Leena  Rauhala  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on siis työttömyysturvalain muuttamisesta. Lakialoitteessani ehdotan, että työmarkkinatukeen määrätään suojaosa, joka ei ole harkinnanvarainen ja joka on 50 prosenttia täysimääräisen työmarkkinatuen kuukautta kohden lasketusta määrästä. Lakialoitteeni taustalla on monet monet keskustelut työttömien kanssa eri tilaisuuksissa, ja erityisesti hyvin pitkään työttömänä olleitten kanssa tämä kysymys on noussut esille. Lakialoitteessani ehdotan myös, että työmarkkinatuen harkinnanvaraisen osan tulorajaa korotetaan huoltovelvollisille 159 eurolla jokaisen alle 18-vuotiaan huollettavan osalta. Nykyisessä laissa korotus tulorajoihin on 106 euroa.

Lakialoitteeni koskee henkilöitä, jotka eivät täytä ansiosidonnaisen päivärahan ehtoja kassajäsenyyden tai työssäolon osalta, eli suurelta osin siis henkilöitä, jotka ovat jo pudonneet ansiosidonnaiselta päivärahalta ja 180 päivän suojaosuudelta, joka aika työmarkkinatukea maksetaan ilman harkinnanvaraisuutta. Eli nämä siis ovat pitkäaikaistyöttömiä. Muilta osin työmarkkinatuki on nykyisen työttömyysturvalain mukaan harkinnanvarainen etuus eli hakijan puolison tai avopuolison tulot vähentävät työmarkkinatukea.

Hallituksen esityksessä, joka osaltaan korjaa nykyisen lain tilannetta, ehdotetaan työmarkkinatukeen sovellettavaa tarveharkintaa lievennettäväksi. Hallituksen esityksessä muutos ehdotetaan toteutettavaksi korottamalla vähennystä, joka tehdään puolison tuloista ennen tarveharkinnan suorittamista. Vähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin nykyisestä 236 eurosta kuukaudessa 536 euroon. Tällainen muutos on siis oikean suuntainen, mutta se ei kuitenkaan poista sitä ydinongelmaa. Se siirtää sen vain koskemaan hieman korkeampituloisia perheitä, mikä on siis hyvä asia. Kuitenkin jos on työssäkäyvä puoliso, vaikka vain tuloilla alle yksittäisen suomalaisen keskipalkan, työtön jää ilman työmarkkinatukea ja perhe joutuu elämään vain toisen palkalla nyt hallituksen esittämän uudistuksenkin jälkeen.

Tämä merkitsee monissa tapauksissa perheissä valintatilanteita, perheiden tulojen romahtamista. Työmarkkinatuen tarveharkinta muodostuu näin monissa tilanteissa työn vastaanottamisen esteeksi. Pienipalkkaisesta työstä ei jää tarpeeksi rahaa elämiseen ja siksi työtä ei kannata aina ottaa vastaan. Jo kohtuullisen pienet puolison tulot leikkaavat työmarkkinatuen nollaan. Silloin kun molemmat puolisot ovat työmarkkinatuen varassa, se on selvä kannustinloukku. Työmarkkinatuen tarveharkinta sotii myös sosiaaliturvan yksilökohtaisuutta vastaan mielestäni.

Erityisen ongelmallisena näen tämän nimenomaan perhepoliittisesti, koska keskusteluissa on tullut esiin ja ihan käytännön esimerkeissä, että tämä nykyinen tilanne kannustaa tai joissain tilanteissa pakottaa tai ohjaa perheet valinnan eteen, jossa ratkaisuna on avioero toimeentulosyistä ainakin nimellisesti. Asutaan kahdessa osoitteessa ja työtön puoliso alkaa saada sitten täyttä työmarkkinatukea, asumistukea, usein vielä toimeentulotukeakin. Tällainen ratkaisu tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin että työmarkkinatuen harkinnanvaraisuutta lieventämällä tilanne korjattaisiin. Lainsäädännön keinoin ei saa ylläpitää rakenteita, jotka kannustavat tämänlaisiin ratkaisuihin kuin edellä kerroin.

Tarveharkinnan vuoksi vähennettyä työmarkkinatukea maksettiin viime vuoden aikana 25 900 henkilölle 2,6 miljoonalta päivältä, mikä on noin 6,6 prosenttia kaikista työmarkkinatukipäivistä. Yli 90 prosentissa vähennyksen perusteena oli puolison tulot. Hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla toteutettavan lievennyksen arvioidaan tuovan työmarkkinatuen piiriin noin 2 000 uutta saajaa, mutta tämän lakialoitteen osalta määrä tietenkin olisi suurempi.

Tarkkoja laskelmia tämän lakialoitteen toteuttamisen kustannuksista ei mielestäni voida tehdä, koska ei tiedetä, kuinka paljon uusia etuudensaajia tämä toisi työmarkkinatuen piiriin. Lisäystä valtion menoihin tämä lakialoite siis ilman muuta tietäisi, mutta samalla se korjaisi myös erään rakenteellisen ongelman, joka työttömyysturvalaissa nyt on. Osaan kustannuksista rahoitus tulee sitä kautta, että nimellisten erojen myötä maksettujen yhteiskunnan tukien määrä vähenisi.

Arvoisa puhemies! Kaikilla ihmisillä pitää mielestäni olla oikeus perusturvaan ja siksi työmarkkinatukeen oikeutetulla tulee olla oikeus saada puolet täysimääräisestä työmarkkinatuesta puolison tuloista riippumatta. Onhan verotuskin tänä päivänä erillinen. Puolison tulojen vaikutus säilyy edelleen työmarkkinatuen harkinnanvaraisessa osassa, mutta lievennystä siinäkin tulee lapsiperheiden osalta. Alle 18-vuotias lapsi korottaa tulorajaa 159 eurolla nykyisen 106 euron sijaan. Tämä helpottaa erityisesti alle keskituloisten lapsiperheiden tilannetta, jossa toinen puoliso on työssä ja toinen työttömänä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin olen tehnyt joka kaudella aloitteen, ja minusta tämä ed. Rauhalan esitys on sillä tavalla hyvä, että tämä pitäisi ehdottomasti saada hyväksyttyä. Ihan pitkälle vietynä tämä pitäisi hoitaa vielä sillä tavalla, jotta molemmilla puolisoilla olisi omat tulot ja ne olisivat riippumattomat toisistaan, koska nimenomaan verotuksen puolella ollaan siinä tilanteessa, ettei sitä toisen puolison tuloa katsota enää tässä. Sen takia tuntuu jotenkin epäloogiselta, miksi tämä työmarkkinatukijärjestelmä on näin.

Pahimmin tämä näkyy siinä tilanteessa, kun ihmiset ovat molemmat työssä, aviopuolisot ovat työssä tai avopuolisot, ja sitten tapahtuukin semmoinen onnettomuus, että jää työttömäksi, ja siinä on otettu sitten pankkilainaa asuntoa varten. Sen määrätyn ajan jälkeen elikkä 500 päivää ansiosidonnaista ja 180 päivää semmoista aikaa, jolla ei ole tarveharkintaa, pudotaan kokonaan sen toisen puolison hankkeiden varaan. Ne lainat on mitoitettu sen mukaan, että on kaksi ihmistä työssä. Siinä tilanteessa tapahtuu tämä niin sanottu pakkoerotilanne. Otetaan tämmöinen näennäinen ero ja mennään asumaan eri paikkoihin ja sitten saadaan edes jotain rahaa ja pystytään hoitamaan taas laina. Tämä on yhteiskunnan kannalta ihan järjetön tilanne, että me pakotamme lainsäädännöllisesti tämmöiseen tapahtumaan.

Sen takia minä odotan, että sen lisäksi, että hallitus on tehnyt tämän tietyn tyyppisen väljennyksen, tätä voitaisiin jatkaa, jos ei tänä vuonna niin seuraavina vuosina, sillä tavalla, että tämä hallitus poistaisi kokonaan tämän tarveharkinnan.