Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelma painottaa turvallisen lääkehoidon edistämistä, kattavan lääkehuollon turvaamista sekä lääkekustannusten nousun hillitsemistä. Tavoitteena on siis kansalaisille hyvä ja turvallinen lääkehoito kohtuullisin kustannuksin.

Lääkekorvaukset ovat suurin yksittäinen sairausvakuutuksen sairaanhoitomenoihin ja sitä kautta sairaanhoitovakuutuksen maksuihin ja valtion menoihin vaikuttava etuuslaji. Lääkekustannusten kasvu on jatkunut vuosittain, vaikka on tehty näitä kustannusten hillitsemiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Vuonna 2007, siis viime vuonna, lääkekorvausmenot kasvoivat 3,8 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, mutta tänä vuonna jo tammi—heinäkuussa kasvu on ollut 8,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Hallituksen ehdotuksen mukaisen viitehintajärjestelmän tavoitteena on lääkemarkkinoiden toimivuuden, kilpailun sekä rinnakkaisvalmisteiden käytön lisääminen. Hinnaltaan edullisempiin rinnakkaisvalmisteisiin siirtyminen pienentää lääkkeen ostosta potilaalle aiheutuvia kustannuksia, vähentää sairausvakuutusmaksun korotuspainetta sekä hillitsee valtion menojen kasvua.

Hallituksen esittämään viitehintajärjestelmään kuuluisivat keskenään vastaavat vaihtokelpoiset, nykyisen lääkevaihdon piirissä olevat lääkevalmisteet. Viitehintajärjestelmään kuuluvien lääkkeiden osalta viitehinta olisi korkein hinta, jonka perusteella lääkekorvaus laskettaisiin. Lisäksi tarkoituksena on keventää lääkekorvauksiin liittyvää hallinnollista menettelyä siten, että viitehintajärjestelmään kuuluvien lääkkeiden kohdalla siirryttäisiin raskaasta hinnanvahvistusmenettelystä hintailmoitusmenettelyyn. Hallituksen esittämä malli tarjoaisi lääkkeiden myyntiluvan haltijoille nykyistä joustavammat mahdollisuudet pitää valmiste markkinoilla valitsemallaan hinnalla.

Kilpailun ja edullisimpien vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden käytön lisääntyminen pienentäisi myös potilaan lääkekustannuksia. Viitehintajärjestelmässä potilas voisi omalla valinnallaan vaikuttaa hänelle aiheutuviin kustannuksiin. Jos potilas ostaa lääkevalmisteen, jonka hinta on enintään viitehinnan suuruinen, hänelle maksetaan korvausta koko lääkkeen hinnasta. Jos hän taas ostaa viitehintaa kalliimman lääkkeen, hän joutuu itse maksamaan lääkkeen hinnan ja viitehinnan välisen erotuksen.

Viitehintajärjestelmä ei kuitenkaan vaarantaisi potilaan oikeutta saada korvausta hänelle sopivan ja turvallisen lääkehoidon kustannuksista. Lääkkeen määräävällä lääkärillä olisi edelleen oikeus kieltää lääkkeen vaihto hoidollisin tai lääketieteellisin perustein, jolloin korvauksen määrä laskettaisiin potilaan ostamasta lääkkeestä, vaikka se olisikin viitehintaa kalliimpi.

Lääkevaihdon ja vaihtokelpoisten lääkkeiden määräytymisen nykyisiin periaatteisiin ei ehdoteta muutoksia, vaan viitehinta täydentäisi jo nyt käytössä olevaa lääkevaihtoa. Lääkevaihdon piiriin sisällytettäisiin kuitenkin vuoden 2006 lääkelain muutoksella lääkevaihdon ulkopuolelle suljetut niin sanotulla analogiamenetelmäpatentilla suojatut lääkevalmisteet.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on paljon keskusteltu viitehintajärjestelmän ja lääkkeenvaihdon laajenemisen vaikutuksista lääkevalmisteiden patenttisuojaan, lääkkeiden saatavuuteen ja tutkimusinvestointeihin. Tässä yhteydessä täytyy muistaa, että lääkkeiden korvausjärjestelmään esitetyillä muutoksilla ei puututa patentin haltijan patenttilainsäädännön takaamaan patenttisuojaan ja siihen perustuvaan yksinmyyntioikeuteen. Patenttisuoja ei ulota oikeudellisia vaikutuksia tai velvoitteita lääkevalmisteen hintaan tai korvattavuuteen. Missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa ei ole käytössä lääkkeiden hinta- tai korvausjärjestelmiä, joissa lääkevalmisteen patentin voimassaolo olisi perusteena lääkkeen hintaa tai korvattavuutta koskevalle erityiskohtelulle taikka joissa patenttisuojaa olisi laajennettu kyseisten järjestelmien kautta. Mistään maasta ei myöskään ole kokemuksia siitä, että ehdotetun viitehintajärjestelmän kaltaisilla muutoksilla olisi ollut vaikutuksia lääkkeitten saatavuuteen.

Ehdotetuilla muutoksilla ei ole tarkoitus millään tavoin heikentää lääkevalmisteiden patenttisuojaa eikä tutkivan lääketeollisuuden kannusteita. Vuodesta 95 lähtien lääkeaineelle on voitu myöntää tuotepatentti myös Suomessa. Tänä päivänä tehtävän tutkimuksen tuloksille on siten mahdollista saada Suomessa kansainvälisesti vertailtuna kattava patenttisuoja. On myös huomattava, ettei ole näyttöä siitä, että korvausjärjestelmän anteliaisuus ja korkeat lääkkeiden hinnat olisivat yhteydessä lääketeollisuuden tutkimusinvestointeihin. Suomessa vuosina 2003—2006 käytössä olleen lääkevaihtojärjestelmän — siis ennen nykyjärjestelmää — ei ole osoitettu heikentäneen tutkimusinvestointeja tai estäneen lääkkeitten markkinoilletuloa.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan viitehintajärjestelmän käyttöönotolla saavutettavat säästöt lääkkeitten ostajien ja yhteiskunnan lääkekustannuksissa ovat merkittäviä. Vuosittaisiksi kokonaissäästöiksi arvioidaan noin 85 miljoonaa euroa, mistä potilaiden osuus olisi noin 33 miljoonaa euroa. Viitehintajärjestelmän avulla lääkekustannusten kasvua voidaan hillitä pitkällä tähtäimellä siten, että tarpeellinen lääkehoito voidaan turvata myös tulevaisuudessa sekä potilaalle että yhteiskunnalle kohtuullisin kustannuksin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Lääkkeethän ovat tärkeä ja kasvava osa terveydenhoitoa. Lääkkeiden kokonaistaloudellista merkitystä taas ei kukaan ole koskaan pystynyt mittaamaan. Emme oikeastaan tiedä, kuinka paljon elinvuosia lääkkeet ovat tuoneet, kuinka paljon terveyttä ne ovat saaneet aikaan tai lievittäneet kärsimystä. Tiedämme kuitenkin, että esimerkiksi astman lääkehoito on huomattavasti vähentänyt sairaalahoitopäiviä ja tehnyt astmaatikot oireettomiksi ja työkykyisiksi. Syöpälääkkeet tuovat terveitä elinvuosia, mutta ovat kalliita ja tulevat vuosi vuodelta yhä kalliimmiksi. Tähän meidän täytyy varautua. Lääkkeiden sairausvakuutuskorvaukset olivat viime vuonna yli miljardi euroa eli 1 miljardi 142 miljoonaa euroa. Kasvu oli viime vuosina ensin maltillista, mutta tänä vuonna, kuten ministeri mainitsi, rajumpaa.

Viitehintajärjestelmä, joka tulee astumaan voimaan ensi vuoden alusta, jos eduskunta sen hyväksyy, tuleekin hyvään tarpeeseen. Hallituksen esityksen mukaisesti suomalainen viitehintajärjestelmä tulee perustumaan geneeriseen jaotteluun eikä terapeuttiseen, mikä on myöskin hyvä asia, sillä tällä tavalla tämä järjestelmä poikkeaa oikeastaan aika vähän siitä lääkevaihdosta, joka meillä jo on voimassa ja joka tuli vuonna 2003, kun Maija Perho oli sosiaali- ja terveysministerinä.

Lääkelain muutoksen perusteella Lääkelaitoksen tehtävänä on laatia luettelo keskenään vaihtokelpoisista lääkkeistä, ja tämän jälkeen Hila, hintalautakunta, määrää hinnan. Lääkelaitoksen rooli viitehintajärjestelmän onnistumisessa on siis erittäin oleellinen. Tämän vuoksi en mitenkään voi ymmärtää, että Lääkelaitos siirrettäisiin Ouluun tai Kuopioon. Siellä on vain 200 ihmistä töissä, ja he eivät ole valmiit siirtymään. Miten polkaistaan yhtäkkiä uusi Lääkelaitos pystyyn, kun Lääkelaitos täällä on kansainvälisesti erittäin tunnettu organisaatio? Lääkelaitos on niin arvokas kokonaisuus ja kansainvälisesti tunnettu valvontaviranomainen, että sen toimintaa ei mitenkään pidä häiritä. Tämän vuoksi en ymmärrä siirtoa.

Viitehintajärjestelmän ongelmana saattaa olla se, että potilas ei ymmärrä oikeuksiaan. Jos potilas valitsee kalliimman lääkkeen, hän joutuu maksamaan erotuksen itse. Myöskään tämä erotus ei kartuta hänen maksukattoaan, joten potilaat saattavat joutua maksamaan lääkkeistään enemmän aivan tietämättään. Tämä epäkohta siis vaatii runsaasti neuvontainformaatiota ja apteekkihenkilökunnan neuvontaa. Lääkäreille pitää painottaa sitä, että lääkäri saa reseptiä kirjoittaessaan tai sähköistä reseptiä tehdessään mainita, jos alkuperäislääke on välttämätön juuri tälle potilaalle, jolloinka tämä saa täyden korvauksen, vaikka lääke ei kuuluisi vaihtokelpoisten lääkkeiden joukkoon.

Suurin ongelma hallituksen esityksessä tulee olemaan lääkelain 57 c §:n muuttaminen siten, että analogiapatentin Suomessa omaavat lääkkeet tulevat vaihdon piiriin. Lain perusteluissa selvitetään, että tutkiva lääketeollisuus ei kärsi tämän pykälän muutoksista, kuten ministerikin mainitsi — toivottavasti ei — mutta lääketehtaat itse ovat esittäneet, samoin TEM ja myöskin ulkoasiainministeriö, että siitä voi tulla suuria ongelmia, kun nämä patentit yhtäkkiä raukeavat ja näiden lääkkeiden tuonti romuttuu. Tällöin saattaa käydä niin, että nämä lääkkeiden tuojat tulevat kuin hyeenat tähän jaolle ja tuovat näitä uusia rinnakkaislääkkeitä markkinoille, mutta alkuperäisvalmistaja ei pysty tuomaan sitä lääkettä ollenkaan, koska ei voi laskea hintaa niin alas kuin Hila haluaa, koska muualla Euroopassa tätä lääkettä myydään kalliimmalla hinnalla.

En tiedä, onko asia näin ja kuinka monen lääkkeen kohdalla tämä tulee toteutumaan, mutta tulemme hyvin herkällä korvalla kyllä kuuntelemaan sitten näitä lausuntoja. On erittäin hyvä, että puhemies mainitsi, että tämä menee lausunnolle myöskin perustuslakivaliokuntaan, talousvaliokuntaan ja ulkoasiainvaliokuntaan. Analogiaoikeuksien romuttaminen Suomessa onkin huolestuttanut sekä ulkoasiainministeriötä että Temmiä, työ- ja elinkeinoministeriötä, näiden lääketehtaiden lisäksi. Kuuntelen siis hyvin mielenkiinnolla, miten tässä asiassa käy, mutta en ole asettunut vielä kummallekaan puolelle enkä myöskään ymmärrä, miksi suomalaisilla verovaroilla pitäisi tukea ulkolaista lääketeollisuutta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tunnen suurta iloa ja lämpöä saadessani puhua tässä ministeri Hyssälän läheisessä läheisyydessä. Nimittäin on oikein mukavaa olla ministerin kanssa taas kerran samaa mieltä. Tosin iloani ehkä pikkuisen sekoittaa se, että tässä asiassa me olemme olleet kuitenkin eri mieltäkin. Mutta se, mikä minua erityisesti ilahduttaa, on se, että ministeri on tullut kanssani samoille linjoille. Siis tästä viitehintajärjestelmästähän me emme ole olleet eri mieltä, koska ei sitä tässä talossa ole aiemmin käsiteltykään.

Viitehintajärjestelmä sinänsä — juuri niistä syistä, joita ministeri Hyssälä tuossa ansiokkaasti edellä esitteli — on minun mielestäni hyvä järjestelmä. Siihen voi liittyä niitä riskejä pahimmillaan, joita ed. Asko-Seljavaara omassa puheenvuorossaan nosti esiin, mutta pidän niitten esiintymistodennäköisyyttä erittäin pienenä. Ja ne hyödyt, joita tästä järjestelmästä on saatavissa, ovat varsin suuria. Tai eivät ne ole tietenkään niin suuria kuin ne olisivat olleet, jos järjestelmä olisi säädetty esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, mutta kun tässä välillä on tullut tämä geneerinen substituutio eli lääkevaihto, niin viitehintajärjestelmässähän noin pelkistetysti on kysymys vain sen korjaamisesta, että lääkevaihdossa lääkkeitten ostajalta eli potilaalta, useimmiten potilaalta, viedään mahdollisuus kieltäytyä lääkevaihdosta, tai eihän sitäkään mahdollisuutta viedä, vaan jos kieltäytyy, niin sitten joutuu itse maksamaan tämän yli menevän osan. Eli siltä osin pidän esitystä hyvänä. Muutamat kohdat, jotka koskevat esimerkiksi korvattavuuden lopettamista ja vastaavia asioita, ovat sellaisia, joista valiokunnassa pitää kuulla asiantuntijoita vielä tarkastikin, mutta en usko, että tunnen suurta intohimoa ryhtyä esittämään viitehintajärjestelmään valiokunnassa suuria muutoksia.

Mutta se, mihin tuossa alussa viittasin yksimielisyydestämme ministerin kanssa ja myöskin erimielisyydestä, liittyy siihen, että mieleeni tämän lakiesityksen yhdeltä osin palautuu aika kolmen vuoden takaa. Kysymys on tästä analogiamenetelmäpatentin alaisten lääkkeitten tuomisesta nyt tällä lakiesityksellä viitehintajärjestelmän ja lääkevaihdon piiriin. Sitä pidän erittäin onnistuneena asiana.

Kun kyseiset lääkkeet tuossa reilu kolme vuotta sitten tai itse asiassa suunnilleen kolme vuotta sitten poistettiin tässä salissa säädetyllä lailla lääkevaihdon piiristä, suomalaisille lääkkeitten kuluttajille ja myöskin valtiolle kelakorvausten kautta tuotettiin merkittävää taloudellista vahinkoa. Tein asiasta silloin vastalauseen, jota ei laajasti kannatettu — muistaakseni vastalauseessani oli mukana ed. Leena Rauhala kristillisestä liitosta. Sen sijaan silloiset hallituspuolueet, keskusta ja sosialidemokraatit, olivat sitä mieltä, että nämä lääkkeet, jotka nyt ollaan palauttamassa takaisin lääkevaihtoon, pitää saada sieltä pois. Samaa mieltä oli myöskin kokoomuksen sosiaali- ja terveysvaliokuntaryhmä ja kokoomuksen eduskuntaryhmä tässä salissa. Toisaalta toisenlaisiakin vaihtoja tapahtui. Eräs vasemmistoliiton eduskuntaryhmän silloinen jäsen, nykyinen Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja, vastusti kanssani silloin tätä. Eli mielipiteet ovat vaihtuneet.

Itse asiassa minusta näyttää siltä, että olen nyt salissa olijoista ed. Tiusasen ohella ainut, joka silloin oli hallituksen nykyisen esityksen kannalla. Sitä minä tässä vain ihmettelen, miksikähän, kun minulla oli oikea tieto — viitaten nyt hallituksen nykyiseen esitykseen tästä asiasta — jo silloin, asianomaiset puolueet eivät jo silloin voineet tulla tämän hyvän esityksen taakse. Olisi säästynyt paljon ihmisten ja myöskin valtion rahaa. No, hyvä on sinänsä, että nyt viisaus on lisääntynyt, ja tältä osin toivon, että hyvän hallituksemme linja jatkuu tällaisena jatkossakin. Näen mielelläni, että tältä ja niiltä osin, mistä jo aiemmin olen tehnyt edellisen hallituksen aikana vastalauseita, hallitus myöskin voi tulla tekemieni esitysten linjoille.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtasen on ihan turha hurskastella nyt tässä asiassa, koska aikaa on kulunut kuitenkin useita vuosia ja monet analogiapatentit ovat vanhentuneet eli tämä asia on vähitellen vanhentumassa. Silloin se oli paljon akuutimpi kuin se on nyt, mutta on se vieläkin joidenkin lääkkeiden osalla, ja sen takia me haluammekin kuulla tarkasti, mitä lääketeollisuus sanoo tästä asiasta, mitä TEM siitä sanoo, mitä UaV sanoo.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin haluan kommentoida muutaman sanan ed. Virtaselle. Mielestäni on erittäin hyvä asia se, että jos tehdään, voisiko sanoa, huonoa lainsäädäntöä tai ei tehdä hyvää lainsäädäntöä, niin lainsäädäntöä voidaan kuitenkin muuttaa, ja tämä lakiesitys on yksi niistä. Myös kun senhetkisistä mahdollisista valmistelutilanteista ei aina ole ihan selvyyttä, niin nyt joka tapauksessa tämän lainsäädännönkin osalta on menty parempaan suuntaan.

Arvoisa herra puhemies! Lääkkeiden viitahintajärjestelmää koskeva hallituksen esitys on erittäin tervetullut. Se on sekä yhteiskunnan että potilaan etujen mukainen. Tavoitteena on, että lääkevaihto saadaan toimimaan kunnolla ilman menetelmäpatentteihin liittyviä rajoituksia. Viitehintajärjestelmällä tarkoitetaan sitä, että mikäli potilaalle määrätystä lääkkeestä on markkinoilla samanlaisia muita valmisteita, lääkekorvaus maksetaan vain halvimman mukaan. Mikäli potilas ei erikseen kiellä, lääke vaihdetaan apteekissa automaattisesti halvempaan valmisteeseen.

Tähän mennessä järjestelmä ei ole kuitenkaan toiminut, koska osa lääkkeistä on rajattu vaihdon ulkopuolelle. Tällä hetkellä lääkevaihdon ulkopuolelle on rajattuna useita suurimenekkisiä lääkevalmisteita, joita käytetään yleisten ja vakavien sairauksien hoidossa. Jos lääkäri on määrännyt potilaalle nimenomaan kalliin alkuperäisvalmisteen eikä rinnakkaislääkettä, potilas ei ole saanut vaihtaa lääkettään halvempaan vastaavanlaiseen lääkkeeseen. Jatkossa tähän siis tulee muutos. Toisin sanoen viitehintajärjestelmää ei rajata, vaan sen piiriin otetaan kaikki lääkkeet, joilla on vastaavia rinnakkaisvalmisteita myytävänä. Samoin esitetään, että lääkevaihtoon vuonna 2006 tehdyt rajaukset poistetaan. Kelakorvaus maksetaan uuden lain myötä edullisimman lääkkeen perusteella.

Arvoisa herra puhemies! Viitehintajärjestelmä ja lääkehoidon laajentaminen on potilaiden edun mukaista, kun potilaiden korkeita omavastuuosuuksia voidaan alentaa. Tämäntyyppisillä esityksillä parannetaan potilaiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, saadaan laadukasta terveydenhoitoa ja lääkitystä. Olisin toivonut vastaavanlaisia esityksiä myös viime keväänä sen sijaan, että hallitus runnoi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset läpi asiantuntijoiden ja potilasjärjestöjen mielipiteestä huolimatta.

Jos me katsomme tilannetta potilaan näkökulmasta, tärkeää on nähdä hänen kokonaistilanteensa, niin hoidon saatavuus kuin myös mahdollisuus hoitaa itseään. Lääkkeiden ostaminen ei ole yksiselitteistä kaikille. Taloudellisesti vaikeammassa tilanteessa oleva potilas jättää herkästi lääkkeet ostamatta. Tähän olisi toivonut apua uudelta maksukattojärjestelmältä. Heikommassa asemassa olevien ihmisten on vaikeaa hyötyä maksukatosta tällä hetkellä, koska se on kansainvälisestikin verrattuna erittäin korkea. Se on myös vaikeasti hallittavissa monimutkaisuuden ja eri maksukattojärjestelmien takia. Tällä hetkellä niiden yhteenlaskettu vastuu on lähes 1 400 euroa vuodessa. Se on todella paljon, se on lähes kaksi ja puoli kertaa kansaneläkeläisen kuukausitulo. Mielestäni yksi tärkeimmistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista olisi maksukattojen nopea yhdistäminen ja madaltaminen. Kysyisinkin nyt ministeri Hyssälältä, kun hän on paikalla, milloin sosiaali- ja terveydenhuollon uusi maksukattojärjestelmä tulee eduskunnan käsittelyyn. Se tulee omalta osaltaan helpottamaan myös lääkkeiden hankintaa.

Lääkekustannukset ovat nousseet jatkuvasti ja kelakorvaukset sen myötä. Lääkekustannusten kasvun hillitseminen viitehintajärjestelmän uudistamisella on tervetullut toimenpide. Tulevaisuudessa lääkitään yhä useampia sairauksia yhä tehokkaammilla lääkkeillä. Potilaiden hoidon ja tarpeellisten lääkkeiden saannin turvaaminen on välttämätöntä, ja sen on oltava kansallisen terveyspolitiikan johtoajatuksia. Siksi terveydenhuollon kustannusrakenteita on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti ja tehtävä tarpeellisia muutoksia ja parannuksia. Tämä lakimuutos on sellainen. Olennaista on myös yhteiskunnallisin toimin edistää terveyttä ja ennalta ehkäistä etenkin kalliiden elintasosairauksien syntymistä. Vain näin voidaan tehdä taloudellisesti kestävää ja inhimillisesti ajatellen järkevää terveyspolitiikkaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen hyvänä šakin pelaajana teki kyllä oikeita verbaalisia siirtoja, kun hän totesi juuri tämän kolmisen vuotta sitten edellisen eduskuntakauden aikana tehdyn erehdyksen. Sitä on tietysti vähän hankalaa näin jälkikäteen tunnustaa, mutta aina voidaan muuttaa mielipiteitä, ja nyt tietysti on hyvä esitys näiden analogisten patenttien suhteen. Eli ei nyt pelätä, että lääketuonti Suomeen loppuisi.

Mutta itse lääkkeisiin. Lääkkeet ovat keskeinen osa terveyden- ja sairaanhoitoa. Oikealla lääkityksellä vähennetään vuodepäiviä. Isona ongelmana on se, että meillä on usein väärä lääkitys ja liikaa lääkkeitä. Etenkin vanhusten kohdalla jatketaan samaa lääkkeen määräämistapaa, mikä on ollut aikaisemmin. Ei oteta huomioon vanhenevan elimistön herkkyyttä reagoida lääkkeisiin, ja monet henkilöt sitten toteuttavat omaa terveyttään heikentävää lääkemääräystä, joka voi olla 10—15:kin eri valmistetta päivän mittaan.

Toisaalta vuodeosastoilla edelleenkin määrätään myös turhia lääkkeitä potilaita "rauhoittamaan", koska henkilökuntaa on liian vähän. Tämä on kansallinen häpeä siinä kuin yleensäkin vanhusten- ja vammaishoidon heikkoudet.

Mitä tulee sitten lääkkeiden hintaan, niin suomalaiset maksavat keskimääräistä huomattavasti enemmän lääkkeistään. Keskimääräisyydellä tarkoitan esimerkiksi Euroopan unionin alueella lääkkeiden omavastuuta. Se on meillä huomattava. Ja mikä on myös huomattavaa, on se, että varsin monet lääketyypit on pudotettu pois korvattavuuden piiristä. On kikkailua: pienimmästä pakkauskoosta ei saa palautusta jne. Myöskin sellaiset tuotteet kuin vaikkapa kroonistuneiden säärihaavojen hoitovalmisteet ovat pudonneet pois korvauskentästä.

On hienoa, että meillä on ministeri paikalla, ministeri Hyssälä ahkerasti ja alan ihmisenä on paikalla tässä esittelyssä. Häneltä voidaan kysyä myös ja mielelläni kysyn, onko hallituksella aikomuksia muuttaa lääkekorvausjärjestelmää siihen suuntaan, että potilaiden saama korvaus suhteessa siihen, mitä he itse joutuvat maksamaan, muuttuisi niin, että potilaiden omavastuu vähenee.

Viime aikoinahan meillä on tapahtunut päinvastaista kehitystä muun muassa niin sanotun reseptimaksun osalta. Nythän ei ole enää käytännössä niin sanottuja ilmaislääkkeitä, vaan aina kaikista lääkkeistä maksetaan. Itse katson niin, että jos on viisas lääkäri, joka hoitaa potilasta oikealla tavalla, hän ei määrää turhia lääkkeitä potilaille. Kysymys on siltäkin osin tärkeä, ettei pidetä "turhia lääkkeitä" pois sillä, että pidetään omavastuuosuus silloinkin, kun sitä ei ole aikaisemmin ollut näillä sataprosenttisesti korvattavilla lääkkeillä.

Puhemies! Viitehintajärjestelmään. Tästä olemme käyneet keskustelua täällä ministeri Hyssälän kanssa, ja totean, että edelleenkin jää jäljelle kysymys, onko nimenomaan valmiste, johon tämä viitehinta on "liimattu", sitten se oikea. Täällä aivan oikein ministeri totesi, että lääkäri voi reseptimerkinnällä todeta, että ei ole lääketieteellisistä, lääkinnällisistä, syistä aihetta muuttaa valmistetta apteekissa. Tässä mielessä tämä on tärkeää ja myöskin niin, että on kuitenkin olemassa sellaisia preparaatteja, että niissä on joku ominaisuus — vaikka se vaikuttava molekyyli olisikin identtinen muiden valmisteiden kanssa — joka ei sovi potilaalle. Silloin tämä lääke ei ole se oikea vaan joku toinen. Syynä voi olla esimerkiksi lääkkeessä oleva laktoosi, joka ei sovi laktoosi-intoleranssipotilaille jne. Siis tässä on erilaisia tekijöitä, ja silloin tietysti lääkärin pitää tämä asia huomioida. Tässä tapauksessa mielestäni potilaan ei pidä kärsiä omasta pussistaan siitä, että hänen terveytensä vaatii toista lääkettä eikä sitä viitehinnoiteltua valmistetta.

Kaiken kaikkiaan meillä on ongelma: potilailla on liian kalliit lääkkeet. Tietysti lääketeollisuus maksimoi voittoja. Mutta kaiken kaikkiaan potilaan omavastuuosuuden tulevaisuudessa tapahtuva tarkastelu on tärkeätä. Toivon vain, että tulevaisuus on lähellä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys laeiksi sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta on ilman muuta tärkeä, koska se kohdistuu semmoiseen ryhmään, jossa ihmisillä ja potilailla on jatkuvasti vaikeuksia, ja puhutaan taloudellisista seikoista. Minulla on muutama kysymys oikeastaan vaan ministerille tähän liittyen.

On tietenkin selvää, että mitä edullisempia valmisteita saadaan ja mitä parempaan hintakilpailuun päästään, se on kai kaikkien osapuolien etu ja markkinavoimatkin ovat siinä sitten terveellisellä tavalla mukana. Tämä patenttisuoja minua tässä vähän arveluttaa, kun se muuttuu tämän myötä, mitkä sen myöhäisvaikutukset sitten kuitenkin ovat, koska tässä on kahdenlaista ilmapiiriä nyt liikkeellä, kahdenlaista tietoa minullekin tultu tänne eduskuntaan kertomaan. Jos se toteutuu sillä lailla kuin meidän ministerimme sanoi täällä, niin silloin asia tietenkin on ihan hyvä. Tämä viitehintajärjestelmä tuntuu nyt olevan sen sorttinen, että se vähän yksinkertaistaa asioita ja sillä lailla tähtää oikeaan suuntaan. Mutta täällähän yhdessä kohtaa, sivulla 11, patenttisuojasta sanotaan, että se ei itsessään ulota oikeudellisia vaikutuksia tai velvoitteita lääkevalmisteen hintaan tai korvattavuuteen, ja tulkitaan niin, että toisin sanoen patentti- ja lääke- sekä korvauslainsäädäntö ovat toisistaan riippumattomia. Näin voi varmaankin tulkita, mutta kyllä ne toistensa kanssa ovat kuitenkin syy- ja seuraussuhteessa, ja sen mukaisesti niihin joudutaan reagoimaan, kun ensin on jotain muuta sanottu.

Itse asiassa kysymykseni liittyykin siihen, kun tässä samalla sivulla vähän aikaisemmin — lainaan ensin vähän tätä tekstiä — lukee: "Analogiamenetelmäpatentilla suojattujen alkuperäisvalmisteiden kalleus verrattuna markkinoille tulleisiin rinnakkaisvalmisteisiin on joidenkin valmisteiden kohdalla johtanut korvattavuuden ja kohtuullisen tukkuhinnan lakkauttamisen käynnistämiseen." Tässä on minusta kyllä semmoinen signaali sisällä, jota varmaan on jotenkin ministeriössä jo mietitty. Nyt kun tässä viitataan muutamaan tuotevalmisteeseen, niin oikeastaan yksi kysymykseni oli se, voisiko ministeri kertoa, minkä tyylisiä nämä valmisteet olivat, mihin sairausryhmään ne kuuluivat tai minkä nimisiä ne olivat joko farmakologiselta nimeltään tai tuotenimeltään.

Sitten oikeastaan tärkeämpi asia on kyllä se, että kun meillä varmasti ministeriössä on tiedossa, kuinka paljon on analogiapatentin alla nyt meillä markkinoilla lääkkeitä, niin miten käy niille, jos ne esimerkiksi kaikki syystä tai toisesta poistuvat kahden vuoden aikana, nämä valmistajat itse ottavat ne pois tai joku muu poistaa. Ei kinata siitä, poistuvatko ne vai ei, vaan jos ne poistuvat, niin onko meillä silloin muuta lääkettä tarpeeksi vai tuleeko siinä tilanne, joka itse asiassa huonontaa meidän koko lääkemarkkinoidemme turvallisuutta? Näin minulle on väitetty. En minä, vaikka olen alan ihminen, osaa mennä sanomaan, mikä tässä on totuus, eikä kukaan tulevaisuudesta tiedä. Mutta tavallaan niin kuin yksinkertaistettuna tämä kysymys: Kuinka hyvin ministeriössä pystyitte hahmottamaan tämän päätöksen vaikutukset markkinoilla useamman vuoden päähän eteenpäin?

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Lääkekulut kasvavat — mitä muuta me voisimme tehdä kuin muuttaa lääkelakia ja ottaa käyttöön viitehintajärjestelmän? Suomalaisessa yhteiskunnassa on aika syvälle juurtuneena ajattelu, että me tarvitsemme suurin piirtein jokaiseen vaivaan uuden reseptin, uuden pillerin. Puhutaan psyykenlääkkeiden käytön lisääntymisestä, mielenterveyspotilaiden kasvavasta määrästä. Mitä vähemmän meille annetaan terapiaa, mitä vähemmän meillä keskustellaan ihmisten kanssa, mitä vähemmän meillä on antaa aikaa toisillemme, sitä enemmän me tarvitsemme psyykenlääkkeitä. Kiirettä, hoppua, liian vähän unta — unilääkkeet työikäisille ja vanhuksille. Jos olisi aikaa hetki hengähtää, keskustella jonkun kanssa, niin kukaties moni pilleriresepti olisi tarpeeton. Liian vähän hoiva-apua, liian vähän mahdollisuuksia ja resursseja antaa aikaa vanhuksille — tarvitaan rauhoittavia lääkkeitä, tarvitaan unilääkkeitä. Me keskitymme aika vähän nykyelämässä, ehkä myös täällä eduskunnassa, huolehtimaan omastakin terveydestämme. Tarvitaan lisää sydänlääkkeitä, lisää verenpainelääkkeitä, lisää diabeteslääkkeitä.

Olisikohan meidän aika pysähtyä hiukan miettimään, että tarvitsisimme tähän ihan aidosti muutakin kuin lääkelain muutoksen ja viitehintajärjestelmän? Hyvin usein itse apteekissa työskennelleenä törmäsin siihen tilanteeseen, että mummot ja papat, jotka olivat päässeet tämän reseptirallin sisälle, aidosti olisivat tarvinneet kuuntelevia korvia ja kättä, joka olisi ollut hetken siinä toisen kädessä, ihmistä, joka olisi kuullut huolet ja murheet, tai vaikka sen soppakattilan täytön, mikä oli ollut tämän päivän huippuhetki elämässä.

Paljon on keskusteltu myös siitä, että jos Suomessa otetaan käyttöön viitehintajärjestelmä, niin torppaako se kokonaan lääkkeiden kehittämisen. Itse olen miettinyt, että aika tavalla suomalaisessa lääkesysteemissä lääkealan yritykset ovat amerikkalaisia. Niitten yhteenlaskettu liikevaihto esimerkiksi vuonna 2007 oli 120,8 miljardia dollaria ja yhteenlaskettu liikevoitto 21,8 miljardia dollaria. Siitä voi ruveta sitten miettimään, kuinka iso siivu on suomalaista lääkehuoltoa ja millä tavalla se vaikuttaa sitten asioihin. Todennäköisesti me uskallamme ihan ronskisti tehdä omia päätöksiä ja omia ratkaisuja.

Se, mikä henkilökohtaisesti on monesti huolettanut, on se, että meillä toimivassa lääkepolitiikassa pitäisi huolehtia myös siitä, että uusilla ja aidosti innovatiivisilla lääkkeillä on mahdollisuus päästä markkinoillemme ja korvausjärjestelmämme piiriin. Esimerkiksi alkoholismin hoitoon erikoistuneitten ihmisten piiristä tulee viestiä, että meillä ei saada parhaita mahdollisia lääkkeitä käyttöön alkoholismin hoitoon ihan meidän järjestelmämme vuoksi, että ikään kuin tutkimukset muualla eivät riitä, Suomessa täytyy tutkia ensin ja ottaa sitten lääkkeet käyttöön. Varmaan tarvitaan keskustelua tästäkin, että jos asiantuntijat ovat sitä mieltä, että olisi mahdollisuus saada oikeita tuloksia myös alkoholismin hoidossa, niin miksi meillä niitä lääkkeitä ei uskalleta ottaa käyttöön, kun ne muualla maailmalla pelaavat ihan täysillä.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! On ollut suuri mielenkiinto seurata tätä keskustelua ja lukea tätä lakiesitystä, joka on jakautunut kahteen osaan, toisekseen tähän viitehintajärjestelmään, josta on ollut keskustelua jo pitemmän aikaa. Muistan, kun edellisen kauden aikana, kun lääkelakia säädettiin, jo puhuttiin viitehintajärjestelmästä, ja se prosessi on ollut tosi pitkä, ja nyt on päädytty kirjoittamaan se sitten lakiesitykseksi.

Nyt tässäkin keskustelussa, jota täällä on käyty, on aika pitkälti puhuttu enemmänkin tästä nimikkeestä; vähemmän on puhuttu siitä, mitä tämä viitehintajärjestelmä käytännössä pitää sisällään. Sen sijaan on aika paljon puhuttu sitten tästä lääkelain muuttamisesta ja sen vaikutuksista.

Kun muistan, että tässä oli paljon ristiriitaisia käsityksiä silloin, kun edellinen lainsäädäntö säädettiin, niin tärkeintä mielestäni oli se, että niissä epävarmuustilanteissa lääketurvallisuus pystyttiin takaamaan, ja nyt minä haluaisin kanssa ministeriltä kysyä vähän ed. Akaan-Penttilän tapaan: Mitä sen jälkeen on tapahtunut, kun nämä analogiset patentit tulivat voimaan, kun lainsäädäntö säädettiin, ja mitä arvelette tapahtuvan, kun tämä lainsäädäntö muuttuu? Onko tässä semmoisia tekijöitä, jotka ovat vielä lopullista vastausta vaille? Jos on, niin toivoisin, että valiokunta hyvin perusteellisesti kävisi ne läpi, ettemme tekisi sitten semmoista lainsäädäntöä, joka taas uudelleen osoittautuu semmoiseksi, jota tarvitsee paikata. Tärkeintä tässä on tämä lääketurvallisuuden saaminen aikaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ajattelin nyt helpottaa ministerin tehtävää ja vastata hieman ed. Akaan-Penttilälle hänen ministerille osoittamaansa kysymykseen.

Jos lääkeyritys vetää analogiapatentin alaisen lääkkeensä pois siksi, että rinnakkaislääke tulee kilpailemaan sen kanssa, sen alkuperäislääkkeen kanssa, niin sen poisvedon jälkeen se rinnakkaisvalmiste on siellä markkinoilla edelleen, ja se rinnakkaisvalmiste on, kuten määritelmä kuuluu, täsmälleen samanlainen, samavaikutteinen, lääke, (Ed. Asko-Seljavaara: Ei se näin yksinkertaista ole!) jos se on geneerisen substituution mukainen lääke. Eli sinne tulee halvempi lääke vain tilalle. Näinhän siinä käy. Mikä ongelma siinä on? Minä nyt en ole markkinatalouden soveltamisen suurin ystävä enkä ensimmäisenä soveltaisi sitä ihan joka paikkaan, en erityisesti terveydenhuoltoon, mutta jos markkinatalous terveydenhuollossa voi toimia niin, että se parantaa sekä yhteiskunnan että yksityisen potilaan, lääkkeenostajan, etuja, niin kyllä kai sitä nyt ainakin siellä pitää soveltaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain ed. Virtaselle: Kehotan kyllä perehtymään farmakologiaan ja esimerkiksi tiettyihin syöpähoitoihin. Tästä voi tulla iso ongelma, kun nämä analogiapatentit poistuvat. Se voi olla lukumääräisesti pieni osuus, mutta minä pelkään, että tässä on semmoinen mahdollisuus. Minä mielelläni kuuntelen, mitä ministeri vastaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaisin ensin ed. Asko-Seljavaaralle Lääkelaitosta koskevaan kysymykseen, jos puhemies sallii, kun se tässä nyt tuli esille ja se on hyvin akuutti. Vastaan niin, että Lääkelaitoshan ei siirry yhtään mihinkään, ei yhtään mihinkään, vaan on tulossa uusi lääkealan keskus, johon keskitetään osaaminen hyvin monesta eri paikasta. Siihen keskitetään lääkealan osaaminen Stakesista, Kansanterveyslaitoksesta, Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohdosta, ja tämän lautakunnan, Hilan, asema vielä selvitetään tämän syksyn aikana. Sen ohessa, kun nyt organisaatiomuutos tapahtuu ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Tuotevalvontakeskus yhdistyvät, tulee uusi valvontavirasto, korkeatasoinen valvontavirasto. Siihen on luontevaa nyt siirtää sellaisia asioita, jotka sinne sopivat.

Tämä uusi keskus alueellistetaan ja siitä tehdään alueellistamisselvitys, ja hallituksen linjausten mukaisesti Itä- ja Pohjois-Suomi ovat tämän selvityksen kohteena. Nyt on valittu Oulu ja Kuopio, molemmissa kaupungeissa on paljon tätä alan osaamista, ja tästä tehdään aivan asiantunteva ministeriön ulkopuolisin voimin tehtävä alueellistamisselvitys. Elikkä Lääkelaitos ei siirry mihinkään, vaan perustetaan kokonaan uusi laitos. Minä sanon tämän näin, ettei tule sitten jatkuvasti tätä väärää tietoa.

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen, joka poistui, toivoi, että vastaisin hänelle. Hänhän kysyi tästä maksukattokysymyksestä. Tämähän on niin tärkeä kysymys, että se on meillä hallitusohjelmassa. Itsekin näen, että on tärkeää, että näitä eri maksukattoja voitaisiin yhdistää, ja se on Stakesin selvityksessä. Se on äärettömän vaikea mutta se on myöskin rahaa kysyvä asia. Kaipa niitä olisi ennen jo yhdistetty, ennen minuakin ja muitakin hallituskumppaneita, jos se olisi helppo ja yksinkertainen asia, mutta kaikenlaiset siirrot maksukatoissa vaativat tietenkin aika paljon rahaa. Tätä ongelmaa nyt pohditaan tässä Stakesin selvityksessä, mitä tehtäisiin.

Sitten ed. Tiusanen kysyi tästä lääkekorvausjärjestelmän muutoksesta. Siinä on sama juttu, että meillähän on kovat paineet sitten, jos me muutamme tätä korvausjärjestelmää anteliaammaksi, paineet sairaanhoitovakuutuksen maksuun. Silloin kaikkien palkansaajien sairaanhoitovakuutus nousee, ja kun me olemme yrittäneet pitää näitä välillisiä työvoimakuluja nyt kohtuullisella tasolla, se on ollut kaikkien meidän yhteinen tavoitteemme, niin tässä ollaan puun ja kuoren välissä. Nyt itse katson, että meidän pitää pystyä hillitsemään näitten lääkekorvausmenojen kasvua, että me pystyisimme tällä tasolla edes operoimaan. Kun meillä 1 100 miljoonaa euroa vuodessa veronmaksajien rahoja kuluu lääkekorvauksiin, 1 100 miljoonaa euroa, ja se summa on kasvamaan päin, niin tässä pitää nyt olla jotenkin tämän maksupaineen kanssa kyllä meidän aika tarkkana.

Sitten, hyvät ystävät, tässä lakimuutoksessa palataan nyt ennen vuotta 2006 vallinneeseen tilanteeseen. Voi kysyä, oliko meillä silloin Suomessa vaikeuksia saada lääkkeitä tai oliko meillä silloin lääketeollisuudella vaikeuksia toteuttaa innovatiivisuutta tai oliko myöskään vaikeuksia täällä saada näitä lääketutkimuksia.

Nythän on niin, että tässä vuoden 2006 muutoksessa, joka Suomessa siis tapahtui ja jota nyt korjataan, virheellisesti yhdistettiin toisiinsa patenttilainsäädäntö ja lääkelainsäädäntö. Tämä virhehän siinä tehtiin, ja tähän muutokseen meillä ei ollut kansainvälisiä eikä EU-tason velvoitteita, ja se oli täysin myös patenttilainsäädännön alueellisesti rajoittuneen suojan periaatteen vastainen.

Nyt sitten tässä ehdotuksessa ei millään tavoin puututa olemassa olevien patenttien myöntämään suojaan vaan kohdellaan kaikkia saman vaikuttavan aineen omaavia lääkkeitä, Suomessa laillisesti markkinoilla olevia lääkkeitä, samanarvoisesti korjattavuuden suhteen laissa tarkemmin määriteltävin tavoin.

Olisin taipuvainen kannattamaan tuon kansanedustaja Erkki Virtasen näkemyskulkua tästä geneerisen substituution mukaisten lääkkeitten markkinoillaolosta. Näen sen kyllä samalla tavalla, ja itse totesinkin tuossa puheessa, että meillä ei ole näyttöä siitä, mistään maasta kokemuksia, että tämän viitehintajärjestelmän kaltaisilla muutoksilla olisi ollut vaikutuksia lääkkeitten saatavuuteen. Siitä ei ole mistään maasta näyttöä. Meillä ei myöskään ole näyttöä siitä, että korvausjärjestelmän anteliaisuus ja korkeat lääkkeitten hinnat olisivat yhteydessä lääketeollisuuden tutkimusinvestointien kanssa.

Meillä oli vähän samanlaisia fobioita silloin, kun rinnakkaislääkejärjestelmä tuli, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, ministeri Perhon aikana, vähän samanlaisia ajatuksia, että tässä käy huonosti ja miten käy ja miten on vaikeaa apteekkien pitää eri valikoimia. Muistan hyvin, kun olin silloin eduskunnassa. Kaikki ne uhkakuvat onneksi osoittautuivat vääriksi, ja meillä saavutettiin suuria voittoja tämän järjestelmän myötä, ja näin uskon ja toivon tässäkin tapauksessa. Olen iloinen, että oikealta vasemmalle tämä hallituksen esitys on saanut vankan kannatuksen.