Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen esitystä lukee, tulee siihen käsitykseen, että hallitus pyrkii nopeuttamaan kaavoitusratkaisuja, mutta se samalla hidastaa niitä lisäämällä valitusmahdollisuuksia.

Kaupunkien kaavoitusprosessit ovat liian hitaita. Prosessi on joka tapauksessa lyhimmillään 1,5 vuotta asukasosallistumisten ja luottamusmieskäsittelyjen takia. Lisäksi suuresta osasta kaavoja valitetaan. Valitusprosessi vie aikaa 1—3 vuotta. Kaavojen määräykset saattavat pahimmillaan pysäyttää järkevän rakentamisen. Kaavojen muuttaminen on hidas ja pitkä prosessi, ja toisaalta usein vedotaan myös resurssipulaan, kun otetaan puheeksi vanhojen kaavojen ajanmukaistaminen. Kaavamääräykset voivat turhaan nostaa esimerkiksi pientalorakentamisen kustannuksia, ja suuremmat rakennuskohteet voivat jäädä vaille toteutusta tai siirtyä muualle pitkän odottelun vuoksi. Osa valituksista on tunnetusti haitantekoa. Monissa kunnissa on lähes ammattimaisesti toimivia henkilöitä ja järjestöjä, jotka valittavat lähes kaikista mahdollisista kaavaratkaisuista.

Oikeusministeri Brax totesi vastauksessaan ed. Viljaselle viime vuonna, että kaavavalitusten määrä on vuoden 2007 puolella lähtenyt nousuun. Asemakaavavalituksia on saapunut hallinto-oikeuksiin vuoden 2007 kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana jo 208, eikä niitä koko vuonna 2006 saapunut yhteensä kuin 218.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri lupasi tarkasti seurata käsittelyajoissa tapahtuvaa kehitystä ja pyrkiä parhain mahdollisin keinoin varmistamaan valitusprosessien sujuvuuden ja riittävän nopeuden erityisesti ratkaisutoimintaa tehostamalla ja resurssien oikealla kohdentamisella. Nyt voidaan kysyä, mitä asian hyväksi on tehty sitten viime marraskuun. Mielestäni hallitukselta tarvitaan nyt lakiesityksiä, jotka nopeuttavat merkittävästi valituksen käsittelyä sekä poistavat aiheettomien valitusten tekemisen mahdollisuuden. Ei se, että lisätään hallinto-oikeuksien toimintaedellytyksiä ja henkilöstöä, poista turhien valitusten ongelmaa.

Lakiesityksessä olevan säännöksen mukaan voitaisiin tietyllä alueella, jolle on tarkoitus toteuttaa keskitetty lämmitysjärjestelmä, ottaa kaavaan määräys velvollisuudesta liittyä tähän järjestelmään. Voidaanko tällaisia rakennuttajia sitovia kaavamääräyksiä tehdä? Onko oikein rajoittaa valinnanvapautta näin radikaalisti? Onko mahdollista, että tällaiseen ei-fyysiseen ympäristöön liitetään määräys, joka johtaa kuitenkin pakkotilanteisiin muiden kuin maankäytöllisten tavoitteiden toteuttamiseksi?

Arvoisa puhemies! Minusta hallituksen lakiesitys on ensimmäinen esimerkki kansalaisten ja rakentajien pakottamisesta ilmastonmuutokseen vedoten. Seuraavaksi kaavalla kai pakotetaan rakentajat valitsemaan tiettyjä rakennusmateriaaleja globaaleihin ympäristötavoitteisiin vedoten. Mielestäni lakiesityksen edellä mainittu kohta tulee aiheuttamaan vastareaktion omakotiasujien ja rakentajien piirissä. Pakolla ei saada mitään aikaan.

Lopuksi: mielestäni hallituksen tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, että rakennuksen omistajalla on oikeus ja mahdollisuus liittyä kohtuullisen etäisyyden päästä kaukolämpöverkkoon.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on muutamia mielenkiintoisia kohtia, ja juuri ne, mihin ed. Laxellkin jo viittasi, ovat varmaan ehkä niitä tärkeimpiä, ainakin tuolta maakunnista katsoen. Tämä valituslupajärjestelmän ottaminen asemakaavoitukseen, myös suunnittelutarveratkaisujen ja poikkeamispäätösten osalta, silloin kun ollaan oikeusvaikutteisella yleiskaava-alueella, on mielestäni hyväksyttävissä. Mutta kyllä haluan korostaa sitä, että aina kun valitusoikeuksia rajoitetaan tai niihin puututaan, on oltava äärimmäisen tarkkana. Esimerkiksi kansalainen ei välttämättä yleiskaavavaiheessa ole havainnut, huomannut taikka tullut ajatelleeksi, kuinka pitkälle hänen oikeuksiinsa saatetaan puuttua, ja sitten jos asemakaavoitusta viedään sen mukaisesti, siihen nojaten, niin saattaa olla, että tilanne on joiltain osin hankala. Mutta toisaalta toisella puolella on tarve kaavoituksen nopeuttamiseen, ja siihen tällä pyritään. Siksi katson, että ehkä on perusteltua, että valituslupajärjestelmään tässä mennään, jäähän sinne aina kuitenkin mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen.

Toinen kysymys tässä on tämä kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuus. Perusteluissa sanotaan, että se koskee uusia rakennuksia, mutta itse 57 a §:ssä ei ihan selkeästi tätä ilmaista. Toivon, että valiokunta katsoo, missä tilanteessa tämä on voimassa, onko se vain uusissa rakennuksissa, voidaanko esimerkiksi merkittävien muutosten yhteydessä myönnettävän rakennusluvan osalta tavallaan panna tämä velvoite ja miten se asemakaavassa määritellään, minkälaisia kohtuullisuussäädöksiä siinä voi tulla. Saattaa olla, että jollekin omistajalle se on hyvinkin vaikeaa, kun on yksityisiä lämpölaitoksia, jotka saattavat maksuilla panna koviakin rasitteita omistajalle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta, hallituksen esitys 102, pitää siis useammanlaisen muutoksen sisällään, ja osa niistä on ihan hyviä. Käyn ensiksi nämä positiiviset läpi.

Kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuudesta voidaan siis säätää asemakaavassa. Meillähän on tällä hetkellä käytäntö, että monet kunnat ovat esimerkiksi tontinluovutusehdoissa voineet tätä käyttää, ja siitä on sitten tehty myös hallinto-oikeuteen kanteluita. Mutta sellaisissa tilanteissa, joissa on erilaisia tontteja tarjolla, siis on erilaisia mahdollisuuksia energiankäyttöön, tämä ei vähennä kilpailua. Näin on yleensä katsottu. Kempeleellä oli tällainen velvollisuus liittyä kaukolämpöön. Kempeleen tapauksesta on annettu päätös, joka on ollut kunnan ratkaisun vastainen — Kempeleellä oli tilanne se, että oli ainoastaan näitä yhden tyyppisiä tontteja tarjolla.

Tämä asemakaavaan liitettävä mahdollisuus tehdä tällainen liittymisvelvollisuusehto tietysti avaa sellaisen ajatuksen, että jos ei halua kaukolämpöön vaan jotakin muuta, niin sitten voi valita toisen asuinalueen. Mielestäni tämä ei ole huono ajatus sinänsä. Meidän pitää toki valmistautua ja tehdä vihdoin ja viimein jotakin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä on pieni asia, yksi hyvin pieni jyvänen, mutta jyvistähän kasvaa se keko. Tiedän sen ongelman, mikä liittyy tähän, että jos meillä on matalaenergiatalo tai negatiivitalo, niin ehkä silloin tällä ei ole ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta taloudellista merkitystä. Mutta se on toinen asia. Pidän tätä sinänsä lähtökohtaisesti oikeana.

Toinen hyvä asia on tietysti tämä kansallisten kaupunkipuistojen perustamisen helpottaminen, se on hyvä.

Sitten tähän negatiiviseen puoleen. Se on tämä valituslupajärjestelmäkysymys. Tämä asiahan oli aikaisemmin, edellisen hallituksen aikana, eduskunnassa, ympäristövaliokunnassa. Silloin hallituksen esitys oli suunnilleen näin, että mikäli asia on ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, niin silloin asemakaavaa käsiteltäessä pitää hakea valituslupaa, jos hallinto-oikeuden päätöksestä haluaa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Silloin ympäristövaliokunta päätyi yksimielisesti siihen, että muutettiin tässä hallituksen esitystä siltä osin, että haluttiin rajata se asia maankäytön tapaan. Tämä oli sitten myös suuren salin päätös, eli asia kuului lopulta niin, että mikäli maankäytön tapa oli ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, niin asemakaavan kohdalla siitä ei voitu valittaa ensimmäisen tuomioistuinasteen jälkeen seuraavaan eli korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa. Tässä mielestäni valiokunta toimi erittäin viisaasti, selvästi osoitti, mistä on kysymys, maankäytön tavasta ja siitä, mihin suuntaan siis maankäyttötapa on ratkaistu, onko se peltomaata tai asumiseen tarkoitettua jne.

Mutta nyt, arvoisat kansanedustajat, hallitus on tehnyt mielestäni varsin rohkean ja vähän kummallisen esityksen, eli asemakaavoitukseen ehdotetaan otettavaksi valituslupajärjestelmä silloin, kun asemakaava on oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella. Eli ei ole kysymys enää siitä, että kiista, joka on syntynyt myöhemmin asemakaavavaiheessa, olisi millään tavalla varsinaisesti yleiskaavavaiheessa ollut esillä. Tämä on oikeastaan sellainen laadullinen ongelma, siis ihan substanssiongelma. Asia ehkä ei ole lainkaan keskusteluttanut aikaisemmin valtuustoa, joka on tämän yleiskaavan hyväksynyt, ja sitten kun asemakaava on esillä, niin sieltä tuleekin ongelma ja se menee tietyllä tavalla läpi siellä valtuustossa, vaikka äänestyspäätöksenä, mutta kansalaisen kohdalla sitten, jos hän joutuu hakemaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa, hänen valitusoikeutensa ehdollistuu. Tämä on ongelma. Se edellisen hallituksen ehdotus oli ehdottomasti viisaampi siinä mielessä, että kun asia on kerta käsitelty, se on näin, mutta tässä vain sanotaan ehdoksi, että tämä ongelma-asia, sanotaanpa vaikka ongelma-asemakaava, sijaitsee oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella. Tämä on asia, joka pitää toki miettiä ja katsoa, mitä tämä oikeasti merkitsee.

Kun keskustelin asiasta selvitysmies Lauri Tarastin kanssa tässä vastikään, niin hän myönsi, että tämä on tietysti ongelma ja toisin kuin aikaisemmin on linjattu, ja se jäi siihen. Mielestäni tämä on jonkunlainen, voisiko sanoa, jopa valmisteluhassaus, siis tällainen vahinko, että se on näin mennyt.

Tosiasiassa, jos me tarvitsemme nopeasti tontteja rakentamiseen, me tarvitsemme vaikuttavia, toisenlaisia keinoja kuin näitä hyvin marginaalisia valitusten kaventamispäätöksiä. Nämä todelliset vaikuttavat keinot ovat ihan muualla. Meillä on Pääkaupunkiseudulla paljon nimenomaan rakentamiseen kaavoitettua maata, mutta sitä ei oteta käyttöön. Pitäisi rohkaista kuntia painostamaan tässä asiassa tai tekemään ratkaisuja, jotka nopeuttavat näiden kaavoitettujen maa-alueiden rakentamiseen ottamista.

Tällä tavalla, arvoisa puhemies, haluaisin todellakin tähän keskusteluun puuttua ja todeta, että tässä on kyllä ympäristövaliokunnalle pähkäämistä, nimenomaan tässä laatukysymyksessä, minkälaista maankäyttö- ja rakennuslain laatua me tässä nyt teemme.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on todellakin monenlaisia aspekteja.

Haluan todeta niin kuin ed. Tiusanen, että on erittäin hyvä, että tätä kansallisen kaupunkipuiston perustamista tässä helpotetaan.

Sitten osoitus siitä, että hallitus ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan, on tämä, että voidaan velvoittaa kaukolämpöalueella talonomistajaa liittymään kaukolämpöverkkoon. Tämä on itse asiassa aika lailla uutta, voi sanoa, jopa historiallinen päätös. Siitä on kyllä aikaisemmin paljon keskusteltu, mutta vastustus on ollut jyrkkää. Täällä ed. Laxell jonkin verran nyt toi esiin tätä vastustusta, mutta katsoisin, että valtiovallan täytyy mennä tämäntyyppisiin ohjauskeinoihin, jos aiotaan todellakin Suomen osalta pysäyttää ilmastonmuutos tai ainakin sitä hillitä.

Onhan tietysti niin, että tällä ehkä myöskin sitten autetaan talonrakentajaa valitsemaan sellainen lämmitysratkaisu, joka on myöskin käytössä ja pidemmän päälle edullinen. Moni tuskailee nyt sähkölaskujen kanssa, kun on valinnut sähkölämmityksen sellaisessa tilanteessa, jossa tietysti asuntovelat ja rakentamisvelat painavat päälle, ja silloin on ollut houkuttelevaa valita sähkölämmitys, koska sen asentaminen ei maksa yhtä paljon kuin esimerkiksi kaukolämpöön meneminen. Mutta kun sähkön hinta kuitenkin on ollut kohoamaan päin, niin lämmityskustannuksista tulee huomattava taakka asukkaalle ja talon omistajalle. Eli tätä voi kyllä erittäin voimakkaasti kannattaa.

Sitten kysymys tästä valituslupajärjestelmästä. Äskettäin korkein hallinto-oikeus piti 90-vuotisjuhlaseminaariaan ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg toi esiin kriittisiä näkökohtia tästä esitetystä valituslupajärjestelmästä. Hän muun muassa totesi, että maankäyttöpäätökset ovat erittäin kauaskantoisia ja silloin kaikki mahdollinen harkinta on tarpeen. No, itse ajattelen niin, että tälle valituslupajärjestelmälle, siltä osin kuin sitä tässä hallituksen esityksessä esitetään, vaihtoehto olisi voinut olla se, että hallinto-oikeuksiin esitetään lisää tuomarinvirkoja, mikä olisi omiaan nopeuttamaan kaavapäätösten ja kaavavalitusten käsittelyä.

Mutta näkisin nyt kuitenkin niin, että tämä valittu ratkaisu tietyillä edellytyksillä minusta on sellainen, että sitä voidaan puolustaa. Voidaan ajatella niin, että kun korkein hallinto-oikeus sitten saa tällaisen valituslupahakemuksen käsiteltäväkseen asemakaavapäätöksestä, jota hallinto-oikeus ei ole muuttanut, niin se kuitenkin joutuu varsin perusteellisesti tutkimaan tämän asian, myös sen sisällön. Silloin kun se on siihen asiaan paneutunut, on varsin todennäköistä, että korkein hallinto-oikeus painavissa tapauksissa päätyy myöntämään tämän valitusluvan. Näin ehkä sitten voimme todeta, että kuitenkaan sellainen pelko ei ole aiheellinen, että tämä rajoittaisi kansalaisten oikeusturvaa.

Sitten toinen kysymys on se, mitä myöskin on ympäristöministeriön puolelta erilaisissa puheenvuoroissa tuotu esiin, että on päästävä siihen, että osallistuminen ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa kaavapäätöksiin toteutuu varhaisvaiheessa eikä vasta silloin, kun on kysymys siitä, valitetaanko kaavapäätöksistä tai haetaanko niihin nyt sitten valituslupaa. Tämä muun muassa merkitsee sitä, että kaikki maankäyttö- ja rakennuslain määräykset kansalaisten osallistumisesta täytyy edelleen ottaa vakavammin ja täytyy kehittää näitä osallistumismuotoja, jotta erilaiset kuulemiset eivät ole ainoastaan muodollisuuksia. Ja niin kuin ed. Tiusanen tässä toi esiin, se tärkeä vaihe on jo silloin, kun yleiskaavaa laaditaan. Siinä täytyy erityisesti korostaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, jolloin sitten ei pääse käymään niin, että kansalaisilta jää huomaamatta, että joku asemakaava, joka vaikuttaa huonosti perustellulta, itse asiassa perustuukin sitten jo oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan.

Osallistumisoikeuksien kehittäminen on muutenkin tärkeää sen takia, että näyttää siltä, että helposti niistä tulee vaan tällaisia muodollisuuksia. Sitä paitsi jos kansalaiset ja kansalaisjärjestöt, eri asukaspiirit, ottavat osaa näihin osallistumismuotoihin, niin silloin myöskin se luo painetta siihen, että kaavapäätöksiä perustellaan tarkemmin, ja se taas on omiaan sitten lisäämään tämän kaavoituksen avoimuutta.

Katsoisin, että tämä hallituksen esitys on hyväksyttävissä mutta että tästä asiasta on syytä kyllä käydä ihan reipas keskustelu sen takia, että aina on se riski, että tämäntyyppisiä muutoksia sitten tosiasiassa sovelletaan sillä tavalla, että kansalaisten osallistumismahdollisuudet ja oikeusturva heikkenevät, ja sitä ei tietenkään pitäisi tapahtua.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Minä aina vähän kavahdan, kun puhutaan siitä, että pitää kaavoittaa mahdollisimman nopeasti ja valitusmahdollisuuksia pitää vähentää, jotta saadaan kaavat nopeasti eteenpäin. Kaavoittaminen on niin pitkälle tulevaisuuteen vievä asia, että siinä jos missä pitää olla huolellinen. Jos kerran epäonnistumme kaavassa ja toteutamme sen, niin sitä on erittäin vaikea korjata. Sen vuoksi prosesseja voidaan nopeuttaa, mutta kaavoittaminen ei saa olla hätiköityä. Toisaalta demokratiaan ja oikeusvaltioon kuuluu myös se, että ihmisillä pitää olla oikeus ja mahdollisuus valittaa sellaisista kaavoista, joita ei koe onnistuneiksi. Sen vuoksi minusta eduskunnassakin pitää panna jäitä hattuun niissä puheissa, joissa kaikkein kiihkeimmin ollaan nopeuttamassa kaavoittamista. Meillä on niillä alueilla, joilla on isoin pula esimerkiksi asunnoista, tonttimaasta, itse asiassa kaavoitettua tonttimaata aika tavalla, mutta se odottaa arvonnousua. Pikemminkin pitäisi saada rakentumaan ne alueet, joilla tontinomistajat odottavat sitä arvonnousua eivätkä laita sen takia kaavoitettuja hankkeita jo liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala totesi, että keskitettyyn kaukolämpöjärjestelmään liittymisvelvoite osoittaa, että hallitus ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan. En nyt ehkä ihan tämän päätöksen myötä allekirjoittaisi tätä koko väitettä, jos ajatellaan sitä, mikä on joukkoliikenteen tuki, mitkä ovat autoveropäätökset. Tältä osin olen kyllä samaa mieltä siitä, että jos me haluamme tosissamme taistella ilmastonmuutosta vastaan, niin kyllä silloin pitää nimenomaan yhteiskunnan kaavoituksen kautta rakentaa tiiviisti ja myös sen, minkälaista lämmitystä, minkälaista energiaa käytetään, pitää kaavoituksessa tulla esille. Eli minusta yhteiskunnalla pitää olla tässä tilanteessa myös velvollisuus osoittaa ympäristöystävällisempiä, ilmastomyönteisempiä näkemyksiä. Pidän tätä hyvänä esityksenä tältä osin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys koskettaa tärkeää asiaa. Täällä on monissa puheenvuoroissa tuotu hyviä näkemyksiä esille siitä, että asianomaiset pääsisivät ajoissa vaikuttamaan kaavoitukseen. Mielestäni valitusprosessit ovat aina jälkijättöisiä ja ikävä kyllä niitten kautta ei voida yleensä vaikuttaa asioihin. Sen takia yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on tuotu tämä esille, että kaavoituksen alkuvaiheissa pitäisi kuulla kaikkia asianomaisia mahdollisimman hyvin, jotta jokaisen toivomukset ja ajatukset olisivat tiedossa, kun kaavaa käydään tekemään, jotta niitä voitaisiin mahdollisuuksien mukaan myös ottaa huomioon.

Ed. Kankaanniemi muun muassa toi täällä esille sen, että jos on oikeusvaikutteinen yleiskaava, niin sillä on jo hyvin voimakas asema siinä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Sen takia olisi hyvä, että kaikki asianosaiset saisivat riittävästi tietoa jo kaavojen valmisteluvaiheissa, heihin otettaisiin riittävästi yhteyttä, käytäisiin henkilökohtaisia keskusteluja. Näin ollen tieto kulkisi asianosaisilta ja maanomistajilta kaavoittajalle ja kaavoittajalta toisinpäin. Pidän hyvin tärkeänä tätä vuorovaikutusta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tuosta valituslupajärjestelmästä: Sitä ei minun mielestäni pidä kavahtaa sen enempää kaavoitus- kuin muissakaan asioissa, kun kuitenkin kriteeristö on selkeä ja sillä voidaan varmistaa tuomioistuinlaitoksen resurssien kohdentuminen oikealla tavalla oikeisiin asiakysymyksiin ja sitten niissä oikeissa asiakysymyksissä punninta on huolellista ja perustuu syvään harkintaan ja lopputulokset ovat sitten sen mukaisia. Eli pidän sitä hyvänä oikeusturvan ja oikeusvarmuuden kannalta.

Tässä hallituksen esityksessä mielestäni merkittävin asia on se, että asemakaavalla voidaan velvoittaa liittyminen kaukolämpöverkkoon tietyin edellytyksin. Ilmastonmuutoksen huomioiminen on erityisesti tämän hallituksen asialistalla, ja se näkyy konkreettisesti myös tässä esityksessä. Monasti on niin kuin tässä hallituksen esityksessäkin on havaittu, että rakentajien päätökset kohdentuvat helposti siihen rakentamishetkellä edullisimpaan vaihtoehtoon, mutta sitten pitkässä juoksussa toki tällaiset kestävämmät ratkaisut saattavat tulla myös taloudellisesti edullisemmaksi. Kaukolämpöverkkoon liittymisen velvoittavuuden edellytyksenä on se, että kaukolämpöverkko on valmis ja saatavilla. Tämä omalta osaltaan, uskon ja toivon, edistää myös sitä, että kunnissa näitä verkkoja suunnitellaan huolellisesti etukäteen ja tehdään entistä sitovampia päätöksiä, ratkaisuja ja linjauksia siitä, että kaukolämpöverkko jollekin alueelle myös toteutetaan. Monasti on yksittäisiä rakentajia, jotka haluaisivat kaukolämpöverkkoon liittyä, mutta kun tällaista sitovaa, koko alueen kattavaa verkkoa ei ole olemassa, se on tietysti ollut niissä tilanteissa mahdotonta. Toki siinäkin tilanteessa on mahdollisuus käyttää muita ympäristöystävällisiä lämmitysmuotoja, kuten maalämpöä.

Mutta kaiken kaikkeaan tämä esitys on hyvä ja erityisesti näiden ilmastonmuutosta torjuvien asiakohtien osalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisen edustajan kanssa olen täysin samaa mieltä, että silloin kun kaukolämpöverkko on, nimenomaan uusille kaavoitettaville alueille tulee olla tässä esityksessä esitetyn mukainen menettely. Mutta jonkun verran näkisin tarpeelliseksi joustavuuden, niin että jos joku haluaa kuitenkin rakentaa ihan oman, aurinkolämmöllä tai jollakin muulla vastaavalla toimivan lämmitysjärjestelmän, niin liian kaavamainen ei tässäkään saisi olla. Samalla pitäisi olla edellytys, että tämä kaukolämpö on tuotettu sitten uusiutuvalla, luonnonmukaisella energialla, joka on ilmastokysymyksen huomioon ottava.

Mutta palaan tähän valitusoikeuteen. Aivan kuten ed. Katajakin toi esille, minusta on tärkeää, että asioista voidaan valittaa ja saada oikeusturvaa. Mutta me tiedämme sen, että siinä vaiheessa, kun kaava on käsitelty, siitä on päätökset tehty, vain ani harvoin valituksella enää saadaan muutosta aikaiseksi. Kunnat puoltavat tehtyä ratkaisua, ja oikeusistuimissa todetaan, että päätökset ovat syntyneet laillisessa järjestyksessä eikä ole mitään moitittavaa päätöksentekojärjestyksessä. Elikkä valittaja, joka itse asiassa olisi hyvinkin oikeassa, ei valitettavasti saa oikeutta, ja sen takia toivon, että näkemykset entistä paremmin saataisiin jo kaavoituksen varhaisissa vaiheissa mahdollisimman hyvin otettua huomioon.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vastauksena ed. Oinosen näkemyksiin totean, että on juuri näin kuin hän edellytti ja toivoi: Hallitus on ottanut huomioon sen, että liian kaavamainen ei saa olla ja kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuudesta voidaan poiketa silloin, kun on kyseessä rakennus, jonka pääasiallisena lämmitysjärjestelmänä on uusiutuviin energialähteisiin perustuva vähäpäästöinen lämmitysjärjestelmä. Siellä perusteluissa erityisesti todetaan, että tällaisia ovat aurinkoenergia ja maalämpö ja vähäpäästöiset biopolttoaineet.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Varmasti on niin, että sitten joudutaan keskustelemaan siitä, että toisinaan esimerkiksi puulämmitys voi olla sellainen, että se aiheuttaa ilman laadun heikkenemistä. Toivoisin, että tämä lainkohta johtaisi siihen, että meillä myöskin otettaisiin käyttöön vähäpäästöisiä uuneja ja takkoja ja että ihmiset oppisivat polttamaan myöskin polttoaineita sillä tavalla, että niistä ei synny haitallisia pienhiukkasia ja savukaasuja, koska on ihan selvää, että jos polttaa märkiä kengänpohjia, niin se on kyllä hengitysilman kannalta katastrofi.

Kiinnittäisin vielä huomiota siihen, mitä ed. Laxell ensimmäisessä puheenvuorossaan sanoi. Te, ed. Laxell, kritisoitte sitä, että tässä ikään kuin nyt otetaan käyttöön muita kuin maankäytöllisiä tavoitteita, kun asetetaan tällainen mahdollisuus velvoittaa liittymään kaukolämmitykseen. Mutta katsoisin, että tämä on vähän samanlainen kysymys kuin se, että me aikaisemmin ajattelimme, että verotuksen pitää olla fiskaalisesti neutraalia, että sillä ei saa olla mitään ohjausvaikutuksia. Mutta nyt kai yhä enemmän ajatellaan, että tämäntyyppisellä ohjauskeinolla voidaan toteuttaa myös esimerkiksi ympäristöpoliittisia tavoitteita, niin kuin tässä tapauksessa ihan selvästi tavoitellaan. Se on vaan hyväksyttävä, että niillä keinoilla myös saadaan tuloksia, koska silloin ihmiset saadaan valitsemaan järkeviä ja kestäviä vaihtoehtoja.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti asukkaita toki kuullaan kaavoitusprosesseissa, mutta ongelma on se, että monesti ei kuunnella. Tämä johtaa taas näihin valituksiin, ja siinä vaiheessa, jos kaavoista valitetaan, on aina epäonnistuttu. Eli kaikille kaavoittajille ympäri Suomea se oleellinen kysymys olisi se, että myös aidosti kuunnellaan, ei vain lain mukaisesti kuulla.

Mutta en voi olla puuttumatta siihen, kun niin monen hallituksen suunnalta on hehkutettu, että nyt tässä ilmastonmuutos pysäytetään tällä lainsäädännöllä ja miten vakavasti hallitus nyt ottaa ilmastonmuutoksen. Samaan aikaan kuitenkin pääministeri Matti Vanhanen kovasti julkisuudessa lobbaa ei tiiviin yhdyskuntarakenteen puolesta vaan päinvastoin haulikolla ammutun yhdyskuntarakenteen puolesta. Jos nyt tämä laki etenee siltä osin, että voidaan velvoittaa kaukolämpöön liittymään, niin kyllä sitten, jos tämä pääministerin ajattelutapa haulikolla ammutusta yhdyskuntarakenteesta laajemmin leviää, nämä hyödyt on syöty jo ennen kuin laki on edes kunnolla saatu käyntiin.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime päivien keskusteluissa on tullut aika hyvin esille se, että pääministeri harjoittaa tässä jonkinlaista yksityisajattelua, ja moni hallituspiireistä on todennut, että hallituksen ilmasto- ja kaavoituspolitiikka on sinänsä ihan järkevää.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrettävästi pitää saada valittaa, mutta niin kuin jokainen tai suurin osa tietää, joka kylässä on näitä ikuisia valittajia, jotka tekevät paljon hallaa, ja minun mielestäni siihen pitäisi joitain nopeuttamiskeinoja löytää.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaavoitusasioissa on tärkeää, että me menettelemme lakien ja hyvien tapojen mukaan. Mutta kiinnittäisin huomiota kahteen asiaan:

Ensin tämä valitusoikeuden laajentaminen. Valitusoikeuden pitää olla länsimaisen yhteiskunnan yhtenä instrumenttina, mutta se ei ole mikään demokraattinen yhteiskunta, jossa valittamisesta tulee hallitseva asia. Minun mielestäni tulevaisuudessa on pakko mennä siihen, jos halutaan tähän maahan jotain järkevää rakentaa, että on laitettava valittamisellekin joku ääri ja raja. Ei se ole demokratiaa, se, että yksi tai kaksi henkilöä pysäyttää kaikki hankkeet. Se on mieluumminkin anarkiaa.

Toinen asia sitten. Ed. Arhinmäki käytti puheenvuorossaan ilmaisua "haulikolla ammuttu yhteiskunta" — tarkoitti ilmeisesti hajautettua. Suomen pitää olla hajautettu yhteiskunta. Tällä järjettömällä keskittämisellä, mitä Suomessa on harjoitettu, ei päästä hyvään lopputulokseen. Suomi on maakuntien, kylien, pienien kaupunkien ja myös suurten kaupunkien Suomi, ja täällä pitää olla elämää muuallakin kuin jossakin Kehä kolmosen sisällä. Sitä pitää olla yhtä hyvin Utsjoellakin. Sellaiseen yhteiskuntaan pitää mennä, ja kaukolämpöputkia on turha joka paikkaan vetää, kun uunit on keksitty.