Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus on lakiesityksellään kiinnittänyt huomiota vieraan kielen suulliseen kielitaitoon eli itsensä ilmaisemiseen vieraalla kielellä. Vielä hienompaa on, että lakiesityksessä on otettu kantaa osaamisen tunnustamiseen aivan uudella tavalla.

Osaaminenhan ei kehity pelkästään muodollisen koulutuksen vaan myös ammatillisen kokemuksen, vapaan sivistystyön, aikuisopintojen ja itsenäisen opiskelun pohjalta. Tämän takia on erinomaista, että hallitus lakiesityksellään tunnustaa ei-muodollisen oppimisen tuottavan sellaista osaamista, joka voidaan hyväksyä osaksi lukio-opintojen suoritusta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Laxell totesi, on hyvä, että myös tuohon vieraiden kielten kuullun ymmärtämiseen ja puhumiseen ja kielen arkipäivän käyttämiseen nyt ollaan aktiivisesti puuttumassa taikka ainakin aktivoimassa sitä, että kieltenopetuksemme lukiossa olisi tulevaisuudessa sellaista, että se nimenomaan kannustaisi arkipäivän kielen osaamiseen, ei pelkästään luetun taikka kuullun ymmärtämiseen vaan myös siihen, että osaisi itse toimia luontevasti tilanteissa, käyttää vierasta kieltä rohkeasti. Tämä on erilaisten selvitysten ja tutkimusten mukaan meidän suomalaisten kielitaidon suurin ongelma, rohkeus lähteä puhumaan ja käyttämään kieltä.

Tämä on noussut esille myös koko Euroopan yhteisessä keskustelussa. Kyvyn ymmärtää muita kieliä kuin äidinkieltä ja käyttää näitä kieliä viestinnässä on katsottu olevan kaikilta Euroopan kansalaisilta vaadittava yhteinen perustaito, ja tämän vuoksi myös Euroopan unionissa on ryhdytty toimiin asian korjaamiseksi.

Ministeriölle ja hallitukselle on syytä antaa kiitosta tämän asian valmistelusta siitä näkökulmasta, että tässä varsin monipuolisesti tuodaan esille näitä eri toteuttamisvaihtoehtoja asiassa, joka on varmasti noin yleisesti hyväksytty mutta monessa mielessä varsin haastava toteuttaa.

Esityksessä todetaan, että lukio-opiskelijoiden suullisen kielitaidon arviointi olisi mahdollista toteuttaa neljällä vaihtoehtoisella tavalla: Opetushallituksen tuottamien vapaaehtoisten kokeiden avulla — niin kuin tälläkin hetkellä — taikka osana yleistä kielitutkintojärjestelmää, ylioppilastutkintoa tai lukion opetussuunnitelmaa. Tämän jälkeen on varsin tarkasti ja hyvin perusteltu tämä vaihtoehto, johon lakiesityksessä lopulta päädytään. Esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten yhteydessä suullisen kielitaidon kokeen järjestäminen usealle kymmenelletuhannelle ylioppilaskokelaalle olisi käytännössä lähes mahdotonta.

Esityksessä ehdotetaankin lukiolain opiskelijan arviointia koskevien säännösten täsmentämistä siten, että kielten opetuksessa opiskelijoilta arvioitaisiin kielitaidon muiden osa-alueiden lisäksi myös suullista kielitaitoa. Voimassa olevan tuntijakoasetuksen ja nykyisten nuorten ja aikuisten opetussuunnitelmaperusteiden mukainen toinen eli tämä syventävä valtakunnallinen oppimäärä muutettaisiin suullisen kielitaidon kurssiksi. Suullisen kielitaidon kurssin suorittaminen säilyisi kuitenkin tulevaisuudessakin opiskelijoille valinnaisena.

Tämä suullinen kielitaito sitten arvioitaisiin erillisellä kokeella, ja kokeen suorittamisesta annettaisiin opiskelijalle myös erillinen todistus, joka olisi sitten mahdollista liittää tuon ylioppilastodistuksen ja päättötodistuksen yhteyteen. Näin se olisi myös opiskelupaikkaa ja työtä hakiessa käytettävissä.

Taloudelliset vaikutukset oikeastaan on se asia, jonka takia erityisesti halusin tähän asiaan hieman puuttua. Esityksessä todetaan, että välittömät kustannusvaikutukset ovat vähäisiä. Mahdolliset lisäkustannukset sisältyisivät lukiokoulutuksen valtionosuuksien perusteena oleviin laskennallisiin kustannuksiin, ja todetaan, että perustetaan sähköinen koetehtäväpankki, niin että tämän kustannukset, vuositasolla noin 80 000 euroa, tulisivat Opetushallituksen toimintamäärärahoihin. Tämä on aivan oikea ja perusteltu ratkaisu. Sen jälkeen todetaan vielä perustellusti, että opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta. Tähänkin on osoitettu lisämäärärahaa, täydennyskoulutusta varten. On arvioitu, että tulevien vuosien aikana se olisi noin miljoona euroa, minkä verran opettajat tarvitsisivat lisämäärärahoja tämän asian takia täydennyskoulutukseen.

Mutta itse asiassa se kysymys, johon toivon, että sivistysvaliokunnassa ja myös tässä salissa tulemme myöhemmin saamaan vastauksia, on sitten se, miten tämä esitys tulee mahtumaan opettajien nykyiseen työaikaan ja tuntikehykseen. Voidaanko tämä koe järjestää normaalien lukiotuntien sisällä? Tämä on minun mielestäni oleellinen kysymys sitten kuntatalouden ja kuntien kannalta, nimenomaan siitä näkökulmasta, kuinka paljon esimerkiksi ylimääräisiä tunteja pitää koulussa järjestää, että nämä kielikokeet voidaan jokaiselle tämän kurssin yhteydessä järjestää. Itse epäilen ainakin, että ne eivät kovin helpolla tuohon normaaliin kurssin tuntimäärään tule mahtumaan.