Tarja Tallqvist /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki koskee toimenpiteitä tilanteessa, jossa ammattitoiminnassa on tehty rikos. Voimaan tulevan lain mukaan Valvira voi ryhtyä toimenpiteeseen, jos ammattihenkilö on tuomittu ammattitoiminnassaan tehdystä rikoksesta vankeusrangaistukseen. Laillistetulta ammattihenkilöltä voidaan tällöin poistaa määräajaksi tai, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, lopullisesti ammatinharjoittamisoikeus, samoin myös luvan saaneelta ammattihenkilöltä tai nimikesuojatulta ammattihenkilöltä.

Valvira voi hoitaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnan valvontaa vain, jos se saa riittävästi tietoa. Mutta tänä päivänä, niin kuin tässä on keskusteltu laajasti, on juuri tämä tiedonsaantiongelma. Siinä on hirveän paljon tätä pelkoa, että hoitajat eivät uskalla kertoa, jos he näkevät jotain. On myös pelkoa siitä, että mustamaalaa turhan takia jonkun, niin kuin täällä on keskusteltu. Mutta kyllä sen ykkösasian aina täytyy olla sen potilaan, sen asiakkaan turvallisuus. Se on aina se kaikista tärkein.

Niin kuin nyt viime aikoina on ihan selvästi tullut ilmi, eivät sairaalat, hoivalaitokset eivätkä apteekitkaan aina välttämättä ilmoita havaitsemistaan virheistä ja erheistä. Mutta sitten, kun nämä rikokset on saatu julki ja tekijät vastuuseen, niin lain mukaan tuomioistuimen tulee viipymättä lähettää jäljennös ammattitoiminnassa tehdyn vankeustuomioon johtaneen rikoksen tuomiosta Valviralle.

Tässäkin on havaittu hidastelua. Potilasturvallisuuden kannalta on ongelmallista, että käräjäoikeuden on ilmoitettava vain työn yhteydessä tehdystä rikoksesta ja vain rikoksesta, josta on tuomittu vankeusrangaistukseen. Ilmoitusvelvollisuus ei koske muussa kuin ammattitoiminnassa tehtyjä rikoksia eikä ammattitoiminnassa tehtyjä rikoksia, joista on seurannut vain sakkorangaistus. Nämä sakkorangaistukset tulevat usein juuri näistä lääkevarkauksista ja humalassa tai päihteissä työssä olemisesta.

Koska ammattitoiminnan käsite on tulkinnanvarainen, ilmoitusvelvollisuuden laajentamista olisi syytä harkita. Ammattitoiminnan käsite jättää ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle myös sairaalassa tapahtuvat muut kuin ammattitoimintaan liittyvät rikokset, joista tuomitaan vankeusrangaistus, vaikka rikokset osoittaisivat henkilön sopimattomaksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi. Nyt kun hoitohenkilöstöstä on huutava pula, työnantajilla on kiusaus katsoa asioita läpi sormien: saatetaan vähätellä tekoja. Mutta myös sakkorangaistukset voivat osoittaa henkilön sopimattomaksi tehtäväänsä. On mahdollista, että ilmoitusvelvollisuuden laajetessa koskemaan myös sakkorangaistuksia ilmoitusten määrä ja samalla virheiden määrä kasvaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvan vuoksi on pyrittävä virheettömyyteen, mutta tärkeintä on kuitenkin turvata potilaiden asema siten, etteivät heitä hoida henkilöt, jotka eivät ole hoitotyössä tarvittavan luottamuksen arvoisia.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

"Muu kuin ammattitoiminnassa tehty rikos

Jos terveydenhuollon ammattihenkilö on tuomittu vankeusrangaistukseen ja tuomioistuimen päätös on saanut lainvoiman ja jos rikokseen liittyvistä asianhaaroista on havaittavissa, ettei hän ole sen luottamuksen arvoinen, jota hänen tulee nauttia, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi ryhtyä 27 §:ssä tarkoitettuihin toimiin."

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lakialoitteen tavoite on sama kuin tuon edellisenkin lakialoitteen eli potilasturvallisuuden parantaminen. Pidän tätäkin aiheellisena. Kun nyt viime aikoina on julkisuudessa ollut näitä tapauksia, joissa terveydenhuollon ammattihenkilöä on joko syytetty tai epäilty tai tuomittu näistä potilaisiin kohdistuvista henkirikoksista, on käynyt ilmi, että siellä taustalla on ollut näitä lievempiä rikoksia, esimerkiksi lääkevarkauksia ja tuhopolttoyrityksiä ja muita rikoksia, jotka eivät ole johtaneet varsinaiseen vankeusrangaistukseen, mutta jotka ovat ikään kuin ennakoineet näitä vakavampia rikkomuksia. Sen vuoksi pidän perusteltuna sitä, että tässäkin potilasturvaa tältä osin parannettaisiin, että olisi mahdollisuus nopeammin tarttua näihin tilanteisiin, joissa terveydenhuollon ammattihenkilö käyttäytyy sopimattomalla tavalla ja tekee ammattitoiminnassa rikoksia tai sitten muussa elämässään ammattitoiminnan ulkopuolella syyllistyy vakaviin rikoksiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Tämä 27 a § on tietysti ihan luonnostaan näin. Näin pitäisi olla etenkin vakavissa rikoksissa, kuten ed. Räsänen toteaa. Osinhan näin varmasti tapahtuukin, että nämä otetaan huomioon sitten esimerkiksi henkilön sopivuuden määrittämisessä, soveltuuko hän tähän ammattitoimen harjoittamiseen. Se on mielestäni selvää.

Mutta se, mikä tässä on ongelma, on tiedonkulku. Tiedonkulku voi olla aika katkonaista, ja siihen pitäisi saada parannus.

Ed. Tallqvistin lakialoitteessa 120/2009 vp pidän ihan perusteltuna sinänsä tätä huolta, mutta hän itse tässä puhui jälleen tästä hoitajien tuntemasta pelosta, ei uskalleta puhua asioista työpaikalla. Aikaisemmin tänään hän puhui jopa potkuista, jotka hän on itse kokenut, puhui omasta kokemuksestaan. Nehän ovat todellakin kyseenalaisia asioista, jos kysymyksenä on kuitenkin keskustelu epäkohdista ja niistä kertominen. Silloin voi tietysti katsoa sen työyhteisön terveyteen, onko siellä jotain vinossa, jos ei pystytä työyhteisössä avaamaan näitä keskusteluja.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tallqvistin lakialoitteen perustelut ovat mielestäni hyvin kattavat ja nostattavat oikeita, hyviä, tärkeitä asioita esille. Potilasturvallisuuden kannalta on ongelmallista, että käräjäoikeuden on ilmoitettava vain työn yhteydessä tehdystä rikoksesta ja vain rikoksesta, josta on tuomittu vankeusrangaistukseen. Täällä edellä esimerkiksi ed. Räsänen toi esiin nämä pienemmät rikokset, koska siinä jo voidaan todeta luottamuksen menneen näissä pienemmissäkin ja muissakin.

Toinen on tämä, kun Helsingin käräjäoikeus totesi toukokuussa ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä, että ammattitoiminnan käsite on tulkinnanvarainen, joten siitä johtuen ilmoitusvelvollisuuden laajentamista voitaisiin harkita. Nämä ovat mielestäni jo selkeitä perusteita sille, että olisi vietävä tätä lakia eteenpäin ja otettava hyvin vakavasti tämä aloite.

Olen samaa mieltä siitä, mitä ed. Tiusanen tuossa sanoi ja mitä ed. Räsänenkin nosti esiin työyhteisöjen tilanteesta, että ei puhuta näistä asioista, joita havaitaan, huomataan ja joita siellä tapahtuu. Ilmoitukset Valviraan ovat tärkeitä, mutta kyllä tietenkin se, että saataisiin nämä pelot ja puhumattomuudet työyhteisöstä pois.

Tuossa edellä edellisen lakialoitteen kohdalla, ed. Tiusanen, kun kerroitte siitä tilanteesta yöllä, hoitajan lyömisestä, niin mielestäni ne ovat sellaisia tapauksia, ettei niitä voi jättää siihen, vaan ne ovat myös työnjohdollisia kysymyksiä. On mietittävä, mitkä ovat ne mahdollisuudet paitsi irtisanomiseen ja työn järjestelyihin ja puuttumiseen, muutkin kuin nämä, jotka sitten näissä aloitteissa on nostettu tärkeinä asioina. On otettava myös sen työyhteisön työnjohdolliset kysymykset hyvin vakavasti, että niitä kehitettäisiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti kommenttina, että laki on siis säädetty vuonna 1994 valtiopäivillä, jos ymmärrän oikein, ja tässä esitetään nyt tätä ilmoitusvelvollisuutta ja tietopohjaa laajennettavaksi. Elikkä toisin sanoen, minä ymmärrän, että silloin perusteena on se, että se tietokanta on oikea, ajantasainen ja sanotaanko "erehtymätön" elikkä persoonat ovat oikeat, koska samannimisiä henkilöitäkin on. Kun on laajasta ammattikunnasta kysymys, niin on samannimisiä henkilöitä, elikkä sosiaaliturvatunnusten on oltava kunnossa.

Tässä katsannossa, aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, vaikkei tämä nyt kyselytunti olekaan, olettehan te selvittänyt tämän puolen, että tämä puoli on asianmukaisessa kunnossa ja siis selvä muutos siihen tilanteeseen, joka oli vuoden 1994 valtiopäivillä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kommentoisin heti tähän ed. Pulliaisen kysymykseen, ed. Tallqvist voi varmaan täsmentää, mutta kyllähän Valviralla, jolla on nyt tämä Terhikki-rekisteri näistä terveydenhuollon ammattihenkilöistä, kyllä heidät on siellä yksilöity. Esimerkiksi Päivi Räsänen -nimisiä lääkäreitä on ainakin yksi toinenkin kuin minä, ja kyllä meidät on sinne ihan täsmällisesti yksilöity. Jokaisella on se oma sv-tunnuksensa, josta voidaan henkilö todeta, kenestä on kysymys, koska samannimisiähän terveydenhuollon ammattihenkilöitä todellakin on.

Ajattelen, että terveydenhuollon työssähän rekrytoijan kannalta on erittäin ongelmallista se, kun hän joutuu ottamaan vastuun tästä työntekijästään ja työntekijän tekemisistä, että työnhakijan taustoista, aika vakavistakaan rikkomuksista ei saa tietoa, jos työntekijä ei itse niitä aktiivisesti tuo esiin. Ja todellakin, kyllä se silloin on ongelmallista, jos tilanne on se, niin kuin se tällä hetkellä on, että käräjäoikeudella on ilmoitusvelvollisuus vain sellaisista työn yhteydessä tapahtuneista rikoksista, joista tuomitaan vankeusrangaistukseen. Eli nämä sakkorangaistuksella selvitetyt työn yhteydessä tehdyt rikokset eivät tule tietoon eivätkä myöskään sellaiset vankeusrangaistukseenkin johtaneet rikokset, jotka ovat tapahtuneet työn, tämän ammattitoiminnan, ulkopuolella, vaikka ne kenties olisivat vakavia henkirikoksia tai sellaisia rikoksia, jotka todellakin vaikuttaisivat esimerkiksi siinä rekrytointitilanteessa. Sen vuoksi edelleen pidän tätä perusteltuna.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva lakialoite on hyvin perusteltu potilasturvallisuuden kannalta, ja nimenomaan, kuten ed. Päivi Räsänen toi esille, juuri työhönottovaiheessa, jotta voi olla varmuutta, minkälaista henkilöä ollaan työhön ottamassa, tarvitaan selvyys näihin tilanteisiin. On ilman muuta selvää, että henkilö, jolla on epäedullisia asioita itsestään tiedossa, peittää ne eikä halua tuoda esille.

Ed. Tiusanen toi käytännön hoitotyössä lääkärinä kokemansa tilanteen esille. Minä uskon, että tuossa käytännön tilanteessa on varmasti lääkäri Tiusanen tiennyt menettelyn, joka on ollut kaikkein paras. Asioita voidaan terveen järjen käytöllä hoitaa myöskin paikalla ja sopia ja keskustella ohjaten, neuvoen, opastaen, eikä kaikkea vähäistä tarvitse tuommoisiin rekistereihin viedä, mutta silloin, kun siihen on aihetta, ne tulee sinne saattaa.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Tästä rekrytoinnista. Itse asiassa ed. Päivi Räsänen teki aikoinaan näistä lasten kanssa työskentelevistä lakialoitteen, että heillä täytyy olla, kun he tulevat rekrytointitilaisuuteen, rikosrekisteriote, josta näkee, onko heillä pedofiili- tai näitä tuomioita.

Ensimmäinen lakialoite, jonka tein päästyäni tähän taloon, oli samanlainen, että vanhusten, vammaisten ja mielenterveyspotilaiden kanssa työskenteleviltä vaadittaisiin aivan samanlainen rikosrekisteriote ja se velvoittaisi työnantajia yhtä lailla kuin tätä työhön tulevaa. Elikkä se olisi yhtä lailla paperi papereiden joukossa: jos ei siellä ole mitään merkittävää, silloinhan se ei ole yhtään mitään, ja jos siellä on jotain, niin harvempihan varmaan hakee. Minä en tiedä, elääkö tämä aloite enää yhtikäs missään, mutta se sopisi mielestäni hurjan hyvin tähän näiden kahden lakialoitteen kyytipojaksi, koska se varmasti turvaisi kovin monen asian.

Sitten minä haluan ihan tähän ed. Tiusasen lyömishommaan kyllä puuttua, että tavallaan väsynyt hoitaja menettää hermonsa, mutta väsynyt hoitaja ei saa lyödä, vaikka hän olisi kuinka hento ja pieni. Ei se lyönti satu välttämättä fyysisesti, mutta se sattuu sieluun. Se sattuu, se aiheuttaa pelkoa. Potilasta, vanhusta ei lyödä. Silloin hoitajan täytyy päästää jonnekin huilimaan. Ei saa lyödä koskaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tuo esimerkki, mihinkä ed. Tallqvist viittasi, oli tuossa aikaisemman esityksen yhteydessä, mutta toteaisin siihen kuitenkin vaan sen, että tuon tyyppinen asia on selvitettävissä, niin kuin täällä ed. Rauhalakin viittasi, työpaikalla, työpaikan välisissä keskusteluissa ja työnohjauksella ja mahdollisesti muilla toimenpiteillä, mutta ehkä ei kuitenkaan Valviraan olisi tarvinnut ilmoittaa.