Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä laissa ehdotetaan kuntalakia muutettavaksi niin, että kunnan hoitaessa tehtäviä kilpailutilanteessa markkinoilla sen on yhtiöitettävä toimintansa. Sinällään niin sanottu kilpailuneutraliteetin varmistaminen on tärkeä asia, ja taustalla ovat myöskin EU:n velvoitteet. Kunnat joutuvat jatkossa arvioimaan, mitä palveluita ja tuotteita he tuottavat kilpailluilla markkinoilla ja täytyykö kunnan yhtiöittää toiminta vai vetäytyykö kunta markkinoilta pois.

Tätä lakiesitystä oli hankala käsitellä sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, sillä tähän liittyy paljon epäselviä asioita, kuten esimerkiksi työterveyshuollon ja työvoimapoliittisen koulutuksen asema. Keskustelimme valiokunnassa paljon siitä, mitkä ovat ne kunnan tehtävät, joita ei katsottaisi hoidettavan kilpailutilanteessa markkinoilla, ja ovatko ne lakiesityksessä tarpeeksi selkeästi määritellyt. Kuten hallintovaliokuntakin mietinnössään toteaa, lakiin sisältyvistä rajoituksista ja poikkeussäännöksistä huolimatta useita rajanvetoja jää tulevan tulkintakäytännön varaan.

Molempia valiokuntia puhututti erityisesti työterveyshuolto. Työterveyshuolto jakaantuu tällä hetkellä lakisääteiseen ja ei-lakisääteiseen toimintaan. Yhtiöittämisvelvollisuus saattaisi johtaa toimintojen eriyttämiseen ja ei-lakisääteisten sairaanhoitopalveluiden yhtiöittämiseen, tai yhtiöittämisen sijasta kunta voisi joutua luopumaan työterveyshuollon sairaanhoidon palveluiden tuottamisesta kokonaan. Viimeksi mainittu vaihtoehto saattaisi vaikeuttaa palvelujen saatavuutta etenkin haja-asutusalueella, missä kunnallinen työterveyshuolto on usein ainoa palveluntuottaja.

Toiminnallisesti työterveyshuoltoa ei voi jakaa kahteen osaan, sillä ennalta ehkäisevän toiminnan ja sairaanhoidon välinen ero on usein veteen piirretty. Esimerkiksi kuntoutus voi kuulua kumpaankin kategoriaan samankin henkilön kohdalla. Työterveyshuollon asiakkaan kannalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon erottaminen voi viivästyttää terveysriskien havaitsemista ja työkykyyn vaikuttavien uhkien torjumista. Työterveyshuolto on jatkossakin syytä pitää yhtenä kokonaisuutena.

Olen samaa mieltä hallintovaliokunnan kanssa siitä, että erityisesti sosiaali- ja terveyshuollon alalla on tarpeen käydä lävitse yhtiöittämisvelvoitteeseen liittyvät lainsäädännön tarkistamistarpeet. Tässä yhteydessä on selvitettävä mahdollisuudet järjestää työterveyshuollon kokonaispalvelut kunnan omana toimintana. Tarkistamistarpeita on muissakin terveydenhuollon toiminnoissa kuin työterveyshuollon palveluissa. Tarkistukset tulisi tehdä siirtymäaikana, ja koska siirtymäaika on lyhyt, tarvittavia lainsäädäntömuutoksia on alettava pikaisesti valmistella.

Arvoisa puhemies! Myös työvoimapoliittisessa koulutuksessa on tarkistamistarpeita, sillä kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausunnossaan totesi, yhtiöittämisvelvoite voi olla kuntien ja kuntayhtymien koulutusorganisaatioiden koulutuksen tarkoituksenmukaisen ja kustannustehokkaan järjestämisen kannalta ongelmallinen. Velvoite voi johtaa kilpailutilanteessa myytävän koulutuksen eriyttämiseen oppilaitoksen muusta koulutustoiminnasta ja saattaa lisätä toiminnan järjestämisen kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa. Osalle oppilaitoksista lakiesityksessä tarkoitetun koulutuksen osuus on niin pieni, että he voivat luopua tällaisessa tilanteessa ulkopuolelle tarjottavan koulutuksen järjestämisestä kokonaan. Yhtiöittäminen on ongelmallista myös siksi, että tulevina vuosina koulutuksen järjestäjien toiminnan tehokkuuteen ja palvelukykyyn kohdistuu merkittäviä vaatimuksia koulutuksen resurssien leikkaamisen vuoksi.

Olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että hallintovaliokunta yhtyi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kantaan siitä, että lainsäädäntöä on tarpeen tarkistaa siirtymäaikana niin, että voidaan etsiä koulutustoiminnan järjestämiseen myös muita kilpailuneutraaleja ratkaisuja kuin yhtiöittäminen.

Arvoisa puhemies! Voin kyllä seuraavan pykälän kohdan myöskin saman tien kertoa.

Eli tämä seuraava lakiesityshän liittyy oleellisesti tähän edelliseen lakiesitykseen. Tässä lakiesityksessä ehdotetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintavaltuuksia lisättäväksi kilpailuneutraliteetin valvonnan varmistamiseksi.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston keskeinen tehtävä olisi valvoa yhtiöittämisvelvoitteen noudattamista tilanteissa, joissa kunta tarjoaa tavaroita tai palveluita markkinaympäristössä. Se ei voi vaatia toiminnan yhtiöittämistä eikä kieltää toimintaa, vaan se tekee tapauskohtaisen arvioinnin perusteella ratkaisun siitä, toimiiko kunta viraston tutkittavana olevassa tapauksessa kilpailutilanteessa markkinoilla. Viimesijaisena keinona virasto voisi kieltää kilpailuneutraliteettia vaarantavan menettelyn ja sillä olisi mahdollisuus asettaa kiellon tai velvoitteen tehostamiseksi uhkasakko. Lisäksi virasto valvoo, että kunta hinnoittelee toimintansa markkinaehtoisesti kunnan toimiessa markkinoilla yhtiöittämisvelvoitteeseen ehdotetuissa poikkeustilanteissa.

Esitys koskee vain taloudellista toimintaa, ja siksi useimmat kunnan erityistoimialaan kuuluvat tehtävät jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Toisaalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei voi puuttua merkittävien kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen tai muuhun sellaiseen yleiseen etuun liittyvien tehtävien hoitamiseen, jos säännösten soveltaminen johtaisi siihen, ettei tällaisia etuja voisi tarkoitetulla tavalla turvata kansalaisille. Harkinta tehdään kuitenkin aina tapauskohtaisesti ja arvioinnissa punnitaan pidemmän aikavälin vaikutuksia.

Kunnan lakisääteisiä tehtäviä ei katsota hoidettavan kilpailluilla markkinoilla, jos palveluja tuotetaan vain niille, joille kunnan on lain perusteella järjestettävä näitä palveluita. Tällä perusteella suurin osa kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista jää Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallan ulkopuolelle. Yksittäistapauksissa nämäkin palvelut saattavat kuitenkin tulla kilpailuneutraliteetin näkökulmasta arvioitaviksi, jos kunta järjestää toiminnan markkinaehtoisesti ja myy palveluita markkinoilla, joilla myös yksityiset toimijat toimivat.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaakin omassa mietinnössään, että kunnat voivat omilla palveluiden järjestämistapaa koskevilla ratkaisuillaan vaikuttaa oleellisesti siihen, tuleeko toiminta yhtiöittämisvelvoitteen piiriin tai Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontaan. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että rajanveto taloudellisen ja ei-taloudellisen toiminnan välillä on tulkinnanvarainen, koska esimerkiksi EU:n valtiontukisäännön soveltamisperiaatteiden mukaan taloudellisen toiminnan ulkopuolelle jäävät toiminnot, jotka luontaisesti ovat osa viranomaisten eri oikeuksia ja joiden suorittamisesta julkinen sektori vastaa. Tällaisia ovat muun muassa niin sanotut solidaarisuusperiaatteeseen perustuva sosiaaliturva ja terveydenhuolto.

Käsitteen sisältöä ei kuitenkaan ole määritelty eikä missään ole kuvattu, mitä toimintoja Suomessa luetaan kuuluvaksi tämän käsitteen piiriin. Toisin sanoen EU-lainsäädäntöä Suomeen sovellettaessa, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, tulee vastaan monia ongelmia, koska suomalainen järjestelmä on niin erilainen kuin muualla Euroopassa. Soveltamisalaa koskeva säännös jättääkin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle paljon harkintavaltaa sen suhteen, milloin säännöksiä sovelletaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsookin, että viraston ratkaisukäytäntöjä on seurattava myös kansallisten sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden kannalta.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voidaankin todeta, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ehdotettu toimivallan laajuus ja muoto on lakiehdotuksessa jossain määrin täsmentämätöntä ja tulkinnanvaraista. Virastolle jää soveltamisalaan tehdyistä poikkeuksista ja esityksen perusteluissa esitetyistä rajanvedoista huolimatta varsin laaja harkintavalta.

Olenkin samaa mieltä kuin hallintovaliokunta omassa lausunnossaan, että uudistuksen toteutumista ja viraston ratkaisukäytäntöä sekä vaikutuksia muun muassa kuntasektoriin on tarkkaan seurattava. Tulkinnanvaraisuutta toki lieventää se, ettei viraston rooli ole etsiä rangaistavia menettelyjä vaan pikemminkin tuoda esiin sääntelyn vastaiset toimintatavat ja ohjata julkisen sektorin toimijat löytämään korjaavat tavat hoitaa markkinoihin kytköksissä oleva toiminta kilpailuneutraliteetin turvaavalla tavalla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto käyttää harkintavastuuta, ja viraston päätökseen haetaan muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Mielestäni on kuitenkin erittäin ikävää, että sääntely muotoutuu todeksi vasta vähitellen oikeustapausten perusteella.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys kuntalain muuttamisesta selventää, kuinka menetellä tilanteessa, jossa kunta tuottaa samanlaisia tai samankaltaisia palveluja kuin yksityiset yritykset kilpailutilanteessa. Esityksen mukaan kunnan tulee pääsääntöisesti yhtiöittää tällainen toiminta eli organisoida se osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi. Huomioitakoon, ettei yhtiöittämisvelvollisuus koske kunnan lakisääteisiä tehtäviä.

On hyvä asia, ettei kunta enää voi toimia liikelaitosmuodossa kilpailluilla markkinoilla. Edelleen kunta voi kuntana toimia markkinoilla vähäisessä määrin, mutta hinnoittelun tulee olla aina markkinaperusteista. Tämä on kohtuullista yrityksiä kohtaan, mutta parasta tietenkin olisi, ettei kunta tai muukaan julkinen organisaatio toimisi kilpailluilla markkinoilla lainkaan, vaan kenttä jätettäisiin yrityksille. Tärkeää kuitenkin on, että kilpailu kunnallisten ja yksityisten palveluntarjoajien kesken tasapuolistuu: kaikki toimivat samoilla pelisäännöillä. Ennemminkin tulisi kehittää kuntien ja yritysten välistä yhteistyötä. Olemme tietyllä tavalla lukkiutuneet hankintalakiin ja kilpailutus—tarjous-menettelyyn. Muutakin yhteistyötä voisi olla.

Kuntien tulee keskittyä perustehtäviinsä. Se auttaa tuottavuuden kasvattamisessa. Niin ikään lakisääteisten palveluiden organisoinnissa on oltava ennakkoluulottomampia ja luonnollisesti pyrittävä siihen, että ne järjestetään tehokkaammin ja laadukkaammin. On tietenkin muistettava, etteivät yksityistäminen ja yhtiöittäminen ole itseisarvoja. Oleellista on, että syntyy toimivat markkinat, joilla sekä kunnallinen palveluntuotanto että yksityiset yritykset voivat terveellä tavalla kilpailla.

Kunnan lakisääteisten palveluiden laadusta ja saatavuudesta vastuu on aina kunnalla. Markkinaehtoiset palvelut kuitenkin lisäävät ihmisten mahdollisuuksia valita palveluiden välillä. Yksi keino edelleen parantaa tilannetta olisi palvelusetelin käytön lisääminen. Uskon, että tämä kirittäisi palveluntarjoajia, niin kunnallisia kuin yksityisiäkin, entistä parempaan suoritukseen. Edelleen: suotavaa olisi, että kuntien palvelut tuotteistettaisiin niin hyvin, että ne voitaisiin tarkasti hinnoitella. Tämä parantaisi myös hallintomme läpinäkyvyyttä ja antaisi kuntalaisille tietoa, mitä palvelut oikeasti maksavat.

Arvoisa puhemies! Olen aiemminkin puhunut täällä palvelualoitteen käyttöönotosta. Palvelualoite on loistava keino kunnallisten palveluiden tuottavuuden ja laadun parantamiseksi. Kysehän on toimintatavasta, jossa kunta sitoutuu kilpailuttamaan palvelut, jos joku muu taho esittää uskottavan suunnitelman sen toteuttamiseksi entistä paremmin tai edullisemmin. Uskon, että palvelualoitteen käyttöönotto säästäisi kuntalaisten rahoja merkittävästi ja osaltaan lisäisi hyvinvointia maassamme.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos kollegoille, jotka olette tärkeän asian vuoksi hereillä vielä täällä, ja puhemieskin näyttää olevan. Tämä on vähän outo tilanne. Täällä ei ole yhtään mietintövaliokunnan jäsentä käyttämässä puheenvuoroa, ja siksi tahdon erityisesti kiittää Merja Mäkisalo-Ropposta, kollegaa, joka kävi ansioituneesti ja laajasti lakimietintöä läpi, mistä tässä on kyse. Otan itse lyhyemmän kaavan kautta.

Kun tätä lakia alettiin odottelemaan, oli hyvinkin selkeä tämä kilpailuneutraliteettiasian lakiin tuominen, kun puhuttiin satamista ja energialiikelaitoksista. Niissä oli valmistelua tehty pitkälle ja odotettiin vain lakia, milloin sitten osassa tuntui, että ikävä asia täytyy viedä loppuun ja tehdä. Mutta aika selkeästikin alkoi olemaan esimerkiksi energiapuolella niin, että yhden kunnan omistama liikelaitos tarjosi jokaisessa Suomen kunnassa kilpailluilla markkinoilla sähköä, myi, mainosti ostoskeskuksissa, julkisesti lehdissä. Eihän se silloin ihan peruskunnan palvelua enää ollut, ja sellaisissa kohdissa tästä on tullut aika selkeä. Itse tiedän satamatoimintoja tarkasti seuraavana, että myös satamasektorilla on valmistauduttu tähän pitkään, ja se oli aika helppo. Mutta sitten alkoivatkin vaikeudet, kun tästä tuli yleislaki ja monta muuta sektoria, joihin se ei ollenkaan niin helposti sovellu. Vastuuta tulee jäämään harmittavan paljon Kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisukäytäntöihin, ja sen takia tämän lain vaikutusta koko kuntasektoriin on tarkkaan seurattava jatkossa.

Valiokunta on selkeästi myös kirjannut tarpeen käydä lävitse yhtiöittämisvelvoitteeseen liittyvät lainsäädännön tarkistamistarpeet sinä aikana, kun tämä siirtymäaika on voimassa. Tämä on tärkeä ja tosissaan otettava viesti, koska niin paljon jää myös epäselvyyksiä eri aloilla, joilla rajanveto on vaikeaa, mutta niitä kun ei erikseen ole käyty tarkkaan läpi, niin parempi on meidän muodostaa tahtotila kuin jäädä odottelemaan yksittäisiä oikeustapauksia, joissa vielä eri kunnissa on tilanne erilainen, ja niistä oikeustapauksista yleisen politiikan vetäminen on todella hankalaa, niin kuin tiedetään.

Esimerkiksi täällä mietinnössä on haluttu täydennystä kirjasto-, liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalveluja koskeviin osin, koska näitä toimintoja kunta järjestää kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisen vuoksi. Perusteluna on se, että palvelut ovat yhdenvertaisesti kaikkien kuntalaisten saatavilla. Nämä kirjasto-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut ovat vielä luonteeltaan lakisääteisiä ja kunnan tehtäväalaan kuuluvia palveluja, mutta kunnalla on näissä harkintavalta päättää, missä laajuudessa ja millä tavoin palveluja se järjestää. Osa näistä palveluista on peruspalveluja ja osa peruspalvelujen luonteista toimintaa. Hallituksen esityksestä ilmenee selvästi, että jos toimintaa ei hinnoitella markkinaehtoisesti vaan rahoitetaan esimerkiksi valtionosuuksin, toimintaa ei voida pitää kilpailutilanteessa markkinoilla harjoitettuna toimintana. Näin tämä kuulostaa selvältä, mutta kyllä asiantuntijoiden kuulemisessa kävivät ilmi myös semmoiset vaikeat rajatapaukset. Esimerkkinä siitä minusta oli pohdinta siitä, kuinka monta liukumäkeä kunnan uimahalli voi sisältää ennen kuin se muuttuu kylpyläksi, ja kylpylä taas ei ole perinteisesti kunnan palvelutoimintaa vaan on enemmän sitten virkistys- ja yritystoimintaa. Mutta rajanvedon vaikeudesta huolimatta täytyy tehdä kovaa työtä ja koettaa selkeyttää oikeustilannetta.

Tahdon erikseen mainita, kun tässä on kilpailulaki ja kuntalaki esillä, että meillä on vielä tuloillansa paljon tähän lähelle liittyviä lakeja, esimerkiksi hankintalaki, kun Euroopan unionista valmistuu hankintalaki. On haluttu odottaa sitä. Sen lisäksi tulee EU:n valtiontukisäädöksiin liittyviä jatkohankkeita, jotka koskevat kunnan yleistä toimintaa, avustusmahdollisuuksia sekä kunnan yhteistoiminnan suhdetta ja palveluita, joihin voidaan asettaa julkisen palvelujen velvoite, eli niin sanotut sgei-palvelut ovat myös tuloillansa. Kaiken tämän koordinoimiseksi hallituksella on terveen kilpailun ohjelma, jonka välilausunnoissakin se ottaa jo kantaa siihen, että kolmannen sektorin toiminta markkinoilla vaatii myös selkeyttämistä. Siinä määritellään myös tarve selvittää Raha-automaattiyhdistyksen tukipolitiikkaa ja sen uudistamistarpeita, sillä olemme monien mielipiteiden mukaan, joihin itsekin yhdyn, tehneet ehkä ääritiukkaakin tulkintaa suhteessa kansalaisjärjestöjen ja kolmannen sektorin mahdollisuuksiin tuottaa hyvää palvelua yhteiskunnalle, ottaa vapaaehtoistyön siihen mukaan yhteiskunnan hyväksi.

Minulla on vielä hyvää tahtoa paljon, vaikka mielipiteiden painotukset eroavat tässä esimerkiksi yritysten puolelta ja kansalaisjärjestöpuolelta, että löydämme hyvän tavan edistää nimenomaan tervettä kilpailua. Terve kilpailu ei tarkoita, että mitään ei saisi tuottaa kansalaisjärjestöjen toimin, eikä se tarkoita myöskään sitä, että kaikki pitää tehdä kilpailun ulkopuolella. Tätä hyvää tasapainoa tällä lailla yritetään, mutta työtä vielä jäi, ja olen iloinen siitä, että hallintovaliokunta on mietinnössään kuunnellut monia muita valiokuntia. Itse olen tätä käsitellyt talousvaliokunnassa, jossa myös todetaan tämä vaikeus ja se vastuu, joka Kilpailuvirastolle jää tässä tulkinnassa. Sen tarkentaminen on haastavaa, mutta tehtävä, jonka eduskunta hallitukselle valmisteltavaksi antaa.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Taustahan tähän kuntalakiin ja yhtiöittämisvelvollisuuteen lähti alun perin ensin valtion puolelta eli Destiasta. Sen jälkeen kuntapuolelta Palmiasta vuonna 2008 alettiin katsoa, toimimmeko me samoilla edellytyksillä samojen palvelujen tuottajina: yksityinen, kolmas sektori ja kuntapuoli. Siinä suhteessa voin sanoa, että tämä kuntalaki ottaa ison askeleen eteenpäin tasavertaisuuden näkökulmasta.

Tosiasiahan on, että jos kunnat menevät markkinoille tuottamaan palveluita, niin täytyisihän niiden pelisääntöjen olla aidosti samat. Jos katsoo tilannetta, että nykyään ei ole tarvetta maksaa yhteisöveroa, ei kiinteistöveroa, ei varainsiirtoveroa, saa alv-palautuksen, niin voi olla, että tällainen etu on 20—30 prosenttia. On siinä sitten aika vaikea sen jälkeen kilpailla ja yrittää laittaa hyvää palvelua, jos toisella puolella on 30 prosentin etu markkinoissa, saati sitten kehittää palveluita johonkin suuntaan. Eli tämä yhtiöittämisvelvollisuus toivottavasti tuo nyt sitten läpinäkyvyyttä näihin kuntien omistamiin yhtiöihin, koska konsernin sisälle tätä läpinäkyvyyttä ei todellakaan ole saatu.

Aika tuore tutkimus liittyy tällaiseen kuin Kuntamaisema Oy, joka arvioi näitä eri palveluiden kustannuksia. Arvioiden mukaan, kun verrattiin 20:tä kuntaa, esimerkiksi lasten päivähoito oli 6 000—13 000 euroa per vuosi per asukas. Eli yli kaksinkertainen ero on eri kunnissa, paljollako päivähoito hoidettiin. Vaikka siinä olisi erilaiset olosuhteetkin, niin on se kyllä niin huikea ero, että jotakin täytyy jossakin tehdä paremmin, ja laadussa ei ollut juurikaan eroja. Sama vertaus oli hoiva- ja hoitopalveluissa. Siellä on 8 000—16 000:n kustannus per asukas per vuosi.

On todellakin mielenkiintoista nähdä, mitä tämä yhtiöittäminen teettää ja mitä se vaikuttaa sitten siihen, kuinka tasavertaiseen asemaan yksityinen, kolmas sektori ja kuntapuoli tulevat. Itse olen sillä kannalla hyvin, että ainoa poikkeus, jossa ei tämäntyyppistä yhtiöittämiskilpailua olisi, olisi vähäinen toiminta. Mutta oli siellä myöskin ehdotuksia jossain vaiheessa, että 10 prosentin liikevaihdolla kunnan yhtiö saisi kilpailla markkinoilla, mutta miettikää, hyvät ystävät, sellaista tilannetta, että jos kunnan yhtiö jossakin palvelussa on vaikka 50 miljoonan euron liikevaihdolla, niin se saisi 5 miljoonaa euroa tehdä toimintaa markkinoilla, ja jos suurin yhtiö on 5 miljoonan yhtiö, niin kuulostaa aika pahalta tilanteelta siinä vaiheessa. Sen takia tämä tasavertaisuusvaatimus on erittäin oleellinen.

Aika paljon tuli esimerkkejä, että tässä on edelleenkin hyvin paljon poikkeuksia, ja voi kysyä esimerkiksi kysymyksen, voiko palvelun lakiperusteisuus olla poikkeus. Lakihan edellyttää, että palvelu on tuotettava. Laki ei edellytä, kuka palvelun tuottaa. Laki edellyttää sen, että joku tilaa, joku järjestää ja joku vastaa, mutta tuottajasta ei puhuta yhtään mitään.

Mutta kuten sanoin, tässä ollaan menty hyvä askel eteenpäin. Minä toivon, että nyt mennään tällaiseen avoimeen kustannusperusteisuuteen, mennään mieluummin laadun arviointiin kuin pelkän hinnan arviointiin ja tehdään ihmisille entistä parempia palveluja.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä kuntalain muutoksessa taustalla on toki Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Esimerkiksi konkurssisuojasta käsin ei saa markkinoille lähteä toimimaan julkisin voimavaroin. Mutta itse näen tässä sillä tavalla laajemman merkityksen, että kun kunnat näin oman toimintansa yhtiöittäen lähtevät reiluilla pelisäännöillä pelaamaan yritysten kanssa samoille markkinoille, niin varmasti ne kokevat myös parempana mahdollisuutena sen, että kuntien omaa palvelutuotantoa, palveluitten järjestämistä, avataan sitten käytännössä myös paikallisten yrittäjien toteutettavaksi, ja näin kuntien ja paikallisten yritysten kumppanuudesta voidaan saada siihen palveluiden järjestämiseen sen kaltaista lisäarvoa, jota hyvinvointiyhteiskuntamme kohtaamien haasteitten ratkaisemiseksi tässä ajassa tarvitaan ja josta saadaan todella sen kaltaista potentiaalia, josta voisi syntyä tällaisia suomalaisen viennin tuotteita maailmalle. Eli näen tämän hyvänä avauksena kehittää myös suomalaista palvelumarkkinaa, kun siellä sekä kunnat että yritykset pääsevät samoilla pelisäännöillä toimimaan.

Ehkä tämä tässä vaiheessa. Pidän erittäin hyvänä sitä, että viimein on päästy eteenpäin tässä asiassa. Nämä molemmat esitykset, niin tämän kuntalain osalta kuin tämän kilpailulain muutoksen osalta, sisältyvät hallituksen terveen kilpailun edistämisohjelmaan.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Selvästi talousvaliokunnan asialista on ollut tämän illan agendana. Huomaan itsekin jo useamman kerran viihtyneeni tässä puhujapöntössä.

Kilpailulaki ja kuntalaki ovat molemmat, kiitos puhemiehen, nyt yhtä aikaa puhuttavissa, ja molempiin on useampi peruste.

Yksi peruste on se, että meillä on Euroopan unionista tulevat velvoitteet, joissa on jo muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran tullut tieto siitä, että liikelaitosmalli elinkeinotoimintana markkinoilla toimivissa yhtiömuodoissa ei ole enää suotava eikä mahdollinen, vaan on tehtävä yhtiöittäminen. Silloin ne ensimmäiset lähdöt, muistan, olivat energiayhtiöihin, ehkä jonkun verran myöskin satamien puolella.

Kunnalla on siis mahdollisuus joko tehdä yhtiö tai toisaalta ottaa toiminnot omaksi toiminnakseen. Ehkä ei ole ihan realismia palata satamalautakuntaan, jos ajatellaan vaikka Kotka—Hamina-seudun sataman kohdalta, mutta miksei se joidenkin pienempien yhtiöiden kohdalla voisi olla hyvinkin realistinen vaihtoehto. Meillä tasapuolinen kilpailu siinä kohtaa, kun toimitaan markkinoilla ja pidetään markkinaehtoista hintaa, on tietysti se, millä pystytään järjestämään yritysten toiminnan mahdollisuudet realistisiksi ja reiluiksi.

Tässä äskeisiin edustaja Jaskarin ja edustaja Auton puheenvuoroihin liittyen kyllä näen, että kunnallisten lakisääteisten palveluiden, jotka tässä on rajattu ulos, kuten monopoliluonteisten palveluiden, tulee olla tästäkin eteenpäin ainoastaan ja vain kunnan järjestettävissä olevia niin, ettei tarvitse avata kaikkia palveluita kilpailulle eikä tarvitse ensisijaisesti kunnan ajatella, että kunnan yritykset pystyvät tuottamaan niitä palveluita, vaan kyllä kaikissa on nähty, että se hyöty on siitä, että kunnalla on samoja toimintoja myös omana toimintanaan järjestettävänä.

Toiset poikkeukset, joihin myös äsken viitattiin, ovat nämä vähäisessä määrin markkinoilla toimimisen kriteerit, joista siis liikevoittoon tai -tuottoon perustuva määritelmä on yksi ja yksi on se, kuinka pitkillä aikajaksoilla yhtiöt voivat toimia markkinoilla. Jos on vaikka sesonkiaikaista, väliaikaista myyntiä, niin siinä kohdin nämä poikkeukset sisältyvät.

Määritelmä "elinkeinotoiminta" on se, minkä talousvaliokunta kirjasi tähän omaan mietintöönsä, ja se tuli varsin selkeäksi. Jos kunta vaikkapa järjestää urheiluhallin ja vuokraa sieltä vuoroja urheiluseuroille tai vaikkapa joihinkin tapahtumiin, niin pääasiassa sen urheiluhallin tehtävä on kansanterveydellinen ihmisten liikuttaminen, eikä se tarkoita sitä, että viereen rakennettava yksityinen halli edellyttäisi sitten kunnallisen hallin yhtiöittämistä ja hintojen laittamista sillä perusteella samalle tasolle. Kyllä julkisten, etenkin lakisääteisten palvelujen mutta myöskin yleisten palvelujen, joiden voidaan katsoa palvelevan yhteistä hyvää, tulee olla tässä eri käsittelyssä. Siitä syystä olin iloinen, että tässä kuntalain puolella sinne on kirjattu erikseen liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut.

Kilpailulain puolella tämä Kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisumahdollisuus, selkeämmät keinot puuttua ja antaa huomautuksia ja sanktioita, on tietenkin hyvä, mutta tässä kohtaa talousvaliokunta erityisesti kiinnitti huomiota siihen, että ensisijaisesti, ja varmaan lähes kaikissa näissä tapauksissa, on mahdollista tehdä se konsultoiden, sovitellen ja neuvotellen, joka on tietenkin kaikkien osapuolten osalta huomattavasti parempi vaihtoehto.

Pari ongelmallista kohtaa tähän mietintöön sisältyi, joista katson, että työterveyshuolto oli ihan perusteltua jättää lisäselvityksien kohteeksi, sillä ei ole mitään tolkullista syytä jakaa nykyisin hyvin toimivaa työterveyshuoltoa siitä syystä, että osa pitäisi yhtiöittää niin, että sairaanhoitoa pitäisi järjestää toisella tavalla ja ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa toisella tavalla. Kyllä suomalainen malli nykyisen työterveyshuollon järjestämisessä tulee pystyä säilyttämään tästäkin eteenpäin.

Toinen, mihin ei ole tässä mietinnössä otettu kantaa, on sitten ehkä enemmän hankintalain puolelle liittyvä asia, mutta tulee tällä hetkellä ongelmana vastaan monessa kohdin, ja se on se, mitenkä järjestöt ja yhdistykset voivat toimia markkinoilla, sillä tällä hetkellä paine siihen, että yhdistysten on yhtiöitettävä toimintansa ollakseen samalla viivalla, ei tunnu hyvältä versiolta, sillä vapaaehtoinen ja kansalaistoimintaan perustuva aatteellinen toiminta ei tunnu jotenkin markkinalogiikkaan sopivan ainakaan oman ajattelun ja arvomaailmani kanssa. Ja se on mielestäni seuraava pohdittava asia, että miten me turvaamme tämän suomalaisen kolmitahoisen palveluiden järjestämismallin, jossa kunta, julkinen puoli, voi järjestää ja sitten hankkia jotkut palvelut järjestöiltä tai yrityksiltä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuntalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan hoitaessa tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen tulisi pääsääntöisesti antaa tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi. Laissa rajattaisiin kuitenkin joitakin tehtäviä, joita ei katsottaisi hoidettavan kilpailutilanteessa markkinoilla. Tärkeimmät rajaukset koskisivat lakisääteisiä tehtäviä, yhteistoimintana hoidettuja sekä monopolin muodostavia tehtäviä. Lakiesityksen taustalla ovat useat Euroopan unionin komission kantelut. Laki vaikuttaa erityisesti kuntien liikelaitosten asemaan. Suurimmat muutokset kohdistuvat energialaitoksiin ja satamiin sekä sellaiseen palvelutuotantoon, jossa liikelaitokset ovat myyneet palveluitaan organisaation ulkopuolelle.

Arvoisa herra puhemies! Arvioin tämän lakiesityksen näkökulmia lähinnä sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kannoimme suurta huolta siitä, miten tämä lainsäädäntö vaikuttaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämiseen. Olemme juuri kehittämässä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksia. Nyt käsittelyssä oleva esitys ei voi olla irrallinen osa sote-kokonaisuutta. Kannamme suurta huolta siitä, että tämä esitys saattaa pilkkoa entisestään jo hajanaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite on juuri päinvastainen. Tavoitteena on vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon perustasoja ja niiden välistä integraatiota sekä parantaa erikoissairaanhoidon tasoa muun muassa keskittämällä osa toiminnasta ja järkeistämällä toimintoja siten, että ne olisivat entistä tehokkaampia ja laadukkaampia.

Nyt käsittelyssä oleva esitys tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että kunnallinen työterveydenhuoltopalveluiden tuottaminen jakautuisi ennalta ehkäiseviin ja sairaanhoitopalveluihin, mikä vaarantaisi kokonaisvaltaisen työterveydenhuollon toteuttamisen julkisella sektorilla. Tämä vaikeuttaisi asiakkaiden kokonaisvaltaisen hoidon toteutumista. Ongelmana on myös, mihin vetää raja ennalta ehkäisevän ja sairaanhoidon välille. Ihminen on kokonaisuus, ja näin häntä tulisi myös hoitaa.

Työterveydenhuollon mahdollisuus vaikuttaa ehkäisevästi työkyvyttömyyden kehitykseen vaikeutuu. Miten esimerkiksi tulkitaan kuntoutus, joka voi olla ennalta ehkäisevää tai sairauden hoitoa tai molempia? Tavoitteena on ylläpitää ihmisen työkykyä, ja rajanveto joissakin tilanteissa on todella kuin veteen piirretty viiva. Tämä osaltaan heikentää myös tavoitetta työurien pidentämiseen, joka koko yhteiskunnan kannalta on hyvin oleellinen kysymys ja tavoite.

Palveluiden pilkkoutuminen lisää vääjäämättä myös toimintojen päällekkäisyyttä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite on poistaa päällekkäisyyttä. Työnjako eri toimijoiden ja kuntien välillä vaikeutuu ja voi siten johtaa palvelujen epätarkoituksenmukaiseen eriytymiseen. Tällä hetkellä kunnat tekevät yhteistyötä monella eri tavalla, muun muassa siten, että kukin keskittyy erityisiin palveluihin ja niitä tarjotaan myös naapurikunnille. Tämä on tehokasta, järkevää ja taloudellista. Nyt tämä yhteistyö vaikeutuisi. Asiantuntijoiden mukaan esitys vaikeuttaa myös pienten yritysten sekä maatalousyrittäjien mahdollisuutta saada työterveyspalveluja haja-asutusalueilla. Ongelmia on siis tämän lainsäädäntöesityksen kautta paljon.

Arvoisa herra puhemies! Kuten esityksen perusteluissa todetaan, voi yhtiöittäminen ja henkilöstön siirtyminen edellyttää pitkääkin valmistelua. Yhtiöittämiskokemusten perusteella prosessi voi kestää jopa kolme vuotta. Asiaa valmistellut työryhmä ehdottikin kolmen vuoden siirtymäaikaa. Saamiemme asiantuntijoiden mukaan kunnat eivät ole voineet riittävästi valmistautua lain täytäntöönpanoon monien ristiriitaisten tilanteiden ja esitysten takia. Tämän lisäksi kuntarakenneuudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevat suuret muutokset lisäävät valtavan joukon uutta valmistelutyötä kunnissa.

Mielestäni on ehdottoman tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitetään kokonaisvaltaisesti. Vaikka työterveydenhuolto ei varsinaisesti tähän nyt kuulu, tulee sen kehittämisen tapahtua samassa linjassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kokonaisuuden kanssa. Tästä syystä valiokunta esitti, että siirtymäaikaa pidennettäisiin vuoden 2016 loppuun saakka. Tähän näkemykseen on yhtynyt myös hallintovaliokunta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi lyhyesti: sosiaali- ja terveysvaliokunta piti myös ehdottoman tärkeänä, että henkilöstön oikeusturvaa ei missään olosuhteissa heikennetä, kun näitä kaikkia lainsäädäntökokonaisuuksia viedään eteenpäin.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiljunen oikeastaan vei sanat suusta, otti juuri tämän sosiaali- ja terveydenhuollon osion hyvin vahvasti esille, eli hallintovaliokunnan mietintö on yksimielinen, mutta sitten sosiaali- ja terveys- ja myös sitten TyVin puolella on siellä keskustan osalta eriävät mielipiteet. Nämä juuri perustuvat tähän, että nähdään, että työterveyshuolto tulee tässä hajoamaan. Kuinka sitten työterveyshuolto erikokoisissa kunnissa tullaan hoitamaan? Yhtä lailla on tämä huoli tästä maatalousyrittäjän työterveyshuollosta ja pienten yritysten osalta.

Lisäksi keskusta on täällä esittänyt, että tulisi käydä ensin tämä rahoitusjärjestelmä paremmin lävitse, koska nyt tämä sote-uudistus on menossa ja tämä lainsäädäntö tulee tähän samanaikaisesti. Siellä juuri mielipiteenä tulee esille, että tulisi välittömästi aloittaa tämän rahoitusjärjestelmän kehittäminen.

Arvoisa puhemies! Tässä on monta hyvää muuta kohtaa. Tämä selkeyttää juuri kunnan toimimista kuntamarkkinointikentällä. Kunnathan ovat olleet niillä kentillä, sanotaan näin, että vähän niin kuin kuntien tiloissa ja muussa toiminnassa on toimittu ja sitten on kuitenkin yksityisillä markkinoilla oltu eli on saatu tämä hyöty näistä kunnan tiloista ja toiminnoista.

Täällä mielestäni hyvin on ottanut talousvaliokunta, ja talousvaliokunta oli yksimielinen, näitä asioita huomioon. Todetaan hyvin, että kunnanhan ei ole pakko yhtiöittää näitä asioita, jos ei kunta toimi näillä markkinoilla. He voivat kehittää markkinoita eteenpäin.

Toinen on tämä kohta, missä korostetaan — huomioon ottaen, että valiokunta pitää sääntelytapaa sinänsä ymmärrettävänä mutta korostaa — tarvetta tehokkaan neuvonnan ja ohjauksen järjestämiseen ja sääntelyn osalta juuri Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontatyöhön. Otan esimerkin eiliseltä päivältä. Mänttä-Vilppulan kaupungissa meillä on järjestetty sosiaali- ja terveystoimi yhdessä yksityisen yrityksen kanssa, meillä on yhteiskunnallinen yritys, ja sitä nyt ei sitten muistettu heti kilpailuttaa, kun tämä toiminta laitettiin käyntiin, mistä sitten toinen yksityinen yhtiö on valittanut, ja eilen tuli päätös markkinaoikeudesta, että tämän valittaneen terveysfirman vaateet hylätään, mutta meidän kaupungin täytyy kilpailuttaa tämä ja 3 miljoonan uhkasakolla. Näen, että tämä kilpailuttaminen on erittäin tärkeätä ja neuvonta, miten kuntia ja näitä yhtiöitä sitten viedään eteenpäin. Tämähän on hyvin tuttua toimialaa jo kuitenkin elinkeinoyhtiötoiminnassa, mutta terveydenhuollon järjestämisessä tämä on vähän varmaan uutta, ja tämä on hyvä lausunto tämä talousvaliokunnankin osuus, että otetaan huomioon tämä neuvonta-asia. Meillä on kilpailuttamisen osalta aika paljon osaamisvajetta kunnissa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Teen puhemiehen toivomuksen mukaan eli vedän seuraavassa pykälässä pois ja käyn tässä yhteydessä läpi kilpailutukseen liittyvät asiat.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on lisätä Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltaa selvittää ja valvoa kilpailuneutraliteetin toteutumista yksityisen ja julkisen taloudellisen toiminnan välillä. Virastolla on oikeus puuttua kilpailun tasapuolisuutta vaarantavaan menettelyyn tai toiminnan rakenteeseen. Tämä hallituksen esitys liittyy äsken käsittelyssä olleeseen esitykseen kuntalain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on luoda Euroopan komission edellyttämä kansallinen valvontamekanismi, jonka avulla erityisesti hinnoittelun markkinaehtoisuuden toteutumista voitaisiin valvoa kuntien ja kuntayhtymien taloudellisen toiminnan yhtiöittämisvelvollisuutta koskevien poikkeusten osalta. Esitys koskee vain taloudellista toimintaa. Täten useimmat kunnan yleis- ja erityistoiminta-alaan kuuluvat tehtävät jäävät tämän lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Lakisääteiset tehtävät jäävät tämän lain soveltamisen ulkopuolelle. Jos kunta kuitenkin järjestää palvelut tai toiminnan markkinaehtoisesti ja myy palveluja markkinoille, toiminta tulee yhtiöittämisen piiriin ja siten myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontaan. Esityksen mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi puuttua valtion, kunnan tai kuntayhtymien sellaiseen menettelyyn tai toiminnan rakenteeseen, joka vääristäisi tai estäisi kilpailua. Kilpailua vääristävällä tai estävällä menettelyllä tarkoitetaan sellaisia toimintatapoja, joiden seurauksena kilpailu ei ole tasapuolista julkisen ja yksityisen sektorin elinkeinotoiminnan välillä. Esityksen mukaan virasto voisi puuttua kaikkeen kilpailua vääristävään menettelyyn sen muodosta tai ilmenemistavasta huolimatta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijoiden mukaan osittain epäselväksi kuitenkin jää, milloin säännös ylipäätään koskee tilanteita, missä on kysymys kuntia tai kuntayhtymiä lakisääteisesti velvoittavista sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä tai muista vastaavankaltaisista tehtävistä.

Erityisen tärkeää on määritellä tässä yhteydessä, etteivät kuntien ja kuntayhtymien lakisääteiset tehtävät ja kuntien palveluvelvoitteet ja muut vastaavanlaiset tehtävät kuulu tähän lainsäädännön soveltamisalan piiriin. Tämä jäi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kaikesta huolimatta epäselväksi. Tässä yhteydessä on tärkeää painottaa julkisen sektorin toiminnan muitakin yhteiskuntapoliittisia tavoitteita kuin ainoastaan taloudellisen kilpailun toimivuutta.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivalta on todella vahva. Virastolla on valtuus kieltää kilpailuneutraliteettia vaarantava menettely ja toimintarakenne ja asettaa kiellon tai velvoitteen tehostamiseksi uhkasakko, kuten täällä äsken jo todettiin esimerkkinä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että virastolla on mahdollisuus määritellä hyväksyttävät palvelujen tuotantomuodot kunnan hoitaessa sille kuuluvia lakisääteisiä tehtäviä. Mielestäni tämä ei ole hyväksyttävää. Kunnalla pitää aina olla oikeus valita itsenäisesti itselleen parhaiten sopivat palvelutuotantotavat voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Mielestäni näin suuri valtuus, joka Kilpailu- ja kuluttajavirastolle on nyt kohdennettu, on osittain jopa kohtuutonta. Tästä syystä viraston toimintaa ja sen tulkintamenettelyjä on eduskunnassa jatkossa seurattava.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten kuntalain muuttamisen yhteydessä, tällä lailla on merkitystä kuntien rakenteisiin ja palveluiden kokonaisuuteen. Esityksen valmisteluun tarvitaan aikaa kunnissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti yhtenäistä siirtymäaikaa vuoden 2016 loppuun saakka, kuten edellisessäkin laissa. Olen tyytyväinen, että talousvaliokunta on yhtynyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemykseen, jotta siirtymäaika todellakin siirretään vuoden 2016 loppuun asti.