Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Georgian konflikti oli meille kaikille muistutus siitä, että kansainvälisessä politiikassa voi tulla eteen yllättäviä tapahtumia ja kehityskulkuja. Meidän täytyy yhä ottaa huomioon se mahdollisuus, ettei valtioiden välillä yhdessä sovituista kansainvälisen kanssakäymisen periaatteista välttämättä pidetä kiinni vaan että turvaudutaan sotilaallisen voiman käyttöön. Erityisesti Suomen kaltaisen pienen maan on kuitenkin pidettävä tietyistä selkeistä periaatteista kiinni. Valtioiden itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta on kunnioitettava, samoin on ehdottomasti torjuttava se näkemys, että jollakin maalla olisi sen omien rajojen ulkopuolelle ulottuva etupiiri, jolla sillä olisi erioikeuksia ja -vapauksia.

Ei ole kuitenkaan ehkä tarvetta enempään, syytä dramatisoida Georgian tapahtumia enempää kuin on jo tapahtunut. Niihin sisältyi monia poikkeuksellisia ja syvälle historiaan pohjautuvia piirteitä, joiden kaltaisia ei meidän ilmansuunnallamme ole. Korostan sitä, että Suomen asema on turvallinen ja ympäristömme vakaa.

Samalla kun on tärkeätä, että Georgian konf-liktissa voidaan palata sotatoimia edeltävään tilanteeseen kaikilta osin, meidän on pyrittävä hälventämään ne synkät pilvet, jotka maailmanpolitiikan taivaalle sen mukana nousivat. Tässä tehtävässä me luotamme siihen, että Euroopan unioni jatkaa yhteisellä ja yhtenäisellä linjallaan, joka vahvistettiin syyskuun 1. päivänä pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa ja jonka pohjalta Ranskan presidentti, komission puheenjohtaja ja korkea edustaja Solana kävivät alkuviikolla neuvotteluja Moskovassa. Näissä Moskovan neuvotteluissa päästiin varsin hyviin tuloksiin. Venäjä on nyt sitoutunut vetämään joukkonsa pois niin sanotuilta turva-alueilta samoin kuin erillisistä tarkkailupisteistä Georgian puolelta. Myös Georgian joukot palaavat varuskuntiinsa. Tältä osin palataan siis tilanteeseen ennen 7. päivää elokuuta.

EU tulee lähettämään alueelle vähintään 200 tarkkailijaa. Samoin Etyjin ja YK:n tarkkailuoperaatiot käynnistyvät uudelleen elokuun 7. päivää edeltäneissä mitoissa, ja niitä on mainittujen järjestöjen päätöksillä myös mahdollisuus vahvistaa. Päävastuun tulitauon pitävyydestä ja rauhallisten olojen paluusta on kuitenkin selvästi nyt ottanut Euroopan unioni. Tämän lisäksi on sovittu kansainvälisistä keskusteluista, joissa tarkastellaan alueen turvallisuutta ja vakautta, pakolaiskysymystä ja mahdollisesti muitakin ongelmia. Näiden keskustelujen on määrä alkaa Genevessä lokakuun puolivälissä.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kaiken sen draaman, sodan, hävityksen jälkeen Euroopan unioni ja Ety-järjestö osoittivat, että tiiviillä yhteistyöllä, aktiivisuudella kyetään kuitenkin jo kuukausi sodan jälkeen aikaansaamaan sopimus ja sitoumukset, joilla pystytään palaamaan konf-liktia edeltävään aikaan.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Ärade talman! Jag skulle vilja börja med att tacka riksdagen och speciellt utrikesutskottet och stora utskottet för det samarbete vi har haft de sista veckorna under den här Georgienkrisen. Jag skulle också vilja tacka presidenten, som jag tyckte att hade ett helt fantastiskt inlägg i den här krisen, inte minst med att få in alla Osse:s militärobservatörer till Georgien så snabbt som möjligt. Jag skulle våga påstå att det telefonsamtal som hon förde för några veckor sedan med Medvedev var det som hämtade in de här observatörerna. Så ett tack till alla för det här samarbetet, det har varit en mycket svår situation.

Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin nostaisin esille kolme huomiota: ensin tilanne nyt, sen jälkeen Etyjin ja Suomen rooli ja lopuksi muutama maailmanpoliittinen vaikutus 080808:n jälkeen.

Tilanne nyt. Kuten pääministeri totesi, loppujen lopuksi kaikki on mennyt erittäin nopeasti. 5 päivää sodan alusta saatiin tulitauko aikaiseksi yhteistyössä Etyjin ja EU:n kanssa, 5 päivää sodan alun jälkeen saatiin yhteinen ulkoministerien EU-kanta, 14 päivää sodan alun jälkeen saatiin 20 sotilastarkkailijaa paikalle, 21 päivää sodan alun jälkeen meillä oli EU:n huippukokous, jossa saatiin yhtenäinen EU:n kanta, ja 28 päivää sodan alun jälkeen olemme saaneet lupaukset Venäjän puolelta EU:n johdolla, että a) Venäjä vetäytyy 7 päivän aikana Poti—Senakista, b) kaikki joukot vetäytyvät pois turva-alueelta 1.10. mennessä ja c) kansainväliset keskustelut 15.10. Eli kaikki on loppujen lopuksi mennyt erittäin nopeasti ja, voisi sanoa jopa, suhtkoht tehokkaasti.

Kakkospointti, mitä Suomi ja Etyj ovat tässä tehneet? Ensimmäinen oli tietenkin meidän roolimme tulitauon eteenpäinviemisessä eli Sarkozyn ensimmäisessä sopimuksessa. Toinen oli, että me saimme nämä lisätarkkailijat sisään mahdollisimman nopeasti, ja kolmas on ollut se rooli, joka meillä on ollut sekä ulkoministerikokouksessa että sitten EU:n huippukokouksessa. Eli voidaan sanoa, että Etyj-puheenjohtajuuden kautta meillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa tähän kriisiin ehkä enemmän kuin me olisimme muuten voineet — tai varsinkin sen ratkaisun löytämiseksi. Me olemme myös ehdottaneet, että perustaisimme eräänlaisen kansainvälisen platformin, jota johtaisi korkea edustaja, ja hänen allaan toimisivat EU, YK, Etyj ja kaikki muut ikään kuin osapuolet, jotta saataisiin koko Kaukasia vakautettua. Tästä käymme keskusteluja ja viemme sitä eteenpäin.

Kolmas ja viimeinen huomio — puhemies, jos sallitte vielä vähän yli 10 sekunnissa — mitkä ovat sitten nämä vaikutukset? Sanoisin, että kolme vaikutusta ja kolme johtopäätöstä. Ensimmäinen vaikutus: Olemme kauan puhuneet pelkästään uusista uhista ja unohdimme, että myös perinteisiä sotilaallisia uhkia on näiden uusien uhkien rinnalla. Tämä kannattaa pitää mielessä. Toinen vaikutus: Sanoisin, eräänlainen Venäjän paluu ja myös uskallus käyttää sotilaallista voimaa. Kolmas vaikutus: Veikkaan, että painopiste vakauttamisessa siirtyy nyt Länsi-Balkanilta Kaukasuksen suuntaan, ja tämä on ihan tervetullut kehitys, joka tarkoittaa sitä, että meidän kannattaa varsinkin Suomessa panostaa EU:n itäiseen ulottuvuuteen.

Mitkä johtopäätökset? Sanoisin oikeastaan, että niitä oli kolme. Yksi on se, että paradoksaalisesti EU:n kanta Venäjän suhteen ja ulkopolitiikassa yhtenäistyi eli äärilaidat kriittiseltä puolelta ja sitten myös ehkä vähän varovaisemmalta puolelta tulivat yhdelle linjalle. Toinen vaikutus: Veikkaan, että EU:n painopiste siirtyy nyt entistä vahvemmin itään ja varsinkin itäiseen ulottuvuuteen. Eli meidän kannattaa Suomessa katsoa erittäin tarkkaan koko Kaukasian aluetta mukaan lukien siis totta kai Georgiaa mutta myös Ukrainaa, Moldovaa, Azerbaidzhania, Armeniaa, Krimiä ihan eri tavalla kuin olemme aikaisemmin tehneet. Kolmas vaikutus on se, että veikkaan, että tulevaisuudessa EU:n Venäjä-politiikka tulee olemaan koko EU:n ulkopolitiikan keskiössä, mikä siis tarkoittaa, että meidän Suomena kannattaa olla tässä keskeisesti vaikuttamassa.

Tämä kriisi oli ehkä Suomen kannalta jälleen kerran osoitus siitä, että paras toimintakeino meille on vaikuttaa monenkeskisen yhteistyön kautta.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Minä haluan kiittää herra puhemiestä aloitteesta käydä tämä ajankohtaiskeskustelu Georgian tilanteesta. Tämähän on todellakin ensimmäinen eduskunnassa ja siinä mielessä tärkeä eduskunnan toiminnan ja työn kannalta. On mielenkiintoista sitten panna yhteen näitä kokemuksia, joita tästä saadaan. Tässä mielessä ollaan uudessa tilanteessa.

Ulkoasiainvaliokunta on seurannut Georgian tilanteen kehittymistä ja järjesti elokuussa kaksi ylimääräistä kokousta. UaV ja suuri valiokunta järjestivät 29. elokuuta myöskin yhteiskokouksen kuullen asiantuntijoita, pääministeriä ja sitten ulkoministeriä. Valtioneuvosto antoi 20. elokuuta ulkoasiainvaliokunnalle sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mukaisen selvityksen Suomen osallistumisesta Etyjin laajennettuun sotilastarkkailijaoperaatioon Georgiassa. Valiokunta totesi, ettei sillä ole huomauttamista valtioneuvoston toimintalinjaan, minkä jälkeen tasavallan presidentti päätti 26. elokuuta valtioneuvoston ehdotuksesta, että Suomi osallistuu operaatioon enintään kymmenen tarkkailijan vahvuisella osastolla. Tarkkailijoista kaksi on jo siirtynyt toiminta-alueelle.

Haluan korostaa, että ulkoasiainvaliokunta tuki yksimielisesti Suomen osallistumista ja että valiokunta piti tarkoituksenmukaisena sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mahdollistaman kevennetyn eduskunnan kuulemismenettelyn käyttämistä kansallisen päätöksenteon nopeuttamiseksi. Vuonna 2006 uusitun lain toimivuutta on kokeiltu sekä operaatioiden että suomalaisten joukkojen korkeaan valmiuteen asettamisen yhteydessä. Saatujen kokemusten perus-teella lakiin sisältyvä päätöksentekomenettely on hyvin toimiva ja voidaan tarvittaessa suorittaa nopeasti eduskunnan kuuleminen mukaan lukien, mikä vahvistaa Suomen uskottavuutta kriisinhallintaan osallistuvana maana.

Valiokunta on tänään viimeksi saanut pääministerin kattavan selostuksen Eurooppa-neuvoston kokouksesta ja tilanteesta yleisemminkin. Pääministeri ja ulkoministeri ovat muutoinkin selostaneet toimintaansa kriisin yhteydessä hyvin avoimesti. Kun poliittinenkin päätöksenteko on saatettu parlamentaariseen katteeseen ulkopolitiikan osalta, olisi luontevaa, että eduskunta olisi mahdollisimman hyvin selvillä myös tasavallan presidentin toiminnasta Georgian kriisin tapaisissa tilanteissa. Valiokunnan puolesta val-miutta on kehittää juuri tällaista tiivistä ja tiivistettyä yhteydenpitoa presidentin kanssa esimerkiksi lisäämällä yhteisiä tapaamisia, joita on jo todella tällä hetkellä suunnitteillakin.

Herra puhemies! Elokuun 8. päivänä alkanut yhteenotto georgialaisten, eteläosseettien ja venäläisten joukkojen kesken on kääntänyt maailman huomion Etelä-Kaukasiaan. Elokuun 8:nnesta on tullut samanlainen iskusana kuin syyskuun 11:nnestä, joka nykyään symbolisoi terrorismin uhkaa. Elokuun 8:nnen on arvioitu merkitsevän voimapolitiikan paluuta tai ehkä paremminkin sitä, ettei voimapolitiikan aika täysin koskaan päättynytkään.

Suomen ja muiden pienten valtioiden kannalta on kielteistä, ettei valtioiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta kunnioiteta ja että konflikteja yritetään ratkoa voimankäytön avulla. Provosoituneita on tässä kriisissä ollut tosin kyllä enemmänkin kuin yksi.

Pidän selvänä, ettei Abhasian, Etelä-Ossetian ja Georgian tulevaisuutta sen paremmin kuin Vuoristo-Karabahin ja Transnistrian konfliktejakaan voida ratkaista asevoiman käytöllä vaan että ratkaisuja tulee etsiä neuvottelun ja sovittelun kautta.

Ulkoasiainvaliokunta vieraili Georgiassa viime tammikuussa pian presidentinvaalien jälkeen. Vaalien toimeenpanoon liittyvistä epäselvyyksistä huolimatta ilmapiiri Georgiassa oli tuolloin varsin toiveikas; sekä hallituksen että opposition edustajat totesivat Georgian tavoittelevan Euroopan unionin ja Naton jäsenyyttä. Myös kansainvälisen yhteisön edustajat olivat tammikuussa varovaisen toiveikkaita ulkoministeritasolla käynnistyneen Georgia—Venäjä-vuoropuhelun ansiosta. Kevään aikana tilanne kuitenkin kärjistyi sillä tavalla kuten tällä hetkellä tiedämme.

Herra puhemies! Euroopan unionin ja Suomen kannalta ei ole hyväksyttävää, jos globalisaation ja integraation haasteisiin yritetään Euroopassa etsiä ratkaisuja 1800-luvun etupiiriajattelusta. Etelä-Kaukasian ja Keski-Aasian energiavarojen saatavuus on tärkeä osa tulevaisuuden energiapolitiikkaa niin EU:n, Venäjän kuin muidenkin kansainvälisten toimijoiden kannalta. Energian saatavuuden näkökulmasta on tärkeää, että alueen valtioiden uudistumiskehitys jatkuu ja saa lisäpontta. Georgian kriisistä voidaan mielestäni jo vetää muutamia johtopäätöksiä.

Ensinnäkin, pidän ilmeisenä, että EU:lla ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin panostaa voimakkaasti Etelä-Kaukasian, Keski-Aasian sekä Ukrainan ja Moldovan demokratian ja talouskehityksen tukemiseen. Tämä haaste ylittää mittakaavaltaan Länsi-Balkanin asettamat haasteet. Suomenkin on varauduttava osallistumaan näihin talkoisiin. Tärkeätä on myös huomata, että EU on nyt ensimmäistä kertaa ollut näin mittavassa kansainvälisessä kriisissä todella keskeinen toimija. Tämä on yksi havainto, kun Yhdysvallat on ollut aika toimintakyvytön tässä tilanteessa heti alkuun.

Toiseksi, kansainvälinen tilanne on nyt kärjistynyt tavalla, joka saattaa heijastua kielteisesti sellaisiin kysymyksiin kuten esimerkiksi Iranin ydinhankkeiden hillitsemispyrkimykseen, Lähi-idän rauhanprosessiin ja terrorismin torjunnan edellyttämään laajaan kansainväliseen yhteistyöhön. Olen myös huolestunut YK:n turvallisuusneuvoston toimintakyvystä — tai paremminkin toimintakyvyttömyydestä — jota tarvitaan paitsi ajankohtaisten kriisien hallinnassa myös edistämään YK-reformin onnistumista.

Kolmanneksi, Venäjän ja länsimaiden välinen suhde on kiristymässä tavalla, joka ei todellisuudessa palvele kenenkään etuja. Venäjää ei pidä eristää, eikä Venäjän pitäisi eristäytyä. Uskon, että sekä EU että Nato ovat valmiita jatkamaan rakentavaa yhteistyötä Venäjän kanssa, mutta on syytä avoimesti todeta, että yhteistyön lähtökohdat ovat nyt aikaisempaa paljon vaikeammat. Tässä tilanteessa Etyjin merkitys painottuu, ja siinä Suomella on ollut todella hieno rooli. Etyjillä voi olla merkittävä rooli Etelä-Kaukasian alueen vakauttamisessa, mikäli jäsenmaat haluavat sille tämän roolin antaa. Lähimmässä tulevaisuudessa Etyjin painopisteen tulee olla tulitaukosopimuksen toimeenpanossa ja pysyvämmän ratkaisun etsimisen kannalta tärkeän kansainvälisen järjestelyn luomisessa. Tämä tehtävä ei tule olemaan helppo.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ajankohtaiskeskustelulla on todellakin tässä paikkansa. Tietysti tänään olisin kyllä, niin tärkeä kuin Georgia onkin, myös mielellään puhunut siitä, mikä on metsäteollisuuden tilanne. Se koskettaa tuhansia perheitä, mutta ehkä palaamme siihen huomenna, jos tänään keskitymme vielä Georgiaan.

Suomen puolesta on hoidettu Georgiaan liittyvää kannanmäärittelyä hyvin. Voimme antaa myös oppositiosta täyden tunnustuksen. Presidentin kannanotot ovat olleet maltillisia, oikeaan osuvia. Presidentin ja hallituksen yhteistoiminta on myös sujunut hyvällä tavalla. Suomen linja on ollut aikaisempaan perinteeseen nojaava, kriisin rauhanomaista ratkaisua korostava, diplomatian keinoja käyttävä. On oikein, että voimankäyttö, ylimitoitettu voimankäyttö, on tuomittu, ja Suomen puheenvuoro tältä osin on tullut hyvin maailmalla esitettyä. Siitä tunnustus tekijöille. Myös Etyjin osalta olemme tilanteessa, että Etyjin puheenjohtajuus, vaikea haaste tällaisessa tilanteessa, on sekin hoidettu hyvällä tavalla, ja myös siitä opposition puolelta tunnustus hallitukselle ja myös ulkoministerille.

Ratkaisevaa tietenkin on, mitä johtopäätöksiä tämän tapahtuneen jälkeen pitää tehdä. Täällä pääministeri viittasi jo Euroopan unioniin. On hyvä, että Euroopan unioni on kyennyt toimimaan kriisiä ratkaisevalla, rauhoittavalla tavalla. Se kertoo kyllä meille, että unionin merkitys tulee olemaan iso ja unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka saa pikkuhiljaa käytännön sisältöä.

Tärkeätä on johtopäätöksenä, että me omalta osaltamme toimimme myös joka suhteessa diplomatiaa korostavana tekijänä ja haemme ratkaisuja diplomatian keinoilla. Sen sijaan sitten huolta kyllä herättää se, että hallituksen puolelta on tullut tähän jälkiosaan vähän kummallisia ja eri suuntaan puhuvia puheenvuoroja. Täällä puhuttiin parlamentaarisesta katteesta ja aivan oikein ed. Salolaisen puheenvuorossa, mutta kun ulkoministeri on ottanut Naton jäsenyyden ajaakseen johtopäätöksenä Suomen suurlähettiläille, että Nato-kysymys nousi esille, eikä hän täällä eduskunnan edessä puhu sanaakaan tästä Nato-asiasta johtopäätöksenä, niin kysyn, mikä parlamentaarinen kate, arvoisa ulkoministeri, teidän puheellanne oli tässä yhteydessä. Puolustusministeri puolestaan puhuu lisärahasta, ja pääministeri sanoo ...

Jos saan lopettaa tämän kuitenkin.

Pääministeri sanoo, että ne ovat kokoomuksen puheenvuoroja. Pyytäisin, että hallituksen puolelta nyt joku sanoisi, mikä on hallituksen yhteinen linja, jotta eduskunta voisi siihen yhteiseen linjaan ottaa kantaa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vähän ulkoministeriä lainaten minulla on viisi kohtaa. Osa niistä on johtopäätöksiä.

Minustakin on aivan selvää, että eduskunnan täytyy antaa selkeä tunnustus siitä, että hallitus on toiminut johdonmukaisesti, aloitteellisesti ja aktiivisesti tämän Georgia-kysymyksen hoitamisessa. Myöskin Etyjin puheenjohtajuus on kaiken kaikkiaan hoidettu hyvin tyylikkäällä tavalla. Mutta tässä yhteydessä varmasti olisi nyt hyvä tietää — kun, ministeri Stubb, viittasitte, että tasavallan presidentti on keskustellut puhelimessa Venäjän presidentin kanssa ja on tiettävästi ollut kirjeenvaihtoakin — mitä tämä on pitänyt sisällään. Eduskunnalle, ulkoasiainvaliokunnallehan, on raportoitu kiitettävästi jo useaan kertaan tässä kysymyksessä, mutta tämä raportointi on jäänyt, ja tässä on nyt sitä parlamentaarista katetta, että siitä osiosta me emme tiedä.

Toiseksi, minusta oli suurta viisautta, että EU osoitti kärsivällisyyttä, suurta malttia, siinä, että talouspakotteita ei asetettu. Venäjä tarvitsee EU:ta, ja EU tarvitsee Venäjää. Mutta toivon, että taloudelliset suhteet eivät saa hämärtää EU:n poliittista päättäväisyyttä vaadittaessa Venäjää vetäytymään miehittämiltään alueilta. Tämä on erittäin tärkeä asia. Paradoksi on se, että Venäjä on tunnustanut Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden ja samalla miehittää niitä. Ensin tunnustetaan itsenäisyys ja sitten lähetetään sinne sotilaita.

Kolmanneksi, Venäjän käyttäytymistä voidaan pitää kaiken kaikkiaan hyvin hyvin erikoisena. Venäjähän palaa suurvaltatoimijaksi hyvin suurin kirjaimin, ja on huolestuttavaa, että Venäjä viestittää, että ei ole väliä, vaikka EU—Nato-suhde viilenee, eikä ole väliä, että Wto-neuvottelut kariutuvat. Tässä olisi mitä suurin haaste: millä päästään sitten Venäjä-kumppanuussuhdetta viemään eteenpäin?

Neljänneksi, puhemies, totean sen, että nyt pitäisi päästä tästä tarkkailijatoiminnasta selkeästi rauhanturvaamis-missioon. Ja tämä on se suuri kysymys: Millä tavalla EU etenee tässä, jos ilman Venäjää ei synny Etyj-mandaatin laajennusta, jos ilman Venäjää ei synny turvaneuvostossa YK-mandaattia? Mitkä ovat ne jäljelle jäävät keinot, jotta saadaan muutakin kuin puhtaasti tarkkailijatoimintaa tuolle alueelle?

Viidenneksi, arvoisa puhemies, avainkysymys todellakin, kuten, ed. Heinäluoma, sanoitte, on se, mitä seuraamuksia tästä sitten on meille Suomelle, mitä johtopäätöksiä täytyy tehdä. Totean vaan sen, että ei Suomen kannalta tai Itämeren alueen kannalta Venäjä ole erilainen Venäjä tai suurempi uhka nyt Georgian jälkeen kuin ennen Georgiaa. Nyt hyvin huolella täytyy miettiä se, millä tavalla me kirjoitamme (Puhemies: Olemme huomattavalla yliajalla!) tämän toimintaympäristön kuvauksen tulevassa selonteossa ulos.

Erkki Tuomioja /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen ulkopolitiikkaa on tasavallan presidentin ja hallituksen yhteistyöllä Georgian kriisissä hoidettu hyvin ja asiallisesti, ja samaa on sanottava myöskin Euroopan unionin ja Ety-järjestön panoksesta.

Mutta tämä kaikki puhe ja kirjoittelu, jota tapahtumien ympärillä on harjoitettu, ei ole kyllä edes hallituksen jäsenten puheenvuorojenkaan osalta aina lisännyt selkeyttä ja ymmärrystä. On mielestäni suuri virhe lähteä käyttämään tällaisia 080808-käsitteitä vertaillen niitä 9/11-käsitteisiin jonkinlaisia demonisia kuvia luomalla jo pelkästään senkin vuoksi, että viimeisen tapahtumasarjan käynnisti 7.8. alkanut Georgian hyökkäys Tskhinvaliin, jossa ilmeisesti käytettiin myös rypäleaseita ja aiheutettiin siviiliuhreja. Tämähän ei tee millään tavoin Venäjän vastatoimia ja niiden mitoitusta yhtään oikeutetummaksi ja hyväksyttävämmäksi, mutta on tärkeätä, että meillä on oikea kuva, ja sitä ei ole kyllä ihan Suomen tiedotusvälineistäkään vielä saatu siitä, mitä todella on tapahtunut ja tapahtumassa.

On myöskin nähtävä, että ei Venäjä ole ainoa maa, joka yksipuolisesti on turvautunut viime vuosina voimapolitiikkaan. Se on kuulunut tässä kansainvälisessä politiikassa edelleenkin käytettyihin keinoihin. Mutta ei ole syytä onneksi odottaa, että Venäjä lähtisi provosoimattomaan voimapolitiikkaan sellaisilla suunnilla, kuten täällä meidän suunnallamme, jossa ei ole mitään avoimia ongelmia tai sellaista, mitä kukaan voisi kokea uhkana. Näin ollen Georgian kriisi ei ole muuttanut Suomen turvallisuuspoliittista asemaa eikä meidän peruslinjauksiamme ole tarvis muuttaa, mutta tietenkin niitä tulevassa selonteossa on syytä päivittää viimeisten tapahtumien osalta.

Onneksi me olemme harjoittaneet Suomessa hyvin pitkäjänteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että toisin kuin Ruotsissa meillä ei ole nyt tarvetta sellaisiin laajoihin uudelleenarviointeihin, vaan me voimme todeta, että sekin yhteisymmärrys, joka on saavutettu jälleen tässä seurantaryhmässä, on kestävä. Siltä pohjalta toivon hallituksenkin tulevan selonteon valmistelevan.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! On syytä kysyä, onko hallituksen mielestä Suomen turvallisuuspoliittinen asema jotenkin muuttunut viime aikoina. Tätä on pakko kysyä, koska puolustusministeri on esittänyt varustelumäärärahojen lisäämistä ja ulkoministeri on esittänyt Nato-jäsenyyttä. Tätä on pakko kysyä sen vuoksi, kun yksi ministeri juoksee kylillä paimenpojan tapaan huutamassa tätä uhkaansa, susi tulee, susi tulee, susi tulee, ja toinen ministeri vieraisille tulleille suurlähettiläille toteaa, että olo olisi paljon turvallisempi mamman helmoissa eli siellä Nato-jäsenyyden suojissa.

Voi olla hyvinkin niin, että susi murisee ja näyttää ehkä hampaitaankin, mutta se ei näytä niitä Suomelle, vaan sille hampaisiin saakka aseistautuneelle rambolle, joka asein ohjaa sitä nurkkaansa, eli esimerkiksi Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamiselle Eurooppaan. Tämän vuoksi on pakko kysyä: onko hallituksen mielestä Suomen turvallisuuspoliittinen asema jotenkin viime aikoina muuttunut?

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun on arvioitu nähtyä kriisiä, on Suomessa puhuttu paljon Natosta. On kysytty aika useassa arviossa, olisiko Venäjä hyökännyt Georgiaan, mikäli Georgia olisi ollut Naton jäsen. Minun mielestäni mielenkiintoinen kysymys on se, olisiko Georgia, jota selvästi provosoitiin Etelä-Ossetiasta, hyökännyt Etelä-Ossetiaan, jos se olisi ollut Naton jäsen.

Itse arvioin ja uskon, että Georgia ei olisi hyökännyt. Tarkoitan sitä, että Nato-kumppanit olisivat varmasti Merkelin, Bushin, Berlusconin ja muiden johdolla olleet ehkäisemässä ja hillitsemässä Georgian reaktiota tuossa tilanteessa. Georgian johdolle olisi sanottu, että ette lähde höökimään, koska samalla tulemme kaikki vedetyksi mukaan kriisiin. Tällä tavoin Georgian Nato-jäsenyys olisi toiminut ennalta vakauttavana tekijänä.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy antaa tunnustus pääministeri Vanhaselle hyvin selkeäsanaisesta voimapolitiikan tuomitsemisesta Venäjän osalta. Minusta on tärkeää, että näitä kansainvälisen oikeuden periaatteita kunnioitetaan, Etyjin periaatteita, itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan, ja että Suomi vahvasti tuo tämän moraalisen puolen asiassa myöskin esille. Näin on myöskin pääministerin lausunnoissa tapahtunut.

On myöskin hyvä, että Euroopan unionin rooli tässä kriisissä on nyt ollut rakentava, ja niin kuin tässä kuvattiin, Euroopan unioni on lähtenyt nopeasti liikkeelle. Voi vaan kysyä ajatellen tulevaakin Euroopan unionin rakennetta, johtuuko tämä siitä, että Ranska oli nyt puheenjohtaja. Olisiko sama ollut mahdollista tilanteessa, jossa joku Baltian maa olisi puheenjohtaja jnp? Miten Euroopan unionin omat rakenteet toimivat tällaisissa kriisitilanteissa? Mielestäni, kun keskustellaan EU:n tulevaisuudesta, pitää myöskin nämä asiat ottaa keskusteluun. Ja tietysti täytyy toivoa, että EU:n tarkkailijat pääsevät myöskin sitten Ossetian ja Abhasian alueelle eivätkä vain itse Georgian alueelle.

Mutta olisin nostanut esille tämän Abhasian ja Etelä-Ossetian tulevan statuskysymyksen, josta täällä on vielä aika vähän puhuttu. Nimittäin kaikki ei tule palaamaan siihen, miten se oli ennen 7.8., vaan tosiasiassa ollaan tilanteessa, jossa venäläiset joukot — ilmeisesti muutkin kuin rauhanturvaajat, ainakin näin väitetään — voisivat toimia Venäjän puolelta Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, ja Venäjä on näiden maiden itsenäisyyden tunnustanut vastoin kansainvälisiä periaatteita.

Mielestäni on nyt hyvin tärkeää, että juuri tässä Geneven prosessissa mahdollisesti luomalla jonkinlainen Kaukasian vakautusohjelma tai rauhansuunnitelma tähän itse ongelmaan kiinnitettäisiin huomiota, etsittäisiin Etelä-Ossetialle ja Abhasialle sellainen status, jossa voitaisiin rauhantila tällä alueella turvata ehkä ilman, että muodostettaisiin keinotekoisia valtioita tai että nämä alueet yhdistettäisiin käytännössä Venäjään, mikä ei myöskään ole toivottu lopputulos.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! En vändpunkt är nådd genom att ett allvarligt menat eldupphöravtal har ingåtts med ett ovillkorligt tillbakadragande av trupperna, som inte på något sätt får brytas med hänvisning till säkerhetsskäl som det brukar heta. Vi får inte tilllåta att konflikten trappas upp eller fortsätter mot ett tillstånd som övergår i en frusen konflikt. Observatörerna måste få fri rörlighet inom området. Inga restriktioner får förekomma. Rätten till fri rörlighet måste krävas eftersom den är en förutsättning för att EU:s humanitära insatser, flyktinghjälp och bistånd till återuppbyggnad ska bli verkningsfulla.

Detta är också det avgörande ögonblicket för att få i gång en dialog som leder till en slutlig lösning. Det är nu tillfället finns och viktigt är att EU står enat. Det är oundvikligt att i det här sammanhanget nämna avsaknaden av en effektiv FN-insats. Vi har all anledning att fundera över hur vi ska återskapa FN:s roll.

När det gäller Sydossetiens och Abchaziens framtida status är det också oundvikligt i sammanhanget att nämna att Saakashvili förra året besökte Åland för att bekanta sig med vår självstyrelse och demilitarisering. Även utrikesminister Bildt har i uttalanden under sommaren talat om Ålandslösningen. Vi glömmer lätt att vi har ett exempel på en internationell konfliktlösning i Finland. Här finns unika konfliktlösnings- och förtroendeskapande mekanismer värda att studera. Minsk-gruppen tog under Finlands ordförandetid de båda parterna i Nagorno- Karabachkonflikten till Åland, och jag uppmanar utrikesministern att fundera i samma banor.

Förändrar händelserna i Georgien vår syn på Finlands säkerhetssituation? Det anser jag inte att den gjort. Vi har kanske tidigare glömt att det ständigt finns potentiella konflikter inom regionen. Det är en verklighet vi alltid levt i. Det gäller att inte vara naiv och inte heller dra förhastade slutsatser med för långtgående beslut på basis av händelserna. Vi har bara fått en påminnelse om hur verkligheten runt omkring oss lätt kan utveckla sig. Däremot bör vi ta lärdom av det inträffade och inse att vi hela tiden ska ha en beredskap för konfliktlösningar. Vi ska satsa mer på civil krishantering (Puhemies: Förlåt, men 2 minuter är fulla!) och preventiva fredsinsatser.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin näihin suurlähettiläspäiviin liittyen. Siellä on kyse siis siitä, että suomalaiset lähettiläät käyvät kesällä yhteispalaverin pitämässä Suomessa, ja meillä on tapana se, että eri ministerit käyvät esittämässä siellä poliittiset kat-saukset, tilannekatsaukset, sektoreiltaan. Ne ovat useasti aika lailla poleemisia. Itsekin olen siellä joka kesä käynyt, puhun vapaasti, spekuloin aika paljon siitä, miltä asiat näyttävät, mitä eteen tulee, jotta lähettiläät saavat, voi sanoa, käsitystä siitä, mitä keskustelua käydään, ja tervetuloa myös opposition edustajat näille päiville, jos vain suurlähettiläillä aika riittää. Minusta olisi luonnollista, että myös opposition edustajat voivat valistaa lähettiläitä.

Meillähän on olemassa olevassa selonteossa ja oikeastaan kaikissa päätöksissä korostettu sitä, että Natoon liittyen meillä on jäsenyysmahdollisuus olemassa. Mitä se muuta oikeastaan tarkoittaa kuin sitä, että se on mahdollisuus, se on harkinnassa oleva asia, sitä ei ole poissuljettu, ja ei minusta pidä yksittäisiin sanamuotoihin liiaksi kiinnittää huomiota. On aika luonnollista myös, että puolustusministeri ennen budjettiriihtä, niin kuin aina muutkin ministerit, nostaa omia määräraha-asioita esille. Hallituksen linja näkyy sitten budjettiesityksessä.

Turvallisuuspoliittinen asemammehan elää jatkuvasti. Olemme aika hyvin ennakoineet kaikissa aikaisemmissa analyyseissä, että juuri tämän tyyppinen konflikti saattaa näillä jäätyneillä konfliktialueilla tapahtua. Näin nyt tapahtui, se realisoitui, ja se tietyllä tavalla nostaa sitä vakavuusastetta, ja tietysti maa ottaa huomioon sen, mitä myös reaalimaailmassa tapahtuu.

Abhasian ja Etelä-Ossetian tuleva status on erittäin vaikea kysymys varsinkin nyt sen jälkeen, kun pienen provosoinnin jälkeen Georgia teki hyökkäyksensä. Tällä hetkellä ainakin näin täältä sivusta katsoen näyttää siltä, että näiden kahden maakunnan väki tai sen selvä enemmistö ei oikein näe tulevaisuuttaan osana Georgiaa, ja se tulee tekemään tästä entistä vaikeamman asian. Siihen ei ole vastausta, ja näiden Genevessä alkavien kansainvälisten neuvottelujen pitää pureutua myös tähän.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Ensin: Mielestäni salissa vallitsi yksimielisyys siitä, että on erittäin hyvä asia, että EU:lla on ollut vahva rooli tässä. Kuten aikaisemmin totesin, nimenomaan EU tulee ottamaan johtoroolin, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun EU on mukana tämmöisessä laajemmassa, sanotaan, rauhanoperaatiossa Kaukasiassa, ja se oli minun mielestäni hieno asia.

Ed. Laukkanen kysyi ikään kuin parlamentaaristen takeiden perään mainiten tasavallan presidentin puhelut ja kirjeen, siis kaksi puhelua Medvedevin kanssa, joissa käsiteltiin kriisiä alkuvaiheessa. Yksi erityisesti keskittyi siihen, että Venäjä antaisi vihreätä valoa Etyjin sotilastarkkailijoille, ja se oli ikään kuin se painostus, joka loppujen lopuksi sitten johti siihen, että Venäjä Wienin neuvotteluissa hyväksyi neuvottelutuloksen. Sen takia tasavallan presidentin rooli tässä oli erittäin keskeinen. Sitten mitä tulee näihin kirjeisiin, niin ne olivat ikään kuin ennakkoilmoitus siitä, että Venäjä tulee tunnustamaan Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden. Ne olivat ne kaksi peruspointtia siitä.

Sitten on tietysti ollut aika, miten minä sen nyt sanoisin, vilkasta, ehkä hiukkasen poleemista, mutta myös raikasta keskustelua Natosta ja tulkinnoista. Minun täytyy myöntää, että kun olen itse lukenut, mitä omassa puheessani olen mukamas sanonut, niin piti oikein mennä takaisinpäin ja katsoa, ja totta kai minä kysyisin ehkä vastakysymyksen: mikä kohta tästä puheesta jollain tavalla ehdotti suoranaisesti Nato-jäsenyyttä tai meni option ulkopuolelle?

Ed. Tennilä, minä voin ihan lukaista tästä: "Entä Nato-jäsenyys? Oma ajatteluni lienee kaikkien tiedossa. En kuitenkaan missään nimessä ehdota hätiköityä liikkeellelähtöä, vaikka Nato-jäsenyyden harkinnalle onkin olemassa vahvat perusteet."

Ed. Tuomiojalle: "Nykylinjalla pärjätään toistaiseksi, kunhan muistetaan samalla pitää silmät auki ja suunnattuina eteenpäin."

Toinen pointti vielä Natosta, joka oli johtopäätösosiossa ihan lyhyesti: "Yhteistyötä sotilasliiton kanssa on syytä tiivistää muun muassa Nrf:n merkeissä. Jäsenyyttä on syytä harkita. Päätöksen aika ei kuitenkaan ole vielä käsillä."

Eli monella tavalla minä olen oikeastaan ihan samoilla linjoilla kuin Erkki Tuomioja. Sen totesin myös suurlähettiläspäivillä. Eli me emme voi vetää tästä Georgian kriisistä yhtäältä johtopäätöstä, että nyt avataan Nato-jäsenyyden ovi. Minun mielestäni se olisi hölmöä. Ja toisaalta ei voida myöskään sanoa, että nyt suljetaan Nato-ovi, vaan meillä on olemassa optio. Optio sisältää harkinnan, ja minun mielestäni sitä harkintaa ja pohdintaa Nato-keskustelusta pitää käydä. Suurlähettiläspuhe oli avoin juuri sen takia, että voimme käydä tätä avointa keskustelua, mutta käykäämme sitä myös siltä pohjalta, mitä puhe piti sisällään.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin annan kiitoksen Suomen ulkopoliittiselle johdolle tämän kriisin hoitamisessa, samoin tässä Etyjin puheenjohtajuuden roolissa enkä yhdy niihin äänenpainoihin ja siihen arvosteluun, mitä aivan tuolta äärimmäisestä vasemmistosta on tänään tullut. (Ed. Zyskowicz: Sehän osoitettiin juuri perusteettomaksi!) Minusta on myös hyvä, että käymme avointa keskustelua myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, eikä sitä pidä mielestäni hillitä.

Erityisen huolestuttavana olen tämän prosessin aikana pitänyt sitä Venäjän poliittisen johdon perustetta tuolle sotilaalliselle tunkeutumiselle, että Venäjä pyrkii suojelemaan oman maansa kansalaisia suvereenin naapurimaan kamaralla, ja tämä on kaikkien naapurimaiden kannalta hyvin periaatteellinen kannanotto. Toivon, että tästä perustelusta päästään Venäjän johdon kanssa jollakin foorumilla syvällisesti keskustelemaan.

Tänään uutiset ovat kertoneet, että Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan tarkkailijoille ei anneta kulkulupaa Georgiasta eroon pyrkiville alueille, ja Lavrov korostaa, että tarkkailijat voivat toimia vain Etelä-Ossetian ja Abhasian läheisyydessä mutta ei itse näillä kriisialueilla, ja kuitenkin pelkästään humanitäärisen avun ja jälleenrakentamisen käynnistämisen kannalta kansainvälisten tarkkailijoiden rooli olisi merkit-tävä. Jossain vaiheessahan puhuttiin jopa 100 000:sta maan sisäisestä pakolaisesta, ja kysynkin, miten arvioitte tarkkailijoiden mahdollisuuden päästä ihan tänne kriisin ydinalueille ja mikä on se todellinen humanitäärinen tilanne tällä hetkellä näillä vaikeilla alueilla.

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Kun Neuvostoliitto hajosi, monet tulevaisuudentutkijat, kuten Fukujama, sanoivat, että historia on loppu. Nyt tänä päivänä sanotaan, että historia on tullut takaisin. Kannattaa lukea esimerkiksi Robert Kaganin mainio kirja. Saman tyyppinen analyysi oli ulkoministeri Stubbilla: historia on tullut takaisin.

Se, mitä Suomessa nyt tarvitaan, on realistinen Venäjä-analyysi. Se on kerta kaikkiaan saatava aikaan. Tästähän puhuttiin aika paljon ennen vaaleja, mutta nyt vaikuttaa siltä, että tämmöistä analyysia ei tehdä, vaan ikään kuin tämä Venäjä-strategia, Venäjä-ohjelma, kuihtui joksikin "venäjän kieltä opiskeltava kouluissa enemmän". Se on sinänsä hyvä, mutta tarvitaan tämmöinen kunnon analyysi, jota nimenomaan ystävät voisivat tehdä, koska me olemme ystäviä, ja ystävätkin voisivat olla kriittisiä. Tämä on minusta erittäin tärkeä johtopäätös tästä.

Toinen tärkeä johtopäätös on se, mistä täällä on monta kertaa sanottu, että on äärettömän hieno asia, että Euroopan unioni on nyt osoittanut olevansa tärkeä kansainvälinen toimija. Seuraava puheenvuoro on ed. Soinilla. Kun ed. Soini aina sanoo, että missä EU, siellä ongelma, niin se on todellakin vaihtunut toisinpäin: missä ongelma, sinne tarvitaan Euroopan unioni. Euroopan unionin perustehtävä nimenomaan lähiympäristön vakauttajana on nyt noussut uuteen arvoon, ja Euroopan unionille tämä on erittäin tärkeää, koska nyt täytyy päästä irti tästä vanhasta kylmän sodan karttatulkinnasta, että on olemassa Venäjän ja EU:n väliin jäävä joku puskurivyöhyke tai joku etupiiri, ja näinhän ei ole.

Sen takia pätee se, mitä ulkoministeri sanoi, että naapuruuspolitiikkaa, Kaukasus-politiikkaa, unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia pitää vahventaa. Minusta meidän pitää vetää johtopäätöksiä tästä Georgian tilasta, mutta ei niin, että joku unioni tai Suomi alkaisi ikään kuin nöyryyttää ja eristää Venäjää. Pitää mennä ihan toisinpäin: integroida Venäjää eurooppalaiseen yhteistyöhön realistisella ja rehellisellä pohjalla.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mukava on puhua, kun ed. Jaakonsaarikin odottaa.

Tietenkin on syytä olla huolissaan, jos meidän rajanaapurimme on käynyt sotaa. Se on vastaus siihen, onko syytä olla huolissaan. Tietenkin on syytä olla huolissaan.

Sitten kun lähdetään siitä liikkeelle, mitä siellä tapahtui, ei Georgia hyökännyt Venäjälle vaan kapinallismaakuntaansa, Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Tämä on vakavaa, mutta tästä Suomen hallitus ja ulkopolitiikan toimijat ansaitsevat hyvät arvosanat. Ei ole hötkyilty. Ei ulkopolitiikassa pidä hötkyillä, eikä pidä hötkyillä EU:nkaan kanssa, ei pidä nuolaista vielä, ed. Jaakonsaari, ennen kuin tipahtaa. Yleensä nämä EU-projektit ovat menneet mäkeen. Tämä nyt on toistaiseksi jonkinmoisessa myötätuulessa. Ei EU:lla ole sotilaallista voimaa, ei siitä Suomen puolustukselle apua ole, ja Nato-optiokin on sanahelinää. Jos Suomen puolustuksesta puhutaan, niin omat puolustusvoimat, aluepuolustus ja riittävä resursointi, kertausharjoituksia, maamiinat ja näin, se lähtee tästä.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisessä politiikassa ja Suomen asemassa on syytä muistaa, että me emme ole eikä meidän pidä olla suurvaltakonfliktien välimaastossa ja osapuolena. Siinä voin antaa Kekkoselle tunnustusta. Se oli viisasta ulkopolitiikkaa, ja sillä linjalla pitää jatkaa. Se on hyvä linja. Me tarvitsemme realismia. Geopolitiikka on tullut uudestaan, ei se siitä miksikään poistu.

Sotilasliiton jäsenyys: Minä uskon niin, että eivät Venäjä ja USA toivottavasti koskaan ala sotaan keskenään, koska sehän on maailmanloppu, ja tähän perustan senkin, että ne neuvottelevat keskenään, niin kuin hyvä on, ja jos Suomi pystyy olemaan siinä auttamassa, lääkärinä, niin hyvä on. Mutta ei tämä minun EU-uskoani ole vienyt, mutta ei se ole kyllä sitä tuonutkaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Georgian presidentin Saakašvilin Etelä-Ossetiaan hyökkäyksellä käynnistämä sotaa johti Venäjän erittäin koviin vastatoimiin. Syntyneen kiistan aikana Suomen johto on toiminut mielestäni erittäin asiallisesti ja osaavasti. Arvostava arvioni koskee myös ulkoministeri Stubbin toimintaa Etyjin puheenjohtajana tulitaukosopimuksen aikaansaamiseksi käydyissä neuvotteluissa.

Myöhemmin te, ulkoministeri, ryhdyitte kuitenkin kokoomusagitaattoriksi ja nostitte juuri päättyneen sodan tilanteessa esille Nato-jäsenyyden, jota te edelleen puolustatte. Te haluatte ulkoistaa Suomen Venäjän-suhteiden hoidon Natolle ja sitä kautta USA:lle. Minä näen, että teidän tienne, teidän viitoittamanne linja, voisi johtaa Suomen hyvin vakavaan tilanteeseen, jopa vastakkainoloon Venäjän kanssa. Siihen tilanteeseen Suomea ei saa viedä. Kehotankin teitä — paljon te varmasti luette — lukemaan Paasikiveä, joka muistutti, että vaikka kaikki muu muuttuu, geopolitiikka ei muutu. (Eduskunnasta: Maantiede ei muutu!) — Maantiede ei muutu. Korjataan vielä, jos toinen tohtori tuosta neuvoo toista tohtoria tai minua. (Naurua)

Suomi kun on hoitanut itse suhteensa itänaapuriin, hyvin on pärjätty, ja tällä tiellä meidän pitää jatkaa. Tämä on ollut Suomen menestyksekäs ja ainoa oikeakin tie. Nato-kannattajat keksivät aina uusia perusteita. Ed. Zyskowiczin mukaan Nato olisi estänyt Saakašvilia hyökkäämästä. Te olette myös Suomen Nato-jäsenyyden kannalla, jos oikein muistan, niin kuin varmaan muistan. Ette kai te tarkoita, että tännekin tarvitaan Natoa pidättelemään Halosta ja Vanhasta?

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Muutama sana tästä puolustuksesta, kun se on tässä esille noussut. Haluan nyt painottaa ja alleviivata, että olen käyttänyt puheenvuoron puolustuksen rahoituksesta koskien tekeillä olevaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa ja todennut ennen kaikkea, että tämä vaalikausihan on resursoitu kehysmenettelyn puitteissa.

Olen puhunut siis selonteon ajankohdasta eli vuodesta 2010 eteenpäin ja todennut, että mikäli nykyinen suorituskyky halutaan säilyttää, joka siis koostuu koko maan puolustuksesta ja siitä, että kolmannes puolustusmenoista voidaan kohdistaa materiaalihankintoihin, jotta tämä nykyinen suorituskyky voidaan ylläpitää myös tulevaisuudessa, tarvitaan nykyrahoitustason lisäksi paitsi inflaatiokorotus myös 2 prosenttia lisää vuositasolla. Tuo 2 prosenttia on 50 miljoonaa euroa vuositasolla, siis ensi vaalikaudella käytännössä. Jotta asia suhteellistuisi, niin tämä 50 miljoonaa vuodessa on, jos sitä vertaa siihen, miten tämä nykyinen hallitus on resursoinut puolustuksen rahoitusta, alle puolet siitä. Tämä hallitus on jo tällä erää korottanut puolustuksen rahoitusta 423 miljoonalla eurolla reilussa vuodessa. Eli tämä puolustuksen rahoituksesta.

Valtioneuvosto varmasti pääsee omassa esityksessään sovintoon, ja eduskunta sitten viime kädessä tulee ratkaisemaan sen, säilytetäänkö nykyinen suorituskyky vai lähdetäänkö alenevalle tielle. Se on viime kädessä eduskunnan käsissä.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! On annettava täysi tunnustus hallitukselle toiminnasta tämän kriisin yhteydessä. Tässä yhteydessä on myös todettava se, että Euroopan unionin rooli on ollut tehokas ja Ranska puheenjohtajamaana on toiminut asiassa hyvin.

Sen sijaan eräistä johtopäätöksistä ja arvioista voidaan sitten esittää toisenlaisia näkökohtia. Tässä kiinnittäisin huomiota siihen, kun ulkoministeri totesi äskettäin puheenvuorossaan, että olemme unohtaneet nämä perinteiset uhat ja keskittyneet uusiin uhkiin, kun olemme turvallisuus-ympäristöä arvioineet. Mielestäni näin ei ole tapahtunut, vaan muun muassa vuoden 2004 selonteon yhteydessä todettiin uusien uhkien lisäksi tämä perinteinen sotilaallisen ympäristön tilanne, ja nyt kun parlamentaarinen seurantaryhmä sai valmiiksi juhannuksen jälkeisellä viikolla oman raporttinsa, tässä sama linja jatkuu.

Totesimme tässä raportissa muun muassa näin: "Venäjä ei muodosta Suomelle sotilaallista uhkaa. Samalla on kuitenkin huomioitava, että Venäjän kehitystä on vaikea arvioida keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Yllättävät jännitteet, jotka voivat liittyä esimerkiksi venäläisvähemmistöjen tilanteeseen esimerkiksi Baltian maissa tai niin sanottuihin jäätyneisiin konflikteihin Venäjän naapurimaissa, voivat kiristää kansainvälistä tilannetta, jolloin äärimmäisenä keinona voi olla Suomen lähialueella esimerkiksi sotilaallista painostusta."

Eli tämä asia otettiin huomioon myöskin sitten johtopäätöksissä, joissa lähtökohtana on ollut se, että Suomen pitää pitää yllä omaa puolustusta, huolehtia siitä, ja on nähty, että se puolustusratkaisu, johon olemme nojanneet — yleinen asevelvollisuus, koko Suomen alueen puolustaminen — on edelleenkin se, mikä on meidän Puolustusvoimien päätehtävä.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Korkeaoja otti melkein samat asiat esiin kuin minäkin ajattelin, koska täällä peräänkuulutettiin Venäjän seurantaa.

Tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen seurantaryhmä nosti Venäjän aika tärkeänä asialistalla esiin ja korosti siltä osin tilanteen arviointia, ja johtopäätös todella on, että meillä uhka ei ole lisääntynyt. Mutta juuri tuosta, että Venäjä kehittyy suurvaltana ja myöskin sotilaallisen voiman kehittäminen kuuluu siihen osana ja myöskin se voi käyttää voimaansa rajojen ulkopuolella, on vedettävä johtopäätökset.

Kokoomusryhmä tässä seurantaryhmässä nosti silloin esiin puolustusmäärärahojen kehittämisen tarpeet. Ne eivät tulleet Georgiasta vaan yleensä siitä, mihinkä myöskin puolustusministeri viittasi, ja sitä haluan painottaa, että siihen me joudumme jatkossa myöskin keskittymään, jotta me voimme pitää rakenteet. Meillä rakenteet ovat kunnossa. Me emme ole lähteneet Ruotsin tielle. Aivan oikeat johtopäätökset on tehty aikanaan, ja toivottavasti myöskin valmistelussa olevassa selonteossa asioita sitten tarkastellaan. Näillä nykyisillä periaatteilla mennään, mutta se edellyttää kyllä myöskin, että voimavaroihin on panostettava, koska sotilaalliset kriisit eivät ole poissuljettuja, joskin tietenkin muihinkin kriiseihin on varauduttava.

Itse Venäjä-ystävyysryhmän puheenjohtajana peräänkuulutan sekä mukanaoloa EU:n ja muiden yhteisöjen keskusteluissa Venäjän kanssa, mutta myös kahdenvälisten keskustelujen ja yhteydenpidon tärkeyttä, koska Venäjä on meille äärimmäisen tärkeä ja se on meille rajamaa ja se on suurvalta, ja silloin Venäjän-tuntemus, kaikki hyvät yhteydet ovat äärimmäisen tärkeitä myöskin tulevaisuudessa.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Mielestäni niihin johtopäätöksiin, joita ulkoministeri Stubb esitti, on ehdottomasti liitettävä myös YK-järjestelmän vahvistaminen tässä tilanteessa. Itse asiassa me niitämme tällä hetkellä sitä, mitä presidentti Ahtisaari Kosovossa kylvi. Silloin oli kysymys YK-järjestelmän sivuuttamisesta, ja myös tällä hetkellä on kysymys YK-järjestelmän sivuuttamisesta.

Ongelma tällä hetkellä on se, että todellakin tämä Nato-kysymys liittyy, ed. Zyskowicz, tähän Georgian tilanteeseen siten, että Naton laajentuminen selkeästi on tilannetta Kaukasuksella epävakauttava voima. Kansainvälisessä lehdistössä keskustellaan paljon siitä, mikä oli syy, miksi Saakašvili uskalsi hyökätä. Kuka rohkaisi Saakašvilia hyökkäämään? Näyttää siltä, että riippumatta vastauksesta aika monet tarkkailijat ovat sitä mieltä, että Saakašvili halusi hyökkäyksellään yhtenäistää Nato-maat tulevaisuudessa tukemaan Georgian Nato-jäsenyyttä. Nythän nimenomaan muutama Nato-maa kieltäytyy tästä Georgian jäsenyyden tukemisesta siksi, että Georgian presidentin politiikka on ollut ambivalenttia, epävakautta lisäävää, tällä alueella.

Eli ongelma on se, että samanaikaisesti kun Yhdysvaltain ulkoministeriö ja keskeiset Nato-maat yrittivät vaikuttaa Saakašviliin ja pitää hänet rauhallisena, että hän ei hyökkäisi, niin vaikuttaa siltä, että häntä samanaikaisesti myös rohkaistiin. Yhdysvaltain uuskonservatiivit eivät ole millään tavalla salanneet sitä, että heidän mielestään tämä konfrontaatio, yhteenotto, Venäjän kanssa nimenomaan palvelee Naton tulevaisuuden laajentamista. Oma käsitykseni on se, että Georgian kriisiä käytetään erinomaisesti ja erittäin laajasti hyväksi, ei vain Nato-keskustelijoiden piirissä Suomessa, vaan erityisesti Ukrainassa. Olin siellä viime viikolla, ja täytyy sanoa, että Ukrainassa Georgian kriisiä käytetään voimasuhteiden muuttamiseksi, Nato-jäsenyyden ajamiseksi.

Herra puhemies! Mielestäni ainoa johtopäätös on se, että YK-järjestelmää pitää tässä tilanteessa vahvistaa. Ja samalla täytyy sanoa, että kun Ahtisaari niin pahasti arvioi väärin Kosovon itsenäistymisen seuraukset — hänhän väitti, että Venäjä ei tule ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin (Puhemies: Olette runsaalla yliajalla!) — niin kannattaa varoittaa myös toisesta Ahtisaaren johtopäätöksestä eli Suomen Nato-jäsenyydestä.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Ed. Tennilälle täytyy muistuttaa, että taisi olla se alkuperäinen Dzhugashvili, joka suomalaisille totesi, että maantieteelle emme voi mitään. (Naurua)

Mutta vaikka mieli tekisi, niin en tässä yhteydessä puutu niihin päättömyyksiin, joita sisäpoliittisista motiiveista lähtien on tämän asian tiimoilla lausuttu liittyen Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan taikka ulkopolitiikan johtojärjestelmämme tilanteeseen jne. Sen sijaan pidän kyllä tärkeänä sitä, että Suomi oli EU:n puheenjohtajana hyvin aktiivinen heti alkuvaiheessa tämän asian tiimoilla. Tärkeää on kyllä sekin, että sellaisesta harhaisesta käsityksestä, että Ety-järjestö voisi olla pääroolissa alusta loppuun tämän kriisin hoidossa, on luovuttu. Sellainen vaikutelma syntyi joka tapauksessa alkuvaiheessa. Voi olla, että se johtui valtamedian sankarirooliva- rauksista ulkoministerille.

Mutta mitään vahinkoahan ei tapahtunut, vaikka tuo asiahan oikeastaan puhkesi kuplana jo silloin, kun Sarkozy rantautui Moskovan neuvottelupöytään. Mitään vahinkoa ei tapahtunut, EU on juuri se oikea väylä, jota edelleen kannattaa käyttää. Erityisesti on Suomellekin onni ja etu, että näin asia on.

Meidän opetuksemme tästä kriisistä tähän mennessä on ollut se, että valtapolitiikka ei ole kuollut, varsinkaan suurvaltapolitiikka. Ja sitten toinen opetus, johon ed. Soini viittasi, on se, että Suomen rooli sittenkin on vanhan kliseen mukaisesti enemmän lääkäri kuin tuomari. Mutta EU:lle tämä minusta on tärkeä asia sillä tavalla, että EU nyt ehkä ymmärtää yhtenäisyyden merkityksen, ja Venäjällekin tärkeä asia sillä tavalla, että se on myöskin voinut kokea riippuvuutensa muusta Euroopasta ja yhteistyöstä Euroopan unionin kanssa.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Ed. Räsänen esitti kysymyksen humanitaarisesta tilanteesta. Siihen haluan lyhyesti vastata.

Georgiassa on Etelä-Ossetiasta tulleita pakolaisia 15 000 arvioitten mukaan ja lisäksi Georgian sisäisiä pakolaisia on noin 50 000. Etelä-Ossetian sisältä ei ole saatu tuoreita tilanne- tai tarvearvioita. Pohjois-Ossetiassa pakolaisten huoltaminen on jo ohi.

Suomen hallitus on päättänyt tukea humanitaarista avustustoimintaa alueella aina miljoonaan euroon saakka. Tähän mennessä on irrotettu 600 000 kansainvälisen Punaisen Ristin ja maailman ruokaohjelman kautta. Vireillä on maksulupauskonferenssi, johon mekin varustaudumme osallistumaan. Tarvittaessa varaudumme antamaan enemmän kuin tähän mennessä on päätetty.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Etelä-Kaukasian ystävyysryhmän puheenjohtajana saanen kertoa kollegoille, että Georgian parlamentin varapuhemies George Tsereteli istuu täällä diplomaattilehterillä seuraamassa tätä keskustelua, koska hänen vierailunsa sattui juuri tähän keskustelun aikaan.

Haluaisin kiittää pääministeri Vanhasta siitä, että hän on niin selkeästi tuominnut suurvaltojen etupiiripolitiikan. Mielestäni myös Georgialla ja Ukrainalla on täysi oikeus itse määritellä paikkansa kansainvälisessä yhteisössä, aivan niin kuin Suomella. Se tarkoittaa sitä, että kun Georgia ja Ukraina ovat perimmältään syvästi eurooppalaisia valtioita, Euroopan unionilla olisi ollut jo tähän asti paljon suurempi velvollisuus tukea niiden tietä kohti Eurooppaa. Nyt sitten punnitaan se, pystyykö Euroopan unioni saamaan aikaan todellista naapuruuspolitiikkaa. Tämä idänpolitiikka on itse asiassa aivan uusi avaus. Ei siitä ole kovin monta kuukautta puhuttu.

Mielestäni keskustelut, mitä meillä on ollut ulkoministeri Stubbin ja pääministeri Vanhasen kanssa suuressa valiokunnassa, ovat olleet erinomaisia, koska niissä on hahmoteltu ajatusta, joka nyt on noussut laajalti esiin, että pitää saada aikaan tämmöinen Kaukasian vakauttamisprosessi Länsi-Balkanin tapaan. Ja sillä seudulla selvästi on tapahtumassa myönteisiäkin asioita. Turkin presidentti meni ensimmäistä kertaa Armeniaan katsomaan jalkapallo-ottelua viime viikonloppuna. Ehkäpä todellakin nyt alamme nähdä, että myös Turkki voi olla avainpeluri tällä alueella, tämän alueen vakauttamisessa.

Sitten kun nämä sitoumukset, joista on käyty Moskovassa neuvottelemassa viimeksi maanantaina EU:n toimesta, on toteutettu, on tietysti aika palata neuvottelupöytään myös Venäjän kanssa. Mielestäni on aikaisempaakin tarpeellisempaa, että Venäjän kanssa solmittavaan tulevaan yhteistyösopimukseen sisällytetään erillinen luku, jossa korostetaan kaikkien osapuolten kansainvälisiä velvoitteita ...

... YK:ssa, Etyjissä ja Euroopan neuvostossa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! EU:n prioriteetit YK:n 63. yleiskokoukselle on hyväksytty, ja EU pitää siinä tärkeänä suojeluvastuun periaatteen toteuttamista. Sen lisäksi EU korostaa tarvetta ottaa huomioon turvallisuusneuvostossa ja yleiskokouksessa vastuun väestön suojelemisessa kansanmurhilta, etnisiltä puhdistuksilta, sotarikoksilta sekä rikoksilta ihmiskuntaa vastaan. Kysyisinkin, miten tätä tällä hetkellä pystytään toteuttamaan. On nimittäin puhuttu Georgian kriisin osalta siitä, että Etelä-Ossetiassa on tapahtunut vähintään etnisiä puhdistuksia ja raiskauksia, ja kukaan ei ole tehnyt tai voinut tehdä mitään.

Arvoisa puhemies! Suomen tavoitteissa epävirallisessa ulkoministerikokouksessa 5.—6.9. oli muun muassa se, että YK:n mandaattiin nojautuva kansainvälinen operaatio olisi se kansainvälinen mekanismi, joka korvaisi venäläiset rauhanturvajoukot ymmärtääkseni Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Kysyisinkin, miten todennäköisenä oikeasti pidetään tätä ja millä aikataululla. Olen samaa mieltä, että tavoitteena on ilman muuta oltava pysyvä poliittinen ratkaisu Georgian konf-likteihin, ja kuten ulkoministeri viittasi, siellä on oltava mukana niin YK:n, Etyjin, EU:n, USA:n kuin Venäjänkin.

Oikeastaan vielä kolmantena asiana olisin todennut samaa, mihinkä ed. Korkeaoja jo aikaisemmin viittasi. Ainakin näin Karjalan evakkojen jälkeläisenä täytyy todeta, että eihän meillä koskaan ole uhkakuvista poistettu näitä perinteisiä uhkia, vaikkakaan niitä ei ole hirvittävän todennäköisinä viime aikoina nähty. Alueellinen puolustus, yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus ovat ihan hyviä periaatteita.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilä, te käytitte taannoisessa puheenvuorossanne termiä "kokoomusagitaattori". Te tiedätte varmaan paremmin kuin minä, että se on looginen mahdottomuus, kyseessä täytyy olla mielikuvitusolento. (Naurua)

Mutta asiaan. Minusta on erittäin hieno asia, että on tarjoutunut mahdollisuus tämmöiseen ajankohtaiskeskusteluun, ja ikään kuin haluaisin jatkaa asian kehittelyä siitä näkökulmasta, olisiko mahdollista tämän vaalikausittain annettavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lisäksi, mikä on mielestäni toiminut hyvin, saada aikaan käytäntö, jolloin täällä eduskunnassa täysistunnossa voitaisiin käydä keskustelua Suomen turvallisuusympäristöön liittyvistä asioista, puhua siitä kehityksestä ja niistä mahdollisista uhkista, joita siinä esiintyy. Minulla ei aivan valmista konseptia ole, mutta joku tämmöinen kevennetty ja nopeutettu selontekomenettely voisi tässä suhteessa toimia hyvin. Jätän tämän ajatuksen muun muassa pääministerille jalostettavaksi.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! On minustakin erittäin hyvä, että tällainen ajankohtaiskeskustelu näin vakavasta asiasta käydään. Kun olen näitä puheenvuoroja kuunnellut, niin olen kyllä jonkin verran ihmetellyt, miten on mahdollista, että me olemme Suomessa pääs- seet yksimielisyyteen turvallisuuspolitiikastamme. On äärettömän tärkeää, että olemme yksimielisiä, ei siinä oppositio—hallitus-asetelmalla saisi olla mitään merkitystä. Pidän pahana sitä, että tämmöisiä tärkeitä esityksiä, mitä on nyt tässäkin salissa tänä päivänä tehty, tyrmätään välittömästi. Olen sitä mieltä, että kannattaa todella vakavasti miettiä sitä, mitä ed. Zyskowicz kysyi, olisiko Saakašvili hyökännyt oman maan kaupunkiin, jos Georgia olisi ollut Naton jäsen. Kyllä minä luulen, että ei olisi hyökännyt. On myöskin yhtä tärkeää miettiä ja analysoida, olisiko Venäjä hyökännyt Georgiaan, jos Georgia olisi ollut Naton jäsen. Kyllä näillä kysymyksillä on merkitystä ja vastauksilla on myöskin merkitystä sille, minkä tien me valitsemme.

Tosiasia on se, että kylmä sota on palannut Eurooppaan, sitä ei kukaan voi kieltää. Nato päättää sijoittaa ohjuksia Puolaan ja Tšekinmaahan. Tämä ärsyttää Venäjää. Venäjä puhuu aika suurella suulla: Me emme pelkää mitään, meillä on kaikki resurssit puolustaa venäläisiä riippumatta siitä, missä he ovat. Tämä on aika kovaa puhetta.

Meidän tulee valita se linja, joka on Suomen turvallisuuden kannalta kaikkein tärkein. En tiedä, siteerasivatko lehdet pääministeriä oikein, kun hän tämän sodan ensimmäisinä päivinä totesi, että olisi hullua ajatella, ettei näillä tapahtumilla olisi vaikutusta Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Minä olen samaa mieltä: Olisi hullua ajatella, ettei tämä vaikuttaisi ollenkaan siihen, mitä ratkaisuja, mitä linjapäätöksiä, mitä yksityiskohtia (Puhemies: Kello on kovin paljon jälleen!) me teemme turvallisuuspolitiikan sisällä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vaan kysymykseen siitä, voitaisiinko selontekojen rinnalla käydä muutoin aina ajankohtaista keskustelua turvallisuuspoliittisesta asemasta: Totta kai voidaan, ja pitääkö, siihen varmaan löytyy myös luontevat menetelmät. Ja näin sanoessani haluan myös korostaa sitä, että ei tämä meidän selontekomenettelymme ole turvallisuuspoliittisen ympäristöanalyysin osalta muuta kuin sen hetken arvio, joka tietysti tehdään erittäin huolella. Jos luetaan neljän vuoden takainen ja kahdeksan vuoden takainen analyysi, niin aika hyvin on pystytty ennakoimaan. Myös tämän nyt nähdyn kriisin kaltainen kehityskulku siellä on hyvin nähty, ja me olemme sinällään tähän mahdollisuuteen varautuneet itse. Mutta tietysti kun se realisoituu tällaisena, niin nyt taas on aika päivittää tätä, mutta turvallisuuspolitiikkaa ja -analyysiä pitää pystyä aina tekemään ajassa, ja selonteon suurin merkitys on siinä, että siinä yritetään saada laaja poliittinen kenttä semmoisella noin 10 vuoden perspektiivillä sitoutumaan puolustuksen kehittämiseen johdonmukaisella tavalla. Mutta ei se mikään ulkopolitiikan — mitä termiä nyt voisi käyttää — oppikirja ole, jossa olisi neljä vuotta eteenpäin kaikki asiat sanottu. Näin ei tietenkään ole.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Jos saanen vastata, yritän vastata melkeinpä kaikkiin kysymyksiin.

Ensimmäinen oli ed. Räsäsen kysymys tarkkailijoista, ovatko he päässeet sisään. Meillä on ollut 68 tarkkailumissiota 23.8.—4.9., ja näistä kahdessa on päästy sisään sille turvavyöhykkeelle, joka on Etelä-Ossetian ja Abhasian alapuolella. Etelä-Ossetiaan ei ole vielä päästy, ja se on se suurin ongelma, kuten myös moni tässä aikaisemmin totesi. Sen eteen me teemme työtä.

Sitten ed. Jaakonsaari ja oikeastaan ed. Kalliomäki, te olette täysin oikeassa. Siis Etyjin rooli oli tässä alkuvaiheessa, ja me olemme todellakin yrittäneet ikään kun puhua siitä Etyjin roolista tukijana EU:lle. Ja se Ety-pallo on ikään kuin siirtynyt nyt EU:n suuntaan. Etyjillä oli infrastruktuuri, jolla se pystyi toimimaan alueella sotilastarkkailijoittensa avulla, ja oli hienoa, että me saimme Etyjin puheenjohtajamaana olla mukana siinä alkuperäisessä suunnitelmassa, ja ehkä sitten parempi, ettemme olleet siinä lopullisessa. Mutta EU ottaa nyt sen johtoroolin ja hyvä niin.

Ed. Tennilälle ja oikeastaan ed. Nepposelle myös, jotka molemmat puhuivat siitä, mitä kautta hoidetaan Venäjä-suhteet: Siis Naton kautta ei koskaan, se on ilman muuta selvää. Ehkä se kysymys, mikä sitten tulee, on se, mikä on meidän Venäjä-politiikkamme, pitääkö sitä osittain hoitaa EU:n kautta. Tähän ehkä vastaus on kyllä. On hirveän tärkeätä, että me olemme osa suurempaa kokonaisuutta, mutta totta kai bilateraalisuhteille jätetään tilaa.

Ed. Soinin puheenvuorosta minä olin melkein aistivani EU-myönteisyyttä, mutta en ihan vielä niin pitkälle tässä vaiheessa päässyt.

Ed. Laaksolle, joka ei ole enää salissa, toteaisin vaan ihan lyhyesti, että YK oli itse asiassa keskeisesti mukana Kosovossa. Siis Kosovon statuksestahan neuvoteltiin YK:n mandaatilla 8 vuotta, joista Ahtisaari oli suurimman osan mukana. Eli tämä oli vahva YK-prosessi.

Ed. Hautalalle: Turkille keskeinen rooli, kyllä. Ja itse asiassa me tapasimme Avignonissa epävirallisessa ulkoministerikokouksessa viikonloppuna Ali Babacanin, ja Turkilla on suunnitelma Kaukasian vakauttamiseksi. Minä luulen, että pitkässä juoksussa tämä tulee myös auttamaan heidän pyrkimyksiään kohti EU-jäsenyyttä.

Sitten vielä kaksi viimeistä kommenttia.

Ensimmäinen liittyy etnisiin puhdistuksiin ja ed. Komiin. Minä näin henkilökohtaisesti toisella matkallani Goriin etnisen puhdistuksen — kuunteleeko ed. Komi — eli Venäjän hätäministeriön joukot toivat kaksi rekkalastillista georgialaisia Etelä-Ossetiasta kaupungista tai kylästä nimeltä Heiti. Kylä oli poltettu. Näiden henkilöiden keski-ikä, sanoisin, oli noin 75—80, ja me saimme ikään kuin nämä joukot rysän päältä kiinni, jos tällaista sanontaa voidaan käyttää. Se ei ollut niin sanotusti kivaa katsottavaa. Eli etnistä puhdistusta on tapahtunut, ja se pitää tarkasti katsoa. Minä myös kehottaisin kaikkia menemään takaisin Helsingin päätösasiakirjaan Etyk 1975. Siinä huomaa, miten monta perusrikkomusta tässä konfliktissa on tapahtunut.

Saanko, arvoisa puhemies, sanoa viimeisen sanan vielä, ja se on se, että nyt tässä jatkoprosessissa ...

Minä yritän sanoa lyhyesti, anteeksi. — Lyhyesti: Nyt tässä jatkossa on hirveän tärkeätä, että kaikki kansainväliset järjestöt ovat mukana tässä, että ei lähdetä isojen maiden ohjaamaan tulitauko- tai rauhanprosessiin, jota siis ohjaisivat ainoastaan Ranska, Saksa, Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä. Sen takia on keskeistä, että EU, Etyj, YK, myös Euroopan neuvosto ovat mukana tässä koko prosessissa, ja se on myös meidän pienten maiden intressi.