Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Viime vuonna noin joka sadas auto joutui pitkäkyntisten kohteeksi. Autoja varastettiin tai yritettiin varastaa pelkästään Espoon alueella 1 024 kertaa. Ei ihme, että sekä ihmiset että vakuutusyhtiöt ovat täysin kyllästyneitä tilanteeseen. Usein varastettua autoa on käytetty muun rikoksen suorittamiseen, esimerkiksi huumekauppaan. Noin 80 prosentilla ajoneuvorikoksiin syyllistyneistä onkin merkintöjä huumausainerikoksista. Autovaras on usein päihtynyt tai hurjastelee muuten vain liikenteessä vaarantaen muiden tielle sattuvien hengen.

Tällä hetkellä autovarkaat pääsevät kuitenkin kuin koira veräjästä. Rikoslain uudistuksen jälkeen vuodesta 91 suurin osa autovarkauksista on tuomittu luvattomina käyttöinä. Rangaistukset ovat olleet mitäänsanomattomia. Suomen rikoslaki määrittelee autovarkauden luvattomaksi käytöksi, ja myös tuomiot annetaan luvattomasta käytöstä, ei varkaudesta. Tuomiot vaihtelevat luvattomasta käytöstä sakoista enintään yhden vuoden vankeuteen ja törkeästä luvattomasta käytöstä enintään kahden vuoden vankeuteen.

Vuosina 91—92 oli lähes koominen tilanne. Moottoriajoneuvon luvattoman käytön maksimirangaistus oli niin lievä, että pakkokeinolaki ei antanut poliisille edes mahdollisuutta pidätykseen. Tämä johti siihen, että pidätyksen sijasta poliisi saattoi vain toivottaa verekseltä tavatulle lainaajalle turvallista matkaa. Onneksi edes pakkokeinolaki saatiin korjattua vuonna 92. Nyt hallituksen esityksessä ehdotetaan myös pakkokeinolakiin muutosta, jolla annettaisiin jokamiehenoikeus pidättää ja tehdä henkilön tarkistus, jos tekijää voidaan epäillä moottoriajoneuvon käyttövarkaudesta.

Arvoisa puhemies! Rikoslain nimike "luvaton käyttöönotto" on hämärtänyt käsitystä oikeasta ja väärästä ehkä kaikkein eniten, mitä meidän laissamme on. Sen määritelmä, auton luvaton käyttö, tarkoittaa itse asiassa autovarkautta. Varkaus on kuitenkin aivan eri asia kuin luvaton käyttöönotto, joka helposti mielletään lainaamiseksi lupaa kysymättä. Autojen ammattimainen varastaminen ei ole kuitenkaan lainaamista lupaa kysymättä vaan hyvin vakava omaisuusrikos.

Lakitekninen saivartelu sotii suomalaisten oikeustajua vastaan, ja tästä on jo noussut melkein kansanliike. Siksi otin ennen viime eduskuntavaaleja ajettavakseni muutoksen rikoslakiin. Esitin, että auton luvaton käyttöönotto muutettaisiin tuomittavaksi rikoslain varkauspykälän mukaan, ja tein asiasta lakialoitteen, jonka yli 100 edustajaa allekirjoitti, kiitos siitä. Kiitän myös lakivaliokuntaa, joka vei asian ministeriöön eteenpäin. Kiitän ministeri Johannes Koskista siitä, että hän ymmärsi asian vakavuuden ja kansalaisten tahdon ja ryhtyi valmistelemaan lakimuutosta. Erityisen huomion ansaitsee Liikennevakuutuskeskuksen Ari Huhtinen, jonka aloitteellisuus ja aktiivisuus on ollut oleellista tämän asian eteenpäinviemisessä.

Autovarkauksiin piti puuttua myös siksi, että moottoriajoneuvon luvaton käyttö on tyypillistä nuorisorikollisuutta. Autovarkaus on usein alku pitkälle rikoskierteelle, joka pitäisi katkaista jo heti alkuunsa. Viime vuosikymmenen lopulta peräisin olevien tietojen mukaan luvattomaan käyttöön syyllisiksi epäillyistä kolmannes oli alle 18-vuotiaita ja puolet oli alle 20-vuotiaita.

Arvoisa puhemies! Onneksi asiaan on nyt tulossa konkreettisia parannuksia ja autovarkaat tulevat vihdoin saamaan tiukempia rangaistuksia. Hallituksen esitys rikoslain muutokseksi luo uuden rikosnimikkeen, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, joka koskee kaikkia moottorikäyttöisiä ajoneuvoja. Uusi nimike on kieltämättä keinotekoinen. Tiedän, ettei siihen ole oltu kovinkaan tyytyväisiä. Tärkeintä kuitenkin on, että rangaistukset kovenevat ja rangaistusasteikko tulee samaksi kuin varkauksissa. Uusi rikosnimike vastaa myös paremmin teon yleistä paheksuttavuutta. Sen tarkoitus on osoittaa yhteiskunnan nykyistä ankarampaa suhtautumista rikollisuuteen, jota yleisessä kielenkäytössä tullaan varmasti jatkossakin nimittämään autovarkaudeksi. Lain voimaantulon jälkeen moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta voitaisiin tuomita sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi ja kuusi kuukautta.

Parannuksena aikaisempaan tekijän kiinniotto ja rankaiseminen eivät enää riippuisi uhrin aktiivisuudesta. Rikoksen normaali ja törkeä muoto olisivat virallisen syytteen alaisia eivätkä asianomistajarikoksia. Myös käyttövarkauden yritys olisi rangaistava. Pelkkä yritys käynnistää auto, vaikkapa työntää auto pois paikalta, täyttäisi rikoksen tunnusmerkit. Auton lukon murtaminen, auton käynnistämiseen liittyvät vauriot ja esimerkiksi polttoaineen kulutus tulkittaisiin sisältyvän moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen. Sen sijaan sellaiset vahingot kuten verhoilun turmeleminen tai autostereoiden anastaminen, jotka eivät ole suoraan yhteydessä käyttövarkauden toteuttamiseen, tuomittaisiin erillisinä vahingonteko- tai varkausrikoksina.

Arvoisa puhemies! On tarvittu melkoinen määrä turmeltuja autoja ja autonomistajien harmia, että on päästy korjaamaan virheelliseksi tunnettua lakia. On hienoa, että nyt on siihen päästy monien vuosien ja monien yritysten jälkeen.

Mauri Salo /kesk:

Herra puhemies! Moottoriajoneuvon luvaton käyttöönotto on ollut monta vuotta kansanhuvi. Autovarkaudet ovat lisääntyneet 1990-luvun aikana hyvin merkittävästi. 1990 auton luvattomia käyttöönottoja oli 18 233, kun niitä vastaavasti 1999 oli 30 336. Tämä kertoo karua kieltä siitä, kuinka auton luvattomasta käyttöönotosta on tullut eräänlainen muoti-ilmiö. Nyt kun kansan tahdon mukaisesti hallitus on tuonut lakiesityksen lain muuttamiseksi, ollaan menossa askel parempaan suuntaan.

Nuoret ja erityisesti ongelmaiset, huumausaineiden käyttäjät, ovat olleet viime aikoina hyvin paljon julkisuudessa. Tämä on osaltaan saanut aikaan kansalaismielipiteen, että jotain on pakko tehdä. Osa varsinaisista luvattomista käyttöönotoista on ajelua niin kauan kuin polttoaine riittää, ja sitten ajoneuvo hylätään. Osa varastetaan auton edelleen myymistä varten tai paloiteltavaksi ja edelleen varaosina myytäväksi.

Tänä päivänä kuitenkin moni ajoneuvo päätyy rikollisen toiminnan apuvälineeksi. Kuljetetaan huumeita, käydään murtopaikoilla, ja jotta jäljet voitaisiin mahdollisimman tarkasti hävittää, nämä autot usein poltetaan tai yritetään hukuttaa järveen tai mereen. Nämä ovat tietenkin myös omistajalle hyvin traagisia hetkiä, kun herää siihen, että oma ajoneuvo on hävinnyt ja monen päivän suunnitelmat menevät pieleen, työmatkoja ei kyetä toteuttamaan. Tästä tulee tietynlainen yhteiskunnan velvollisuus toimia näissä asioissa aktiivisesti, jotta tällaisiin tilanteisiin ei toistuvasti jouduttaisi.

On sattuman oikkuja kenties se, että joiltakin on varastettu auto pari kolmekin kertaa saman vuoden aikana. Riippuu tietenkin vähän siitä, missä osassa kaupunkia asustaa ja minkä merkkinen auto on, onko auto murtoherkkä vai ei. Mielestäni jo auton, jonka avaimet ovat virtalukossa, varastaminen huoltoaseman pihalta on rikos, josta on seurattava todellinen rangaistus, puhumattakaan siitä, että auto murretaan, väkivalloin käynnistetään ja sitten käytön jälkeen tuhotaan. Tämä on erityisesti tuomittava teko, ja tästä on saatava todellinen rangaistus. Sakko on rangaistus, mutta tässä tapauksessa riittämätön.

Yksitoista vuotta sitten samasta rikoksesta oli alin rangaistus kuusi kuukautta vankeutta. Autoja ei ollut niin paljon, mutta ei ollut myöskään autovarkauksia. Kuri ja järjestys voidaan palauttaa tiedostettavan rangaistuksen myötä. Siksi ehdotan, että lakiehdotuksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä laki saa sen muodon, joka on vastalauseessa 1, jossa perusteluna on toteamus, että hallituksen esityksessä on hyvää se, että rangaistuksen yläraja ehdotetaan korotettavaksi yhdestä vuodesta yhteen vuoteen kuuteen kuukauteen vankeutta.

Käytännössä tulee kuitenkin käymään niin, että tuomioistuimet eivät muuta rangaistuskäytäntöään, koska alarajana säilyy edelleen pelkkä sakkorangaistus. Tämän vuoksi rangaistuksen tulisi olla pelkästään vankeutta enintään yksi vuosi kuusi kuukautta, jolloin alaraja olisi vähintään 14 päivää vankeutta. Tällaisella rangaistuksella olisi ennalta ehkäisevä vaikutus.

Vastalauseessa tarkoitettu vankeusrangaistus voidaan antaa ehdollisena tai muuttaa nuorisovankeudeksi tai yhdyskuntapalveluksi ja todella lievissä tapauksissa voidaan soveltaa 9 c §:ää, jolloin rangaistuksena on pelkkä sakko. Edellä mainitun vuoksi 9 a §:stä tulee poistaa sanat "sakkoon tai".

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että valiokunnan mietintöön sisältyvän 1. lakiehdotuksen 28 luvun 9 a §:n "Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus" 1 momentti hyväksytään muutettuna seuraavasti: "Joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen moottorikäyttöisen kulkuneuvon, on tuomittava moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi." Tällä muutoksella tämä hallituksen sinänsä hyvä esitys saa juuri sen muodon, mikä vastaa tänä päivänä kansalaisten oikeustajua.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua vähän ihmetyttää itse asiassa näissä kummassakin kahdessa edellisessä puheenvuorossa se, että näyttää olevan sellainen henki, että pelkästään rangaistuksilla nyt ratkaistaan tämä kiistämättä iso ongelma. Kumpikaan edellisistä puhujista ei juurikaan keskittynyt siihen, millä tavoin puututaan itse syyhyn, siihen, miksi tällaisia rikoksia nuoremme tekevät, vaan ainoastaan siihen seuraukseen eli pelkästään siihen, millä tavalla rangaistuksia nyt voidaan koventaa ja sitä kautta tämä ongelma ratkaista. Itse en usko tähän.

Ed. Mauri Salo totesi, että on niin traagista, kun se auto varastetaan. Traagista on myös se, että ne varkaat, nuoret, joskus jopa lapset, ovat jonkun lapsia, joilla on ongelmia. Heitä pitää auttaa. Aina se ongelma ei ratkea pelkästään häkkiä heilauttamalla. Siksi minusta (Puhemies koputtaa) onkin erittäin hyvä, että mietinnössä otetaan nuorisoseuraamusjärjestelmään positiivisesti kantaa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huovinen kysyi, eikö muita keinoja olisi. Kun ei ole! Tilanne on se, että rangaistuksia ei ole saatu lainkaan ja kuitenkin teko itsessään on kurja ja aiheuttaa kovia taloudellisia ongelmia perheille.

Vastalauseessa 1 pelätään sitä, että tuomioistuimet eivät muuta rangaistuskäytäntöään, koska alaraja on edelleen pelkkä sakkorangaistus. Haluaisin kysyä ministeriltä, onko näin. Toteutuuko tämä pelko vai tulevatko tuomioistuimet muuttamaan käytäntöään, mikä olisi yksi lain tarkoitus?

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ehkä saman tien muutama muukin kommentti.

Tässä ennen kaikkea haetaan oikeudenmukaista suhdetta teon, sen tuomittavuuden ja rangaistuksen välille. Nämä törkeimmät luvattomat käytöt aiheuttavat liikenteessä turvattomuutta ja aiheuttavat suuria henkilövahinkoja ja niiden uhkaa. Hyvin vaikea on erottaa, kenellä auton anastajalla on tarkoitus pysyvästi viedä auto, siis syyllistyä perinteiseen varkauteen, ja kuka vain ottaa auton ajettavakseen, kuka taas näistä palauttaakseen sen siististi tien varteen ja kuka taas polttaakseen ja tuhotakseen auton ajelun päätteeksi. Tämän takia käyttövarkauden pitää olla rangaistusasteikoltaan rinnastettu varkauteen. Tässä mielessä lakivaliokunta on myös hyväksynyt nähdäkseni aivan oikein tuon hallituksen esityksen linjan.

Auton käyttövarkaus myös terminä kuvaa paremmin sitä tekoa, johon henkilö syyllistyy. Koko 90-luvun on aika turhaa keskustelua käyty siitä, kuinka lievästi rangaistavaa luvaton käyttö on, johtuen siitä, että se jo terminä antaa väärän kuvan teon moitittavuudesta.

Myös muissa Pohjoismaissa on tämän käyttövarkauden tapainen nimike otettu lakitekstiin. Sillä lailla myös tämä teon tuomittavuus ja moitittavuus suhteessa perinteisiin varkausrikoksiin tulee selvemmin näkyviin.

Ed. Vahasalon kysymykseen siitä, miten rangaistusmaksimin nostaminen vaikuttaa käytettyihin rangaistuksiin, totean, että rikosoikeuden yleisten oppien mukainen vastauslinja on se, että sen pitää näkyä, koska vallitseva rangaistustasohan haetaan oikeastaan murto-osana siitä rangaistusmaksimista, maksimin ja minimin välistä. Tähän yleiseen latitudiin, tasoon, pitää vaikuttaa sen, että rangaistusmaksimi kasvaa, kuinka paljon, sehän tietysti jää oikeuskäytännössä nähtäväksi, mutta siinäkin varmasti nyt haetaan enemmän johtoa siitä, mitä vastaavan omaisuusarvon anastamisesta varkausrikoksena tuomitaan, eikä pelkästään katsota sitä, mitä tähän saakka on luvattomasta käytöstä tuomittu.

Ed. Huovinen viittasi aivan oikein siihen, että tarvitaan monen tyyppisiä toimia. Tehokkainta ajoneuvorikollisuutta vastaan on ollut oikeastaan se valvonta, jota esimerkiksi pysäköintialueille on kohdennettu. Usein on kysymys tietystä aika pienestä henkilöpiiristä, joka tekee kymmeniä ajoneuvovarkauksia tai käyttövarkauksia. Tällaiseen toimintaan puuttuminen kohdennetusti poliisitoimin ehkäisee tehokkaasti rikoksia. Kun muutama tekijä saadaan kiinni, paikkakunnalla käyttövarkaudet, luvattomat käytöt, saattavat pudota murto-osaan aiemmista luvuista. Törkeimmissä tapauksissa, joissa on kyse vapausrangaistukseen tuomitsemisesta, tarvitaan myös rangaistuksen aikana tehokkaita hoito-ohjelmia, joilla sairaalloisesta taipumuksesta pyritään eroon. Useinhan siihen liittyy päihteiden väärinkäyttöä. Jo päihdeongelmaan puuttuminen, terveempien elämäntapojen juurruttaminen ja normaaliin elämänrytmiin sijoittuminen vievät pohjaa toistuvalta ajoneuvorikollisuudelta.

Tämä on vain yksi osatekijä mutta tärkeä osoittamaan, miten moitittavaa ajoneuvojen varastaminen on, ja se osaltaan toivottavasti kannustaa yhteiskuntaa myös ennalta ehkäisevään laajaan rikoksentorjuntatyöhön myös ajoneuvorikollisuuden osalta.

Raimo Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin toteamus nimenomaan poliisien voimavarojen oikeasta kohdentamisesta ja tekijän kiinni saamisesta pitää täysin paikkansa. Jos saadaan muutama tekijä joltakin alueelta kiinni, varkaudet putoavat oleellisesti.

Arvoisa puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron ed. Huovisen puheenvuoron johdosta, jossa hän viittasi ed. Salon puheenvuoroon nimenomaan tästä traagisuudesta. Se on sanahelinää mielestäni. Traagista voi moni muukin asia olla, mutta eräs asia, joka siihen liittyy, on se, että vaikka auto saadaan takaisin, aina tulee taloudellisia vahinkoja, kun sinne murtaudutaan. Vaikka on minkälaiset vakuutukset, niissä on omavastuu. Jos auto tuhotaan, poltetaan, niin kuin ministeri totesi, silloin vahinko on vielä suurempi. Kun tekijöitä ei yleensä saada kiinni, se jää asianomistajan vahingoksi, ja jos saadaan kiinni, harvemmin enää saadaan korvauksia perittyä. Siinä on monta seikkaa joka tapauksessa.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan halusin vain käyttää puheenvuoron sanoakseni, että en missään nimessä halua vähätellä tätä ongelmaa. Sanoin nimenomaan, että kiistatta tämä on suuri ongelma. Mutta nämä kaksi käytettyä puheenvuoroa minusta väheksyivät sitä työtä, mitä myös pitää tehdä. Täytyy myös kiinnittää huomiota siihen, miten meidän nuoremme saavat sellaisia harrastusmahdollisuuksia, että tämän tyyppinen harrastustoiminta voitaisiin kitkeä sitä kautta. En usko tähän, että häkkiä heilauttamalla nämä ongelmat ratkaistaan. Ed. Vahasalo äskeisessä puheenvuorossaan sanoi, että ei ole muita keinoja. Minusta muita keinoja on, ja niitä pitää hyödyntää. Pelkällä häkinheilutuksella tästä ongelmasta ei selvitä.

Mauri  Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Huoviselle: Kyllä vastuu tietenkin lapsista ja nuorista on kodilla, ja siltä osin mitä ei koti kykene tekemään, vastuu on siirretty osittain koululle. Mutta kyllä tässä tietenkin tulee ottaa huomioon myös se, että nämä, jotka syyllistyvät auton luvattomaan käyttöön, ovat sen ikäisiä, että heillä itselläänkin pitää olla harkintakykyä ja nimenomaan tietoisuus siitä, että siitä saa kunnon rangaistuksen. Tänä päivänä se on nuorten huvi. Tänä päivänä lyödään vetoa siitä, kuka eniten varastaa autoja. Nuorisorangaistus, jossa pistetään siivoamaan töhrittyjä seiniä tarkan kurin alaisuudessa, on palauttamista normaalijärjestykseen. Ei sakko näitä ihmisiä pidä kapealla tiellä.

Raija  Vahasalo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huoviselle: Ennalta ehkäisevä toiminta on tärkeätä, mutta se on ihan eri juttu. Pitää olla sekä että, pitää olla ennalta ehkäisevää työtä mutta myös rangaistuksia. Sanktiopuoltakin pitää kehittää. Autovarkaus nykyään ei ole pelkästään nuorison huviajelua vaan se on ammattimaistunut. Se on täysin erilainen luonteeltaankin kuin tähän asti. Sen takia nykylainsäädäntö on vanhentunut verrattuna tekoon, rikokseen, miksi se on nykyisin kehittynyt.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen tähän lakiesitykseen. Esitys auton luvattoman käyttöönoton muuttamisesta varkaudeksi oli ensimmäisiä valtiopäivätoimiani lokakuussa 1999. Silloin sen allekirjoitti 15 muuta edustajaa. Seuraavana vuonna kolme kollegaa teki saman esityksen ja allekirjoittajia oli jo yli 100. Näiden aloitteiden ansiosta hallitus on puuttunut asiaan ja tuonut esityksensä. Tällä lailla annetaan nyt selkeä viesti siitä, että kyseessä on varkaus ja toisen omaisuuteen kajoaminen. Sillä tulee varmasti olemaan myönteinen vaikutus rikostilastoihin.

Tästä laista on tullut käytännön toteutukseltaan kylläkin tarpeettoman mutkikas, mutta se on oikeaan suuntaan etenevä laki. Sen takia sitä on helppo kannattaa.

Kari  Myllyniemi  /kesk:

Herra puhemies! Toki tämä hallituksen esitys on ihan hyvään ja oikeaan suuntaan menossa ottaen huomioon todellakin, että rangaistuksen yläraja nostetaan vuodesta puoleentoista vuoteen. Mutta epäilen suuresti kuitenkin, tuleeko se aiheuttamaan oikeuslaitoksessa merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi törkeästä pahoinpitelystä kymmenet vuodet oli rangaistuksen alarajana kuusi kuukautta vankeutta ja yläraja kymmenen vuotta, mutta siitä huolimatta tuomioistuimet käyttivät aina alarajaa. Se oli vuosi, vuosi ja kaksi kuukautta. Nyt kun alaraja nostettiin yhteen vuoteen, rangaistukset nousivat sen mukaisesti.

Tämä esitys on muuten hyvä ja tuo nimikekin saattaa olla aivan hyvä, mutta todellakin olisi pitänyt tehdä sillä tavalla, että alarajana olisi ollut vankeutta vaikka 14 päivää. Sehän todellakin voidaan muuttaa ehdolliseksi ja yhdyskuntapalveluksi ja nuorisorangaistukseksi.

Ministeri on valitettavasti poistunut. Hän sanoi, että tällä halutaan rinnastaa varkaus ja käyttövarkaus, että rangaistus ei voi olla suurempi. Kun auton luvaton käyttöönotto tuli vuonna 64 rikoslakiin, se laitettiin ankarammaksi. Silloin alarajana oli kuusi kuukautta vankeutta ja ylärajana kolme vuotta. Vielä 11—12 vuotta sitten todellakin samasta rikoksesta, josta nyt tällä hetkellä pääsee sakolla poikkeuksetta, rangaistuksena oli kuusi kuukautta vankeutta. Toki silloinkin varkauksia tapahtui, mutta huomattavasti vähemmän kuin tällä erää. Olisi aivan perusteltua, että vastalause 1 tulisi hyväksyttyä siinä muodossa kuin se on laadittu.

Pitää ottaa huomioon se, että autovarkaus on todellakin muuta kuin esineen varastamista. Jos joku sormuksen varastaa, hän varastaa, mitä nyt sanoisinkaan, kolmen, neljän, kymmenen tuhannen markan edestä. Siinä tapahtuu vain se vahinko, että esine poistetaan omistajan hallusta. Mutta kun varastetaan auto, se on aivan eri asia. Autovarkaat ajavat 2 000 kolaria vuosittain. Juuri Oulussa viime pyhän aikana nuori, 19-vuotias, autovaras ajoi itsensä hengiltä. Se on aika vakava asia. He aiheuttavat omia hengenmenojansa ja noin 15—20 kuolemantapausta muutenkin. Kysymys on todellakin aivan eri asiasta kuin varkaus.

Silloin vanhaan hyvään aikaan, kun oli niin sanottu toisen moottoriajoneuvon törkeä luvaton käyttöönotto, kuten sanottu, alarajana oli kuusi kuukautta ja törkeän luvattoman käyttöönoton tunnusmerkistö toteutui pelkästään sillä, että käytti väärää avainta tai murtautui autoon tai auto otettiin tallista. Nykyäänhän törkeitä luvattomia käyttöönottoja tapahtuu Suomessa kymmenkunta vuositasolla. Niin kuin täällä aikaisemmin ed. Vahasalo sanoi, aivan hullu oli tilanne vielä 90-luvulla, 92 tai 93, kun eduskunta, tämä samainen eduskunta, sääti lain sillä tavalla, että poliisi ei voinut edes pidättää autovarasta. Kalle tuli yöllä autolla vastaan. Kysyin: "Mitä sinä teet?" "Ajan varastetulla autolla". Auto saatiin ottaa pois, ja Kalle lähti omille teillensä. Puolen tunnin päästä tuli sama Kalle toisen auton kanssa, ja tätä jatkui. Tällaista piirileikkiä tämän asian kanssa tehtiin. Nyt olisi pitänyt korjata tätä lakia kerralla sillä tavalla, että varas uskoo.

Sen voi ajatella, että 40 vuotta sitten auto oli niin harvinainen, että se piti jopa varastaa saadakseen sitä käyttää. Nykyään autoja on jokaisessa perheessä. Ei niin onnetonta perhettä olekaan Suomessa, etteikö sillä nyt autoa taikka kahta olisi. Nuoriso saa ajella aivan tarpeeksi autolla. Mutta siitä lähtien tämä on ollut puhdasta ilkeämielisyyden osoittamista: varastetaan toisen auto ja poltetaan. Viime viikon lopulla Oulussa helikopterin avulla löydettiin samasta nipusta 30 varastettua autoa, joita oli osittain poltettu ja tyhjennetty. Kyllä tähän pitää yhteiskunnan kerta kaikkiaan puuttua oikein todella.

On hyvä, että tämä laki saadaan tällaisenakin voimaan, ja uskotaan, että tuomioistuimet ottavat siitä opikseen. Mutta pelkään pahoin, että meidän tuomioistuimiimme on aikoinaan nimitetty sellaisia henkilöitä, jotka eivät nyt eduskuntaa niin hirvittävästi näissä asioissa ota huomioon, vaan tekevät sen mukaisesti, kun katsovat oikeaksi, ja riippumattomiahan he tietenkin ovat. Parhaansa tekevät, mutta heitä pitäisi ohjata oikeaan. Oikeaan ohjaaminen tapahtuu vain sillä, että olisi vankeusuhka vähin rangaistus. Esimerkiksi 14 päivää tekisi terää näissä tapauksissa.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on puuttua entistä tehokkaammin moottorikulkuneuvojen luvattomiin käyttöihin.

Valtaosa ajoneuvorikoksista tuomitaan nykyisinkin luvattomana käyttönä. Nykyinen lainsäädäntö ja rangaistuskäytäntö on herättänyt paljon keskustelua. Huomiota on kiinnitetty etenkin siihen, että luvattomiin käyttöihin sisältyy rikoksia, jotka voivat olla yhtä moitittavia kuin varkaus. Luvattomasti käytettyjä autoja esimerkiksi käytetään yhä useammin hyväksi muun rikoksen tekemisessä.

En halua käydä väittelyyn kunnioitetun ministerin kanssa, kun hän sanoi, että on vaikea erottaa, onko auto otettu käytettäväksi, varastettavaksi vai poltettavaksi. Esitutkintaviranomaisen, syyttäjän ja tuomioistuimen on joka ainoassa tapauksessa se ratkaistava, eikä se ole edes vaikeaa.

Moottoriajoneuvon luvattoman käytön paheksuttavuutta halutaan korostaa erottamalla se muusta luvattomasta käytöstä ja mahdollistamalla nykyistä ankarampien rangaistusten tuomitseminen sellaisissa tapauksissa, jotka ovat rinnastettavissa lähinnä varkauksiin. Mutta mielestäni perusteltua kritiikkiäkin voidaan esittää. Niin kuin mietinnöstäkin käy ilmi, rikostilaston mukaan moottoriajoneuvoihin kohdistuneet rikokset ovat vähentyneet vuonna 2001 edelliseen vuoteen verrattuna lähes neljänneksellä. Se on mietinnössä tarkemmin luvuin kuvattu.

Ehdotuksella kiistatta on liikenteen turvallisuuteen vaikuttava ulottuvuus, niin kuin ed. Myllyniemi täällä edellä kuvasi. Merkittävä osa vakavista liikennesääntöjen rikkomuksista tehdään luvatta käyttöön otetulla autolla. Luvattomien käyttöjen väheneminen, joka nyt on jo tapahtunut, sinänsä vähentää tuntuvasti vakavahkoa liikennerikollisuutta. Mutta kuten hallituksen esityksestäkin tai ainakin sen rivien välistä on luettavissa, pääasiallinen syy esityksen tekemiseen lienee kuitenkin se, että kansalaiset muun muassa sanomalehtien yleisöosastoissa ovat toistavasti hämmästelleet sitä, eikö ajoneuvon käyttöönottaminen muka ole varastamista.

On totta se, mikä tässä salissa on aikaisemminkin tässä yhteydessä otettu esille, että valistunut kansalaismielipide tulee toki ottaa huomioon lainsäädäntöä harkittaessa, mutta mielestäni se ei ole sinänsä riittävä peruste rikostunnusmerkistöjen uudelleen kirjoittamiselle tilanteessa, jossa rikoslain kokonaisuudistus on siinä vaiheessa, jossa se nyt on.

Kun nyt kuitenkin haluttiin korostaa moottoriajoneuvoihin kohdistuvien rikosten erityistä paheksuttavuutta, yksinkertaisinta olisi ollut korottaa luvattoman käytön enimmäisrangaistusta vastaamaan varkausrikosten maksimia eli yhteen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Mutta siihenkin olisi sisältynyt ja nyt sisältyy kansanedustaja Aittoniemen havainto rangaistusasteikon systematiikan polkemisesta, kun syyllisyyttä vähemmän osoittava luvaton käyttö rinnastetaan varkauteen.

Enimmäisrangaistuksen nostaminen ei todella välttämättä näy tuomittavissa rangaistuksissa, ja toisaalta rangaistusten ankaroittaminen ei välttämättä vähennä tämän lajin rikollisuutta, jossa muun muassa rangaistustasoon perustuvalla harkinnalla on potentiaalisen rikoksentekijän päätöksenteon motiivina enintään nimellinen merkitys, jos mitään merkitystä. Autoja ottavat lukumääräisesti eniten luvatta käyttöönsä nuoret henkilöt, joille on tekohetkellä samantekevää, onko teoreettinen rangaistus vuosi vai puolitoista vuotta vankeutta. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan tuomita ehdotonta vankeutta kuin ani harvoissa poikkeustapauksissa.

Ankaroitettu rangaistusasteikko ei vaikuta myöskään toisen rikoksen tekovälineeksi autoa etsivän ammattirikollisen päätökseen, ottaako hän auton vai ei, eikä se vaikuta yhdistettyyn vankeusrangaistukseen sitä eikä tätä. Jos ryöstö toteutetaan luvatta käyttöön otettua autoa käyttäen, siitä tuomitaan 2,5—3 vuotta ehdotonta vankeutta, eikä tavalla, millä auto on käyttöön otettu, ole lopputulokseen nähden juuri mitään merkitystä.

Paras tapa ehkäistä moottoriajoneuvoihin kohdistuvia rikoksia on kehittää teknisiä ratkaisuja, jotka estävät luvattoman käytön. Nämä tekniset keinot ovat rikosoikeutta monin verroin tehokkaampia ja kaikki kustannukset huomioon ottaen halvimpia. Rikosoikeuden tulisi olla tässäkin katsannossa viimeinen keino laittomuuksien ehkäisemisessä. Toinen hyvä tapa ehkäistä näitä rikoksia on tehostaa erityisnuorisotyötä. Luvattomiin käyttöihin syyllistyville nuorille voitaisiin muun muassa järjestää laillista moottoriajoneuvoihin liittyvää aktiviteettia, harrastusta ja koulutusta.

Kun ed. Vahasalo sanoi, että vaihtoehtoja ei ole, niin minun on toisen kerran tältä paikalta kuvattava yksi todellinen yliopistotasoisesti tutkittu keissi: Pienessä 5 000 asukkaan kaupungissa vuonna 92 otettiin luvatta käyttöön 298 autoa. Tekijät olivat 14—17-vuotiaita, ja heitä oli kaiken kaikkiaan 17. Kaksi vapaaehtoista ihmistä kutsui heidät autoalan mekaanikko- ja kuljettajakoulutukseen, ja vuonna 96 kesäkuun lopulla, kun vapaaehtoisten oli työyhteisöjensä painostuksesta luovuttava tästä harrastuksesta, luvattomia käyttöönottoja oli 64. Luvattomien käyttöönottojen määrä vuositasolla oli siis pudonnut alle kolmannekseen. Siis muita keinoja on. Voin tarvittaessa toimittaa yliopistotasoisen tutkimuksen tästä hankkeesta, joka tehtiin kokonaan vapaaehtoistyönä.

Ed. Vahasalo sanoi, että rikolliskierre katkaistaan heti alkuun tällä esityksellä. Nuorelle tuomittu ehdoton vapausrangaistus on varmimpia tapoja elinikäiseen rikoskierteeseen. Meillä on 14 000 häkkihoidokkia, ja vankeinhoidon ylijohtaja sanoi, että saunan lauteetkin on jo otettu vankipaikoiksi. 14 000 häkkihoidokin pitäisi mielestäni jo riittää.

Kun olen valiokunnan mietinnössä mukana, ehkä minun pitää se jollakin tavalla perustella. Lapsuuden kotikylässäni 50-luvulla oli taitavaksi tunnettu VR:n kirvesmies. Hänellä oli tapana sanoa, että "tehdään sitten niin kuin herrat sanoo eikä niin kuin hyvä on". Jos maltatte lukea valiokunnan mietinnön alusta loppuun huolellisesti, niin sinne sisään on kirjoitettu sivistyneemmästi: Tehdään sitten niin kuin herrat sanoo eikä niin kuin hyvä on.

Raija Vahasalo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Kanerva esitteli minulle esimerkkejä tutkimuksista. Kyllä se niin on, että nuorten oma oikeudenmukaisuuden taju edellyttää, nuoret itse vaativat, että kun he ovat tehneet jotakin väärin, he myös ansaitsevat rangaistuksen. Heistä se on ihan oikein, vaikka he itse joutuvat rangaistuksen kohteeksi. Muussa tapauksessa se luo nuoren elämään turvattomuutta, kun hän tietää tehneensä väärin eikä siitä seuraakaan mitään.

Ei tarvitse ihmetellä, minkä takia meidän maassamme kasvatus on monessa suhteessa pielessä. Ihmettelen myös sitä, minkä takia kaikkia muita asioita aina nostetaan esille — nehän ovat tärkeitä asioita, en sano sitä — mutta sanktiot ovat suuri peikko joillekin. (Puhemies koputtaa) Eivät ne ole peikko.

Kari  Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kanerva perusteli asiansa varmasti aivan oikein. Kun pidätysoikeus tuli silloin 90-luvun puolella, Oulussa saatiin vähennettyä 50 prosenttia autovarkauksista saman vuoden aikana, 1 000:sta mentiin 500:aan. Toki tehostettiin muitakin toimintoja siinä yhteydessä. Tällä hetkellä Suomessa on alle 18-vuotiaita niin sanottuja lapsivankeja kymmenen kappaletta. Tämä ei tuottaisi heitä yhtään sen enempää. Ed. Kanervakin tietää hyvin sen, että vaikka otsikoissa annettaisiin vankeutta, senhän saa monta kertaa, viisi kuusi kertaa, ehdollisena, se tulee yhdyskuntapalveluna, se tulee nuorisorangaistuksena. Ei ole tarkoitus, vaikka esimerkiksi vastalauseen mukaisesti meneteltäisiin, että nuori kansalainen joutuisi vankeuteen siitä huolimatta. On kummallista, että muualla Euroopassa vankeudella katsotaan olevan ennalta estävä vaikutus, muttei Suomessa.

Marja   Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä nyt vähän, etten sanoisi, ihmetellä ed. Kanervan logiikkaa, kun hän sanoi puhujakorokkeelta, että paras tapa ehkäistä luvattomia käyttöönottoja on suojata omaisuutensa. Toisin sanoen, tarkoittaako tämä sitä, että vika on itse asiassa siinä auton omistajassa, jos hänellä ei ole esimerkiksi tuhansien markkojen erilaisia suojausmekanismeja sitä autoansa varten? Tällä logiikallahan voidaan vetää myöskin se johtopäätös, että jos joku rikollinen tunkeutuu sinun kotiisi tai varastaa sinun kotisi, niin se on sinun vikasi, kun sinulla ei ole tuhansien markkojen hälytyslaitteita.

Kyllähän tämän yhteiskunnan tehtävänä on turvata ihmisten omaisuuden suoja ja se, että ihmiset voivat elää ja olla rauhassa tässä yhteiskunnassa. Kyllä silloin meidän täytyy myöskin suvaita se, että rikoksista rangaistaan. Mutta on itsestäänselvä myöskin se tosiasia, että totta kai nuorten kohdalla suurin syy monasti näihin on nimenomaan päihdeongelmat, huumausaineriippuvuus. (Puhemies koputtaa) Tietenkin ennalta ehkäisevää työtä pitää myöskin tehostaa.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käyttämäni puheenvuoron voi ymmärtää niin kuin ed. Tiura sen ymmärsi vain tahallaan väärin. Minä sanoin, että tehokkain ja taloudellisin tapa on ne tekniset keinot. En minä syyllistänyt sen auton omistajaa. Tehokkain ja taloudellisin tapa. Ed. Tiura halusi käsittää tämän tahallaan väärin. Jos ed. Tiura haluaa tarkistaa mitä sanoin, niin sehän löytyy pöytäkirjasta.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta ihmettelen sitä logiikkaa. Jos ajatellaan, että tehokkain ja taloudellisin tapa, niin eikö se taloudellisuus nimenomaan silloin kuulu sen ... Siis sehän on sen pussista pois, joka omistaa sen omaisuuden, eli auton omistajan, kodin omistajan pussista loppuviimeksi on pois nämä erilaiset turvajärjestelyt ja -järjestelmät, eikö niin, ed. E. Kanerva?

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ed. Tiura sallii, niin puhun vielä vanhoista Suomen markoista. Vankivuosi maksaa keskimäärin 240 000 markkaa, ja sen vangin perheen elättäminen sillä aikaa, kun perheenpää tai perheenäiti on vankilassa, maksaa vähintään toisen mokoman. Kustannus on tämäkin, ja me maksamme sen.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että kuulin tämän selityksen, en näe tässä logiikkaa, koska kyse on kuitenkin yksityisomaisuuden suojaamisesta, josta kustannuskohtaanta kuuluu sille omaisuuden omistajalle. Kyllä me kaikki tässä salissa tiedämme, mitä vankipäivä maksaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi rikoslain 28 luvun sekä pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n ja 5 luvun 10 §:n muuttamisesta on asia, josta voi sanoa, että jo on aikakin. Tästä olemme puhuneet muun muassa aloitteitten lähetekeskusteluissa jo useampaan otteeseen. Kansa ei voi oikeustajussaan kokea oikeaksi sitä, että autovarkaudesta on jostakin aivan käsittämättömästä syystä käytetty tuollaista termiä kuin luvaton haltuunotto. Tämän vuoksi lainsäädäntö pitää saada vastaamaan sitä todellisuutta, mistä on kyse. Sen vuoksi tällä hallituksen esityksellä ja asianomaisen valiokunnan mietinnöllä on aivan oikeaan suuntaan asioita haluttu kehittää.

Rangaistuksilla, niin ikäviltä kuin ne tuntuvatkin, on oikeudenkäytössä muun muassa se vaikutus, että niillä ehkäistään rikollisuutta, ja samalla sitten, jos ihminen haluaa ottaa lunta tupaan, niin sitten joutuu ottamaan sen, mitä rikoksen kautta on saanut, ja harkitsemaan, onko tämä jatkossa enää kannattavaa. Eräs henkilö, joka hurjassa nuoruudessaan on tehnyt paljon näitä autovarkauksia ja nyt on sitten ikääntyessään päässyt niistä elämän kolttosista eroon, naureskeli sitä, että kun eihän niistä mitään tuomittu, niitä sai tehdä sen verran kuin halusi. Tietysti hän koki, että mitkään rangaistuksetkaan eivät häneen tehonneet, mutta kun niitä tarpeeksi paljon oli ja joutui kohtaamaan kovaa todellisuutta, niin sitten näki elämää uudella tavalla. Hänen toivomuksensa oli, että rikoksista annettaisiin kunnon rangaistus, että kerralla otettaisiin opiksi, että tuo kierre yhteiskunnan toimesta kerta kaikkiaan katkaistaisiin.

Autovarkaus on asia, jonka maksajia me kaikki olemme. Vakuutusmaksut, pakolliset liikennevakuutusmaksut ynnä vapaaehtoiset liikennevakuutusmaksut, joita myöskin tarvitaan, ovat perheessä erittäin suuri menoerä. Markoissa helposti puhutaan 10 000 markasta vuodessa, minkä perhe maksaa, jos on kaksi ajoneuvoa. Jos on perhe, jossa molemmat puolisot ovat työssä ja puhtaasti työmatkojen takia tarvitsevat ajoneuvoja, niin siinä kymppitonnin verran markoissa laskettuna maksetaan autovakuutuksia. Jos on vielä autovakuutukset ja jos ei sitten vielä ole bonuksia, niin jos on nuori ihminen kyseessä, lähtee vielä näistä negatiivisista bonuksista autovakuutusmaksu ja maksetaan vielä enemmän. Kun nuorilla on ne tulot kaikkein vähimmät, niin tässä on yhtälöä, jonka kautta perheitten, kotitalouksien, menoista menee ihan autovakuutuksiin hyvin huomattava osa siksi, että meillä lainsäädäntö sallii autovarkaudet. Me olemme kaikki niissä maksajia, vaikkei nyt omaa autoa juuri olisi vietykään. Se on ihmiselle tietysti hyvin häpeällinen kokemus, että hän kokee, että juuri minä joudun rikoksen uhriksi tai että minulta varastetaan. Se on ihmiselle jollakin tavalla myös alentavaa. Myös tämä tunne on henkilöillä, jotka joutuvat uhriksi aivan syyttä suotta. Me kaikki olemme uhreja, koska vakuutusten kautta maksamme.

Aivan niin kuin ed. Myllyniemi täällä sanoi, autovarkauksien myötä, kun autot rikollisesti otetaan, niillä ajellaan huumaantuneina, humaltuneina, edesvastuuttomasti, usein ajokortitta, tuotetaan kaikkea muuta vahinkoa, kolareita, ja mikä pahinta, kuolemantuottamuksia. Me olemme maksajia myös vakuutusten kautta, ja veronmaksajina näistäkin olemme vammautuneitten maksajia. Tästä tulee yhteiskunnalle niin kalliit laskut, että kyllä tähän asiaan on puututtava. Tietysti se vankilakin maksaa, totta kai, mutta kyllä oikeudenmukaisuus vaatii sitä, että maassa vallitsee lain kunnioitus ja että teot ovat yleisesti paheksuttavia. Yleinen mielipide tässä asiassa, jos missään, vaatii kyllä lainsäädännön muuttamista.

Viikko sitten, kun tulin eduskuntatyöhön, oli masentavaa nähdä matkan varrella, lyhyen matkan, minkä ajoin kotoa Tikkakosken lentokentälle, tienvarressa auto, josta oli viety kaikki mahdollinen pois, ovet ja takaluukut, konepelti auki, kaikki oli varastettu. Sitten kun tulin lentokentältä tänne eduskuntaan, täällä oli taas samanlainen näky. Tämä alkaa olla jokapäiväistä, mihin me totumme: autoja varastetaan, viedään niistä kaikki irtonainen ja irrotettavissa oleva pois. Tähän turtuu ihan koko meidän yhteiskuntamme. Tämä on todella asia, jolle jotain tarvitsee tehdä, ja sen takia tämä hallituksen esitys, valiokunnan mietintö, on oikean suuntainen. Kun sitä vielä parannetaan sillä vastalauseella, jota täällä on esitetty, silloin on otettu aivan oikeita askeleita. Oikeudenkäyttöön tarvitaan lujuutta. En sano kovuutta, vaan lujuutta. Luja kestää, kova särkyy. Sellaista kasvattavaa otetta tarvitaan, että yhteiskunta viestittää sillä, että rikos ei kerta kaikkiaan kannata.

Täällä on usein viitattu siihen, että nämä rikostentekijät tulevat niin onnettomista oloista. Voi pitää paikkansakin, mutta kun tuota valitusvirttä alituiseen kuuntelee, niin joutuu ajattelemaan, että köyhistä perheistäkö ne rikolliset tulevat sitten. Mielestäni köyhän perheen lapsi ei ole rikollinen eikä välttämättä tarvitse näin ajatella. Eikä välttämättä ongelmakodista tule niitä rikollisia. Jos meillä yhteiskunta on semmoinen, että se kasvattaa oikeudenmukaisuuteen, totuuden ja väärän erottamiseen, vastuun ottamiseen, se on asia, jolla voidaan auttaa nimenomaan silloinkin, vaikka kotiolot eivät siihen kasvattaisi. Siksi minä asetan tässä toki vastuuta myös kouluopetukselle.

Me hiljalleen niitämme yhteiskunnassa sitä satoa, kun koulun uskonnonopetusta on vähennetty, aamuhartaudet muutettu päivänavauksiksi. Ei ole mitään selkeää totuuden ja väärän välillä, vaan kaikki on suhteellista. Siinä suhteellisuudentajussa sitten on alettu ymmärtää rikollisuutta ja suvaita sitä. Kyllä meidän on opetettava selkeä totuus ja kasvatettava nuoret siihen. Minä väitän, että monta kertaa juuri silloin, vaikka kotona olisivat tilanteet ongelmalliset, kun lapset saavat myönteisiä vaikutteita, heistä tulee mitä parhaimpia ja kunnollisempia kansalaisia ja he ovat vielä ohjaamassa toveripiiriäkin hyvien harrastusten pariin. Toki yhteiskunnan on myöskin näitä hyviä harrastuksia edistettävä. Se on ilman muuta selvää, mutta siinä menevät meillä asiat ja käsitteet sekaisin, jos me silloin, kun on kysymys siitä, että annetaan sanktiota tehdystä rikkomuksesta, puhumme sitten kasvatuksesta. Nämä liittyvät toki yhteen, mutta ovat kuitenkin eri asioita. Lainsäädännöllä on tuettava yhteiskunnan kestävyyttä ja pysyvyyttä.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan täällä muun muassa useiden edustajien tuomaa vastalausetta 9 a §:ään, sinänsä peruslähtökohdiltaan hyvään mietintöön. (Ed. Taipale: Saarnastuolin ja puhujakorokkeen välillä ei ollut eroa!)

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys ja valiokunnan siitä laatima mietintö syntyivät varmasti sen paineen ansiosta, mikä on ollut julkisuudessa ja mikä heijastuu myös sitä kautta tänne eduskuntaan, että on tehty tällä vaalikaudella kuusi lakialoitetta tämän epäkohdan korjaamiseksi. Yhdessä niistä lakialoitteista on peräti 103 allekirjoittajaa. Hallitus teki viisaasti ja vastuullisesti laatiessaan tästä hallituksen esityksen muodossa eduskunnalle ehdotuksen.

Tämän lakiesityksen ja näiden lakialoitteiden välillä on pieni ero. Pykälistä sitä on hieman hankala nähdä, kun varsinkin tässä 103:n allekirjoittamassa, ed. Vahasalon alulle panemassa aloitteessa sanamuoto on hieman vaikeasti tulkittava. Katsoin sen valiokunnassa lakikirjasta ja jäin vieläkin vähän epäselvyyteen siitä, mitä se käytännössä merkitsee. Mutta uskon niin, että niin ed. Vahasalolla kuin kaikilla allekirjoittajilla ja näiden muiden aloitteiden tekijöilläkin on ollut se vahva ajatus, että moottoriajoneuvon, lähinnä auton, varkaudesta eli nykyisin luvattomasta käyttöönotosta pitää säätää nykyistä ankarammat rangaistukset. Tämä henki on selvästi ollut julkisuudessa ja myös on luettavissa näistä aloitteista, perusteluista ja ehkä myös pykälistä.

Tähän hallitus on todella vastannut niin, että on antanut esityksen, joka on laadittu ministeriössä asianmukaisesti. Tässä on otettu käyttöön sana, Suomen rikoslaissa uusi käsite: käyttövarkaus. Valiokunnassa aika pitkään käsiteltiin sitä, voidaanko tällaista termiä käyttää. Lopulta havaitsin, että Norjassa ja Tanskassa on nimenomaan tämä termi käytössä, ja myös Ruotsissa tuon selvityksen mukaan on tätä vastaava määrittely käytössä. Kun tämä havainto tuli valiokunnan käsittelyyn, niin silloin koko valiokunta totesi, että kun samoja oikeusperiaatteita noudattavat naapurimaat, Pohjoismaat, käyttävät tällaista käsitettä, niin mekin voimme sen ottaa käyttöön, ja niin sitten se hyväksyttiin eikä siitä sen jälkeen enää keskustelua käyty. Nyt saamme käyttövarkauden sitten lakikieleen mukaan Suomessakin.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty tästä rangaistusasteikosta laajaa keskustelua, ja se onkin oleellisin kysymys tässä asiassa. Hallitus lähtee siitä, että tämän 9 a §:ssä määritellyn moottorikulkuneuvon käyttövarkauden rangaistuksena olisi sakko tai vankeutta enintään yksi vuosi ja kuusi kuukautta, eli hallitus esittää nostettavaksi ylärajaa. Ministeri ja monet muutkin totesivat, että ylärajaa nostamalla rangaistukset kyllä muuttuvat ankarammiksi kuin tällä hetkellä ovat, ankarammiksi sillä tavalla kuin kansan enemmistö varmasti, uskallan sanoa enemmistö, haluaa ja ehkä eduskunnankin enemmistö noiden lakialoitteiden hengen pohjalta.

Kuitenkin näyttää siltä tai on aika selvä asia, että jos rangaistusasteikon ylärajaa nostetaan, mutta alarajaa ei muuteta, niin rangaistukset eivät juurikaan muutu, eli hallituksen esitys tältä osin on aika hampaaton nykytilanteeseen nähden. Uusi termi ei muuta tilannetta, ellei rangaistusasteikon alapäässä tapahdu mitään muutosta. Tätähän hallitus ei todellakaan esitä.

Tämän 28 luvun käyttövarkauspykälät on jaettu kolmeksi eri pykäläksi: 9 a § Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, 9 b § Törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus ja 9 c § Lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus. 9 c §:ssä, lievä tekomuoto, on rangaistuksena pelkästään sakko. Arvelen, että niillä kuvauksilla, joita tähän 9 c §:ään sisältyy, oikeusistuin usein nuorelle — jos näitä perusteita löytyy muissakin tapauksissa — soveltaa siis tätä 9 c §:ää ja antaa sakon edelleen, eli sakko ei missään tapauksessa poistu käytöstä, vaikka 9 a §:stä se poistettaisiin vastalauseen mukaisesti. Toivonkin, että 9 c § on käytössä tästä eteenpäinkin, saa sitten 9 a § kumman muodon tahansa.

Arvoisa puhemies! 9 a §:stä, joka on yleispykälä, jos niin voi sanoa, on mielestäni syytä poistaa nuo sanat "sakkoon tai", niin kuin täällä on aikaisemmin esitetty ja vastalauseessa sanotaan. Tällä tavalla muutettuna tästä laista tulee pureva. Tämä on laajaa rikollisuutta tässä maassa, erittäin harmillista. Voin sanoa, että avustajani auto varastettiin pari viikkoa sitten. Mitään ei ole kuulunut, ja kyllä se hänen elämäänsäkin tavattomasti hankaloittaa, velkajärjestelyssä olevan köyhän ihmisen elämää. Jos siitä sitten saadaan kiinni joku ja hän pääsee sakolla, niin kyllä se tietysti on kansan oikeustajua vastaan hyvin vahvasti.

Jos 9 a §:stä poistetaan nuo sanat "sakkoon tai" eli sakko rangaistusmuotona, niin tähän jää kuitenkin mahdollisuudeksi tuomita ehdollinen vankeus tai käyttää niissä käräjäpiireissä, joissa nuorisorangaistus on käytössä, nuorisorangaistusta tai yhdyskuntapalveluna rangaista näitä tekijöitä. Alin rangaistushan tässä, jos se on niin muotoiltu kuin se on vastalauseessa, on 14 vuorokautta, eli se ei ole mikään pitkä. Sillä ei valtiontalous mihinkään muutu, ed. Erkki Kanerva. Vuotuiset vankikustannukset ovat suuret, mutta nuo eivät ole mitkään mittavat, jos käytetään näitä kaikkia mahdollisuuksia.

Mutta oleellista tässä onkin se, että tulee konkreettinen rangaistus niille, jotka ovat syyllistyneet tähän rikokseen. Se on se oleellisin kysymys tässä koko asiassa. Sakko johtaa nuoren ja muunkin rikollisen vain siihen usein, valitettavan usein, että hän tekee sakon maksaakseen uuden rikoksen. Kierre jatkuu, sakkoja sakon perään, ja tilanne ei katkea. Mutta jos tulee konkreettinen vapausrangaistus, jonka voi eri muodoissa saada, niin se tuntuu ja vaikuttaa siihen rikolliseen, eikä kokonaan poissuljettua ole, vaikka usein sitä väheksytään, myöskään rangaistuksen kiristämisen ennalta ehkäisevä vaikutus ja se viesti, mikä menee lainsäätäjältä tässä asiassa kansalle, että me paheksumme laajaa massarikollisuutta, joka tässä muodossa toteutuu.

Arvoisa puhemies! 9 a §:n sakon pois jättämisestä on sanottu, että silloin siinä tulee ankarampi rangaistus kuin on pahoinpitelystä. Jos näin on, ja ehkä näin on, voin todeta, että pahoinpitelystä on silloin ehkä liiankin lievä rangaistus. Se on kuitenkin vakava rikos.

Arvoisa puhemies! Tekniset ratkaisut autovarkauksien estämiseksi ovat todella tarpeen, ja niitä on syytä kehittää. Poliisin resursseja on syytä lisätä, nuorten hyviä harrastuksia on syytä lisätä ja tehostaa, vakuutusjärjestelmiä on syytä parantaa. Siitä huolimatta rikollisuus ei lopu, mutta tällä yhtenä osana, rikoslain muuttamisella tällä tavalla kuin vastalauseeseen sisältyy, on tärkeä osa tässä kokonaisuudessa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi piti oikein hyvän puheen, kiitos siitä.

Mutta kun vastalausetta 1 tuodaan kovasti esille, kysyisin vielä ministeriltä, joka ilmestyi paikalle: Jos ensikertalainen saa vankeusrangaistuksen, mitä siitä oikeasti konkreettisesti seuraa? Omasta mielestäni ensikertalainen ei välttämättä saa vankeutta tai on vaihtoehtoja vankeusrangaistukselle. Mitä seuraa, jos hän saa sakot?

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Vastalauseen esitystä on kovasti puolustettu. Täytyy muistaa, että uuteen moottorikulkuneuvon käyttövarkaus -nimikkeeseen tulisi hyvin erityyppisiä tekoja. Ne voivat olla perinteisestä, suhteellisen harmittomasta luvattomasta käytöstä aina ajoneuvon hävittävään käyttövarkauteen saakka. Silloin on hyvä olla rangaistusasteikossa riittävästi väljyyttä ja saattaa olla perusteltuja tilanteita, joissa sakkorangaistus on osuvampi kuin esimerkiksi yhdyskuntapalvelu. Siinä mielessä kyllä puolustan lakivaliokunnan enemmistön kantaa, että sakkorangaistuksen mahdollisuus on kuitenkin paikallaan.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen aina kovasti ihmetellyt, mikä on tällainen luvaton käyttöönotto. Jos menen tavaratalon sovituskoppiin ja jätän sinne oman huonomman hameeni ja lähden tavaratalon hame päällä sieltä pois maksamatta, luulen, että aika turha on myymäläetsivälle väittää, että tämä oli luvaton käyttöönotto. Kyllä siinä todennäköisesti saa rangaistuksen myymälävarkaudesta.

Olen sitä mieltä, että yhteiskunnalla pitää olla keinot suojautua ja suojella kansalaisiaan ja näiden omaisuutta niitä henkilöitä vastaan, joille tämä yleisesti sovittu käytäntö ei sovi. Ed. Huovinen kovasti puhui nuorista ja nuorten ymmärtämisestä. Totta kai pitää ymmärtää ja selvittää syitä, miksi 14-vuotias on varastanut kaksisataa autoa. Mutta pelkkä päähän silittely ei kuitenkaan auta. Kyllä teosta pitää antaa ikään sopiva rangaistus. Koiranpentujakin rangaistaan. Pikkulasten rankaisusta puhutaan kovasti, miten pitää pienten lasten kasvatuksessa olla johdonmukainen, yhtä lailla myös murrosikäisten ja varhaisnuorten.

Nämä alle 15-vuotiaat paatuneet rikolliset, jos näin kovaa termiä voi käyttää, joilla on autovarkauksia tai luvattomia käyttöönottoja useita satoja takanaan, tietävät kyllä oikeutensa erittäin hyvin, että heille ei mitään voida. Olen sitä mieltä tietenkin, että lapsia ei kuulu laittaa vankilaan. Se ei ole lasten paikka, mutta nämä kierteet pitää saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa poikki ja rangaistuksen pitää tulla heti, jotta se on konkreettinen. Esimerkiksi pidän sopivana tapana omien jälkien korjaamista. Se on erittäin tehokas tapa. Eräässä taloyhtiössä 14-vuotiaat vintiöt menivät grillikatoksen hormista tekemään tarpeitaan ja joku rivakka mies sen huomasi ja pisti pojat siivoamaan grillikatoksen. Pojat noloina siivosivat ja tuskin tekevät kolttostaan enää.

Moottoriajoneuvon luvaton käyttö on tyypillistä nuorisorikollisuutta. Käyttöön syyllisiksi epäillyistä kolmannes oli alle 18-vuotiaita ja puolet alle 20-vuotiaita, ja noin 80 prosentilla ajoneuvorikoksiin syyllistyneistä on merkintöjä huumausainerikoksista. Koska asia on näin, nuorten kierre on katkaistava heti ja on myös tehtävä selväksi, että auton anastaminen on rikos. Tämä uusi nimike, käyttövarkaus, on mielestäni tehokkaampi kuin luvaton käyttöönotto, koska luvaton käyttöönottohan kuulostaa vähätellyltä teolta. Autot ovat Suomessa erittäin kalliita.

Arvoisa puhemies! Pidän tätä esitystä hyvänä, koska käyttövarkauden eri tekomuotojen rangaistusasteikoksi ehdotetaan samoja asteikkoja kuin varkauden eri tekomuodoilla. Tällä voidaan tehostaa säätelyn yleisestävää vaikutusta ja mahdollistaa halutessa myös ankarampien rangaistusten tuomitseminen.

Esko   Kurvinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun täällä käytyä keskustelua on kuunnellut, ei ole voinut tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että jo oli aikakin tämän lakiesityksen tulla eduskuntaan. Tässähän käsitellään asiaa, joka on ihmisten normaalin oikeustajun vastaisesti nimenomaan nimikkeiden muodossa. Vihdoinkin saadaan varkaudelle nimi varkaus, olkoonkin että tähän on liitetty eteen liite: käyttövarkaus. Nykyinen ihmisten oikeustajun vastainen nimike on siis nyt poistumassa, ja asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä. Tämä onkin ollut enemmän kuin toivottavaa, sillä eivät monetkaan ihmiset voi ymmärtää sitä, miksi, kun heidän omaisuuteensa kajotaan, tekoa ei kohdella varkautena, olipa tämän kohteen käyttötarkoitus varkauden jälkeen sitten mikä tahansa. Lakimuutos on merkki siitä, että kyseiseen tekoon suhtaudutaan nyt asian vaatimalla vakavuudella, ja mielestäni näin on hyvä.

Luvattoman käyttöönoton muuttaminen käyttövarkaudeksi tarkoittaa myös sitä, että tässä yhteydessä kyseisestä teosta seuraa ankarampi rangaistus. Kun ihmiset tiedostavat kiinnijäämisen riskit ja siitä aiheutuvat rangaistukset, toimivat he normaalitilanteessa niin, että nämä ovat pelokkeita, joilla voidaan ehkäistä rikosta tapahtumasta.

Rangaistuksen koventaminen on suotavaa senkin vuoksi, että useinkaan autoa ei niin sanotun käytön jälkeen palauteta sen omistajalle alkuperäisessä kunnossa ja vahingot voivat olla hyvinkin huomattavat peräti niin, että autoa ei koskaan saada takaisin tai se on poltettu tai rikottu käyttökelvottomaksi. On syytä myös muistaa, että autovarkaudet liittyvät hyvin usein moniin muihin rikoksiin: huumausainerikoksiin jne.

Törkeään autovarkauteen syyllistytäänkin, jos esimerkiksi tavoitellaan siitä huomattavaa taloudellista hyötyä. Tällöin rangaistuksena on vähintään neljä kuukautta tai enintään neljän vuoden vankeus. Rikollisuutta ei minunkaan mielestäni kuitenkaan kitketä pelkillä rangaistuksilla. Tärkeää rikosten torjunnassa on niiden ennaltaehkäisy. Parhaiten tämä tapahtuu kasvatuksella ja niin sanotusti opettamalla, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Ei voida kuitenkaan lähteä siitä, että rikos jätetään rankaisematta sen vuoksi, että tekijällä on muitakin ongelmia. Mielestäni oikean ja väärän tiedostaminen, kiinnijäämisen riski ja siitä seuraava rangaistus yhdessä muodostavat ne toimenpiteet, joilla rikoksia, tässä tapauksessa käyttövarkauksia, ehkäistään.

Arvoisa puhemies! Toinen ihmisten oikeustajun mukainen lakimuutos tässä yhteydessä tehdään pakkokeinolakiin. Tämä muutos koskee jokamiehen kiinniotto-oikeutta, ja henkilön tarkastus koskisi myös lieviä moottorikulkuneuvojen käyttövarkauksia.

Kaiken kaikkiaan hallituksen esitys on kannatettava. Tärkeää tässä on, että laki on ihmisten oikeustajun mukainen ja asiasta aletaan nyt puhua niiden oikeilla nimillä ja myös rangaistukset ovat sen mukaisia.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on todella hyvä. Voi sanoa, että jos näin monta lakialoitetta, kuin tässä on kirjattu, on jo esitetty tästä samasta asiasta, on todella hyvä, että hallitus on tämän esityksen tuonut tänne.

Täällä on paljon puhuttu, että tässä on kysymys myös kasvatuksesta ja ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Näen erityisesti, että tässä tulee ottaa huomioon se, että meillä nuorten käyttäytymisessä on sellaisia asioita, joita emme rangaistuksilla mahdollisesti pysty estämään. Kuitenkin tämä asia, autojen luvaton käyttöönotto, on ollut sellainen kansalaiskeskustelussa yleisesti jo esillä ollut, jossa on toivottu, että jotain tämän asian kohdalla tehdään.

Valiokunta on mielestäni hyvin tuonut täällä esille, että ajoneuvorikoksiin syyllistyneet ovat nuoria, joista varsin monella on huumeongelma. Sen vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että erityisesti nuorten ja päihdeongelmaisten seuraamusjärjestelmää kehitetään ja monipuolistetaan nykyisestä. Nyt on kysymys siis seuraamusjärjestelmästä ja oikeustajusta. Vaikka tämä on rangaistuskäytäntöä, mielestäni tähän liittyy myös se, että tästä tulee viesti nuorille. Tietysti on oma asiansa, millä tavalla he sen sitten kokevat. Kuitenkin tämä on viesti nuorille, että teosta on seuraamus. Sen vuoksi pidän erittäin tärkeänä, että myös vastalauseessa 1 olevat seuraamukset tarkennetaan.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on vastaus monien kansalaisten toiveisiin. Pidän itsekin muutosta tarpeellisena, jonkinlaisena signaalina yhteiskunnalta. Miten tämä signaali sitten käytännössä toimii, sen tulee aika näyttämään. Pikkuisen skeptisesti suhtaudun siihen, toteutuvatko toiveet ja tietynlaiset ajatukset siitä, että nyt kaikki muuttuu, että autoja ei varasteta enää sen rangaistuspelokkeen takia. Epäilen, että päihteissä oleva henkilö, joka lähtee autoa viemään, ei mieti rangaistuksia. Hän vain yksinkertaisesti vie sen auton ja päätyy kenties vankilaan, ja hänen päihdekierteensä, niin kuin vankiloiden tilanne tiedetään, pahenee. En tiedä, miten tämä käytännössä toimii, mutta sen todellakin aika näyttää. Kansalaisten oikeustajuahan tämä tilanne on kovasti loukannut. Siinä mielessä tällainen signaali lienee kuitenkin tarpeellinen.

Olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, ja oli mukava kuulla ed. Kurvisen kommentti, jossa hän totesi, että rankaisemalla ei näitä asioita yksinomaan hoideta vaan tarvitaan muunkinlaista toimintaa. Jotkin puheenvuoroista ovat keskittyneet lähinnä vain kehumaan tätä rankaisulinjaa. Täytyy myöntää, että siitä näkökulmasta, josta itse tätä maailmaa katselen, minulle todellista dramatiikkaa edusti valiokunnan mietinnön kohta, jossa ilmenee, että noin 80 prosentilla ajoneuvorikoksiin syyllistyneistä on merkintöjä huumausainerikoksista, siis kahdeksalla kymmenestä. Sitä taustaa vasten mietin ihan todella, onko tämä keino oikea. Selvää on, ettei se ainakaan ole riittävä.

Mielestäni on selvää, että sosiaalipolitiikan ongelmia ei kyetä hoitamaan kriminaalipolitiikalla. Sen vuoksi onkin mitä aiheellisinta, että myös sosiaalipolitiikan keinoihin panostetaan ja että hallitus huomioi myös valiokunnan perusteluista kannanotot päihdeongelmaisten seuraamusjärjestelmän kehittämisestä ja rikostorjunnan merkityksestä.

Pienenä kevennyksenä tähän loppuun: Kun ed. Karttunen käytti hauskan puheenvuoron, jossa hänellä oli vertauskuvia, haluan todeta, kun ed. Karttunen sanoi, että koiranpentujakin rangaistaan, että tosiasia on se, että jos haluaa saada koiran oppimaan, niin sen täytyy tapahtua palkitsemalla ja tekemällä se juuri sillä hetkellä, kun koira tekee oikein. Palkitsemalla saa parhaan koiran, rankaisemalla kenties pelkäävän mutta huomattavasti huonomman koiran kuin palkitsemisen kautta.

Lasse  Virén  /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä esitystä on odotettu. Moottoriajoneuvon anastukset ovat vuosia puhuttaneet kansalaisia, minkälaisilla toimenpiteillä autovarkaudet saataisiin vähenemään. Moottoriajoneuvojen varkaudet ovat tyypillisiä nuorisorikollisten tekemiä. Kolmannes anastajista on alle 18-vuotiaita ja alle puolet on 20-vuotiaita. Esityksestä ilmenee myös se, että 80 prosenttia ajoneuvorikoksiin syyllistyneistä on huumausaineista epäiltyjä henkilöitä.

Tässäkin keskustelussa on otettu kantaa rangaistuksiin, ja niitä ollaankin hieman kiristämässä. Mitä ne asiaan vaikuttavat, jää nähtäväksi. Rangaistuksien vastakohtiakin on esitetty. Muun muassa ed. Huovinen on sanonut niitä olevan, mutta ei ole mitenkään niitä yksilöinyt. Odottaisin ed. Huoviselta esityksiä rangaistusten vastakohdiksi. Ed. Huovinen, olen kanssanne samaa mieltä, että ei pelkillä rangaistuksilla ja pelkillä kovennetuilla rangaistuksilla asioita aina parhaaseen ratkaisuun saada, mutta tässä tapauksessa ei ole löytynyt löysempiä ratkaisuja, jotka johtaisivat tuloksiin.

Auto on meille miltei kaikille välttämätön kapistus. Jos sitä sitten ei yhtenä aamuna olekaan siellä, minne se on jätetty, aiheuttaa se paljon vaivaa ja tuskaa asian selvittelyssä, lisäksi auton omistajille myös paljon kuluja sekä pahimmassa tapauksessa auton menetyksen. Tällä perusteella kannatan valiokunnan ehdotuksia moottorikulkuneuvon käyttövarkauksista.

Myöskin on hyvä, että tässä yhteydessä on otettu pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n ja 5 luvun 10 §:n muuttaminen esille eli jokamiehen kiinniotto-oikeus koskemaan verekseltään tai pakenemasta tavattua lievään kulkuneuvon käyttövarkauteen syyllistynyttä rikoksentekijää.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä varmasti on kaivattu, koska lakialoitteita on paljon ollut ja niissä on yli sata allekirjoittanutta edustajaa. Oma näkemykseni on kyllä, että jos lakia ei kiristetä jollakin tavalla, kyllä tässä annetaan pikkusormi pahalle aina. Siihen luotetaan hyvin pitkälle, ettei siitä mitään rangaistuksia saada eikä tule, vaikka pikkuhiljaa silloin tällöin lainailee toisen autoja. Kyllä minusta aina silloin, kun toisen omaisuuteen kajotaan, on se auto tai jokin muu, siihen liittyy rikos. Ei voida olettaa, että minä tarvitsen toisen omaisuutta.

Tässä käytiin keskustelua siitä, millä tavalla pitää suojata varkauksilta. Yleiseen tyyliin kuuluu, että niitä suojataan, mutta se ei tarkoita sitä, että ellei sitä ole suojattu erikseen, niin se on oikeus myöskin ottaa niin sanotusti omaan käyttöön tai varastaa.

Ehdottomasti rangaistuksia on kovennettava, ja oikeusasteelle jääköön tulkinta, mikä missäkin tapauksessa katsotaan viisaaksi. Ei aina tietenkään kova rangaistus ole parhaimmillaan, mutta pelote pitää olla kaikilla kansalaisilla.

Pertti   Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Keväällä 2000 olen tehnyt autovarkauksien rangaistavuutta koskevan lakialoitteen. Yli 20 vuoden poliisikokemuksen perusteella tiedän, että on tehokasta torjua nuorisorikollisuutta sillä, että rikollisilla teoilla on tarpeeksi ankarat seuraamukset. Ensimmäistä rikostaan tekevälle nuorelle on merkitystä sillä, onko kyse varkaudesta, josta voidaan rangaista ankarammin, vai ainoastaan viattomalta kuulostavasta luvattomasta käytöstä.

Nuoret naureskelevat luvattomille käyttöönotoille, kun ehdolliset tuomiotkaan eivät tunnu missään. Oikeussalista poistuttaessa riemuitaan sakkorangaistuksesta ja huudellaan kavereille, ettei tullut mitään. On nuoria, jotka pitävät jopa ehdollisia vankeustuomioita vapauttavina päätöksinä. Toisen henkilön omaisuuden anastaminen on varkaus riippumatta siitä, löytyykö varastettu tavara myöhemmin jostain ja palautuuko omistajalle. Harvemmin se kuitenkaan palautuu ehjänä.

Lakialoitteessani esitin, että luvaton käyttöönotto olisi ainoastaan sellaisten tekojen nimike, joissa omaisuutta luvatta käytetään, ei siis oteta haltuun ja kuljeteta omistajan tietämättä pois paikalta. Tavaran anastamisessa pois omistajan hallusta on vääjäämättä kyse varkaudesta.

Herra puhemies! Lakivaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, että valiokunta on kirjoittanut mietintönsä täysin tietoisena siitä, että suurin osa autovarkaista on samoja henkilöitä, joilla on huumausainerikosmerkintöjä. Yli puolet heistä on alle 20-vuotiaita. Mietinnöstä ei sen sijaan käy ilmi se, pitääkö valiokunta rikollisten ikäjakaumaa tai muuta rikostaustaa lieventävänä tekijänä vai rangaistusta korottavana tekijänä. Mielestäni näiden rikosten tekijöiden iän ja taustatekijöiden pitää ehdottomasti johtaa siihen, että rangaistukset ovat ankarampia. Muutoin annamme nuorille viestiä siitä, että tässä yhteiskunnassa selviää kuin koira veräjästä, vaikka käyttää huumeita ja varastelee autoja.

Kuntien erityisnuorisotyö — ja viime kädessä myös vankeinhoitojärjestelmämme — tähtää nimenomaan rikkomuksiin syyllistyneiden ja rikoksia tehneiden henkilöiden sopeuttamiseen yhteiskuntamme sääntöihin. Eikö tätä taustaa vasten olisi parempi saada toistuvasti ja ammattimaisesti autovarkauksiin syyllistyneitä, usein myös huumausainerikoksia tehneitä nuoria, aikaisemmin näiden kuntouttavien toimien piiriin? Mitä pidemmälle järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle henkilö on ajautunut, sitä vaikeampi häntä on enää auttaa ammattiavullakaan sopeutumaan yhteisiin sääntöihimme.

Raija   Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karhu totesi, että sosiaalipolitiikkaa ei hoideta kriminaalipolitiikalla. Niin varmasti on, mutta jatkaisin siihen: kriminaalipolitiikkaa ei hoideta pelkällä sosiaalipolitiikalla.

Täällä on paljon peräänkuulutettu kasvatuksen merkitystä. Sehän on näin ja se on tärkeää, mutta muistetaan, mikä tulee varsinkin tämän rikoksen ja lain kohdalla, muistetaan, että lakikin kasvattaa.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä pohti iän huomioon ottamista rangaistusta määrättäessä. Valiokunnassa nostin tämän asian esille, mutta mietintöön asti se ei todellakaan noussut. Totesin siinä yhteydessä, kun esitin, että 9 a §:stä sakko otettaisiin pois, että silloin voitaisiin useammin käyttää mahdollisesti 9 c §:ää eli lievää tekomuotoa. Kun siinä todetaan, että muut rikokseen liittyvät seikat otetaan huomioon, niin silloin voisi ottaa huomioon myös iän yhtenä keskeisenä tekijänä huomioon.

Toivon, että näin tapahtuisi, että ikä olisi vaikuttava tekijä. Silloin eduskunta voi hyvällä mielellä rohkeasti kiristää kansan ja kansanedustajien enemmistön tahdon aikaisemmin ilmoittaman tahdon mukaisesti 9 a §:n osalta sillä tavalla kuin tulemme esittämään eli sakon poistamisella ja viitaten siinä yhteydessä nimenomaan 9 c §:ään, jossa lievä tekomuoto ja sakko on mukana.