Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tästä lainkäsittelystä on ihan hyvä aloittaa eduskunnan syyskausi. Keväthän oli sellaista kuohuntaa, ja tämä ehdokkaiden ja kansanedustajien vaalirahoitus oli yksi niistä suurista asioista, jotka paljon herättivät myös yleistä mielenkiintoa, eivätkä pelkästään tässä eduskunnan täysistuntosalissa. Siinä mielessä on ihan hyvä, että oikeusministeri Braxkin on paikalla.

Olen tässä ihmetellyt jo vuodesta 99 alkaen, kun tätä edellistä lakia käsiteltiin ja säädettiin, ja silloin se herätti paljon ihmetystä, miksi eduskunta säätää itselleen lain, jossa ei ole ollenkaan rankaisupykälää. Valitettavasti jouduimmekin sitten huomaamaan, että jotkut ovat voineet jopa tulkita niin, että kun laista ei ole tulossa sakkorangaistusta tai mitään muutakaan rangaistusta, niin se voidaan yhtä hyvin jättää ottamatta huomioon. Siinä mielessä totta kai on ikävää, että tulee ilmi asioita, jotka pistävät epäilemään kansanedustajaehdokkaiden tai kansanedustajien omaatuntoa, käsitystä oikeasta ja väärästä ja käsitystä lain soveltamisesta. Mutta toisaalta on ihan hyvä, että edes jonkin verran mennään eteenpäin. Tämän lakiesityksen osalta olen kyllä pettynyt siihen, että tässä ei vieläkään esitetä rankaisua lain noudattamatta jättämisestä. Tässä otetaan yksi askel eteenpäin, eli ehdokkaan kunnallisvaaleissa pitää myös eritellä kulut eli se, mihin vaaliraha on mennyt. Mutta tämä kaikkein olennaisin ja tärkein asia jää tästä puuttumaan.

Toinen asia, joka jää ihmetyksen varaan ja josta toivottavasti ainakin myöhemmin saadaan selvitys, on se, miksi oikeusministeriö ei ole valvonut tämän lain noudattamista. Kun on tullut selvästi puutteellisesti täytettyjä vaalirahailmoituksia oikeusministeriöön, ne on vaan siirretty julkisesti internetiin kansalaisten ihmeteltäväksi mutta niiden puutteellisuuksiin ja selviin virheellisyyksiin ei ole puututtu.

Laissa oli aikaisemminkin ja tässäkin esityksessä on maininta siitä, että 1 700 euron summan jälkeen pitää eritellä, mistä vaalirahat ovat tulleet, ja tarkoituksena on tietenkin kertoa kansalaisille, kuka rahoittaa ja kenelle ollaan kiitollisuudenvelassa. Summa oli 1 700 euroa eli aika huomattavan suuri, kun ajattelee tavallisen kansalaisenkin kuukausipalkkaa. Ilmoituksissa oli paljon tietoja, joista selvästi oikeusministeriössäkin nähtiin, että ne eivät noudata lakia, niin että on todella outoa, että ei siihen puututtu. Itse asiassa uskon jopa, että jos kansanedustajille olisi kerrottu ja huomautettu, että olette jättäneet virheellisen ilmoituksen, niin moni olisi siinä vaiheessa korjannut asian.

Sen vuoksi olen pettynyt tähän lakiesitykseen siinä, että tässä ei puututa siihen virheelliseen ilmoitukseen. Tässä ei vieläkään kerrota, kuka valvoo, miten valvotaan ja kuka puuttuu ja kuka antaa niitä korjauskehotuksia, eikä myöskään sitten sitä, että jos virheellisesti toimii, siitä tulee rankaisu. Kuulin keväällä niitä selityksiä siitä, että on liian kiire, ei pystytä niin nopeasti valmistelemaan, mutta siitä huolimatta olisin todellakin toivonut, että kun tätä lakia korjataan, niin korjataan sitten kerralla pahimmat virheet pois.

Toivon, että epäilyni on aiheeton ja turha, kun epäilen sitä, että oikeasti hallituksella ei ole edes tarkoituksena antaa sellaista lakia, jossa säädetään rangaistavaksi virheellisen vaalirahailmoituksen jättäminen. Toivon todellakin, että tämä pelkoni on aiheeton, mutta kun katsoo esimerkiksi edellisen lain soveltamisen noudattamista, niin ei voi muuta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta, niin kuin ainakin yksi sananlasku kuuluu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun nyt eletään tätä kunnallisvaalien alusaikaa, niin on tietysti todettava, että tämä hallituksen esitys tähtää myös kunnallisvaalirahoitukseen.

Samalla on todettava myös näistä valtiollisten vaalien kokemuksista vuodelta 2007, että silloiset suurrahoittajat eli tämä Kehittyvien maakuntien Suomi ja erilaiset huonekalutahot tähtäsivät myöhemmin hyvin paljon kaavoitukseen, siis kaavoitukseen vaikuttamiseen, maakuntakaavaan esimerkiksi, ja nämä tulivat näissä Ideapark-hankkeissa Lohjalla jne. ja tulevat jatkuvasti esiin. Nyt kunnallisvaaleissa tietysti ratkaiseva kysymys on se, ketkä valitaan päättämään kaavoista. Kaavamonopoli on kunnilla: asemakaava, yleiskaava ratkaistaan päätöksenteon osalta kuntien saleissa, ja sitten maakuntakaava ratkaistaan kuntien valitsemien toimijoiden kautta ja heidän tekemänään maakuntaliitoissa.

Näin ollen tämä kysymys on hyvin aktuelli ja tärkeä myös maankäyttö- ja rakennuslain aidon toteutumisen vuoksi, ettei mennä kabinettiratkaisuihin, joissa vaikuttavat vaalirahoitus ja siitä johtuvat velvoitteet, ja toisaalta sitten, että tavallisen kansalaisen mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä tehtävään päätöksentekoon nimenomaan perustuslain näkökulmasta toteutuu. Sillä tarkoitan sitä, ettei näitä kaavoja ohiteta ja maakuntakaavoja mitätöidä esimerkiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen oli tietysti aivan oikeassa siinä, että jännittävissä merkeissä mennään kohti kunnallisvaaleja. Nyt näyttää lehdistön mukaan olevan keskeistä se, lähteekö liikemies Sukari kannattamaan vaalien sujumista omilla lahjoituksillaan vai ei.

Arvoisa puhemies! Minulla on tähän aikaisempaan tapahtumiseen liittyen yksi hyvin merkittävä näkökohta mielessäni, ja se on se, että nyt valitettavasti kävi ilmi, että oikeusministeriössä asianomainen virkamies ei ollut ihan tarkkaavainen näissä asiakirjojen laatimisissaan, ja sitten kun sitä asiaa perattiin, silloin kävi ilmi, että hän ottaa "yksin kokonaan vastuun tästä asiasta". Tässä tulee tietysti mieleen, kontrolloiko oikeusministeriössä kukaan toistensa tekemisiä elikkä onko prosessissa laatija ja kontrollööri vai onko se vain yhden ihmisen muistin ja taidon varassa. Kun oikeusministeri on täällä paikalla, niin se olisi erinomaisen hyvä tietää, koska nimenomaan tämänlaatuisissa asioissa näillä päätöksillä on yleistä moraalistakin merkitystä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalilain tarkennus on hyvä asia. Kannatan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. On hyvä, että selkeästi vaaditaan erittelyt ehdokkaan omista varoista sekä toisaalta ehdokkaan, hänen tukiryhmänsä ja muun hänen tukemisekseen perustetun yhteisön saamat ulkopuoliset tukisummat. Nämä ryhmitellään yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, puoluejärjestöiltä ja muilta vastaavilta päätahoilta saatuihin tukiin. Tämä on nyt selkeää.

Ed. Lapintie kritisoi lakia sen osalta, että lain noudattamatta jättämisestä ei ole rankaisua. Tämä on hurskastelua. Totean, että kaikista muistakaan rikoksista, esimerkiksi polkupyörällä ajosta kypärättä, ei ole säädetty rangaistusta. Luulenpa, että media on antanut jo rankaisunsa niille, jotka tietämättään tai tahallaan ovat jättäneet puutteellisen ilmoituksen.

Yksi asia, mikä ei lakiesityksestä selkeästi kuitenkaan käy ilmi, on se, miten vastikkeelliset tulot ilmoitetaan. Mielestäni on selvää, että vain nettotulot kuuluu ilmoittaa.

Itse asiassa media teki palveluksen, jos se ehkäisee sen, että vaalikamppailuita aletaan käydä jatkossa jenkkityyliin. Kampanjahinnat ovat nousseet huikeisiin summiin, jolloin kohta ollaan riippumattomuuden kynnyksellä. Kukaan ei voi kiistää, etteivätkö esimerkiksi kytkökset aseteollisuuteen tai öljy-yhtiöihin Yhdysvalloissa vaikuta jo politiikkaankin. Toisaalta median tehtävä on huolehtia siitä, ettei ihmisille tule sellaista mielikuvaa, että rahoituksen keräämisessä olisi jotain väärää tai rikollista. Jos rahaa ei voisi ottaa ulkopuoliselta, politiikkaan päätyisivät vain ne, joilla on rumasti rahaa, tai ne, jotka ovat jo valmiiksi julkkiksia. Yrityksillä ja yhteisöillä on toki vapaa oikeus tukea tiedettä, taidetta, hyväntekeväisyyttä tai politiikkaa, eikä se totisesti tarkoita sitä, että näiden tahojen ajatuksia tulisi sen jälkeen alkaa järjestelmällisesti vastustaa. Asiat ovat kunnossa, kun väki tietää, mistä vaalirahat tulevat.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitos myös ratkaisusta käydä debatti, koska noin kolmen jälkeen joudun lähtemään virkatehtäviin.

Ed. Pulliainen kysyi yhden meidän virkamiehemme lausunnoista. Käsittääkseni hän on ilmoittanut kantavansa asiasta vastuun, mutta en ole ymmärtänyt niin, että hän olisi muiden puolesta sanonut mitään yksin vastuun kantamisesta. On käynyt siis seuraavaa: Kun muun muassa edeltäjäni, silloinen ministeri Koskinen, nykyinen eduskunnan varapuhemies, sanoi minulle kahden kesken ja myös julkisuudessa, että hän mielestään jossain vaiheessa kyllä vähän vielä tarkensi näitä ohjeita, niin kysyin kyseiseltä virkamieheltä, onko koskaan muutettu ohjeita, ovatko ne pysyneet samana, ja sain häneltä vastauksen, että ei ole muutettu, ne ovat pysyneet aina samana, ja tämä on myös oikeuskanslerille kirjoitetussa totta. Vasta kun oikeuskansleri uudelleen kysyi, niin hän siinä vaiheessa kesän aikana käytyään läpi kaikki muistiinpanot huomasi virheensä. Tämän virheen osalta tietysti, kun on vielä nimenomaan kysytty ja pyydetty vastausta siihen, onko muutettu vai eikö ole muutettu, ja virhe huomataan vasta kesällä, on selvää, että tässä vaiheessa, kun virhe huomataan oikeuskanslerin vielä erikseen kysyessä, on oikeuskanslerin vuoro ottaa kantaa vastuukysymyksiin. Meidän kaikkien pitää malttaa tässä vaiheessa mielemme, kun ylin laillisuusvalvoja tätä tutkii. Ministeri palaa näihin vastuukysymyksiin sen jälkeen, kun oikeuskansleri on puhunut. Ministeri ei yritä kiilata oikeuskanslerin ja virkamiehen väliin taikka ministeriön ja oikeuskanslerin väliin.

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie ehkä jälkiviisaasti kertoi, mitä olisi pitänyt tehdä. Kysymys kuuluu, tietääkö ed. Lapintie nyt, että kaikki on kunnossa, ja saisinko jostakin sen kristallipallon, jossa on luettelo mahdollisesti vieläkin niistä puutteellisuuksista, joita on, vai ollaanko nyt varmoja, että kaikki on oikein. Mistä ihmeestä me olisimme voineet tietää, mikä on jätetty ilmoittamatta toisin kuin on totta, kun meillä ei ole oikeutta tarkastaa? Jään odottamaan vastausta siitä tiedosta, millä perusteella olisi voinut kääntyä jonkun tietyn edustajan puoleen tai kuuluuko nyt kääntyä jonkun edustajan puoleen.

Koska tarkoitus on käydä debattia, niin tässä vaiheessa jätän tilan edustajille.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Braxille voin ihan suoraan ylimalkaisestikin sanoa, että jos tulee ilmoituksia, joissa on usean kymmenentuhannen euron suuruinen lahjoitus, joka ilmoitetaan saadun yhdeltä lahjoittajalta, olkoonkin tukiyhdistys tai muu, niin kyllä siinä normaalilla maalaisjärjellä varustettu virkamies tai kansalainen tai toimittaja tai kuka tahansa osaa päätellä, että varmastikaan ei ole noudatettu lakia.

Mitä sitten taas tulee niihin ohjeisiin, onko syytä puuttua asiaan vai ei, niin olen kummeksunut sitä koko ajan — olen kummeksunut sitä jo silloin, kun tätä lakia ensimmäisen kerran säädettiin — miksi ihmeessä siinä ei ole rangaistussäännöstä. Niihin samoihin aikoihin käytiin keskustelua siitä, voidaanko säätää siitä, että myös kansanedustaja voi olla lahjomarikoksen kohteena tai lahjoman ottajana, ja sekin oli tosi vaikea saada täällä läpi. Ihan normaalilla maalaisjärjellä jokainen ymmärtää, että totta kai voi olla, ja ilman Euroopan neuvoston säännöksiä ei tähänkään varmaan olisi päästy puuttumaan. Onneksi nyt on edes siihen puututtu.

Ed. Kalmari sanoi, että eihän se ole mikään ongelma, että tässä ei ole säädetty rangaistavaksi suoranaista valehtelua ja vilpillisyyttä ja väärää toimintaa. Kyllä se vaan minusta on valtavan iso ongelma, jos kymmenientuhansien eurojen ilmoitusta ei kerrota.

Ymmärrän, että tässä on vielä 1 minuutti 12 ... — ahaa, se menee toiseen suuntaan, anteeksi.

Eli se on iso ongelma, ja pitää olla totta kai rankaisu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Brax viittasi siihen, että nyt on sopivaa odottaa oikeuskanslerin ratkaisua niistä kysymyksistä, jotka ovat hänellä selvitettävänä. Varmasti ministerin kohdalla näin on. Kuitenkin haluan ihan näin arkijuristijärjen valossa sanoa, että jos laissa on säädetty tietyt edellytykset, millaista tietoa tässä vaali-ilmoituksessa on oltava, kun se ministeriölle annetaan, että pitää eritellä tietyn summan yli menevät lahjoitukset jne., ja jos ministeriössä on ilmiselvää, että tämä ilmoitus ei täytä lain edellytyksiä, niin kyllä silloin pitää lähteä siitä, että ministeriöllä on oikeus ja jopa velvollisuus pyytää ilmoituksen täydentämistä, eikä voida lähteä siitä, että jos ei ole valtaa tarkastaa tilejä ja muuten näitä asioita, niin sitten ei myöskään ole oikeutta vaatia lainmukaista ilmoitusta. Mutta niin kuin sanottu, tämä asia on kanslerilla selvitettävänä. — Nyt en muista, onko niin, että aika on jo 6 sekuntia mennyt yli, joten lopetan kuitenkin tähän.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ensimmäisen kauden kansanedustajana vaalirahootus oli itsestäänselvyys. Maalaisjärjelläkin luettuna siellä oli selevät ohjeet jo erelliskerralla, että 1 700 euroa ja yli menevä osa pitää ilimoottaa. Näin omalta kohralta toimin ja olin yks niistä kahareksasta, jokka sai kohutulta järjestöltä, yhteisöltä, tukia. Ilimootin sen ajoissa, ja se oli mielestäni itsestäänselvyys. Mun mielestä näitä asioota jos ruvetahan liian monimukkaasesti laittamahan paperille, niin siinä tuloo tulkinnan vaikeuksia ja sitten ruvetahan omahyväisyyksissään lakia kiertelemähän, kaartelemahan. Yksinkertaiset lait on tähänkin asti ollut vaalirahoituksen suhteen ihan seleviä.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kävi ilmi, että kaikki edustajat eivät olleet ilmoittaneet saamaansa vaalirahoitusta asianmukaisesti, moni ilmoitti maksaneensa sitten saamansa rahoituksen takaisin ja totesi, että asiahan on sillä selvä. Siinä vaiheessahan raha oli jo tehnyt tehtävänsä ja edustaja oli päässyt eduskuntaan säätämään lakeja, koskien muun muassa erilaisia kaavoitusasioita. Samalla logiikallahan esimerkiksi kirjanpitorikoksen saisi anteeksi siinä vaiheessa, kun toimittaa oikeat paperit, tai veropetoksen anteeksi, kun maksaa ne verot. Eli kysyisinkin oikeusministerin käsitystä: Mitä mieltä te olette tällaisesta rahojen palauttamisesta, ja saako sillä synninpäästön?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minuun otti yhteyttä kokenut media-alan toimija, joka kertoi yhden käytännön kiertää vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuutta ja myös itse asiassa veroja. Hän kertoi esimerkkejä, joissa eräissä lehdissä vaalitukea antava yritys varaa ja ostaa mainostilan, antaa sen tai siitä osan ehdokkaalle, mutta samalla tuo mediayritys kirjaa kuitin, jonka yritys voi sitten vähentää verotuksessa omina mainosmenoinaan, eikä ehdokkaalle tule mitään ilmoitettavaa. Tämän lainmuutoksen jälkeenkin vaalirahailmoitusten valvonta jää edelleen pitkälti median vastuulle, kun sanktioita ei ole, mutta kaikissa tapauksissa siis mediallakaan ei välttämättä ole kovin suurta halukkuutta tähän valvontaan. Kysynkin ministeriltä: Oletteko tietoinen tällaisesta vaalirahailmoituksen kiertämistoiminnasta, ja otetaanko nämä erilaiset mahdollisuudet myös huomioon tuossa laajemmassa lainsäädännön valmistelussa?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan se ihan hyvä asia, että tiukennetaan tätä vaalirahailmoitusmenettelyä, mutta minä näen todelliseksi huolenaiheeksi demokratiankin kannalta sen, että vaalikampanjat kallistuvat vaali vaalilta. Se on minusta se todellinen kysymys. Esittäisinkin harkittavaksi ja itse asiassa käyttöön otettavaksi euromääräiset vaalikatot. Minä en usko mihinkään muuhun systeemiin, jos todella halutaan tasa-arvoa tuottaa vaaleihin. Jos jatketaan tätä nykymenoa, niin ne puolueet, joilla on läheiset suhteet liike-elämään, tulevat olemaan vaaleissa vahvemmilla ja näin myöskin eduskunnan voimasuhteet ja miksei kunnanvaltuustojenkin voimasuhteet saattavat tämän vuoksi muuttua.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Zyskowiczille: Olette paitsi arjen juristi myös hyvin taitava juristi. Käytitte termiä "ilmiselvä", ja vielä en ole saanut vastausta siihen, mikä olisi ollut ilmiselvää, kun ei saa tutkia. Jos ajatus on se, että kaikkien niiden tukiryhmien osalta, joissa on isompi summa, asia on ilmiselvä, niin silloin yhä on tilanteita, joista ei ole tullut mitään täydennyksiä. Minä kyllä näen, että on aika hurja väite ajatella, että kaikki ne tukiryhmät, joitten kautta on tullut paljon rahaa, ovat ilmiselvästi myös jättäneet ilmoittamatta yksittäisen ilmoituksen yli 1 700 eurosta. Siitä meillä ei ole mitään todisteita, kun ei ole oikeutta tutkia. Ajatus siitä, että me voisimme näin päätellä, on kyllä aika mielenkiintoinen.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on nyt se, että perustuslakivaliokunta yksimielisesti on hyväksynyt nyt tämän kunnallisvaaleihin jo selvän muutoksen tuovan esityksen. Vielä tärkeämpää on, että perustuslakivaliokunta viitoitti, että heti joulun jälkeen eduskunnalle pitää antaa sitten jo seuraava esitys. Tästä seuraa, että oikeusministeriön aikatauluajatus toteutuu, että jo eurovaaleissa meillä on myös täällä penätyt sanktiot, että jo eurovaaleissa työryhmä on ottanut ed. Räsäsen esille tuomaan asiaan ja moniin muihin — voin vakuuttaa, että näitä muitakin vastaavia esimerkkejä on tullut tietooni viime aikoina — kantaa ja että ylipäätänsä me voimme aloittaa eurovaaleista, joissa ehdokkaita on aika rajattu määrä, kampanjat ovat aika professionaaleja, ja tiukempi valvonta on helppo aloittaa juuri eurovaaleista, koska valvottavien joukko on vähäisempi. Sen jälkeen vaali vaalilta päästään lopulta siihen tilanteeseen, että myös kunnallisvaaleissa, joissa ilmoituksia on näillä näkymin yli 13 000, ehkä 14 000, meillä on toimiva sanktio- ja valvontajärjestelmä. Missään vaiheessa oikeusministeriössä ei ajateltu, että kunnallisvaaleissa voidaan aloittaa järjestelmä, jossa on uudet kirjanpitovelvoitteet, sanktiot ja viranomainen, jolla on resursseja käydä läpi ilmoituksia.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Saamieni tietojen mukaan amerikkalaiset senaattorit olivat varoittaneet suomalaisia kansanedustajia silloin, kun tätä ensimmäistä kierrosta vaalilaiksi tehtiin. He olivat varoittaneet niillä sanoilla, että älkää tehkö ollenkaan vaalilakia, koska vaikka teette minkälaisen, niin te olette loputtomassa suossa, sitä on jatkuvasti uudistettava ja uudistettava. Siinä mielessä, kun ministeri Brax esitti kysymyksen ed. Lapintielle, onko tämä laki nyt valmis, onko kaikki otettu huomioon, voin sanoa, niin kuin ed. Räsänenkin tuossa vastasi, että ei varmasti ole, olemme loputtomassa suossa. Uskallan lyödä ison veikan, että joka ainut kierros joudutaan tätä lakia uusimaan ja tiukentamaan ja aina jää porsaanreikiä, aina jää mahdollisuutta pelata. Media tulee hoitamaan tämän asian melko pian sillä lailla, että tähän taloon ei tule muita kuin rikkaita ja julkkiksia. Onko se sitten demokratian kannalta oikea tapa? Minä kyllä pahoin pelkään, että silloin ei ole demokratia toiminut oikealla tavalla, jos tänne pääsee vain omalla rahalla ja julkisuuden tuomalla näkyvyydellä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni vaalirahoitusjärjestelmä ei ole kyllä tällä muutoksella vielä kunnossa, ja olisin kiinnittänyt huomiota muutamiin puutteisiin. Yksi on kyllä puute rangaistussäännöksistä ja sanktioista.

Toinen asia on se, minkä myöskin ed. Tennilä nosti esiin, että Suomessa kampanjat ovat tolkuttoman kalliita. Demokratia on erittäin kallis ehdokkaille, ja ehkä kalleimpia maailmassa on tämä Suomen järjestelmä. Siinä mielessä kampanjakattoja tulisi harkita.

Kolmantena asiana on asia, jonka myös ed. Kalmari nosti esille, se, mitenkä tuloja ja menoja ilmoitetaan, ilmoitetaanko lopuksi nettotulot. Jos varainhankintaan on mennyt 50 000 ja tuloa on ollut 51 000, niin mielestäni ei riitä, että ilmoittaa tonnin saaneensa, vaan on kyllä hyvä läpinäkyvyyden vuoksi, että kerrotaan sekä kaikki tulot että kaikki menot, jotka tästä rahoituksen hankinnasta ovat syntyneet.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vaalikampanjan kokonaiskulujen ilmoittamisen ohella saattaisi olla välttämätöntä lisätä äänestäjien kuluttajansuojaa myös sillä, että äänestäjät tietäisivät etukäteen, minkä pankin ja minkä huonekaluliikkeen ehdokasta he äänestävät. Täysi mahdollisuus on siihen, että äänestäjät todellakin etukäteen olisivat selvillä vaalirahalahjoituksista. Nykyinen tekniikka antaa sen mahdollisuuden. Mielestäni tämä on suurin puute, että vasta jälkikäteen tiedämme, ketkä ovat toimineet rahoittajina. Ihmettelen sitä, samalla kun yhdyn ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, että kokoomuksen sisällä on niin vähän keskusteltu niistä kriteereistä, millä Sukari ja tämä toinen herra tukivat kokoomuksen ehdokkaita (Eduskunnasta: Keskustan!) — ja keskustan ehdokkaita. Heillähän oli kriteerinä isänmaallisuus, ja ihmettelen sitä, löytyykö kokoomuksesta ja keskustasta todella niin paljon epäisänmaallista väkeä, jota ei nähty välttämättömäksi rahoittaa. Isänmaallisia näytti olevan sentään aika vähän. Tuntuu oudolta tällainen, että joudumme täällä toimimaan yhteistyössä henkilöiden kanssa, jotka ovat kovin epäisänmaallisia.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tätä keskustelua ja keskusteluja myös aikaisemmin, niin on ihmeellistä, että tähän taloon on tullut suurin piirtein keskenkasvuisia kakaroita, jotka eivät osaa lukea, eivät osaa kysyä, eivät osaa soittaa kaverille, eivät osaa käyttää nettiä niin, että hakisivat sieltä entisiä ilmoituksia sellaisilta kansanedustajilta, jotka todella ovat osanneet tehdä sen aikaisemminkin. Onko todella niin, että ihan joka ikinen asia täytyy ohjata, että me emme osaa yhtään mitään ajatella itse, emme osaa täyttää edes lomaketta itse, emme osaa lukea, mitä siinä lomakkeessa edellytetään? Minusta tämä on noloa, kerta kaikkiaan noloa. Nyt kaikki halutaan työntää oikeusministeriön ja oikeusministerin syyksi. Jos te ette osaa täyttää, niin te ette osaa täyttää. Jos te haluatte salata, niin te salaatte ja sillä siisti. Ei kannata ketään tässä alkaa syyttelemään eikä hakea syyllisiä muista kuin omasta itsestä. Kysymys on siitä, halutaanko olla avoimia vai halutaanko salata.

Ja ed. Annika Lapintie ... (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt pitää katsoa tulevaisuuteen ja sitä, miten me pystymme parantamaan tätä järjestelmää.

Tästä rangaistuksesta ed. Kalmari totesi, että eihän kaikesta rangaista, esimerkiksi pyörällä ajosta ilman kypärää. Tähän ed. Söderman viisaasti totesi, että se on sentään avointa, jos ajaa ilman kypärää pyörällä.

Tulevaisuudessa minun mielestäni pitäisi eritellä selvästi sekä tulot että menot, niin kuin tässä on, mutta myös tehdä selkeä kirjanpito. Kampanjat, vaikka ne ovat tänä päivänä liian suuria, eivät ole niin monimutkaisia, niin isoja, etteikö voisi olla kirjanpitoa, joka olisi sen jälkeen julkinen asiakirja. Sen jälkeen myös päästäisiin tästä ed. Räsäsen esille nostamasta kysymyksestä, mihin on käytetty, onko mainoksia esimerkiksi ohi tulojen ja menojen mennyt, kun on selvästi kirjanpito, josta näkee, mihin kaikkiin paikkoihin on laitettu mainoksia ja millä hinnalla. Tämä olisi sitä avoimuutta, jota kaivataan, ja uskon, että täältä eduskunnasta löytyy kannatusta tämäntyyppisille. Tulot ja menot ja kirjanpito — silloin se on selvä peli. Kuka tahansa pystyy lukemaan, mihin kampanjaan rahat ovat menneet ja mistä ne ovat tulleet.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puuttuisin nimenomaan hallituksen esitykseen ja perustuslakivaliokunnan mietintöön siltä osin, että odotetaan ohjeistusta oikeusministeriöltä nopealla aikatahdilla, koska nyt on vaalit aika pian.

Arvoisa puhemies! Minä en ainakaan ymmärrä ihan selvästi, mitä tällä lailla tarkoitetaan siltä osin, jos esimerkiksi puolueveroa paikallisyhdistys kerää, laittaa yhteismainoksen, johonka ehdokkaat eivät ole osallistuneet millään tavoin. Minä en löytänyt täältä mitään sellaista selvitystä, miten nämä jyvitetään. Ja niin kuin nykyisin on tapana, ehdokkaina on hyvin paljon sitoutumattomia ehdokkaita, jotka eivät ole mukana paikallispolitiikassakaan. Lisäksi on mahdollista se, että siellä on viime aikoina hyvin paljon ollut vaalilehden tekoa, jonka kustantaa paikallisyhdistys — sama tilanne. Miten nämä otetaan huomioon, nämä tulot?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackan puheenvuoro juuri osoittaa sen, että mitä tahansa asioita voidaan vielä nostaa esille ja tämä on hyvin pitkä, tämä tie, millä kuljetaan.

Mielestäni on vielä tärkeätä alleviivata kunnallisvaaleja, kunnallispäätöksenteon merkitystä kaavapuolella. Silloin nimenomaan ne taloudellista etua hakevat tahot, jotka haluavat vaikuttaa kaavoituspäätöksiin, ovat varmasti myös näissä vaaleissa liikkeellä. Näinhän on todettu jo, että arvioidaan ja etsitään avainvaltuustoehdokkaita, joita voidaan sitten taloudellisesti niin sanotusti tukea. Tämä on yksi asia, joka ei ole ihan läpinäkyvä, jos tämä 1 000 euroa säilyy edelleen rajana. Omasta mielestäni kaiken tuen ilman mitään rajaa pitää olla avointa ja myöskin sitten niin, ettei näitä jo nyt voimassa olevia kaavoja muuteta taikka ohiteta jonkun taloudellisen edun näkökulmasta, niin kuin näyttää tapahtuvan.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn huoleen siitä, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Nimittäin tämä muutos tai jopa se, että tulee rangaistavaksi tehdä vääränlaisia ilmoituksia, ei ratkaise sitä perusongelmaa, että itse asiassa meidän itsemme ehdokkaina ja poliitikkoina pitää sitoutua tähän avoimuuteen. Sitä ei poista todellakaan se rangaistavuus. Tosin täytyy myöntää, että tässä salissa eräät henkilöt ovat julkisesti ja avoimesti sanoneet, että he tekevät jotakin, koska se ei ole rangaistavaa. Ehkäpä sitten sen verran kuitenkin antaa tämä rangaistavuus jonkinlaista sykäystä oikeaan suuntaan.

Mutta se asia, mistä itse olen edelleen huolissani, on se, että entäpä sitten vaalien välillä. Ehdokkaat voivat olla sitoutuneita, ja he saavat olla sitoutuneita, valitutkin saavat olla sitoutuneita erilaisiin yhteiskunnallisiin vaikuttajatahoihin, mutta pitäisikö meidän olla laatimassa jonkinlaista järjestelmää, jolla avoimesti kansanedustajat tai kunnanvaltuutetut ilmoittaisivat kaikki sidoksensa, joiden arvioivat vaikuttavan työhönsä kansanedustajana tai valtuutettuna? Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi eduskunnan sivuja, näitä matrikkeleita, kovasti viime keväänä alettiin päivittää, mutta en tiedä, ovatko ne vieläkään ajantasaisia siinä, mitkä ovat meidän sitoumuksemme tällä hetkellä. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken kävi niin, että olin hyvin epätarkka näköjään puheenvuorossani. Arvoisa ministeri, lausuitte vastauksessanne, että virkamies havaitsi virheensä ja sitten ryhtyi toimiin. Arvoisa ministeri, minä tarkoitin sitä, että jotta virkamieheltä ei jäisi se piilevä virhe sinne asiakirjaan, viereisestä huoneesta lainsäädäntöneuvos, joka asiaa jollakin tavalla hallitsee, katsoisi sen tekstin, kun ihmisille aina sattuu virheitä, niitä ei kukaan voi välttää. Kysymykseni kohdistui siis siihen praksikseen — anteeksi tämä sana, mutta siinä oli kova p — mikä ministeriössä näissä asioissa on.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä tarkennukset, jotka nyt on tehty ennen kaikkea kunnallisvaaleja silmälläpitäen tuohon vaalirahoitusilmoitukseen, ovat varmaan ihan perusteltuja, kuten tuo 1 000 euron ilmoitusraja ja ennen kaikkea menojen erittely myöskin, mikä avaa varmaan myös kuntalaisille sitten paremmin ja kansalaisille tätä, mihin sitä rahoitusta tarvitaan.

Mutta sellainen käytännön asia, mikä kunnallistasolla edustajia mietityttää ja mistä hyvin paljon on tämän vaalirahoituskohun aikana uutisoitu, ovat nimenomaan nämä esteellisyysasiat. Siihenhän tämä laki ei vielä ikään kuin tarjoa vas-tausta, mikä on semmoinen summa tai onko sellaista mahdollisuus esittää, missä kohdassa lautakunnan jäsenen tai hallituksen jäsenen tulisi jäävätä itsensä päätöksenteosta, kun käsitellään hänen tukijansa asiaa. Tätä arviointia varmaan joudutaan nyt entistä tarkemmin myös tekemään. Hyvä olisi, jos siinä työryhmässä katsottaisiin, onko mahdollista siihen antaa yksiselitteistä ohjeistusta, joskin on niin, että kuntatasolla varmasti pienessä kunnassa 1 000 euroa voi olla jo hyvin suuri tuki ja onkin varmasti suuri tuki, kun taas suuressa kaupungissa se ei ole välttämättä kovin merkittävä. Eli välttämättä ei ole helppo löytää semmoista summaa, mikä tekee esteellisyyden, mutta olisi hyvä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) jos tämmöinenkin sääntö olisi.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demokratian kannalta tämä vaalirahoitusasia on yksi merkityksellisimmistä. Me vihreät olemme jo vuosikausia vaatineet tämän vaalirahoituksen avaamista läpinäkyvämmäksi ja kaikille selkokieliseksi. On hyvä, että tähän asiaan on nyt puututtu. Ministeri Brax kertoi juuri tästä prosessista, mikä nyt on käynnissä, että saadaan jo eurovaaleihin tiukempi laki.

Mutta kuten tästä keskustelusta käy ilmi, on monta asiaa, jotka ovat vielä auki, esimerkiksi tämä vaalien välissä oleva rahoitusasia, sitten nämä rangaistussäännökset. Kysynkin: Millä tavalla tätä lakia, joka nyt hyväksytään, prosessoidaan vaalien jälkeen? Miten se analysoidaan, ja kuka tekee johtopäätökset siitä, pitääkö tätä lakia vielä tarkentaa? Asetetaanko sitten uusi työryhmä itse asiassa, siis semmoinen prosessinomainen työryhmä, joka käy tätä systemaattisesti läpi, jotta asiantila paranee eikä jäisi näitä ongelmia sitten roikkumaan?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Johtopäätös tästä keskustelusta on, että olisi syytä pitää kiss-periaatetta vaalirahoituslaissa ja myöskin ohjeissa: keep it simple and stupid. Se johtuu siitä, että meillä on tulossa kunnallisvaalit, joissa on, kuten ministeri Brax totesi, 13 000—14 000 uutta ehdokasta. Pelkästään tämän salin keskustelu osoittaa, kuinka tulkinnanvaraista ohjeiden tarkastelu on. Näin ollen pohdinkin sitä, millä tavalla voimme hyödyntää internetin mahdollisuuksia siten, että se, joka täyttää lomaketta, joutuu väkisin lukemaan myöskin ohjeen. Kysynkin ministeri Braxilta: Miten on aiottu hyödyntää internetin tuomia mahdollisuuksia juuri näiden ohjeiden tulkinnan suhteen?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaisen hyvin konkreettiseksi muuttuneeseen kysymykseen, onko riittävästi virkamiehiä, onko heillä aikaa käydä toinen toisensa huoneessa, vastaus on, että tämä on kyllä ihan aito ongelma varmaan kaikissa ministeriöissä tänä päivänä, kiire on totta.

Mutta palataan nyt vielä "mitä on tapahtunut" -tilanteeseen. Kun puhutaan siitä, kun silloin ennen viime vaaleja on tehty näitä lomakkeita ja ohjeita ja heti vaalien jälkeen, puhutaan kaudesta, jolloin minä en ole ollut ministerinä. Puhutaan siis siitä tilanteesta, ja silloin kysymykseni kuuluu, olisiko silloin pitänyt naapurihuoneestakin jonkun tulla vielä tarkistamaan, että ohje on sama kuin aikaisemmin, ettei siellä ole väärää pohjaa. Siltä osin on tietysti oikeastaan minusta kyllä ihan sopimatonta, että minä arvioin sitä, kun kysymys on ajasta, jolloin en ole ollut ministeri.

Sen sijaan siinä vaiheessa, kun kysyin vastaavalta virkamieheltä, pitävätkö paikkansa nämä väitteet, tietysti vain ja ainoastaan hän voi tietää, mitä hän on tehnyt, silloin naapurihuoneesta kysyminen ei enää olisi edes auttanut. On myös aivan mahdotonta ajatella sellaista hallintoa, jossa ministeri lähtee siitä, että kun hän kysyy, onko tehty muutoksia vai onko pysynyt samana, ja saa selvän vastauksen, hän sen jälkeen lähtee vielä itse jonnekin tietokoneelle katsomaan, pitävätkö vastaukset paikkansa. Tällaiseen hallintoon ei kellään ole varaa, eikä se olisi asianmukaista.

Lähiviikkoina, arvoisat edustajat, jos näyttää siltä, että eduskunta hyväksyy tämän osauudistuksen — toivottavasti yksimielisesti — oikeusministeriö — eli minä — julkaisee uudet ohjeet tämän lain mukaisesti ja uuden lomakkeen. Ed. Ukkola puhui lomakkeista, ja minun on pakko sanoa, että se edellinen lomake, josta en siis ole vastuussa — en sitä vielä ollut tekemässä — kyllä jossain määrin voisi olla selkeämpi. Me molemmat esimerkiksi, ed. Ukkola ja minä, olemme päätyneet omissa ilmoituksissamme käyttämään sitä Lisätietoja-kohtaa.

Nyt tässä uudessa lomakkeessa tehdään selväksi ensinnäkin joka kohdassa erikseen, että todellakin pitää ilmoittaa kaikki 1 000 euroa ylittävät tässä kohtaa, tässä kohtaa ja tässä kohtaa. Sen lisäksi tehdään selväksi, että tämä on vasta minimi, ja jos haluatte olla avoimempi — ja nyt tulee näitä hyviä ehdotuksia etukäteen jo — taikka ilmoittaa vielä tarkemmin, lomake antaa siihen suoraan mahdollisuuden. Laissahan sanotaan vaan vähimmäisasiat, ja minkään ei pitäisi johdatella siihen, että ihmiset ilmoittavat vain sen, vaan ennemmin se lomakekin johdattelee ilmoittamaan myös enemmän. Se ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä, mutta myös nyt tällä lomakkeen sommittelulla johdattelemme kaikkia ehdokkaita kertomaan vielä enemmän kuin laki tässä vaiheessa vaatii.

Arvoisa puhemies! Esteellisyyssäännöt itse asiassa ovat klassiset ja länsieurooppalaiset. Kysymys on siitä, että niitä todellakin kuntatasolla ymmärretään noudattaa, ja varmaan sillä puolella koulutus ja ohjaus on ed. Virkkusen kaipaamalla tavalla paikallaan. Itse normisto on aika klassista. Silloin jos on omasta tai lähipiirin edusta kysymys tai haitasta, täytyy ymmärtää se esteellisyys. Tältä osin luulen, että mitään semmoista klassista saksalaista lainsäädäntöä, jossa on satakymmenen yksityiskohtaista esimerkkiä esteellisyystilanteista, ei ole järkevää tehdä, vaan on järkevää lisätä koulutusta ja tietoisuutta.

Vielä kysyttiin tästä prosessista, siitä mitä Lauri Tarastin johtama työryhmä tekee. Hyvät kansanedustajat, kaikilla teidän edustamillanne puolueilla on siellä työryhmässä edustus. Nyt kun on julkisuudessakin nähty hyviä, painavia puheenvuoroja siitä, mitä pitää nyt tehdä, tai — niin kuin täälläkin — pelkoja, että joku ei toteudu, niin puhukaa nyt ensin ainakin se oma edustajanne ajamaan niitä hyviä ajatuksiaan. Se työryhmä voi tehdä nyt historiaa, kun sen työryhmän jäsenet sitoutuvat historian tekoon. Meillä kaikilla on tässä se vastuu, että me huolehdimme, että eduskunnassa edustetun oman puolueen nimeämä edustaja siellä työryhmässä tekee tehtävänsä, joten nyt ei ole aika kyllä syytellä epämääräisesti muita vaan huolehtia, että oma edustaja Tarastin työryhmässä ajaa uutta, tiukkaa lainsäädäntöä, joka tulee kokonaisuudessaan jo voimaan eurovaaleissa, ja sen jälkeen vielä puolueiden rahoitus tulee julkiseksi. Pallo on nyt tällä salilla ja teidän itsenne edustajiksenne valitsemilla ihmisillä, jotka istuvat Lauri Tarastin johtamassa työryhmässä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tuossa keskustelussa käytiin jo monitahoisesti asia läpi. Mutta kun ministeri on vielä paikalla, niin eräs asia, jota vastauspuheenvuorossa en ehtinyt tuoda esiin, on se, että minun mielestäni silloin, kun puhutaan tällaisista asioista, olkoon kyse vaalirahoituksesta, eduskunnan kansliarahoituksesta taikka muusta, säännöksien pitää olla selvät, että tiedetään, mitä tehdään. Jälkikäteinen hurskastelu ja arvostelu minun mielestäni on asiatonta, jos ei ole selvää ohjeistusta ollut. Tässä kunnallisvaalien osalta, niin kuin perustuslakivaliokunta toteaa, toivotaan näitä ohjeistuksia nopeasti, ja ministeri totesi, että näitä tulee, kun eduskunta on hyväksynyt tämän lain.

Itse jäin miettimään, kun luin hallituksen esityksen 3 §:n 3) kohdan lisäykset ja sitten 4) kohdan 2 momentin, vai miten tämä nyt menee. Nimenomaan tämä vähimmäiseuromäärä, mikä pitää ilmoittaa, on ilman muuta selvä, mutta itse jäin pohtimaan tämän hallituksen esityksen ja perustuslakivaliokunnan mietinnön osalta, jossa asiaan ei puututa lainkaan, miten tulkitaan ilmoitusvelvollisuus seuraavanlaisissa tilanteissa, klassinen esimerkki: Suurempien puolueitten osalta peritään kunnallisjärjestöille puolueveroa kaikista kokouspalkkioista. Meillähän on lainsäädäntö, eduskunta hyväksynyt, että kun määrätyiltä osin vero ylittyy, niin on verotuksessa on huomioitava tämä pidätetty poistoina. Kun kunnallisjärjestö laittaa niillä varoilla paikallislehteen ilmoituksen kaikista ehdokkaista taikka tekee omassa johtokunnassaan — tai miten tekeekään — päätöksen siitä, että niitä rahoja käytetään vain sen ja sen ehdokkaan mainokseen, ja tämä ehdokas itse, joka useimmiten sitten on vielä sitoutumaton niin sanotusti, ei ole mitenkään ollut vaikuttamassa siihen, että kunnallisjärjestö on tällaisen ilmoituksen tehnyt, joutuuko ehdokas etsimään niitä tietoja, paljonko se mahdollisesti on maksanut tai pitääkö se jyvittää, kun tämä henkilö ei ole taloudellisesti hyötynyt, raha ei ole kiertänyt hänen kauttaan, muut ovat tehneet päätöksen ja hän mahdollisesti on suostunut siihen jo sillä — minun tulkintani mukaan — kun hän on suostumuskaavakkeen allekirjoittanut? Nämä ovat sellaisia asioita, jotka minun mielestäni niissä ohjeistuksissa tulee selvästi ilmoittaa.

Samansuuntainen tilanne on se, että paikallisyhdistys tai kunnallisjärjestö tekee vaalilehden, kerää siihen ilmoituksia, siellä on kaikkien kunnan ehdokkaitten kuva, ja tämä ehdokas, joka nyt valitaan, ei ole mitenkään osallistunut siihen. Pitääkö hänen kaivaa se jyvitetty osuutensa siitä? (Ed. Kimmo Kiljunen: Entä jos on osallistunut?) — Sama tilanne tietysti siinä tapauksessa, koska ehdokas ei itse ole käsitellyt sitä rahaa ollenkaan, vaan se on rekisteröity yhdistys, joka normaalin kokouskäytännön mukaan tekee päätöksensä.

Odottaisin, että oikeusministeriön ohjeistuksessa otettaisiin nämä seikat huomioon sen johdosta, että on turha jälkikäteen sitten arvostella, jos on toimittu väärin. Minun mielestäni näissä rahoitusasioissa on hieman hurskastelun makuakin ollut, mutta pitäisi olla selvät ohjeet, että tavallinenkin ehdokas, joka on peruskoulun käynyt, osaa lukea, ymmärtää niistä lomakkeista myös sen, mitä siellä tarkoitetaan. Ei tavallinen kansalainen osaa jostakin pykälästä ottaa niitä kaikkia tietoja, mitä mahdollisesti pitää laittaa. (Ed. Kangas: Ei ministeritkään tunnu osaavan!)

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä sinällään on hyvä askel, tämä muutosesitys, kunnallisvaalirahoituksen osalta, ja odotan todella, että työryhmä vaalirahoituksen osalta antaisi sitten myöhemmin sellaisen esityksen, joka koskettaa myös muita vaaleja ja olisi sellainen, että sen kanssa pystyttäisiin edes jotenkin elämään.

Arvoisa puhemies! Vielä korostan, että tämä hallituksen esitys ja perustuslakivaliokunnan mietintö ei ainakaan minun mielestäni anna minulle vastausta niihin käytännön ongelmiin, joita tulevissakin kuntavaaleissa tulee, mikäli ohjeistus ei ole todella huomattavasti tarkempi kuin tässä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vaalit ovat demokratiassa perustavaa laatua oleva tapahtuma, ja luottamuksen niihin täytyy olla niin suuri kuin on vähänkin mahdollista. Tällä hetkellä Suomen eduskuntavaaleja koskee suhteellisuuden raju vääristymä, joka edelleen elää ja toivottavasti saadaan pian korjattua. Toinen on tämä vaalirahoitus, ja voi olla muitakin — on myös nämä kohtuuttoman suuret vaalibudjetit, jotka ovat osa tätä vaalirahoituskeskustelua. Ei ole ihme, että äänestysaktiivisuus on pudonnut, kun meillä on tällaisia järjestelmiä, jotka eivät kestä täysin päivänvaloa eivätkä toteuta demokratiaa niin hyvin kuin sen pitäisi toteutua tässä maassa.

Tämä voimassa oleva laki ennen tätä nyt käsittelyssä olevaa lainmuutosta on mielestäni kyllä aika selkeä loppujen lopuksi. Itselläni ei ole näinä vuosina, näitten vaalien jälkeen, mitä on tämän lain voimassa ollessa käyty, ollut minkäänlaisia vaikeuksia täyttää sitä lomaketta, kun olen halunnut sen rehellisesti ja avoimesti täyttää. Tietysti, kun ei ole sellaisia hämäriä lahjoittajia, silloin tilanne on paljon helpompi. Kysynkin, miksi ei voi kertoa sitä, mistä on rahan saanut. Siinä on syytä myös miettiä, että voi olla jopa pestyä rahaa tai muuta hämärää, jos ei sitä voi kertoa, ja silloin täytyy kyllä mennä peilin eteen jokaisen ehdokkaan ja valitun itse.

Eli nykytilassa ilmoittaminen on lain mukaan kyllä mahdollista toteuttaa toisella tavalla kuin nyt on tapahtunut. Ja ihmettelen sitä, että oikeusministeriö ei silloin, kun se sai nuo vaalirahoitusilmoitukset valituilta viime eduskuntavaalien jälkeen, toiminut muuta kuin postikonttorina. Ei ainakaan tämä laki, joka on voimassa, kiellä ministeriötä pyytämästä niitä tarkennuksia, jotka selkeästi olisi edellytettävä niistä ilmoituksista, joissa oli monen tuhannen euron könttäsumma ilman tietoa siitä, mistä se on saatu. Tällaisessa tilanteessa näkisin, että ministeriön olisi pitänyt voida pyytää tarkennus, ja jos sitten tarkennusta ei tule, sitten pistää siitä maininta nettisivuille, että ei ole pyynnöstä tarkistettu. Rangaistusta ei voida antaa, kun laissa ei sitä ole.

Herra puhemies! On käyty keskustelua myös siitä, keitä tämä on eniten koskenut. Tuossa keväällä käytiin tämä vaalirahoitussotku. Mielestäni tämä on ollut suurten puolueiden ongelma; pienimmistä puolueista ei ongelmia ole löytynyt edes. Toisaalta muun muassa pääministeri on moneen kertaan sanonut, että ministerit ovat samassa asemassa kuin kansanedustajat, ja lähtökohtaisesti ovatkin, mutta hieman ihmetyttää se, että kun perustuslain 60 § edellyttää, että ministerien on oltava rehellisiä ja taitaviksi tunnettuja, niin sen jälkeen, kun he ovat tulleet valituiksi kansanedustajiksi ja ovat tulleet nimitetyiksi ministereiksi ja ovat antaneet ministerinvalan, sen valan antamisen jälkeen, he ovat antaneet vaalirahoitusilmoituksen, joka on usean ministerin, lähes puolen hallituksen, osalta lain vastainen tai vakavasti puutteellinen. Onko ministerinvalalla mitään merkitystä? Onko rehellisyydellä, taitavaksi tunnettuudella edellytyksenä ministerin tehtävään mitään merkitystä? Tätä jäin miettimään syyttämättä ketään.

Mutta todella näin on, että mielestäni ministerit ovat hyvin eri asemassa kuin rivikansanedustajat. Ministerithän vahvistavat, ovat mukana vahvasti vahvistamassa, näitä maakuntakaavoja, jakavat elinkeino- ja muita tukia, tekevät liikenneratkaisuja ja monia tämäntyyppisiä ratkaisuja, joissa suoraan vaikutetaan alueellisiin ja jopa yksittäisen yrityksen etuuksiin. Tältä osin mielestäni ministerien kohdalta olisi jopa oikeuskanslerin syytä vielä tutkia, onko syntynyt sellaisia sidonnaisuuksia, jotka ovat pahempia kuin ne ministerien sidonnaisuudet joissakin yhtiöissä, mistä meille jaetaan täällä määräajoin tietoa, kun ministerit ovat hallinnossa mukana tai ovat osakkeita omistamassa. Tämän puolen haluan nostaa tässä esille.

Herra puhemies! Mielestäni tulot ja menot vaalirahoitusilmoituksessa pitää säätää julkaistavaksi. Kun myös menot on julkistettava, niin jokainen voi laskea, pitääkö se suunnilleen paikkansa, mikä on palstamillimetrien ja lehtien määrän suhde siihen ilmoitettuun menojen kokonaismäärään, ja sitten olisi ilmoitettava, mistä ne tulot on saatu, joilla ne menot on katettu. Eli tämä menojen ja tulojen, molempien, ilmoittaminen olisi syytä säätää velvoitteeksi. Rangaistukset ovat hankalia, mutta ymmärtääkseni sakkorangaistus on kyllä syytä säätää. Katot olisivat ihan paikallaan vaalirahoituksen kokonaismäärän saamisessa kohtuulliseksi ja demokratian toteuttamiseksi, niin ettei tänne valita vain rahan edustajia vaan myös kansan edustajia.

Vielä näistä tukien antajista totean, että esimerkiksi Kehittyvien maakuntien Suomi on suurliikemiesten perustama yhteisö ja en jaksa uskoa, että sieltä aivan pyyteetöntä rahaa annetaan eli kyllä siellä helposti on takana ajatuksia. En syytä heitä, ja on laillista antaa rahoitusta, mutta kyllä vastaanottajan on syytä miettiä, kun ottaa vastaan tällaisilta yhteisöiltä merkittäviä rahasummia. Siksi tässä on kyllä vakava paikka. Esimerkiksi työväenyhdistys kun tukee joitakin ehdokkaita, niin siinä on aika iso ero. Toki työväenyhdistyksilläkin on liiketoimintaa, mutta työväenyhdistykset on alun perin perustettu vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin, ei yksittäisen yrityksen tai elinkeinonharjoittajan asioihin, niin kuin tämmöinen Kms on esimerkiksi. Eli siinä on aika iso ero.

Tuo ed. Vistbackan esiin nostama kunnallisjärjestökysymys on tietysti mielenkiintoinen, mutta ei siellä yleensä kai liene niin valtavia rahoja, ja toisaalta senkin tarkoitus on tukea yhteiskunnallista toimintaa. Ja nyt ei pidä kyllä mennä niin pitkälle, että ihan normaali poliittinen yhteiskunnallinen toiminta ajetaan rangaistusuhan alle, jos järjestö tukee ehdokkaita. Mutta julkisuus siltä osin on tavattoman tärkeä asia.

Eli kun vaaditaan avoimuutta ja rehellisyyttä meiltä itse kultakin, niin järjestelmä on saatavissa paremmin pelaavaksi kuin mitä se nyt oli. Tämä viime eduskuntavaalien jälkeinen sotku oli todella huolestuttava ihan äänestysaktiivisuuden ja koko meidän järjestelmämme kannalta, ja siksi nyt tarvitaan pitemmälle meneviä säädöksiä kuin mitä tässä tilanteessa on. Kunnallisvaalien osalta on varmaan näin meneteltävä kuin nyt mennään, ja tiedämme, että erikokoisissa kunnissa summat ovat aivan erilaisia. Ja tietysti voisi miettiä, olisiko eri kunnissa oltava erilaiset myös nämä rajat, mutta ehkä se on jo sitten taas vaikeampi asia ratkaistavaksi.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä en huomannut pyytää puheenvuoroa tuohon debattiin, mutta minut herätti tämä ed. Pekka Vilkunan puheenvuoro, jossa hän koki, että tässä nyt tehdään aivan mahdottomia säännöksiä, jotka muuttuvat mahdottomammaksi ja mahdottomammaksi.

Kesällä minulla oli aikaa lukea kaikki nämä korruptionvastaiset sopimukset ja suositukset, ja minä kiinnitin huomiota siihen, että Euroopan neuvostossa ihmeteltiin sitä, kuinka voi Suomi, joka on pohjimmiltaan niin avoin yhteiskunta julkisen hallinnon osalta, olla niin salaperäinen vaalirahoituksen kannalta. Minusta tässähän on koko tämä asian ydin: Sehän olisi paljon luonnollisempaa, että meillä olisi vaalirahoitus ja puoluerahoitus täysin avointa. Silloin ei olisi koskaan jouduttu tähän keskusteluun.

Minä olen ihan varma siitä, että ne ihmiset, jotka kannattavat ed. Pekka Vilkunan vaalityötä, varmaan mielellään sen tekevät avoimesti. Ja uskon siihenkin, että jos avustukset tulevat täysin avoimiksi, niin putoaa pois joukko sellaisia rahoittajia, joita emme toivo mukaan. Esimerkiksi Sukari on jo ilmoittanut, että hän ei enää suostu rahoittamaan vaaleja. Näin ollen putoavat nämä korkeat vaalikulut, ainakin toivottavasti, niin että tavallisilla ihmisillä on mahdollisuus tehdä vaalityötä.

Perustuslakivaliokunnan mietinnössä ehkä tärkein osa on se, että me suosittelemme, että ministeriö valmistelisi ohjeistusta ehdokkaille. Minusta ei kannata tehdä tätä asiaa niin vaikeaksi kuin täällä kansanedustaja Vistbacka teki. Minä tein viime vaali-ilmoitukseen selvityksen menoistani, ja minä voin vakuuttaa, että se oli tavattoman helppoa. Minusta se, että näkee siinä vaikeuksia, on kyllä turhaa. Se on ihan selvä, että jos on puolueen tai vaaliryhmän yleismainoksia, niin ei ole mitään järkeä pitää niitä omina kuluina, koska on täysin julkista, keitä se ovat rahoittanut ja keitä ne koskevat. Jos sen sijaan joutuu maksamaan puolueelle siitä, että on vaaleissa mukana, niin se on tietysti vaalitaistelun menoa.

Ongelmaksi minusta muodostuu se, koska alkaa vaalitaistelu. Minä luulen — ja toivon, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on samaa mieltä — että oikeusministerillä on mahdollisuus vahvistaa sekin ajankohta. Nimittäin se on selvää, että mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä tärkeämmäksi rahankäyttö tulee. Minusta on kaksi vaihtoehtoa: toinen ajankohta on se, jolloin on virallisesti vaaliehdokas, toinen on se, jolloin puolue on asettanut lopullisesti ehdokkaaksi. Minä olisin tämän jälkimmäisen kannalla, mutta sen kauemmaksi minusta ei voisi mennä, niin että jokainen esiintyminen olisi otettava huomioon. Mutta se on oikeastaan ainoa ongelma.

Tämä keskustelu siitä, mitä ministeriön ohjeissa oli tai ei ollut, oli täällä keskustelussa suuri juttu. Se on vähän turha, koska pykälässä suoraan sanotaan se sama asia, niin että jos olisi viitsinyt lukea lakia ilman ohjeita, niin olisi tiennyt sen, vaikka se osuus oli ohjeista pudonnut pois.

Mutta, herra puhemies, kun minä nyt olin lukenut kaikki nämä sopimukset, niin minä olin kirjoittanut puheen, jonka minä siis joudun tässä vielä lukemaan:

Suomen vaalirahoituksessa esiin tulleiden puutteiden korjaaminen menee askelen eteenpäin tämän lain hyväksymisellä. Askel on lyhyt, mutta oikeusministeriö on onneksi ryhtynyt myös muihin toimiin vaali- ja puoluerahoituksen puutteiden korjaamiseksi.

Ministeri asetti keväällä toimikunnan, jonka tehtävänä on uudistaa puolueiden ja vaaliehdokkaiden rahoitusta sekä valvontaa koskevaa lainsäädäntöä. Tavoitteena ilmeisesti on, että lainsäädäntö tämän jälkeen täyttäisi Euroopan neuvoston korruptionvastaisia yleissäännöksiä puoluerahoituksessa ja vaalikampanjoissa koskevan suosituksen vaatimukset. Toimikunnan asettamiskirjeen perusteella sen tehtävät näyttäisivät kattavan melko hyvin Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen, Grecon, 7.12.2007 Suomelle antamat puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä koskevat suositukset. Toimikunta selvittää muun muassa ei-rahallisten tukien ilmoittamisen, puolueelle annettavien lahjoitusten julkistamisen kokonaisuudessaan sekä säädösten noudattamisen sanktioinnin. Valitettavasti asettamiskirjeessä ei ole korostettu Grecon suositusta valvonnan riippumattomuuden vahvistamisesta, mitä pidettiin tärkeänä sekä keskus- että paikallistasolla.

Suomi joutuu ensi vuoden kesäkuun loppuun mennessä vastaamaan Grecolle paitsi puoluerahoituksesta myös lahjonnan kriminalisointia koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Nämä liittyvät Grecon toiminta-ajatuksen mukaan läheisesti yhteen, koska molempia tarvitaan oikeusvaltion ja kansanvaltaisen yhteiskunnan perusteiden puolustamisessa.

Euroopan neuvoston lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan mukaisesti Suomen tulisi Grecon suositusten mukaan muun muassa koventaa lahjonnan yksityisellä sektorilla annettavia rangaistuksia, harkita julkisten sektoreiden törkeiden lahjontarikosten rangaistusten tehostamista, ja Greco suosittelee Suomea myös tarkistamaan eduskunnan jäsenten lahjontaa koskevaa lainsäädäntöä, jota pidetään liian rajoitettuna. Samoin Greco suosittelee myös selventämään, mitä kaikenmuotoisten lahjontarikosten kohdalla tulisi niin aineellisten kuin aineettomien etujen kohdalla pitää oikeutettuina tai oikeudettomina lahjoina tai etuina.

Suomella on tällä hetkellä kaksi varaumaa lahjomaa koskevaan rikosoikeudelliseen yleissopimukseen. Ensimmäinen koskee vaikutusvallan väärinkäyttöä, joka Grecon mukaan pitäisi kriminalisoida. Toinen koskee kaksoisrangaistusvaatimusta, joka tulisi poistaa. Toivon, että oikeusministeriö lähtee siitä, että varaumista voitaisiin luopua, vaikka niihin liittyy tiettyjä lakiteknisiä periaatteellisia ongelmia.

Viime aikoina Suomessa on tullut esiin muutamia sangen huolestuttavia korruptiotapauksia, esimerkiksi tutkinnassa oleva Patria-tapaus sekä Afganistanissa tapahtunut rauhanturvaajien pitkään harjoittama korruptiotoiminta. Sen vuoksi on mielihyvällä todettava, että oikeusministeri on 1.9.2008 uudestaan asettanut korruptionvastaisen yhteistyöverkoston. Sen tehtäväksi on annettu muun muassa tehdä korruptionvastaisia aloitteita, edistää tietoisuutta korruptionvastaisesta ohjeistuksesta valtio-, kunta- ja yksityisellä sektorilla. Toivon, että toimikunta lähtee aktiivisesti liikkeelle tärkeässä tehtävässään. Maineemme avoimena ja rehellisenä maana on saanut pahoja kolhuja niin vaalirahoitusjupakan kuin mainittujen korruptiotapausten takia. Asiaan pitäisi nyt suhtautua riittävällä vakavuudella.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On syytä kiittää mediaa siitä, että me keskustelemme tänään tässä vaalirahoituksesta. Oikeastaan jo viime eduskuntavaalien jälkeen käytiin lyhyttä keskustelua siitä, koska meillä oli paljon ilmoituksia, joissa oli todettu, että tukiryhmältä on saatu suuri summa rahaa, mutta tukiryhmältä saatua rahoitusta ei ollut eritelty. Mutta se keskustelu loppuu onneksi nyt. Tiedotusvälineet ovat pitäneet huolta siitä, että myöskin kansanedustajat noudattavat säätämiään lakeja.

On erittäin tärkeätä länsimaisessa yhteiskunnassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, että kansalaiset tietävät, jos heidän valitsemillaan edustajilla on sidonnaisuuksia. Tässä suhteessa täytyy sanoa, kuten ed. Södermanin puheenvuorossa tuli esille, kun hän siteerasi Grecon lausuntoa, että Suomi on kyllä aika lailla jälkijunassa tässä avoimuusperiaatteessa, mitä vaalirahoitukseen tulee, ja meillä on paljon tässä suhteessa kuntoon laitettavaa. Kyllä tosiasia on ilman muuta se, että jos saa merkittävän summan rahaa vaalikampanjaansa, se ilman muuta vaikuttaa siihen, että kyseinen henkilö, joka on tullut valituksi, suhtautuu myönteisemmin kuin muut varmasti siihen, joka hänen vaalikampanjaansa on rahoittanut.

Puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on hyvin pieni osa tulevaa kehitystä, mutta oikean suuntainen. Nimittäin se ilman muuta lisää täsmällisyyttä vaalirahoitusilmoituksissa, kun kulut joudutaan erittelemään, ja se antaa myöskin uskottavuutta näille ilmoituksille. Kun kulut nähdään, niin silloin tietysti myöskin kulut täytyy jollakin tavalla kattaa ja sitä kautta voidaan näitten ilmoitusten uskottavuutta olennaisesti lisätä. Mutta näitten kulujen erittelyllä sinänsä tuon avoimuusperiaatteen kannalta ei ole sikäli merkitystä, että tietysti kulut eivät aiheuta yleensä sidonnaisuutta, vaan se on se lahjan saaminen.

Puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota rajanveto-ongelmiin, ja on aivan totta, että näitä rajanveto-ongelmia on varsin paljon, mikä on vaalikampanjaa, mikä on vaalirahoitusta, ja tältä osin on erittäin tärkeää, kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, että oikeusministeriö antaisi suhteellisen täsmällistä ohjeistusta, jotta ihmiset ainakin olisivat tietoisia siitä, millä tavalla asioita täytyy tulkita.

Perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Söderman otti täällä esille kysymyksen siitä, koska vaalikampanja alkaa. Se on hyvin olennainen kysymys. Tietysti kansanedustajista voidaan sanoa, että he käyvät vaalikampanjaa neljä vuotta, jatkuvasti, mutta ehkä olisi hieman kohtuutonta arvioida, että kaikki se, mitä kansanedustajat työssään tekevät ja mitä voidaan pitää jollakin tavalla markkinointina ja mainontana, olisi vaalimainontaa. Tältäkin osin on tärkeätä, että oikeusministeriö arvioi tilanteen ja antaisi selkeän ohjeistuksen siitä, koska kampanjan voidaan katsoa alkavan. Kuten ed. Söderman täällä totesi, on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on se, kun puolueet ovat asettaneet ehdokkaat, ja toinen, kun heidät on nimetty varsinaisesti ehdokkaiksi ja asetettu vaalilistoille. Mielestäni tässä tapauksessa jälkimmäinen saattaisi olla helpompi vaihtoehto, mutta toisaalta täytyy todeta se, että silloin kampanja-aika jää kohtalaisen lyhyeksi. Puolueitten nimeämisen osalta voidaan sanoa, että siinä on suhteellisen suuria ongelmia. Jotkut asettavat ehdokkaat hyvin paljon aikaisemmin, jotkut myöhemmin, ja tältä osin voidaan sanoa, että ehdokkaiden yhdenvertainen kohtelu ei täysin tulisi toteutumaan. Mutta kaikkia seikkoja tässä suhteessa on syytä harkita, mikä on tarkoituksenmukaista.

Mutta koska näitä rajanveto-ongelmia on varsin paljon, suhtaudun hyvin nihkeästi siihen, että rangaistavuussäännös tulisi tähän lakiin myöhemmässä kehitysvaiheessa, siitä syystä, että helposti syntyy virheitä, ja kuinka pienistä virheistä sitten ryhdytään rikosprosessiin, se on erityisen suuri ongelma. Tietysti saattaa olla, että syntyy sitä, että käytetään näitä virheitä myöskin tehokkaasti vaalikampanjan välineenä, ja se ei ole tarkoituksenmukaista. Ja totuus kuitenkin on se, että julkisuus on kaikkein tehokkain kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen kannalta. Jos tiedetään, että on jättänyt jotakin ilmoittamatta, sillä on varmasti vaikutusta äänestäjien käyttäytymiseen. Saako 30 päiväsakkoa tai 10 päiväsakkoa, en usko, että sillä sitten on kovin suurta merkitystä henkilön kannalta.

Kuten täällä jo todettiin, on myöskin lainsäädäntöä, jossa ei ole rangaistussanktioita. Esimerkiksi muistan, että kun olin liikenneministeri aikanani, niin sinä aikana säädettiin kypäräpakko. Jokaisella, joka pyöräilee, on oltava kypärä, mutta jos sitä ei ole, niin silloin ei määrätä rangaistusta. Mutta tuon lakiesityksen perusteluissa selvästi myöskin todetaan, että poliisi voi neuvoa ja kehottaa pyöräilijää käyttämään kypärää, ja tästä saadaan tietty analogia tähänkin tapaukseen, mikä meillä on vaalirahoituksen osalta käsiteltävänä tällä hetkellä.

Kyllä mielestäni voitaisiin ilman muuta lähteä siitä, että oikeusministeriöllä olisi ollut mahdollisuus seurata tarkemmin näitä sille tehtyjä ilmoituksia ja pyytää lisäselvityksiä. Kun nykyisen lain perusteluissa selvästi todetaan ja myöskin itse lakitekstissä todetaan, että tukiryhmälle annettavat lahjoitukset tulee ilmoittaa, niin jos on yksi suuri summa, joka tulee tukiryhmältä ehdokkaalle, mutta lahjoituksia ei eritellä, niin jokainen näkee jo päältä päin, että tältä osin on menetelty virheellisesti, ja täydentävää tietoa voitaisiin toki pyytää.

Ehkä myöskin voidaan todeta se, että jo vaalirahaesityksen perusteluissa todettiin, että viranomainen eli tässä tapauksessa oikeusministeriö voi pyytää ehdokkaalta uuden ilmoituksen, jos alkuperäistä rasittaa muotovirhe tai se on esimerkiksi epäselvä. Palveluperiaate ja neuvontavelvollisuus koskevat myöskin oikeusministeriötä, joten tältä osin mielestäni kyllä olisi täysin selvää, että oikeusministeriö olisi voinut lähettää kehotuksia näille, jotka ovat pelkästään tukiryhmän antaman lahjoituksen merkinneet. Mutta oikeuskansleri ratkaisee tämän kysymyksen sitten aikanaan, ja siihen ratkaisuun on sitten syytä kaikkien tyytyä.

Joka tapauksessa olennaista on se, että nyt jokaisen pitäisi tietää, mikä lain sisältö on ja kuinka sitä pitää tulkita. Otan tässä nyt yhden esimerkin. Ed. Heinäluoma, joka sattuu olemaan salissa, järjesti vaaliseminaarin, jonka osanottomaksu oli 900 euroa, ja olen havainnut, että siellä on osanottajia, jotka ovat ostaneet useampia lippuja tähän vaaliseminaariin, myöskin ed. Heinäluoman ilmoituksen mukaisesti, ja toivon, että ed. Heinäluoma täydentää omaa ilmoitustaan sitten vielä tältä osin, niin että se täyttää vaalirahoituslain kirjaimen kaikilta osin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vain toivottaa menestystä Tarastin työryhmälle ja toivon, että sieltä tulee hyviä ehdotuksia, jotka ovat Grecon suositusten mukaisia, ja myöskin pidän tärkeänä sitä, että puoluerahoitukseen, johon tässä keskustelussa meillä ei ole puututtu, puututaan selvästi, koska se oli se kaikkein suurin huolenaihe, joka Grecolla vaalirahoituksen osalta Suomessa oli.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme ennenkin ed. Sasin kanssa väitelleet tästä mahdollisesta rangaistavuudesta. Nyt ongelmanahan on se, että Greco suosituksissaan varsin selvästi vaatii sanktioita. Minä olen ymmärtänyt, että ed. Sasi olisi ainakin tällaisen uhkasakon kannalla, joka on sanktio sekin. Mutta minusta tämä pyöräilyesimerkki on kyllä tavattoman huono, koska minä pyöräilen hyvin paljon ja minä sanoisin, että noin puolet pyöräilijöistä ei noudata kypäräpakkopykälää, joten se on kyllä hyvin huono pykälä.

Pelko rangaistukseen nähdenhän on perinteisesti ollut se, että sitä käytetään niin, että toiset edustajat kiusaavat toisiaan tarpeettomilla rikosilmoituksilla. Minä näen asian niin, että harkittuun riippumattomaan valvontaan voitaisiin käyttää tuommoinen kolmen hengen asiantuntijaryhmä. He olisivat ainoat, jotka voisivat ilmoittaa asian poliisitutkintaa varten. Silloin pahansuopaisia rikosilmoituksia ei tehtäisi. Mutta siitä me emme pääse, että joku sanktio tarvitaan, jos me haluamme pyöräilijöille kypärät päähän tai vaali-ilmoitukset kuntoon.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Olen todellakin uhkasakon kannalla, koska täytyy tietysti olla joitakin tehostimia siinä tilanteessa, jos ilmoitusta ei täydennetä.

Mutta sitten itse rangaistavuuteen. Ongelma on kyllä se, että jos kynnys maan eri osissa on hyvin erilainen sen suhteen, missä tapauksissa nostetaan syytteitä, niin se aiheuttaa yhdenvertaisuusongelman. Sitten se, että perustettaisiin jokin korkea kolmen viisaan elin, joka arvioi, koska syyte nostetaan: Tietysti sekin on mielestäni hieman harkinnan arvoista, mutta jossain määrin ongelmallista, että on sitten joku tämmöinen erityinen body, joka miettii sitä, missä rangaistuksen raja on. Ainakin rajat pitäisi sitten hyvin tarkkaan etukäteen säädellä.

Kaiken kaikkiaan tulisi koettaa pärjätä ensin ilman rangaistuksia. Mutta jos ei tästä toeta ja toimita lainmukaisesti, niin sen jälkeen se on tietysti viimesijainen vaihtoehto.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annettua lakia. Yksittäisen tuen arvoa ja sen antajan nimeä koskevan ilmoitusvelvollisuuden rajaa halutaan laskea kunnallisvaaleissa 1 700 eurosta 1 000 euroon.

Olen hyvilläni siitä, että tiedonsaantia kunnallisvaaliehdokkaiden vaalituloista ja kampanjamenoista halutaan parantaa. Mielestäni tässä kuitenkin voitaisiin mennä paljon hallituksen ehdottamaa pitemmälle. Vaalirahoituksen avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä ei juuri voida puhua, jos edelleen jopa 1 000 euron suuruisen summan alkuperä voidaan jättää kertomatta. Olen sitä mieltä, että jo 50 euron lahja riittää synnyttämään saajalleen kiitollisuudenvelan, joka täytyy maksaa takaisin tavalla tai toisella.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kaikki vaalirahoitukseen liittyvät tulot ja menot niiden suuruudesta riippumatta tulisi saada julkisiksi esimerkiksi internetissä. Vain siten voivat äänestäjät seurata, kenen asialla tietyt pääehdokkaat todella toimivat. Äänestäjillä on oikeus saada tietoa siitä, maksetaanko vaalirahat viime kädessä kuntien ja valtion rahakirstuista esimerkiksi yritystukina, tehokkaina asemakaavoina tai alihintaisina tontteina. Tällaisia ajatuksia tulee helposti mieleen, kun vuodesta toiseen on seurannut paikallispolitiikassa joidenkin yritysten hämmästyttävää erityiskohtelua, joten paljon on meillä vielä töitä edessämme, jotta vaalirahoituspöytä saadaan pestyä täysin puhtaaksi.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että vaalirahoituslainsäädännön uudistamisessa on nyt ryhdytty nopeisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin. Nyt on mielestäni tärkeätä, että huolehdimme siitä, että laista tulee sellainen, että se todella riittävästi lisää rahoituksen läpinäkyvyyttä, niin että kansalaiset voivat luottaa poliittiseen järjestelmään ja valtaa käyttävien edustajien riippumattomuuteen.

Vaalejahan käydään meillä melko tiheällä rytmillä. Vaalijärjestelmämme ovat henkilökeskeisiä, ja monista syistä johtuen vaalikampanjoiden kulut ovat olleet voimakkaassa kasvussa. Vaalikampanjoiden kustannusten kallistuminen on selkeä uhka terveelle demokratialle ja ehdokasasettelun tasa-arvoisuudelle, eikä tätä tosiseikkaa voi myöskään lakia säädettäessä ohittaa.

Tämä lakiesitys on hyvä alku, mutta se ei vielä riittävästi ota huomioon kaikkia tärkeitä asiaan liittyviä näkökohtia. Mielestäni lain uudistamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota vielä ainakin seuraaviin viiteen seikkaan:

Ensinnäkin siihen, että vaalirahoituksen tulee todella olla mahdollisimman avointa ja tarvittaessa myös kontrolloitavissa. Tässä hyviä keinoja ovat lakiesityksessä esitettyjen lisäksi vaatimukset, että ilmoitusten on oltava julkisia ja että myös kampanjoiden ennakkosuunnitelmien tulisi olla julkisia jo ennen ennakkoäänestystä. Kontrollia ja avoimuutta lisäisi myös se, että avustuksen antajan olisi ilmoitettava annetut avustukset ja yritysten tulisi ilmoittaa antamansa vaaliavustukset tilinpäätösten liitetiedoissa.

Toinen seikka on tosiaan käsistä riistäytyneiden kampanjakulujen suitsiminen. Kampanjakattoja ei lakiesityksestä löydy, mutta mielestäni sellaisesta tulisi säätää. Sopiva raja voisi olla noin 3 000 euroa per lahjoitus.

Avoimuutta ja kontrollia lisäisi myös se seikka, että ehdokkaiden tulisi ilmoittaa sekä tulot että menot.

Neljänneksi on myös käyty, varsinkin ennen kesää, keskustelua valvovasta viranomaisesta. Täällä myös ministeri totesi moneen otteeseen, ettei hänellä ole riittävästi työkaluja tähän valvontaan. Mielestäni on luontevaa, että oikeusministeriö edelleen toimii valvovana vaalirahoituksen viranomaistahona. Tarpeen niin vaatiessa on syytä lisätä ministeriön toimivaltaa valvontaan, jos siinä ilmenee ongelmia.

Yhdyn niihin moniin puheenvuoroihin, joita täällä on tänään käytetty, että lakiin tulee määritellä sanktiot sekä avustuksen saajille että antajille mahdollisista virheellisistä tai puutteellisista ilmoituksista.

Arvoisa puhemies! Alku on nyt tehty, mutta asiaa työstävälle toimikunnalle jää vielä paljon tehtävää: tulee muun muassa täsmentää se, miten vaalien välillä suhtaudutaan rahoitukseen ja — niin kuin täällä hetki sitten muutamassa puheenvuorossa nostettiin esiin — milloin vaalikampanjat tosiasiassa alkavat.

Lopuksi on hyvä vielä muistaa se, että yhteiskunnallisen toiminnan taloudellinen tukeminen on sinänsä hyväksyttävää, sitä ei tule paheksua eikä kriminalisoida.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun vaan muutamaan asiaan tässä laajassa keskustelussa.

Nythän on kysymys lakiesityksestä ja laista, joka on vasta alkusoittoa, ja varsinainen laki vaalirahoituksesta tulee sitten myöhemmin, kun tuo Tarastin toimikunta saa esityksensä valmiiksi.

Se, mikä minua on hämmästyttänyt tässä keskustelussa, on se, että puhutaan pelkästään näistä ehdokkaiden tukemisista elikkä vaalirahoituksesta, kun pitäisi puhua myös puoluerahoituksesta. Minä haluaisin todellakin tietää, ketkä oikein tukevat SDP:tä puolueena ja miten puolue käyttää eri ehdokkaiden hyväksi tämän rahan. Se on minusta paljon tärkeämpää kuin se, että aletaan riidellä tästä, tarvitaanko sanktioita vai eikö tarvita sanktioita, milloin vaalikampanja alkaa vai eikö ala ja minkälaisia tukiryhmiä on ihmisillä olemassa vai eikö ole olemassa ja onko 50 euroa tuki vai eikö ole tuki. Minun mielestäni ongelman ydin on se, että meillä puoluerahoitus ei ole avointa, ja se täytyisi avata. Kuinka paljon SDP saa ammattiyhdistysliikkeeltä tukea? Ed. Feldt-Ranta omassa puheenvuorossaan vaati, että yritysten täytyy tuki ilmoittaa tilinpäätöstiedoissa. No, minä haluan, että myös SAK:n tilit ovat tässä suhteessa julkisia ja myös kaikkien muittenkin ammattiliittojen tuet. Ei kysymys ole pelkästään yritysten tukemisesta. Kyllä siellä on muitakin järjestöjä, jotka tukevat ja nimenomaan tiettyjä puolueita. Minä olen ollut hyvin ihmeissäni esimerkiksi tästä keskustelusta, että ei nähdä malkaa omassa silmässä. Vasemmistoliitolla oli melkoinen oma salainen kassa, ja varmasti tämmöinen salainen kassa on vaalityöhön ollut myös SDP:llä. Näistä ei ole koskaan tämän keskustelun aikana puhuttu. Minusta rehellinen täytyisi olla tässäkin asiassa.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten ed. Ukkolan puheenvuoroon: Kuten puheenvuorossani sanoin, olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan. Sanoin myös tuolta edestä, että mielestäni on tärkeätä, että kaikki lahjoituksen antavat tahot ilmoittavat näistä lahjoituksistaan, tämä koskee sekä yhteisöjä että yrityksiä. Näiltä osin olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On niin kotoisaa palata tänne, kun kuulee tuon ed. Ukkolan hellän ja kauniin äänen kohdistamassa huomiotaan vasemmistopuolueitten käyttäytymiseen. (Ed. Pulliainen: Erikoisesti demarien!) Olen itse saanut tukea ammattiyhdistysliikkeeltä ja myöskin vasemmistoliittoa läheltä olevilta organisaatioilta. Olen siitä iloinen ja ylpeä. Olen jo kauan ennen sen tuen saamista ilmoittanut toimivani niitten tavoitteitten puolesta, joiden edistämiseen he ovat sen tukensa antaneet. Mielelläni kuulisin tai näkisin minäkin sen vasemmistoliiton salaisen puoluekassan, joka ed. Ukkolan mukaan on jossain olemassa. Kertokaa minulle, missä se on, niin minä kerron sitten sen meidän taloudenhoitajallemme. Hän on vielä iloisempi.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä tiedä teidän puoluekassastanne mutta minä luotan tähän mediaan, joka on kertonut nämä salaiset vaalikassat. (Ed. Pulliainen: Luotettavat lähteet, ed. Ukkola!) — Nimenomaan, media on kertonut ne salaiset rahoituslähteet. — Mutta olennaista on kyllä jatkossa, ed. Feldt-Ranta, että puoluerahoitus on avointa. Jos se ei ole avointa, niin avoimuus ei myöskään tässä vaalirahoituksessa toteudu. Näin asia on.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun on hiukan vaikea ymmärtää sitä, että osalle edustajista vaalirahoituksen täysi avoimuus tuntuu niin kauhean vaikealta. Nimittäin jos kaikki vaalirahoitus ohjataan yhdelle tilille ja siltä maksetaan myös menot, niin onko se niin kauhean vaikeaa sitten, että tämän tilinpito olisi julkista? Siinähän käytännössä kaikki keskeisimmät rahoituslähteet tulee varmistettua.

Sitten on tietysti joitain rajatapauksia, mutta jos puhutaan varsinaisista sanktioista ja jos vaalirahoitusilmoituksen laiminlyönti on rangaistavaa, niin eihän silloin puhuta tällaisista rajatapauksista vaan puhutaan törkeistä laiminlyönneistä. Siinä mielessä myös se, että sakkorangaistus tällaisille tapauksille asetetaan, on minusta täysin perusteltua, erityisesti koskien sellaisia edustajia tai varaedustajia, jotka eivät jätä ilmoitusta ollenkaan. Meillä on tälläkin vaalikaudella ainakin yksi tällainen tapaus — en tiedä, taitaako olla useampiakin.

Toisin sanoen totta kai vaalirahoituksessakin pitää pyrkiä täyteen avoimuuteen selkeästi ja yksinkertaisin pelisäännöin. Jos kansanedustajat kokevat, että he eivät ole kykeneväisiä erottamaan satoja ja tuhansia euroja omassa vaalikampanjassaan, niin he ovat kyllä väärässä paikassa, jos he päättävät sitten mielestään täysin pätevästi valtion budjetissa miljardeista euroista. Kannattaa katsoa vähän peiliin.

Tämä muutos, joka nyt tehdään kunnallisvaaleihin, on nopean aikataulun minimimuutos. Siinä olennaisinta on tämä kampanjakulujen erittely, koska se lisää luottamusta ylipäätään vaalirahoitusilmoituksen paikkansapitävyyteen ja sitä kautta myös, jos niitä pitää täsmentää, niitä on oikeusministeriön helpompi kysyä, jos on epäselvyyttä. On tärkeää, että tässä vaiheessa jo on reagoitu niihin ongelmiin, mitä on keskustelussa tullut esille. Kuitenkin kokonaisuudistuksen pitää olla selkeästi kattavampi ja pitää lähteä avoimen ja läpinäkyvän oikeusvaltion periaatteesta.

Minua hiukan on mietityttänyt se, että Suomessa on tämä myytti, että meillä on järjestelmä niin avoin ja läpinäkyvä. Se toimii näin julkishallinnon, virkamieshallinnon, puolella. Siihen meillä on vanhat, pitkät perinteet, perustuslaillinen asenne jo 1800-luvulta virkamiestoiminnassa. Toisin on sen sijaan poliittisella puolella. Tuntuu siltä, että meidän poliittista kulttuuriamme painaa vieläkin jossain määrin kylmän sodan aikainen perintö siitä, että asioita on turvallisempi valmistella kabineteissa, poissa julkisesta keskustelusta. Tämä aikanaan oli työmarkkina-asioissa hyvin keskeistä ja ulkopolitiikassa liittyen ennen kaikkea Neuvostoliitto-suhteisiin, ja samanlainen asenne tuntuu vieläkin painavan jonkun verran muissakin asioissa, niin kuin vaalirahoitukseen liittyen.

Toivoisin, että päästään tästä ajattelutavasta eroon, että Suomessa ei ole korruptiota, Suomessa ei ole mitään hämärää vallankäyttöä ja että meidän ei tarvitse myöskään tehdä selkoa tällaisesta vallankäytöstä. Jos meillä on avoin, läpinäkyvä oikeusvaltio, poliittinen järjestelmä, niin se myös ennalta ehkäisee, ettei tällaista korruptiota jatkossa pääse syntymään. Eli se luo luottamusta yhteiskuntaan, jolloin luottamus on aidosti tiedon varassa eikä pelkästään oletusten ja toiveiden varassa, mitä se oli vielä pitkälti muutama vuosikymmen sitten, koska kansalaisille ei esimerkiksi tietoja ulkopolitiikan perusteista, sinänsä ehkä ymmärrettävistä syistä, annettu niin laajalti kuin nykyaikaisessa modernissa oikeusvaltiossa kuuluu antaa. Tämä on vaan minun havaintoni tästä keskustelusta, että tuntuu siltä, että tämä kulttuuri jossain määrin edelleen painaa.

Sitten lopuksi haluaisin korostaa sitä, että jos me edellytämme esimerkiksi EU-jäsenyyshakemusprosessissa Bulgarian, Romanian ja Turkin kaltaisilta mailta korkeita standardeja korruptionvastaisessa työssä ja muutenkin ihmisoikeuksien turvaamisessa, niin myös meillä pitää olla kaikilta osin silloin tällaisen lainsäädännön kunnossa. Siinä mielessä se, että täällä edes harkitaan sitä, miksi nyt tehdä täsmällisiä rajauksia, ja kyseenalaistetaan se, on hämmentävää, koska me emme voi toimia tällaisen avoimen oikeusvaltion puolestapuhujina kovin uskottavasti muissakaan asioissa, jos me emme ole poliitikkoina oman rahoituksemme osalta sitä valmiita tekemään.

Sitten lopuksi vielä yksi erityishuomio tähän kokonaisuudistukseen. Tämän työryhmän on syytä miettiä vaalikampanjan aikataulua pohtiessaan myös sitä, mikä on takaraja vaalirahoitukselle, koska jos näitä avustuksia, lahjoituksia, tulee vaalien jälkeen, niin siinä ollaan hyvin lähellä jo lahjontaa. Siihen on asetettava selkeät pelisäännöt. Kun vaalikampanjalle asetetaan myös alkuajankohta, niin on selvää, että sitä ennen ei voi ottaa sellaista rahaa vastaan, joka selkeästi liittyisi vaalikampanjaan tai jolla voidaan katsoa olevan silloin sitoumuksia antavaa elementtiä. Toisin sanoen sellaista rahaa, mitä annetaan vaalikauden aikana mutta ei vaalikampanjan aikana, silloin koskevat kaikki ne lainsäädännön kohdat, jotka lahjontaan liittyvät. Tässä pitää olla aika tiukkana, koska tämä rajanveto on oikeasti erittäin tärkeä. Aikaisemmasta voi sanoa, että meillä on ollut tapauksia, joissa poliisitutkintakin olisi ollut lähellä, jos sille tielle olisi lähdetty.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Käsittelemme erittäin tärkeää asiaa. Avoimuuden, demokratian ja korruption vastaisuuden kannalta on hyvin tärkeää, että avoimesti näitä asioita käsitellään, ja myös tiedotusvälineet ovat tehneet paljon hyvää työtä tässä, ja uskon, että voimme tällaisen prosessin kautta lisätä ihmisten luottamusta meidän toimintaamme ammatti-ihmisinä.

Nyt teemme kuitenkin myös lainsäädäntöä, ja siksi ei pidä sortua pelkkään populismiin tai myöskään itseruoskintaan vaan pyrkiä sellaiseen lainsäädäntöön, joka toimii mahdollisimman hyvin, joka on yksiselitteistä ja jonka säännöksien vaatimuksia on mahdollisimman hankala sitten käytännössä myös välttää.

Ensinnäkin vaalitoiminta on erittäin tärkeä osa demokratiaa. Ilman sitä edustuksellinen demokratia ei pysty toimimaan, ja me kuitenkin arvostamme sen parhaimmaksi mahdolliseksi järjestelmäksi, jolla päätöksenteko organisoidaan. Siihen liittyy myönteinen suhtautuminen vaalitiedotukseen ja siihen, että informaatiota jaetaan.

Nyt tasavertaisuuden kannalta on hyvin tärkeää myös se, että voimme ilmoittaa suuret lahjoittajat ja tehdä heistä julkisia, ja se lisää luottamusta ja on oikea lähtökohta tässä asiassa.

Jos kuitenkin säädellään jotain elämänaluetta, niin pitää pystyä sitten joko laissa tai muissa ohjeissa, lain soveltamisohjeissa, määrittelemään hyvin tarkasti se elämänalue, jota sääntely koskee. Siksi pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että erittäin tarkkarajaisella linjanvedolla määritellään myös se, mikä on vaalitoimintaa, minkälaiset tilaisuudet ovat vaalitilaisuuksia ja minkälainen ilmoitus on vaali-ilmoitus. Muuten tämä laki ei toimi tasapuolisesti, ja muuten siihen jää porsaanreikiä.

Jo kansanedustajan työssä huomaamme sen, että meidän tavanomainen, normaali edustajantyömme sisältää paljon sellaisia asioita, jotka edesauttavat meidän vaalituloksemme muodostumista seuraavissa vaaleissa. Jo aamulla herääminen ja puvun valinta voivat vaikuttaa siihen, miten seuraavat vaalit sujuvat ja miten niissä menestytään. Tällaista ei voi kuitenkaan laskea vaalitoiminnaksi, vaan se on edustajan normaalia toimintaa. (Ed. Laukkanen: Kannattaa valita sama puku aina!) Edustajat tapaavat paljon ihmisiä, järjestävät tilaisuuksia sitä varten. Se on normaalia ja tavanomaista edustajan toimintaa, mutta sitä ei voida vielä pitää vaalitoimintana silloin, jos vaalitoimintaa esimerkiksi rajoitetaan tai sen julkisuuteen asetetaan tiettyjä vaatimuksia. Siksi tämän rajanvedon pitäisi minun mielestäni olla yksiselitteinen ja selkeä.

Eräs vaihtoehto myös asian edistämiseksi ja lain tavoitteiden edistämiseksi voisi olla semmoinen tulevaisuudessa, että kun tässä monessakin puheenvuorossa on kampanjoiden hintaa harmiteltu ja pidetty sitä jonkinlaisena kynnyksenä demokratian ja tasapuolisuuden toteutumiselle ja jos kuitenkin ajatellaan, että vaali-ilmoittelussa on kysymys erittäin tärkeästä yhteiskunnallisesta tiedotuksesta, niin vaali-ilmoittelu vapautetaan verotuksesta, siitä 22 prosentin verotuksesta, ja toisaalta sitten, jotta tämän verovapauden saisi, pitäisi ilmoittaa nämä tulot ja niiden kulujen maksajat.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Vaalirahoitusilmoituksesta annetun lain muutokset ovat varmaankin perusteltuja, vaikkapa esiin tulleet ongelmat rahoitusilmoitusten valvonnasta tai vaalikampanjoiden hintavuudesta jäävät edelleen auki. Myös se, mikä lain suurimmaksi ongelmaksi ilmeni — puutteelliset tai tulkinnanvaraiset ohjeet — tuntuu yhä olevan iso haaste.

Vaikka uskonkin edustajien sisälukutaidon olevan varsin hyvä, yhdyn niihin näkemyksiin, että ohjeisiin on nyt syytä erityisesti panostaa, niin että tässäkin keskustelussa esiin tulleet tulkinnanvaraisuudet, koskien muun muassa kampanja-aikaa, voidaan minimoida ja ettei myöskään jää epäselväksi, mitä ja miten sidonnaisuuksia tai rahalähteitä, muun muassa seminaarimaksuja, tulee avata, mitä erilaisten tukiyhdistysten osalta ja mitä vastaavasti ehdokkaita tukeneiden työväenyhdistysten osalta tulee avata.

Lopuksi on helppo yhtyä ed. Feldt-Rannan esiin nostamaan asiaan: yhteiskunnallisen toiminnan tukeminen on tärkeää, eikä sitä tule torpata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Joltakin osin voi yhtyä tuohon ed. Ukkolan näkemykseen: ihmettelen kyllä kovasti sitä, jotta meidän nykyistä vaalilakiamme, jossa on määrätyt säännökset olemassa, ei ole osattu lukea ja erityisesti ministerit eivät ole osanneet lukea siitä, mitä se tarkoittaa. Taisi olla enemmistö ministereistä, jotka jostain ihmeen syystä eivät ymmärtäneet, että siellä on joitakin euromääräisiä rajoja, ja sitten sitä täydennettiin.

Koko tämä prosessi lähti kyllä hyvin omituisesti liikkeelle, juuri tämä uudistusprosessi, tai millä nimellä tätä nyt voi sanoa, ainakin muutosprosessi, tässä vaalilaissa. (Ed. Pulliainen: Luuleeko puhuja, että ministerit parantavat tapansa?) Ed. Pulliainen huusi tuossa, jotta ministerit parantavat tapansa, mutta siinä vaiheessa, kun tämä tuli esille, meistä, jotka emme tehneet täydennysilmoituksia, tehtiin syyllisiä, huudettiin nimiä, jotta nämä eivät ole tehneet täydennysilmoituksia. Minusta se on kyllä hyvin taitavaa politikointia nykyhallituksen ministereiltä siinä mielessä, että käydäänkin syyttä ... (Ed. Pulliainen: Ne onkin varmaan sen takia ministeriksi valittu!) — Ministeriksi ei varmaan muuten pääsekään, pitää olla taitava poliitikko, jotta syyttömistä tehdäänkin syyllisiä ja syylliset pesevät itsensä puhtaaksi sillä, kun on täydennysilmoitus olemassa. Kyllä tässä häränpyllyä heittävät kaikki nämä asiat.

Yksi semmoinen asia, millä tietysti tämä koko ongelma saataisiin vähennettyä, olisi se, jos otettaisiin käyttöön pitkät listat. Tiedän, että Suomessa siihen ei ole vielä valmiutta, mutta niissä maissa, missä on, yksittäisen ehdokkaan näkyminen ei ole niin isoa, vaan silloin puolue joutuu hoitamaan mainonnan, ja siinä tapauksessa ei ole semmoista intressiä, niin suurta kuin tässä tilanteessa, jossa jokainen tappelee tuolla vaalikentillä omilla rahkeillaan ja rahoillaan ja sitten hankkii mitä hankkii sieltä.

Kysehän on siitä, jotta eihän tälläkään lainmuutoksella saada estettyä sitä, jotta siellä on pimeitä rahoja käytössä. Joku rahamies voi lykätä saunan edessä taskuun rahaa, ja se ei näy missään tilisiirtoina, (Ed. Ravi: Eikö demareissa saunota?) ja se on sen ehdokkaan omaa rahaa sitten sen jälkeen, kun se on taskussa, ja kukaan ei sitä tiedä, ei näe. — Minä luulen, että ne tahot ovat tuolla ed. Ukkolan piireissä enemmän kuin duunaripiireissä. Siellä ei tuota irtorahaa sillä tavalla liiku, mutta tuolla liikemiespiireissä tahtoo olla niin, jotta siellä voi liikkua semmoisia isompiakin rahoja, joita voidaan kaverille antaa ja nostaa sieltä edustamaan omia arvopohjia. Mutta tiedän, etteivät ne rahamiehet semmoisille anna, jotka toimivat omaehtoisesti, eivät toimi heidän ehtojensa mukaan. Siinä mielessä duunarit voivat olla huoletta, jotta duunari ei kyllä tuommoisen ökyrikkaan rahoja paljon saunan edessä taskuunsa saa — eikä tarvitse saadakaan, koska on olemassa muutkin arvot. Siinä mielessä, kun ed. Ukkola aina puhuu tästä, jotta ay-liike tukee, SAK tukee, minä en tiedä, onko SAK tukenut yhtään, mutta kun jäsenet jäsenmaksuja maksavat kymmeniä vuosia ja ne jäsenmaksut ovat aika kovia, olisihan se ihme, jos se ei niitä omia edustajia vähääkään tukisi. Siinähän pitäisi jäsenyys sanoa irti ja lopettaa jäsenmaksun maksu. (Ed. Laukkanen: Paljonko puhuja on saanut?) — Puhuja on saanut mitä on saanut, ja hän on ilmoittanut kaikki, niin kuin kuuluukin ilmoittaa.

Minusta nämä kunnallisvaalirajat saavat olla mitkä hyvänsä. Pienistä kunnista hyvin harvassa on edes yksi edustaja, joka käyttää 1 000 euroa. Esimerkiksi meidän kunnassamme koko demariporukka viime vaaleissa käytti alle 2 000 euroa, siinä oli kaikki ehdokaskulut yhteensä, ja ne ovat yhteisiä, koska yksittäisiä ehdokasmainoksia ei ollut, todennäköisesti ei nytkään tule montaa olemaan. Isoissa kunnissa tämä on toinen juttu.

Mutta ovatpa nämä rajat mitkä hyvänsä, kyse on siitä, jotta ihmiset vaan ilmoittavat rehellisesti, se on tärkeintä tässä hommassa. Niin kuin totesin, millään lailla ette sitä saa ajoiksi, ettekä millään, koska aina on kiertotiet olemassa. Kyse on siitä moraalista, miten saadaan ihmiset tottelemaan, kunnioittamaan niitä periaatteita, jotta ilmoitetaan avoimesti ja näytetään se kaikilla tasoilla, ei pelkästään tässä vaalikysymyksessä, vaan — tuolla pikkukunnissa sitä näkee — maakaupoissa, kaikessa. Eilen viimeksi olin eräässä valtuustossa, jossa yritettiin suhmuroimalla tehdä maakauppaa ilman kilpailutusta, ja onneksi siinä oikeus voitti. Se kuvaa sitä vaan, että aina kun on taloudellisista arvoista kyse ja voiton tavoittelusta, niin aina löytyy ihmisiä, joilla on halu ottaa se raha sieltä tai se omaisuus, jos se on mahdollista saada, ilman yhteisesti luotuja hyviä pelisääntöjä.

Mutta en pane hanttiin tässä. Antaa tämän mennä näin, ja tulevaisuudessa joudutaan taas muuttamaan sen mukaan lakia. Mutta olen nyt vähän samaa mieltä kuin ed. Pekka Vilkuna tuossa aikaisemmin, että lailla ei täydellisesti näitä rakoja tilkitä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän suoranaisena loukkauksena sitä, että ed. Lahtela mainitsee minun tukiryhmäkseni, tukijoukoikseni, ökyrikkaat. Eivät taatusti ole olleet ökyrikkaita ne, jotka ovat tukeneet minua. Jos ed. Lahtela olisi käynyt katsomassa minun ilmoitukseni, niin näkisi, etteivät taatusti olleet. Siinä 15 000 eurossa, joka sieltä on tullut, korkeintaan 500 euroa on ollut se korkein tuki. Tukiryhmä hankki tämän 15 000 euroa, ja loput 20 000 tuli minun omasta pussistani, tai miehen pussista — tulkoon nyt mistä pussista tahansa, ja jos mies on ökyrikas, niin olkoon sitten.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua lähinnä ed. Lahtelan puheenvuoroon siinä, kun hän mainitsi pitkistä listoista. Täytyy sanoa, että uskallan veikata, että siinä asiassa ainakaan ed. Lahtela ei puhunut kyllä omaan pussiinsa, että jotenkin on sellainen tunne, että jos nämä pitkät listat olisivat, niin tuskin ed. Lahtela olisi tähän taloon tullut koskaan (Naurua) — niin kuin ei varmaan meistä moni muukaan. Mutta kyllä minä näen, että tämmöisessä pitkälistaisessa järjestelmässä ollaan sellaisessa tilanteessa, että silloin todellinen riski on se, että kun yksittäisen ehdokkaan valinta ei riipu kansalta saadusta kannatuksesta, niin kyllä silloin tämä poliitikkojen etääntyminen kansasta on todella paljon vakavampi riski kuin se on tässä järjestelyssä. Se vaalitulos ratkaistaan kuitenkin äänillä, ja siihen vaikuttaa vaan pieneltä osalta se, minkä kokoisia kampanjoita on tehty.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Enstäinkin, ed. Ukkola, en tarkoittanut teidän henkilökohtaista vaalikassaanne, tarkoitin tätä teidän taustayhteisöänne, kokoomusta. Minä luulen, — jos olen tullut väärinymmärretyksi, pyydän anteeksi — olen ymmärtänyt, että kokoomus yleisesti ottaen, vaikka se onkin nyt työväenpuolue, on vähän niin kuin rikkaampien työläisten puolue kuitenkin ja siinä mielessä siellä tätä rahaa vähän enemmän viljellään ja on käytössä kuin täällä vasemmiston, köyhälistön, puolella, niin että siinä mielessä sitä saataisiin, kun rahaa saattaa olla vähän enemmän käytössä.

Sen verran tuossa ed. Satoselle voisi todeta, että Ruotsissa on tämä pitkälistajärjestelmä. En tiedä, miten se toimii siellä, mutta aika vauras maahan tuo Ruotsikin on ollut, ja väittävät sitäkin, että demokratia toimii. En ihannoi sitä järjestelmää, mutta esimerkkejä on olemassa.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikutaan kyllä aika heikoilla jäillä, jos lähdetään arvioimaan sitä, mistä rahat tulevat, tulevatko ne ökyrikkailta vai köyhemmiltä, ja kenen raha on oikeutetumpaa. Eiköhän se nyt vaan ole niin, että niiden merkintöjen pitää olla kunnossa, oli se raha ihan keneltä tahansa. Ja aika erikoista, että ay-liikkeen tukia saanut sitten arvostelee muualta tullutta rahaa, koska ay-liike kerää rahansa laajasti kaikilta eri puolueisiin kuuluvilta ihmisiltä, jotka sitten näin joutuvat tukemaan vain tiettyjen puolueiden edustajia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa eduskunta on täysin vapaa tekemään tämän lainsäädännön, ja mielestäni tämä on edelleen keskeneräinen sen vuoksi, että tässäkin tapauksessa jätetään kuntavaaleissa 1 000 euron taso jäljelle, jonka alapuolelle menevää tukea ei tarvitse ilmoittaa.

Toisaalta puute on myös se, että vaalitukea antavien ei tarvitse ilmoittaa, näiden järjestöjen eikä myöskään yritysten, tästä tuestaan. Mielestäni se olisi paikallaan, että olisi myös molemminpuolinen tämä ilmoitusprosessi.

Kolmanneksi, pitäisi todella, niin kuin täällä aikaisemmin todettiin, ennen varsinaisia vaaleja tämä tuki-ilmoitus saada julkisuuteen siltä osin kuin se on mahdollista, että ihmiset tietävät, millä rahoilla ollaan liikkeellä.

Neljänneksi, puhemies, ilmaista juustoa on ainoastaan hiirenloukussa, jotenka tämä ajatus siitä, että joku antaa pyyteettä tukea, ei kyllä ole realiteetti, ei myöskään se, että henkilö, joka on saanut tukea, voi suhtautua siihen jotenkin neutraalisti. Kyllä tämä psyykkinen puoli toimii ja kiitollisuuden velka on ihan inhimillinen ominaisuus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Satoselle — muutoin kyllä tämmöinen kollektiivinen vastauspuheenvuoro — tulisi kommentti kysymykseen siitä, olisiko ed. Lahtela pitkien listojen järjestelmässä täällä eduskunnassa. Arvoisa ed. Satonen, varmasti olisi. Siis hän on niitä harvoja varmoja tässä suhteessa, hän on tieteellinen esimerkki tästä. Ja se toimii tällä tavalla: Kuka muu meistä hallituspuolueissa olleista kansanedustajista on saanut sellaisen erityisen kohtelun omalta puolueeltaan kuin ed. Esa Lahtela? Hän on saanut hallituspuolueessa ollessaan äänestää ihan mitenkä tahansa. Ja hän kertoo valitsijoilleen puhelimessa tuolla käytävillä mitä uskomattomimpia tarinoita taistelustaan kansan puolesta, ja se on johtanut siihen, että hän on omilla äänillään täällä. Tämä juuri on johtanut siihen, että demareilla on varma paikka Pohjois-Karjalasta täällä eduskunnassa. Ed. Satonen, ette voi olla enempää väärässä kuin tässä asiassa olitte. (Ed. Laukkanen: Lahtela olisi listan ykkösenä!)

Sitten toinen samalla tavalla kollektiivinen vastauspuheenvuoro. Täällä joku edustajista varhaisessa keskustelun vaiheessa kiinnitti huomiota tähän temppuiluun eräällä tavalla, kun yritykset maksavat vaali-ilmoituksia lehdissä ja rahavirrat kulkevat sillä tavalla, että yritykset maksavat sen ilmoituksen jonkun henkilön puolesta, jota haluavat tukea, ja sitten lukevat sen menoina sopivasti siellä tilinpidossaan, ja tässä olisi niin kuin mahdollisuus kiertää jollakin tavalla.

Arvoisa puhemies! Minun täytyy todeta, että maailma on hyvin erilainen eri puolilla Suomea. Vuoden 91 vaalit muistan oikein hyvin tässä suhteessa. Se oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun minä yleensä mainostin — 87 ja 85 vaaleissa, valtiollisissa vaaleissa ja kunnallisvaaleissa, en mainostanut yhtään ainutta riviä missään enkä tehnyt mitään näitten asioitten hyväksi, vahingossa luiskahdin tänne sitten. Mutta 91 vaalien alla tämä asia tuli kyllä Oulussa ensimmäisen kerran harvinaisen selvästi esille. Liikkeellä olivat todelliset tutkijat, jotka soittivat silloin minulle, kunnallisia järjestötason edustajia, ja kysyivät hyvin tarkkaan, minkälaisia tarjouksia eri mediat olivat tehneet meille kandidaateille. Sitten he ilmoittivat, nämä kysyjät, että heillä on kaikki mahdolliset lehdet tietyltä ajalta, he ovat millimetrimitalla mitanneet sen, kuinka paljon on millimetrejä näissä ilmoituksissa, ja sitten he laskevat tarkkaan sen, paljonko tässä olisi pitänyt rahavirtoja olla tänne kustannusyhtiölle menossa täältä ilmoittelijakaartista elikkä kandidaattien puolelta. Sitten kun tämä prosessi oli ohi, niin sitten eräät näistä researchereista soittivat minulle ja sanoivat, että jo oli herkullinen juttu, kyllä oli selittelemistä, kun oli tällä tavalla tehty. Elikkä siis he saivat kaikki nämä ikään kuin moraalisesti vilpilliset toimijat kiinni.

Tätä on käytetty siellä meillä Oulun vaalipiirissä iät ja ajat, siis ainakin vuodesta 91 lähtien. Siis siinä mielessä se on se kaikkein helpoin tapa tämän kokemuksen perusteella saada esiin se, aikooko joku moraalisesti vilpillisesti toimia. Elikkä siis tällaiseen maailmaan tällaista lainsäädäntöä sitten pitää kehitellä ja toimia sitten myöskin sen mukaisesti. Muutoin minulla ei ole tähän mitään sanomista.

Tämä keskusteluhan osoittaa erinomaisen hyvin sen, kuinka äärimmäisen oikeassa oli se — oliko se nyt ed. Vistbacka vai ed. Vilkuna — joka sanoi, että aina tämä mopo menee vähän eessä karkuun sen takia, että ihmisen mielikuvitus on rajaton, ja kuinka tällaiseen ehdokasjoukkoon, jos heitä on tuhansia ja jo yli 10 000:kin jossakin, mahtuu kaikenlaista porukkaa mukaan ja siihen pitää sitten lainsäätäjän reagoida.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämän keskustelun paras anti oli siinä, että täällä nyt ei enää esiintynyt opposition puolellakaan niitä, jotka viime keväänä kävivät puhtaalla kaulalla tätä keskustelua ja katsoivat, että tämä on tämmöinen hallitus—oppositio-asetelma ja että vaan hallituspuolueet nauttivat vaalirahoitusta ja ovat syyllisiä ja sillä puolella ollaan sitten puhtoisia poikia ja tyttöjä. Näinhän asia ei ole, vaan kyse on mitä vakavimmasta asiasta, joka koskee koko demokratiaa, ja sillä tavalla on eräs koko demokraattisen järjestelmän pilareita, että meillä on selkeä ja toimiva vaalirahoitusjärjestelmä, eikä vain laki vaan myös toimintakulttuuri ja toimintatapa. Siitähän tässä on myös paljolti kysymys.

Minusta oli oikein hyvä, että kesän aikana tuli julkisuuteen myöskin niitä rahavirtoja, joita ammattiyhdistysliikkeen puolelta ohjattiin myöskin vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien ehdokkaille. Tämä tasapainotti mielestäni tätä keskustelua hyvin tarpeellisella tavalla ja toi julki myöskin niitä rahoja, joiden olemassaolo vielä täällä keväällä kiellettiin. Se oli minusta hyvin terveellistä tässä keskustelun kokonaisuudessa. Sen takia minusta on tavattoman tärkeä asia, että tämä lainsäädännön parsiminen nyt tehtiin ja me kaikki näemme, miten keskeisistä demokraattisista ilmiöistä me puhumme, kun me puhumme siitä, millä tavalla vaaleja voidaan sitten jatkossa rahoittaa.

Puhemies! Täällä on käynyt jo ilmi se, että viime keväänähän syyllistettiin, syyllistettiin tietysti paljolti edustajia, jotka jättivät ilmoittamatta, jotka eivät toimineet olemassa olevan lain mukaan, mutta syyllistettiin toki myöskin rahoittajia, sellaisia rahoittajia, jotka katsoivat, että ne ovat isänmaan asialla. Myös ay-liikkeen puolella voidaan olla isänmaan asialla. Ed. Erkki Virtanen sanoi minusta täällä hyvin oikeaan osuneen lausahduksen siitä, että totta kai hän sitoutuu niiden asioiden eteenpäinviemiseen, mistä hän sai rahaa, tietysti, totta kai. Tämähän on sitä normaalia suomalaista vuorovaikutusta, mitä poliittisen päätöksenteon ja eri sidosryhmien kesken käydään, ilman että siitä syntyy vääränlaisia sidonnaisuuksia. Suomi on kuitenkin niin pieni maa, että tämä avoimuus on kaikesta huolimatta jo tähän mennessä kohtuullisesti toiminut.

Paljon suurempi kysymys on se, mihin ed. Pulliainen täällä viittaa, syntyykö sitten toimintakulttuurissa kiertoteitä, sellaista, joka johtaa tavallaan houkutukseen käyttää kiertoteitä. Ja jos rahoittajayhtiöt katoavat, kysytään, voisiko rahoittaa jonkun muun, maksetaanko ilmoitus tai tarjotaanko kahvit tai jotakin muuta, hankitaanko jotain kättä pitempää, mitä sitten tuolla kentällä jaetaan. Se on paljon huolestuttavampi tie kuin se, että vaalirahoitus kanavoidaan näiden valitsijayhdistysten kautta ja se on sitten selkeästi olemassa olevan lainsäädännön kautta tarkistettavissa ja sillä tavalla kontrolloitua.

Yhtä moitittavaa on, puhemies, myöskin se, niin kuin on käynyt ilmi, että puolueiden sisällä pyritään sitten vaikuttamaan vaalirahan ohjaamiseen, tavoitteena vaikuttaa ehdokasasetteluun tai peräti vaikuttaa jopa vaalin lopputulokseen. Silloin vaalirahoitusta käytetään vastoin demokratiaa ja niitä tavoitteita, mitä avoimessa yhteiskunnassa vaaleilla pitää olla.

Tässä tullaan myöskin siihen kysymykseen, mitä sitten nämä kalliit vaalit, kampanjat, tulevaisuudessa aiheuttavat. On aivan oikein, ed. Lahtela, että se avaa sen kysymyksen näistä pitkistä listoista, se avaa sen. Se avaa myöskin kysymyksen eurovaaleissa siitä, pitäisikö sitten mennä koko maan vaalipiiristä pienempiin vaalialueisiin, joilla kampanjat kenties olisivat sitten halvempia. Mutta itsekään en pidä pitkiä listoja millään tavalla tavoiteltavana Suomen kaltaisessa järjestelmässä. Viime kädessä kansan täytyy voida vaikuttaa kokonaisuudessaan valintaan, niin meppien valintaan kuin kansanedustajien valintaan täällä, yksiselitteisesti näin, eikä se valta voi olla missään puoluetoimistossa. Demokraattisessa järjestelmässä kansalla on valta ja se valta toteutuu juuri näin.

Mutta sen sijaan tämä uusien vaalialueiden ryhmittely eurovaaleissa on yksi kysymys, jota varmasti joudutaan pohtimaan osin tämän seurauksena myöskin, koska valtakunnallisen vaalin hinta tulee olemaan erittäin suuri tai sitten kysymys on siitä, että ehdokkaalla täytyy olla valtakunnallista tunnettuutta. Ja tässä tullaan siihen, niin kuin täällä on jo todettu, ovatko kaikki ehdokkaat samalla viivalla. Kaikilla tietenkään ei ole sitä valtakunnallista tunnettuutta, kaikilla ei ole mahdollisuutta panna omasta pussista sitä 100 000:ta tai 150 000:ta, mitä valtakunnallisen kampanjan käyminen tällä hetkellä maksaa. Eurovaalit ovat tässä suhteessa erittäin suuri haaste, ei vain puolueille, ehdokkaille vaan myös koko poliittisen demokraattisen järjestelmän toimivuudelle.

Puhemies! Minusta on vielä kerran syytä todeta painokkaasti se, että vaalirahoitus on laillista toimintaa ja se täytyy nähdä myöskin yhtenä pilarina demokraattisen järjestelmän toimintaa ja sen takia me tarvitsemme selkeät, hyvät, avoimet pelisäännöt sen hoitamiseksi, sen toteuttamiseksi, mutta me tarvitsemme myös hyvän poliittisen kulttuurin, minkä puitteissa sitä vaalirahoitusta sitten yhteiskunnallisen demokraattisen toiminnan hyväksi kanavoidaan. Ja tämä lainsäädäntö, mikä nyt syntyy, tuo varmasti lisää avoimuutta, tuo paljolti myöskin selkeyttä tähän, mutta totta vieköön sitä toi jo viime kevään julkinen keskustelukin, jossa tosin nähtiin aika paljon myöskin ylilyöntejä. Oli sellaista jahtaamista ja ajojahtia, joka nyt ei sitten viime kädessä enää loppuvaiheessa tuonut kovin paljon uutta.

Minusta eurovaalit tulevat varmasti olemaan erittäin hyvä testipaikka tämän lainsäädännön toteutumiselle, ensimmäistä kertaa nyt jossain määrin jo kuntavaalitkin, varsinkin uusien käytäntöjen ja toimintakulttuureiden kannalta, joihin voivat vaikuttaa nimenomaan itse ehdokkaat mitä suurimmassa määrin, ehdokkaat, heidän tukiryhmänsä ja valitsijayhdistykset. Nehän viime kädessä sitten ratkaisevat, millä tavalla tämä lainsäädäntö tulee käytännössä todeksi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvin tärkeää, että vaalirahoitus on läpinäkyvää ja on niin, että jos annetaan sellaisia summia, että niillä epäillään olevan vaikutusta, niin silloin myöskin se rahoittaja on tiedossa. Silloin jos kyse on siitä, että summat ovat hyvin pieniä ja niitä on hyvin laajalti saatu, niin silloin tietysti ei ole tällaista kytkentää edes ajateltavissa.

Vielä haluaisin palata kumminkin pitkiin listoihin eli ehkä siihen, olisiko ed. Lahtela täällä vai ei. Voi olla, että ed. Pulliainen tuntee sosialidemokraattien vaalijärjestelmää paremmin kuin minä. Mutta se mikä pitkien listojen suurin ongelma on, on ilman muuta se, että se on järjestelmä, jossa kansanedustajaksi nimitetään. Itänaapurissa oli, sen jälkeen kun järjestelmä muuttui Neuvostoliitosta yhtäkkisesti kapitalistiseksi, sellainen järjestelmä, jossa nimitettiin miljonääriksi, ja sekään ei ollut kovin hyvä järjestelmä. Tämä on se avainasia, että ei sellaista valtaa voida antaa millekään muulle kuin Suomen kansalle, joka pääsee päättämään siitä, kuka täällä talossa istuu. Sitä valtaa ei voida millekään puolue-elimelle antaa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruotsissa on pitkien listojen järjestelmä. Se ei liene itäinen naapuri vaan läntinen naapuri

Mutta sitten itse järjestelmään. Kun tässä edustaja epäili, jotta miten olisi meikäläiselle käynyt, niin todennäköisesti minä olisin täällä eduskunnassa, koska niistä ehdokkaista suoritetaan puolueäänestys, ei niitä mikään puoluetoimisto aseta. Kyllä se demokratia toimii, jos se ehdokas on puolueen asettama. Ainakin tähän mennessä sosialidemokraatit aina ovat Pohjois-Karjalassa joutuneet suorittamaan puolueäänestyksen ja niin joutuvat nytkin, koska ehdokkaita on paljon. Mutta siinä tapahtuu niin, että kansa voi äänestää sitten niistä neljästätoista ehdokkaasta, nyt kahdestatoista. Mutta siinä mielessä ne, jotka saavat sen listan mukaan ääniä, siitä keulilta menevät sitten läpi. Tosin nyt siinä ei olisi muuttunut mitään, koska minä ja tuo Kähkösen Late, joka on edustaja, olimme kyllä ekana siinä listalla. Se olisi ollut sama, olisiko nyt ollut meillä puolueen pitkä lista vai ei.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle pitää todeta, että paitsi entisessä itäisessä sosialistisessa naapurissa myöskin läntisissä sosialistisissa naapureissamme, Ruotsissa ja Norjassa, kuten ed. Lahtela totesi, on pitkiin listoihin perustuva vaalijärjestelmä ja siellä se on toiminut erittäin hyvin, itse asiassa ainakin vaalirahoituksen osalta paljon paremmin kuin Suomessa. Sen lisäksi on niin, kuten ed. Lahtela myös totesi, että se lista ei suinkaan määräydy mielivaltaisesti tai muutaman puoluejohtajan mielihalujen mukaan, vaan siihen on olemassa tarkat säännöt, ja varmasti Suomessa, jos siihen lainsäädäntöön mentäisiin, sen järjestelmän ehdot tehtäisiin sellaisiksi, että oikeus ja demokratia toteutuisivat nyt ainakin samalla tasolla kuin tälläkin hetkellä. Kysymys on ennen kaikkea puolueiden merkityksestä suomalaisessa demokratiassa. Jos me kiellämme sen, niin me kiellämme aika paljon muutakin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa Ruotsissa käydään tällä hetkellä keskustelua pitkistä listoista johtuen siitä, että tämä niin sanottu Fra-laki sallii paikallisen sotilastiedustelupalvelun kuunnella kaikkia puheluita, ei vain ruotsalaisten Ruotsissa tapahtuvia puheluita vaan myös Suomen puheluita, mihin toivon eduskunnan jossain vaiheessa tämän syksyn aikana vielä puuttuvan tarkemmin. Mutta tämä laki nimenomaan runnottiin läpi pitkien listojen avulla, ja siellä oli juuri päinvastainen keskustelu, että pitäisi nimenomaan kansanedustajilla olla isompi vastuu omasta äänestämisestä sitä kautta, että he olisivat enemmän vastuussa kansalle. Eikä vain itäisessä tai läntisessä naapurissa, vaan myös Keski-Euroopassa on paljon pitkiä listoja. Molemmissa järjestelmissä on omat ongelmat. Mutta ehkä meidän vaalirahoitustamme ei nyt ratkaista sillä, että tässä aletaan väitellä erilaisten listamallien paremmuudesta tai huonommuudesta.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin ed. Laukkanen, varsinkin siitä, että tulevaisuutta ajatellen kannattaa suhtautua melko tasapainoisesti ja harkiten siihen, miten voidaan lisätä vaalirahoitusjulkisuutta ja ihmisten luottamusta tähän järjestelmään. Tuosta jäi semmoinen asia, jota voidaan vielä polemisoida ja pohtia moneltakin kannalta: onko sittenkin rekisteröidyn yhdistyksen, aatteellisen yhdistyksen, yleishyödyllisen yhteisön tai ammattiyhdistysliikkeen jäseniltään keräämän avoimesti tarkoitustaan toteuttavan varan käyttäminen yhdistyksen yleishyödylliseen tarkoitukseen eri asia kuin se, että liiketaloudelliseen voittoon pyrkivä yksityinen yritys rahoittaa vaalikampanjaa. Mutta se on suurempi filosofinen kysymys, ja sitä me emme tässä käsittele.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minäkään sitä, ed. Vuolanne, arvottanut. En sanonut, että se ay-liikkeen raha on sen puhtaampaa tai likaisempaa rahaa kuin yritysraha. Minusta on vaan olennaista, että se raha on samalla tavalla samalla viivalla ja tulee samalla tavalla julki. Keväällä näytti vaan siltä, että kaikki kielsivät, että ay-liike olisi rahoittanut laisinkaan kampanjoita. Nyt on myöhemmin käynyt ilmi, että on rahoittanut. Minäkin sain tukea Akt:ltä, joka osallistui seminaariin 500 eurolla, mikä oli hieno juttu, ja aion tarjota sitä mahdollisuutta jatkossakin. Mutta olennaista on vaan se, että ay-liike on samalla viivalla. Ja niin kuin ed. Erkki Virtanen täällä sanoi, että hän on rehellisesti sitoutunut niihin tavoitteisiin, mitä ay-liike on asettanut, näinhän se on ollut aina. Ay-liikkeen edustajat ovat olleet myöskin hallitusneuvotteluissa mukana, kun demarit ovat istuneet hallitusneuvottelupöydässä. Kyllä nämä sidonnaisuudet on aina tiedetty ja tunnettu. Mutta olennaista tässä on, ed. Vuolanne, se avoimuus ja se, että me arvotamme ne samalla tavalla kuin muunkin vaalirahoituksen.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen työväenliike on perustamisestaan lähtien ollut vähävaraisten ja työväen asialla myös tässä salissa ja lainsäädäntöhankkeissa. Se on avoimesti ilmoitettu. Sen sijaan on erityisen ongelmallista se, jos jotain ehdokasta lähdettäisiin esimerkiksi kymmenillä- tai sadoillatuhansilla euroilla tukemaan yksityisen voitontavoittelijan tai yrityksen taholta siten, että sitä ei ilmoitettaisi. Ja tästäkin oli kysymys keväällä.