Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden saada tiedon viranomaisen asiakirjasta, ellei sen julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi erikseen rajoitettu. Tämä on hyvään hallintoon kuuluva periaate. Tänä keväänä on käyty runsaasti keskustelua Kreikka-vakuussopimuksen salaamisesta. Ensin asiakirjat julistettiin salaisiksi, mutta myöhemmin korkein hallinto-oikeus päätti toisin, joten lopulta sopimukset oli pakko avata. Lain mukaan ministeriöiden tulee tarpeen mukaan toimia yhteistyössä asioiden valmistelussa. Yhteistyön järjestämisestä vastaa se ministeriö, jonka toimialaan asia pääosin kuuluu. Kreikka-tapauksessa päävastuu oli valtiovarainministeriöllä. Kysyn nyt oikeusministeri Henrikssonilta: Mikä oli oikeusministeriön rooli Kreikka-salauspäätöksessä? Kysyttiinkö ministeriön ohjeistusta, ja jos kysyttiin, niin miten ja milloin?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tämä on asia, joka on hoidettu virkamiesten kesken. Minun tiedossani on, että virkamiehet valtiovarainministeriössä ovat olleet yhteydessä myös oikeusministeriön virkamiehiin. Keskusteluitten sisällöstä minulla ei ole tietoa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Henriksson totesi, että on oltu yhteydessä ministeriöön. Hän on päällikköviraston johtaja. Kysyisin tarkemmin siitä, ketkä ovat olleet yhteydessä.

Kreikan vakuussopimuksen salaamisesta keskusteltaessa ministerit ovat kerta toisensa jälkeen toistelleet, että heillä ei ole mitään halua salata julkisen vallan asioita. Siksi onkin kummallista, että valtiovarainministeri Urpilainen loisti poissaolollaan viime viikon kyselytunnilla. Ja missä ministerimme oli? Kansainvälisessä Bilderberg-seminaarissa Englannissa. Haluan lisäksi kysyä ministeri Urpilaiselta: Jos avoimuus kerran on tärkeää, miksi Bilderberg-kokouksesta saadaan niin vähän tietoa ulos? Voisitteko kertoa, mistä siellä puhuttiin?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Meillä on hyviä virkamiehiä meidän ministeriöissä, ja he osaavat kyllä olla yhteydessä toisiinsa ilman, että ministeri puuttuu siihen, joten minulla ei tässä ja nyt ole niitä nimiä. Mutta voidaan selvittää se, ketkä virkamiehet ovat olleet yhteydessä toisiinsa, jos se tuo lisäarvoa tähän keskusteluun.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että vakuusjärjestelystä on tässä salissa käyty keskustelua kyllä lukemattomia kertoja. Toivon, että kansanedustajilla ei ole sellaista oloa, että vakuusjärjestelystä ei olisi päästy puhumaan. Mutta se on totta, että viime torstaina en päässyt kyselytunnille. Itse asiassa olin kyselytunnin aikaan muistaakseni juuri silloin tapaamassa Englannin työväenpuolueen puheenjohtaja Ed Milibandia, jonka kanssa kävin keskustelua Euroopan talous- ja työllisyystilanteesta.

Mutta minusta on erittäin hyvä asia, että korkein hallinto-oikeus on tehnyt oman ratkaisunsa. Tuo hallinto-oikeuden päätöshän totesi, että näiden kreikkalaisten pankkien nimet pitää jatkossakin salata, koska ne kuuluvat liikesalaisuuksien piiriin, mutta muuten sopimus on avoin ja julkinen. Itse kansanedustajillahan on ollut mahdollisuus tutustua vakuusjärjestelyyn ja sopimuksiin myöskin ennen päätöksentekoa jo syksystä 2011 lähtien. Mutta nyt meillä on olemassa myöskin oikeuden päätös ja tulkinta siihen, miten tulevaisuudessa toimitaan, jos tämänkaltaisia kansainvälisiä (Puhemies koputtaa) sopimuksia laaditaan.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan keskuspankin kautta ovat Suomen vastuut tässä eurokriisin hoidossa koko ajan kasvaneet ja kasvavat koko ajan. Euroopan keskuspankkihan on linjannut, että tarvittaessa se rajattomasti ostaa jälkimarkkinoilta näitten ongelmamaiden joukkovelkakirjoja, eli tulee roskalainoja taseeseen.

No, tässä oli todella tämä Britanniassa järjestetty Bilderberg-kokous viime viikolla, salainen sellainen. Olisin nyt ihan kysynyt, kun nämä asiat kuitenkin liittyvät toisiinsa, kun tuolla kokouksessa olivat olleet esityslistalla euroalueen talousongelmat: keskusteltiinko siellä tästä Euroopan keskuspankin toiminnasta, ja voitteko valaista, mitä nämä asiat olivat koskien euroalueen talousongelmien hoitoa, eli linjattiinko siellä jotakin sellaista, mitä eduskunnan olisi nyt syytä tietää?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puheenjohtaja! Voin vastata kysyjälle, että ei linjattu. Bilderberg-kokous on kansainvälinen seminaari, johon osallistuu maailmalta eri valtioista — muistaakseni nytkin oli useista kymmenistä eri valtioista — sekä valtionpäämiehiä että median edustajia että myöskin liike-elämän edustajia. Siellä on mahdollisuus vaihtaa näkemyksiä hyvin vapaamuotoisissa paneelikeskusteluissa ilman, että siellä otetaan varsinaisesti kantaa mihinkään asioihin. Pidän tärkeänä sitä, että Suomen johtavat poliitikot myöskin pääsevät tapaamaan kollegoita vapaamuotoisissa tilaisuuksissa, saamaan sitä kautta uutta informaatiota, tutustumaan toisiin ihmisiin ja sitä kautta myöskin muodostamaan entistä parempaa käsitystä moniin ajankohtaisiin asioihin.

Mitä tulee sitten Euroopan keskuspankin rooliin, se on itsenäinen toimija. Suomen pankki on eduskunnan valvonnassa oleva pankki, ja sen takia mielestäni se keskustelu Euroopan keskuspankin roolista ja myöskin sitä kautta Suomen Pankin roolista on hyvä käydä, mutta se keskustelu kuuluu käydä juuri kansanedustajien kesken ja myöskin eduskunnan pankkivaltuuston johdattamana.

Arvoisa puhemies! Tiedotusvälineissä saimme oikein nähdä ja lukea, kuinka Kreikan ja Suomen valtiovarainministerit juhlallisesti allekirjoittivat vakuussopimuksen. Vasta myöhemmin kansalaiset ovat saaneet tietää, ettei se mikään vakuussopimus ollutkaan. Eikö tällaisessa tiedottamisessa ole harhautuksen makua? Niin sanottu vakuussopimus allekirjoitettiin Suomen ja Kreikan pankkien kesken. Nyt olemme saaneet tietää, ettei kyseessä olekaan vakuussopimus. On ilmeinen vaara, että tietyissä olosuhteissa vakuudet eivät ole voimassa. Eikö tällaisessakin tiedottamisessa ole harhautuksen makua?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Me olemme pyrkineet valtiovarainministeriössä tiedottamaan kansalaisille, medialle, myöskin kansanedustajille vakuusjärjestelyn sisällöstä niin hyvin kuin mahdollista. Muun muassa meidän nettisivuillamme on ollut poikkeuksellisen paljon aineistoa käytettävissä jo syksystä 2011 lähtien, jolloin tuosta vakuusjärjestelystä Kreikan kanssa sovittiin. Jo silloin, lokakuussa 2011, kerroimme muun muassa sen, että juridisena sopimusosapuolena on neljä kreikkalaista pankkia, ei Kreikan valtio, johtuen siitä, että Kreikan valtio ei voinut oikeudellisista syistä tehdä meidän kanssamme sopimusta.

Vakuustilille Kreikan toimesta on siirretty 924 miljoonaa euroa. Sinne on tullut myöskin noin 2 miljoonaa euroa korkotuottoja, eli tässä suhteessa voin sanoa, että vakuusjärjestely on todella järjestely, joka turvaa suomalaisten veronmaksajien asemaa. Mikäli sitten jonain päivänä tämä eduskunta päättäisi luopua vakuusjärjestelystä, oikeudesta vakuuteen, esimerkiksi tilanteessa, jossa se haluaisi antaa Kreikalle velkoja anteeksi, niin se on sitten eduskunnan päätös, (Puhemies koputtaa) jota en usko kyllä, että eduskunta kovin hevillä tulee tekemään, eikä tämä hallitus tule sitä esittämään, koska minun mielestäni tuosta vakuussopimuksesta pitää kaikissa olosuhteissa pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! KHO:n päätöksellä tämä muodollinen salaamiskysymys on nyt ihan hyvässä päiväjärjestyksessä, mutta tämä asiallinen puoli on vähän toinen tarina. Myönnän, että luulin jo ymmärtäneeni, mitä tämä sopimus pitää sisällään, mutta sen jälkeen, kun kuulin korkeaa asiantuntijaa edellisen kerran ja viimeisen kerran, en ollenkaan — joudun sanomaan — ymmärrä, miten se sopimus on rakennettu ja mitä se pitää sisällään. Niin paljon muuttui korkeimman mahdollisen valtiovarainministeriön virkamiehen tarina siitä, mitä tämä sopimus pitää sisällään.

Eli on kysymys siitä, mistä hyvästä nämä neljä pankkia olivat valmiita laittamaan lähes miljardi euroa Suomen tilille: pyyteettömästikö vaiko niin kuin alun perin kerrottiin, että siellä oli velkapapereitten vaihtojärjestely, jossa Kreikan valtio oli mukana. Nyt kysymykseni kuuluu, osaako ja tietääkö, tunteeko ministeri tämän sopimuksen sisällön, se on kohta a. Ja kohta b: onko niin, että nämä vakuudet pysyvät samanmittaisina silloinkin, (Puhemies koputtaa) jos kenties näitä leikkauksia mennään tekemään, jos velkasaneerauksiin mennään?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Syy, miksi Kreikan neljä pankkia lähti tähän vakuusjärjestelyyn mukaan, on se, että ilman tätä vakuusjärjestelyä kreikkalaiset pankit olisivat jääneet ilman rahoitusta osana Kreikka-kakkospakettia. Se on yksinkertainen selitys, mutta se on hyvin looginen selitys, koska kreikkalaiset pankit tarvitsivat rahoituksen osana Kreikka-kakkospakettia ja sitä rahoitusta ei olisi tullut, koska Suomi ei olisi antanut sille vihreää valoa ilman meille tulevaa vakuusjärjestelyä. Tällä logiikalla kreikkalaiset pankit myöskin tähän järjestelyyn suostuivat.

Mitä tulee sitten velkajärjestelyyn, edustaja Pekkarinen, jonka pitkää uraa eduskunnassa suuresti kunnioitan, tietää erittäin hyvin, että velkajärjestely, velkojen anteeksianto, edellyttää euromaiden yksimielistä päätöstä. Sellaista päätöstä ei voida tehdä, että vastoin Suomen tahtoa annettaisiin Kreikan velkoja anteeksi, vaan se edellyttää sitä, että myöskin Suomi muiden maiden mukana tällaisen päätöksen on tekemässä. (Puhemies koputtaa) Ja jos Suomi tässä tilanteessa itse luopuu vakuuksista, niin tietenkään vakuudet eivät ole silloin voimassa, mutta en näe mitään syytä, minkä takia Suomi lähtisi antamaan velkoja anteeksi ja luopuisi vakuussopimuksista. (Puhemies koputtaa) Minusta se ei ole Suomen etujen mukaista.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvostellut kovin sanoin Euroopan komissiota siitä, että talouskurivaatimukset ovat olleet liian kovia tälle maalle ja että todennäköisesti maa joka tapauksessa joutuu velkasaneerauksen piiriin. Millä mielin suhtaudutte tähän arvosteluun ja uskotteko, että Kreikka todella joutuu velkasaneerauksen piiriin, velkojen leikkauksen piiriin, vielä 2016, niin kuin on ennustettu?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minusta velkasaneerauksella tai velkajärjestelyllä spekulointi on aivan turhaa tässä tilanteessa. Se ei todellakaan auta Kreikkaa, se ei todellakaan auta euroaluetta, eikä se auta Suomea. Mihin IMF:n sisäisen raportin kritiikki kohdistuu: se kohdistuu itse asiassa vuoteen 2010. Oliko silloin tehty Kreikka-päätös oikea, vai olisiko silloin pitänyt tehdä toisenlainen ratkaisu? Tämä pohdinta varmasti tulee olemaan vielä edessä moneen kertaan, kun historiaa tulkitaan ja arvioidaan tämän kriisin erilaisia vaiheita.

Mutta se on selvä asia, että osa kriisimaista on jo tarvinnut tähän mennessä enemmän aikaa taloustavoitteisiinsa pääsemiseksi, ja se on mielestäni ollut myöskin perusteltua. Olennaista on pitää kiinni tavoitteista esimerkiksi Espanjan osalta, Ranskan osalta. Alijäämätavoitteeseen on tärkeä päästä talouden uskottavuuden ja maiden talouden luottamuksen näkökulmasta, mutta ne ovat tarvinneet tavoitteiden saavuttamiseen enemmän aikaa, (Puhemies koputtaa) ja tässä suhteessa myös komissio ja euromaat ovat olleet valmiita aikaa lisää antamaan ja sitä kautta hieman joustoja tekemään.

Arvoisa puhemies! Mielestäni oikeusministeri Henrikssonin vastaus oli todella hyvä ja oikea, että etsitään se käyty puhelu, ja kysyisin: oletteko valmiit myös samassa vaiheessa käymään läpi, mitä siinä puhelussa on käyty läpi? Nimittäin julkisuuteen annettujen tietojen mukaan valtiovarainministeriön virkamiehet ovat kreikkalaisia osapuolia jo alun alkaenkin varoittaneet, että tämä sopimus saattaa tulla myöhemmin julkiseksi. Näin on kerrottu julkisuuteen. Ja kuitenkin samaan aikaan mainitussa asiakirjan julkisuuslaissa on yksiselitteistä, että jos asia on epäselvä, silloin on aina tulkittava sen puolesta, että asiakirjat on saman tien julkistettava. Epäselvissä tilanteissa julkisuus aina voittaa. On siis varoitettu jo Kreikkaa valmiiksi, ja sen takia se, mitä, koska ja kuka oikeusministeriön virkamies on sanonut, on arvokas lisä, jotta oppisimme kaikki tästä prosessista vielä lisää. Oletteko valmis siis myös tämän sisällön saman tien selvittämään?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Ilman muuta, jos on oikein menetellä näin, ja lähden siitä, että se on oikein. Meillä on avoin yhteiskunta, me puolustamme avoimia arvoja tässä meidän yhteiskunnassamme, ja luulen, että tässä asiassa meidän on otettava kaikki irti siitä, mitä voidaan tästä oppia. Sen takia tämä on asia, jonka me nyt tutkimme ihan perin pohjin, ja katsotaan sitten, mikä on se, mitä tästä opitaan.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Urpilainen, te vastasitte äsken muutama kysymys aiemmin, että valtiovarainministeriö on tiedottanut ja näissä tiedotteissa ovat olleet nämä sopijaosapuolet. 20. päivä helmikuuta 2012 on valtiovarainministeriö tiedottanut tästä allekirjoitustilaisuudesta Kreikan valtiovarainministerin kanssa, ja se on otsikoitu niin, että Suomi on saanut vakuudet. Tässä tiedotteessa, joka oli ensimmäisiä tiedotteita, ei ole minkäännäköistä mainintaa siitä, ketkä olivat sopijaosapuolet. Oliko, ministeri Urpilainen, tarkoituskin hiukan hämätä?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Vastaus kysymykseenne on: ei ollut tarkoitus hämmentää. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!) Tarkoitus on ollut kertoa koko ajan mahdollisimman avoimesti sekä kansanedustajille että myöskin Suomen kansalle siitä, mistä olemme neuvotelleet ja mikä tuo neuvottelutulos on. Minä en voi tarkalleen muistaa juuri tuon tiedotteen sisältöä, mutta jos tuo uutisointi on noin kerrottu, niin uskon, että siinä on kysymys myöskin kokouksesta, jossa euroryhmä on päättänyt hyväksyä vakuusjärjestelyn.

Täytyy muistaa, että tämä vakuusneuvottelu oli todella, todella vaikea vääntö, joka kesti monta kuukautta, ja meidän piti löytää sellainen malli, joka on juridisesti mahdollinen mutta joka on toisaalta myöskin muiden euromaiden hyväksyttävissä, koska vakuusjärjestely edellytti 17 euromaan yksimielistä päätöstä, ja se päätös tehtiin euroryhmässä. Euroryhmän kokouksessa tehtiin poliittinen päätös, jossa hyväksyttiin, että Suomen ja Kreikan vakuusjärjestely voidaan toteuttaa ja sitä kautta suomalaisten veronmaksajien asemaa turvata.

Arvoisa puhemies! Kyllä pitää nähdä metsä puilta. Euroopan talouskriisi pitää ratkaista. Se on tärkeätä suomalaiselle taloudelle, suomalaiselle teollisuudelle ja suomalaisille työpaikoille.

Talous- ja rahaliittoa, euroa, Emua pitää kehittää. Se tarvitsee vahvemman sosiaalisen ulottuvuuden, jossa otetaan nykyistä paremmin talouspolitiikan koordinaatiossa huomioon myös työllisyys ja kasvutavoitteet. Emu tarvitsee rinnalleen myös pankkiunionin, jossa rahoitusmarkkinoita uudistetaan niin, että jatkossa pankkien elvytys ja alasajo perustuu sijoittajavastuuseen eikä veronmaksajan vastuuseen, niin kuin tällä hetkellä on valitettavasti ollut.

Nyt, arvoisa pääministeri, Euroopan päämiehet kokoontuvat huippukokoukseen kesäkuussa. Kysyn teiltä: aiotteko te pitää esillä Emun sosiaalista ulottuvuutta, aiotteko te vaatia rahoitusmarkkinoitten uudistamista ja pankkiunionia, joka perustuu sijoittajavastuuseen? (Pentti Kettunen: Ja liittovaltiota!)

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tuo pankkiunioni todennäköisesti on meidän esityslistalla, ja se on iso asia. Minä arvostan sitä analyysiä, minkä edustaja Tuppurainen tässä teki.

Pankkiunioni on erittäin tärkeä elementti vakauden kannalta. Se myös lisää terveitä markkinatalouden piirteitä pankkisektorilla tarkoittaen sitä, että kun pankit ottavat riskejä, niin ne eivät voi olettaa, että veronmaksaja kantaa, jos huonosti menee, ne vastuut. Kun kaikilla Euroopassa on samat säännöt, niin sitten ei voida elää niin, että jossakin päin Eurooppaa pankkisektori elää leväperäisemmin kuin jossakin toisaalla. Eli meidän pankkisektori tarvitsee myös terveen kilpailuympäristön, että parhaat pärjäävät. Tämä on erittäin iso kysymys ja tulee päämiesten pöydälle.

Me yritämme ajaa juuri sitä linjaa, mitä te mainitsitte, että olisi mahdollisimman laaja sijoittajavastuu. Kaikki eivät jaa valitettavasti tätä samaa näkemystä. Sitten toisaalta me olemme ajaneet sitä, että olisi mahdollisimman itsenäinen eurooppalainen viranomainen, joka pilkkoisi pankkeja, lakkauttaisi pankkeja, jos niikseen tarvitsee. Tätäkään kaikki eivät jaa, (Puhemies koputtaa) mutta työ on vielä kesken.

Arvoisa puhemies! Kun korkein hallinto-oikeus linjasi nuo Kreikka-vakuusjärjestelyasiakirjat julkisiksi, niin te, arvoisa valtiovarainministeri, tervehditte tätä avoimuuslinjausta suurella ilolla ja myös tässä nyt korostatte tätä avoimuuden merkitystä.

Kuitenkin jokin aika sen jälkeen, kun oikeus oli tämän julkisuuslinjauksen ottanut, kävi ilmi, että valtiovarainministeriö ei ollut julkaissut lähimainkaan kaikkia asiakirjoja tähän järjestelyyn liittyen. Kysymyksenikin kuuluu: Miksi te ette tässä korostamassanne avoimuuden hengessä viimeistään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen julkaisseet reippaasti ja reilusti kaikkia asiakirjoja, vaan osa jäi vielä jonnekin arkistojen uumeniin? Onko teillä Kreikka-järjestelyyn liittyen vielä asiakirjoja, jotka eivät ole tulleet julkisuuteen?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Täällä on paikalla monia minua parempia juridiikan asiantuntijoita, muun muassa edustaja Brax, jotka tuntevat julkisuuslain huomattavasti minua paremmin. Mutta minulla on se käsitys, että julkisuuslaki edellyttää myöntämään asiakirjat niille asianomaisille toimijoille, jotka niitä asiakirjoja ovat ministeriöltä pyytäneet. Tämä on se, mitä laki edellyttää, ja juuri näin valtiovarainministeriö on toiminut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.

Julkisuuslaki ei edellytä asiakirjojen laittamista nettiin. Se ei ole lain tarkoitus, mutta valtiovarainministeriö on halunnut, niin kuin sanoin aikaisemmin, palvella myöskin kansalaisia, koska tähän vakuusjärjestelyyn ihan ymmärrettävästi sisältyy suurta mielenkiintoa kansalaisten keskuudessa. Olemme halunneet myöskin palvella kansalaisia niin, että olemme laittaneet asiakirjat hyvin runsaslukuisesti myöskin nettiin kansalaisten luettavaksi. Siellä nämä asiakirjat ovat tällä hetkellä kansalaisten nähtävillä, ja toivon, että ihmiset myöskin käyvät niihin runsaasti tutustumassa.

Arvoisa puhemies! Jos Kreikan velkoja saneerattaisiin, Suomi menettäisi täsmälleen samassa suhteessa sitä vähäistä vakuuttaan. Näinhän se on. Minä ymmärsin, että ministeri sanoo, että Suomi ei koskaan siihen suostu. Vaikka sitten Kreikka menisi tilttiin, joutuisi eroamaan eurosta, Suomen hallitus ei moiseen menettelyyn, siis velkojen anteeksiantamisen osittaiseen saneeraukseen, suostu. Kiitos siitä. Se on toinen viestini.

Toinen viestini, ei välttämättä kysymys, mutta sanon sen ääneen kaikille. Uskokoon, ken tahtoo, että Kreikasta on löytynyt neljä pankkia, jotka ovat ilman mitään punnuksen toisella puolella olevaa saantoa olleet noin muuten vain valmiita rahoittamaan yhteensä 1 000 miljoonalla eurolla Suomea. Sellaista hyväntahtoisuutta ylipäänsä mistä tahansa rahalaitoksesta maailmalta on vaikea löytää, ja erityisen vaikea on löytää sitä Kreikasta. Tosiasiassa se on epäilyni. Täällä takana on jotain muuta kuin näiden neljän pankin hyväntahtoisuus.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on selvää, että vakuudet ovat korkojen vaihtosopimuksen muodossa. Tämä on ihan kurantti menettely, ja jos todella täydellinen kaaos tulee, hallitsematon default-tila, niin ne potentiaalisesti meitä suojaavat. Jos taas leikataan velkoja vapaaehtoisesti, niin eivät vakuudet meitä suojaa, ja tämä on aivan selvää. Olivatko sitten vakuudet tai niiden vaatiminen ylipäätään autuaaksi tekevä asia, tätä on vaikea kommentoida, kun tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta toki jonkin verran poliittista pääomaa siihen jouduttiin käyttämään.

Nyt kuitenkin, kun tätä vakuussoppaa keitetään ja hämmennetään viikkotolkulla, itseäni huolettaa lähinnä se, että Suomen taloudessa on paljon isompiakin haasteita: talouskasvu sakkaa, juuri kuulimme, että konkurssihakemuksia on enemmän kuin pitkiin aikoihin, kestävyysvaje on nurkan takana. Kysyisinkin nyt pääministeriltä: onko tämä vakuusasia todella Suomen tilanteen kannalta se kaikkein keskeisin haaste tässä ja nyt, vai millaisten haasteiden ratkaisuun meidän kannattaisi kiinnittää tässä tilanteessa Suomessa huomiota?

Pääministeri Jyrki Katainen

— Siinä oli selvä kysymys. — Se, onko vakuuskeskustelu kaikkein tärkein asia Suomen taloudessa, riippuu, keneltä kysyy. Osalle se on kaikkein tärkein kysymys, mutta uskon, että sen suhteen, mistä eilen puhuttiin esimerkiksi tässä salissa, oltiin enemmänkin Suomen tulevaisuuden lähteillä.

Meillä on kolme keskeistä taloushaastetta. Yksi on kansainvälisestä taloudesta tuleva. Meidän ulkomaalaisia mahdollisia asiakkaita on harvalukuinen joukko verrattuna meidän vientipotentiaaliin, eli meidän tuotteita ja osaamista ei osteta maailmalla, koska talous menee huonosti. Mutta se on vain yksi ongelma.

Ehkä se suurin ja toisaalta vaikein mutta myös kiinnostavin ja mielenkiintoisin haaste on talouden rakennemuutos, teollisuuden rakennemuutos. Me menetämme pysyvästi pysyviä työpaikkoja tunnetuilla perinteisillä teollisuuden aloilla. Mutta nyt meiltä päättäjiltä kysytään, mitä Suomessa pitää tehdä, jotta perusteollisuus mutta myös pk-yritykset kykenisivät kasvamaan tässä maassa. Se lohdullinen puoli on se, (Puhemies koputtaa) että meillä on iso joukko esimerkiksi uusiutuvan energian yrityksiä, jotka voisivat kasvaa erittäin suuriksi, työllistää paljon ihmisiä, tuoda tuloja Suomeen, mutta tämän maan pitää olla kilpailukykyinen. (Puhemies koputtaa) Tämä on sekä vaikea että myös innostava haaste.

Arvoisa puhemies! Itse tutustuin aiheeseen talousvaliokunnassa ja sen jälkeen kävin lukemassa tuon sopimuksen. Minulta otettiin kännykkä, muistiinpanovälineet pois. Olisin soittanut sieltä lukiessani tätä juristille tarkentaakseni joitakin kysymyksiä. Se ei ollut mahdollista.

Me olemme tässä salissa päättäneet, että silloin kun yksityishenkilö pankissa hakee lainaa ja toinen yksityishenkilö takaa sen lainan, niin pankkivirkailija lukee ääneen sen takaussopimuksen ja molemmat allekirjoittavat sen allekirjoituksellaan, todistavat, että ovat ymmärtäneet, mistä on kysymys.

Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin minusta tuntuu, että kovinkaan moni ei ole ymmärtänyt sitä, mistä tässä vakuussopimuksessa on kysymys. Minun mielestäni tämä asia pitäisi vielä käsitellä sillä tavalla, että jokainen ymmärtää ja myöskin kansalaiset ymmärtävät, mistä tässä on kysymys, niin kuin me vaadimme yksityisiltä kansalaisiltakin.

Kysymykseni valtiovarainministerille: vieläkö aiotte piirtää tai vääntää rautalangasta sen, mistä tässä vakuussopimuksessa Suomen ja neljän kreikkalaispankin välillä on kysymys? Se ensimmäinen havaintoni muuten, kun menin sinne (Puhemies koputtaa) lukemaan sitä sopimusta, oli se, että eihän tämä olekaan Suomen ja Kreikan välinen, (Puhemies: Edustaja Sipilä, kysymys tuli jo!) vaan Suomen ja neljän pankin välinen.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Olen käynyt henkilökohtaisesti kertomassa ja selittämässä Suomen vakuusjärjestelystä hyvin monessa eduskuntaryhmässä. Taisin olla keskustankin eduskuntaryhmässä silloin kertomassa ja perussuomalaisten eduskuntaryhmässä. Olen ollut monissa eri valiokunnissa kertomassa vakuusjärjestelystä. Viimeksi eilen valtiovarainvaliokunnassa kävimme läpi vakuusjärjestelyä, vaikka itse aihe, jonka takia valiokunta minua oli sinne pyytänyt, oli muu asia. Meidän virkamiehemme ovat käyneet lukemattomia kertoja esittelemässä järjestelyä.

Totta kai aina, kun eduskunta ja valiokunnat pyytävät ministeriä ja virkamiehiä, me olemme teidän palveluksessanne, ja jos haluatte tästä asiasta jatkaa keskustelua valiokunnassa, niin olemme jatkossakin käytettävissä. Mutta minulla on se olo, että informaation puutteeseen se ymmärrys ei voi kyllä jäädä, vaan nyt on kysymys siitä, haluaako sitten myöskin ymmärtää tätä järjestelyä. Jos koetaan, että sitä vielä halutaan piirtäen tai rautalangasta vääntäen läpi käydä, niin minulla valmiutta siihen löytyy, mutta se on nyt mielestäni (Puhemies koputtaa) sitten kansanedustajista ja valiokunnista kiinni.