Tarja Tallqvist /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni otsikko on Laki Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta.

Jokaisella suomalaisella on oikeus olla varma siitä, että sairaala on hänelle se maailman turvallisin paikka. Näin ei ikävä kyllä suinkaan välttämättä enää ole. Nämä kammottavat ja tosi pelottavat vanhusten surmat kertovat pelottavaa ja varoittavaa kieltä siitä, että hoitajaksi saattaa päästä luonteeltaan täysin epäkelpoisia ja suorastaan sairaita kriminaaleja, kuten nyt on nähty. Aloitteen tarkoituksena on parantaa terveyden- ja sosiaalihuollon potilaiden ja asiakkaiden turvallisuutta. Lain muutoksella velvoitetaan huoltotoimintaa ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavat yhteisöt tai laitokset ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä asiakas- ja potilasturvallisuutta mahdollisesti vaarantavasta seikasta. Tietoja on annettava, vaikka valvontaa suorittava taho ei sitä pyydä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yleiseen ohjaukseen ja lain valvontaan liittyviä asioita hoitavat ensisijaisesti lääninhallitus ja valvontavirasto Valvira, jonka tehtävänä on muun muassa valvoa ja ohjata terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja terveydenhuollon toimintayksiköitä. Valvira valvoo myös sosiaalihuollon toimintayksiköitä. Terveyden- ja sosiaalihuollon valvonnan on tarkoitus seurata, ovatko asiakkaan ja potilaan perusoikeudet toteutuneet palveluja annettaessa.

Nyt meillä on kummallinen kulttuuri tässä Suomen maassa hoitajien keskuudessa. Hoitajat eivät uskalla välttämättä kertoa näkemistään vääryyksistä ja potilaiden jopa kaltoinkohteluista. Ymmärrän sen hirveän hyvin, koska itse hoitajana olen näkemiäni vääryyksiä tuonut esiin ja olen saanut useampiakin potkuja työpaikoista juuri tämän takia. Tämä on asia, joka on todella huolestuttava, koska lupa- ja valvontaviraston toiminnan kannalta on olennaista, että se saa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tiedon sellaisesta seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta.

Valviralla on oikeus tehtäviensä suorittamiseksi saada tarpeelliset tiedot sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta säädetään muilta tahoilta. Pykälän 2 momentin nojalla viranomaisilla, yhteisöillä ja laitoksilla on salassapitosäädösten estämättä oikeus ilman Valviran pyyntöäkin ilmoittaa seikasta, joka voi vaarantaa esimerkiksi asiakas- ja potilasturvallisuutta. Velvollisuutta ilmoittaa tällaisista seikoista ei ole.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö on vaarantanut toiminnallaan asiakkaan turvallisuuden tai syyllistynyt lääkevarkauteen työpaikallaan, työnantaja voi valintansa mukaan ilmoittaa tai olla ilmoittamatta Valviraan tapahtuneesta. Vaikka työntekijä irtisanottaisiin toimintansa johdosta, ilmoitusvelvollisuutta ei synny. Jos asiasta ilmoitetaan Valviraan, se hankkii asiasta tarpeellisen selvityksen ja harkitsee, onko aihetta esimerkiksi rajoittaa kyseisen henkilön ammatinharjoittamisoikeutta tai kieltää häntä kokonaan harjoittamasta kyseistä ammattia. Asiakas- ja potilasturvallisuu-den parantamiseksi sekä terveydenhuollon sekä sosiaalihuollon alalla on tarpeellista velvoittaa lainsäädännöllä viranomaiset ja huoltotoimintaa tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavat yhteisöt ja laitokset oma-aloitteisesti ilmoittamaan Valviralle asiakas- ja potilasturvallisuutta mahdollisesti vaarantavasta seikasta.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen, jonka mukaan viranomaisella, yhteisöllä ja laitoksella sekä apteekilla on salassapitosäännösten estämättä velvollisuus ilman viraston pyyntöäkin ilmoittaa sille seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuutta, elinympäristön tai väestön terveellisyyttä tai turvallisuutta taikka joka voi vaikuttaa valvottavan toiminnanharjoittajan luotettavuusarviointiin.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tallqvist nosti tärkeän asian esiin tässä lakialoitteessaan ihan viime aikojen tapahtumiinkin viitaten. Haluan kuitenkin muistuttaa, että kysymys ei ole pelkästään ihmisten toiminnasta, vaan kysymys on myös järjestelmästä ja systeemeistä, joita siellä on käytössä. Muun muassa tarkastusvaliokunnan kertomuksessa nostettiin esiin terveydenhuollon tietojärjestelmät, joita käsityksemme mukaan on yli 4 000 erilaista. Ne eivät keskustele keskenään, ja mielestäni siinä monesti tapahtuu jo potilaan turvallisuuden vaarantuminen, kun ei saada kaikkia tarpeellisia tausta-aineistoja. Mutta se on varmaankin isompi ongelma ratkaistavaksi.

Yhdyn ed. Tallqvistin lakialoitteeseen ja kannatan sen ripeää eteenpäin viemistä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakialoite 119/2009 vp on hyvin perusteltu ja myöskin menneitten viikkojen uutisointienkin osalta ajankohtainen. Olen itse yksi tämän lakialoitteen allekirjoittajista, ja kysymys on asiakas- ja potilasturvallisuudesta, jota halutaan lakialoitteella vaalia ja parantaa. Toivon, että tämä aloite saa asianomaisessa valiokunnassa perusteellisen käsittelyn, ja samassa yhteydessä toivon, että valiokunta löytää myös muitakin tätä lähellä olevia asioita, joilla parannamme potilas- ja asiakasturvallisuutta.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Tallqvistin aloitteessa on kiinnitetty huomiota vakavaan ongelmaan, ja tätä tulisikin huolellisesti tutkia ja selvittää, voisiko näitä vakavia puutteita vanhustenhoidossa parantaa tässä lakialoitteessa esitetyllä tavalla. Varsinkin vanhustenhuollossa, vanhusten hyvinvoinnissa valvonta on keskeistä, ja jo viime syksyn tapahtumat osoittivat selkeästi, että Valviran valvonta on heikoista resursseista johtuen puutteellista ja haasteellista. Varmasti on niin, että tiedonkulku on keskeistä valvonnan onnistumisen suhteen, ja on todella hyvä, että näihin asioihin kiinnitetään vakavaa huomiota.

Leena Rauhala /kd:

Puhemies! Olen edellä olevien puhujien kanssa samaa mieltä, että meidän tulee taata potilaille, asiakkaille todella hyvät palvelut ja se turvallisuus, että he voivat luottaa meidän palvelujärjestelmäämme. Tämä, että tietoa on annettava, vaikka valvontaa suorittava taho ei sitä pyydä, on minusta aivan olennaista. Luodaan sellainen lainsäädäntö, sellainen järjestelmä, että tietoa saadaan oikeaan aikaan ja oikeasta paikasta. Ei voi olettaa niin, että Valvira saa tiedot muualta kuin niistä yksiköistä, joissa toiminta tapahtuu. He eivät varmasti pelkästään niitten valvontakäyntien ja muitten myötä löydä sitä tietoa.

Se, mikä tuli esiin tästä tietojärjestelmien keskenään yhteensopivuudesta, on tärkeää, mutta myös se, jos ajatellaan näitä tilanteita, mitä on ollut näissä ja jotka ovat ihan oikeuteenkin saakka menneet, että on näitä väärinkäytöksiä ja todella pahoja tilanteita sattunut, miten ne voidaan estää. Meidän tulisi myös kiinnittää huomiota koko koulutukseen sosiaali- ja terveyspalvelualoilla, henkilökunnan koulutukseen, millä tavalla pystyttäisiin saamaan niissä vaiheissa jo näitä asioita: mikä on eettinen toiminta, mikä on moraali, kun persoonalla työskennellään, että ihmiset todella kantaisivat sen vastuun ja velvollisuutensa oikealla tavalla. Mutta nimenomaan tätä käytäntöä, miten valvova viranomainen saa tiedot, sitä tulee tehostaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti tässä on erittäin vakavasta asiasta kysymys, etenkin kun tiedämme sekä sairaalalaitoksissa että avopuolella tapahtuneista väärinkäytöksistä. Ne ovat hyvin traagisia ja hämmentäviä tavallisen ihmisen ja kenen tahansa näkökulmasta.

Mutta sitten tämä laki tästä. Yksityiskohdittain sopii tätä 6 §:n lisäystä vähän käsitellä. Tässä puhutaan velvollisuudesta siinäkin tapauksessa, että mahdollisesti on kyseessä asiakas ja potilasturvallisuutta vaarantava seikka. Eli tällainen mahdollisuus on sitten jo sellainen tilanne, joka vaatii ilmoittamisen Valviraan. Tässä on aina tärkeätä katsoa kuitenkin myös niin, ettei synny sellaista ikään kuin hysteeristä tilannetta, että aletaan seuraamaan toinen toistaan, missä mahdollisesti tapahtuu: tämä on nyt mahdollisesti potilasturvallisuutta vaarantava seikka, kun sairaanhoitaja tekee jotakin tai lääkäri mahdollisesti tai joku muu ammatinharjoittaja, ja sitten olisi Valvirassa joku iso tuomioistuin, joka katsoo, oliko tässä nyt sitten vaarantava seikka kyseessä vai ei. Tämä "mahdollinen"-sana on hiukan ongelmallinen mielestäni.

Se, että tähän saakka on ollut mahdollisuus ilmoittaa potilasturvallisuutta vaarantavista seikoista Valviraan, on tosiasia. Sehän todetaan näissä perusteluissa, mutta sitä ei ole käytetty kylliksi. Siis tämä on hämmentävää, kun tiedämme, että esimerkiksi näissä niin sanotuissa valelääkärien tai lääketieteen valeopiskelijoiden tapauksissa on tapahtunut niin, että on jossakin työpisteessä todettu, ettei tämä asia ole kunnossa, sitten siitä ei ole ilmoitettu eteenpäin. He ovat vaan, nämä lääkäriopiskelijat tai täysin ilmaan mitään opintoja olleet henkilöt, siirtyneet uuteen kuntaan. Ja vielä tässä tilanteessa, kun meillä on ollut lääkäripulaa ja syntynyt näitä vuokralääkärifirmoja, niin niiden toiminnan kautta on myös imaistu näitä ilman pätevyyttä työmarkkinoille hakeutuvia ihmisiä esimerkiksi lääketieteen opiskelijoina tai lääketieteen kandidaatteina tekemään lääkärin tehtäviä ilman vaadittavia kursseja. Tämä ongelma on siis olemassa, mutta tämä "mahdollinen"-asia on sellainen, että se avaa hyvin laajaksi tämän repertuaarin tässä. Muuten tämä huoli on ehdottomasti paikallaan, ja huomaan, että tämä lakialoite on päivätty jo 26. marraskuuta viime vuonna eli silloin, kun oli vielä lääninhallituksia, joita ei enää ole. Täällä perustelujen kolmannella rivillä mainitaan lääninhallitukset. Se vaan kuvaa, miten tilanne on muuttunut.

Sitten tähän valvontaan ja sen pätevyyteen. Se ei ole ollut kovin hyvä resurssiensa kannalta lääninhallitustenkaan olemassaolon aikana, ja nyt kun yleensä niin paljon on Valviraan siirretty odotuksia, niin on tietysti niin, että Valviran mahdollisuudet yleensä tähän seuraamiseen ja valvontaan ovat varmasti suhteellisen heikot. Sinne varmasti tarvittaisiin myös lisäresursseja, ja tämä keskustelu, jota yhteiskunta on nyt käynyt, omalta osaltaan on kyllä nostanut esiin nämä ongelmat, ja uskon, että ne auttavat tähän tällaisten epätoivottavien tilanteiden ennaltaehkäisyynkin, mitä nyt on tiedossamme aivan liikaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Yritän olla kovasti varovainen tässä puheenvuorossani.

Minä ymmärrän niin, että kysymys on tiedosta, havainnon tekemisestä, tiedosta, tiedonvälittämisestä ja sitten vielä pitäisi sen ketjun johtaa johonkin toimenpiteeseen silloin, kun ilmoitus on relevantti. Tähän siis sisältyy se mahdollisuus, että ilmoitus on väärä ja loukkaava jnp. Tämä on siis hyvin monipuolinen asia.

Minua tämä henkilökohtaisesti kiinnostaa aivan erikoisesti seuraavasta syystä: Joroisten terveyskeskuksessa oli potilaana appiukkoni, jota hoitava lääkäri oli tunnetuksi tullut Pekka Lantto. Hänen nimensä voi lausua, kun asia on tuomioistuimessa jo käsitelty. Näin minä ymmärrän. Minulla oli tilaisuus keskustella appiukkoni hoidosta vastaavan lääkärin kanssa. Se keskustelu oli sen laatuinen, että minä en voi sitä nyt siteerata tässä, mutta olen sitä siteerannut ulkopuolella pöytäkirjan lukuisia kertoja. Se muuttaa koko tämän ilmoitushavainnon tekemisen ja ilmoitusmenettelyn aivan toiseen avaruuteen. Nimittäin sen jälkeen appiukkoni poistui ajasta iäisyyteen. Siis tohtorin päätös oli sen laatuinen, että näin tapahtui.

Tässä katsannossa minä toivoisin hartaasti, että tämä lakialoite ei johtaisi lainsäädännön muuttumiseen mutta asian perusteelliseen selvittelyyn.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ehkä ajatukseni on vähän sama, mitä ed. Pulliaisenkin. Kun katson tätä perusteluosaa ja sitten itse tätä pykälää, niin siinähän todella on, että on velvollisuus viraston pyytämättä ilmoittaa. Kyllä tietysti sitten ehkä perusteluissa tai selvityksessä, kun tätä asiaa viedään eteenpäin, mielestäni olennaista on, että me vältymme niiltä vääriltä ilmoituksilta. Se on aivan olennaista, koska kyllä me hoitoalalla työskentelevät tiedämme, että — ovatko ne nyt sitten "läheltä piti", miten nyt sanotaan — työtoverit näkevät, että on tilanteita, joissa ammattihenkilö on toiminut väärin, ja niitä otetaan ehkä puheeksi, joskus ei oteta puheeksi, tulee vaan irtisanominen ja siirtyminen toiseen paikkaan. Nämä ovat sillä lailla, että niistä ei välttämättä keskustella. Silloin, jos on tämmöinen epäily, siinä työyhteisössä pitää olla järjestelmä ja valvonta myös, ettei ole vaan niin, että yhtäkkiä ilmoitetaan jonnekin Valviraan, vaan että siinä yhteisössä, missä havaitaan ja se havainnon tekijä tietää vastuunsa ja velvollisuutensa, kehen hän ottaa yhteyttä, on se taso, että sieltä lähtee silloin.

Se ei saa siis sitä tarkoittaa, ettei tähän puuttumista... Joka tapauksessa pitää vahvistaa puuttumista, että siitä ei synny sitten sellaisia niin kuin ikäviä seurauksia kenellekään siinä työyhteisössä. Se on tosi tärkeää, että se tapahtuma pystytään käsittelemään oikeassa paikassa, ja sitten on myös semmoinen, onko se sitten velvollisuus, mutta kuitenkin, että tosiaan Valviran ja valvovan valtakunnallisen järjestön myötä voidaan ilmoituksia tehdä, kun todella tajutaan se tilanne, että on toimittu väärin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä aihepiiri on todellakin herkkä ja ajankohtainen, ja on tietysti toivottavaa, että mihinkään suuntaan ei tapahdu ylilyöntejä, mutta kyllä itse pitäisin tätä ed. Tallqvistin lakialoitteen pykälän muotoilua onnistuneena. Perustelen sitä sillä, että jos tämä ilmoitusvelvollisuus koskee vain niitä tapauksia, joissa potilasturvallisuuden vaarantuminen on varmaa, niin kyllä moni vaaratilanne jää huomaamatta ja ilmoittamatta ja myös ennalta ehkäisemättä. Jos ajattelemme niitä tapauksia, joita viime aikoina on julkisuudessa käsitelty, niin kenties tällä lailla olisi pystytty ehkäisemään ja estämään joitakin ongelmia ja jopa ihmishenkien menetyksiä, joita on tapahtunut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakialoite 120 vuoden 2009 valtiopäiviltä terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskien on hyvin perusteltu. Tämä on ajankohtainen asia, mutta aloitteentekijä on tehnyt aloitteen ennen näitä viime viikkojen uutisissa olleita asiatietoja. Mutta tämä on perusteltu kaikin tavoin, ja toivon, että asianomaisessa valiokunnassa kiinnitetään huomiota siihen, että terveydenhuollon palveluksessa on osaava henkilökunta, joka täyttää säädettävät pätevyysvaatimukset mutta jolla ei ole myöskään rikollista taustaa. Aloite on hyvin myönteinen, ja toivon sille myönteistä jatkokäsittelyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Asiaan, joka liittyy sitten, mihinkä ed. Oinonen viittasi, näihin taustoihin, voi lisätä myöskin tämän koulutuksen oikean laadun. Ne pitää tietysti selvittää joka tapauksessa. Niiden tehokkuudet eivät oikeastaan tämän lakialoitteen kautta lisäänny. Niissä on oltu aivan liian leväperäisiä, etenkin voisi sanoa yksityisellä puolella mutta myös kuntapuolella. Ne liittyvät tähän lääkärivajeeseen osittain.

Mutta näin ehdollinen asia halutaan tuoda todellakin esille, ja siteeraan: "- - ilmoittaa sille seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuutta, elinympäristön tai väestön terveellisyyttä tai turvallisuutta - -" jne. Tässä kohdin tämä hyvin laaja, väljä mahdollisuus-termin mukaan ottaminen on mielestäni ongelma. Jos muu henkilöstö näkee selkeästi jonkun kollegan toimivan vaarantamalla potilasturvallisuutta, niin se on selvää, että siihen pitää puuttua, se puuttuminenhan on selkeä asia. Sitten taas sen mahdollisuuden arviointi, että se arvioitaisiin Valvirassa, onko ollut kyseessä potilasturvallisuutta heikentävä asia, voi helposti lähteä asiakkaiden, potilaiden, omaisten näkökulmasta liikkeelle. Niin kuin täällä ed. Pulliainen hiukan viittasi, tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja jne. voi esiintyä näissä, joten tämä pykälän muotoilu on ehkä hiukan ongelmallinen.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Minä en nyt katso minään ongelmana sitä, että sitä pykälää voisi hioa, koska tämä asia on suunnattoman tärkeä ja sehän on se kaikista tärkeintä, että tästä lähdetään keskustelemaan, tästä lähdetään puhumaan avoimesti, ja myös siltä kannalta minun mielestäni se on tärkeätä, että meillä on jokaisella hoitoalalla olevalla se velvollisuus, kun me näemme sen kaltoinkohtelun tai minkä vaaratilanteen tahansa, mutta nimenomaan, että myös siellä työpaikalla olisi sellainen avoin kulttuuri, että siellä voi puhua siitä, eihän sitä nyt heti mennä oikeuteen missään nimessä, vaan että tulisi tämmöinen keskusteleva ilmapiiri. Tämä asia pitäisi pystyä puhumaan auki ihan yleisesti. Tämä koskee meitä kaikkia. Tämä todella koskee, koska eiväthän nyt hoitajat kaikki mitään murhanaisia, -miehiä siellä ole. Mutta tämä on tärkeä asia, koska näitä tapahtuu. Niin kuin juuri huomasitte, minä olen tehnyt tämän aloitteen marraskuussa, elikkä nämä tapahtumat lähtivät tämän jälkeen. Kyllä näitä on ollut kautta aikojen, ja nyt täytyy lähteä tästä keskustelemaan ja ottaa niin kuin koppi, että näitä ei tapahdu enää, koska yhtäkään tällaista ei saa enää tapahtua.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen, oli hyvä puheenvuoro. Minullekin selvisi tämä mahdollisuuskysymys: niin kuin sanoitte, sehän on tietysti noissa perusteluissakin viimeisessä kappaleessa, että "mahdollisesti vaarantavasta seikasta". Te kiinnititte tähän huomiota, että sitten tuossa pykälämuutoksessa on tämä sana "voi". Ne ovat varmasti ... Ed. Tallqvist, lakialoitteen tekijä, jo käytti puheenvuoron, mutta jäin miettimään vaan sitä, miten tällä hetkellä tässä lainsäädännössä on tämä tietojen antaminen. Ymmärsin hyvin sen, mitä ed. Tallqvist tarkoitti, että tähän probleemaan, tähän ongelmaan, nyt todella puututaan. Silloin sitten tämän eteenpäinviemisessä tosiaankin on tärkeää, mikä on nykyinen lainsäädäntö tietojen antamisessa, millä tavalla se on siinä pykälässä tällä hetkellä ja mitkä ovat ne sanamuodot, millä me saamme sen asian, mitä ed. Tallqvist tässä korostaa, ainakin selkeästi esille, että tällä lainsäädännöllä velvoitetaan, jos tällaisia tilanteita siellä käytännön toiminnassa selkeästi havaitaan ja varmasti ihan pieniäkin tilanteita, koska ne voivat aiheuttaa suurempia jatkossa, jos ei niihin puututa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin ed. Tiusanen, itse näen, että tämä pikemmin suojaa henkilöstöä ja antaa selkänojaa niille, jotka havaitsevat epäkohtia, ovat epävarmoja siitä, onko todellisesta potilasturvallisuuden vaarantamisesta kysymys, mutta joita kuitenkin asia vaivaa. Silloin he tietävät, että heillä on tästä velvollisuus ilmoittaa eteenpäin eikä tule sitä työyhteisön sisäistä ongelmaa, että täytyisi olla täysin varma tieto ennen kuin saa tai voi lähteä ilmoittamaan. Jos tämä velvoite on ilmoittaa tilanteista tai seikoista, jotka voivat vaarantaa potilasturvallisuutta, elinympäristöä tai väestön terveellisyyttä, niin uskon, että kynnys tehdä ilmoituksia madaltuu, ja eihän siinä todellakaan vielä mistään rikosilmoituksesta ole kysymys. Valvira voi sen jälkeen asiaa selvitellä ja todeta, että ei potilasturvallisuus vaarannu, mutta asia on kuitenkin selvitetty.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti meillä on samat päämäärät, tavoitteet: parantaa potilasturvallisuutta. Mutta kun näissä perusteluissa puhutaan yleensä mahdollisuudesta, "mahdollisesti vaarantavasta seikasta", niin tästä ehdollisuudesta ajattelen niin, että on olemassa aika tavalla sellaisia seikkoja, jotka tämän pakottavan määräyksen jälkeen sitten vietäisiin Valviraan, joita ei välttämättä pitäisi viedä.

Sitten tämä toinen puoli, mihin ed. Räsänen viittaa, että se antaa selkänojaa, rohkeutta, koska täytyy joka tapauksessa ilmoittaa: kyllä tämä nykyinenkin käytäntö toimisi, jos olisi oltu aktiivisempia tai oltaisiin aktiivisempia. Nyt todella tämä julkinen keskustelu varmaan aktiivisuutta lisää.

Ihan oma kokema, joka on siltä ajalta, kun päivystin sairaalassa: Keskiyön maissa eräällä osastolla, jonne menin sitten päivystävänä lääkärinä, paikalla ollut sairaanhoitaja löi potilasta, kolautti oikein kunnolla, siis ihan kädellä vaan, nyrkillä. Olisiko se pitänyt ilmoittaa Valviraan? Hän oli ylirasittunut, siis tämä sairaanhoitaja, stressaantunut, ja hän teki sen tällaisena niin kuin reaktiona. Kun potilas veti täkkiä päälleen tai ei tehnyt niin kuin hän olisi toivonut, niin hän iski potilasta nyrkillä. Se oli varmasti eettisesti väärin. Se oli potilasturvallisuutta uhkaavaa. Ei ehkä enää ollut tällainen "voi"-sanakaan siinä, vaan se oli suoraan uhkaavaa. Mutta olisiko se ollut ilmoituksen väärtti, kun ottaa huomioon ympäristön ja tilanteen, missä se syntyi, ja sen, että se ei kuitenkaan ollut niin vahva lyönti, että siinä nyt olisi luuta tai muuta mennyt, ja hento nainen oli lyöjä?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää täysistuntoa yhtään ylimääräisellä sekunnilla. Mutta kun on keskustelua kuullut, on tullut mieleen eräänlainen käyttäytymismahdollisuus tässä asiassa: lakialoite kun tulee valiokuntaan, niin siitä pyydettäisiin asianomainen lausunto ministeriöstä ja sen jälkeen tehdään mietintö, jossa ehdotetaan lakialoite hylättäväksi, mutta ponnella pannaan tutkittavaksi tämä asia. On tämä sen verran monimutkainen juttu, että sillä tavalla se joka tapauksessa, kun tämä on akuutti asia yhteiskunnassa tällä hetkellä, tulisi kuitenkin perusteellisesti selvitetyksi.