Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan kertomus Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2000. Valtuuskuntaa on ansiokkaasti vetänyt puhemies Uosukainen, ja on tärkeää, että eduskunnassa todellakin käsitellään tätä kertomusta.

Tämä on, hyvät kollegat, arkista globalisaation hallintaa, eduskunnan todellista attac-työtä. Toivon, että kansanedustajat osallistuvat tähän keskusteluun. Eduskunta on Suomen tärkein foorumi, ja Suomen tärkeimmällä foorumilla on hyvä käsitellä sitä, millä tavalla Suomen edustajat ovat kansainvälisillä foorumeilla toimineet, mitä arvoja he ovat edustaneet ja mitä tavoitteita heillä on ollut.

Ulkoasiainvaliokunta on paneutunut tähän huolellisesti. Me olemme erityisesti kiinnittäneet huomiota ikään kuin yhteistyön kulttuurin puuttumiseen, jota kansainvälisillä järjestöillä on. Meillähän on paljon tärkeitä kansainvälisiä järjestöjä, ja yksi näistä on Etyj, joka on Helsingissä saanut alkunsa. Joskus tuntuu, että näitä järjestöjä on jopa liikaa, koska päällekkäisyys ja tehottomuus selvästi ovat yksi piirre kansainvälisessä toiminnassa. Toden totta, täytyy ymmärtää, että monimutkaisuus ja päällekkäisyys on aina diplomatiassa kuitenkin tärkeämpää kuin voimapolitiikan yksinkertaisuus, jota sitäkin valitettavasti näkee tänä päivänä maailmassa.

Valiokunta kiinnitti huomiota Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen pyrkimyksiin tiivistää yhteistyötä erityisesti niillä alueilla, joilla selvästi on nähty, että järjestöjen toiminta on päällekkäistä. Erityisesti tämän yhteistyökulttuurin aikaansaamisesta ja sen puutteista on nähty Kosovossa huonoja esimerkkejä. Esimerkiksi Kosovossa puutteellinen koordinaatio erityisesti kansainvälisten rauhanturvaoperaatioiden alkuvaiheessa jollain tavalla heikensi kaikkien kansainvälisten toimijoiden tuloksellisuutta ja ennen kaikkea uskottavuutta. Valiokunta pitää Kosovoa kuitenkin myönteisenä esimerkkinä siinä mielessä, että siellä hyvin merkittävät kansainväliset järjestöt Etyj mukaan luettuna olivat mukana nimenomaan ei-sotilaallisessa toiminnassa yhteisen rakenteen puitteissa eli Yhdistyneitten Kansakuntien Kosovon hallinnan Unmikin alaisuudessa. Siitä on paljon myös hyviä esimerkkejä.

Koordinaation puutteeseen on tulevaisuudessa entistä enemmän kiinnitettävä huomiota. Etyjin huomattava energia ja merkittävä osa Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta on suuntautunut demokratiakehityksen kannalta ongelmalliselle Euroopan alueelle. Tämä on äärettömän tärkeä asia, varsinkin kun olemme omaksuneet laajan turvallisuuden käsitteen: turvallisuus on nimenomaan demokratiaa, hyvää hallintoa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja muita ei-sotilaallisia toimenpiteitä. Minusta demokratian periaatteiden ja edellytysten vahvistamisessa on saavutettu Etyjin toiminnan parhaat tulokset.

Yleiskokouksen demokratiatyöryhmät ovat seuranneet tiiviisti Valko-Venäjän ja Moldovan kehitystä. Valitettavaa on, että Etyj ei ole pyrkimyksistään huolimatta päässyt seuraamaan tilannetta kertomusvuonna eikä Tshetshenian alueella vakavana jatkuvan kriisin kehitystä paikan päällä. Valiokunta halusi mietinnössään painottaa, että järjestön on edelleen jatkettava toimintaa Tshetshenian ihmisoikeustarkkailun mahdollistamiseksi. Luulen, että tulevat sukupolvet tätä poliitikkopolvea tulevat arvioimaan sen perusteella, millä tavalla Tshetshenian kysymykseen tänä päivänä suhtaudutaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta arvostaa Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen pitkäjänteistä työtä erityisesti vaalitarkkailussa. Tätä Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen vaalitarkkailutoimintaa tulisi pyrkiä kehittämään. Ehdotimme valiokuntamietinnössä, että olisi hyvä selvittää mahdollisuutta kytkeä parlamentaarikkotarkkailijat myös pitkäjänteiseen vaalitarkkailuun, esimerkiksi vaalikamppailujen seuraamiseen ja vaalien jälkianalyysiin, koska monesti juuri varsinaisina vaalipäivinä vaalitarkkailutoiminta ei anna täydellistä kuvaa siitä, mitä tapahtuu. Toki Etyjin puitteissa on vaalitarkkailua ja demokratiatilanteen kehitystä seurattu tietenkin muutenkin kuin vaalipäivinä.

Valiokunta toteaa ilolla, että Suomi on ilmoittanut valmiudestaan toimia Etyjin puheenjohtajana. Tämänhetkisten kaavailujen mukaan kyseeseen voisi tulla järjestön puheenjohtajuus vuonna 2008. On luonnollista, että valiokunta kannattaa tätä Suomen ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Toivon, että kansanedustajat ovat kiinnostuneita Etyjin kertomuksesta ja valiokunnan mietinnöstä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan esittää kiitokset ulkoasiainvaliokunnalle erinomaisesta mietinnöstä, joka on suhteellisen lyhyt, mutta kuitenkin kiinnittää huomiota minun mielestäni erittäin konkreettisiin ja tärkeisiin asioihin.

Mitä tulee mietinnön sisältöön, niin lähtökohtanahan siinä on erilaisten kansainvälisten järjestöjen välinen yhteistyö, niiden mahdollinen päällekkäisyys, johon jo viitataan ensimmäisessä kappaleessa. Myöhemmin, puhemies, aion lainata muutaman lauseen Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajan Adrian Severinin ajatuksista, jotka hän viime viikolla esitti muun muassa Hufvudstadsbladetin haastattelussa Suomessa käydessään.

Puhemies! Sitä ennen kuitenkin haluan todeta vielä ulkoasiainvaliokunnan hyvästä mietinnöstä pari kohtaa. Suora lainaus: "Järjestöjen hyvistä pyrkimyksistä huolimatta voidaan valiokunnan mielestä arvioida, että yhteistyön kulttuurin aikaansaamisessa järjestöjen välille on puutteita ja sen myötä kansainvälisten järjestöjen käytännön yhteistyössä varsin paljon toivomisen varaa." Tähän me varmasti voimme yhtyä.

Toisaalta, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, tuskin tässä kovin suuria vaaroja on, vaikka esimerkiksi demokratiakehityksessä Euroopassa on useita järjestöjä Etyjin lisäksi, esimerkiksi Euroopan neuvosto, Euroopan unioni, koska varmasti paljon on tekemistä monissa Euroopan maissa. Puheenjohtaja mainitsi muun muassa valiokunnan mietinnössä olevat Valko-Venäjän ja Moldovan tilanteet. Mitä tulee esimerkiksi Valko-Venäjään, niin siellähän sekä Euroopan neuvosto että Etyj ovat aktiivisia. Sen sijaan Moldovan tilanne on jäänyt enemmän Etyjin hoidettavaksi. Tässä suhteessa mitään varsinaista kilpailua ei ole olemassa. Minun mielestäni on aivan selvä, että Valko-Venäjän tilanne on sellainen, että se kiinnostaa Euroopan neuvostoa samassa määrin kuin se kiinnostaa Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestöä.

Puhemies! Mitä sitten tulee Tshetsenian kriisiin, niin tässähän on tilanne se, että Euroopan neuvosto on ottanut aika voimakkaan roolin. Euroopan neuvostolla on myös siellä juristeista koostuva toimisto, joka pyrkii omalta osaltaan selvittämään paikan päällä kaikkia niitä kriisitilanteita ja ongelmia, joita Tshetsenian alueella on. En usko, että tässä Etyjin kohdalla on minkäänlaiseen kateuteen aihetta, eikä se varmasti ole tarkoituskaan, mutta joka tapauksessa varmasti Etyjinkin läsnäolo paikan päällä olisi perusteltua.

Puhemies! Vielä pari sanaa vaalitarkkailusta. Myös siinä yhdyn täysin ulkoasiainvaliokunnan mietintöön. Mitä tulee vaalien tarkkailuun, siinähän esimerkiksi Euroopan neuvosto ja Etyj tekevät yhteistyötä. Etyj on kuitenkin saanut selvästi johtavan roolin vaalitarkkailussa, ja minun mielestäni Euroopan neuvoston piirissä se myöskin mielellään Etyjille myönnetään. Mutta, aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sanoi ja valiokunnan mietinnössä todetaan, tarvitsisimme myös parlamentaarikkojen osallistumista pitkäjänteiseen vaalitarkkailuun, esimerkiksi tarkkailemaan, miten tiedotusvälineitä käytetään hyväksi vaalikamppailussa. Useinhan todetaan, että varsinaisessa teknisessä suorituksessa ei ole mitään vikaa eikä havaita mitään vaalivilppiä, mutta sen sijaan me tiedämme, että monissa maissa esimerkiksi tiedotusvälineiden käyttö on todella härskiä. Ne, joilla on tiedotusvälineitä käytössään, ovat tietysti vaalitaistelussa myös aina niskan päällä. Tässä suhteessa tietysti se, että parlamentaarikot voisivat päästä mukaan vaalitarkkailuun pitkäjänteisesti, varmasti parantaisi myös vaalikamppailun laatua Etyjin ja Euroopan neuvoston jäsenmaissa.

Puhemies! Ihan lopuksi muutama sana parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajan Adrian Severinin haastattelusta. Siinä otsikoksi on merkitty, että hänen mielestään Etyjin tulevaisuudessa tarvitaan enemmän politiikkaa, vähemmän diplomatiaa. Artikkelissa Adrian Severin moittii aika voimakkaasti sitä, että diplomaateilla on Etyjissä ylivalta edelleenkin. Hän sanoo tässä, että hallitukset lähettävät suurlähettiläitä Wieniin ja uskovat, että suhteet sitä kautta ovat hoidettuja. Sitten hän toteaa vähän myöhemmin, että tuloksena on kuitenkin se, että näistä suurlähettiläistä tulee Etyjin suurlähettiläitä omia hallituksiaan kohtaan eikä päinvastoin, niin kuin tarkoitus tietysti olisi.

Tässä artikkelissa puheenjohtaja Severin toteaa myös, että hänen mielestään Euroopan neuvoston parlamentaarisella yleiskokouksella ja toisaalta Etyjin yleiskokouksella ei ole varsinaista päällekkäistä työtä. Äsken viittasin eräisiin tällaisiin kohtiin, missä tehdään yhteistyötä, mutta varsinaisesta kielteisestä päällekkäisestä työstä ei ole kysymys. Lopuksi Severin toteaa, että suuri ero Euroopan neuvoston ja Etyjin välillä on se, että Etyj on käytännöllisempi, pragmaattisempi järjestö. Siellä ei ole olemassa mitään minimivaatimuksia esimerkiksi jäsenmaille, mitä tulee demokratiaan.

Lopuksi hän, puhemies, lainaa sanontaa siitä, että hänen mielestään Euroopan neuvosto on se, joka päättää niistä säännöistä, miten konflikteja sammutetaan, ja sitten taas Etyj toimii palomiesten tavoin. Toivottavasti molemmat järjestöt onnistuvat hyvin tavoitteissaan.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tulen käyttämään nyt sitten tämän attac-puheenvuoroni, eli kuten ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja sanoi, me olemme nyt kiinni siinä parlamentaarisen kansainvälisen politiikan substanssissa, ja tämähän on arvokasta tässä suhteessa.

Meillä on käsittelyssä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen kertomus eduskunnalle. Kuten ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari jo totesi, Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toimii arvoisa puhemies itse. Uskallan tuon valtuuskunnan varapuheenjohtajana kiittää myös puhemiestä erinomaisesta työskentelystä tämän valtuuskunnan osalta. Ette voi käyttää puheenvuoroa tässä yhteydessä. Ehkä minä esittelen myös omalta näkökulmaltani työskentelyä, jota olemme tehneet.

Puhemies on monessa yhteydessä todennut, että eduskunnassa, parlamenteissa yleisemminkin, kansainvälinen toiminta on voimakkaasti laajentunut. Joudumme yhä enemmän ottamaan kantaa tilanteisiin, asioihin, jotka vaikuttavat meidän ulkopuolellamme, sen vuoksi, että ne alkavat olla meidän yhteisiä ongelmiamme. Kun on perustettu näitä parlamentaarisia siivekkeitä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin — täällä on tänään jo puhuttu kahdesta, Euroopan neuvostosta ja Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestöstä — tämä väkisin sitoo kansanedustajia, kansanedustuslaitoksia kansainväliseen politiikkaan, sen tyyppiseen ulkopoliittiseen toimeliaisuuteen, joka ei ole aikaisemmin ollut niinkään tyypillistä parlamenteille. Se vie meidän aikaamme, mutta mikä olennaisinta, se antaa uutta sisältöä eduskunnan työlle ja myöskin vaikutusmahdollisuuksia sellaisilla toimialueilla, joilla aikaisemmin kansanedustajat eivät ole vaikuttaneet.

Puhemies on luonnollisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että silloin meidän työskentelytapamme tulee muuttumaan, ja valitettavasti usein tuo edustajantuoli on tyhjänä tässä salissa, kun tehdään eduskuntatyötä toisissa saleissa, sellaisissa saleissa, joihin on lähetetty kansanedustaja edustamaan Suomen eduskuntaa suhteessa kansainvälisiin foorumeihin. Tämä on luonnollisesti tällä hetkellä vähintäänkin yhtä tärkeätä työtä kuin se varsinainen lainsäädäntötyö, joka tehdään kotimaassammekin.

Arvoisa puhemies! Tästä syntyy eräs ongelma. Se ongelma tulee sitä kautta, että useat järjestöt ovat nyt sitten halukkaita perustamaan näitä parlamentaarisia siivekkeitään. Euroopan unionissa on jopa oma parlamentti, joka valitaan suorilla vaaleilla, ja siellä on nimetyt omat edustajansa. Meillä perinteisesti Pohjoismaisessa neuvostossa on parlamentaarinen siiveke, Weu:lla ja Natolla muun muassa on parlamentaariset elimensä, mutta myöskin universaalit järjestöt, kuten Wto eli Kansainvälinen kauppajärjestö, YK:kin ja Maailmanpankki ovat luomassa parlamentaarisia siivekkeitään, ja tämä tulee johtamaan siihen, että kansanedustajat ovat ehkä kohtuuttomassa määrinkin kiinni kansainvälisissä tehtävissä.

Koordinaatiota tarvitaan. On mietitty sitä, että Ipu, parlamenttien välinen yhteistyöjärjestö, voisi ottaa koordinaatioroolia suhteessa näihin kansainvälisiin järjestöihin. Tämä saattaa olla harkinnan arvoinen asia, mutta se edellyttää silloin Ipu-konstruktion, Ipun nykyisen toiminnan, uudelleenarviota. Ei enää silloin ole paikallaan pelkästään se, että on olemassa kapea nimetty Ipu-valtuuskunta, vaan on luontevaa silloin pyrkiä saamaan näihin kansainvälisiin yhteyksiin sellaisia edustajia, jotka nimenomaan parlamenttityössäänkin ovat paljon paneutuneet kyseisiin kysymyksiin. Esimerkiksi jos on ympäristöasioista kysymys, on luontevaa, että ympäristövaliokunnasta osallistutaan vaikkapa sitten Ipu-delegaation kautta kansainvälisiin tilanteisiin. Sama koskee vaikkapa kehitysyhteistyökysymyksiä, jolloin esimerkiksi ulkoasiainvaliokunta on luontevasti se foorumi, joka osallistuu niihin keskusteluihin. Tämä on kuitenkin sitä työtä, joka meillä on edessämme. Me joudumme nyt uudelleen monessa mielessä arvioimaan, mukauttamaan omia toimintakäytäntöjämme tähän tiivistyvään kansainväliseen yhteistyöhön.

Se, mikä koskee Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestöä, sehän on periaatteessa kerran vuodessa kokoontuva yleiskokous, mutta sillä on myöskin byroo, joka kokoontuu säännöllisemmin. Nyt parlamentaarinen yleiskokous on uudistamassa toimintaansa sillä tavalla, että tulee myöskin talvikokous, jolloin saadaan tiiviimpi konsultatiivinen yhteys hallituksiin ja nimenomaan Etyj-organisaatioon itseensä. Tällöin tämä muoto tulee lähestymään sitä työskentelytapaa, jolla Euroopan neuvosto tällä hetkellä työskentelee, jolla on neljä kertaa vuodessa yleiskokouksensa.

Kuitenkin Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnan kannalta ehkä tärkeimmät konkreettiset ulottuvuudet eivät niinkään ole yleiskokouksen työskentelyssä sinänsä ja siellä hyväksytyissä resoluutioissa, vaan vaalitarkkailutoiminnassa ja toisaalta niin sanotuissa demokratiatiimeissä. Vaalitarkkailun osalta tässä on jo useita puheenvuoroja käytettykin, ja haluan korostaa, että se on ollut sitä ominta Etyj-toimintaa parlamentaarisella puolella jo pitkään. Viime vuonna eli kertomusvuonna oli vaaleja alkaen Venäjältä. Vaaleja tarkkailtiin Azerbaidzhanissa. Valko-Venäjällä oli vaalit, joita seurattiin. Myöskin muita vaaleja seurattiin. Tämä vuosi päättyi Amerikan Yhdysvaltojen vaaleihin. Niitä Etyj ei tarkkaillut. Saattavat monet kysyäkin sitä, olisiko nimenomaan Yhdysvaltain vaaleissa ollutkin syytä olla kansainvälinen vaalitarkkailu. (Ed. Kekkonen: Arveleeko puhuja, että jotain olisi muuttunut?) — Totean vain, kun heitettiin kysymys siitä, olisiko tilanne Yhdysvaltain vaalien osalta muuttunut, että en osaa sanoa, olisiko tilanne muuttunut, mutta ainakin kansainvälinen seuranta olisi voinut raportoida ehkä sellaisia seikkoja, joihin vastaisuudessa Yhdysvaltain vaaleja järjestettäessä tulisi kiinnittää huomiota. Tämähän on tarkoitus vaalitarkkailussa yleisemminkin.

Vaalitarkkailu on tähdellistä, tärkeää. Valiokunta ehdottaa, että tähän tulisi myöskin pitkäjänteisempää kansanedustajatarkkailua. Itse en ole siihen välittömästi suhtautumassa kielteisesti, mutta kun tunnistaa aikatauluongelman, ehkä sittenkin on tarkoituksenmukaisempaa se, että kansanedustajat pääsääntöisesti osallistuvat lyhytaikaiseen vaalitarkkailuun. Etyjihän joka tapauksessa organisoi kansainvälisen vaalitarkkailun aina pitkäjänteisesti. Siinä on aina seuranta ennen vaaleja, myöskin vaalien jälkeen, joka on pitkäjänteisempää. Saattaa olla paikallaan, että jossain yhteyksissä myöskin kansanedustajat voisivat osallistua tähän pidempiaikaiseen vaalitarkkailuun. Mutta kun tietää kansanedustajien aikataulut, voi olla, että se ei tule täysin onnistumaan.

Arvoisa puhemies! Toinen olennainen ulottuvuus, jonka Etyjin parlamentaarinen yleiskokous on kehittänyt, ovat niin sanotut demokratiaryhmät. Ensimmäinen sellainen perustettiin Valko-Venäjään liittyen, toinen Moldovaan liittyen viime vuoden alussa, ja nyt niitä on perustettu myöskin Kosovoon liittyen ja Abhasiaan, Georgiaan, liittyen. Itse olen ollut vetämässä Moldovaan liittyvää demokratiaryhmää toista vuotta. Siltä osin voin sanoa, että kansanedustajaurani kannalta ehkä yksi palkitsevimmista toimintamuodoista on ollut johtaa Moldova-työryhmää. Selkeästi ensi kerran kansanedustaja on kiinni operatiivisessa poliittisessa toiminnassa, eikä vain niin kuin normaalisti kansainvälisellä puolella olemme konsultatiivisessa asemassa. Me olemme olleet kiinni siinä diplomaattisessa työssä, jolla pyritään edesauttamaan rauhan ratkaisun löytymistä tuohon aikaisemmin sisällissodan repimään maahan eli Moldovaan.

Tähän liittyen eli nyt aivan tuoreena asiana viime viikolla meillä Suomessa järjestettiin Moldova-työryhmän toimesta kansainvälinen parlamentaarikkokokous, jolloin tutustuimme Ahvenanmaan itsehallintomalliin ajatuksena se, että Ahvenanmaa voisi toimia esimerkkinä, jolla tämä Transnistrian separatistisen alueen ongelma voitaisiin ratkaista. Eli siis siihen sisällissotaan, joka Moldovassa oli, löytyisi ratkaisu itsehallintoa kehittämällä. Oli mielenkiintoista havaita, että tämä oli parlamentaarikkokokous, johon osallistui Moldovasta ja Transnistriasta puhemiehistötasoinen delegaatio. Myös Venäjältä, Ukrainasta, Romaniasta ja Länsi-Euroopasta oli parlamentaarikkoja paikalla. Tuo kokous oli katsottu niin arvokkaaksi ja tärkeäksi myös hallitusten tasolla, että hallitusten pääneuvottelijat, jotka parhaillaan hakevat neuvotteluratkaisua, sovitteluratkaisua, tuohon kriisiin, osallistuivat kaikki tähän kokoukseen.

Niin Transnistriasta, Moldovasta, Ukrainasta kuin Venäjältä ja Etyjistä pääneuvottelijat olivat mukana tässä meidän seminaarissamme, joka oli siis sekä Helsingissä että Ahvenanmaalla. Tämä kertoo hyvin konkreettisesti siitä, että parlamentaarisella työllä, joka on pääsääntöisesti hallitusten toimintaa seuraavaa, kontrolloivaa työtä, voi olla myöskin sellainen ulottuvuus, jossa me olemme omalta puoleltamme edesauttamassa sellaisten foorumien, neuvotteluprosessien, aikaansaantia, jota hallitukset voivat luontevasti käyttää hyväkseen.

Aivan selvää tässä Moldova-työryhmässä, niin kuin kaikissa näissä Etyjin työryhmissä, parlamentaarisen yleiskokouksen työryhmissä, on se, että nämä työryhmät eivät ole itsenäisiä siltä osin, etteivätkö ne olisi selkeästi sidoksissa Etyjin perusprinsiippeihin, Etyjin toimintaan, ja todellisuudessa nämä parlamentaariset ryhmät työskentelevät tiiviissä yhteistyössä Etyjin maatoimistojen kanssa ja tietysti myös viime kädessä Etyjin ministerikokouksen kanssa ja pysyvän komitean kanssa myöskin, jolloin Etyj esiintyy näissä asioissa yhdellä äänellä, mutta sillä on useita erilaisia toimintaulottuvuuksia, mikä tarjoaa nimenomaan sen mahdollisuuden, että sopivissa yhteyksissä voidaan käyttää hyväksi näitä eri foorumeja. Tässä suhteessa parlamentaarikkotyö on ollut arvokas lisä tähän Etyjin toimintaan, joka näkyy yleiskokouksen toiminnassa ja nyt konkreettisesti muun muassa näissä demokratiaryhmissä.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Näiden hyvin kattavien puheenvuorojen jälkeen ei ole syytä toistaa sitä arvostusta, tai ehkä olisi syytä, mutta ajanpuutteen takia ei ehkä kannata toistaa sitä arvostusta, mitä valiokunta tunsi ja mitä tunnemme tätä työtä kohtaan.

Yhteen avoimeen eurooppalaiseen haavaan haluaisin kyllä kiinnittää huomiota, niin kuin on tehnyt ulkoasiainvaliokuntakin, ja se on Tshetshenia. On todellakin valitettavaa, että Etyj ei ole päässyt vuonna 2000 eikä sen jälkeenkään palaamaan Tshetsheniaan seuraamaan alueella vakavana jatkuvan kriisin kehitystä paikan päällä. Tässä suhteessa työ on pahasti kesken, näin voi sanoa, ja sinne olisi päästävä ihan myöskin tämän instituution itsensä, arvovaltansakin takia.

Ed. Elo mainitsi, että Euroopan neuvostolla on hyvin vahva rooli Tshetshenian kysymyksessä. Se pitää paikkansa, mutta se ei tietenkään, eikä sitä ed. Elo tietysti tarkoittanutkaan, poista sitä, että Etyjin on myös aivan välttämätöntä olla läsnä kyseisessä paikassa.

Ed. Kiljuselle, kun vähän tahdittoman välihuudon tein äskettäin: Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli Yhdysvalloissa juuri silloin, kun vaalitulos oli kaikkein muuttuvaisimmillaan. Ehkä tämä antoi pohjan välihuudolleni.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari puhui käytännön globalisaation hallinnasta, kun hän puhui tästä tärkeästä työstä, jota tehdään eri kansainvälisten järjestöjen parlamentaarisilla foorumeilla, ja nyt esillä on Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen työ. Minä todella toivoisin, että tämä työ voisi saada vähän parempaa arvostusta. Edelleenkin vuosien mittaan eteenpäin on menty, mutta en tiedä, löytyisikö se arvostus enemmän sitä kautta, että samat edustajat keskittyisivät kansainvälisiin tehtäviin vielä nykyistä enemmän ja sitä kautta hankkisivat paremman ja laajemman asiantuntemuksen eri järjestöihin eri järjestöjen parlamentaarisiin yleiskokouksiin osallistuessaan, vai tapahtuisiko se niin, että eduskunnan sisällä kansainvälisiä tehtäviä vielä enemmän hajautettaisiin, jolloin useammat kokisivat nämä tehtävät omakseen.

Järjestöjen yhteistyönjaon ja koordinoinnin tarpeesta minä olen aivan samaa mieltä kuin ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on sanottu, että tehokkuutta todella tarvitaan lisää. Ja kun täällä tuli esille Ipun mahdollinen tuleva rooli koordinoinnin hoitajana, niin se kyllä edellyttää sitten varsin perusteellisia muutoksia koko Ipun rooliin elikkä nimenomaan parlamentaarisen vastuun suhteen.

Mietinnössä toivotaan pitkäjänteisyyttä vaalitarkkailun suhteen. Mietin kyllä, miten se käytännössä järjestyisi, jos parlamentaarikot aikoisivat osallistua nykyistä pitkäjänteisemmin siihen, esimerkiksi vaalien jälkianalyysiin. Siinä on kyllä sitten jo aikatauluongelmat.

Kun ed. Elo viittasi puheenjohtaja Severinin lausuntoon, että enemmän politiikkaa, vähemmän diplomatiaa, niin on pakko sanoa, että sitä diplomatiaakin kyllä edelleen tarvitaan ajatellen esimerkiksi Venäjän asennetta Etyjin työhön tällä hetkellä. Olisi tavattoman tärkeää, että tällainen varauksellinen asenne pystyttäisiin voittamaan.

Ed. Kekkonen puhui Tshetshenian tilanteesta, ihmisoikeustarkkailusta siellä. Ja kun ajattelee sitä demokratiatyötä, jota tehdään Valko-Venäjällä, Moldovassa, niin olisi välttämätöntä saada Venäjä voimakkaammin mukaan tätä työtä tukemaan.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota. Ensinnäkin Tshetsheniaan. Se on todella valitettavaa, että Etyj ei ole voinut, parlamentaarinen yleiskokous ei ole voinut operoida tuolla alueella. Tässä on kysymys tietysti siitä, että Venäjä katsoo Tshetshenian olevan sen sisäisen suvereniteettiin kuuluva ongelma. Nyt me olemme kuitenkin jo hyväksyneet Etyjin perusperiaatteen siitä, että me puhumme yhteisestä turvallisuudesta ja myöskin me puhumme universaaleista ihmisoikeuksista. Tällöin ei enää tämän kaltainen sotatilanne, mikä Tshetsheniassa todellisuudessa edelleenkin vallitsee, ole yhden valtion sisäinen asia, vaan se koskee koko kansainvälistä yhteisöä. Sen vuoksi me täällä eduskunnassakin joudumme tästä asiasta puhumaan, ja sen vuoksi todellakin Tshetsheniasta on pakko puhua jatkossakin niin kauan kuin tätä konfliktia ei ole saatu sillä tavalla järjestykseen, että kaikkien perustarpeet tullaan huomioimaan.

Ed. Ryynänen viittasi kansanedustajien osallistumiseen parlamentaarisissa elimissä. Itse asiassa demokratiavajetta, jos näin halutaan sanoa, joka hallitustenvälisissä kansainvälisissä instituutioissa vallitsee, ei parhaiten paikata sillä, että perustetaan parlamentaarisia yleiskokouksia eri järjestöjen siipeen. Niillä voi olla oma merkityksensä. Ne ovat tiedonkulun kanavia. Ne tarjoavat konsultatiivisen yhteyden näiden järjestöjen ja kansanedustuslaitosten välille, mutta sittenkin olennaisin työ tehdään kansallisissa parlamenteissa. Se, miten se pitäisi tehokkaimmin tehdä, on se, että vastaisuudessa, kun ministerit menevät yleiskokouksiin, vuosikokouksiin ja hallintoneuvostojen kokouksiin, joissa tehdään päätöksiä näiden kansainvälisten järjestöjen toiminnasta, on sitten kysymys Valuuttarahastosta, Maailmanpankista, YK:n eri elimistä, Maailman kauppajärjestöstä tai muista vastaavista, luontevaa olisi, että ministerit tulevat parlamenttiin, eduskuntaan, ja raportoivat tänne. Tästä syntyy parlamentaarinen vuorovaikutussuhde ja seurantajärjestelmä. Tämän pitäisi tulla entistä selkeämmäksi ja vakiintuneemmaksi työskentelymuodoksi. Aivan kuten meillä unionin asioita hoidetaan parlamentissa, samalla tavalla pitäisi mandaatti ikään kuin päätöksentekoon hakea eduskunnasta muidenkin järjestöjen osalta. Se olisi sitä tehokkainta demokratiakatteen saamista tähän työskentelyyn.