Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on siis hallituksen esitys 15/2011 ja ulkoasiainvaliokunnan mietintö 2/2011, jalkaväkimiinat kieltävä sopimus.

Herra puhemies! Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintö puoltaa hallituksen esitystä hyväksyä sopimus, jolla kielletään jalkaväkimiinat, niin sanottu Ottawan sopimus. Puolustusvaliokunta ja lakivaliokunta antoivat ulkoasiainvaliokunnalle lausunnon. Mietintöön sisältyy perussuomalaisten vastalause.

Valiokunta hyväksyi yksimielisesti neljän lausuman sisällön. Valiokunta kävi asiasta perusteellisen keskustelun, ja haluan tässä yhteydessä kiittää valiokunnan jäseniä hyvästä yhteistyöstä.

Aluksi muutama sana Ottawan sopimuksen tavoitteista. Siviiliväestön suojelu on sodan kansainvälisten oikeussääntöjen keskeisimpiä periaatteita. Sodankäyntimenetelmiä ja konfliktien osapuolten käytettävissä olevia aseita on pyritty rajoittamaan siviilien ja sodan uhrien kohtelua koskevin normein sekä asevalvonnan ja aseidenriisunnan kautta. Miinojen vastuuton ja summittainen käyttö vaikeuttaa ja vaarantaa siviiliyhteisöjen elämää myös konfliktin päättymisen jälkeen. Miinat hidastavat pakolaisten paluuta kotiseuduilleen ja estävät taloudellista kehitystä, lisäävät terveydenhuollon kustannuksia, vaikeuttavat avustusjärjestöjen työtä. Miinojen käytöstä siviiliväestölle aiheutuvia vahinkoja on pyritty johdonmukaisesti vähentämään kansainvälisen yhteistyön ja sopimusten avulla. Ottawan sopimus neuvoteltiin 1990-luvulla kansalaisjärjestöjen voimakkaalla tuella. Jalkaväkimiinojen kieltämisestä ja niiden hävittämisestä vuonna 1997 tehdyn yleissopimuksen, jota Ottawan sopimukseksi kutsutaan, keskeinen lähtökohta on siis humanitaarinen.

Valiokunta painottaa puolustusvaliokunnan tavoin, että Suomessa ei ole miinoitettuja alueita, jalkaväkimiinoja ei ole valmistettu vuoden 1981 jälkeen eikä Suomesta ole viety jalkaväkimiinoja ulkomaille. Vuonna 1999 voimaan tulleeseen sopimukseen on sitoutunut 158 maata, ja sopimuksen ulkopuolisista 38 maasta merkittävimpiä, ja tämä on hyvin tärkeää, ovat Yhdysvallat, Venäjä, Intia ja Kiina. Puola on allekirjoittanut sopimuksen mutta ei ole toistaiseksi ratifioinut sitä. Suomi on EU:n jäsenvaltioista ainoa, joka on sopimuksen ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsitteli mietinnössään sopimuksen keskeisten tavoitteiden lisäksi jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamista, sopimukseen liittyvää humanitaarista toimintaa ja miinanraivausta sekä Suomen liittymiseen johtanutta prosessia. Aloitan tästä viimeksi mainitusta.

Valiokunta toteaa mietinnössään, että Suomen periaatteellinen tuki yleismaailmalliselle jalkaväkimiinakiellolle ilmaistiin jo vuonna 1997 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Suomen alkuperäinen tavoite oli liittyä sopimukseen jo vuonna 2006. Valiokunta muistutti, että eduskunta hyväksyi vuoden 2004 turvallisuuspoliittisen selonteon linjauksen yhteydessä Suomen liittymisen sopimukseen vuonna 2012. Tämä linjaus vahvistettiin eduskunnassa vuoden 2009 selonteon käsittelyn yhteydessä.

Pitkä harkinta- ja sopeutumisaika on ollut tarpeen korvaavien puolustushankintojen vuoksi. Valiokunta tiedosti, että liittyminen ei edelleenkään ole ongelmatonta talouskriisin aiheuttamien kustannuspaineiden takia. Valiokunta katsoi kuitenkin, että Ottawan sopimus on hyväksyttävissä eduskunnan aiempien linjausten toteuttamiseksi ja osana Suomen pitkän aikavälin johdonmukaista ulkopolitiikkaa kansainvälisen normiston vahvistamiseksi myös niissä kysymyksissä, joissa Suomi ei ole omalla toiminnallaan aiheuttanut ongelmia. Valiokunta muistutti, että Suomi on ollut aktiivinen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kehittämisessä ja sen toimeenpanon edistämisessä. Suomi on osapuolena kaikissa keskeisissä humanitaarisen oikeuden sopimuksissa.

Ulkoasiainvaliokunta käsitteli miinojen suorituskyvyn korvaamista puolustusvaliokunnan lausunnon pohjalta. Vaikutukset puolustuskykyyn ovat puolustusvaliokunnan mukaan pääosin korvattavissa suunnitellun usean suorituskykyalueen kehittämisen kautta, ja lausunnon mukaan korvaavien hankkeiden yhteisvaikutus lisää Puolustusvoimien suorituskykyä kokonaisuutena. Puolustusvaliokunnan lausunnon mukaan jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen suunnattu rahoitus, yhteensä noin 300 miljoonaa euroa, mahdollistaa suorituskyvyn korvaamisen vähimmäistasolla. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja varmaankin käsittelee tätä asiaa laajemmin.

Totean kuitenkin jo nyt, että ulkoasiainvaliokunta edellyttää mietinnössään, että jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen tarkoitetut ohjelmat toteutetaan puolustusmenojen leikkaamisesta huolimatta. Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että jalkaväkimiinojen korvausohjelman toteuttamisesta annetaan vuosittain selvitys sekä ulkoasiain- että puolustusvaliokunnalle, ja valiokunta hyväksyi tähän liittyen kaksi lausumaa

Kansainvälisten sopimusten tehokkuus riippuu niitten kattavuudesta. Valiokunta pitää siitä syystä huolestuttavana, että merkittävät valtiot, kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Yhdysvallat, eivät ole liittyneet tähän sopimukseen. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee toiminnallaan pyrkiä siihen, että sopimus on kattava ja tehokas. Ottawan sopimuksen kattavuuden laajentaminen on tärkeää myös Lähi-idän vakaudelle ottaen huomioon, että esimerkiksi Egypti, Israel ja Libya eivät ole sopimuksen osapuolia. Valiokunta hyväksyikin lausuman, jossa hallitusta edellytetään toimimaan niin, että sopimuksen kattavuutta tulee tehostaa.

Arvoisa puhemies! Humanitaarinen toiminta ja miinanraivaus ovat keskeinen osa sopimuksen kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Ottawan sopimuksella on saatujen selvitysten mukaan ollut merkittävää humanitaarista vaikutusta. Sopimus on vähentänyt miinojen valmistusta merkittävästi ja käytännössä lakkauttanut jalkaväkimiinojen markkinat. Miinojen uhrien määrä on pienentynyt alle viidennekseen 1990-luvulla. Nykyisin miinoja valmistetaan 12 maassa, kun tuotantoa oli ennen 54 valtiossa.

Sopimukseen kuuluu myös osallistuminen humanitaariseen toimintaan kuten miinanraivaukseen ja uhrien avustamiseen. Toiminnan avulla saadaan viljelyskelpoista maata hyötykäyttöön sekä edistetään pakolaisten paluumuuttoa. Suomi on tukenut vuodesta 1999 alkaen humanitaarista miinatoimintaa vuosittain yli 5 miljoonalla eurolla. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi tukee toimintaa myös vastaisuudessa, ja antoi asiasta lausuman, jossa tuetaan tämän humanitaarisen tuen jatkamista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi lyhyesti käsittelyjärjestyksestä ja lakiehdotuksista.

Hallituksen esityksessä on tehty asianmukaisesti selkoa eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta ja käsittelyjärjestyksestä. Esityksen perusteella sopimuksen hyväksymisestä voidaan päättää äänten enemmistöllä ja ehdotus liittymissopimuksen voimaansaattamislaiksi voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Sopimus on tarkoitus saattaa voimaan sekamuotoisella voimaansaattamislailla ja tasavallan presidentin asetuksella.

Ulkoasiainvaliokunta pyysi lisäselvitystä voimaansaattamislain tietojen luovuttamista koskevan 3 §:n kattavuudesta, ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo tarpeelliseksi tarkistaa hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 3 §:ää lisäämällä siihen viittauksen sopimuksen tiedon luovuttamisesta koskeviin artikloihin 6—8 tiedon luovuttamisen kattavuuden selkeyttämiseksi. Lakivaliokunnan ehdotuksesta ulkoasiainvaliokunta teki myös yhden teknisen muutoksen toiseen lakiehdotukseen lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi.

Arvoisa puhemies! Mietintö puoltaa Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen. 3. ja 4. lakiehdotus ehdotetaan hyväksyttäväksi muuttamattomina ja 1. ja 2. lakiehdotus valiokunnan muutosehdotuksin. Valiokunta hyväksyi myös neljä lausumaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että perussuomalaiset esittävät sitten perustelut omalle vastalauseelleen erillisissä puheenvuoroissaan. Tämä oli valiokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuoro. (Matti Saarinen: Se oli hyvä puheenvuoro!)

Jussi Niinistö /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta totesi, varsin kattavan asiantuntijakuulemiskierroksen jälkeen, ulkoasiainvaliokunnalle antamassaan lausunnossa koskien Ottawan sopimusta eli hallituksen esitystä jalkaväkimiinojen kieltämiseksi muun muassa seuraavaa.

Yleisperusteluissa puolustusvaliokunta toteaa, että kansainvälisen oikeuden vakiintuneen periaatteen mukaan valtiot eivät saa sodassa käyttää mitä hyvänsä sodankäyntimenetelmiä ja aseita. Niitä on rajoitettu usealla kansainvälisellä sopimuksella. Miinojen vastuuton käyttö on aiheuttanut merkittäviä humanitäärisiä ja taloudellisia ongelmia ympäri maailmaa. Niiden vaikutukset kohdistuvat raskaimmin siviiliväestöön.

Valiokunnan mielestä jalkaväkimiinojen käyttöön liittyy merkittäviä ihmisoikeus- ja humanitäärisiä ongelmia, joiden takia niiden käytön kieltäminen kansainvälisellä sopimuksella on perusteltua. Valiokunta korosti lausunnossaan, että käyttökiellon tulisi olla yleismaailmallinen, ja pitää tätä yleismaailmallisuuden puuttumista Ottawan sopimuksen puutteena, kuten ulkoasiainvaliokuntakin.

Puolustusvaliokunnan enemmistö kuitenkin katsoi, että liittyminen Ottawan sopimukseen vahvistaisi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdonmukaisuutta, ja piti näin ollen hallituksen esitystä perusteltuna. Valiokunta arvioi saadun selvityksen perusteella, että jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen suunnattu rahoitus mahdollistaa suorituskyvyn korvaamisen minimitasolla, ja korosti seuraavaa lausetta: Puolustusvaliokunta pitää kansallisen puolustuksen uskottavuuden kannalta välttämättömänä, että jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen tarkoitetut ohjelmat toteutetaan puolustusmenojen leikkaamiseen kohdistuvista paineista huolimatta. Tämä ajatus sisältyy myös ulkoasiainvaliokunnan mietinnön lausumaehdotukseen.

Yksityiskohtaisissa perusteluissa valiokunta totesi muun muassa seuraavaa: Ottawan sopimukseen on liittynyt 156 maata, ja sen ulkopuolella on 39 maata mukaan lukien Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat. Suomi on EU:n jäsenvaltioista ainoa sopimuksen ulkopuolella oleva maa. EU-maista Puola on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ole toistaiseksi ratifioinut sitä. Sopimuksen hyväksymisen jälkeen miinojen uhrien määrä on olennaisesti vähentynyt ja miinojen valmistus on vähentynyt merkittävästi.

Suomi on tukenut humanitääristä miinanraivaustoimintaa sopimuksen mukaisesti jo pitkään. Suomen periaatteellinen tuki yleismaailmalliselle jalkaväkimiinakiellolle ilmaistiin vuoden 1997 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Maamme tavoitteena tuolloin oli miinojen kieltäminen maailmanlaajuisella, oikeudellisesti sitovalla sopimuksella. Kansainvälisen yhteisön tasolla tavoitteeksi muodostui kuitenkin nopeasti neuvoteltavissa oleva yksinkertainen sopimus heti voimaan tulevasta täyskiellosta.

Suomen hallitus linjasi vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomen liittyvän Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Edelleen linjattiin, että uskottava puolustuskyky ylläpidetään toteuttamalla jalkaväkimiinat korvaavien järjestelmien hankinnat osoittamalla puolustushallinnon määrärahakehykseen tarvittava lisärahoitus. Liittymistä koskeva linjaus vahvistettiin vuoden 2009 selonteossa.

Suomen liittymistä on hidastanut jalkaväkimiinojen tärkeä asema osana Suomen alueellista puolustusratkaisua. Miinoilla on Suomen puolustusdoktriinissa ollut selkeästi puolustuksellinen rooli. Miinat ovat soveltuneet hyvin reserviläisistä muodostettavien sodan ajan joukkojen tarpeisiin. Suomessa ei ole miinoitettuja alueita, eikä jalkaväkimiinoja ole valmistettu vuoden 1981 jälkeen. Suomesta ei ole viety jalkaväkimiinoja ulkomaille.

Valiokunta korosti, että Suomi ei ole mitenkään aiheuttanut miinojen vastuuttomasta käytöstä seuranneita humanitäärisiä ongelmia. Valiokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että jalkaväkimiinojen elinkaaren päättyminen valmistuserittäin edellyttäisi lähivuosikymmenten aikana joko tuotannon aloittamista uudelleen tai uusien miinojen ostamista.

Suomen käyttämiä putki- ja sakaramiinoja on suunniteltu käytettävän maavoimien puolustustaistelussa estämään esteiden ja panssarimiinojen raivaaminen, suojaamaan omia joukkoja ja kohteita, alueiden valvontaan ja vapaan käytön estämiseen sekä tappioiden tuottamiseen hyökkääjän joukoille.

Miinojen myötä poistuvan suorituskyvyn korvaamiseen on osoitettu lisärahoitusta 200 miljoonaa euroa, minkä lisäksi hankintoihin käytetään Puolustusvoimien materiaalihankintavaroja 100 miljoonaa euroa. Rahoituksen käyttö on suunniteltu toteutettavaksi kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa, vuosina 2009—2012, painopiste on panssarimiinan modernisoinnissa, viuhkapanoshankinnoissa ja pimeätoimintakyvyn kehittämisessä.

Toisessa vaiheessa, vuosina 2012—2016, painopisteenä on tiedustelu-, valvonta- ja tulenjohtokyvyn kehittäminen hankkimalla minilennokkijärjestelmiä sekä maalinpaikannus- ja aluevalvontalaitteistoja. Raskaan raketinheittimen hankinta toteutetaan Puolustusvoimien materiaalihankintamenoilla.

Sopimukseen liittymisen jälkeen Suomelle ei jää sopimuksen kieltäviä miinoja operatiiviseen käyttöön. Varastoituina olevien miinojen tuhoaminen käynnistetään sopimukseen liittymisen jälkeen. Tuhotyö on valmis vuoden 2015 loppuun mennessä. Puolustusvoimille jää miinanetsintä- ja miinanraivaustekniikan kouluttamista ja kehittämistä varten jalkaväkimiinoja 20 vuodeksi, sillä miinat eivät ole poistumassa taistelukentiltä.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta totesi lausunnossaan, että Ottawan sopimukseen liittymisellä on kielteisiä vaikutuksia Suomen alueelliseen puolustuskykyyn — siis koko maan puolustamiseen. Asiantuntijakuulemisissa kiinnitettiin huomiota siihen, että jalkaväkimiinojen suorituskyvystä luovutaan tilanteessa, jossa puolustusvoimauudistuksen suurista linjoista ei ole vielä sovittu.

Valiokunnan saamien selvitysten perusteella sopimuksen perusteella käytöstä poistuvia miinoja ei voida täysin korvata millään uusilla asejärjestelmillä. Valiokunnan enemmistö haluaa kuitenkin korostaa, että miinoista luopumisen kielteiset vaikutukset ovat pääosin korvattavissa suunnitellulla tavalla usean suorituskykyalueen kehittämisen kautta.

Valiokunta kiinnitti myös huomiota asevalvonta- ja aseidenriisuntaprosessien seurannan merkitykseen kansallisen puolustuksen ylläpitämisen näkökulmasta. Valiokunta piti välttämättömänä, että muodostettaessa Suomen kantaa uusiin asevalvonta- ja aseidenriisuntahankkeisiin kansallisen puolustuksen näkökulma otetaan riittävästi ja ennakoivasti huomioon. Valtioneuvoston tulee pitää eduskunta informoituna tällä sektorilla tapahtuvasta kehityksestä. Seuraavaa lausetta valiokunta painotti: Puolustusvaliokunta edellyttää lausunnossaan, että se saa vuosittain selvityksen jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaavien hankintojen etenemisestä. Tämä ajatus periytyi myös ulkoasiainvaliokunnan mietintöön.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan lausuntoon ulkoasiainvaliokunnalle sisältyi perussuomalaisten jättämä eriävä mielipide, jonka allekirjoittajiin myös itse valiokunnan puheenjohtajana lukeudun. Mielestämme Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen on sotilaallisesti, taloudellisesti ja Suomen rajavaltioiden siviiliväestön turvallisuuden kannalta vailla perusteita. Palaan aiheeseen tarkemmin omassa puheenvuorossani.

Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvin lyhyesti lakivaliokunnan lausunnon näkökulma.

Hallituksen esityksessä on kyse Suomen liittymisestä niin kutsuttuun Ottawan sopimukseen, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon, varastoinnin ja kuljetukset sekä velvoittaa tuhoamaan olemassa olevat jalkaväkimiinat. Lakivaliokunta on omassa lausunnossaan keskittynyt rikoslain ja pakkokeinolain muutosehdotuksiin. Muutosehdotusten taustalla on se, että Ottawan sopimus edellyttää rikosoikeudellisia seuraamuksia kielletyn toiminnan estämiseksi ja torjumiseksi.

Esityksessä ehdotetaan, että rikoslain 11 lukuun lisätään uusi jalkaväkimiinakiellon rikkomista koskeva rangaistussäännös. Lakivaliokunta on lausunnossaan käsitellyt uuden rangaistussäännöksen suhdetta voimassa oleviin rikoslain 11 luvun sotarikoksiin sekä kemiallisen aseen kiellon ja biologisen aseen kiellon rikkomista koskeviin rangaistussäännöksiin. Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että uuden rangaistussäännöksen suhde sotarikoksiin on säännelty selkeästi, koska tarkoitus on, että uusi rangaistussäännös on toissijainen suhteessa sotarikoksiin. Valiokunta on tältä osin päätynyt siihen, että ehdotetun säännöksen sanamuoto on asianmukainen. Uuden rangaistussäännöksen rangaistusasteikko ja pakkokeinovaltuudet vastaavat sitä, mitä on säädetty kemiallisten aseiden kiellon ja biologisten aseiden kiellon rikkomisesta.

Esitys yhtä ankarasta rangaistusasteikosta herätti valiokunnassa keskustelua, koska jalkaväkimiinat eroavat luonteeltaan kemiallisista ja biologisista aseista. Asiaa harkittuaan valiokunta kuitenkin päätyi kannattamaan esitystä, koska yhtä lailla kuin biologisen tai kemiallisen aseen kiellon rikkomisessa myös jalkaväkimiinakiellon rikkomisessa voi olla kyse vakavasta teosta, sillä jalkaväkimiinan käyttö voi aiheuttaa henkilön kuoleman tai vaikeasti hoidettavan ruumiinvamman. Toisaalta, koska kyse voi olla myös lievästä tapauksesta, on tärkeää, että rangaistusasteikko on laaja, jotta tapauskohtaisesti voidaan arvioida, mikä on asianmukainen rangaistus.

Koska jalkaväkimiinakiellon rikkomisessa voi olla kyse vakavasta teosta, valiokunta päätyi pitämään myös esitettyjä pakkokeinovaltuuksia perusteltuina. Valiokunta on kuitenkin lausunnossaan korostanut, että myös lievemmät pakkokeinot ovat käytettävissä. Selvää tulisi olla, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti käytettävien pakkokeinojen tulee olla suhteessa epäiltyyn tekoon. Lakivaliokunta on siis päätynyt siihen, ettei rangaistussäännöksen sisältöön ole huomauttamista.

Valiokunta on kuitenkin esittänyt ulkoasiainvaliokunnan harkittavaksi sitä, että uusi rangaistussäännös sijoitettaisiin rikoslain 11 lukuun esitettyä johdonmukaisemmin, jotta sotarikokset ja erilaiset aseiden käyttöä koskevat rikokset olisivat kyseisessä luvussa peräkkäin. Lisäksi lakivaliokunta on selvittänyt keräilijöiden asemaa. Valiokunnan saaman tiedon perusteella Ottawan sopimuksessa tarkoitettuja jalkaväkimiinoja ja niissä käytettäviä räjähdysaineita on vain Puolustusvoimain hallussa. Yksittäisten keräilijöiden hallussa voi olla miinojen metallikuoria, joista räjähdysaine on poistettu. Selvyyden vuoksi valiokunta on lausunnossaan todennut, etteivät tällaiset miinankuoret ole sopimuksessa tarkoitettuja jalkaväkimiinoja.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Suomen liittymisprosessi Ottawan sopimukseen on ollut hyvin pitkä, ja sen voi sanoa itse asiassa alkaneen jo vuonna 1996, kun EU:n yleisten asiain neuvosto vahvisti täyskieltotavoitteen osana EU-maiden jalkaväkimiinoja koskevaa yhteistä toimintaa. Kansallisia merkkipaaluja tämän jälkeen ovat olleet erityisesti vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja sen yhteydessä tehty linjaus Suomen liittymisestä Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja jalkaväkimiinavarastojen hävittämisestä sopimuksen velvoitteiden mukaisesti vuoden 2016 loppuun mennessä. Tämä on myös viisi vuotta myöhemmässä selonteossa vahvistettu linjaus.

Miinat ovat olleet Suomen puolustuksessa tärkeämmässä asemassa kuin monessa muussa EU-maassa, ja niillä on ollut tärkeä osa alueellisissa puolustusratkaisuissamme. Ja kun tämän vuoksi päätös Ottawaan liittymisestä tehtiin, haluttiin Puolustusvoimille antaa riittävästi aikaa sopeutua tietyistä miinatyypeistä luopumiseen. Samanaikaisesti kuitenkin huomioitiin, että hallituksen esityksessä mainitut kolmen miinatyypin sytyttimet vanhenevat 2020-luvulta alkaen ja joka tapauksessa näiden suorituskyvyn korvaaminen olisi ollut edessä. Tämä 2004 tehty ja 2009 vahvistettu linjaus perustui tarkkaan harkintaan siitä, miten kansallisen puolustuksen turvaamisen edellytykset voidaan yhdistää Suomen asemaan kansainvälistä humanitääristä oikeutta ja kansainvälisiä asevalvontatoimia vahvasti puolustavana maana. Ja tässä on onnistuttu. Puolustusvoimien suorituskyky ei laske liittymisen myötä, ja Suomi on samalla vahvistanut asemaansa kansainvälisen yhteisön silmissä.

Tämä prosessi vahvistaa kuvaa Suomesta johdonmukaisena ja luotettavana kansainvälisen yhteisön toimijana. Päätös on pitänyt, vaikka hallitusvastuu on vaihtunut ja taloustilanne vaihdellut. Olemme myös pystyneet kansallisesti vaikeassa asiassa pitkän tähtäimen suunnitteluun ja toimintaan. Miinojen korvausohjelma käynnistettiin puolustusvoimissa jo vuonna 2004, ja korvaavien menetelmien ja järjestelmien hankinnat on myös aloitettu jatkuen aina vuoteen 2016.

Vaikka meillä ei ole miinoitettuja alueita emmekä käytä miinoja rajojemme ulkopuolella, on sama asiantila myös monessa muussakin Ottawan sopimukseen liittyneessä maassa. Sopimukseenhan kuuluu jo 157 maata. Miinat ovat kuitenkin uhka siviiliväestölle monilla kriisialueilla maailmassa ja myös kriisien jälkeisissä tilanteissa. Aktiivisella ulkopolitiikalla Suomi pyrkii EU-kumppaniensa kanssa jatkossakin vaikuttamaan siihen, että Ottawan sopimukseen liittyisivät loputkin YK:n jäsenmaista, erityisesti suuret käyttäjät ja tuottajat, jotta näistä miinojen tuottamista kärsimyksistä ja haitoista siviiliväestölle päästäisiin lopulta kokonaan eroon.

Käytännössä olemme jo pitkään toimeenpanneet sopimusta. Omaa miinatuotantoa meillä ei vuoden 1981 jälkeen ole ollut. Emme ole vieneet miinoja ja olemme myöskin aktiivisesti osallistuneet humanitääriseen miinatoimintaan eri puolilla maailmaa. Tuemme tätä vuosittain 5,3 miljoonalla eurolla, ja tarkoituksena on myös nostaa tuki vuoteen 2014 mennessä 6 miljoonaan euroon.

Kiitän valiokuntia hyvästä työskentelystä ja asiallisista ja hyvistä mietinnöistä, erityisesti puheenjohtaja Soinia hyvän mietinnön esittelystä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministerille täytyy todeta, että vaikka jalkaväkimiinojen suorituskyky voidaankin pääosin korvata, on Ottawan sopimuksella kuitenkin kielteisiä vaikutuksia muun muassa alueelliseen puolustuskykyyn. Siksi onkin erittäin tärkeätä, että tulevassa Puolustusvoimien rakenneuudistuksessa ja turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa alueellinen puolustuskyky varmistetaan.

Keskustan eduskuntaryhmälle Ottawan jalkaväkimiinakieltosopimukseen liittyminen on ollut hankala asia koko sen sopimuksen voimassaolon ajan. Ja miksi näin? Keskustalle koko Suomen puolustaminen ja alueellinen puolustuskyky ovat olleet aina erittäin tärkeitä asioita, ja jalkaväkimiinoilla on ollut keskeinen asema osana Suomen alueellista puolustusdoktriinia. Lisäksi Suomi ei ole itse aiheuttanut humanitäärisiä ongelmia asian kanssa ja on päinvastoin tukenut humanitääristä miinatoimintaa.

Keskusta sai siirrettyä Ottawan sopimukseen liittymistä vuoteen 2012, jotta Puolustusvoimat ehtisivät valmistautua jalkaväkimiinojen hävittämiseen, ja niiden suorituskyky siis korvataan sitten usean suorituskykyalueen kehittämisen kautta. Johdonmukaisuuden nimissä keskustan ulkoasianvaliokuntaryhmä vaati ja sai mietinnön ponsiksi korvausohjelman loppuunsaattamisen sovitusti ja sen etenemisestä raportoinnin sekä puolustus- että ulkoasianvaliokunnalle vuosittain ennen kuin päätyi hyväksymään mietinnön ja liittymään siihen.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomihan on käytännössä elänyt melkein niin kuin tämä sopimus olisi ollut voimassa, noin pääosin elänyt tämän mukaan, mutta totean yhdestä asiasta aika huolestuttavat sanat. Se on tämän alueellisen puolustuksen näköala, joka konsepti jatkossakin on varmaan meidän puolustusjärjestelmämme, ja siihen nähden jalkaväkimiinoilla on ollut aivan keskeinen rooli. Tähän kuvaan on tullut uusi piirre näitten aika voimakkaitten säästöjen seurauksena, jotka säästöt suuntautuvat hankintojen osalta alueellisten joukkojen varustukseen. Sieltä leikataan merkittävällä tavalla. Nyt menossa olevan vaalikauden tärkein uudistus Puolustusvoimissa on ollut näitten alueellisten joukkojen varustaminen nykyaikaisella tavalla. Tässä olisi tarvittu nyt ministeri Wallinin arvio siitä, mikä on todellisuudessa tänä päivänä näitten ratkaisujen jälkeen meidän alueellisen puolustuksemme tila ja uskottavuus. Tästä haluan sanoa huoleni ulos, vaikka olen tämän sopimuksen kannalla ja olen ollut itsekin vaikuttamassa tähän korvaavien järjestelmien rakenteluun.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin merkittävänä, että Ottawan sopimus on vähentänyt miinojen valmistusta merkittävästi ja käytännössä lakkauttanut jalkaväkimiinojen markkinat. Ennen tätä sopimusta miinoja valmistettiin 54 maassa, nyt enää 12:ssa. Työtä riittää tällä saralla. Pidän arvokkaana, että ulkoasiainvaliokunta edellyttää kansainvälisen humanitaarisen toiminnan tukemisen jatkamista, mutta kansallisen puolustuksen kannalta tietysti olennaista on se, että toteutetaan jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen tarkoitetut ohjelmat, vaikka puolustusmenoja nyt kovasti aiotaan leikata. Ja ilman muuta tuo toinen ponsi, jota keskusta oli ajamassa, että korvausohjelman toteuttamisesta annetaan todellakin vuosittain selvitys sekä ulkoasian- että puolustusvaliokunnalle, on tärkeä, jotta voimme seurata, että tuo korvaava ohjelma todella etenee.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden edustajien on luonnollisesti tuettava hallituksen esityksiä, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Ymmärrän tämän. (Tuula Peltonen: Huonoja on harvoin!) Soisi heidän kuitenkin pohtivan sitä, parantaako Ottawan sopimuksen ratifiointi tämän maan puolustamista vai ei. Sopimus on nimittäin yksiselitteisen huono asia Suomen maanpuolustuksen ja alueellisen puolustusjärjestelmämme kannalta. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan myös keskustan äänestyskäyttäytymistä ensi viikon perjantaina. Edustaja Komin lausunto oli siinä suhteessa lupaava. Edustaja Kääriäisen huoli alueellisista joukoista oli erittäin aiheellinen, vaikka hän sopimuksen kannalla onkin.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ottawan sopimuksen hyväksyminen yhdessä Puolustusvoimiin kohdistuvien leikkausten kanssa tarkoittaa tosiasiallisesti Suomen alueellisesta puolustuksesta luopumista, niin kuin täällä on jo käynyt ilmi. Korvaavat järjestelmät ovat kaikki niin sanottuja miehitettyjä järjestelmiä, ja kun tämä vielä yhdistetään leikkauksiin, kriisiajan joukkojen vähentämiseen, varusmiespalveluksen harjoitusvuorokausien vähentämiseen sekä kertausharjoitusten vähentämiseen, niin tuloksena on selkeä puolustuskyvyn ja jopa puolustustahdon heikentyminen. Edellä mainittujen tosiseikkojen esille tuominen olisi hallitukselta ollut vähintään oikeudenmukaista hallintoalamaisiaan kohtaan. Ja tässä taas huoli Suomen maineesta maailmalla ajaa kansallisten etujen edelle.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin on täällä tullut todetuksi, jalkaväkimiinojen käyttö on vähentynyt. Myös valtioiden miinavarastot ovat vähentyneet, mutta tilalle on kehitetty ja hankittu miinojen kaltaisia räjähteitä, jotka jäävät Ottawan sopimuksen ulkopuolelle. Syvenevässä eurooppalaisessa taloudellisessa kriisissä, tänä aikana, kannattaa pohtia sopimukseen liittymisen järkevyyttä. Esimerkiksi seuraavaan tapaan haluan perustella: Suomessa osattiin jo viime sotien aikana kirjata miinakentät kartalle niin, ettei siviiliväestölle aiheutunut haittaa, ja ne osattiin purkaa suuremmitta vahingoitta. Ja rauhan aikana suomalaiset miinat eivät ole maastossa vaan Puolustusvoimien varastoissa. Oikein käytettynä miina on puolustus- eikä hyökkäysase.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me käymme tätä keskustelua nyt aika omituisessa tilanteessa. Nimittäin näistä korvaavista varoista on käytetty kaksi kolmasosaa eli 164 miljoonaa euroa. Mitä tapahtuu, jos esimerkiksi perussuomalaisten hylkäysehdotus menee läpi? Onko Puolustusvoimien palautettava nämä summat sitten valtiovarainministeriön kassaan? Tämä on hyvin erikoinen tilanne.

Toisekseen, olen hieman tarkistellut, että tuolla aikaisemmissa selonteoissa ja seurantaryhmän raportissa vuodelta 2008, joissa nämä asiat itse asiassa on päätetty, perussuomalaiset eivät ole jättäneet eriävää mielipidettä tähän asiaan. Tämä on erikoinen tilanne, jossa olemme. Ministeriltä kysyisin, aiotteko te vakuuttaa meidät siitä, että tämä yksi kolmasosa vielä voidaan käyttää korvaaviin järjestelmiin, että se todella toteutuu.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niinistölle muistutan, että sosialidemokraatit ovat tukeneet myös kahden edellisen keskustavetoisen hallituksen linjaa tässä Ottawan sopimus -asiassa. Meille ei tuota edelleenkään kovinkaan suuria vaikeuksia olla tämän esityksen takana myös nykyisen hallituksen aikana.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! I utrikesutskottets betänkande sägs det att med tanke på ett trovärdigt nationellt försvar ser utrikesutskottet det som nödvändigt att programmen för att kompensera infanteriminornas prestanda genomförs trots trycket på att skära i försvarsutgifterna.

Viktigare än det är enligt min åsikt att få veta vilka förtroendeskapande åtgärder vi planerar och hur vi lyckas genomföra dem, vad vi har för strategi och hur det försämrat eller förbättrat vårt säkerhetspolitiska läge. Nedrustningssamarbetet har inte haft högsta prioritet varken i Norden eller på ett bredare internationellt plan på flera årtionden. Kommer utrikesministern att se till att detta finns med i den årliga rapporten?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme nyt liittymässä Ottawan sopimukseen, ja tässähän on useita erittäin myönteisiä asioita, joista, totta kai, kaikkein merkittävin on se, että Ottawan sopimus on olemassaolonsa aikana onnistunut jo tähän mennessä vähentämään merkittävästi miinojen siviiliuhreja. On hyvä, että Suomi on mukana tässä sopimuksessa sekä sellaisena valtiona, joka osallistuu miinanraivaukseen ja vähentää näitä konkreettisia riskejä, joita maastoon jääneistä miinoista koituu, että omalta osaltaan, nyt kun lopulta liitymme sopimukseen, mukana vahvistamassa sopimusta.

Tulevaisuuden kannalta ulkoasiainvaliokunnan kannanotoista mielestäni on tärkeä se, että Suomi osana Euroopan unionia tulee toimimaan aktiivisesti ja määrätietoisesti sen eteen, että ne valtiot, jotka tällä hetkellä eivät ole mukana Ottawan sopimuksessa, myös siihen liittyisivät. Omalta osaltani kiitos ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle Soinille prosessin tyylikkäästä läpiviemisestä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Sen verran tähän asiaan kuitenkin todettakoon, että tässä on kysymys vähän epäsymmetrisestä prosessista, siis epätasapainoisesta aseriisunnan toimeenpanosta.

Tämä asia on lähtenyt liikkeelle kansalaisjärjestöliikehdinnästä hyvin laajalti ja heidän aktiivisuudestaan, ja tämä aktiivisuus on tarttunut sitten pikkuhiljaa ennen muuta sellaisille tahoille, joille jalkaväkimiinoilla ei ole kovin paljoa merkitystä. Sen jälkeen siihen on liittynyt yksi maa toisensa jälkeen, ja totta kai hyväksymme nämä yleiset periaatteet ja pidämme niitä tärkeinä, kuten aseriisunnan tavoitteita ylipäätäänkin. Mutta aseriisuntaprosessin, ollakseen tasapainoinen ja uskottava, ei pitäisi edetä tällä tavoin jatkossa. Sen vuoksi on tärkeää, että aseriisuntaprosessit ovat hyvin tärkeässä ulkopoliittisessa prioriteetissa.

Suomi on kuvaava esimerkki kaikesta tästä, sillä tosiasiassahan aseriisunta ei etene, sillä poistettavat miinat korvataan uusilla ja nykyistä kalliimmilla järjestelmillä. Itse aseriisunnassa ei tapahdu de facto laskua Suomenkaan tapauksessa.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soukolalle voi todeta, että puolustustahto ei voi heiketä sillä, että jalkaväkimiinat poistetaan käytöstä, tai voisi sanoa, että silloin ehkä tahtotilassa on muutakin korjattavaa.

Suomi on, niin kuin täällä ministeri Tuomioja totesi, toteuttanut sopimusta jo pitemmän aikaa, ja selkeä, johdonmukainen linja jatkuu tässä mielessä, kun nyt sitten Suomi on allekirjoittamassa Ottawan sopimusta. Myös pidän tärkeänä sitä, että niin sanotut älylliset ratkaisut, elikkä tilannetietoisuus puolustuksessa sekä myös maalinosoituskyky, tällä tavalla lisääntyvät.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän ratkaisun suuri ongelma on se, että nämä isot maat — Kiina, Intia, Venäjä, Yhdysvallat — ne, jotka todella ovat tässä suurimmat syntiset, eivät liity sopimukseen. Pienet maat, joille tämä on puolustuksellinen ase, yksi toisensa jälkeen liittyvät tähän, mutta nämä suuret maat eivät liity. Tämä on moraalinen ongelma, tämä aiheuttaa moraalista närkästystä, katoa, ja on aivan selvää, että sitten pienemmät maat tähän puolustusaseeseen turvautuen ovat oikeutetusti ärtyneitä tästä asiasta.

Samoin, kun on katsantokantaa viety historiaan, muun muassa viimeiseen puolustuspoliittiseen selontekoon, niin siinä kyllä luvattiin isommat puolustusmäärärahat Puolustusvoimille kuin mitä nyt on tulossa. Näiden yhteisvaikutus on saanut aikaan sen kritiikin, joka perussuomalaisten keskuudessa on ja joka tulee johtamaan tähän hylkäysesitykseen.

Tiedän, että tässä on monennäköisiä näkökohtia, mutta silloin kun asia käsitellään valiokunnassa ja sille haetaan enemmistö, niin silloin otetaan ne näkökohdat ja perustelut huomioon ja me, mukaan lukien minä, joka siihen en sitten yhdy, teemme hylkäysesitykset, mutta asialliset asiat esitellään tasapuolisesti ja asiallisesti.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansainväliset sopimukset ovat kestäviä vasta sitten, kun niissä on riittävä kattavuus, mielellään 100 prosenttia. Näin myös Ottawan sopimuksessa.

Ottawan sopimuksen tähänastiset vaikutukset ovat kiistatta olleet myönteisiä. Sopimus on vähentänyt miinojen valmistusta merkittävästi ja käytännössä lakkauttanut niiden markkinat. Miinoja on kuitenkin lähes 70 alueella. Pidän erittäin tärkeänä, että Suomi edistää myös USA:n, Venäjän, Intian jne. liittymistä tähän sopimukseen, kuten myös valiokunta esittää.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Tämän päivän päätöstä edeltäneen pitkän siirtymäajan kuluessa Puolustusvoimat on ehtinyt kehittää korvaavia puolustusmenetelmiä ja -tarvikkeita.

Genom de ersättande åtgärderna har man kunnat garantera försvarsberedskapen på en lika god nivå som tidigare. Det territoriella försvaret är inte hotat. Kritiken om att tidpunkten för godkännande av avtalet skulle vara fel stämmer inte heller. Försvarsmakten har haft god tid på sig att förbereda sig, och regeringen och tidigare regeringar har hållit fast vid programmet för ersättande system och åtgärder.

Suomen tulee osallistua aktiivisesti jalkaväkimiinojen maailmanlaajuiseen poistamiseen ja jatkaa osallistumistaan kansainväliseen humanitääriseen miinatoimintaan kuten tähänkin saakka.

Finland har i utrikespolitiken traditionellt valt att inta en aktiv roll i internationella fredsförhandlingar och krishantering, och det är någonting vi ska hålla fast vid. Vi eftersträvar ju också en plats i FN:s säkerhetsråd 2013 och 2014. För vårt globala engagemangs trovärdighets skull är det av stor betydelse att Finland nu godkänner avtalet.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joukko suomalaisia sotilasasiantuntijoita on vastustanut alusta alkaen Ottawan sopimukseen liittymistä vedoten siihen, että korvaavaa järjestelmää ei ole, ja siihen, että maamiinat ovat erinomainen puolustusase olosuhteissamme. Kysyisin ministeri Tuomiojalta: ettekö luota suomalaiseen sotilashenkilöstön ammattitaitoon, kun kävelette heidän ylitseen mennen tullen?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Tuomioja totesi, vuodesta 2004 lähtien hallituksessa on linjattu tätä Ottawan sopimukseen liittymistä. Kun tätä kritiikkiä nyt tätä kohtaan on tullut, niin olisihan se aika kummallista ulkopolitiikan hoitamista, että ensin mennään yhteen suuntaan 10 vuotta ja sitten yhtäkkiä viime metreillä käännetään kelkkaa ja sitten vetäydytään pois siitä. Ei se ainakaan siinä tilanteessa Suomesta minkään näköistä rauhanlähettilästä tee.

Oinoselle totean, että tässäkin salissa jo nyt on tullut esille se, että nämä korvaavat aseet ja asejärjestelmät kyllä turvaavat sen suomalaisen itsenäisen puolustuksen tulevaisuudessakin. (Pentti Oinonen: Niitä ei vielä ole!) — Kyllä niitä on, ja lisää tulee.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Minä tunnen suomalaisten sotilaiden asiantuntemuksen niin hyvin, että tiedän, että minun voimavaroineni ei heidän ylitseen kävellä eikä edes lähdetä yrittämäänkään. Sen vuoksi tätäkin esitystä on valmisteltu koko ajan hyvässä yhteistyössä ulkoministeriön, puolustusministeriön ja kaikkien hallinnonhaarojen kesken. Tässä on tehty huolellista työtä, jotta samanaikaisesti pystytään löytämään oikea tasapaino aseriisuntapoliittisten ja humanitääristen tavoitteiden ja Suomen kansallisen puolustuksen tarpeiden välillä.

Tämä työ on monta vuotta kestänyt, ja se jatkuu edelleen, ja on silloin itsestään selvää — tämä edustaja Salolaisen kysymykseen — että ne ratkaisut, jotka tässä yhteydessä on tehty, ne viedään loppuun asti. On eri asia tietysti se, mitä tapahtuu sitten Puolustusvoimien kokonaismäärärahoille, koska ne ovat sitten muussa yhteydessä arvioitavissa, mutta näistä ratkaisuista tietenkin pidetään kiinni, ja nehän ovat jo suurimmaksi osaksi toteutuneetkin.

Haluaisin myöskin korjata sen käsityksen, että tässä olisi kysymys vain Suomen maineesta. Kysymys on myöskin koko kansainvälisen sopimusjärjestelmän tehokkuudesta ja sen universaalisuudesta. Tämä on vahva Suomen intressi. Sen vuoksi olisi todella kestämätön tilanne, jos Suomi nykytilanteessa olisi jäänyt ainoaksi EU-maaksi, joka ei ole tässä mukana. Tämä on yhteinen eurooppalainen pyrkimys.

Edustaja Kanerva kuvasi aivan oikein, miten tämä on lähtenyt liikkeelle, kuitenkin niin, että ne maat, jotka ovat olleet tässä ensimmäisinä mukana, eivät välttämättä ole suinkaan olleet mitään sivullisia, vaan nimenomaan niitä maita, joissa väestö on eniten joutunut kärsimään näistä jalkaväkimiinoista ja niiden aiheuttamista humanitäärisistä tuhoista. Se on meidän ymmärrettävä, vaikka meidän miinoistamme ei ole kysymys. Me olemme vahvistamassa sellaista universaalista ratkaisua, jonka tarkoituksena on vähentää konkreettista inhimillistä kärsimystä.

Tietysti jokaisesta tällaisesta asejärjestelmään kohdistuvasta sopimuksesta voi sanoa, että se ei ole aseriisuntaa. Näitähän meillä on erittäin paljon. Kyllähän pyrkimys on ollut koko ajan siihen, että siviiliväestöön kohdistuvaa, muihin kuin sotilashenkilöihin kohdistuvaa, kärsimystä erityisesti aiheuttavat asetyypit, kuten joukkotuhoaseet, saataisiin kokonaan eliminoitua. Kyllä tämä aseriisuntapyrkimys jatkuu, ja ylipäätänsä — edustaja Nauclérille haluan todeta — Suomen aktiivisuus aseriisuntakysymyksissä tulee edelleenkin jatkumaan.

Erityisesti ajankohtainen kysymys on kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaaminen. Tämähän on tapahtunut pitkälti myös Suomen 5—6:n maan kanssa yhteistyössä YK:ssa liikkeelle panemasta prosessista, ja tämä neuvotteluprosessi nyt jatkuu ja saattaa parhaimmassa tapauksessa ensi vuoden aikana päätyä jo joihinkin tuloksiin. Mutta tämäkin on yksi esimerkki siitä, millä tavoin me jatkamme tätä aktiivisuutta samoin kuin toimintaa joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi, täydellisen ydinkoesopimuksen voimaansaattamiseksi ja ydinsulkusopimuksen vahvistamiseksi.

Kaikki nämä ovat hyvin keskeisiä, tärkeitä tavoitteita, joilla me nimenomaan pyrimme siihen, että kaikki ratkaisut olisivat mahdollisimman universaalisia. Ne eivät lähtökohtaisesti aina synny siten, että 194 valtiota on niissä mukana, mutta kun saadaan tällainen kriittinen massa, niin kuin me jo miinasopimuksenkin osalta tiedämme, mitenkä miinojen tuotanto ja käyttö on merkittävästi vähentynyt, niin se on sellaista työtä, jossa meidän pitää olla mukana, mutta luonnollisesti pitäen huolen myöskin kansallisen puolustuksemme tarpeista.

Mika Kari /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on kulkenut pitkän tien matkallaan kohti henkilömiinat kieltävää Ottawan sopimusta. Asiaa on käsitelty eduskunnassa useaan kertaan ja toistuvasti on päädytty siihen, että sopimukseen liittyminen on Suomelle perusteltu valinta.

Ensin jalkaväkimiinoista luopumisen periaatteellisista taustoista. Kuten keskustelun kohteena olevassa hallituksen esityksessä todetaan, kansainvälisen oikeuden vakiintuneen ja yleisesti hyväksytyn periaatteen mukaan valtiot eivät saa sodassa käyttää mitä hyvänsä sodankäyntimenetelmiä ja aseita. Ensimmäistä kertaa tällainen periaate kirjattiin valtiosopimukseen jo vuonna 1868, niin sanotussa Pietarin julistuksessa. Jo tässä julistuksessa korostettiin, että sotatoimien hyväksyttävä tarkoitus on heikentää vihollisen asevoimia eikä aiheuttaa välttämättömän ylittävää inhimillistä kärsimystä. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, Ottawan sopimuksen myönteiset humanitääriset vaikutukset ovat merkittäviä. Sopimus on osa kansainvälisen yhteisön toimia jalkaväkimiinojen aiheuttamien kärsimysten vähentämiseksi ja estämiseksi.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi Ottawan sopimuksen käsittelyn historiaa täällä eduskunnassa. Molemmat pääministeri Vanhasen hallitukset käsittelivät ja linjasivat vuodesta 2004 lähtien Suomen kannan miinasopimukseen. Sopimukseen liittymistä on myös eduskunta sekä vuoden 2004 että vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä kannattanut.

Eduskuntakäsittelyn johdonmukainen henki on ollut, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää jalkaväkimiinavarastot sopimuksen velvoitteiden mukaisesti vuoden 2016 loppuun mennessä. SDP:n kanta Ottawan sopimukseen on pysynyt näiden vuosien aikana samana. Lisäksi linjauksessa todettiin, että uskottava puolustuskyky ylläpidetään toteuttamalla jalkaväkimiinat korvaavien järjestelmien hankinnat vuosina 2009—2016. Tiukassa taloustilanteessakin määrärahojen satsaus nähtiin perustelluksi uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.

Arvoisa puhemies! Koska keskustelua yhä vain käydään, on varmaan paikallaan kerrata jalkaväkimiinoista luopumisen ja päätettyjen korvaavien ja täydentävien hankintojen historiaa.

Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamisohjelma käynnistettiin puolustusvoimissa jo vuonna 2004. Jalkaväkimiinojen korvaamisessa, näiden suorituskyvyn korvaamisessa, peruslähtökohtana on ollut, ettei korvata vain jalkaväkimiinoja vaan niiden luopumisen myötä menetettävää suorituskykyä. Sovitut suorituskykyä korvaavat hankinnat käynnistyivät vuonna 2009, toissa vuonna, siis viime hallituskaudella.

Ensimmäisenä toteutettiin kotimaisten viuhkapanosten hankinta sekä aloitettiin hankinnat koskien pimeätoimintavälineistöä ja panssarimiinojen moderneja laukaisimia. Käynnissä olevassa toisessa vaiheessa aloitettuja hankintoja jatketaan sekä aloitetaan hankinnat tiedustelu- ja valvontajärjestelmien osalta. Hankinnat lisäävät yksittäisen taistelijan ja joukon tilannetietoisuutta sekä maalinosoituskykyä. Lisäksi sotilaallisen kaukovaikuttamisen kehittäminen, esimerkkinä raskas raketinheitinjärjestelmä, sisältyy jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen. Omaa puolustuskykyä ei näin ollen heikennetä.

Arvoisa puhemies! Onkin vastuutonta synnyttää mielikuva, että jalkaväkimiinoista luopuminen jättäisi paraatioven auki mahdollisen hyökkääjän marssille Suomeen. (Perussuomalaisten ryhmästä: Eikä ole! — Reijo Tossavainen: Ainakin sivuovi!) Päinvastoin, puolustusvälineiden uudistuksella korvataan menetettyä suorituskykyä mutta myös luodaan Puolustusvoimille aivan uutta ja uudenlaista toimintakykyä.

Vietäessä Suomea ja Suomen uskottavaa maanpuolustusta eteenpäin 2000-luvulla ei voida jämähtää sellaiseen Rokan Antin filosofiaan, että kytätään poterossa kypärä päässä, koska vihollinen tulee kohdalle. (Vesa-Matti Saarakkala: Hyökätäänkö?) Moderni valtio ei osoita suvereenisuuttaan kasaamalla rajoilleen pommeja ja räjähteitä. Sen sijaan suvereeni, moderni valtio on aktiivisesti mukana vaikuttamassa globaalissa ympäristössä. (Tom Packalén: Aseet auroiksi!)

Sosialidemokratia on rauhanliike, ja sen vuoksi me sosialidemokraatit pidämme huolen siitä, että Suomen puolustuspolitiikka takaa turvallisuuden kaikille suomalaisille. SDP sitoutuu Suomen puolustuspolitiikan pitämiseen uskottavalla pohjalla jatkossakin! (Vesa-Matti Saarakkala: Hyvä vitsi!)

Yhteenvetona voidaan todeta, että hallituksen esitys Ottawan sopimukseen liittymisestä on aikanaan asianmukaisessa järjestyksessä tehty päätösten ketju ja osa tuolloin määritellyn linjan täytäntöönpanoa. Suomen linjan muuttamiseksi ei ole ilmennyt mitään sellaisia syitä, jotka muuttaisivat aiemmin hyväksytyn Ottawan sopimuksen taustalla olevia perusteita.

Suomen paras keino taata suomalaisten turvallisuus on tulevaisuudessakin hyvä ulkopolitiikka, joka perustuu tasa-arvoiseen kumppanuuteen naapurimaiden kanssa. Tätä turvallisuuden peruspilaria ei voi korvata millään asejärjestelmällä.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys maamiinojen hävittämisestä ja Ottawan sopimukseen liittymisestä on lajissaan typeryyden huippu ja täysin loppuun asti harkitsematon. On aivan käsittämätöntä, että Suomi lähtee mukaan kansalaisjärjestön alulle panemaan vouhotukseen ja hävittämään Suomen puolustukselle erinomaisesti sopivaa asejärjestelmää, joka vielä kaiken lisäksi on puhtaasti puolustusase hyökkääjiä vastaan. On myös huomioitava, ettei Suomessa jalkaväkimiinoista ole vaaraa siviileille, sillä meillä ei ole lainkaan miinoitettuja alueita.

Kysynpä vaan miinojen hävittämisen kannalla olevilta SDP:n, kokoomuksen, RKP:n edustajilta ja — taitaa olla — yhdeltä vihreältä edustajalta, eikö meidän pidäkin kaikin mahdollisin keinoin pysäyttää hyökkäävä vihollinen. Ja miinathan ovat yksi tehokkaimmista aseista hyökkääjien torjumisessa. Edellä mainitut edustajat: ei vihollisen torjuntaan linkkarin kanssa lähdetä, arvon edustajat. Ministeri taisi poistua. Ja jos maahan tunkeutuja kävelee miinaan, niin antaapi kävellä. Sitä vartenhan alue on miinoitettu, että hyökkääjät torjutaan.

Ottawan miinankieltosopimuksen ulkopuolella on tällä hetkellä 39 maata, joista yksi on Venäjä. Mielestäni olisi ollut hyvä, että Suomi olisi odottanut sopimuksen allekirjoittamista ainakin niin kauan, että Venäjä olisi ratifioinut Ottawan sopimuksen. Valiokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota sopimuksen kielteisiin vaikutuksiin alueelliseen puolustukseen todeten, että jalkaväkimiinojen suorituskyvystä luovutaan tilanteessa, jossa Puolustusvoimien uudistamisen suurista linjoista ei ole vielä lopullisesti sovittu. Tämä on huolestuttavaa jos mikä.

Arvoisa puhemies! Puhemiehen kotikunnilta: Sanomalehti Karjalaisen 5.11. ilmestyneessä Prikaatin puolesta -viikkoliitteessä oli kyselty puolustusvaliokunnan jäseniltä siitä, mitä järkeä on maamiinakiellossa. Erityisesti silmään pisti puolustusvaliokunnan jäsenen kokoomuksen Timo Heinosen kanta, jossa hän loihe lausumaan näin: "Itse en luopumista kannata ja näen sen typeränä. Nyt meidän tulee huolehtia, että 2003 tehty periaatepäätös ei rapauta maamme puolustuskykyä ja koko maan puolustusta. - - Minusta siis luopumispäätös/ratkaisu oli väärä." Näin lausui edustaja Heinonen. Mielenkiintoinen lehdelle annettu lausunto kansanedustajalta, sillä puolustusvaliokunnassa hän oli hallituksen esityksen takana eli kieltämässä maamiinoja.

Jäänkin odottamaan sormet syyhyten hetkeä, kun ja jos miinakiellosta tässä salissa äänestetään, onko hän silloin lehdelle antamansa lausunnon takana ja äänestää perussuomalaisten esityksen puolesta, (Vesa-Matti Saarakkala: Sanasta miestä!) ja sitä, kuinka monta muuta kokoomuslaista edustajaa tulee esityksemme taakse.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus päätti vuonna 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomen liittämisestä Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Myöhemmin tuo päätös vahvistettiin vielä vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa sekä parlamentaarisen seurantaryhmän tekemässä yksimielisessä raportissa vuonna 2008. Voidaan siis todeta, että kaikki tässä salissa edustettuna olevat puolueet ovat olleet jossain vaiheessa päättämässä Suomen liittymisestä Ottawan jalkaväkimiinasopimukseen.

Ottawan sopimuksen ovat ratifioineet kaikki muut EU-maat Puolaa lukuun ottamatta. Puolustusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Ottawan sopimuksen hyväksymisen jälkeen miinojen uhrien määrä on olennaisesti vähentynyt. Jalkaväkimiinojen markkinat ovat lähes tyrehtyneet, mikä puolestaan on vähentänyt miinojen valmistusta merkittävällä tavalla. Sopimukseen liittymisen loppuun saattaminen tuo meidät lähemmäs kansainvälistä vastuunkantoa, mutta pahimmillaan se voi myös nakertaa oman kansallisen puolustuksemme, jos menetettävää suorituskykyä ei saada riittävällä tavalla korvattua.

Tähän mennessä Puolustusvoimille on osoitettu 200 miljoonaa euroa korvaavia laitteita varten. Puolustusvoimat käyttää lisäksi 100 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen suunniteltuja materiaalihankintamenoja uskottavan puolustuskyvyn säilyttämiseksi. Rahat on käytetty esimerkiksi panssarimiinojen laukaisemisen modernisointiin ja viuhkapanoshankintoihin. Tulevina vuosina hankintojen keskiössä ovat muun muassa tiedustelu, valvonta ja tulenjohtokyvyn kehittäminen sekä sotilaallisen kaukovaikuttamisen kehittäminen raskaan kranaatinheitinjärjestelmän muodossa. Varatuista rahoista on jo tähän mennessä käytetty kaksi kolmasosaa. Mikään yksittäinen asejärjestelmä ei kuitenkaan korvaa jalkaväkimiinoja. Olennaista on korvaavien järjestelmien yhteiskäyttö. Puolustusvaliokunta edellyttää lausunnossaan, että sitä informoidaan vuosittain jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaavien hankintojen etenemisestä ja niiden vaikutuksesta Suomen puolustuskykyyn.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan ja myöhemmin budjettiriihessä sovittiin puolustusministeriön hallinnonalalle hallituskauden aikana 575 miljoonan euron säästöt. Tavoite on kova, mutta sen saavuttaminen on mahdollista hallitun rakennemuutoksen avulla. Puolustusvoimain rakennemuutostarve on ollut ilmeinen jo usean vuoden ajan. Pienenevät varusmiesikäluokat ja muuttuneet uhkakuvat edellyttävät nykyistä paremmin varusteltuja ja liikkuvampia joukkoja. Kansallisen puolustuksen uskottavuuden säilyttämiseksi on kuitenkin välttämätöntä, että jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen tarkoitettu ohjelma toteutetaan täysimääräisenä säästöpaineista huolimatta.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Karin ansioitunutta puheenvuoroa ja sen argumentteja tästä samaisesta miinakeskustelusta, jota nyt on jauhettu uudestaan ja uudestaan, vaikka se juna meni jo useita vuosia sitten eikä tästä siihen aikaan nostettu minkäännäköistä meteliä.

Yleissopimus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestähän tuli jo voimaan 1999. Vuonna 2004 hallitus linjasi turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossaan Suomen liittyvän Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittävän jalkaväkimiinavarastonsa 2016 loppuun mennessä. Jotta puolustuskyky säilyy yhtä vahvana myös miinoista luopumisen jälkeen, on Puolustusvoimille myönnetty erikseen 200 miljoonaa euroa korvaavien järjestelmien hankintaan. Uudet aseet lisäävät taistelijoidemme tilannetietoisuutta sekä maalinosoituskykyä. Uutta on muun muassa maalinpaikannus-, lennokki- ja aluevalvontajärjestelmät, joiden hankinnan pitäisi päättyä vuonna 2016. Kun tähän päälle laitetaan vielä uudet raketinheitinjärjestelmämme, niin on varmaa, että itsenäinen puolustuskykymme sekä suorituskykymme säilyvät ennallaan.

Kun huomioidaan nämä edellä kerrotut tosiasiat, on kummallista, että täällä vaaditaan täydellistä suunnanmuutosta niin Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin kuin puolustuspolitiikkaankin. Ei sitä ulkopolitiikkaa voi tehdä niin, että ensin mennään yhteen suuntaan kymmenen vuotta ja sitten viime metreillä käännetään kelkka ja vetäydytään aikaisemmin yhteisesti sovituista asioista. Suomi ei tällä tavalla toimiessaan ole kovin vakuuttava kansainvälinen toimija ainakaan rauhanlähettiläänä, jos se ei kykene pitämään kiinni omista velvoitteistaan.

Vaadimme jatkuvasti konfliktissa olevia maita laskemaan aseensa ja kritisoimme kansainvälistä asekauppaa, mikä oikein onkin. Mutta nyt kun on meidän vuoromme laittaa tämä oma kortemme kekoon, niin alkaa kuulua ihmeellistä, en nyt sano marmatusta mutta sensuuntaista asiaa.

Kyllä kaikkien tässä salissa olevien, niidenkin, jotka eivät tällä hetkellä ole paikalla, täytyy tunnustaa se tosiasia, että parasta puolustuspolitiikkaa on aina uskottava kansainvälisen rauhan ja solidaarisuuden edistäminen, ja siitähän tässä Ottawankin sopimuksessa on viime kädessä kysymys, nimittäin kaikkien siihen sitoutuneiden maiden yhteisistä pelisäännöistä.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa puhutaan myös kovin paljon maalaisjärjen käytöstä. Kun nyt tuota Ottawan sopimusta katselee ja katsoo myöskin niitä maita, jotka eivät ole sitä allekirjoittaneet, niin joukosta löytyy Suomen lisäksi muun muassa Myanmar, Arabiemiirikunnat, Kiina ja Irak. Minun teollisuusjärkeni sanoo, että Suomen ei kannata juuri missään rinnastua noihin maihin vaan mallia kannattaa mieluummin katsoa vaikkapa Ruotsista tai Norjasta. Tämän miinakieltosopimuksen laajempaan kattavuuteen sopii hallituksen myöskin tulevaisuudessa omin toimin paneutua. Niitä maita, jotka eivät tässä mukana ole, tietenkin myöskin naapurimaamme Venäjä on yksi, ja totta kai soisi, että tämä kattavuus tällä sopimuksella olisi vielä laajempi kuin se tällä hetkellä on.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen ei ollut perusteltua, saati järkevää maamme puolustuksen kannalta. Suomen maine kansainvälisissä yhteyksissä ei kärsi siitä, että jäisimme ulkopuolelle tätä jalkaväkimiinat kieltävää sopimusta. Jokainen ymmärtää maamme kansallisen historian ja maantieteellisen sijaintimme. Puolustusvoimissa voidaankin vain ihmetellä sitä, johtavatko maanpuolustuspolitiikkaa ulkopuoliset järjestöt tai jokin näkymätön maine, jollaista joissain rauhantekijöiden kahvipöydissä kerjätään.

Miinojen vaarallisuudesta Suomen armeijan käsissä rauhan aikana ei ole perusteita. On outoa logiikkaa verrata meidän tilannettamme miinankäytön ongelmamaihin. Sotarikokset ja miinojen aiheuttamat todelliset haitat maailmassa pysyvät ennallaan, oli Suomi sopimuksessa mukana tai ei. Suomen hyväksyessä maamiinakieltosopimuksen ei maailmanrauha siitä lisäänny.

Miinat eivät ole aseita, joilla voidaan tehdä yhtään järkevän oloista hyökkäystä. Ne ovat etenevää vihollista hidastamaan suunniteltu ennakoiva puolustusase, jolla on hyvin vahva psykologinen pelotevaikutus. Ehdotus hävittää yli miljoona sakara- ja putkimiinaa on epäisänmaallinen teko. Sotatilassa maamme rajat ylittävä vihollinen tulee tänne pahat mielessä, eikä sen mahdollisuutta tulisi edistää. Tätä tosiasiaa vasten ei ole perusteltua käyttää maanpuolustuksen vähäisiä voimavaroja korvaavien aseiden hankintaan vaan lisätä erilaisia vaihtoehtoja maamme puolustuksessa. Sotatila on aina suuri tragedia kaikille osapuolille. Ainoa keino siinä vaiheessa palauttaa järki hyökkääjille on hyökkäyksen nopea ja tehokas torjuminen.

Arvoisa puhemies! Koska esimerkiksi Kiina, Yhdysvallat ja suuri naapurimaamme Venäjä eivät ole Ottawan sopimuksen piirissä eivätkä ole sen piiriin tulossa, ei ole perusteltua Suomen liittyä jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen. Koska hallitus leikkaa jo muutenkin Puolustusvoimien budjettia, olisi ollut johdonmukaista siirtää maamiinat kieltävää sopimusta myöhemmäksi, mieluiten siihen saakka, kunnes kaikki muutkin maat hyväksyisivät maamiinat kieltävän sopimuksen.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Ei ole yksi eikä kaksi, ei kolme eikä neljä vaan suurempi joukko kansanedustajia, jotka kuluneen syksyn aikana ovat tulleet käytävässä, kahvilassa tai muualla kertomaan tai silloin, kun olen heitä jututtanut, että "kyllä se miinahölmöily on huono juttu Suomen puolustuksen kannalta" tai että "kyllä ne jalkaväkimiinat oikeastaan kannattaisi säilyttää, mutta kun..."

Niinpä niin. Hallituspuolueiden kansanedustajien on tuettava hallituksen esityksiä, olivat ne hyviä tai huonoja tai jotain siltä väliltä. Tärkeimmän kriteerin Ottawan sopimuksen kaltaista isoa asiaa arvioitaessa pitäisi kuitenkin olla se, parantaako päätös maan puolustamista vai ei. Ottawan sopimus on yksiselitteisen huono asia Suomen maanpuolustuksen kannalta, ja se on myös taloudellisesti järjetön. Se tehdään samaan aikaan, kun Puolustusvoimiin kohdistuvat rauhan ajan suurimmat leikkauspaineet.

Minulle on myös monta kertaa todettu, että "juna" niin sanotusti meni jo eli kansanedustajat eivät voi vaikuttaa edellisten hallitusten päätöksiin, olivat ne kuinka huonoja tahansa. Tällainen on käsittämätöntä puhetta. Se on vastuun pakoilua. Muistutan arvoisia edustajia perustuslain 29 §:stä, jonka mukaan kansanedustaja on toimessaan "velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset". Puoluekuri ei saa tästä asiasta ensi viikon perjantaina äänestettäessä jyrätä omaatuntoa. Eduskunta ei ole kumileimasin. Antakaamme terveelle järjelle mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinoista luopumisessa on Suomen osalta kyse Maavoimien olennaisesta asejärjestelmästä, puolustusaseesta, jota ei kyetä millään korvaamaan. Ottawan sopimuksessa on Suomen osalta kyse lähinnä imagosyistä tehtävästä yksipuolisesta aseistariisunnasta, ja sellaisessa ei mielestäni ole järkeä, ei järjen hiventä.

Jalkaväkimiina on halpa, helppo ja tehokas. Miinoilla vaikeutetaan vihollista purkamasta etenkin panssarimiinoitteita ja suojataan sellaisia alueita, joille ei riitä sotilaita. Suomella on pitkät rajat mutta vähän puolustajia. Vihollisjalkaväen etenemisnopeus lisääntyy tutkitusti jopa kolminkertaiseksi, jos puolustuksella ei ole käytössään miinoja.

Suomalaisessa maastossa ei mikään korvaa jalkaväkimiinaa. Sille ei ole korvaavaa asejärjestelmää. Jo pelkällä olemassaolollaan miinat nostavat vihollisen hyökkäyskynnystä. Rauhan aikana jalkaväkimiinat ovat Puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään.

Suomessa on käytössä kahta tyyppiä: putki- ja sakaramiinoja. Niitä on käytetty vastuullisesti ja suunnitelmallisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti. Ne voidaan poistaa tarpeettomiksi tultuaan. Suomalaiset sotilaat eivät kylvä miinoja valvomattomasti maastoon. Miinoistamme ei ole vaaraa muille kuin mahdolliselle maahan hyökkäävälle viholliselle. Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Se sopii hyvin reserviläisarmeijaan.

Miinat ovat tärkeä osa Suomen alueellista puolustusdoktriinia. Upseeriliiton jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan Ottawan sopimuksen ratifiointi heikentää Puolustusvoimien kykyä puolustaa koko maata. Kuulkaa asiantuntijoita. Miinoista luopuminen tarkoittaisi käytännössä isoa askelta kohti luopumista koko maan puolustamisesta. Vasemmiston kannan olemme saaneet kuulla, mutta miten on, kokoomus ja keskusta, eikö koko Suomi olekaan puolustamisen arvoinen?

Edustaja Oinosen mainitsemassa Karjalaisen liitteessä nimeltään Prikaatin puolesta on keskustapuolueen mainos, jossa lukee: "Koko Suomea on puolustettava." Slogan on hyvä, mutta keskustalle se ei tämän miinahölmöilyn jälkeen enää sovi.

Arvoisa puhemies! Suomeen hankittavien jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaavia järjestelmiä ovat muun muassa viuhkapanokset, pimeänäkölaitteet, panssarimiinojen modernisoidut laukaisimet, sensorijärjestelmät ja lennokit. Ne ovat kaikki epäilemättä tarpeellisia, jos kohta hintavia hankintoja. Kansainvälinen aseteollisuus hyötyy, mutta miinoja ne eivät korvaa. Hallituksen esityksessäkin lukee tylysti, että ne korvaavat miinojen suorituskykyä vain kohtuullisesti. Puolustusvoimien asiantuntija puolestaan totesi, että korvaavuusaste on minimitasoa.

Puolustusministeriön aiemman laskelman mukaan jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaaviin järjestelmiin tarvittaisiin vähintään 600 miljoonaa euroa. Korvaavien järjestelmien hankintaan varattu 200 miljoonaa euroa on täysin riittämätön. Sodassa jalkaväkimiinojen ja kohtuullisesti korvaavien järjestelmien suorituskyvyn erotus maksetaan suomalaisella verellä.

Ottawan sopimukseen liittymällä heikennetään Suomen puolustuskykyä. Heikennyksen määrää ei voi mitenkään mitata rauhan aikana vaan se voidaan mitata ainoastaan sodassa. Sellaista ei tietenkään kukaan toivo. Mutta raskas vastuu lankeaa niiden edustajien päälle, jotka tulevat äänestämään hallituksen esityksen puolesta. Tämä on vakava asia, tämän vaalikauden tähän mennessä tärkein asia. Ottawan sopimukseen liittymisen projekti on ollut epäisänmaallinen, vastenmielinen ja epä-älyllinen projekti, kuten eräskin upseeri ammattiliittonsa tutkimuksessa sanoi. Ainoa vastuullinen ratkaisu on äänestää hallituksen esitystä vastaan.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eilen täällä salissa keskustellessamme työmarkkinatuen tarveharkinnasta sanoin, että ei tässä salissa ole ketään, tänne ei ole saanut valtakirjaa kukaan, jolla ei olisi pyrkimys heikoimmassa asemassa olevan ihmisen puolustamiseen. Tällaisessa kysymyksessä ei ole hallitus—oppositio-jaottelua, ja uskon myös, että hallitus—oppositio-jaottelu ei ole myöskään kysymyksessä, kun puhutaan maamme rajojen puolustamisesta ja alueellisesta koskemattomuudesta.

On totta, että Ottawan sopimuksella on ollut vaikutusta. Jalkaväkimiinojen käyttö on vähentynyt, mutta ei-valtiolliset käyttäjät ovat pysyneet lähes samoina, siis juuri ne, jotka terroristin tavoin miinoittavat viljelymaita ja kaivojen ympäristöjä, alueita, joilla naiset ja lapset joutuvat työskentelemään sisällissotaa käyvissä maissa. Myös valtioiden miinavarastot ovat vähentyneet, mutta tilalle on todellakin kehitetty ja hankittu miinojen kaltaisia räjähteitä, jotka jäävät Ottawan sopimuksen ulkopuolelle.

Moneen kertaan on jo sanottu, että 38 maata ei ole liittynyt tähän sopimukseen. Kaikilla näillä mailla on kyky valmistaa nopeasti miljoonia jalkaväkimiinoja. Muillakin, sopimukseen liittyneillä mailla sellainen kyky lienee, sillä sopimuksen voi irtisanoa kuudessa kuukaudessa ilmoittamalla siitä sopimuksen tallentaneille Yhdistyneille kansakunnille. Miinakielto kuitenkin jatkuu irtisanomisaikana syntyneen sodan loppuun saakka, mikäli sota alkaa irtisanomisaikana.

Vuosittain tapahtuu 15 000—20 000 miinaräjähdeonnettomuutta. Valtaosa tapahtuu kuitenkin muilla räjähteillä kuin varsinaisilla miinoilla, erityisesti tykistön suutariksi jääneiden ammusten räjähtäessä niitä käsiteltäessä. Tätä ongelmaa ei Ottawan sopimus ole poistanut vaan pikemminkin jopa lisännyt.

Alkaneella hallituskaudella Puolustusvoimien rahoitusta vähennetään merkittävästi, jopa niin merkittävästi, että alueellinen puolustusdoktriinimme heikkenee. Liittyminen Ottawan sopimukseen heikentää edelleen opin soveltamista käytäntöön. On myös totta, että Puolustusvoimien varastoissa olevien jalkaväkimiinojen elinkaari päättyy vuoteen 2020 mennessä. Tässä yhä syvenevässä eurooppalaisessa taloudellisessa tilanteessa todellakin tulee harkita sopimukseen liittymisen järkevyyttä.

Perustelen asiaa seuraavasti: Suomessa osattiin jo viime sotien aikana kirjata miinakentät kartalle niin, ettei siviiliväestölle aiheutunut haittaa, ja ne osattiin myös purkaa suuremmitta vahingoitta. Edelleen: Rauhan aikana suomalaiset miinat eivät ole maastossa vaan Puolustusvoimien varastoissa. Sotatilassa miinat ovat ylivoimainen asejärjestelmä Suomen kaltaisessa maassa, jolla on pitkät rajat puolustettavanaan mutta vain vähän puolustajia. Jalkaväkimiinojen etuna on myös niiden psykologinen vaikutus. Kun vihollinen tietää maassa mahdollisesti olevan miinoja, se pelkää jokaista askeltaan. Suomen oloissa maamiinat ovat turvallisempia siviiliväestölle kuin rypälepommit, joiden riski jäädä räjähtämättöminä maastoon on paljon suurempi. Oikein käytettynä miina on siis puolustus- eikä hyökkäysase.

Todellakin tulee vakavasti harkita Ottawan sopimukseen liittymistä, sillä suomalaiset miinat eivät ole kenellekään vaaraksi, mutta vahvistavat alueellista puolustusta jo pelkällä olemassaolollaan.

Herra puhemies! Tänä aikana jalkaväkimiinat korvataan sellaisilla välineillä ja menetelmillä, jotka "sotilaan oikeasti" korvaavat niiden suorituskyvyn. Pimeänäkölaitteiden tai muiden liikkeenpaljastamisvälineiden hankkiminen sitä ei tee.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Att Finland nu som det sista EU-landet tar steget in bland de 157 länder som redan tillträtt konventionen finns det inte mycket att säga om. Det borde varit självklart för länge sedan. Inte heller finns det mycket att säga om allt det lidande som minor orsakat runt om i världen.

Vi är säkert många finländare som varit ute i internationellt arbete och fått uppleva hur det känns att röra sig bland minor, att köra sin bil på vägar där det gäller att kryssa bland minorna, och där man hela tiden konfronteras med offren och dess skador. Att kriget är över på sådana platser betyder inte att lidande och problemen är över. De fortsätter tills alla minor är röjda, och det många gånger enligt helt bristfälliga minkartor. Det finns inte ord för lidandet och problemen.

Så är inte fallet i Finland. Det finns inga minerade områden och vi har inte tillverkat personminor sedan 1981. Finland har aldrig exporterat minor. Det är ett vapen i första hand riktat mot civila, och ändå har personminorna enligt uppgift spelat en stor roll i landets försvarsförmåga. Det sägs i utrikesutskottets betänkande att minor har haft en proportionellt sett viktigare position i Finlands försvar än i andra länder i Europa. Försvarsanslagen skärs ned och stormakter som USA, Ryssland, Indien och Kina står utanför konventionen.

Det är självklart att vi ska ansluta oss och det är helt klart att vi inte kan eller ska ersätta minorna med annat försvarsmaterial. I stället måste vi skapa garantier med andra metoder. I propositionen talas om nedrustning och avspänning, men utan att det ger oss en bild av hur det i praktiken är tänkt att fungera. Vad finns det för strategier och planer?

Jag hör inte till tvivlarna om att det här är den rätta metoden, men för att övertyga tvivlarna och de öppet kritiska finns det ett stort behov av ytterligare förklaringar och trovärdiga beskrivningar om hur vi ska samarbeta, hur vi ska medverka till att det skapas allianser som inte innebär så stora hot för andra att man måste ha vapen i första hand riktade mot civila i sin krigsarsenal, vilket för övrigt borde ha varit en självklarhet i en globaliserad värld. Finland ska i stället ha en trovärdig säkerhetspolitik som gör det onödigt med en försvarspolitik som bygger på en vapenarsenal med vapen som i första hand är riktade mot civila. Detta är mer en uppgift för utrikesministeriet än för försvarsministeriet att förklara.

Herr talman! Jag tycker att utrikesminister Tuomioja gav en bra redogörelse över det samarbete som pågår på det internationella planet och jag anser att det måste vara självklart att den årliga rapport som utrikes- och försvarsutskottet kräver att få om programmet för att kompensera minorna inte bara redogör för vår vapenarsenal utan också för våra nedrustningsframgångar.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Finland sällar sig nu till de länder som vill stoppa användningen av infanteriminor globalt. Genom att godkänna Ottawa-avtalet förbinder Finland sig att avskaffa och förstöra infanteriminorna. Infanteriminor har länge ingått i Finlands försvarsmaterial men förberedelserna för förbudet mot dem har pågått ända sedan 2004. Under 2009 och 2016 görs alla ersättande eller kompenserande anskaffningar.

I de försvars- och säkerhetspolitiska redogörelserna från 1997, 2004 och 2009 har riksdagen redan tidigare utstakat tidtabellen för anslutningen till Ottawa-avtalet. Avtalet godkändes 1997, trädde i kraft 1999 och fram till i dag har 157 länder anslutit sig till avtalet och 38 länder står utanför. Finland är det sista EU-landet som godkänner avtalet.

Arvoisa puhemies! Suomi liittyy Ottawan sopimuksen hyväksyviin maihin humanitäärisiin syihin ja globaaliin vastuuseen viitaten. Jalkaväkimiinat vahingoittavat tuhansia viattomia siviilejä joka vuosi. Suuri osa kuolleista tai vakavasti loukkaantuneista on lapsia. Jalkaväkimiinojen tuotannon, myynnin ja käytön täyskiellolla uhrien määrä on jo vähentynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Tähän mennessä 44 miljoonaa maamiinaa on tuhottu, niiden tuotanto on lakannut useimmissa paikoissa maailmassa, ja miinojen markkinat ovat romahtaneet. Miinoja tuotetaan nykyisin 12 paikassa, kun tuotantoa oli aiemmin 54 maassa.

Syynä Ottawan sopimusta koskevan keskustelun pitkittymiseen Suomen politiikassa on miinojen keskeinen merkitys maanpuolustuksellemme ja korvaavan puolustusmateriaalin kustannukset. Tämän päivän päätöstä edeltäneen pitkän siirtymäajan kuluessa Puolustusvoimat on ehtinyt kehittää korvaavia puolustusmenetelmiä ja -tarvikkeita. Ulkoasiainvaliokunta edellyttää korvaavien järjestelmien kehittämistä suunnitelmien mukaisesti, minkä vuoksi tähän tarkoitukseen varataan yhteensä 300 miljoonaa euroa. Kaksi kolmasosaa ohjelmasta on jo toteutettu. Puolustusvoimat on ohjelman mukaisesti saanut 200 miljoonaa euroa lisärahoitusta korvaaviin toimenpiteisiin ja Puolustusvoimien oma osuus on yhteensä 100 miljoonaa euroa.

Genom de ersättande åtgärderna har man kunnat garantera försvarsberedskapen på en lika god nivå som tidigare. I försvarsutskottets utlåtande sägs att de kompenserande projekten tillsammans kommer att ge högre kapacitet överlag. Kritiken om att tidpunkten för godkännande av avtalet skulle vara fel vald stämmer inte. Processen och anpassningen till den nya situationen har pågått tillräckligt länge. Försvarsmakten har haft god tid på sig att förbereda sig och regeringen, och tidigare regeringar, har hållit fast vid programmet för ersättande system och åtgärder.

Suomen tulee osallistua aktiivisesti jalkaväkimiinojen maailmanlaajuiseen poistamiseen ja jatkaa osallistumistaan kansainväliseen humanitääriseen miinatoimintaan kuten tähänkin saakka. Osa kehitysyhteistyömäärärahoista osoitetaan miinanraivaukseen ja kehitysmaissa miinojen siviileille aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen. Maahan asetetut jalkaväkimiinat vaikeuttavat siviiliväestön elämää vielä pitkän aikaa sodan päättymisen jälkeen. Ne vaikeuttavat myös pakenemaan joutuneiden ihmisten mahdollisuutta kotiinpaluuseen ja hidastavat yhteiskunnan jälleenrakennusta ja taloudellista kasvua. Maamiinat muodostavat suuren vaaran myös kehitysyhteistyö- ja avustusjärjestöille.

Även om Finland inte har minerade områden eller med sitt eget handlande försett civila i fara så har det en stor principiell och universell betydelse att vi nu godkänner Ottawa-avtalet och förbinder oss att avskaffa minorna. Finland har i utrikespolitiken traditionellt valt att inta en aktiv roll i internationella fredsförhandlingar och krishantering. Det är någonting vi ska hålla fast vid.

Finland eftersträvar också en plats i FN:s säkerhetsråd 2013 och 2014. För vårt globala engagemangs trovärdighets skull är det av stor betydelse att Finland nu godkänner avtalet. Då kan vi också med mycket större pondus, på ett trovärdigt sätt, tillsammans med de övriga EU-länderna, kräva att även de 37 länder som efter oss står utanför bör ansluta sig till och godkänna Ottawa-avtalet.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Finland har redan i många år i praktiken understött ett förbud mot infanteriminor. I den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen från 2004 gick Finland in för att skriva under Ottawakonventionen, likaså i den senaste, och redan innan dess hade Finland uttryckt ett principiellt stöd för förbud. Vägen till att godkänna avtalet har alltså varit lång. Med tanke på det lidande som minorna förorsakat, och ännu förorsakar civilbefolkningen över hela världen är det befogat att Finland går med. Redan nu kan vi se att konventionen har lett till att lidandet har minskat.

Herra puhemies! Siitä ei kuitenkaan ole epäilystä, että jalkaväkimiinoista luopuminen on suuri haaste Puolustusvoimillemme. Jalkaväkimiinoilla on ollut varsin keskeinen merkitys maanpuolustuksellemme. Tämän vuoksi on hyvä, että on huolellisesti harkittu, miten miinat voidaan korvata vaarantamatta puolustuskykyä. Puolustusvaliokunnassa kuulemiemme asiantuntijoiden mukaan on pystytty aika hyvin löytämään korvaavia ratkaisuja, jopa sellaisia, jotka tuovat selkeitä parannuksia Puolustusvoimiin.

Suomen kaltaisen maan tärkeä tavoite on tehokas turvallisuuspolitiikka. Siinä on osana ulkopolitiikka ja puolustuspolitiikka. Ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on, että meidän tulee kansainvälisesti toimia niin, ettei Suomeen hyökätä. Ottawan sopimuksen hyväksyminen on osa tällaista aktiivista ulkopolitiikkaa kuten myös toimiminen sen puolesta, että sopimukseen liittyy vielä useampi maa meidän jälkeemme. Kuitenkin viimeisenä lukkona meidän on pystyttävä turvaamaan uskottava puolustus. Sen takia olen erittäin tyytyväinen siihen, että ulkoasiainvaliokunta, puolustusvaliokunnan lausunnon mukaisesti, erityisesti korostaa sitä, että jalkaväkimiinojen korvaamista koskevat ohjelmat toteutetaan suunnitellusti.

Herr talman! Även om godkännande av konventionen har inneburit, och innebär, utmaningar för vårt försvar har lagförslaget ändå mera än enbart en försvarspolitisk dimension. Att godkänna Ottawakonventionen är helt i linje med Finlands övriga säkerhets- och utrikespolitik. Finland arbetar aktivt för att stärka det internationella regelverket och är allmänt engagerad i humanitära frågor. Finland ska, efter att vi anslutit oss till Ottawakonventionen, fortsätta att jobba för sådana här internationella regelverk och för att göra Ottawakonvetionen ännu mera täckande.

Finland har inte använt minor ansvarslöst, men överlag i världen förorsakar infanteriminor oerhört mycket lidande, och Finland har också därför bidragit till den humanitära minröjningen. Genom att gå med i konventionen bidrar Finland till att förverkliga den typ av internationellt samhälle som vi själva vill ha. Jag stöder därför regeringens förslag.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset tunnetaan rauhaa rakastavana kansana. Meidän osaamisemme liittyy konfliktien ratkaisuun, sovitteluun ja rauhan rakentamiseen. Presidentti Ahtisaari ei ole saanut Nobelin rauhanpalkintoa turhaan. Hän on saanut sen rauhantyöstään. Hän ei odottanut, että muut menivät tukemaan Namibiaa itsenäistymisessä tai ratkaisemaan Indonesian konflikteja. Hän toimi proaktiivisesti, ennakoivasti, ja meidän on myöskin korkea aika nyt liittyä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen. Se on osa Suomen rauhan työtä.

Ottawan sopimus on paljon muutakin kuin jalkaväkimiinoista luopumista. Se on sitoutumista miinojen raivaamiseen, joka tuntuu loputtomalta työltä. Vuosina 2009—2010 raivattiin 255 000 henkilömiinaa ja 37 000 tela- ja ajoneuvomiinaa. Entisiltä taistelukentiltä raivattiin yli 2,2 miljoonaa räjähdettä, siis vuosina 2009—2010. Miinojen purkaminen vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa. Yhden miinan purkaminen maksaa 300—1 000 dollaria, siis 1 000 dollaria, ja kestää tuntikausia. Kannattaako se? Kyllä, ihmishenki on aina miinaa arvokkaampi.

Ottawan sitoumus ja sopimus on paljon muutakin kuin miinojen raivaamista. Se on sitoutumista miinoista vammautuneiden kuntoutukseen ja miinojen vaurioittamien yhteisöjen jälleenrakentamiseen. Suomi on osallistunut jo tähänkin mennessä miinojen purkamiseen noin 5 miljoonalla eurolla vuodessa, mutta tätä hyvää työtä ei kukaan tiedä, vaan kuka tahansa, joka katsoo karttaa niistä maista, jotka ovat liittyneet sopimukseen, toteaa, että Suomi loistaa siellä ainoana EU-maana, joka ei ole vielä sopimusta allekirjoittanut. (Reijo Tossavainen: Puola!) — Puola on sen allekirjoittanut, mutta ei ole vielä ratifioinut.

Ottawa-sopimus jalkaväkimiinojen kieltämiseksi on hyvä sopimus. Sen ansiosta uhrien vuosittainen määrä on pudonnut 1990-luvun 25 000 ihmisestä 4 000 ihmiseen vuodessa. Mutta 4 000:kin on liian paljon, se on suuren kylän verran ihmisiä. Ottawa-sopimuksen ansiosta maanviljelijät voivat palata pelloilleen ja sotaa paenneet ihmiset, pakolaiset, asuinseuduilleen. Ottawan sopimuksen ansiosta jalkaväkimiinojen markkinat ovat tyrehtyneet, ja minulla on se tieto, että ainoastaan Myanmar, Pakistan ja Intia valmistaisivat enää miinoja. Sopimuksen ansiosta on aloitettu systemaattinen miinanraivaus ja miinauhrien auttaminen.

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen on paljon enemmän kuin pelkkä jalkaväkimiinojen tuhoaminen. Se liittyy tietysti puolustukseen, niin kuin täällä on kuultu — siitä puhun vielä puheeni lopussa — mutta Suomen liittyminen Ottawa-sopimukseen on ennen kaikkea kansainvälinen teko. Se on tärkeä kansainvälinen signaali, jota on toivottu ja odotettu. Olemme siinä, paljonkohan niitä nyt olisi, 39 maan joukossa, jotka eivät sopimusta ole allekirjoittaneet. Ja niin kuin täällä on kuultu jo monta kertaa, niin 157 maata on sen allekirjoittanut.

Sopimukseen liittyminen voi edesauttaa Suomen YK-turvaneuvoston jäsenyyttä, ja siihen liittyminen vahvistaa Suomen roolia kansainvälisten konfliktien ratkaisijana. Suomen Ottawa-sopimukseen liittyminen antaa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen painostamiseen liittyä tähän sopimukseen. Ja mitä tulee Kiinaan, Kiina on tehnyt jo merkittävää miinanraivaustyötä, ja Venäjä on poistettu vuonna 2010 jalkaväkimiinojen käyttäjälistalta, eli ihmeitä tapahtuu, ja minusta Suomella on tässä mahdollisuutensa myötävaikuttaa siihen, että Venäjä, Kiina ja Yhdysvallatkin tähän joku päivä liittyisivät.

Suomen liittyminen sopimukseen on ennen kaikkea tärkeä merkki ja signaali niille perheille, jotka asuvat jalkaväkimiinojen saastuttamilla alueilla. Voin vain kuvitella, millaista on lähettää utelias lapsi kouluun tai peltotöihin tai vedenhakuun ja pelätä, että lapsi löytää matkansa varrelta jotain kiiltävää ja kiinnostavaa, sillä miinojen uhreista 70 prosenttia on siviilejä, joista iso osa on lapsia. Miinat, nämä hienon näköiset esineet, kiinnostavat lapsia, ja tämä on se kaikista järkyttävin seuraus.

Aika juoksee, mutta tässä on tullut niitä syitä, miksi kannatan Ottawa-sopimukseen liittymistä. Sillä vaikutetaan kansainvälisiin aserajoitusneuvotteluihin, sillä vahvistetaan Suomen asemaa rauhanedistäjänä, ja sopimukseen liittymällä Suomi saa enemmän painoarvoa kansainvälisissä neuvotteluissa. Ja ennen kaikkea sopimukseen kannattaa liittyä ja siihen tullaan liittymään, koska se vähentää inhimillistä kärsimystä, vammoja ja ihmisten kokemaa tuskaa. Tässä eivät perussuomalaiset ilmeisesti näe tätä yhteyttä, mutta tältä osin tämä kysymys on kyllä ideologinen. Minä uskon siihen, että meidän esimerkillämme on vaikutusta.

Ihan lopuksi: On tärkeä huolehtia myös Suomen turvallisuudesta, mutta jalkaväkimiinat eivät ole ainoa turvallisuuden tae, niin kuin tänä iltana on kuultu. Ne ovat korvattavissa, ja Puolustusvoimat on jo alkanut tehdä korvaavia hankintoja. Tavoitteena olkoon aseeton maailma. Jalkaväkimiinoista luopuminen on merkittävä askel tähän suuntaan.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jalkaväkimiinakeskustelu käynnistää tässä salissa laajan puolustus- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun, jota lähivuoden aikana, tulevan vuoden aikana käydään hyvinkin laajasti. Minä uskon, että puheitten sävy on vähintäänkin yhtä ärhäkkä, kun Puolustusvoimia koskeva rakenneuudistuskeskustelu tänne saliin jalkautuu.

Mutta kieltämättä on niin, että tämäkin jalkaväkimiina-asia on tärkeä Suomen puolustuksen kokonaiskuvaaja, ja uskottavaa puolustusta silmällä pitäen on helppo yhtyä edellisen puhujan sanoihin, että Suomi on rauhaa rakastava kansa. Niin me olemme, ja kun olemme rauhaa rakastava kansa, niin meidän pitää myös pitää uskottava puolustus kunnossa. Silloin me selviydymme mahdollisista uhkista kaikista parhaiten. Kun täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa kyseenalaistettiin keskustan eduskuntaryhmän isänmaallisuus, (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!) niin täytyy sanoa, että keskusta on aina ollut isänmaallinen kansanliike ja niin tulee myöskin jatkossa olemaan, ratkaisut teemme isänmaan parhaaksi aina kaikissa tilanteissa.

Meillä on puolustusjärjestelmä muuttunut linjapuolustuksesta alueelliseen puolustukseen, ja viimeinen sana on liikkuva puolustus. Alueellisten joukkojen kehittäminen on kirjattu Puolustusvoimien strategiaan ilmapuolustuksen jälkeen, välittömästi ensi vuoden aikana sen jo pitäisi käynnistyä. Jalkaväkimiinoilla on merkittävä rooli myöskin alueellisen puolustuksen kehittämisessä ja yleensä alueellisten joukkojen toiminnassa. Tätä haluan korostaa.

Minusta tämä ajanjakso, kun me käsittelemme nyt tätä jalkaväkimiina-asiaa, on aika huono ajanjaksona. Juuri kun alueellisia joukkoja lähdetään kehittämään, niin keskeinen jalkaväkimiinakysymys otetaan tässä käsittelyyn. Minusta olisi ollut parempi, että jalkaväkimiinat olisivat olleet niin pitkään osa sitä meidän puolustuksemme kokonaisuutta kuin ne ovat vielä käyttökelpoisia. Sitten olisi ollut aikaa katsoa, mikä ratkaisu sen jälkeen on paras näissä asioissa. Mutta tähän nyt on hallitus esityksensä tehnyt, ja me itse kukin sitten äänestyskäyttäytymisellämme ratkaisemme oman linjamme.

Asiantuntijakuulemisessa varmaan eri valiokunnissa mutta varsinkin puolustusvaliokunnassa on todettu se, että korvaavia järjestelmiä ei ole olemassa sillä keinoin, että ne täysin korvaisivat jalkaväkimiinat. On muistettava, että myös tämä hinta- ja vaikuttavuussuhde on huomattavan heikko uusissa järjestelmissä. Se on tosiasia. Kun alan koulutusta itse reservissä olen saanut pioneeriaselajissa, niin tiedän sen, että periaatteessa jalkaväkimiinat, kun miinakartat rakennetaan, ovat kohtuullisen helposti myös purettavissa. Mutta silloin kun nämä korvaavat järjestelmät otetaan käyttöön ja ne sinne heittimillä tai tykistöllä tai muilla järjestelmillä levitellään, niin aika vaikea on niitä sieltä lähteä purkamaan. Ne ovat huomattavasti vaikeampia kuin jalkaväkimiinat, jos ne kunnolla maastoon merkitään ja kartat ovat kunnossa.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, näen henkilökohtaisesti sen, että tässä asiassa isänmaan etu on ykkösasia ja jalkaväkimiinoilla on aina ollut merkittävä rooli Suomen puolustuksessa, uskottavassa puolustuksessa. Uskon, että se on myöskin jatkossa tärkeä osa sitä kokonaisuutta. Oma käyttäytyminen näkyy sitten, kun se äänestys on tulossa, ja ne ratkaisut, joita teen, tehdään Suomen isänmaan parhaaksi.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen on erikoinen prosessi. Kuten olemme aiemmissakin keskusteluissa nähneet, liittymisen mielekkyyttä yleensä ja sen ajoituksen mielekkyyttä ei epäillä ainoastaan perussuomalaisten riveissä. Kaikki substanssiin liittyvät argumentit ontuvat pahan kerran. Kyllä, miinat tappavat maailmalla siviilejä, mutta ne eivät tapa siviilejä Suomessa. Vastaavasti Kalašnikov-sukuiset rynnäkkökiväärit tappavat siviilejä maailmalla, mutta ne eivät tapa siviilejä Suomessa, vaikka Puolustusvoimamme sellaisia käyttääkin.

Jos ylipäätään hyväksytään aseellinen maanpuolustus, hyväksytään myös tappavat aseet. Se, tappavatko ne siviilejä, on kiinni vain ja ainoastaan siitä, miten niitä käytetään. Kyllähän tämä toki ymmärretään, ainakin kokoomuksessa. Avainsanoiksi ovatkin substanssin sijaan nousseet Suomen ulkopolitiikan johdonmukaisuus ja uskottavuus ja maamme imago.

Mitä ensin mainittuihin tulee, näyte johdonmukaisuuden ja uskottavuuden pyhyydestä saatiin, kun hallitus taannoin käänsi takkinsa Bulgarian ja Romanian Schengen-jäsenyyden suhteen. Ehkäpä pieni särö johdonmukaisuudessa ei olisi ollut katastrofi myöskään Ottawan sopimuksen suhteen. Onhan siinä sentään kyse kansallisesta edustamme ja alun perin virheellisen ratkaisun muuttamisesta.

Mitä taas imagoon tulee, miinakiellon kannattajat vetoavat usein siihen, että Suomi on ainoa EU-maa Ottawan sopimuksen ulkopuolella. Tämä on totta. Muut EU-maat ovat kuitenkin Naton jäseniä, tai ne ovat saaria ilman maarajaa, kuten Irlanti, tai niiden itäpuolella on puskurivaltio, kuten Ruotsilla. Mikään näistä ei päde Suomeen.

Ottawan sopimus on oikein hyvä sopimus, ja sillä on saatu paljon hyvää aikaan, mutta se ei sovellu Suomelle. Liittymisestä on vahinkoa Suomelle, mutta siitä ei ole hyötyä kenellekään. Eduskunnalla on vielä mahdollisuus torjua tämä huono päätös.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Suomi on todellakin elänyt näitten miinojen kanssa ikään kuin tämä Ottawan sopimus olisi ollut jo meidänkin osaltamme voimassa pitkähkön aikaa. Niin kuin täällä on selvinnyt, ainakin viisi hallitusta peräjälkeen, kaikki erivärisiä, eripohjaisia hallituksia, on tätä asiaa käsitellyt, tätä vaikeaa asiaa käsitellyt — tämähän on monipiippuinen asia, se pitää myöntää — ja tullut sille kannalle, että Suomen etu kaikki seikat huomioon ottaen on liittyä tähän sopimukseen. Viimeisimmäksi Kataisen hallitus tuli tähän tulokseen.

Aika ratkaiseva vaihe tässä miinakysymyksessä oli tietysti vuonna 2004, jolloin päätettiin myös siitä — kun Suomi päätettiin liittää sopimukseen — kuinka pyritään korvaamaan niin pitkälle kuin mahdollista jalkaväkimiinojen poistuminen sitten aikanaan. Silloinhan lykättiin Suomen liittymistä monta, monta vuotta aiottua tuonnemmaksi, eli siis ensi vuoteen, ja samalla myös lykättiin monta, monta vuotta eteenpäin hävittämisvuoden takarajaa, joka on 2016.

Samassa yhteydessä päätettiin merkittävä rahoituspäätös — 200 miljoonaa euroa kehysten ulkopuolelta, mikä oli poliittisen väännön takana — plus sitten 100 miljoonaa euroa Puolustusvoimien omista hankinnoista päätettiin suunnata nimenomaan tähän tarkoitukseen. Silloisessa tilanteessa poliittisen johdon ja myös Puolustusvoimien johdon välisessä keskustelussa todettiin, että tämä ratkaisu kokonaisuudessaan kyllä kestää myös kriittisen tarkastelun. Ja onkin tärkeää, että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä olevat ponnet korvaavista järjestelmistä, ne molemmat ponnet, todellakin otetaan todesta ja eletään sen mukaan Suomessa.

Tämän asian herkkä kohta on alueellinen puolustus. Meidän puolustuksemmehan perustuu ilmeisesti myös jatkossa alueelliseen puolustukseen, ja siinä jalkaväkimiinoilla on tietysti ollut ja on edelleenkin keskeinen osa. Tähän kokonaiskuvaan tulee tietysti se uusi piirre, että hallitus on nyt omilla päätöksillään päättänyt leikkauttaa käytännössä alueellisten joukkojen varustusta, joka piti uusiman melko mittavalla tavalla tällä vaalikaudella, tällä kehyskaudella. Ja tämä leikkaus kyllä on omiansa heikentämään alueellisen puolustuksen uskottavuutta, etenkin kun sitten siinä otetaan vielä huomioon se, että Puolustusvoimien toimintaa ensi vuonna joudutaan supistamaan ja myös kertausharjoitukset joudutaan käytännössä ajamaan lähelle nollaa jopa neljäksi vuodeksi perätysten. Olisikin ollut erittäin tärkeää kuulla tässä yhteydessä puolustusministeri Wallinin kokonaisarvio alueellisen puolustuksen tilasta ja näköalasta, näitten kaikkien tehtyjen ratkaisujen ikään kuin yhteisvaikutuksesta. Se arvio olisi vielä hyvä kuulla tässä tulevaisuudessa.

Jos ajattelee sitten puolestaan tähän ratkaisuun liittyviä, myös ikään kuin puoltavia näkökohtia näitten kansainvälisten seikkojen lisäksi, niin kolmeen näkökohtaan viittaan.

Ensinnäkin tekipä Suomi mitä tahansa Ottawan sopimuksen suhteen, nykyiset jalkaväkimiinat vanhenevat niin, että niitä olisi vanhentumisen takia korvattava jo vuodesta 2020 alkaen — siis hävitettävä vanhat, korvattava uusilla — ja viimeinen erä jouduttaisiin poksauttamaan ilmoille 2030. Siis korvaaminen joillakin keinoilla olisi ollut joka tapauksessa Suomella edessä.

Toisekseen nyt hankitut, ja käytännössä hyvin pitkälle hankitut, korvaavat järjestelmät tuovat Suomen puolustukseen uusia puolustuskykyjä, semmoisia, joita ei jalkaväkimiinoissa ole, joita ei saada jalkaväkimiinoista ikään kuin irti. Se on hyvä tunnustaa.

Ja kolmanneksi, jos Suomi olisi vihollisuuksien kohteeksi joutumassa, jos uhka olisi nousemassa, on päivänselvää, että Suomi pystyy valmistamaan tämän päivän jalkaväkimiinoja tai huomisen päivän jalkaväkimiinoja massoittain erittäin nopeassa ajassa, käytännössä nollavaroitusajalla. Tämäkin on syytä omassa mielessään pitää silloin, kun kokonaisuutta arvioi.

Tällä tahdoin vaan sanoa sitä, että tämä ei ole mustavalkea asetelma. Tässä on monia puolia myös silloin, kun katsotaan pelkästään vain sitä, miten Suomen alueellinen puolustus kaikkein tehokkaimmin voidaan järjestää.

Edustaja Reijonen ihan oikein viittasi, että tämä on varmaan alkusoittoa maanpuolustusta koskevalle keskustelulle, joka tänä tulevana talvena tullaan käymään. Silloin tietenkin nämä säästöt tulevat olemaan siinä keskeisessä roolissa, ja silloin takaraivossa soivat koko ajan kenraali Puheloisen sanat, että säästöt yhdessä merkitsevät riskin ottamista Suomen sotilaallisessa puolustamisessa.

Minä kerroin jo aiemmin debatissa, että olen asiaa pohtinut aika tarkkaan omalta kohdaltani omantunnontarkasti. Olen päätynyt kannattamaan Ottawan sopimuksen hyväksymistä omalta vaatimattomalta kohdaltani, mutta samalla kyllä edellytän sitä, että Suomen valtiollinen johto, poliittinen johto, ottaa alueellisen puolustuksen kunnossa pitämisen sydämen asianaan.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Vuoden 2004 päätös liittyä Ottawan sopimukseen oli ulko- ja turvallisuuspoliittisesti virhe. Huonon päätöksen perusteluissa luvattiin taata Puolustusvoimille riittävät resurssit henkilömiinojen korvaamiseksi. Puolustusvoimat arvioi rahoitustarpeeksi 600 miljoonaa euroa mutta sai poliitikoilta vain kolmasosan siitä. Todellisuudessa mikään asejärjestelmä ei täysin korvaa henkilömiinojen lisäarvoa Suomen puolustukselle.

Valtioilla on oikeus alueellisen koskemattomuutensa puolustamiseen, johon miinat erityisesti soveltuvat. Suomen käyttämistä putki- ja sakaramiinoista ei ole haittaa muille kuin maahamme hyökkäävälle viholliselle. Maamme lait kieltävät niiden käyttämisen rajojemme ulkopuolella. Miinat hidastavat olennaisesti mekanisoitua vihollista antaen omille joukoille mahdollisuuden järjestäytyä puolustukseen. Miinoja tarvitaan myös tuhansien kriittisten infrastruktuurikohteiden suojaamiseen. Niillä on myös erityinen asema hyökkääjän huoltoa häiritsevän ja tiedustelutietoa tuottavan sissitoiminnan suojaamisessa.

Hallitus kaavailee 800 miljoonan euron säästöjä Puolustusvoimille tällä hallituskaudella. Sopimuksen vaikutukset Suomen sotilaalliselle puolustuskyvylle ovat äärimmäisen haitalliset. Jalkaväkimiinat ovat kustannustehokas, vihollisen hyökkäyskynnystä korottava puolustusjärjestelmä, jollaista Suomi tulee tarvitsemaan heikossa Puolustusvoimien rahoitustilanteessa. Budjettileikkausten ja Ottawan sopimuksen ratifioinnin negatiiviset kerrannaisvaikutukset ovat äärimmäisen vakavat.

Arvoisa puhemies! Milloin Suomi sitten käyttäisi jalkaväkimiinoja? Henkilömiinoilla on aiheutettu kärsimystä huolimattomuuttaan ja tahallisesti erityisesti kolmannessa maailmassa. Sen sijaan omaa yhteiskuntajärjestystämme uhkaava konflikti ei ole pienten kapinallisjoukkueiden välillä käyty sisällissota, jossa miinoja kylvetään huoletta pelloille ja pientareille. Suomen todellinen uhkakuva on edelleen suurvallan rajoitettu tai täysimittainen hyökkäys. Sellaisen torjuakseen Suomen Puolustusvoimat tekee hyvin tarkat kartat sulutteistaan, jotta ne voidaan raivata sodan laannuttua.

Suomea ei tunneta maailmalla miinoittajamaana, päinvastoin. Suomi ei ole valmistanut jalkaväkimiinoja vuoden 1981 jälkeen. Emme ole koskaan vieneet niitä ulkomaille. Suomi nojaa tarkkoihin miinakarttoihin osana sulutustaktiikkaansa ja osallistuu ansiokkaasti miinanraivaustyöhön osana kehitys- ja rauhanturvatoimintaansa. Suomella ei olekaan mitään käytännön syytä liittyä Ottawan sopimukseen.

Ottawan sopimukseen on liittynyt 157 maata, mutta sen ulkopuolella on peräti 38 maata, lähimpänä maana Venäjä. Tosiasiassa yli puolet maapallon väestöstä ei kuulu sopimuksen piiriin. Sopimusta ei ole myöskään laadittu YK:n piirissä, eivätkä sen takana ole YK:n turvallisuusneuvoston merkittävimmät jäsenmaat. Täten edellytyksiä kattavaan miinakieltoon ei ole olemassa.

Euroopan unionin jäsenmaista sopimusta ei ole ratifioinut Puola. Perussuomalaisten mielestä Ottawan sopimuksen ratifioinnissa tulisi noudattaa tervettä vastavuoroisuuden periaatetta Puolan tapaan. Suomen tulisi osallistua sopimuksen velvoittamiin miinanraivauksiin ja miinan uhrien tukitoimiin mutta pidättäytyä jalkaväkimiinojen tuhoamisesta siihen saakka, kunnes kaikki naapurimaamme, erityisesti Venäjä, liittyvät mukaan sopimukseen ja ratifioivat sen.

Arvoisa puhemies! Ilmoitan jo ennakolta, että perussuomalaiset tulevat esittämään, että eduskunta ei hyväksy hallituksen esityksessä tarkoitettua yleissopimusta ja että lakiehdotukset 1.—4. hylätään.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Charles ja Diana onnistuivat aikaansaamaan euforian sen johdosta, että monilla kriisialueilla oli jaettu julkisuuteen median levitettäväksi kuvia, joissa siviiliväestö, lapset ja nuoret naiset, olivat astuneet maamiinoihin. Tämän miinasopimuksen varsinainen osaajajoukko koostui Kanadan armeijan pioneereista. Ammattisotilaiden mielestä nämä eivät koskaan olleet toistaiseksi miinoittaneet mitään, mutta varmaan Kanadan armeijaan tällainenkin joukko-osasto kuuluu.

Mielenkiintoista on, että jo alkuvaiheessa alettiin ihmetellä, myös Suomen Maavoimien pääesikunnassa oltiin yksimielisiä siitä, että alkuperäisen sopimuksen määritelmä ei sisällä suomalaisia maamiinoja sen johdosta, että niitä ei levitetä ilman kartoitusta, joka itse asiassa on se tapa, jolla estetään, ettei sodan tai kriisin jälkeen siviiliväestö niihin voi itseänsä loukata. Suomalaiset maamiinat eivät ole pahentaneet miinoista loukkaantuneiden tilastoja käsitykseni mukaan ainakaan 50 vuoteen. Jos suomalaiset maamiinat säilytetään edelleenkin armeijan varikoilla ja varastoissa, kallioluolissa, uskon, että tämä tilanne jatkuu: suomalaisiin maamiinoihin ei kyllä kompuroida, eikä niistä vahinkoa seuraa.

Mielenkiintoista on, että kun täällä vedotaan Suomen kansalliseen maineeseen, en ole ainuttakaan kertaa nähnyt sellaista Suomen imagoa koskevaa tutkimusta, jossa mainitaan, että Suomi on jotenkin vääräuskoinen, koska maassamme on edelleen miinoja. Ei sellaista ole kertaakaan tullut minun tietooni, tuskin sellaista tietoa edes onkaan. Varsinkin ne maat, joilla on miinateollisuutta tai jotka katsovat oman puolustusdoktriininsa tarvitsevan miinoja, ovat edelleen tämän sopimuksen ulkopuolella, ja uskon, että tulevat myös pysymään. Suomi ei ole Naton jäsen. Tilanne olisi mielestäni toinen, jos olisimme Naton jäsen, jossa jokainen maa saa suojakseen koko Naton arsenaalin.

Mikä on sitten valtiovallan keskeisin tehtävä, jos tehtäviä priorisoidaan? Mielestäni, tästä voidaan varmasti olla eri mieltä, se on maan itsenäisenä pitäminen, ja siihen Puolustusvoimia kyllä tarvitaan sen jälkeen, kun politiikka on loppunut. Suomi on tehnyt naapurivallan kanssa muistaakseni 11 kertaa rauhan. Me olemme yksi rauhaa rakastavimpia maita, mutta se on tehty aina kovien kärsimysten jälkeen ja monesti myös viimeisessä hädässä. Suomella on poikkeuksellisen pitkä maaraja, emmekä myöskään toisen maailmansodan aikana, jolloin Suomi onnistui varustamaan suuremman osan miehistä ja naisista kuin mikään muu sotaa käyvä maa, pystyneet valvomaan oikeastaan Laatokan pohjoispuolista rajaa ja jouduimme vielä ottamaan saksalaisia sotilaita tueksemme.

Maamiina on puolustuksen tehokkain hyötysuhteeltaan laskettuna. Se ei ole hyökkääjän ase. Jos ajatellaan sitä doktriinia, mikä maamiinojen nykyiseen käyttöön ensisijaisesti sisältyy, niin se on se, että niillä halutaan suojata, ettei panssarimiinoja pystytä nopeasti purkamaan, jolloin puolustus pystyy ryhmittymään niiden hyökkäyskiilojen, jotka pääasiallisesti olisivat todennäköisesti panssarivaunuja, suuntaan ja estämään niiden nopean etenemisen meidän maamme selustaan. Tähän ei ole mitään muuta käyttökelpoista järjestelmää, vaikka täällä sanotaan, että ne ovat korvaavia. Ne korvaavat joitain ominaisuuksia mutta eivät suinkaan välttämättä edes tärkeimpiä.

Toisen maailmansodan seurauksena saattoi myös Suomen ylin sotilas- ja poliittinen johto pelätä sitä, että maa joutuu miehitetyksi. Tähän viittaa myös se, että asekätkentää suoritettiin laajassa mitassa ja oletettiin, että joudumme sissisotaan. Myös tämänhetkinen armeija lähtee siitä, että tämä on mahdollista, päätellen kaikesta siitä, mitä sissikoulun eteen tehdään, muun muassa varusmiehet valitaan parhaasta päästä näihin joukko-osastoihin. Näissä joukko-osastoissa takaa-ajon hidastamiseksi tarvitaan jatkossakin maamiinoja. Ei voida kuvitella, että maan ollessa miehitettynä voitaisiin käyttää monen teknologisen tason yläpuolella olevia asejärjestelmiä. Tervetuloa vaan arsenaaliin lisää järjestelmiä, jos on varaa. Mutta onko meillä varaa luopua maamiinoista, onkin jo sitten toinen kysymys.

Entinen puolustusministeri Kääriäinen täällä totesi, että mikäli sota syttyy, niin Suomessa on mahdollista käynnistää maamiinojen tuotanto. Hyvä niin. Luulen, että jos kriisitilanne kärjistyy, niin tämä tästä sopimuksesta huolimatta on totuus: maamiinoja aletaan valmistaa sen kun ehditään. Siinä mielessä tämä on naiivia ja ei vastaa oikeastaan loogisen ajattelun ensimmäistäkään periaatetta, että toimitaan johdonmukaisesti. Paremminkin tässä on kerran tehty virhe, jonka puolesta halutaan nyt estää se, että virhe tulisi laajemmin näkyviin.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Nykyinen pääministeri Jyrki Katainen vakuutti nelisen vuotta sitten tässä salissa sanatarkasti näin: "Yksinkertaisista, tehokkaista ja halvoista jalkaväkimiinoista luopuminen ja niiden korvaaminen ulkomaisilla asejärjestelmillä, joiden suojaus- ja suorituskyky ei ole sama, on hölmöläisten puuhaa, jos heikentyneen puolustuskyvyn lisäksi saamme kaupan päälle yhtä huonon ellei huonommankin kansainvälisen maineen." Näin siis pääministeri Jyrki Katainen.

Nyt hän on muuttanut kantansa täysin päinvastaiseksi, ja siksi kysyn poissa olevalta pääministeriltä: mikä poliittisen tilanteen muutos tai mikä sodankäynnin tekniikkaan liittyvä seikka on saanut pääministerin kääntämään takkinsa? Vastaan, että poliittinen tilanne ei näiden neljän vuoden aikana ole juurikaan muuttunut Suomen kannalta. Ei ainakaan siihen suuntaan, että se vähentäisi jalkaväkimiinojen käytön tarvetta. Pikemminkin päinvastoin, sillä naapurimme Venäjä on julkaissut todella mittavan varustautumisohjelman. Entä sodankäynnin tekniikka? Silläkään puolella ei ole tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia.

Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että Kataisen takinkääntö on sananmukaisesti tyylipuhdas poliittinen lehmänkauppa, jossa tämän maan turvallisuus on toisarvoinen asia. Mielestäni tällainen toiminta ei ole sitä vastuullisuutta, jota Katainen puheissaan niin usein korostaa. Kataisen käyttämää kielikuvaa kopioiden voinen minäkin todeta, että kyseessä on hölmöläisten puuha.

Hallitus on leikkaamassa myös maamme puolustukseen varattuja määrärahoja. Itsenäisen valtion peruspilarista, maanpuolustuksesta, tinkiminen on samankaltaista hölmöläisten puuhaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jalkaväkimaamiinoista keskusteltaessa on huomionarvoista, että enää emme voi perustella sodankäynnin arviointia edellisten sotiemme perusteella. Nykyinen sotateknologia ei ole sitä, että mahdollinen uhka, joka aina on tullut tietystä ilmansuunnasta, tulisi enää yöllä metsiä pitkin. Alueelliselle puolustukselle on tärkeätä, että pystymme hidastamaan vihollisen lähelle tuloa, mutta valitettavasti nykyiset sodankäynnit ja televisioidut sodankäynnit, vaikkakin käydään aavikoilla ja kaupungeissa, näyttävät siltä, että tietä avataan ilmavoimien avustuksella ja vihollinen tulee teitä pitkin. Siinä vaiheessa metsiin sijoitettavat ja pelotteena toimivat jalkaväkimiinat eivät ole se väline, jolla estetään vihollisen pääsy meille tärkeisiin kaupunkikeskuksiin, meidän tiedotus- ja viestintävälineitä lähellä oleviin kaupunkikeskuksiimme. Se väline ei ole kyllä jalkaväkimiinat.

En ole käynyt minkäänlaista ylempää tutkintoa sotateknologiasta tai en omaa sellaista osaamista, että voisin perustella sitä sen paremmin, mutta ihan se maalaisjärjellä ajateltu sodankäynnin tämän hetken tilanne ei ole sellainen, missä jalkaväkimiinoilla olisi Suomen puolustuksen kannalta kovinkaan suurta merkitystä. Minä uskon, että se Luopioinen, mikä lapsuuteni leikkipaikka on ollut, nykyinen Pälkäne, voisi järviseutunsa puolesta estää kyllä jalkaväen maastoutumisen ja hyökkäyksen Luopioisten kirkolle, mutta se ei varmasti Suomen puolustuksen kannalta ole mikään merkittävä asia, vaikka onkin minulle rakas paikka. Kyllä meidän pitää nähdä se, että tässä salissa harvalla on sellaista osaamista sodankäynnin ja asiantuntemuksen perusteella. Kysymys on siitä, että me olemme sitoutuneet tähän ratkaisuun ja se on yksi osa suomalaista politiikkaa. Ja on todella hyvä, että me olemme tämän ratkaisun edessä nyt.

Sotateknologia on edistynyt niin huimasti, että jalkaväkimiinojen... Maamiinat sinällään on eri asia, mutta me voimme käyttää pelotteena jalkaväkimiinoja. Jollakin tavoin on pakko yhtyä siihen edustaja Kääriäisen puheenvuoroon, että kyllä me pystymme niitä sitten valmistamaan sopimuksesta huolimatta, jos me olemme tilanteessa, missä me niitä tarvitsemme. Suomalaiset ovat aika kekseliäs kansa. Ei meillä ollut panssarivaunuille järjestelmiä, mutta me osasimme tehdä kyllä sitten cocktailin niitä varten, kun meillä oli siihen tarve. Ja niitä syntyi nopeasti.

Ottawan sopimus on sinällään oikeutettu, ja me olemme siihen sitoutuneet, ja sitä pitää pystyä myös tässä eduskunnassa puolustamaan. Me olemme kuulleet puheenvuoroja, että Kiina, Intia, Yhdysvallat eivät ole olleet siinä mukana. Minä en usko, että maissa ajatellaan sitä siten, että ne olisivat hyökkäyksen kohteena ja sitä varten olisivat kieltäytyneet. Ehkä siellä on intressit vähän muualla.

Minä en usko, että me pystymme puolustautumaan jalkaväkimiinoilla millään tavoin mitään ja mistään päin tulevaa uhkaa vastaan, ei lännestä, ei sen kummemmin idästä. Toistan vielä: meillä vihollinen ei tule pimeällä eikä metsiä pitkin. Kyllä vihollinen tulee ihan varmasti ilmasta ja ajaa niitä teitä pitkin, joita meillä on itse asiassa tähän maahan rakennettu ja joita meillä ylläpidetään.

On totta, että meidän pitäisi olla harmonisesti tasapainossa sen suhteen, että jalkaväkimiinat vanhenevat tietyn ajan kuluessa. Sitä olisi ollut hyvä arvioida, että korvaavia asejärjestelmiä pitää tulla siinä tahdissa, kun me joudumme väkisin tavallaan luopumaan tai teemme ratkaisun siitä, missä vaiheessa niitten tilalle rakennetaan uudistuvaa aseteknologiaa. Mutta sekin on pitkä aikajänne siihen, ja on valitettavaa, että Suomi elää tällaisessa talouden tilanteessa, että meillä ei ole aivan niitä resursseja, joilla me pystyisimme nykyistä teknologiaa uudistamaan.

Kysymys on kuitenkin siitä, että meillä on myös omaa aseteollisuutta, joka ei perustu vientiteollisuuden osalta siihen, että me valmistamme jalkaväkimiinoja. Meillä on huomattavasti enemmän muuta sellaista teknologiaa ja osaamista, jota me viemme, ja se on myös sitä, joka liikkuu teillä. On hyvä, että meillä on isot raja-alueet ja me teemme lumissa kulkevia välineitä jne., mutta kyllä meidän teknologia-, vienti- ja aseteollisuutemme liittyy aivan johonkin muuhun kuin siihen, että käytäisiin tällaisissa olosuhteissa sotia kuin meillä. Voi olla poliittinen itsemurha, että me ajattelemme, että Euroopassa metsäisissä olosuhteissa ei käytäisi enää aluepuolustussotaa, mutta joltakin osin olen kyllä vakuuttunut siitä, että meillä ei enää käydä sotia siten kuin meillä viimeiset sodat on käyty.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus ja eduskunta, mikäli käsittelyssä olevan maamiinojen kieltolain hyväksyy, on tekemässä todellisen karhunpalveluksen suomalaiselle maanpuolustukselle. Monet asiantuntijat pitävät esitystä perusteettomana. Niin ovat asiaa kommentoineet myöskin useat hallituspuolueiden kansanedustajat. Mikä saa tällaisessa asiassa takit kääntymään niin, että liepeet vain heiluvat? Tätä kysyn niiltä hallituspuolueiden kansanedustajilta, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat vaatimassa muun muassa vapaita käsiä tulevaan äänestykseen.

Näinkö vähän arvostamme suomalaista veteraanisukupolvea? Olemme valmiit rapauttamaan Puolustusvoimia, jonka varassa Suomen itsenäisyys on monet kerrat ollut. Prosessi jalkaväkimiinojen osalta on kestänyt vuosikausia. Ulkoministeriö kertoi 10.12.2009 nettisivuillaan: "Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa käsiteltiin keskiviikkona 9.12. Suomen liittymistä Ottawan jalkaväkimiinasopimukseen. Suomi aloittaa valmistelut liittyäkseen Ottawan sopimukseen vuoden 2012 alkupuolella. Suomen jalkaväkimiinavarastot hävitetään sopimuksen mukaisesti vuoteen 2016 mennessä." Puolustushallinnon edustajien näkökulmasta keskeisin tekijä on uskottavan ja tehokkaan puolustuskyvyn ylläpitäminen. Kuitenkin ryhmä toteaa, että ratkaisu on poliittinen. Niinhän se on.

Ottawan sopimuksessa on mukana 80 prosenttia maailman maista. Suomen asema on kuitenkin useimpiin maihin verrattuna huomattavan erilainen. Se on sitä niin maantieteellisesti kuin teknisesti. Suomen Puolustusvoimat ei koskaan ole käyttänyt maamiinoja sotavälineinä. Suomen maamiinojen tarkoitus on toimia mahdollisissa konflikteissa rajavalvojina. Ei kukaan siviili kävele maamiinaan, kun se on varastoituna, eikä myöskään silloin, jos sillä turvataan omaa maarajaamme. Silloin siihen voi kävellä vain Suomeen hyökkäävän vihollisvaltion sotilas.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt myös se, että vaikka maita on paljon sopimuksessa mukana, siitä huolimatta 80 prosenttia maamiinoista jää sopimuksen ulkopuolelle. Suurvallat — USA, Venäjä, Kiina — sekä lisäksi muun muassa Egypti, Israel ja Libya eivät ole mukana sopimuksessa.

Herra puhemies! Olemalla mukana Ottawan maamiinakieltosopimuksessa halutaan rauhoitella omaatuntoa. Eikö se kuitenkin ole väärä tunne silloin, kun Suomen mukaan lähtemisellä ei ole muuta kuin korkeintaan symbolinen merkitys? Suomen Puolustusvoimien tehtäväksi määritellään muun muassa Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu muun muassa maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen. Maamiinojen hävittäminen heikentää oleelliselta osaltaan näitä periaatteita. Puolustusvoimilla ei ole resursseja korvata näitä millään lähelläkään yhtä tehokkaalla puolustusvälineellä. Tämä jos mikään on sellainen asia, jossa puoluekurin tulee väistyä asiasta päätettäessä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tämä asia saa meidän perussuomalaisten kannalta myönteisen lopputuloksen ja kaikki olemme äänestämässä tätä surkeaa hallituksen esitystä vastaan.

Reijo Hongisto /ps:

Herra puhemies! Edustajille Kärnä ja Myllykoski sen verran — kumpikaan ei ole tässä salissa: minulla itselläni on noin 30 vuoden kokemus nyt puheena olevista tuotteista ja voin todeta, että kun Kärnä kaipasi tällaista uusittua raketinheitinjärjestelmää, niin tähän... Raketinheitinjärjestelmä toimii siten, että raketit toimivat ikään kuin kuorma-ammuksina, joilla levitetään tytärammuksina sirotemiinoja. Raketti räjähtää kohdealueella ja purkaa sisuksistaan kymmeniä tai satoja pienempiä miinoja, jotka sattumanvaraisesti sinkoutuvat armeerautuneina eli virittyneinä maastoon. Sirotemiinassa on itsetuhojärjestelmä, joka toimii vaihtelevasti, ja valitettavan suuri määrä jääkin armeerautuneena elikkä virittyneenä maastoon, toimintavalmiina. Sirotemiina on erittäin vaikea raivattava toisin kuin nyt puheena olevat jalkaväkimiinat elikkä sakara- ja putkimiinat.

Edustaja Myllykoskelle, kun hän puhui miinojen vanhenemisesta, voin kertoa sen verran, että maahan laitettavan niin sanotun sakaramiinan räjähdysaine on 60 grammaa puristettua TNT:tä. Se ei vanhene vuosikymmenissäkään. Ainoastaan sytytinjärjestelmät on päivitettävä, ja se ei ole kovin suuri kustannus. Puuhun kiinnitettävä putkimiina sisältää kolme kappaletta 60 gramman porapatruunoita, joiden ympärillä on teräskehikko. Teräskehikon vanhenemisajasta voi jokainen päätellä mitä haluaa. Sytytinjärjestelmä on se, joka pitää päivittää, ei itse miinoja.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään kuultu melkoisia puolustuspuheenvuoroja tälle Ottawan sopimukselle. Ne ovat minun silmilläni katsoen olleet melkoisen sinisilmäisiä ja epärealistisia. Asiantuntevia lausuntoja on tullut myös muutamia, muun muassa edellinen, edustaja Hongiston puhe. Nyt Ottawan sopimus yhdessä Puolustusvoimien leikkauksien kanssa on todella vaarallinen tilanne Suomen uskottavalle puolustukselle.

Nämä miinat ovat siinä suhteessa minulle tuttuja, että olen Puolustusvoimien koulutuksen saanut Merivoimissa ja olen raivaajasukeltaja, joten niitten käyttötarkoitus on tuttu ja myös niitten raivaaminen on sinänsä tuttua. Miina oikein merkittynä ei ole vaarallinen. Suomen käyttämät miinat eivät ole vaarallisia muuta kuin sitä hyökkääjää kohtaan.

Olen myös ollut YK-rauhanturvaajana Libanonissa, joten ymmärrän myös sen vaarallisen näkökannan, jota varten tätä alun perin on tehty. Mutta ne olosuhteet, joihin nämä puolustuspuheet nojaavat, eivät ole suomalaisia olosuhteita. Ja nyt puhutaan Suomen puolustuksesta. Se on se perimmäinen tarkoitus, jonka takia tästä keskustellaan.

Tässä on myös perusteltu Ottawan sopimuksen hyväksymistä sillä, että tosiaan nämä miinoitteet, jalkaväkimiinat, vanhenevat. Jokaisen räjähdeaineen kohdalla jossain kohtaa tulee vaihe, missä se on uusittava. Tosin, kuten edustaja Hongiston puheesta kuultiin, sekin on jalkaväkimiinojen kohdalla suhteellisen pieni kustannuserä. Näin ollen tähän vanhenemiseen ei kyllä voida vedota tässä asiassa mitenkään. Se on ollut toinen puolustuspuheenvuoro, että näitä on jo korvattu toisilla asejärjestelmillä. Sillä, että Puolustusvoimat kehittää omaa toimintaansa, silläkään ei ole mitään merkitystä tämän sopimuksen hyväksymisen tai hylkäämisen kohdalla. Totta kai Puolustusvoimien pitää kehittää toimintaansa nykyaikaiseksi, ja nykyaikaiseen puolustukseen kuuluvat myös jalkaväkimiinat.

Jalkaväkimiinat on kokonaisuudessaan huomattavasti halvempi kuin mikään korvaava järjestelmä, joka ei edes kokonaisuudessa korvaisi jalkaväkimiinojen poistoa. Näillä huonoilla ja riittämättömillä paikkauksilla tehdään vaan se, että puolustusmenot moninkertaistuvat. Samaan aikaan tosiaan ollaan leikkaamassa Puolustusvoimien menoja, jolloin tämä yhtälö ei toimi.

On myös sinisilmäistä väittää, että tämä olisi jotenkin aseistariisuntaa. Aina kehitetään uusia aseita, uusia toimintamalleja, ja aseet tuppaavat olemaan entistä vaarallisempia. Tästä on ikään kuin hyvänä todisteena se, mitä hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa oleva Kreikka on tehnyt. Me syydämme sinne rahaa, jotta se saa ostaa panssarivaunuja Jenkeistä. Puolustuksesta pidetään aina huolta, paitsi meidän hallituksemme, joka leikkaa.

Nyt on vaan niin, että uskottava puolustus, se maksaa, mutta jos tämä Ottawan sopimus hyväksytään, se maksaa entistä enemmän. Joten aikooko hallitus todellakin tehdä Suomelle erittäin kalliin päätöksen, vai tuleeko hallitus perussuomalaisten linjalle ja hylkää tämän esityksen?

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! (Timo Soini: Tue meitä!) Kannatan Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen liittymistä, ja on hyvä, että olemme päässeet tässä melko pitkässä päätöksentekoprosessissa siihen vaiheeseen, jossa eduskunta tämän sopimuksen tulee hyväksymään.

Täällä keskustelussa on käsitelty melko laajasti niitä seikkoja, jotka myös ulkoasiainvaliokunnan mietintö toteaa, niitä seikkoja, jotka osoittavat, että Ottawan sopimus on tähän mennessä toiminnassaan saanut paljon hyvää aikaiseksi. Ottawan sopimus rajoittaa miinojen käyttöä, mutta se on toiminut myös kehikkona sille työlle, jota on tehty miinojen raivaamisessa ja miinojen uhrien auttamisessa. Uskon, että olemme tässä salissa kaikki yksimielisiä siitä, että on valtavan hieno saavutus, että jalkaväkimiinojen siviiliuhrien määrä on saatu reippaasti vähenemään tämän sopimuksen voimassaoloaikana, ja uskon, että olemme ainakin melko yksimielisiä siitä asiasta, että on hyvä asia, että Suomi on ollut mukana tässä miinanraivaustoiminnassa, rahoittanut tätä. Myös tämän keskustelun perusteella näyttää siltä, että Suomi tulee olemaan tässä toiminnassa mukana jatkossakin.

Minkä takia sitten itse kannatan myös sitä, että Suomi liittyy tähän sopimukseen, ratifioi sen ja luopuu itse jalkaväkimiinoista? Omat syyni ovat niitä, joita tässä keskustelussa on myös hyvin kriittisesti käsitelty sikäli, että ne ovat kysymyksiä, jotka liittyvät Suomen kansainväliseen maineeseen, ja niitä kysymyksiä, jotka liittyvät Suomen johdonmukaiseen ulkopoliittiseen toimintaan. En itse pidä näitä seikkoja toisarvoisina tai halveksuttavina. Ottawan sopimukseen liittyminen on Suomelta teko. Se on teko, joka vahvistaa meidän toimintaamme kansainvälisessä yhteisössä, se on teko, joka antaa meille arvovaltaa ja uskottavuutta silloin, kun neuvotellaan myös muista aseiden käytön rajoittamista koskevista sopimuksista, esimerkiksi asekauppaa säätelevästä sopimuksesta, jonka ulkoministeri täällä mainitsi.

Tämä on tietyllä tavalla varmasti myös valinta sen suhteen, minkälaiseen joukkoon me haluamme kansainvälisillä kentillä kuulua, ja tässä asiassa nyt teemme päätöksen, että kuulumme siihen joukkoon, jossa ovat mukana muut Euroopan unionin jäsenmaat, jotka myös ovat liittyneet Ottawan sopimukseen. Uskon myös, että Suomen liittymisellä voi olla oma merkityksensä siinä, kun tehdään töitä sen eteen, että ne maat, jotka tällä hetkellä eivät kuulu Ottawan sopimukseen, siihen aikanaan liittyisivät. Totta kai se antaa meille aivan toisenlaisen aseman puhua tämän sopimuksen puolesta, kun olemme siinä itse mukana.

Sitten täällä on käyty tietenkin tärkeää keskustelua siitä, millä tavalla tämä ratkaisu vaikuttaa Suomen uskottavaan puolustukseen. Tämän prosessin aikanahan on tehty ratkaisuja, joissa Puolustusvoimat on saanut huomattavan paljon resursseja korvaavien järjestelmien hankkimiseen. Itse olen aika vakuuttunut siitä, että Puolustusvoimat on käyttänyt nämä resurssit hyvin ja että puolustuskykymme ei ole tämän prosessin aikana heikentynyt. Perustan tämän näkemyksen oikeastaan ennen kaikkea siihen, että myös uhkakuvamme ja ne todennäköiset skenaariot, joita meillä on sotilaallisesta konfliktista, ovat muuttuneet sillä tavalla, että ilmankin Ottawan sopimusta miinojen rooli Suomen uskottavassa puolustuksessa olisi koko ajan vähentynyt ja miinojen varaan emme tulevaisuudessa olisi voineet rakentaa puolustuksemme selkärankaa, vaikka tällaista Ottawan sopimusta ei olisikaan.

Me pääsemme jatkamaan turvallisuuspoliittista keskustelua varmasti useaan otteeseen tässä salissa tulevana muutamana vuotena. Itselläni on vähän sellainen tunne, että Suomen eduskunnassa puolustusasioissa toimii tällainen jonkinlainen nostalgiapuolue, jossa usein muistellaan lämpimästi omia aikoja armeijassa ja ehkä sitten jonkin verran niitä historiallemme ja kansalliselle identiteetillemme todella merkittäviä kahta edellistä sotaa ja ajatellaan, että ne sotilaalliset konfliktit, jotka nyt saattaisivat olla mahdollisia, olisivat sen kaltaisia. Toivon, että tulevina vuosina turvallisuuspoliittisessa keskustelussa pystymme päivittämään uhkakuvat ja käsittelemään asioita tämän päivän ja tulevaisuuden näkökulmasta. Mutta tähän keskusteluun varmasti pystymme vielä palaamaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean sen, että Ottawan sopimushan syntyi vähän eri tavalla kuin tyypillisimmät ehkä Geneven kammareissa ideoidut kansainväliset aseistariisunta- tai aseidenrajoitussopimukset. Tämä on sopimus, joka syntyi kansalaisliikkeiden vaikutuksesta. Uskon, että se on tässä sopimuksessa tietyllä tavalla ehkä se yksi hieno asia, hyvä puoli, ja toisaalta se on varmasti se asia, minkä takia esimerkiksi tähän sopimukseen liittyminen on ollut Suomelle hyvin vaikeaa. Pidän positiivisena sitä, että aktiivisen kansanliikkeen, aktiivisten ihmisten poliittisella vaikuttamisella syntyy kansainvälinen sopimus, jolla on saatu aikaan kiistatta erittäin hyviä tuloksia. Mutta totta kai sitten tämä sopimus on syntynyt myös sillä tavalla, että jotkut niistä ikään kuin epäloogisuuksista, joita tässäkin salissa on käsitelty, ovat ehkä tulleet ilmeisemmäksi sen takia, että tämä sopimus on syntynyt kansanliikkeiden tuloksena ikään kuin myös ehkä jonkinlaisen entusiasmin vallassa.

Joka tapauksessa mielestäni on hyvä, että Suomi tähän sopimukseen nyt lopulta liittyy. Olemme vahvistamassa tätä sopimusta ja omalta osaltamme jatkamme sitä työtä, jota olemme tehneet jo tähän mennessä sen eteen, että tällä sopimuksella olisi ne konkreettiset myönteiset vaikutukset eli ihmishenkien pelastuminen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vastustan esitystä, että Suomi liittyisi Ottawan miinankieltosopimukseen ja luopuisi jalkaväkimiinoistaan. Jalkaväkimiinat ovat hyviä ja kustannustehokkaita puolustusaseita Suomelle.

On pelättävissä myös se, että paitsi että meidän puolustuskykymme heikkenee, täysin korvaavia järjestelmiä ei löydy, myös meidän puolustustahtomme saattaa heiketä tässä maassa, koska kun ei löydy korvaavia järjestelmiä, jotka täysin pystyisivät tämän jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamaan, se heikentää puolustustahtoa. Se ei sitä ainakaan lisää, ja kun olen täällä joiltakin tahoilta kuullut puheenvuoroja, että se kertoo sitten jotain huonoa tällaisista tahoista, joittenka puolustustahto heikkenisi, niin oikeastaan olen sitä mieltä, että tuollaisen lausuman voi lausua vain sellainen henkilö, joka on itse suorittanut varusmiespalveluksen. Pidän erittäin töykeänä sitä, että tuollaisia mennään laukomaan ilman, että on vannottu itse sotilasvala.

Aikoinaan kun tämän Ottawan miinankieltosopimuksen valmistelu Suomessa aloitettiin, oli korvaavana järjestelmänä silloin tarjolla rypäleaseet eli näillä raketinheittimillä ammuttavat aseet, jotka sitten leviävät maastoon. Tuo rypälease olisi tietyllä tavalla pystynyt sen suorituskyvyn ehkä korvaamaankin, joskin, niin kuin edustaja Hongisto täällä toi esille, se ei varmasti olisi ollut yhtä inhimillinen, koska se räjähde leviää sitten hallitsemattomasti maastoon ja on sitten vielä laukaisuvalmis. Eli kun tilanne on muuttunut siitä, mikä se oli silloin, kun tätä sopimusta alettiin Suomessa valmistella, niin mielestäni nekin tahot, jotka ovat olleet vaikuttamassa tähän valmisteluun siten, että nyt miina-asetta ollaan kieltämässä, voisivat tarkistaa uudestaan kantaansa ja todeta, että kun ei ole tätä suorituskykyä korvaavaa järjestelmää enää tarjolla, kun rypäleaseet ovat myös kiellettyjen aseitten listalla, ja tulla perussuomalaisten linjoille, niin että me emme päättäisi luopua jalkaväkimiinoista.

En itse ole sitä mieltä, että välttämättä olisi järkevää sitoa meidän ratkaisujamme myöskään siihen, mitä Venäjä omien miinojensa kanssa tekee. On tosin aiheellista nostaa sekin asia esille, että vieressä oleva sotilaallinen suurvalta ei omista jalkaväkimiinoistaan aio luopua. Tietyllä tavalla, jos Venäjä omista jalkaväkimiinoistaan luopuisi, totta kai siinä tapauksessa tilanne olisi sellainen, että olisi helpompaa ajatella tällainen päätös tehtävän Suomessa, että jalkaväkimiinoista luovuttaisiin. Mutta siihen en ainakaan itse anna tässäkään poliittisessa prosessissa avaimia. Se harkinta on aina sitten tapauskohtaista. Mutta erinomainen huomio mielestäni perussuomalaisten eri valiokuntaryhmissä toimineilta edustajilta.

Mielestäni täällä edustaja Halla-aho nosti periaatteellisesti tärkeän kysymyksen esiin: vaikka rynnäkkökiväärit tappavat muualla päin maailmaa ihmisiä, emme me siitäkään tee sitä johtopäätöstä, että meidän pitäisi luopua omista rynnäkkökivääreistämme. Kyllä ihan tervettä maalaisjärkeä ja logiikkaa voi käyttää. Mielestäni tuohon huomioon kiteytyy hyvin paljon.

Tulen tekemään omalta osaltani kaikkeni, että niitten edustajien nimet, jotka tulevat tätä sopimusta puoltamaan täällä salissa omalla poliittisella toiminnallaan, tullaan tuomaan laajasti koko kansan tietoisuuteen ja kansa sitten saa arvioida jokaisen edustajan kohdalta, menikö ihan oikein.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkalalle haluan todeta, että kyllä tässä salissa kaikki kansanedustajat ovat oikeutettuja esittämään arvioita puolustustahdosta riippumatta siitä, ovatko he vannoneet sotilasvalan vai eivät. Kansanedustajina meidät on tänne valittu, ja sen takia, kuka edustaja se olikaan, joka pohdiskeli tätä kysymystä puolustustahdosta, mielestäni hänellä oli oikeus se näkemys esittää, vaikka hän ei olisi suorittanut asevelvollisuutta.

Arvoisa puhemies! Edustajille Saarakkala ja Halla-aho tästä kysymyksestä, että emmehän ole kieltäneet myöskään rynnäkkökiväärejä: maailma ei ole aristoteelinen syllogismi, ja rynnäkkökiväärit eivät silvo maataan viljelevien ihmisten jalkoja, koska ne ovat jääneet maastoon, tai esimerkiksi lapsia, jotka löytävät niitä, ero lienee siinä.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta elämme demokratiassa, ja meidät on tänne kansa valinnut kansan saamalla oikeudella. Minusta on epäasiallista sanoa, että julkaisemme teidän nimenne, jotka olette tätä mieltä — se on diskriminoivaa, syrjivää toimintaa. Kansa kyllä tietää, kuka täällä mitäkin äänestää ja kuka seisoo minkäkin asian takana.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en ole sanonut niin, että ei saisi täällä joku edustaja sanoa tästä omaa kantaansa, mutta paheksuin toki sitä tapaa, jolla se kannan ilmaisu tehtiin. Mielestäni avoimeen demokratiaan kuuluu, että täällä voidaan eri edustajien toimesta kertoa, myös tämän salin ulkopuolella, miten täällä ovat edustajat toimineet, mitä mieltä olleet, ja se ei ole suinkaan mitenkään väärin. Nyt oikeastaan ihmettelen tätä heittoa hyvinkin paljon. Siis kyllähän me kirjoitamme kolumneja ja muitakin, joissa me kerromme, kuka tai ketkä ovat täällä mitä mieltä olleet, eikä siinä ole mitään pahaa.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen alueellisesta puolustuksesta ollaan selvästi luopumassa. Tähän viittaa paitsi puolustusmenoista leikkaaminen myös Ottawan sopimukseen liittyminen, jalkaväkimiinoista luopuminen. Ottawan sopimuksen ratifiointi ei paranna miltään osin Suomen puolustuksen tilannetta, päinvastoin.

Lähtökohtaisesti niissä maissa, joissa henkilömiinat ovat aiheuttaneet ennen kaikkea siviilivahinkoja, on kyseessä ollut sisällissota tai muutoin vastuuttomia toimijoita. Miinoja on siellä kylvetty ties minne ilman asianmukaista suunnitelmaa ja karttoja. Suomen kohdalla tilanne on täysin toinen.

Suomen Puolustusvoimat on perussuomalaisten mielestä vastuullinen toimija, mutta onko hallitus samaa mieltä? Syntyy vaikutelma, että hallitus pitää Puolustusvoimia vastuuttomana toimijana, kun kuuntelee jalkaväkimiinoista luopumista puoltavaa argumentaatiota. Toiminta siviiliuhrien auttamiseksi maissa, joissa henkilömiinoista on aiheutunut siviiliuhreille kärsimystä, on toki ymmärrettävää. Suomen puolustuksen kustannuksella omantunnon puhtaaksi ostamista ei voida kuitenkaan hyväksyä.

Vahva ja hyvin koulutettu armeija on merkittävässä roolissa, kun puhumme uskottavasta puolustuksesta. On myös selvää, että myös tässä on alueellisten näkökulmien toteuduttava. Koko maata on puolustettava. Jalkaväkimiinat ovat kustannustehokas ja turvallinen, nimenomaan puolustamiseen tarkoitettu ase niihin tilanteisiin, jolloin puolustusta tarvitaan. Toki kaikki toivomme, ettei sellaista tilannetta koskaan enää synny meille Suomeen.

Pidänkin aika kummallisena hallituksen rakentamaa uutta puolustusstrategiaa, jossa näin vastuuttomia päätöksiä ollaan tekemässä sekä leikataan ja karsitaan. Strategia ei ole uskottava, saati kestävä, puhumattakaan todellisesta kustannusvaikutuksesta. Kaavailtuja korvaavia järjestelmiä ei ole vielä täysimääräisesti saatu, eivätkä ne ole yhtä tehokkaita tehokkuuden kaikissa merkityksissä. Antaa surkean kuvan hallituksen käsitteellisestä ja loogisesta ajattelukyvystä, kun väitetään, että jalkaväkimiinat voidaan korvata ilman, että puolustususkottavuutemme kärsisi.

Miten tähän sopii se, että korvaavat kalliit järjestelmät eivät ole vielä täysimääräisesti käytössä, eli jää lisäinvestointien tarve, ja samalla Puolustusvoimien määrärahoja leikataan rajusti? Tässä on sellainen yhtälö, jonka ainoastaan nykyinen hallitus voi ylpeänä esitellä. Voi toisaalta jopa ihmetellä hallituksen vaatimattomuutta. Miksei hallitus saman tien esittele päätöksen jalkaväkimiinoista luopumisesta ja Puolustusvoimien rahoituksen vähentämisestä jopa nostavan Suomen puolustuskykyä?

Suomalaiset Puolustusvoimat on asia, josta olemme voineet olla kautta historian ylpeitä. Perussuomalaiset haluavat, että tulevaisuudessakin meillä Suomessa on vahva Puolustusvoimat ja uskottava puolustus. Perussuomalaiset ei ole nostalgiapuolue, eikä tässä asiassa kyse ole nostalgiasta, kuten edustaja Sinnemäki viittasi, vaan varautumisesta niihin skenaarioihin, joiden emme toki toivo koskaan realisoituvan. Toivon, että yli puoluerajojen muidenkin puolueiden edustajat tulevat tässä asiassa perussuomalaisten linjalle.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tiivistän sanani muutamaan riviin.

Kukaan ei vaadi Suomea liittymään jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen. Sopimukseen liittyminen on Suomen oma päätös, ja se tehdään tässä salissa. Sopimukseen on liittynyt 157 maata, ja 38 maata on sen ulkopuolella. Lähimpänä maana on Venäjä. Myöskään Yhdysvallat, Intia ja Kiina eivät ole liittyneet sopimukseen.

Puolustusvoimat arvioi miinakiellon kustannusvaikutusten olevan noin 600 miljoonaa euroa. Sillä rahalla ei vielä saada täysin korvaavaa puolustusjärjestelmää, joten miinojen hävittäminen vääjäämättä rapauttaa myös maamme puolustusta. Erityisen tuhoisaa puolustusjärjestelmämme rapauttaminen on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, jossa Puolustusvoimiimme kohdennetaan massiiviset 800 miljoonan euron säästöt. Tätä on erittäin vaikeaa ymmärtää ja perustella.

Arvoisa herra puhemies! Haluan osaltani tehdä rakentavaa oppositiopolitiikkaa ja osoittaa hallitukselle selkeät säästökohteet. Pelkästään sillä, että emme allekirjoita maamiinat kieltävää sopimusta, säästämme satoja miljoonia euroja. Luulisi noille säästyneille miljoonille olevan muutakin käyttöä. Vaikka Suomi ei allekirjoitakaan sopimusta, voi Suomi silti osallistua sopimuksessa mainittuihin miinanraivaus- ja miinauhrien tukitoimiin ja sillä tavalla viestiä maailmalle, että haluamme auttaa tässä asiassa. Mielestäni on oikein ja oikeutettua, että Suomi pidättäytyy sopimuksen allekirjoittamisesta ainakin siihen saakka, kunnes kaikki naapurimme ovat liittyneet sopimukseen ja ratifioineet sen.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiina on köyhän puolustajan halpa sotaväline. Jalkaväkimiinalla on suuri pelotusvaikutus, se toimii ilman valvontaa, se on yksinkertainen, sen käyttö on helppo opettaa, ja mielestäni on varsin onnetonta, että olemme nyt päättäneet liittyä kansainväliseen Ottawan miinakieltosopimukseen ensi vuonna. Mutta koska näin on nyt sitten päätetty, niin tässä tilanteessa on välttämätöntä varmistaa se, että me hankimme korvaavia järjestelmiä. Ja on hienoa, että valiokunta laittoi nämä neljä lausumaa tänne. Niitten varassa voi sitten jollain lailla elää. Kaiken kaikkiaan tärkeintä kuitenkin maallemme on se, että voimme jatkossakin pitää yllä korkeaa maanpuolustustahtoa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvä. Uskon, että kansanedustajat nyt sitten tietävät, mitä tekevät, koska tämä keskustelu on monipuolisesti tuonut esille sekä tämän Ottawan sopimuksen perustelut, jotka käyvät ilmi tästä valiokunnan mietinnöstä, että myös sen perustellun kritiikin, jonka etenkin perussuomalainen eduskuntaryhmä on täällä ansiokkaasti tehnyt.

Arvoisa puhemies! Vielä ei ole hyväksytty yhtään mitään. Tässä salissa on seuraavalla viikolla istunnossa toinen käsittely, ja sitten lopullisesti äänestyksissä päätetään, mitä Suomen kansa ja eduskunta on mieltä.

Tämä keskustelu on ollut hyvä, ja perussuomalaiset toivoakseni yksimielisesti esittävät tämän sopimuksen hylkäämistä ja kannattavat sitä. Siihen on hyvät, asialliset ja isänmaalliset perusteet.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä tästä puolustustahdosta, joka liittyy keskeisesti tähän jalkaväkimiinaratkaisuun.

Todella, kun eräs edustaja täällä aiemmin tänään epäili, että mikäli tällä ratkaisulla, jotta miinat kiellettäisiin, olisi vaikutuksia jonkun suomalaisen asevelvollisen puolustustahtoon, niin silloin on vikaa muutenkin. No, näin voi tietysti ajatella, mutta se on aika julma ajatus, sillä kun miinoista luopuminen heikentää meidän puolustuskykyämme, se johtaa siihen, että miehistötappiot siinä tilanteessa, jos jouduttaisiin aseelliseen konfliktiin, kasvaisivat, joten on aika loogista, ettei se nyt ainakaan nosta puolustustahtoa, ja pelkään, että se vie myös intoa suorittaa varusmiespalvelus yhä useammalta nuorelta.