Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maatalousyrittäjillä on vuodesta 1974 lähtien ollut mahdollisuus luopua maatalouden harjoittamisesta ennen vanhuuseläkeikää maatalouden niin sanotun luopumistuen turvin. EU:n liittymissopimuksen yhteydessä sovittiin vuonna 95 alkaneesta uudesta luopumistukijärjestelmästä, jota jatkettiin tietyiltä osin heikentyneenä vuoden 2000 alusta. Tämä laki päättyy vuoden 2002 lopussa.

Luopumistuki perustuu Euroopan yhteisön neuvoston asetukseen vuodelta 99. EU:n varhaiseläkejärjestelmällä pyritään turvaamaan maanviljelyn lopettavien vanhempien viljelijöiden toimeentulo ja edesauttamaan heidän korvaamistaan nuoremmilla viljelijöillä, jotka pystyvät paremmin kehittämään jäljelle jääneiden tilojen elinkelpoisuutta.

Vuoteen 2000 asti luopumistukilainsäädännön mukaan maataloustuotannosta luopuminen saattoi tapahtua luovuttamalla tai vuokraamalla pellot nuoremmalle viljelijälle, sukupolvenvaihdoksella tai lisäalueluovutuksena. Jos sopivaa viljelyn jatkaa ei löytynyt, pellot voitiin jättää myös viljelemättä. Luopumistukioikeus on ollut 55—64-vuotiaalla maatalousyrittäjällä, joka päätoimisesti on harjoittanut maataloutta kymmenen viimeistä vuotta ennen luopumista.

Luopumistukiohjelman piiriin tuli vuosina 95—99 noin 5 500 maatilaa eli noin 1 200—1 600 tilaa vuosittain. Vuonna 2000 järjestelmän muutoksen jälkeen uusia luopumistiloja oli vain noin 450. Lisämaaluovutukset ja sukupolvenvaihdokset on useimmiten toteutettu pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla, mikä vuoden 2000 alusta ei kuitenkaan enää ole ollut mahdollista. Viljelemättömyysvaihtoehto olisi ainakin tärkeä alueellisesti viljelijöiden tasa-arvon vuoksi. Luovutuksia muihin kuin maataloudellisiin tarkoituksiin ei ole juuri tällä puolen tapahtunut.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on selvittänyt maatalouksissa tapahtuneita luopumisia vuosina 1999 ja 2000. Molempina vuosina isännyys tai emännyys vaihtui yhteensä 950 maatilalla koko maassa. Puolessa vaihdoksista hyödynnettiin luopumistukea, jolla turvattiin luopujien taloutta jatkossa. Luopumistukitapauksissa jatkaja oli keskimäärin noin 29-vuotias, kun hän otti maatilan haltuunsa. Järjestelmän ulkopuolinen jatkaja oli melkein 36-vuotias, ennen kuin hän pääsi aloittamaan itsenäisenä viljelijänä. Tutkimus osoittaa selvästi, että maatilan sukupolvenvaihdos käy sitä epätodennäköisemmäksi, mitä myöhemmäksi se siirtyy, ovathan elämäntilanteet aivan toisenlaiset 29-vuotiaana kuin 36-vuotiaana. Sukupolvenvaihdosten kannalta olisikin erittäin surullista, jos luopumistuen ikärajaa tulevaisuudessa aiottaisiin nostaa.

Arvoisa puhemies! Nyt valiokuntaan lähtevässä lakiehdotuksessa esitetään, että maatalousyrittäjien luopumistuesta annettua lakia muutetaan siten, että luopumisjärjestelmän voimassaoloa jatketaan vuosille 2003—2006. Nykyiseen lakiin verrattuna ehdotus sisältää parannuksen, jolla turvataan vuokrausmahdollisuus, jota suurin osa ohjelmaan osallistuneista on aiemmin käyttänyt, sekä myös viljelemättömyysmahdollisuus. Maatalous vaatii sekä luopujilta että jatkajilta pitkäjänteistä suunnittelutyötä, joten luopumistukijärjestelmän jatkuvuus vuoden 2002 jälkeen on turvattava riittävän hyvissä ajoin. Euroopan unionin maatalouspolitiikan tavoitteena on luopumistukea hyväksi käyttäen edistää sukupolvenvaihdoksia. Mielestäni tätä on syytä alleviivata.

Maatalouden rakennekehitystä edesauttaa viljelijöiden ikärakenteen nuorentuminen, kuten me kaikki tiedämme. Nuorilla ammattitaitoisilla viljelijöillä on parhaat edellytykset kehittää omaa maatalousyrittäjätoimintaansa. Olennaista maatalouden rakennekehityksen kannalta on myös, että luopuvan sukupolven kohtuullinen toimeentulo turvataan. Useassa tapauksessa maataloudesta luopuminen lykkääntyy ikääntyvän viljelijän varhaiseläkeikään asti. Perusteita ikärajan nostamiseen 58 vuoteen mielestäni ei ole olemassa, ellei haluta maatalouden rakennekehityksen merkittävää hidastumista.

Keskeinen syy arvioitua alhaisempaan sukupolvenvaihdosten määrään liittyy maatalouden harjoittamiseen liittyviin tiukkoihin vaatimuksiin. Tiukat ehdot kokonaistulojen jakautumisesta tulolähteittäin ja Suomen oloissa huonosti soveltuva liitännäistoimintojen määrittely ovat toisaalta karsineet luopumistukeen oikeutettuja hakijoita ja toisaalta vähentäneet halukkaiden jatkajien määrää. Toinen merkittävä syy liittyy maatalouden yleiseen epävarmuuteen ja heikkoon kannattavuuteen, jotka vaikuttavat nuorten henkilöiden halukkuuteen ryhtyä tilanpidon jatkajiksi. Tämähän on meille kaikille aivan selvä tänä päivänä, että kannattavuus maataloudessa on heikko ja ennen kaikkea vallitsee yleinen epävarmuus, joka ei saa nuoria kiinnostumaan maataloudesta.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut työryhmän selvittämään jatkoa nykyiselle luopumistukilaille. Toivon, että työryhmä saa nopeasti esityksensä valmiiksi ja että työryhmä päätyisi nyt esitetyn lakiehdotuksen mukaiselle lainsäädäntötasolle. Erityisesti sitä, että sukupolvenvaihdoseläkkeelle pääsee 55-vuotiaana, on mielestäni pidettävä ehdottomana ja toisaalta sitä, että vuokraus- ja viljelemättömyysvaihtoehto otettaisiin lakiin, jos ei koko maahan niin ainakin alueellisesti porrastettuna, koska maan alueet ovat tässäkin suhteessa erilaisia.

Ikärajan nostaminen 58 vuoteen kiihdyttäisi tilaluvun vähenemistä ja johtaisi nopeasti siihen, että maatalous keskittyisi vain etelän parhaille viljelysalueille suurten kaupunkien ja asutuskeskusten läheisyyteen, missä jatkajilla olisi muita sivuansioita, mutta suuressa osassa maata ja ennen kaikkea syvällä maaseudulla maatalous tulisi loppumaan kokonaan. Tämä ei ole järkevää maatalouspolitiikkaa, tämä ei ole järkevää aluepolitiikkaa eikä tämä ole järkevää suomalaista yhteiskuntapolitiikkaa.

Jos me aiomme pitää kiinni omista puhtaista ja turvallisista elintarvikkeistamme, kuten ajankohtaiskeskustelussa elintarvikkeiden turvallisuudesta tässä salissa niin kauniisti ja yksituumaisesti puhuttiin, mielestäni tämä lakiehdotus tulisi mitä pikimmin käsitellä valiokunnassa ja tuoda tänne saliin, että viljelijäväestöllä olisi mahdollisuus myöskin tulevaisuudessa jatkaa puhtaiden elintarvikkeiden tuottamista.

Eero  Lämsä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän lakialoite maatalousyrittäjän luopumistuesta on paikallaan. Tähän liittyy se historia, että kun edellinen luopumistukijärjestelmä tuli voimaan heti EU-jäsenyyteen liittymisen jälkeen, muistaakseni 96, se oli katkolla vuoden 99 lopussa. Vuonna 99, kun asiaa käsiteltiin, hallituksen esityksenähän oli budjettiriihessä, että koko luopumistukijärjestelmästä tullaan luopumaan. Siinä oli yhtenä kantana se, että tällaista järjestelmää ei välttämättä tarvita rakennekehityksen näkökulmasta katsottuna, ja silloin olimme todella hyvin vaikeassa tilanteessa: onko hallitus todella tekemässä tällaista päätöstä, että koko järjestelmä lakkautetaan? Sukupolvenvaihtojärjestelmällähän on hyvin pitkä historia. Sukupolvenvaihdosjärjestelmä oli kansallisessa lainsäädännössämme 70-luvun puolen välin paikkeilta lähtien, ja se on toiminut erittäin hyvin.

Joka tapauksessa silloin vuonna 99 budjettiriihessä se oli katkolla. Muistan, kun ministeri Enestam Rkp:sta otti asian pöydälle. Tästä alkoivat neuvottelut uudelleen, ja nykyisenlainen luopumistukijärjestelmä kuitenkin otettiin käyttöön. Siinä mielessä haluan tuoda esille ministeri Enestamin ponnekkuuden asiassa. Itse asiassa kaikki hallituspuolueet olisivat hylänneet koko järjestelmän silloin.

Nykyinen, vuoden 2000 alusta voimaan tullut luopumistukijärjestelmä, joka hyväksyttiin 99 joulukuussa, rajattiin koskemaan vain niitä ikääntyneitä viljelijöitä, jotka myivät tilansa joko sukupolvenvaihdoksessa tai lisämaaluovutuksena. Kun asiaa käsiteltiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa, silloin monet asiantuntijat arvioivat, että tässä muodossa hyväksyttynä hallituksen esitys tulee aiheuttamaan eriarvoisuutta varhaiseläkkeelle pääsyssä ja samalla myös hidastaa ja tietyllä tavalla vääristää maatalouden rakennekehitystä.

Hallitus on painottanut jo ensimmäisessä hallitusohjelmassaan vuonna 1995 maatalouden rakennekehityksen välttämättömyyttä. Nykyinen voimassa oleva luopumustukijärjestelmä on tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa, sillä tilojen kehittäminen vaikeutuu, kun vuokrattavan lisämaan tarjonta vähenee. Myös tilakoon kasvattaminen vaikeutuu niillä tiloilla, joilla ei ole mahdollisuutta sitoa pääomia lisäpellon hankintaan. Tämä koskee erityisesti nuoria viljelijöitä.

Maatalouden rakennekehityksen edistäminen edellyttää, että nuoria maatalousammattiin ryhtyviä sekä toimintaansa kehittäviä maatalousyrittäjiä tuetaan toiminnassaan. Yhtä olennaista rakennekehityksen kannalta kuitenkin on, että luopuvan sukupolven kohtuullinen toimeentulo turvataan. Muussa tapauksessa maataloudesta luopuminen useissa tapauksissa lykkääntyy ikääntyvän viljelijän vanhuuseläkeikään asti.

Nykyinen voimassa oleva maatalousyrittäjän luopumistukilaki kohtelee erittäin epätasa-arvoisesti luopumisikään tulevia viljelijöitä. Varhaiseläkkeelle siirtymismahdollisuus tulee olemaan niillä viljelijöillä, joille löytyy jatkaja mieluiten samasta perhepiiristä, koska omistusoikeus on kokonaisuudessaan siirrettävä, samoin niillä, jotka ovat valmiita myymään maansa jollekin naapuriviljelijälle ja joille ostaja sitten löytyy. On aivan selvää, että myymisen kynnys on monelle varsin korkea, sillä tila haluttaisiin pitää suvulla. Se on aivan luonnollinen asia. Niin kuin tilastoista nyt nähdään, ei myyntihalukkuutta ole, ja silloin jatketaan tuotantoa. Sitten myöskään sillä naapuritilalla, jolla on mahdollisesti nuorempi viljelijä, joka haluaisi kehittää tilaansa niin sanotulla EU-mittakaavalla, koska se on melkein pakon sanelemaa, että tilakokoa kehitetään, ei siihen ole mahdollisuutta, koska lisämaata ei ole saatavilla.

Minusta luopumistukijärjestelmä on nähtävä myös eläkepoliittisesta näkökulmasta. Sitä voidaan verrata työttömyyseläkejärjestelmään, joka edelleen nähdään välttämättömäksi elinkeinoelämän rakennemuutoksessa. Työttömyyseläkkeen ja siihen johtavan niin sanotun eläkeputken tarpeellisuudesta kaikki osapuolet, työmarkkinajärjestöt ja hallitus, ovat olleet yksimielisiä. Maatalouden rakennemuutoksen kourissa olevat viljelijät tarvitsevat samoin toimivan varhaiseläkejärjestelmän, joka vie nimenomaan rakennekehitystä hyvällä tavalla eteenpäin.

Ed. Vihriälä ottikin esille myös niin sanotun viljelemättömyyssopimusasian, joka ei sisälly voimassa olevaan luopumistukijärjestelmään, mutta oli aikaisemmassa luopumistukijärjestelmässä ja sisältyy nyt tähän lakialoitteeseen. Tälle löytyy kyllä perustelut ainakin niin, että sitä toteutettaisiin tietyillä osin maata sellaisilla alueilla, joilla ei ole jatkajia, mutta kuitenkin tuotannossa jatkaminen 65 ikävuoteen saakka on melkein mahdottomuus. Kun kuitenkin tilakokoa pitäisi pystyä jollakin tavalla laajentamaan, ainakin tuotantoa tehostamaan jne. eivätkä voimat tähän riitä ja viljelyksestä haluttaisiin luopua, mutta lisämaan ostajia tai vuokraajia ei ole, sellaisessa tilanteessa myös tällainen viljelemättömyyssopimusjärjestelmä olisi tarpeellinen. Tässä on nimenomaan varhaiseläkejärjestelmänäkökulma hyvin merkittävästi esillä.

Nykyinen maatalousyrittäjän luopumistukijärjestelmä on kansallisrahoitteinen, ja niin kuin lakialoitteessa tuodaan esille, tämä jatkossa olisi myös EU-osarahoitteinen, niin kuin oli ensimmäinen vuonna 96 voimaan tullut luopumistukijärjestelmä. Minusta tähän pitäisi pyrkiä, että käytetään EU:n rahoitusta tässä hyväksi mahdollisimman hyvin ja myös jatkossa rahoitus EU:sta otettaisiin huomioon.

Niin kuin ed. Vihriälä toi tosiaan esille, maa- ja metsätalousministeriö on asettanut työryhmän selvittämään, millä tavalla tätä järjestelmää jatketaan. Minusta on erittäin hyvä, että tämmöinen myönteinen signaali tälle asialle on tullut, että tämä ei päättyisi tähän, niin kuin näytti silloin, kun tämä tuli voimaan, että se on vain vuoteen 2003 ja sillä selvä. On huomattu seurannassa, että jos tätä ei jatketa, niin se on meidän rakennekehityksellemme erittäin kohtalokasta, ja nyt tätä jatkettaisiin. Mutta on erittäin tärkeää, että nämä tietyt parannukset ja korjaukset, jotka tulevat lakialoitteessa hyvin esille, myös hallituksen tulevassa lakiesityksessä huomioitaisiin.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän lakialoite n:o 51/2001 on erittäin kannatettava lakialoite. Sehän jatkaisi luopumistukijärjestelmää ja sen voimassaoloa vuosille 2003—2006. Aloite sisältää myös parannuksia nykyiseen lakiin nimenomaan niin, että vuokrausmahdollisuus sekä viljelemättömyysmahdollisuus tulisivat luopumistukiehtojen ja tuen pelisääntöjen piiriin. Tällä on erityinen merkitys Pohjois- ja Itä-Suomen alueella. Sen takia tämä parannus nykytilanteeseen pitäisi aikaansaada.

Sukupolvenvaihdosten edistäminenhän on välttämätöntä, jotta maatalouden jatkuvuus ja sitä kautta kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuus pystytään turvaamaan. EU:n ruokakriisithän ovat merkinneet sitä, että yleinen arvostus kotimaista ruokaa kohtaan on kasvanut, mikä on myönteinen asia, mutta tarvitaan myös monia käytännön toimenpiteitä, joilla tilojen kannattavuutta parannetaan ja toisaalta todella helpotetaan maatalouden sukupolvenvaihdoksia, luodaan edellytyksiä jatkajille ja tilojen kehittämiseen. Siinä mielessä lakialoite on hyvä ja kannatettava ja etenee toivottavasti myönteisesti valiokunnan käsittelyssä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vihriälän aloitteessa on hyvää sekä huonoa, tai sanotaan, että hyvää ja vähän arveluttavaa. Käyn tässä muutaman asian läpi.

Todettakoon aluksi, että aikanaan, kun nykyistä luopumistukilakia käsiteltiin eduskunnassa, en ollut hyväksymässä nykyistä lakia. Äänestin hallituspuolueessa ilmeisesti opposition mukana, koska muistan hyvin punaisen nappulan, kun painelin sitä. Minulla on tässä syvä ristiriita, vaikka ed. Vilkuna totesi äsken ohi kulkiessaan, että mitäs sie sorvari ymmärrät noista, kun sentään olen maaseudun eläjä ollut ikäni ja läheltä seurannut, miten ihmiset ajattelevat, ja jonkin verran ihan läheltä näitä tapauksia nähnyt. Itse en ole sentään luovutusta saanut sillä tavalla.

Ensiksikin tähän myönteiseen puoleen: Minusta ehdottomasti tässä lakiehdotuksessa on hyvää se, että pyrittäisiin vuokrausvaihtoehto saamaan uudelleen käyttöön. Nythän on nähtävissä tilastojen mukaan, että luopuminen on hidastunut ja ihan luonnollisesta syystä. Jos itse on raivannut pellot ja tehnyt ison työn siinä ja tiedetään, mitkä tunnesiteet on kuitenkin olemassa lähiympäristöön, joka mökin tai talon ympärillä sattuu olemaan, niin ei välttämättä heti tehdä radikaalia päätöstä, että se myydään naapurille tai kelle tahansa muulle. Sitä vielä naapurikateus aika paljon sotkee, että eihän ainakaan naapurille myydä. Varmasti Länsi-Suomessa ihmiset ovat vähän avarakatseisempia, mutta ainakin Itä-Suomessa määrätyn tyyppinen kateus on naapurin suhteen olemassa. Silloin kun nykyistä lakia käsiteltiin valiokunnassa, toin sen esille. Sen voi jo etukäteen kuvata, mitä tulee tapahtumaan, kun vuokrausvaihtoehto poistuu valikoimasta.

Joku asiantuntija aikanaan, kun nykyistä lakia hyväksyttiin, taisi olla jopa ministeriön virkamies, totesi, että jos vuokrausvaihtoehto jätetään tähän, rakennekehitys hidastuu. Sehän tarkoittaa sitä, että myyntivaihtoehto totta kai, jos se toteutuisi, nopeuttaisi tätä: tilakoko kasvaisi hetkessä ja se olisi pysyvämpää rakennetta. Mutta ihan niin virkamiesmäisesti eivät asiat kulje, ihmiset eivät toimi sillä tavalla vaan tulee tunnepuoli mukaan ja omat sidokset jo esi-isiin, niin ettei välttämättä olla valmiita luopumaan tunnesyystä myyntitarkoituksella. Eri asia ovat tulevat sukupolvet, jotka voisivat sen tehdä, koska niillä ei enää ole niin kovia siteitä. Sen takia vuokrausvaihtoehto on mahdottoman hyvä ja pitäisi ottaa käyttöön.

Toinen asia, joka minusta ei ole sinällään kovin aktiivi toimenpide, on viljelemättömyysvaihtoehto. Sitä en olisi välttämättä allekirjoittamassa. Ymmärrän sen kannan, jota edellinen puhuja korosti, että Itä- ja Pohjois-Suomessa ei välttämättä ole vaihtoehtoja, että joku vuokraisi tai ostaisi. Mutta kuitenkin aina viljelemättömyys on passiivimuoto. Minusta aina pitää jotain tapahtua, ei sillä tavalla, jotta tietoisesti pantaisiin pellot pakettiin. Se on huono vaihtoehto. Sen takia ennen pitää lähteä siitä, että etsitään semmoisia toimenpiteitä, millä pellot saadaan käyttöön, eikä niitä pitäisi panna pakettiin.

Mehän teimme viime kaudella merkittävän muutoksen, jopa saatiin EU:sta lupa siihen, että purettiin pakettipeltoja. Se johtui siitä, että monissa paikoissa Itä-Suomessa oli tarve. Muun muassa Ilomantsi on hyvä esimerkki siitä. On laitettu peltoja pakettiin ja siellä tarvittiin sitten marjanviljelyyn tilaa. Siellä olikin käynyt sillä tavalla, että ei ollut enää peltoja, mitä käyttöön ottaa. Samanlaisia tilanteita on ilmeisesti muuallakin, mutta tämä saatiin sitten muuttumaan, jotta tietyissä tapauksissa jopa paketteja puretaan. Siinä mielessä se on aktiivimpi vaihtoehto. Sen takia tämä on kyseenalainen juttu, pitäisikö maksaa siitä, kun jätetään viljelemättä pellot.

Muuten kannatan tätä, ja toivon mukaan tässä käy sillä tavalla, jotta hallitus tuo viisaudessaan meille hyvän esityksen, koska en usko, että tämä suoraan tämmöisenään menee läpi etenkään, kun tässä ei ole yli sataa nimeä. Tähän olisi pitänyt kerätä yli sata nimeä, sitten se olisi otettu valiokunnassa ilman muuta käsittelyyn. Näin vähillä nimillä voi olla vähän kyseenalaista.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtelan puheenvuoron johdosta haluan vain todeta, että oli hyvä, että ed. Lahtela näkee vuokrausvaihtoehdon myöskin hyvänä. Mutta on totta, myönnän avoimesti sen, että viljelemättömyysvaihtoehto ei ole aktiivinen vaihtoehto. Se ei ole sinänsä monessakaan mielessä perusteltu, mutta pitää muistaa, että meillä on kovin erilaisia elämänkohtaloita myöskin maatiloilla ja vanhoilla suku- ja perinnetiloilla, raivatuilla tiloilla, niin kuin edellä ed. Lahtela toikin esille. Kyllä tämäkin mielestäni palvelisi tätä kokonaisuutta, joten tämä voisi vaihtoehtona olla, jos ei koko maassa niin ainakin niissä osissa, joissa sille käyttöä tällä hetkellä löytyy.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Se voisi olla sillä tavalla alueellisesti tarkasti rajattuna, niin kuin ed. Vihriälä totesi. Siinä on omat puolensa. Kuten totesin Ilomantsin esimerkissä, siellä ei ollut mitään mahdollisuutta, kaikki ihmiset halusivat laittaa pellot pakettiin. Sitten yllättäen kuitenkin saatiin viriämään toisen tyyppistä toimintaa. Minusta maaseutupolitiikan, kun nyt mietitään ja tehdään eri näköisiä asioita, pitäisi painottuakin siihen, jotta etsitään vaihtoehtoja, koska meillä on hirveän paljon Suomessa tuotteita, joita tuodaan ulkoa. Miksi emme tekisi kotimaassa, kun meillä on kuitenkin ihmistyövoimaa ja pitää vielä maaseutu saada pidettyä asuttuna? Tekemisen puutetta on ihmisillä.

Pekka  Vilkuna  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella ed. Vihriälän tekemä lakialoite on erittäin ajankohtainen ja tärkeä. Tämä on huomattavasti suurempi kysymys Suomen kansalle ja kansantaloudelle kuin äkkiä noin vain vilkaisemalla monellekaan mieleen tulee. Maatalous on ollut ankaran rakennemuutoksen kourissa nyt jo vuosikymmeniä ja EU:n ajan yhä kiihtyvän rakennemuutoksen kourissa. Se vauhti, millä tilat suurenevat ja karjakoot suurenevat, on ainakin Länsi-Suomen puolella aivan hirvittävä. Siitä huolimatta sukupolvenvaihdoksia tehdään niin vähän. Ed. Vihriäläkin sanoi 950 koko maassa viime vuonna tapahtuneen. Se tarkoittaa sitä, että normaalilla sukupolvenkierrolla 25 vuoden päästä meillä ei ole kuin noin 20 000 tilaa, ja se on ehdottomasti liian vähän. Kaikki, mitä me voimme tehdä tämän tilanteen rauhoittamiseksi, hillitsemiseksi ja silti kehittämiseksi, on tervetullutta.

Se, että ikäraja pysyisi 55 vuotena, on erittäin tärkeää. Se on jo riittävän korkea raja siinä mielessä, jos ajatellaan esimerkiksi 52-vuotiasta isäntää, jolla on juuri opistosta valmistunut 26-vuotias poika intoa täynnä tulossa jatkamaan tilaa. Jos hän siinä 3 vuotta suostuu olemaan renkinä ja sen käytännön työn opettelemaan, niin kyllä viimeistään siinä vaiheessa on kiire päästä miehen itse tekemään työtä. Jos siinä on nähtävissä, että hän joutuu olemaan 6—7 vuotta rengin asemassa, niin kyllä hän ottaa ja lähtee vieraan hommiin. On varma asia, että jos nuori mies pääsee helpomman rahan makuun, niin hän ei tule enää takaisin tilalle. Tämmöinenkin näkökohta on otettava huomioon eikä ollenkaan vähäisenä näkökohtana.

Luopujallekin 55 on todella hyvä ajankohta. Hän on vielä niin voimissaan, että voi tilalla autella, ohjailla ja olla apuna. Jos todella rakennekehitys menee niin kuin se näyttää menevän, niin eivät ole enää yhden ihmisen työpaikkoja ne suurtilat, joita Nivalaankin koko ajan tehdään. Siellä pitää olla vanhemman isännän vielä siinä kunnossa, että hän on ainakin henkisenä apuna hyvin monesti.

Siinä on semmoinenkin asia, että myyminen on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä voimassa olevassa luopumislaissa. Se myynti on liian raju toimenpide. Todella maan myyntiin sisältyy aina muitakin kuin taloudellisia arvoja. Siinä ovat myös ne henkiset arvot, joista ed. Esa Lahtelakin äsken mainitsi. Jos siihen saadaan 10—15 vuoden miettimisaika vuokrauksen kautta, niin se selkiyttää molempien osapuolten tilannetta. Myyjän elämäntilanne selkiytyy, ja hän kypsyy myyntiajatukseen.

Eikä ole ollenkaan vähämerkityksellinen asia, että vastaanottajan, joka saa käyttää maita vuokraviljelyssä sen ajan, pääomahuolto helpottuu huomattavasti. Jos yhtä aikaa pukkaa sadalle lehmälle navettaa kaikilla automatiikoillaan, niin se on 2 miljoonan investointi tänä päivänä. Jos siihen vielä joutuu ostamaan samalla maat, pakko-ostona, niin siinä on kerta kaikkiaan rahatalous niin sekaisin, että ostajat joutuvat siinä puhtaaseen pakkotyöhön, koska ei heillä ole taloudellisista syistä mahdollisuutta palkata tekijöitäkäkään tilalle. Tässä on todella huomattavasti suuremmista ja moniulotteisemmista asioista kysymys kuin äkkiä tullaan ajatelleeksi. Jos ja kun eduskunnan täytyy pitää huolta maataloudesta ja omasta elintarvikehuollosta, niin tämä on yksi niitä asioita, joilla sitä voidaan hillitysti ja hyvästi hoitaa.

Mitä viljelemättömyyteen ja vuokraamiseen muuten tulee, niin kyllä se viljelemättömyys täytyy todella vielä jättää mahdolliseksi, mutta vain ja ainoastaan viimeiseksi vaihtoehdoksi. Jos tilaa ei ole järkevää myydä tai ei ole ostajaa, niin silloin kuitenkin vaikkapa maisemallisista syistä pelto pidetään mieluummin peltona kuin metsitetään, eli kyllä silloin pitää viljelemättömyys eli peltonakin oleminen jättää vaihtoehdoksi. Metsittäminen on toiseksi viimeinen vaihtoehto. Vuokraus ja myynti ovat ne vaihtoehdot, joita meidän pitäisi aktiivisesti ajaa.

Toivon ed. Vihriälän lakialoitteelle hyvää ja sen merkitykseen liittyvää merkityksellistä käsittelyä tässä talossa.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatilojen sukupolvenvaihdokset ja maatilatalouden rakennekehitys ovat hyvin tärkeitä pitkän aikavälin kysymyksiä. Meidän on huolehdittava siitä, että tilanhoidolla säilyy jatkuvuus. Meidän on tietenkin huolehdittava myös siitä, että luopujilla, pitkän päivätyön tehneillä, on mahdollisuus päästä kunniallisesti luopumaan tilanhoidosta, mieluummin tietenkin sukupolvenvaihdoksen kautta, toisaalta myynnin kautta vieraille, yrittäjille, jotka tilaansa kehittävät lisämaiksi. Sitten vaihtoehdot, jotka ovat vuokraus ja viljelemättömyys, nekin on sallittava.

Ed. Vihriälä, aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, jo totesi, että on mahdollistettava sekä vuokraus että viljelemättömyys. Tätä edellyttävät mielestäni erilaiset olosuhteet maan eri puolilla. Jos ajattelemme itäisen Suomen tilannetta tai Varsinais-Suomen tai Pohjanmaankin, Etelä-Pohjanmaan tilannetta, niin siellä on hyvin suuri ero näissä asioissa.

Kuten totesin, tärkeintä on huolehtia tilanhoidon jatkuvuudesta ja tärkeää on huolehtia siitä, että pelto säilyisi viljelyssä. Se on koko kansallisen elintarviketuotantomme perusasia. Mutta ellei tällaiseen ole mahdollisuutta, silloin viljelemättömyysvaihtoehto on niiden yrittäjien kannalta, jotka ovat usein pienellä tilalla vaikeissa olosuhteissa pitkän päivätyön tehneet, oikea. Heille pitäisi sallia mahdollisuus kunnialliseen luopumiseen ja siihen, että he voivat saada vielä jonkinlaisen toimeentulon luopuessaan maataloustuotannosta. Metsittämisvaihtoehto on totta kai varteen otettava vaihtoehto, mutta senkään osalta ei aina ole mahdollisuutta. Jos siihen ei liity toimeentulon paranemista, toimeentulon turvaa, se ei tietenkään monille tule kysymykseen.

Tähän luopumistukeen sisältyy myös — se on tunnustettava — sosiaalipoliittinen näkökulma. Mielestäni maatalouspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa tässä suhteessa ei voida täysin erottaa toisistaan. Kuten totesin, on tärkeää, että huolehditaan niiden toimeentulon järjestämisestä, jotka eivät voi luopua tilasta sukupolvenvaihdoksen tai myynnin kautta, myös näissä viljelemättömyystilanteissa.

Arvoisa puhemies! Tässä mielessä lainsäädäntö, joka meillä nyt on voimassa, tarvitsee tässä lakialoitteessa ehdotetut korjaukset. Mielellään nämä asiat pitäisi saada hoidettua mahdollisimman pian, niin että säilyisi ja olisi varmuus siitä, että jatkossakin luopumistukijärjestelmä on meillä käytössä. Aloitteessa ehdotetaan, että se olisi käytössä tämän rakennerahastokauden loppuun. Uskon niin, että jatkossakin tällaista järjestelmää tarvitaan. Suomen oloissa mielestäni on välttämätöntä, että me käytämme nämä mahdollisuudet hyväksemme kansallisen kotimaisen elintarviketuotannon ja myös maaseudun kehityksen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla ja muistamme todella sen, että maatilatalous ja ruoantuotanto ovat pitkäjänteisiä. Ne vaativat entistä enemmän ammattitaitoa. Ne vaativat entistä enemmän ponnistelua yrittäjäperheeltä ja riskinottoa, eikä se työ, kuten hyvin tiedämme, ole näinä aikoina helppoa. Kaiken lisäksi, vaikka työ on hyvin vastuullista, se ei ole kovin hyvin palkattua. On hatunnoston arvoinen asia, jos ja kun nuoret harkitsevat maaseutuammattia ja viljelijän ammattia. On tärkeää, että heidän lähtötilanteestaan, sukupolvenvaihdoksen mahdollistamisesta huolehditaan ja todella luopujan ikäraja pidetään jatkossakin 55 vuodessa. Se on välttämätöntä jatkajan näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tämän lakialoitteen mukaisen lainsäädännön aikaansaamista mahdollisimman ripeästi.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vihriälän tekemä lakialoite on varsin perusteltu. Vaikka siinä ei olekaan yli sataa nimeä, se on syytä kuitenkin asianmukaisesti käsitellä. Maatalousyrittäjien luopumistukijärjestelmä on hyvä, ja on perusteltua, että sitä edelleen jatketaan vuodesta 2003 vuoteen 2006.

Tässä yhteydessä haluan nostaa yhden seikan esiin, joka vielä näissäkään puheenvuoroissa ei ole tullut, elikkä sen, että tänä päivänä perheisiin syntyy lapsia yhä myöhemmin ja myöhemmin. Viisikymppinen isä kolmevuotiselle lapselle ei ole mikään harvinaisuus. Silloin kun ajatellaan jatkomahdollisuutta tilalla, tämä lapsi saattaa olla tilan esikoinen, ja kun isännän eläkeikä tulee, nykyisen lain mukaan pitää myydä tila, ja se on sitten myyty. Kun kuitenkin halutaan tietynlaista jatkuvuutta, olisi perusteltua, että tässä yhteydessä voitaisiin, vaikka isäntä siirtyykin luopumiseläkkeelle, tilan pellot vuokrata ja sitten aikanaan palauttaa tilan yhteyteen niin, että tämä nuori yrittäjä, viljelijäksi ryhtyvä, sitten voi jatkaa isänsä töitä. Tätä tässäkään lakiehdotuksessa ei ole otettu huomioon. Tämä on sen verran uusi ilmiö, että toivon mukaan tässä talossa eletään myös näiltä osin ajan hengessä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä asiassa ei oikeastaan ole mitään semmoista käsittelemätöntä sarkaa, joka ei olisi tullut ylevästi läpikäytyä ja tärkeäksi nähtyä. Siinä mielessä yhdyn kaikkeen edellä kuultuun, mutta lisäisin vielä, kun tätä vakavassa mielessä valiokunnassa nyt työstetään eteenpäin, aavistuksen verran pykäläsisältöön, ettei tätä tulisi niin luetuksi niin kuin se Raamatun tulkitsija, joka sieltä vastapuolelta tulkitsi ja luki mieleisekseen. Kun 9 §:n 6. kohdassa, jossa sanotaan: "- - joka sitoutuu - -" jne. "- - siitä, että tila tulee asianmukaisesti hoidetuksi huomioon ottaen muun muassa eläinsuojelulain (247/1996) säännökset, niin kauan kuin luopujalle maksetaan luopumistukea, vähintään kuitenkin viiden vuoden ajan." Tämä asia tarkoittaa sitä, että hoidetaan niin ja niin, mutta tätä lukien sen tulkitsijan lailla tulee sellainen vaikutelma, että silloin tämä asianmukainen hoito pitäisi lopettaa. Tämä tulisi jotenkin toisin muotoilla ja tarkentaa.

Samoin 10 §:n 4. kohdassa sanotaan, miten ja millä lailla: "- - jonka maatilan peltoala luovutuksen tai vuokrauksen johdosta kasvaa vähintään kahdella hehtaarilla - -" jne. Jos ajatellaan, että tilalle on maita kertynyt sinne tänne ja on 1,5 hehtaarin peltolohko, joka ei satu muuta kuin jollekin viljelijälle vain, tämä estää tavallaan tämän eläkkeen saamisen ja muodostumisen. Katson, että viimeksi tulkittu kohta joutaa siitä kokonaan pois.

Rouva puhemies! Toivoisin vielä niin, kun ed. Vilkuna näyttävästi asiaa kommentoi omalta kohdaltaan, että otettaisiin myös maanviljelijän kohdalta eläkkeen osalta päätoimisuusvaatimus huomioon, että jos on ollut huomattavia yhteiskunnallisia ja muita tuloja, tämä ei estäisi maatalousyrittäjän eläkkeelle pääsyä, jos muita tuloja sillä kertaa ei enää ole käytettävissä.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maatilojen sukupolvenvaihdoksia tehdään Suomessa tällä hetkellä aivan liian vähän. Sen vuoksi tämä lakialoite maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta on hyvin tervetullut ja perusteltu.

Nykyisen lain suurin virhe oli mielestäni se, että vuokramahdollisuus jäi pois luopujalta. Sitä perusteltiin sillä, että maatalouspolitiikassa pitää jatkajiin kiinnittää päähuomio ja oston kautta he voivat parhaiten lisätä tilaansa. Mielestäni se oli virkamiesajattelua. Käytännössä, niin kuin täällä on todettu, inhimilliset tekijät myös luopujan osalta pitäisi ottaa huomioon. Monessa perheessä tarvitaan useamman vuoden mietintävaihe, ja vuokraus on siinä pehmeä keino, ja jatkajalle jää aikaa valita, ryhtyykö hän maatalousyrittäjäksi vai myydäänkö tila mahdollisesti sen jälkeen.

Mielestäni ostovaihtoehto ei ole myöskään taloudellisesti perusteltu. Se johtaa aika suuriin investointeihin. Muistan, kun muutama vuosi sitten tehtiin kannattavuusselvitys. Sen mukaan suurin ongelma tilojen kannattavuudessa tuotantorakennuksiin investoineilla tiloilla oli se, että oli liian paljon sidottu rahaa nopeasti myös lisämaan ostoon. Vuokravaihtoehto olisi huomattavasti halvempi tilakoon kasvattamisessa. Suomessa on kansainvälisestikin hyvin vähän vuokrapeltoa käytössä verrattuna moniin muihin EU-maihin.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Juuri muistelen edellisen kerran, kun asiaa käsiteltiin, ministeri Hemilän perustelleen, että maa pitää myydä pois, jatkajien hyvinvoinnin turvaamisella. Mutta siinä on todella taloudellinen hyvinvointi hyvinkin vahvasti uhattuna, jos ostopakko on.

Alueellisia erilaisuuksia tähän pitää todella saada. Jos myymisestä pidetään välttämättä kiinni ensisijaisena vaihtoehtona, niin kyllä niillä alueilla, joilla ei markkinatalouskäytännön mukaan ostajia ole, pitää valtiolle tehdä velvollisuus ostaa. Jos kerran valtiovalta tekee päätöksen, että vain myymällä pääsee, silloin sen pitää vastata huudoistaan ja ostaa ne pois, joita muut eivät halua ostaa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vihriälän lakialoite maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta on erittäin ajankohtainen ja perusteltu. Minusta se on valmisteltu hyvin huolella ja vastaa siihen haasteeseen, millainen luopumistukijärjestelmä meillä itse asiassa pitäisi tästä eteenpäin olla.

Kun maakunnassa keskustelee maatalousyrittäjien kanssa ja kysyy, mikä on se kipein ongelma, joka tänä päivänä maatalouselinkeinon harjoittamisen piirissä on, eittämättä saa vastauksen, että se on tämä vajavainen ja puutteellinen luopumistukijärjestelmä. Mikäli lainsäädäntö saadaan sellaiseksi kuin lakialoitteessa ehdotetaan eli palautetaan viljelemättömyys- ja vuokrausvaihtoehdot, uskon, että luopumistukien kysyntä kasvaa huomattavasti ja toisaalta sukupolvenvaihdokset lisääntyvät.

Esimerkiksi Etelä-Savossa, mikäli mieli on siellä maatalouselinkeinoa tulevaisuudessa harjoittaa, pitäisi tapahtua noin 100 sukupolvenvaihdosta vuodessa. Viime vuonna näitä tapahtui 14. Ongelma on juuri keskikokoisten tilojen kohdalla se, että jatkuvuutta ei tule eikä tuotantoa synny, ellei nuoria viljelijöitä saada myöskin keskikokoisille tiloille. Siksi pidän erittäin kannatettavana tätä lakialoitetta. Toisaalta toivon, että mikäli asia ei tämän lakialoitteen kautta edisty, maa- ja metsätalousministeriön työryhmä ottaa kuitenkin lakialoitteessa ehdotetut periaatteet huomioon valmistellessaan lain jatkoa vuosille 2003—2006.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maatalousyrittäjien luopumistukilainsäädäntöä on muutettava aivan juuri niin kuin ed. Vihriälä aloitteessaan esittää.

Kun vuokrausvaihtoehto suljettiin pois luopumistukimenettelystä, se suoraan vaikeutti lisäpellon hankintaa aivan erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Se samalla nosti myöskin pellon hintaa ja vaikutti sitä kautta negatiivisesti maatilayrittäjien pääomahuoltoon ja tilojen rakenteeseen. Kun kehittämistyötä on voimakkaasti tehty, meillä on myöskin määrätyt rajat investointitukien saamiseksi peltoaloille. Jos eivät ne täyty, myöskään tukia ei saa. Kun lisäpellon saanti vaikeutui, tämä vaikutti suoraan myöskin kehittämistukiin ja sitä kautta myöskin innostukseen ja kiinnostukseen jatkaa maatalousalalla.

Myöskin täytyy kiinnittää huomiota jaksamiseen ja työssä uupumiseen, joka viljelijäväestön kohdalla on aivan erityisesti tullut esille paljon vakavammin kuin muilla ammattiryhmillä. Tämä osaltaan on myöskin vienyt huonompaan suuntaan siinä mielessä, että kun ei ole voinut vuokrata, ei ole ollut myöskään ostajia. Se tässä täytyy myöskin huomioida.

Maatalouden kiinnostavuus nuorten keskuudessa on alamaissa. Sitä täytyy myöskin kohentaa. Kaikki ne keinot, joilla me pystymme vaikuttamaan siihen, että sukupolvenvaihdoksia tehdään entistä enemmän, täytyy käyttää hyväksi. Ehdotettu lakialoite on yksi niistä.

Todettakoon omalta kohdaltani se, että jos nykyisellä sukupolvenvaihdosvauhdilla eteenpäin mennään, itsekin olisin reilusti yli satavuotias ennen kuin luovuttaisin tilani, ja katson, että olen jo hiukan liian iäkäs silloin tuota työtä jatkamaan. Toivoisin, että sukupolvenvaihdostapahtumia olisi aivan toisessa mittakaavassa kuin tällä hetkellä. Aivan niin kuin ed. Nousiainen äsken sanoi, lähestulkoon kymmenkertainen määrä niitä täytyisi omassa maakunnassanikin olla, jotta pystyttäisiin oikeassa tahdissa tiloja vaihtamaan.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän lakialoite on ihan asiallinen, ja siinä on käytetty varmasti monenlaista asiantuntemusta, kun tämä on laadittu. Puheenvuorot, jotka tästä on käytetty, ovat pääasiallisesti olleet sen suuntaisia, että niihin voi hyvällä syyllä yhtyä. Nimenomaan tämä myyntitilanne on koettu ongelmaksi. Ainakin Pohjanmaalla — ja sieltä ed. Vihriälän aloite ilmeisesti hyvin pitkälle on lähtenyt liikkeelle — tämä muutos edesauttaisi sitä, että luopumistilanteita tulisi paljon enemmän.

Tähän liittyy eräs toinen ongelma, joka ei varsinaisesti tässä lakialoitteessa ole esillä mutta jonka voinee tässä samassa yhteydessä ottaa esille. Ainakin Pohjanmaalla on useampia sellaisia tiloja, joissa veljekset taikka sisarukset harjoittavat maatilataloutta ja ikäero saattaa olla sellainen 15—20 vuotta.

Käytännössä on nyt tullut ongelmaksi se, että jos toinen täyttää vaaditut 55 vuotta ja yrittää päästä luopumistuelle, hän ei pääse ennen kuin tämä toinenkin täyttää sen 55, vaan joutuu viljelemään sitä tilaa, olemaan mukana siinä, varsinaiseen eläkeikään asti. Taas toisaalta, jos nuorempi lopettaa maatalouden ja joutuu siirtymään työnhakuun, sitten mitä todennäköisimmin, kun hän täyttää 55 vuotta, hän ei saa luopumistukea lainkaan. Eli tällaisia käytännön ongelmia on muodostunut.

Voimassa olevan lain mukaan myös tämän suuntaiset tilanteet ovat muodostuneet pullonkaulaksi. Eli toivoisi, että jos valiokunnassa ei oteta käsittelyyn ed. Vihriälän lakialoitetta ja samassa yhteydessä mahdollisesti näitä ongelmia, niin asianomainen työryhmä ottaisi ne esiin. Uudessa laissa vuonna 2002 voitaisiin tämäkin puute korjata.