuossa vastauksessa
ole mitään logiikkaa!)
Tähän turvallisuustilanteen heikkenemiseen on
syynä laajamittainen köyhyys. Maailman lähes
7 miljardista ihmisistä yli 5 miljardia elää kehitysmaissa
suuren osan kitkuttaessa vailla minkäänlaisia
kunnollisen elämän edellytyksiä. Kurjuus
tunnetusti tuottaa lisää kurjuutta ja kaikenlaista
surkeutta epätoivon tekoja myöten. Tämän kurjuuskierteen
katkaisemiseen ei kuitenkaan riitä halua.
Esimerkiksi USA satsaa armeijaansa 4 prosenttia bruttokansatuotteestaan
mutta kehitysapuun siltä riittää vain
0,16 prosenttia maan bkt:sta. Paljon parempi ei ole tilanne EU-maidenkaan
osalta pohjoismaisia naapureitamme lukuun ottamatta. Ikävä kyllä Suomi
ei ole toteuttanut sekään YK:lle antamaansa lupausta
0,7 prosentin bkt-tasosta kehitysavun osalta. Valitettavan vähäistä on
viime vuosina ollut myös rauhanturvaaja-suurmaa Suomen
mukanaolo myös YK-johtoisissa rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioissa.
Pyssyusko ei pelasta. Tämä näkyy
Afganistanissa, jossa USA käyttää valtavia
summia sotilaalliseen toimintaan. USA Todayn arvion mukaan amerikkalaisten
sotilaskulut Afganistanissa tulevat vuoteen 2017 mennessä nousemaan 500
miljardiin dollariin. Afgaanikansojen elämän parantamiseen
sen sijaan riittää vain murusia. Länsimaiden
avustakin peräti 40 prosenttia palautuu takaisin avunantajamaiden
yrityksille ja konsulteille. Niinpä sekasorto Afganistanissa
jatkuu ja pahenee, ja se on levinnyt jo naapurimaihinkin. Ei tällä pyssyuskotiellä
mitään
ratkaisuja todellisuudessa saada.
Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyyteen liittyy Suomen kannalta
suuren luokan ongelmia. Ensinnäkin se, että sotilasliitto
Naton päätökset ovat tiukan paikan tullen
yhtä kuin USA:n tahto. Tästä seuraa,
että Naton jäsenenä USA:lta turvaa hakiessamme
joutuisimme vääjäämättä mukaan myös
sellaisiin selkkauksiin ja sotiin, joihin meillä ei ole
mitään syytä sekaantua. On selvää, että Naton
jäsenenä olisimme nyt mukana Irakin sodassa.
Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvänä toisena isona
ongelmana ovat Suomen ja Venäjän suhteet. Naton
laajentumisen tavoitteena on ollut ympäröidä Venäjä sotilasliitolla.
Suomen liittyminen Natoon tiivistäisi tätä rengasta.
Nato-jäsenyys tuottaisikin väistämättä seuraamuksia
itäisen naapurimme kanssa harjoitettaviin suhteisiin. Kukapa
meistä haluaisi, että lähinaapurimme
pystyttäisi rajalle muurin ilmoittaen syyksi sen, että pelkää tätä naapuria?
Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva ja kaikkiin
maihin hyviä suhteita vaaliva linja on antanut meille hyvän
turvallisuuden. Sitä ei pidä riskeerata Natoon
hakeutumisella. Pesäänsä rakentelevaa
karhua ei pidä ärsyttää, eikä siilin
ole viisasta tiikerin metsästysseurueeseen liittyä.
Omat piikit pitää kuitenkin pitää terävinä.
Arvoisa puhemies! Suomen osalta uskottava koko maan puolustamisen
malli voi perustua vain yleiseen asevelvollisuuteen ja sille rakentuvaan
aluepuolustukseen. Tuemme tämän mallin säilyttämistä.
Ne, jotka esittävät yleisen asevelvollisuuden
poistamista, kuten vihreät tekevät, tähtäävät
mutkan kautta Natoon, joka tulisi hoitamaan Suomen puolustamista.
Palkkasotilasmallihan ei tässä maassa ole realistinen — niin laaja
maa ja vähän väkeä, että se
olisi meille aivan liian kallis.
Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimille tulee turvata riittävät
resurssit. Me katsomme, että parlamentaarisen työryhmän
yksimielinen esitys indeksikorotuksesta on riittävä,
emmekä tasokorotusta kannata. Se ei ole myöskään
realistinen, koska kaikki tietävät, että edessä ovat
budjetin leikkaukset.
Vasemmistoliitto ei hyväksy siviileille suuren uhan
aiheuttavia rypäleaseita, ja esitämmekin, että Suomi
liittyy ne kieltävään Oslon sopimukseen.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, Suomen puolustamisen perusedellytyksiin
kuuluu kansallisen eheyden varjeleminen. Sen perustaa jyrsii pahasti
tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu myös tässä maassa.
Nyt kun talous on kriisissä, on huolehdittava pienituloisten
selviytymisestä ja erityisesti on kannettava huolta talouskriisin
välittömien uhrien, työttömien,
toimeentulon turvaamisesta.
Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy
ulkoasiainvaliokunnan mietintöön jättämämme
vasemmistoliiton vastalauseen mukaiset ehdotukset.
Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko perustuu laajan
turvallisuuden käsitteeseen, joka on myös vihreiden
tapa hahmottaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Laajaan turvallisuuteen kuuluvat
ympäristöriskit, esimerkiksi ilmastonmuutos, Itämeren
uhat, ydinturvallisuus tai kemialliset onnettomuudet. Siihen kuuluvat
myös luonnonkatastrofit, nälänhädät,
pandemiat, hallitsemattomat pakolaisvirrat, terrorismi taikka yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen, kuten tietoverkkojen, lamauttaminen.
Kaikista tällaisista turvallisuusuhista on viime vuosina
nähty esimerkkejä.
Varustaudummeko oikeisiin uhkiin? Vaikka selonteko lähtee
laajasta turvallisuuskäsityksestä, suuri osa sen
johtopäätöksistä käsittelee
vain puolustushallinnon toimenpiteitä. Johtopäätökset
ovat vihreän eduskuntaryhmän mielestä liian kapeita.
Olisikin tärkeää, että tulevaisuudessa hallinnon
kaikki sektorit olisivat turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa
keskustelussa paremmin mukana.
On tärkeää keskustella uusista uhkakuvista, arvioida
niiden todennäköisyyksiä ja tarvittaessa valmistautua
uudenlaisiin kriiseihin. Tätä valmistautumista
ei voi eikä kannata tehdä yksin. EU:n turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan kehittyminen tarjoaa Suomelle luontevan mahdollisuuden
valmistautua näihin kriiseihin. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että Lissabonin sopimuksen voimaan tullessa EU:n yhteistyö myös tällä saralla
kehittyy ja Suomi on siinä täysipainoisesti mukana.
Irlannin tai Itävallan tie, jossa jätetään
varaumia Lissabonin sopimukseen, ei ole meidän tiemme.
Suurin osa EU-maista on järjestänyt puolustuksensa
sotilasliitto Naton kautta, ja tämän vuoksi ei
EU:n ja Naton välillä ole eikä voi olla perustavanlaatuista
ristiriitaa. Parlamentaarinen seurantaryhmä totesi yksimielisesti,
että "Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä,
eivätkä edellytä olennaisia muutoksia", ja
vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän
seurantaryhmän kantaan. Mikäli muutoksia tehdään,
niiden takana on oltava laaja kansallinen yhteisymmärrys.
Arvoisa puhemies! Yksi selontekomenettelyn päämääristä on
ollut sitouttaa poliittiset päätöksentekijät
yli eduskuntakauden meneviin ratkaisuihin puolustushankinnoissa.
Tällä kertaa valtioneuvoston selonteko poikkeaa
muun muassa määrärahalinjauksiltaan parlamentaarisen
seurantaryhmän raportista. Vihreät pitävät
valitettavana, että yhteisymmärrystä puolustushallinnon voimavaroista
ei ole tämän selonteon käsittelyn yhteydessä syntynyt
hallituksen ja opposition välille.
Epävarmuutta luo paitsi poliittisten koalitioiden mahdollinen
vaihtuminen, myös tämän hetken taloustilanne.
Sen vuoksi on tärkeää huomata ulkoasiainvaliokunnan
mietintönsä ponnessa esittämä kanta,
että "jos rahoituksen taso jää alle esitetyn
esimerkiksi globaalin talous- ja finanssikriisin vaikutusten johdosta,
puolustushallinnon tulee selvittää tasapainoisen
kokonaisuuden varmistamiseksi erilaiset kustannusten alentamisvaihtoehdot".
Säästömahdollisuuksia myös
puolustushallinnon osalta pitää voida käsitellä asiallisesti
ilman, että kuullaan erilaisia uhkauksia siitä,
että luovuttaisiin koko maan puolustamisesta, taikka, että uskottava
puolustuskyky olisi mennyttä, taikka, että luovuttaisiin
kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista.
Tällaiset uhkaukset eivät kuulu hyvään
puolustuskeskusteluun.
Arvoisa puhemies! Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä siitä,
että siviilikriisinhallinta ja sen resurssit saavat selonteossa
ja myös ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä paljon
huomiota. Pitkän tähtäimen tavoitteena
tulisikin olla, että Suomella on maailmalla yhtä paljon
siviilikriisinhallintaan osallistuvia kuin rauhanturvaajia. Nämä toiminnot
tukevat voimakkaasti toisiaan maailman kriisialueilla.
Vihreät ovat myös tyytyväisiä siitä,
että Suomi on nyt Tšadin Minurcat-operaation kautta
lisännyt aktiivisuuttaan YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa.
Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään
korostanut myös kehitysyhteistyön merkitystä globaalin
turvallisuuden luojana. Siksi Suomen on saavutettava 0,51 ja 0,7:n
bruttokansantuoteosuudet suunnitelmien mukaan vuosina 2010 ja 2015.
Vihreiden pettymykseksi Suomella on edelleen varovainen kanta
rypäleaseet kieltävään niin sanottuun
Oslon sopimukseen. Viime vuosien suuret aseistariisuntasopimukset,
kuten Ottawan miinakieltosopimus ja Oslon rypäleasesopimus, ovat
käynnistyneet ennen kaikkea humanitaarisista tarpeista,
ja sen vuoksi myös Suomen tulisi osaltaan vauhdittaa rypäleasesopimukseen
liittymistä.
Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva
selonteko jättää joitakin suuria kysymyksiä tulevaisuudessa
ratkaistaviksi. Euroopassa kolmella maalla, Suomella, Kreikalla
ja Kyproksella, on käytössään
suureen reservin kokoon perustuva asevelvollisuusarmeija. Suuri
reservi, jota ei kyetä aseistamaan, ja suuri keskeyttäneiden
määrä varusmiespalveluksessa ovat jo
muodostuneet Suomen järjestelmässä ongelmiksi.
Voidaan myös perustellusti kysyä, onko Suomen
nykyinen järjestelmä kustannustehokas.
Osavastauksena näihin ongelmiin voidaan laskea reservin
ikärajaa ja kehittää karsintoja kutsunnoissa,
mutta suuret ratkaisut ovat edessäpäin. Vihreät
ovat ehdottaneet tulevaisuuden malliksi pienempää joukkoa
aseelliseen koulutukseen. Tämän voisi toteuttaa
siirtymällä valikoivaan asepalvelukseen, josta
on maailmalla olemassa erilaisia malleja.
On tärkeää, että tulevaisuuden
uhkakuvia ja kriisejä mietitään avoimesti,
eikä sidota suomalaista maanpuolustustahtoa vain nykyiseen
asevelvollisuusjärjestelmään. Maanpuolustustahdon
pitäisi olla valmiutta vastata erilaisiin kriiseihin laajan
turvallisuuskäsitteen hengessä. Tulevaisuuden
vaihtoehtoihin voisi kuulua myös kaikkia kansalaisia koskeva
kansalaispalvelu, jossa opittaisiin kriisitilanteiden kannalta välttämättömiä kansalaistaitoja.
Tähän uuteen maanpuolustukseen voitaisiin saada
mukaan paljon nykyistä suurempi joukko suomalaisia.
Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):
Ärade herr talman! Svenska riksdagsgruppen har många
gånger framhållit att EU är den samarbetsram
inom vilken Finland ska stärka säkerheten såväl
i Europa som ur ett globalt perspektiv. Säkerheten och
stabiliteten i EU och det övriga Europa stärks
genom den mångomtalade solidaritetsklausulen. Den så kallade
Stoltenbergrapporten från i vintras har också lett
till en diskussion om en ökad solidaritet mellan de nordiska länderna.
I början av juni konstaterade utrikesministrarna att det är
naturligt för de nordiska länderna att samarbeta
för att möta kommande utmaningar i en solidarisk
anda.
Suomi kantaa kansainvälistä vastuutaan osallistuessaan
erilaiseen kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistoimintaan. Suomen
kehitysyhteistyömäärärahojen
nostaminen luvattuun 0,51 prosenttiin ensi vuonna ja 0,7 prosenttiin
vuonna 2015 on edellytyksenä Suomen toiminnalle kriisien
ennaltaehkäisyssä. Samalla meidän tulee kiinnittää huomiota
tasoon eikä niinkään prosenttilukuihin.
Meidän velvollisuutenamme on varmistua siitä,
että määräraha nousee tälle
tasolle. Samalla tämä on edellytyksenä uskottavuudellemme
YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä hakevana
maana.
Kriser stävjas bäst genom preventivt arbete samtidigt
som det ändå måste finnas resurser för återuppbyggnadsarbetet.
Kvinnornas roll i stabilitetsbyggandet i oroshärdar, enligt
FN:s resolution 1325, måste genomföras. Vi måste
få med mer kvinnor i fredsmäklingen och krishanteringen.
Svenska riksdagsgruppen stöder även utrikesutskottets
text om ytterligare satsningar, också ekonomiska, på den
civila krishanteringen. Statsrådet skrev inget om dessa
resurser i redogörelsen, varför svenska riksdagsgruppen
hoppas att statsrådet nu noterar utrikesutskottets skrivning.
Den nuvarande anslagsnivån för den civila krishanteringen
tillåter inte Finland att öka antalet personer
i den civila krishanteringen till över 150 per år.
I den nationella strategin för civil krishantering har
anslagsökningen för att upprätthålla
en inhemsk beredskap och utveckla verksamheten uppskattats till
cirka 1 miljon.
On tärkeää, että siviilikriisinhallintaa,
jossa Suomi on mukana, ohjaavat Suomen ulkopolitiikan keskeiset
piirteet, vaikka kriisinhallinnan ohjaus ei olekaan ulkoministeriössä.
Tarkoituksena on konfliktien ratkaiseminen oman politiikkamme avulla
eikä niin, että kriisit ohjaavat politiikkaamme.
Lähtökohtana tulee joka tapauksessa olla, että sotilaallista
kriisinhallintaa ja siviilikriisinhallintaa ei pidä sekoittaa
keskenään. Aina kuitenkin ensisijaisesti siviilit
vastaavat jälleenrakentamisesta ja siviiliyhteiskunnan
tuesta, kun taas sotilaat huolehtivat turvallisuustilanteesta.
Herr talman! Nato har utan vidare varit det tema som väckt
mest diskussion i samband med denna redogörelse. Svenska
riksdagsgruppen ser inte någon orsak till att efter utskottsbehandlingen ändra
sin tidigare inställning om relationen till Nato. Satsen
om att det finns goda grunder att överväga en
framtida finländsk ansökan är varken
ett steg framåt eller bakåt. Också vår
statsledning har efter redogörelsen ansett att ingen förändring
skett. I ljuset av detta kan också jag godkänna
skrivningen. Oavsett vilken väg man väljer i framtiden
krävs ett omfattande politiskt samförstånd.
Svenska riksdagsgruppen anser att Finlands system med ett territoriellt
försvar baserat på allmän värnplikt är
rätt modell för Finland också i framtiden.
För att upprätthålla ett trovärdigt
försvar måste försvarsmaktens materiel
vara modernt och funktionsdugligt. I samband med detta har man även
frågat sig huruvida det är rätt att knyta
en indexjustering till försvarsanslagen. Det är
klart att det i dagens ekonomiska läge är svårt att
knyta automatiska anslagsökningar till vissa sektorer.
Vi vet alla vilka utmaningar vi står inför i budgetbehandlingen
i höst. Därför anser jag det vara omöjligt
och orealistiskt att nu ta ställning till en ökning
på 2 procent av anslagen.
I betänkandet konstaterar utrikesutskottet också att
Osloavtalet, som förbjuder klustervapen, är viktigt
ur en humanitär synvinkel. Utrikesutskottet stöder
en linje enligt vilken man kan granska Finlands linje i förhållande
till Osloavtalet igen när undersökningarna om
försvarsmaktens prestationsförmåga samt
om utvecklandet av klustervapen, anskaffningen av desamma och olika kostnadsalternativ
utretts. Svenska riksdagsgruppen har en delad åsikt när
det gäller Finlands användande av klustervapen.
Själv anser jag att klustervapen är ett anfallsvapen,
inte ett försvarsvapen, och att Finland snarast borde ansluta
sig till Osloavtalet.
Ålands särställning berörs
i utrikesutskottets betänkande.
Maailmassa on hyvin harvoja demilitarisoituja ja neutralisoituja
alueita. Ahvenanmaan sopimus ei sido vain sopimuksen tehneitä maita,
vaan tapaoikeuden kautta sillä on sitova vaikutus myös
valtioihin, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta.
Suomen ei tule puolustaa Ahvenanmaan aluetta vaan Ahvenanmaan neutralisoitua asemaa.
Tämä on Suomen puolustuksen vahvuus, jota kaikki
eivät aina ymmärrä. Demilitarisointi
ja neutralisointi ovat voimassa riippumatta siitä, minkä tyyppiseen
puolustusyhteistyöhön Suomi liittyy.
Trots att regimen består är det viktigt att
Finland hela tiden ser till att det finns klara planer för vad
som händer om exempelvis gränsbevakningen, som
i normala fall är en civil organisation i Finland, kommer
under militärt kommando och inte längre kan operera
på Åland.
Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole ostettavissa.
Luottamus hyvin hoidettuun turvallisuus- ja puolustustyöhön
ei synny revitellen. On harmillista, miten kaikista eduskuntaryhmistä koostuvan
parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisen työn jälkeen
olemme ajautuneet eriävien mielipiteiden tielle. Juuri
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulisi olla mitä merkittävimmässä määrin
yhdensuuntaista politiikkaa.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko jäi
viime syksynä selkeästi kunnallisvaalien jalkoihin.
Selonteon julkaisun aikoihin vuoden alussa kriittisyys selonteon
tarpeellisuudesta ja tekoprosessista hallitsi keskustelua.
Kuten lähetekeskustelussa, kristillisdemokraattinen
eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeänä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen laajaan turvallisuusnäkemykseen
perustuvan keskustelun kuulumista jatkossakin kansalliseen turvallisuussuunnitteluun
ja -arviointiin. Tällä hetkellä toimiva
työskentelymuoto on selonteko. Koko eduskunnan asema eli
kansan ääni ei saa vaarantua eikä vähetä.
Ulkoasianvaliokunnan mietinnössä esille tuotu
kehityslinja turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jalostamiseksi
on hyvä. Turvallisuuden ylläpitäminen
ja puolustuspolitiikan pitkäjänteisyys tarvitsee
johdonmukaista ja suunnitelmallista poliittista yhteistyötä.
Ulkoasiainvaliokunnan näkemys parlamentaarisen seurantaryhmän
jatkosta selontekoprosessissa on erityi-sen kannatettava.
Samalla kun selonteko odotti julkituloaan, otti se myös
aikaansa toisessa mielessä. Viime vuoden jälkipuoliskolla
alkanut talouden taantuma on vaikuttanut myös turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyprosessiin.
Koko maan puolustuksen tulee olla jatkossakin ensisijainen lähtökohta
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvat,
nykyisellä varuskuntarakenteella toimivat Puolustusvoimat
tulee ylläpitää ja varustaa mahdollisimman
hyvin turvallisuudesta ja toimivuudesta tinkimättä.
Talouden taantuma on asettanut meidät uuteen tilanteeseen.
Puolustustarviketeollisuuden hintakehitystä on seurattava
nyt erityisen tarkasti. Puolustusvoimien pitkäjänteisestä kehityksestä tulee
huolehtia ja sitoa Puolustusvoimien budjettikehitys koko yhteiskunnan
taloudelliseen kehitykseen tasapainoisesti kaikkien yhteiskunnan toimintojen
kanssa. Globaali taloustilanne ja kriisinhallinnan uusimmat käänteet
tulee ottaa huomioon pohdittaessa Puolustusvoimien rahoittamista
ja voimavarojen jakamista kolmen päätehtävän
osalle. On kiinnitettävä jatkossa erityisesti
huomiota siihen, miten taloudelliset resurssit jakautuvat yksi kolmasosa
-periaatteen mukaisesti henkilöstön, toiminnan
ja materiaalin osalle.
Resurssien osalta parlamentaarisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
seurantaryhmän näkemys on edelleen ajankohtainen,
siinä sitoudutaan puolustuskyvyn ylläpitoon ja
kehittämiseen.
Nyt huomio kiinnittyy myös siihen, miten selontekoprosessin
aikataulun venyminen pitkälle kevääseen
on ajanut meidät tilanteeseen, jossa sekä selonteko
että kehykset ovat samaan aikaan avoimina täällä eduskunnassa.
Turvallisuuden takaamista ei tule sitoa suhdanteisiin, maanpuolustuksesta
on huolehdittava taloudellisesti vaikeinakin aikoina. Epävakauden
aikana aito viesti resursseista turvallisuuden tekijöille
on kehyssidonnaisuus.
Puolustusvaliokunta lausunnossaan toteaa, että "keskeisessä roolissa
nuorten miesten henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitämisessä ovat
ensisijaisesti kodit". Yleinen asevelvollisuus on pienen kansakunnan
mahdollisuus huolehtia puolustuskykyisestä ja erityisosaavasta
reservistä. Maanpuolustushengen ylläpito on yhteisvastuullinen
tehtävä. Se on paljon muutakin kuin asevelvollisuuden
hoitaminen. Kansakuntamme tarvitsee kaikkien kansanosien, ikäryhmien
ja sukupuolten rakentavaa ja aktiivista asennetta. Olen aiemmin
itse todennut, että me äidit olemme tosi vaativassa
tehtävässä, kun arkielämässämme
annamme sanoin, mutta myös sanattomasti, mallia, arvoja
ja asenteita tuleville polville. Maanpuolustushenki on perintökalleus.
Puolustusvaliokunta on lausunnossaan erityisesti kiinnittänyt
huomiota vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitykseen.
Mennäkö Natoon vai eikö mennä?
Siinä vasta kysymys. Tässä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisessa selonteossa Nato-tulevaisuudesta kirjataan,
että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita
Suomen Nato-jäsenyyttä". Yhtä lailla
olisi voitu jatkaa siihen, että on vahvoja perusteita jatkaa
tunnollisena ja ahkerana kumppanimaana. Se sopii Suomelle, se tuo
meille paljon hyötyä, eikä tarvitse olla
huonolla omallatunnolla. Suomalaiset ovat Natossa monessa paikassa asiantuntijoita,
ja se antaa takaisin.
Suomi tarvitsee yhteistyötä. Sotilaallisen
ja siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön, samoin
Pohjoismaisen kuin Itämeren ympäristön yhteistyön
syventäminen, tehostaminen ja monipuolistaminen terästävät
omaa turvallisuusperustaamme ja rakentavat turvallisuusympäristöämme.
Arvoisa puhemies! Eduskunta on vasta käsitellyt EU-selontekoa.
Sen yhteydessä korostettiin alleviivaten sitä,
miten EU-jäsenyytemme eräs peruste oli turvallisuusnäkökulma.
Suomen tulee jatkossa osallistua monimuotoisesti niin EU:n sisällä kuin
EU:n rajojen ulkopuolella ja ponnistella turvallisuuden eteen.
Lopuksi, arvoisa puhemies, esitän lausumaa: "Eduskunta
edellyttää, että uskottavan puolustuskyvyn
ylläpidon, kehittämisen ja käytön
tavoitteiden saavuttamiseksi ilman merkittäviä organisaatiomuutoksia
puolustuksen kokonaisrahoituksen taso turvataan, mikä edellyttää vuotuisen
hinta- ja kustannustason nousun kattamista sekä vuosittain
eduskunnan valtiontalouden menokehyspäätöksen
yhteydessä seuraaviksi neljäksi vuodeksi päättämän
suuruisen korotuksen."
Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! (Ed. Pulliainen: Väärä parlamentti!) — Mutta
oikea mies. — Suomen puolustaminen on suomalaisten tehtävä.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pystyttävä mahdollisimman suureen
kansalliseen yksimielisyyteen. Isänmaa on meille yhteinen.
Perussuomalaiset haluavat olla rakentavasti vaikuttamassa Suomen
ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suhtauduimme vakavasti parlamentaarisen
seurantaryhmän toimintaan, haimme yhteistä poliittista
näkemystä. Se syntyikin. Sen jälkeen
on hallituksen taholta esiintynyt pyrkimystä nostaa puolustusmenoja.
Perussuomalaiset katsovat todellisen demokratian olevan mahdollista
parhaiten kansallisvaltiossa. Kansallinen suvereniteetti on itsenäisyyden
perusta. Se ei rajoita yhteistyömahdollisuuksia vaan takaa
viimeisen sanan säilymisen Suomen asioista suomalaisilla.
Puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat palvelleet isänmaatamme
hyvin. Euroopan unionin jäsenenä Suomi ei enää ikävä kyllä ole
puolueeton maa. Emme kuulu sotilasliittoon. Kuinka lähellä Natoa
Suomi voi olla olematta sen jäsen? Sanataide on aina kuulunut
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Nyt vallitsevassa retoriikassa
sotilasliitosta käytetään pehmeämpää liittokunta-nimitystä.
Arvoisa puhemies! Sotilaallinen maanpuolustuksemme on suurien
haasteiden edessä. Puolustusmateriaalin ja asejärjestelmien
hinnat nousevat. Sotilasliittoon kuulumaton maa maksaa useimmista
ampumatarvikkeista ja kalustosta korkeampaa hintaa kuin sotilasliittoon
kuuluva maa. Huonosti harkittu luopuminen maamiinoista lisäsi
kustannuksia. Nyt olemme taloudellisten tosiasioiden edessä.
Perussuomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet myönteisesti
maanpuolustuksen määrärahoihin. Tämä perusnäkemyksemme
pätee edelleen. Taloudellisen laman kouristaessa koko yhteiskuntaa
on myös maanpuolustuksen määrärahoja
tutkittava kriittisesti. (Ed. Mustajärvi: Nato-kanta jäi
vielä auki!) Seurantaryhmässä saimme yhdessä sovittua
puolustusmenoihin kohtuullisen tason. Nyt hallitus on lähtenyt
kasvattamaan näitä menoja. Perustelut eivät
ole sataprosenttisen vakuuttavia, vaikka perusteluja kyllä on.
Perussuomalaiset haluavat, että ensin satsataan oman
maan puolustamiseen, rajavalvontaan, kalustoon kotimaassa, kertausharjoituksiin,
kantahenkilökunnan ja varusmiesten hyvinvointiin. Ymmärrämme
kansainvälisen yhteistyön, se ei saa kuitenkaan
vaarantaa maanpuolustuksemme tasoa Suomessa. Kotimaisesta puolustusteollisuudesta
on pidettävä huolta ja taattava sen jatkuvuus.
Perussuomalaiset ovat huolissaan varusmiesten rapakunnosta ja
keskeyttämisprosenteista. Normaali varusmiespalvelus ei
voi olla kenellekään kohtuuton rasite, ei ole
ollut tähänkään asti eikä pidä olla
tulevaisuudessakaan. Oikeuksien rinnalla on myös velvollisuuksia,
ja niin pitää ollakin. Kannatamme koulutuksen
järkiperäistämistä ja kehittämistä.
Suomen puolustamisen tulee jatkossakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen.
Sen romuttaminen johtaa väistämättä sotilasliiton
jäsenyyteen. Tätä perussuomalaiset eivät
halua, ed. Mustajärvi.
Arvoisa puhemies! Kansainväliset konfliktit, hajoavat
valtiot, terrorismi ja ympäristöhaasteet on otettava
vakavasti. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä.
(Ed. Mustajärven välihuutoja) Perussuomalaiset
uskovat, että Suomella on merkittävä mahdollisuus
nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana kantaa oma vastuunsa kansainvälisillä
kentillä.
Paras ja luontevin tapa on perinteinen YK-mandaatilla toteutettava
rauhanturvatoiminta.
On kummallista, että suomipoikia ovat aina suurimmalla
innolla kansainvälisille kentille lähettämässä Suomessa
ne tahot, jotka eivät juuri kanna huolta Suomen rajojen
puolustamisesta. Rauhanturvaajien vakuutusturva pitää saattaa asianmukaiselle
tasolle. Tulevaisuudessa on todennäköistä,
että loukkaantumisia, jopa kuolonuhreja, tulee entistä enemmän — valitettavaa mutta
todennäköistä.
Afganistan on jatkuva haaste. Sinne on moni imperiumi uponnut.
Lukutaidon puute, työttömyys ja huumeet muodostavat
sellaisen kolmion, jota ei pelkästään
aseilla voi murtaa. Tämä konflikti ei ratkea pelkillä aseilla.
Afganistanilaiset ovat olleet monen anturan alla, on syytä pyrkiä vuoropuheluun
eikä saneluun, mutta pimeälle, epäinhimilliselle
sortovallalle, talibanismille, ei saa antaa periksi.
Arvoisa puhemies! Venäjä on Suomen ulko- ja
turvallisuuspolitiikan keskeinen kysymys. Tällä hetkellä maahamme
ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Älykäs ihminen
selviää tilanteesta, johon viisas ihminen ei joudu — Venäjä on
aina otettava huomioon, ei nöyristellen, mutta tosiasiat
ja maantiede tunnustaen. Yhteistä rajaa riittää, niin
myös yhteisiä intressejä. Suurvaltaristiriidat eivät
kuulu meille. Suomea kunnioitetaan Venäjällä siksi,
että meillä on tahtoa puolustaa maatamme ja että se
tarpeen tullen on tehty raskain uhrauksin ja asein.
Perussuomalaisten mielestä on tärkeää,
että kaikki eduskuntapuolueet jatkossa pidetään
mukana yhteisen isänmaamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
valmisteltaessa ja toteutettaessa. Osallistumisen muotoja voi aina
kehittää. Meidän mielestämme
näiden asioiden jatkuva seuraaminen parlamentaarisena työryhmänä on
perusteltua myös jatkossa. On hyvä, että eduskuntapuolueilla
on pysyvä yhteistyö- ja keskusteluelin tätä tarkoitusta
varten.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat pääosin
tyytyväisiä tähän ulko- ja turvallisuuspoliittiseen
selontekoon. Me emme tosin haikaile epädemokraattisen Lissabonin
sopimuksen hyväksymistä, päinvastoin.
Se kelvoton sopimus ei ansaitse tulla hyväksytyksi.
Turvallisuus alkaa sisäisestä turvallisuudesta aina
kodeistamme asti. Yksi tärkeä osa sisäistä turvallisuuttamme
on pitää huolta kaikista maamme asukkaista siten,
että jokainen voi kokea olevansa tarpeellinen ja arvostettu.
Sille pohjalle rakentuu hyvä ja kestävä yhteiskunta.
Yhteiskuntaa on rakennettava alhaalta ylöspäin, murtumattomalta
kansalliselta perustalta.
Puhemies:
Sitten lausunnon antaneiden valiokuntien puheenjohtajat.
Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käytän tämän
puheenvuoron puolustusvaliokunnan lausunnon selostamiseen.
Puolustusselontekoa koskevista selonteoista mietinnön
ovat laatineet vuorotellen puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta.
Tällä kertaa päädyttiin siihen
ratkaisuun yksimielisesti, yhteistuumin, että puolustusvaliokunta
antaa lausunnon ja ulkoasiainvaliokunta laatii mietinnön. Tässä yhteydessä sovittiin
kuitenkin menettelyksi se, että puolustusvaliokunta keskittyy
selonteon puolustuspoliittiseen osioon, jonka ulkoasiainvaliokunta
sitten ottaa osaksi mietintöä, ja näin
myöskin käytännössä tapahtui.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään:
"- - puolustusvaliokunnan lausunnossa - - on käsitelty
puolustuksen kehittämistä syvällisesti
ja perusteellisesti. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy näiltä osin
puolustusvaliokunnan linjauksiin." Tällä tavalla nämä muodostavat
siis kokonaisuuden, ulkoasiainvaliokunnan mietintö ja puolustusvaliokunnan
lausunto, joka nimenomaan keskittyy tähän puolustuspolitiikka-osioon.
Arvoisa puhemies! Muutama kommentti, muutama kohta selonteon
lausunnon sisällöstä.
Valiokunta toteaa, että selonteossa käsitellään turvallisuuskysymyksiä laajasti,
mutta vain Puolustusvoimille on annettu suorituskykyvaatimuksia.
"Erilaisten turvallisuusuhkien realisoitumisen todennäköisyyttä ja
näiden uhkien muutosta toisiinsa verrattuna ei selonteossa
arvioida. Tämä vaikeuttaa johtopäätösten
tekoa koskien resurssien kohdentamista turvallisuuden eri aloille."
Valiokunta toteaa myös: "Puolustuskyvyn ylläpitäminen
ja kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä.
Valiokunta näkee tarpeelliseksi myös jatkossa
antaa Puolustusvoimia koskevia pitkän aikavälin
kehittämissuunnitelmia selontekojen kautta." Valiokunta
toteaa edelleen: "Mittavien materiaalihankkeiden suunnittelu-, hankinta-
ja elinkaaripäivitykset vievät useita kymmeniä vuosia,
mikä korostaa hallituskausien yli vaadittavaa sitoutumista
puolustuskyvyn ylläpitämiseen."
Valiokunta toteaa parlamentaarisen seurantaryhmän roolista
seuraavaa: "Valiokunta pitää seurantaryhmän
perusajatusta — jossa turvallisuus- ja puolustuspoliittisille
linjauksille pyritään hakemaan yli puoluerajat
ylittävää yhteistä näkemystä — jatkossakin
välttämättömänä edellytyksenä puolustussuunnittelun
riittävälle pitkäjänteisyydelle."
Puolustusvaliokunta käsittelee myös yhteistyökysymyksiä,
joissa uutena asiana nousee esille pohjoismainen yhteistyö,
jolle puolustusvaliokunta antaa vahvan tuen.
Suomen puolustuksesta valiokunta toteaa seuraavaa: "Valiokunnan
arvion mukaan Suomen puolustuskykyä voidaan pitää turvallisuusympäristöön
nähden oikein mitoitettuna. Suomeen ei kohdistu sotilaallista
uhkaa. Suomi voi valiokunnan arvion mukaan joutua mukaan sotilaalliseen kriisiin
vain osana laajempaa alueellista tai yleiseurooppalaista kriisiä."
Valiokunta toteaa kuitenkin edelleen: "Turvallisuusympäristön
tietty ennakoimattomuus korostaa tarvetta uskottavan puolustuskyvyn
pitkäjänteiseen ylläpitämiseen."
Puolustusratkaisusta valiokunta toteaa: "Suomen sotilaallisen
puolustuksen toteutusperiaatteena on alueellinen puolustus. Alueellisen
puolustusperiaatteen soveltaminen koko maassa ja koko maan puolustaminen
eivät ole mahdollisia ilman yleisen asevelvollisuuden tuottamaa
suurta ja osaavaa reserviä."
Valiokunta toteaa: "Ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen
Maavoimien joukot ovat rakennemuutoksen edessä sotavarustuksen
massavanhenemisen ja ikäluokkien pienentymisen vuoksi.
Kaluston elinkaaren päättyminen koskee erityisesti
panssarintorjunta-aseistusta, johtamisvälineitä,
panssaroituja ajoneuvoja sekä kuljetuskalustoa."
Tärkeä osio, jota täällä on
jo lainattu myös ulkoasiainvaliokunnan puolelta, pitää sisällään
asian, joka koskee tätä tasokorotusta: "Puolustusvaliokunta
pitää kahden prosentin korotusta perusteltuna
- - tasapainoisen kehittämisen kannalta." Valiokunta
toteaa, että jos rahoituksen taso jää alle
esitetyn esimerkiksi talouskriisin johdosta, puolustushallinnon
tulee selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi
myös muut kuin edellä esitetyt, siis täällä selonteossa
esitetyt, kustannusten alentamisvaihtoehdot. "Tämä selvitystyö voidaan
tehdä seuraavan selontekoprosessin yhteydessä.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että tällaisessa selvitystyössä pidetään
lähtökohtana koko maan puolustamista, yleistä asevelvollisuutta
ja sen edellyttämää varuskuntarakennetta."
Tämä on keskeinen osa valiokunnan kantaa tältä osin.
Edelleen valiokunta kiinnittää huomiota asevelvollisuuden
kehittämiseen: "Puolustusjärjestelmän
toimivuus edellyttää valiokunnan mielestä,
että koko asekelpoinen miespuolinen ikäluokka
koulutetaan. - - Selonteossa todetaan, että valtioneuvosto
tekee selvitykset asevelvollisuuden laajemmista yhteiskunnallisista
vaikutuksista asevelvollisuuden toimivuuden turvaamisesta ja siviilipalvelusjärjestelmän
kehittämisestä." Puolustusvaliokunta "pitää selonteossa
esitettyä asevelvollisuuden kehittämistä koskevaa
selvitystä tarpeellisena ja kiireellisenä toimenpiteenä".
Edelleen valiokunnan lausuntoon sisältyy kohtia vapaaehtoisesta
maanpuolustuksesta, Puolustusvoimien henkilöstökysymyksistä ja eräistä muista
yksityiskohdista, joihin puuttumiseen aika ei tässä yhteydessä riitä,
mutta ne tämän perusponnen mukaan, ulkoasiainvaliokunnan
kannan mukaan, ovat sitä osiota, johon ulkoasiainvaliokunta
on yhtynyt.
Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on antanut lausunnon tästä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisesta selonteosta ja keskittynyt oman vastuualueensa
mukaisesti sisäiseen turvallisuuteen. Tässä selonteossa
on käsitelty asiaa laajan turvallisuuden käsitteen
pohjalta, ja se on myös nostanut esille sitten sisäisen
turvallisuuden eri osa-alueet hyvinkin merkittävällä tavalla.
Voi todeta, että sisäisen turvallisuuden uhat
ovat näköpiirissä olevista uhkista kenties
ne, jotka todennäköisimmin toteutuvat. On kuitenkin
niin, että kaikkiin turvallisuusuhkiin on varauduttava
eivätkä varautumistoiveet saa eri toimialoilla
sulkea toisiaan pois.
Hallintovaliokunnan toimialalla keskeisiä asiakokonaisuuksia,
joita olemme lausunnossamme käsitelleet, ovat terrorismi — ja
siihen liittyy sekä kansalliset toimenpiteet että laaja kansainvälinen
yhteistyö, Suomen toimintamalli ja organisaatio on saanut
monestikin kansainvälistä tunnustusta — ja
sitten kansainvälinen ja kansallinenkin järjestäytynyt
rikollisuus ja siihen liittyvät toimet. Näissäkin
asioissa Suomi tekee laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja
nimenomaan EU:n sisällä. Esimerkiksi Prümin
sopimus on tässäkin asiassa merkittävä tekijä.
(Ed. Rajamäki: Hyvä, että joku sitä muistaa!)
Rajaturvallisuus Suomessa on hyvin kansainvälisesti
tunnustetulla tasolla, ja Suomi tekee myös EU:n laajuisesti
hyvää yhteistyötä, ja erityisesti
tässä yhteydessä on syytä mainita
Suomen toiminta Frontexissa.
Hallintovaliokunnan toimialaan ja -vastuualueeseen kuuluu maahanmuutto,
ja tässä mielessä väestön
liikkuminen on entistä merkittävämpi asia.
Siitä valiokunta lausui lausunnossaan yhteenvetona: "- -
valiokunta katsoo, että EU:ssa on a) huolehdittava tehokkaasta
ulkorajavalvonnasta sekä luotava b) yksi yhteinen, tehokas
ja oikeusturvan takaava turvapaikkajärjestelmä ja
c) yhteiset kansainvälisen suojelun myöntämisen perusteet
sekä d) tehokkaat palautusmenettelyt ja toimiva Dublin-järjestelmä."
Näihin asioihin valiokunta on aiemminkin kiinnittänyt
vahvasti huomiota.
Sitten valiokunnan vastuualueelle kuuluvat suuronnettomuudet
ja luonnonkatastrofit ja sitten siviilikriisinhallinta. Kaikki nämä viittaavat siihen,
että emme elä sisäisen turvallisuuden
ja turvallisuuden kokonaisuudenkaan osalta Suomessa missään
lintukodossa, vaan asioihin on varauduttava.
Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa ovat olleet
esillä sisäisen turvallisuuden asiat hyvin, mutta
varsin hajanaisesti. Vastaisuudessa onkin tärkeää,
että sisäinen turvallisuus saa sille kuuluvan
painon selonteon sisällä ja muodostaa selkeän
kokonaisuuden. Selonteon puutteena voidaan nähdä,
että vaikka esitetään monia yksittäisiä sisäisen
turvallisuuden toimenpiteitä, ei esitetä toimia
henkilöresurssien eikä taloudellisten resurssien
osalta. Tähän on esimerkiksi valtiovarainvaliokunta
kiinnittänyt vahvasti huomiota.
Arvoisa puhemies! On välttämätöntä,
että sisäisen turvallisuuden viranomaisten tehtävät
ja resurssit arvioidaan perusteellisesti ja tältä pohjalta
tehdään pitkäjänteisesti toiminta-
ja resurssisuunnitelmat, joihin myös poliittisesti sitoudutaan.
Tältä osin valiokunta lausui omassa lausunnossaan
erityisesti vielä Rajavartiolaitoksen osalta.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta piti lausunnossaan tätä selontekoa
hyvänä, ja voi sanoa, että tältä pohjalta
on hyvä toimintaa kehittää.
Pääministeri Matti Vanhanen
Puhemies! Eduskunta ja sen valiokunnat ovat perusteellisesti
käyneet lävitse tämän selonteon.
Käyn ulkoasiainvaliokunnan kannanottojen kautta läpi
tätä vastausta.
Ensinnäkin eduskunta edellyttää,
että selontekomenettelyjä jatketaan myös
tulevaisuudessa. Tämähän on ollut, voi
sanoa, osa tätä viimeisen selonteon keskusteluprosessia,
ja minusta johtopäätös tältä osin
on eduskunnan osalta selvä: jos eduskunta tahtoo, että selontekoja
annetaan jatkossakin, näin tullaan tekemään.
Mutta arvelen, että kannattaa ottaa seuraavan selonteon
laatimisessa huomioon se, mistä on paljon puhuttu, että kenties
tämmöinen laaja ulkopoliittinen arviointi, ympäristön
arviointi, useiden maiden poliittisen tilanteen arviointi ovat semmoisia
aineksia, jotka pitäisi pystyä vaalikauden aikana
erilaisin ajankohtaiskeskustelutavoin käymään
muulloinkin läpi. Saattaa olla, että seuraavassa
selonteossa ulkopoliittisen ympäristön arviointiosuus
on jonkin verran suppeampi. Se edellyttää, että löydetään
hallituksen ja eduskunnan välillä toimintatavat,
joissa tämän tyyppistä ulkopoliittista
keskustelua käydään useammin ilman, että yritetään
neljäksi vuodeksi kerrallaan määritellä,
mitä mieltä olemme Venäjästä tai
Yhdysvalloista. Pitää olla tässä suhteessa
mahdollisuus ehkä nopearytmisempään toimintaan.
Sitten toisekseen, eduskunta edellyttää, että näistä jatkuvista
selonteoista kehitetään kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia
ja sen osana määritellään myös
eri sektoreiden voimavarat. Tässä tulee aihe,
jota varmastikin seuraava hallitus joutuu kyllä miettimään,
voidaanko tämä toteuttaa. Meillä on ollut
tiettyjä aika hyviä perusteita siihen, että nimenomaan
puolustuksen voimavarojen kehittämisessä on haettu
pitkää linjaa, joka ylittää vaalikausien
rajan. On tehtävä hyvin pitkäaikaisia
sitoumuksia, ja puolustuksen kohdalla näin ollen tämä selonteko
on muodostanut aivan poikkeavan menettelyn kaikkiin muihin sektoreihin
verrattuna. Jos tämä sitten laajennetaan kattamaan
muutkin turvallisuuteen liittyvät sektorit, niin tämä suhde,
voi sanoa, yleisiin budjettimenettelyihin ja hallitusohjelmaan,
budjettikehyksiin liittyen täytyy arvioida aika tarkkaan
sen suhteen, onnistuuko se, että merkittävä osa
valtion budjetista yritetään selonteon muodossa
sitoa vaalikausien ylitse menevälle ajalle.
Huomaan, että myös tämän
selonteon osalta eräs vaikeimmista kysymyksistä,
joihin eduskunta joutuu vastaamaan, on liittynyt nimenomaan näihin
resursseihin. Hallitus omalta osaltaan voi hyvin allekirjoittaa
ja hyväksyä tämän eduskunnan
vastauksessa olevan neljännen kohdan, jossa otetaan huomioon
se, että tämä talouskriisi kyllä koettelee
ja edellytykset selonteossa ilmaistujen määrärahojen
toteuttamiseen niiden kohdalla ovat. Eduskunta on esittänyt
niihin kysymysmerkin. Minusta siinä on tiettyä realismia. Ja
mikäli niitä ei voida toteuttaa: eduskunta toteaa,
että näin tulee tehdä, varsinkin jos
rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi
talous- ja finanssikriisin johdosta, ja siksi pitäisi tehdä suunnitelma
siitä, miten Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu
muutettavaksi tulevilla selontekokausilla.
Hallitus itsekin selontekoesitystään laatiessaan
tiedosti tämän, että mikäli
syystä tai toisesta näitä rahoja ei kyetä järjestämään,
silloin meillä on edessä rakennemuutoksia, joita
tässä selonteossa ei kuitenkaan lähdetty
kuvaamaan. Selonteon, voi sanoa, taloudellinen pohja oli laskettu
niiden tarpeiden mukaan, joita riittävän puolustuskyvyn
järjestäminen vaatii, ja sen pohjalta oli päädytty
tähän määrärahaesitykseen.
Mutta kuten sanoin, hallitus pystyy toimimaan myös tämän
ulkoasiainvaliokunnan neljännen kohdan mukaisella tavalla.
Sitten toinen aihe, jossa näemmä eduskunnan ja
hallituksen välillä tai lähinnä vastalauseeseen nähden
on eroa, liittyy tietysti tähän mahdolliseen sotilaalliseen
liittoutumiseen. Neljä vuotta sitten edellisen selonteon
yhteydessäkään eivät hallitus
ja presidentti esittäneet täsmälleen
sitä sanamuotoa, jota eduskunnan seurantaryhmä oli esittänyt
Natoon liittyen. Silloinhan eduskunta kuvasi muistaakseni tätä Nato-jäsenyyttä sanalla
"vaihtoehto".
Hallitus ja presidentti päätyivät kuitenkin
tähän "mahdollisuuteen", joka paremmin kuvasi
tätä niin sanottua optiota.
Ylipäätään seurantaryhmän
asettamisesta, mikä on ollut hyvä perinne tässä järjestelmässä: Minusta
olisi kuitenkin parempi, että tämä seurantaryhmä ulkoasiainvaliokunnan
mietinnön mukaisesti asetetaan jatkossakin tukemaan selonteon
valmistelua. Nyt hieman on tulossa käytäntö,
jossa seurantaryhmä pyrkii ennen selonteon valmistelua
itse tuottamaan oman esityksensä, ja sitten sen sanamuotoja
verrataan presidentin ja hallituksen esityksiin. Ehkä parempi
kuitenkin, että seurantaryhmän luonne olisi enemmän
seurata sen valmistelua ja nivoa yhteen eikä niin, että eduskunta
kuitenkin ehkä suppeamman valmistelun kautta pyrkii keskeisiin
kysymyksiin ensin itse määrittämään
kantansa ja vasta sitten hallitus ja presidentti. Kuitenkin ajojärjestys ulko-
ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvässä päätöksenteossa
on se, että presidentti ja hallitus määrittävät
kannan ja eduskunta vastaa siihen.
Me päädyimme nyt tämän Nato-muotoilun osalta
siihen — mehän esitimme tässä selonteossa,
voisi sanoa, argumentteja puolesta ja vastaan sekä—että-menetelmällä,
kirjaamme myös eduskunnan seurantaryhmän kannan
ja näiden johtopäätöksenä toteamme — että on
jatkossakin vahvoja perusteita harkita Nato-jäsenyyttä.
Siinä on olennaisinta se, että ovea pidetään
auki. Me emme oma-aloitteisesti sulje ovea, sano, että emme
tule hakemaan, vaan pidämme tämän mahdollisuuden
avoinna myös tämän selonteon kautta.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Arvoisa puhemies! Keskittyisin omassa puheenvuorossani kahteen
kokonaisuuteen: ensin prosessiin ja sen jälkeen substanssiin.
Ensin siis prosessista. Tämä koko selontekovalmistelu
kesti noin kaksi vuotta. Minun mielestäni hyvä puoli
siinä on se, että silloin käydään erittäin
tarkasti läpi koko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen
ja puolustuspoliittinen kenttä. Minun mielestäni
se työ, jonka eduskunnan seurantaryhmä teki, oli
arvokasta myös meidän oman valmistelumme suhteen,
ja tietysti se työ, jonka olemme nähneet valiokunnissa,
on syventänyt edelleen ymmärrystä ja
antanut paremman kokonaiskuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta
tilanteesta. Eli minun mielestäni dialogi hallituksen ja
eduskunnan välillä näissä valmisteluissa
on ollut erinomainen, ja kiittäisin siitä.
Tämän prosessin aikana on kuitenkin käynyt ilmi,
että voisimme mielestäni, kuten pääministeri
myös totesi, käydä useammin keskustelua
ulkopoliittisista aiheista eduskunnassa muun muassa täysistuntosalissa.
Näinhän tehdään vuosittain esimerkiksi
Ruotsissa ja Norjassa. Eli meillä olisi tällaiset
säännölliset ajankohtaiset keskustelut.
Toki tarvitaan näitä peruslinjauksia pidemmällä perspektiivillä varsinkin
puolustuksen puolella, mutta se, että käytäisiin
tässä salissa enemmän ulko- ja turvallisuuspoliittista
keskustelua, olisi hyvä asia. (Ed. Laakso: Näin
oli aikaisemmin!) Eli selonteoista pidetään ilman
muuta kiinni, katsotaan, miten ne saadaan joustavammiksi, ja katsotaan,
miten saadaan enemmän keskustelua saliin.
Substanssipuolelta nostaisin esille kolme keskeistä kokonaisuutta,
jotka ovat olleet tämän päivän
salikeskustelussa ja myös julkisessa keskustelussa ja tavalla
tai toisella myös muodostavat meidän laajan turvallisuuskäsitteemme
ikään kuin kolme pilaria.
Ensimmäisenä Nato: Tässä on
aika paljon huomiota kiinnittynyt julkisessa keskustelussa ja myös
selonteossa niihin muotoiluihin, mitä me Nato-optiosta
käytämme. Nato-optiohan tuli ensimmäistä kertaa
meidän selontekoihimme vuonna 1997, ja minun mielestäni
on tärkeää, että me tarkastelemme
sitä, vaikka jäsenyys sinänsä ei ole
ajankohtainen. Ja ehkä pienenä huomiona: myös
seurantaryhmä muutti ikään kuin sanamuotoa
hiukkasen aktiivisemmaksi. Aikaisemmin puhuttiin siitä,
että "säilytetään", nyt puhutaan siitä,
että "ylläpidetään". Eli tällaista
pientä viilausta mielestäni on tarpeellista tehdä,
koska jos me emme sitä tekisi, niin silloin me vain ikään kuin
slogaaninomaisesti toistaisimme sitä, mitä oli
neljä vuotta sitten. Nato ja maailma ovat sinä aikana
minun mielestäni aika paljon muuttuneet.
Yksi ongelma, mikä meillä Nato-keskustelussa
myös ehkä on ollut, on se, että me katsomme vain
sitä jäsenyysosiota, haetaanko vai ei, millä tavalla
pidetään optiota auki. Sehän ei ole meidän
ikään kuin päivän toiminnassamme
se keskeisin kysymys, vaan oikeastaan se keskeisin kysymys on, mikä on
Naton panos Euroopan turvallisuudessa ja kriisinhallinnassa. Hirveän
usein nähdään EU ja Nato ikään
kuin vastakkain, ja minun mielestäni se on ehkä vähän
vanhanaikaista ajattelua: ikään kuin Nato-kannattajat
näkevät EU:n turvallisuuden tukemisen jollain
tavalla pois Natolta ja päinvastoin. Eli minun mielestäni tässä on
hirveän tärkeätä, että me
katsomme asiaa konkreettisesti, koska kuitenkin 80 prosenttia tänä päivänä meidän
kriisinhallintaoperaatioistamme menee Naton kautta. Meidän
täytyy esimerkiksi seurata, mitä Ranskan paluu
Naton komentorakenteisiin merkitsee, ja mehän voimme vaikuttaa
Natossa joko suoraan Suomena tai sitten EU:n kautta.
Toinen substanssikokonaisuus on EU, ja tässä täytyy
sanoa, että minä pidän tätä ulkoasiainvaliokunnan
myönteistä, rakentavaa ja erittäin vahvaa
korostusta EU-puolella erinomaisena. Siinä on kiteytetty
hyvin, mistä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja
myös turvatakeissa on kyse. Eli me lujitamme meidän
omaa turvallisuuttamme ja saamme turvallisuuslisää.
Tässä minä haluaisin ajankohtaiskeskusteluun
myös todeta, että nythän me käymme
Eurooppa-neuvostossa muun muassa keskustelua, millä tavalla
Irlanti saa omat ikään kuin poikkeumat ulko- ja
turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ja haluan korostaa, että Suomi
sitoutuu sataprosenttisesti Euroopan unionin ulko- ja turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaan ilman minkään näköisiä poikkeumia. Me
olemme mukana tässä veneessä sataprosenttisesti,
aivan niin kuin ulkoasiainvaliokunta on todennut. EU—Nato-akseli — ei
pidä vähätellä kumpaakaan.
Viimeisenä huomiona, herra puhemies, pohjoismainen
yhteistyö, josta on paljon keskusteltu ja josta pyydetään
lisäselvitystä. Hyvä näin, jatkamme
sitä. Minun mielestäni on erittäin tärkeätä,
että me teemme Pohjoismaiden kanssa konkreettista puolustusyhteistyötä,
niin kuin olemme viimeisten parin kolmen vuoden aikana tehneet. Meille
se on luonteva ryhmä. Me suuntaudumme kansainvälisesti
ulospäin ja otamme kansainvälisen vastuun. Minun
mielestäni on tärkeätä, että Suomi
on eturintamassa selvittämässä myös pohjoismaista
yhteisvastuuta.
Eli näiden kolmen kokonaisuuden kanssa, Naton, EU:n
ja Pohjoismaisen yhteistyön, peräänkuuluttaisin
enemmän ratkaisua sekä—että kuin joko—tai.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Puolustusministeri Jyri Häkämies
Arvoisa puhemies! Viisi huomiota käydystä keskustelusta
ja käytetyistä puheenvuoroista. (Välihuuto) — No,
ei varmaan se määrä vaan myöskin
laatu. (Eduskunnasta: Venäjä, Venäjä,
Venäjä!) — No, sovitaan vaikka siitä.
Mutta ensinnäkin selontekojen tulevaisuudesta. Minusta
tuntuu, että täällä on aika
tavalla yksituumaista näkökulmaa, että yhtäältä tarvitaan väline,
joka takaa vaikkapa puolustuksen ja erityisesti puolustuksen kehittämiselle
pitkäjänteisyyttä, ja toisaalta kaivataan
ehkä ripeämpää toimintaympäristön
analyysia jollakin muodolla, johon eduskunta tiiviisti sidotaan.
Minä luulen, että näistä asioista
varmaan viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa
löytyy sopu ja näiden kahden asian yhdistäminen.
Mitä tulee sitten seurantaryhmän ja selonteon yhteyteen
ja rooliin, niin siinä kävi eräällä tavalla
niin, että valtiosääntöoikeudellisesti
seurantaryhmä minun mielestäni meni liian pitkälle, ikään
kuin kirjoitti liian ahtaan välyksen hallitukselle, kun
sen tehtävä oli kuvata tarpeita ja niitä kehittämislinjauksia,
minkä jälkeen sitten valtioneuvosto tekee oman
ratkaisuehdotuksensa. Uskon, että valtiosäännön
näkökulmasta marssijärjestys on tämä,
ja tässä kävi vähän
niin, että vankkurit lähtivät vetämään
hevosta. (Ed. Tuomioja: Tämä ei ole valtiosääntökysymys
vaan poliittinen kysymys!)
Mutta yhtä kaikki, selonteon laaja turvallisuuden käsite,
jota ed. Haavisto hyvin ansiokkaasti tuossa kuvasi, on tietysti
perustana, ja niihin uhkiin ja niihin haasteisiin vastaaminen edellyttää voimakasta
kansainvälistä yhteistyötä.
Lyhyesti totean vain, että EU:n osalta me kaikki allekirjoitamme
varmaan sen, että EU on Suomelle meidän tärkein
turvallisuuspoliittinen viitekehyksemme, ja toisin kuin olin kuulevinani
SDP:n ryhmäpuheenvuorossa, selonteossa sivulla 111 määritellään
Suomen linjaukset puolustuksen rakenneyhteistyön kehittämiseksi,
jonka voimakas kannattaja Suomi siis on ollut ja tulee olemaan. Näemme,
että siinä on saavutettavissa hyötyjä.
Nato-kysymys on puolustushallinnolle huomattavan paljon käytännöllisempi
kysymys kuin kenties tämmöinen voimakas ideologinen
tai poliittinen kysymys. Puolustushallinnolle Nato on ennen kaikkea
yhteistyötä kriisinhallinnan alalla — niin
kuin tunnettua on, suurin osa kriisinhallinnasta tapahtuu Nato-lipun
alla — ja Nato on puolustushallinnon kehittämiselle
eräänlainen laatujärjestelmä tai
koodi sen yhteensopivuuden varmistamiseksi, mitä väistämättä rajojen
ulkopuolella sekä varautumisessa että toiminnassa tarvitaan.
Pohjoismaiselle yhteistyölle on voimakas tilaus ja
tuki ymmärtääkseni niin eduskunnan kuin kansalaisten
piirissä, ja se etenee hyvin. Tälle vuodelle on
identifioitu, määritelty, 40 yhteistyökohdetta,
joista 20 on jo toistaiseksi todettu lupaaviksi. Loppuja tarkastellaan.
Noin 40 kohdetta on Utvassa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa,
päätetty ja tältä pohjalta edetään. Ne
ovat hyvin käytännönläheisiä,
operatiivisia, ja niiden tavoitteena on, silloin kun intressit yhtyvät,
myöskin säästää kustannuksissa.
Tulevaisuuden kysymys on, kuinka syvälle tässä mennään.
Eli siihen tarvitaan sitten jo poliittisia päätöksiä,
jos ikään kuin yksi maa ottaa vastatakseen kaikkien
Pohjoismaiden osalta jonkun tehtävän. Se on jo
sitten syvempää puolustusyhteistyötä ja
vaatii poliittisia päätöksiä.
Ja toki aina on muistettava bilateraalinen yhteistyö, josta
meillä on monen tyyppisiä esimerkkejä.
Kun tämän kaiken jälkeen tunnustaen,
että kansainvälinen yhteistyö on äärimmäisen
tärkeää, tämä selonteko
lähtee siitä, että Suomi rakentaa oman
uskottavan puolustuskykynsä itsenäisesti, niin
siihen liittyy tämä resurssilinjaus eli se, että meillä on
koko maan kattava puolustus, alueellinen puolustusjärjestelmä,
laaja reservi, yleinen asevelvollisuus ja kolmannes toimintamenoista
pystytään kohdistamaan uusiin puolustusmateriaalihankintoihin.
Tämä edellyttää siis tuota vuoden
2011 jälkeen olevaa linjausta, että saadaan nykytaso
plus inflaatio plus tuo 2 prosenttia vuodessa neljän vuoden
aikana, yhteensä noin 200 miljoonaa.
Kysymys ei ole mistään tähtien sodan
kaltaisesta varusteluohjelmasta, niin kuin joistakin puheenvuoroista
voidaan käsittää. Kysymys on siitä,
että tuolla rahamäärällä,
tuolla ekstralla, meidän alueelliset joukkomme varustetaan
niin liikkumiskyvyltään, joka on siis kuorma-autoja,
liikkumisvälineitä, kuin myös johtamisjärjestelmillä.
Eli kysymys on siitä, että tuo pienenevä reservi
on laadullisesti varustettu niin, että se vastaa puolustuskyvyltään
tätä nykyistä, laajempaa reserviä.
Sen vastakohtana toki on se, että jos olisi lähdetty
siitä, että saadaan nykytaso plus inflaatio, niin
se ei takaa tätä ratkaisumallia, vaan johtaisi väistämättä alasvetoon,
ja me puolustuksessa pidämme sitä vääränä johtopäätöksenä tässä tilanteessa.
Rakennamme siltaa tulevaisuuteen niin, että tänä aikana,
ennen kuin nämä rakenteelliset muutokset koskettavat
meitä, ikäluokkien pienentymiset jne., rakennamme
tuon reservin, joka pienenee määrällisesti
ja laadullisesti paremmin.
Mitä se olisi tarkoittanut, tuo seurantaryhmän linjaus?
Se olisi tarkoittanut minun mielestäni ja puolustushallinnon
näkökulmasta, että meidän tulisi
pienentää reservi hyvin nopeutetulla aikataululla
220 000 reserviläiseen, koska ei ole mitään
mieltä ylläpitää reserviä,
joka ei ole uskottava, jota ei ole varustettu, jota ei pystytä johtamaan,
jota ei pystytä liikuttamaan. Näin ollen tuo reservin
pienennys olisi sitten johtanut myöskin varuskuntien nopeutettuun
lakkauttamistahtiin ja sitä kautta myöskin valikoivaan
asevelvollisuuteen. Eli siinä mielessä tämä linjaus
on hallittu rakennemuutos, koska tämä ei edellytä henkilöstömäärän
radikaalia tiputtamista tai muita rakenteellisia muutoksia, jotka
ovat siis tulevaisuudessa edessä, ja jos se on esimerkiksi
seuraava selonteko, joka on tuo muoto, niin siinä sitten
nuo hahmotetaan.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Selonteossa on monia toimeksiantoja,
ja otan esille kaksi. Ensimmäinen liittyy asevelvollisuusjärjestelmän tulevaisuuteen.
Tavoite on, että hyvin nopeasti pystyisimme nimeämään
työryhmän, joka arvioi, minkälainen on
suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä näiden
haasteiden edessä, joiden eteen vaikkapa varusmiesten keskeyttämiset
ym. tuon järjestelmän laittavat, ja myöskin,
minkälainen siviilipalvelusjärjestelmä meillä on
tulevaisuudessa, eli tämän tyyppinen työryhmä.
Edelleen on esillä toinen asia, jota kutsutaan kokonaismaanpuolustuksen
nimellä, eli siis yhteiskunnan varautumisjärjestelmä.
Tarkoitus on myöskin ajastaa ja selvittää ensinnäkin,
onko tuo nimi oikein ja millä tavalla Suomi on valmistautunut,
millainen järjestelmä meillä on erilaisia uhkia
varten. Tuokin työryhmä on tavoitteena nimetä hyvin
pikaisesti niin, että molempien työryhmien työn
tulokset ovat käytettävissä viimeistään
seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Paljon keskustelua on herättänyt
tämän selonteon yhteydessä nimenomaan
Nato sekä rahoitus ja kolmantena selonteko ja seurantaryhmän
suhde.
Mielestäni Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on
aina ollut hyvin johdonmukaisesti länsi-integraatiolinjalla,
ja tämä selontekohan jatkaa tätä johdonmukaista
linjaa avaten Suomen Nato-suhdetta entistä enemmän.
Vaikka tämä Nato-kysymys ei tällä hetkellä ole
ajankohtainen, niin tämä linjanveto on ollut hyvin
viisas, koska se jättää tarvittavaa liikkumavaraa
Suomelle vuonna 2010 edessä oleviin haasteisiin. (Ed. Tuomioja:
Edustaja puhuu toisin kuin pääministeri!)
Toisena kysymyksenä on paljon puhututtanut rahoitus,
mutta rahoituksen suhteen pitäisi muistaa, että tuo
olennainen kysymyshän liittyy nimenomaan rahoituksen ja
toiminnan suhteeseen, ja tähän liittyvä ulkoasiainvaliokunnan
ponsi 4 on mielestäni varsin osuva.
Pääministeriltä olisin lopuksi kuitenkin
kysynyt, kun kolmantena asiana on keskustelussa ollut (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) esillä tämä selonteko
ja seurantaryhmän suhde: miten näette, että seurantaryhmän
tehtäväjakoa teidän mielestänne
tulisi selkeyttää, kuten valiokunta peräänkuulutti?
Ensimmäinen varapuhemies:
Toivon, että pysytään minuutissa,
niin että kaikki saavat sitten myös käyttää puheenvuoron,
tai lähes kaikki.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen ed. Heinäluoman
tarrautumista kiinni tähän seurantaryhmään.
Sen tehtävä oli turvallisuusympäristön
tarkastelu. Me menemme paljon ylitse. Muistutin siitä,
kun käsittelimme raha-asioita. Tämä ei
missään tapauksessa kuulu seurantaryhmälle.
(Ed. Tuomioja: Miksi edustaja sitten allekirjoitti seurantaryhmän
mietinnön?)
Muistutan, että olen ollut mukana molemmissa seurantaryhmissä.
Se edellinen seurantaryhmä määritteli,
että Nato on todellinen vaihtoehto, mutta se ei puolestaan
käynyt ed. Heinäluomalle puolustusvaliokunnan
tehdessä mietintöä, ei sitten millään.
Nyt taas kiireesti vedotaan vain seurantaryhmän kannanottoon.
(Ed. Kimmo Kiljunen: Se on yksimielinen!) Se on äärimmäisen ihmeellistä. — Sekin
oli yksimielinen silloin. — Selonteko on aina pohjana,
jota tarkastellaan. (Ed. Tuomioja: Irtaantuuko ed. Nepponen seurantaryhmän
mietinnöstä?) Toinen asia on kyllä, että ed.
Heinäluoman laskuoppi pettää pahasti, kun
puhutaan 20 prosentin korotuksista. Kysymys on, että 2011
tulee 50 miljoonaa ja se on pohjassa jatkuvasti. Siihen ei tule
aina 50:tä miljoonaa till, vaan sitä pohjaa korotetaan
kahdella prosentilla. (Puhemies: Aika!) Ei mistään
päästä 20 prosenttiin.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näköjään
tämän selonteon suurin erimielisyysaihe koskee
tätä resursointia ja rahoitusta. Nyt olisi varmaan
hyvä, että hallituspuolueet kertoisivat, kuinka
paljon rahaa te aiotte käyttää ja kuinka
paljon te olette lupaamassa ministeri Häkämiehelle
lisää, koska näyttää,
että täällä on selvästi
kaksi eri tulkintaa näistä summista. (Ed. Nepponen:
Ei ole!)
Ed. Nepponen sanoi, että 50 miljoonaa laitetaan kerran
ja sen jälkeen ei enää tule tätä 50:tä miljoonaa.
(Ed. Nepponen: Onhan se siellä joka vuosi!) — Eli
siis joka vuosi tulee 50 miljoonaa lisää. — Jos
joka vuosi tulee 50 miljoonaa lisää, niin silloin
viiden vuoden aikana tulee 250 miljoonaa yhteensä ihan
alkeellisella laskuopilla. Kun tämä kohdennetaan
varustelumenoihin pääosin, jotka ovat ehdotuksen
perusteet, niin meillä on lähiympäristön
Itämeren suurin varustelumenojen lisäys, 20 prosenttia
reaalisesti. Se on huima summa. Ihmettelen, että vihreät
voivat olla tässä mukana.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri, tämä teidän
Nato-linjanne on minusta semmoinen ei-kyllä Natolle. Minusta
sellainen taas ei ole mikään linja näin
isoon asiaan kuin siihen, mille pohjalle rakennetaan Suomen turvallisuuspoliittinen
tulevaisuus ja mitä linjaa mennään. Minusta
teillä tämä ei-kyllä tarkoittaakin
semmoista odotustilaa, jospa kansan mielipide muuttuisi. Toivon, että keskusta
ryhdistäytyisi ja lopettaisi kokoomuksen myötäilyn,
koska tässä yhtäkkiä päädytään
tilanteeseen, jossa ollaankin semmoisessa, mihin ei pitänyt
mennä.
Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen täällä jo
korjasikin näitä ed. Heinäluoman laskelmia,
ja minulla on sama käsitys kuin ed. Nepposella siitä,
miten tämä budjetissa menee, ja näin
on myöskin kehyksessä.
Mutta olisin puuttunut ensin pääministerin ajatuksiin
tästä seurantaryhmästä ja sen
luonteesta. Olen samaa mieltä, että aikataulullisesti
tämän pitäisi mennä paremmin
yksiin tämän hallituksen valmistelun kanssa ja
tavallaan tarjota suoraa inputia siihen työhön
eikä tehdä ehkä niin erillistä työtä kuin
tällä kertaa.
Ministeri Stubb puuttui tähän Nato-kysymykseen,
ja välillä minua huolestuttaa tämmöinen kremlologinen
lähestymiskulma, että viilataan sitä yhtä sanaa,
millä Natoa kuvataan tai Suomen suhdetta Natoon kuvataan,
eikä niitä käytännön yhteistyömuotoja,
joita on kuitenkin aika paljon menossa. Olen siinä ministeri
Stubbin kanssa samaa mieltä.
Aivan viimeksi olisin toivonut, että Utvan rakenteita
mietittäisiin. On tullut tässä jossakin
yhteydessä myöskin esille, miten eri ministeriöt,
ei vain puolustusministeriö vaan muut ministeriöt, ovat
valmistelussa mukana, kun ajatellaan laajaa turvallisuuskäsitystä.
Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):
Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen stöder förfarandet
med regelbundna säkerhets- och försvarspolitiska
redogörelser till riksdagen. Precis som utskottet anser
vi att redogörelserna kunde avges snabbare efter ett riksdagsval
för att klargöra den nya regeringens syn på försvars-
och säkerhetspolitiken.
Vi stödjer även systemet med parlamentariska uppföljningsgrupper
gällande försvars- och säkerhetspolitiken.
Den borde förstås diskuteras i riksdagen och i
andra sammanhang oftare, så som utrikesministern hänvisade
till att sker i Sverige och Norge. Jag vill fråga: Är
det den utvecklingen vi får se och får vi då också en
närmare redogörelse för regeringens handlingsstrategi
i dess FN-politik, som är särskilt viktig med
tanke på att Finland söker medlemskap i säkerhetsrådet
2013—2014?
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit tukevat kyllä Puolustusvoimien
kehittämistä ja tervettä rahoitusta,
mutta nyt tämä poliittinen potkupallo tässä rahoituspolitiikassa
on vähän hämmentävää. Kun
vuoden 2011 budjettiin tehdään 50 miljoonan tasokorotus
jatkossa vuosittain, niin kiinteistöjen kunnostus ei valtiovarainvaliokunnan
lausunnon mukaan kuulu tähän 2 prosentin korotukseen.
Eli tänne jätetään tämmöinen
kiinteistörahahana, ja sen takia itse en voi ymmärtää sitä, että meillä osa
rahoituksesta määritellään selonteossa
ja osa kehyksessä. Kyllä kaikki laaja-alaiseen
turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat turvallisuustekijät tulisi
resursoida samasta hanasta, ja näen itse, että sen
tulee olla kehyspolitiikka.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Koko tämän selontekoprosessin olennainen
osa johtopäätöksessä on nyt
valitettava, ja se on se, että Suomen ulkopolitiikan merkittävää,
kunniakasta perinnettä harteillaan kantava SDP irtaantuu
ulkopolitiikan konsensuksesta (Vasemmalta: Te irtauduitte!) kahdessa
asiassa, määräraha-asiassa ja Nato-kysymyksessä,
määräraha-asiassa, kun on kysymys siitä,
satsataanko itsenäiseen puolustukseen vai integroituneeseen
puolustukseen. Mikäli määrärahoja
ei koroteta, se ennen pitkää nurkan takana olevassa
tulevaisuudessa tulee merkitsemään vääjäämättömyyttä liittyen
Natoon, mikäli määrärahan korotuksia
ei tehdä.
Toinen asia on se, että keskustelussa esille tullut
syytös kokoomusta koskien on minusta käsittämätön,
puoluetta, joka ei aja tässä mitään
vaan on aina alleviivannut yhteistyötä ja konsensusta, kansallista
yhteisymmärrystä, ja joka haluaa tässä keskustelussa
tuoda transparentisti esille sekä asian plussat että miinukset.
Ja varsin hyvin ymmärtää tuo puolue,
niin kuvittelen, että Nato-päätöstä ei
tässä maassa tehdä selontekomenettelyin.
(Puhemies: Minuutti!) Jos se jonain päivänä tehdään,
se tehdään avoimen valmisteluprosessin myötä,
ja siinä tarvitaan kaikkia merkittäviä poliittisia
suuntauksia mukana.
Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Mikään valtiosääntö ei
velvoita ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä pyrkimään
laaja-alaiseen yksimielisyyteen mutta ei myöskään
estä sitä. Sama koskee myös sitä,
millä tavoin tämän seurantaryhmän
työ halutaan ottaa huomioon valtioneuvoston selonteossa.
Minusta on hyvin valitettavaa, että ei ole annettu
arvoa sille työlle, jota seurantaryhmässä teimme
ja joka oli aidosti yhteisymmärrykseen pyrkivää ja
kompromissihakuista. Se tarkoittaa esimerkiksi minun osaltani sitä,
että tulin hyväksymään siellä sellaisia
varustelulausumia tai suhtautumista rypäleaseisiin. Sellaisista
voi perustellusti olla toista mieltä, mutta en tule tätä nostamaan
nyt, irtaantumaan tästä, toisin kuin seurantaryhmän
varapuheenjohtaja Nepponen, joka suorastaan täällä nyt
sitten haluaa kokonaisuudessaan saattaa seurantaryhmän
työn kyseenalaiseksi.
On aivan selvää, että näistä kysymyksistä voidaan
ja saa olla ja pitääkin kenties olla avoimesti eri
mieltä silloin, kun on perustavan laatuisista ratkaisuista
kyse. Mutta se, mikä on mielestäni maalle vahingoksi — ja
haluan sanoa sen kyllä niin, että se koskee monia
kokoomuslaisia, ei ehkä ed. Kanervaa (Puhemies: Minuutti!)
mutta monia kokoomuslaisia niin hallituksessa kuin hallituksen ulkopuolella — on
se, että he ovat tehneet parhaansa sekoittaakseen Suomen
ja kokoomuksen näkemykset Nato-kysymyksestä, liittoutumattomuudesta
(Puhemies: Minuutti on mennyt!) sekä suhtautumisesta varustelutasoon.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Demarit tekevät nyt kaikkensa
sekoittaakseen tämän keskustelun seurantaryhmän
ja selonteon välillä. Seurantaryhmähän
teki loistavaa työtä, ja selonteossa on selostettu
seurantaryhmän työtä, sen johtopäätelmiä,
aivan samalla tavalla kuin valiokunnan mietinnössäkin,
mutta eihän ulkoasiainvaliokunta ota kantaa nyt seurantatyöryhmän
mie-tintöön vaan nimenomaan hallituksen selontekoon,
joka sanoo hyvin seikkaperäisesti ja pääministerin
ja tasavallan presidentin ilmoituksen mukaan, että linja
ei muutu. Ja ulkoasiainvaliokunnan selkeä enemmistö yhtyi
siihen, että Nato-kysymyksessä linja ei ole muuttunut.
(Ed. Tuomioja: Juurihan ed. Karpela sanoi, että se on muuttunut!)
Ne, jotka tulkitsevat, että linja on muuttunut, ovat demarit.
(Välihuutoja) Siksi minäkin olen pahoillani siitä,
kuten ed. Kanerva, että sosialidemokraatit irtautuivat
tästä pitkästä konsensuksesta,
tartuitte nyt aivan lillukanvarsiin. Te olisitte vallan hyvin voineet
olla tässä pitkän linjan tukemisessa
mukana, kuten tasavallan presidentti tässä on.
Mitä tulee, puhemies, lyhyesti, tähän
määrärahakysymykseen, niin kysehän
on juuri siitä, niin kuin täällä on
todettu, että tällä me turvaamme pitkäjänteisesti
meidän itsenäisen puolustuksemme rakenteet ja
sen kaikki keskeiset elementit alkaen alueellisesta puolustuksesta,
korkeatasoisista materiaalihankinnoista, koulutuksesta, (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) liikkuvuudesta jne. Tässä on
erittäin pitkäjänteisestä sitoutumisesta
kysymys.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä yhdyn ed. Kanervan näkemykseen
siinä, että tämä on historiallinen
hetki. Tämä on historiallinen hetki siinä suhteessa, että meidän
ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on pohjautunut laajaan kansalliseen
konsensukseen. Tällä kertaa konsensus rikkoutui,
ei sinänsä näihin määrärahakysymyksiin,
joista on aikaisemminkin riidelty, vaan ehdottomasti se rikkoutui
siinä suhteessa, että linjanvedot poikkeavat siitä Suomen
ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksesta.
Nostetaan kissa pöydälle. Nostetaan kissa pöydälle
ja katsotaan. Oli hyvin selkeää, että myöskin
seurantatyöryhmässä ja selontekovaiheessa
tuli esille se, että haluttiin korostaa ja hallituksen
puolella haluttiin selkeästi korostaa, erityisesti kokoomuksen
puolella, Nato-jäsenyyden hyödyllisiä vaikutuksia.
Samanaikaisesti oli kirjattu seurantatyöryhmässä yhdessä ylös
se, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjaus
ei muutu, mikä koskee sotilaallista liittoutumattomuutta,
mikä koskee uskottavaa puolustusta ja mikä koskee
Euroopan unionin puolustusulottuvuuden yhdessä kehittämistä.
(Puhemies: Minuutti täyttyy!) Kun tässä suhteessa
tätä ei haluttu kokoomuksen puolella eikä myöskään keskustan
puolella kirjata selkeästi suhteessa siihen seurantatyöryhmässä haettuun
yhteiseen konsensukseen tähän valiokunnan lausuntoon mukaan,
on tämä ristiriitatilanne. Me seisomme, sosialidemokraatit,
selkeästi (Puhemies: Minuutti on täysi!) Suomen
ulko- ja tuvallisuuspolitiikan peruslinjauksen takana.
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täällä puheenvuorossani viittasin
Ruotsin puolustusministeri Tolgforsin lausuntoon siitä,
että Ruotsi ei olisi toimeton, jos sen lähialueilla
tapahtuisi sotilaallinen hyökkäys. Oma pääministerimme
on todennut, että Suomi on valmis antamaan apua ja ottamaan
vastaan apua. Tässä on semmoinen hieman harmaa
vyöhyke nyt sen osalta, mitä nämä molemmat
lausunnot tarkoittavat. Olisi hyvä saada niihin hieman
lisäselvyyttä. Toivon, että pääministeri
voisi jotenkin niitä valaista.
Toisekseen, toinen kysymys pääministerille olisi
se, ja miksei ulkoministerillekin, että kun nyt ollaan
yksimielisiä siitä, että käydään
lisää ajankohtaiskeskusteluja ja siirretään
tavallaan painopistettä tänne eduskuntaan sillä tavalla ajankohtaisista
ulkopolitiikan kysymyksistä, niin mitä välineitä meillä sitten
teidän mielestänne tulee käyttää jatkossa,
pääministerin tiedonantoja, eduskunnan ajankohtaiskeskusteluja,
ja miten me takaamme, että ne tulevat tänne yleensä kiireiseen
eduskunnan agendaan mukaan, jos tällä tavalla
aiotaan menetellä.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Resurssikysymys on aiheellisesti pääasiallinen
käsittelyn kohde tässä keskustelussa.
Se on mielestäni tarpeen siksikin, että olemme
tottuneet siihen, että konsensus toimii Puolustusvoimien
kehittämisessä.
Mutta, arvoisa puhemies, kansainvälisten konfliktien
lisääntyessä on paikallaan keskustella myös
siitä, että monilla tahoilla on epäilyksiä, että resursointipainopiste
on kääntymässä kansallisesta
puolustuksesta toiseen suuntaan. Näkeekö ministeri
tällaisia merkkejä? Voidaanko niille epäilyille
pistää piste?
Sitten vielä, puhemies, toinen kysymys liittyy verkkoturvallisuuteen,
joka on tänä päivänä ajankohtaisempi
kysymys kuin koskaan. Näkeekö ministeri, että tähän
on resursoitu tarpeeksi, koska merkit maailmalta viittaavat siihen,
että kysyntää sille puolelle olisi enemmän
kuin tarpeeksi?
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Erityisesti ulkoministeri Stubb on korostanut
avoimen keskustelun välttämättömyyttä Suomen
mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Koetetaan nyt
sitä avointa Nato-keskustelua, herra ministeri.
Selonteon kirjoittajat kyllä kertovat, että Suomen
mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi heijastusvaikutuksia
turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Pohjois-Euroopassa ja lähialueilla,
mutta ei kerrota sitä, minkälaisia nämä heijastusvaikutukset
olisivat. Selonteko vaikenee myös Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden
vaikutuksista Suomen ja Venäjän suhteisiin. Millään
tavalla jäsenyyden vaikutuksia ei arvioida Itämeren
alueen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.
Kysymykseni on hyvin yksinkertainen: minkälaisia heijastusvaikutuksia
Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi Itämeren, Pohjois-Euroopan
ja lähialueen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja
Suomen ja Venäjän suhteisiin? (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) Hyvin yksinkertainen kysymys, johon selonteko ei ole vastannut
mitään.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Tiiviisti. Ensin selonteon ja seurantaryhmän
välinen suhde jatkossa. Minusta on paras, että seuraavan
kerran kun selontekoa valmistellaan, seurantaryhmä asetetaan,
silloin hallituksen ja eduskuntaryhmien kesken käydään
keskustelu siitä, mikä työnjako on, ja
varmistetaan se, että valmistelusuhteet pysyvät
siinä ajojärjestyksessä, mikä meidän
järjestelmään kuuluu. (Ed. Laukkanen:
Kyllähän ne nytkin olivat!)
Rahojen osalta hallitus selonteossaan laski eräänlaisen
hintalapun sille, mitä puolustusmateriaalin kallistuminen
ja puolustuskyvyn ylläpitäminen tulevat maksamaan.
Me jokainen tiedämme sen, että näissä taloudellisissa
olosuhteissa tämäkin tulee olemaan erittäin
haasteellista. Sen tähden korostin ensimmäisessä vastauksessani sitä,
että hallitus voi elää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan
neljännen kohdan mukaisella tavalla: mikäli rahan
kanssa tulee vaikeuksia, sitten on pakko mennä niihin puolustusministeriön
kaavailemiin rakenteellisiin uudistuksiin, joiden ajoitus ei kyllä ikäluokkien
kehityksen kannalta juuri nyt olisi järkevää.
Kolmanneksi, Naton osalta me olemme eri sanamuodoilla jo pitkään
ylläpitäneet tätä niin sanottua
optiota, ja se on myös tämän selonteon
sisältö, tasavallan presidentin ja hallituksen
esityksen sisältö. Tässä suhteessa
minusta se, että tästä asiasta äänestetään
eduskunnassa, ei kyllä oikein ulkopuoliselle avaudu. Kummassakin
on tämä optio sisällä, ja ehkä tässä kysymyksessä olisi
... (Ed. Tennilä: Ei ole tässä meidän
esityksessä!) — Joo, vasemmistoliitolla on selkeästikin
ristiriitainen esitys.
Utvan rakenteiden osalta siellä jokainen ministeriö pystyy
valmistelemaan Utvan asioita ikään kuin omalta
alaltaan, se ei koske vain puolustusministeriötä tai
ulkoasiainministeriötä. Laajan turvallisuuskäsitteen
tiimoilla, aina silloin kun on sellaisten ministeriöiden
asioita esillä, joiden ministerit eivät ole kulloisenkin
Utvan vakiokokoonpanossa mukana, asianomainen ministeri kutsutaan
myös paikalle.
Lopuksi kysymys siitä, että olemme valmiit antamaan
apua ja vastaanottamaan apua. Tämän ilmoitin jo
silloin, kun EU:n perussopimuksiin neuvoteltiin ja saatiin solidaarisuuslauseke.
Se nyt vaan kertoo sen, että kaveria autetaan. Vaikkei
olisi mekanismeja ja pykäliä olemassa, poliittinen
solidaarisuus on sitä, että eri tavoin olemme
valmiit auttamaan ja odotamme, että muutkin apua antavat
meille, varsinkin Pohjoismaiden kesken, ilman että sitä kirjataan
edes mihinkään. On vaan tullut vuosikymmenten
aikana sellainen yhteisö Pohjoismaista, että uskon,
että tämä periaate kyllä toimii
meidän osaltamme.
Puolustusministeri Jyri Häkämies
Arvoisa puhemies! Kolmeen kohtaan kommentti.
Ensinnäkin siihen, kuinka historiallisesta asiasta
on kysymys, kun SDP on tehnyt vastalauseen. Itse toivoisin ja näkisin
niin, että enemmän on kysymys oppositiopolitiikasta
niin resurssien kuin Nato-linjauksen osalta. Muistuttaisin, että viime
vaalikaudella, jolloin kokoomus oli oppositiossa, (Ed. Tuomioja:
Ei, vaan te teitte oppositiopolitiikkaa!) kokoomus teki vastalauseen
silloisen selonteon jalkaväkimiinoista luopumisen aikatauluun
ja siihen kohtaan. Nyt on nyt, ja vaikka silloin olimme toista mieltä,
olen voimakkaasti sitoutunut siihen päätökseen
ja siihen aikatauluun. Eli kyllä näitä vastalauseita
on tehty siis aiemminkin.
Ed. Tuomiojalle: Todellakaan ei mikään valtiosääntö määrää,
etteikö konsensusta voisi hakea. En minä siihen
kohtaan tarttunut, vaan totesin, että minun ymmärtääkseni
valtiosääntö lähtee siitä,
että valtioneuvosto esittää ja eduskunta päättää.
Nyt tuntuu olevan vallalla ajattelua, että eduskunta sekä esittää että päättää,
valtioneuvostolla on lähinnä postiljoonin rooli.
Mitä tulee tähän kolmanteen kohtaan,
verkkoturvallisuuteen, lyhyesti vain: Se on yhä kasvava haaste,
ongelma, Suomen kaltaiselle tietoyhteiskuntamaalle. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.
Ehkä lohdutuksen sana on siinä, että Suomi
on hyvin johtava verkkoturvallisuuden osaamisen alueella. Olemme
varmasti osaamisen kärjessä.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Herra puhemies! Kolme huomiota.
Den första till riksdagsledamot Nauclér som frågade
om den årliga redogörelsen och speciellt om vår
kampanj och strategi för FN. Det är ju självklart
att det är en fråga som vi behandlar både
här i salen och sedan i utrikesutskottet. Vår kampanj
för att få ett säte i FN:s säkerhetsråd
går väl vidare och jag tycker att det är
en fråga som vi borde diskutera.
Toinen huomio liittyy konsensukseen ja keskusteluun. Sanoisin
ihan suoraan, että minun mielestäni on oikeastaan
hyvä, että on tapahtunut tiettyjä irtiottoja
opposition puolella. En näe niissä oikeastaan
minkäänasteista ongelmaa. Se on osa demokraattista,
parlamentaarista ulkopoliittista keskustelua. Ehkä vähän
keventäen voin todeta, että en ole huomannut hirveän
usein olevani samoilla linjoilla ulkopoliittisissa kysymyksissä esimerkiksi
ed. Tuomiojan kanssa, ja tämä on virkistävää keskustelua.
Minulla ei ole minkään näköistä ongelmaa
sen kanssa, että kannatan vahvasti Euroopan unionia tai
pidän vahvaa Natoa tai pohjoismaista yhteistyötä tärkeänä.
Minun mielestäni tämä on vaan hyvä asia.
Jos olemme eri mieltä, niin sitten käymme siitä keskustelua.
(Ed. Tuomioja: Voin vahvistaa, ettei se ole minullekaan mikään
ongelma!) — Se on hyvä. (Min. Häkämies:
Win-win!) Tämä on molemminpuolista iloa.
Kolmas huomio on sitten ed. Laaksolle avoimesta keskustelusta
ja Naton heijastusvaikutuksista. Kysyitte erityisesti Venäjästä ja
Itämerestä. Olen huomannut, että te seuraatte
asioita pitkälti Venäjän kannalta, ja
tämäkin on hyvä asia. Olen vahvasti sitä mieltä,
että Suomen Nato-jäsenyydellä ei olisi
vakavia seurausvaikutuksia suhteessamme Venäjään.
Esimerkiksi Georgia ja Ukraina pitää nähdä täysin
eri korissa kuin Pohjoismaat. Suomen nähtiin jo poliittisesti
liittoutuneen 1.1.1995 EU-jäsenyyden kautta.
Mitä Itämeren vakauteen sitten kokonaisuudessaan
tulee, niin pitäähän kuitenkin muistaa, (Puhemies:
2 minuuttia!) että Itämeren ympärillä on
Nato-maita, kolme Baltian maata, Puola ja sitten vielä siinä kylkiäisenä Tanska.
En ole huomannut, että se olisi vakavasti vaikuttanut Itämeren
vakauteen.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien kehittäminen on
erittäin pitkäjännitteistä toimintaa.
Se ylettyy useiden vaalikausien ajalle. Jotta Puolustusvoimilla
olisi vahvat perusteet, kova pohja, tehdä pitkäjännitteisiä suunnitelmia,
tähän tarvitaan selontekomenettelyä ja
tähän tarvittaisiin laajaa poliittista yksimielisyyttä,
ainakin riittävän laajaa, jotta nämä yli
hallituskausien menevät suunnitelmat voitaisiin rakentaa
kovalle pohjalle.
Tästä johtuen seurantaryhmä lähti
ensimmäisenä periaatteena siitä, että pyritään
yksimielisyyteen, pyritään mahdollisimman laajaan
yksimielisyyteen, jotta voitaisiin antaa Puolustusvoimille tällainen
pitkän aikavälin kova pohja, ja tähän
yksimielisyyteen myöskin päästiin. (Puhemies:
Minuutti on täysi!) Selonteko on yksimielinen, ja se on
edelleen tässä olemassa, tämä yksimielisyys
ei ole mihinkään kadonnut, se on kirjattu tähän
turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raporttiin, joka
on tiivis (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) ja yksityiskohtainen
ja edelleen olemassa ja kertoo, mistä ollaan yksimielisiä.
Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta, että pääministerin
näkemykset seurantaryhmän roolin selkeyttämisestä ovat
minun mielestäni paikallaan.
Toisaalta haluaisin puuttua lyhyesti selonteon rakenteeseen
ja sen kehittämiseen. Valiokunnassa käsiteltiin
aika paljon ensinnäkin tämän laajan turvallisuuskäsityksen
hyviä puolia ja sitten tiettyjä probleemeja, jotka
siihen liittyvät. Valiokunnan mietinnössä on
otettu kantaa siihen, että tätä laajan
turvallisuuden käsitteen määrittelyä pitäisi
täsmentää myöskin siinä mielessä,
että siitä tulisi parempi työkalu valtioneuvoston
eri ohjausvälineille. Samaten siellä todettiin,
että kaikkiin turvallisuusuhkiin ei voida — ja
taisi sanamuoto olla niin, ettei pidäkään — vastata
turvallisuuspoliittisin toimenpitein. Tässäkin
on minun mielestäni jatkossa tarkastelun paikka, ja toivon,
että jo seuraavan selontekomenettelyn aikana oikeasti tähän
problematiikkaan panostetaan.
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu siitä,
ovatko sosialidemokraatit siirtyneet vai hallitus. (Ed. Tennilä:
Kumpikin on siirtynyt!) Olen Naton parlamenttikokouksen edustajana
hyvin tarkkaan syynännyt näitä Natoa
koskevia lausumia sekä selonteoissa että näissä mietinnöissä,
ja kyllä ihan objektiivisesti voi todeta, että se
siirtymä on tapahtunut näissä Nato-kuvauksissa,
pohjateksteissä, elikkä hallituksen puolella.
Kun ed. Kanerva puhui, että siellä on selostettu
Naton plussat ja miinukset, niin kyllä tämä teksti
on muotoiltu aika lailla siten, että siinä on
Naton plussat ja ynnät. Sen sijaan tasapainoisempi tarkastelu
on ollut edellisissä selonteoissa huomattavasti parempi.
(Vasemmalta: Vanhanen sanoi sen!) Otetaan esimerkkinä Nrf:ää koskevat
kohdat. Sehän voitaisiin todeta, että on jo tällä hetkellä epärealistista
puhua Nrf:stä, mutta siitä huolimatta on vielä pehmennetty
näitä muotoiluja. Pitää nyt
arvioida edelleen, minkälaiseksi se muuttuu, ja sitten
katsoa, onko mielekästä säilyttää tämä 2008
tehty Suomen päätös.
Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Selonteon taustalla on tunnetusti kokoomuksen ja
keskustan näkemysero koskien olemassa olevan ulkopolitiikan
linjan kestävyyttä. Siksi on päädytty
etenemään kaksilla raiteilla: yhtäältä vakuutetaan
linjan kestävyyttä ja toisaalta asetetaan se kyseenalaiseksi
viittaamalla vahvoihin perusteisiin Nato-jäsenyyden puolesta.
Seurauksena on epäselvyys ja Suomen ulkopolitiikan linjan
huono ymmärrettävyys ennen kaikkea Suomen rajojen
ulkopuolella. Minusta tällaista politiikkaa voi vain luonnehtia
kahdella sanalla: "typerää politiikkaa". Onneksi
tasavallan presidentti on pyrkinyt voimiensa mukaan vahvistamaan
linjan kestävyyttä.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Olennainen ero tässä puolustuspoliittisen
seurantaryhmän ja hallituksen esityksen välillä koskee
juuri tätä Nato-kysymystä ja sitten puolustusmäärärahoja.
Seurantaryhmässä myös kokoomuksen edustajat
yksimielisesti hyväksyivät niin Nato-kuvauksen
kuin tämän puolustusmäärärahojen
tasonkin. Sen sijaan hallitus on se, joka on lähtenyt poikkeamaan
(Ed. Zyskowicz: Hallitus ja presidentti yhdessä!) tästä eduskunnan
eduskuntaryhmien yksimielisestä pohjatyöstä.
Ministeri Häkämiehen luonnehdintaan siitä,
että tällaisen parlamentaarisen työryhmän rooli
olisi jotenkin hämärä, en kyllä yhdy
ollenkaan. Hallitus sen sijaan on määritellyt
esimerkiksi Naton aivan toisella tavalla kuin mihin seurantaryhmä päätyi,
ja samalla tavalla puolustusmäärärahoista
ette ole ottaneet ollenkaan hallituksessa huomioon turvallisuuspoliittista
ympäristöä, joka ei puolla määrärahojen
lisäämistä eikä myöskään
muita yhteiskunnan tarpeita, mitä seurantaryhmä totesi.
(Puhemies: Minuutti päättyy!) Taloustilannekin
on vielä heikentynyt.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteoista ja niitten perusteella annetuista
mietinnöistä jäävät
yleensä käyttöomaisuudeksi eduskuntaan
määrärahoja koskevat asiat. Tällä kertaa
voidaan olla hyvin vakuuttuneita siitä, että olkoon
kysymys till 50:stä tai 250 miljoonasta eurosta tarkasteluaikana,
niin nämä rahat ovat valtion kannalta velkarahaa,
jollei eräs sisäisen turvallisuuden asia ole paremmassa
jamassa kuin se nyt on, ja se on talousrikollisuuden, harmaan talouden
ja nyt aivan uuden kähmintätalouden kuriin saaminen.
Siinä suhteessa nivoutuvat nämä asiat
yhteen kokonaisuuteen, ja toivoisin hallitukselta erittäin
pikaista nokanvalkaisua tässä.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Selonteossa niin kuin täällä mietinnössäkin
tämä sisäinen turvallisuus on ripoteltu
tänne sisään, ja se on tässä keskustelussa
unohtunut lähes täysin. Siinä mielessä pidän
hyvin arvokkaana sitä, mitä hallintovaliokunta
on lausuntonsa ponteen kirjoittanut, ja se edellyttää turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon jakamista tulevaisuudessa eri
osiin, ja näin sisäinen turvallisuus saisi sille
kuuluvan aseman. Täällä on tarkasteltu
terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta,
rajaturvallisuutta, väestökysymyksiä,
suuronnettomuuksia, verkkoturvaa jne. Nämä ovat
todella vakavia asioita, ja olisi tietysti mielenkiintoista kuulla
pääministeriltä, voitaisiinko jakaa jopa
kokonaan erillisiksi sisäisen turvallisuuden selonteko
ja tämä ulkoisen ja sotilaallisen turvallisuuden
puoli, jotta nämä sisäisen turvallisuuden
kysymykset saisivat niille kuuluvan arvon. Nyt paikalla olevat ministeritkin
voivat tätä arvioida.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eikö Naton heijastusvaikutuksiin
liity myös se, että jos Suomi yhdessä Ruotsin
kanssa liittyisi Natoon, niin kun tähän mennessä Natoon
on liittynyt Venäjän ulkopuolella ainoastaan vihamielisesti
suhtautuvia maita mutta kun Suomi ja Ruotsi myötämielisinä ja
Venäjän ystävinä liittyisivät,
niin sehän olisi suorastaan liennyttävää Naton
ja Venäjän välisille suhteille?
Toinen asia, tämä resurssikysymys. Kun vaaditaan
itsenäistä, uskottavaa maanpuolustusta ja määritellään
SA-joukkojen koko niin tiukasti kuin seurantaryhmä sen
teki, (Ed. Laakso: Tälläkö perusteella
kokoomus tekee ulkopolitiikkaa?) mikä tällä budjettiraamilla
on täysin mahdoton tehtävä, eikö ole
parempi myöntää olevansa väärässä kuin
jatkaa jopa ilottelua siitä, että näin
me päätimme ja olimme kaikki yhtä ymmärtämättömiä?
Yhtä lailla voimme kaataa kylpyammeellisen vettä ämpäriin
ja todeta, että väärässä oltiin, ei
se ämpäri ole kylpyamme edelleenkään.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puutun tähän selonteon turvallisuuskäsitteen
mielestäni tietoiseen kaventamiseen nimenomaan sisäisen
turvallisuuden kustannuksella. Tämä näkyy
selkeästi paitsi siinä, että voimavaroja
ei sisäiseen turvallisuuteen resursoida, myös
siinä, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden
käsittely ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa
Utvassa ei enää toteudu niin, että sisäministeri
kuuluu automaattisesti pysyvänä jäsenenä siihen.
Myös näiden määrärahojen
osalta varoitan kyllä historiasta. Tulkinnat ovat olleet
kyllä mielenkiintoisia. Muun muassa sosialidemokraattinen
eduskuntaryhmä joutui 2000-luvun alussa estämään
taisteluhelikoptereiden hankinnan, jota perusteltiin selonteon rivien
välillä ja joka olisi kyllä romuttanut
koko meidän Puolustusvoimien joukko-osasto- ja varikkorakenteen
ja aiheuttanut todella mittavaa vaaraa.
Herra puhemies! Kiinnitän myös huomiota siihen,
että kriisikestävyys edellyttää nyt
kyllä myös varautumista oikeasta päästä eli
sosiaalisen turvallisuuden vahvistamisesta. Tämä on
jäänyt myös liian vähälle.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteoilla olisi selvästi vahvempi
ohjausvaikutus, jos niiden valmistelua ja käsittelyä oikea-aikaistettaisiin
ja selkeytettäisiin, kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa.
Laajaan turvallisuuskäsitteeseen liittyvät
monet strategiat ja selonteot tehdään mielestäni
erityisen irrallaan ja erillisinä, vaikkapa ihmisoikeus-,
EU-, YK-, kehityspolitiikkaan liittyvät. Minun mielestäni
yhteistyötä ja koordinaatiota pitäisi
aivan selkeästi lisätä hallinnonalojen
välillä, kun näitä strategioita
laaditaan, jotta niistä syntyisi kokonaisuus.
Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun resursseista
on pakko puuttua, koska tässä on tullut lähinnä opposition
virheellisen laskuopin johdosta ja retoriikan johdosta väärinkäsitys.
Siis se on ihan selkeä asia, että tässä tehdään
kerralla vuonna 2011 tasokorotus 50 miljoonaa, 2 prosenttia Puolustusvoimien
määrärahoista, ja sen jälkeen sitä inflaatiotarkistetaan
ja se jää sinne pohjiin, jolloin se on neljän
vuoden aikana 200 miljoonaa.
Mutta kun ed. Heinäluoma sanoi, että prosenttiluvutkin
kertautuvat, niin sehän ei pidä paikkansa missään
nimessä vaan kyllä Puolustusvoimat yhdessä vuodessa
saa 2,4 miljardia, josta 50 miljoonaa on 2 prosenttia, ja neljässä vuodessa 9,6
miljardia, ja siitä 200 miljoonaa on edelleenkin 2 prosenttia.
Ei siitä tule yhtään sen enempää.
(Ed. Kimmo Kiljunen: Ei tietenkään, se on eksponentiaalinen!)
Tässä laskuopissa oli tällainen virheellinen
arvio siitä, kuinka paljon määrärahoja
nostetaan. Jos sen haluaa arvioida kohdistuvan vaan materiaalihankintoihin,
niin silloin se on todellakin 6 prosenttia, mutta sekään
ei siitä mihinkään kasva.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmin luulin täysin vilpittömästi,
että edustajat Tennilä, Laakso ja kumppanit ihailivat
ja puolustivat Neuvostoliittoa ideologisista syistä. Toteutuihan
siellä se kommunistinen diktatuuri, jota he kannattivat. Nyttemmin
Venäjä, vaikka ei ole sosialistinen maa, saa edelleen
edustajien Tennilä, Laakso ja kumppanit täyden
tuen ja ymmärtämyksen. En tätä ihan
täysin ymmärrä, joskin on totta, että se ei
ole demokratia eikä vapaa maa eikä oikeusvaltio,
niin että siinä mielessä asiat siellä varmasti ovat
herrojen mielestä kunnossa.
Ed. Tennilä sanoi, että Nato pyrkii luomaan uhkaavan
puristusrenkaan Venäjän ympärille. Herra
puhemies! Venäjän johto tietää,
että Nato ei ole uhka Venäjälle mutta
se on uhka Venäjän uhalle niitä pieniä Venäjän
naapureita kohtaan, joiden Venäjä katsoo kuuluvan
omaan etupiiriinsä.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille lyhyesti vain se, että naapuriystävyyttä pitää
aina rakentaa,
ja suosittelen teillekin omalla perällänne sitä.
Ei kannata naapurien kanssa hakeutua varta vasten riitoihin. (Ed.
Zyskowicz: Se on aivan eri juttu!)
Mutta tästä optioasiasta, kun optiot ovat
erilaisia. Tämmöisenä puolueettomana
asiantuntijana voisin sanoa, (Naurua) että on olemassa
ero hallituksen ja demarien option välillä. Siinä molemmat
osapuolet liikkuvat nyt minun, puolueettoman todistajan, näkökulmastani.
(Ed. Laakso: Ja objektiivisen!) Demarit etääntyvät
siitä aiemmasta hyvinkin Nato-optiohenkisestä linjastaan, ja
keskusta taas astelee kokoomuksen perässä lähemmäksi
Natoa.
Minä toivon, että sosialidemokraattien kanssa saadaan
yhteinen linja aikaan, aletaan torjua Nato-jäsenyyttä ja
rakennetaan muuten sitä kansallista yhteistyötä.
Odotan vielä, että jospa keskustassakin joku heräisi.
Ed. Laukkanen ei taatusti herää koskaan!
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit eivät siis ole
irrottautuneet yhteisesti sovitusta linjasta, jossa sovittiin sekä Nato-linjauksista
että nykytason säilyttämisestä materiaalien
osalta budjetissa Puolustusvoimille. (Ed. Laukkanen: Me puhumme
täällä selonteosta!) Me olemme kuitenkin
olleet tässä yhteisessä valmistelussa
ja olemme yhä edelleen samaa mieltä.
Lisäyksiin pääministeri vastasi valiokunnassa,
että ei ole mitään väliä,
vaikka taloustilanne heikkenisi kuinka, että Puolustusvoimien
osuus kasvaa muiden hallinnonalojen siivulla. Näin ollen
linja on varsin rankka. Jos me joudumme muista leikkaamaan, puolustukselle
tehdään automaattiset korotukset.
Tämä on myöskin tullut esille, kun
on kieltäydytty lisäämästä vaikkapa
toimeentulotukeen indeksikorotuksia, kun niistä tulee liikaa
automaattisia korotuksia. (Ed. Zyskowicz: Ne on sidottu indeksiin
kansaneläkeindeksin kautta!) Nyt kuitenkin ollaan tekemässä (Puhemies:
Minuutti on nyt täysi!) paljon suuremmat lisäykset
puolustukselle.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien realistisen ja pitkäjänteisen
suunnittelun vuoksi puolustuksen alalla kannattaa ottaa erittäin
vakavasti se valiokunnan kannanotto, jossa kehotetaan pohtimaan
niitä vaihtoehtoja, jotka tulevat eteen tilanteessa, jos
nämä määrärahaunelmat
eivät toteudu. Omasta mielestäni taloudellinen
tilanne näyttää siltä, että on
hyvin epätodennäköistä, että tässä kuvatuista
määrärahalisäyksistä voitaisiin seuraavissa
hallitusneuvotteluissa sopia.
Sosialidemokraattien osalta olisi tietenkin hyvä myös
kuulla, mitä te itse asiassa itse ajattelette Puolustusvoimien
kehittämisestä tähän hallituksen
esitykseen verrattuna alemmilla määrärahoilla.
Vihreiden kannaltahan asia on aika selkeä. Valikoiva asevelvollisuus
ja pienempi reservi onnistuisivat myös pienemmillä määrärahoilla.
(Ed. Laakso: Ette te ole esittäneet mitään
missään!)
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Onneksi on täällä käytävän, voidaan
sanoa, ihan keskellä puolustusvaliokunnan jäsen,
ja puolustusvaliokunnassa meilloli torella paljon hyviä asiantuntijakuulijoota.
Suomi on meirän isänmaa. Meirän pitää pystyä puolustamahan
Suomia, se on velvollisuus, toisin sanoen 2 prosentin tasokorotus
plus 50 miljoonaa vuoressa, se ei ole paljo isänmaan puolustamiseen.
Voin vakuuttaa sekä vasemmalle että oikialle:
täsei oo kysymys ny siitä, mennähänkö Natohon
vai ei. Jättäkää nämä pekuloonnit
pois, vaan puolustetahan omaa maata. Aika näyttää, siirrytähänkö Natohon
vai pysytäänkö itsenäisenä Suomen
puolustavana valtiona.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä palaisin tähän Nato-asiaan.
Nimittäin ministeri Iloniemi valiokuntakuulemisessa sanoi
seuraavaa: "Minun näkökulmastani Nato-optio on
pelkkä illuusio. Sitä ei ole enää silloin,
kun sitä tarvittaisiin. Jos Natosta etsitään
turvaa, liittosuhde on perustettava rauhallisissa oloissa, tilanteessa,
jossa siitä aiheutuu vähin mahdollinen haitta,
eli tilanteessa, jossa sitä vähiten tarvitaan.
Mielestäni on totta, että nyt ei ole sellainen
tilanne, missä meitä uhkaisi jokin sellainen vaara,
joka perustelisi Nato-liittosuhteen. Mutta olen myös sitä mieltä,
että jos sellainen vaara meitä joskus uhkaa, silloin sellaista
liittosuhdetta ei enää voida solmia."
Tässä on tämä viisaus sanottu.
Toivoisin, että ainakin ulkoministeri kommentoisi tätä vähän. Pelkään,
että me emme tärkeitä asioita pysty koskaan
ajoissa päättämään
tässä eduskuntasalissa.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Selonteossa otetaan jo kokonaan ovi pois Suomen
Nato-jäsenyyden esteiltä. Sitä on aikaisemmin
pidetty auki ja nyt se pudotetaan kyllä saranoiltaan. Suomi
on urheilukansaa ja on lähdössä nyt kyllä mielestäni
sellaiseen kilpailuun, mihin ei pitäisi lähteä.
Hallitus lähtee varustelukilpailuun mukaan. Tämä selonteko vahvistaa
tätä näkemystä. Nato-jäsenyyden
puolesta patarumpua lyövä kokoomus näyttää kokonaan
unohtavan historian opetukset. Asevarustelukilpaan mukaan lähteminen
ei paranna Suomen turvallisuutta vaan päinvastoin heikentää sitä.
(Ed. Zyskowicz: Kenen kanssa me kilpailemme? Venäjänkö?)
Nato-jäsenyys johtaisi väistämättä varustelukierteeseen
Suomen ja Venäjän välillä. Jos
ei näin tapahdu, niin kyllä se on aika ihmeellinen
silloin se jäsenyyden hakeminen. (Ed. Zyskowicz: Venäjäkö varustautuu
Suomen puolesta?) Se tulee varmasti johtamaan siihen. Se ei ole
Suomen kansallisten etujen mukaista, ja Suomen kansallisten etujen
mukaista on pysyä irti Natosta.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Venäjä kyllä varustautuu
tällä hetkellä voimakkaasti Suomesta
riippumatta.
Mitä tulee sitten asioitten käsittelyyn täällä, niin
perustuslain 39 ja 44 §:n mukaan asiat käsitellään
hallituksen esityksen tai selonteon pohjalta eikä minkään
seurantaryhmän työn pohjalta.
Mutta tärkeintä täällä on
se, että demarit nyt irtaantuvat kansallisesta konsensuksesta,
ja se on merkittävä ratkaisu. (Ed. Kimmo Kiljunen:
Te olette irtaantuneet! — Ed. Tuomioja: Kokoomus on irtaantunut!)
Tiedustelisin ulkoministeriltä, oliko, kun selontekoa valmisteltiin,
keskusteltu presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja Ahtisaaren
kanssa näistä linjauksista ja otettu hänen mielipiteensä huomioon.
Tai kun meillä on demareilla ulkopolitiikan älykkösiipi,
jossa ovat Paavo Lipponen, Lasse Lehtinen, Liisa Jaakonsaari, Leif
Blomqvist, Pekka Korvenheimo, I.-C. Björklund, en näe
heidän näkemyksiään riittävästi
tässä selonteossa. (Ed. Laakso: Suvi-Anne Siimes
unohtui!) Miksi heidän kanssaan ei ole keskusteltu, jotta
olisi kehitetty näitä linjauksia Suomen etujen
mukaisesti eteenpäin? Ymmärrän, jos hallitus
on eri mieltä edustajien Tuomi-oja ja Kimmo Kiljunen kanssa,
se ei ole sinänsä yllättävää,
mutta olen yllättynyt siitä, että edustajat
Tuomioja ja Kimmo Kiljunen eivät ole samaa mieltä presidentin
kanssa, joka on hyväksynyt ne linjaukset, jotka ovat käsittelyn
pohjana. (Vasemmalta: Kyllä sitä nyt tuetaan presidenttiä!) Tästä syystä on
täysin käsittämätöntä,
(Puhemies: Minuutti täyttyy!) että demarit tosiaan
irtaantuvat tästä yhteisestä politiikasta.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen aikaisemmin ed. Zyskowiczin kanssa tähän
kylmän sodan aikaiseen väittelyyn siitä,
kuka tuki ketä, osallistunut, mutta täytyy sanoa,
että minä olin silloin samalla puolella kuin kokoomuksen
johto suhteessa Neuvostoliiton niin sanotun rauhanpolitiikan arviointiin.
Te olitte kyllä silloinkin eri puolilla. Te olitte tukemassa
Yhdysvaltain Vietnamin sotaa, annoitte täyden tukenne sille.
Mutta, ed. Zyskowicz, nyt olisi syytä keskustella siitä,
mitä mieltä me olemme tällä hetkellä. Itse
olen sitä mieltä, että Nato-jäsenyys
merkitsisi ongelmia Suomen ja Venäjän suhteissa,
sellaisia ongelmia, joita itse en halua. Se merkitsisi Naton infrastruktuurin
sijoittamista Suomeen ja Suomen ja Venäjän läheiselle
rajalle. Tästä kaikesta pitäisi tietenkin
tehdä arvio, mutta hallitushan selonteossaan ei tee mistään
näistä heijastusvaikutuksista arvioita vaan vaikenee
kaikesta. Selonteko ei edes kerro esimerkiksi Venäjän mielipidettä Suomen
mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, vaikka se on
Suomen hallituksen hyvin tietämä mielipide. Sekin
salataan.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Jos vannotaan, että mikään
ei muutu, niin miksi sitten pitää muuttaa tekstejä? (Ed.
Heinäluoma: Hyvä kysymys!) Siinä on ristiriita.
Elämme velaksi, sukellamme työttömyyteen.
Eikö juuri tässä ajassa pitäisi
kohdistaa määrärahoja kansalaisten akuuttiin
hätään? Nämä puolustuspoliittiset
tarpeet ovat vähän pitemmässä kuusessa.
(Ed. Karhuvaara: Onhan sielläkin työpaikkoja!)
Kuka tai mikä meitä uhkaa täällä sotilaallisella
puolella? Ihmisillä on nälkä, heillä ei
ole töitä, terveyspalvelut eivät toimi,
peruspalvelujen puolella on resurssipulaa. Kun kansainvälinen
jännite on pienentynyt, niin luulisi, että se
näkyisi myöskin määrärahoissa.
Ei ole tämmöistä uhkaa, kun ollaan niin
yhtä kimppaa koko Euroopassa.
Sitten tämä rakenteisiin puuttuminen: Sillä ikään
kuin kiristetään ja uhkaillaan, että jos
ei saada näin ja näin paljon rahaa, niin sitten
joudutaan puuttumaan rakenteisiin. Eikö rakenteita pitäisi
läpivalaista kaikessa pohdinnassa?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri todisti, että tämä selonteko
ei ole muuttanut Nato-linjausta. On kuitenkin nähty varsin
paljon vaivaa siinä, että tänne on lisätty
pitkiä kappaleita perustelemaan Natoon menemistä,
ja puheenvuoroissa taas täällä hallituspuolueen
puolelta myös todetaan, että tämä on
askel eteenpäin kohti Nato-jäsenyyttä. Tässä on
selvä ristiriita.
Ministeri Häkämies istuu nyt hallitusaitiossa mutta
ei ollut eilen Kotkan kaupunginvaltuustossa, jossa leikattiin terveydenhoidon
menoja, vanhustenhoidon menoja. Olette valtuuston jäsen. Tällä,
että te nyt esitätte Puolustusvoimille tulevaisuudessa
lisää menoja, on ihan selvä vaikutus siihen,
miten valtio pystyy tukemaan kuntien taloutta. Tämän
vuoksi tämä on tällainen tasapainokysymys,
joka teidänkin pitäisi ottaa huomioon.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on hyvä huomata
se tosiasia, että tässä selonteossa toki
käsitellään aiempia selontekoja enemmän Naton
kehitystä ja tätä Suomen Nato-suhdetta. Minun
mielestäni tämä on pikemminkin osoitus siitä,
että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on vihdoinkin
päästy tällaiseen keskusteluilmapiirin
avautumiseen, joka meiltä on aiemmin puuttunut. Mutta siitä,
onko tämä yksi yhteen linjamuutoksen kanssa, olen
opposition kanssa eri mieltä. Sillä tavalla minun
mielestäni tätä ei voi yksioikoisesti
tulkita.
Se on selvää, että hyvin laaja poliittinen
yhteisymmärrys ja myöskin kansalaismielipiteen kuuleminen
on näin isoissa kysymyksissä tärkeää,
ja tämä on huomioitu niin selonteossa kuin myös
valiokunnan työskentelyssä.
Mitä tulee rahoitukseen ja siitä kiistelyyn,
niin mielestäni olisi huomattavasti olennaisempaa edelleen
keskittyä rahoituksen ja toiminnan suhteeseen. Ei ole kysymys
siitä, että hallitsemattomasti Puolustusvoimien
(Puhemies: Minuutti!) rakenteita muutettaisiin, jos tämä rahoituksen taso
ei toteudu, vaan kuten on selkeästi kirjattu, se tulee
silloin ottaa huomioon seuraavan selonteon yhteydessä ja
tarkasti arvioida, mitä tämä tarkoittaa.
Turhien uhkakuvien maalailu (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!)
tämän suhteen on sen vuoksi turhaa.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan vielä korostaa,
että kokoomus seisoo sekä selonteon että hallitusohjelman
linjauksen takana koskien Natoa. (Ed. Saarinen: Ei seurantaryhmän
takana!) Ne ovat aivan selkeät.
Toiseksi täällä annetaan ymmärtää,
että kokoomuksen edustaja irtaantuu seurantaryhmästä. Kaikki
hallituspuolueiden edustajat tukevat hallituksen selontekoa, jotka
koskevat linjauksia niin Naton osalta kuin puolustusmäärärahojen osalta.
On kohtuutonta asettaa puntariin nyt jotkut terveydenhuoltomenot
tai 50 miljoonan menot, koska niitä ei ratkaista tässä.
Se ratkaistaan vuoden 2011 budjetissa. Tuli se sitten tai ei, tämä 50
miljoonaa aikanaan, joka tapauksessa seuraavassa selonteossa joudutaan
melkoisten peruskysymysten eteen ja joudutaan hyvin perusteellisesti
tarkastelemaan Puolustusvoimien tulevaa organisaatiota: miten se
pystytään ylläpitämään edes
niillä resursseilla, mitä meillä tulee
olemaan jatkossa.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolustusvoimat tarvitsisi tietenkin omaan
pitkäjänteiseen kehittämiseensä varmuuden
siitä, millä menotasolla tulevina vuosina mennään.
Ed. Korkeaoja hyvin kuvasi tämän asian aikaisemmassa
keskustelussa. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että hallitus
on esittänyt tänne tämmöisen
toiveiden tynnyrin ja sanoo, että näin paljon
olisi hyvä, jos saataisiin, ja erkaantunut siitä realistisesta
arviosta, joka aikaisemmin kaikkien puolueiden myötävaikutuksella
yhdessä tehtiin, jossa myös täällä salissa
olevat porvariedustajat olivat mukana.
Olen iloinen siitä, että vihreiden uusi puheenjohtaja
ed. Sinnemäki sanoi selvästi ääneen,
että he eivät ole sitoutuneet tähän
hallituksen linjaukseen näistä lisärahoista.
(Ed. Zyskowicz: Nykyinen puheenjohtaja on sitoutunut — anteeksi,
entinen!) Toivon, että hallituksen puolella tehdään tästä oikea
johtopäätös eikä nyt käynnistetä sellaisia
varusteluohjelmia, joista myöhemmin on vaikea päästä eroon.
Muutoin totean, että jos seurantaryhmiä asetetaan
tehtävänään miettiä jotain,
niin kai ne saavat sitten myös johonkin päätyä.
Vai onko hallituksella kokonaan uusi tulkinta, että seurantaryhmä vain
seuraa katseella?
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin on monta kertaa tullut esille, tässä selonteossa
on käsitelty turvallisuutta laajan turvallisuuden käsitteen
pohjalta. Sisäisen turvallisuuden osalta tapahtuu jatkuvasti
muutoksia, ja voi sanoa, että ne suurimmat turvallisuusuhat
tai sillä tavalla uhat, jotka voivat realisoitua, ovat
juuri sisäisen turvallisuuden alueella. Hallintovaliokunta
esitti lausunnossaan, että tätä sisäistä turvallisuutta
tulisi jatkossa selonteossa käsitellä omana kokonaisuutenaan
sen vuoksi myös, että siinä osoitettaisiin
toimenpiteiden lisäksi kohdentuvat resurssit. Kysyn paikalla olevilta
ministereiltä, mitä mieltä olette tästä, mikä on
näkemyksenne tästä sisäisen
turvallisuuden roolista tässä asiassa.
Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan määrärahakysymyksistä,
niin yhdyn ed. Karpelaan siinä, että pitäisi
puhua määrärahojen lisäksi myöskin
sisällöistä. Kaikki tiedämme,
että puolustuksesta ja puolustusvälineistöstä on
tullut aikamoista haitekkiä. Kustannukset ovat valtavasti
nousseet näissä, ja tiedämme jo, että kun
panemme hyvän rauhanturvaajan tuonne kentälle,
niin varusteet saattavat maksaa kymmeniätuhansia yhden
miehen kohdalla. Ja tietysti minusta looginen seuraus siitä on,
että myöskin kotimaassa, silloin kun kotimaata
puolustetaan, ihmisillä pitäisi olla parhaat mahdolliset
välineet käytössä, ja tästä tulee tämä laskentakaavan
ongelma tulevaisuudessa. Tämä on tietysti asia,
jota sitten seuraavassa selonteossa joudutaan miettimään,
mihin meillä on varaa, kuinka paljon sotilaita ja koulutettavia voidaan
tietyllä rahalla kouluttaa niin, että ihmisillä on
hyvät välineet käytössään.
Toivoisin, kun nyt jo viitattiin seuraavaan selontekoon, että mietittäisiin
näitä jo sitä kohti mentäessä,
mikä on Suomen puolustusrakenne sitten tulevaisuudessa
niin, että se on parhaalla tasolla toteutettu.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Stubb viittasi omassa puheenvuorossaan
siihen, että kansallinen konsensus sinänsä ei
ole itseisarvo. Minä, ministeri Stubb, yhdyn tähän
näkemykseen. Se ei sinänsä ole itseisarvo.
On tärkeää, että me käymme
myöskin turvallisuus- ja puolustuspoliittista, ulkopoliittista
keskustelua. Se, mikä on itseisarvo, on johdonmukainen
ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja, ja sen on syytä tietysti
näkyä ulospäin. (Ed. Zyskowicz: Isänmaan
turvallisuus, se on se arvo!) Pitkäjänteinen linja
on rakentunut Suomessa sille, että meillä on olemassa
tietty kansallinen konsensus niistä paalutuksista, joissa
toimitaan. Tässä tapauksessa tämä linja
on rikkoutunut. Se yhteinen linja rakennettiin tämän seurantaryhmän
kautta. Sen takia sitä peräänkuulutetaan.
Se rikkoutui, kun hallitus tuli tällä selonteolla
sekä tämä Nato-kuvion kautta että näiden
määrärahakuvioiden kautta. Sen takia
meillä on epäselvä tilanne siinä,
mikä on se pitkäjänteinen Suomen linja.
Kun ed. Sasi viittasi näihin henkilökohtaisiin Nato-kantoihin,
niin minulla on hyvin selkeä, äärimmäisen
pragmaattinen Nato-kanta henkilökohtaisesti. (Ed. Laukkanen:
Mikä se on?) Minä olen täysin valmis
kaikkiin ratkaisuihin, jotka koskevat Suomea, sen asemoitumista
kansainvälisessä järjestelmässä ja
vahvistavat Suomen turvallisuutta. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Nato-jäsenyydestä
ei
ole selkeyttä, vahvistaako se sitä vai heikentääkö.
Riski on, että se heikentää.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totean ensinnä, että tähän
laajaan turvallisuuden käsitteeseen perustuvaa selontekomenettelyä tarvitaan
jatkossakin. Tarvitaan myöskin seurantaryhmätyötä,
ja näiden välistä keskinäistä synergiaa
ja yhteenkuuluvuutta tulee tarkoin jatkossa pohtia.
Mutta onko tämä iso linja nyt sitten muuttunut?
Onko konsensus rikkoutunut? Kun katsoo demareiden vastalausetta,
niin tehän rajaatte tämän varsinaisen
kannanottonne vain tähän rahaan, ed. Heinäluoma.
Te olette tehneet aivan samalla tavalla kuin hallitus selonteossaan
on selostanut nämä keskeiset osat seurantaryhmästä aivan
samalla tavalla kuin valiokuntakin. Kyllä tässä nyt,
ed. Heinäluoma, on teidän puoleltanne ollut pikkuisen
enemmän tämmöistä varjonyrkkeilyä koko
tässä ison linjan muuttumisväitteessä.
Te hyväksytte sen, että tasavallan presidentti sanoo,
että linja ei ole muuttunut, mutta miksi ette hyväksy,
että sen saman asian sanoo hallitus, joka on yhteistyössä presidentin
kanssa valmistellut selonteon? Ja ulkoasiainvaliokunnan laaja enemmistö yhtyy
tähän. (Ed. Laakso: Mutta ed. Karpela sanoi toisin!)
Eli jos te olisitte olleet toisella kannalla, te olisitte nostaneet
tämän oman muotoilunne ja tuoneet tänne
oman vastalauseenne (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!)
kannanottoon, ja sitä ei täältä nyt
löydy. Tämä on minusta hyvä viesti.
Te pohjimmiltanne olette aivan samalla isolla peruskannalla kuin selonteko
ja valiokunnan enemmistö.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selontekomenettely on erittäin tärkeä prosessi
Suomen ulkopolitiikalle riippumatta siitä, kuka arvostaa
konsensusta, kuka ei. Tällä ei haeta lehdistökatsauksenomaista
välähdystä siitä, mitä kulloinkin
maailmalla tapahtuu, vaan pyritään strategiseen
syvän virran pohja-analyysin tekemiseen Suomen ulkopolitiikan eduista
ja tavoitteista. Se on se tärkeä viesti, ja minä toivon,
että se sisäistetään kaikkialla.
Mutta se, mitä toivoisi tietysti tämänkin
selonteon osalta, on se, että se olisi yhtenäisempi
ja jäntevämpi.
Mutta valitettavasti, puhemies, se koskee myös jossakin
mitassa hallituksen ulkopoliittista valmistelutyötä kaiken
kaikkiaan. Luvalla sanottuna, nätisti ilmaistuna, Utvan
valmistelutyö on hieman epätahtista. Sitä tulisi
saada koordinoidummaksi ja eri hallinnonalat tasaisemmin mukaan
vetävämmäksi. Sama koskee kyllä laajan turvallisuuskäsityksen
mukaisesti selontekoa. Selonteonkin valmistelussa näkyy
se, kuinka eri hallinnon sektoreilla asioihin suhtaudutaan. Sen vuoksi
Suomen ulkopolitiikan päätöksentekoa pitäisi
myöskin miettiä hieman uudestaan, sitä koneistoa,
joka Utvan alaisuudessa katsoisi (Puhemies: Minuutti!) pitkälle
tulevaisuuteen ja nimenomaan strategisten kysymysten valossa.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen ryhtyi SDP:n eduskuntaryhmän
tiedottajan tehtäviin. Se on haastava tehtävä,
vaikka toimittajan kokemusta onkin, joten kehottaisin kuitenkin
jättämään sen SDP:n omille ihmisille.
Kyllä me olemme erittäin iloisia siitä,
jos hallituksen puolelta ilmoitetaan selvästi, että linja
ei muutu. Me tuemme tätä ilmoitusta. Mutta kyllähän
tämäkin keskustelu, ja tätä edeltävä julkinen keskustelu,
kertoo sen, että tosiasiassa kokoomus haluaisi muuttaa
tämän linjan. Sehän on täälläkin
perusteluissa lausuttu ääneen ja ylläpitää sitä kautta
jatkuvaa epävarmuutta tämän linjan tulevaisuudesta.
(Ed. Laakso: Kokoomus on hallituspuolue!) Se johtaa tietysti, niin
kuin ed. Kalliomäki täällä hyvin
sanoi, siihen epätoivottavaan ilmiöön,
että ulkomaita myöten aletaan kysellä,
onko tämä teidän linjanne se, mitä on
sanottu aikaisemmin, vai onko se muutoksessa siinä suhteessa,
että olisimme jättämässä Nato-jäsenhakemusta.
Me emme katso, että jäsenhakemusta tarvitaan,
siksi kannatamme nykylinjaa.
Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Konkreettinen erimielisyys koskee todellakin
tätä rahaa, ja siinä meidän
perustamme on sillä tavalla realismia, että me
yhdymme täysin siihen, mitä pääministerikin
tosiasiassa sanoi, että se ei tule toteutumaan. Silloin sellaisilla
suunnitelmilla aiheutetaan enemmän sekaannusta ja vahinkoa
Puolustusvoimille kuin pysyttäytymällä realistissa
puitteissa.
Mutta haluaisin ed. Laukkaselle nyt nimenomaisesti todeta sen,
mistä ongelma syntyi. Me emme halunneet asettaa sellaisenaan
kyseenalaiseksi selonteon sanamuotoja, vaikka ne ovat mielestämme
huonosti harkittuja ja muotoiltuja kokonaisuudessaan. Tästä ongelmasta
olisi päästy, jos valiokunta olisi ollut valmis
ei ainoastaan lainaamaan vaan toteamaan, että se yhtyy
seurantaryhmän keskeiseen johtopäätökseen
Suomen linjasta. Tämä ei kelvannut kokoomukselle,
jolla on oma agendansa, ja keskusta tässä sitten
taipui kokoomuksen tahtoon. Tästä tämä syntyi,
tämä ristiriita.
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä salissa
tiedetään varsin laajalti, että Suomella
on niin sanottu Nato-optio, toisin sanoen me saatamme joissakin
olosuhteissa liittyä Natoon. Herätän
kysymyksen siitä tämän keskustelun valossa,
mikä se ajankohta ja hetki voisi olla.
Natoon pitää tietenkin liittyä silloin,
kun aurinko paistaa. (Ed. Johannes Koskinen: Silloin kun Venäjä liittyy!)
Jos Natoon liitytään silloin, kun kriisi on kaatumassa
päälle tai on sotatilanomainen tilanne, silloin
se eskaloi sitä kriisiä. Se on aivan sama kuin
aseesta poistettaisiin varmistin, se lisää kriisiä ja
syventää sitä. Tätä kannattaa
miettiä tässä Nato-keskustelussa, kun kaikki
kerran hyväksyvät sen, että meillä on Nato-optio
ja me saatamme tietyissä olosuhteissa liittyä Natoon.
Itse asiassa kysymykseni ministereille on se, mihin en saanut
vielä aikaisemmin pääministeriltä vastausta:
Millä tavalla me aktivoimme eduskunnan ulkopoliittista
keskustelua? Eli nyt kun on yksimielisyys siitä, että me
emme rasita turhaan näitä mietintöjä,
sitten ne tulevat liian hitaasti, niin millä tavalla, millä keinoilla
ja millä välineillä lisätään
tätä eduskunnan ulkopoliittista keskustelua? On
ajankohtaiskeskustelut, on mahdollisuus pääministerin
tiedonantoihin, mutta meillä ei ole mitään
takeita siitä, että niitä saadaan, vaikka
olisi ajankohtaista ja tarpeellista keskustella täällä.
(Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tähän toivoisin
pientä kommenttia.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministerit Stubb ja Häkämies, 3 minuuttia
puhujakorokkeelta.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Herra puhemies! Kolme huomiota, joista ensimmäinen
liittyy tähän konsensuskeskusteluun siitä,
kumpi irtaantui ja kumpi ei. Minun mielestäni on yksiselitteisen
selvää, että tämä on
hallituksen selonteko. Tämän selonteon takana
seisoo hallitus, kaikki neljä puoluetta sataprosenttisesti ilman
minkäännäköisiä irtiottoja.
Paradoksi tässä tietysti on se, että ne
puolueet, jotka haluavat vahvaa ulkopoliittista toimintaa tasavallan
presidentille, eivät huomioi sitä, että hän
myös seisoo sataprosenttisesti tämän
selonteon takana, kun taas ne puolueet, jotka haluavat ehkä heikomman
presidentin, nostavat esille sen, että kyllähän
tässä on tasavallan presidenttikin mukana. Eli
kyllä tämä on yhteistyössä tehty
ja antaa minun mielestäni erinomaisen kokonaiskuvan siitä, missä tällä hetkellä mennään.
Toinen asia: Se, mikä tässä linjassa
on uutta, on se, että meidän tämän
päivän ulkopolitiikassamme ei ole minkään
näköistä asennevammaa. Sitä asennevammaa
ei ole Venäjän suuntaan, sitä asennevammaa
ei myöskään ole Naton suuntaan. Sen takia
me olemme valmiita kirjaamaan Nato-jäsenyyden myönteisiä puolia
ja ehkä myös Nato-jäsenyyden vaikeimpia
puolia. Nyt pitää muistaa, että Nato
on — ja tämä koskee myös teitä,
ed. Heinäluoma ja ed. Tuomioja — 27 demokraattisen
oikeusvaltion järjestö. Ne tekevät yhteisestä turvallisuudesta
yhteisiä päätöksiä.
Ne eivät ole ketään vastaan. Natossa
on 21 maata 27 EU-maasta. 95 prosenttia EU-kansalaisista asuu Nato-maassa.
Silti me maalaamme hirveän usein kuvaa Suomessa, että Nato
on se iso, paha Amerikka tai vastaavaa. Tästä asennevammasta
me haluamme päästä eroon. Sen takia me
käymme avointa ja mielestäni myös rehellistä Nato-keskustelua.
Viimeinen yleishuomio liittyy ihan käytännön
työhön, ja se on se, että unohdamme usein, että on
olemassa Nato—Venäjä-neuvosto. Nato—Venäjä-neuvosto,
kuten ed. Salolainen tuossa totesi, kriisin paikoin ei aina toimi
hyvin. Mutta otan esimerkin: Medvedevin aloitteesta, turvallisuusaloitteesta,
keskustellaan Korfun ulkoministerikokouksessa kahden viikon kuluttua lauantaina.
Valitettavasti se keskustelu lähtee liikkeelle Nato—Venäjä-kokouksella
Korfussa kolme tuntia ennen kuin me edes pääsemme
saliin mukaan siihen keskusteluun. (Ed. Pulliainen: Se on suuri
vahinko!) Meidän turvallisuuspoliittisessa intressissämme
ei ole se, että jättäydymme salien ulkopuolelle;
sen takia olemme myös valmiita tekemään
läheistä yhteistyötä Naton kanssa
ilman minkään näköistä asennevammaa.
Mutta yksi asia on yksiselitteisen selvä, ja ed. Heinäluoman
on aivan turha edes lähteä vihjailemaan, mitä ulkomailla
puhutaan. Silloin kun Suomen ulkoministeri puhuu, hän puhuu
hallituspohjalta, (Puhemies: 3 minuuttia!) hän puhuu hallitusohjelmasta
ja selonteosta. Suomi ei tämän hallituskauden
aikana hae jäsenyyttä, mitään
sen selkeämpää viestiä ei ole
ulos annettu.
Puolustusministeri Jyri Häkämies
Arvoisa puhemies! Keskityn tähän määrärahakeskusteluun,
jossa ed. Heinäluoma totesi, että selonteon määrärahalinjaukset
ovat toiveiden tynnyri. Jos sen rinnalle otetaan sitten seurantaryhmän linjaukset,
mitä ne tarkoittavat? Ne tarkoittavat supistuksia, lakkauttamisia,
irtisanomisia, tarkoittavat esimerkiksi Puolustusvoimien henkilöstön
osalta valtion tuottavuusohjelman voimakasta nopeuttamista, 2 000
henkilön osalta. Tämä on ensimmäinen
kerta, kun kuulen sosialidemokraattien tässä salissa
vaativan nopeutettua tuottavuusohjelman toimeenpanoa. Eli tämä siitä,
onko tämä toiveiden tynnyri.
Kysymys siitä, miten tämä pystytään
toteuttamaan, jää nähtäväksi.
Sen me kaikki tiedämme. Jos joku pystyy täydellisesti
ennustamaan vuoden 2011 jälkeisen taloudellisen ajan, niin
se on toinen kysymys.
Ed. Saariselle siitä, mihin näitä puolustusmäärärahoja
sitten käytetään: Viime kuukausien hankinnoilla,
joista olen itse päättänyt tai joita
on vastakauppojen osana tehty, on elvytetty, luotu 2 300
työpaikkaa suomalaiseen puolustusteollisuuteen, muun muassa
viime kuukausien päätöksillä varmistettu
ja taattu Karjaalla toimivan Sisu Auton tuotanto. Ymmärtääkseni
Karjaa kuuluu vaalipiiriinne, niin että vähän
erikoiselta tuntuu tuo kritiikki. Pitää muistaa,
että puolustushallinto elvyttää, ylläpitää suomalaisia
sinivalkoisia työpaikkoja.
Kolmanneksi, ed. Ville Niinistö hyvin ansiokkaassa
puheenvuorossaan selvensi, mitä tämä määrärahalinjaus
vuosittain tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa kehyskaudella.
Näköjään tämä hyvä numeroidenlukutaito
kulkee Niinistön suvussa ihan sukuperintönä.
Sitten neljänneksi, mitä tulee, ed. Heinäluoma,
seurantaryhmän ja valtioneuvoston rooliin, niin uskon,
että niin eduskunnassa kuin valtioneuvostossa arvostetaan
sitä seurantaryhmän työtä. Mutta
totta kai valtioneuvostolle pitää antaa se esitysoikeus,
joka sille valtiosäännön mukaan kuuluu,
muun muassa tässä määrärahakohdassa.
Eduskunta sitten lopullisesti sen päättää. Te
olitte antamassa kovin pienen ja olemattoman roolin valtioneuvostolle.
Ihan viimeiseksi: Tästä sisäisestä turvallisuudesta
oli puheenvuoroissa esitys koskien sitä, olisiko tässä selonteossa
voinut olla voimakkaammin sisäisestä turvallisuudesta.
Olen ymmärtänyt niin, että tätä selontekoa
jo nykyisellään pidetään aika
laajana ja pitkänä. Varmaan on ehkä hyvä niin,
että sisäinen turvallisuus kulkee omia latujaan.
Mutta niin kuin ed. Kanerva tuossa hahmotteli, kyllä tässä valmistelussa
voitaisiin ottaa vähän laajempaa spektriä,
kun esimerkiksi pohditaan tulevan valtiosääntöuudistuksen
yhteydessä tätä valmistelua — ihan
niin kuin ed. Kanerva on kirjoituksessaan hahmotellut — onko Utvan
toiminnassa tulevaisuudessa voimakkaammin sisäinen turvallisuus
esillä ja olisiko se kenties aikanaan toimineen puolustusneuvoston kaltainen.
Näitä asioita pohditaan varmasti viimeistään
tuossa valtiosäännön uudistuksen yh-teydessä ja
tulevissa hallitusneuvotteluissa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Debatti ei tietenkään lopu milloinkaan, jos
me jatkamme tennispeliä. Mutta tässä on
sen verran jännitettä, että aivan lyhyt
pyrähdys vielä jatketaan.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan oikaista ministeri Häkämiehen
ison väärinkäsityksen, jotta hänen työnsä ministerinä voi
onnistua niin, että hän tietää myös,
mitä oppositio ajattelee.
Me emme suinkaan ole vaatimassa tuottavuusohjelman nopeuttamista
tai lisäämistä puolustusministeriön
osalta, emme todellakaan ole vaatimassa. Päinvastoin olemme
sitä mieltä, että nykyisessä tilanteessa
tuottavuusohjelma pitäisi arvioida kokonaan uudelleen,
koska on käynyt ilmeiseksi, että me elämme
työllisyyskriisiä, eikä meillä ole
mitään syytä ajaa valtiolta väkeä työttömyyteen,
mitä pelkäämme, että tuottavuusohjelma
nykymuodossaan sitä tarkoittaa.
Sen sijaan me olemme sillä kannalla, että Puolustusvoimissa
ei pitäisi nyt lähteä tekemään
uusia massiivisia varusteluohjelmia, jotka suuntautuvat valtaosin
ulkomaille, niin kuin ministeri hyvin tietää — siis
miljardiluokan ohjelmia kaiken kaikkiaan, kun katsotaan, mitä tässä koko suunnittelukaudella
on tapahtumassa. Ja nyt tämä lisäraha,
jonka te olette pyytäneet, 250 miljoonaa euroa, on tarkoitettu
perusteluiden mukaan uusiin varustelumenoihin, ei suinkaan varuskunnista
huolehtimiseen tai koulutukseen.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Stubb luetteli Nato-jäsenmaita
ja vertaili niitä myöskin unionin jäseniin
ja totesi, että monet, jotka suhtautuvat myönteisesti
Suomen Nato-jäsenyyteen, suhtautuvat karsaasti siihen,
että siellä on merkittävänä toimijana
"paha" Amerikka — käytän tätä termiä. Minä luulen,
että useimmat, jotka analysoivat Suomen Nato-jäsenyyttä,
eivät laita Yhdysvaltojen eteen tätä attribuuttia,
sanaa "paha". Se, mikä on syytä tuoda esiin, mikä tunnistetaan,
on se, että Yhdysvallat on Naton johtavin, suurin jäsenmaa
ja myöskin keskeisin vaikuttaja siellä.
Toinen seikka, joka oli olennainen ministerin puheenvuorossa,
viittasi siihen yhteiseen arvopohjaan, jolla Nato työskentelee.
Keskeisin arvo, keskeisin arvo, johon joka ikinen unionin jäsenmaa
on sitoutunut, on oikeus elämään. On olemassa
Nato-jäsenmaita, Yhdysvallat, Turkki, joissa on kuolemanrangaistus
käytössä, ja tässä suhteessa
voidaan kysyä heti, onko tämä yhteistä arvopohjaa.
Viittasitte myöskin oikeusvaltioperinteeseen. Me tiedämme
hyvin tämän keskustelun Turkin EU-jäsenyydestä,
jonka tekin tunnette hyvin. Siellä on vielä paljon,
paljon, paljon uudistettavaa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotta
se yhteinen arvopohja rakentuisi muun muassa Euroopan unionin suhteen.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelusta voi ehkä tulla se johtopäätös,
että tässä on kysymys erittäin
syvästä erimielisyydestä, kun puhutaan
tästä määrärahatasosta.
Mutta nyt pitää suhteuttaa se, että tässä on
kysymys 50 miljoonasta suhteessa puolustusministeriön koko
budjettiin, joka on kuitenkin 2,7 miljardin tasoa oleva rahamäärä. Eli
tosiasiassa tämän seurantaryhmän linjauksen osalta,
joka ei kiellä niitä tarpeita, konsensus oli löydettävissä niistä mahdollisuuksista,
siis kaikki voivat yhtyä siihen, että on mahdollisuudet säilyttää reaalitaso.
Vaikka totta kai 50 miljoonaa on paljon rahaa, se pitää suhteuttaa
tähän kokonaisuuteen, tämäkin
suhteellisuus on huomioitava.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota siihen, minkä takia
minusta demareiden käyttäytyminen on vähintään
hyvin mielenkiintoista. Toinen on se, että te sanotte omassa
vastalauseessanne, että Vanhasen hallitus irrottautui parlamentaarisen
seurantaryhmän linjauksista ilman mitään
keskustelua puolueiden kanssa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
ei ole tullut esille mitään uusia käännettä selvittäviä näkökohtia. Joko
te ette ole kuunnelleet ollenkaan, mitä asiantuntijat esimerkiksi
Puolustusvoimain komentajasta lähtien puhuivat valiokunnassa,
tai ette ole lukeneet niitä papereita, ette mitenkään
kommentoi niitä. Se on vähintään
outoa — tämä koskee siis resursseja.
Toinen asia on se, että koko tämän
keskustelun alkaessa, kun teidän ryhmäpuheenvuoroanne pidettiin,
siellä oli ainoastaan seitsemän puheenvuoroa teidän
isosta ryhmästänne. Ei teillä suurta
kiinnostusta tähän ole, vaikka teidän
tietynlainen kärkenne yrittää siltä näyttää.
Aika mielenkiintoinen tilanne teidän puolellanne.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Stubb, annan teille tunnustusta
siitä, että te ette enää ole
niin kaunopuheinen Naton suhteen kuin ministerikautenne alussa.
Silloinhan te kerroitte aivan ihmeellisiä tarinoita Natosta
humanitäärisenä organisaationa, joka
tunnetaan vain Afganistanin ja Kosovon kriisinhallinnasta mutta
ei ollenkaan näistä kolmesta merkittävästä humanitäärisestä operaatiosta.
Te viittasitte merkittävään Nato-panokseen
tsunamin yhteydessä, New Orleansin tulvien yhteydessä ja
Pakistanin yhteydessä. Minä olin yhteydessä Naton
tiedottajaan näiden teidän väitteidenne
takia, ja kävi ilmi, että tsunamin osalta todella,
kun sain neljännen tiedottajan kiinni, niin hän
muisti, että Nato on osallistunut Indonesiassa yhden sillan
rakentamiseen peräti 6 miljoonalla eurolla. Se oli Naton
panos muuten tsunamissa. New Orleansin osalta oli kysymys 118 tonnin
eli yhden lentokoneellisen, vajaan lentokoneellisen, avustuslastin
viemisestä New Orleansiin. Pakistanin maanjäristyksen
osalta kyllä oli kyse aivan todellisesta, merkittävästä, 3 500
tonnin avustuspaketin viemisestä perille. (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) Mutta, ulkoministeri Stubb, nämä operaatiot
eivät tee Natosta humanitääristä organisaatiota.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen Nato-linjaushan
on kirjattu hyvin selkeästi hallitusohjelmassa. Tämä selonteon
linjauskirjaus jatkaa tätä pitkää linjaa,
ja hallituksella on ollut selkeästi yksi ääni,
ja sen yhden äänen muotoilussa on ollut mukana
tasavallan presidentti. Tämä on minusta hyvin
selkeää tekstiä, ja, ed. Heinäluoma,
en ota teidän tiedottajavastuutanne liian haasteellisena
minullekin mutta silti totean vaan: Oli hieno juttu, että ette
tehneet tästä vastalausetta. Sen takia minä rohkenen
lukea, että kyllä te pohjimmiltanne kuitenkin
tämän perusison linjan takana olette ja sen takana
seisotte. Nimittäin, ed. Heinäluoma, Naton tavoitteet
kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi eivät
poikkea Euroopan unionin eivätkä Suomen tavoitteista.
Tämä on minusta se olennaisin kysymys tällä hetkellä ääneen
todeta.
Lopuksi vielä, arvoisa herra puhemies, tästä 2 prosentista.
Meidän täytyy myöskin miettiä se vaihtoehto,
että jos sitä ei tule, se vaatii sitten jo vähän
syvällisempää pohdintaa (Puhemies: Minuutti
vaan täyttyy nyt!) seuraavassa työssä,
mitä selonteko tarkoittaa.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Seurantaryhmässä oli helppo
yhtyä siihen näkemykseen, miten Suomea puolustetaan
eli itsenäisesti, ja siihen, että maanpuolustuksemme
on uskottavaa. Oli helppo yhtyä siihen näkemykseen,
kuinka paljon tarvitaan SA-joukkoja, oli helppo yhtyä siihen
alueellisen puolustuksen näkökantaan, oli helppo
yhtyä siihen varustelutasoon.
Ainoa, missä epäonnistuimme ja valitettavasti hyvin
konkreettisesti, oli se budjettitaso, millä tämä olisi
toteutettavissa. Tässä kohtaa minusta on myönnettävä,
että teimme virheen ja olisi ollut viisaampaa, ettemme
olisi näin tarkkaan lähteneet ylipäätään
rajaamaan hallituksen toimia. Katson kuitenkin niin pitkälle
eteenpäin, että siinä on varmastikin
sosialidemokraattinen valtiovarainministeriö painamassa
omaa kädenjälkeänsä siihen,
miten asia toteutetaan jatkossa. Tällä pohjalla
kuitenkin tällä hetkellä mennään,
ja kiitän hallitusta siitä, että se toi
paljon järkevämmän ja toteuttamiskelpoisemman
esityksen eduskunnalle käsiteltäväksi
kuin mihin me pystyimme.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa puhemies! Tulee muistaa, että Suomi toimii
tälläkin hetkellä jo aktiivisesti niin
Naton, YK:n kuin EU:nkin alaisissa operaatioissa, ja ennen kaikkea
on ollut hienoa viime aikoina nähdä, että ulkoministeri Stubb
on aktivoitunut myöskin pohjoismaisen yhteistyön
merkeissä runsaasti.
Mitä Natoon tulee, niin me olemme kaikki siellä Naton
käytävillä käyneet vierailemassa. Silloin
kun minä siellä olen käynyt, niin enemmän
siellä tuli venäläisiä virkailijoita
vastaan kuin minkään muun maan ihmisiä.
Arvoisa puhemies! Selonteossa tarkastellaan Suomen turvallisuuteen
vaikuttavia yleisiä tekijöitä, kuten
maailmantaloutta, teknologian kehittymistä, kriisejä,
aseteknologiaa, terrorismia, tarttuvien tautien uhkaa sekä yhteiskunnallisen kehityksen
ja oikeusvaltiokehityksen merkitystä. Lisäksi
mukana on tulevaisuusnäkökulmana ilmastonmuutoksen,
ympäristöuhkien ja väestökehityksen
pohtimista. Oman osansa saa EU:n laajentumisen ja yhteisössä yhteisen
ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kriisinhallinnan ja muun yhteistyön
tarkastelu. Samoin käydään läpi
suurvaltojen politiikan ja muutosten näkymiä sekä Naton,
Etyjin ja Euroopan neuvoston rooleja.
Arvoisa puhemies! Kaiken tarkastelun ja johtopäätösten
lähtökohtana täytyy olla Suomen turvallisuus
ja alueemme koskemattomuus ja niiden turvaaminen kaikissa olosuhteissa.
On tärkeää, että maamme perusarvot
säilyvät, että väestön
turvallisuus ja hyvinvointi taataan. Sisäinen turvallisuus
on merkittävä asia. Siksi tasa-arvosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta
on pidettävä huoli. Pohdinnaksi jää,
yhteistyötä vai yksin, miten EU avunantovelvoitteineen,
miten YK, miten pohjoismainen yhteistyö ja Baltian kiinnittyminen
siihen auttavat Suomea. Meillä on pitkä itäraja,
jonka haluamme säilyttää rauhan rajana, mutta
geopoliittinen asemamme ja Venäjän arvaamattomuus
voivat olla riskitekijöitä.
Millainen on meille Nato-kortti, pelataanko sitä vai
pelätäänkö sitä? Olemme
vuodesta 1995 alkaen olleet rauhankumppanuudessa ja materiaalihankintoja
on yhteensovitettu. Kuten ed. Nepponen kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa mainitsi,
on syytä muistaa, että Nato on viime vuosina muuttunut
yleismaailmalliseksi järjestöksi, jonka toiminta
ei enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin
operaatioihin.
Arvoisa puhemies! Suomella ei ole varaa höllätä puolustuskykyä.
Yleinen asevelvollisuus ja asevelvollisten reserviläisten
suuri osuus, noin 95 prosenttia Puolustusvoimista, tulee säilyttää. Puolustustahto
ja se, että kaikki kansalaiset kokevat, että omaa
maata ja kansallista identiteettiämme kannattaa puolustaa,
on ensiarvoista. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on myös
perusta turvallisuudellemme. Puolustusvoimien resurssien pitää olla
kunnossa niin henkilöstön kuin hankintojenkin
osalta. Uskottavuus on tärkeää myös kriisinhallinnan
kannalta. Suomihan kuuluu väkilukuun suhteutettuna eniten
joukkoja luovuttaviin maihin kansainvälisissä operaatioissa.
Yhteistyökuvioissa viittaan Norjan entisen pääministerin
Thorvald Stoltenbergin selvitykseen Pohjoismaiden yhteistyöstä.
Hän ehdotti solidaarisuusjulistusta ja muun muassa Islannin
ilmavalvonnan järjestämistä yhdessä.
Miten olisi, jos Islanti ja Norja tulisivat EU:n ja Ruotsi ja Suomi
Naton jäseniksi? Amiraali Juhani Kaskeala on todennut,
että meidän homeland security kestää kustannustensa
ja tehokkuutensa puolesta kaiken kansainvälisen vertailun.
Pidetään siis siitä huolta.
Arvoisa puhemies! Historia toistaa itseään,
ellei historiasta opita jotain. On terveellistä lukea vaikkapa
kunnioitetun valtiomiehen V.J. Sukselaisen sodanaikaisista hallituksen
iltakouluista tekemiä ja vastikään julkaistuja
muistiinpanoja. Niistä käy ilmi, miten suuri kohtalonkysymys
oli se, että Suomi oli täysin yksin. Olisiko opittavaa, vaikkapa
Nato-keskusteluun?
Ensimmäinen varapuhemies:
Nythän me olemme nopeatahtisessa osuudessa, joka tarkoittaa
sitä enintään 5 minuutin puheenvuoroa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä asia, että tämän
mietinnön on laatinut ulkoasiainvaliokunta, sen takia,
että laajan turvallisuuden käsitteen puitteissa
ulkoasiainvaliokunta on voinut viitata aikaisempaan keskustelualoitteeseensa
näissä asioissa. Tässä aivan
tuoreimpana kiinnitän huomiota tähän
ruokakriisikeskusteluun, joka isossa salissa käytiin.
Nimittäin, arvoisa puhemies, tilanne on maapallolla
muuttunut erittäin nopeaa vauhtia. Meillä loppuu
ruoka, meillä loppuu juoma, siis tarkoitan makeaa vettä,
meillä loppuu energia ja meillä loppuu yleinen
yksilöihin ja yhteisöön liittyvä turvallisuus.
Siis toisin sanoen maapallo kriisiytyy erinomaisen kovaa vauhtia.
Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä,
että vaikka olisi kuinka pasifisti, ihan kaikkien periaatteitten
mukaan tämä tilanne johtaa kilpailuun resursseista,
ja kun kilpailu resursseista kärjistyy, niin se johtaa
resurssisotiin, ja, arvoisa puhemies, nehän ovat tällä hetkellä jo
maapallon arkipäivää, siis meillä käydään
resurssisotia. Näissä on tapahtunut äärimmäisen
merkittävä periaatteellinen muutos aivan äskettäin,
ja se on itse asiassa tapahtunut menneen talven aikana.
Kun finanssikriisi muuttui talouskriisiksi ja luonnonvarakriisiksi,
niin ne, joilla vielä oli pääomia teollisuusvaltioitten
joukossa, ryhtyivät ostamaan muita maita. Tästä erinomaisen
havainnollinen esimerkki on Etelä-Korea, joka on ryhtynyt
kehitysmaista ostamaan valtavia maa-alueita omaa ruokatuotantoaan
varten. Kiina on toinen ostajavaltio, jolla on valtavat omat valuuttavarannot.
Se on ryhtynyt ostamaan muun muassa näistä Ivy-maista,
kollektiivisesti ilmaistuna, öljylähteitä itselleen,
siis toisin sanoen moniksi kymmeniksi vuosiksi itselleen energianlähteitä — ja
ne on käteisellä vielä maksettu kaikki,
tämä on olennainen asia.
Mitä, arvoisa puhemies, tämä käytännössä merkitsee?
Se merkitsee käytännössä sitä,
että niiltä paikallisilta asukkailta kehitysmaissa
ja Ivy-maissa, joista nämä luonnonvarat on ostettu toisten
käyttöön, luonnonvarat loppuvat ja kansat
voivat huonosti. Kun näin käy, niin sehän merkitsee
sitä, että siitä seuraa automaattisesti paikallista
rauhattomuutta. Ne, jotka ovat ostaneet nämä käyttöoikeudet
ja luonnonvarat itselleen, tietysti haluavat pitää kiinni
siitä, että kun maksettu on, niin saamme pitää ne.
Ja mitä siitä seuraa? Siitä seuraa se,
että tuodaan sotavoimat valvomaan omia etuja. Ja, arvoisa
puhemies, mitä tästä seuraa? Siitä seuraa
se, että sitten ostajamaitten kenraalikuvernöörit
tulevat pitämään yllä jöötä elikkä hallitusvaltaa.
Ja, arvoisa puhemies, mikä tästä seuraa?
Me olemme palaamassa siirtomaavaltaan takaisin kiivasta vauhtia.
Ja, arvoisa puhemies, mitä tästä seuraa?
Kun maapallolla on sotilasliittoja ja liittokuntia, niin näitten kohdalla
kaikki ne, jotka ovat tällä tavalla organisoituneet,
järjestäytyneet, maapallolla, yhtäkkiä huomaavatkin
joutuneensa siirtomaavaltajärjestelmään
osallisiksi. Ja tässä katsannossa pitäisi
tarkastaa kaikkia sotilaallisia liittoutumisia tästä eteenpäin.
Juha Hakola /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomen turvallisuudesta on kannettava
vastuu olojen muuttuessa hyvinkin nopeasti. Tämä edellyttää luonnollisesti
sitä, että voimavaramme ovat oikein mitoitetut.
Nykymaailmassa Suomen vastuu ulottuu entistä kauemmaksi
eikä turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ole enää painopisteeltään
pelkästään kansallista politiikkaa. Siis
myös puolustus on nykyisin kansainvälisesti verkottunutta.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon perimmäisenä tarkoituksena
on määrittää turvallisuuspoliittiset
toimintalinjaukset, jotka ohjaavat Suomen kokonaisturvallisuuden
ja sotilaallisen puolustusjärjestelmän kehittämistä.
Menettelystä on väännetty kättä ja
monenlaisia tavoitteita ja päämääriä on
heitetty ilmoille. Selontekomenettely on tällä hetkellä suuren
kysymysmerkin alla. Nyt on oikea aika uudistaa selontekomenettelyä.
Meillä on mahdollisuus katsoa eteenpäin sen sijaan,
että jäisimme kiinni historian muokkaamiin toimintatapoihin.
On mahdollisuus luoda sellainen menettely, joka aidosti vastaa tulevaisuuden
haasteisiin.
Tarvitsemme toisaalta pitkän tähtäimen
suunnittelua ja toisaalta taas valmiuksia ja ketteryyttä reagoida
nopeastikin turvallisuustilanteiden muutoksiin. Yksi potentiaalinen
vaihtoehto on eri yhteyksissä väläytelty
Suomen turvallisuusstrategia. Meillä on selkeä tarve
ylätason eli hallitustason turvallisuuden eri osa-alueiden
yhteensovittamiseksi, linjauksiksi ja resursoimiseksi. Turvallisuusstrategian
linjausten toimeenpanossa olisi sitten mahdollista tehdä hallinnonalakohtaisia
selontekoja tai käyttää muita menetelmiä aina
tarvittavin aikavälein.
Arvoisa puhemies! YK, EU ja Nato ovat organisaatioita, joiden
toiminta luonnollisesti vaikuttaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen toimintalinjan
suuntaan. Tämän lisäksi Suomi pitää tarkasti
silmällä Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan
sekä Intian turvallisuuspoliittista tilannetta. Lähialueiden
tarkastelussa erityistä painoarvoa annetaan syvenevälle
pohjoismaiselle puolustuspoliittiselle yhteistyölle. Tänä päivänä tilanne
on sellainen, että monenkeskinen yhteistyö on
avainsana ja välineistä ehdottomasti tehokkain
käsiteltäessä uusia turvallisuusuhkia.
Euroopan unioni on merkittävä turvallisuuspoliittinen
toimija Suomen kannalta. Lissabonin sopimuksessa lanseeratut yhteisvastuulauseke
ja avunantovelvoite ovat kovasti arvossaan. Meillä yhteisvastuulausekkeen
mukainen toiminta on huomioitu laissa puolustusvoimista sekä asevelvollisuuslaissa.
Käytännössä se merkitsee sitä, että Suomen
on tarvittaessa oltava valmis auttamaan kaikin käytettävissä olevin
keinoin apua pyytävää jäsenmaata.
Suomen Nato-politiikka on vasta lapsenkengissä, vaikka
toimimme hyvin lähellä organisaation ydintä.
Onkin hyvä, että ulkoministeriö teki Nato-selvityksen,
jota on selkeästi hyödynnetty Suomen Nato-linjauksessa.
On Suomen etu tehdä tiivistä yhteistyötä Naton
kanssa ja etsiä uusia toiminnan muotoja. Suomi teki reilu
vuosi sitten periaatepäätöksen osallistumisesta
Nrf-joukkojen täydentävään toimintaan.
Tämä päätös on kuitenkin
syytä ottaa uudelleen arvioitavaksi heti, kun Nato tekee
omat ratkaisunsa koskien Nrf-konseptin uudistamista. Tärkeää on
myös se, että avoimesti keskustelemme nykypäivän
Natosta ja perustelemme Suomen Nato-linjauksia. Eipäs—juupas-keskustelun
aikakausi on vääjäämättä ohi.
Pohjoismaat ovat tehneet erilaisia päätöksiä EU-
ja Nato-jäsenyyksistä, mutta maitamme yhdistävät
kyseiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta sekä rauhanomaisia
ratkaisuja korostava politiikka. Laajenevan pohjoismaisen yhteistyön
tärkeyttä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa
on syytä alleviivata entistä voimakkaammin, sillä Pohjoismailla
on edessään samankaltaiset haasteet ja mahdollisuudet.
Rajalliset taloudelliset resurssit ja määrällisesti
supistuvat suorituskyvyt vaikeuttavat jatkossa Puolustusvoimien
tehtävien toteuttamista. Yhteistyön avulla niukkoja
voimavaroja voidaan käyttää entistä tehokkaammin.
Tämä mahdollistaa lisäksi uusien toimintojen
kehittämisen, mikä olisi liian kallista yhdelle
maalle.
Arvoisa puhemies! Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen
maksaa. Meidän on pystyttävä vastaamaan
kysymykseen, millaista kalustoa nykyaikainen sodankäynti
vaatii. Ottaen huomioon tämänhetkisen taloudellisen
tilanteen erityisesti kallistuva puolustusmateriaali aiheuttaa päänsärkyä taholle
jos toisellekin. Lisäksi yleisen asevelvollisuuden ylläpitäminen
ja sen tuottama reservi on sotilaallisen puolustuksemme perusta,
eikä senkään ylläpitäminen
ole ilmaista. Keskeistä on, että kun asetamme
puolustukselle tavoitetason, annamme myös työkalut
ja resurssit tavoitteen toteuttamiseksi. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Muussa tapauksessa puolustuksen uskottavuus on ensimmäisenä tulilinjalla.
Taloudellinen tilanne on haastava, mutta se ei saisi romuttaa puolustuksemme
perusteita. Näin ollen selonteossa esitetyt puolustuksen
resurssien korotukset ovat perusteltuja.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ratkaisu perustaa tämä turvallisuus-
ja puolustuspoliittinen selonteko laajaan turvallisuuskäsitteeseen
on onnistunut. Turvallisuuttamme ei todennäköisesti
tule lähiaikoina uhkaamaan suora konflikti, mutta oman maamme
sisällä ja muualla tapahtuvat luonnonilmiöt
sekä ihmisten väliset tapahtumat mitä todennäköisimmin
tulevat vaatimaan varautumista myös oman turvallisuutemme
osalta.
Hallintovaliokunta on ansiokkaasti käsitellyt selontekoa
ja tehnyt siitä merkittäviä huomioita. Olen
valiokunnan kanssa samaa mieltä siitä, että sisäisen
turvallisuuden osuutta on tulevia selontekoja ajatellen syytä korostaa
ja jäsentää selkeämmin esiin.
Laajan turvallisuuskäsitteen sisällöllinen
omaksuminen vaikuttaa tältä osin olevan vielä kesken,
mutta suunta on oikea.
Käytännön toimenpiteiden osalta selonteolta kaipaisin
itse lisää eväitä. Riittävän
rahoituksen turvaamiseksi selonteossa luetelluille keskeisille aloille
puolustusmenojen osalta selonteossa on otettu kantaa mielestäni
oikeaan suuntaan ja puolustusvaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty
tärkeisiin asioihin huomiota. Suomen yleiseen asevelvollisuuteen
perustuvien Puolustusvoimien osalta tuskin voidaan puhua kuitenkaan
asevarustelusta.
Olemme vakaasti lähteneet siitä ajatuksesta, että koko
valtakunnan aluetta puolustetaan, sekä luoneet alueellisia
maakuntajoukkoja ja pyrkineet nykyaikaisempaan sekä kevyempään
joukkorakenteeseen perustuvaan puolustukseen. Tämä kehitystyö sekä sotilaallinen
kriisinhallintaan osallistuminen vaativat asianmukaiset rahalliset
resurssit. Vaihtoehtona, jota en tietenkään toivo,
olisi sitten ulkopuoliseen apuun luottaminen kriisin sattuessa.
Arvoisa puhemies! Täällä salissa
ja valiokuntien materiaaleihin liitetyissä vastalauseissa
puhutaan ronskisti asevarustelusta, aivan kuin Suomi olisi jokin
sapeliaan kalisteleva sotilasmahti. Näillä korotetuillakaan
määrärahoilla ei todellakaan ole kyse
mistään tällaisesta. Onko siis tulkittava
näin, että veljet ja siskot täällä salin
vasemmalla reunalla toivovat meillekin jotain aivan muuta kuin itsenäisen,
uskottavan puolustuksen?
Selontekokeskustelua on salissa käyty tänään ja
Nato-keskustelu on noussut esiin. Mielestäni tämänhetkinen
Nato-linjaus on oikean suuntainen, ja henkilökohtaisesti
en pidä Nato-keskustelua tällä hetkellä juuri
ajankohtaisena. Määrärahakeskustelu kuitenkin
on aiheellinen. Toivonkin, että Suomen YK-johtoiset kansainväliset kriisinhallintajoukot
samoin kuin reserviläisten toiminta, joka luo vahvaa maanpuolustustahtoa, sekä Puolustusvoimien
henkilöstö saisivat riittävät
määrärahat omien toimintojensa tukemiseksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi hieman ihmetystä. Jälleen
kerran vihreät irrottautuivat yleisestä asevelvollisuuskäsitteestä ja
näin ollen eivät oikein tue tätä hallituksen
sinänsä hyvää linjaa.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko
tuo hyvin esille muun muassa sen, että turvallisuustermin
alle ei kuulu pelkästään niin sanottu
sotilaallinen turvallisuus, vaan meidän on arvioitava niin
sanottua laajaa turvallisuuskäsitettä, joka pitää sisällään
luonnonkatastrofit, järjestäytyneen rikollisuuden,
rajaturvallisuuden jne. jne. Vaikka niin sanottu laaja turvallisuuskäsitys
on vakiintunut tämänkin selonteon lähtökohdaksi,
jää niin sanottu sisäisen turvallisuuden käsittely
selonteossa kovin epäjohdonmukaiseksi ja vähäiseksi,
mikä myös valiokuntakäsittelyssä on
huomioitu. Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kuuluvat vahvasti
yhteen. Tämän vuoksi niitä koskevat peruslinjaukset
on muodostettava saman kokonaisarvion pohjalle joustavassa selontekomenettelyssä ja
pitkäaikaisissa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden
resurssilinjauksissa.
Selonteko linjaa aivan oikein, että Suomen sotilaallinen
maanpuolustus perustuu ja sen tulee perustua suorituskykyiseen puolustusjärjestelmään
alueellisen puolustuksen periaatteitten mukaisesti, yleiseen asevelvollisuuteen
sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen
yhteistyöhön. Tämän kansainvälisen
yhteistyön osalta on todettava ja huomattava, että vaikka
Euroopan unioni on Suomelle myös turvallisuuspoliittinen
valinta, se on vaikutuskanavana uhkien poistamiseksi, mutta ei EU:lle
ole tulossa yhteistä aluepuolustuskykyä, minkä vuoksi
emme voine jatkossakaan laskea mitään ulkopuolisen
sotilaallisen avun varaan huolimatta Lissabonin sopimukseen sisältyvästä yhteisvastuulausekkeesta.
Vaikka sotilaallista uhkaa ei olisikaan näkyvissä,
on kuitenkin välttämätöntä,
että itsenäisen maan on varauduttava puolustautumaan,
jos jostakin meille nyt tuntemattomasta syystä joudumme
tilanteeseen, joka puolustusta edellyttää. Jos lähialueillamme
on sotilaallista potentiaalia, pitää sitä olla
myös meidän käytettävissämme.
Tarvitsemme uskottavan puolustuskyvyn, joka syntyy kyvystä,
osaamisesta ja asianmukaisesta kalustosta. Puolustusvoimiemme nykyaikaistaminen
on välttämätön edellytys, ja
siksi selonteon rahoitusresurssilinjaukset ovat aivan oikeat.
Hahmotettaessa uskottavaa Suomen puolustuskykyä huomioiden
EU:n sotilaallisen kyvyn, meidän maamme pienenevät
ikäluokat, puolustus- ja aseteknologian kalleuden, sen,
että Suomi on pinta-alaltaan yksi Euroopan suurimmista maista,
huomioiden samalla Naton selkeän muuttumisen kriisinhallintaorganisaatioksi
ja poliittiseksi yhteistyöjärjestöksi,
jonka tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden
edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja EU:n ulko- ja
turvallisuuspoliittisten tavoitteitten kanssa, järjestöksi,
jonka toiminnoissa Suomi on jo niin monin tavoin mukana, totean,
että minusta tämän selonteon Nato-linjaus
on liian lievä, kun todetaan ainoastaan, että on
olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä.
Näin lausuessani näen siis niin, että Suomen Nato-jäsenyys
on järkevä vaihtoehto, mutta järkevän
liittymisajankohdan määrittävät
monet monet seikat. Ja näen myös niin, että on
ehdottoman välttämätöntä,
että Suomen Nato-jäsenyys edellyttää kansanäänestystä.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkastelunäkökulman
laajentaminen koskettamaan turvallisuutta laajasti on hyvä ja
tarpeellinen teko. On hyvä, että sotilaallisen
voimankäytön ohella ympäristökatastrofit,
huume- ja ihmiskauppa, terrorismi tai tietoverkkoihin liittyvä häirintä ovat
saaneet asemansa tunnistettuina turvallisuusuhkina ja ovat laajentamassa
turvallisuuskäsitystämme. Niinpä kannatan
lämpimästi pyrkimystä, jossa selonteon
alaa laajennetaan myös sisäasiainministeriön
alle tunnustaen turvallisuuden määritelmän
laajuuden maamme ja suomalaisten turvallisuudessa.
Sisäiseen turvallisuuteen on panostettu muun muassa
laatimalla sisäisen turvallisuuden ohjelma noin vuosi sitten.
Nyt käsillä olevassa selonteossa sisäinen
turvallisuus on käsitelty melko ylimalkaisesti huolimatta
siitä, että turvallisuuden käsitettä halutaan
laajentaa. Sisäistä turvallisuutta ei voi millään
muotoa ohittaa.
Ohjelman tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin
maa vuonna 2015. Ohjelmassa määritetään
tavoitteet ja toimenpiteet, joiden avulla turvallisimman maan titteli
pyritään saavuttamaan. Mielestäni sisäisen
turvallisuuden ohjelmassa on onnistuttu hyvin tunnistamaan ne turvallisuuden
alat, joilla yksittäinen suomalainen ja koko yhteiskunta
kohtaa uhkia. Tätä tietoa tulisi enemmän
hyödyntää myös turvallisuus-
ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Suomalainen väestörakenne
tulee muuttumaan maahanmuuton johdosta, ja tietoyhteiskunta jatkaa
laajentumistaan. Koko Suomea koettelevista uhkista on nostettu esille
myös suuronnettomuudet, kuten öljyonnettomuudet.
Maailman maiden joukossa Suomi toki koetaan turvallisena maana.
Jokainen meistä voi silti nimetä koko joukon todellisia
turvallisuusuhkia. Turvallisuus mielletään varsin
henkilökohtaisesti oman elämäntilanteen
ja -kokemusten mukaan. Syrjäytyminen määritellään
yhdeksi merkittävimmistä sisäistä turvallisuutta
uhkaavista tekijöistä, sen ehkäisy on
myös ohjelmassa. Toimenpiteinä esitetään
muun muassa valistuksen lisäämistä ja
yhteisöllisyyden tukemista.
Arvoisa puhemies! Keskustassa emme ole kaventaneet puolustuspoliittista
keskustelua pelkästään Naton ympärille.
On kuitenkin hyvä, että Natosta keskustellaan
entistä avoimemmin, argumentoidaan puolesta ja vastaan
entistä laajemmin. Vaikka kriisinhallintatehtävät
Natossa ovatkin korostuneet, sen ydintehtävä ei
ole muuttunut miksikään. Naton keskeisin periaate
on edelleen kollektiivinen puolustus, mitä kautta se on perusluonteeltaan
sotilasliitto. Nämä seikat huomioiden ja tunnustaen
koen tärkeänä, että tulevaisuudessa,
mikäli jäsenyyskysymys nousee ajankohtaiseksi,
kansalaisten mielipide kysytään ja otetaan huomioon
ja asiasta saavutetaan poliittinen yhteisymmärrys. Itse
uskon, että jollakin aikavälillä Suomen
puolustus nykyistä merkittävämmin tukeutuu
Natoon.
Turvallisuutemme kannalta oleellista on uskottava puolustuskyky,
jolla saadaan ehkäistyä sotilaallinen voimankäyttö Suomea
vastaan sekä vahvistetaan uskottavuutta muiden maiden silmissä.
Tämä edellyttää puolustusbudjetin
nostamista riittävälle tasolle. Uskottavaa puolustuskykyä on
myös yleisen asevelvollisuuden edelleen ylläpitäminen.
Sillä on suomalaisten vahva tuki takanaan. Asevelvollisuudella
on myös sosiaalinen tilauksensa. Erityisesti nuorten miesten
osalta tällä on merkitystä syrjäytymisen
ehkäisyssä, mikä tuo puolustuspolitiikalle
tärkeän ja positiivisen, erilaisen tehtävän.
Yleinen asevelvollisuus pitää myös yllä luonnollisella
tavalla maanpuolustustahtoa, joka on puolustuksemme selkärangan
perimmäinen ydin. Puolustuskyvyn ja maanpuolustustahdon
kannalta alueellinen puolustusjärjestelmä on tärkeä.
Sillä on iso osansa myös kaikkien suomalaisten
turvallisuudentunteeseen, johon meillä jokaisella on kansalaisina yhtäläinen
oikeus, ja meillä päättäjillä on
velvollisuus se myös taata.
Arvoisa puhemies! Keskustelussa osansa on saanut myös
selontekomenettely puolustus- ja turvallisuuspolitiikan linjaamisessa.
Osin selontekoa pidetään pitkäpiimäisenä ja
kankeana menettelynä. Mielestäni puolustuspolitiikassa
jos missä pitkäjänteisyys on tarpeellista.
Turvallisuusympäristön aktiivinen tarkastelu ja
analysointi eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että linjapäätösten
annetaan kypsyä rauhassa. Selontekomenettely tarjoaa myös
mahdollisuuden syvälle keskustelulle niin täällä eduskunnassa
kuin laajemmin julkisuudessa. Kriittinenkin keskustelu myös
puolustuspolitiikasta on tarpeellista ja rakentaa myös
osaltaan päätöksenteon avoimuutta.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Missä haaste, siellä on
myös mahdollisuus. Näin myös ulkopolitiikassa.
Ei liene taituruutta polttaa siltoja, vaan taituruutta on rakentaa
sillat uudestaan.
Minusta ulkopolitiikan hoidon pitäisi olla vähän
vastaava asia kuin toiminta täällä kotimaassa.
Helppoahan on huudella pääkaupungista keskittämispolitiikan
puolesta ja alueellistamista vastaan, mutta mennäpä puhumaan
samat sanat Ilmajoella. Tosi mies uskaltaa puhua ulkopoliittisen
sanomansa niin idässä kuin lännessä.
Siksi on tärkeää, että puhumme
linjasta etukäteen. Muuten voi käydä niin,
että yli-innokkaat, rähmällään
olevat Nato-nuoleskelijat laukovat asioita, joita muut saavat paikkailla.
Toisaalta voi käydä, että talibanien
toiminnasta vaietaan siellä, missä siitä pitäisi
puhua.
Ulkomaan asioista vastaavien ministereiden kannattaisi painaa
mieleensä edesmenneen kollegamme Haapojan sanat, kun hän
runossaan kyseli sota-aikaan viitaten: "Osaanko mä toimia
kaikes niin, ettei tarttis poijan lähtiä? Osaako
meirän sukupolovi tehrä niin hyvää ulukomaankauppaa,
jottei hoksata rähinöörä?"
Mielestäni on hyvä, että turvallisuusympäristöä haarukoidaan
myös uuden tyyppisten uhkien kannalta. Maailman väkiluvun
on ennakoitu kasvavan 6,5 miljardista 8,2 miljardiin vuoteen 2030 mennessä.
Ruuasta on tulossa niukkuustekijä, kuten ed. Pulliainen
tuossa kertoi. Ruuan omavaraisuuden turvaaminen on kansallinen henkivakuutus.
Maapallo kuivuu ilmastonmuutoksen seurauksena. Kiinassa pohjavesi
on laskenut jo yli metrin. Siellä suunnitellaan jokien
kääntämistä pohjoiseen virtaaviksi,
niin että kuivuusalueista saataisiin edes jotain satoa
kasteluveden avulla. Vielä on tuleva aika, jolloin, jos
saat valita, otatko tynnyrin öljyä vai vettä,
valitset veden, on joku viisas sanonut. Hurjimmat arviot puhuvat 850
miljoonan ihmisen pakolaisaallosta ilmastonmuutoksen seurauksena
lähivuosikymmeninä.
Kun todellisten avuntarvitsijoiden määrä on
jo nyt huima, on väärin, että jopa järjestäytyneet
rikolliset järjestävät kuljetuksia Eurooppaan.
EU:n ulkorajaa ei kyetä valvomaan asianmukaisesti. Euroopassa
oleskelee laittomasti miljoonia ihmisiä, muuttopaineet
kasvavat. Laiton maahanmuutto ja väärennettyjen
henkilöllisyyspaperien tehtailu on saatava loppumaan. Suomi
on tehnyt puheenjohtajakaudellaan tärkeän aloitteen,
joka koskee yhteisvastuullisuutta. Sen tarkoituksena on tukea niitä jäsenmaita,
joihin turvapaikanhakijoita saapuu eniten. Myös oman EU:n
ulkorajavalvontamme tulee olla kunnossa.
Puolustuspolitiikan linjaus rahoituksen korotusautomaatista
pelkästään materiaalihankintoihin on
oikeastaan omituinen. Kun eri uhkien todennäköisyyttä ei
ole arvioitu, raha voi mennä harakoille. Saman tyyppistä tarvetta
on muillakin sektoreilla. Sisäinen turvallisuus, joka vaikuttaa
jokaisen ihmisen arkipäivään konkreettisesti,
on raha-asioissa unohdettu. Muutoinkin sisäinen turvallisuus
on vain hajahuomioina selonteossa.
Valiokuntamme pitääkin perusteltuna selonteon
jakamista vastaisuudessa valmistelutavasta riippumatta eri osiin,
joista yksi käsittelee sisäistä turvallisuutta.
Muun muassa varautumista, verkkouhkia ja pelastustointa tulee käsitellä vastaisuudessa
nykyistä laajemmin.
Taajamien ulkopuolella olevat matkapuhelinverkon tukiasemat
lakkaavat tätä nykyä toimimasta muutaman
tunnin viipeellä sähköntulon katkettua.
Suora lainaus matkapuhelimien käyttöohjeesta:
"Yhteyksiä ei voida taata kaikissa oloissa. Sinun ei koskaan
tulisi luottaa ainoastaan langattomiin viestimiin välttämättömässä kommunikoinnissa,
kuten hätätilanteissa."
Arvoisa puhemies! Kumpi on sydän-Suomessa asuvalle
tai siellä matkaavalle city-ihmiselle suurempi turvallisuushaaste,
se, mahtuvatko meidän poikamme uusine vehkeineen leikkimään
samassa Nato-hiekkalaatikossa toisten kanssa, vai se, pystyykö sähkökatkon
aikana soittamaan hätäkeskukseen, jos salama on
sytyttänyt tulipalon tai myrsky kaatanut puun tien tukoksi?
Toivottavasti materiaalihankinnoilla ostetaan myös aggregaatteja
tukiasemille.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Kuten äskeisestä ed. Kalmarin
puheenvuorosta huomasimme, turvallisuuskäsite on äärimmäisen
laaja ja on suorastaan, en nyt voi sanoa huvittavaa, mutta merkillepantavaa,
että kuitenkin debatissa ja aiemmin tänään
olemme käsitelleet lähinnä Puolustusvoimia
ja Natoon liittymistä ja nyt puhutaan yhtäkkiä sähkökatkoksista. Tähän
oikeastaan kiteytyy koko tämä tämän
päivän ongelma.
Haluan kiittää ulkoasiainvaliokuntaa ensimmäiseksi
ihan hyvästä ja tasapainoisesta mietinnöstä.
Koska olen itse puolustusvaliokunnan jäsen, haluan kuitenkin
kiinnittää erityisesti huomiota Puolustusvoimien
asemaan ja toimintaan sekä Puolustusvoimien pitkäjänteiseen
kehittämiseen.
Kun me olemme tänään vääntäneet
kättä rahasta useaankin kertaan, mihin viittaan
omassa puheessanikin, niin toki siinä vaiheessa, kun sähkö katkeaa
rauhan aikana, sen katkeaminen harmittaa, kun pakasteet sulavat,
mutta jos meillä ei olekaan rauhan aika, niin uskon, että se
raha tuntuu siellä Puolustusvoimissa tärkeämmältä kuin ne
sulaneet pakasteet.
Tämä selontekomenettely prosessina on mielestäni
erityisen tarpeellinen. Mutta kuten huomaatte, tämä rakenne
on hirveän ongelmallinen. Kun turvallisuuskuvaa arvioitaessa
käytetään tätä laajaa
turvallisuuskäsitettä, se on sinänsä tarpeellinen,
mutta ongelma löytyy siitä, että yhä laajempi
asiamäärä pitäisi huomioida
tässä selonteossa. Silloin lähdetään
hakoteille sen alkuperäisen tehtävän
kanssa eli sen, mikä on Puolustusvoimien kehittäminen,
koska sitähän me loppujen lopuksi kaikkein voimakkaimmin
haemme.
Mikä kaikki uhkaa turvallisuutta? Sähkökatkot äsken
mainittiin. Nyt puhutaan juuri tällä hetkellä kidnappauksista,
mitkä ovat ministerien turvallisuusuhat. Kuitenkaan niillä ei
ole suoranaisesti mitään tekemistä Puolustusvoimien
kehittämisen kanssa.
Koen ongelmallisena sen, että samassa selonteossa on
kaksi osa-aluetta, joitten arvioinnin aikavälien tulisi
olla hirveän erilaiset. Meillä on yhtäältä ulkopoliittinen
turvallisuusympäristö sinänsä ja
sitten toisaalta on Puolustusvoimat. Meillä on influenssaa,
verkkoturvallisuutta, Itämeren öljyturmia ja samaan
aikaan hyvin pitkäjänteistä Puolustusvoimien
kehittämistä.
Kansainvälisestä turvallisuuskehityksestä puhuttaessa
on silmiinpistävää, kuinka nopeasti ulkopoliittinen
ympäristö muuttuu. Tässä on
muistettava, että parlamentaarisen seurantaryhmän raportin
ja valtioneuvoston selonteon valmistumisen välissä sodittiin
kaksi sotaa puolessa vuodessa, Georgiassa ja Gazassa, eli todellisuus muuttui
hirveän nopeasti, ja tämä näkyy
turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän ja valtioneuvoston
raportin suhteissa.
Toisaalta Puolustusvoimien kehittäminen on asia, joka
vaatii pitkän aikavälin pitkäjänteisiä linjauksia.
Voidaan sanoa, että tänään me
emme tarvitse Puolustusvoimia, mutta me emme tiedä, tarvitsemmeko
me niitä viiden vuoden kuluttua. Ja jos me tietäisimme,
että tarvitsemme niitä kymmenen vuoden kuluttua,
niin meidän pitäisi nyt kiireesti alkaa rakentaa
Puolustusvoimia. Siksi me emme voi lähteä millekään
jojolinjalle, että nyt säästetään
ja nyt ei. Siinä vaiheessa, kun todetaan, että nyt
me tarvitsemme lisää ja vankemmin Puolustusvoimien
turvallisuutta, on jo liian myöhäistä auttamattomasti.
Olisi siis perusteltua irrottaa nämä kaksi selonteon
eri osa-aluetta toisistaan, eli ulkopoliittinen keskustelu pitää jatkossakin
käydä reaaliajassa ja toisaalta Puolustusvoimia
on kehitettävä hyvin pitkällä tähtäimellä.
Tämä on jatkossa siis huomioitava.
Toisena asiana haluan tuoda esille puolustuksen määrärahojen
korotuksen. Se on äärimmäisen tarpeellinen.
Nykyisen tasoinen puolustus tarkoittaa siis itsenäistä,
uskottavaa puolustusta, ja tämän uskottavuuden
määrittelevät muut maat. Me emme voi
itse sanoa, että meillä on uskottava puolustus.
Siihen lisäksi sisältyy alueellisuus, siihen sisältyy
varustustaso, jonka me olemme määritelleet, siihen
sisältyy henkilömäärä.
Sitä ei pystytä ylläpitämään
ilman tätä 2 prosentin lisäystä.
Toinen vaihtoehto tälle on, että me lähdemme Ruotsin
mallille ja pienennämme miehistömäärää olennaisesti.
Se tulee näkymään varuskuntien sijoittumisessa.
Silloin on ihan turha lähteä itkemään
kokoomuksen perään siinä, että me
olisimme jotenkin vastustaneet alueellistamista. Varuskunnilla on
hyvin tärkeä merkitys tässä.
Viimeisenä asiana tuon esille Naton. Se on kipeän
kuuloista, millä lailla Natoa vastustetaan tässä salissa. Kun ed. Laakso muun
muassa irvailee
Naton humanitaarisuudelle, niin kysyi-sinpä, liittyisimmekö me
samoilla argumenteil- la YK:hon nykyisin. Sanoisin, että varmasti yhtä lailla
irvailua löytyisi epäonnistumisista YK:nkin suunnalla.
Salissa vasemmisto muistuttaa Venäjän uhasta
naapurissamme. Olemmeko (Puhemies: 5 minuuttia!) me oikeassa analyysimme
kanssa? Olen sitä mieltä, että Venäjä jopa
hyötyisi Suomen ja Ruotsin liittymisestä Natoon.
Toivon, että tästä Nato-asiasta saadaan
oikea keskustelu käyntiin, koska sen tämä maa
ja suomalaiset ansaitsevat.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Itse asiassa minä, ed. Hemming, en
irvaillut Natolle, vaan irvailin ulkoministeri Stubbille, koska
hän yrittää valkopestä Natoa.
Hän on käyttänyt kaksi puheenvuoroa Naton
mittavista humanitaarisista operaatioista, ja niissä ei
ole toden häivää lukuun ottamatta Pakistania.
Kun olen käynyt Natossa tutustumassa tähän Naton
toimintaan, niin lähtökohtana on ollutkin se,
että Nato ei pyri kehittämään
itsestään humanitaarista organisaatiota, koska
sen tehtävät ovat kokonaan muut. Sen takia on
aika outoa, että meillä on ulkoministeri, joka
luulee ehkä, ehkä hän kuvittelee, että Nato
on mukana tällaisissa humanitaarisissa operaatioissa, vaikka
ei olekaan. Kaikkein huvittavinta tämä on tietenkin tsunamin
osalta, jossa Naton panos jäi noin 6 miljoonaan euroon.
Kysymyshän on vain ulkoministeri Stubbin osalta tällaisesta
Naton valkopesusta.
Joskus myöhemmin tulen kertomaan sitä, miten
hän kertoo (Puhemies: Minuutti!) Naton olevan myös
ympäristönsuojelujärjestö, mutta
kerron sen myöhemmin.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyisin ed. Laaksolta, onko kyseessä siis
henkilöjahti. Siltähän tuo äsken
kuulosti. On tärkeää käydä asiallista
Nato-keskustelua, mutta tuo kuulosti siltä, että Natosta
viis, nyt käydään ulkoministeri Stubbin lausuntojen
perään.
Toivoisin, että kun keskustelemme Natosta, sen hyvistä ja
huonoista puolista, olisimme siinä yhtä rehellisiä kuin
muidenkin organisaatioiden kanssa, joihin me joko kuulumme tai ajattelimme
kuulua tai joita te haluaisitte meidän tukevan erityisesti.
Samoin toivoisin, että olisimme yhtä rehellisiä niiden
maiden suhteen, joita me nostamme esiin Nato-keskustelussa. Mitä ongelmia on
esimerkiksi Yhdysvalloissa? Miksi Nato liitetään
niin voimakkaasti Yhdysvaltoihin? Mitä ongelmia on Venäjällä?
Miksi sitä keskustelua ei voida käydä?
Miksi Suomen Natoon liittyminen alistetaan Venäjän
etujen ajamiseen? Miksei Suomi voi ajaa omia etujansa tässä asiassa?
Miksi me ainoastaan katsomme sitä Venäjälle
alisteisesti?
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekohan
on iso ja vaikea ja monipuolinen asia. Se on tänään
täällä nähty monin tavoin, ja oma
puheenvuoroni yrittää sen takia ei suinkaan olla
poliittinen ja mielipiteellinen vaan ottaa esille muutaman asian,
joita yritän käsitellä mahdollisimman
loogisesti ja analyyttisesti. Tämä sen takia,
että ennemmin tai myöhemmin monissa näistä asioista,
joista tänään täällä on
oltu kahtakin mieltä, tässä salissa joudutaan
tekemään jonkinlainen päätös.
Siinä valossa koen, että tietynlaista tietoa,
jota meille on aika paljonkin tuotu, ei ole kyllä käytetty
hyväksi sillä lailla kuin olisin luullut ehkä etukäteen,
vaikka olen nähnyt aikaisemminkin näitä selvityksiä.
Pääesikunnan päällikkö kertoi
omassa lausunnossaan, että puolustustehtävien
toteutus edellyttää sitä, että pitää ylläpitää jatkuvaa
johtamisvalmiutta, muodostaa ajantasainen tilakuva oikea-aikaista
ja ennakoivaa päätöksentekoa varten, saada
ennakkovaroitus sotilaallisten sekä turvallisuus- ja uhkatilanteiden
muutoksista, säädellä puolustusvalmiutta
tilanteen mukaisesti ja muodostaa sotilaallisia uhkia ennalta ehkäisevä kynnys,
torjua sotilaalliset uhat sekä antaa apua viranomaisille
ja muulle yhteiskunnalle. Tätä en ole kuullut
täällä kenenkään luettelevan.
Puolustusministeri on täällä moneen
kertaan kertonut resurssien osalta, miksi tämä 2
prosentin lisäys tarvitaan. Kerrataan nyt vielä hänen
valiokunnalle antamansa lausunnon loppu, jossa hän toteaa,
että tilanne vuonna 2016 olisi seuraavanlainen, mikäli
tätä 2:ta prosenttia ei tule. Se on vaan hyvä tiedostaa.
Täällä vastustetaan 2 prosentin nousua
ehkä hyvilläkin syillä, mutta siitä seuraa
jotain, ja meillä on puolustusministeri nyt, joka kertoo,
että siitä seuraa seuraavaa: sodan ajan joukkojen
määrä laskee 220 000:een, alueelliset
joukot jäävät puutteellisesti varustetuiksi,
alueellisen puolustuksen periaatteet täytyy kokonaan tarkistella
uudestaan, siis supistaa niitä, selvästi painopisteytetty
valtakunnan puolustus on ainoa mahdollisuus, koko maata ei enää kyetä puolustamaan.
Eli tältä pohjalta ne, jotka vastustavat 2
prosentin ylimääräistä lisäkorotusta,
tarkoittavat, että Suomea ei enää tarvitse
puolustaa. Epäilen kyllä, että demareista
suurin osa ei tämmöisen päätöksen
takana ole, vaikka teidän puheenne ovat sen luonteisia.
Lisäksi ovat nämä varuskunnan lakkauttamiset
ja muut vastaavat seikat.
Kansliapäällikkö Rimpi toistaa näitä samoja asioita
ihan selkeästi kirjallisessa lausunnossaan ulkoasiainvaliokunnalle.
Ellei 2 prosentin tasokorotusta tule, kaikki nämä seikat
toteutuvat yhtäpitävästi edellisten kanssa.
Aika mielenkiintoista on, että poliittisesti täällä sanotaan,
että ne pitää tarkastella erikseen, ei
sillä ole mitään arvoa, tuo on uhkausta,
tai muuta vastaavaa. Aika kevyen luokan keskustelua minusta näin
vaikeassa asiassa.
Puolustusvoimain komentaja sanoo myöskin tämän
saman, että suurimmat leikkaukset jouduttaisiin kohdentamaan
alueellisten joukkojen kehittämisessä, ja sen
vuoro alkaa vuonna 2013 jatkuen vuoteen 2016, jos ei sitä 2
prosentin korotusta tehdä.
Nämä ovat varsin selviä asioita,
arvoisa puhemies, kaikkinensa, ja tähän liittyen
resurssien ohella sanoisin Natosta vielä, että kun
siitä ollaan täällä eri mieltä,
niin mikä siinä, se on ihan hyvä asia.
Mutta pyytäisin uudestaan muistamaan sen, mitä luin
ministeri Jaakko Iloniemen versiona tästä. Natoon
pitäisi liittyä silloin, kun ajat ovat hyvät.
Ei ole mitään näyttöä,
että sinne päästään
enää sitten, kun on hätä kädessä.
Senhän sanoo tavallinen suomalainen järkikin.
Esimerkiksi suurlähettiläs Talvitie sanoi
tästä samasta asiasta myöskin, että Nato
näkyy olevan varsin ongelmallinen Suomelle. Selonteko lähtee
siitä, että on olemassa vahvoja perusteita Suomen
Nato-jäsenyydelle. Näitä ei kuitenkaan mitenkään
yksityiskohtaisesti perustella, mikä tuntuu ihmeelliseltä.
Eli hänellä on vähän erilainen
näkökulma tähän samaan asiaan.
Siis päätös jätetään
meillä valtiojohdon kautta tekemättä.
Ehkäpä tähän loppuun sitten
siteeraan vielä europarlamentaarikko Lasse Lehtistä,
joka oli meillä valiokunnassa myöskin kuultavana.
Hän lopetti oman lausuntonsa sanomalla: "Selonteon sanamuotojen
perusteella meille suositellaan kaikkea puolustusyhteistyötä,
tapahtui se sitten Naton kumppanina, EU-maiden välisenä tai
Pohjoismaiden kesken. Se voi olla käytännön
ohje tilanteessa, jossa tasavallan poliittinen johto on joko haluton
tai kyvytön tekemään päätöstä pyrkiä siihen
pöytään, jossa jo 95 prosenttia eurooppalaisista
istuu ja jossa päätetään Suomenkin
turvallisuuteen liittyvistä asioista."
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
on käännekohdassa, kun pitkään
jatkunut ulkopoliittinen konsensus on haluttu murtaa. Suomen puolustus on
koko kansakunnan yhteinen asia, joka tuo samalla varmuutta kansalle
ja kansalaisille. Tästä syystä tavoite
koko maata kattavasta alueellisesta puolustuksesta ja yleisestä asevelvollisuudesta
on erittäin perusteltu ja kannatettava.
Selonteko ja analyysi turvallisuustilanteista toi hyvin esille
päätelmän, jossa todettiin, että mitään
erityistä sotilaallista uhkaa ei ole nähtävissä.
Valitettavasti viivytykset erimielisyyksistä johtuen ovat
pitkittäneet koko selontekoprosessia. Kun parlamentaarinen
ohjausryhmä sai työnsä päätökseen
alkukesästä 2008, kesti selonteon valmistuminen
seuraavan vuoden alkuvuoteen. Nyt tilanne on siis käytännössä sellainen, että toimenpiteet
jäävät lähes täysin
seuraavien hallitusten tehtäviksi.
Tilanne taloudessa on muuttunut radikaalisti huonompaan suuntaan
sen jälkeen, kun selonteon päätelmät
on tehty, ja hallitus siitä huolimatta esittää seurantaryhmän
linjauksesta poiketen rahoituksen runsasta lisäämistä puolustusmateriaaleihin.
Monessa muussa maassa maailmassa on menty toiseen suuntaan leikaten
jopa rajusti puolustusmäärärahoja tässä taloustilanteessa.
Nykytason turvaaminen on jo merkittävä lisäys,
jota ei ole pystytty antamaan millekään toiselle
ministeriön alaiselle toiminnalle. Kun puhutaan eri toimialojen
rahojen sitomisesta indeksiin, kieltäydytään
siitä yleensä vedoten menoautomaatteihin, joita
ei voida luoda. Nyt tämä on kuitenkin luvattu
puolustukseen. Sen lisäksi on luvattu 2 prosentin automaattikorotus,
joka pääministerin mielestä ei ole lainkaan
ristiriitaista siitäkään huolimatta,
vaikka silloin jouduttaisiin niistämään
sitä rahaa muiden ministeriöitten alueelta.
Puolustusmateriaalihankinnassa on oltava pitkän ajan
suunnitelmat, mutta nyt on uhkana, että näillä lupauksilla
aloitetaan mittavat asevarusteluhankinnat, joita sitten joudutaan
keskeyttämään tai pitäisi keskeyttää,
jos taloustilanne radikaalisti heikkenee, niin kuin näyttää.
Silloin joudumme vasta siihen tilanteeseen, mihin ed. Akaan-Penttilä tässä viittasi,
elikkä joudumme silloin leikkaamaan varuskunnista, puolustuksesta,
kertausharjoituksista, varusteista, kansainvälisestä kriisinhallinnasta.
Kummalliselta tuntuu, että tässä yhteydessä ei
myöskään siviilikriisinhallintaan ole
tällaisia lupausautomaatteja korotuksista tehty. Näistä syistä sekä puolustusvaliokunnan
lausuntoon että ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon on jätetty
sosialidemokraattien vastalause.
Kysymys Natosta on herkkä asia. Suurin osa kansalaisista
vastustaa yhä edelleen ihan totaalisesti Natoa, ja seurantaryhmän
kirjaus oli se linjaus, minkä takana myöskin sosialidemokraatit tässä asiassa
olivat. Kysymys on turvatakuista, joiden saamiseksi pohjoismainen
yhteistyö tai yhteistyö Euroopan unionin puolustuksessa
on vähintäänkin yhtä pitävää ja
pätevää kuin jäsenyys Natossa,
sillä mitään automaattia turvatakuiden
saamisesta ei ole olemassa, on sitten jäsenenä tai
ei. Kaikki riippuu aina tilanteesta kriisin tai sodan syttyessä.
Tämän ovat jo monet Natossa olevat maat kokeneet.
Kun selonteon lähtökohtana on laajan turvallisuuden
näkökulma, ovat esitetyt toimenpiteet kuitenkin
pelkästään puolustuspoliittisia. Tämä on
huomioitava, kun valmistellaan seuraavaa selontekoa. On erittäin
hyvä, että kaikesta hässäkästä päästiin
ja selonteko nähdään yhä pätevänä toimena,
niin että koko eduskunta pääsee asiasta keskustelemaan.
Tämän lisäksi voivat tulla sitten ajankohtaisista
asioista vaikkapa pääministerin ilmoitukset, jos
on päivitettävää.
Seuraavassa selonteossa on otettava myös paremmin käsiteltäväksi
yleisen asevelvollisuuden asema ja sen muoto. Kuten komentaja Kaskealakin
on esittänyt, tarvitsemme uudenlaisen järjestelmän,
niin että pelkästään nykyinen
siviilipalvelus- ja asevelvollisuusmalli eivät ole ne,
joiden välillä valitaan, vaan olisi mahdollisuus
valita, millaisella muodolla halutaan maata erilaisten kriisien
yhteydessä olla puolustamassa, ja saada näin kaikkien
meidän nuorten miesten osaaminen parhaalla mahdollisella
tavalla hyödynnettäväksi ja käyttöön.
Lopuksi kannatan ed. Eero Heinäluoman tekemää esitystä sosialidemokraattisen
vastalauseen kannanotosta näitten molempien kohtien osalta.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olisin kysynyt edelliseltä puhujalta,
että jos Natolla ei ole minkäänlaisia
turvatakuita, jos ne eivät ole mistään kotoisin,
niin miten ihmeessä te sitten vastustatte. Mitä järkeä siinä on
vastustaa, jos Naton turvatakuilla ei ole mitään
merkitystä? Siis jos se on ihan samanlaista höpötystä kuin
EU:n turvalauseke, yhteissopimusvelvoite, niin mitä varten
te vastustatte sitten? Minä nyt haluan kysyä.
Te sanoitte näin omassa puheenvuorossanne.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meillähän lukee siinä linjauksessa,
jonka me olemme hyväksyneet, että jätämme
yhä edelleen auki sen mahdollisuuden joskus hakea, jos
näemme sen järkeväksi ja tarpeelliseksi,
mutta jos myös ed. Ukkola on sitä mieltä,
että turvatakuita ei ole saatavissa Naton kautta, niin
hän on sosialidemokraattien kanssa samoilla linjoilla (Ed.
Ukkola: En ole!) todistamassa sen, että mitään
syytä liittyä Natoon ei siis todellakaan ole.
(Ed. Ukkola: Enhän minä sitä tarkoittanut!) — Sillä lailla
te sanoitte.
Lenita Toivakka /kok:
Arvoisa puhemies! Sekä valtioneuvoston selonteossa
että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään
huomiota kriisinhallinnan kehittämiseen. Tämä on positiivista,
sillä oikein kohdentuvilla kriisinhallintaoperaatioilla
Suomi voi vaikuttaa rauhanrakentamiseen ja demokratian edistämiseen.
Tarvitsemme sekä sotilaallista kriisinhallintaa konfliktien
rauhoittamiseksi että myös siviilikriisinhallintaa
vakauden ylläpitämiseksi ja elinolosuhteiden parantamiseksi.
Suomella on pitkät perinteet molemmista, eivätkä ne
ole toisilleen vastakkaisia.
Suomen on kuitenkin syytä pohtia, mitkä ovat ne
tavoitteet, joita haluamme edistää lähettämällä joukkojamme
kriisialueille. Vaikka rauhanturvaamisen perinteet ovat pitkät,
ei kunnollista keskustelua tavoitteista ole käyty.
Tulevina vuosina Suomen kriisinhallinnan painopisteet tulevat
olemaan Afganistanissa sekä Kosovossa, mutta myös
merioperaatioon osallistumista Somaliassa harkitaan. Näiden
operaatioiden luonne on muuttunut. Ne ovat yhä vaativampia
ja pitkäkestoisempia, ja ne aiheuttavat uudenlaisia haasteita
niin kalustolle kuin niihin osallistuvalle henkilöstöllekin.
Kuitenkin rauhanturvaoperaatioihin hakeutuvien määrä on
laskenut 2000-luvulla, joskin tilanne on hiukan korjaantunut näihin
korvauksiin tehtyjen korotusten jälkeen. Silti edelleenkään
ei olla sellaisessa tilanteessa, jossa hakijoista muodostuisi monipuolinen
eri ammattialoja muodostava joukko. Perinteisesti juuri eri alojen
osaajien hakeutuminen rauhanturvatehtäviin on ollut suuri
etu ja Suomen etu.
Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden
määrää aiotaan tulevaisuudessa
kasvattaa merkittävästi nykyisestä 150
henkilöstä. On erittäin positiivista,
että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota
naisasiantuntijoiden määrän lisäämiseen.
Kyse ei ole ainoastaan suomalaisnaisten tasa-arvon edistämisestä.
Sotien luonteen muuttumisen seurauksena terroriteot siviiliväestöä kohtaan
ovat yleisiä. Esimerkiksi seksuaalinen väkivalta
on monissa konflikteissa näytellyt suurta osaa siviiliväestöön
kohdistuvassa sodankäynnissä. Sen seurauksena
traumat ovat syvät vielä vuosien jälkeen
ja luottamuksen rakentaminen on äärimmäisen
vaikeaa. Pysyvän rauhan rakentamisen kannalta on tärkeää,
että siviiliväestön kokemiin raakuuksiin
annetaan apua ja että tekoihin syyllistyneet saavat rangaistuksensa
tuomioistuimissa. Uhrien kokemusten purkamiseksi tarvitaan hyvin
koulutettuja asiantuntijoita, joille naiset voivat antaa todistajanlausuntonsa.
Kovia kokeneet uhrit eivät yleensä pysty kertomaan
eivätkä halua eivätkä saa esimerkiksi kulttuuriin
liittyvien syiden vuoksi kertoa näistä kokemuksistaan
miehille.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Vaikka selonteon lähtökohtana
on laaja turvallisuuskäsite, jää sen
käsittely osittain pinnalliseksi ja hajanaiseksi selonteossa,
aivan kuten hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli täällä aikaisemmin mainitsi.
Tähän kiinnittivät huomiota myös
ulkoasiainvaliokunta mietinnössään sekä hallintovaliokunta
lausunnossaan. Laajan turvallisuuskäsityksen mukaisia uusia
uhkia ovat esimerkiksi terrorismi, järjestäytynyt
rikollisuus, joukkotuhoaseiden leviäminen, rajaturvallisuus,
suuronnettomuudet sekä luonnonkatastrofit. Yhteiskunnan
yhtenä perustehtävänä on kansalaisten turvallisuudesta
huolehtiminen. Tämän vuoksi myös tässä selonteossa
tulisi paremmin jatkossa käsitellä näitä kaikkia
turvallisuusuhkia samanaikaisesti ja myös pohtia, mistä resurssit
niihin vastaamiseksi saadaan ja miten vastuut jaetaan. Sisäisen
turvallisuuden ohjelmassa monia näistä toki käsitellään
poikkihallinnollisesti, mutta mielestäni laajan turvallisuuskäsityksen
tulisi heijastua paremmin myös tähän
keskeiseen turvallisuutta käsittelevään
selontekoon.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa puhemies! Suomen asema puolustuspoliittisena ja kansan kokoon
nähden myöskin maantieteellisenä tyhjiönä EU:n
koillisrajalla ei ole asema, johon meidän tulee jäädä.
Siksi tarvitsemme taloudellista, koulutuksellista, toiminnallista
ja materiaalista yhteistyötä alueemme turvaamiseen.
Yksi syy, joka lisää epävakautta myös
EU:n ja Suomen lähiympäristössä,
on tämän hetken taloustilanne. Pohjoismainen yhteistyö,
EU:n ja YK:n todellinen vaikutusvalta, EU:n turvatakuut tai voima puolustus-
ja kriisinhallintatoiminnassa ovat hyvä toimintaympäristö.
Ne eivät kuitenkaan riitä maamme puolustamiseen;
siksi tarvitaan yhteistyökumppani, jolla on aidosti kykyä olla
tukena ja joka auttaa myös uhkien etukäteisanalysoinnissa.
Kuten ed. Tennilä täällä salissa
jo sanoi, yhteiskuntarauha tehdään parantamalla
kansan hyvinvointia huolehtimalla työttömistä,
köyhistä jne. Olen samaa mieltä, ja juuri
siksi olen huolissani maamme asemasta yhä vahvemmaksi kasvavan
ja yltiöuhoavan sekä historiaa poikkeuksellisesti
tulkitsevan patrioottisen suurvaltion vierellä, kansan
hyvinvointi kun ei siellä näytä olevan prioriteettilistalla
ensimmäisten joukossa.
Arvoisa puhemies! Venäjä liittolaisineen suunnittelee
yhteisen ilmapuolustusjärjestelmän luomista Naton
ja Kiinan rajalle. Kolme alueellista ilmapuolustusjärjestelmää kehitetään
yhteistyössä Valko-Venäjän,
Armenian ja Keski-Aasian yhteistyömaiden kanssa. Huolimatta maansa
infrastruktuurin ja kansalaisten hyvinvoinnin epätasa-arvoisuudesta
sekä taloustaantumasta johtuvasta lisäkurjistumisesta
aikoo Venäjä myös vahvistaa armeijaansa,
lapsikadettien koulutusta, patrioottinuorison toimintaa. Sotalaivastoa
aiotaan laajentaa rakentamalla nykyisen lentotukialuksen seuraksi
lisää laivastovoimaa vartioimaan kaikilla merillä maan
kansalaisten turvallisuutta ja etuja. Venäjän
geopoliittinen asema ja kansalle annettujen johtajien hallintotapa
sekä talous-, yhteiskunta- että sotilasasioissa on
jo nyt osoittanut maailmalle toiminta-arvonsa ja ikävä kyllä myös
sen, miten se ymmärtää korruption, kansainväliset
sopimukset ja miten se haluaa ratifioida tai noudattaa niitä.
EU:n tahto pitää Venäjä tasa-arvoisena
ja tasaveroisena kumppanina vaikeutuu, kun Venäjä nykytoiminnallaan
haluaa itse eristää itsensä muusta maailmasta.
EU:n ja uuden Euroopan parlamentin pitäisikin ottaa
nykyistä selkeästi aktiivisempi ote suhteessa
Venäjään ja sen talous- ja varustelutyökaluihin,
ei pelkästään ympäristöasioihin.
Viisumivapaus ja energiariippuvuuden lisääminen
Venäjästä on mielestäni toistaiseksi
tyhmyyttä. Kaasuhanat ja kaasun hinta ohjautuvat kuitenkin
loppupeleissä Moskovasta, oli taloustilanne mikä tahansa.
Itämeren kaasuputket antavat myös sotilastoimintaa
hyväksytymmän oikeutuksen tuoda sota-alukset Suomenlahdelle
valvomaan putken turvallisuutta, toivottavasti toimimaan myös öljykatastrofin
siivouksessa ja varsinkin maksamisessa.
Arvoisa puhemies! Puolustustahdon, kriisinhallinnan, kansalaistaitojen
ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen perinne on oman kansamme vahvuus
sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Maamme
geopoliittinen asema vaatii energiaomavaraisuutta sekä omissa
käsissä olevan len-to-, meri- ja rautatiekaluston
yhteiskuntatoimintojen ja kaupan varmistamiseksi. Tämän
ymmärtäminen ja toimintasuunnittelu edellyttävät
kaukonäköistä, realistista uhkakuvaennakointia
ja kansalaiskeskustelua. Puolustuspoliittinen selonteko on tässä asiassa
erinomainen työkalu ja vuotuinen 2 prosentin puolustusbudjettikorotus
välttämättömyys.
Håkan Nordman /r:
Arvoisa puhemies, ärade talman! I remissbehandlingen
uttalade jag den besvikelse som vi upplever i Österbotten
på grund av att försvarsmakten fortsätter
att minska sin verksamhet och närvaro i området.
Enligt redogörelsen kommer militärlänets
och stabens ställning att försvagas.
Jo lähetekeskustelussa ilmaisin pohjalaisten huolen
siitä, että Puolustusvoimien toimintoja supistetaan
jatkuvasti alueellamme. Tällä kertaa muutetaan
Pohjanmaan sotilasläänin esikunta aluetoimistoksi.
Aluetoimistolla ei tule olemaan samaa statusta sijoituspaikkakunnalla
kuin sotilasläänillä on perinteisesti
ollut. Tämän ulkoasiainvaliokunta toteaakin mietinnössään.
Vi inser naturligtvis att militärlänets ställning kommer
att försvagas och att detta till någon del också kommer
att påverka personalen.
Mutta tyydytyksellä totean, että ulkoasiainvaliokunta
painottaa sitä, että kun aluetoimistoihin siirrytään,
on nykyistä henkilövahvuutta pidettävä miniminä.
Tämä pätee erityisesti Vaasan aluetoimiston
osalta, koska sen toiminta-alueeseen kuuluu kolme eri maakuntaa,
poikkeuksellisesti näin, ja lukumäärällisesti
suuri joukko kuntia. Tämä aiheuttaa muun muassa
kutsuntojen yhteydessä normaalia enemmän työtä.
Tämän lisäksi on otettava huomioon, että Pohjanmaan
aluetoimiston on palveltava molemmilla kotimaisilla kielillä ja
sellainen henkilökunnan kielitaito on varmistettava jatkossakin.
Tätä taustaa vasten minua huolestuttavat alustavat
tiedot siitä, että Vaasan aluetoimistoon on sittenkin
suunniteltu huomattavaa henkilökunnan supistamista jo ennen
kuin eduskunta on hyväksynyt parhaillaan käsittelyssä olevan
mietinnön. Asia on valmisteltu ulkoasiainvaliokunnan kannan
vastaisesti.
Pohjanmaan esikunnassa on toiminut 22 henkilöä,
mutta sen oman arvioinnin mukaan tehtävät voitaisiin
kuitenkin hoitaa 18 henkilön toimesta hyvällä organisoinnilla.
Alustavien tietojen mukaan suunnitelmissa on kuitenkin puhuttu vain
15—16 henkilön vahvuudesta. Viittaan edelleen
valiokunnan näkemykseen minimivahvuudesta.
Nyt puutun tärkeään periaatteeseen,
eli sopiikin kysyä, mikä painoarvo tällaisella
eduskunnan mietinnöllä on. Tällä kertaa
on kyse ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Minkälainen
painoarvo tällaisella mietinnöllä on,
jos operatiiviset, toimeenpanevat viranomaiset toimivat tällä tavalla,
johon viittaan, eli ennenaikaisesti laaditaan omat suunnitelmat,
jopa eduskunnan tahdosta poikkeavalla tavalla?
Till slut så fattas det bara att även Österbottens
militärorkester flyttas bort från Vasa.
Eli puuttuu nyt vain, että myös Pohjanmaan sotilassoittokunta
siirretään muualle.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Nordman kiinnitti tärkeään
kysymykseen huomiota. Myös puolustusvaliokunta kuuli asiantuntijoita
tässä asiassa, ja kävi selville, että kun
suunnitelman mukaan sotilasläänien muuttaminen
aluetoimistoiksi toteutettaisiin ensi vuoden alusta, tämä on
erittäin nopea aikataulu. Kun tämä selontekomenettely on
myöhästynyt vähintään
puoli vuotta alkuperäisestä, niin nyt jäljelle
jäävä aika näyttää jäävän
todella lyhyeksi. Valiokunnassa kyllä, vaikka sitä ei
suoraan kirjattu tänne lausuntoon, lähdettiin
ajatuksesta, että kun pitää hoitaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa,
jota kaikki osapuolet edellyttävät ja johon on
sitouduttu, niin olisi syytä miettiä, pitäisikö vähintään
tätä suunnitelman toimeenpanoa siirtää vuodella.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomessahan on perinteisesti suhtauduttu turvallisuus-
ja puolustusasioihin vastuuntuntoisesti ja harkitusti. Käsittelyssä oleva
selonteko jatkaa samalla hyvällä linjalla. Tässä vaiheessa on
hyvä katsoa tulevaisuuteen siltä osin, että jos selontekokäytäntöä jatketaan,
olisi se ajoitettava hallituskauden alkuun. Lisäksi on
muistettava, että turvallisuusympäristössämme
voi tapahtua nopeitakin muutoksia, joihin nykyinen, kerran neljässä vuodessa
tehtävä selonteko on liian raskasvetoinen. Aktiivista
puolustus- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoa
voi enemmän hyödyttää esimerkiksi
tasaisin väliajoin käytävä ajankohtaiskeskustelu.
Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä kysymyksistä on
kansallisen puolustuksemme rahoitus ja resurssit. Selonteon yhteydessä olemme
pohtineet vakavasti sitä, miten paljon rahaa voidaan käyttää Suomen
puolustukseen. Puolustusbudjetti tarvitsee kipeästi 2 prosentin
vuosittaisen korotuksen, jotta selvitään kustannustason
noususta ilman organisaatiomuutoksia ja varuskuntien lakkauttamisia.
Tällä summalla pystytään myös kehittämään
Puolustusvoimien toimintaa tasapainoisesti. Jos tuo rahoituksen
taso laskee finanssikriisin vaikutuksesta, on meidän tehtävä perinpohjainen
selvitystyö kustannusten alentamisvaihtoehdoista. Esimerkiksi
kiinteistökulut lohkaisevat aimo annoksen puolustusbudjetista. On
syytä miettiä tarkkaan, millaisia vuokrantuottotavoitteita
Puolustusvoimien käytössä oleville kiinteistöille
laitetaan.
Herra puhemies! Itämeren alue on meille merkittävä kuljetusreitti
ja kaupankäynnin väylä. Lisäksi
sillä on tärkeä turvallisuuspoliittinen
merkitys. Venäjälle ja sen kauppakumppaneille
on erityisen tärkeää pitää Itämeren
kuljetusväylä avoinna ja toimivana. Yhteistyön
myötä aseellisen konfliktin uhka alueella vähenee
huomattavasti. Kasvavan liikenteen mukanaan tuomat onnettomuusriskit
ovat sen sijaan varteenotettava turvallisuusuhka kaikille alueen
maille. Suomen osallistuminen alueen turvallisuuskehitykseen on
mielestäni luonnollista ja tärkeää.
Maamme tulee olla aktiivisesti mukana ainakin yhteisen ilma- ja
merivalvontakuvan eteenpäinviemisessä.
Itämeri-yhteistyö limittyy sujuvasti myös
Venäjä-yhteistyöhön. Suomelle
Venäjä on naapurimaa, jonka kanssa on ylläpidettävä tiiviitä taloudellisia
suhteita ja toimivaa viranomaisyhteistyötä. Suomen
Venäjä-osaamista on vaalittava, sillä se
on vahvuutemme myös Euroopan unionissa. Lisäksi
Venäjän tarjoamat mahdollisuudet kasvavat jatkuvasti.
Venäjä on kasvattanut taloudellista merkitystään
panostamalla satamiin ja logistiikkaan. Pian on myös mahdollista,
että suuri osa Euroopan tarvitsemasta energiasta kulkee
Itämeren pohjaan suunnitellun kaasuputken kautta. Suomen
Venäjä-strategiaa on täsmennettävä ja suhteita
on vahvistettava erityisesti kauppakumppanuutta painottaen.
Arvoisa puhemies! Suomessa on keskitytty laajaan eurooppalaiseen
yhteistyöhön, yhteistyöhön potentiaalisten
turvallisuusuhkien torjunnassa. Myös Naton turvallisuutta
ja vakautta ylläpitävä vaikutus on huomioitava
Suomen turvallisuuspolitiikassa. Laaja-alainen yhteistyö Naton ja
EU:n kanssa ei ole Suomen etujen vastaista, päinvastoin.
Jäsenyys EU:ssa tai mahdollisesti Natossa ei kuitenkaan
koskaan vähennä omaa vastuuta turvallisuudestamme.
Vahva kansallinen puolustus on edelleen välttämätön.
Siksi on tärkeää pitää yllä suomalaisten
maanpuolustustahtoa ja vahvistaa Puolustusvoimien positiivista julkisuuskuvaa.
Pohjoismaisen kumppanuuden merkitys painottuu erityisesti materiaaliyhteistyön
mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin. Puolustusmateriaalit ovat kallistuneet
viime vuosina. Yhteisten huolto- ja materiaalihankintojen kautta
voimme saada aikaan tärkeitä säästöjä.
Tulevaisuudessa Suomi joutuu kovan paikan eteen esimerkiksi silloin,
kun lentokalustoamme täytyy uusia. Erikoistuminen vain
tiettyihin puolustuksen osa-alueisiin voi olla varteenotettava vaihtoehto
tulevaisuudessa, jos resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä kaluston
uusimiseen. Huomioitava on tietysti tänään
se, että Pohjoismaiden puolustusvoimilla on erilaisia painopisteitä.
Erilaiset statukset suhteessa Natoon ja EU:hun myös hankaloittavat
roolien erikoistumista, mutta yhteistyöhön voidaan
pyrkiä siitä huolimatta.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Karhuvaaran puheenvuoroa,
jäin miettimään, onko hänen
käsityksensä Venäjästä laajasti
jaettu kokoomuksen piirissä. Mutta nyt kun kuuntelin ed. Paajasen
puheenvuoron, niin totean, että näköjään
erilaisia lähestymiskulmia on. Minusta ed. Paajasen lähestymiskulma
on se, joka tässä salissa hyvin laajasti jaetaan,
ja myös puolustusvaliokunta käsitellessään
Venäjää totesi muun muassa näin,
että Venäjä ei muodosta Suomelle sotilaallista
uhkaa, Suomi on Venäjälle hyvä naapuri
ja tärkeä kauppakumppani.
Ulla Karvo /kok:
Arvoisa puhemies! Selonteon lähtökohta on
se, että Suomeen ei arvioida kohdistuvan sotilaallista
painostusta tai voimankäyttöä ilman,
että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia.
Käsittelyssä olevasta selonteosta käy
hyvin ilmi se, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
kytkeytyy ulkopolitiikkaan, ja se, että Suomi on riippuvainen
globaalimaailman tapahtumista ja olosuhteista.
Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisimmät
tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen
koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön
turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden
ylläpitäminen. Omien perusarvojen puolustaminen
edellyttää monenkeskisen yhteistyön edistämistä.
Suomen on jatkossakin huolehdittava omasta uskottavasta puolustuksestaan
ja osallistuttava kehittyvään eurooppalaiseen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Euroopan unionin jäsenyys on Suomelle perustavan laatuinen
turvallisuuspoliittinen valinta ja myös väylä ulkosuhteiden
hoitamiseen. Valtaosa EU:n jäsenmaista on järjestänyt
puolustuksensa Naton kautta, ja tämä edellyttää myös
Suomelta aktiivista Nato-politiikkaa. Suomen on ylläpidettävä mahdollisuutta
hakea Naton jäsenyyttä, jos katsomme jatkossa
haluavamme osallistua tasavertaisena liittokunnan päätöksentekoon.
Tällä hetkellä olemme mukana Nato-yhteistyössä lähes
kaikilla tasoilla mutta vaikutusmahdollisuutemme ovat rajoitetut
ilman jäsenyyttä.
On ollut mielenkiintoista seurata tänään
Natoon liittyvää kriittistäkin keskustelua.
Itselläni ei ole ongelmia selonteon linjausten suhteen, vaan
päinvastoin tiukempikin Nato-myönteisyys olisi
paikallaan.
Oman puolustuksemme takaaminen edellyttää yleistä asevelvollisuutta.
Vallitsevasta taloustilanteesta huolimatta on syytä yhtyä selonteon näkemyksiin
rahoituksen turvaamisesta. Nykyisen tasoinen puolustus edellyttää täysimääräisen indeksin
päälle tulevaa 2 prosentin korotusta vuodesta
2011. Vain tällä linjauksella voidaan turvata
uskottava puolustus ja varuskuntien säilyminen. Varuskuntien
sijaintipaikkakunnilla työllistävä vaikutus
on usein elintärkeä tekijä.
Arvoisa puhemies! Selonteossa kartoitetaan Suomen toimintaympäristö ja
erilaiset uhat monitahoisesti. Sekä puolustusvaliokunta
että ulkoasiainvaliokunta kiinnittävät
kuitenkin huomiota arktisten alueiden kehityksen käsittelyn
pintapuolisuuteen. Tähän on helppo yhtyä.
Arktisten alueiden kasvava merkitys on syytä jatkossa
tiedostaa paremmin myös Suomessa. EU:n valmistelema arktisen
alueen politiikka osoittaa kasvavan mielenkiinnon kohdistuvan näille
alueille eikä vähiten energiavarojen takia. Tässä yhteydessä Suomen
olisi voimakkaasti painotettava yhtymäkohtia pohjoisen
ulottuvuuden politiikkaan.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Karvo toi julki reilusti oman Nato-myönteisen
kantansa. Viittaan Maanpuolustuskorkeakoulun selvitykseen ja siinä käsiteltyyn
Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen ja sen vaikutukseen yleiseen
asevelvollisuuteen ja aluepuolustusjärjestelmään,
johon on ottanut kantaa aikoinaan myöskin puolustusministeri
Kääriäinen. Kysynkin ed. Karvolta, kuinka
hän ajattelee käyvän Ivalon rajakomppanialle,
Sodankylän jääkäriprikaatille,
Tervolan varikolle tai vaikkapa Rovajärven ampumaharjoitusalueelle
Suomen Nato-jäsenyyden myötä. Kuinka
moni näistä yksiköistä jatkaa,
ja mitkä esimerkiksi Rovajärven käyttötarkoitukset
sen jälkeen olisivat?
Nythän maakuntakaavassa, mikä hyväksyttiin tiukan
väännön jälkeen, Puolustusvoimat
haki mahdollisimman suuren liikkumatilan omille tarpeilleen, ja
kysymys kuuluu, kun perustelut olivat, että halutaan käyttää uusia
ja järeämpiä aseita: ovatko ne uudet
ja järeämmät aseet sitten suomalaisia
aseita, vai käyttääkö niitä joku
muu maa tai liittouma sillä alueella?
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Maanpuolustuksen suunnittelukunnan tekemän
selvityksen mukaan suurin osa suomalaisista haluaa, että Suomi
pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana, ja minusta näissä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisissa avauksissa on kyllä kansan mielipidettä kuunneltava
hyvin tarkkaan. Olen hieman hämmästynyt siitä,
että kokoomuksella näyttävät
rivit olevan hieman hajallaan tämän asian suhteen.
Toisaalta ymmärrän, että jokainen voi
oman mielipiteensä tuoda julki. Mutta kun kansallisesta
puolustuksesta puhumme, niin olisi äärettömän
tärkeätä, että me löytäisimme
yhteisen sävelen, miten me kehitämme pitkäjänteisesti
puolustusta, ja sitä taustaa vasten minusta tämmöisiin
hyvin radikaaleihin irtiottoihin ei olisi nyt varaa.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En voi myöskään
muuta kuin ihmetellä sitä, miksi kokoomuskansanedustajien rivit
ja paikoitellen jopa ministerijoukonkin rivit ovat hyvin sekaisin
siitä, aiotaanko pitää jatkossakin Suomi
sotilaallisesti liittoutumattomana vai ei. Tämä äskeinen
puhe todistaa sen, että kokoomuksella tuntuu olevan missiona
ainoastaan käsitellä tämän selonteon
yhteydessä tällaista positiivista Nato-virettä.
Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten todettu, tällä hetkellä olemme
mukana Nato-yhteistyössä lähes kaikilla
tasoilla. Sen vuoksi on syytä pitää se
ovi aika avoinna myös jäsenyydelle, jotta pystyisimme vaikuttamaan
täysipainoisesti myös tässä Nato-yhteistyössä.
Mitä tulee omaan puolustukseemme, en epäile,
etteikö oma puolustuksemme edellyttäisi myöskin
alueellisten varuskuntien säilymistä ottaen huomioon,
että Suomi on pinta-alaltaan äärettömän
suuri maa.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikasta luo hyvän katsauksen siihen toimintakenttään,
jossa Suomen ja suomalaisten turvallisuus muodostuu.
Suomen turvallisuustilanteen kehittymistä arvioidaan
selonteossa kattavasti ja realistisesti. Selonteko huomioi Suomen
kannalta keskeisimmät kansainväliset turvallisuusuhkat
ja Suomen lähialueiden kehityksen sekä arvioi
Suomen asemaa kansainvälisessä toimintaympäristössä.
Selonteko on rakennettu laajan turvallisuuskäsitteen
ympärille, joka käsittää monenlaiset
turvallisuuskysymykset ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot.
Tämä katsontakanta antaa selonteolle uudenlaisen,
modernin ulottuvuuden. Turvallisuustilanteen arviointiin on otettu
mukaan myös tekijöitä, jotka eivät
vielä tällä hetkellä uhkaa turvallisuutta
mutta joista toimintaympäristön muuttuessa saattaa
koitua turvallisuusuhkia. Laaja-alaiset turvallisuusuhkat voivat
johtua ihmisten aktiivisesta toiminnasta, kuten terrorismista tai
sotilaallisen voiman käytöstä, tai saattavat
olla tahattomia, esimerkiksi luonnonkatastrofeja.
Keskeistä mahdollisen kriisitilanteen hallinnassa on,
että koko yhteiskunta on valmistautunut vastaanottamaan
sen, jotta tarvittavat voimavarat saadaan tehokkaasti ja nopeasti
käyttöön.
Lähialueillammekin tällaisia potentiaalisia turvallisuusuhkia
on monia, esimerkiksi Itämeren lisääntyneestä laivaliikenteestä johtuvat
onnettomuusriskit ja ympäristökysymykset, ihmiskauppa
ja laiton maahanmuutto sekä tarttuvien tautien leviäminen.
Hyvä puhemies! Suomen ja sen lähialueiden turvallisuus
on myös entistä enemmän sidoksissa globaaleihin
tapahtumiin. Maailmanlaajuisesti suurimmat turvallisuusuhkat liittyvät
köyhyyteen, ihmisten eriarvoistumiseen ja huonoon hallintoon,
jotka poikivat epävakautta ja turvattomuutta. Kehitysyhteistyö on
kysymys, josta meidän on kannettava vastuumme paitsi yhteisvastuun
myös oman turvallisuutemme nimissä.
Suomen tulee jatkaa monenkeskistä kansainvälistä yhteistyötä ja
edistää suomalaisia perusarvoja — ihmisoikeuksia,
demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, vapautta, suvaitsevaisuutta
ja tasa-arvoa — kaikilla niillä foorumeilla, joihin
se osallistuu: YK:ssa, Euroopan unionissa, Etyjissä, Euroopan
neuvostossa, Naton operaatioissa.
Kehitysyhteistyössä oleellista on rahoituksen tarpeenmukainen
kohdentaminen ja määrärahojen riittävä turvaaminen.
Hallitus on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja
0,51 prosenttiin vuoteen 2010 ja 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä,
ja tästä lupauksesta sen on pidettävä kiinni.
Arvoisa puhemies! Me emme enää tyydy siihen,
emme voi tyytyä siihen, että pystymme turvaamaan
kansalaistemme turvallisuuden oman maamme rajojen sisäpuolella.
Muuttuva ja globalisoituva maailma luo jatkuvasti uudenlaisia uhkia,
jotka voivat horjuttaa myös oman yhteiskuntamme turvallisuutta.
Siksi meidän on osallistuttava aktiivisesti kehityksen
tukemiseen ja turvallisuuden rakentamiseen maailmanlaajuisesti.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka minun tehtäväni
ei olekaan selvittää, mikä on kokoomuksen
kanta Natoon, niin minä voin kuitenkin seurakunnalle lukea
puoluekokouksen päätöksen. EU-kannanotossa,
johon myös tämä liittyy, sanotaan Natosta
seuraavaa: "Kokoomuksen mielestä jäsenyys Natossa
vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa.
- - Suomen tulee osallistua eurooppalaisen turvallisuuden
rakentamiseen täysipainoisesti sekä EU:n että Naton
kautta."
Herra puhemies! Minun oma kantani on — minä järkytän
seurakuntaa tietenkin, demareita, mutta minun oma kantani on — että Suomen
täytyy liittyä Natoon, ja siksi minä sanonkin
heti: (Ed. Kuoppa: Siinä se sotarumpu soi!) Suomen täytyy
liittyä Natoon oman turvallisuutensa takia. Kun lukee tarkasti
niin tämän turvallisuuspoliittisen selonteon kuin
siitä annetun mietinnönkin, niin sehän
ei muuta yhtään mitään. Se on
hyvin hieno, tasapainoinen, kaikin puolin korrekti, ja en ymmärrä,
mistä demarit ja vasemmisto ovat järkyttyneet,
kun siinä ei nyt oteta yhtään mihinkään
mitään uutta kantaa. Se on samanlainen kanta kuin
oli silloin aikaisemminkin. Jos tämä järkyttää ihmisiä,
niin sitten niiden ihmisten sisälmykset ovat kyllä järkyttyneet
jostain muusta. Tämän ei pitäisi kyllä järkyttää.
Mutta Suomen kansan tulisi kyllä järkyttyä siitä tilanteesta,
että Suomi ei edelleenkään ymmärrä,
meidän poliittiset päättäjät
eivät edelleenkään halua tehdä niitä ratkaisevia
päätöksiä, joita Suomen pitäisi
tehdä. Meidän turvallisuutemme takeeksi ei riitä Euroopan
unioni eikä siihen liittyvä turvallisuuslauseke
sen takia, että se on aivan yhtä tyhjän
kanssa. Joku auttaa ja joku ei auta ja todennäköisesti
ei kukaan auta, jos oikein paha tilanne sattuu.
Miksi Nato-jäsenyys tarvitaan? Syy on se, että siinä on
tämä kollektiivisen turvallisuuden 5 artikla,
joka antaa turvallisuuslauseketakeen, eikä sitä tarvitse
sen enempää miettiä. Sitä on
yhden kerran käytetty, ja se oli tietenkin silloin, kun
terroristit hyökkäsivät Amerikan suurimpiin
rakennuksiin, mutta sitäkään ei silloin
sitten käytetty terroristeja vastaan. Mutta Suomen kannalta
on tärkeää, että meillä olisi
jonkinlainen mahdollisuus, jos tilanne kärjistyy. Ja tämä analyysi
tästä, minkälainen meidän lähialueen
tilanne on, on minusta heppoinen. Siinä on toki huomattu
ja sanottu, kerrottu, miten Venäjä on muuttunut
1990-luvulta: se yrittää tehostamalla ja tiivistämällä ja koventamalla
politiikkaansa paikata omaa suurvalta-asemaansa, jonka se 1990-luvulla
menetti. Mutta ei ole ollenkaan kerrottu sitä, mitä se
vaikuttaa Suomeen.
Ed. Karhuvaara toi esille justiin sen, mitä se saattaa
vaikuttaa. Se saattaa vaikuttaa tämän tyyppisissä ratkaisuissa
kuin esimerkiksi Itämeren kaasuputki, että sinne
tulee sota-aluksia. Minä toin esiin aikaisemmassa puheenvuorossa Itämeri-selonteon
yhteydessä toisen vaaran. Ja se vaara on se, että Suomelta
vaaditaan tukikohtia, jotta Venäjä voi pitää huolta
siitä omasta kaasuputkestaan. Täytyy muistaa,
että kaasunvienti Eurooppaan on Venäjälle äärimmäisen
tärkeä asia. Kaasunviennistä, öljynviennistä 85
prosenttia menee Eurooppaan. Kuitenkin Venäjän
taloudellinen mahti on vaan 3 prosenttia ja Euroopan unionin 30
prosenttia. Ja kaikesta tästä huolimatta ei saada
vakautetuksi Venäjän ja Euroopan unionin välistä suhdetta.
Ei saada sitä yhteistyösopimusta aikaan, mistä on
neuvoteltu jo vuositolkulla. Kyllä Georgian sota osoitti,
että meidän lähialueella on turvallisuusvaje
ja olisi jo aikoja sitten pitänyt tehdä jotakin.
Mutta kuten ed. Akaan-Penttilä sanoi, joko poliittiset
päättäjät eivät ole
ymmärtäneet tai eivät sitten ole halunneet tehdä niitä ratkaisuja,
mitä tulisi tehdä.
Tähän keskusteluun sinänsä,
Nato-keskusteluun, on tullut uusi elementti, jonka puhemies Sauli
Niinistö toi muutama päivä sitten Helsingin
Sanomien haastattelussa. Siinähän ideana oli se,
että Suomi liittyy vaivihkaa Natoon, elikkä jos
Euroopan unioni kaikkinensa liittyisi Naton jäseneksi,
niin silloinhan Suomi olisi Naton jäsen eikä mitään
muuta tarvittaisi. Mutta sepä ei taida onnistua näin
helposti sen takia, että Euroopan unionin jäsenmaista
21 on Natossa eivätkä ne nyt välitä tuplajäsenyydestä.
Tämän sinänsä hyvän
idean huono puoli on se, että se ei taida onnistua justiin
siksi, että enemmistö EU-jäsenmaista
on tällä hetkellä Naton jäseniä.
Toinen asia. Suomen kannalta tärkeä asia minun
mielestäni on se, että meidän pitäisi
kyllä tiivistää pohjoismaista turvallisuus-
ja puolustusyhteistyötä, ja tämä asia
on minusta menossa periaatteessa ihan hyvään suuntaan.
Mutta siinäkin voitaisiin mennä sillä tavalla
niin pitkälle, että voitaisiin ryhtyä ajattelemaan,
että perustettaisiin nykyajan Nordek, Pohjoismaiden unioni, ikään
kuin Euroopan unionin sisään. Silloin oltaisiin
niin kuin vahvemmalla pohjalla siitä, että varmasti
edes Pohjoismaat — jos tarvittaisiin tämmöisiä turvallisuusjärjestelyjä ja
turvaa — ainakin tämän Pohjoismaiden
unionin jäsenet, nykyajan Nordekin jäsenet, tulisivat
meidän turvaksemme.
Sitten puuttuisin menneisyyteen. Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan
yksi tärkeimpiä munauksia, pahimpia munauksia
on ollut se, että me (Puhemies: Aika!) luovuimme jalkaväkimiinoista.
Sitä ei olisi saanut tehdä. Nyt meillä on
kalliit rypälepommit tulossa tilalle emmekä pysty
liittymään Oslon sopimukseen. Tässä olisi paljon
aihetta, mutta aika loppuu, kuten puhemies tuolla ilmoitti. (Puhemies:
Aika loppui jo 2 minuuttia sitten!)
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoro oli kuin kumpujen
yöstä Venäjän uhan esittelyssä.
On vaikea tunnistaa, että kuitenkin eletään 2000-lukua
ja meillä on naapurina Venäjä, joka on
demokraattinen markkinatalousmaa, joskin kehityksensä alkuvaiheessa,
mutta kuitenkin, niin kuin täällä valiokunnan
mietinnössä todetaan ja keskusteluissa eri yhteyksissä on
todettu, on huomattava, että Venäjä ei
ole Neuvostoliitto. Venäjä on toisenlainen valtio.
Mitä tulee sitten tähän kaasuputkeen,
niin kaasuputkessa on kaksi päätä: toisesta
päästä tulee kaasua ja toisesta tulee
rahaa kaasun lähettäjälle. Ja tässä kysytään,
onko niin, että tarvitaan Venäjän sotalaivoja
suojaamaan sitä putkea. Ehkä siellä tarvitaan
sitten saksalaisiakin suojaamaan sitä toista päätä.
Haluan tällä vain sanoa, että kyllä se
on tämmöinen keskinäisriippuvuuden ilmenemismuoto,
kun tällä tavalla kauppaa käydään. Minun
käsitykseni tästä Venäjän
tilanteesta on niin kuin peruslinjaltaan se, että keskinäisriippuvuus
kasvaa ja sitoo yhteen Venäjää Euroopan kanssa.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa turvallisuuspolitiikan
linjaukset ovat kestäviä ja niihin ei tarvita
oleellisia tarkastuksia, toisin kuin ed. Ukkola täällä väittää.
Hän käytti viisi ja puoli minuuttia Naton kehumiseen,
ja minusta se oli kyllä liikaa jo siinä kontekstissa,
että tämä selonteko säilyttää Suomen
etäisyyden Natoon aivan samana.
Toiseksi ed. Ukkola otti esiin henkilömiinakysymyksen.
Kyllä minusta on erittäin vanhanaikaista kaipailla
menneisyyteen ja olettaa, että Suomi vieläkin
olisi häpeäpilkku maailmalla siinä, että me
käyttäisimme henkilömiinoja puolustuksessa.
Minusta se on kyllä todella vanhanaikaista politiikkaa.
Itse en ainakaan voi allekirjoittaa sitä, että me
toimisimme kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja
niiden hengessä maailman yleistä tahtotilaa vastaan.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola munkin mielestä vähä toi
liian voimakkaasti tuota Nato-ilosanomaa esille. Itte oon sinänsä neutraali.
Mua ei sinänsä ärsytä, jääräänkö me
tähän nykytilahan tai mennähänkö Natohon,
mä oon sen verran suvaitsevainen. Mutta yhres asias mä vähän
kyllä kallistuusin ed. Ukkolan kannalle, että jos
nyt tässä ajatellahan säästöjä ja
näitä ja kuitenkin todennäköisesti
ei tuu sellaasta tilaa, jotta me käytetähän näitä miinoja
hyväksi tai meidän pitää käyttää, niin
en tiä, onko näistä jalkaväkimiinoosta
ja näistä luopuminen ollut siinä mieles,
vaikka kansainvälisen ytimen takia pitiki siirtyä rypälemiinoohin,
mutta kyllä mä täs oon ed. Ukkolan kans hivenen
samaa mieltä.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin muistuttaa ed. Ukkolalle,
että me olemme eläneet jo rauhan aikaa yli 60
vuotta, ja minusta se on kyllä hyvä osoitus siitä,
että ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on ollut onnistunutta.
Ei minusta muuhun tulokseen voi tulla.
Ed. Ukkola arvioi, että kansa ei voi ymmärtää sitä,
että poliittiset päättäjät
eivät ole tähän Nato-kytkentään
lähteneet tämän voimakkaammin. Muistutan
edelleenkin siitä, että kansan enemmistö on
sillä kannalla, että tämä nykyinen
asiaintila on yhteistyön mahdollistava ja yhteistyöhakuinen.
Sitä yhteistyötähän tehdään
laajasti, se on riittävä, ja tällä varmasti
saadaan kansan näkökulmasta myös paras
uskottavuus.
Kaasun vienti on Venäjälle tärkeätä,
nostitte sen puheessanne esille. Minusta tuntuu, että kaasun
saanti on yhtä tärkeää myös
monelle Euroopan unionin maalle, ei se vienti pelkästään
ole vaan myös saanti. Energiaa on jostakin saatava. Tämä on
nähtävä tämmöisenä yhteiseurooppalaisena
hankkeena, en voi muuta ymmärtää.
Jalkaväkimiinojen osalta nyt on todettava, että ratkaisu
oli aika huono, mutta nykyiset järjestelmät, joita
kehitetään, ovat tehokkaampia ja varmasti palvelevat
hyvin sitä tarkoitusperää, mihin ne on
tarkoitettu.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa, että kuulin juuri
tämmöisen briiffauksen tästä Nord
Streamin kaasuputkihankkeesta, ja Suomelle ei tule tämän
putken kautta kaasua, mutta se on mahdollista, jos se erikseen sitten
järjestetään — ensinnäkin
tämä tiedoksi niille, jotka eivät sitä vielä tiedä,
vaikka uskon, että ihmiset kyllä sen tietävät
jo.
Toiseksi meille selvitettiin, että putken turvallisuutta
seurataan satelliittien kautta. En kyllä tosin tiedä teknologiaa,
miten satelliitit valvovat veden alla. Ja kun olin tämän
putken tiimoilta keskusteluissa Berliinissä puolustusministeriössä,
niin kenraalit eivät kyllä tienneet, mikä taho Saksan
puolelta valvoo putken turvallisuutta. Siellä ei ollut
asiaa mietitty eli siellä ei tiedetä, millä lailla
putken turvallisuutta valvotaan.
Haluaisin vielä huomauttaa, että demokratian käsite
on tietenkin hyvin laaja-alainen. Eri maissa, eri kulttuureissa
se käsitetään varmasti eri lailla. Ehkä Venäjällä demokratian
käsite on erilainen kuin täällä meillä Suomessa,
ja sitten taas, kun mennään arabimaihin, se on
toisenlainen: eri kieli, eri kulttuuri. Sehän on tiedossa.
Toinen varapuhemies:
Oliko tämä vastauspuheenvuoroksi tarkoitettu?
Vastauspuheenvuoro. No, se meni vähän pitkäksi.
Palautetaan listalle, ed. Nurmella oli seuraava varsinainen puheenvuoro.
Mutta kaksi vastauspuheenvuoroa vielä, sen jälkeen
puhujalistaan.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Humanitäärinen oikeus ja kaikki
kansainväliset sopimukset lähtevät siitä, että siviilejä tulee
suojella. Jostakin syystä tässä salissa
puolustuspolitiikka aina käy yli siviilien suojelun. Nimittäin
käytännössä niin henkilömiinat
kuin rypäleaseetkin ovat juuri niitä kaikkein tuhoisimpia
siviilien silpomisaseita tällaisissa käytännön
sodissa, joista meillä on paljon kokemusta maailmalta.
Kun me katsomme näitä kuvia, me kyllä moralisoimme,
että voi voi, kun näin on käynyt jossakin
päin maailmaa, kuinka siviileille on tällaisia
kauheuksia sodassa aiheutettu, mutta kun me tulemme tänne
eduskunnan saliin, niin täällähän onkin
joukko puolustuspoliittisia edustajia, jotka ovat sitä mieltä,
että me katsomme vieläkin menneeseen ja käytämme
sellaisia aseita, jotka humanitäärinen oikeus
ja kansainväliset sopimukset kieltävät.
Etyjillä on iso projekti menossa rypäleaseiden
kieltämiseksi tässä maailmassa, mutta
meillä on vielä edustajia, jotka tarraavat menneeseen
ja vielä puhuvat henkilömiinoista.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Älkää huoliko,
tämä Nato-jäsenyys ei kyllä toteudu
niin kauan kuin nämä ehdot ovat voimassa. Pitää olla
poliittinen yhteisymmärrys, sitä ei ole nytkään,
ja pitää olla kansanäänestys.
No, ei sitä tämä 60 vuotta suomettunut
kansa kyllä äänestä, ennen kuin
johto sanoo, miten pitää äänestää.
Se on niin johtajauskollista, se on niin johtajauskollista. (Ed.
Korkeaoja: Luotamme kansanvaltaan!) Vuonna 1948, jos yya-sopimuksesta
olisi äänestetty, kansa olisi varmasti uskaltanut äänestää sen
nurin, mutta ei nyt enää. 60 vuotta se on suomettunut.
Putinin vierailu ja Georgian sota osoitti, että Venäjä ei
ole oikeastaan miksikään muuttunut, ei koskaan
eikä milloinkaan. (Ed. Korkeaoja: Kansa on fiksumpaa kuin
ed. Ukkola luulee!) Se on samanlainen valtapyrkimyksineen kuin aikaisemminkin,
että se siitä.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Keskityn puheenvuorossani Suomen
tilanteeseen.
Meillä on puolustuksessa uudet uhat, terrorismi, jonka
tavallaan olemme tuossa kaappausasiassa viime päivinä mediassa
nähneet, globalisaatio eli riippuvuus toinen toisistamme,
sitten juuri tämä, mistä puhuttiin, energiatarpeen
aiheuttamat erilaiset tilanteet, energian kuljetukset jne., ilmastonmuutos,
ihmisten muuttoliike ja liikkuminen, kulttuurien törmääminen
jne. Myös veden tarve on mainittu tulevaisuuden uhkana,
samoin ruuan tarve kaksinkertaistuu 20—30 vuoden aikana,
ja ihmiset lisääntyvät noin 80 miljoonalla
vuodessa maapallolla. Nämä kaikki pitää ottaa
huomioon, kun turvallisuusasioita käsitellään.
Mielestäni tarvitaan nopeampaa tapaa reagoida asioihin
turvallisuuspoliittisesti kuin tämä raskas selontekojärjestelmä,
joka on tietenkin tähän saakka varsin hyvin järjestetty
ja jossa on tehty ansiokasta työtä, kiitos siitä kaikille
osanottajille ja tekijöille.
Puolustuspoliittisesti olen itse Nobelin rauhanpalkinnon saajan,
presidentti Martti Ahtisaaren linjoilla käymättä sitä yksityiskohtaisesti
sen enempää läpi.
Keskittyisin Patrian tilanteeseen, kun puhutaan aseteknologian
nousemisesta ja puhutaan puolustusbudjetista ja määrärahojen
riittävyydestä. Niistähän on
mainittu mietinnön sivulla 27 ja valiokunnan kannanotoissa
2, 4, 6 sivulla 28. Olen toiminut pitkään Patria
Oyj:n neuvottelukunnan jäsenenä.
Siis aseteknologia kallistuu nopeasti. Patria on ollut toimijana
maailmalla niin sanotusti pieni ja pippurinen. Olen saanut keskustella
eri henkilöiden kanssa ja saanut vedetyiksi yhteen seuraavia johtopäätöksiä:
Jos emme pidä huolta, että Patria Land & Armament
Oy pysyy pystyssä, siis jos tämä kaatuu,
on todennäköistä, että Patria-konsernin
mahdollisuus toimia nykymuodossa lakkaa. Se tietää lisää 500
työtöntä, joista 200 on työntekijää ja
300 on toimihenkilöä. Lisäksi välilliset
vaikutukset kohdistuvat noin 200 alihankkijayritykseen. Lisäksi
sillä on välillisiä vaikutuksia Hämeenlinnan
talousalueeseen, tietenkin verotuloihin ja muihin maksuihin. Sen
jälkeen militääriajoneuvoteollisuus ja
aseteknologia häviävät Suomesta, sen
osaaminen loppuu. Kriisiajan valmiuden ylläpitäminen
loppuu. Humanitäärisen avun antaminen loppuu,
YK-tehtävät ja Nato-operaatiot. Ja sitten yhtiön
velvoitteisiin vastaaminen loppuu, ja hännänhuipuksi
globaali kilpailu Euroopan ajoneuvomarkkinoilla vääristyy.
Syntyy monopoliasema tietyille ulkomaalaisille yrityksille. Patrian
kovimmat kilpailijayrityksethän ovat Euroopassa amerikkalaisten omistuksessa.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on turvallisuus-
ja puolustuspoliittinen selontekomietintö, joka kokonaisuutena
on pääsääntöisesti
onnistunut ja osoittaa, miten laaja turvallisuuden käsite
on tänä päivänä. Myös
kansallinen yksimielisyys näin tärkeään
aiheeseen liittyen olisi keskeistä, ja siksi onkin valitettavaa,
että hallitus on muuttanut aiempia käytäntöjä ja
irtaantunut eräiltä merkittäviltä osin
seurantaryhmän yhdessä hyväksymistä kirjauksista
ja linjauksista, ja sen vuoksi mietintöön liittyy
vastalauseita.
Selonteon lausuntokäsittely puolustusvaliokunnassa
oli erittäin rakentava ja hyvähenkinen, mistä kiitos
koko valiokunnalle ja erityisesti tietysti valiokunnan puheenjohtajalle
Juha Korkeaojalle. Siksi olikin ällistyttävää kuunnella tovi
sitten selonteon debattia, jossa paistoi kokoomusministereiden ylimielisyys
sekä ministeri Häkämiehen pelotteleva
ja jopa salissa kuultua keskustelua ilmeisesti aktiivisesti väärin
ymmärtävä asenne.
Arvoisa puhemies! Yhdyn täysin vastalauseemme kritiikkiin
liittyen Nato-kuvaukseen. Lisäkommenttina haluaisin kuitenkin
todeta pelkkää mannapuuroa ja mansikkaa Nato-jäsenyydestä näkeville,
ettei yhdensuuntaista yhteistyötä ole olemassa.
Kuinka monta kertaa pieni Suomi voisi oikeasti sanoa ei, silloin
kun meitä ei huvittaisi osallistua?
Keskityn kuitenkin tässä puheenvuorossani puolustusmäärärahojen
tason nostoon.
Seurantaryhmä esitti yksimielisesti pyrkimystä säilyttää puolustusmenot
nykytasollaan. Hallitus kuitenkin yllättäen liitti
selontekoon puolustukselle oman raha-automaatin. On kestämätöntä,
että tilanteessa, jossa maa on talouskriisissä, työllisyyskriisissä,
kunnat leikkaavat peruspalveluista, terveydenhoidosta, opetuksesta,
vanhustenhoidosta ja jopa ihmisten perustoimeentulo on uhattuna,
hallitus syytää lisää rahaa
Puolustusvoimille uusiin investointeihin. Uusien varusteluohjelmien
käynnistäminen on vastuutonta nykytilanteessa.
Mitä sitten tapahtuu, kun rahavirtoja seuraavan kerran
katsotaan, jos, ja mahdollisesti kun, talous on edelleen tiukkaa,
ellei jopa tiukempaa, onko puolustuksen raha-automaatti suljettava?
Olisi todella vastuutonta, jos samaan aikaan Puolustusvoimille pyörisi
raha-automaatti ja kaikkien muiden hallinnonalojen menoja leikattaisiin.
Mutta miten silloin sitten päästäisiin
tilauksista irti ja päästäisiinkö,
ja onko se taloudellista toimintaa? Tuskin.
Valiokunnan enemmistökin on joutunut tunnustamaan,
että hallituksen määrärahalisäysesitykset
ovat arveluttavalla pohjalla. Valiokunnan enemmistö myöntääkin,
että jos rahoituksen taso talous- ja finanssikriisin vaikutusten
johdosta jää alle esitetyn, tulee puolustushallinnon
selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi eri
kustannusten alentamisvaihtoehtoja. Sama epäily toistui
puolustusvaliokunnan lausunnossa.
Ikävää onkin, kun näyttää käyvän
niin, että Puolustusvoimat saa tällä hallituksen
selontekolupauksella pettävän kädenpuristuksen
rahoituksesta, jota ei olekaan mahdollisuus antaa. Toivottavasti
mietintöä luetaan huolella myös hankinnoista
vastaavien keskuudessa, ettei näiden hallituksen unelmahötteröiden
varaan käynnistetä uusia pitkäaikaisia
hankintaohjelmia, joista irrottautuminen olisi myöhemmin
vaikeaa.
Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus-kohdassa en huomannut sanaakaan
Suomen lipun alla purjehtivien alusten tärkeydestä maamme
huoltovarmuudelle. Unohtaa ei sovi, että Suomi on saari
ja että vientimme sekä tuontimme, siis koko maamme
elinkeinoelämä, on täysin riippuvainen merenkulusta.
Tämä ihan huomautuksena.
Lopuksi haluan todeta, että on hyvä, että ulkoasiainvaliokunta
kannattaa yksimielisesti selontekomenettelyn jatkamista, ja mielestäni
on tärkeää, että selontekoa
valmistellaan jatkossakin parlamentaarisesti.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet elää rauhan
aikaa jo yli 60 vuotta. Tämä on osoitus siitä,
että ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on onnistunutta.
Lisäksi olemme onnistuneet luomaan maallemme oikean tavan
kehittyä kansakuntana. Otimme käyttöön
kansanvaltaiset menetelmät, ja eri alueita kehitettiin
niiden omista lähtökohdista ja tarpeista käsin.
Kansakunnan turvallisuus myös jatkossa vaatii uskottavan
puolustuskyvyn ylläpitoa kaikissa tilanteissa. Sotilaallisesti
liittoutumattomana maana Suomi ei voi rakentaa puolustustaan ulkomaisen
avun vastaanoton varaan, vaikka avun vastaanoton kriisitilanteissa
tuleekin olla mahdollista.
Suomen puolustusvoimien sotilaallinen suorituskyky ja materiaalinen
valmius on tällä hetkellä mielestäni
kenties parempi kuin koskaan syksyn 1944 jälkeen. Viime
vuosien merkittävät kalustohankinnat ja hyvin
toimiva asevelvollisuusjärjestelmä antavat Puolustusvoimien
jatkokehittämiseen erittäin hyvät lähtökohdat.
Suomen turvallisuuspoliittista asemaa vahvistaa myös jäsenyys
Euroopan unionissa sekä hyvät suhteet kaikkiin
naapurimaihin.
Puolustusvoimien toimintaa tulevat ensi vuosikymmenen puolivälin
jälkeen kohtaamaan merkittävät uudet
haasteet. Keskeisin ongelma liittyy maavoimien kaluston merkittävään
vanhenemiseen. Ikääntyvää puolustusmateriaalia
ei ole mahdollista korvata täysimääräisesti.
Tiivistyvä puolustuspoliittinen yhteistyö unionimaiden
ja Pohjoismaiden kesken tuonee tilanteeseen helpotusta mutta ei
poista perusongelmaa. Materiaalisia puutteita pyritään
kompensoimaan joukkojen liikkuvuutta, tulivoimaa, omasuojaa ja johtamista
kehittämällä.
Nyt täällä eduskunnassa käsittelyssä olevassa turvallisuus-
ja puolustuspoliittisessa selonteossa valtioneuvosto on esittänyt
Puolustusvoimien pitkäjänteisen kehittämisen
takaamiseksi nykyisen rahoitustason turvaamista sekä vuodesta 2011
lähtien noin 50 miljoonan euron vuosittaista lisäpanostusta
puolustusbudjettiin. Lisäraha kohdistetaan erityisesti
alueellisten joukkojen materiaalisen valmiuden kehittämiseen,
sillä keskittyminen vain operatiivisten joukkojen varustamiseen
ei yksin riitä uskottavan valtakunnallisen puolustuksen
ylläpitämiseen. Sinänsä onkin
sääli, että tämän päivän
keskustelussa tuntuu hieman siltä, että yksimielisyyden
löytämisen osalta suurin ongelmakohta on 2 prosentin
ja 50 miljoonan euron tulkintaero hallituspuolueitten ja pääoppositiopuolueen
välillä. Olisin suonut, että tämänkin
asian osalta olisi löytynyt yhteinen näkemys.
Se olisi vienyt asiaa oikeaan suuntaan ja hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Puolustuskyvyn ylläpitämisessä ja
edelleen kehittämisessä keskeinen peruspilari
on yleinen asevelvollisuus. Vain yleisellä asevelvollisuudella
on mahdollista tuottaa se laaja reservi, joka tarvitaan pinta-alaltaan
suuren maan puolustamiseen. Yleinen asevelvollisuus on suurin yksittäinen
tekijä siinä, että Suomen puolustusmenot
on kuitenkin eurooppalaisessa vertailussa pystytty pitämään
varsin kohtuullisina. Yleisen asevelvollisuuden ja korkean maanpuolustustahdon
ylläpitäminen vaatii kuitenkin määrätietoisia
toimia, joilla asevelvollisten asemaa ja koulutuksen sisältöä kehitetään.
Haluan korostaa myös vapaaehtoisen maanpuolustustyön
merkitystä sodan ajan joukkojen kouluttamisessa ja maanpuolustustahdon
ylläpitämisessä. Maanpuolustustahto on
keskeinen osa yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Vahva maanpuolustustahto perustuu
suomalaisille
arvoille ja yhteisille kokemuksille. Puolustusvoimien myönteisen
julkikuvan ylläpitäminen ja kehittäminen
tukevat maanpuolustustahdon säilyttämistä.
Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja täällä aikaisemmin
käytettyihin puheenvuoroihin.
Täällä on puhuttu henkilömiinoista.
Puhuisin mieluummin jalkaväkimiinoista. On syytä todeta,
että jalkaväkimiina on puolustuksellinen ase ja
sitä käytetään Suomen kansan
ja myös siviiliväestön suojelemiseen
ja puolustamiseen, omien rajojen ja siviiliväestön
puolustamiseen, eikä se ole hyökkäyksellinen
ase. Tässä tämä ero on aika merkittävä.
Se, että näistä nyt luovuttiin, on tietysti
harmillista sikäli, että jouduttiin kalliimpiin uusiin
järjestelmiin, mutta varmasti yhtä tehokkaisiin.
Sinänsä jalkaväkimiinojen valmistaminen
ei ole kovin iso ongelma jatkossakaan, jos siihen tarvetta tulee.
Puhemies! Näen tärkeänä,
että jatkossakin puolustus- ja turvallisuuspoliittisia
linjauksia valmistellaan laaja-alaisesti hyvin laajalla poliittisella
taustalla. Se antaa kuitenkin minusta niitä argumentteja,
joilla yhteistä kansallista puolustusta voidaan kehittää.
Puolustuksen pitkäjänteinen kehittäminen
luo myös turvallisuuspolitiikan uskottavat puitteet, ja
tämä on mielestäni erittäin
tärkeätä.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen selonteko: meilloli
koko viime kevät, voidahan sanoa, melkein tähän
loppumetreille asti, valiokunnassa tosi paljon asiantuntijoota niin
siviili- ku sotilaspuoleltakin ja saatihin siellä valiokunnassa
kyllä erittäin kattava näkemys eri sektoreilta
ja eri näkökulumista.
Pitää muistaa, että Suomi on torella
iso maa. Se on pinta-alaltaan iso maa, ja meillähän
on kuitenki naapurimaana itäpuolella Venäjä,
jonka raja on tuollaanen rapia tuhannen kolomesataa kilometriä,
eli se on varsin pitkä matka.
Mä en halua täs ruveta hurskastelemahan mitenkää Natohon
menolla ja sieltä pois jäännillä. Mä oon
sitä mieltä, että täs selonteon
yhteydessä tätä asiaa täällä on
turha sen suhteen vatkata. Sen aika sitten näyttää.
Mutta joka tapaukses siit on lähärettävä,
että meillä pitää joka tapaukses, mennähän
Natohon tai ei, olla uskottava puollustus, ja tämähän
tarkoottaa sitä, että kannatan ja pirän
jopa velvollisuutena, että Suomessa jatkossaki on yleinen
asevelvollisuus. Nimittään suomalaanen sotilas,
suomalaanen mies, se on kuitenki selekäranka. Me ollahan
täällä suomalaaset suomalaasina, eli
me ollahan isänmaan asialla.
Kaikki tietää, se jo tässä selonteon
yhteydessä tuli ilmi, että kun tätä määrärahaa
2011:n jälkehen lisätähän 50
miljoonalla per vuosi plus indeksikorotus 2 prosenttia päälle
vielä, niin se tarkoottaa sitä, että teknologia,
teknologiset laitteet tuloo ja sodankäynti tuloo jatkossa
tai ainakin puollustus olemahan entistä tarkempi sen suhteen,
jotta siellä niin sanottua fyysistä voimaa, fyysistä kuntoo
tarvitahan ehkä vähemmän. Mutta pitää muistaa,
että yleinen asevelvollisuus tarkoottaa myös sitä,
että ihminen tarvittoo sitä, jotta se henkisesti
pysyy kovassa latingissa, että sen pitää olla
hyväs fyysises kunnos, jotta sillä myös henkinen
kuntopuoli pelaa, toisin sanoen se jo nuorten kasvatuksenkin kannalta
on hirmu tärkiää. Nimittään
yleinen asevelvollisuus tarkoottaa, että lähes
kaikki nuorista miehistä käyvät armeijan,
ja se on samalla rautaanen vuosi, eli siellä kasvetahan
miehiksi, vähän niin kuin erkaannuttahan kotua.
Lopuksi haluaasin kuitenki siteerata sellaasilla sanonnoilla,
mennä vähä ajassa taaksepäin. Kaikki
muistaa lähes satavuotiaaksi eläneen kaikkien
suomalaasten kunnioottaman jalakaväenkenraali Ehrnroothin,
jota vähintään kerran vuoressa ainakin
itsenäisyyspäivillä saatihin kuunnella.
Melkeen kotonakin nousin aina seisomaan, kantapäät
yhteen, melkein tippa tuli silmistä, ja varmahan monessa
muussa kodissa. "Tämä maa, Suomi, on hyvä maa,
tätä kannattaa puolustaa." Eli nämä jäläkipolvet,
nuoret miehet ja me vähän vanhemmakki, muistakaamme
aina nämä jalakaväenkenraali Ehrnroothin
sanat.
Vaikka lama-aikaa, taantuma-aikaa, eletähänkin,
tääl on viitattu siihen, jotta rahaa pitääs
löytyä inhimillisille sektoreille hivenen enemmän. Totta
kai ymmärretään se, mutta se, että me
saarahan vapaasti hengittää omassa rakkaassa isänmaassa,
jonka meirän veteraanit, jo eresmenneitä, osa,
on meille lunastanu itsenäisyyden, on kallis hinta ollu
heiltä, mutta se on ollut arvokas hinta, jotenka sen suhteen
tämä määrärahan kohotus
pitää ja puoltaa paikkaansa.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme on
käynyt läpi laajan parlamentaarisen tarkastelun,
ja erittäin syvälliset keskustelut on käyty
tietysti tästä käsillä olevasta
selonteosta mietintöineen. Siitä syntyy turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaamme johdonmukaisuutta, ja samalla me voimme
tukea puolustuksemme pitkäjänteistä suunnittelua.
Selonteko pitäisi antaa eduskunnalle jatkossa mahdollisimman
pian hallituskauden alussa, jotta poliittista ohjausvaikutusta voitaisiin
tällä asiapaperilla vahvistaa. Myös laajaan
turvallisuuskäsitteeseen liittyviä muita selontekoja
ja strategioita pitäisi mielestäni voida valmistella eri
hallinnonalojen tiiviimmällä yhteistyöllä,
jotta ne muodostaisivat johdonmukaisen ja vaikuttavan kokonaisuuden.
Tällaisia asiakirjoja ja strategioita, selontekoja, liittyy
esimerkiksi YK:hon, Euroopan unioniin, kehityspolitiikkaan ja ihmisoikeuksiin,
ja monia muitakin on.
Meidän keskustalaisten mielestä ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme
pitää edelleen lähteä monenkeskisen
yhteistyön vahvistamisesta. Suomen kokoisen valtion etu
on ilman muuta kansainvälinen järjestelmä,
joka perustuu kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien,
demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen kaikkialla maailmassa.
Suomen on oltava aktiivinen jäsen kansainvälisessä yhteisössä,
jotta me voimme vaikuttaa maailmanlaajuiseen kehitykseen ja pitää samalla
huolta omista kansallisista eduistamme.
Arvoisa puhemies! Kehitysmaissa elää maapallon
liki 7 miljardista ihmisestä noin 5,5 miljardia. Köyhyys,
eriarvoisuus ja yhteiskuntien kehittymättömyys
ruokkivat epävakautta maailmassa. Pitkäjänteisellä ja
johdonmukaisella kehityspolitiikalla voimme olla osaltamme vahvistamassa
kehitysmaiden kykyä vastata kansalaistensa tarpeisiin.
Me painotamme kehityspolitiikassamme omista vahvuuksista lähtevää kehitysyhteistyötä,
kuten demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä, koulutuskysymyksiä ja
energia- ja ympäristösektoreita, terveydenhuoltoa
myös. Suomi on luvannut saavuttaa kehitysyhteistyömenoissa
0,5 prosentin bruttokansantulotavoitteen vuonna 2010 ja 0,7 prosentin
tavoitteen vuonna 2015, ja olen sitä mieltä, että näistä sitoumuksista
on myös ehdottomasti pidettävä kiinni.
Suomelle Euroopan unionin jäsenyys on ollut perustavan
laatuinen turvallisuuspoliittinen valinta, kun unionin ulko- ja
turvallisuuspolitiikan syventyessä se pystyy entistä paremmin
osoittamaan vahvaa johtajuutta esimerkiksi kehitys-, ilmasto-
ja turvallisuuspolitiikassa. Tähän meidän
on pyrittävä. Tavoitteena pitää olla
entistä toimintakykyisempi ja yhtenäisempi Euroopan unioni.
Lissabonin sopimukseen sisältyvä avunantovelvoite
lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta
ja velvoittaa kaikkia maita yhtäläisesti. Suomikin
on sitoutunut antamaan muille jäsenvaltioille apua avunantovelvoitteen
mukaisesti, ja Suomi odottaa tietysti muiden jäsenvaltioiden
toimivan samalla tavalla. Lähialuepolitiikassa Suomi korostaa
pohjoismaisen yhteistyön merkitystä ja yhteistyötä Pohjoismaiden
ja Baltian maiden välillä. Esimerkiksi Itämeren
pelastaminen vaatii kaikkien maiden sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.
Venäjän Suomi toivoo kehittyvän demokratiana
ja oikeusvaltiona, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia.
Arvoisa puhemies! Puolustuksemme perustuu jatkossakin alueelliseen
puolustukseen, laajaan reserviin, vahvaan maanpuolustustahtoon ja
kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön.
Uskottavan kansallisen puolustuksen ylläpitäminen edellyttää riittäviä resursseja.
Selonteossa linjattiin perustellusti 2 prosentin tasokorotus puolustusbudjettiin.
Ulkoasiainvaliokunta edellyttää kuitenkin ponnessaan,
että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan
selontekoon seikkaperäisen arvion siitä, miten
Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu muutettavaksi tulevina
vuosina. Tämä on ilman muuta entistä tärkeämpää,
jos rahoituksen taso talouskriisin kurimuksessa jää alle nyt
esitetyn.
Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää aiheellisesti huomiota
siviilikriisinhallinnan resurssien parantamiseen. Mikäli
siviilikriisinhallinnan asiantuntijatehtäviin lähetetään
nykyistä enemmän suomalaisia, pitää kotimaan
valmiuksia kehittää. Me tarvitsemme kansallisen
ohjelman kehitys-, ihmisoikeus- ja oikeusvaltioasiantuntemuksen kehittämiseksi.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Haluan aluksi todeta, että kädessämme
oleva selonteko ja siihen liittyvä ulkoasiainvaliokunnan
mietintö ovat oikean suuntaisia linjauksiltaan ja riittävän
laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjautuvia. Ne on käsitelty
laajasti parlamentaarisessa järjestyksessä, joten
otan nyt esiin vain kaksi hankalampaa asiaa omalta kannaltani.
Ensinnäkin selonteon mukaan Puolustusvoimien määrärahoja
korotetaan vuosittain 2 prosenttia. Ministeri Häkämies
esitti helmikuussa, että ilman tätä korotusta
joudutaan pudottamaan sota-ajan reservi 250 000:een ja
jo vuonna 2012 tultaisiin tilanteeseen, jossa jo keskisuuri joukko-osasto
jouduttaisiin lakkauttamaan. Tämän yhtälön
toteutuminen on kuitenkin jäänyt itselleni siinä mielessä hieman
epäselväksi, että vuotuinen 50 miljoonan
euron lisäyshän on tarkoitettu kohdennettavaksi
lähes kokonaisuudessaan ajantasaistaviin asehankintoihin,
ei puolustushallinnon arkeen. Niinpä vuotuinen asehankintaohjelman
korotusprosentti nousee 6:een, ja näin me saamme hallituskauden
loppuun mennessä yli 20 prosenttia lisää asevarustelumenoihin.
(Ed. Korkeaoja: Hyvä kysymys!) Tosiasiassa siis puheet 2
prosentin vuotuisesta korotuksesta ovat harhaanjohtavia.
Sitä vastoin on suorastaan vastuutonta käynnistää uusia
varusteluohjelmia tulevien palveluleikkauslistojen odotuksen edellä.
Kuten presidentti Halonen on tuonut esiin, on uskottava puolustus
taitoa käyttää sopivia keinoja, kuten
joukkorakennetta ja koulutusjärjestelmää.
Nämä hallitus on laiminlyömässä asehankintainnossaan.
Ulkoasiainvaliokunnan enemmistö on sentään
todennut, että jos taloustaantumavaiheen seurauksena puolustussektorin
rahoitustaso jää alle esitetyn, tulee puolustushallinnon
selvittää eri kustannusten alentamisvaihtoehtoja
tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi. Selonteon parlamentaarinen
seurantaryhmä oli samoilla linjoilla, sillä sen
mukaan puolustusmenojen nykyinen taso olisi turvattava, mutta valtiontalouden
muiden merkittävien haasteiden vuoksi puolustusmenojen
nosto muiden hallintoalojen menokehitystä tuntuvammin ei
olisi mahdollista, toisin kuin mitä hallituspuolueiden
kansanedustajat nyt ajavat.
Arvoisa puhemies! Näiden linjausten jälkeen Suomen
taloustilanne on edelleenkin olennaisesti heikentynyt, minkä jälkeen
hallitus esittää yhä menonlisäyksiä.
Lisäksi nykyinen hallitus on jo nostanut puolustusmäärärahoja
kolmeen otteeseen yhteensä lähes 500 miljoonalla
eurolla. Hulluinta siis on, ettei tavoitteen saavuttamista kuitenkaan
pidetä edes täysin realistisena. Mikä tämä hallitus
oikein tempoilevalla politiikallaan haluaa viestittää?
Ainakaan pitkän tähtäimen vastuullista
kehittämistyötä ei tämä mahdollista, päinvastoin,
sillä puolustusrahojen sitominen suuriin varusteluohjelmiin
saattaakin kääntyä leikkaustarpeeksi
muissa menoissa. Lisäksi muualla maailmassa ollaan jo joka
tapauksessa tinkimässä varusteluohjelmista ja
siirtämässä painopistettä kriisinhallintaan,
joten Suomi on tässä suhteessa kulkemassa nyt
vastavirtaan. Selonteon olisikin tärkeää ja
yksinkertaisesti järkevää palata seurantaryhmän
linjauksiin.
Arvoisa puhemies! Selonteon Nato-linjausta on jo ehditty tulkita
niin suuntaan kuin toiseenkin. Pääministerin suulla
kuulimme, että optio jäsenyydestä pysyy
edelleen auki mutta ei aktivoidu. Muun ministerijoukon sanomisista
ei sen sijaan yhteistä linjaa löydy hakemallakaan.
Myös presidentti on todennut, ettei Suomen kanta muutu,
vaikka selonteossa käsitellään jäsenyyttä aikaisempaa
laajemmin. Laajuutta on kuitenkin ehditty hallituspuolueissa pitää merkkinä myönteisyydestä.
Tosiasiassa Suomen etäisyys Natosta kuitenkin pysyy samana.
Olemme mukana nopean toiminnan joukkojen yhteistyössä sekä siviilikriisinhallinnan
kehittämisessä. Eriävien näkemysten
tarkistamiseksi olisi kuitenkin paikallaan eduskunnan nyt todeta,
että turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eikä niihin tarvita
olennaisia tarkistuksia. Tämä, juuri tämä, oli
myös parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielinen
kannanotto.
Toisin kuin Nato-kysymys selonteossa on turhan vähälle
jäänyt eurooppalaisen turvallisuusympäristön
analyysi, vaikka olemme aktiivisia EU-toimijoita. Keskinäinen
turvatakuu solidaarisuusnäkemyksineen vastaa tavoitteitamme,
ja kansainvälinen rauhantyö ja kriisinhallintatyö ovat
keskeinen osa puolustuspolitiikkaamme. Kaikkiaan sitoutuminen laajan
turvallisuuden ajatteluun ei selonteossa riittävästi
toteudu eikä avaudukaan, vaikka turvallisuudesta huolehtiminen
on erittäin paljon muutakin kuin sotilaallista turvallisuutta.
Ilmastonmuutoksenvastainen työ, Itämeri-alueen
yhteistyö, kehitysyhteistyö ja ylikansallisten
talousrakenteiden demokratisoituminen ovat turvallisuustyötä parhaimmillaan.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja vielä liittyen
tähän turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon tässä mietintökeskustelussa,
vaikka tuntuukin siltä, että koko kevät
on asiaa vatvottu tuolla valiokunnissa ja kaikenlaista kyselty erilaisilta asiantuntijoilta
väsyksiin asti. Mutta tosiaan muutama kommentti vielä.
Asiantuntijat ulkoasiainvaliokunnassa totesivat useammallakin
suulla, että meillä yleinen asevelvollisuus säilyy
puolustuksen kehittämisen lähtökohtana,
ja kuulimme myös, että selontekoprosessin aikana
tätä ei missään vaiheessa asetettu
kyseenalaiseksi. Eli tämä liittyy osaltaan myös
siihen koko maan puolustamista koskevaan ajatteluun ja siihen, että Suomen
turvallisuuspoliittiset peruslinjat ovat kestäviä ja
edelleen ajanmukaisia.
Parlamentaarisen seurantaryhmän osalta on varmaan tarpeen
vielä korostaa, että se pitää seuraavallakin
kerralla asettaa ajoissa, jotta se ehtii tekemään
työtänsä, nyt kun me toivomme, että seuraava
selonteko tulisi ulos eduskunnasta jo sitten toisten valtiopäivien
aikana, eli jos verrattaisiin tähän kauteen, niin
jouluun mennessä olisi pitänyt saada jo sitten
valiokunnista se ulos. Toivotaan, että ensi kaudella näin
jo tapahtuu.
Rahoituksesta: Mietinnössä tosiaan hyvin pitkälti
yhdyttiin puolustusvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan näkemyksiin
siitä — ja itse olen täsmälleen
samaa mieltä — että jos tuo rahoituksen
taso jää alle esitetyn esimerkiksi globaalin talouskriisin
johdosta, niin sitten puolustushallinnon pitää selvittää tasapainoisen
kokonaisuuden varmistamiseksi erilaiset kustannusten alentamisvaihtoehdot
eikä vain tuoda yhtä vaihtoehtoa tähän
taloon. Tässä meidän mietinnössämme
todetaan, että tämä selvitystyö voidaan
tehdä seuraavan selontekoprosessin yhteydessä.
Hyvä on, että tässä mainitaan
myös se, että tässä selvitystyössä,
jos sellainen tehdään, pidetään
lähtökohtana tosiaan koko maan puolustamista,
yleistä asevelvollisuutta ja sen edellyttämää varuskuntarakennetta.
Me kommentoimme myös, arvoisa puhemies, kehitysyhteistyön
määrärahoja. On hyvä, että tässäkin
yhteydessä ne mainittiin myös mietinnössä.
Itse korostan vielä sitä, että kehityspolitiikassa
täytyy muistaa nyt myös maaseutukehitykseen vaikuttaminen,
kun vihdoin siihen suuntaan taas ollaan niin Suomessa kuin maailmallakin palaamassa.
Naton osalta korostan vaan itsekin sitä, että linja
ei siis muutu sanamuodoista huolimatta, kuten lähetekeskustelussa
moneen otteeseen täällä on todettu.
Noista ponsista, joita meillä ulkoasiainvaliokunnan
mietintöön laitettiin, muutama kommentti vielä.
Selontekoa sinänsä — itsekin sen näin — olisi
voitu parantaa. Nyt siellä oli neljässä kohdassa
vähän samoja asioita, ja se oli vaikealukuinen,
vaikeaselkoinen. Siinä mielessä toivon, että sitä rakennettakin
kehitetään jatkossa.
Sitten toinen asia näistä ponsista, mitä haluan kommentoida,
on tämä pohjoismaisen puolustusalan kehittäminen
ja syventäminen. Toivon, että siinä tosiaan
ministerit eivät tee mitään äkkinäisiä linjauksia
kuulematta eduskuntaa, tuomatta vaihtoehtoja ja sitä keskustelua
tänne eduskuntaan asianomaisiin valiokuntiin, ennen kuin
linjaratkaisuja tehdään. Se on tärkeätä huomata,
ja hyvä, että se myös täällä yhtenä pontena
on olemassa.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävää asiaa,
turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, olen saanut tiiviisti
käsitellä asiantuntijakuulemisissa ja muissa valiokunnan työskentelyissä eduskunnan
puolustusvaliokunnassa. Mielestäni meillä on päästy
puolustusvaliokunnan lausunnossa hyvin kiteytettyyn, keskitettyyn
tulokseen hallituksen hyvän esityksen pohjalta. Kun sanon
näin, että hyvän esityksen pohjalta kiteytettyyn
tulokseen, niin tämä perustuu realismiin, niihin
tekijöihin, joittenka mukaan meidän on Suomen
puolustus kartalle sijoitettava.
Se, että puolustusvaliokunnan lausunnossa on asetettu
tavoitteeksi koko maan puolustaminen, siitä seuraava tarve
yleinen asevelvollisuus, jolla kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi,
ja edelleen tämän edellyttämä varuskuntarakenne, niin
tämä kokonaisuus on sellainen kestävä peruskolmio,
kolmikulma, jonka varaan voimme luottaa maanpuolustuksen. Minä näen,
että tämä meidän tulee tiedostaa.
Meidän on oltava realisteja, meidän on asetettava
selkeät tavoitteet, ja kun me asetamme tavoitteeksi koko
maan puolustamisen, se merkitsee, että jokainen suomalainen
kotipaikasta riippumatta voi tietää sen, että isänmaamme
tahtotila on, että häntä, hänen
kotiaan ja hänen lähipiiriään
tämä maa haluaa puolustaa.
On selkeästi sanottava tämä tavoite,
koko maan puolustaminen. Suomi on laaja maa, harvaanasuttu maa.
Koko maan puolustamista ei voida hoitaa palkka-armeijalla, sitä ei
voida hoitaa edes valikoivalla asevelvollisuudella. Ainut tapa,
millä tätä maata voidaan uskottavasti
puolustaa, on se, että Suomen kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi
ja että pidämme yllä puolustusvälineitä,
joita tarvitaan. Kun kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi
yleisen asevelvollisuuden mukaan, silloin myös kansa tietää, mitenkä puolustetaan,
jos tarvitaan. Kaikkein parhaiten Puolustusvoimat onnistuu tehtävässään
silloin, jos niitä kovimpia keinoja ei lainkaan tarvita.
Jos Suomen uskottava, oma, itsenäinen puolustuskyky riittää ennalta
ehkäisemään pienimmätkin pahat
aikeet meidän maatamme kohtaan, silloin Puolustusvoimat
on kaikkein parhaimmin onnistunut tehtävässään.
Jotain tällaista aikoinaan neljännesvuosisadan
ylipäällikkönä palvellut Urho
Kekkonen toi 1970-luvulla esille.
Kun kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi, silloin
tarvitaan koulutuspaikat, varuskunnat. Meillä tällä hetkellä on
optimaalinen varuskuntarakenne. Haluan pitää tärkeänä sitä,
että myös vastaisuudessa meillä säilyvät
nykyiset varuskunnat. Varuskunnilla on merkitystä paitsi maakunta-
ja kunnallistaloudelle myös ennen kaikkea niille tehtäville,
joita varten Puolustusvoimat tässä maassa ovat.
Virka-apupyynnöt — olipa kysymys kadonneen etsinnästä,
metsäpalon sammuttamisesta tai siitä, kun Keuruulta
esimerkiksi on lähdetty silloin, kun Lapualla räjähti,
Rissalassa putosi lentokone, Virroilla paloi vanhainkoti — virka-aputehtävät
erilaisiin avun tarpeisiin on silloin tehokkaimmin hoidettu, kun varuskunnat
ovat suhteellisen lähellä. Arkipäiväisemmät
tehtävät, joita ovat juuri kadonneiden etsiminen,
terrorismin estäminen, jos tarve tulee, ovat silloin hoidettavissa,
kun koulutetut yksiköt ovat lähellä.
Tai räjähteitten raivaaminen vaikkapa jonkun edesmenneen
veteraanin ullakolta.
Sen takia me tarvitsemme nykyisen varuskuntarakenteen myös
jatkossa. Meidän pitää määrätietoisesti
selvittää se, mitenkä nykyiset varuskunnat
voivat säilyä sen sijaan, että keskitettäisiin
asevelvollisten koulutusta tiettyihin suuriin paikkakuntiin. Kun
me haluamme säilyttää nykyiset varuskunnat,
silloin me luotamme, että Puolustusvoimat näkyy,
maanpuolustustahto ja maanpuolustushenki säilyvät
myös parhaimmillaan. Oma, itsenäinen, (Puhemies:
5 minuuttia!) uskottava maanpuolustus on tavoite, joka on tuotu
selkeästi esille.
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä keskustelun
aikana on aika paljon arvioitu seurantaryhmän työtä ja
sen roolia käsiteltävänä olevaan
selontekoon ja siitä annettuun mietintöön.
Itselläni on ollut mahdollisuus osallistua kaikkien eduskunnan
käsittelemien selontekojen käsittelyyn valiokunnassa,
ulkoasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Minulla oli tilaisuus
myöskin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan
jäsenenä katsella prosessia ja osallistua prosessiin
valtioneuvoston puolella ja johtaa tämän viimeisen
osion seurantaryhmää.
Jos arvioin sitä, mikä mahdollisuus on syventyä ja
perehtyä asiaan näissä eri valmisteluelimissä,
oma kokemukseni on se, että seurantaryhmällä on
kaikkein parhaat mahdollisuudet käydä avointa
keskustelua asiantuntijoiden kanssa, kotimaisten ja kansainvälisten
asiantuntijoiden kanssa, ja sitä kautta parhaat mahdollisuudet
hyvin syvällisesti perehtyä asiaan. Myöskin
eduskunnan valiokunnilla tietysti tämä mahdollisuus on,
mutta esimerkiksi mahdollisuutta käydä kansainvälisissä tutkimuslaitoksissa
perehtymässä asiaan ei tietenkään
valiokunnilla samassa määrin ole kuin seurantaryhmällä oli.
Näin ollen se työ, mikä seurantaryhmässä on
tehty nyt ja edellisellä kierroksella, on antanut ja antaa
hyvän ja syvällisen pohjan arvioida tähän
kokonaisuuteen liittyviä asioita.
Mitä ongelmia tässä prosessissa tuli
esille teknisesti, ja minkälaisia korjaustarpeita tässä prosessin
järjestämisessä on? Minusta on hyvä huomata,
että lähtökohta on ja sen tulee olla
se, että eduskunta käsittelee hallituksen antamaa
selontekoa. Se on selkeä lähtökohta.
Mutta yhtä selkeä lähtökohta
on se, että hallituksen, kun se valmistelee selontekoa
eduskunnalle, linkin seurantatyöryhmän työhön
pitäisi olla mahdollisimman tiivis. Tähän
pyrittiin tälläkin kertaa. Meillä oli kaksi
yhteistä virkamiesasiantuntijaa seurantaryhmässä,
jotka samalla olivat selontekoa valmistelevan virkamiestyöryhmän
jäseniä. Tämän piti varmistaa
se, että seurantaryhmässä käyty keskustelu
ja seurantaryhmän linjaukset välittyvät
tähän hallituksen valmistelutyöhön.
Myöskin me pidimme muutaman yhteisen kokouksen ja tällä tavalla
pyrimme siihen, että nämä isot linjaukset
välittyisivät tähän hallituksen
työhön.
Jos katsomme nyt lopputulosta, niin pääosin näin
tapahtuikin. Isoissa kysymyksissä hallituksen selontekoa
ja seurantaryhmän raporttia voidaan pitää hyvin
saman suuntaisina, hyvin pitkälle yhdenmukaisina. Oikeastaan
ainoastaan tämä kysymys resursseista jäi
sellaiseksi, että siinä hallituksen selonteko
poikkeaa seurantaryhmästä, joka tavallaan sekin
totesi, että nykyisen puolustuksen suorituskyvyn säilyttämiseksi
tarvitaan tämä 2 prosentin korotus, mutta jatkoi
siitä, että yhteistä kantaa ei voitu
löytää mahdollisuuksien puolelta tältä tasolta,
vaan päädyttiin tähän reaalitason
säilyttämiseen yhteisenä kantana. Mutta
kun sitten (Puhemies: 5 minuuttia!) eduskunnassa mietintöön
liittyen todettiin, että Puolustusvoimien pitää varautua
siihenkin mahdollisuuteen, että tätä tasoa
ei saavuteta, ja Puolustusvoimien pitää ottaa
suunnittelussaan huomioon se, että jos tällaista
tasoa ei saavuteta, silloin on tarkasteltava kokonaisuutta uudelta
pohjalta, ja sekä puolustusvaliokunta että ulkoasiainvaliokunta
selkeästi linjasivat, että jos tätä korotettua tasoa
ei saavuteta, joudutaan vaikkapa tästä kansainvälisestä talouskriisistä johtuen
tulemaan alemmalle tasolle, silloin hallituksen pitää ehkä selonteon
muodossa tuoda tämä rakenteen muutosesitys ja
eri vaihtoehdot tässä suhteessa eduskunnan käsiteltäväksi.
Se siis käytännössä tarkoittaa
sitä, että kun käsittelyn yhteydessä maalailtiin
niitä asioita, mitä mahdollisesti pitää tehdä,
jos tätä tasoa ei saavuteta, niin eduskunta, jos se
yhtyy selontekoihin, ei ota kantaa siihen, että nämä olisivat
ainoat säästömahdollisuudet, vaan edellyttää sitä,
että tällaisessa tapauksessa tuodaan eduskuntaan
tämä asia kokonaisuudessaan. Se tarkoittaa siis
sitä, että silloin arvioidaan sekä materiaalihankinnat
että muut Puolustusvoimien menot ja pyritään
hakemaan tasapainoinen ratkaisu, niin että myöskin
alemmalla rahoitustasolla tällainen mahdollisimman hyvin
toimiva kokonaisuus voidaan turvata.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääosin yhdyn siihen, mitä ed.
Korkeaoja tuossa totesi. Ongelma oli myöskin siinä,
että ensimmäisessä seurantaryhmässä, jossa
olin mukana Antti Kalliomäen johdolla, meillä oli
sihteeristössä ulkoasiainministeriön edustaja,
joka ehkä kiinteytti tuon yhteistyön.
Toinen asia, jonka haluan nostaa esiin, on se, mihinkä viitattiin
jo täällä käydyssä keskustelussa,
että seurantaryhmän tehtävä pitää määrittää tarkemmin.
Minä muistutin, ja puheenjohtaja Korkeaoja muistaa, että sanoin,
että määrärahakysymyksiin emme
menisi liian pitkälle, koska on ehdottomasti hallituksen
tehtävä tuoda ne linjaukset, ja nyt niiden kanssa
on kaikkein suurin vääntö käyty
täällä. Se olisi ehkä helpottanut
sitä, koska muuten pääosin seurantaryhmän
raportin näkökohdat ovat tulleet huomioon otetuiksi
ja tehtiin erittäin perusteellinen työ, ja se
on myöskin monella tavalla laventanut tätä.
Nyt on vaan tämmöinen ikävä kalabaliikki
juuri tästä 2 prosentin osuudesta, joka olisi
voitu jättää pois ja käsitellä sittemmin
hallituksen esityksen pohjalta.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisinkin alkuun kiittää ed.
Juha Korkeaojaa ja koko tätä ulko- ja turvallisuuspoliittista
parlamentaarista seurantaryhmää juuri siksi, että te
teitte erittäin hyvää työtä ja tämä valmistelu
oli menestyksellinen pohja tälle selonteon valmistelulle.
Jostain tuntemattomasta syystä kuitenkin hallitus päätti
olla käyttämättä tätä selkänojaa
muutamilta keskeisiltä osilta. Minusta ed. Korkeaoja hyvin
toi näitä asioita edellisessä puheessaan
esille.
On ihmeellistä, että eivät edes valiokuntatyöskentelyssä tulleet
missään vaiheessa tarkalleen esille ne syyt, miksi
ei kuitenkaan tätä selontekoa valmisteltu seurantaryhmän
linjausten pohjalta, vaan hallitus päätyi tuottamaan
itse nämä selonteon keskeisimmät linjaukset
omista tahtokäsityksistään lähtien.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kiurulle: Niin kuin tuossa puheenvuorossanikin
totesin, kyllä tämä virkamiesryhmä,
joka valmisteli hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle
tätä työtä, hyvin pitkälle
seurasi seurantatyöryhmän linjauksia. Minusta,
jos esimerkiksi arvioidaan tätä Nato-kysymystä,
tässä suhteessa, vaikka siellä nyt kirjauksissa
on vähän erilaista lähestymiskulmaa,
niin mitä tulee johtopäätösosioon, niin
sehän on täysin samanlainen, eli nykylinja ei muutu.
Mitä tulee sitten tähän resurssitasoon,
niin siinä todella lähtökohta oli erilainen.
Seurantaryhmäkin todella totesi, että nykytason
suoritustason säilyttäminen edellyttää tätä nostamista, mutta
jatkoi sitten, niin kuin totesin, että kun tavoitteena
oli hakea yhteinen kanta, (Puhemies: Minuutti!) se oli pääasiallinen
tavoite, niin sitten jatkettiin eteenpäin. Yhteisymmärrys
voitiin löytää vain siitä tasosta,
että tämä reaalirahoitustaso säilytetään,
mikä tietenkin pitää sisällään
sen tosiasian, että silloin suorituskykyä jonkun
verran jouduttaisiin laskemaan.
Timo Kaunisto /kesk:
Arvoisa puhemies! Perinteinen turvallisuuspoliittinen uhkakuva
on muuttunut. Sotilaallisten uhkien rinnalle ja usein niiden monimutkaiseksi
jatkoksi ovat nousseet globalisaation, ilmastonmuutoksen ja ruokakriisien
kaltaiset ilmiöt, jotka ravistelevat totuttua maailmanjärjestystä.
Kuten ulkoasiainvaliokunta mietinnössään
toteaa, jatkuva muutos leimaa toimintaympäristöä.
Tämä vaatii uudenlaisia valmiuksia myös
suomalaisen laajan turvallisuuspolitiikan kehittämisessä.
Puolustustahdon ja puolustusvalmiuksien ylläpitäminen
on edelleen keskeistä, ja niiden tulee nojata laajaan yleiseen asevelvollisuuteen.
Sotilaallista puolustusta ja sitä täydentävää sotilaallista
kriisinhallintaa on kuitenkin voimakkaasti vahvennettava siviilikriisinhallintaa
kehittämällä. Myös valiokunta kiinnittää tähän
ansaittua huomiota.
En näe näitä kahta toisiaan poissulkevina, vaan
pikemminkin täydentävinä. Kokemukset käytännön
tilanteista osoittavat, että molempien on osattava toimia
yhdessä. Kun asevelvollisuuden suosio näyttää eri
syistä alenevan, onneksi vielä varsin hitaasti,
olisi syytä kehittää siviilikriisinhallinnan
valmiuksia jo asevelvollisuusaikana. Uskon, että monella,
vallankin jo erilaista koulutusta hankkineella asevelvollisella
olisi tällaiseen erikoistumiseen halua. Toimintaan voisi luontevasti
yhdistää myös sotilaallisen kriisinhallinnan
erityisosaamista. Valiokunnan tavoin on syytä kantaa huolta
kasvavan siviilikriisinhallinnan kustannuksista.
Sotilaallisen yhteistyön lisääminen
on tärkeää. Valiokunnan mietinnössä selostetaan
varsin laajasti Nato-kumppanuusohjelman nykytilaa ja kehitystarpeita.
Nykyinen liittoutumisen taso riittää mielestäni
Suomelle erittäin hyvin mutta kumppanuusohjelman kehitystä on
syytä seurata tarkkaan. Nato-yhteistyöhön
on tulossa suuri joukko entiseen Neuvostoliittoon kuuluneita maita,
jotka ilman muuta lisäävät jännitteitä Venäjän
suuntaan.
Esitetty pohjoismaisen yhteistyön lisääminen on
kannatettavaa. Yhteistyötä voidaan tehdä erityisesti
valvonnan, logistiikan ja materiaalihankintojen puitteissa. Kuvatussa
Stoltenbergin raportissa esitetty Pohjoismainen solidaarisuusjulistus
lienee kuitenkin nyt yhtä utopistinen kuin talvisodan alla
ja sen aikana.
Uhkakuvista on nostettava esiin erityisesti ilmastopakolaisuus
ja ruokakriisien lisääntyminen. Maailman väkiluku
lähes tuplaantuu samaan aikaan, kun elinolot monilla vakiintuneilla asutusseuduilla
dramaattisesti heikkenevät. Ei ole liioiteltua pitää tätä yhdessä öljytalouden
loppumisen kanssa rankkana mutta realistisena uhkana myös
Suomelle. Meidän onkin kannettava vastuuta maailman ruokaturvan
kehittämisestä ja ilmastonmuutoksen hidastamisesta.
On huolestuttavaa, että oma, aito, itse tuottamiin
panoksiimme perustuva huoltovarmuutemme elintarvikkeissa ja energiantuotannossa
heikkenee koko ajan. Oma tontti on pidettävä näiltä osin
hyvässä kunnossa. Samalla on vankistettava globaalin
toimijan rooliamme. Turvallisuuspolitiikan kolme maailmanlaajuista
ja tärkeintä ongelmaa näyttävätkin
tulevaisuudessa olevan leipä, leipä ja leipä.
Tämän ongelman ratkaiseminen ei ole tekninen,
vaan poliittinen ja taloudellinen.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen Suomen turvallisuus- ja
puolustuspoliittista selontekoa on valmisteltu seurantaryhmässä ja
käsitelty täällä eduskunnassa perusteellisesti.
Selontekomenettely on jatkossakin tarpeellinen, ja sitä on
syytä edelleen kehittää mietinnössä esitettyjen
linjausten mukaisesti. Selonteossa on arvioitu Suomen turvallisuutta laajan
turvallisuuden näkökulmasta, ja mietinnössä on
huomioitu myös huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden
merkitys, joita ed. Kaunistokin äskeisessä puheenvuorossaan
toi esiin.
Suomen puolustusratkaisu perustuu edelleen uskottavaan omaan
puolustukseen, jolla varaudutaan tarvittaessa torjumaan Suomeen
kohdistuva sotilaallisen voiman käyttö tai sillä uhkaaminen.
Suomen puolustusratkaisu perustuu edelleen yleiseen asevelvollisuuteen
ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon.
Ulkomaiset sotilastarkkailijatkin ovat tämän meidän asevelvollisuuteen
perustuvan armeijamme merkityksen ja taidon huomanneet. (Ed. Korkeaoja: Viimeksi
viime viikonvaihteessa!) — No tämmöinen
näkyi uutisissa.
Alueellinen puolustus rakentuu koko maan puolustamiseen. Selonteossa
puolustuksen resursointi on arvioitu Suomen puolustusratkaisun pohjalta.
Arvioinnissa on huomioitu teknisesti kehittyvän puolustusmateriaalin
hintakehitys maailmalla sekä myös kotimaisen puolustusteollisuuden
merkitys.
2 prosentin tasokorotus ja indeksikorotuksen huomioiminen määrärahoissa
näyttää jakavan eduskunnan ja edustajien
mielipiteitä. Taloudellisesta tilanteesta huolimatta tulee
mielestäni pyrkiä turvaamaan varusmiehillemme
sekä pienenevälle reservillemme varuskunnat sekä ajanmukainen
varustus ja koulutus, jos kerran haluamme pitää kiinni
omasta puolustuksesta ja sen uskottavuudesta.
Nato-jäsenyys ja myös Nato-jäsenyyden
harkintaa koskeva ilmaisu mietinnössä näyttää jakavan
edustajien mielipiteitä. Minusta asia on mietinnössä muotoiltu
asianmukaisesti. Siinä on huomioitu myös tärkeä poliittisen
yhteisymmärryksen sekä kansalaismielipiteen merkitys,
jos joskus tulevaisuudessa päädyttäisiin
hakemaan Nato-jäsenyyttä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustajat Pentti ja varsinkin Kaunisto ottivat
esiin tämän elintarvikehuollon ja sen, että maailma
kaksinkertaistuu väkiluvultaan lähivuosina, lähitulevaisuudessa,
ja kun ottaa huomioon länsimaisen ruokatottumuksen, alkaa
ruokaa syömähän myös se isompi
massa, niin sen takia elintarvikehuollon suhteen kotimainen ruokateollisuus,
maatalous, on entistä arvokkaampaa.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Eduskunnalle annettu valtioneuvoston vuoden
2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on hyvin tärkeä menettelytapa.
Se nostaa julkista yhteiskunnallista keskustelua myös tämän
talon ulkopuolella. Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
tärkeimmät tehtävät ovat selonteossa
ilmaistun toimintalinjan mukaan Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden
ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden
ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan
toimivuuden ylläpitäminen. Selonteosta käy
myös selville, että ulkoisen turvallisuuden näkökulmasta
asemamme on vakaa, vaikka muuttuvassa maailmassa erilaisia uhkia
ja haasteita kyllä riittää.
Selonteossa on esitetty selkeitä tavoitteita pitää yllä Suomen
puolustustahtoa ja puolustuskykyä. Alueelliseen puolustukseen
ja yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmämme
todetaan selonteossa parhaaksi tavaksi turvata meidän suomalaisten
turvallisuus. Tätä on syytä voimakkaasti
tukea. Puolustusmäärärahojen turvaaminen
ja uskottava järjestelmän ylläpito ovat keskeisimpiä tämän
selonteon johtopäätöksiä.
Jos emme itse puolusta Suomea ja maatamme, ei sitä kukaan
muukaan tee, ja se joka tapauksessa jonkun verran maksaa. Esimerkiksi meillä Satakunnassa
on kaksi Suomen tärkeimmistä varuskunnista, Niinisalon
Tykistöprikaati, jonka raketinheitinyksikkö ja
uuteen teknologiaan perustuva ilmavalvontatoiminta ovat koko maanpuolustuksen
kannalta keskeisen tärkeässä roolissa,
ja Porin Prikaati Säkylässä vastaa kansainvälisiin
kriisitehtäviin koulutettavien sotilaiden kouluttamisesta
ja varustamisesta. Myös varuskuntien merkitys työpaikkojen
ja elinvoimaisuuden ylläpitäjinä maakunnissa
on hyvin tärkeä.
Puolustuskyvyn ylläpito edellyttää riittävien taloudellisten
resurssien turvaamista myös tulevaisuudessa, ja siihen
tämä selonteko kyllä vastaa. Optio Natoon
liittymisestä on hyvä pitää kyllä voimassa,
mutta nyt näköpiirissä olevana aikana
liittymiseen ei kuitenkaan ole tarvetta.
Arvoisa puhemies! Selonteko perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen.
Hallintovaliokunnan toimialan kannalta sisäisen turvallisuuden kokonaisuus,
jopa keskeiset kysymykset, kuten terrorismi, kansainvälinen
järjestäytynyt ja muu rikollisuus, rajaturvallisuus,
väestökysymykset, suuronnettomuudet, luonnonkatastrofit
ja pelastustoimi sekä siviilikriisinhallinta, näyttävät
jäävän varsin niukalle käsittelylle
ja myös huomiolle. Selonteossa kehittämiseen tähtäävät
toimenpiteet painottuvat lähes täysin puolustuspolitiikkaan.
Koska selontekoa on laajennettu laajaan turvallisuuden käsitteeseen,
hallintovaliokunta ja myös valtiovarainvaliokunta ovat
ottaneet kantaa tähän aihealueeseen. Luen lainauksen:
"Valiokunta pitää välttämättömänä,
että sisäisen turvallisuuden kysymyksiä ja
linjauksia käsitellään ja niistä keskustellaan
nykyistä kokonaisvaltaisemmin myös eduskunnassa
sekä otetaan kantaa kehittämistoimenpiteisiin."
Tältä osin valiokunta yhtyy allekirjoittaneen
ja sadan muun kansanedustajan esittämään
toimenpidealoitteeseen ja nykyisen menettelyn kritiikkiin.
Käsittelyssä oleva selonteko ja hallituksen
piirissä hyväksytty sisäisen turvallisuuden
ohjelma eivät esitä riittäviä toimenpiteitä kansanvaltaisen järjestelmämme
edellyttämän, parlamentissa tapahtuvan yhteiskuntapoliittisen
keskustelun kannalta. Vaikka ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kytkeytyvät
yhä tiiviimmin yhteen, valiokunta pitää perusteltuna
selonteon jakamista vastaisuudessa valmistelutavasta riippuen eri
osiin niin, että sisäisen turvallisuuden osio
käsitellään erikseen ja tuodaan myöskin
eduskuntaan.
Samalla tavalla, arvoisa puhemies, valtiovarainvaliokunta kiinnittää tähän
asiaan huomiota ja omassa lausumassaan toteaa, että sisäisen
turvallisuuden asiakokonaisuus tulisi käsitellä vastaisuudessa
selontekomenettelyssä tasavertaisena suhteessa ulko- ja
puolustuspolitiikkaan ja että sisäisen turvallisuuden
eri toimintalohkoille laaditaan ensi tilassa pitkäjänteisesti
toimenpideohjelma ja toteuttamissuunnitelmat aikatauluineen ja määrärahatarpeineen.
Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että tämä lähes
kaksi vuotta ollut toimenpidealoitteeni on saanut valiokuntien tuen
ja nyt tässä selonteossa saa myöskin
selkeän tuen. Luen vielä tämän
ensimmäisen kohdan, jota ulkoasiainvaliokunta esittää:
"Eduskunta edellyttää, että turvallisuus-
ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä jatketaan ja
että valtioneuvosto ryhtyy välittömiin
toimiin menettelyn kehittämiseksi ottaen huomioon mietinnössä esitetyt
näkemykset mukaan lukien laajan turvallisuuskäsityksen
määritelmä." On syytä odottaa,
että seuraava selonteko käsittelee myöskin
sisäistä turvallisuutta ja nostaa tämän
asian sille kuuluvaan arvoon.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän
ryhmäpuheenvuorossa ed. Tennilä toi esille puolueemme
oleellisen selonteon ja mietinnön kritiikin, ja kannatan
tässä ed. Tennilän lausumaehdotusta.
Tämänkin keskustelun perusteella voi vakuuttua,
että eduskuntapuolueista vain vasemmistoliitto torjuu selkeästi
Nato-jäsenyyden.
Selonteon turvallisuuskehityksen kuvaus on lavea ja epämääräinen,
vaikka sitä on saatu punottua 45 liuskan verran. Poliittiset
kannanotot ovat sangen yksipuolisia, argumentit puuttuvat, ja lausumat
ovat epämääräisen pyöreitä.
Esimerkiksi väite, että Naton kuten Euroopan unionin laajentumisella
on ollut keskeinen merkitys vakauden lisäämisessä ja
jakolinjojen poistamisessa kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa,
on vähän kiistanalainen varsinkin, kun toisessa
yhteydessä todetaan, että Venäjä ei
hyväksy Naton laajentumista rajoilleen. Yhtään
selkeämpi ei ole mietinnönkään
käsitys asiasta.
Arvoisa herra puhemies! Suomen lähialueiden turvallisuuskehityksestä selonteossa
todetaan, että Euroopan unionin ja Naton laajeneminen sekä Venäjän
poliittinen ja taloudellinen muutos ovat vakiinnuttaneet oloja Suomen
lähialueilla. Kun otetaan huomioon Venäjän
jännitteet ja konfliktit Baltian ja Puolan kanssa, tilannetta
ei kannata kuvata vakaaksi. Jos Yhdysvallat ja Nato tuovat näiden
valtioiden myötävaikutuksella ohjustukikohtia
Venäjän rajoille, reagoi Venäjä ja
seurauksena on turvallisuustilanteen kiristyminen ja varustautumiskierre
Itämeren alueella.
Pohjolan rauhantilaa voivat järkyttää ensisijaisesti
Pohjolan maat itse omilla huonosti harkituilla turvallisuusratkaisuillaan.
Sellainen ratkaisu olisi Suomen liittyminen Naton jäseneksi.
Venäjän turvallisuuspoliittisessa linjassa on
ollut Pohjolan suhteen 200-vuotinen jatkumo. Sitä edustavat
Suomelle myönnetty autonomia Venäjän
yhteydessä ja Neuvostoliiton ajan lukuisat aloitteet Pohjolan
ydinaseettomuudesta ja tukikohdista vapaana alueena.
Puhemies! Siksi on valitettavaa, ettei turvallisuusselonteko
eikä mietintö pyri perusteellisesti avaamaan kysymyksiä,
joita täällä ed. Laakso selkeästi
asetti. Vastauksia ja pohdintaa ei löydy selonteosta eikä ulkoasiainvaliokunnan
mietinnöstä siitä, mitä mahdollinen
Suomen jäsenyys aiheuttaisi Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen
ja vakauteen Suomen lähialueilla ja mitä Suomen
liittyminen Natoon aiheuttaisi Suomen ja Venäjän
suhteisiin.
Onneksi Suomessa on vahva kansalaismielipide pysyttäytyä sotilasliittojen
ulkopuolella, ja onneksi meillä on presidentti, joka nojaa
tähän kansalaismielipiteeseen. Meillä on
myös viisasta ulkopoliittista ajattelua ja kokemusta. Sitä edustaa
muun muassa suurlähettiläs Heikki Talvitie, Tukholmassa
ja Moskovassa palvellut Suomen suurlähettiläs.
Myös hän perää ed. Laakson tapaan
selonteolta ja eduskunnalta vastauksia ja pohdintaa Suomen mahdollisen
Nato-jäsenyyden vaikutuksista Pohjolan vakauteen ja Suomen
ja Venäjän suhteisiin. Näistä kysymyksistä Suomen
kansa haluaa keskustelua.
Talvitie totesi aiemmin keväällä artikkelissaan,
joka julkaistiin helmikuussa Etelä-Suomen Sanomissa, seuraavasti:
"Näistä kysymyksistä hallituksen tulisi
huolehtia eikä puhua ympäripyöreitä selonteossa,
joka osoittaa kaikille ulkopuolisille hallituksen sisäisen
eripuran. Lisäksi keskustelulla voitaisiin välttää se
virheluulo, jonka vallassa hallitus näyttää olevan,
ja joka lähtee siitä, että jonkinlainen
luonnonlaki johtaa Suomen NATO-jäsenyyteen. Tässä meillä on
selonteon uusi ajopuuteoria, jonka taakse maksimalistit pyrkivät
piiloutumaan. Eikö olisi reilua tunnustaa, että jäsenyyttä on
ajettu kuin jänistä pyssyn suuhun ja että siinä ei
ole ollut mitään luonnollista kehitystä."
Näin kirjoitti Talvitie, ja jatkoi vielä:
"Tämän sumuverhon omainen teoria tulee puolustushallinnon
piiristä. Kuulin sen ensi kerran 90-luvulla kun se esitettiin
suomalaisten toimesta ruotsalaisille. Ruotsalaiset eivät
olleet havainneet silloin mitään luonnollista
kehitystä tähän suuntaan niin kuin eivät
ole havainneet viimeisten 200-vuoden aikana. Ja siksihän
Ruotsi on ollut rauhantilassa. Suomi on itsenäisyytensä aikana
valunut ojasta allikkoon ja osallistunut kaikkiin mahdollisiin sotiin.
Eikö nyt olisi vaihteeksi aika kokeilla joitakin muita
vaihtoehtoja kuin liittoutua Venäjän potentiaalisen
vastapelurin kanssa." Näin kirjoitti suurlähettiläs
Heikki Talvitie.
Puhemies! Talvitien syvällinen historiapers-pektiivi
turvallisuuden ja nykytilan arvioinnissa on sukua Suomen kansan
viisaan Nato-vastaisuuden kanssa. Suomen kansa ymmärtää,
että hyvän naapuruuden politiikan perusta on ymmärtää omien
ja naapureiden turvallisuusintressien yhteys. Siihen minäkin
luotan enemmän kuin sekaviin selontekoihin.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Yrttiaho lainasi suurlähettiläs
Talvitietä, ja minä pitkälti yhdyn näihin
Talvitien näkemyksiin mutta kiistän sen, että tämä hallituksen
politiikka tällä hetkellä olisi jotain
tällaista liukumista kohti Nato-jäsenyyttä. Tosiasia
on kuitenkin se, että me olemme olleet hyvin laajasti,
laajan hyväksynnän pohjalta, monipuolisessa yhteistyössä Naton
kanssa kriisinhallintatoimissa, ja hyvin tunnettua on, että muun muassa
Nato ja YK ovat tehneet kriisinhallintaa koskien jopa yhteistyöasiakirjan.
Eli Natolla on kriisinhallinnassa kiistatta tämmöinen
kansainvälinen rooli, jossa me olemme olleet mukana.
Aivan toinen kysymys on sitten tämä Suomen Nato-jäsenyys.
Tällä hetkellä sitä ei suljeta
pois. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Se ei ole ideo-loginen asia,
mutta meillä ei ole suunnitelmaa, aikataulua eikä minkäänlaisia
valmisteluja Nato-jäsenyyden osalta, eli ei tässä suhteessa
mitään muutosta ole tapahtunut.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Kokoomuksen Nato-rumpu on soinut voimakkaasti,
ja se on saanut erityisesti vihreät Naton edessä rähmälleen,
ja näyttää siltä, että arvostamani
ed. Korkeaojakin on lievästi luisumassa sinne Nato-suuntaan.
Pidän tätä todella suurena vahinkona, jos
näin on käymässä. Keskustapuolue
näyttää olevan kyllä siinä samassa
luisussa, mutta ei sillä tavalla vielä kuin ovat
vihreät. Elikkä siellä on tapahtunut
täydellinen linjanmuutos.
Suomen osalta hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko toteaa, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista
uhkaa ilman, että se on osa laajempaa kansainvälistä konfliktia.
Näin varmasti on, mutta sitten nämä itse
päätelmät ovat hiukan toisenlaisia. Silti
hallituksen selonteossa esittämät ratkaisut ovat
pitkälti kylmän sodan ajalta. Nämä ideologiset
ratkaisut kumpuavat idän ja lännen vastakkainasettelusta
ja asevarustelun kiihdyttämisestä, elikkä asevarustelun määrärahoja
ollaan nostamassa.
Laajan Eurooppaa koskettelevan sotilaallisen konfliktin todennäköisyys
seuraavien vuosikymmentenkin aikana on hyvin epätodennäköinen. Suomeen
kohdistuvat keskeiset uhat sen sijaan liittyvät kansainväliseen
rikollisuuteen, terrorismiin, ruokakriisiin, ympäristökriisiin, öljyn
ja veden kaltaisten luonnonvarojen ehtymiseen ja taisteluun niistä,
nälänhätiin, hajoaviin valtioihin sekä kaikesta
edellä olevasta aiheutuvaan pakolaisuuteen. Näiden
kansallisvaltioiden rajat ylittävien uhkien vaikutukset
pahenevat jatkuvasti.
Vasemmistoliitossa näemme myös aitona turvallisuusuhkana
tällä hetkellä maassamme harjoitettavan
talouspolitiikan, joka johtaa ihmisten syrjäytymiseen ja
eriarvoistumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Entistä suurempi
kahtiajakautuminen tulee tapahtumaan. Köyhyys lisääntyy,
tuloerot kasvavat, ja tämä syrjäytyminen
syvenee. Tämä on meillä todellinen uhka.
Näin ollen vasemmistoliitto vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä,
sillä näitä todellisia turvallisuusuhkiamme
yhdistää niiden yleistymisen lisäksi
se, että niihin ei voida vastata sotilaallisin keinoin
eikä myöskään asevarustelua
kiihdyttämällä tai sotilaallisesti liittoutumalla.
Siis näihin uhkiin, jotka meillä todellisuudessa
ovat edessä ja aivan lähivuosina ja lähitulevaisuudessa,
ei voida vastata asevarustelulla eikä myöskään
Naton kanssa liittoutumalla.
Vasemmistoliitto onkin huolissaan siitä, että Puolustusvoimat
on käyttänyt selontekomenettelyä toistuvasti
hyväkseen perustellakseen määrärahatarpeitaan
yli sovittujen kehysten, eikä uusin selonteko ole tästä poikkeus.
Näin ollen meidän käsityksemme mukaan
lähivuosina on paljon tarpeellisempia ja kiireellisempiä tehtäviä kuin Puolustusvoimien
määrärahojen korottaminen. Meidän
mielestämme suomalaisten sosiaalinen perusturva on ensisijainen
tehtävä, ja sen jälkeen voimme katsoa,
jos meillä on myöskin näitä Puolustusvoimien
lisämäärärahoja.
Vasemmistoliitto kannattaa aluepuolustusta. Me kannatamme asevelvollisuusarmeijaa,
siinä olemme samaa mieltä, ja sitä, että Puolustusvoimille
turvataan kohtuulliset määrärahat. Mutta emme
ole valmiita tähän uuteen ohjusvarustelukilpailuun,
jota nyt ollaan valmistelemassa. Siitä on jo osa tilauksistakin
ilmeisesti tehty.
Herra puhemies! Tällä perusteella kannatan ed.
Tennilän tekemiä perustelulausumaesityksiä.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En voi yhtyä siihen näkemykseen,
jonka ed. Kuoppa esitti, että keskusta olisi luisumassa
Natoon. Päinvastoin me olemme tukemassa sitä samaa
linjaa, joka tuli tuossa puheen loppuosassa. Me haluamme turvata
sen, että meillä on riittävän
vahva reservi ja alueellinen puolustusjärjestelmä,
joka pitää yllä myös riittävän
varuskuntaverkoston. Se on tärkeätä,
ja se on aluepoliittisestikin tärkeä kysymys.
Minusta tässä nyt on selkeästi hieman
käsitysvirheitä sen suhteen, että meillä on
yhteistyötä Naton kanssa ja kuitenkin Suomi on
linjannut hyvin pitkälti omat kriisinhallintatoimetkin
niin, että pääsääntöisesti
haluamme, että ne ovat YK-mandaattipohjaisia. Meillä on
toki yhteisiä toimia myös Naton kanssa, mutta
ei tämä tarkoita sitä, että keskusta
olisi luisumassa Natoon, vaan me tuemme sitä hallituksen
linjaa, joka on tavallaan sama linja, mikä on tähänkin
saakka ollut.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Aivan lyhyesti. Kyllä tässä selonteossa
tämän Nato-linjauksen suhteen tällä kertaa,
jos aikaisemmin on lonksuteltu ovea, nyt on aukaistu se ovi. Kyllä se
on selvästi enemmän auki, ei siitä päästä mihinkään.
Ja mitä tulee sitten näihin rauhanturvatehtäviin,
niin me olemme aina olleet sitä mieltä, että YK:n
rauhanturvatehtäviin pitää olla valmiutta
ja pitää olla mukana niissä, ja olemme
niitä kannattaneetkin. Olemme jopa kannattaneet silloin
alun perin, kun Nato-johtoiseen operaatioon lähetettiin
Afganistaniin, sitäkin operaatiota, mutta olemme sitä mieltä, että nämä Nato-operaatiot
ovat toissijaisia ja ensisijainen on tämä YK:n
rauhanturvaamistehtävä.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko tulee saamaan perusteellisen käsittelyn täällä eduskunnassa.
Siitä on osoituksena sen käsittely useissa valiokunnissa
ja täällä tänään
käytävä selonteon palautekeskustelu.
Mielestäni on hyvä, että turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaa käsitellään laajasti
eri uhkamallien pohjalta. Parlamentaarisen seurantaryhmän
työ on antanut myös tälle keskustelulle
pohjaa, ja keskustelu on osoittanut, että kovin suurta
erimielisyyttä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ei
ole. Selontekomenettely on jälleen kerran osoittanut toimivuutensa.
Selonteko muodostuu neljästä pääkokonaisuudesta:
kansainvälisestä turvallisuuskehityksestä,
turvallisuusympäristön kehityksen vaikutuksista
Suomeen, Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta toimintalinjasta
sekä Suomen turvallisuuden kehittämisestä.
Näiden sisään mahtuvat kutakuinkin kaikki
turvallisuuteen liittyvät yhteiskunnalliset toiminnot.
Valiokunnat ovat mielestäni vastanneet kannanotoissaan
hyvin erilaisiin uhkamahdollisuuksiin. Kannanotot antavat myös
hyvän pohjan selonteon käytännön jatkotoimenpiteille.
Itse jäin kuitenkin kaipaamaan perusteellisempaa kannanottoa
globaaliin ongelmaan, johon täällä muun
muassa ed. Pulliainenkin viittasi, eli maapallon kasvavaan ruuan
tarpeeseen. Kuluvana vuonna maapallon viljasato tulee olemaan 2 prosenttia
tarvetta pienempi. Tämän vajeen täyttämiseksi
on syötävä varastoissa olevaa viljaa. Ennustettu
väestönkasvu tulee vuoteen 2050 kasvattamaan 100
prosentilla viljan tarpeen määrää. Sen
tuottamiseksi tarvitaan huomattava määrä lisää kasvumaata.
Saman tyyppiset uhkakuvat kohdistuvat myös puhtaan veden
saantiin ja energian tarpeeseen. Nämä saattavat
saada liikkeelle hallitsematonta väestön liikkumista,
jota saattavat lisätä erilaiset luonnonkatastrofit.
Mielestäni meidän tulee jatkossa pohtia yhä enemmän
näiden kysymysten vaikutusta niin sisäiseen kuin ulkoiseenkin
turvallisuuteemme.
Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien tuleva rahoitus on noussut
esille useissa puheenvuoroissa. Itse pidän selonteossa
esille nostettua linjaa puolustusvarojen korottamisesta 2 prosentilla vuodesta
2011 alkaen välttämättömänä.
Puolustusmateriaalin kallistuminen ja uskottavan oman puolustuksen
ylläpito sekä sen kehittäminen vaativat
määrärahojen korotusta. Oman puolustuksen
ylläpito nämä korotuksetkin huomioiden
tulee kuitenkin edullisemmaksi kuin liittyminen sotilasliiton jäseneksi
ja sen puolustusbudjetin maksajaksi. Suomen tulee jatkossakin rakentaa turvallisuuttaan
ulkopolitiikallaan, kansainvälisellä yhteistyöllä ja
omalla armeijalla. Armeijamme uskottavuus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen,
riittäviin resursseihin, aluepuolustukseen ja vahvaan maanpuolustustahtoon.
Niitä tulee selonteon käytännön
toteutuksenkin tukea.
Suomi on kansainvälisessä kriisinhallintayhteistyössä arvostettu
ja kokenut toimija. Sen lisäksi, että miehemme
maailmalla ovat olleet rakentamassa rauhaa, kriisinhallintatyöstä on
saatu lisäksi arvokasta kokemusta ja se on kouluttanut
miehiämme yhä vaativampiin tehtäviin.
Suomi on toiminut rauhanpolitiikan puolesta sotapolitiikkaa vastaan.
Natoon liittyminen on odotetusti puhuttanut eduskunnan jäseniä.
Mielestäni on tärkeää huomioida,
että Suomella ei ole turvallisuusvajetta. Turvallisuuspoliittisella
linjallamme on vahva kansan tuki. Näin on oltava jatkossakin.
Suomalaiset päättävät itse linjastaan
ja sen muuttamisesta. Selonteko ei sulje ovia mihinkään
suuntaan.
Arvoisa puhemies! Euroopan unionilla on tärkeä rooli
sisäisessä turvallisuudessa ja sen lisäksi
kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa.
Niiden merkitys turvallisuuskysymyksissä on kasvanut ja
tulee kasvamaan. Sen johdosta katson tarpeelliseksi, että hallintovaliokunnan
näkemykset selonteosta otetaan käytännössä huomioon.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Selonteko on niin maanpuolustuksen kuin
turvallisuuspolitiikkamme kannalta välttämätön.
Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön kannanoton mukaan selontekomenettelyä tulee
jatkaa ja menettelyä pitää kehittää vastaamaan
nopeasti muuttuvaa maailmantilannetta. Tahto puolustaa Suomea lähtee
jokaisesta suomalaisesta, ja eduskunnan pitää olla
tässä työssä vahvasti osapuolena
mukana.
Puheet selontekomenettelyn romuttamisesta ovat perusteettomia.
On välttämätöntä, että seuraavaa
selontekoa varten menettelyä kehitetään valtioneuvoston
aktiivisen valmistelun pohjalta ja eduskunnan tässä selonteossa
antaman päätöksen mukaisesti. Seuraava
selonteko tulee antaa uuden eduskunnan käsiteltäväksi
mahdollisimman pian vaalikauden alussa.
Herra puhemies! Suomen puolustamisen tulee perustua yleiseen
asevelvollisuuteen, alueelliseen puolustukseen ja hyvään
valmiuteen puolustaa maatamme mahdollisen ulkopuolisen vaaran uhatessa.
Tärkeä osa itsenäistä puolustusta
on hyvin koulutettu reservi, jolla on hyvät varusteet annettujen
tehtävien suorittamiseen. Yleiseen asevelvollisuuteen kuuluu
olennaisena osana laadukas varusmieskoulutus ja riittävä määrä kertausharjoituksia,
joilla pidetään puolustusvalmiutta yllä aseteknologian
ja -koulutuksen kehittyessä.
Vuonna 2011 tulee puolustusmäärärahoihin
2 prosentin korotus, mikä on välttämätöntä,
jotta voimme turvata jatkuvasti kallistuvan puolustusmateriaalin
hankinnan Suomeen. Tiedossa on, että kuljetuskalusto tulee
uusia nykyaikaa vastaavaksi, ja muutoinkin aseteknologian nopea
kehitys pitää huomioida entistä paremmin
tulevissa valtion talousarvioissa.
Herra puhemies! Jotta maanpuolustustahto säilytetään
edelleen hyvällä tasolla maassamme, edellyttää se
nykyisen varuskuntaverkoston säilyttämistä ja
laadullista parantamista nykyisestä. Varuskunnat tulee
pitää kaikin puolin kunnossa ja muun muassa jo
havaitut ongelmat kiinteistöjen varustelutasossa pitää korjata
mahdollisimman pian. Yhtenä taloutemme elvytyskeinona pitää nostaa
esille varuskuntien korjaamiset. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi
toimia Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiolahdella, jossa varusmiesten puutteelliset
majoitustilat ovat olleet pitkään tiedossa, mutta
määrärahojen pienuuden takia korjaustyöt
ovat viipyneet.
Herra puhemies! Turvallisuuspolitiikan kannalta on tärkeää hoitaa
suhteet ulkovaltoihin ja eri kansainvälisiin yhteisöihin
mahdollisimman hyvin. Suomi saa Euroopan unionin jäsenenä unionin
takaaman tuen ja suojan mahdollisen ulkoisen vaaran uhatessa. Yhteistyön
Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton kanssa pitää olla
tiivistä ja perustua nykyisin hyviksi havaittuihin toimintamuotoihin.
Nato on nykyisellään aktiivinen kansainvälinen
järjestö, joka tekee tiivistä yhteistyötä muun
muassa Euroopan unionin kanssa.
Herra puhemies! Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, jolla
tulee olla aito mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä.
Jos jäsenyyttä haetaan, niin silloin on järjestettävä kansanäänestys,
jotta suomalaisilla on aito mahdollisuus osallistua tärkeään
päätöksentekoon. Selonteon linjaus tässä asiassa
on mielestäni hyvä ja Suomen edut parhaiten huomioiva.
Maantieteellinen asemamme Euroopan unionin koillisessa nurkassa
edellyttää meiltä aktiivista kansainvälistä yhteistyötä.
EU-yhteistyö on luonnollista jäsenyytemme takia,
ja suhteet maailmanjärjestö YK:hon tulee pitää nykyisellä hyvällä tasolla.
Parhaat turvatakeet saamme, kun olemme aktiivisia suhteissamme naapurimaihimme
ja yhteistyökumppaneihimme. Suhteet Venäjään
tulee aina pitää hyvinä, ja muun muassa
aktiivisen kauppapolitiikan kautta yhteistyötä tulee
pyrkiä lisäämään nykyisestään.
Euroopan unioni on Venäjälle tärkeä kumppani,
ja Suomella pitää olla siinä työssä merkittävä rooli.
Herra puhemies! Tärkeä osa puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaamme
on myös huoltovarmuus. Valitettavasti tänään
emme ole läheskään omavaraisia ruuan
tuotannossa. Olemme riippuvaisia tuonnista niin leipäviljan
kuin maatalouden tarvitsemien rehujen suhteen. Tämä tilanne pitää meidän
korjata mahdollisimman pian epävarmojen markkinoiden olosuhteissa.
Myös suojautuminen tietoverkkoja uhkaavilta vaaroilta
on välttämätöntä. Samoin
meidän on varauduttava mahdollisia pandemioita ja maailmalta
tulevia ympäristöuhkia vastaan. Kansainvälinen
terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ovat myös
nykyajan todellisia uhkia, jotka pitää huomioida
tulevaisuutta suunniteltaessa.
Herra puhemies! Jotta pystymme takaamaan kansalaistemme turvallisuuden
jatkossa, on kaikilla yhteiskunnan aloilla huomioitava ulkoisten ja
myös sisäisten uhkien mahdollisuudet. Varautuminen
on viisautta.
Antti Kalliomäki /sd:
Puhemies! Tämänkin selonteon avainkysymys
taitaa olla loppujen lopuksi Suomen Venäjä-suhde,
niin kuin on ollut aikaisemminkin selonteoissa, ja veikkaan, että hamaan
tulevaisuuteen asti tulevissakin selontekovaiheissa näin
tulee olemaan. Kun näin on, niin on hyvä kyllä kysyä,
mikä tähän saakka on määrittänyt
Suomen turvallisuuspoliittista ajattelua, enkä usko pahasti
erehtyväni, kun sanon, että se on kuitenkin ollut
Paasikiven linjan perusajatus siitä, että Suomen
on pyrittävä pysyttelemään suurvaltaristiriitojen
ulkopuolella ja välttämään Venäjällä syntymästä käsitystä,
että Suomi voisi antaa alueensa sille, ehkä vihamielisten
voimien käyttöön. On totta, että vuosikymmenet ovat
vierineet, mutta tämä perusajatus on edelleen
relevantti ja kestää kyllä ajan hammasta,
ja se on syytä muistaa aina tulevissakin ratkaisuissa.
Hallituksen Venäjä-ohjelmassa, joka tässä myöskin
tuoreeltaan oli käsittelyssä, sanotaan, että suomalainen
kansallinen etu ohjaa Venäjä-suhteidemme hoitamista.
Silloin minusta on paikallaan kyllä kysyä, miten
sitten Paasikiven linjan perusajatuksesta ja hallituksen Venäjä-ohjelman
kansallisen edun lähtökohdasta, siitä diktaatista,
rakentuisi synteesi, selkeä, ymmärrettävä ulkopolitiikan
linja, ainakin niiltä osin kuin se koskettaa Suomea ja
Venäjää, tätä meille
historiallisestikin vaikeata mutta tärkeätä suhdetta.
No, sitähän ei selonteossa ole kyllä edes
yritetty, valitettavasti, ratkaista. Ja yhtä valitettavasti
selonteon Nato-linjaus vie entistä kauemmaksi meidät sellaisen
synteesin mahdollisuudesta. Tätä pidän tämän
selonteon suurimpana heikkoutena.
Taustahan tässä on se, jonka jo tässä debatissa kerroin,
syntyhistoria, jossa keskusta ja kokoomus olivat erimielisiä:
Puolueilla oli näkemys-ero olemassa olevan ulkopoliittisen
linjan kestävyydestä ja jopa sen realistisuudesta.
Silloin päädyttiin sitten ikään
kuin kaksiin raiteisiin selonteossa. Yhtäältä vakuutetaan
selonteossa ja sen jälkeen tässäkin salissa
moneen kertaan, että linja on kestävää,
mutta toisaalta sitten kestävyys asetetaan kyseenalaiseksi
viittaamalla vahvoihin perusteisiin Nato-jäsenyyden
harkitsemisen puolesta. Mielestäni tästä syntyy
ja on jo syntynyt epäselvyyttä ja Suomen ulkopolitiikan,
turvallisuuspolitiikkamme, ymmärrettävyyden kärsimistä sekä täällä Suomessa
että maan rajojen ulkopuolella. Siitä voi vain
sanoa, että se on vahingollista politiikkaa, näin
meidän ei pitäisi missään tapauksessa
toimia. Kysymys ei ole edes siitä, mitä mieltä kukin
meistä on Nato-jäsenyydestä; kysymys
on siitä, että linjan pitää olla
riittävän selkeä, ymmärrettävä,
niin että se antaa meille jalansijaa sitten tehdä käytännön
politiikkaa.
Puhemies! Vielä lyhyesti siitä puutteesta,
joka myöskin on tässä selonteossa, osin
aikataulun vuoksi mutta myöskin ikään
kuin tekemisen puutteesta: globaali talouskriisi ei ole saanut selonteossa
huomiota. Se on kyllä sääli, sillä historian
tärkein opetus on kyllä se, että suuret
taloudelliset mullistukset aina heijastuvat myös turvallisuuspolitiikan
rakenteisiin ja suurvaltapolitiikan voimasuhteisiin. Näiltä muutoksilta
on pienten valtioiden, Suomen kaltaisten, jokseenkin mahdotonta
pysyä suojassa, vaikka haluaisimmekin. Ulkoasiainvaliokunnan
mietinnössä onneksi on johonkin mittaan huomioitu
tätäkin asiaa, vaikkakin varovaisessa hengessä.
Veikkaan, että tämä kokonaisuus, talouskriisin
seuraukset ja sen aiheuttamat muutokset turvallisuusrakenteessa,
tulee sitten olemaan sitä jokapäiväistä leipää,
jota seuraavan selonteon tekijät joutuvat nauttimaan.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä turvallisuusselonteko
jatkaa yleisesti ottaen Suomen linjaa. Myös presidentti
on hyväksynyt tämän linjauksen: Nato
säilyy edelleen vaihtoehtona, mutta ei anna tällä hetkellä aihetta
toimenpiteisiin. Ehkä nyt Natosta keskustellaan avoimemmin,
ja joidenkin mielestä ovi on jo raollaan.
EU:n turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat jo kriisinhallinta, on
turvatakuut, yhteisvastuulausekkeet, joiden perusteella jäsenmaat
voivat saada apua toisiltaan kriiseissä. Toisaalta on ollut
tilanteita, missä YK ja EU eivät ole kyenneet
toimimaan ripeästi maailman kriisipesäkkeissä.
Kolmanneksi, vaikka USA on vahva Nato-maa, ei pidä täysin
vetää yhtäläisyysmerkkejä USA:n
ja Naton välille. USA:n Irak-operaatio ei nauttinut laajaa
kannatusta Nato-maissa Euroopassa.
Mutta yhtä kaikki, ehkä se tärkein
ja ratkaiseva tekijä meidän täytyy muistaa
ja sitä kunnioittaa: Suomen kansa ei tähän
asti ole ollut innostunut Natoon liittymisestä, vaikka
hyväksyykin sen, että Suomi voi jatkaa YK:n valtuuttamissa kriisinhallintatöissä.
Suhteet naapurimaihin on hoidettava joka tapauksessa hyvin.
Venäjä myös toivoo kahdenvälisten
suhteiden olevan hyvät. Se on toinen asia, että Suomen
ehkä pitää pysyä mahdollisimman omavaraisena
energiatuotantonsa suhteen.
Yksi näkökulma liittoutumiskeskustelussa on se,
että jos haluamme liittyä Natoon, meidän
pitää olla mukana eri puolilla maailman kriisipesäkkeissä.
Se on vastuunkantoa, joka ei ole vain voitosta voittoon kulkemista
vaan myös tappioita ja sinkkiarkkuja.
Toinen asia on se, että kun Obama on nyt tehnyt avauksia
Eurooppaan päin, niin Suomen ja Euroopan pitää olla
niihin osallistumassa ilmasto- ja talousasioiden suhteen, muuten
USA ja Kiina sopivat asiat ilman Eurooppaa.
Mitä tulee kotimaamme puolustusvoimiin, alueellinen
puolustus on edelleen tärkeää. Se on myös
maakuntia työllistävä tekijä.
Puolustusmateriaalin hankinnalla on myös työllistävä vaikutus
alueellisesti. Sen me näemme vaikkapa Patrialla Kuorevedellä tai
Tampereella Insta Oy:n toiminnassa. Tämä osaaminen
on uhan alla, koko ajan kallistuvat nämä uudet
teknologiset aseet. Siksi, vaikka en ole yleensä puolustusmäärärahojen
painottaja, tässä tapauksessa 2 prosentin määrärahojen
korotus on paikallaan.
Yleinen asevelvollisuus on edelleen Suomelle se oikea tie, vaikka
Ruotsi onkin siirtymässä palkka-armeijaan. Ed.
Haavisto puhui valikoivasta asevelvollisuudesta. Näinhän
se jo nyt käytännössä on, mutta
enemmistö nuorista miehistä haluaa, samoin jotkut
naiset, armeijan käydä, ja se on tietysti tärkeä asia.
Toisaalta siviilikriiseissä ja sodankin aikana on tarvetta
monenlaiselle rauhanomaiselle työlle, jossa voidaan hyödyntää kansalaisia.
Me tarvitsemme joka tapauksessa kriiseissä koko kansakunnan
panosta.
On hyvä, että turvallisuudesta puhutaan laajana
käsitteenä, siitä mikä on maamme
sisäinen turvallisuus. Sieppauksia, kouluammuskelua, potilaitaan
surmaavia hoitajia, kauppakeskusten räjäyttelyä,
viharyhmiä, ääriliikkeitä — ne
ovat kaikki tämän ajan merkkejä. Vihamieliset ääriryhmät
käyttävät yhä enemmän
hyväkseen Facebookin ja MySpacen ja YouTuben kaltaisia
sosiaalisia verkkopalveluja. Tosin supo on ollut sitä mieltä,
että ääriliikkeiden konkreettinen toiminta
on näennäisesti vähentynyt samalla, kun
se on siirtynyt nettiin. Sielläkin keskustelupalstoja siivotaan
aiempaa tarkemmin.
Ilmastopakolaisuus ja ruokakriisi ovat näköpiirissä,
ja niitä ei voi ohittaa. Me tarvitsemme kriisi- ja huoltovalmiutta
monella alalla. Vaikka maaseutua on Suomessa joidenkin citypiirien
toimesta haluttu ajaa alas jo vuosia, nousee maaseutu vielä kunniaan.
Viime sodan aikaan kaupungista tultiin maaseudulle hakemaan suuhunpantavaa.
Tämä muistetaan kyllä kriisien sattuessa, mutta
muuten maaseutu tuntuu joillekin keskittämisen apostoleille
olevan kirosana. Puhdas ruoka ja puhdas vesi ovat vielä kysyttyjä,
maailmallakin. Mikä on maaseudun infran tulevaisuus? Onko
meillä toimivat puhelinyhteydet kriisin aikana, onko verkkoturvallisuus?
Kun sähkö katkeaa, mikä on seuraus tietoliikenteessä,
onko se poikki? Tänään kuulimme iloisen
uutisen, että valtio ostaa enemmistön kantaverkkoyhtiö Fin-gridistä.
On tärkeää, että valtiolla on
hallussaan niin sähkö-, energia- kuin tietoliikenneinfrakin, jos
kriisitilanne syntyy. Sisäinen turvallisuus on meidän
kaikkien asia. Huoltovarmuuteen kuuluu myös toimiva tiestö,
rautatiet ja merenkulkumme alukset. Näitä en voi
tietenkään liikenne- ja viestintävaliokunnan
jäsenenä ohittaa.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Selontekomenettelyn tarkoitus on paitsi ryhdistää poliittista
päätöksentekoa taloudellisesti myös,
totta kai, pönkittää pitkän
linjan puolustuspoliittista doktriiniamme. Se on jo kauan säilynyt
samana: alueellinen ja kattava puolustus, yleinen asevelvollisuus
ja koko maan puolustus. Tämä merkitsee myös
sitä, että Puolustusvoimien erilaisia toimintoja
on sijoitettuna maan eri osiin. Kansalaisten sitoutuminen maanpuolustustahdon
muodossa on loppujen lopuksi halvoista ja yksinkertaisista ratkaisuista
koostuva kokonaisuus, jota kannattaa tietoisesti vaalia.
Erilaiset keskinäisriippuvuuden muodot pakottavat Suomeakin
tarkastelemaan ympärillä vellovaa maailmaa niin
sotilaallisesta kuin siviilikriisinhallinnan näkökulmastakin.
Yhä useammin joudumme tilanteisiin, joissa kriisipesäkkeisiin
osallistumisen perusteena on vallitsevimmin osallistujien siviilityön
mukanaan tuoma asiantuntemus. Tämän työn
määrällinen kasvu on tulevina vuosina
enemmän kuin todennäköistä. Siksi
on merkitystä viranomaisyhteistyön lisäämisellä sekä Puolustusvoimien
taustatyöllä myös reserviläisten
keskuudessa.
Vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys niin teollisuudessa
kuin kansalaistenkin keskuudessa on kustannustehokas ja korvaamaton
apu meidän yhteiskunnallemme.
Kokonaisuuden hallinta ja sen mukana kustannustehokkuus avaavat
keskustelun Puolustusvoimille kohdennettavista resursseista. Nyt
kiistellyt mutta jo kehyspäätöksessä kuitatut
taloudelliset resurssit ja niiden hienoinen korotus ovat vain esimakua
siitä, miten mittavat rakenteelliset linjaukset odottavat
seuraavan selonteon tekijöitä. Ikäluokan
pieneneminen yhdessä materiaalikustannusten ja henkilöstömenojen
kasvun kanssa luo haasteen, mikä ei ole yksinkertainen
ratkaistavaksi.
Mielestäni on tärkeää kuvata
nyt jo ne uhkakuvaavat muutostekijät, mutta ennen kaikkea
se painopiste, minkä suuntaan Puolustusvoimia on kehitettävä.
Yksi uhkaava muutos on yhteiskunnassa tapahtuva suhtautuminen Puolustusvoimiin
sekä maanpuolustukseen yleensä. Niin pitkälle
ei solidaarisuus saa koskaan mennä, että oman
maan puolustustahto kyseenalaistettaisiin.
Toinen isompi kokonaisuus liittyy painopisteen siirtoon kansallisesta
puolustuksesta kansainväliseen työhön.
Vaikka molempien resurssitarpeet ovat osittain päällekkäisiä,
tulee kansallisten puolustusvoimien olla pääpainopistekohteena
resursoitaessa Puolustusvoimia.
Puolustusvälineteollisuudessa Suomella on annettavaa
muulle maailmalle. Siksi on turvattava myös tutkimus- ja
tuotekehityspanokset, joilla taataan pidemmän aikavälin
puolustusvälineteollisuuden osaaminen ja sitä kautta
säilyminen kotimaisissa käsissä.
Arvoisa puhemies! Oman maamme kustannustehokkaan yleisen asevelvollisuuden
tuottaman armeijan suojeleminen on yhtä tärkeää kuin huoltovarmuustekijöiden
tukeminen. Erityisesti viime aikojen tapahtumat meillä ja
muualla tukevat näitä tärkeitä tavoitteita.
Thomas Blomqvist /r:
Ärade herr talman! I statsrådets säkerhets-
och försvarspolitiska redogörelse utvärderas
Finlands säkerhets- och försvarspolitik på ett övergripande
sätt. Redogörelsen grundar sig på ett
brett säkerhetsbegrepp, vilket är viktigt och
rätt. I en värld av ömsesidigt beroende
har flera av säkerhetshoten och utmaningarna en gränsöverskridande
karaktär och kan få betydande konsekvenser också för
vårt land.
I svenska riksdagsgruppens gruppanförande koncentrerar
man sig ganska mycket på det breda säkerhetspolitiska
begreppet, varför jag som medlem i försvarsutskottet
kanske mera ska anlägga en försvarspolitisk syn.
Vi konstaterar att det krävs långsiktighet för
upprätthållandet och utvecklandet av försvarskapaciteten.
Därför anser jag, liksom både utrikesutskottet
i sitt betänkande och försvarsutskottet i sitt
utlåtande, att det är viktigt att vi även
i fortsättningen ger ut långsiktiga utvecklingsplaner
för försvarsmakten och den breda säkerhetspolitiken
och att de också är parlamentariskt förankrade.
Arvoisa puhemies! Kuten ulkoasiainvaliokunta painottaa mietinnössään,
tulee Suomen tulevaisuudessakin ylläpitää uskottavaa
puolustusta, johon kuuluu osallistuminen eurooppalaisen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Maamme ulko-, turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät
ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden
ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden
ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan
toimivuuden ylläpitäminen. Puolustuspolitiikan osalta
tämä tavoite saavutetaan parhaiten ja ehkä ainoastaan
uskottavalla kansallisella puolustuksella, joka perustuu alueellisen
puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan
reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon.
Yhteistyö muiden järjestöjen ja maiden
kanssa on jo pitkään ollut tärkeä osa
Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Sekä toimiva monenkeskinen että bilateraalinen
yhteistyö ovat Suomelle tärkeitä. YK:n
asema kansainvälisen järjestelmän toimijana
on säilynyt vahvana, ja meidän tuleekin korostaa
sen tärkeyttä. EU taas on Suomelle keskeinen turvallisuuspoliittinen
viitekehys, ja Suomen EU-jäsenyys auttaa vahvistamaan maamme turvallisuutta.
Suomen suhde Natoon perustuu Pfp-sopi-mukseen, joka allekirjoitettiin
jo vuonna 1994, osallistuminen Nato-kriisinhallintaoperaatioihin taas
alkoi Bosniasta vuonna 1996. Suomen Nato-jäsenyys ei ole
ajankohtainen niin kauan kuin laaja poliittinen yhteisymmärrys
puuttuu ja enemmistö kansalaisista ei kannata jäsenyyttä. Pidän
kuitenkin oikeana selonteon ja ulkoasiainvaliokunnan toteamusta
siitä, että on olemassa vahvoja perusteita harkita
Nato-jäsenyyttä myös jatkossa. Mutta
Suomen asema suhteessa Natoon ei tämän myötä ole
muuttunut.
Pohjoismaiden välistä yhteistyötä eri
sektoreilla on syytä jatkaa ja kehittää.
Tiivis pohjoismainen yhteistyö myös puolustussektorilla
lisää turvallisuutta koko Pohjois-Euroopassa.
Venäjän osalta on helppo yhtyä selontekoon
ja myös mietintöön, jossa todetaan, että Venäjä ei
ole sotilaallinen uhka Suomelle vaan hyvä naapuri ja tärkeä kauppakumppani,
kuten Suomi Venäjälle.
Herr talman! Det nordiska samarbetet har varit och kommer även
i framtiden att vara viktigt för Finland. Det nordiska
samarbetet kan öka den operativa kapaciteten samt möjliggöra
en effektivare användning av resurser. Ett intensifierat nordiskt
samarbete är ett bra exempel på hur våra nordiska
länder, trots olika EU- och Nato-status, kan idka ett fördjupat
försvarssamarbete.
Det finns en stark gemensam politisk vilja i de nordiska länderna
att utveckla det nordiska försvarssamarbetet, till exempel
i form av försvarsmaterielanskaffningar, utbildning, effektiverad användning
av resurser och även ökad operativ styrka. Mot
den bakgrunden är Stoltenbergs rapport en viktig diskussionsöppning.
Likaså kan man väl säga att solidariteten
mellan de nordiska länderna är både naturlig
och eftersträvansvärd. Ett fördjupat
nordiskt försvarssamarbete ersätter inte de åtaganden
våra länder har via EU och Nato utan kompletterar
dem.
Försvarsutskottet anser att Finlands försvarsförmåga är
rätt dimensionerad i förhållande till vår
säkerhetspolitiska omgivning. Det föreligger inget
militärt hot och Finland kan dras in i en militär
kris endast som en del av en större regional eller allmänpolitisk
konflikt.
Arvoisa herra puhemies! On tärkeää varmistaa,
että sekä sisäisestä että ulkoisesta
turvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla on riittävät taloudelliset
resurssit. Selonteon linjan mukaisesti pidän indeksitarkistusten
lisäksi 2 prosentin tasokorotuksen lisäystä puolustusbudjettiin
perusteltuna. Tällainen tasokorotus olisi tärkeä puolustusvoimien
tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi. Mistään
asevarustelusta ei kuitenkaan ole kysymys. Tässä taloudellisessa
tilanteessa on kuitenkin paikallaan myös todeta, kuten
mietinnössä, että jos tätä perusteltua
tasoa ei saavuteta, puolustushallinnon tulee selvittää erilaiset
kustannusten alentamisvaihtoehdot.
Herra puhemies! Selonteko on kaiken kaikkiaan hyvä,
ja yhdyn ulkoasiainvaliokunnan mietintöön. Mutta
haluan vielä lopuksi korostaa sitä, kuten sekä mietinnöstä että puolustusvaliokunnan
lausunnosta käy ilmi, että selonteosta puuttuu
suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavan strategian
linjaaminen. Tästä pitää olla
erillinen osio seuraavassa selonteossa.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa herra puhemies! Maamme turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
tulee tähdätä uskottavan puolustuskyvyn
ylläpidon ja kehittämisen turvaamiseen myös
ta-loudellisesti. Nykyisessä taloustilanteessa on katsottava
talouden kokonaisuutta. Yhteiskunnassamme valtion rahoitukselle
asetetaan jatkossa erityisiä haasteita: ikääntyminen,
ympäristön haasteet ja panostukset sisäiseen
turvallisuuteen.
Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Palmin tekemää ponsiesitystä.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! Laaja poliittinen yhteisymmärrys
on leimannut suhtautumistamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiin
linjauksiin. Tämä on epäilemättä ollut suuri
vahvuus. Valitettavasti nyt käsittelyssä olevan
selonteon valmistelussa tästä tärkeästä konsensuksesta
on irtauduttu.
Parlamentaarisen seurantaryhmän yksimieliset kannanotot
olisivat olleet erinomaisia rakennuspuita selonteon valmistelussa.
Seurantaryhmä oli yksimielinen niin turvallisuusympäristön analyysistä,
maamme turvallisuuslinjan määrittelystä kuin
Puolustusvoimien tulevina vuosina tarvitsemista resursseista. Seurantaryhmä rakensi
hyvän perustan, mutta hallitus ei sitä halunnut hyödyntää.
Itse tulkitsen asian niin, että selontekoa valmisteltaessa
erityisesti kokoomuksella oli tarve nostaa profiiliaan ulko- ja
turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, ja tämä on
näkynyt niin omana Nato-politiikkana kuin omana määrärahalinjana. Selonteon
Nato-kirjausta onkin kokoomuksen taholla pidetty edistysaskeleena.
Näin kokoomus, tunnustaen sen tosiasian, että jäsenyyshakemus ei
tällä hallituskaudella ole ajankohtainen, haluaa
viedä Suomen niin lähelle Natoa kuin mahdollista.
Suhtautumisemme liittoutumattomuuteen ei kuitenkaan lähiaikoina
ole muuttumassa. Tämän tasavallan presidentti
Tarja Halonenkin selkeästi paalutti valtiopäivien
avajaisissa 4. päivänä helmikuuta. Tällöin
hän totesi: "Suomi päättää itse turvallisuuspoliittisista
ratkaisuistaan. Selonteossa käsitellään
aikaisempaa laajemmin Natoon liittyviä kysymyksiä.
Varsinainen linjaus vahvistaa kantamme, jonka mukaan pidämme
itsellämme mahdollisuuden hakea jäsenyyttä liittokunnassa.
Hallituksen kanssa käymässäni keskustelussa
olimme täsmälleen yhtä mieltä siitä,
että muuttuneesta sanamuodosta huolimatta politiikka ei
muutu. Selonteon muotoilu ei siis tuo Nato-jäsenyyttä yhtään
lähemmäksi tai siirrä sitä yhtään
kauemmaksi, vaan pitää jäsenyyden hakemisen
samanlaisena mahdollisuutena kuin aiemminkin." (Ed. Korkeaoja: Selvää tekstiä!) —
Se on
selvää tekstiä.
Puolustusvoimien tulevien vuosien resursoinnin osalta seurantaryhmä lähti
siitä, että puolustusmäärärahat
pidetään reaalisesti nykytasolla. Tämä oli
vaativa tavoite jo vuosi sitten, ja erityisen vaativa se on nyt,
kun maailmantalous on ajautunut syvään lamaan.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä,
että hallituspuolueet haluavat kynsin hampain pitää kiinni
ylimääräisestä 2 prosentin vuotuisesta
tasokorotuksesta vuoden 2011 jälkeen.
En varmaankaan ole niitä edustajia, jotka ensimmäisenä ovat
kyseenalaistamassa puolustusmäärärahat,
suhtautumassa niihin kriittisesti, päinvastoin, mutta tosiasiat
on mielestäni kyettävä tunnustamaan talousasioissakin.
Valtio joutuu tänä ja tulevina vuosina ottamaan
kymmeniä miljardeja lisää velkaa. Lisävelka
merkitsee lisää korkomenoja, jotka osaltaan ovat
kaventamassa valtiontalouden jo ennestään tiukkaa
liikkumatilaa. Valtiontalouden tasapainottaminen tulevina vuosina
tuleekin olemaan tuskallista. Se vaatii lisää tuloja
veronkorotuksina ja tiukkaa menotaloutta. Tässä tilanteessa
pidän täysin epärealistisena sitä,
että yhdelle hallinnonalalle annetaan tasokorotuksia, kun
muita mahdollisesti leikataan.
Totesin edellä, että puolustusmäärärahojen
pitäminen reaalisesti nykytasolla on jo kova tavoite. Kannattaisi
ehkä pidättäytyä siihen eikä rakennella
pilvilinnoja. Tämä olisi uskottava selkänoja
myös puolustushallinnon tulevien vuosien suunnittelulle.
Nyt hallituspuolueet käsittääkseni ovat
antamassa katteettomia lupauksia.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi
lausuman siitä, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin
erityisen suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavan
strategian linjaamiseksi ja että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan
turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon erillisen osion
tästä asiasta. Jostain syystä hallitus
on tässä asiassa ollut kovin kovakorvainen eduskunnan
tahdolle, kun on nyt käsiteltävänä olevasta selonteosta
jättänyt kyseisen, mielestäni tärkeän, osion
pois. Puolustusteollisuus on maamme kannalta erittäin tärkeä teollisuudenhaara.
Sen toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä on
syytä pitää huolta, ja todellakin tätä puolustusteollisuutta
olisi tässä selonteossa ehdottomasti pitänyt
käsitellä ja arvioida. (Puhemies: 5 minuuttia on
kulunut!)
Mitä, puhemies, tulee vielä kriisinhallintaan, niin
on tärkeää, kuten ulkoasiainvaliokuntakin toteaa,
että sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalla Suomi jatkaa
siviilikriisinhallinnan kehittämistä ja vahvistaa
kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuutta. Hyviä tuloksia saavutetaan,
kun sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan, kehitysyhteistyön
ja humanitaarisen avun koordinointi toimii kunnolla.
Mielestäni esimerkiksi Kosovossa on tässä suhteessa
onnistuttu hyvin. Siellähän sotilaallinen läsnäolo
tulee vähenemään ja pääpaino
tulee olemaan siviilikriisinhallinnassa.
Mietintöön sisältyvä kirjaus
kriisinhallinnan linjausten valmistelusta tiiviissä yhteistyössä ulkoasiain-,
puolustus- ja sisäasiainministeriön kesken on
paikallaan.
Risto Autio /kesk:
Arvoisa puhemies! Salissa on pidetty tämän
päivän mittaan useita puheita, joissa on otettu
kantaa muun muassa Nato-jäsenyyteen tai puolustusmäärärahojen
tasoon. Itse haluaisin tarkastella turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa
kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta.
Mielestäni tärkeintä ja parasta turvallisuuspolitiikkaa
on se, kun Suomi ja suomalaiset lisäävät
kanssakäymistään naapurimaidensa kanssa. Normaalien
ystävyys-, kulttuuri- ja kauppasuhteiden myötä kaikki
rajapinnat madaltuvat ja riski konflikteihin pienenee. Myös
ennakkoluulot pienenevät, ja niitähän
meillä riittää.
Annan konkreettisen esimerkin siitä, mitä tarkoitan.
Olin kolme viikkoa sitten Syktyvkarissa Komin tasavallassa Barentsin
alueen parlamentaarisessa konferenssissa pitämässä Suomen
puheenvuoroa mutta Pohjoismaiden neuvoston mandaatilla. Olin ainoa
Suomesta paikalla oleva kansanedustaja. Olin hämilläni
varsinkin, kun kaksipäiväisen kokouksen aikana
minulle valkeni, miten syvää yhteistyö euroarktisella
alueella näiden neljän eri maan välillä voi
olla. Eniten olin ihmeissäni venäläisten
vakavasta panostuksesta yhteistyöhön. Totta kai
alkuperäiskansat ymmärtävät
toisiansa yhtenäistä taustaansa vasten, mutta
ei Syktyvkarissa menneessä eletty, vaan konferenssin julkilausuma
oli ja on tätä päivää.
Merkittävää tässä havainnossa
on se, että samaa yhteistyön painoarvoa pitäisi
saada koko itäiselle raja-alueelle kaikelle toiminnalle
Suomen ja Venäjän välillä. Helmikuussa
osallistuin Pietarissa Luoteis-Venäjän ja Itämeren
maiden yhteiseen creative industries -konferenssiin eli kulttuuriteollisuuden
konferenssiin. Myös tässä tapaamisessa
vallitsi hämmästyttävän yksimielinen
ilmapiiri. Näiden positiivisten kokemusten myötä pidän
aivan välttämättömänä sitä,
että Suomi osallistuu sataprosenttisesti kaikkiin niihin
foorumeihin, joilla ystävyyssuhteita itänaapuriin
voidaan lisätä.
Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota,
on se, miten tulevaisuudessa puhumme maanpuolustuksesta, millä termeillä,
millä käsitteillä. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa
olemme pohtineet ja nostaneet esille miesten ja naisten välistä tasa-arvoa
maanpuolustuksessa. Tällä hetkellähän
varusmiespalvelu on naisille mahdollinen mutta vapaaehtoinen ja
miehille pakollinen. Neuvottelukunta on pohtinut sitä,
pitäisikö kaikille kansalaisille sukupuoleen katsomatta luoda
järjestelmä, jossa kaikki omalta osaltaan osallistuisivat
yhteiskuntavelvoitteisiin, myös maanpuolustamiseen. Tämä voisi
tapahtua tietynlaisen yhteiskuntapalvelun kautta, jossa esimerkiksi
vanhustenhoivaan tai pelastustoimeen otettaisiin avuksi suomalaisia
nuoria. Yhteiskuntapalvelu ei tarkoittaisi Puolustusvoimien tai
asevelvollisuuden lakkauttamista vaan erilaisten mahdollisuuksien
tarjoamista kansalaisille yhteiskunnan hyväksi ja turvallisuuden
lisäämiseksi.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikasta ja ulkoasiainvaliokunnan siitä antama
mietintö on maamme kannalta tärkeä kannanotto
keskeiseltä politiikkalohkolta. Maamme historian tuntien
rajapitäjän kasvattina puolustuspolitiikan tärkeys
on iskostunut ihan selkäytimeen. Laajan turvallisuuskäsitteen
ohjausvaikutus kohdentuu erityisesti puolustusministeriön
hallinnonalalle, osaksi myös ulkoministeriön ja
sisäministeriön hallinnonalalle.
Suomen puolustuksen perusta on, aivan kuten täällä on
kuultu, koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus, laajat
reservijoukot, vahva maanpuolustustahto sekä alueellisen
puolustuksen periaate. Yleisellä asevelvollisuudella on puolustuksen
lisäksi kasvatuksellisia ja elämänhallintaan
liittyviä myönteisiä puolia.
Maamme tärkein ulkopolitiikan vaikutuskeino on Euroopan
unioni. EU-jäsenyydessä turvallisuuspoliittinen
puoli oli merkittävä osa liittymistä ja
puolustusyhteistyö on luonteva tapa toimia. Rauhan turvaamisessa
ja sodan torjunnassa ovatkin Euroopan unionin ehkä parhaimmat
saavutukset vuosien saatossa.
Selonteossa ja tässä salikeskustelussa Suomen
Nato-suhdetta on käsitelty laajasti. Transatlanttinen yhteys
Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä on keskeinen
yhteistyömuoto ja samalla yksi Nato-yhteys. Suomen Nato-suhteen
perustan muodostaa rauhankumppanuussopimus. Tähän
sisältyy muun muassa harjoitustoimintaa, suorituskyvyn
kehittämistä ja yhteisten standardien omaksumista.
Helppoa on yhtyä valiokunnan kantaan, että Suomen
turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä muutoksia.
Optiot tiiviimmästä yhteistyöstä eivät
osaltani ole, aivan kuten eivät kansan enemmistönkään,
houkuttelevia. Rajakaupungin lähialueyhteistyönä tapahtuva
matkailu ja muu taloudellinen yhteistyö kärsisivät
pitkän aikaa linjan mahdollisesta muutoksesta. Jännitteen
lisäämistä Suomen ja Venäjän
välillä ei tule hyväksyä.
Pohjoismaiden yhteistyön lisääminen
on kaikilta osin toivottavaa. Valiokunnan tavoin yhteistyö Pohjoismaiden
ja Baltian maiden kesken on hyvä ja monella tapaa ennalta
ehkäisevä muoto. Aivan kuten valiokunta toteaa,
kriisinhallinta, kehitysyhteistyö ja muu humanitäärinen
apu ovat tärkeitä turvallisuuspolitiikan lohkoja.
Samalla voidaan kehittää demokratiaa kehitysmaissa
ja ehkäistä väkivaltaisia konflikteja.
Terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus ovat vastenmielisyydestään
huolimatta osa arkeamme. Vaikka maahamme ei liity erityistä uhkaa, maailman
tapahtumat tulevat tiedotusvälineiden kautta olohuoneisiimme.
Samat kielteiset ilmiöt kotiutuvat helposti meille, aivan
kuten viime viikkoina olemme kuulleet tapahtuneen ja koulusurmien
kautta olemme saaneet kokea. Ongelmien ennaltaehkäisyyn
kannattaa ja tulee ehdottomasti panostaa.
Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus on niin ikään
tärkeä turvallisuuspolitiikkaan liittyvä tekijä.
Kansainvälisesti verraten huoltovarmuutemme on nyt hyvä.
Mutta ei tarvita suurta murrosta, kun energia- ja ruokahuolto alkavat
rampautua. Omavaraisuus sekä elintarvikkeiden että energiankin
osalta on vahvuus, joka ei saa tässä globalisaatiokehityksessä missään
tilanteessa hämärtyä.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Valitettavasti nyt käsiteltävä turvallisuuspoliittinen selonteko
ja ulkoasiainvaliokunnan mietintö siitä paljastavat,
että Suomen ulkopolitiikka ei ole lainkaan tämän
päivän tilanteen tasalla.
Ihan jos katsomme Suomen ulkopolitiikkaa, niin me kuvittelemme,
että me tiedämme, missä maailma menee,
mutta Suomi on yleensä erittäin pahasti epäonnistunut
omissa arvioissaan. Otan kaksi itsenäisyyden kauden murrostapahtumaa — ensinnä 1930-luku.
Silloin marsalkka Mannerheim, joka ymmärsi maailmanpolitiikan
muutoksia ja onneksi auttoi meitä ratkaisevassa vaiheessa
Suomen kohtalon kannalta, sanoi, että Suomen täytyy
varautua tuleviin konflikteihin. Tuolloin häntä ei
uskottu.
Luen muutaman otteen presidentti Kyösti Kallion puheesta
eduskunnalle 2.9.1939. Hän totesi, että Suomen
on onnistunut säilyttää ystävälliset suhteet
kaikkiin valtioihin, kun se on omaksunut täydellisen puolueettomuuskannan
ja se on tullut tunnetuksi kaikkialla. Hän myöskin
totesi, että on lujittunut se vakaumus, että Suomen
tulee sodan sytyttyä noudattaa täydellistä puolueettomuutta.
Hän sanoi myöskin, että kansalla ei ole mitään
syytä levottomuuteen. Vajaa kolme kuukautta myöhemmin
Suomi oli sodassa. Kuviteltiin, että kun pannaan pää pensaaseen,
pelastaudutaan. Se oli täydellinen virhearvio, ja Suomen kansa
siitä kalliisti maksoi.
1970-luvulla käytiin tavallaan niin sanottu kolmas
maailmansota, jonka sitten Yhdysvallat voitti ja Venäjä hävisi.
Kuinka Suomi tässä tilanteessa selvisi? Presidentti
Reagan puhui 27.5.1988 Finlandia-talolla, ja hän muun muassa totesi,
että Berliinin muuri pitäisi repiä alas
ja myöskin mielipidevangit pitäisi Venäjällä vapauttaa
ja että kirkonkellojen tulisi antaa jälleen kaikaa
ei vaan Moskovassa vaan koko Neuvos- toliitossa. No, Reaganin puheeseen
suhtauduttiin naureskellen ja todettiin, että ei Yhdysvaltain näyttelijäpresidentti,
republikaani, ymmärrä maailmanpolitiikasta yhtään
mitään vaan on ihan täysin pihalla mutta
Suomessa ymmärretään, missä mennään.
No, Suomessa oli merkittävä toimija, Paavo Väyrynen,
joka on ollut myöskin käsittelemässä tätä ulko-
ja turvallisuuspoliittista selontekoa hallituksen ministerivaliokunnassa.
Väyrynen väitöskirjassaan toteaa, hän
väitteli lokakuussa 1988 eli puoli vuotta Reaganin jälkeen:
"Ulkopoliittisen doktriinin ympäristötekijät
ovat luonteeltaan hyvin vakaita." Ne ovat: "Neuvostoliitto on suurvalta
ja - - Eurooppa on jakautunut kahteen toisilleen vastakkaiseen
sotilasliittoutumaan, joiden välissä Suomi sijaitsee."
Väyrynen toteaa edelleen:
"Vaikka Neuvostoliiton uudistussuunnitelmat tähtäävät
kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien laajentamiseen, ei kysymys
ole suinkaan siitä, että maa olisi luopumassa
sosialismista. Pääsihteeri Gorbatshov on päinvastoin
korostanut, että perestroikan tarkoituksena on vahvistaa
sosialismia ja että uudistumissuunnitelmat laaditaan ja toteutetaan
puolueen johdolla. - - Samaa korostettiin myös
NKP:n vuoden 1988 puoluekonferenssissa. - - Näin
ollen ei ole syytä olettaa, että Neuvostoliiton
uudistuminen voisi johtaa ainakaan oleelliseen ideologisten vastakohtaisuuksien
lievenemiseen idän ja lännen välillä.
Neuvostoliiton uudistuspolitiikka ei siis näytä omalta
osaltaan muuttavan Suomen ulkopolitiikan ympäristötekijöitä - -."
Kuten jotkut ovat kuvanneet, Väyrynen oli sitä mieltä,
että Neuvostoliitto on ikuinen. Vuosi myöhemmin
Berliinin muuri oli murtunut, kirkonkellot alkoivat soida Venäjällä.
Tämä ei ollut pelkästään
Väyrysen virhe. Kun presidentti Koivisto otti kantaa Baltian
maitten vapautumiseen, hän ei uskonut, että muutos
todella voi tapahtua. Hän ei antanut tukea Baltian maiden
itsenäisyydelle vaan kuvitteli, että vanha maailma
säilyy. Täytyy sanoa, että siinä tilanteessa
Suomi osoitti jälleen täydellisen harkintakyvyttömyytensä ulkopoliittisen
tilanteen muutosten suhteen.
Jälleen Suomi on muutosten jälkeen tilanteessa,
jossa pitäisi arvioida tilanne uudestaan. Suomi toteaa,
että haluamme olla liittoutumattomia, tai Väyrynen
sanoo puolueettomia, ja täytyy sanoa, että liittoutumattomuus
ei ole toiminut. 1809 Venäjä ja Ranska päättivät
siirtää Suomen Venäjälle. 1917
Saksan vahva asema siirsi Suomen itsenäiseksi. 1939 Suomi
oli sodassa, ja voi sanoa, että 1989:n muutosten johdosta
Suomi sai jälleen takaisin täydellisen itsenäisyytensä.
Näin ollen liittoutuminen on ainoa vaihtoehto.
Toinen keskeinen seikka on se, että sanomme, että meillä on
uskottava puolustus. 200 000—350 000
miestä kiväärien kanssa ei ole tämän päivän
maailmassa uskottava puolustus, joten tämäkään
argumentti ei kovin hyvin toimi. Näin ollen Suomella pitäisi
olla selkeä visio, mikä ei käy tästä asiakirjasta
lainkaan esille. Se on se, että meidän pitää liittoutua,
meidän pitää liittoutua niiden kanssa,
joilla on samat arvot kuin meillä, eli se tarkoittaa Natoa.
Ei pelkästään Suomen pitäisi
liittoutua vaan koko Euroopan unionin pitäisi perustaa
turvallisuuspolitiikkansa Nato-rakenteitten varaan ja tulla osaksi
Natoa.
Toinen on se, että on tärkeätä,
että maailmassa vakaus säilytetään,
ja se säilyy vain, mikäli on yksi vahva valta,
ja sen pitää olla Yhdysvallat—Nato-keskittymä,
joka kykenee pitämään huolta vakaudesta
maailmassa, ja meidän pitää olla auttamassa
sitä liittoumaa, jotta voidaan rakentaa rauha maailmaan
ja pyrkiä torjumaan terrorismia ja kaikkia muita uhkia,
jotka meidän rauhaamme saattavat uhata.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Toistan vielä itsenäisen,
oman, uskottavan maanpuolustuksen kulmakivet: tahtotila puolustaa koko
maata, mistä seuraa yleinen asevelvollisuus ja edelleen
sen edellyttämä varuskuntarakenne.
Suomen puolustuskykyä voidaan arvioida monella tavalla,
mutta asiantuntijat näkevät, että 2:ta
prosenttia Euroopan unionin väkimäärästä vastaavalla
maalla on yleisen asevelvollisuuden ansiosta 10 prosenttia Euroopan
unionin alueella olevien maiden puolustuskyvystä. Eli Suomi
on yleisen asevelvollisuuden perusteella itsenäinen puolustuksen
suurvalta. Tähän ei mikään palkka-armeija
tai valikoivan asevelvollisuuden armeija pystyisi. Sen takia on
substanssien substanssi, että me pidämme tinkimättömästi
kiinni yleisestä asevelvollisuudesta, laajasta reservistä ja
koko maan puolustuksesta.
Ei pidä unohtaa myöskään
niitä ikäluokkia, jotka ovat jo ylittäneet
40 vuotta. Näkisin, että me tarvitsemme alueellisessa
paikallispuolustuksessa kaikkia niitä, jotka ovat suorittaneet
asevelvollisuuden. Useimmat Suomen miehet haluavat, että heillä on
reservin sijoitus. Meillä on erityyppisiä joukkoja,
ja silloin näkisin, että reservin sijoitusta haluaville
pitää olla myöskin yli 40-vuotiaana edelleen
tieto, missä tehtävässä he voivat
isänmaan turvallisuutta taata. Kukaan muu ei tule Suomea
puolustamaan, ellemme me itse sitä tahdo. Tämä on
historian perusasia.
Täällä on todettu myöskin
keskeisiä asioita: Suomalainen puolustusteollisuus, sen
toimintaedellytykset niin kotimaan hankinnoin kuin ennen kaikkea
myöskin vientimarkkinakysymysten osalta tulee turvata.
Voimme olla ylpeitä suomalaisen puolustusteollisuuden osaamisesta
ja tunnustuksista maailmalla.
On toki olemassa monia muitakin uhkakuvia kuin sotilaalliset,
mutta nyt käsiteltävänä olevassa
aihepiirissä me erityisesti voimme tarkastella näitä.
Aivan kuten ed. Sasi äsken erinomaisen hyvin toi esille
sen, kuinka ulkopoliittisissa arvioinneissa vastuulliset henkilöt
ja asiantuntijat ovat täydellisesti erehtyneet, niin sitäkin
enemmän meidän tulee tietää se,
että meillä tulee olla oma, itsenäinen,
uskottava maanpuolustus kaikissa olosuhteissa. Sitä ei
voida luoda hetkessä. Sen takia se on jatkuvasti ei säilytettävä vaan
ylläpidettävä. Ylläpidettävä siten,
että sitä jatkuvasti kehitetään
ajan vaatimusten mukaan.
Meillä suomalaisilla on hyvä puolustustahto, ja
tähän sopii luottaa myös edelleen. Aina
palvelukseen astuvat nuoret ikäluokat ovat entisestäänkin
parempia. Meidän ei pidä ollenkaan tuijottaa liikaa
siihen, että on heitä, jotka keskeyttävät.
Keskeyttäville tulisi luoda sellaiset palvelusmahdollisuudet,
jotka sopivat heille. Olen tässä suhteessa tuota
mieltä toisin kuin eräät armeijan edustajat.
Minä näkisin, että suomalaisille pitää antaa
mahdollisuus selviytyä sotaväestä eikä vapauttaa
liian helposti, ainakin kaikille heille, jotka tahtoisivat suorittaa
tämän kansalaisvelvollisuuden.
Täällä on tuotu esille kuvitelmia
EU:n puolustuksesta. Täytyy muistaa, että kukaan
muu ei viime kädessä pahan päivän
tullen pyyteettömästi puolusta Suomea kuin Suomen
kansa itse. On kuvitteellinen tilanne, että kriisi maailmalla
uhkaisi pelkästään Suomea, jolloin voisimme
saada apua muualta. Liittoutumatilanteessa voisikin olla tilanne
toisinpäin, me olisimme turvallisuuden antaja muualle.
Tämä olisi todennäköisempi tilanne
kuin se, että olisimme avun saaja. Jos kriisi uhkaisi vain
Suomea, silloin saattaisi olla — mallia talvisota — hyväkin
mahdollisuus, että saisimme apua. Mutta jos kriisi olisi
laaja maailmalla, meiltä vaadittaisiin, kun meillä on
mistä antaa, apua muualle, sinne, missä ei olisi
niin laajaa koulutettua reserviä kuin meillä on.
Huoltovarmuus on tärkeä asia, siksi meidän
on pidettävä siitä huolta kaikissa elintärkeissä asioissa, myös
tämän osalta.
Pekka Vilkuna /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua
pitkin iltapäivää työhuoneessani.
Hetkittäin siinä on ollut pelkästään
eipäs—juupas—eipäs—juupas-ulottuvuus.
Mutta sitten kokonaispuolustuksesta. Kyllä Suomen sotilaallisen
puolustuksen täytyy nojata aina yleiseen ja yhtäläiseen
asevelvollisuuteen, mutta siitä pari huomiota, jotka ovat
huolestuttavia.
Asevelvollisuuden aikanahan pojista tehdään miehiä,
ja silloin 40 vuotta sitten, kun minä olin kyseisessä koulussa,
ruununraakiksi jääminen oli surkeinta, mitä miehelle
voi tapahtua. Sitä koe-tettiin kaikin tavoin välttää,
kaikki asevelvollisuutensa suorittivat. Nythän jo likimain
neljännes miehistä on näitä niin
sanottuja ruununraakkeja, eivät kelpaa enää armeijan
palvelukseen. Melkein voi sanoa, että yksinomaan senkin
takia kannattaa pitää yleistä ja yhtäläistä asevelvollisuutta,
että yhteiskunta toteaa, kuinka huonoon kuntoon jo neljännes
miehistä on ajautunut. Sille asialle pitäisi tehdä jo
peruskoulussa ja kotona jotakin. Ei ole kansakunnan edun mukaista
toimintaa, että neljännes miehistä on
siinä kunnossa, että ei nykypäivän
asevelvollisuutta pysty fyysisesti suorittamaan.
Tässä selonteossa on otettu todella liian
vähän kantaa omaan aseteollisuuteen. Vaikka se
onkin joidenkin mielestä kyseenalaista teollisuutta, se on
kuitenkin teollisuutta ja sillä kauppaa tehdään ja
sillä työllistetään, ja suomalainen
aseteollisuus on korkeatasoista ja puolustusvälineteollisuus
yleensäkin. Kyllä sen ylläpitämisen
ja voimissaanolemisen täytyy olla kansallinen etu ja sitä pitää mahdollistaa.
Nato-asiassa se fobia Naton suhteen näyttää olevan
täällä hetkittäin aivan hysteeristä.
Ei voi kaikistellen olla nauramatta, kun kuuntelee niitä ennakkoluuloja,
mitä siihen asiaan liittyy. Suhteeni Nato-jäsenyyteen
on yksi niistä harvoista asioista, joissa olen varauksettomasti
yhtä mieltä presidentti Ahtisaaren kanssa. Ei
ole mitään syytä olla ulkopuolella yhdestä länsimaisesta
yhteisöstä, jos jo kaikkiin muihin kuulumme. Kyllä se on
vanha sanonta siviilielämässäkin, että ystävät pitää hankkia
ennen kuin niitä tarvitsee. Se on turha kuvitella, että Nato-optiolla
voidaan apua saada silloin, jos maassa on jo kriisi päällä.
Kyllä se ystävä pitää hankkia
ennen sitä.
Mutta minä olen aina pitänyt omaa ruokaa jopa
Puolustusvoimia tärkeämpänä itsenäisyyden
takeena, ja se tulee olemaan melko lähiaikana tulevaisuudessa
todella se tekijä, jolla maailmanlaajuisesti kansojen itsenäisyyttä punnitaan. Kunhan
tästä lamasta ulos noustaan, niin energian hinta
nousee ja ruoka on energiaa. Silloin nousee ruuan hintakin. Ja vedestä tulee
olemaan puute aika lähitulevaisuudessa suurimmassa osassa maailman
maita, nimenomaan makeasta vedestä, jolla voidaan peltoja
kastella. Siinä mielessä suomalaisesta elintarviketuotannosta
kannattaa pitää erittäin hyvää huolta,
koska me olemme ainut maailman maatalousmaa, jossa makeaa vettä johdetaan
pellolta pois. Siis vesi ei ole meillä rajatekijä.
Kaikissa muissa maissa se on enempi tai vähempi elintarviketuotannon
rajatekijä. Myös kotimainen energia on huoltovarmuuden
kannalta ensiarvoisen tärkeä asia. Kyllä jos
maailman myrskyt rupiaa oikein kunnolla käymään,
kun olemme saarivaltio, niin jos meillä on siinä vaiheessa
oma energia ja oma ruoka, kyllä me aika pitkälle
vielä pärjäämme ja pystymme
maatamme puolustamaan.
Arvoisa herra puhemies! Tässä tämä,
minkä minä halusin tähän asiaan
kertoa.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Nostan esille vain yhden asian, joka tässä mietinnössä on.
Olen erittäin tyytyväinen, että se on niin
vahvasti ilmaistu.
Tässä todetaan, että Suomen puolustus
perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan
maanpuolustustahtoon. Alueellinen puolustusperiaate ja koko maan
puolustaminen ei ole mahdollista ilman yleisen asevelvollisuuden
tuottamaa riittävän suurta ja osaavaa reserviä.
Mielestäni tämä on meidän puolustusratkaisumme
yksi peruspilari ja sitä pilaria on syytä vahvistaa.
En oikein ymmärrä niitä näkemyksiä,
jotka uskovat, että Suomen puolustusratkaisu voisi näiltä osin
perustua edes osittain palkka-armeijaan. Sitä kautta maanpuolustustahto
ei vahvistu riittävästi, eikä myöskään
sitä kautta niin edullisesti ja toimivasti saada osaavaa
väkeä niin laajamittaisesti Puolustusvoimien käyttöön
kuin reserviläisarmeijan kautta voidaan saada.
Janne Seurujärvi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tänään palautekeskustelussa
oleva valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko
perustuu laajan turvallisuuden käsitteelle, jossa painopiste
on siirtynyt entistä enemmän muiden kuin sotilaallisten
turvallisuusuhkien käsittelyyn. Tämä onkin
perusteltua, sillä viimeisten vuosien aikana moni asia
turvallisuusympäristössämme on muuttunut.
Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laatimisen
jälkeen muun muassa Kaakkois-Aasian tsunami, hirmumyrsky
Katrina, Bangladeshin tulvat sekä maanjäristykset
Pakistanissa ja Kiinassa ovat osoittaneet meille luonnon arvaamattoman
tuhovoiman. Nälänhätä ja vesivarojen niukkuus
liikuttaa entistä suurempia ihmismassoja aiheuttaen väkivaltaisia
konflikteja. Eurooppa on puolestaan kokenut Lontoon ja Madridin terrori-iskut
sekä Georgian kriisin ja uutena ilmiönä Viron
patsaskiistan yhteydessä tietoverkkohäirinnän.
Arvoisa puhemies! Suomen kaltaisessa maassa puolustuspolitiikalla
on kuitenkin edelleen keskeinen perusta turvallisuusajattelussamme. Selonteon
mukaan Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen ylläpito ja
kehittäminen perustuu uskottavaan, suorituskykyiseen ja
itsenäiseen puolustusjärjestelmään.
Maamme vahva kansallinen puolustus perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen,
alueellisen maanpuolustuksen periaatteeseen ja vahvaan maanpuolustustahtoon.
Kansallista sotilastoimintaamme tukee osaltaan Suomen aktiivinen
kansainvälinen yhteistyö.
Naton osalta Suomi säilyttää selonteon
linjauksella option jäsenyyden hakemiseen. Samalla kuitenkin
todetaan aivan oikein, että nykyisessä tilanteessa
Nato-jäsenyys ei ole Suomelle ajankohtainen. Keskusta on
korostanut selonteon lailla laajaa poliittista yhteisymmärrystä ja
kansalaismielipiteen huomioimista mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä.
Tämä linjaus on oikea.
Jotta Suomen uskottava puolustuskyky voidaan ylläpitää ja
puolustushallinnolle määritellyt tehtävät
kyetään tulevaisuudessa toteuttamaan, vaatii se
selonteon mukaisesti puolustusbudjettiin tehtävää korotusta.
Tämä edellyttää ilman merkittäviä organisaatiomuutoksia
vuotuisen inflaation mukaista tarkistusta määrärahoihin
sekä vuodesta 2011 alkaen neljänä vuonna
puolustusbudjetin 2 prosentin vuosittaista korottamista. Korotustarvetta
on perusteltu muun muassa nykyaikaisen puolustusmateriaalin merkittävällä kallistumisella.
Perustelu on ymmärrettävä, mutta samalla
on syytä korostaa selonteon määrärahakorotuksiin
liittyvää linjausta: nykyisen organisaatiorakenteen
säilyttämistä sisältäen
koko maan kattavan varuskuntaverkoston. Tämä on mielestäni
selontekoon sisältyvä lupaus, josta on pidettävä kiinni
ja jota eduskunnan on osaltaan myös edellytettävä ja
seurattava.
Arvoisa puhemies! Lapissa sijaitsevilla Puolustusvoimien joukko-osastoilla
on turvallisuus- ja sotilaspoliittisen tehtävänsä lisäksi
poikkeuksellisen suuri merkitys koko maakunnan työllisyydelle
ja aluetaloudelle sekä yhteiselle tavoitteellemme pitää koko
Suomi laajasti asuttuna ja elinvoimaisena. Lisäksi selonteon
linjausten mukaisen uskottavan kansallisen puolustuksen takaamiseksi
on äärimmäisen tärkeää,
että pohjoisen varuskuntien toimintaedellytykset turvataan myös
tulevaisuudessa. Huoli pohjoisten varuskuntien tulevaisuudesta ei
ole täysin perusteeton, sillä jo nyt meillä testataan
nykyisessä taloudellisesti haastavassa tilanteessa sekä valtion tuottavuusohjelman
että reservin joukkojen vähenemisen yhteydessä se,
olemmeko puolustamassa myös tulevaisuudessa koko valtakuntaa, kuten
on yhdessä päätetty. Mahdolliset leikkaukset
heikentäisivät luottamusta puolustuskykyyn ja
alueelliseen puolustusjärjestelmään sekä laskisivat
maanpuolustustahtoa alueella. Toivottavasti näin pitkälle
ei kuitenkaan tulla menemään.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan tuoda esille selonteossa mainitun
tavoitteen hyvän rajaturvallisuustilanteen säilyttämiseksi.
Erityinen huomio selonteossa kiinnitetään itäisen
maarajan pitämiseen turvallisena ja toimivana. Kansainvälisten
rajanylityspaikkojen toimintakyky luvataan turvata sujuvien ja turvallisten
rajanylitysten takaamiseksi. Rajavartiolaitoksen juuri vahvistettuun
strategiaan sisältyy merkittävä, yhteensä 200
henkilötyövuoden mittainen sisäinen voimavarasiirto
vuoteen 2015 mennessä Pääkaupunkiseudun
ja kaakkoisrajan rajatarkastusten vahventamiseksi sekä tuottavuusohjelman
toisen vaiheen vähennysvelvoitteen toteuttamiseksi.
Tämän lisäksi vuosien 2010—2013
kehysten käsittelyssä kävi ilmi, että Rajavartiolaitoksen määrärahavaje
on kehyskaudella keskimäärin 13 miljoonaa euroa
vuodessa. Laitoksen onkin vähennettävä resursseja
edellä mainittujen siirtojen lisäksi vielä vähintään
200 henkilötyövuodella, jotta määrärahavaje
voidaan kattaa. Henkilöstövähennys kohdennettaisiin
jälleen kerran valtakunnallisen painopistealueen ulkopuolella
sijaitseviin toimipisteisiin Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa
ja Pohjanlahdella. Leikkaukset yhdessä jo aiemmin suunniteltujen
voimavarasiirtojen kanssa laskevat selvästi Rajavartiolaitoksen
suorituskykyä muun muassa Lapissa. Tämä kehityssuunta
on erittäin huolestuttava ja heikentää toteutuessaan
paitsi rajaturvallisuutta alueella myös rajaseudun ihmisten
arjen turvallisuutta, jota Rajavartiolaitos on ollut koko 90-vuotisen
historiansa ajan ansiokkaasti turvaamassa.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen
selonteko ja sen laaja parlamentaarinen käsittely näkyy
kunnolla tehdyssä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä.
Lopputulosta onkin siis hartaasti odotettu ja sitä on pitkään
valmisteltu. Laaja konsensus puolustuspolitiikassa näkyy
myös siinä, että monet vanhat periaatteet
ovat kunniassa. Maanpuolustus perustuu jatkossakin alueellisen puolustuksen
periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin
sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen
sotilaalliseen yhteistyöhön.
Selonteossa todetaan myös, että Suomen armeijan
reservi halutaan pitää yhtenä Euroopan vahvimmista
ja painopistettä siirretään tulevaisuudessa
maavoimien alueellisten joukkojen kehittämiseen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohjasta on syytä käydä avointa
keskustelua, sillä turvallisuus- ja puolustuspoliittista
linjaa on rakennettava tulevina vuosina erityisesti laajan turvallisuuden
näkökulmasta. Selonteossa käytetään niin
sanottua laajaa turvallisuuskäsitettä, joka sisältää valtiokeskeisen
suvereniteettiin perustuvan turvallisuuden ohella myös
yhteisöllisen ja inhimillisen turvallisuuden. Nämä ovat
hienoja asioita.
Selonteossa käsitellään myös
oivallisesti uhkia, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa väestöllemme
tai elintärkeille toiminnoillemme, kuten tietoverkkojen
häirintä, sähköverkkojen laajat
toimintahäiriöt, luonnon ääri-ilmiöt,
ilmastonmuutos tai esimerkiksi teknologisen kehityksen seurauksena
syntyvät konfliktit.
Jatkossa suuria haasteita sekä Euroopan että Suomen
turvallisuudelle asettavat erityisesti köyhyyteen ja eriarvoisuuteen
liittyvät ongelmat. Siksi meidän on satsattava
tulevaisuudessa rauhan ja turvallisuuden sekä kehitysyhteistyön edistämiseen
maailmassa.
Minusta selonteossa oivallisesti pohditaankin, kuinka paljon
kansainvälisen yhteistyön varaan voidaan näissä asioissa
rakentaa. Nimittäin selonteossa lähdetään
siitä, että myös yhteistyöverkostot
voivat epäonnistua, ja pohditaan, pitäisikö esimerkiksi
jatkossa rakentaa yksittäisten menestystarinoiden varaan,
kuten Oslon tai Ottawan prosessiin. Itse olen sitä mieltä,
että nämä prosessit ovat olleet hyviä,
ja minusta tässäkin keskustelussa olisi pitänyt
puhua paljon enemmän myös rypäleaseiden
kieltämisestä, Suomi kun ei ole täysipainoisesti
sitoutunut sekä rypäleaseita että jalkaväkimiinoja
koskeviin sopimuksiin.
Arvoisa puhemies! Selonteossa Euroopan unioni määritellään
tärkeimpänä ulkosuhteiden viitekehyksenä ja
vaikutuskanavana monien keskeisten turvallisuusuhkien torjumiseksi.
Unionin jäsenyys vahvistaa selkeästi meidän
kansainvälistä asemaamme ja turvallisuuttamme.
Yhteistyö lähtee meidän omista tarpeistamme
eli kriisinhallintaan, terrorisminvastaiseen toimintaan ja puolustusmateriaaliyhteistyöhön
panostamisesta. Useassa yhteydessä viitataan unionin sisäisiin
velvoitteisiin yhteisvastuusta ja keskinäisestä avunannosta
aseellisessa hyökkäystilanteessa. Tämä Lissabonin
sopimuksessa oleva avunantovelvoite tukee erinomaisesti Suomen tavoitteita.
Olemme jo ryhtyneet toimiin yhteisvastuulausekkeen toteuttamiseksi.
Tämä näkyy myös selonteossa,
jossa ryhdytään arvioimaan valmiuksia avunantovelvoitteen
täytäntöönpanoon.
Itse siis pidän tätä turvatakuuta
kaikkein olennaisimpana Suomen turvallisuuden kannalta. Turvalauseke
kertoo parhaiten myös EU-maiden keskinäisestä solidaarisuudesta
ja avoimesta pyrkimyksestä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen
yhteistyöhön. Siksi olenkin, arvoisa puhemies,
hiukan huolissani siitä, mitä oikeastaan tämä Lissabonin sopimukseen liittyvä
certain
states -tulkinta ja ongelma lopulta tarkoittaa. Me suomalaiset
emme todellakaan halua kuulua niiden irlantilaisten ja itävaltalaisten joukkoon,
jotka ajavat sotilaallisesti liittoutumattomille maille vapaamatkustajan
roolia. Siihen ei Ruotsi eikä Suomikaan halua kuulua. Toivonkin siis,
arvoisa puhemies, että hallitus on aktiivinen siinä,
että tämä poliittinen ongelma ei muutu
jatkossa juridiseksi ongelmaksi. (Ed. Laukkanen: Se ongelma on jo
poistettu!)
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täydennän vielä aiempia
puheenvuorojani.
Ed. Seurujärvi toi hyvin esille rajaturvallisuuden
ja huolen siitä, että meillä on pitkällä maarajalla
vähennetty rajavartijoitten määrää,
vähennetty rajavartioasemien määrää elikkä Rajavartioston
näkyvä läsnäolo on vähentynyt.
Tällä on myöskin kansalaisten arkipäivän
turvallisuuden kannalta merkitystä, että Rajavartiosto
on fyysisesti läsnä. Vaikka on elektronista valvontaa
tietyillä paikoilla, niin siitä huolimatta vain
ihminen on toimiva mekanismi, joka pystyy toimintoihin, ja sen takia
pidänkin tärkeänä, että meillä on
rajavartioasemia ja Rajavartioston väkeä rajaturvallisuuden
takia kaikkialla riittävästi.
Kun asioita käsittelimme puolustusvaliokunnassa, niin
esille tuli myöskin yhteiskunnalle elintärkeitten
toimintojen turvaaminen. Tämä on hyvin tärkeä asia
turvallisuuspolitiikkaa ajatellen, ja niin välttämättömänä perusasiana
kuin pidän, että kaikissa oloissa ja nimenomaan
hyvänä päivänä ja syvän
rauhan aikana pidämme yllä uskottavan puolustuskyvyn,
niin meidän pitää nähdä myös
muut turvallisuuden uhat. Tällä hetkellä henkilökohtaisesti
pidän kaikkein vakavimpana uhkana pandemian uhkaa ja toivon
vain, että siinä Suomi vastaisi huoltovarmuuteen
siten, että me palauttaisimme rokotetuotannon, josta olemme
vastuuttomasti luopuneet, ja sen sijaan että olisimme vieraista
riippuvaisia, jos mahdollisesti sattuisimme saamaan yhteiskunnan
terveydenhuoltohenkilökunnalle rokotteita, olisimme tuottamassa
täällä rokotteita, luomassa valmiuksia,
ja sitten kun aikanaan voidaan rokotteita tuottaa, niin olisimme
viejät, osaavia suomalaisia huippuosaamistuotteitten viejiä.
Kun Suomi päätti luopua jalkaväkimiinoista, niin
kyse oli ratkaisusta, jossa tehtiin ainakin valtion budjettiin menoja.
Suomalaiset jalkaväkimiinat ovat tarkoin olleet kaikki
lukkojen takana. Ne eivät ole villisti vapaasti maastossa,
niin kuin jossakin muualla. Meillä ne ovat tarkoin tallessa
rauhan aikana, ja sodan aikana, viime sotienkin aikana, neliömetrilleen
jokainen miina merkittiin karttaan. Niistä ei ollut kellekään
vaaraa. Suomalaiset miinat ovat vain sitä varten, että kukaan
ei pahoissa aikeissa tule tähän maahan. Nyt jalkaväkimiinoja,
jotka olivat erittäin edullinen ratkaisu, joudutaan pakkotilanteessa,
jotta uskottava puolustus säilyy, korvaamaan kalliilla rypäleaseilla.
Tosiasiahan on se, että yhtään asetta
ei hävitetä, ellei sitä korvata moninkertaisesti tehokkaammalla.
Rypäleaseet ovat tällaisia. Jos halutaan pitää uskottavasta
puolustuskyvystä kiinni, niin silloin Suomen tulee säilyttää nämä aseet.
Sitä vastoin joutuisimme, jos menisimme rypäleaseet
kieltävään sopimukseen, entistä kalliimpiin
kustannuksiin puolustusmenojen osalta ja samalla entistä vaikeammin
toteutettaviin koko maan puolustusta koskeviin ratkaisuihin.
Edelleen näen tarpeelliseksi sen, että meillä olisi
kokonaismilitia, jossa nähdään turvallisuus kokonaisasiana.
Terrorismi varsinaisesti kuuluu poliisiviranomaisille, siviiliviranomaisille,
mutta minä näkisin, että meillä pitäisi
tässä asiassa olla terve, järkevä yhteistyö terrorismin
torjunnaksi ja sen vastatoimiksi sekä Puolustusvoimien
että siviiliviranomaisten elikkä poliisin ja rajavartioviranomaisten
kesken.
Olemme eläneet tähän saakka onnelassa,
että täällä ei terroritekoja
tehdä. Mutta suurvaltojen erikoisjoukot ovat, jos käydään
sodankäynnin harmaaseen vaiheeseen, erikoistuneet myöskin tämän
kaltaiseen toimintaan. Sen takia meidän pitää säilyttää terve
puolustuskyky kaikkien mahdollisten uhkien osalta.
Ilkka Kanerva /kok:
Puhemies! Yritän tarkastella vähän
toisesta perspektiivistä kuin selonteko tekee suoraan tai
muutoin. Kun katsoo Suomen ulkopolitiikan historiaa, niin tosiasia
on se, että Suomi on liian monta kertaa historiansa aikana
joutunut tekemään oman turvallisuutensa ydinratkaisut
ikään kuin vänkäraossa. Vänkäraossa
jouduttiin tekemään yya-sopimus. Se ei ollut meidän
oma valintamme. Vänkäraossa on tehty kauppapoliittisia
ratkaisuja toisen maailmansodan jälkeen useassakin yhteydessä.
Vänkäraossa oltiin, kun Ruotsi yllättäen
teki ratkaisunsa EU-hakemuksen osalta, jne. Ne ovat kaikki osoituksia
siitä, että maailmassa joudutaan tämän
kaltaiseen tilanteeseen helposti, ja Suomen pitäisi pyrkiä kaikin
tavoin sitä välttämään.
Hyviä esimerkkejä on myöskin. Sellainen
oli Ety-kokouksen 1975 pitkä poliittinen prosessi valmisteluna.
Se palveli ja oli ennakoitavissa oleva asia. Samanlainen on esimerkiksi
Emu-sopimuksen tekeminen, joka oli harkittu toimintalinja, pitkän
tähtäimen suunnitelma, jolla oli iso kantama Suomen
kehityksen kannalta.
Tässä kierretään vähän
kuin kissa kuumaa puuroa siitä, pitääkö Suomen
pyrkiä välttämään vänkärako
vai pitääkö pyrkiä tekemään
ratkaisut vasta silloin, kun ne ovat välttämättömiä.
Tämä koskee tietysti jonkinlaista tasapainoilua
Nato-kannan ja Venäjä-näkökantojen
välissä, molemmat seikat, millä tavoin
ne kalkyloidaan sisälle meidän omaan strategiaamme,
ja Suomen rooli kaikessa tässä, tietäen
sen, että transatlanttinen suhde on äärettömän
tärkeä myös Venäjälle,
yhtä lailla kuin se on sitä USA:llekin, jonka
suhdejärjestelyn tärkein elementti on ilman muuta
Nato-tasoinen järjestely.
Se, että otetaan liian kaavamaisesti asioita, jotenkin ätöö tässä keskustelussa,
sillä väitän esimerkkinä riittävän
provokatiivisesti, että jos viime kesänä Georgia
olisi ollut kriisinsä päivinä Naton jäsen,
niin tuon logiikan mukaan, joka on liian änkyrämäinen
logiikka mielestäni, se olisi merkinnyt sitä,
että Yhdysvallat olisi avannut tavalla tai toisella sodan
Venäjää vastaan. Kuka väittää tässä salissa,
että olipa Georgia Naton jäsen tahi ei, niin noissa
olosuhteissa USA olisi avannut sodan Venäjää vastaan?
Minä en ainakaan väitä sellaista ja luulen,
että aika harva perimmiltään ulkopolitiikassa
olisi asettunut tähän asentoon.
Venäjän puolelta on aihetta nähdä,
että heidän virallisessa argumentoinnissaan länsi
koetaan uhkana. Vaikkei tälle ole järkiperäisiä syitä,
niin tämä on joka tapauksessa argumentointi, johon törmäämme,
ja tältä osin on aihetta sanoa, että siihen
on syntynyt perusteita enemmän Naton uusien jäsenten
kuin Naton vanhojen jäsenten argumentaatiota seurattaessa.
Ajatus siitä, että Naton jäsen Suomi
olisi jollain tavalla sotilaallisesti Yhdysvaltain käskyläinen,
on järjetön. Se on täysin absurdi ajatus,
että vaikka Suomi olisi Naton jäsen, niin me ottaisimme
käskymme jostakin muualta kuin mikä on Suomen
kansallinen etu. Me teemme niin tänä päivänä,
ja me tulemme tekemään eilisen tavoin sen myöskin
huomenna. On jotenkin omien näkökantojen järjetöntä aliarvioimista,
että tuo uusi asiaintila liittoutumisen suhteen muuttaisi
Suomen perusargumentaatiota. Suomi on itsenäinen ja tulee
pysymään myös johtopäätöksissään
sellaisena. Tämä on syytä pitää kaikessa
argumentaatiossa vahvasti esillä.
On Suomen etu, että EU:n ja Naton keskinäissuhde
olisi mahdollisimman vahva ja että Nrf:n joukot ja EU:n
taistelujoukot voisivat toimia mahdollisimman pitkälle
oman strategiansa mukaisesti, jossa kriisinhallinnassa ylipäätäänkin Suomi
kohtaa monella tapaa tämän kokonaisproblematiikan.
Tässä valossa myös on hyvin tärkeää,
että Esdp eli Euroopan yhteinen puolustus voisi olla mahdollisimman
vahvasti sen tyyppinen asia, jossa Suomi on aktiivisesti mukana.
Herra puhemies! Olen pahoillani. Kello näyttää viittä minuuttia,
joten saattaapi olla, että palaan asiaan.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Oli oikein paikallaan, että ed.
Kanerva hieman palautti mieleen niitä historian merkkipaaluja,
miten tähän on tultu. Sen takia on hyvä tässäkin
yhteydessä vielä toistaa se, että keskeisin
turvallisuuspoliittinen valinta Suomelle on jäsenyys Euroopan
unionissa. (Ed. Kanerva: Kyllä, näin on!) Suomi
on poliittisesti liittoutunut maa, mutta ei sotilaspoliittisesti
liittoutunut maa. Me olemme osa tiivistä poliittista liittoa,
ja samalla kun vastaamme omiin turvallisuusuhkiimme omalla ulkopolitiikallamme,
on unioni Suomelle erittäin tärkeä vaikutuskanava
näiden uhkien torjumiseksi. Unionin keinovalikoima, jolla taas
vaikutetaan maailman ja miksei meidän lähialueidemmekin
kehitykseen, on kansainvälisten toimijoiden joukossa erittäin
laaja, ja sen takia on hyvä, että me olemme mukana
kehittämässä Euroopan unionin turvallisuusrakenteita
ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulevaisuudessa entistä tehokkaammaksi,
entistä yhtenäisemmäksi.
No, toisaalta EU:lla ei taas ole yhteisiä puolustuksen
järjestelyjä, ja siksi me lähdemmekin
siitä, että jäsenvaltioiden keskinäinen
avunantovelvoite lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta.
Se on yksi keskeinen tukipilari myöskin meidän
turvallisuuspoliittisessa doktriinissamme tällä hetkellä.
Me olemme valmiit antamaan apua muille jäsenvaltioille
näiden pyynnöstä tämän
velvoitteen mukaisella tavalla ja ottamaan vastaan sitten muiden
jäsenvaltioiden apua, ja ne toimivat samalla tavalla kuin
mekin.
Puhemies! Tästä on hyvä tulla sitten
tähän tämän päivän
yhteen pääteemaan, koskien Nato-muotoilua. Mehän
olemme harjoittaneet erittäin hyvää yhteistyötä niin
sanottuna Naton rauhankumppanuusmaana, ja toistan sen, mitä jo
aikaisemmin debatissa sanoinkin, että eiväthän
Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden
edistämiseksi ole missään ristiriidassa Suomen
ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden
kanssa tällä hetkellä. Nato pitää nähdä tänä päivänä ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaationa,
ja sen kautta me olemme aika monessakin kriisinhallintaoperaatiossa
samoissa kammareissa Naton kanssa, on niillä sitten YK:n
valtuutusta tai ei. Joka tapauksessa tämä meidän
on hyvä muistaa.
Hallitus jo hallitusohjelmassaan avasi selkeästi tämän
Nato-optio-käsitteen, jota se johdonmukaisesti tässä selonteossa
nyt sitten toistaa muotoilemalla sen niin, että "on olemassa
jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä".
Minusta tämä on nyt niin moneen otteeseen tänään
todettu, että tähän muotoiluun ei sisälly
mitään uutta viestiä maailmalle. Tämä on yhden äänen
muotoilu, tämä on Suomen hallituksen kanta, ja
tähän on ollut ulkoasiainvaliokunnan enemmistön
erittäin helppo yhtyä.
Jos mietitään vähän muita
maita, jotka ovat viimekertaisella kierroksella liittyneet Naton
jäseniksi, ne ovat ihan samanlaisia demokratioita kuin
mekin, ja meillähän ei sen takia pidäkään Nato-jäsenyyttä nähdä minkäänlaisena
ideologisena valintana vaan aika lailla tämmöisenä pragmaattisena
kysymyksenä, jonkalaisena itse sen koen. Mutta se motiivi
näiden maiden liittymiselle on ollut niiden kokema turvallisuusvaje,
ja meillä taas tällaista turvallisuusvajetta ei
tällä hetkellä ole, koska meidän
harjoittamamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yleiseen asevelvollisuuteen
ja koko maan alueelliseen puolustukseen perustuva maanpuolustusratkaisu,
on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja erittäin hyvin toimivaksi
järjestelmäksi. Sen takia on aivan selvää,
että ei sen paremmin tämä seurantaryhmän raportti
kuin hallituksen selontekokaan tai ulkoasiainvaliokunnan mietintö nosta
esiin sellaisia tekijöitä, joiden perusteella
nykyratkaisusta pitäisi luopua. Tämä on
minusta hyvin selvää tekstiä. Eli Nato-jäsenyys
säilytetään mahdollisuutena, mutta tällä hetkellä siihen
ei ole tarvetta, ei ole suunnitelmaa eikä aikataulua jäsenyyden
hakemiseksi.
Puhemies! Tästä tulen nyt sitten lopuksi määrärahakysymykseen.
Uskottavuuden ja uskottavan puolustuksen perustana ovat niin suorituskykyiset
kuin nykyaikaisesti varustetut joukot ja, totta kai, korkea maanpuolustustahtokin.
Eli edelleenkin meidän puolustuksemme peruslähtökohdat
ovat ennallaan. Alueellisiin joukkoihin, valtakunnallisiin liikkuviin
joukkoihin perustuva puolustusjärjestelmä kattaa
koko maan alueen. Tämä korostaa koulutuksen ja
nykyaikaisen välineistön merkitystä.
Sen takia on tavallaan selvää, että jos
me haluamme säilyttää nykyjärjestelmän
ja tukea Puolustusvoimien pitkäjänteistä kehittämistä ja
resursoinnin lähtökohdaksi ottaa nykyisen menotason,
niin silloin me tarvitsemme sen 2 prosentin korotuksen. Tämä on
minusta selvä lähtökohta. Ellei sitä tule,
silloin täytyy nostaa pöydälle myöskin
kaikki ne Puolustusvoimien edellyttämät organisaatiomuutokset ja
kysymys siitä, mitä tämä tarkoittaa
rakenteissa ja määrittelemättömien
organisaatiouudistusten kannalta. Tämä on sitten
uuden selontekotyön lähtökohta. Ja kyllähän
ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä selkeästi
todetaan myöskin, arvoisa puhemies, se, että jos
globaali maailmantalouden kriisi, jos meidän oma budjettitilanteemme
ei tätä 2 prosentin korotusta välittömästi
salli, silloin tätä kysymystä arvioidaan
kehysneuvotteluissa uudelleen ja silloin täytyy olla selkeä vastaus
myöskin eduskunnalta, miten se vaje, se rahoitusvaje, sitten
tullaan rakenteellisesti ja sisällöllisesti hoitamaan.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän päivän
keskustelu osoittaa hyvin, että hallitusväki ei
tunnu olevan kovin yhtenäinen käsitteillä olevasta
selonteosta. Selonteon eräät Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
aikaisemmasta peruslinjasta sekä parlamentaarisen seurantaryhmän
työstä poikkeavat linjaukset ovat aiheuttaneet
tänään kovin paljon sekaannusta ja epävarmuuttakin.
Mitä enemmän tätä keskustelua
on kuunnellut, sitä hämmentyneemmiksi selonteon
kirjaukset puolustusmäärärahojen tasosta
ja Nato-kannasta ovat meidät oppositiossa tehneet.
Hallituspuolueiden kansanedustajista ja ministereistä riippuen
tulkinnat ovat laajasti vaihdelleet, ja näyttääkin
siltä, että hallituspuolueiden sitoutuminen esitettyihin
kirjauksiin ei olekaan kovin laajaa. Lähes poikkeuksetta
esimerkiksi kokoomuksen kansanedustajat ovat viimeisten
tuntien aikana ed. Ilkka Kanervaa lukuun ottamatta rakentaneet
uskottavan puolustuksen ei vain kansallisen ja EU-turvalausekkeen
varaan vaan juuri Naton varaan. Tuntuukin siltä, että kokoomuksen
keskeinen missio tässä selonteossa on ollut hivuttaa
Suomea kohti Natoa huolimatta siitä, että tällaiseen
ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutokseen pitäisi hakea
laajaa konsensusta. Ainakaan sitä konsensusta ei hallituksen
keskeltä ole voinut löytyä, kun tämänpäiväiset
puheenvuorot, joita vihreiden ja keskustan kansanedustajat ovat
käyttäneet, ovat ehdottomasti olleet sillä kannalla,
että molemmissa näissä keskeisissä kysymyksissä,
sekä määrärahan tasoa että Nato-kantaa
koskien, ollaan erittäin paljon maltillisempia. Näyttääkin siltä,
että täällä on nyt tällainen
Häkämiehen aiheuttama missio meneillään
ja olemme kytkeneet turvallisuuspoliittiset uhat ja sotilaalliset uhat
toisiinsa tavalla, joka sekoittaa ja hämmentää enemmän
kuin rakentaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun
voi jakaa kahtia. Ensiksi tämä ikään
kuin jokapäiväinen kiistely Natosta: pääministeri
sanoi, että kanta ei ole muuttunut, ja sitten taas ed.
Karpela totesi omassa puheenvuorossaan, että kanta on muuttunut.
Tämä on se yksi asia. Toinen on sitten laaja turvallisuus,
josta haluaisin muutaman sanan myöhemmin käyttää.
Mutta sitten vielä tähän Nato-kantaan.
Ehkä siinä on tällainen kokoomuksen hype,
joka vaikuttaa siihen, että meillä on niin kookas
uusi ulkoministeri, että hän ei mahdu ihan sen
vanhan lausuman sisään. Sitä on pitänyt
muotoilla uudelleen, tehdä tällainen melkoinen
Eskon puumerkki, että tämä on nyt uutta
tai että tulkitaan kuitenkin niin, että tämä on
uusi linjaus toisaalta. Toisaalta tulkitaan, ettei mikään
ole muuttunut. Kuitenkin on pitänyt muuttaa sitä selonteon
muotoa Naton osalta. Tämä ei kuitenkaan mielestäni
nyt ole mikään niin suuri, ihmeellinen asia. Se
liittyy tähän kokoomuksen täällä mainittuun
missioon, joka on toki olemassa. Sinänsä tämä ei
ole minun mielestäni nyt niin traaginen tilanne.
Mutta mikä on tärkeää, ovat
nämä laajan turvallisuuden kysymykset, joita sinänsä valtioneuvoston
selonteossa on käsitelty otsaketasolla kohtuullisesti,
mutta kuitenkin aika pinnallisesti. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen
kohdalla käsittely on kohtuullisen pinnallista, siis minä tarkoitan
selontekoa. Siihen vastauksena annettu mietintö ei ole
myöskään niissä asioissa mennyt
sen syvemmälle. Myös väestöräjähdystä,
ihan planeetan keskeisintä kysymystä, josta seuraa
paljon ongelmia myös ilmastonmuutoksen suuntaan, on käsitelty
kohtuullisen pinnallisesti. Luonnonvarojen riittävyydestä,
energiaomavaraisuudesta on mietinnössä aika vähän,
mutta hiukan mielestäni harhaan mennen. Sen voisi ihan
reilusti liittää Venäjä-politiikkaan
ja todeta, että se ei ole mikään uhka
vaan se on enemmänkin yhteistyötä lisäävä tekijä,
tämä molemminpuoleinen riippuvuus EU:n ja Venäjän
välillä, ja siinä samalla Suomi mukana.
(Ed. Kanerva: Tässä on puhuja ihan oikeassa!)
Tätä talouslamaa ja -kriisiä,
jossa olemme ja jossa planeetta on, on toki todella haastavaa alkaa
analysoida syvällisemmin. Mutta se, mikä mielestäni
on tosiasia, on se, että kuitenkaan tästä kriisistä ei
enää nousta samanlaiseen ympäristöön
kuin missä oltiin ennen kriisiä. Tilanne on muuttunut.
Kriisi on laadullisesti uuden tyyppinen. Siihen vaikuttaa ehkä juuri
se, että maapallo todellakin on muuttunut. Yhteiskunnat
ovat muuttuneet, väestöräjähdys,
kilpailu jäljellä olevista luonnonvaroista, ne
kaikki vaikuttavat tähän uuteen tilanteeseen,
myös ympäristöhaasteet ja ilmastonmuutos.
Näin ollen itse ajattelisin, että kun seuraavaa
selontekoa valmistellaan, niin sen pääpainon pitäisi
entistä voimakkaammin olla näissä laajoissa
laajan turvallisuuden kysymyksissä.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tänään on käyty
ajoittain hyvääkin keskustelua turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon osalta. Toki tähän
keskustelun taustaan liittyy se, että tämän
tärkeän asian osalta osittain näennäisestikin
haetaan erilaisia mielipiteitä, erilaisia näkökulmia,
mutta silti voi tuommoisena yleisenä johtopäätöksenä todeta,
että varsin yksimielinen peruskäsitys Suomen turvallisuus-
ja puolustuspoliittisesta linjasta on olemassa. Lähtökohtana
on yleinen asevelvollisuus, vahva maanpuolustustahto.
Euroopan unionin jäsenyyden kautta olemme mukana tässä vahvassa
turvallisuusyhteisössä, joka osaltaan vahvistaa
myös tämän koko selonteon perustana olevaa
laajaa turvallisuuskäsitettä. Nimittäin
puolustushallinnon lisäksi tarvitaan tätä hyvin
selkeää ulkoasiainhallinnon näkökulmaa
ja näkökulmaa, joka pureutuu myös sisäministeriön
hallinnonalaan, ja molemmilta alueilta löydetään
myös asiayhteyksiä, asiakokonaisuuksia, joissa
tarvitaan myös Euroopan unionin yhteistyökokonaisuutta.
Arvoisa puhemies! Oikeastaan haluan kulminoida tämän
oman lyhyen puheenvuoroni yhteen tärkeään
näkökulmaan. Nimittäin selonteko säilyttää Nato-option.
Ja kun me käymme tätä keskustelua, hyvin
helposti tämän asian ympärillä käydään
semmoista mustavalkoistakin linjanvetoa. Mikä merkitys
Nato-jäsenyydellä voisi olla Suomelle tilanteessa,
jossa me emme näe mitään selvää turvallisuusvajetta,
minkä myös selonteko toteaa? Tämän
vuoksi on hyvin tärkeää, että me
todella näemme Nato-jäsenyyden ainoastaan ja vain
optiona tässä tilanteessa.
Sen lisäksi on äärimmäisen
tärkeää — ja tätä kautta
ehkä tulen puheenvuoroni siihen kaikkein olennaisimpaan
kysymykseen — että samaan aikaan, arvoisat kollegat,
kun me pohdimme tätä Nato-option roolia, meidän
tulee pohtia, tartummeko me riittävällä jäntevyydellä suomalaisten nuorten,
sanon ensisijaisesti suomalaisten nuorten miesten, vastuullisuuteen
hoitaa yleinen asevelvollisuus. Tämä on kysymys,
johon olen joskus aikaisemminkin eduskuntapuheenvuorossa tarttunut,
mutta hämmästelen sitä, minkälaisella velttoudella
me kansanedustajina hyväksymme sen velttouden, joka on
vahvistumassa ja pesiytymässä suomalaisten nuorten
miesten keskuuteen.
Tässä mielessä minusta on äärimmäisen
tärkeää, että vaikka me kuinka
ylläpidämme Nato-optiota, jos tämä pieni
kansallisvaltio, voisi sanoa, menettää sellaisen
vastuullisuuden ytimen, joka nousee omasta kansasta, oman kansan
sisältä, emme me saa sellaista turvatakuuta myöskään Natosta,
mitä me ehkä perimmältään
olemme sieltä hakemassa ja hapuilemassa. Tämän
vuoksi, arvoisa puhemies, haluan hyvin vahvasti tuoda esille sen
(Ed. Kanerva: Emme myöskään EU:sta!) — emme
myöskään EU:sta — millä tavalla
me nostamme yleisen asevelvollisuuden arvoa ja merkitystä.
Tätä kautta luomme sen luonnollisimman lähtökohdan
myös suomalaiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kyösti Karjulan puheenvuoron
jälkeen on hyvä todella yhtyä ajatukseen
yleisen asevelvollisuuden arvostuksen nostamisesta. Minä henkilökohtaisesti
luotan Suomen nuorisoon. Minulla on se käsitys, että vuosi
vuodelta tulee aina fiksumpaa, älykkäämpää,
aina parempiin suorituksiin pystyvää nuorisoa.
Pitäisi sanoa niin kuin Utin Jääkärirykmentin
komentaja valiokunnan vierailulla muutama viikko sitten totesi,
että meidän pitää lopettaa tämä valitus
nuorten heikosta fyysisestä kunnosta, koska valtaosa, selvä enemmistö,
nuorista selviytyy ja hyvin. Elikkä ei pidä huonoja
esimerkkejä liian paljon korostaa vaan nähdä hyvät
asiat.
Mutta korostan vielä sitä, että maanpuolustus ei
ole ostopalvelun asia. Euroopan maat ovat Suomea lukuun ottamatta
lähes menettämässä omaa puolustuskykyään.
Esimerkiksi Belgian sotilaallinen vahvuus on 40 000 sotilasta.
Mitä tämä pystyisi kansainvälisessä kriisitilanteessa antamaan
Nato-velvoitteitten vastineeksi, tätä sopii kysyä,
kun meidän sodanajan joukkomme ovat 350 000 ja
sotaväen käyneet ovat vielä suurempi
joukko tässä maassa. Elikkä laaja reservi ja
kertausharjoitukset tälle reserville ovat se kaikkein paras
turvalauseke. Sopimukset ja turvalausekkeet ovat tosipaikan tullen
sen paperin arvoisia, mille paperille ne ovat kirjoitetut.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ensin pari kommenttia ed. Karjulalle, jos
sallitte. Poikani palvelee parasta aikaa Karjalan Prikaatissa, ja
siellä oli tehty selvitys, mikä on tärkein
arvo nuorten varusmiesten keskuudessa. Hyvin yllättävää,
se oli tämä sama: kaveria ei jätetä.
Siis kaverin auttaminen edelleenkin. Ja täytyy sanoa, että Puolustusvoimat
pystyy edelleenkin ihmeisiin: kolmessa viikossa alokasaikana onnistuu
se, mikä ei kotona onnistu 18 vuoteen. Kyllä sillä merkitystä on,
tällä meidän yleisellä asevelvollisuudellamme
erityisesti sen maanpuolustustahdon luomisen kannalta, joka on se
Suomen puolustusvoimien salainen ase.
Ed. Kiuru, kyllä te nyt venkoilette ja te olette nyt
enemmän kuunnellut täällä teidän
omien edustajienne puheenvuoroja kuin sitä, mitä hallituksen
selonteko ja erityisesti ulkoasiainvaliokunnan mietintö vastauksessaan
siihen sanoo. Katsokaa teidän omaa vastalausettanne ulkoasiainvaliokunnan
mietinnöstä. Ei siellä vastalauseessa
ole muutosehdotuksia laisinkaan tähän Nato-muotoiluun
vaan ainoastaan rahaan, mikä on selkeä piiloviesti
meille, jotka valiokunnassa tätä jauhoimme, että pohjimmiltaan
sosialidemokraatit ovat valmiit hyväksymään
sen yhteisymmärryksen, pitkän linjan konsensuksen,
eikä tarrautumaan lopultakaan tällaiseen semanttiseen väittelyyn
siitä, olisiko joku sana pitänyt kirjoittaa eri
tavalla tai toisin.
Edelleenkin rohkenen tältä paikalta sanoa,
että se syvä virta suhteessa Suomen liittoutumispolitiikkaan
ja pitkässä juoksussa suhteessa Nato-jäsenyyteen
on kolmen suuren eduskuntapuolueen kesken perin samanlainen. Perin
samanlaisiin pilareihin me edelleenkin Suomen puolustuksen, ajattelutavan
ja syvän linjan nojaamme, mikä on erittäin
tärkeä asia, ja sen takia kannatan lämpimästi
selontekojärjestelmän jatkamista, tosin siltä pohjalta,
mitä valiokunta omassa mietinnössään
ehdottaa, että sen pitää olla entistä kattavampi
valmistelussaan.
Voi olla niin, että ed. Kanervan ajatus siitä, että sillä pitäisi
olla jopa vähän enemmän valmistelukuntaa
yli hallintorajojen, voisi olla miettimisen arvoinen ja selkeä viesti
myöskin hallitukselle, kun tätä jatkoa
pohditaan, ja siinä yhteydessä on hyvä määritellä sitten
myöskin tämän poliittisen parlamentaarisen
seurantaryhmän rooli suhteessa varsinaiseen selontekoon.
Nythän me otimme kantaa, ed. Kiuru, selontekoon emmekä seurantaryhmään,
ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Ja kun te luette hallituksen selonteon
ja ulkoasiainvaliokunnan mietinnön, kumpaankin asiakirjaan
on poimittu laajoja osia yksimielisen seurantaryhmän kannanotoista,
ja se on merkittävä kannanotto, että näin
on tehty, ja se on muodostanut sillä tavalla merkittävän
asiakirjan tässä valmistelussa.
No, toisaalta neljä vuotta on todellakin pitkä aika,
ja sen takia on päivänselvää,
että tätä ulko- ja turvallisuuspoliittista,
puolustuspoliittista keskustelua täytyy voida eduskunnassa
käydä aina, kun siihen on tarvetta, ja näinhän
on tapahtunut. Meillähän on kuitenkin myöskin
eduskunnan työjärjestykseen liittyen useita mahdollisuuksia, ja
kuten viime kesän Georgian konflikti osoitti, niin tuohon
reagoitiin ensin valiokunnassa, myöhemmin sitten salikeskustelussa
varsin nopealla ja aivan oikealla tavalla.
Muutama sana, arvoisa puhemies, vielä tästä laajasta
turvallisuudesta. Tämähän on erittäin keskeinen
pilari tämän selontekotyön valmistelussa,
ja sehän kattaa kaikki ne turvallisuuskysymykset, jotka
saattavat muodostua uhkiksi ja aiheuttaa merkittävää vaaraa
Suomelle ja väestölle Suomessa tai maailmalla.
Tällaisia ovat muun muassa ilmastonmuutos, energian saatavuus, epidemiat,
maailmanlaajuiset talouskriisit eri lieveilmiöineen jne.
Mutta myös sotilaalliset turvauhkat ovat laajan turvallisuuden
piirissä. Se on hyvä kaiken aikaa muistaa. Ja
vaikka Suomeen ei arvioidakaan kohdistuvan sotilaallista painostusta
tai voimankäyttöä ilman, että se
olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia,
niin on kuitenkin Suomen puolustuksen lähtökohdan,
arvoisa puhemies, aina oltava se, että siihen pahimpaankin
vaihtoehtoon pitää varautua.
Tämä on ollut ulkoasiainvaliokunnan mietinnön
lähtökohta, että Suomeen kohdistuvan
sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuutta
ei koskaan voida sulkea pois, ja tähän meidän
pitää ankkuroida myöskin nämä kaksi
suurta asiaa.
Mitä tulee tähän sotilaalliseen liittoutumiseen,
me lähdemme siitä selkeästi, että sen
pitää perustua aikanaan, jos sellainen tulee eteen,
erittäin laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen
ja kansalaismielipiteen huomioimiseen mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä.
Toiseksi tästä 2 prosentista. Se 2 prosenttia tarkoittaa
sitä, että me pystymme kehittämään nykyistä uskottavaa
järjestelmäämme yleiseen asevelvollisuuteen,
nykyiseen varuskuntarakenteeseen ja alueelliseen puolustukseen perustuen ja
vielä turvaamaan myöskin aseteknologian vaatimat
uudistukset. Tästähän tässä on
viime kädessä kyse, ja se on paras tae sille,
että Suomen nykyinen itsenäinen puolustusjärjestelmä säilyy
ilman, että se vaatii (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!)
mitään integraatiota mihinkään
muuhun järjestelmään.
Ilkka Kanerva /kok:
Puhemies! Ensin lause pari ajatusta EU:sta ja sen turvatakuista,
koska huomasin, että keskustelussa viitattiin tähän puoleen.
Lissabonin sopimuksessa on solidaarisuuslauseke, ja monienkin tulkintojen
mukaan se on jopa oikeudellisesti sitova tältäkin
osin, mutta sen nojalla ei voi tulkita Suomella olevan turvatakuita,
koska eiväthän EU:n Nato-jäsenmaat tule
hyväksymään sitä missään
olosuhteissa, että näiden lausekkeiden varassa
EU:ssa olisi vapaamatkustaja, jonkalainen Suomi ei-Nato-jäsenmaana
näin ollen noissa olosuhteissa olisi.
Puhemies! Pari sanaa toisesta näkökulmasta. Ed.
Laukkanen viittasi äskeisessä puheenvuorossaan
siihen, että tätä selontekomenettelyä tulee kehittää.
Yhdyn siihen ajatukseen kovastikin, koska tässä selonteossa
on tiettyä hataruutta, epäjohdonmukaisuuttakin
kukaties, ja ennen muuta siinä on epätasaista
tekstiä hieman sen mukaan, mistä suunnasta sitä valmistelua
on tehty. Tämä on toinen argumentti, mutta toinen
ja itse asiassa vielä vaativampi argumentti on se, että olen
jossakin mitassa valmis julkiseen kritiikin käymiseen Suomen
ulkopolitiikan päätöksentekojärjestelmästä,
jolla hallituksen ulkopoliittista päätöksentekoa
nyt toteutetaan yhdessä tasavallan presidentin kanssa.
Tänä päivänä tilanne
on sen tyyppinen, jossa Utvan, ulko- ja turvallisuusvaliokunnan,
päätettäväksi tulee asioita
eri ministeriöiden valmistelemina, jolloin Utva ottaa niihin poliittista
kantaa ja jolloin tasavallan presidentti ottaa niihin poliittista
kantaa. On hyvin vaikea nähdä, että siinä vaiheessa
päätöksenteolle luotaisiin barrikadeja
ja se estyisi. Se tulisi johtamaan julkisuudessakin Suomen ulkopolitiikan kannalta
vähän hankalaan tilanteeseen. Tilanne on tältä osin
sellainen, että hieman erityyppisesti eri ministeriöt
etukäteen valmistelevat asioita muiden katsottavaksi ja
muiden valmistelua varten, myöskin tasavallan presidentin
kannan valmistelua ajatellen.
Oma ajatukseni on ollut se, että laajan turvallisuuskäsityksen
olosuhteissa olisi välttämätöntä,
että kaikki olennaiset valmistelutahot olisivat valmistelemassa
asioita saman pöydän ääressä, jolloin
niiden suhteellisuusharkinta tulisi paremmin huomioon otetuksi ja
ikään kuin niitä mitattaisiin samalla
mittatikulla, samalla filosofialla, samalla lähestymiskulmalla
ja samalla poliittisella lähestymistavalla muutoinkin,
ja niin, että se kattaisi kaikki ministeriöt,
mutta myös Tasavallan presidentin kanslian huomioon ottaen. Tuntuu
hieman kiusalliselta, että presidentti esimerkiksi joutuu
eräiden asioiden valmistelun yhteydessä ottamaan
kantaa asioihin tilanteessa, jossa on hyvin vaikea enää panna
peruutusvaihdetta päälle. Näin ollen
kaikki tahot, ulkoministeriö, puolustusministeriö,
sisäisestä turvallisuudesta ja laajasta turvallisuuskäsityksestä vastaavat
osat muista ministeriöistä plus tpk, ottavat kantaa
vasta viimeisessä vaiheessa, ja silloin ollaan kyllä tai
ei -tilanteessa.
Mielestäni hallituksen vastuuta ulkopolitiikassa ajatellen
olisi siunaukseksi se, jos pääministerin alaisuudessa
valtioneuvoston kansliassa olisi pysyvämmän luonteinen
sihteeristö valmistelemassa paitsi selonteon kaltaisia
laaja-alaisia, vaativia asiakirjakokonaisuuksia myöskin
kulloisessakin Utvassa valiokuntakäsittelyyn nousevia kysymyksiä.
Se antaisi koko ulkopoliittiselle johdollemme sellaisen palveluksen,
jonka tuo ulkopoliittinen johto ilman muuta ansaitsee, ja silloin
päätökset voitaisiin tehdä ikään
kuin strategisemmin ja kauaskantoisemmin.
Sen vuoksi oma käsitykseni on se, että keskustelua
kannattaisi nyt viedä siihen suuntaan, että pääministerijohtoisesti
olisi tällainen valmisteluelin, joka olisi pysyvä ja
joka kattaisi kaikki hallinnonalat ja joka näin muodoin
kykenisi laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen valmistelutyöhön,
joka muutoin jää kyllä vain yhden ministeriön
kulloiseksikin ehdotukseksi omalta hallinnonalaltaan. Tämä olisi
tietysti aika isokin muutos ulkopoliittisessa päätöksentekojärjestelmässä,
mutta koen sen hyvin tärkeäksi ja itse asiassa
oman kokemukseni huomioon ottaen jopa välttämättömäksi.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Koska esitämme vasemmistoliiton
vastalauseessa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, että Suomen
Nato-jäsenyys aiheuttaisi kielteisiä seurauksia
Suomen ja Venäjän suhteissa, haluan tätä asiaa
hyvin lyhyesti nyt vielä uudestaan käydä läpi,
etenkin kun tässä oli näitä puheita änkyrämäisyydestä.
(Ed. Kanerva: En minä ketään tarkoittanut!) — Ei,
mutta otin vissiin sitten ihan itteeni sen, että tännepäin
ne tietyt kriittiset näkemykset tulivat.
Miksi meillä tämmöinen huoli on,
niin se on minusta se, mitä haluamme tuoda esille ja hieman
perustella. Minusta, totta kai, kaikkien meidän lähtökohta
on ja pitää olla Suomen etu. Se on minusta itsestäänselvä asia,
jota ei voi eikä saa kyseenalaistaa. Ja kun sitä Suomen
etua katsotaan, niin kyllä silloin pitää ottaa
huomioon myös naapureiden reaktiot ja tuntemukset niihin
toimiin, joita me teemme. Ne ovat minusta sitä Suomen edun
ja oikeiden, Suomen etujen mukaisten ratkaisujen pohjustamista.
Jos se sivuutetaan, niin voimme aiheuttaa itsellemme vaikeuksia, sitä ei
saa tapahtua. Tämän suuntaisesti minun käsittääkseni
Paasikivi ja Kekkonen kysymyksen asettivat, ja pidän näitten
suurmiesten syvällistä ajattelua kyllä edelleen
suuressa arvossa.
Kun katsotaan, mikä se Venäjän huoli
on, niin sehän on jo maan historiasta kumpuava pelko siitä,
että Venäjä eristetään.
Ja erityisen suuri kysymys Venäjälle on ollut
huoli siitä, että maa työnnetään
sinne Itämeren pohjukkaan. Tavallaan sitten heillä ovat
yhteydet katkenneet, mikä on ollut parissa isossa sodassa
viime vuosisadalla tosiasia.
Tämä huoli ei ole poistunut heidän
ajattelussaan. Teemme mitä hyvänsä, niin
meidän pitää yrittää nähdä,
miten venäläiset sen kokevat, ja se on fakta sitten
omalla tavallaan. Se pitää ainakin tietää,
mikä se heidän näkemyksensä on,
ennen kuin päätöksiä tehdään,
ja minä näen, että meillä ei
ole mitään syytä lähteä sellaisiin
ratkaisuihin — muutenkaan en ole Naton kannalla, mutta
ottaen huomioon tämän Venäjä-kysymyksen — joista
saattaisi seurata suuriakin ja pahoja säröjä Venäjä-suhteeseemme.
Päinvastoin minusta Suomen pitää varjella asemaansa,
jossa sillä on mahdollisuus toimia aivan nyt erityisesti
Venäjän ja Euroopan unionin integraation syventäjänä.
Siinä meillä on työmaata, tätä meidän
asemaamme ei ole minusta aina täysin hyödynnetty.
Siinä on tekemätöntä työtä.
Yrityksiä on ollut ja vahvaa pyrkimystä parantaa
tilannetta, mutta kyllä siinä on vielä kyntämätöntä maata
olemassa. Eli en ottaisi mitään riskiä,
että meillä tämmöinen nykyinen
hyvä asema tältäkin osin menee ja että saattaisimme joutua
tosi vaikeaan paikkaan naapurimaamme kanssa, jos Natoon suuntautuisimme,
koska naapurin ajatukset ovat meille aina tärkeitä.
Kuka tahansa, kun ajattelee naapuria ja sitä, miten me itse
suhtautuisimme naapurien toimiin, miettii tämmöisiä asioita.
Kyllä se on tärkeää, että naapureiden
kanssa pärjää hyvin.
Sitten toiseen asiaan lyhyesti, tähän Suomen puolustusjärjestelmään.
Niin kuin me toteamme tuossa vastalauseessammekin, Suomen puolustamisen
ainoa uskottava malli on yleinen asevelvollisuus ja sille pohjalle
rakentuva aluepuolustus. Muuta mallia tänne ei voi luoda
uskottavasti. Kaikki muut mallit johtavat aina siihen samaan nelikirjaimiseen
sotilaalliseen järjestöön, koska ei tämmöistä näin
harvaanasuttua isoa maata voida millään palkka-armeijalla
puolustaa. Minä pidän yleistä asevelvollisuutta
muutoinkin arvossa. Se luo tiettyä tasa-arvoisuutta tähän
maahan, kun mitä erilaisimpien sosiaalisten taustojen nuoret
miehet ja nykyään myös monet naiset tapaavat
toisia, elävät yhdessä ja saavat yhteisen
kokemuksen. Tätä en olisi koskaan Suomesta pois
viemässä, mutta toisenlaisiakin mielipiteitä,
joitakuita sellaisia toisia ajatuksia, on meidänkin ryhmässä.
Mutta pääsääntö, luulisin, on
tämä meidän osaltamme. Kansan eheyttä pitää varjella,
minusta tämä on yksi muoto siihenkin.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Selonteossa on poikettu olennaisesti parlamentaarisen seurantaryhmän
yksimielisistä linjauksista koskien puolustusmäärärahojen
tasoa ja Nato-kantaa. Siksi me sosialidemokraatit esitimme jo valiokuntakäsittelyssä,
että eduskunta yhtyisi selonteon parlamentaarisen seurantaryhmän
kannanottoon, jonka mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset
ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia
tarkistuksia. Lisäksi esitimme, että eduskunta
edellyttäisi, että puolustusmenojen lähivuosien
kehitys sopeutetaan taloustilanteeseen parlamentaarisen selontekoryhmän yksimielisen
esityksen mukaisesti.
Näihin linjauksiin hallituspuolueiden edustajat eivät
kuitenkaan halunneet yhtyä. Vaikka tänäänkin
yleinen tulkinta esimerkiksi Nato-kirjauksista on ollut, että välimatka
Natoon ei ole tänään yhtään
lyhyempi tai yhtään pidempi kuin ennenkään,
silti toisinkin on väitetty. Nimittäin tästä kirjauksesta
huolimatta salissa on pitkin päivää todisteltu
ja todistettu aika paljon myös toisin. Erityisesti kokoomuksen
kansanedustajat ovat kunnostautuneet juuri tällä rintamalla
ja yrittäneet militarisoida ulkopolitiikkaa.
Ihmeellisintä kuitenkin on se, että juuri
ne, joiden pitäisi olla hallituksen rintaman riveissä,
eli ministerit ovat hekin todistaneet toisin. Esimerkiksi Häkämies
on juuri kannustanut Suomea ja Ruotsia liittymään
Natoon pohjoismaisen ja laajemmankin kansainvälisen yhteistyön
edistämiseksi. Ulkoministeri Stubb kertoi ulkoministeriön
90-vuotisjuhlien yhteydessä, että Suomen on syytä harkita
Nato-jäsenyyttä. Ei siis ihme, että tässä itsekin
rupeaa hiukan hämmästymään,
millä linjalla me todellisuudessa täällä olemmekaan.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut näitä keskusteluja
samalla, kun olen täyttänyt viisumihakemusta Yhdysvaltoihin.
Siinä kyllä ajattelin, kun täytin, että taitaisin saada
Venäjälle ennemmin viisumin kuin Yhdysvaltoihin.
Kyllä oli niin monimutkaista hommaa. (Ed. Kanerva: Mikä matka
teillä on?) Mutta ihan asiaan. Siellä oli muutama
hyvä puheenvuoro, joita haluaisin kommentoida.
Ed. Sasi toi omassa puheenvuorossaan semmoisen historiallisen
perspektiivin, miten yhtäkkiä staattinen tilanne
saattaa muuttua. Yksi esimerkki oli ministeri Väyrysen
kuuluisa väitöskirja, joka sanoi, että koskaan
ei Venäjä tuosta muutu ja koskaan ei Suomen asema
ja meillä on ikuisesti tämä ihana puolueettomuus
Venäjän kainalossa. Yhtäkkiä se
vaan sitten muuttui ja menimme Euroopan unioniin. Mutta ei tähän
sen enempää. (Ed. Kanerva: Mutta ei meistäkään
kukaan opponoinut Väyryselle, sekin on totta!) — Opponoin,
minä opponoin. (Ed. Kanerva: Se on hyvä!) — Silloin
kun oli se eduskuntakeskustelu, kyllä. (Ed. Kanerva: Niin
nyt, mutta ei silloin, kun väitöskirja tuli!) — Silloin
kun väitöskirja tuli, minä en ollut opponoimassakaan.
Mutta minä ottaisin toisella tavalla tämän
historian esille. Suomihan on ollut länsimainen, sanotaanko
nyt, aito demokratia ennen toista maailmansotaa ja vasta nyt 20
vuotta. Toisen maailmansodan jälkeen tuli sellainen tilanne,
että 1948 tuli yya-sopimus, joka ei taatusti olisi mennyt kansanäänestyksessä,
ed. Tennilä, läpi, ei missään
nimessä. Suomettumisen aika oli aika järkyttävää meille.
Me jouduimme ottamaan aina huomioon omissa sisäpoliittisissakin
ratkaisuissamme, mitä naapuri ajattelee. Vasta 1990-luvulla
ja tällä vuosikymmenellä olemme voineet päättää omista
asioistamme itsenäisesti.
Ed. Karjula kyseli, mitä etua Suomelle on Nato-jäsenyydestä,
jos meillä ei ole turvallisuusvajetta, ja miksi ihmeessä meidän
nyt pitäisi liittyä Natoon. Juuri siksi, että jos
meillä nyt tällä hetkellä ei
ole turvallisuusvajetta, on parasta liittyä sen takia,
jos jotain tapahtuu. Sitten kun sauna palaa, silloin se mahdollisuus
on sitten mennyt. Näinhän se tilanne on, aivan
oikein, ed. Kiuru.
Tilanne on sillä tavalla mutkikas, että ed.
Tennilä vaati jälleen kerran, että meidän
pitää ottaa naapuri huomioon. Kyllä me
varmasti otammekin naapurin huomioon, mutta kyllä meillä täytyy
olla oikeus päättää omista ratkaisuistamme ihan
itse. En minä halua, että tänne tulee
1970-luvun suomettumisen ilmapiiri. Tässä keskustelussa
ja selonteon puheissakin olen huomannut semmoisen hengen, että hyvin
harva niistä, jotka ovat olleet poliittisesti aktiivisia
jo 1970-luvulla, on sieltä kantojaan muutellut. Ne näkyvät
nyt tämänkin päivän sekä puheissa
että myös teoissa, joihin Suomea yritetään
vängätä.
Menisin vielä tähän naapuriin. Olisi
tietenkin erinomaista, jos Venäjä, meidän
iso naapurimme, johon me haluamme tietenkin pitää hyvät suhteet,
muuttaisi käyttäytymistään,
niin että Venäjän tekoihin voitaisiin
luottaa ja siellä olisi edes oikeusvaltioperiaatteita jonkin
verran käytössä, olisi edes demokratiaperiaatetta
jonkin verran käytössä. Ajatelkaa, hyvät
ihmiset, että kaksi Euroopan neuvoston jäsenmaata
sotii keskenään, sotii keskenään
aikana, jolloin pitäisi olla rauha. Tämähän
on järjetön tilanne, mikä silloin tapahtui.
Olipa Georgia syyllinen tai syytön, niin kaikki tämän
tyyppiset asiat pitää rajanaapureitten kanssa
pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti neuvotellen. Mutta
ei, tätä ei tapahtunut. Se tietenkin johtuu siitä,
että Venäjä haluaa palauttaa sen voimapoliittisen
vallan, mikä sillä oli ennen 1990-lukua, jolloin
tilanne Venäjällä muuttui. Tällä hetkellä tilanne
on hyvin ongelmallinen. Venäjällä Putin
tekee, mitä tahtoo, armeija tekee, mitä tahtoo,
ja kukaan ei tee, mitä Medvedev tahtoo. Tilanne on minun
mielestäni aika rasittava kaikille Venäjän
naapureille. Tämä pitäisi meidän
yrittää ottaa huomioon.
Mutta sen voisin vielä sanoa, että kyllä Suomen
täytyy pystyä itse päättämään
omasta turvallisuuspolitiikastaan. Nato-jäsenyys on edessä. Mutta
sitä ennen, jos tilanne vaatii sitä, minä toivoisin,
että syntyisi pohjoismainen Nordek, Euroopan unionin tapainen
yhteistyöelin, Euroopan unionin sisään.
Koska siellä nyt on tämä Nato-yhteistyö,
niin sitten olisi tietynlainen pohjoismainen turvallisuusyhteisö.
Aivan kuten ed. Kanerva sanoi, solidaarisuuslauseke ei takaa mitään.
Se on solidaarisuuslauseke ja sillä siisti. Jos me jotakin
turvalauseketta haluamme, niin silloin ei ole muu apuna kuin Nato-jäsenyys.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Vielä ed. Laukkaselle haluaisin
täällä kommentoida. Hän kertoi,
että sosialidemokraattien vastalauseen lausumaehdotus ei
ole muuta kuin määrärahoista, mutta kyllä siellä on
myös maininta tästä, että eduskunta
yhtyisi "selonteon parlamentaarisen seurantaryhmän kannanottoon, jonka
mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä
olennaisia
tarkistuksia".
Tässä selonteossahan hallitus linjaa suomalaista
puolustusta uudella tavalla, ja hallituspuolueet ovat tulleetkin
pitkin kevättä ulos julkisuudessa hyvinkin erilaisin
mielipitein, joita on täällä jo kommentoitu.
Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä,
että eduskunta tässä tilanteessa lausuu selkeästi
oman kantansa täydentämään selonteossa
esitettyä arviota Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjauksista.
Mielestäni se ei tarvitse olennaisia tarkistuksia. Tämähän
oli myös parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielinen
kannanotto vuosi sitten. Nyt hallitus irrottautuu parlamentaarisessa
seurantaryhmässä syntyneestä yksimielisyydestä.
Haluan nostaa esiin kaksi kysymystä. Ensimmäinen
koskee puolustuksen määrärahoja. Hallitus
haluaa nostaa puolustusmäärärahojen tasoa. Seurantaryhmä esitti
yksimielisesti pyrkimystä säilyttää puolustusmenot
nykytasollaan. Esitettävä vuotuinen 50 miljoonan
euron lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi lähes
kokonaisuudessaan asehankintoihin. Niihin suunnataan yksi kolmasosa
puolustusbudjetista. Uskottavan puolustuksen ylläpitäminen
tarvitsee toki riittäviä resursseja, mutta onko
nykyisessä taloustilanteessa muita tärkeitä tarpeita?
Kun maa on syvässä taantumassa, on puolustusmenojen
pysyvään kasvuun sitoutuminen kestämätöntä.
Arvoisa puhemies! Toiseksi haluan nostaa esiin Suomen aseman
kansainvälisessä yhteistyössä.
Suomenkin turvallisuus rakentuu yhteistyön varaan. Tämä on
keskeinen kansainvälistä järjestelmää määrittävä piirre.
Elämme yhteistyövaraisen turvallisuuden maailmassa.
Tähän perustuu myös Suomen turvallisuuspoliittisen aseman
vakaus. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, Suomi toimii aktiivisesti
niin osana Euroopan unionia kuin YK:n jäsenenä.
Osallistuminen syvenevään kansainväliseen
rauhanturva- ja kriisinhallintatyöhön sekä aktiivinen
toiminta EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi
ovat tärkeä osa Suomen puolustuspolitiikkaa. Lisäksi
käytännönläheinen yhteistyö Pohjoismaiden
kanssa erityisesti Itämeren alueella on tärkeää.
Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on toki paljon muutakin
kuin perinteistä sotilaallista turvallisuutta. Turvallisuus
edellyttää yhtä hyvin päättäväistä toimintaa
ilmastonmuutokseen vastaamiseksi kuin aktiivista kehitysyhteistyötä maailmanlaajuisten
ongelmien vähentämiseksi.
Mielestäni turvallisuustekijänä olisi
huomioitava yhä vahvemmin myös tiedon siirtämisen
välineet. Sähköisten viestintä-
ja tietojärjestelmien välisen langattoman tiedonsiirron
yleistyessä ja järjestelmien käytettävyyden
laajentuessa on syytä kiinnittää huomiota
yhä enemmän myös toimintavarmuuteen.
Sähköisten tietojärjestelmien varmuutta
ja turvallisuutta tulee pystyä edelleen kehittämään.
Tässä Suomella on vielä suuri työsarka
edessään. Viestintä- ja tietojärjestelmillä on
suuri merkitys muun muassa maailmanlaajuisten pandemiatilanteiden
hallinnassa.
Arvoisa puhemies! Presidentti Tarja Halonen on tehnyt selväksi,
ettei Suomen kanta mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ole muuttunut
miksikään. Kuitenkin muun muassa puolustusministeri
on kannustanut julkisesti Suomea ja Ruotsia liittymään
Natoon perustellen sitä pohjoismaisen ja laajemminkin kansainvälisen
yhteistyön edistämisellä. Presidentti
Halonen on todennut, että Suomi päättää itse
turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan. Selonteossa käsitellään
aikaisempaa laajemmin Natoon liittyviä kysymyksiä.
Hallitus on todennut, että se on täsmälleen
yhtä mieltä, että muuttuneesta sanamuodosta
huolimatta politiikka ei muutu. Olisi suotavaa, että tätä politiikkaa
pystyttäisiin yhteneväisenä myös
viemään eteenpäin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Maanpuolustus on meille kaikille asia, jossa
tuntuu siltä, kun keskustelua seuraa, että meillä laajoissa
peruslinjakysymyksissä on hyvä, yhdensuuntainen
ajattelu, ja näin pitää ollakin. "Maanpuolustus"
on meille suomalaisille oma sana. Maailman muissa kielissä ei
ole vastaavaa sanaa. Siellä on kylläkin "puolustus",
mutta meillä on "maanpuolustus", ja tällä on
käsitteenä parempi merkitys meidän kannaltamme.
Ja puolustus yhä useammassa maassa, niin Pohjoismaissa kuin
Euroopan unionin jäsenmaissa, ymmärretään
yhä enemmän vain kriisinhallintana, ei niinkään
enää oman kansan puolustamisena eikä oman
maa-alueen puolustamisena. Ne ovat melkein kuin unohtuneita ajatuksia
Euroopassa ja tuntuu, että osin myöskin Pohjoismaissa.
Tämän vuoksi meidän tulee tajuta sanan
"maanpuolustus" syvä sisältö.
Mitä pohjoismaiseen yhteistyöhön
tulee, niin täytyy muistaa, että se on lähinnä tiettyä valvontaa.
Ehkä saattaisi olla jotain meri- ja ilmavalvontaa, jossa
on ihme, että vielä tällä hetkellä ei ole
sitä yhteistyötä, jonka kansalaiset jo
olettavat olevan. Mutta todellisia turvatakuita ei näilläkään
ajatuksilla voida saada, koska Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta
ovat voimakkaasti alasajaneet omaa puolustuskykyään.
Norjalla sitä ehkä eniten sitten Suomen jälkeen
on, mutta Suomi on ainut maa Pohjoismaista, joka kykenee puolustamaan
omaa aluettaan. Onneksi tätä ei ole tarvinnut
kokeilla. Onneksi puolustuskyvyn olemassaolo on riittänyt
turvaamaan rauhan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Suomen johtajat Paasikivi ja Kekkonen tunsivat
historiaa erittäin hyvin, ja he arvostivat sitä.
Ja he eivät olleet ikään kuin hetken
muodin perässämenijöitä myöskään
ulkopolitiikan kysymyksissä.
Täällä ed. Tennilä viittasi
Venäjän pelkoon siitä, että se
eristetään. Aivan oikein, jo mongolimiehitys ja
parinsadan vuoden mongolivaikutus oli aika, jolloinka Venäjä nimenomaan
eristettiin, ja sillä on ollut vaikutusta. Sitä ennen,
ennen mongolien valloitusta, 1300-luvulla niillä ruhtinaskunnilla
oli läheiset suhteet länteen.
Toinen mielenkiintoinen historiallinen tekijä, joka
liittyy tähän puolustuspolitiikkaan Suomenkin
näkökulmasta, on Ruotsin sopimus Venäjän kanssa
1800-luvun alussa, jolloin Ruotsi sitoutui olemaan hyökkäämättä Venäjälle
ja liittoutumatta Venäjää vastaan hyökkääjän
kanssa. Tämä sopimus on pitänyt, ja uskon,
että ruotsalaiset ovat viisaita jatkossakin eivätkä siihen
lähde.
Edelleenkin tämä kysymys ilmapiiristä,
ed. Ukkola: Te ette halua 1970-luvun ilmapiiriä. Minä en
halua 1930-luvun ilmapiiriä. Kyllä siitä voidaan
olla vähintään kahta mieltä,
oliko Suomi todellinen demokratia ennen toista maailmansotaa kaiken
kaikkiaan. Kyllä meilläkin on haettu perustuslakivaliokunnasta
vankeuteen kansanedustajia. Siis ei millään lailla
ongelmaton aika ollut nimenomaan 1930-luku. Mutta uskokaamme, että nimenomaan
presidentti ja valtioneuvosto hallituksena yhdessä pystyvät
hoitamaan hyvää ulkopolitiikkaa.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on nyt
käynyt kyllä selkeästi myöskin
ed. Ukkolan puheesta esiin se, että kokoomus on vielä kiinni
tässä kuuluisassa Häkämiehen
"Venäjä, Venäjä, Venäjä" -puheessa, joka
osoittaa selkeästi, minkälaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen
analyysin kansanedustajat ovat kokoomuksessa tehneet.
Totean vielä ed. Laukkaselle, että ei siis
ihme, että osa keskustalaisista kansanedustajista on vähän
hämillään, ja sen toteaa myöskin
puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka totesi, että kokoomuksen
pyrkimys militarisoida ulkopolitiikka on ristiriidassa hyviä tuloksia
tuottaneen kansallisen peruslinjan kanssa. "Kokoomuspuheissa kaikuu
kylmän sodan ääni." Ja Korhonen päätteli siis
tästä, että kokoomusministerien toistuvat
irtiotot presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti
Vanhasen linjasta nakertavat Suomen turvallisuuspolitiikan uskottavuutta
ja herättävät kysymyksiä myös
maan rajojen ulkopuolella. Erityisen hämmentävää Korhosen
mielestä oli ulkoministerin esiintyminen suurlähettiläskokouksessa.
Näin siis puoluesihteeri Korhonen kertoi STT:lle, ja
tätä linjaahan on sitten tässä jatkettu, ja
olemme mekin joutuneet ihmettelemään, mitä esimerkiksi
nämä puheet puolustusmäärärahojen
nostosta todella tarkoittavat, kun Häkämies on
kertonut julkisuuteen Ylelle esimerkiksi, että jos sitä 2:ta
prosenttia ei tule, se tarkoittaa, että me joudumme tekemään
nämä rakenteelliset muutokset etunojassa, eli
se tarkoittaa sitä, että sodan ajan reservi tiputetaan
250 000:een, mistä seuraa, että joukko-osastojen
määrissä jo vuonna 2012 tulee keskisuuri
joukko-osasto lakkauttaa. Tämä tuntuu kovin ihmeelliseltä,
koska valiokuntakuulemisissa on osoittautunut, että näinhän tämä asia
ei ollenkaan ole. Eli vuotuinen 50 miljoonan euron lisäys
on tarkoitettu kohdennettavaksi lähes kokonaisuudessaan
juuri asehankintoihin eikä kyllä missään
nimessä esimerkiksi rakenteellisiin ratkaisuihin.
Ilkka Kanerva /kok:
Puhemies! Sain juuri äsken tiedon, että Ruotsin
valtiopäivät ovat äärimmäisen
niukalla enemmistöllä lopettaneet Ruotsista yleisen
asevelvollisuuden äänin 153—150. Aika
mielenkiintoinen tieto sinänsä.
Mitä tulee yleiseen asevelvollisuuteen, eduskunta on
laidasta laitaan kutakuinkin yksimielisesti sen takana, mutta on
aihetta myös sanoa se asian toinen puoli: Ei Nato-jäsenyys
merkitsisi yleisen asevelvollisuuden loppumista. Se on Suomen oma
päätös myöskin huomenna.
Puhemies! Ystäväni, edustajatoveri Tennilä, kyllä niitä änkyröitä on
joka puolella poliittista kenttää. Älkää omiko
vasemmistoliiton monopoliksi tätä poliittista
ominaisuutta, ei näin voi sanoa. Kyllä sitä kasvaa
siellä sun täällä — muissa puolueissa
ainakin paitsi kokoomuksessa.
Mutta tosiasiassa, ellei kysymyksessä olisi niin fiksu
ja aktiivinen edustaja, joka on kaiken lisäksi Porista
kotoisin, kuin ed. Kiuru, niin ottaisin tässä vähän
tiukemman linjan hänen kommentteihinsa kokoomuksen missiosta.
Ei kokoomuksella mitään Nato-missiota ole. Kokoomus on
pyrkinyt siihen, että turvallisuuspoliittista keskustelua
avataan eri suunnista. Totta kai kokoomuksessa on hyvin aktiivisia
Nato-jäsenyyden kannattajia ja sen ajajia, ja niin pitää voida olla.
Se on sisään kirjoitettu oikeus ilman erillistä anomusta.
Pitäisin parempana, että Suomessakin käytäisiin
ilman kauheita estoja tätä keskustelua. Viittaan
esimerkiksi siihen, mitä puhemies ihan tuokio takaperin
julkisuudessa esitti: eräänlaista uutta tulokulmaa
näitten kysymysten tarkasteluun. Se juuri, jos jokin, osoittaa
sitä, että kokoomuslaisten riveissä on
luovaan ulkopoliittiseen keskusteluun ainesta, eikä kannata
lähteä siitä, että yksikään
puolue millään Nato-jäsenyyden ajamisella
tekisi politiikkaa. Se on aika hassu ajatus. Se, että kokoomus
on siinä aktiivinen ja haluaa sitä keskustelua
käydä, on kyllä tarkoitettu palvelemaan
Suomen ulkopoliittisen keskustelun kokonaisuutta.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä kiitän kyllä ed.
Kanervaa siitä näkemyksestä, jonka äsken
esititte. Minusta se oli maltillinen, mutta tosiasiassa opposition
on kyllä hyvin vaikea ymmärtää,
ovatko nyt hallitus ja hallituspuolueiden rivit näiden
linjauksien kannalla, joita tässä selonteossa
otetaan. (Ed. Heinonen: Ja presidentin!)
Kyllä tosiasia vaan on se, että kun me katsomme
näitä kaikkia lausuntoja, joita julkisuudessa on
esitetty hallituspuolueiden kansanedustajien ja erittäin
vaikutusvaltaisten kansanedustajien taholta, alkaa näyttää siltä,
että tässä turvallisuuspoliittisessa
selonteossa on näiden näkemysten mukaan esitetty
erittäin myönteinen kanta Nato-jäsenyyteen,
ja se ei kyllä tunnu olevan lainkaan se sama, joka tässä parlamentaarisessa
ryhmässä oli esillä. Sitä kautta
me, ainakin sosialidemokraatit, kieltäydymme kyllä uskomasta,
että tässä oltaisiin hivuttamassa Suomea
siihen linjaan ja tämä välimatka olisi
ikään kuin lähentynyt tai sitten kasvanut.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kiurulle sanoisin, että minä nyt
ainakaan en tee kokoomukselle missiota. Kyllä minulla tässä on
ihan oma missio menossa, jos on jotakin missiota menossa minnekäänpäin.
Minusta on ihan lohdutonta, että ihmetellään
sitä, jos ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Minusta
se on hyvä asia, että on erilaisia mielipiteitä.
Itse asiassa, kun minä luin tämän
selonteon lausunnot, en kyllä ymmärtänyt,
mikä ero teidän lausunnossanne, teidän
vastalauseessanne, on verrattuna siihen viralliseen valiokunnan
lausuntoon. Minusta ne olivat yhtä samaa pyöritystä koko
ajan. Itse asiassa ei mihinkään otettu sillä tavalla
jämäkästi kantaa ja perusteltu asioita, kuin
olisi olettanut tällä hetkellä, koska
Eurooppa on muutoksessa, Lissabonin sopimus tulossa, ja sillä tavalla
pitäisi jonkinlaista tiukkaakin analyysiä niiden
perusteella tehdä, miksi pitää tehdä näin
tai miksi ei pidä tehdä näin.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Lyhyesti vielä fiksuksi kehumalleni ja tietämälleni
ed. Kiurulle sen verran, että en nyt ihan usko, että tässä peruuttamattomissa
asetelmissa ollaan. Jos Suomi joskus tekee Nato-päätöksen,
se tulee merkitsemään sitä, että kaikki merkittävät
poliittiset suuntaukset ovat siinä mukana.
Väittäisin, että jos SDP on sinä päivänä hallituksessa,
sen ääni kellossa ei ole ihan siitä kaikupohjasta
lähtevää kuin tämänpäiväisessä oppositiopoliittisessa
debatissa on esille tullut. Niin pitkä on SDP:n kaari Suomen
ulkopolitiikassa vastuullisena puolueena, ja sitä on kunnioitettava. Ainakin
minä niin teen ja uskon, että jos Suomen etu on
jonain päivänä se, että mennään
Natoon, SDP:kin on siinä mukana. Sen takia oppositiopoliittisia
hautoja ei kannattaisi kaivaa ihan tolkuttoman syviksi.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteossa on poikettu siitä parlamentaarisen
seurantaryhmän yksimielisestä kannasta, joka koskee
tätä Nato-kirjausta, ja nyt me kysymmekin sitten
tietysti oppositiossa, jos kerran mikään ei ole
muuttunut tähänkään kirjaukseen
eikä aikaisempaan politiikkaan nähden, miksi sitten
hallituspuolueiden kansanedustajat valiokuntakäsittelyssä eivät
hyväksyneet sitä kirjausta, jonka myöskin
monet opposition kansanedustajat esittivät. Tämä kirjaushan
kuuluu niin, että "eduskunta yhtyy selonteon parlamentaarisen
seurantaryhmän kannanottoon, jonka mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan
peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia
tarkistuksia". Miksi siis tähän ei voitu yhtyä, jos
mikään ei ole kerran muuttunut?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kanerva viittasi vastuulliseen politiikkaan.
Mielestäni tällä hetkellä vastuullista
politiikkaa on se, että Suomi ei ole mukana tuomassa sotilasliittouma
Natoa Venäjän rajalle, ja se on Suomen etu, kansallinen
etu. Se on tämän alueen etu. Se on sellaista politiikkaa, joka
ei lisää jännitystä ja joka
toimii nimenomaan yhteisten päämäärien
puolesta taloudessa, ympäristönsuojelussa. Siihen
emme tarvitse sotilasliittoumaa.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Puhemiestä ja muutenkin podiumia ajatellen
yritän, että tämä on viimeinen
puheenvuoro tässä keskustelussa. Sali on luotu
tänne keskustelemaan.
Mutta ed. Kiurun kysymykseen, miksi: Koko mietintö perustuu
siihen, että siinä todetaan seurantaryhmän
käsitys. Mutta onhan nyt kai jokainen aikaansa seuraava
kansanedustaja saattanut nähdä, että tarkasteluajanjaksona,
joka on yksi vaalikausi, on Natossa tapahtunut huomattavaa muutosta
ja tapahtuu kaiken aikaa. Ei se ole mikään paikalleen
luotu käsite. Ajassa tapahtuu muutoksia, ja sen takia Suomen
pitää katsoa myöskin eteenpäin
eikä tyytyä katsomaan vain valokuvanomaisesti
sitä, mikä tänä päivänä on asiaintila.
Minä kutsun sosialidemokraatit jatkossakin, niin kuin
muutkin merkittävät ryhmät, tähän
keskusteluun aktiivisesti mukaan. Ei tässä kannata tehdä vanhaa
teiniliittolaista äänestysasetelmaa siitä,
yhdytäänkö vai todetaanko vai kuinka
toimitaan.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kiurun puheenvuoroihin toteaisin sen,
että SDP:llä on myös Nato-optio. On ollut
ja on edelleen. Ja tämä tietysti tällä vasemmalla
laidalla on sitten meidän sisäistä vääntöämme.
Mutta se, mikä tässä hallituksen mietinnössä on
minusta olennaista Nato-kysymyksen osalta, on se Nato-arvion pinnallisuus:
se on pelkkää plussaa Natosta. Mitään
semmoisia problemaattisia asioita ei käsitellä tai
ne sivuutetaan lauseella, parilla. Tämä tekee
tästä hallituksen selonteon Nato-arviosta täysin
pinnallisen, näin uskallan väittää.
Keskustelu päättyi.