Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Lagstiftningsbehörigheten i Finland är delad i fråga om lotterilagstiftningen. I riket beviljas tillstånd för anordnande av spel i enlighet med den lag som nu föreslås bli ändrad. Landskapet Åland har egen lagstiftning och egen tillståndsgivning. Inkomsterna går i båda fallen till samhällsnyttiga ändamål. Både Åland och riket har som mål att förhindra oegentligheter och brott samt minska de sociala problem som spelandet orsakar.

Både riket och Åland har hittills ansett att monopolsystemet är det bästa sättet för att nå dessa mål. Det gränslösa samhälle som verksamheten verkar inom sedan internet togs i bruk har gjort att flera länder gått över till att i stället införa licenssystem som genererar lika stora inkomster genom skatteintäkter.

För min del anser jag att Finland borde överväga en sådan modell, eftersom den är en naturlig följd av utvecklingen och erfarenheten visar att de nationella bolagen klarar sig bra i en sådan konkurrens. Vi använder alla Nokia-telefoner fast det finns billigare alternativ från andra länder, eftersom vi vet att det är ett pålitligt märke.

För att effektivera förebyggandet av sociala problem och hälsoproblem orsakade av penningspel föreslås i propositionen något så drastiskt som att i den finska rättsordningen ändra hela marknadsföringsbegreppet så, att det får en helt annan betydelse än för närvarande och troligen helt annan än i andra lagar. De exakta konsekvenserna är inte utredda och svåra att förutse. Vidare ska inrikesministeriet få möjlighet att genast ingripa och förbjuda marknadsföring samt utdöma vite.

Enligt min mening finns det inte tillräckliga skäl för att på det här sättet kringgå en normal domstolsbehandling som ger den rättssäkerhet medborgarna i en rättsstat har rätt att kräva. Det kommer att bli omöjligt att på förhand avgöra vad som är tillåten och vad som inte är tillåten marknadsföring av olika produkter och tjänster.

I propositionen förs ett resonemang kring frågan om grundlagsenligheten. Det finns enligt min mening all orsak att ifrågasätta om inte lagen borde antas i grundlagsenlig ordning, om den alls ska antas, då det nya marknadsföringsbegreppet som ska gälla både marknadsföring av tillåtna och otillåtna penningspel klart rör yttrandefriheten. Det är viktigt att saken på bland annat denna punkt får en omsorgsfull behandling i grundlagsutskottet.

Trots att propositionen kommer att ha helt andra verkningar för bolag med tillstånd enligt åländsk lag och således i enlighet med Finlands rättssystem med en delad lagstiftningsbehörighet än för utländska bolag har propositionen inte varit på remiss till Åland, vilket är helt i strid med 28 § 2 mom. i självstyrelselagen.

Det finns ingen anledning att skynda på lagförslaget. I stället vore det viktigt att överväga möjligheten till andra lösningar som skulle ge samma resultat i fråga om de sociala problemen, lika stora om inte större inkomster för staten och tilltron till Finlands rättssystem skulle kvarstå. Låt oss därför avvakta och se vad övriga EU-länder gör så att vi håller jämna steg med utvecklingen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys arpajaislain ja siihen liittyvien lakien muuttamisesta on perusteellisesti valmisteltu asia. Esitystä on pohjustettu laajassa asiantuntijoista koostuneessa työryhmässä. Tässä esityksessä täydennetään lakia säännöksillä, joilla tehostetaan rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemistä sekä lisätään viranomaisten keinoja puuttua lainvastaiseen toimintaan. Hieman yllättävää on, että esitykseen ei tule markkinointiin liittyviä säännöksiä.

Esitetyillä toimilla pyritään ennalta ehkäisemään riippuvuuden syntyä jo nuorena. Kauppareissulla tavaksi tullut lasten muutaman lantin pelaaminen vanhemman seurassa voi olla karhunpalvelus riskin syntymiselle.

Runsaasti pelaavien riskiryhmään kuuluu maassamme 65 000 henkilöä, ja hoidon piirissä on tällä hetkellä 5 000—6 000 rahapeliongelmaista. Näihin ongelmiin meidän on syytä tarttua. Jää vain nähtäväksi, mitä tuloksia näillä toimilla saadaan.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Esitys rahapelien ikärajan nostosta on hyvä ja aiheellinen, jos se vähentää nuorten peliriippuvuutta. 18 vuoden ikäraja on myös EU:n vaatimus, mutta silti ehkä joskus olisi kohdallaan arvokeskustelu siitä, mitä 16-vuotias saa tehdä ja mitä ei. 16-vuotias saa esimerkiksi ajaa traktoria ja moottorikelkkaa, saa valita oman opinahjonsa tai harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa mutta tämän lain myötä ei täyttää lottokuponkia, vaikka lotto pelinä ei aiheuta peliriippuvuutta. Esitys on siis ihan hyvä, mutta joskus tätä erilaisten asioiden yhteismitallisuutta olisi hyvä pohtia.

Toinen huolenaihe on se, että laki vähentää Raha-automaattiyhdistykseltä 40 miljoonaa euroa vuodessa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tämä raha on poissa erilaisilta projekteilta, jotka liittyvät niin lasten, nuorten, mielenterveysongelmaisten, vammaisten kuin vanhustenkin auttamiseen ja joilla on paikattu puutteellisia palveluja. Siksi haluaisin herättää keskustelua siitä, miten rahat jatkossa korvataan ja turvataan, etteivät hyvät projektit lopu tämän lain myötä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä lakiesitys on mielestäni tärkeä, ja on hyvä, että se on nyt saatu tänne käsittelyymme. Saamme aika ajoin tietoja ihmisistä, jotka ovat peliriippuvuuden suhteen samassa tilanteessa kuin jotkut tupakan tai alkoholinkäytön osalta. Se on hyvin vakava tilanne läheisille ja tietysti itse sille henkilölle, joka tällaiseen riippuvuuteen on joutunut. Nämä keinot, joita tässä esitetään lakiin tuotaviksi, ikärajaan ja markkinointiin liittyvät kysymykset, lienevät ainoita, millä tähän voidaan puuttua lainsäädännön kautta.

Mielenkiintoinen on tämä perustuslakikysymys. Täällä on sitä tarkasteltu tietysti niin kuin tällaisessa esityksessä yleensä. Hallituksen käsityksen mukaan tämä voidaan tavallisena lakina viedä läpi. Jos näin ei ole, niin mielestäni se kyllä antaa aihetta perustuslain tarkistamiseen siltä osin, että ihmisten suojelemiseksi pitäisi voida säätää tämäntyyppisiä toimenpiteitä perustuslain sitä estämättä.

Herra puhemies! Toinen tie näiden asioiden osalta nykyistä parempaan malliin saamiseksi olisi se, että näitä raha-arpajaisia monopolina tässä maassa järjestävät Raha-automaattiyhdistys ja Veikkaus itse säätelisivät enemmän niin, että eivät panisi niin paljon näitä houkuttimia aina lisää ja lisää. Niin kuin tämän esityksen 9. sivulla näkyy, niitä on valtava määrä erilaisia ja ne ovat eri tavoin houkuttelevia. Silloin voisi ajatella, että esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys ja miksei Veikkaus myös, ehkä Totokin, poistaisivat niitä tai harkitsisivat pitempään niitä ehtoja ja sääntöjä, joiden mukaan näitä uusia otetaan houkuttimiksi. Ei voi olla niin, että suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on riippuvainen (Puhemies: 2 minuuttia!) ihmisten sairaasta pelihimosta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Pidän nyt esitettyä lakia sinänsä hyvänä, mutta viitaten ed. Järvisen puheenvuoroon siitä, että Raha-automaattiyhdistys tämän myötä menettää 40 miljoonaa, jotka riippuen sitten tehtävistä päätöksistä kuitenkin on tarkoitus suunnata juuri samantyyppisten sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmien poistamiseen, joita nyt poistetaan tätä lakia säätämällä, kysymys on tietysti siitä, syntyykö — ainakin rahallisesti arvioiden — suurempi hyöty vai vahinko. Tästähän nyt pitää vetää se johtopäätös, että tästä nuorten pelaamisesta, joka nyt tällä toivon mukaan estetään, syntyy yli 40 miljoonan euron edestä haittoja, koska muutenhan tämän lain säätäminen ei olisi tarkoituksenmukaista. Tämä johdannoksi siihen, että itse asiassa — vähän ed. Kankaanniemeä mukaillen — on pikkuisen arveluttavaa, että entistä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmien poistamista rahoitetaan ihmisten pelihimosta syntyvällä rahoituksella. Olisi ehkä perusteltua, että entistä enemmän kuitenkin pysyttäisiin verorahoitteisessa ongelmien poistamisessa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos ihan oikeasti katsotaan, kenellä on suurimpia ongelmia, esimerkiksi mitä tulee näihin kolikkoautomaatteihin noissa ostoskeskuksissa, niin se ryhmä on eläkeläiset. Moni eläke työnnetään parina eläkettä seuraavana päivänä lähiseudun kauppojen pelikoneisiin ja nimenomaan useampaan, koska ei kehdata yhdessä paikassa niitä koneita käyttää niin paljon. Se ongelma on paljon suurempi kuin mitä nyt tällä ratkaistaan.

Meillä on vähän sellainen ajatustapa tässä meidän eduskunnassamme, että kun on jokin ongelma, niin se ratkaistaan asettamalla alaikäraja. Mutta tässä tapauksessa, jos me haluaisimme ihan oikeasti vaikuttaa siihen, missä ongelma on, meidän pitäisi asettaa yläikäraja, vähän samaan tapaan kai, kun me tarkastamme, missä iässä ihminen voi enää ajaa autoa. Pitäisikö meidän sitten antaa luoda esimerkiksi järjestelmä, jossa rahapelejä pystyy pelaamaan vain kortilla ja tietyn iän jälkeen sitä korttia ei enää myönnettäisi?