Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva lakialoite äitiysavustuslain muuttamisesta liittyy parhaillaan valtiovarainvaliokunnassa käsittelyssä olevaan tämän vuoden ensimmäiseen lisätalousarvioon ja siitä pois jätettyyn adoptioavustukseen. Eduskuntahan edellytti tämän vuoden varsinaista budjettia hyväksyessään, että hallituksen on annettava adoptioavustusta koskeva lainsäädäntö eduskunnan käsittelyyn siten, että adoptioavustukseen tarvittavat määrärahat voidaan sisällyttää kuluvan vuoden ensimmäiseen lisätalousarvioon. Hallitus ei kuitenkaan antanut ajoissa tätä lakiesitystä. Saimme valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston asiantuntijakuulemisessa viime syksynä sen käsityksen, että asiaa koskeva lainsäädäntö on ministeriössä valmiina annettavaksi eduskunnalle ja että hallitus tuo esityksen eduskuntaan vielä ennen ensimmäisen lisätalousarvion antamista. Lakiesitystä ei annettu ajoissa, eikä ilman lakia tullut määrärahojakaan. Koska sosiaali- ja työjaostossa haluttiin kiirehtiä adoptioavustuksen käyttöönottoa, päätimme me jaoston jäsenet jättää nyt lähetekeskustelussa olevan lakialoitteen äitiysavustuslain muuttamiseksi. Se mahdollistaa voimaan tultuaan adoptioavustuksen maksamisen.

Valtion budjetin kannalta tässä on kysymys varsin pienestä määrärahasta. Vuositason kustannusten on arvioitu olevan vajaat 700 000 euroa eli vain hieman yli 4 miljoonaa markkaa. Kysymys on valtiontalouden kannalta pienestä mutta periaatteellisesta, erittäin tärkeästä asiasta. Ensinnäkin kysymys on perhepoliittinen. Adoptioavustus on todella tarpeen niissä parissasadassa perheessä, jotka saavat vuosittain lapsen adoption kautta. Adoptio maksaa kohdemaasta riippuen 3 200—15 000 euroa, eli perhe saattaa joutua maksamaan adoptiosta jopa 100 000 vanhaa markkaa. Kustannuksia kertyy muun muassa palvelunantajan maksuista, asiakirjojen kääntämisestä, kohdemaassa toimivan asiamiehen palkkiosta, luovuttavan maan hallintokuluista ja perheen matkakuluista.

Adoptioavustus, joka kattaisi edes osan näistä kustannuksista, on perusteltavissa paitsi adoptiosta aiheutuneiden kustannusten suuruuden myös perheiden tasa-arvoisen kohtelun kannalta. Jos verrataan yhteiskunnan perheille tarjoamia etuuksia, adoptoivat vanhemmat ovat huomattavasti biologisia perheitä huonommassa asemassa. Yhtäläisiä etuuksia lienee vain kaksi eli äitiyspakkaus tai sitä vastaava äitiysraha sekä lapsilisä. Muiden perhepoliittisten etujen, kuten esimerkiksi vanhempainrahan tai isyysloman, suhteen adoptioperheiden oikeudet ovat selvästi heikommat.

Monet adoptioon päätyvät pariskunnat ovat lisäksi aikaisemmin käyneet läpi raskaita ja kalliita lapsettomuushoitoja. Tätäkin taustaa vasten on kohtuutonta, että nämä perheet ovat yhteiskunnan etuuksien suhteen selvästi huonommassa asemassa kuin biologiset perheet. Väärin on myös se, että adoptio on käytännössä mahdollinen vain taloudellisesti hyvässä asemassa oleville perheille. Adoption kalleus karsii joukosta monia pariskuntia, joilla ei ole varaa rahoittaa adoptiota tai ottaa lainaa adoptiokustannusten kattamiseksi, mutta joilla muuten olisi erinomaiset edellytykset ottaa vastaan adoptiolapsi ulkomailta.

Adoptioon kannustaminen ja adoptioavustuksen käyttöönottaminen on mielestäni ja jaoston mielestä myös hyvää perhepolitiikkaa ja mitä parhainta väestö- ja maahanmuuttopolitiikkaa. Vauvoja syntyy Suomessa vuosi vuodelta yhä vähemmän ja lapset synnytetään yhä vanhempana. Yksi, vaikkakin yksinään tietenkin täysin riittämätön, keino korjata väestöpyramidia terveempään suuntaan, olisi rohkaista ja tukea perheitä kansainväliseen adoptioon. Puhummehan me jo siitäkin, että maatamme uhkaavan työvoimapulan yksi ratkaisu olisi ulkomaisen työvoiman tuominen Suomeen. Adoptiossa ei ole kysymys siitä, että näkisimme ulkomailta Suomeen tulevat ihmiset tuotannontekijöinä, vaan siitä, että vaikeisiin olosuhteisiin ulkomailla syntyneet pienet lapset saavat Suomessa rakastavat vanhemmat sekä turvallisen kodin ja tulevaisuuden ja kasvavat omaksuen jo pienestä pitäen suomalaisen kulttuurin ja kielen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston puolesta toivon, että tämä lakialoite käsitellään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa nopeasti. Niissä kaavailuissa, joiden mukaan tämä adoptioavustusta koskeva lainsäädäntö kytkettäisiin nyt jollain tavoin yhteen hedelmöityshoitoja koskevan lain valmistelun kanssa, on mielestäni pahasti viivyttelyn makua. Äitiysavustuslain muuttaminen niin, että adoptioavustuksen maksaminen tulisi lain mukaan mahdolliseksi, pitäisi käsitykseni mukaan olla varsin ongelmatonta, kun taas hedelmöityshoitolain sisällöstä ei vuosikausien valmistelustakaan huolimatta vieläkään ole löytynyt kaikille sopivaa kompromissia. On eduskunnan tahdon mukaista, että adoptioavustus saadaan voimaan mahdollisimman nopeasti.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Antvuoren tekemä lakialoite on erittäin kannatettava ja olen vastaavaa asiaa monessa yhteydessä aikaisemminkin kannattanut. Muutama huomio ja lisäys tähän asiaan.

Ed. Antvuori on arvioinut kustannukset noin 3 200:sta aina 15 000 euroon, jotka varmaan ovat ne kustannukset, jotka täytyy maksaa. Mutta esimerkiksi Kolumbiassa tällä hetkellä, varsinkin jos ei ole valmis nopeuttamaan prosessia mahdollisesti ylimääräisillä kuluilla, paikan päällä saattaa joutua odottamaan 9—10 viikkoa. Asuntovelkaisille, opintovelkaisille nuorille perheille niin pitkä poissaoloaika työpaikalta ilman palkkaa tekee käytännössä kustannukset vielä huomattavasti suuremmiksi, jos nekin kulut lasketaan mukaan.

Ed. Antvuori on oikealla asialla siinä, että nimenomaan tässä alkukustannuksessa olisi saatava avustus. Esimerkiksi Ruotsissa tämän kaltainen järjestely on ollut jo vaikka kuinka kauan eikä sitä ole pidetty mitenkään ihmeellisenä, ja se näkyykin sitten Ruotsin adoptiotilastoissa. Se on hyvin luonteva tapa Ruotsissa hankkia perheenjäseniä. Se on yleisesti hyväksytty ja laajalti suositeltu tapa.

Ed. Antvuori myös hyvin kuvaili sitä, että tämä ei ole ainoa asia, jossa adoptioperheet asetetaan lapsiperhepoliittisien etujen suhteen eriarvoiseen asemaan niin sanottujen klassisten perheiden kanssa. Nyt kun on ollut isyyskuukaudesta riitelyä ja aikaisemminkin isyyslomasta, niin en ole voinut välttyä ihmettelemästä, miten ihmeessä suunnitelmissa ja jo olemassa olevassa lainsäädännössä adoptioperheen isät on jätetty osittain tai kokonaan näiden järjestelyjen ulkopuolelle.

Vielä jossain määrin ymmärrän sen, että äitiysloman ja vanhempainloman kohdalla menetellään eri tavalla. Siinäkin pidän erottelua kohtuuttomana, mutta jos ajatellaan, että äitiysloman alku on osittain myös ihan fyysistä ja psyykkistä toipumista synnytyksestä, niin siinä nyt on sentään joku logiikka. Mutta jos joku väittää tosissaan, että perinteisellä tavalla hankitun lapsen siittämistoimenpiteistä pitää erikseen voida toipua, mutta adoptiolapsesta ei, niin kyllä mielestäni ollaan todella omituisilla jäljillä. Niinpä toivoisinkin, että tämän lakialoitteen rinnalle saadaan yhdenvertaiset perhe-etuudet samaan käsittelyyn taikka mahdollisimman nopeasti poliittinen yksimielisyys, että seuraavaksi korjataan sekin asia.

Toinen asia, mikä käsittääkseni yhä on huonosti järjestetty on se, että jos adoptoidaan vaikeista olosuhteista vanhempia lapsia, tällä hetkellä muistaakseni yli 8-vuotiaita, niin silloin vanhempainvapaita ei ole enää käytettävissä. Kuitenkin tällöin on kyse monesti todellakin traagisista tapauksista, oli sitten kyse kotimaisesta tai ulkomaisesta adoptiosta. Sen ikäisen vanhemman lapsen sopeutuminen uuteen perheeseen usein hyvin traumaattisten elämänvaiheiden jälkeen taatusti kaipaa samoja etuuksia kuin normaalin pienen vauvan tai adoptiovauvan tai pienen adoptiolapsen tullessa perheeseen.

Toivotan onnea ed. Antvuoren aloitteelle. Käsittääksemme me eduskunnassa olemme selvällä enemmistöllä kannattaneet tätä jo moneen kertaan.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy korostaa, että tämä ei ole nyt erityisesti ed. Antvuoren aloite. Meillä on nyt sellainen käytäntö, että lakialoitetta ei voi tehdä valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston nimissä. Pidän tätä aloitetta niin tärkeänä, etten halua, että se kaatuu siihen, että se olisi erityisesti minun aloitteeni. Tämä on todellakin jaoston eikä erityisesti minun aloitteeni, ja jollakin tavalla koen, että paljon suuremman joukon, koska me olemme tämän ponnen viime talvena hyväksyneet.

Sen verran vielä sanoisin tästä avustuksesta, että jos tämä menee läpi, valtioneuvosto asetuksella aikanaan päättää avustuksen suuruudesta. Se on, markoissa, esimerkiksi Norjassa, noin 16 700, Ruotsissa 26 400 ja Tanskassa 28 800 markkaa. Varmaan jotakin sellaista 20 000 markan luokkaa toivoisi avustuksen olevan.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän asian yhteydessä haluan aluksi puuttua parlamentarismiin ja erilaisten lausumien ja hyväksyttyjen ponsien eriarvoisuuteen eduskunnan ja hallituksen näkökulmasta.

Lausuma ja ponsi, joka hyväksytään tässä salissa, on eduskunnan tahto. Olemme juuri käsitelleet ydinvoimaa koskevan esityksen, jonka yhteydessä hyväksyimme kolme merkittävää lausumaa. Näiden lausumien osalta vannottiin hallituksen taholta, että ne toteutuvat.

Kun olen tiedustellut hallituksen edustajilta, miksi tämä lausuma, joka nyt tänään on lakialoitteena käsittelyssä, ei toteutunut, sain vastaukseksi, että lausumat ovat vähän eriarvoisia riippuen siitä, onko kyseessä hallituksen antama esitys vai esimerkiksi eduskunnan pyytämä selonteko.

Minusta budjetti, valtion talousarvio, tulo- ja menoarvio, on kyllä hallituksen antama esitys. Tämän yhteydessä sosiaali- ja terveysjaoston esittämänä valtiovarainvaliokunta kokonaisuudessaan hyväksyi tämän lausuman eduskunnalle esitettäväksi ja eduskunta hyväksyi sen. Lausuma ei ole yleisluontoinen, vaan lausumassa on yksityiskohtaisesti määritelty voimaantulo, kevät 2002, siten, että määrärahat osoitetaan kevään lisäbudjetin yhteydessä. Tiedämme, että tätä on esitetty hallituksen piiristä, tietääkseni sekä sosiaali- ja terveysministerinä Osmo Soininvaara että myös nyt istuva sosiaali- ja terveysministeri Eva Biaudet. Tähän ei kuitenkaan ole löytynyt määrärahoja. Määrärahojen suuruus ei voi olla este. Kyse on myös asioiden kokonaisvaltaisesta hallinnasta, tahdosta, asenteista.

Lapsettomuus on erittäin kipeä asia, ja erittäin lämpimästi yhdyn niihin puheenvuoroihin, jotka edustajat Antvuori ja Brax ovat pitäneet edellä, enkä lähde toistamaan heidän esittämiään sosiaalipoliittisia näkökulmia. Haluan korostaa sitä, että pohjoismaisen mallin omaavina muilta osin sosiaali- ja terveydenhuollossa meidän tulisi soveltaa pohjoismaista mallia myös ulkomailta suoritettavaan adoptioon. Kysymys: Miksi ei adoptoida kotimaasta? Meillä on erittäin pitkä adoptiojono. Jokaisen äidin ja isän sisäinen kello käy, ja jotta me voisimme oikeana aikana tarjota lapsille kasvukodin normaalin biologisen rytmin mukaan, on avuksi tullut ulkomainen adoptio.

Olen erittäin iloinen siitä, että tämä lakialoite on jätetty. Olisin toivonut, vilpittömästi toivonut, että tämä olisi kulkenut normaalin hallituksen esityksen muodossa, se olisi ikään kuin ollut sille parlamentaarisesti arvokkaampaa. Olemme joutuneet lastensuojeluasioissa ennenkin toimimaan tämän lakialoitteen menettelytavan mukaisesti, ja lähdettäköön ajatuksesta, että pelastetaan lapset ja lapsiperheet. Tältä osin voimme tukea monen avioparin yhteistä taivalta, antaa kansainvälistä tukea hyvän kasvuolon mahdollistavan lain mukaan.

Toivon yhteistyötä sosiaalivaliokunnan kanssa, jotta tämä lakialoite saa lain muodon ennen kuin hyväksymme ennen juhannusta tässä salissa lisäbudjetin, jolloin lisäbudjetissa voidaan osoittaa määrärahat 1.9. voimaan tulevalle laille. Toivon, että voimaperäisesti kaikki toimimme tämän puolesta.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä lakialoite adoptioavustuksesta on nyt tehty sosiaali- ja työjaoston toimesta.

Niin kuin edustajat Brax ja Antvuori toivat esiin, tämä on monella tapaa tasa-arvokysymys. Se on tasa-arvokysymys sen kannalta, miten adoptoivia perheitä kohdellaan suhteessa sellaisiin perheisiin, jotka saavat oman biologisen lapsen. Toisaalta se on tasa-arvokysymys sillä tavalla, koska kansainvälinen adoptio on niin kallista nykyään, että perheillä, jotka eivät ole kovin varakkaita, ei tällä hetkellä siihen reaalisesti ole mahdollisuuksia.

Lisäksi adoptioavustus voisi kannustaa sellaisia ihmisiä, jotka käyvät läpi raskaita lapsettomuushoitoja, ehkä päätymään adoptiovaihtoehtoon jo aikaisemmin, koska lapsettomuushoidot saattavat olla hyvinkin henkisesti ja fyysisesti raskaita naisille. Voi olla, että joskus ehkä adoptiopäätöksen tekemiseen tämä kannustaisi aikaisemmin; se voisi olla hyvä valinnanmahdollisuus.

Edustajat Puisto ja Antvuori toivat oikeastaan myös hyvin esiin sen, mistä tässä eduskunnan kannalta oli kysymys. Viime budjetin yhteydessä kirjoitettu ponsi oli hyvin selkeä. Siinä oli aikataulu, ja luku- ja kirjoitustaitoisen hallituksen olisi pitänyt saada tämä asia tänne aikaiseksi, mutta toivottavasti voimme hoitaa tämän asian tälläkin tavalla. Tärkeintä on, että se itse asia tulee hoidetuksi.

Tuija  Brax  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Puisto kertoi erittäin mielenkiintoista ja hälyttävää informaatiota ponsien tulkinnasta. Se on kyllä näin perustuslakivaliokunnan jäsenen näkökulmasta aivan uutta hienompaa matematiikkaa, joka ei perustu kyllä lainsäädäntöömme eikä perustuslakiimme.

Ydinvoima-asian yhteydessä perustuslakivaliokunta lyhyesti kuuli ad hoc yhtä asiantuntijaa jostakin ja totesi, että siinä asiassa oli vielä harvinaisenkin selvempää, että ponnet nimenomaan eivät saaneet olla miltään muotoa juridisesti sitovia, että ne olivat ennen kaikkea vain poliittisia toiveita jonnekin maailmankaikkeuteen.

Mutta tietysti laajemmin siinä, että ponsitehtailu on mennyt tämmöiseksi, meillä on kaikilla peiliin katsominen. Nykyisessä hallitus—oppositio-asetelmissaan hallitus voi myös aivan vapaasti luottaa siihen, että se voi tämmöistä kiusaa parlamentille tehdä, koska sen tuoli ei siitä tutise. Olen omalta osaltanikin moneen kertaan samalla tavalla purrut hammasta yhteen, mutta en ole esittänyt hallitukselle epäluottamuslausetta. Jos jossain vaiheessa pinna palaa, sitä ehkä tarvitsisi viime kädessä kokeilla. Mutta kyllähän tämä valiokunnan kautta kapinointikin on hyvä keino.

Pelkään vain hiukan, ennen kuin kuulin tästä kauheasta koplausideasta, joka kuulostaa pöyristyttävältä, ettei tässä nyt vain eduskuntaa taas juoksuteta, että tehdään se klassinen, että otetaan yksi yleisesti kannatettu ja kaikkien mielestä hyvä hanke pois, jotta eduskunnan valiokunnilla riittäisi tärkeätä tehtävää, ja pysyvätpähän muista asioista sitten erossa.

Hannes   Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä asiahan oli todella valtiovarainvaliokunnan eräitä ponsilauselmia yhdessä muun muassa partisaanien uhrien korvauskysymyksen kanssa. Noin periaatteelliselta kannalta pidän erittäin valitettavana, että tällä tavalla hallitus nimenomaan murtaa politiikan arvovaltaa, kun tällaisista pienistä kysymyksistä tehdään sellaista politiikkaa, että eduskunnan tahtoa ei haluta kuunnella. Vanha viisas ohje olisi niin virkamiehille kuin hallituksellekin, että pienistä asioista on turha riidellä ja saada vihamiehiä ja aiheetonta hälyä. Sen sijaan suurista linjoista ja suurista kysymyksistä pitää käydä ankaraa periaatteellista keskustelua.

Mielestäni tämän tyyppiset asiat, jotka eivät maksa tosiasiallisesti budjetin kokonaisuuteen verrattuna juuri mitään, pitäisi hallituksen kiireen vilkkaa hoitaa ja käydä sitten periaatteelliset kysymykset muista suurista ja suuria taloudellisia summia käsittävistä asioista. Toivon todella, että eduskunta näyttää hallitukselle kaapin paikan tässä asiassa. Vastaava pitäisi tehdä myöskin partisaanien uhrien korvauskysymyksen osalta. Ei valtiontalous tähän muutamaan miljoonaan kaadu, se on päivänselvä asia, mutta sillä on suuri merkitys niille ihmisille, jotka sitä apua todella tarvitsevat.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Tälle aloitteelle haluan antaa täyden tuen. Se on erittäin perusteltu sekä näiden lasten näkökulmasta että niiden perheiden näkökulmasta, jotka haluavat lapsia Suomessa, että kansainvälisestä ja ihan kansallisestakin näkökulmasta. Kaikki tekijät puoltavat, että meillä edistetään selkeästi ja johdonmukaisesti kansainvälistä adoptiotoimintaa.

Toivonkin, että kun sosiaali- ja terveysvaliokunta saa tämän aloitteen käsittelyynsä, se paneutuu vielä nopeasti ja kiireellä tähän asiaan. Näyttää ainakin sillä asiantuntemuksella, joka itselläni on, ja joka on toki vajavainen, että tämä aloite on hyvin huolella tehty, sisältää kaikki ne tarpeelliset pykälät. Asiantuntijat voivat tietysti lausunnoissaan tarkistaa vielä, että ne toimivat. Sosiaali- ja työjaoston jäsenet ovat tehneet tässä arvokasta työtä, ja näyttää, että kaikki hallituspuolueet ovat mukana vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Kristillisdemokraattinen ryhmä tukee tätä.

Ponsitehtailusta täällä joku mainitsi. Mielestäni tänä päivänä eduskunnassa ei ponsitehtailusta voi erityisesti puhua. Joskus 10—15 vuotta sitten teimme ponsia jatkuvasti, mutta nyt tämän tyyppiset ponnet ansaitsevat kyllä vakavan kohtelun. Siitä tietysti on hallitukselle annettava myös moitteita, että näitä kahta pontta, mitkä ed. Manninen mainitsi, ei ole jo toteutettu niin kuin ne selkeällä sanamuodolla olisi pitänyt toteuttaa.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda julki muutaman asian, joka on tullut tässä esiin.

Ensinnäkin haluan kertoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan työjaosto valtiovaroissa on käsitellyt tätä asiaa sekä viime joulukuussa budjetin yhteydessä että nyt yksimielisesti. Allekirjoitukset todennäköisesti ovat enemmän käytännön kysymyksiä kuin sitä, että joku olisi halunnut jättää nimensä pois.

Toiseksi haluan, jotta pöytäkirjaan ei tule vääriä merkintöjä, tarkentaa ed. Braxille, että lausumat ponsien eriarvoisuudesta on epävirallista keskustelua. Tosin olemme nähneet sen tässä salissa, että esimerkiksi puolustus- ja turvallisuusselontekoon liittyvät ponnet on esitetty hallituksen taholta eduskuntaa sitoviksi, mutta esimerkiksi tämä ponsi, jonka eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt, ei olekaan hallitusta sitova. Eli varmasti perustuslaillinen ongelma saattaa olla siltä osin, mitkä ovat näiden ponsien arvot. Tosin me tälläkin hetkellä käsittelemme valtiovaroissa varmaan toistasataa pontta, jotka niin sanotusti poistetaan listalta.

Vielä haluan yhtyä siihen, että tätä esitystä ei pidä vesittää liittämällä sitä hedelmöittämislainsäädäntöön, koska siitä ei ole valmista esitystä. Tämä lakiesitys on sosiaali- ja terveysministeriössä käytännössä valmisteltu. Se on sama, jota ministerit ovat yrittäneet läpi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite äitiysavustuslain muuttamisesta on hyvin kannatettava. Meidän kaikin tavoin tulee edesauttaa sitä, että suomalaisiin perheisiin syntyy lapsia. Tämä on hyvin välttämätön näkökohta, kun asiantuntijat ennakoivat aikanaan ikäluokkien kehittyvän sellaisiksi, että tulee työvoimapulaa. Siten meidän on kiinnitettävä perhepolitiikkaan ja nimenomaan lapsiperheitten asioihin kaikin tavoin huomiota. Kannatan kyseistä lakialoitetta.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Puisto täällä jo sanoi aika lailla sen, mitä halusin sanoa, eli oikeastaan sen, että valtiovarojen sosiaali- ja työjaostossa on kyllä ollut aika suuri yksimielisyys. Jotkut ovat olleet matkoilla ja mitä muuta on ollut, mutta uskaltaisin tulkita, että olemme kaikki tässä asiassa mukana.

Sitten vielä näistä ponsista: Tietysti tämä on poikkeuksellinen käytäntö. Ponnet ovat tärkeitä ja kaikki tämä puoli, mutta tässä asiassa kyllä enemmän kuin ponnesta puhuisin siitä, että tämä on tavallaan niin kauhean pieni asia, mutta niin valtavan tärkeä, että jollakin tavalla on tosi vaikeaa hyväksyä sitä, että tällaista asiaa ei sitten hoideta. Siksi uskon, että tämä saa hyvän vastaanoton valiokunnassa, koska ei tämä nyt ole sellainen poliittinen tai rahakysymys tai mikään muukaan vaan pieni, tärkeä asia.