Johanna Karimäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähes kaikissa Euroopan maissa, vaan ei Suomessa, sähkön kuluttajan on mahdollista syöttää itse tuottamaansa sähköä sähköverkkoon saaden siitä kohtuullista korvausta. Tämä edistää asukkaan tai taloyhtiön mahdollisuutta lisätä omaa energiantuotantoaan kulutuspisteissä. Kyseessä on sähköntuotanto, joka on tyypillisesti teholtaan alhainen ja useimmiten tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä, kuten aurinkoenergialla ja pientuulivoimalla. Kotivoimaloiden ostajat hyötyisivät, jos verkkoon syötetyn ylimääräisen energian voisi netottaa eli vähentää omasta sähkölaskustaan. Kompensaatio paikallisen sähkön tuottajalle kannustaisi sähkönkulutuksen reaaliaikaiseen mittaamiseen ja myös kannustaisi asukkaita uusiutuvan energian hyödyntämiseen.

Olisi perusteltua lisätä pienimuotoisesti tuotetun energian osuutta sähköjärjestelmässämme. Erityisesti aurinkoenergian odotetaan olevan kannattavimmillaan integroituna rakennusten rakenteisiin, kuten julkisivuihin tai ikkunoihin. Pientalojen asukkaat ja kerrostaloyhtiöt voisivat asentaa tuulimyllyjä katoilleen. Samalla ilmastonmuutoksen torjunta tehostuu. Hyöty ulottuu myös työllisyyteen. Konepajoille ja teknologiateollisuuteen saadaan työtä, myös laitteiden asentajille saadaan työtä. Muutos onkin tehtävä sähkömarkkinalakiin.

Tässä lakialoitteessa esitetään 80 prosentin kompensaatiota paikallisen sähkön tuottajalle, mikä kannustaa sähkönkulutuksen reaaliaikaiseen mittaamiseen ja myös kannustaa asukkaita uusiutuvan energian hyödyntämiseen paikallisesti.

Pienessä mittakaavassa hajautetusti kulutuspisteessä tuotetun sähkön kilpailukykyä parantaa sähkön siirron kustannusten puuttuminen, mikä tekee siitä edullista tavallisille kuluttajille. Käytettävä energianlähde ei yleensä kuitenkaan kata koko kiinteistön energiantarvetta, joten osaksi sähkö otetaan tavalliseen tapaan verkosta. Toisina aikoina talo on kuitenkin yliomavarainen sähkön suhteen, jolloin luontevaa on, että ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Sähköverkon haltijalla on velvollisuus ottaa tuotanto verkkoonsa, mutta nykyisin siitä ei tarvitse maksaa käypää korvausta. Tilanne voi siis olla pahimmillaan se, että talo tuottaa enemmän sähköä verkkoon kuin sieltä ottaa, mutta joutuu silti maksamaan verkosta ottamansa sähkön. Tämä epätasapaino on paitsi terveen järjen ja oikeustajun vastaista myös tehokkaasti kehitystä jarruttavaa. Mekanismin on syytä olla yksinkertainen, jotta vältytään sähköyhtiöiden ja kuluttajien väliseltä neuvottelubyrokratialta, kirjavilta käytännöiltä ja oikeusriidoilta.

Tässä lakialoitteessa ehdotetaan lisättäväksi sähkömarkkinalakiin pykälä, jossa verkon haltijan on järjestettävä mittaaminen siten, että kulutuspisteessä olevan sähköntuotannon siirtäminen verkkoon on mahdollista mitata. Kuluttajan pientuotannosta syntyvä mittauspisteen yli nettomääräisesti verkkoon siirtyvä sähkö on vähittäismyyjän ostettava 80 prosentilla vastaavasta myyntitariffin mukaisesta hinnasta. Toisaalta korvattava osuus voisi olla suurempikin kuin 80 prosenttia, ja sitä on syytä vakavasti harkita. Laki on kuitenkin kirjoitettava yksiselitteisesti, koska asiaa ei voi jättää kuluttajan ja myyjän välisen sopimisen varaan, vaan tarvitaan selkeä, epäbyrokraattinen ja oikeudenmukainen järjestelmä.

Pientuotannosta on myös sähköjärjestelmälle ulkoishyötyjä, joita on vaikea hinnoitella mutta jotka pitäisi ottaa päätöksenteossa huomioon. Tuotannon hajautuminen verkkoon vähentää suurten sähköhäiriöiden vaaraa. Yhdysvalloissa on arvioitu, että maan koillisosassa vuonna 2003 ollut suuri sähkökatkos olisi ollut huomattavasti epätodennäköisempi, jos alueella olisi ollut hajautetusti muutama sata megawattia pientuotantoa. Myös sähkön siirtohäviöiden määrä pienenee, kun jakeluverkossa lähellä kulutuspistettä on tuotantoa.

Lähisähköstä voi helposti tehdä energiatrendin. Kuluttaja ei olisi tulevaisuudessa pelkästään sähkön kuluttaja, vaan jokainen voisi olla halutessaan myös sähkön tuottaja. Esimerkiksi Tanskassa tuetaan yksittäisten kansalaisten asentamia pientuulivoimaloita, ja niiden yleistymisen on arveltu vaikuttaneen siihen, että yleinen mielipide tuulivoimalle on myönteinen. Se on vauhdittanut myös isojen hankkeiden syntyä, ja Tanska onkin yksi tuulivoiman suurtuottajamaita.

Kaikki pienet askeleet ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ilmastonmuutos on suuri uhka jälkipolvien hyvinvoinnille ja planeetta Maan tulevaisuudelle. Ilmastonmuutosta on torjuttava konkreettisin toimin jo nyt, eikä vain siirtää strategioita ja päästövähennysprosentteja vuosiksi eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän voi vain sanoa, että taidatkos sen sen selkeämmin perustella, kun ehdotus on tämän sisältöinen ja johtopäätös on sellainen, joka tehtiin jo tämän istuvan hallituksen hallitusneuvotteluissa vajaat kolme vuotta sitten. Juuri näillä perusteilla käytiin läpi eurooppalaiset esimerkit, Tanskat ja Saksat jnp. Saksasta tuotettiin tänne huippuasiantuntija hallitusneuvotteluihin kertomaan, millä tavalla asia on käytännössä järjestetty Saksassa, ja myöskin oli hallitusneuvotteluissa pöydällä Saksan laki, joka on juuri tämän idean mukainen.

Elikkä nimiä on kerätty alle, ainut on se vaan, että se hallituksen esitys puuttuu, joka on luvattu antaa siis viimeistään näillä valtiopäivillä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Johanna Karimäen tekemä ja useiden edustajien allekirjoittama lakialoite on erittäin hyvä, ja toivon, että tämä johtaa näillä valtiopäivillä hallituksen sopimuksissaan tekemään hallituksen esitykseen, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Minua lämmittää suuresti tämä aloitteen idea, koska itse olen hamassa nuoruudessani, lukiolaisena, tehnyt sähköä koskessa pienvoimalalla. Tosin täytyy sanoa, että kun vähän systeemit jäätyivät, niin kyllä siellä helmikuun ankarilla pakkasilla öljylamppukin tutuksi tuli. Mutta idea omasta sähköntuotannosta, joka toimi, on erittäin hyvä.

Tietysti tässä täytyy sitten valvoa se, että sähkö, jota yksityiset tuottavat yleiseen sähköverkkoon, on juuri sitä sähköä, mitä tuossa verkossa annetaan, että sähkön laatu täyttää ne kriteerit, mitä sille annetaan. Tämä on hyvin keskeinen asia, mutta tässä on ihan puhtaasti vain teknisestä asiasta kysymys.

Todellakin, sähköverkkoa on meillä maassa hyvin paljon, myös hyvin harvaanasutuille seuduille, ja siellä ovat monet mahdollisuudet tuottaa sähköä, aivan kuten täällä aloitteen perusteluissa tuodaan esille. On nämä tuulivoimat, aurinkoenergiamahdollisuudet, mutta minä tuon esille edelleen tämän pienvesivoiman. On monia koskia, joissa on ollut jo toissa vuosisadalta lähtien mylly. Sitten niissä on ollut ehkä sahalaitosta, on ollut jotain sähköntuotantoa, niin kuin tuossa tapauksessa, mihin itse viittasin, missä sähköä olen tehnyt. Minusta se olisi suorastaan tietyn kulttuurihistoriankin vaalimista, että niissä olisi tuommoisia pienvoimaloita — kaikki tietysti niin tehden, että se sopeutuu hyvin maisemaan, luontoon, kala- ja raputalouteen jne. Kaikki nämä ovat varmasti toteutettavissa.

Samoin näkisin harkittavaksi vielä aloitetta hieman laajemmalti, että otettaisiin huomioon mahdollisuudet puuenergiasta kaasuttamalla aivan metsässä, vaikka täysin asumattomalla seudulla, tuottaa sähköä siirrettävilläkin laitteilla, koska siellä metsän keskellä saattaa kulkeakin sähköverkkoja. Silloin voitaisiin sähkö liittää laajempaan verkkoon.

Koen tämän erittäin hyväksi paitsi itse sähkön tuotannon kannalta nimenomaan häiriötilanteitten kannalta. Silloin jos vaikkapa ydinvoimala syystä tai toisesta on poissa käytöstä tai merkittävät verkkohäiriöt syystä tai toisesta tapahtuvat, olisi hyvin tärkeä asia, että verkkoon saadaan kuitenkin sähköä. Tämän vuosituhannen alkupuolella oli niitä monia myrskyn aiheuttamia sähkökatkoksia kautta maan, joissa jopa vuorokausia kesti, ennen kuin saatiin verkkoon sähköä. Silloin aggregaatit olivat hyvin kysyttyjä laitteita käyttämään vaikkapa lypsykoneita, lämmityslaitteita ja kaikkea muuta, mihin sähköä tarvitaan. Silloin olisi erittäin hyvä, että olisi jonkunlaista sähkömäärää saatavissa verkkoon. Tietyllä säännöstelyllä voitaisiin elintärkeitä toimintoja laajamittaisenkin sähkökatkoksen aikana hoitaa. Esimerkiksi matkapuhelimet tarvitsevat tietyin välein aina sähköä, lankapuhelinverkko on paljolti maaseudulla haja-asutusalueella kadonnut. Viestiliikenteenkin osalta jo tarvitaan tietyt määrät sähköä.

Näen tämän erittäin hyvänä aloitteena paitsi normaalina aikana vihreän sähkön edistämiseksi suomalaiseen sähkösaaviin, jos tuota kuvausta käytän, mutta myöskin poikkeusolojen varalta, olivatpa ne mistä syystä tahansa. Tällä parannetaan kotimaista sähkön huoltovarmuutta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Johanna Karimäki on tehnyt asiallisen ja hyvän aloitteen, tämä LA 124/2009 vp on kannatettava. Tämän lakialoitteen arvoa ei vähennä se, että se on hallitusohjelmassa, niin kuin ed. Pulliainen myös kertoi tämän. Se on hyvää aktiviteettia. Tämän lakialoitteen esittely oli tyylikäs, ja mielestäni on erittäin hyvä, että ed. Karimäki viittasi planeetta Maa -käsitteeseen eli tähän meidän planeettamme tulevaisuuteen. Tällä hetkellähän se on ilmastonmuutoksen kourissa, ja valtiot ja niiden johtajat eivät ole pystyneet asiaa sopimaan edes niin, että olisi jonkunlainen näköala tulevaisuuteen, jolla ilmastonmuutosta pystytään keskitetysti, sitovasti, sopimuksin hillitsemään.

Tämä ajatus siitä, että voidaan tällä tavalla sähkömarkkinalakia muuttamalla, niin kuin tämä lakialoite kertoo, tällä nettomittausperiaatteella, myös myydä sähköä, ei vain kuluttaa sitä, on tietysti erittäin tärkeätä nimenomaan tässäkin näkökulmassa, minkä ed. Oinonen otti esille. Tällä hetkellä on näiden suurten yksiköiden filosofia ja suuria ydinvoimalayksiköitä halutaan maahan rakentaa. Ne ovat haavoittuvia. Jos ne valmistuvat, milloin valmistuvat, niin ne ovat aina kuitenkin tällainen energiakeskittymä, haavoittuva, ja kun ne pysähtyvät, niin entäs sitten. Siinä mielessä juuri se, että on sähköntuotanto hajautettu, on tärkeätä, ja tämä esimerkki Yhdysvalloista ja siellä vuonna 2003 olleesta sähkökatkoksesta on tässä kuvaava.